Lapin yliopisto
Taiteiden tiedekunta Teollinen muotoilu Kevät 2014
Johanna Hautamäki
Miten ITE-taiteesta tuli ilmiö?
–Kuin suihku tunkkaisille kyynisille aivoille
Lapin yliopisto, taiteiden tiedekunta
Työn nimi: Miten ITE-taiteesta tuli ilmiö? -Kuin suihku tunkkaisille kyynisille aivoille Tekijä: Johanna Hautamäki
Koulutusohjelma/oppiaine: Design, media & markets, Teollinen muotoilu Työn laji: Pro gradu -tutkielma
Sivumäärä: 105, liitteitä kaksi Vuosi: 2014
Tiivistelmä: Kulttuuriosaamisen merkitys yhteiskunnallisesti on kasvamassa, se aletaan nähdä luovuuden voimavarana, myös taloudessa henkisen pääoman osuus varallisuu- desta kasvaa. Tarkastelen tässä tutkielmassa kulttuurisen suuntauksen ilmiöksi kasva- mista, kuinka se on noussut suuren yleisön tietoisuuteen, kuinka ITE-taiteesta tuli ilmiö.
Lähestyn aihetta tapaustutkimuksen kautta, aineisto ja tutkimusmenetelmät ovat laa- dullisia. Tutkimuskysymykseni on kuinka ITE-taiteesta tuli ilmiö? Vastaan tähän kahden alatutkimuskysymyksen avulla minkälainen ITE-taide on ilmiönä ja onko ITE-taide itses- sään ollut heikko signaali jostain nyt meneillään olevasta megatrendistä. Käytän moni- menetelmällistä tutkimusstrategiaa, eli triangulaatiota. Alatutkimuskysymysten vastauk- set ja menetelmät täydentävät toisiaan. Kuvaamalla sitä millainen ITE-taide on ilmiönä, määrittelen sitä millaista heikkoa signaalia se on välittänyt. Tämän pohjalta tarkastelen mistä meneillään olevasta megatrendistä se on viestinyt. Kuvaan ITE-taidetta ilmiönä määrittelemällä sen keskeisiä teemoja ja kuvaamalla niiden kautta sen brändiä. Kuvaa- mani heikon signaalin perustella analysoin megatrendiaineistoista vastaavuutta nyt me- neillään oleviin suuntauksiin.
ITE-taiteen arvot ja keskeiset teemat ovat viestineet sosiaalisten ja henkisten tarpeiden korostumisen megatrendistä. ITE-taiteesta on kasvanut ilmiö tietoisen kehittämistyön, portinvartija teoriaan verrattavan prosessin tuloksena, sille on löytynyt yhtymäkohtia taidemaailmaa laajemmassa ajankohtaisessa yhteiskunnallisessa kehityksessä ja yksilö- tasolla siihen voidaan samaistua ja löytää identiteetin rakentamisen malleja.
Avainsanat: muotoilu, nykykansantaide, brändit, ennakointi Suostun tutkielman luovuttamiseen kirjastossa käytettäväksi
Abstract: Meaning of cultural knowledge in society is increasing, we are beginning to see it as a resource for creativity. Also in economy the role of culture and intellectual capital is growing. In this thesis I am studying how a cultural tendency, ITE-Art (Finnish contem- porary folk art) becomes a phenomenon.
In this thesis methods and material are qualitative. My research question is how ITE-Art has become a phenomenon? I answer to this with two more detail questions, what is ITE-Art like as a phenomenon and has ITE-Art been a weak signal of a currant megatrend.
I use multiple methods to complement each other and results, method triangulation.
By describing ITE-Art as a phenomenon it is, I analyse what kind of a weak signal it was communicating. On this basis I analyse what current megatrend that signal was referring to. I describe ITE-Art as a phenomenon by analysing the main themes in it and with them it’s brand. I compare megatrend source materials with the description of the weak signal and define what the megatrend is in this case.
As conclusion I present that the values and the main themes of ITE-Art as a weak signal have been referring to a megatrend Emphasis of social and mental needs. ITE-Art has grown to be a phenomenon as a result of a conscious development process and due to its relating to a change in society. Similarities with this developing process can be seen with gatekeeping theory. ITE-Art is relating with a larger social and cultural change than merely within art world. From identity building perspective people can relate to ITE-art, its values and substance.
Kuva 1 Kaarin Staudinger-Loppukaarre, Omakuva (Kuva Jorma Staudinger, ITE paikalla, 2004, s.75)
Sisällysluettelo
1. Johdanto ...6
2. ITE-taide ...12
3. Tutkimusmenetelmät ja aineisto ...14
3.1 Menetelmät ...16
3.2 Aineisto ...20
4. ITE-taiteen keskeiset teemat ...24
4.1 Aineiston alustava teemoittelu ...24
4.2 Keskeisimmät esille tulevat teemat ...29
4.2.1 Millaisena taiteilijuus nähdään ITE-taiteessa ...30
4.2.2 Millaisena luovuus nähdään ITE-taiteessa ...34
4.2.3 Millaisena hyvä elämä nähdään ITE-taiteessa ...38
5. ITE-taiteen brändi ...43
5.1 Brändin käsite tässä tutkielmassa ...43
5.2 ITE-taiteen brändi ITE-taiteen museon kehittämishankkeessa ...46
5.3 ITE-taiteen brändi keskeisten teemojen kautta tarkasteltuna ...50
5.4 Millainen ITE-taite on ilmiönä? ...52
6. Onko ITE-taide ollut heikko signaali nyt meneillään olevasta megatrendistä?...54
6.1 ITE-taide heikkona signaalina ...55
6.2 Megatrendit ITE-taiteessa ...57
6.3 ITE-taide heikkona signaalina Sosiaalisten ja henkisten tarpeiden korostumisen megatrendistä ...69
7. Miten ITE-taiteesta on tullut ilmiö? ...72
8. Pohdintaa ...76
9. Lähteet ...79
10. Liitteet : Liite 1 ITE-museon tulevaisuus 2013 –FAR menetelmän skenaariotyöskentely ...84
Liite 2 ITE-museon brändin kehittäminen –raportti ...98
1. Johdanto
Tässä tutkielmassa tutkimuksen kohteena on se, miten kulttuurinen suuntaus nousee suuren yleisön tietoisuuteen. Lähestyn aihetta tapaustutkimuksen kautta, tarkastelen kuinka ITE-taiteesta on tullut ilmiö? ITE-taiteen ilmiöksi tulemista tarkastelen etsimäl- lä vastausta kysymyksiin, onko ITE-taide itsessään ollut heikko signaali jostain nyt jo vaikuttavasta megatrendistä ja millainen se ilmiönä sisällöltään on. Kyseessä on laa- dullinen tutkimusote ja aineisto.
