Huomiotta jätetty ilveskansa
Siirtolaisuus Hämeen läänistä Kanadaan vuosina 1924–1930.
Itä-Suomen yliopisto Yhteiskuntatieteiden ja kauppatieteiden tiedekunta Historia- ja maantieteiden laitos Yleisen historian pro gradu-tutkielma Huhtikuu 2021 Tekijä: Robert Hakamo Ohjaaja: Jukka Korpela
Itä-Suomen yliopisto, tutkimustiedote
Tekijä: Robert Hakamo Opiskelijanumero: 275777
Tutkielman nimi: Huomiotta jätetty ilveskansa. Siirtolaisuus Hämeen läänistä Kanadaan vuosina 1924–1930.
Tiedekunta/oppiaine: Yhteiskuntatieteiden ja kauppatieteiden tiedekunta, Historian ja Maantieteiden laitos, Yleinen historia
Sivumäärä: 99 + 5
Aika ja Paikka: Huhtikuu 2021, Itä-Suomen yliopisto, Joensuun kampus
Tässä pro gradu-tutkielmassa tarkastellaan Hämeen läänin vuosina 1924–1930 suuntautunutta siirtolaisuutta Kanadaan. Tutkimuksen kohteena ovat siirtolaiseksi lähtemiseen vaikuttaneiden työntö- ja vetotekijä syiden tarkastelu. Tutkimuksessa työntötekijöitä tarkastellaan siirtolaisuuden iän-, sukupuolen- ja siviilisäätyrakenteen avulla, jossa tarkastellaan myös yhteiskunta ammatillista taustaa. Siirtolaisuuden vetotekijöitä tutkimuksessani selvitetään tarkastelemalla Hämeen siirtolaisten kohdealueita Kanadassa ja millaisiin työpaikkoihin heillä oli mahdollisuus työllistyä. Tutkimus painottuu talous- ja sosiaalihistoriaan.
Tutkielmassa keskeisenä löytönä oli havaita Hämeen läänistä lähteneen siirtolaisuuden ikä-, sukupuoli- ja siviilisääty rakenteen poikkeavuus Suomen valtakunnallisesta keskiarvo tasoista.
Eroavaisuudet muuhun Suomeen selittyvät Hämeen nopealla teollistumisella, siirtolaisuuden käynnistymisellä verrattain hitaasti muuhun maahan nähden ja kaupunkisiirtolaisuuden seurauksilla. Hämeen elinkeinorakenne heijastui siirtolaisten ammattiyhteiskunnalliseen taustaan, jonka vuoksi Hämeen siirtolaisista suurin osa oli työväkeen kuuluvia. Hämäläinen siirtolainen vuosina 1924–1930 oli 26,2-vuotias naimaton nainen, jonka kohde provinssina Kanadassa toimi Ontario. Tutkimuksessa myös havaitaan Ontarion suuri merkitys Hämeen läänistä lähteneiden kohdeprovinssina, jossa monipuoliset elinkeinoelämän tarjoamien mahdollisuuksien kautta monille ammattiryhmille syntyi mahdollisuus työllistää itsensä.
Sisällys
1. Johdanto ... 5
1.1 Huomiotta jätetyt ... 5
1.2 Tutkimuskysymys ja aiheen rajaus... 7
1.3 Tutkimuksessa käytettävät lähteet... 9
1.4 Tutkimusmetodi ... 12
1.5 Tutkimusperinne ja -kirjallisuus ... 15
2. Ketä Hämeestä oikein lähti ... 18
2.1 Hämeen läänin siirtolaisuuden kokonaismäärä ja vaihtelu vuosittain ... 18
2.1.1. Tamperelaiset pakkaavat Hämeen läänissä, muita ahkerammin ... 21
2.2 Vaahteralehden maa houkuttaa Hämeen naisia miehiä enemmän... 25
2.3 Hämeen läänin Kanadaan suunnanneiden siirtolaisten ikärakenne ... 30
2.4 Siviilisääty ja perhesiirtolaisuus ... 36
3. Hämeen siirtolaisten ammatillinen ja yhteiskunnallinen tausta ... 42
3.1 Hämeen viljelevä väestö ... 42
3.1.1 Hämäläisten talollisten ja torppareiden siirtolaisuuden sosiaalinen rakenne ... 42
3.1.2 Talolliset ... 44
3.1.3 Torpparit ... 45
3.2 Työväki nousee 1920-luvun alusta ... 47
3.2.1 Työväen siirtolaisuuden sosiaalinen rakenne ... 47
3.2.2 Kasvava työväki ja teollisuustyöllisyyden kehitys ... 50
3.3 Hämeen käsityöläiset ... 53
3.3.1 Käsityöläisten sosiaalinen rakenne ... 53
3.3.2 Käsityöläisten tilanne Hämeessä kaksikymmentä luvulla ... 55
3.4 Muut elinkeinon harjoittajat ja muu väestö ... 57
3.4.1 Muiden elinkeinojen ja muun väestön sosiaalinen rakenne ... 57
3.4.2 Palvelijat, kauppiaat ja heidän kauppa apulaisensa ... 59
3.4.3 Pienet ammattiryhmien edustajat ja ei ammattia olevat ... 61
4. Sijoittuminen Kanadaan ... 62
4.1 Kanada on maa-alue, joka on vain muutaman eekkerin lunta ... 62
4.2 Hämeen naiset valloittavat Ontarion ... 63
4.2 Quebec tuo ranskalaisten linnake ... 69
4.3 Viimeinen paras länsi, Brittiläinen Kolumbia ... 75
4.4 Itärannikon merimaakunnat ... 78
4.4.1 Nova Scotia ... 78
4.4.2 Prinssi Edwardin saari ... 80
4.4.3 New Brunswick ... 82
4.5 Muut Kanadan provinssit, jonne Hämäläiset siirtolaiset suuntasivat ... 83
5. Johtopäätökset ... 88
Lähteet ja kirjallisuus ... 93
Lyhenteet ... 93
Liitteet ... 100
1. Johdanto
1.1 Huomiotta jätetyt
Pro Gradu – tutkielmani keskittyy tarkastelemaan Hämeen läänistä vuosien 1924–1930 välisenä ajanjaksona Kanadaan kohdistunutta siirtolaisuutta. Tutkimuksen pääkysymyksenä on, miksi Hämeen läänistä lähdettiin siirtolaiseksi Kanadaan vuosina 1924–1930? Pääkysymystäni pyrin avaamaan alakysymyksilläni, joissa syvennyn tarkastelemaan hämäläisen siirtolaisuuden rakennetta, yhteiskunnallista- ja ammatillista taustaa, alueellisia työntö- ja vetotekijöitä, sekä minne päin Kanadaa kyseiset hämäläiset siirtolaiset saapuivat ja mahdollisesti asettuivat?
Tutkimus painottaa kvantitatiivista eli määrällistä tutkimusta, jossa tarkastelen ensisijaisesti numeraalisia määriä. Työssäni pyrin nostamaan esille yksilöitä aineistojen sallimien mahdollisuuksien mukaan.
Siirtolaisuus ei ole modernin ajan uusi ilmiö, vaikkakin yleisesti ottaen pidämme sitä omaa aikaamme koskettavana kysymyksenä. Ihmiset ovat liikkuneet maasta toiseen lukemattomien syiden seurauksena, koko pitkän ihmiskuntamme historian aikana. Koska yhdistämme siirtolaisuuden modernin ajan ilmiöksi, on siirtolaistutkimuksissa erittäin tärkeää määritellä, mitä siirtolaisuudella sekä siirtolaisella tarkoitetaan. Siirtolaisuus on henkilöiden tai ryhmien vapaaehtoista muuttamista toiseen maahan. Tämä käsittää maastamuuton lisäksi myös toiseen maahan asettumisen tai paluumuuttamisen. Siirtolaisia siis ovat maasta- sekä maahanmuuttajat.
Itse käsite maastamuuttaja viittaa ihmisiin, jotka muuttavat toiseen maahan pysyvästi, kun vastaavasti maahanmuuttajalla viitataan ihmisiin, jotka saapuessaan uuteen maahan ovat syntyperältään ulkomaalaisia.1 Määrittelyn avulla pystytään esimerkiksi rajaamaan pois muu määräaikaisen ulkomailla oleskelu esimerkiksi opiskelu. Toki huomioitavaa on kyseisen edellä antamani määrittelyn mahdollisista ongelmista. Ensimmäinen on paluumuutto, monet siirtolaiset palasivat kotimaahan, jolloinka syntyy kysymys, halusivatko he oikeasti muuttaa toiseen maahan vai käydä tienaamassa nopeasti rahaa. Toinen ongelma kohdistuu varsinkin sanan vapaaehtoisuus ympärille. Hyvänä esimerkkinä toimivat alaikäiset lapset, jossa voimme
1 Kettunen-Hujanen 2000, 18; Kero 1996, 53–54; Korkiasaari 1989, 2.
spekuloida heidän vaikutus mahdollisuuksistaan siirtolaiseksi lähtemisestä, koska heidän kohdallaan muuttopäätöksestä vastasi heidän huoltajansa.2
Suomi ei näyttele siirtolaisuuden historiassa poikkeavaa roolia ja maastamme on myöskin lähdetty vuosisatojen aikana siirtolaiseksi. Ensimmäiset suomalaiset siirtolaiset saapuivat Delaware-joen alajuoksulle vuonna 1638 Ruotsin perustaman kauppa-aseman asuttajiksi.
