T i e T e e s s ä Ta pa h T u u 3 / 2 0 1 0 61
Luoton historia
Venetsiasta myrkyllisiin mutaatioihin
Vesa Kanniainen Niall Ferguson: Rahan nousu, Maailman rahoitushistoria, suom.
Kimmo Pietiläinen. Terra Cognita 2009.
Monien mielestä raha on kaiken pahan alku ja juuri. Ihminen oli- si onnellisempi ilman rahataloutta ja rahoitusjärjestelmiä. Näinkö on?
Kommunistien unelma rahan ka- toamisesta on väärä. On hyvä ym- märtää, miksi se on väärä. Talous- historiallisen tutkimuksen tehtävä- nä on paitsi dokumentoida talou- dellista informaatiota myös pyrkiä selittämään, miten ja miksi talou- delliset instituutiot ovat kehitty- neet. Niall Fergusonin kirja käy kä- siksi kumpaankin näistä tehtävistä.
Sen tekee erityisen ajankohtaisek- si meneillään oleva yleismaailmal- linen talouskriisi.
Kirjaan on dokumentoitu huo- mattava määrä taloushistoriallista tietoutta. Vaikka se on välillä uu- vuttavan yksityiskohtaista, lukija löytää selkeän juonen, teksti juok- see vauhdikkaasti ja välillä siinä on jännityskertomuksen tunnetta.
Taloudelliset innovaatiot näh- dään Fergusonin kirjassa ihmisen nousun edellytyksenä. On totta, et- tä raha teki kaupankäynnin lopulta kasvottomaksi. Välitön yhteys osta- jan ja myyjän välillä ei ole enää tar- peen. Silti on itsepetosta ajatella, et- tä elämä ilman vaihdon välinettä, rahaa, voisi olla muuta kuin paluu alkukantaiseen maailmaan. ”Ra- han” huono kaiku viittaakin mo- raaliseen kannanottoon sen suh- teen, saako rikastuminen olla elä-
män päämäärä. Kun vaihdon vä- lineitä oli keksitty, oli vain askel siihen, että saattoi syntyä luotto- järjestelmiä. Luoton (ja kiitollisuu- den velan) tarina alkaa varmaan- kin siitä, että metsästäjä-keräili- jä ihminen oppi jakamaan saalis- taan kaikkia pienyhteisön jäseniä hyödyttävästi. Kehittyneemmis- sä yhteisöissä sotia käyvä valtio joutui turvautumaan velkarahoi- tukseen. Kun Venetsian penkeil- lä asiak kaita odottaneet juutalaiset rahanlainaajat ja Medicit Firenzes- sä olivat keskiajan lopulla tulleet kehittäneeksi pankkilaitoksen, val- tion rahan tarve johti sittemmin toiseen lainatyyppiin, joukkovel- kakirjalainoihin. Niitä saatettiin myydä tavallisille ihmisille ilman välittävää rahalaitosta. Rahoja on varmasti kautta aikojen sijoitettu osuuksiin riskihankkeissa. Hollan- nissa kehittyi moderni osakepörs- si 1600-luvulla. Ranskassa toteutui ensimmäinen pörssikupla ja pörs- siromahdus.
Riskitöntä elämää ei ole, riske- jä vain on pyrittävä hallitsemaan.
Osakemarkkinat ja niiden omis- tukseen liittyvä rajoitettu vastuu ovat aivan keskeinen riskien jaka- misen näyttämö. Shakespearen Ve- netsian kauppias kuvaa toisaalta velkavankeutta, rajatonta vastuuta, mutta myös keinoja sen ohittami- seksi. Sittemmin syntyivät vakuu- tusmarkkinat ja arvopapereihin tai hyödykkeisiin liittyvät johdannai- set, jotka nekin ovat luonteeltaan vakuutussopimuksia. Myös omis- tusasunto näyttäytyy riskien hal- lintakeinona. Yhdysvaltain subpri- me-kriisin aikana kehitetyt omai- suusvakuudelliset arvopaperit ja niiden varaan rakennetut luotto- johdannaiset kuitenkin karkasivat hallinnasta.
Taloushistoriaan kuuluvia il miöi- tä ovat koron ottamiskielto, pörs- sikuplat, kriisit, hyperinflaatiot ja lamakaudet. 1600-luvulla Tukhol- maan perustettu Riksbank kehit- ti osittaiseen kassavarantovelvoit- teeseen perustuvan pankkitoimin- nan. Siitä kehittyi maailmanhisto- rian ensimmäinen keskuspankki.