Poikkitieteellinen tutkimusstrategia on ollut yksi keskeisiä sisältöjä Design, media &
markets – maisteriohjelmassamme, ohjelman päämääränä oli kouluttaa ”liiketoimin- taorientoituneita muotoilun ja median osaajia luovan talouden kasvaviin tarpeisiin” 1. Kulttuurin näkökulma on ollut vahvana sisältönä useilla kursseistamme, näin ollen mi- nulle on ollut varsin luontevaa tarttua poikkitieteelliseen aiheeseen myös tässä pro gradu tutkielmassani.
Kulttuuriosaamisen merkitys talouden kehityksessä on kasvamassa. Talouden globali- soituminen on vaiheessa, jossa henkisen pääoman osuus varallisuudesta kasvaa, kun taas vastaavasti fyysisten varantojen, kuten luonnonvarojen, merkitys valtioille laskee.
On tapahtumassa samankaltainen rakenteellinen siirtymä, kuin tapahtui siirryttäessä maatalousyhteiskunnasta teollistumisen aikaan. Entisten toimintamallien ja ammat- tialojen pohjalta kehittyy uusia. Entiset fyysisiin pääomiin perustuvat toimialat ovat merkittäviä jatkossakin, mutta esimerkiksi niiden toimintamallit muuttuvat. (Wileni- us, 2004, 11)
Tätä mainitsemaani uusilla tavoilla toimittaessa tarvittavaa kulttuuriosaamista voidaan tarkastella kolmen eri ulottuvuuden kautta. Ensinnäkin tuotteistamisen prosessina eli kulttuuriseen pääomaan perustuvien tuotteiden kehittämisenä. Toiseksi sitä voidaan tarkastella kulttuurisen lukutaidon hallintana, eli erilaisten kulttuurien traditioiden, symboliikan ja tapakoodien lukutaitona. Kolmanneksi sitä voidaan tarkastella luovuut- ta ja innovatiivisuutta tukevan organisaatiokulttuurin kehittämiskykynä. Tässä tutkiel- massa painottuvat ensisijaisesti kaksi jälkimmäistä näkökulmaa. (Wilenius, 2004, 59) Muotoilussa on perinteisesti tuotteistamisen ulottuvuus ollut vahvimpana esillä. Kui- tenkin näiden edellä mainitun kahden muun ulottuvuuden merkitys on selkeästi kas- vamassa. Painotetaan enenevässä määrin immateriaalista ulottuvuutta materiaalisen
1 http://www.ulapland.fi/Suomeksi/Yksikot/Taiteiden-tiedekunta/Opiskelu/Maisteriohjelmat/
Dmm-maisteriohjelma
sijaan, muotoilua otetaan käyttöön esimerkiksi palveluiden kehittämiseen. Muotoilua aletaan hyödyntää myös osaamisen ja menetelmien näkökulmana muilla aloilla varsi- naisen suunnittelun lisäksi. (Aminoff ym., 2010, 49).
“On the level of products and consumer commodities not only the functio- nality but increasingly also the cultural signs and messages transmitted via design help to characterize the habits and socio-cultural profile of groups and individuals. In this way the immaterial, culture-based values have be- come vital in design practice and the new product development it serves.”
(Järvinen ym., 2001,11)
Muotoilussa voidaan siis havaita laajemmalla tasolla siirtymää yksilökeskeisestä käyt- täjälähtöisyydestä kulttuurilähtöisyyteen, kulttuurisiin tasoihin ja suuntauksiin. Suun- taus on kääntymässä tuotteiden ja käyttäjän tarkastelemiseen kulttuurisen vuorovai- kutuksen tasolla. Arvot, merkitykset, sosiaaliset rakenteet ja normit ovat nousemassa suunnittelun lähtökohdiksi kulttuurilähtöisyyden myötä. Kulttuuriosaaminen aletaan nähdä luovuuden voimavarana.