Vuoteen 1665 Uuden Ruotsin alueella asuikin 93 suomalaista siirtolaista.3 Historiantutkijat alkoivat kiinnostumaan 1960-luvulla erityisesti Pohjoismaissa ja Yhdysvalloissa siirtolaisuuden tutkimisesta, sekä siirtolaiseksi lähtemisen syistä.4 Yhdysvalloissa tutkijoiden kiinnostu oli Yhdysvaltojen rakentumisen siirtolaisväen ja erilaisten ihmisryhmien vaikutuksesta. He puhuvatkin valtiostaan suurena kansojen sulatusuunina. Suomessa esiintynyt suuremman luokan kiinnostus lähteä siirtolaiseksi Pohjois-Amerikkaan koki heräämisen Euroopan muihin valtioihin verrattuna myöhään, vasta noin 1800-luvun puolessavälissä.5 1800- luvun lopulla siirtolaisten kohteeksi vaihtuivat Amerikan mantereen pohjoisimmat seudut Kanadassa, koska Yhdysvalloissa halpa maa oli loppumassa ja samalla vapaana oleva maa oli alkanut kallistumaan.6 Kanada koki myöskin 1800–1900-lukujen taitteessa mullistuksia, syynä oli vuonna 1864 alkanut liittovaltion muodostaminen ja Yhdysvaltojen kanssa käydyt rajakiistat alkoivat vaihtumaan Kanadan alueiden taloudelliseen kehittämiseen, infrastruktuurin rakentamiseen ja liittovaltioiden yhdentymiseen.7 Yukonin kultalöydökset ja 1800-luvun loppupuolella tapahtunut voimakas teollistuminen, sekä kanadalaisten tuotteiden kysynnän kasvu loivat nuorelle liittovaltiolle vaurautta ja tarvetta siirtolais-työvoimalle.8
Tutkimus kysymykseni relevanttius korostuu, miten siirtolaisilla on jokaisella oma tarinansa, ja Suomesta on lähtenyt siirtolaisiksi ihmisiä joka puolelta maatamme. Suomessa siirtolaisuutta tutkineiden mielenkiinto on ollut Vaasan läänin siirtolaisissa, jonka Pohjanmaan alueen väestöstä muodosti merkittävän osan Suomesta lähteneestä siirtolaisuudesta. Pelkästään 1900- luvun kolmena ensimmäisenä vuosikymmenenä Kanadaan saapui arviolta noin 60 000
2 Söderling 1984, 3.
3 Kero 1982, 4–7, Kettunen-Hujanen 2000, 14.
4 Kero 1982, 7.
5 Kettunen-Hujanen 2000, 14.
6 Kettunen-Hujanen 2000, 15.
7 Ajzenstat 2003, 3.
8 Zimmerman 2011, 835–837.
suomalaista siirtolaista.9 Suomalaisessa siirtolaisuuden tutkimuksessa hämäläisten ilveskansa, jonka symbolisuus tulee Hämeen vaakunassakin esille. Ilves on toiminut hämäläisten tunnuseläimenä ja symbolina Kustaa Vaasan ajoilta eli 1500-luvun puolesta välistä alkaen.10 Koenkin tämän vuoksi merkittäväksi asiaksi tarkastella Suomen siirtolaisia koskevassa tutkimuksessa vähemmän huomiolle jäänyttä 1900-luvun alun Hämeen läänin siirtolaisuutta ja tuoda heidät osaksi tutkimus kenttää omana tutkimuksenaan, sekä tarkastelun kohteena.
1.2 Tutkimuskysymys ja aiheen rajaus
Tutkimuksessani aiheena on ”Miksi Hämeen läänistä lähdettiin siirtolaiseksi 1924–1930?”
Tätä kysymystä tarkastelen ensin tutkimalla mitkä tekijät toimivat työntävinä tekijöinä Hämeen läänin alueelta. Tarkasteluni kohteena ovat siirtolaisuuden rakenne, kuten sukupuoli-, ikä- ja siviilisäätyjakauma, sekä siirtolaisten ammattiyhteiskunnallinen tausta. Näiden kohtien avulla pyrkimykseni on selvittää mitä, siirtolaisten ikä-, sukupuoli- ja siviilisäätyjakauma kertovat meille siirtolaisuudesta, sekä minkä ammattikuntien edustajia siirtolaiset olivat. Näiden kysymyksien avulla halusin selvittää mitä vaikutuksia sukupuolella oli siirtolaisuudessa tai oliko yhteiskunnallisella asemalla erityistä merkitystä työntävänä tekijänä siirtolaisuuteen.
Näiden työntö- ja vetotekijöiden tarkastelutavan vuoksi tutkimukseni painottuukin sosiaali- ja taloushistoriaan. Työssäni tämän lisäksi vertaan saamiani tuloksia aikaisemmin toteutettuihin siirtolaistutkimuksiin ja niistä saatuihin tietoihin. Pyrin myöskin tietojen rajoissa vertaamaan Hämeen läänin siirtolaisuutta valtakunnallisesti kerättyihin tietoihin ja hahmottamaan hämäläisten siirtolaisuutta osana Suomen siirtolaisuutta.
Tutkin myöskin Hämeen läänistä Kanadaan suuntautuneen 1924–1930 vetotekijöitä.
Vetotekijöissä rajauksella on tarpeensa, koska en pysty työn mittakaavan ohessa matkustamaan paikan päälle Kanadaan ja tarkastelemaan heidän tietokantojaan paikan päällä, joita voisin verrata Suomessa keräämääni aineistoon. Tämän seurauksena olen rajannut vetotekijöiden tarkastelun kohdalla tutkimuksessani siirtolaisten kohdealueet Kanadassa ja heidän ammattinsa. Hämeen läänin siirtolaisten kohdealueiden tutkimisen avulla pyrin vastaamaan kysymykseen, mitkä alueet houkuttelivat siirtolaisia Kanadassa ja ennen kaikkea miksi. Tässä
9 Raivio 1975, 111–114.
10 Iltanen 2013, 15–16.
yhteydessä tarkastelen, myös oliko eri sukupuolien välillä eroja Kanadaan sijoituttaessa tai oliko siirtolaisen ammattiyhteiskunnallisella taustalla vaikutuksia määränpääkohteen valinnassa.
Työssäni olen rajannut tutkimuskohteeksi ne henkilöt, jotka ovat Hämeen läänistä kotoisin eli ovat ilmoittaneet Hämeen läänin alueella sijaitsevan kunnan tai seurakunnan asuinpaikakseen.11 Muutamissa tapauksissa esimerkiksi Hämeen läänin passiluetteloista, on löydetty muun läänin asukkaiden passihakemuksia. Yleisesti ottaen Hämeen läänin passiluettelot ovat selkeästi luetettavia, sekä niihin kirjattiin tunnollisesti henkilön asuinpaikka. Passiluetteloihin suoritettiin selkeä merkintä, mikäli henkilö tuli Hämeen läänin alueen ulkopuolelta hakemaan passia. Tutkimuksessani en keskittynyt Hämeen läänin yksittäisiin kuntiin vaan rajasin koko läänin alueen yhteneväiseksi tarkastelun alueeksi.
Hämeen läänin kotipaikakseen ilmoittaneista henkilöistä rajasin tutkimukseeni ne henkilöt, jotka ovat matkustusasiakirjan mukaan lähteneet siirtolaiseksi tai vastaanottaja maan rekisterin antamien tietojen mukaan saapunut maahan. Tutkimuksessani tämä tarkoittaa käytännön tasolla sitä, että siirtolaisella piti olla hakenut passi, jonka avulla hän pääsi matkustamaan toiseen maahan. Tämän lisäksi siirtolaiseksi lähteneen henkilön on löydyttävä matkustusasiakirjoista tiedot hänen saapumisestaan kohdemaahan. Työssäni hyödynsin muita aineistoja pyrkiessäni varmistamaan, että siirtolainen oli todella saapunut ilmoittamaansa kohdemaahan.12 Tutkimuksessani oli hyvin tärkeää löytää tämä varmistus siirtolaisen saapumisesta Kanadaan, koska muussa tapauksessahan hän olisi toiseen maahan mennessään kyseisen maan siirtolaisrekisterissä. Varsinaisella ajalla, jonka siirtolainen päätti viettää Kanadassa ei ole tutkimuksessani merkitystä. En ole myöskään tutkimuksessani keskittynyt tarkastelemaan, kuinka moni heistä palasi takaisin Suomeen elämänsä myöhemmässä vaiheessa.
Tutkimukseni rajautuu ajallisesti vuosiin 1924–1930. Ennen tätä ajanjaksoa ongelmana oli ensimmäinen maailmansota, joka katkaisi kulkuyhteydet ja monikaan siirtolaiseksi halunnut ei päässyt toteuttamaan unelmaansa epävakaiden maailmanpoliittisten olosuhteiden seurauksena.
11 Liite 1 Hämeen läänin kunnat ja maakunnat.
12 Esimerkiksi Canada Yearbook.
Ajalliseen rajaukseeni löytyy myös tilastointiin perustuva syy. Vuonna 1924 tilastointia muutettiin merkittävästi aiempaan tapaan verrattuna. muutoksen myötä huomioitiin vain ne siirtolaiset, jotka olivat muuttaneet maasta passinantovuonna. Vuosien 1924–1930 tilastot ovatkin tämän seurauksena erittäin luotettavia ja tarkkoja.13 Toinen merkittävä syy ajallisessa rajauksessani on käsitteiden muuttuminen. Ennen vuotta 1924 Pohjois-Amerikan suuret siirtolaisten vastaanottajamaat Yhdysvallat ja Kanada olivat saman käsitteen ”Amerikka” alla.
Suomessakin passiluetteloihin merkittiin hyvin yleisesti ”Amerikkaan lähtenyt”.14 Omassa tutkimuksessani olen huomioinut tutkimus aineiston alkamisvuodeksi tämän vuoksi vuoden 1924, koska Amerikka ei kelvannut enää määränpää kohteeksi. Minkä vuoksi siirtolaisia, joilla passiin oli merkitty kohdemaaksi Amerikka ei heitä päästetty maihin, koska heidän pelättiin yrittävän ilman lupaa Yhdysvaltojen puolelle. Kanadan taloudellisesti heikko tilanne 1930 vuoden laman seurauksena johti siihen, miten Kanadan hallitus alkoi rajoittamaan maahan pääsyä. Joissakin määritellyissä puhutaan, jopa täydellisestä siirtolaisuuden tyrehdyttämisestä.
Kanadan hallituksen toimet näkyivät siirtolaisten määrissä, joka auttaa minua selkeästi rajaamaan työn tarkastelun päätösvuokseksi 1930. Myöskin itse lama ja taloudellisesti vaikea tilanne rajoittivat ihmisten kykyä lähteä siirtolaisiksi. 15 Tarkastelu aikavälilläni vuosina 1924–
1930 ehti Hämeen läänistä lähteä yhteensä 1897 henkilöä siirtolaiseksi kohti Kanadaa täynnä erilaisia syitä, ajatuksia ja taustoja.
