Kauppatieteiden laitos
COVID-19-PANDEMIAN YHTEYS SUOMALAISTEN PK-YRITYSTEN TALOUDEN KEHITYKSEEN
Pro Gradu -tutkielma Rahoitus ja laskentatoimi Tero Konttinen
2.1.2022
Laitos
Kauppatieteiden laitos Koulutusohjelma
Yhteiskuntatieteiden ja kauppatieteiden tiedekunta Tekijä
Tero Konttinen Ohjaaja
Mervi Niskanen Otsikko
Covid-19-pandemian yhteys suomalaisten pk-yritysten talouden kehitykseen
Sivumäärä Päivämäärä 78
2.1.2022 Pääaine
Laskentatoimi ja Rahoitus Tutkinto
Pro Gradu -tutkielma
Tämän Pro Gradu -tutkielman tavoitteena oli tutkia suomalaisten pk-yritysten talouden kehitystä Covid-19-pandemian aikana. Tätä ilmiötä pyrittiin selvittämään kasvu ja kannattavuus näkökulmia hyödyntäen. Tämä tutkielma on yksi ensimmäisistä tutkimuksista, jossa selvitetään Covid-19- pandemian vaikutuksia suomalaisiin pk-yrityksiin.
Tutkimusaineisto hankittiin Amadeus-tietokannasta ja tutkimusotos sisälsi 47 865 suomalaisen pk- yrityksen tilinpäätökset vuosien 2015–2020 väliseltä ajalta. Pk-yritykseksi luokiteltiin ne yritykset, joissa työskenteli vähintään 10 ja enintään 250 henkilöä, liikevaihto oli vähintään 2 ja enintään 50 miljoonaa euroa tai taseen loppusumman oli vähintään 2 tai enintään 43 miljoonaa euroa. Varsinainen tutkimus toteutettiin lineaarista regressiomallia käyttäen ja tutkimukseen valittiin neljä erilaista regressiomallia. Jokaisen mallin tarkoituksena oli vastata yhteen tutkimuksessa asetettuun hypoteesiin. Tutkimuksen selitettävänä tekijänä oli suomalaisten pk-yritysten ROA.
Regressioanalyysien tulokset osoittivat Covid-19-pandemian vaikuttaneen negatiivisesti suomalaisten pk-yritysten taloudellisen suorituskyvyn kehitykseen. Suomalaisten pk-yritysten investoinneilla ei havaittu olevan erilainen yhteys kannattavuuteen ennen pandemiaa ja pandemian aikana. Sen sijaan liikevaihdon kasvun havaittiin heikentävän pandemian negatiivista vaikutusta. Tutkimus osoitti myös sen, että Covid-19-pandemian vakavien vaikutusten toimialoilla toimineiden yritysten kokonaispääoman tuottoprosentti oli parempi kuin muilla suomalaisilla pk-yrityksillä, vaikka ne ovatkin kärsineet pandemian aiheuttamista negatiivisista vaikutuksista enemmän kuin muut yritykset.
Pk-yritys, Covid-19, Taloudellinen suorituskyky, Kannattavuus, ROA Avainsanat
1.1 Taustat ja tavoitteet...6
1.2 Tutkimusongelma ja rajaus...7
2 PK-YRITYSTEN KANNATTAVUUS...9
2.1 Kannattavuus...9
2.2 Yrityksen kannattavuuteen vaikuttavat tekijät...11
2.3 Kannattavuuden mittarit...18
3 COVID-19-PANDEMIAN VAIKUTUKSET PK-YRITYKSIIN JA TALOUTEEN..23
3.1 Covid-19...23
3.2 Pk-yritys...23
3.3 Katastrofien vaikutukset pk-yrityksiin...24
3.4 Covid-19 vaikutukset maailman talouteen...30
3.5 Covid-19 vaikutukset Suomen talouteen...31
3.6 Covid-19 vaikutukset toimialoittain ja alueittain...33
4 AINEISTO JA MENETELMÄT...37
4.1 Tutkimusaineisto...37
4.2 Tutkimusmenetelmät...38
4.3 Aineistoanalyysi ja tutkimusmallin laatiminen...41
5 TUTKIMUSTULOKSET...55
5.1 Yhteenveto tutkimuksen hypoteeseista...61
6 YHTEENVETO JA JOHTOPÄÄTÖKSET...63
7 LÄHTEET...68
Taulukko 1: Muuttujien selitykset ……… 42
Taulukko 2: Muuttujien tilastot ……… 43
Taulukko 3: Ryhmätilastot T-testillä .……...……… 46
Taulukko 4: Ryhmätilastot T-testillä .……...……… 47
Taulukko 5: Ryhmätilastot T-testillä .……...……… 49
Taulukko 6: Korrelaatiomatriisi .……...……...……… 51
Taulukko 7: Regressioanalyysi .……...……… 55
Taulukko 8: Hypoteesien yhteenveto .……...……...……….... 61
1 JOHDANTO
Koronavirus, Covid-19, aiheutti maailmanlaajuisen pandemian vuoden 2020 alkupuolella ja sen vaikutukset ovat olleet valtavat lähes jokaisella liiketoimintasektorilla. Covid-19-virus on huomattavasti tarttuvampi ja kestävämpi verrattuna esimerkiksi tappavaan epidemiaan SARS:iin, joka alkoi leviämään Kiinassa vuonna 2003. Covid-19 saavutti jo kahdessa kuukaudessa saman määrän vahvistettuja tartuntoja kuin SARS yli kahdeksan kuukauden aikana ja muuttui maailmanlaajuiseksi pandemiaksi alle kolmessa kuukaudessa, mikä oli erityisen huolestuttavaa. Tästä syystä Covid-19 pandemian mahdolliset vaikutukset ja erityisesti taloudelliset vaikutukset eroavat kaikista muista aikaisemmista epidemioista maailmassa. (Lu, Wu, Peng ja Lu, 2020.)
Covid-19-pandemia on vaikuttanut suuresti eri toimialoilla toimivien yritysten liiketoimintaan pakottaen yritykset mukautumaan ja luomaan uudenlaisia toimintatapoja sekä -malleja. Väestön luontaista liikkumista on rajoitettu karanteenipolitiikan seurauksena, mikä johti ostovoiman heikkenemiseen ja osittain talouden pysähtymiseen. Makrotasolla Covid-19-pandemian puhkeaminen aiheutti pahimman maailmanlaajuisen taantuman sitten vuoden 1930 (Shen, Fu, Pan, Yu & Chen, 2020). Euroopan Investointipankin tutkimuksen (2021) mukaan 49 prosenttia EU:n alueella toimivista yrityksistä kärsi myynnin laskusta Covid-19-pandemian vuoksi ja 21 prosentti pystyi kasvattamaan omaa myyntiään pandemian aikana. Samassa tutkimuksessa havaittiin, että yritykset, jotka eivät olleet kovin kannattavia ennen kriisiä, kokivat suurimmat negatiiviset vaikutukset. Tämän lisäksi tutkimuksessa osoitettiin, että pienyritysten myynti laski vähintään 25 prosenttia enemmän kuin keskisuurten ja suurten yritysten. (EIB Investment Survey 2021.) Covid-19-pandemian seurauksena yritykset ovat joutuneet keksimään uuden ”normaalin”, jonka avulla on mahdollista selviytyä ja edistää omaa liiketoimintaansa myös kriisin aikana. Lisäksi yritykset ovat joutuneet pähkäilemään, mitä pysyviä muutoksia Covid-19-pandemia tulee jättämään ihmisten käyttäytymiseen, koska se vaikuttaa suuresti asioihin, joita yritykset joutuvat huomioimaan hakiessaan kilpailuetua markkinoilta.
Suomen bruttokansantuote heikkeni Covid-19-pandemian takia 2,8 prosenttia. Lisäksi pandemian vaikutukset ovat kohdistuneet julkisen talouden kestävyyteen, ja tämän seurauksena julkinen alijäämä on kasvanut noin 10 miljardilla eurolla vuonna 2020. (Tilastokeskus, 2021.) Myös lukuisat muut maat ovat kärsineet samanlaisista ja jopa huomattavasti suuremmistakin pudotuksista. Yritystasolla se on tarkoittanut lukuisia konkursseja ja työpaikkojen menetyksiä (Fu ja Shen 2020). Tämänkaltaiset
tapaukset vaikuttavat merkittävästi sekä osakemarkkinoihin että yritysten taloudelliseen suorituskykyyn. (Liu, Wang ja Lee 2020; Narayan ja Phan 2020).
On erittäin merkityksellistä arvioida koko väestön terveyttä uhkaavan pandemian vaikutusta yritysten taloudelliseen suorituskykyyn näinä vaikeina taloudellisina aikoina, koska yritykset ovat kansantalouden perusturva. Dahlesin ja Susilowatin (2015) sekä Lu:n ym. (2020) mukaan tällä hetkellä on vain vähän tutkimuksia, joissa käsitellään katastrofien vaikutuksia pk-yrityksiin. Lisäksi suurin osa näistä tutkimuksista keskittyy toipumiseen ympäristöriskien, kuten maanjäristysten ja tulvien jälkeen.
Sen sijaan tutkimukset epidemioiden vaikutuksista pk-yritysten talouteen ovat harvinaisempia. On selvää, että ympäristöriskien tai -katastrofien aiheuttamien vaarojen vaikutukset eivät ole samankaltaisia kuin maailmanlaajuisten pandemioiden aiheuttamat vaikutukset. Ympäristöriskit voivat aiheuttaa fyysisiä vahinkoja infrastruktuurijärjestelmille, mutta pandemioilla voi olla tuhoisampia ja pitkäaikaisempia vaikutuksia sekä väestöön että talouteen. (Santos, May ja Haimar 2013.) Tehdyt tutkimukset ovat viitanneet siihen, että aikaisempien talouskriisien aikana finanssijärjestelmän sisäiset tekijät voivat olla merkittävimpiä syitä talouden taantumaan (Zubair, Kabir ja Huang 2020; Shen ym.
2020). Nyt tilanne on kuitenkin päinvastainen, koska Covid-19-pandemian aiheuttama taantuma johtuu ulkoisista tekijöistä, joihin on vaikuttanut mittavat rajoitustoimet, joilla on pyritty rajoittamaan ihmisten liikkumista monin eri keinoin. Tästä johtuen useiden aikaisempien finanssikriisien taloudellisten vaikutusten analysointi- ja mittausmenetelmiä ei voida sellaisenaan soveltaa Covid-19- pandemian tutkimiseen. On todettu, että on olemassa vain rajallisia menetelmiä, joita voidaan soveltaa Covid-19-pandemian vaikutusten arvioimiseksi esimerkiksi talouteen, teollisuuteen ja yrityksiin liittyen. (Shen ym. 2020.)