Richard Buchanan (2001) kuvailee tuotetta ja sen muuttuvaa merkitystä 1900-luvul- la neljän näkökulman kautta. Ensimmäinen kuvaa graafisen muotoilun syntyä, joka pohjaa symbolien ja niiden välityksellä kommunikoimisen suunnitteluun. Toinen kuvaa sitä, kuinka teollinen muotoilu on ollut aluksi materiaalisten esineiden suunnitteluun keskittyvää. Nämä kaksi näkökulmaa olivat vallitsevia 1900-luvun alkupuoliskolla. Kak- si seuraavaa vaihetta painottuvat esineeseen osana ihmisen sosiaalista ja kulttuurista todellisuutta, sekä tähän sosiaaliseen ja kulttuuriseen todellisuuteen itsessään. Visu- aalisten symbolien ja artefaktien suunnittelu on tärkeää, mutta ne jäävät merkitykset- tömiksi, jos ne eivät muodostu toimivaksi osaksi käyttäjän sosiaalista ja kulttuurista ympäristöä. Muotoilijoiden on siis oltava hyvin perillä käyttäjän kulttuurikontekstista ja arjesta. Tästä kolmannesta näkökulmasta lähestytään vuorovaikutussuunnittelua, tässä sillä tarkoitetaan tuotteen, käyttäjän ja ympäristön vuorovaikutusta laajemmin kuin vain digitaalisten käyttöliittymien kautta. Neljäs näkökulma kuvaa ympäristöjen ja järjestelmien suunnittelua, järjestelmien suunnittelu ei sinänsä ole uutta, vaan se mitä tässä käsitetään järjestelmillä. Ei viitata fyysisiin järjestelmiin, vaan sosiaalisiin ja kulttuurisiin järjestelmiin, tarkastellaan ihmisen vuorovaikutusta oman ympäristönsä kanssa. Järjestelmää itsessään ei voi kokea, se kattaa kaiken tiedon, fyysisen ympä- ristön ja vuorovaikutuksen joka sen kesken tapahtuu. Voimme havainnoida osia tästä monimutkaisesta vuorovaikutusverkostosta. Tämä neljäs näkökulma pitää sisällään ajatuksen siitä, että suunnittelemamme esineet, palvelut, kokemukset tai ympäristöt ovat osa tätä sosiaalista ja kulttuurista järjestelmää, vuorovaikutuksessa keskenään,
Toinen jaottelu, jolla tätä muotoilun roolin muutosta voidaan hahmottaa, on Design 1.0, 2.0, 3.0 ja 4.0. Tämä on Humantificin2 kehittämä malli muotoilun kehityksestä, huomattavissa on yhtäläisyyksiä Buchanan (2001) esittelemään malliin. Tätä mallia on hyödynnetty esimerkiksi muotoilun muuttuvan roolin kuvaamisessa Työ- ja elin- keinoministeriölle tuotetussa Provoke Design Oy:n selvityksessä (Aminoff ym., 2010, 14). Mallissa kuvataan muotoilun kehitysvaiheita. Perinteinen muotoilu on Design 1.0 eli perinteinen käsityö- ja taidelähtöinen suunnittelu, Tuote- ja palvelumuotoilu on Design 2.0, Organisaatiotason muutoksen suunnittelu Design 3.0 ja Sosiaalisen muu- toksen suunnittelu Design 4.0. Muutos on alkanut yksilön omista suunnittelun proses- seista muuttuen moni ammatillisten ryhmien kanssa käyttäjälähtöisestä toimimisesta ja järjestelmätason strategisesta ongelmaratkaisusta yhteiskunnallisten haasteiden sosiaaliset näkökulmat huomioivien ratkaisumallien kehittämiseen. Nämä eivät ole kuitenkaan toisensa syrjäyttäviä uusia kehitysvaiheita, vaan rinnakkain eri tarkoituk- sissa toimivia ajan kanssa kehittyneitä muotoilun rooleja. (Aminoff ym., 2010, 14-15).
Tutkielman nimen ”ITE-taiteesta ilmiö” ilmaisu viittaa siihen että ITE-taide on margi- naalinen taidesuuntaus, joka on noussut laajemman yleisön tietoisuuteen, eli noussut ilmiöksi. ”Kuin suihku tunkkaisille kyynisille aivoille” (Miller, 2002, 62) on lainaus ITE -taiteen näyttelyn kävijän kommentista, teokset inspiroivat kävijöitä tuomaan esiin omia kokemuksiaan näyttelystä. Lainaus kuvastaa hyvin ITE –taiteen vaikutusta ylei- sölle sekä ITE -taiteen olemusta, jotain uutta, raikasta, kekseliästä ja korkeataiteesta poikkeavaa. ITE-taiteen sisältö ja rooli taiteen kentällä ovat marginaalissa ja se on myös tunnettavuutensa kannalta ollut marginaalinen suuntaus. Ilmiöksi tulemisella viitataan tässä siihen, että ITE on noussut vahvasti laajemman yleisön tietoisuuteen ja sen rooli kulttuurisena ja taiteellisena suuntauksena on täsmentynyt. Tämä kehitys ei ole vaikuttanut kuitenkaan siihen, että ITE-taide on edelleen taiteen kentällä korkea- taiteeseen verrattuna marginaalinen suuntaus taidesuuntana.
Tässä tutkielmassa marginaalissa olemisella viitataan valtavirrasta poikkeamiseen, sen rajoilla olemiseen. Eroavuuden ja marginaalisuuden määrittelyssä on olennaista ym- märtää asioiden ja määrittelyjen suhteellisuus, kyseessä on tarkastelun näkökulma.
Historiallisesti tarkasteltuna jonkin ryhmän poikkeaminen valtavirrasta voidaan esi- merkiksi nähdä siinä, millaisia normeja kyseisenä aikakautena on ollut ja miten tarkas- telunäkökulmaa edustavat keskeiset toimijat ovat asian käsittäneet, millaisia sääntöjä on asetettu. (Nygård, 1998, 20).
Lähestyn tässä tutkielmassa taidemaailma, marginaali ja korkeataide käsitteitä yhden keskeisimpiä ITE-taiteen tutkimuksia julkaisseen Minna Haverin (Haveri, 2010) näkö-
2 http://www.humantific.com/
kulman kautta. Marginaalissa olevaa roolia kuvastamaan ITE-taiteen kohdalla Have- ri on käyttänyt myös Suomalaisessa taidepuheessakin käytettyä termiä toinen taide.
Tällä ilmaisulla kuvataan eroa taidemaailman ulkopuolelta tulevan taiteen ja taide- maailman keskiössä olevan taiteen kesken (Haveri, 2010, 28). Haveri määrittelee tai- demaailmaa seuraavasti: ”Taidemaailma on kulttuurin osa-alue ja toimintamalli, joka rakentuu taiteeseen liittyvistä käytännöistä ja käytäntöihin liittyvistä organisaatioista.”
(Haveri, 2010, 13). Tästä voidaan käyttää nimitystä institutionaalinen taidekäsitys, jon- ka mukaan taidetta on se, mille on se status annettu taidemaailman portinvartijoiden toimesta. Näitä portinvartijoita taiteessa ovat esimerkiksi museot, galleriat ja kriitikot.