1.3 Tutkimuksessa käytettävät lähteet.
Tutkimukseni lähdeaineisto muodostuu useista erilaisista aineistokokonaisuuksista.
Ensisijaisena lähteenä työssäni ovat Hämeen läänin passiluettelotteloja vuosilta 1924–1930.
Passiluettelot alkavat vuodesta 1862, jolloin kaikilta suomalaisilta alettiin heidän poistuessaan maasta vaatimaan passi. Kyseisestä syystä niitä myöntäneille viranomaisille on kertynyt paljon aineistoa. Näitä myöntäneitä tahoja ovat lääninhallitukset ja kaupunkien maistraatit.16 Parhaimmassa tapauksessa passiluettelot ovat antoisa lähde, koska niihin kirjattiin siirtolaiseksi lähteneen etu- ja sukunimi, siviilisääty, syntymäaika17, ammatti, uskonto, kotipaikka ja lääni.
Osassa passiluetteloista on saatettu merkitä muitakin tietoja, mutta nämä olivat hyvin
13 Baines 1991, 17; Korkiasaari, 1989, 3.
14 Korkiasaari 1989, 3; Kettunen-Hujanen 2000, 21.
15 Pilli 1982, 133.
16 Koivukangas 1986, 30–31.
17 Syntymäaika kirjattiin usein pelkkänä vuotena, kuten Hämeen läänin passiluetteloissa oli tehty.
riippuvaisia kirjauksen suorittaneesta henkilöstä. Parhaimmassa tapauksessa passiluetteloihin saatettiin merkitä lisätietoja esimerkiksi samalla passilla matkustaneista henkilöistä, kuten aviopuolisosta tai perheen jäsenistä. Merkintöjä saatettiin tehdä myöskin itse passin haltijasta tai Suomeen jäävistä perheen jäsenistä.18 Hämeen läänin passiluetteloihin merkittiin myöskin, mikäli henkilö haki uudelleen passia aiemmin hakemansa umpeuduttua. Passiluettelot sisältävät tutkimusaineistona hyödynnettäessä kuitenkin usein monia puutteita. Riippuen paikkakunnasta ja asiakirjaa täyttäneestä henkilöstä on osa passiluetteloista vajavaisesti täytettyjä. Puuttuvat tiedot koskevat useimmiten määränpäätä, syntymä aikaa tai ammattia. Puutteellisten tietojen lisäksi osa passiluetteloista on kadonnut/tuhoutunut ja osasta on enää jäljellä vain kopioita.
Myöskään inhimillisiltä kirjoittamis- ja kirjausvirheiltä ei voida olla vältytty.
Passiluettelojen mahdollisien puutteiden vuoksi olen päätynyt tutkimus tuloksen varmentamiseksi käyttämään seuraavia muita ensisijaista lähdeaineistoa tukevia aineistoja.
Näistä tärkeimpiä ovat matkustusluettelot/asiakirjat, jotka toimivat tarpeen vaatiessa passiluetteloja täydentävinä lähteitä. Vuodesta 1892 alkaen ne sisältävät tilastokeskuksen eri laivayhtiöiltä keräämää tietoa Suomesta lähteneistä tai maahan saapuneista siirtolaisista.
Yleensä matkustajaluetteloista löytyy siirtolaisten nimen ja iän lisäksi tietoja heidän kohdemaasta, osavaltiosta ja kohteena olleesta kaupungista. Myöskin yleiset tiedot kirjattiin ylös matkustaja-asiakirjoihin matkanhinta, laiva, lähtöpäivä, millä laivalla henkilö lähti, myöskin reitti minkä kautta hän on kulkenut. Matkustajaluettelot Koostuvat pääosin Suomen Höyrylaiva Oy:n laivoilla matkanneista henkilöistä. Luetteloista saattavat ilmetä matkustajan lähtöpaikka, matkustajatiedot, lipun hinta ja toisinaan mukana olleet matkustajaseuralaiset.
Hyvin yleisesti vaaditut tiedot on kirjattu matkustajaluetteloihin paljon huolellisemmin verrattuna passiluetteloihin, mutta näissäkin oli havaittavissa puutteita varsinkin iän merkitsemisessä. Matkustajaluetteloiden tutkimiseen ongelmia tuo, että niihin ei merkitty matkustajan kotipaikkaa. Tällöin ainoa keino hakea henkilöä on tämän nimen avulla. Tämän seurauksena yleisten nimien kohdalla matkustajan tunnistaminen on erityisen hankalaa ja vaatii passin päiväyksen tarkastelua, matkustuspäivää ja passin hankkineen henkilön ikää.
Valitettavasti ikääkään ei ole merkitty aina välttämättä vaan merkintä on suoritettu tietylle ikäluokalle. Tällaisia merkintöjä ovat sylilapsi, lapsi, aikuinen tai tuntematon. Nimen suhteen ongelmat koskivat oikeinkirjoituksia, nimen muuttumista riippuen saivatko he määränpäässä
18 Lasten kohdalla passin haltijaksi merkattiin yleensä äiti, mutta toisinaan isä. Vaimot liitettiin yleensä osaksi miehensä passia.
itselleen uuden nimen kyseisen maan version mukaan. Näiden syiden vuoksi kaikkia matkustajia ja heidän tietojensa löytäminen lähdes mahdottoman työn takana tai heitä ei saata löytää ollenkaan. Vielä haasteellisemmaksi tilanteen saattaa tehdä se, että he eivät välttämättä matkustaneet tietämättömästä syystä tai heidän tietonsa ovat kadonneet kokonaan ajan saatossa.
Kolmantena passiluetteloja tukevana aineistona olen työssäni hyödyntänyt Suomen valtion kokoamaa siirtolaistilastoa vuosilta 1924–1930, sekä kanadalaisia tilastoja Canada Yearbookkia vuosilta 1924–1930. Passiluetteloiden ohella Suomen hallitus velvoitti vuodesta 1893 alkaen kaikkia Suomen läänejä ylläpitämään lukua siirtolaiseksi lähteneistä asukkaistaan.
Läänien keräämien tietojen pohjalta aloitettiin Suomessa vuonna 1905 julkaisemaan siirtolaistilastoa. Siirtolaistilastojen luetettavuudessa on kuitenkin selkeitä ongelmia, joita pitää muistaa tutkimuksessa. Esimerkiksi siirtolaisten määränpään tutkimista on vaikeuttanut se, että myönnetyllä passilla henkilö pystyi matkustamaan myös muualle kuin henkilön itsensä ilmoittamaan määränpäämaahan. Tällaisista tapauksista onkin löydettävissä hyvä esimerkki.
Australian suorittamien väestölaskentojen perusteella on havaittu, että maassa oli 1900-luvun alussa suomalaisia siirtolaisia yli nelinkertainen määrä Suomen siirtolaistilastoihin merkittyihin määriin verrattuna. Passiluetteloiden avulla tehtyjä tilastoja vääristävät eri kohdemaan antaneiden henkilöiden lisäksi myöskin muiden maiden kautta matkustaneet siirtolaiset.
Henkilö saattoi matkustaa ensin Yhdysvaltoihin, josta hään jatkoikin matkaansa Kanadaan tai muualle. Merimiehet olivat myöskin passiluettelojen avulla koottujen listauksien vääristäjiä, koska heiltä ei vaadittu passia ollenkaan.19 Suomen ja Kanadan valtioiden kokoamien virallisien tilastojen avulla pyrin kartoittamaan kokonaissiirtolaisuuden määrää. Kyseiset valtiolliset tilastot myös, edesauttavat varmentamaan passiluetteloiden antamia tuloksia ja tutkimuksessani kyseiset tilastot myöskin toimivat vertailuaineistona.
Viimeisenä tukevana aineistona hyödynsin Family Search-sivustoa. Pohjois-Amerikan siirtolaisista löytyy tietoa tältä mormonien ylläpitämältä Family Search nimiseltä sivustolta.
Kyseiseen tietokantaan on koottu runsaasti tietoa pääasiassa koskien Yhdysvaltoja, mutta sivustolta löytyy myöskin Kanadan arkistoista paljon hyödynnettävää materiaalia. Siirtolaisista on koottu tietoa sivustolle heidän syntymä-, kuolin tietojen, väestölaskentojen ja avioliittotodistusten sekä maailmansotien aikaisista armeijan keräämien joukkolaskentatietojen
19 Kero 1982 26; Koivukangas 1986, 30–31.
avulla. Näiden lisäksi Family Search-sivuston kautta pääsee tarkastelemaan myöskin Bostonin ja Kanadan satamakaupunkien, kuten Halifaxin kautta tulleiden siirtolaisten matkustajaluetteloita. Sivuston käytössä on kuitenkin monia haasteita ja useimmat näistä ovat hyvin samankaltaisia aiemmin mainitsemieni aineistojen kanssa. Ongelmina sivustolla ilmeni, miten siirtolaisten nimet oli toisinaan kirjoitettu väärin, sekä miten haku ei aina tuottanut samaa tulosta. Family Search-sivusto on myöskin luotu sukututkijoiden käyttöön ja sen sisältämä materiaali on vapaaehtoisten sinne tallettamaa. Tämän vuoksi osasta siirtolaisista löytyy hyvinkin runsaasti tietoja, toisaalta toisista ei välttämättä löydy mitään. Ongelmaksi osoittautui, miten joidenkin siirtolaisten tiedoissa saattoi olla pitkiä vuosikymmenen pituisia katkoja.
Esimerkiksi eräästä siirtolaiseksi lähteneestä henkilöstä löytyi tiedot vain hänen saapumisestaan New Yorkiin 1910-luvulta, sekä myöhemmässä vaiheessa hänen kuolin tietonsa 1970-luvun lopulta. Havaitsin myöskin naisten löytämisessä vaikeuttavan seikan, sillä avioliiton myötä heidän sukunimensä muuttui. Nimen kanssa haasteelliseksi osoittautui, miten siirtolainen saattoi ottaa käyttöön amerikkalaisen muunnelman nimestään, joissakin tapauksissa henkilö saattoi vaihtaa nimensä kokonaan. Edellä mainituista haasteista huolimatta Family-Search- sivuston tietokannat tarjoavat tutkijalle suurta apua. Varsinkin siirtolaisten ammattien ha asuinpaikkojen tutkimuksessa. Tärkeää on kuitenkin havaita koska tietoja löytyy sivustolta vain osasta siirtolaisista, ettemme voi niiden perusteella tehdä yleistyksiä.