1.1 Taustat ja tavoitteet
Pro Gradu -tutkielman tarkoitus on tutkia Covid-19-pandemian vaikutuksia suomalaisten pk-yritysten taloudelliseen kehitykseen. Tutkimuksessa tarkastellaan, kuinka suuresti Covid-19-pandemia on vaikuttanut suomalaisten pk-sektorin yritysten suorituskykyyn talouden näkökulmasta. Tutkimuksen tavoitteena on selvittää ilmiötä kokonaisvaikutteisesti yritysten kasvu- ja kannattavuusnäkökulmia hyväksi käyttäen. Tutkimuksessa analysoidaan, kuinka suomalaisten pk-yritysten taloudelliset tunnusluvut ovat kehittyneet pandemian seurauksena ja, kuinka niiden kehitys on vaikuttanut näiden yritysten kannattavuuteen. Pk-yritysten taloudellisia tunnuslukuja tarkastellaan Covid-19-pandemian aikana ja niitä lukuja verrataan yritysten aikaisempien vuosien kehitykseen. Tutkimuksessa keskitytään
vain suomalaisiin pk-yrityksiin ja se toteutetaan valmiita tietokantoja hyväksi käyttäen. Amadeus - tietokanta tulee olemaan tutkimuksen kannalta erittäin merkittävässä roolissa, koska sieltä on mahdollista saada jopa kaikkien eurooppalaisten yritysten tilinpäätökset aina vuoteen 2020 asti.
Tutkimuksessa haetaan vastauksia seuraavaan tutkimuskysymykseen:
• Kuinka Covid-19-pandemia on vaikuttanut suomalaisten pk-yritysten taloudelliseen kehitykseen?
1.2 Tutkimusongelma ja rajaus
Globaali Covid-19 -pandemia on vaikuttanut lukuisiin yrityksiin ympäri Suomen. Useat yritykset ovat kohdanneet valtavia tappioita tai ajautuneet jopa konkurssiin. Vaikka pk-yritykset ovat huomattavasti ketterämpiä kuin isot pörssiyhtiöt, niin suurin osa niistä on joutunut miettimään jatkonsa kannalta kriittisiä ratkaisuja. Monen yrityksen on täytynyt reagoida tilanteeseen äärimmäisellä vakavuudella ja tehdä isojakin muutoksia liiketoimintansa suhteen.
Tähän Pro Gradu -tutkimukseen asetettujen tavoitteiden perusteella tutkimusongelma voidaan hahmotella seuraavasti: tarkoituksena on arvioida Covid-19-pandemian vaikutuksia suomalaisten pk- yritysten taloudelliseen kehitykseen kannattavuuden näkökulmasta.
Tämän tutkimuksen etuna voidaan pitää sitä, että suomalaiset pk-yritykset voivat valmistautua mahdollisten uusien pandemioiden tai muiden vastaavien kriisien tulemiseen hyödyntäen tilinpäätösnäkökulmaa. Toisin sanoen pk-yritykset voivat huomioida riskienhallintastrategiansa myös tilinpäätösnäkökulmasta. Voidaan todeta, että moderni nykymaailma, jota ohjaa vahvasti digitalisaatio, kohtaa ensimmäistä kertaa tämän kaltaisen globaalin haasteen. Tästä syystä nykyisiä riskienhallintastrategioita olisi pystyttävä mukauttamaan myös uusia näkökulmia hyödyntäen.
Tämä tutkimus on rajattu koskemaan vain suomalaisia pk-yrityksiä, koska Covid-19-pandemian vaikutuksia suomalaisiin pk-yrityksiin ei ole vielä tehty. Tätä tutkimusta ei ole tarkoitus toteuttaa laaja- alaisena kvalitatiivisena tutkimuksena vaan hyödyntää olemassa olevaa tutkimusmateriaalia kvantitatiivisen tutkimuksen muodossa. Tutkimus rajattiin näin projektin laajuuden asettamien rajoitusten vuoksi. Tästä johtuen tutkimuksen johtopäätökset ja arviot perustuvat valmiista tietokannoista löydettyihin tilinpäätöksiin ja niistä tehtyihin tutkimuksiin. Tutkimuksen ajankohdasta täytyy myös mainita sen verran, että Suomessa on meneillään Covid-19-pandemian neljäs aalto.
Todennäköisesti pandemian kriittisin vaihe alkaa olla jo takana päin, koska rokotuksia Covid-19:a
vastaan on jo pystytty jakamaan merkittävä määrä suomalaisten keskuudessa. Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen eli THL:n (13.9.2021) mukaan Suomessa molemmat rokotukset saaneiden henkilöiden prosentuaalinen osuus on 56,4 prosenttia koko väestöstä. Lisäksi 72,9 prosenttia suomalaisista on jo saanut ensimmäisen rokotuksen. Tulevina vuosina on syytä tutkia Covid-19- pandemian aiheuttaman kriisin pitkäaikaisia vaikutuksia suomalaisiin pk-yrityksiin usealta eri kantilta.
Tämän tutkimuksen tarkoituksena on analysoida Covid-19-pandemian ensimmäisiä näkyviä taloudellisia vaikutteita Suomen pk-yritysten keskuudessa.
Tämä Pro Gradu -tutkielma koostuu kuudesta eri luvusta. Tutkielman toinen ja kolmas luku pitävät sisällään tutkielman teoriaosan. Toisessa luvussa kerrotaan pk-yritysten kannattavuuteen liittyvistä tunnusluvuista ja kolmannessa luvussa käsitellään Covid-19-pandemian vaikutuksista pk-yrityksiin sekä talouteen. Tutkielman neljännessä luvussa kerrotaan, kuinka tutkimus toteutettiin ja mistä tutkimusaineisto on peräisin. Viidennessä luvussa tuodaan esille tämän Pro Gradu -tutkielman tutkimustulokset sekä keskeiset havainnot. Kuudes luku pitää sisällään yhteenvedon ja johtopäätökset, jossa tiivistetään tutkimuksen kannalta kaikista merkittävimmät havainnot yhteen. Lopuksi annetaan vielä aiheeseen liittyviä konkreettisia jatkotutkimusehdotuksia.
2 PK-YRITYSTEN KANNATTAVUUS 2.1 Kannattavuus
Yrityksen taloudellista tulosta käytetään usein indikaattorina yrityksen menestyksen mittaamiseen (Gepp & Kumar, 2008). Rostin ja Ehrmannin mukaan (2017) yrityksen taloudellisten tunnuslukujen analysointi on liiketoimintaan liittyvää analyysiä, jossa käytetään tilinpäätöstä hyväksi yrityksen taloudellisen suorituskyvyn analysointiin. Tilinpäätöksestä on mahdollista analysoida yrityksen taloudellisesta asemaa, tulosta sekä tehdä arvioita yrityksen taloudellisesta kehityksestä tulevaisuudessa. Taloudellisen analyysin mittareina käytetään erilaisia tulosindikaattoreita.
Indikaattoreina voivat olla esimerkiksi taloudellinen lisäarvo (EVA), markkina-arvon lisäys sekä erilaiset kannattavuutta ilmaisevat mittarit. Yrityksen kannattavuutta voidaan mitata esimerkiksi sijoitetun pääoman tuoton (ROI), kokonaispääoman tuoton (ROA) ja oman pääoman tuoton (ROE) muodossa. Nämä tunnusluvut ovat edelleen erittäin käyttökelpoisia, koska niitä on yksinkertaista käyttää ja ne antavat kattavan kuvan yrityksen tilanteesta. Näiden lisäksi niitä voidaan käyttää kaikissa yrityksissä ja yrityksiä on mahdollista vertailla keskenään näiden indikaattoreiden avulla (Wang, Choi ja Li, 2008). Schneiderin, Hangesin, Smithin ja Salvaggion (2003) mukaan ROI, ROA ja ROE ovat klassisia indikaattoreita, jotka kertovat taloudellisesta suorituskyvystä organisaatioissa, ja niitä käytetään tyypillisesti organisaatioiden välisen vertailun perustana. Näitä indikaattoreita on mahdollisuus mukauttaa esimerkiksi toimialojen tai markkinoiden mukaan, mikäli halutaan tutkia ja verrata tietyn toimialan tai markkinan yrityksiä keskenään. Schneider ym. (2003) eivät mukauttaneet näitä indikaattoreita tiettyjen toimialojen tai markkinoiden mukaan, koska heidän tutkimansa yritykset olivat useilta eri toimialoilta sekä markkinoilta. Blackwoodin (2015) mukaan kolme yleisintä taloudellista tunnuslukua, joita esimerkiksi rahoitusanalyytikot käyttävät arvioidakseen yrityksen taloudellista suorituskykyä, ovat kokonaispääoman tuotto (ROA), sijoitetun pääoman tuotto (ROI) ja oman pääoman tuotto (ROE). Näitä suhdelukuja käytetään, koska tunnuslukujen avulla on mahdollista vertailla sekä pieniä että suuria yrityksiä tasavertaisesti.
Kannattavuudella tarkoitetaan sitä astetta, jolla yritys tuottaa taloudellista voittoa. Yritykset pyrkivät tuottamaan voittoja muun muassa alentamalla kustannuksiaan, minimoimalla turhia investointejaan sekä parantamalla suorituskykyään. (Ojukwu, 2021.) Franco-Santosin, Lucianettin ja Bournen (2012) mukaan yritysten taloudellinen tulos liittyy kirjanpitoon perustuviin mittauksiin erilaisten kannattavuuksien muodossa. Valitettavasti sekä kirjanpitoon perustuvilla että markkinapohjaisilla
mittauksilla on sekä etuja että haittoja etenkin, kun halutaan mitata yritysten suorituskykyä.
Markkinapohjaisia toimenpiteitä voidaan käyttää vain julkisten yritysten taloudellisen suorituskyvyn mittaamisessa, koska siinä yrityksen arvoa mitataan osakkeiden arvon mukaan. Kirjanpitoon perustuva taloudellisen suorituskyvyn mittaaminen ennustaa paremmin yrityksen menestystä ympäristön ja sosiaalisen hallinnon suhteen. (Widarti, Desfitrina ja Zulfadhli (2020.) Roodman (2008) totesi, että yrityksen taloudellinen suorituskyky heijastuu viime kädessä yrityksen tuottoon. Tästä johtuen ROI, ROA ja ROE ovat yleisimmin käytettyjä kannattavuusmittareita. ROI:ta ja ROA:ta käytetään usein keskenään, koska ne viittaavat samaan asiaan, nimittäin voittojen ja omistettujen varojen suhteeseen.