Korkeataiteen ja ns. matalamman taiteen käsitteet määrittyvät myös tätä kautta, tämä institutionaalinen taide on perinteisesti katsottu korkeataiteeksi ja näin erotettu kan- santaiteesta ns. matalammasta taiteesta. Järjestelmä on kehittynyt pitkän ajan kulues- sa ja se pitää sisällään vakiintuneita käsityksiä esimerkiksi teoksen muodostumisesta, esillepanosta ja teosten tarkastelusta. Tämän taustoittamisen kautta marginaalia voi- daan kuvata korkeataiteen ulkopuoliseksi tai sen äärilaidoilla olevaksi. Nämä virallisen taidemaailman marginaalissa, eli äärilaidoilla olevat erilaiset alakulttuurit muodosta- vat itsessään omia taidemaailmojaan. Niillä on omat käytänteensä ja toimintatapansa ja niiden toiminta ja rakenne muistuttavat yleensä korkeataiteen käytäntöjä. Perin- teinen tapa hahmottaa taidetta ja sen käytänteitä ohjaa myös sitä millä tavoin hah- motamme kulttuurin ilmiöitä taiteena. On siis tarkastelun näkökulmasta kiinni mitä lopulta nimeämme taiteeksi. (Haveri, 2010, 13-14).
Oman haasteensa aiheen tarkasteluun tuo tämä näkökulmien suhteellisuus, se mikä on ulkopuolista tai valtavirran mukaista, riippuu tarkastelijan näkökulmasta. Tässä tutkielmassa tarkastelen muotoilun ja kulttuurin menetelmin taiteen ilmiötä, miten marginaalinen taidesuunta tulee tunnetuksi, ilmiöksi. Tuotan uutta tietoa käyttämieni strategia ennakointimenetelmien avulla.
Kulttuuri on varsin monitahoinen käsite, minkä takia on tarpeen avata missä merki- tyksessä sitä tässä tutkielmassa käytetään. Kulttuurintutkimuksen parissa kulttuurin käsitteellä viitataan yleisesti jonkin yhteisön omaksumaa elämäntapaa ja maailman hahmottamisen tapaa, sen yhdessä jakamia arvoja ja asenteita (Alasuutari, 2011, 57).
Kulttuuri voidaan nähdä myös symbolisena toimintana, jolle on ominaista yksilöiden luovuus (Ahponen s. 14). Edgar H. Schein (Schein, 1987, 31-32) tarkastelee kulttuuria kolmen tason ja niiden välisen vuorovaikutuksen kautta.
Kuva 2 Kulttuurin kolme tasoa ja niiden välinen vuorovaikutus (Schein, 1987, 32)
Muotoilu voidaan nähdä vuorovaikuttavana osatekijänä sosiokulttuurisessa ympäris- tössä, muotoillut tuotteet toimivat oman aikakautensa ilmentäjinä. Käytettävyyden ja tuotteen fyysisen tason lisäksi kuluttajille välittyy enenevässä määrin myös kulttuu- risia merkkejä ja viestejä, joiden avulla voidaan jakaa erilaisia yksilöiden tai ryhmien sosiokulttuurisia piirteitä ja tapoja vahvistavia viestejä. Näin kulttuuriin perustuvista immateriaalisista arvoista on tullut olennainen osa muotoilun prosesseja sekä palve- luiden kehittämistä. (Järvinen ym., 2001, 10- 11).
Sanalla kulttuuri voidaan kuvata jonkin tietyn ryhmän tapaa elää (du Gay ym., 2001, 11). Tässä tutkimuksessa kulttuurilla viittaan tähän perinteiseen näkemykseen, jonkin tietyn ryhmän tai yhteisön tapaan elää ja käyttäytyä, sen yhdessä jakamiin normeihin ja arvoihin. Eli siis viittaan laajaan kokonaisvaltaiseen kulttuurin käsitykseen verrat- tain suppean käsityksen sijaan, joka sisältää vain henkisen toiminnan jalostuneemmat muodot, kuten taide ja tiede.
Wilenius avaa kulttuurin käsitettä ja sen eri tasoja kirjassaan Luovaan talouteen (Wile- nius, 2004) luokittelemalla sitä mikro-, meso- ja makrotasoon. Näiden kulttuurin taso- jen kautta voidaan täsmentää myös tässä tutkielmassa käytettyä kulttuurin käsitettä.
Tässä tutkielmassa keskityn lähinnä kulttuurin meso- ja mikro tasoille.
Kulttuuri Makrotaso
Mesotaso
Mikrotaso
Voidaan ymmärtää... Se ilmenee... Tähän liittyvää kult- tuuriosaamista on...
sivistyksenä, ihmisen synnyttämänä sivilisaationa toimintana, jossa tuotetaan, tulkitaan ja hyödynnetään kult- tuurisia symboleja prosessina, jota tuote- taan ja rekonstuoidaan päivittäin
arvoina ja kollektiivisena tietoisuutena
kulttuuriteollisuutena, taiteena, organisaatioi- den kulttuureissa
elämäntapoina ja kuluttamisen eri muotoina
historian tuntemus:
teknologisen, taloudelli- sen ja sosiaalisen muu- toksen ymmärtäminen symbolimerkitysten ja kulttuurimuutosten dyna- miikan lukutaito ja ymmärtäminen arjen muuttuvien tarpei- den ja toiveiden ymmärtäminen
Kuva 3 Kulttuurin tasot (Wilenius, 2004, 56)
Tutkimuskysymykseni ja tutkielman aihe on jo otsikossa ilmaisemani, kuinka ITE-tai- teesta tuli ilmiö? Haen tähän vastauksia kahden alatutkimuskysymyksen kautta:
1. Minkälainen ITE-taide on ilmiönä?
2. Onko ITE-taide itsessään ollut heikko signaali jostain nyt meneillään olevasta megatrendistä?
Aineiston muodostavat ITE-taiteen vuosikirjat, Minna Haverin väitöskirja sekä FAR-skenaario ja brändi aineisto, jota olen kerännyt pääasiassa vuonna 2010 tehdes- säni ITE-taiteen museon brändin ja palvelukonseptin kehittämishanketta. Tutkielman tuloksena syntyy tapaustutkimuksen avulla kuvaus ITE-taiteen välittämästä heikosta signaalista ja megatrendistä johon se viittaa sekä kuvaus siitä, miten tässä yhdessä esi- merkkitapauksessa marginaalisen taidesuuntauksen kasvaminen ilmiöksi näiden kaut- ta tapahtui. Tämä tuottaa uutta tietoa muotoiluun strategia ja ennakointimenetelmien kautta laadullista kulttuurista aineistoa hyödyntämällä.