1.4 Tutkimusmetodi
Tutkimukseni on kvantitatiivista tutkimusta, jonka vuoksi työni keskittyy ihmismääriin.
Kvantitatiivisen tutkimuksen metodeihin perehdyin Alkula, Pöntisen ja Ylätalon Sosiaalitutkimuksen kvantitatiiviset menetelmät (2002) teoksen avulla. Tutkimuksessani hyödynnän päätutkimusmetodina prosopografiaa20. On merkittävää kuitenkin huomioida, miten käsitteen määrittelystä ja mitä käsitteellä tarkoitetaan, on johtanut tutkijakentässä erimielisyyksiin. Menetelmän on määritellyt Lawrence Stones, joka on englantilainen väestö- ja sosiaalihistorijoitsia:
20 Caine 2010, 57; Kostiainen 2006, 31.
”Prosopography is the investigation of the common background characteristics of a group of actors in history by means of a collective study of their lives.” 21
Stonesin määritelmän perusteella prosopografia on elämänkertatutkimusta, jossa tutkimuksen kohde on jollekin tutkimusjoukolle yhteiset ominaisuudet tai heidän taustatekijänsä.
Ensimmäisenä ajatuksena metodissa on kerätä tutkimusjoukosta biografista tietoa, joka kootaan ja tallennetaan tietokantoihin. Näiden avulla tutkimuksen kohteena olevaa ryhmää analysoidaan suhteessa muuttujiin, jonka seurauksena voidaan havaita erilaisia suhteita tarkasteltavasta ryhmästä. Tällaisista suhteista Stones käyttää esimerkkinä sukulaisuussuhteita.22 Ensimmäisenä prosopografisessa tutkimuksessa määritellään tutkittava tutkimusjoukko ja heitä yhdistävät tekijät. Tätä seuraa vaihe, jossa tukittavasta ihmisjoukosta pyritään yksittäisistä henkilöistä mahdollisuuksien rajoissa saamaan tiedot. Tiedon keräämisen jälkeen on vuorossa analysointivaihe, jossa ihmisjoukosta kerätty tieto analysoidaan.23
Tutkimuksessani tutkimusjoukkona toimii Hämeen lääni vuosilta 1924–1930 Kanadaan lähteneet siirtolaiset. Tutkimuksessani kokosin Hämeen läänistä lähteneiden passiluetteloiden avulla heistä Excel-taulukkoon biografiset tiedot. Tein jokaisesta tutkimusvuodesta oman taulukkonsa, joka helpotti aineiston läpikäymistä ja analyysin tekemistä. Minkä jälkeen tarkistin henkilöiden lähtemisen matkustajaluetteloiden avulla ja Family Search sivuston avulla. Tämän jälkeen hyödynsin kvantitatiivista tutkimusta kootessani 1897 passinhankkijan tutkittavasta ryhmästä. Tämä tapahtui jakamalla siirtolaiset omiksi ryhmikseen heitä erottavien ja yhdistävien tekijöiden perusteella. Laskin muun muassa siirtolaisten eri sukupuolen, keski- iän, siviilisäätyjen ja perhesiirtolaisuuden osuuden. Tämän jälkeen tutkin keräämääni aineistoa pienemmissä osissa, jossa tarkastelin ammattiyhteiskunnallisen aseman perusteella rajattuja ryhmiä.
Suoritettuani biografisen tiedon keräämisen vaiheen aloin tarkastelemaan aineistoa sukupuolen, iän, yhteiskunnallisammatillisen aseman, sekä siviilisäädyn suhteen. Tämän lisäksi olen tutkinut siirtolaisten ryhmää eli hämäläisiä siirtolaisia heidän kohteena olevan osavaltion/
21 Stone 1971, 46
22 Lamberg 2009, 230
23 Hakasalo et al. 2014, 244—252.
provinssin perusteella. Tarkastelussani havainnoin millaisia eroja esimerkiksi siirtolaiseksi lähteneen henkilön ammatilla oli eri osavaltioiden/provinssien kesken. Tutkimuksessani tein myös eri muuttujien ilmentymistä taulukoita ja kuvaajia havainnollistamaan selkeämmin näitä kyseisiä muuttujia. Näiden avulla myöskin analysoin niiden välisiä suhteita tutkimuskirjallisuutta hyödyntäen.
Työssäni nostan esille vertailun merkityksen siirtolaistutkimuksessa. Risto Vilmusenahon mukaan siirtolaistutkimuksessa vertailu on lähes välttämätöntä.24 Vertailun avulla kyetään saavuttamaan kattavampi käsitys paikallisien syiden seurauksista siirtolaisten lähtöön vaikuttamisen syistä tai miten ihmiset ovat päätyneet valitsemaan kohteensa, jonne suuntaavat siirtolaiseksi. Tutkimuksessani analysoinnin kohteena ovat Hämeen läänin siirtolaiset, mutta vertailun kohteena tutkimuksessa on Suomen valtakunnallinen siirtolaisuuden taso. Alueellisen vertailun ohella suoritan myöskin ajallista vertailua. Havainnollistan esimerkiksi, miten miesten ja naisten osuudet siirtolaisuudessa vaihtelivat eri aikakausilla ja eri vuosien välillä.
Siirtolaistutkimuksessa prosopografia on metodina hyvinkin toimiva, koska se soveltuu helposti vaillinaisten lähdeaineistojen tutkimukseen. Kuten tässä tapauksessa omassa tutkimuksessani. Yhdistelemällä useiden lähdeaineistojen tietojen avulla voidaan täydentää aineistoissa ilmenevät mahdolliset aukot ja korjata epäselvyyksiä tai merkinnällisiä erheitä.
Metodin avulla voidaan myöskin löytää eri tekijöiden välisiä suhteita, jotka jäisivät muuten helposti huomioimatta useimmissa tutkimuksissa. Menetelmässä merkittävää on kuitenkin huomata tutkimukseni kannalta muutamia oleellisia asioita. Vaikkakin kerään tutkimuksessani biografista materiaalia yksilöistä, prosofografian kiinnostuksen kohde ei ole kuitenkaan yksilöt itsessään. Tutkimuksessa nämä kyseiset yksilöt ovat ryhmän edustajia ja tarjoavat meille tietoa esimerkiksi ryhmän toiminnasta, poikkeavuuksista ja vaikutteista.25 Eli emme jahtaa yksittäisiä ihmisten tarinoita vaan suurempia kokonaisuuksia.
24 Vilmusenaho 2001, 11
25 Stone 1971, 47–48
1.5 Tutkimusperinne ja -kirjallisuus
Suomesta Pohjois-Amerikkaan suuntautuneen siirtolaisuuden syiden tutkimisen pioneerina voidaan pitää Helsingin kansantaloustieteen dosenttia O. K. Kilpeä, joka aloitti siirtolaisuuden syiden tutkimuksen 1900-luvun alkupuolella. Hänen teoksensa Suomen siirtolaisuus ja 19.
vuosisadan kansantalous (1917) oli Suomessa ensimmäisiä siirtolaisuutta käsittelevä tutkimus.
Kilpi näki teoksessaan siirtolaisuuden johtuvan muutoksista, jotka tapahtuvat yhteiskunnassa siirryttäessä agraarisesta elinkeinorakenteesta kohti teollista. Tutkimuksessaan hän nostaa myöskin esille väestön liiallisen syntyvyyden ja kiinnitti huomion siirtolaisuuden vahvaan pohjanmaalta lähteneiden määrään. Hän perusteli pohjanmaan vahvaa roolia Suomen siirtolaisuudessa suhteellisesti muita suuremmalla väestönkasvulla, sekä kauppayhteyksien kautta kulkeutuneiden Ruotsista saatujen vaikutteiden seurauksena. Kilven tutkimus saavutti julkaisemisensa jälkeen arvostetun aseman siirtolaistutkijoiden keskuudessa siirtolaistutkimuksen yleisteoksena. Myöhemmässä vaiheessa Kilven suorittamaan tutkimukseen on kohdistunut runsaasti arvostelua ja kritiikkiä. Syiksi tutkijat ovat luetelleet antamalleen kritiikille, miten suomalainen siirtolaisuus nähdään Kilven tutkimuksessa vain ja ainoastaan pelkkänä pohjanmaalaisena ilmiönä, sekä vain taloudellisesta näkökulmasta. Onkin huomioitavaa, miten Kilven tutkimuksen arvo onkin ensimmäisenä tieteellisenä suomalaista siirtolaisuutta käsittelevänä tutkimuksena ja aikalaisnäkökulman tarjoajana.
Pohjoismaissa ja Yhdysvalloissa siirtolaisuuden tutkimisesta tuli 1960-luvulla historiantutkijoita kiinnostanut aihe. Suomessa siirtolaisuuden tutkiminen alkoi vuonna 1963, jolloin Turun Yliopiston yleisen historian linjalla annettiin ensimmäiset siirtolaishistoriaa käsittelevät pro gradu – tutkielmien aiheet ja aloitettiin kaukosiirtolaisuuden tutkimusprojekti.
Kyseisenä vuonna valmistui ensimmäinen siirtolaisuutta käsittelevä väitöskirja, Anna-Leena Toivosen Etelä-Pohjanmaan valtamerentakainen siirtolaisuus vuosina 1867–1930 (1963).
Toivosen työssä esille nousevat Kilpeä mukaillen väestön kasvun syyt, elinkeinorakenteen muutos ja pohjanmaan vahva asema. Hänen teoksensa suurin vaikutuksensa siirtolaistutkimukseen oli voimakas tyypillisen suomalaisen siirtolaisen stereotypian luominen, jonka hän tutkimuksessaan tulos luokitteli olevan Etelä-Pohjanmaalainen 16–40 vuotias työikäinen naimaton mies, joka kuului osaksi maatalousväestöä. Omassa tutkimuksessani
pyrinkin murtamaan tätä stereotypiakäsitystä ja selvittämään tutkimuksen kenttään, mistä muualta Suomesta lähdettiin siirtolaisiksi.