(Widarti ym., 2020.)
Yrityksen taloudellista tilaa voidaan ilmaista myös muiden mittareiden avulla. Tällaisia mittareita ovat esimerkiksi maksuvalmiusaste, velkaantumisaste, aktiivisuussuhde ja erilaiset kannattavuussuhteet.
Maksuvalmiusaste mittaa yrityksen kykyä maksaa yrityksen velkoja ja velkaantumisaste mittaa sitä, missä määrin yrityksen omaisuus on rahoitettu erilaisilla vieraan pääoman ehtoisilla velkainstrumenteilla. Yrityksen aktiivisuussuhde ilmaisee, kuinka yritys käyttää eri rahoituslähteitään, kun taas kannattavuussuhteet kertovat esimerkiksi tuloksia yrityksen johdon tekemistä käytännöistä ja päätöksistä. Ne antavat tietoa siitä, onko johto onnistunut päätöksissään ja onko yrityksen kehitys menossa oikeaan suuntaan. Näitä neljää mittaria käytetään erittäin usein, kun halutaan mitata yrityksen taloudellista suorituskykyä ja arvioida sen tulevaa kehitystä. (Widart ym., 2020.)
Muita yrityksen kannattavuuteen vaikuttavia tekijöitä ovat yrityksen ikä, koko, liikevaihto, tase sekä toimiala. Bertrandin ja Mullainathanin (2003) sekä Lodererin ja Waelchlin (2010) mukaan empiiriset tutkimukset ovat osoittaneet, että ikä on yksi määräävä tekijä yrityksen kannattavuuteen liittyen.
Yrityksen koon ja kannattavuuden välistä suhdetta ovat tutkineet muun muassa Baumol (1959), Majumdar (1997), Kakani ja Kaul (2002) sekä Inmyxai ja Takahashi (2010). Näissä kaikissa tutkimuksissa havaittiin yrityksen koolla sekä kannattavuudella olevan positiivinen yhteys. Nenehin ja van Zylin (2017) mukaan yrityksen kasvua on mitattu laajasti käyttämällä varojen ja myynnin kasvua kannattavuusindikaattoreina. Rizvin, Malikin ja Zaidin (2012) mukaan useat tutkijat ovatkin osoittaneet, että myynnin kasvu vaikuttaa merkittävästi esimerkiksi yrityksen lyhyen aikavälin kannattavuuteen. Nämä osoittavat sen, että liikevaihdolla on iso merkitys yritysten kannattavuuksien analysoimisessa. Dadan ja Ghazalin (2016) mukaan taseessa esiintyvä aineellinen omaisuus on yksi tärkeimmistä yritysten kannattavuutta määrittävistä tekijöistä. Aineelliset omaisuudet takaavat yrityksille sen, että niiden on mahdollista saada ulkopuolista rahoitusta. Ulkopuolisen rahoituksen
myötä yritykset pystyvät hyödyntämään kaikki kannattavat mahdollisuutensa, mikä lisää niiden kannattavuuttaan. Myös toimialan on havaittu vaikuttavan yritysten kannattavuuteen. McGahanin ja Porterin (1997) sekä Shortin, Ketchenin, Palmerin ja Hultin (2007) mukaan monet teoreettiset näkökulmat ovatkin tunnustaneet toimialan merkityksen yrityksen kannattavuudelle.
2.2 Yrityksen kannattavuuteen vaikuttavat tekijät 2.2.1 Yrityksen iän suhde kannattavuuteen
Yrityksen ikä kertoo, kuinka monta vuotta yritys on ollut olemassa. Aiempien empiiristen tutkimusten mukaan ikä on yksi määräävä tekijä yrityksen kannattavuutta ajatellen. (Bertrand ja Mullainathan 2003;
Loderer ja Waelchli 2010). Yrityksen iän ja kannattavuuden väliseen suhteeseen löytyy useita eri syitä.
Ensinnäkin nuoret yritykset voivat saada aikaiseksi merkittävää kannattavuutta esimerkiksi uusien innovatiivisten tuotteiden kehittämisen seurauksena. Normaalisti nuoret yritykset tulevat uusille markkinoille uuden innovaation kanssa, jonka avulla ne pyrkivät saavuttamaan oman aseman markkinoilla ja lisäämään siten kannattavuuttaan. Vanhemmat yritykset ovat sen sijaan usein tyytyneet olemassa oleviin ratkaisuihinsa eivätkä välttämättä siksi pysty parantamaan kannattavuuttaan. Niiden kannattavuus voi myös heikentyä, kun uusia innovatiivisia ratkaisuja tulee markkinoille, koska ne pienentävät nykyisten yritysten markkinaosuutta ja siten heikentää jo markkinoilla olevien yritysten kannattavuutta. Majumdarin (1997) tutkimuksessa todettiin, että vaikka vanhemmat yritykset ovat tuottavampia, ne ovat usein vähemmän kannattavia. Vanhemmat yritykset kärsivät usein vanhoillisista prosesseistaan, haluttomuudestaan nähdä kehityksen tuomia mahdollisuuksia sekä konservatiivisuudesta, mitkä aiheuttavat heikkoa kannattavuutta (Szulanski, 1996; Boeker, 1997).
On myös tutkimuksia, joissa on havaittu, että nuoremmat yritykset eivät voi olla yhtä kannattavia kuin markkinoilla jo pitkään toimineet yritykset. Sørensen ja Stuart (2000) väittävätkin, että nuorilta yrityksiltä puuttuu yksityiskohtaista tietoa liiketoiminnastaan, muista yrityksistä ja ympäristöstä, mitkä karttuvat vasta markkinoilla toimimisen seurauksena. Stincomben (1965) mukaan vanhemmat yritykset ovat kokeneempia ja eivät ole alttiita uusille vaikutuksille, mikä johtaa ylivoimaiseen kannattavuuteen.
Vanhempien yritysten kannattavuudesta kertoo myös se, että heillä on vakiintuneet yhteydet asiakkaisiinsa sekä he pystyvät hyödyntämään helpommin liiketoimintaan vaadittavia resursseja (Coad, Segarra & Teruel, 2013). Majumdarin (1997) mukaan yrityksen iän ja kannattavuuden välillä on positiivinen suhde.
2.2.2 Yrityksen koon suhde kannattavuuteen
Baumol havaitsi jo vuonna 1959 selkeän yhteyden yrityksen koon ja kannattavuuden välillä (Fisher, 1962). Yrityksen koon ja kannattavuuden välistä suhdetta ovat Baumolin lisäksi tutkineet muun muassa Majumdar (1997), Kakani ja Kaul (2002) sekä Inmyxai ja Takahashi (2010). Myös näissä tutkimuksissa havaittiin, että yrityksen koolla sekä kannattavuudella on positiivinen yhteys. Näiden lisäksi Becker-Blease, Kaen, Etebari ja Baumann (2010) tutkivat Yhdysvalloissa toimivien yritysten koon vaikutusta niiden kannattavuuteen vuosien 1987-2002 väliseltä ajalta. He havaitsivat, että yrityksen koon ja kannattavuuden välinen suhde on toimialakohtaista ja, että yritysten kannattavuus korreloi negatiivisesti tietyn kokoisten yritysten työntekijöiden lukumäärään kokonaisvarojen ja myynnin perusteella mitattuna.
Yrityksen kokoa pidetään yhtenä perustavanlaatuisena muuttujana yrityksen kannattavuuden selittämisessä (Serrasqueiro ja Nunes, 2008). Ensinnäkin mittakaavaetujen olemassaolon on havaittu vaikuttavan myönteisesti yritysten kannattavuuteen (Singh ja Whittington, 1975; Serrasqueiro ja Nunes, 2008). Toinen merkittävä kannattavuuteen vaikuttava kokovaikutus on yritysten neuvotteluvoima (Shepherd 1986), mitä voidaan hyödyntää esimerkiksi kauppasuhteessa myönnetyn luoton määrän, maksuehtojen, tuotteiden laadun ja jopa toimitusten suhteen. Tämä osoittaa, että suuremmilla yrityksillä voi olla enemmän neuvotteluvoimaa kuin pienemmillä yrityksillä, mikä osoittaa suurempaa kannattavuutta pienempiin yrityksiin verrattuna. Majumdarin (1997) havaintojen mukaan mukaan suuret yritykset ovatkin kannattavampia kuin pienemmät yritykset. Cabralin ja Matan (2003) mukaan suurempien yritysten on helpompi parantaa kannattavuuttaan kuin pienempien yritysten, koska niillä on helppo saada rahoitusta. Sekä teoreettiset että empiiriset todisteet ovat sen kannalla, että rahoituslaitokset myöntävät enemmän luottoa suuremmille kuin pienemmille yrityksille, koska suuremmat yritykset eivät todennäköisesti laiminlyö luottosopimuksiaan eivätkä myöskään epäonnistu niin suurella todennäköisyydellä kuin pienemmät yritykset. Näiden lisäksi suuremmilla yrityksillä on usein myös sellaisia omaisuuseriä, joita voidaan käyttää erilaisten luottojen vakuudeksi.
Pienillä yrityksillä voi olla tiettyjä ominaisuuksia, jotka voivat tasapainottaa yrityksen koosta johtuvia haittoja. Esimerkiksi pienissä yrityksissä on usein tiivis suhde omistajien ja johdon välillä, minkä vuoksi johto ei ehkä harjoita omaa etuaan omistajien kustannuksella toisin kuin monissa suurissa yrityksissä. (Afrifa, 2013.) Pienten yritysten on myös helpompi sopeutua jatkuvasti muuttuviin liiketoimintaympäristöihin ei-hierarkkisten rakenteidensa sekä joustavuutensa vuoksi (Yang ja Chen 2009). Lisäksi pienillä yrityksillä on kyky ottaa nopeasti käyttöön uusia ja parannettuja muutoksia
markkinaympäristössä, kuten uudet prosessit tai uudet markkinointikanavat, joiden avulla yritykset pystyvät parantamaan kannattavuuttaan. Myös Hansen ja Wernerfelt (1989) havaitsivat negatiivisen yhteyden yrityksen koon ja kannattavuuden välillä.