2. ITE –taide
Haveri kertoo väitöskirjassaan (Haveri, 2010, 63) kuinka ITE-taiteen hankkeiden alka- minen 2000-luvun taitteessa oli eräänlainen murroskohta nykykansantaiteen määrit- telyssä. Teosmaisuus ja omaperäinen ilmaisu nousivat esille harrastukselle ominaisen perinteisessä ilmaisussa pidättäytymisen väistyessä. ITE-taide oli siis päänavaus ny- kykansantaiteen läpimurrolle suuren yleisön tietoisuuteen. ITE-taiteen taideilmiöksi kasvaminen sai alkunsa Maaseudun sivistysliiton aloittaessa ensimmäisen kartoitus- projektinsa vuonna 1998. Aluksi keskeisiä toimijoita työn parissa olivat Maaseudun sivistysliitto ja Kaustisen Kansantaiteen keskusta hallinnoinut Kansanmusiikkisäätiö, mukana oli myös useita ansioituneita yksittäisiä henkilöitä. (Haveri 2010, 63-64) ITE- taidetta on sittemmin määritelty esimerkiksi seuraavilla tavoilla:
ITE-taide edustaa perinteiden siteistä irtautunutta kansanluovuutta, ilmai- sua, jossa kansantaiteelle ja harrastajakäsityölle ominainen traditiosidon- naisuus on väistynyt teosmaisuuden ja omaperäisyyden tieltä. ITE-taiteessa kiinnostus kohdistuu epätavallisiin kansanluovuuden ilmaisuihin. (Haveri, 2010, 69)
ITE-taide on oman aikamme kansantaidetta. Perinteisessä kansantaiteessa korostuivat kollektiivisuus ja traditiosidonnaisuus. ITE-taiteessa ne on kor- vattu yksilöllisellä taiteilijuudella ja omaperäisellä luovuudella. Siinä missä perinteinen kansantaide edusti ennen kaikkea esteettisesti korkeatasoista käsityötä, nykykansantaide on kätevyyteen ja kekseliäisyyteen perustuvaa kansanomaista kuvataidetta.3
ITE -lyhenne tulee sanoista itse tehty elämä, jolla viitataan siihen, että kyseessä on jo olemassa oleva asia, ei jotain mitä vielä tulisi tehdä (Knuuttila, 2002, 8). ITE- Itse tehty elämä kuvailee ilmaisuna myös tälle kyseiselle taidesuunnalle tyypillistä tekijän- sä elinympäristöön ja kokemusmaailmaan sidonnaisuutta. Tämä on nähtävissä sekä konkreettisella että ajatuksen tasolla, teokset tehdään osaksi omaa elinympäristöä ja teoksissa kuvataan omaa kokemusmaailmaa ja omakohtaista kansanperinnettä (Have- ri, 2010, 200-203).
Taidesuunnalle on myös ominaista hyvän elämän merkitys ja hauskuus tekemisessä tyylillisesti sekä sisällöllisesti, kuitenkin teoksilla halutaan usein herättää myös ajatuk- sia tai ottaa kantaa. Tekijät toimivat tyypillisesti virallisen taidemaailman ulkopuolella ja esittelevät teoksiaan ensisijaisesti omassa elinympäristössään. Heillä ei myöskään ole muodollista taidekoulutusta, vaan he ovat itseoppineita ja usein myös materiaa-
3 www.itenet.fi
lit ovat omasta elinympäristöstä löytyviä kierrätysmateriaaleja. Tekijät työskentelevät varsin itsenäisesti, eikä heillä yleensä ole taiteellisia esikuvia tai taiteellista yhteisöä tukemassa tekemistä.4
Suomalaisessa taidekeskustelussa on käytetty myös muita nimityksiä, kuten toinen tai- de, outsidertaide ja nykykansantaide, kuvaamaan tätä taideinstituutioiden ulkopuolel- la syntynyttä taidetta. Tällaista toiseutta voidaan ajatella olevan kahdella eri tasolla, taiteen tasolla ja sosiaalisella eli yhteiskunnallisella tasolla. ITE- taiteen tekijät ovat taiteilijoina taidemaailman ulkopuolisia, mutta eivät kuitenkaan yhteiskunnan ulko- puolisia. Sosiaalisen ulkopuolisuuden sijaan ITE-taide edustaa pikemminkin tavallista kansan kulttuuria. (Haveri, 2010, 22-28, 261).
Taiteen tekeminen on ITE-taiteilijoille olennaisempaa kuin teoksista tai tekemisestä kertominen ja niiden esille tuominen. Haveri nimeää väitöskirjassaan toista taidetta taidemaailman varjoinstituutioiksi, jotka muistuttavat korkeataidetta. Nimitys perus- tuu siihen, että aihepiirin parissa toimijoista kaikki, taiteentekijöitä itseään lukuun ot- tamatta, soveltavat toiminnassaan virallisen taidemaailman käytäntöjä. (Haveri, 2010, 22-28).
”Kun ulkopuolisten taidetta esitellään taidemaailman sisällä, sen muodoilla tuntuu olevan taipumus muodostua instituutioiksi, jotka peilaavat korkea- taiteen käytäntöjä.” (Haveri, 2010, 67).
Nykykansantaide eroaa perinteisestä kansantaiteesta siinä, että korkeatasoisen ja es- teettisen käsityötaidon ihailun sijaan kyseessä on kekseliäisyyteen ja kätevyyteen pe- rustuvaa kansanomaista kuvataidetta. Kun tämä nykykansantaide viedään osaksi tai- demaailmaa, siitä muodostuu ITE-taide. ITE-taide antaa kontekstin, jossa sitä voidaan ilman määrittelyä esitellä taidemaailmassa. Kiinnostavuus on ollut ITE-taidetta esitel- täessä määräävämpi tekijä kuin puhdasoppisuus tai taidesuunnan määrittely. (Haveri, 2010, 261,264).