Suomessa siirtolaistutkimuksen kiinnostuksen kasvu näkyi, miten 1970-luvulla tutkimustyötä alkoivat organisoimaan työvoimaministeriön siirtolaisprojekti, jonka seurauksena perustettiin siirtolaisasiain neuvottelukunta. Siirtolaisinstituutin perustaminen vuonna 1974 oli myöskin seurausta siirtolaisiin kohdistuneesta tutkimuskentän kehityksestä. Siirtolaisinstituutin tehtäviksi määriteltiinkin muuttoliikkeiden tutkiminen ja dokumentoiminen. Erityiseksi tehtäväksi painottui ulkomailla asuvien suomalaisten elämien taltioiminen ja heitä koskevan tietämyksen edistäminen. Kyseessä on valtakunnallinen toimija, joka ulottaa toimintansa ulkosuomalaisten kohdalla koko maailmaan. Omassa työssäni siirtolaisinstituutin asema on ollut lähdetiedon ja aineiston hankinnan kannalta merkityksellinen. Myöskin instituutin arkistot ovat tarjonneet kattavaa materiaalia sisältäen muun muassa kirjeitä, valokuvia ja muita aikalaisdokumentteja siirtolaisuudesta.
Pohjois-Amerikkaan suuntautunutta suomalaista siirtolaisuutta on tarkastellut Reino Kero.
Hänen väitöskirjansa Migration from Finland to North America in the years between the United States Civil War and the First World War (1974) ja muut hänen julkaisunsa käsittelivät siirtolaisuuden alkamista, sekä leviämistä eripuolilla Suomea. Tämän seurauksena siirtolaistutkimuksen kenttään syntyi mahdollisuus alueelliseen vertailuun ja hänen töissään pyrittiin korostamaan, miten pohjanmaa ei ollut Suomalaisen siirtolaisuuden kannalta ainutlaatuinen ilmiö, vaikkakin se oli siirtolaismäärältään selkeästi suurin. Hänen tutkimuksissaan aikavälit olivat laajoja ja hän sitoi tutkimuksiaan pohjoismaiseen tai eurooppalaiseen kontekstiin. Keron vaikutus näkyy, miten siirtolaisuuden tutkimuksessa Suomessa tuli koko maata tarkasteleva tutkimus ala, jossa Pohjanmaan erityinen asema näkyy voimakkaasti. Omassa työssänikin näkyy hänen vaikutuksensa alueellisen tarkastelun näkökulmasta ja miten tarkastelun kohteeksi on valikoitunut vähemmälle tutkimukselle jäänyt Hämeen lääni.
Siirtolaisuuden syitä on tuotu esille useissa tutkimuksissa ja suomen siirtolaisuutta käsittelevissä kokonaisesityksissä. Merkittävimpiä näistä ovat Jouni Korkiasaari Suomalaiset
maailmalla (1982) ja Reino Kero teoksissaan Suomen siirtolaisuuden historia. 1, Pohjois- Amerikkaan suuntautuneen siirtolaisuuden tausta, määrä, rakenne, kuljetusorganisaatio ja sijoittuminen päämääräalueelle (1982) ja Suureen Länteen (1996). Kyseisien kokoamateoksien kautta olen pystynyt hahmottamaan siirtolaisuuden kokonaismääriä ja saanut vertailukohtia Hämeen läänistä tapahtuneelle siirtolaisuudelle. Heidän tutkimuksensa ovat auttaneet myöskin hahmottamaan oman tutkimukseni määrällisen tutkimuksen puolta, jossa keskeisessä asemassa on passiluetteloista saatujen tilastollisien tietojen vertaamiseen niin valtakunnallisella tasolla, kuin Hämeen läänin sisällä. Korkiasaaren ja Keron teoksissa koottiin yhteen aikaisemmin suoritettuja siirtolaistutkimuksia. Ne kuitenkin tuovat esille yksittäisten siirtolaisten kohtaloita ja siirtolaisten tarinoita, mikä mullisti aiemmin voimakkaasti vain määriin perustunutta siirtolaistutkimusta. Ongelmaksi syntyykin, miten kokonaisesityksissä esille nousevat niiden antama stereotyyppinen kuva siirtolaisuudesta, koska ne painottavat Pohjanmaan siirtolaisuutta, jolloinka muiden alueiden analyysi jää hyvin pienelle tasolle. Nämä teokset kuitenkin auttavat hahmottamaan olemassa olevaa tutkimusta ja löytämään aineistoa tutkimuksellisiin tarpeisiin.
Tutkimuksessani tärkeiksi nousseita teoksia ovat Eija Kettunen-Hujasen teos Elämän pakkoraossa vai matkalla vaurauteen?: Savosta, Pohjois-Karjalasta ja Kainuusta 1918–1930 muuttaneiden siirtolaisten sopeutuminen Kanadaan (2000) ja Yrjö Raivion teos Kanadan suomalaisten historia 1 (1975) jotka ovat toimineet työssäni Kanadan alueiden tarkastelun lähteenä. Oman työni kannalta kyseiset teokset ovat kartoittaneet Suomalaisten siirtolaisten elämää Kanadassa ja ovat auttaneet työni kannalta hahmottamaan Kanadaa siirtolaisten kohdemaana. Kettunen-Hujasen teos on myöskin merkittävässä roolissa, koska hänen painopisteensä on Itä-Suomen siirtolaisissa, mutta hänen tutkimuksensa avulla olen löytänyt keinoja tarkastella Hämeen läänin siirtolaisia ja Kanadaa siirtolaisia vastaanottaneena maana.
Kanadan tarkastelu siirtolaisten vastaanottajana mahdollistaa vetotekijöiden tarkastelun, jolloinka saisimme käsityksen, miksi siirtolainen päätyy valitsemaan tässä tapauksessa Kanadan kohdemaakseen, jonkin muun valtion sijaan.
Siirtolaisuutta käsittelevän kirjallisuuden ohella olen työssäni tutustunut Hämeen läänin historiaan. Pääasiallisena lähteenä olen Kyösti. V. Kaukovallan kaksiosaista teosta Hämeen läänin historia (1931). Teoksessa on syytä huomioida, miten kyseinen teos antaa Hämeen
läänistä hyvin imartelevan kuvan ja keskittyy enemmänkin Hämeen läänin rakentamiseen itsenäisen Suomen alkuvaiheessa. Teoksessa ilmenee, kuitenkin Hämeen läänin merkittäviä tapahtumia taloudellisella puolella ja auttaa hahmottamaan läänin kehittymistä 1920-luvulla.
Muut Hämeen läänin historiaa merkittävästi käsitteleviä teoksia, joita tutkimuksessani olen hyödyntänyt ovat Hämeen historia: 4: 1, Noin vuodesta 1870 vuoteen 1945 (1969), josta olen hyödyntänyt Eino Jutikkalan kirjoittamaa osiota ”Väestön teollistumisen alkuvaiheessa”. Olen myöskin käyttänyt Hämeen historia: 4: 2, Noin vuodesta 1870 vuoteen 1945 (1974), josta olen hyödyntänyt Antti Rosenbergin kirjoittamaa osiota ”Elinkeinot nälkävuosista toiseen maailmansotaan”. Näiden teoksien ja niissä esiintyvien tutkimuksien avulla olen pystynyt hahmottamaan Hämeen läänin tilannetta tutkimukseni tarkasteluvuosilta 1924–
Paikallishistorian tarkastelu on myöskin erityisen tärkeää työssäni, koska siirtolaistutkimuksissa yleisesti pyritään avaamaan syitä miksi ihmiset lähtevät ja työntötekijöiden selvittämiseksi on tärkeää pyrkiä hahmottamaan siirtolaiseksi lähteneen alkutilanne.
2. Ketä Hämeestä oikein lähti
2.1 Hämeen läänin siirtolaisuuden kokonaismäärä ja vaihtelu vuosittain
Vuosien 1924–1930 aikana Hämeen läänistä 1897 ihmistä hankki itselleen passin ja päätti suunnata siirtolaiseksi Kanadaan. Heidän osuudestaan miehiä oli 924 ja naisia 973.
Tarkastellessamme passin hankkineiden määriä vuositasoilla taulukosta 1 huomaamme, kuinka Hämeen läänistä passeja haettiin hyvin tasaisesti. Poikkeuksina erottuvat kuitenkin vuodet 1925 ja 1930. Näinä vuosina passin hankkineissa tapahtui selkeä vähentyminen. Peilatessamme näitä vuosia koko Suomessa tapahtuneeseen siirtolaisuuteen on selkeästi havaittavissa, miten kyseisinä vuosina ihmisten passin hankinta innokkuus väheni koko maassa.26 Tälle on olemassa siirtolaistutkimuksessa useita erilaisia selityksiä, jonka vuoksi minusta kyseessä ei ole mikään seuraavaksi esitellyistä syistä yksin, vaan niiden yhteisvaikutukset. Näiden yhteisvaikutusten perusteella pystymme ymmärtämään vuotuisia vaihteluita siirtolaiseksi lähteneiden määristä.
26 Kero 1982, 24. Taulukko 1.
Taulukko 1. Hämeen läänistä Kanadaan suuntautuneen siirtolaisuuden määrä ja sukupuolijakauma vuosien 1924–1930 aikana.
Vuosi Miehiä Naisia Yhteensä
1924 208 172 380
1925 46 47 93
1926 164 133 297
1927 183 185 368
1928 101 156 257
1929 132 177 309
1930 90 103 193
Yhteensä 924 973 1897
Lähde: HlPl; SiMa.