Keskuspankkien myötä talouden pelissä on mukana pelaaja, jolla on eri tavoite kuin muilla mark- kinavoimilla. Ratkaisevaksi nou- see keskuspankin kyky toimia va- kauttajana (talouden ”vakuutus- laitoksena”). Tehtävä ei ole ollut helppo. Yhdysvaltain keskuspan- kin virheet pahensivat tai aikaan- saivat suuren lamakauden vuodes- ta 1929 alkaen. Kymmenentuhatta pankkia kaatui ja bruttokansantuo- te laski 33 %. Vaikka talousmaailma on keynesiläisittäin ajatelleen epä- vakaa, ei sen vakauttajaksi ilmoit- tautuva keskuspankki aina onnistu tehtävässään.
Monet pitivät siirtymistä kolik- korahoista seteleihin ja sähköiseen rahaan dramaattisena. Heidän mu- kaansa vain usko pitää rahatalou- den hallinnassa, kun rahan todel- linen arvo ei enää vastaa sen ni- mellisarvoa. Rahatalouden pitää kuitenkin hallinnassa keskuspan- kin monopolioikeus tuottaa rahaa – oikeus, jonka väärentäjät aika ajoin haastavat. Yhdysvaltain kes- kuspankki Fed käytti tätä oikeut- taan liian määrätietoisesti pyrkies- sään estämään kullan virtaamisen pois maasta, kun Britannia oli luo- punut kultakannasta vuonna 1931.
Fedin johtaja Alan Greenspan ei puolestaan pitänyt tästä oikeudes- ta kyllin määrätietoisesti kiinni 2000-luvulla jättäessään huomiot- ta varoitukset, jotka koskivat ko- titalouksien velkaantumista kor-
62 T i e T e e s s ä Ta pa h T u u 3 / 2 0 1 0
keakorkoisten subprime-luottojen myötä. Greenspan rahoitti ne ra- hoitusinnovaatiot, joita ei olisi pi- tänyt koskaan syntyä.
Fergusonin omia johtopäätök- siä on, että köyhyys ei johdu köy- hiä riistävistä rahamiehistä, vaan pikemminkin rahoituslaitosten puuttumisesta. Grameen-pankista alkunsa saaneiden mikroluottojen voittokulku kehitysmaissa näyt- tää vahvistavan tämän väitteen.
Ferguson näkee toisaalta, että ra- hoitusjärjestelmä vahvistaa ihmi- sen taipumusta ja mahdollisuuksia ylirea goida. Kun katsotaan nyky- kriisiä tai palautetaan mieliin, mi- ten George Soroksen Quantum- rahasto kaatoi Britannian punnan vuonna 1992 (hänellä oli pitkä po- sitio dollareissa ja lyhyt punnissa), myös tämä johtopäätös on oikea.
Nykyisellään kansantalous elät- tää rahoitussektoria, jonka osuus Yhdysvalloissa on 7,7 % ja Bri- tanniassa 9,4 % bruttokansantuot- teesta. Kannattaa lukea Ferguso- nin kirja, jos miettii tämän sek- torin oikeutusta. Kansantalouden tuleva kehitys on arvaamaton. Ih- misen toiminta on kaukaa hänen historiastaan tulevien viettien hal- litsema. Se kyseenalaistaa ajoit- tain kansantalouden vakauden, jo- ka on aina osoittautunut tilapäisek- si. Liike-elämässä tehdään rajuja arvioin tivirheitä, joita on jälkivii- saasti helppo arvostella tai kehua.
Ihmisen halu parantaa materi- aalista elintasoaan johtaa rahoitus- tarpeeseen, jota tyydyttämään ra- hoitusjärjestelmä on syntynyt. Ih- misen tarve hallita riskejään on tuottanut rahoitusinnovaatioita, joiden avulla riskejä voidaan myy- dä toisille, niitä paremmin kanta- maan pystyville. Innovaatioiden kehittyminen on kuitenkin evolu-
tiivinen prosessi. Nykyisen kriisin taustalla oleva kehitys tuotti inno- vaatioita, jotka jälkikäteen arvioi- den heijastavat myrkyllisiä mu- taatioita, kuten teaser-asuntoluo- tot, originate and distribute -järjes- telmä luottoriskien puutteellisessa arvioimisessa ja riskitietoisuuden heikentämisessä, sääntelynorme- ja kiertänyt varjopankkitoimin- ta sekä luottojohdannaisten aidon markkinapaikan puuttuminen.
Luonnonvalinnan lakien mukaan näiden mutaatioiden on poistut- tava. Näin on jo käynyt sääntelyä kiertäneille ja aidan takaa vihreäm- pää ruohoa tavoitelleille Yhdysval- tojen investointipankeille. Fergu- sonin kirja auttaa tämän evolutii- visen prosessin hahmottamisessa.
Kirjoittaja on Helsingin yliopiston kan- santaloustieteen professori.