Tällä hetkellä Maaseudun Sivistysliitto jatkaa edelleen ITE-taiteen kartoitustyötä eri puolilla Suomea, viimeisimpänä on vuosina 2011-2013 kartoitettu Lapin alueen ny- kykansantaiteilijoiden määrää ja luotu alueelle toimintaverkostoa (Maaseudun Sivis- tysliitto, 2014)5. Toiseksi keskeiseksi toimijaksi Maaseudun Sivistysliiton rinnalle on muodostunut ITE-museo (myös nimitys ITE-nykykansantaiteen museo) Kokkolassa.
ITE-museo perustettiin 2001 Kaustiselle ja se siirtyi sieltä Kokkolaan maakuntamuseon alaisuuteen v. 20096.
4 www.itenet.fi
3. Tutkimusmenetelmät ja aineisto
Kyseessä on tapaustutkimus, case Miten ITE- taiteesta tuli ilmiö. Tutkimusote ja ai- neisto ovat laadullisia. Tutkimalla meneillään olevaa tapahtumaa rajatusta näkökul- masta pyrin saavuttamaan ymmärrystä tämän kyseisen ilmiön kehittymisestä (Metsä- muuronen, 2009, 222-223).
Omaa lähestymistapaani tutkielman aihetta kohtaan ohjasi alussa syksyllä 2010 ITE-museon brändin ja palvelukonseptin kehittäminen –hanke jota olin tekemässä.
Tämä hanke on antanut täten myös näkökulmaa aineiston keräämiseen sekä tutki- muksen aiheen alustavaan rajaamiseen. Tämä hankkeen aikana museon sisäistä ke- hittämistä varten koostamani kaavio havainnollistaa kontekstia, jossa tutkielman teko on aloitettu.
taloushallinto
ITE-ry
ITE-museon palvelukonsepti, service ecology
K.H.Renlundin
museo MSL
muu omatoiminta muu omatoiminta
MSL:n muu ITE-taiteen parissa tekemä työ
-?
ITE-taiteen kartoitustyö
Maahenki ITE-portaali
kokoelmat Museo-organisaatio
-henkilökunta asiakaspalveluun ja tekninen henkilöstö
henkilöstö
ITE-museo
galleria toiminta
ITE-museo asiakkaan näkökulmasta.
Brändi muodostuu ITE-museon toiminnan ja siitä välittyvän informaation kautta. Kaavio osoittaa esirippu vertauksen tavoin, mitä toimintoja asiakas näkee ITE-museosta “näyttämöllä” ja mitä toimintoja tapahtuu näyttämön takana “kulisseissa”, tässä siis harmaa iso kenttä kuvastaa lavasteita, jotka erottavat asiakkaalle näkyvän toiminnon ja taustaorganisaatioiden toiminnan
-hyvinvointipalvelut - Open Studio; osana museopedagogiikkaa ja taidekasvatusta Asiantuntijapalvelut
-konsultointi -tietopalvelut
Näyttelytoiminta -perusnäyttely -vaihtuvat näyttelyt -muualle tuotettavat -muualta tuotetut Konservointi
-ITE-taiteen konservoinnin kehittäminen -neuvontapalvelut -teosten myynti, ITE-taiteen markkinoiden kehittäminen
-
ITE-portaali -ITE-museon virtuaalinen toiminta
-Erityismuseo status -ITE-taiteen osaamiskeskittymä Mahdollisia tulevia palveluekosysteemiin vaikuttavia tekijöitä:
-Alueellisten toiminta- keskusten kehittäminen
*kenen toimesta?
*vapaaehtoistyön tukeminen, organisointi
*osallistujien koulutus
*osaamisen jakaminen
*teosten säilytys
*yleisiä ohje/info paketteja
*näyttelytoiminta
*satelliittitoimijoita?
?
? -jaottelu ITE-museon alaisen ja muun ITE-taiteen työn välillä?
-ITE-museon toiminnan säätiöit- täminen
Johanna Hautamäki 2010 Digiarkisto
Kehittämistoiminnot
Kokoelmat -teosten deponointi -oma kokoelmapolitiikka -hankinnat -varastointi -konservointi Toimitilat
Konservointi Näyttelytoiminta
Museopedagogia
Taloushallinto Museologinen asiantuntemus
Arkisto Tutkimustoiminta Maakuntamuseon kautta alueellinen toiminta
ITE-amanuenssi
Kuva 4 ITE-museon palveluekologian kuvaus 2010. ITE-museon näkökulmasta laatimani luon- nos palveluekologian tilasta organisaation sisäisiä keskusteluja varten. Kun näkemyksiä koos- tetaan konkreettiseksi visuaaliseen muotoon, on helpompi käydä keskustelu yhteisen jaetun ymmärryksen saavuttamiseksi.
Tarkastelen tutkimuskysymystäni kahden alakysymyksen avulla, vastaan niihin toi- siaan täydentävien menetelmien ja aineistojen avulla. Kyseessä on monimenetelmälli- nen tutkimusstrategia eli triangulaatio7. Useampaa tutkimusmenetelmää käyttämällä saadaan varmempaa tietoa kuin vain yhdellä menetelmällä sekä toisiaan täydentäviä tuloksia (Metsämuuronen, 2009, 266).
Tutkimuskysymys: Miten ITE-taiteesta tuli ilmiö?
Alatutkimuskysymykset:
1. Minkälainen ITE-taide on ilmiönä?
2. Onko ITE-taide ollut heikko signaali nyt meneillään olevasta megatrendistä?
Ensimmäisen alatutkimuskysymyksen kohdalla aineistona ovat ITE-taiteen vuosikir- jat, Minna Haverin (Haveri, 2010) väitöskirja ITE-taiteesta sekä ITE-museon kehittä- mishankkeen aikana tuottamani brändi aineisto. Käytän tässä aineistolähtöistä sisäl- lönanalyysia hyödyntämällä teemoittelua. Tarkoituksena on jakaa aineistoa keskeisiin teemoihin ja ilmaista niiden avulla ITE-taiteen olemusta (Anttila, 2000, 254). Keskeis- ten teemojen ja ITE-museon brändi aineiston pohjalta teen kuvausta ITE-taiteen brän- distä ja vastaan tutkimuskysymykseen, eli millainen ITE-taide on ilmiönä.