Yleisellä tasolla siirtolaisuuden vuosittaiset vaihtelut Pohjois-Amerikkaan olivat voimakkaasti taloussuhdanteisiin ja politiikkaan suoraan korreloivia. Tästä esimerkillisenä tapauksena toimii Kanadan hallituksen toiminta ensimmäisen maailmansodan jälkeen. Suomi poistettiin 1919 toivottujen siirtolaismaiden joukosta, koska Kanadan hallitus näki suomalaiset radikaalit uhkana yhteiskuntarauhalle. Tälle selityksenä löytyi Suomessa käyty 1918 sota, jossa punaiset ja valkoiset olivat kamppailleet keskenään. Sodan päätyttyä valkoisten voittoon heräsi esimerkiksi Kanadassa pelko siirtolaisten mukana tulevista entisistä punaisista, sekä heidän ajatuksiensa leviämisestä Kanadaan ja sen oman väestön keskuuteen. He käyttivätkin pitämästään uhasta termiä ”Punainen vaara”, joka kuvasi Kanadan hallinnon kielteistä suhtautumista sosialismia ja siitä kehittynyttä kommunismia kohtaan. Suomalaisten maahantuloa ei tuolloin kuitenkaan estetty, tämän esteeksi Kanadan hallitus koki voimakasta vastustusta halpatyövoimaa tarvitsevien yrittäjien toimesta. Lopulta kuitenkin vaikutukset aktiivisen siirtolaisten värväämisen poistamisen jälkeen näkyivät yleisesti Suomalaisessa siirtolaisuuden määrässä Kanadaan.27 Siirtolaisuuden määrään vaikuttaneet suhdannejaksot kestivät noin kolmesta neljään vuotta, minkä seurauksena noususuhdanteen mukanaan tuoman hyvän työllisyystilanteen houkuttelemalla ihmisiä siirtyi töihin Atlantin toiselle puolella.
Valitettavan usein tiedon kulkeutuminen Suomeen ja sitä kautta Hämeeseen johti siihen, miten
27 Lindström-Best 1981. Siirtolaisuus Migration 2/1981, 7, 9; Pilli, 133–136.
tieto heikosta taloudellisesta tilanneesta saapui monille siirtolaisille liian myöhään heidän päätöksenteon näkökulmastaan.28
Vuoden 1924 voimakasta pudotusta voidaan perustella Kanadan rajanaapurin Yhdysvaltojen harjoittaman rajapolitiikan seurauksena. Kyseisenä vuonna 1924 Yhdysvallat otti käyttöön siirtolaisrajoitukset. Näiden rajoitusten tarkoituksena oli vähentää siirtolaisten kokonaismäärää, joka oli Yhdysvalloissa paisunut valtion mielestä hallitsemattomaksi. Rajoitusten tarkoituksena oli erityisesti vähentää Etelä- ja Itä-Euroopasta tulevaa siirtolaisuutta, joka nähtiin Yhdysvalloissa kyseisinä vuosina elintasopakolaisuutena, mutta sen vaikutukset heijastuivat koko Pohjois-Amerikkaan suunnanneeseen siirtolaisuuteen. Yhdysvaltojen tekemä päätös kantautui Eurooppaan ja Suomeen, jossa viranomaisia informoitiin asiasta. Ongelmaksi tässä viestiketjussa oli ilmennyt, miten selvästi ihmiset eivät osanneet erottaa Kanadan poliittisia päätöksiä Yhdysvalloista ja monelle viranomaiselle oli epäselvää, koskevatko annetut rajoitukset myöskin Kanadaa.29
Viranomaisten epäselvyyteen oli hyvä syynsä. Kanadalla ja Yhdysvalloilla oli ollut vuoteen 1914 asti täysin yhteinen siirtolaisuuspolitiikka. Eikä varsinaista maarajaa ollut olemassakaan näiden kahden valtion kesken. Eurooppalaiset siirtolaiset saivat liikkua maiden välisen rajan ylitse töiden perässä, eikä heidän liikkeitään suoranaisesti edes seurattu. Teiden äkillinen erkaneminen tuli niin Kanadan viranomaisille, kuin muiden maiden viranomaisille hyvinkin nopeasti. Sekaannuksia Euroopan päässä passia myöntäville viranomaisille aiheutti myöskin Kanadan epäselvyys millaista rajapolitiikka se alkaisi käymään, millaisia asetuksia tai rajoituksia Kanadan viranomaiset ottaisivat käyttöön. Hyvinkin nopeasti Kanadan rajahallinto sai tilanteen hallintaansa ja monet siirtolaiset, kuten suomalaiset näkivät Kanadan parempana siirtolaiskohteena verrattuna maahanpääsyä vaikeuttaneeseen Yhdysvaltoihin.30
Syynä vuoden 1929 jälkeiseen siirtolaisuuden määrän tasaiseen laskuun voimme löytää selityksen taloudellisista suhdanteista. Maailmanlaajuinen lamakausi alkoi Yhdysvalloista vuonna 1929 ja iski hyvinkin nopeasti myös sen pohjoisen rajanaapurin Kanadan talouteen.
28 Kero 1974, 73; Kero 1982, 74–76, 80; Kero 1996, 96–97.
29 Baines 1991, 71–72.
30 Avery 1980, 11–12.
Maan teollisuustuotanto väheni kolmanneksella vuosien 1929–1932 välisenä aikana. Samaan aikaan Kanadan kansantuote heikkeni 40 %, tuonti heikkeni 55 % ja vienti putosi neljänneksellä.31 Kanadassa talouden hyvin nopea heikkeneminen aiheutti Kanadan hallitukselle painetta toimia. Hyvinkin vapaamieliseksi kuvailtu siirtolaispolitiikka koki Kanadassa päätöksen 1929 alkaneen laman seurauksena. Laman seurauksena taloudelliset vaikeudet ja sosiaalisten ongelmien kasvu pakotti hallituksen katkaisemaan siirtolaisuuden melkein kokonaan. Kanadan hallitus ottikin käyttöön maahanpääsyn rajoituksia, jotka koskivat myöskin Pohjoismaita ja Suomea. Vuonna 1930 suomalaisia pääsi edelleen rajoituksista huolimatta siirtolaisiksi Kanadaan. Maahanpääsyn hankaloittaminen näkyi merkittävästi siirtolaisuuden elinkeinorakenteessa. Kanadan viranomaiset myönsivätkin maahan pääsy lupia siirtolaisille, jotka olivat pääsääntöisesti maanviljelijöitä, maataloustyöntekijöitä ja naispuolisia palvelijoita, sekä kotiapulaisia. Suomalaiset olivat tässä vaiheessa myös saaneet huonoa mainetta Yhdysvaltojen puolelta, jolla oli vaikutuksia Kanadaan pyrkiessään. Suomalaisten työpaikka järjestäytymistä ei katsottu hyvällä ja sitä kuvailtiinkin käyttämällä sanaa
”radikalismi” toinen suomalaisista työläisistä käytetty termi oli ”rettelöitsijät”. Nämä edellä mainitut mielikuvat eivät ainakaan edes auttaneet suomalaisten siirtolaisten pääsyä Kanadaan.
Taloudellisten ja sitä kautta politiikkaan vaikuttaneiden syiden seurauksena Kanadan siirtolaisuuden kiinnostus koki voimakkaan laskun ja näkyi Hämeen läänin 1930 siirtolaisuuden lukemissa.32
2.1.1. Tamperelaiset pakkaavat Hämeen läänissä, muita ahkerammin
Saadaksemme paremman käsityksen keitä Hämeestä lähti vuosien 1924–1930 aikana on meidän syytä tarkastella kaupungeista ja maakunnista siirtolaiseksi lähteneiden lukumääriä.
Tutkimuksessani pääpaino pysyy Hämeen läänin tarkastelulla yhtenä suurena kokonaisuutena, mutta tutkimuksen näkökannasta on syytä myöskin tuoda esille Hämeen läänin alueellisia eroja yleisellä tasolla. Olenkin koonnut tutkielmani loppuun liitteeseen 1, johon olen kirjannut siirtolaiseksi Hämeestä Kanadaan lähteneiden määrät alueittain vuosien 1924–1930 väliseltä ajanjaksolta, sekä jokaiselta tarkastelujakson vuodelta erikseen.
31 Henriksson 2006, 209.
32 Korkiasaari 1989, 31–32; Pääkonsuli Rauanheimon raportti ulkoministeriölle 5.11. 1923.
Tarkastellessamme liitettä 1 huomaamme Tampereen erottuvan selkeästi, muiden Hämeen läänin alueiden joukosta. Kaupungista lähti siirtolaiseksi Kanadaan 688 henkilö tarkasteluvuosien välisenä aikana. Tampere oli Hämeen läänin suurin kaupunki 1920-luvulla, mikä selittää osin suurempaa siirtolaisten määrää.33 Tämän seurauksena ihmisryhmät maaseudulta ja muilta paikkakunnilta Hämeen sisältä ja sen ulkopuolelta suuntasivat Tamperetta kohti sen teollisuus kaupungin maineen pohjalta. Useat ihmiset saattoivatkin kokea lähtiessään maaseudulta, miten Tampereen kaltainen kaupunki voisi tarjota heille elinkeinon.
Kyseiset ihmiset eivät hahmottaneet, miten 1920-luvulla Tampereella teollistuminen oli alkanut hidastumaan verrattuna aiemmasta nopeasta kehityksestä, toki kaupungin tilanne ei ollut teollisuuden katoamisen tai näivettymisen vaan uuden teollisuuden syntyminen alueelle.34 Teollistumisen hidastumisen seurauksena ja yhä useampien ihmisten saapuessa kaupunkiin ei kaikille ihmisille löytynyt töitä, koska uusia työpaikkoja ei syntynyt tarpeeksi nopeasti suhteessa saapuvaan väestöön. Tämän seurauksena kaupungin väestö koki voimakasa tarvetta 1920-luvulla suunnata muualle hankkimaan elantonsa. 35
Mielenkiintoinen huomio kiinnittyykin Hämeen läänin kahteen muuhun kaupunkiin Hämeenlinnaan, josta lähti 11 henkilöä ja Lahteen, josta lähti 60 henkilöä.36 Kummankaan kaupungin väestöstä ei tapahtunut Tampereen kaltaista innokkuutta lähteä Kanadaan siirtolaiseksi. Lahden kohdalla tilannetta kyetään selittämään, miten kaupungin teollistuminen oli juuri alkanut 1920-luvulla. Lahden erilaista tilannetta voidaan verrata aiemmin mainittuun Tampereeseen, jonka teollinen kehitys oli päinvastoin alkanut hidastumaan. Lahti sen sijaan oli nuori nopeasti teollistuva kaupunki, joka tarvitsi omalle kasvavalle teollisuudelleen työvoimaa.