Yrityksen kokoa ja toimintaa mitataan useiden eri mittareiden avulla. Yksi keskeisimmistä tilinpäätöksissä esiintyvistä tunnusluvuista on yritysten liikevaihto ja sitä pidetäänkin yhtenä eniten toiminnan volyymin arviointiin käytetyistä mittareista. Liikevaihto kertoo yrityksen kokonaisrahamäärän, jonka se on saanut tuotteiden ja palvelujen myynnistä. (Heinola, 2017.) Esimerkiksi kaupallisten yritysten tulot koostuvat tavaroiden päivittäisestä myynnistä tai palvelujen tarjoamisesta asiakkaille (Ojukwu, 2021). Usein yhtiöiden kokoa tai niiden välisiä kokoeroja vertaillaan tavallisesti liikevaihdon perusteella. Myös liiketoiminnan kehittymistä arvioidaan liikevaihdon kehittymisen tai laskemisen pohjalta. (Heinola, 2017.) Kuitenkin liikevaihtojen keskinäinen vertaaminen voi olla hankalaa jopa saman toimialan sisällä toimivien yritysten välillä.
Mikäli yrityksen liikevaihto sisältää läpikulkulaskutuksen kaltaisia eriä, on se huomioitava liikevaihtoa tarkasteltaessa sekä ennen kaikkea vertailtaessa toisen yrityksen liikevaihtoon. (Leppiniemi &
Leppiniemi, 2017.)
Tavallisesti yritystä kuvaavissa tunnusluvuissa käytetään liikevaihtoa osatekijänä. Tästä syystä on tärkeää, että esimerkiksi investoinnit ja erilaiset kuluerät suhteutetaan liikevaihtoon, kun halutaan vertailla erikokoisia yrityksiä keskenään. Liikevaihtoa pidetään myös merkittävyyden mittana.
Vertailemalla saman toimialan yritysten liikevaihtoja voidaan tehdä suuntaa antavia päätelmiä esimerkiksi toimialan markkinaosuuksista. Liikevaihdon muutokset kuvaavat oleellisesti yrityksen toiminnan kehitystä. Se antaa signaalin myös yrityksen ulkopuolelle ja usein liikevaihdon kasvua pidetään onnistumisen sekä dynaamisuuden merkkinä. Tosin tilanne ei ole aina näin, vaikka liikevaihto kasvaisikin räjähdysmäisesti. Liian nopea liikevaihdon positiivinen kehitys on osoittautunut yhdeksi riskitekijäksi konkurssin suhteen. Empiiriset tutkimukset ovat myös osoittaneet sen, että liikevaihdon kasvun pysähtyminen ennakoi lisääntynyttä konkurssin vaaraa. (Leppiniemi & Leppiniemi, 2000.) Aiemmat tutkimukset ovatkin osoittaneet liikevaihdon merkityksen yritysten kannattavuuteen vaikuttavana tekijänä. Nenehin ja van Zylin (2017) mukaan yrityksen kasvua on mitattu laajasti käyttämällä varojen ja myynnin kasvua kannattavuusindikaattoreina. Rizvin ym. (2012) mukaan useat tutkijat ovat osoittaneet, että myynnin kasvu vaikuttaa merkittävästi esimerkiksi yrityksen lyhyen aikavälin kannattavuuteen. Näiden lisäksi myös Xu ja Banchuenvijit (2014) tutkivat Shanghain
pörssissä toimivien yritysten suorituskykyyn vaikuttavia tekijöitä. He havaitsivat muun muassa sen, että yritysten kokonaismyynnin ja kannattavuuden välillä on positiivinen suhde.
Toinen yrityksen kokoa kuvaava indikaattori on tase, joka on yrityksen taloudellisen aseman mittari tilikauden lopussa eli tilinpäätöspäivänä. Tase on kaksipuolinen varantolaskelma, johon kuuluvat sekä vastaava- että vastattavaa-puoli. Taseen vastaavien puoli kertoo yleiskielellä ilmaistuna omaisuuden, varojen tai varallisuuden yhteenlasketun määrän, joka on jaoteltu eriksi sen mukaan, mihin vastaavien luokkaan ne kuuluvat. (Seppänen, 2011; Leppiniemi & Leppiniemi, 2017) Vastaava-puoli on siis eroteltava sekä pysyviin että vaihtuviin omaisuuseriin. Pysyvät vastaavat arvostetaan tilinpäätöksessä sen mukaan, paljonko niiden arvioidaan kerryttävän tai aikaansaavan tuottoja tulevaisuudessa sekä mikä on niiden taloudellinen käyttöaika. (Lindblad, 2021.) Taseen vastattavaa puolelta käy ilmi, kuinka yrityksen varallisuus on rahoitettu tilikauden päättyessä. Toisin sanoen se kertoo, mitkä ovat oman sekä vieraan pääoman ehtoisten sijoittajien panosten määrät. (Leppiniemi & Leppiniemi, 2017; Lindblad, 2021.) Tilinpäätöstä analysoidessa tulee kiinnittää huomiota varojen jakautumiseen oman ja vieraan pääoman välillä. Se kertoo yrityksen vakavaraisuudesta. Tunnuslukujen valossa yritys on sitä vakavaraisempi mitä suurempi osuus sen varoista on rahoitettu omalla pääomalla. Mikäli halutaan laskea maksuvalmiuteen liittyviä tunnuslukuja, täytyy varat pystyä jakamaan omaan ja vieraaseen sekä lyhyt- ja pitkäaikaiseen vieraaseen pääomaan. Tase onkin erittäin olennainen osa tilinpäätöstä ja se kertoo yrittäjälle liiketoiminnan kannattavuudesta sekä velkojen ja saamisten tilanteesta. (Lindblad, 2021.)
Taselaskelman yksi päätehtävä on helpottaa yritysjohtoa tekemään päätöksiä, koska se antaa yksityiskohtaisen kuvan, kuinka yrityksen varat ovat jakaantuneet. Toisin sanoen se kertoo yritysjohdolle yrityksen tekemistä investoinneista sekä varallisuusrakenteesta ja rahoituksesta.
Taserakenteeksi kutsutaan yrityksen taseen varoista ja rahoituksesta saatua yksityiskohtaista kuvaa, jotka kertovat yrityksen taloudellisesta asemasta. Usein yrityksen yhden tilikauden toiminnan laajuutta kuvataan liikevaihdon avulla. Sen sijaan taseen loppusumma antaa erinomaisen kuvan yrityksen historiasta. Monesti tasetta pidetäänkin huomattavasti liikevaihtoa vakaampana ja tarkempana koon mittarina. Taseen loppusummasta saadaan myös selville varat, jotka yrityksellä on käytettävänään sekä yrityksen tuotantovoimien yhteismäärän. Toisin sanoen yrityksen merkittävyyttä ja kilpailuvoimaa voidaan kuvata taseen loppusumman avulla. (Leppiniemi & Leppiniemi, 2006.)
Taseessa esiintyvä aineellinen omaisuus on yksi tärkeimmistä yritysten kannattavuutta määrittävistä tekijöistä. Aineellisten omaisuuksien yksi merkittävimmistä eduista yrityksille on se, että ne helpottavat ulkopuolisen rahoituksen saamista. Näin ollen yritykset, joilla on enemmän aineellista omaisuutta, voivat parantaa kannattavuuttaan. Ne pystyvät hyödyntämään kaikki kannattavat mahdollisuutensa, kun ne pystyvät turvaamaan tarvittavan ulkoisen rahoituksen aineellisella omaisuudellaan. (Dada ja Ghazali, 2016.) Aiemmat tutkimukset ovat osoittaneet, että sisäisesti tuotetut varat eivät usein riitä suuriin lisäinvestointeihin. Tämä asettaa haasteita erityisesti pk-yrityksille, koska niiden voi olla hankalaa saada ulkopuolista rahoitusta aineellisen omaisuuden puutteen vuoksi. Braunin (2005) sekä Claessensin ja Laevenin (2003) tutkimukset ovat osoittaneet, että aineellisia hyödykkeitä omaavat yritykset saavat enemmän rahoitusta sekä rahoituksen välittäjiltä että pankeilta.
Aineettomien omaisuuksien laajuus on lisääntynyt huomattavasti viime vuosina useiden taloudellisten tekijöiden, kuten globalisaation, sääntelyn purkamisen ja teknologisten innovaatioiden vuoksi (Afrifa, 2013). Corradon, Hultenin ja Sichelin (2009) mukaan inhimillisen pääoman ja T&K-muodossa olevien aineettomien omaisuuksien määrä maksimoi yrityksen kannattavuutta. Dada ja Ghazali (2016) havaitsivat myös negatiivisen yhteyden aineettomien omaisuuksien ja yrityksen kannattavuuden välillä.
2.2.3 Yrityksen velan suhde kannattavuuteen
Velan määrällä on merkittävä vaikutus yritysten kannattavuuteen (Ruland ja Zhou 2005; Akinlo ja Asaolu 2012; Ojo 2012). Robbin ja Robinsonin (2014) mukaan taloudelliseen vipuvaikutukseen liittyvä kannattavuuden maksimoiminen voidaan selittää esimerkiksi sillä, että joukkovelkakirjalainojen haltijat saavat kiinteää korkotuloa ja että velan sijoittaminen kannattavaan yritykseen, jonka tuotto on suurempi kuin velan kustannukset, lisää yrityksen kannattavuutta. Tällaisessa tapauksessa yritys saa nettotuottoa velan maksun jälkeen. Velkarahoitukseen liittyy vahvasti myös veroetu, mikä parantaa yrityksen kannattavuutta (Modigliani ja Miller 1963). Staattisen kompromissiteorian (Trade-off theory) mukaan arvoa maksimoivalla yrityksellä on oltava tavoite velkasuhde, joka johtuu koronmaksuun liittyvien verovähennysten (Miller, 1977) ja taloudelliseen ahdinkoon liittyvien kustannusten välisestä kompromissista (Kraus ja Litzenberger, 1973). Useimmissa talouksissa velkarahoituksesta maksettava korko on vähennyskelpoinen kulu, mikä tarkoittaa sitä, että koron määrä vähennetään kuluvan vuoden tuotoista ennen veroja. Tämä maksimoi yrityksen kannattavuutta, koska se vähentää maksettavan veron määrää. Bothwell, Cooley ja Hall (1984) sekä Mursitama (2006), havaitsivatkin positiivisen suhteen yritysten velkaantumisasteen sekä kannattavuuden välillä. Sen sijaan Korteweg (2004) sekä Dimitrov ja
Jain (2005) havaitsivat, että yrityksen velkaantumisasteen sekä kannattavuuden välillä on negatiivinen yhteys. Näiden lisäksi myös Abor (2007) havaitsi, että sekä pitkäaikainen velka että kokonaisvelka ovat negatiivisesti yhteydessä pk-yritysten taloudellisen suorituskyvyn kehittymiseen. Velan olemassaolo lisää yritysten kuluja, koska velkarahoitus tuo mukanaan tietynsuuruisen sitoumuksen tulevaan kassavirtaan. Yrityksen tuottamasta kassavirrasta tulee maksaa määräajoin velan korot sekä lainapääoman lyhennykset. (Ebaid 2009). Tämä sitoumus lisää sekä yritysten suoria että välillisiä konkurssikustannuksia, jotka voivat heikentää pk-yritysten kannattavuutta. Pietten ja Zacharyn (2015) tutkimus osoittaa, että pankit nostavat pk-yritysten riskiluokkia kriisien aikana, mikä selittää niiden tiukemmat luottoehdot. Tästä johtuen ne yritykset, jotka ovat ottaneet lainaa finanssikriisin aikana 2008–2012, ovat joutuneet maksamaan niistä kovemman hinnan kuin ne yritykset, jotka saivat lainaa ennen finanssikriisiä. Lisäksi lainat olivat myös pienempiä finanssikriisin aikana. Finanssikriisin aiheuttama lainakustannusten nousu sekä niiden alhaisempi saatavuus voivat johtaa yritysten taloudellisen suorituskyvyn heikkenemiseen. (Santos, 2011.) Fungáčován, Herralan ja Weill:n (2013) mukaan finanssikriisi johti myös lainan tarjonnan yleiseen laskuun.