Toisen alatutkimuskysymyksen kohdalla aineistona ovat ITE-museon brändin ja pal- velukonseptin kehittämishankkeen aikana toteuttamani FAR-skenaario työskentelyn tulokset sekä ensimmäisen tutkimuskysymyksen kohdalla tekemäni ITE-taiteen brän- din kuvaus. Vastaan tähän tutkimuskysymykseen määrittelemällä heikon signaalin jota ITE-taide on viestinyt sekä megatrendin johon tämä signaali on viitannut.
7 https://koppa.jyu.fi/avoimet/hum/menetelmapolkuja/menetelmapolku/tutkimusstrategiat/
3.1 Menetelmät
Tutkimuksen eteneminen vaiheittain
Ensimmäinen alatutkimuskysymys: Minkälainen ITE-taide on ilmiönä?
1. Ensimmäinen aineiston rikastaminen. Aineistokysymysten pohjalta sitaattien ke- rääminen tekstistä, aineistona tässä vaiheessa kolme ensimmäistä vuosikirjaa 2. Alustava teemoittelu
3. Aineiston uudelleen läpi lukemista alustava teemoittelu näkökulmana, ovatko nämä edelleen keskeisiä teemoja, vai tuleeko jotain muita esille tai alkaako joku vaikuttaa toissijaiselta?
4. Teemoittelun täsmentäminen
5. ITE-taiteen brändin kuvaaminen keskeisten teemojen ja ITE-museon 4D brändi- mallin kautta 4D brändimallin muotoon
6. Millainen ITE-taide on ilmiönä?
Toinen alatutkimuskysymys: Onko ITE-taide ollut heikko signaali nyt meneillään ole- vasta megatrendistä?
7. Heikon signaalin kuvaus. FAR-skenaarion ja brändin kuvauksen pohjalta
8. Megatrendi. ITE-taiteen heikon signaalin vertaaminen megatrendilähteisiin. Sitran trendilistojen läpilukua, millaisia yhteneväisyyksiä löytyy ITE-taiteen brändin kans- sa? Vertaaminen ITE-museon megatrendianalyysiin (FAR skenaarion aineistossa) 9. Vastauksena megatrendin ja siihen viittaavan heikon signaalin kuvaaminen.
Lopuksi tuloksena
10. Kuinka ITE-taiteesta tuli ilmiö? Kuvausta ennakoinnin prosessin ja brändin kautta kuinka ilmiö syntyi tässä casessa. Ennakko oletuksena on, että ilmiön kehittymises- sä on nähtävissä yhteneväisyyksiä coolin farmaamiseen ja portinvartija teoriaan.
Hyödynnän tässä tutkielmassa valitsemiani ennakoinnin menetelmiä käänteisesti ny- kyhetkestä taaksepäin tarkastellen, hyödynnän ennakoinnin prosessia tarkastellakse- ni tapahtunutta kehitystä, eli mistä tällä hetkellä meneillään olevasta megatredistä ITE-taide on ollut heikko signaali. Käyttämäni aineisto antaa reilun vuosikymmenen verran aikajanaa taannehtivasti asettamani tutkimusongelman tarkastelemiseen.
ITE-taiteen ensimmäinen vuosikirja on ilmestynyt 2002 ja Sitran tuorein trendilista vuonna 2013. Koska tässä tutkielmassa aineisto kertoo jo tapahtuneesta kehityksestä ja kuvaa aihetta taannehtivasti, ei ole järkevää tehdä samankaltaista hiljaisen signaalin määrittelyä, kuin jos signaalia määriteltäisiin nykyhetkestä ja pyrittäisiin ennakoimaan tulevaa kehityssuuntaa. Tässä tutkielmassa siis teen heikon signaalin ja megatrendin määrittelyä rinnakkain ja tarkastelen aineistoa ajassa taaksepäin. Pyrin siis kuvaamaan sitä miten tämä kyseinen ilmiö on kehittynyt näyttämään toteen jo tapahtuneen hiljai- sen signaalin realisoitumisen megatrendiksi.
Teemoittelu
Kuvailen sitä millainen ITE-taide on ilmiönä, jotta saisin määriteltyä millainen heikko signaali ITE-taide on ollut. Analysoin aineistosta millaisia läpikulkevia aiheita eli tee- moja siinä on nähtävissä, tämän teemoittelun8 avulla kuvaan mitkä aiheet ovat ITE-tai- teessa keskeisiä.
FAR-skenaariotyöskentely
Skenaario menetelmän juuret ovat elokuva- ja teatterityöskentelyssä. Se on viitannut käsikirjoituksen ohjaajan kappaleeseen, jossa vuorosanojen lisäksi kaikki olennainen tarinan ilmentämisen kannalta, kuten valaistus, kuvakulmat ja henkilöiden liikkeet näyttämöllä. Skenaarion avulla voidaan esittää, kuinka loogisena kulkuna jokin tapah- tumasarja vaiheittain edeten mahdollistaa erilaisia todennäköisiä, tavoiteltavia tai uh- kaavia tulevaisuudentiloja. (Mannermaa, 1999, 57, 220).
Skenaarion tarkoituksena on esittää useita erilaisia mahdollisia kehityskulkuja ja vaih- toehtoisia tulevaisuuksia joihin ne johtavat. Siinä siis määritellään lähtötilanne, ra- kennetaan kehityskulkuja eri muuttujien avulla ja kuvaillaan tilanne johon päädytään.
Yleensä edetään nykyhetkestä valitulla aikajänteellä eteenpäin, eli toteuttaa tutkiva skenaario. Toinen vaihtoehto on aloittaa tulevaisuuden tilanteesta ja ajatella loogisesti jatkumoa taaksepäin vaiheittain, miten tilanteeseen päädyttiin ja edetä nykytilantee-
8 https://koppa.jyu.fi/avoimet/hum/menetelmapolkuja/menetelmapolku/aineiston-analyysime-
seen. Tällöin on kyseessä tavoitteellinen skenaario. (Metsämuuronen, 2009, 310-311).