Lahden kohdalla voimmekin puhua, miten kaupungilla oli enemmän vetäviä tekijöitä suhteessa Tampereeseen. Hämeenlinnassa tapahtumat olivat Lahtea hieman pidemmällä. Teollisuus oli hyvässä vauhdissa, mutta ei ollut saavuttanut Tampereen kaltaisia mittasuhteita ja Lahden kaupunki oli rautatieasemaltaan ja liikenteen solmukohdaltaan Hämeenlinnaan verrattuna teollisuutta enemmän puoleensa vetävä. Seurauksena oli, miten Hämeen linnan samoin kuin Lahden kohdalla voimme puhua, ettei ihmisillä ollut suurta tarvetta suunnata muualle.37
33 Rosenberg 1974, 45–53.
34 Saarenheimo 1984, 341.
35 Rosenberg 1974, 96.
36 Liite 1.
37 Rosenberg 1974, 41–49, 96–100; Saarenheimo 1984, 350–352.
Tampereen läheltä sijainneista maakunnista Pirkkala, josta lähti Kanadaan siirtolaiseksi 117 henkilöä ja Forssa, josta lähti 146 henkilöä. Nämä kaksi maakuntaa erottuivat selvästi muista maakunnista yli sadan siirtolaisen määrillään.38 Molempien tapauksessa tilannetta kyettiin selittämään Tampereen läheisyydelle ja sen vaikutuksien heijastumista, näihin voimakkaasti teollistuneisiin maalaiskuntiin, joista 1920-luvulla alettiin käyttämään nimitystä kauppala.
Molemmissa oli tapahtunut 1900-luvun alussa hyvin nopea ja voimakas teollistuminen, joka 1920-luvulla kasvu hidastui ensimmäisenmaailmansodan jälkeisen kaupankäynnin ja investointien vähenemisen seurauksena.39 Forssan ja Pirkkalan tapaukissa Tampereen kaltainen teollisuuden hidastuminen ja niiden etäinen sijainti liikenteen suurimmista solmukohdista, mikä edes auttoi Lahtea kasvamaan ei toteutunut. Ihmismäärän jatkaessa kummassakin maakunnassa aiheutti ongelma, miten kaikille alueella ei löytynyt elannonansaitsemin keinoja, joka pakotti lähtemään muualle.40
Lähelle sataa Kanadaan suunnannutta siirtolaista pääsivät maakunnista Hollola 83 henkilöä, Kuru 89 henkilöä ja Ruovesi 98 henkilöä.41 Kyseiset alueet olivat Hämeen läänissä olleet suuria maanviljelyyn pohjautuneita maakuntia. Kuru ja Ruovesi olivat Hämeen läänin luoteiskulman maakuntia. Niiden sijaitseminen Pohjanmaan rajan kupeessa on havaittu olleen merkittävä siirtolaiseksi lähtemiseen kannustanut tekijä. Alueella asuneet olivat todennäköisemmin saaneet viereisen läänin sukulaisiltaan ja muiden kanavien kautta tietoa Pohjois-Amerikan tarjoamista mahdollisuuksista siirtolaiseksi lähtemiselle. Näiden kahden maakunnan sijainti kaukana suurista kaupungeista, kuten Tampereesta, Lahdesta tai Hämeenlinnasta ei houkutellut alueen väkeä suuntaamaan Hämeen läänin kaupunkeihin siirtolaisiksi.42 Pohjanmaan heikko teollistuminen ja vähäiset ansiomahdollisuudet eivät houkutelleet ihmisiä siirtymään viereiseen lääniin, mikä myös saattoi houkuttaa monia suuntaamaan Atlantin toiselle puolelle.43 Aiemmin tarkastelemme tiedon pohjalta, aiemmat Pohjanmaalta lähteneet siirtolaiset olivat suunnanneet siirtolaisten ensimmäisessä aallossa kohti Yhdysvaltoja, mutta toisessa aallossa kulkeutuneet Hämäläiset, kuten Kurun ja Ruoveden asukkaat päätyivät valitsemaan kohdemaakseen siirtolaisille myönteisemmän Kanadan.
38 Liite 1.
39 Rosenberg 1974, 23–24.
40 Kaukovalta 1931, 1518; Rosenberg 1974, 41–49; Saarenheimo 1984, 341–342.
41 Liite 1.
42 Rosenberg 1974, 41.
43 Jutikkala 1969,58–59; Toivonen 1963, 111–114.
Hollolan korkea siirtolaisuus määrä 83 ihmistä olikin tarkastelussa mielenkiintoisempi ja selitykseltään hyvin erilainen.44 Hämeen läänin kaakkoiskulmassa sijainnut maakunta alkoi kärsimään muuttotappioita Lahden irtaannuttua entisestä isäntä alueestaan omaksi alueekseen vuonna 1905 ja kehittyen myöhemmässä vaiheessa kaupungiksi.45 Väestö kasvoi Hollolassa jyrkästi 1910-luvulla ja maaseutu kunnassa tämä aiheutti myöhemmässä vaiheessa alueen talollisille maanjaollisia ongelmia.46 Tutkimuksen myöhemmässä vaiheessa puhumme enemmän maaseudunväestöstä ja talollisista. Hollolan kohdalla on, kuitenkin selittävää kertoa miten talolliset jakoivat lapsilleen suurtilojaan, ja ajan myötä jaettavaa oli entistä vähemmän.47 Hollolan siirtolaisuuden syyt pohjasivat jyrkkään väestön kasvuun, josta useita suuntasi siirtolaiseksi viereiseen kaupunkiin Lahteen, mutta väestöä lähti liikkeelle tarpeeksi paljon, jotta Kanadan siirtolaisuuden houkuttelemina he suuntasivat myöskin vaahteralehden maahan.
Tämän luvun tarkastelussani en keskity kaikkiin Hämeen läänin maakuntiin pitääkseni fokukseni koko läänin siirtolaisuuden tarkastelussa. Haluan kuitenkin huomioida, miten useista maakunnista Hämeessä lähti muutamista ihmisistä useisiin kymmeniin asti. Vaihtelu oli siis eri maakuntien kesken runsasta. Haluan kuitenkin nostaa esille muutamia alueita, joilta ei lähtenyt yhtään ihmistä siirtolaiseksi Kanadaan. Nämä kyseiset viisi maakuntaa olivat Somerniemi, Tottijärvi, Koski, Säynätsalo ja Muurame.48 Kaikissa edellä mainituissa maakunnissa oli hyvin vähäinen syntyvyys 1900-luvun alussa. tämän seurauksena nämä viisi maakuntaa välttyivät siirtolaisuuteen eniten houkuttelevilta työntötekijöiltä kuten liiallinen väestö ja vähäiset elinkeinomahdollisuudet. Talollisilla ongelmaksi ei koitunut perheiden liian suuri koko, jonka vuoksi maata riitti vielä nuoremmille sukupolville jaettavaksi. Tämän seurauksena nuorien ei tarvinnut lähteä etsimään työtä muualta maan sitoessa heidät elinkeinon näkökulmasta kiinni maakuntaan. Säynätsalo oli näistä viidestä mielenkiintoisesti poikkeava tapaus. Maakunta kärsi heikosta syntyvyydestä, mutta ihmisiä muutti lähialueilta enemmän, jolloin Säynätsalon väkiluku kasvoi muuttovoittoisuuden seurauksena. Säynätsalon menestykselle syynä oli vuonna 1925 alueelle siirretty vaneritehdas, josta tuli alueella suurin työllistäjä, josta puhun tarkemmin luvussa, jossa käsittelen Hämeen elinkeinorakenteita.49
44 Liite 1.
45 Rosenberg 1974, 42.
46 Rosenberg 1974, 45–49.
47 Kettunen-Hujanen 2000, 44.
48 Liite 1.
49 Rosenberg 1974, 115, Saarenheimo 1984, 349.
2.2 Vaahteralehden maa houkuttaa Hämeen naisia miehiä enemmän
Hämeen läänistä vuosina 1924–1930 kohti Kanadaa lähteneiden siirtolaisten kokonaismäärä oli yhteensä 1897. Lähteneiden määrästä miehiä oli 924 henkilöä (48,7 %) ja naisia 973 (51.3 %).50 Kun tarkastelemme aiempaa kuviota 1 huomaamme, miten Hämeen läänin siirtolaisten sukupuoliset erot olivat yllättävän vähäiset. Miehiä lähti enemmän vuosien 1924 ja 1926 aikana eli kahtena tutkimusvuotena. Mielenkiintoista oli havainto, kuinka vuosina 1925 ja 1927 miesten ja naisten välisessä siirtolaisuudessa prosentuaaliset erot olivat lähes mitättömät.
Tilanne kuitenkin kääntyi päälaelleen vuosien 1928–1930 aikana, jolloinka naisten osuus siirtolaisten määrässä kasvoi selkeästi miehiä voittoisammaksi. Parhaimmillaan eroa oli vuonna 1928, jolloinka naisia lähti 21,4 % enemmän, kuin miehiä.51
Kuvio 1. Hämeen läänin siirtolaisuuden sukupuolijakauma vuosilta 1924–1930
Lähteet: HlPl; SVT
50 Taulukko 2.
51 Siirtolaisten sukupuolijakauma on esitelty kuviossa 1.
Verratessamme lukuja yleiseen muuhun suomesta tapahtuneeseen siirtolaisuuteen miesten osuus oli vuosina 1924–1930. siirtolaisten määristä suoritettiin laskennallisia ajan jaksoja viiden vuoden välein, jonka vuoksi olen joutunut ottamaan tarkasteluun kaksi aika väliä.
Suomen valtamerentakainen siirtolaisuus oli miesten osalta vuosina 1920–1924 oli 57 %.