2.2.4 Yrityksen maksuvalmiuden suhde kannattavuuteen
Boermansin ja Wiilbrandsin (2011) mukaan yrityksen likviditeetin taso voi vaikuttaa suuresti sen kannattavuuteen. Se, voiko yritys hyödyntää kannattavia mahdollisuuksiaan, määräytyy vahvasti yrityksen likviditeettitason mukaan. Tutkimukset ovat osoittaneet, että pk-yritykset eivät ole investointiherkkiä, mikä heikentää niiden kannattavuutta, kasvua ja selviytymistä. Heikko maksuvalmiusaste on yksi suurimmista esteistä pk-yritysten kannattavuuden kehittymiselle. (Afrifa, 2013.) Likviditeetti mahdollistaa myös suorat ostot ja käteisalennukset. Lisäksi korkea likviditeettitaso mahdollistaa luoton myöntämisen yrityksen omille asiakkaille, mikä voi lisätä yrityksen myyntiä merkittävästi. Se voi esimerkiksi houkutella asiakkaita ostamaan enemmän, mikä taas maksimoi yrityksen kannattavuutta. (Garcia-Teruel & Martinez-Solano, 2010.) Likviditeetti mahdollistaa myös sen, että yrityksen ei tarvitse käyttää kalliita ulkoisia rahoitusvaihtoehtoja. Myersin ja Majlufin (1984) mukaan sisäisesti tuotettu rahoitus on halvempaa kuin ulkoinen rahoitus. Siitä huolimatta korkea likviditeettitaso voi myös haitata yrityksen kannattavuutta (Hvide & Møen 2007; Baek, 2006). Korkea likviditeetin määrä voikin viitata siihen, että yritys on jättänyt investoimatta kannattaviin mahdollisuuksiin.
2.2.5 Yrityksen investointien suhde kannattavuuteen
Yritysten investointien tarkoitus on kasvattaa ja edistää niiden liiketoiminnan kehittymistä sekä taloudellista suorituskykyä. Investointien tekemiseen vaaditaan taloudellisia resursseja ja pankit ovatkin pk-yritysten yksi tärkeimmistä luotonantajista. Tästä johtuen pk-yritykset ovatkin erityisen riippuvaisia pankeista ulkoisen rahoituksen turvaamiseksi. (Berger ja Udell, 1998.) Vermoesen, Deloofin ja Laveren (2013) mukaan alhaisempi ulkoisen rahoituksen saatavuus on vähentänyt pk- yritysten investointeja Belgiassa, mikä osoittaa sen, että vaihtelut pankkirahoituksen tarjonnassa vaikuttavat merkittävästi pk-yritysten investointeihin.
Finanssikriiseistä aiheutuvat shokit saavat tyypillisesti pk-yritykset vähentämään omia investointejaan.
Vaikka yrityksillä olisi edelleen kasvumahdollisuuksia, ne eivät ehkä ryhdy uusiin investointeihin lisääntyneen epävarmuuden ja rahoituksen puutteen vuoksi. Erityisesti finanssikriisien aikana pk- yritykset kohtaavat suurempia taloudellisia rajoitteita, koska vaihtoehtoisten rahoituslähteiden saanti heikentyy (Akiyoshi & Kobayashi, 2010). Näin ollen pk-yritysten sisäisesti tuotetuista varoista tulee erillinen rahoituslähde finanssikriisin aikana. Tästä johtuen pk-yritykset ovat erittäin riippuvaisia sisäisistä varoistaan omien investointiensa rahoittamiseen. (Zubair, Kabir ja Huang, 2020.) Zubair ym.
(2020) havaitsivat tutkimuksessaan, että Alankomaiden pienet ja keskisuuret yritykset leikkasivat merkittävästi investointimenojaan finanssikriisin alkamisen jälkeisinä vuosina. Lisäksi he havaitsivat, että sekä sisäisellä että ulkoisella rahoituksella on merkittävä myönteinen vaikutus yksityisten pk- yritysten investointitasoon sekä kriisiä edeltävänä että sen jälkeisenä aikana. Kriisin aikana sisäisellä rahoituksella ei ollut vaikutusta pk-yritysten investointeihin, kun taas ulkoisen rahoituksen saatavuus oli edelleen merkittävin tekijä. Toisin sanoen pankkirahoituksen saatavuus määräsi pitkälti pk-yritysten investoinnit rahoituskriisin aikana.
2.2.6 Toimialan suhde kannattavuuteen
Toimialat eroavat toisistaan muun muassa riskiprofiilin ja kilpailuintensiteetin mukaan, mistä johtuen yritysten kannattavuus vaihtelee eri toimialojen välillä. Monet teoreettiset näkökulmat ovatkin tunnustaneet toimialan merkityksen yrityksen kannattavuudelle (McGahan ja Porter 1997; Short, Ketchen, Palmer & Hult, 2007). Tutkimuksissa on havaittu, että samaan toimialaan kuuluvilla yrityksillä on pitkälti samanlainen kannattavuusprofiili. Sen sijaan yrityksillä on isojakin
kannattavuuseroja eri toimialojen välillä. Porter (1989) on kehittänyt viisi voimaa -menetelmän, jolla mitataan eri toimialoille kuuluvien yritysten kannattavuuksia. Hänen menetelmänsä huomioi: (1) toimittajien neuvotteluvoiman; (2) asiakkaiden neuvotteluvoiman; (3) uusien yritysten markkinoilletulon uhkan; (4) korvaavien tuotteiden tai palveluiden uhkan sekä (5) toimialakohtaisen kilpailun. Tietyn toimialan yritysten kannattavuus riippuu toimittajan ja asiakkaan välisestä neuvotteluvoimasta. Toimialalla, jolla on vähän toimittajia, mutta paljon asiakkaita, toimittajat voivat nauttia paremmasta kannattavuudesta määräämällä tuotteille korkeamman hinnan tai luottoehdot. Sen sijaan toimialalla, jolla on useita toimittajia, mutta vähän asiakkaita, kannattavuus on maltillisempaa, koska asiakkaat sanelevat sitoutumisedellytyksensä. Toimialalla toimivien yritysten kannattavuustaso saattaakin heikentyä, mikäli markkinoille pääsyn esteitä ei ole riittävästi. Uudet yritykset voivat tuoda markkinoille korvaavia tuotteita, mikä voi vaikuttaa negatiivisesti muiden yritysten kannattavuuteen, koska se pienentää alan yritysten markkinaosuutta. Yritysten kannattavuutta voi heikentää myös toimialan kilpailu. Schmalanseen (1985) sekä Wernerfeltin ja Montgomeryn (1988) mukaan toimiala selittää noin 17–20 prosenttia yritysten kannattavuuden vaihtelusta.
2.3 Kannattavuuden mittarit
2.3.1 Oman pääoman tuottoprosentti
Oman pääoman tuottoprosentti eli ROE (Return On Equity) on yksi merkittävimmistä yrityksen kannattavuutta ilmaisevista tunnusluvuista ja koskettaa erityisesti yrityksen omistajia ja sijoittajia. Se kuvaa sitä, kuinka paljon yritys on pystynyt tuottamaan lisäarvoa yritykseen sijoitetulle pääomalle.
Tunnusluvulle ominaista on, että se ilmaisee yrityksen kannattavuuden omistajien näkökulmasta.
(Kallunki, 2014; Kamar, 2017; Yritystutkimus ry, 2017; Alma Talent, 2021.) Rappaportin (1999) ja Ahsanin (2012) mukaan ROE on yksi kaikkien aikojen eniten käytetyistä yritysten taloudellisen suorituskyvyn mittareista. Oman pääoman tuotto osoittaa, kuinka paljon osakkeenomistajat ansaitsevat voittoa jokaista sijoittamaansa dollaria kohtaan (Kamar, 2017). Prastowonin ja Dwinin (2015) sekä Kamarin (2017) mukaan yrityksen yksi merkittävimmistä asioista onkin tuottaa voittoa, mikä hyödyttää osakkeenomistajia. Tätä voittoa mitataankin juuri ROE:n avulla. Mitä korkeampi ROE-tunnusluku on, sitä arvokkaampi yritys on osakkeenomistajien näkökulmasta.
Xu ja Banchuenvijit (2014) havaitsivat, että yritysten liikevaihdolla on positiivinen ja merkittävä vaikutus sekä ROA:han että ROE:hen, joten varojen käyttö vaikuttaa positiivisesti ja merkittävästi
yritysten taloudelliseen tulokseen. Tämän lisäksi he havaitsivat, että yrityksen koko ei vaikuta ROE:hen, joten olipa yritys suuri tai pieni, niin se ei vaikuta yrityksen taloudelliseen tulokseen. Irawan (2011) havaitsi tutkimuksessaan, että oman pääoman tuotto vaikuttaa yrityksen voiton kasvuun. Tämä johtuu yrityksen tekemien investointien luonteesta ja rakenteesta, ja niiden tulee olla tarkkaan harkittuja, jotta yrityksen kaikki omaisuuserät käytetään tehokkaasti ja maksimoidaan siten yrityksen voitot. Velkarahalla kasvatettua liikevaihtoa voidaan käyttää pääomakustannusten kattamiseen.
Yrityksen omaan pääomaan sisältyy omistajien alkuperäinen pääomasijoitus sekä nostamattomat voitot.