Miesten vahva asema siirtolaisuuden osuudessa kasvoi vuosina 1925–1930 60 % luokaan.52 Tarkastellessamme valtakunnallista tasoa huomaamme, miten Hämeen lääni selvästi erottui yleisestä tasosta. Yleisesti siirtolaisuudessa erot eivät ole alueellisesti kuin muutamien prosentti yksiköiden luokkaa. Hämeen kohdalla puhumme kuitenkin lähemmän kymmenen prosentti yksikön erosta. Tarkastellessamme kuviota 1 ja taulukkoa 2 huomaamme Hämeestä lähteneiden siirtolaisten sukupuolellisen eron olevan, koko tarkasteluajanjakson keskiarvoltaan 2,6 %, joka oli 7 % valtakunnallisella tasolla.
Siirtolaistutkimuksissa on havaittu, miten varsinkin Vaasan ja Mikkelin läänien maaseudut ovat nostattaneet miesten suurta prosenttilukua. Hämeen läänin naisten osuus, oli kuitenkin lähemmäs kymmenen prosenttia valtakunnallista tasoa korkeampi, jonka selittämiseen ei valitettavasti ole osoitettu Suomen siirtolaisuus tutkimuksessa suurtakaan kiinnostusta.
Yleisellä tasolla voimme todeta, kuitenkin miten Vaasan ja Mikkelin lääniin verrattuna kaupungistunut Hämeen lääni noudatteli valtakunnallista tasoa, jossa kaupungeista muuttaneet siirtolaiset olivat 57 % naisenemmistöllisiä.53
Suomessa siirtolaisuuden valtakunnallisella tasolla tarkasteltaessa sukupuolijakauma oli 1900- luvun alun vuosikymmeninä ja 1920-luvun alkuvuosina miesvoittoisempaa. Keron tutkimuksissa on myöskin havaittavissa, miten siirtolaiseksi lähteneiden sukupuolirakenteessa tapahtui selkeä tasapainottuminen ajan kuluessa. 1870-luvulla miesten osuus Suomen siirtolaisista koko maassa oli 82.9 %. Keron tutkimuksia tukevia väitteitä, jotka selkeästi korostivat, miten ensimmäisen maailmansodan jälkeen tilastojen mukaan sukupuolten väliset erot siirtolaisten määrissä alkoivat kaventumaan.54 Toki meidän on syytä huomioida, miten Kero ei suoranaisesti oivaltanut kaventumista vaan päätteli ajan myötä korkean prosentin, jossakin määrin kaventuvan. Sukupuolten erot siirtolaisten määrässä joka tapauksessa lähti
52 Kettunen-Hujanen 2000, 43.
53 Kero 1982, 64–67, Kettunen-Hujanen 2000, 43.
54 Kero 1982, 65; Toivonen 1963, 49.
kaventumaan vuoden 1920-luvun alussa. Mikä heijastuu, myöskin Hämeen läänissä kuvion 1 osoittamalla tavalla.
Syynä tälle voidaan nähdä tapa, jolla siirtolaiset ajattelivat. Ajatuksena miten miehet päätyivät lähtemään ensin töihin ja valmistelemaan mahdollisimman hyvä olosuhteita perheiden saapumista varten esimerkiksi asuinolosuhteiden suhteen ja varallisuuden kartuttamisen suhteen. Useimmissa tapauksissa monetkaan heistä eivät palanneet hakemaan perheitään kotimaasta suoraan, mutta sen sijaan he lähettivät perheilleen rahaa, jotta nämä saisivat kerättyä varoja matkalipun ostamiseen ja passien hankkimiseen. Tämä käytäntö yleistyi varsinkin ensimmäisen maailmansodan jälkeen ja jatkui aina toiseen maailmansotaan saakka. Syynä tälle nähtiin rauhallisempien olosuhteiden houkuttelevuus verrattuna sodan runtelemaan Eurooppaan. Naisten osuudessa alkoi tapahtumaan tänä aikana merkittävä muutos, joka heijastuu tarkastelujaksossanikin. Varsinkin 1920-luvun puolenvälin kohdilla valtakunnallisella tasolla naissiirtolaisten määrä aluksi nousi yhtä korkealle tasolle miesten kanssa. Tämän jälkeen valtakunnallisella tasolla naisten määrä ylitti mies siirtolaisten määrät.55
Taulukko 2. Hämeen läänin siirtolaisuuden sukupuolten rakenne verrattuna koko maahan. vuosina 1924–1930.
Naiset Häme
Naiset koko Suomi
Miehet Häme
Miehet koko Suomi
Yhteensä Häme
Yhteensä koko Suomi
1924 172 1684 208 3725 380 5429
1925 47 1010 46 1480 93 2490
1926 133 1746 164 4297 297 6043
1927 185 2185 183 3903 368 6088
1928 156 2285 101 2770 257 5055
1929 177 2926 132 3457 309 6383
1930 103 1804 90 2160 193 3964
Yhteensä 973 13640 924 21792 1897 35452
Lähteet. HlPl; SVT ja Kero 1982, 64, taulukko 8.
55 Kero 1982, 66–67; Toivonen 1963, 49–50.
Hämeen lääniä tarkastellessamme voimme siis perustella miten tarkastelujakson aluksi miehillä oli lievä enemmistö. Taulukon 2 avulla voimme havaita, kuinka pienistä eroista oikeastaan puhummekaan. Vuonna 1924 naisten ja miesten välinen ero Hämeessä oli vain 36 ihmistä.
Seuraavana vuonna eli 1925 ero oli kurottu umpeen, mutta miesten määrä nousi jälleen 1926 hienoiseen 31 siirtolaisen eroon. Näinä edeltä mainitseminani vuosina ero oli, joka tapauksessa hyvin pieni. Syynä tälle saattaa olla myöskin se, että Hämeessä siirtolaisuus oli alkanut hieman jäljessä verrattuna suureen Pohjanmaan ja muun rannikon siirtolaisuuteen. Suomessa siirtolaisuuden leviämine tapahtui sysäyksittäin rannikolta alkaen ja edeten aina syvemmälle sisämaahan.56 Huomioitavaa on kuitenkin, miten siirtolaisuuteen heijastuneet vaikutukset näkyivät hyvin nopeasti myöskin Hämeen siirtolaisten sukupuolirakenteessa.
Kun tarkastelemme siirtolaisuutta kokonaisvaltaisena ilmiönä Hämeen läänin tarkastelun aikavälillä vuosina 1924–1930, oli naisten suhteellisen korkea määrä hyvin poikkeuksellinen.
Peilatessamme saamiani tuloksia, jotka ilmenevät taulukossa 2 Hämeen läänistä ja verratessamme näitä tuloksia valtakunnalliseen vertailu aineistoon oli yleisellä tasolla suomesta lähtenyt siirtolaisuus pääsääntöisesti miesvoittoista. Naiset olivat kuitenkin Hämeen läänissä useina vuosina enemmistö siirtolaiseksi lähteneistä läänin asukkaista. Vuosina 1925, 1927–30 naisten osuus ylitti miesten osuuden ja miehet olivat siirtolaisuudessa suurempi lähtijäryhmä ainoastaan vuosina 1924 ja 1926. Valtakunnalliseen tasoon peilatessamme huomaamme, miten naiset eivät olleet kyseisellä ajanmittaus jaksolla suurin lähtijäryhmä yhtenäkään tarkasteluvuosista.57
Tarkastellessamme kuitenkin laajempaa tutkimuskenttää Atlantin ylittävästä siirtolaisuudesta huomaamme Suomelle sopivista verrokeista eli muista Pohjoismaista kuitenkin suuria yhtäläisyyksiä. Tanskassa siirtolaiseksi lähteneiden miesten osuus oli 61,1 %, Norjassa 59, 1 % ja Ruotsissa 54,6 %. Kuitenkin on tärkeää huomioida maiden välisen tutkimuksen kesken, joissa esitetään kiistanalaisia teorioita eroavaisuuksien johtumisesta.58 Suomessa miesten siirtolaisuus oli valtakunnallisella tasolla suurempaa, kuin naisten. Syyksi sukupuolijakaumaan on esitetty maalaissiirtolaisuuden ja kaupunkilaissiirtolaisuuden tuomia erilaisia lähtökohtia.
56 Korkiasaari 1982, 25.
57 Kero 1982, 64.
58 Kero 1974, 93–95.
Suomen siirtolaisten mies valtaisuutta selittäisi näin ollen, miten Suomen siirtolaisväestöstä todella korkeat yhdeksän kymmenestä siirtolaisesta oli kotoisin maaseudulta. Yleisesti siirtolaisuushistoriassa on havaittu selkeä yhtäläisyys miesvaltaisuuden ja maaseudunväestöstä muodostuneen siirtolaisuuden kesken. Sen sijaan Suomeen verrattuna Tanskasta ja Ruotsista lähteneistä siirtolaisista puolet olivat kaupunkilaisia, minkä on katsottu selittäneen naisvaltaisuutta.59
Taulukko 3. Hämeen läänistä Kanadaan lähteneiden siirtolaisten taustat Maaseutu
miehet
Maaseutu naiset
Yhteensä Kaupunki miehet
Kaupunki naiset
Yhteensä
1924 142 79 221 66 93 159
1925 38 26 64 8 21 29
1926 124 68 192 40 65 105
1927 122 101 223 61 84 145
1928 78 88 166 23 68 91
1929 105 101 206 27 76 103
1930 65 53 118 25 50 75
1924–
1930
674 516 1190 250 457 707
Lähde: HlPl; SVT
Tarkastellessamme Hämeen läänistä Kanadaan lähteneiden siirtolaisten taustoja, huomaamme selkeästi taulukon 3 avulla, miten maaseudulta lähti väestöä enemmän 1190 ihmistä verrattuna kaupunkien 707 ihmiseen. Mielenkiintoista oli kuitenkin havaita miten maaseudulla miesten ja naisten osuus oli paljon tasaisempaa. Kun siirrymme tarkastelemaan aiemmin mainittua kaupunkien siirtolaisten naisvoimaisuudesta huomaamme Hämeen läänissä selkeän eron, miten lähes kolme viidesosaa kaupunkien siirtolaisista Hämeessä olivat naisia. Aiemmin esitetyn
59 Kero et al. 1978; 35–37.