Oman pääoman tuottoprosentin tavoitetaso riippuu yrityksen omistajien asettamista tuottovaatimuksista. Tuottovaatimuksiin vaikuttaa olennaisesti sijoituksiin liittyvät riskit. Yrityksen on kyettävä tuottamaan voittoa oman pääoman lisäksi myös vieraalle pääomalle. Oman pääoman tuottoprosenttiin vaikuttaa kaikista eniten mahdolliset arvonkorotukset. (Yritystutkimus ry, 2017.) Oman pääoman riskisyysaste on korkea ja tästä johtuen oman pääoman tuottoprosentin tulisi aina olla markkinoilta saatavan riskittömän sijoituksen tuottoa korkeampi. Valtion joukkovelkakirjalainojen tuottotaso määrittää yleensä riskittömän tuoton tason. Oman pääoman ehtoiseen riskialttiiseen sijoitukseen tulee lisätä riskin määrää kuvaava kerroin eli riskilisä. Tästä johtuen riskilisän ja oman pääoman tuottovaatimuksen tulee olla sitä suurempi, mitä riskisemmästä yrityksestä on kysymys.
(Alma Talent, 2021.) Oman pääoman tuottoprosentti lasketaan seuraavan kaavan avulla (Niskanen &
Niskanen, 2016).:
OMAN PÄÄOMAN TUOTTO-% = Tilikauden voitto *100 Oma pääoma
2.3.2 Sijoitetun pääoman tuottoprosentti
Sijoitetun pääoman tuottoprosentti eli ROI (Return on Investment) mittaa yrityksen operatiivisen liiketoiminnan kannattavuutta. Yritys on sitä kannattavampi, mitä enemmän se pystyy operatiivisella liiketoiminnallaan tuottamaan tuloja suhteessa menoihin, joita se on tarvinnut tulojen hankkimiseksi.
Sijoitetun pääoman tuottoprosentin tarkoituksena on mitata yrityksen tekemää tulosta suhteessa liiketoimintaan sijoitettuun omaan ja vieraaseen pääomaan. Sijoitetuksi pääomaksi luokitellaan yrityksen oma sekä korollinen vieras pääoma. Sijoitetun pääoman tuottoprosentti voidaan laskea eri tapoja hyödyntäen, mutta perusperiaate kaikilla tavoilla laskettuna on sama. Yritykseen sijoitettu pääoma on mahdollista laskea käyttäen korollista vierasta pääomaa sellaisenaan tai se voidaan myös
laskea käyttämällä korollista vierasta nettopääomaa, jolloin se lasketaan korollisilla varoilla vähennettynä. (Kallunki, 2014.) Sheelan ja Karthikeyanin (2012) mukaan ROI:lla tarkoitetaan sijoitetun pääoman tuottoa, jonka yritys on ansainnut tehdyistä investoinneistaan. ROI kertoo yrityksen todellisesta asemasta ja se mittaa yrityksen tuloja. Se moninkertaistaa yrityksen liiketoiminnan katetuoton sekä liiketoiminnan pääoman kiertonopeuden. Liiketoiminnan pääoman kiertonopeus osoittaa, kuinka yritys kykenee luomaan myyntiä nettomääräisillä varoillaan. Liiketoiminnan katetuotto taas osoittaa sen, miten iso määrä myyntituloista kohdistuu yrityksen liiketoiminnan tulokseen.
Tilinpäätösanalyysin yksi tarkoitus on verrata yrityksen operatiivista kannattavuutta sen pääoman kustannuksiin. Sijoittajat huomioivat vaihtoehtoiset sijoituskohteet ja niistä saatavat tuotot sekä riskit asettaessaan tuottotavoitteensa yritykselle. Tätä tuottotavoitetta kutsutaan yrityksen pääoman kustannukseksi. Yleinen tapa mitata pääoman kustannuksia on mitata niitä oman ja vieraan pääoman keskimääräisellä kustannuksella eli WACC:lla. WACC:ia pidetään yrityksen kannattavuuden minimitavoitteena. Kun sijoitetun pääoman tuottoprosenttia ja WACC:ia verrattaan toisiinsa voidaan arvioida yrityksen taloudellista lisäarvoa. Mikäli yrityksen kannattavuus on vakaalla tasolla ja se on jatkuvasti suurempi kuin pääoman kustannus, niin se luo taloudellista lisäarvoa. Taloudellista lisäarvoa on syytä tarkastella pidemmällä aikavälillä, koska esimerkiksi yhden tilikauden kannattavuus ei pysty kuvaamaan yrityksen todellista kykyä luoda omistaja-arvoa. Taloudellisella lisäarvolla, tilinpäätöstermien mukaan EVA, tarkoitetaan sitä, että yrityksen sijoitetun pääoman tuottoprosentti on vähintään yhtä suuri kuin sen pääoman keskimääräiset kustannukset. Mikäli EVA > 0, niin yritys pystyy kasvattamaan yritysarvoaan eli toisin sanoen yritys luo omistaja-arvoa. Positiivinen EVA tarkoittaa voittojen ylijäämää, mikä yrityksellä jää jäljelle sen jälkeen, kun kaikki operatiivisen liiketoiminnan kulut, verot ja sijoittajien asettama tuottovaatimus ovat vähennetty yrityksen operatiivisen liiketoiminnan tuotoista. Yrityksen omistajat hyötyvät tästä ylijäämästä ja voivatkin jättää sen lisäsijoitukseksi yritykseen tai jakaa sen osinkoina ulos. Tästä johtuen onkin ilmiselvää, että positiivinen EVA kasvattaa yrityksen taloudellista arvoa. Mikäli sijoitetun pääoman tuottoprosentti on yhtä suuri kuin pääoman keskimääräinen kustannus, niin kaikki sijoittajat saavat sijoitukselleen vaatimansa korvauksen, mutta yritys ei pysty synnyttämään merkittävää taloudellista lisäarvoa. Jos sijoitetun pääoman tuottoprosentti jää alle pääoman keskimääräisen kustannuksen, yritys ei pysty synnyttämään taloudellista lisäarvoa vaan menettää sitä. Silloin yrityksen arvo heikkenee ja se on luonnollisesti kaikista huonoin skenaario yrityksen kannalta. (Kallunki, 2014.) Sijoitetun pääoman tuottoprosentti lasketaan seuraavan kaavan avulla (Yritystutkimus ry, 2017):
SIJOITETUN PÄÄOMAN TUOTTO-% = (Nettotulot + Rahoituskulut + Verot) *100 Sijoitettu pääoma keskimäärin
Sijoitettu pääoma = Oikaistu oma pääoma + Sijoitettu korollinen vieras pääoma Sijoitettu korollinen vieras pääoma lasketaan seuraavasti:
+ Pääomalainat
+ Lainat rahoituslaitoksilta
+ Takaisinlainat työeläkevakuutuslaitoksilta + Sisäiset velat (pitkäaikaiset)
+ Muut pitkäaikaiset velat + Korolliset velat (lyhytaikaiset)
+ Muut sisäiset korolliset lyhytaikaiset velat
= Sijoitettu korollinen vieras pääoma (Yritystutkimus Ry, 2017)
2.3.3 Kokonaispääoman tuottoprosentti
Yrityksen kokonaispääoman tuottoprosentin eli ROA:n on hyväksynyt useat eri toimijat indikaattoriksi yritysten suorituskyvystä (De Andrés, Landajo & Lorca 2009). Sen avulla on mahdollista arvioida yrityksen kannattavuutta myös yhteiskunnan näkökulmasta katsottuna. Silloin yrityksen kannattavuutta analysoidaan sen kokonaispääomalle ansaitseman tuoton perusteella. Heikalin, Khaddafin ja Ummahin (2014) mukaan korkea ROA on hyväksi yritykselle. Yrityksen taloudellinen suorituskyky on sitä parempi mitä suuremman arvon ROA saa, koska yritys on onnistunut saamaan investoinneillaan korkeampia tuottoja. (Heikal ym., 2014.) Xu ja Banchuenvijit (2014) havaitsivatkin, että yrityksen liikevaihdolla on positiivinen ja merkitsevä vaikutus ROA:han, kun taas yritysten velkasuhteella on negatiivinen ja merkitsevä vaikutus sekä ROA:han että ROE:hen. Toisin sanoen yrityksen velan määrä vaikuttaa negatiivisesti ja merkitsevästi yritysten taloudelliseen tulokseen. Tämän lisäksi he myös havaitsivat, että yrityksen koolla on negatiivinen ja merkitsevä vaikutus ROA:han. De Andrés ym.
(2009) valitsivat ROA:n omaan tutkimukseensa kannattavuuden indikaattoriksi kahdesta eri syystä.
Ensimmäinen merkittävä asia oli se, että ROA on erittäin suosittu indikaattori kuvaamaan yritysten taloudellista suorituskykyä ja se sisältyy moniin ennustusmalleihin. Toinen syy oli se, että teoreettisten näkökohtien mukaan monenlaisten epälineaarisuuksien pitäisi olla erityisen merkittäviä ROA:n suhteen. Heidän mukaansa tuoton ja omaisuuden välinen epälineaarinen suhde voi johtua useista tekijöistä. Schneider ym. (2003) valitsivat pelkästään ROA:n omaan tutkimukseensa kolmesta eri syystä: 1) Organisaation taloudelliset tuotot liittyvät olennaisesti toisiinsa, 2) ROA korreloi muiden
kanssa enemmän kuin ROI:n ja ROE:n kanssa ja 3) ROA paljastaa parhaiten yrityksen vakauden ajassa mitattuna. Heidän mielestään vakaus ajalla mitattuna on tärkeä sen takia, että jos muuttuja ei ole vakaa ajan mittaan, niin sitä ei voida ennustaa toisella muuttujalla. Toisin sanoen, mikäli muuttuja ei korreloi itsensä kanssa ajan mittaan, kyseisen muuttujan ennustaja ei tule myöskään korreloimaan sen kanssa ajan mittaan.
Tunnuslukuna kokonaispääoman tuottoprosentti on mielenkiintoinen, koska sen avulla voidaan arvioida yrityksen merkitystä kokonaistalouden kannalta. Kokonaispääoman tuottoprosenttia laskettaessa on tärkeää, että yrityksen tuomaa lisäarvoa omistajille, rahoittajille sekä yhteiskunnalle suhteutetaan siihen, kuinka paljon yrityksellä on ollut käytössä kokonaispääomaa. Tunnuslukua mitattaessa kokonaispääomana käytetään taseen loppusummaa tai taseiden loppusummien keskiarvoa, joka on laskettu muutaman peräkkäisen vuoden ajalta. (Kykkänen & Leppiniemi, 2015.) Näin ollen kokonaispääoman tuottoprosentti lasketaan seuraavan kaavan avulla (Niskanen & Niskanen, 2016;
Kykkänen & Leppiniemi, 2019):
KOKONAISPÄÄOMAN TUOTTO-% = (Tilikauden voitto + Rahoituskulut + Verot) *100 Taseen loppusumma
3 COVID-19-PANDEMIAN VAIKUTUKSET PK-YRITYKSIIN JA TALOUTEEN
3.1 Covid-19
Covid-19 on yksi koronavirusperheen viruksista. Maailman terveysjärjestön eli WHO:n (2021) mukaan erilaisia koronaviruksia on lukuisia ja ne aiheuttavat eri asteisia sairauksia eri ihmisille ja eläimille.
Ensisijaisesti koronavirukset aiheuttavat hengityselinsairauksia, ja ne voivat vaihdella tavallisten flunssien ja vakavampien sairauksien välillä, joista esimerkkinä akuutti hengitysoireyhtymä SARS ja Lähi-idän hengitysoireyhtymä MERS. Covid-19 on viimeisin koronavirustauti, joka havaittiin Wuhanissa, Kiinassa, joulukuussa 2019. Covid-19-taudin tyypillisiä oireita ovat: päänsärky, kuume, yskä, erilaiset lihassäryt ja -kivut, kurkkukipu, väsymys, sidekalvotulehdus, maku- tai hajuhäiriö, ripuli, nenän tukkoisuus, hengitysvaikeudet tai hengenahdistus sekä erilaiset ihottumat. Viruksen on todettu tarttuvan ihmisten keskuudessa pisaratartunnan avulla eli, kun virusta kantava henkilö joko yskii, aivastaa, puhuu tai edes hengittää muiden lähellä. Tauti leviää, kun jo tartunnan saaneesta henkilöstä aiheutuvat pisarat koskettavat toisen henkilön silmiä, nenää tai suuta. On myös mahdollista, että henkilö, joka on täysin oireeton, tartuttaa muita ihmisiä. Suurimmalle osalle ihmisistä tauti on täysin vaaraton ja oireilee kuten mikä tahansa normaali flunssa. Taudin on todettu olevan erityisen vaarallinen etenkin iäkkäille ihmisille, joilla on perussairauksia, kuten sydän- tai verisuonisairaus, diabetes, krooninen hengityselinsairaus tai syöpä. Näiden sairauksien omaavien ihmisten havaittiin olevan erityisen alttiita sairastumaan vakavaan Covid-19 aiheuttamaan tautiin, joten heitä tuli suojella erityisesti pandemian aikana. Taudin arvaamattomuudesta on kertonut myöskin se, että kuka tahansa iästä riippumatta voi sairastua vakavaan Covid-19 aiheuttamaan tautiin ja menehtyä sen seurauksena.
(WHO, 2021.)
3.2 Pk-yritys
Pk-yrityksellä tarkoitetaan sekä pieniä että keskisuuria yrityksiä. Näillä pk-yrityksillä on erittäin suuri rooli useimmissa talouksissa, koska ne esimerkiksi edistävät kasvua, tarjoavat työpaikkoja ja avaavat uusia markkinoita. Toisin sanoen pk-yritykset vaikuttavat merkittävästi talouskasvuun. Huolestuttavaa on se, että ne ovat usein heikoimmassa asemassa etenkin suurten julkisten kriisien aikana. (Lu ym.
2020.) Runyanin (2006) mukaan pienet yritykset kärsivät kriiseissä eniten, koska ne eivät kykene
varautumaan kriiseihin vähäisten resurssiensa vuoksi, ja se tekee yrityksistä haavoittuvaisempia.
Lisäksi ne ovat riippuvaisempia hallituksen sekä paikallisten virastojen päätöksistä sekä omistajat vaikuttavat yrityksiin sekä psykologisella että taloudellisella tavalla.
Tämän tutkimuksen pk-yritykseksi luokitellaan ne suomalaiset yritykset, joiden palveluksessa on vähemmän kuin 250 työntekijää ja joiden vuosittainen liikevaihto on enintään 50 miljoonaa euroa tai taseen loppusumma enintään 43 miljoonaa euroa. Suomalaisten pk-yritysten merkitystä ei voi liikaa korostaa, koska ne työllistävät valtavan määrän suomalaisia ja vaikuttavat erittäin merkittävästi Suomen BKT:n kehitykseen. Suomalaisten yritysten liikevaihto on noin 445 miljardia euroa vuositasolla ja liikevaihdosta yli puolet eli 57,5 prosenttia syntyy suomalaisten pk-yritysten liiketoiminnasta. Lisäksi pk-sektorin osuus Suomen BKT:stä on runsaat 40 prosenttia, joten voidaan todeta suomalaisten pk-yritysten näyttelevän erittäin merkittävää osaa Suomen talouden kannalta.
(Yrittäjät, 2021.)
3.3 Katastrofien vaikutukset pk-yrityksiin 3.3.1 Historia
Jokainen tutkimus pohjaa johonkin olemassa olevaan teoriaan. Gartner (1989) on antanut erinomaisen määritelmän siitä, mikä teoria on. Hänen mukaansa teoria antaa tutkimukselle tietyn tarkoituksen ja logiikan. Daftin (1995) mukaan teoria tarkoittaa selitystä siitä, mitä muuttujat tarkoittavat ja miksi ne liittyvät toisiinsa organisaatioissa. Kerlinger (1966) määritteli teorian huomattavasti muodollisemmin.
Hänen määritelmänsä mukaan teoria on joukko toisiinsa liittyviä rakenteita, käsitteitä, määritelmiä ja ehdotuksia, jotka esittävät järjestelmällisen näkemyksen ilmiöistä määrittelemällä muuttujien väliset suhteet ilmiöiden selittämiseksi ja ennustamiseksi. Kerlingerin (1966) määritelmässä on oleellista selittäminen ja ennustaminen. Hänen mukaansa teoria selittää perustellen, miksi tietyt muuttujat vaikuttavat tiettyihin asioihin tai miksi muut muuttujat vaikuttavat niihin. Hän korostaa sitä, että teoria ennustaa ehdottamalla syy -yhteyttä eli teoria osoittaa, mitkä muuttujat vaikuttavat muihin muuttujiin.
Teoria tarjoaa mallin ilmiöstä sekä määrittelee kaikki muuttujat.
Resurssipohjaisen teorian (Resource based theory) mukaan yhtiön suorituskyky on optimaalinen, mikäli yhtiön luomaa kilpailuetua on vaikea jäljitellä ja kilpailuetu on tiukasti kiinni yhtiön luomissa toiminnallisuuksissa sekä ominaisuuksissa (Devi, Warasniasih, Masdiantini, & Musmini 2020). Sunin
ym. (2020) mukaan yritysten on välttämätöntä luoda uusia kilpailuetuja riskialttiissa taloustilanteissa, mikäli halutaan saavuttaa kestävä liiketoiminta. Kilpailuetua luodaan hyödyntämällä, johtamalla sekä kontrolloimalla yrityksen omia resursseja, kuten organisaatioprosesseja ja yrityksen strategioita myös taloudellisia haasteita tuovien kriisien keskellä. Tämän lisäksi yritysjohdolla tulee olla kyky hallita yrityksen varoja ja henkilöresursseja eri tilanteissa ja olosuhteissa. (Devi ym., 2020.) Sukman (2018) mukaan kilpailuetu luodaan tuotteilla tai palveluilla, joilla on korkea taloudellinen arvo, ne ovat yhteiskunnan tarpeiden kannalta ensisijaisia ja niitä on mahdotonta korvata. Kaiken kaikkiaan yhtiön suorituskyky riippuu suuresti johdon kyvyistä tuottaa sekä hallita ainutlaatuisia ja erityisiä resursseja, joiden avulla on mahdollista saavuttaa kilpailuetua markkinoilla ja selviytyä haastavistakin tilanteista.
Katastrofien vaikutuksia yrityksiin on alettu tutkimaan jo 1980-luvulta lähtien. Ensimmäinen tutkimus aiheesta tehtiin Yhdysvalloissa Loma Prieta -maanjäristyksen jälkeen vuonna 1989. Sen jälkeen Yhdysvalloissa on tehty tutkimuksia suurten katastrofaalisten tapahtumien jälkeen. Tutkimuksia on tehty muun muassa suurten keskilännen tulvien seurauksista vuonna 1993, Northridgen maanjäristyksen seurauksista vuonna 1994 sekä Red Riverin tulvien seurauksista vuonna 1997.
Nykyinen kirjallisuus väittääkin, että suurin osa tutkimuksista, jotka käsittelevät katastrofien vaikutuksia yritysten liiketoimintaan, on tehty Yhdysvalloissa sekä muissa kehittyneissä maissa.
Tutkimukset ovat osoittaneet, että katastrofit ovat jättäneet suuria negatiivisia vaikutuksia lähes kaiken tyyppisiin liiketoimintoihin. Pienten ja keskisuurten yritysten on havaittu olevan alttiimpia erilaisten katastrofien vaikutuksille, koska pienemmillä yrityksillä on vähäiset taloudelliset ja tekniset resurssit katastrofien aiheuttamien seurausten minimoimiseen sekä niistä selviytymiseen. Näiden lisäksi pieniltä ja keskisuurilta yrityksiltä puuttuu myös erilaiset riskienhallintamekanismit, mikä aiheuttaa ongelmia katastrofien kohtaamisessa sekä niihin valmistautumisessa. Näiden lisäksi aiemmissa tutkimuksissa on havaittu, että katastrofit voivat vaikuttaa erittäin suuresti pk-yritysten suorituskykyyn, koska erilaiset maailmanlaajuiset katastrofit vaikuttavat kielteisesti myös sellaisiin yhteisöihin tai verkostoihin, joissa pk-yritykset toimivat. Tästä johtuen monet yritykset eivät saavuta katastrofin jälkeen samanlaista asemaa markkinoilla kuin mitä heillä oli ennen katastrofia. (Samantha, 2018.) Beglaryan ja Shakhmuradyanin (2020) mukaan pk-yritykset ovat alttiimpia kriiseille kolmesta eri syystä. Ensinnäkin pk-yritykset ovat usein yliedustettuina sellaisilla aloilla, jotka kärsivät suoraan. Tämän kaltaisia toimialoja ovat esimerkiksi matkailu, vähittäiskauppa ja kuljetus. Toinen merkittävä syy on pk- yritysten vähäiset käteisvarat. Kolmanneksi useat pk-yritykset ovat riippuvaisia globaaleista ja kansallisista toimitusketjuista, jotka kriisi mahdollisesti katkaisee tai ainakin hidastaa niiden toimintaa.
(Bartik, Bertrand, Cullen ja Glaeser, 2020; Barua, 2020; Dua ym., 2020.)
Yhdysvaltain liike- ja kotiturvallisuusinstituutin mukaan yli 43 prosenttia yrityksistä ei pysty jatkamaan liiketoimintaansa katastrofin jälkeen ja 29 prosenttia ajautuu konkurssiin seuraavan kahden vuoden kuluessa. (Samantha, 2018.) Dua, Ellingrud, Mahajan, ja Silbergin mukaan (2020) valtava määrä pieniä ja keskisuuria yrityksiä tulisi ajautumaan konkurssiin jo Covid-19-pandemian ensimmäisten neljän kuukauden aikana, mikäli valtiot eivät tukisi niitä. Heidän tutkimuksensa mukaan heikoimmassa asemassa ovat ne yritykset, jotka kohtaavat sekä taloudellisia (likviditeetin puute) että Covid-19- pandemiasta aiheutuvia tulojen menetykseen liittyviä haasteita.
Katastrofien vaikutuksia voidaan luokitella monin eri tavoin. Ne voivat olla joko lyhyen tai pitkän aikavälin vaikutuksia tai sitten ne voivat vaikuttaa yrityksiin joko suoraan tai epäsuorasti. Suoriin vaikutuksiin luokitellaan esimerkiksi käyttöomaisuuden ja pääoman vahingot, raaka-aineiden tai viljelykasvien vahingot sekä loukkaantumiset ja kuolemat. Epäsuoran vaikutuksen alle jäävät esimerkiksi tuotantoon/palveluihin tai liiketoiminnan jatkuvuuteen liittyvät seuraukset. Metcalfen, Jenkinsonin ja Johnstonen (2010) mukaan erilaiset vaikutukset voidaan jakaa kuuteen eri luokkaan, jotka ovat: markkinat, logistiikka, tilat, ihmiset, menettelyt ja rahoitus. Filippiinien kehitystutkimuslaitos (2015) on luokitellut katastrofien vaikutukset yritysten liiketoimintaan seuraavaan neljään luokkaan: markkinat, pääoma, logistiikka ja työvoima. (Samantha, 2018.)
3.3.2 Markkinat ja kysyntä
Maailmanlaajuisten pandemioiden seurauksena markkinoiden kysynnässä tapahtuu muutoksia jo lyhyellä aikavälillä. Tästä johtuen usein vain perushyödykkeiden kysyntä kasvaa jyrkästi, kun taas monien muiden kuin välttämättömien tuotteiden kysyntä laskee. Monesti yritykset kärsivät tuotteiden jakeluun, vastaanottamiseen sekä lähettämiseen liittyvistä vaikeuksista. Koska monien tuotteiden kysyntä heikkenee, seuraus on varsin ilmeinen. Monien yritysten liikevaihto laskee voimakkaasti, minkä seurauksena etenkin pienyritysten on vaikea saada esimerkiksi ostovelkoja tai ylipäänsä hallinnoida taloudellista tasapainoaan. Aiemmissa tutkimuksissa onkin havaittu, että pienet sekä keskisuuret yritykset kärsivät kaikista vakavammin tuotteidensa kysynnän laskusta, koska suurin osa niistä on täysin riippuvaisia esimerkiksi lähialueen markkinoista. (Samantha, 2018.)
Pk-yritysten selviytyminen ja kehitys riippuu täysin markkinoiden kysynnästä. Pk-yritykset eivät ole immuuneja tavaroiden tai palvelujen kysynnän suurille supistuksille, vaikka ne ovatkin dynaamisempia ja opportunistisempia kuin suuret yritykset. (Cowling, Liu, Ledger & Zhang, 2015). Lee ja Warner
(2006) havaitsivat, että SARS-epidemia aiheutti suuren kysyntäsokin ja vaikutti erityisesti kulutukseen.
Myös SARS:n aikana rajoitettiin ihmisten fyysistä liikkumista, mikä johti kuluttajien luottamuksen heikkenemiseen. Tästä seurasi se, että yksityinen kuluttaminen väheni huomattavasti, mikä johti siihen, että pk-yritykset ajautuivat erittäin epävakaaseen ja epävarmaan ympäristöön. Se vaati nopeaa sopeutumista markkinoihin ja kuluttajien käyttäytymiseen liittyviin muutoksiin. Lisäksi pk-yritysten tuli huomioida muutokset työmarkkinoita, toimitusketjuja ja asiakkaiden kysyntää koskevia asioita kohtaan. Markkinoiden kysynnän muutoksia on tutkittu eri teollisuudenaloihin liittyen. Tutkimuksissa havaittiin, että vähittäiskaupan yritykset kokivat muuttuneita ostokäytäntöjä katastrofin jälkeisissä vaiheissa. Esimerkiksi ylellisyystavaroiden kysyntä väheni (Forbes, 2017; Zhang ym., 2009) kun taas halpojen tuotteiden kysyntä lisääntyi. (Liu & Black, 2011). Chang ja Berdiev (2013) huomasivat, että katastrofit olivat tärkeitä vakuutuskulutusta määrääviä tekijöitä ja he havaitsivatkin, että vakuutustuotteiden kysyntä vaihteli eri katastrofityyppien mukaan.
Aiemmissa katastrofeissa, kuten myös Covid-19-pandemian aikana, hallitukset ovat hyväksyneet erilaisia avustustoimenpiteitä myös pk-yritysten tukemiseksi. Covid-19-pandemian vuoksi monet hallitukset ovat reagoineet paljon ennakoivammin ja voimakkaammin, mikä todennäköisesti edistää katastrofin jälkeistä toipumista sekä pk-yritysten pitkän aikavälin sietokykyä. (Lu ym., 2020.)
3.3.3 Pääoma ja kassavirta
Yrityksen tuloille, henkilökunnan hyvinvoinnille tai sen omistamille laitteille aiheutuneet vahingot on havaittu olevan yrityksille merkittävä taloudellisen stressin lähde erilaisten katastrofien jälkeen.
Yritykset tietävät liikevaihdon laskevan jo katastrofin aikana ja vielä sen jälkeenkin johtuen myynnin heikentymisestä. Ongelmia aiheuttavat myös erilaiset haitat tai vauriot, jotka omalta osaltaan hidastavat tai jopa estävät liiketoiminnan jatkuvuutta. Pahimmassa tapauksessa erilaiset katastrofit voivat aiheuttaa jopa liiketoiminnan sulkemisen väliaikaisesti. Usein erilaisten katastrofien aiheuttamien vaikutusten korjaaminen sekä liiketoiminnan takaisin palauttaminen vaatii suuria taloudellisia resursseja. Mikäli yrityksellä ei ole taloudellisia resursseja selvitä maailmanlaajuisten katastrofien yli ja palauttaa liiketoimintaansa ennalleen niiden jälkeen, liiketoiminnan jatkuminen nähdään varsin kyseenalaisena. (Samantha, 2018.)
Monilla pk-yrityksillä on käyttöpääoman puutetta myös normaaleina aikoina. Covid-19-pandemia aiheutti suuria haasteita pk-yrityksille, koska monen yrityksen oli pakko lopettaa toiminta jopa useiden
kuukausien ajaksi hallituksen asettamien rajoitusten vuoksi. Osalle pk-yrityksistä aiheutui ongelmia, koska niillä oli yrityksessä vain vähän tai ei lainkaan rahaa käytettävissä. Lisäksi useat pk-yritykset eivät saaneet kovien rajoitusten aikana kassavirtaa, jonka avulla ne olisivat voineet maksaa juoksevia kulujaan kuten esimerkiksi vuokria, palkkoja tai lainojensa korkoja. Yritysten tulisi pystyä säilyttämään tulovirtoja rajoitustenkin aikana, jotta ne pystyvät maksamaan juoksevat kulut toiminnan jatkuvuuden varmistamiseksi. (Lu ym., 2020.) Pk-yritysten tulisi hyödyntää esimerkiksi säästöjään maksaakseen päivittäiset kulunsa rajoitusten aikana, jolloin tuloja on vähän tai ei ollenkaan. Biggs, Hall ja Stoeckl (2012) havaitsivatkin, että käytettävissä olevat säästöt olivat yksi kolmesta tärkeimmästä virallisten yritysten raportoimasta selviytymistekijästä. Khanin ja Sayemin (2013) mukaan suuremmat säästöt voivat merkitä sitä, että pk-yrityksillä on pienemmät riskit katastrofien sattuessa. Niille pk-yrityksille, joilla ei ole kassavirtaa eikä säästöjä, valtion tuki kriisin aikana on ehdottoman tärkeää selviytymisen ja elpymisen varmistamiseksi (Biggs ym., 2012). Hallitukset voivat lainanannon lisäksi toteuttaa alueellisesti kohdistettuja verokannustimia edistääkseen katastrofien elvyttämistä ja kannustaa näin yrityksiä investoimaan uudelleen helpottaakseen pk-yritysten pääomaketjuihin kohdistuvaa painetta (Gotham, 2013).
3.3.4 Logistiikka ja toimitusketjut
Maailmanlaajuiset katastrofit kuten Covid-19-pandemia aiheuttavat isoja ongelmia pk-yrityksille. Yksi näistä merkittävistä ongelmista on se, että yritysten toimitusketjut saattavat katketa katastrofien seurauksena. Se voi johtaa erittäin merkittävään tuotannon vähenemiseen. (Lu ym., 2020.) Tokui, Kawasaki ja Miygawa (2017) saivat selville, että vuoden 2011 suuren Itä-Japanin maanjäristyksen jälkeen yritykset kärsivät merkittäviä vahinkoja toimitusketjun keskeytymiseen liittyvistä vaikutuksista.
Tätä tukee Wedawattan ja Ingirigen (2012) tutkimus, jossa he havaitsivat, että monet pk-yritykset eivät olleet pohtineet, miten katastrofit voivat vaikuttaa niiden toimitusketjuihin. Toimitusketjun keskeytyminen voi viivästyttää liiketoiminnan elpymistä katastrofin jälkeen. Dahlhamer ja Tierney (1998) totesivat yritysten lyhyen aikavälin elpymistä koskevassa tutkimuksessaan, että katastrofin aiheuttamat ongelmat, joiden takia liiketoiminnan uudelleen kehittäminen osoittautui hankalaksi, johtuivat vaikeuksista hankkia liiketoiminnan kannalta kriittisiä tarvikkeita ja materiaaleja. Pk-yritysten elpymisprosesseihin ja tuloksiin vaikuttavat välittömät katastrofien aiheuttamat vaikutukset sekä pidemmän aikavälin ongelmat, joihin voivat kuulua liiketoiminnan keskeytymisen pitkittyminen ja vaikeudet tuotteiden/raaka-aineiden toimittamisessa tai vastaanottamisessa. (Lu ym., 2020.)