Aloitin tämän tutkielman aineiston keräämisen ITE –museolle tekemäni Brändin ja pal- velukonseptin kehittämishankkeen aikana. Projektin aikana käytin yhtenä ITE-museon toiminnan kartoittamisen ja kehittämisen työkaluna FAR-skenaario (Field Anomaly Re- laxation) menetelmää (Seppälä, 1984, 20-25). Menetelmä yhdistää useita ennakoin- nin välineitä, sovelsin sitä ITE-museon kohdalla käyttämällä seuraavia vaiheita:
෮
෮ Nykytilan analyysi: ITE-museon strategia, kilpailijakartoitus ෮
෮ Tulevaan suuntautuvan tiedon hankinta: Megatrendianalyysi, Top Ten –lista, PESTE –analyysi
෮
෮ Tulevaisuustaulukko: taulukko, tulevaisuuspolut ja –skenaario, nimetyt tulevai- suuskuvat ja niiden lyhyet verbaaliset kuvaukset
4D brändimalli
Käytän tutkielmassani Thomas Gadin 4D brändimallia (Gad, 2001) ITE-taiteen brändin analysoinnissa. Olen tämän mallin pohjalta koostanut ITE-museon brändin ja palve- lukonseptin kehittämishankkeen aikana mallipohjan analyysin tekemiseen. 4D mallin avulla määrittelemieni keskeisten teemojen pohjalta kuvaan sitä millainen on ITE-tai- teen brändi. Brändin analysoiminen tukee näin ollen yhtenä analyysityökaluna myös ITE-taiteen keskeisten teemojen käyttöä toisen tutkimuskysymyksen kohdalla megat- rendin ja hiljaisen signaalin määrittelemisessä.
Brändi on yritykselle tai organisaatiolle arvokas omaisuus, asiakkaille ja työntekijöille sen tuoma arvo voi olla jopa voittoa tärkeämpi varsinkin motivaation ja identiteetin ra- kentumisen näkökulmasta ajatellen. Brändi on koodi, joka erottaa organisaation muis- ta toimijoista. Se ei kerro ainoastaan millaista organisaation toiminta on, vaan antaa sille myös persoonallisuuden, tekee organisaation ainutlaatuiseksi. Thomas Gad (Gad, 2001) on kehittänyt neliulotteisen mallin, 4D brändimalli, jossa brändiä tarkastellaan syvemmällä tasolla toiminnallisen, sosiaalisen, psykologisen ja eettisen ulottuvuuden kautta. Malli on tarkoitettu työkaluksi brändin rakentamiseen, selkiyttämiseen sekä analysoimiseen ylipäätään. Käytän sitä tässä tutkielmassa havainnollistamaan millai- nen ITE-taide on ilmiönä.
4D mallissa henkilöiden ja brändin välisten suhteiden rakentaminen ja niiden ylläpi- täminen nähdään osana brändin kehittämistä. Brändi voidaan määritellä jopa ”kes- kinäisen suhteen luomiseksi toimittajan ja ostajan välille, yksittäisten tapahtumien ja yksilöiden välille” (Gad, 2001, 11). Voidaan siis todeta, että brändiajattelussa ollaan
siirrytty tuotekeskeisestä ajattelusta suhteiden ja arvon yhdessä luomisen merkityk- sellisyyteen. Brändeihin luodaan jopa henkilökohtaisia suhteita ja niiden kautta raken- netaa ja ilmennetään omaa arvomaailmaa. Brändit syntyvät kasvavassa määrin arvo- jen pohjalta ja niihin voidaan myös samaistua. (Gad, 2001, 10-11, 23).
4D BRÄNDIMALLI ITE-MUSEO
TOIMINNALLINEN ULOTTUVUUS
EETTINEN ULOTTUVUUS
PSYKOLOGINEN ULOTTUVUUS SOSIAALINEN
ULOTTUVUUS
ASEMOITUMINEN
VISIO TUOTE
TYYLI
TEHTÄVÄ
ARVOT
BRÄNDIN 4 ULOTTUVUUTTA BRÄNDIKOODIN ELEMENTIT
PERUSTUU tHOMAS GADIN MALLIIN
Kuva 5 ITE-museolle tekemäni 4D-brändimallin pohja perustuu Thomas Gadin 4D brandimal- liin. 4D malli perustuu brändin analysointiin nimensä mukaisesti neljän ulottuvuuden avulla.
(Gad, 2001, 132-141)
3.2 Aineisto
Kyseessä on siis tapaustutkimus, jossa tarkasteltavan tapauksen aineisto muodostuu kahteen alatutkimuskysymykseen vastaavista osista: ITE-taiteen vuosikirjat, Haverin väitöskirja ja brändiaineisto sekä ennakoinnin FAR-skenaario aineistosta. Vastaan tut- kimuskysymyksiin toisiaan täydentävien menetelmien ja aineistojen avulla monime- netelmällisyyttä hyödyntäen.
1. aineisto on ITE-taiteen vuosikirjat vuosilta 2002-2004 ja Haverin väitöskirja ovat teemoittelun aineistona. Keskeisten teemojen ja hankkeessa tuottamani brändi aineiston pohjalta kuvaan ITE-taiteen brändiä. Keskeiset teemat ja brändi aineisto keskustelevat brändiin liittyvien lähteiden kanssa ja vastaavat kysymyk- seen Millainen ITE-taide on ilmiönä?
2. aineisto on FAR-skenaario aineisto joka yhdessä 1. aineiston perusteella tuo- tetun brändin kuvauksen kanssa keskustelee ennakoinnin lähdekirjallisuuden kanssa, etenkin megatrendien ja hiljaisen signaalin, vastaa ITE-taiteen brändin kanssa siihen, onko ITE-taide ollut heikko signaali nyt meneillään olevasta me- gatrendistä?
Yhdessä nämä edellä kuvatut aineistot lähdekirjallisuuden kanssa keskustellen ja toisiaan täydentäen vastaavat tutkimuskysymykseeni Miten ITE-taiteesta tuli ilmiö? Lähdekirjallisuutena tässä ennakointi, portinvartijateoria ja identiteetin rakentuminen brändin kautta.
ITE-taiteen vuosikirjat 2002-2004
ITE-taiteen vuosikirjat ovat Kansantaiteenkeskuksen ja Maaseudun sivistysliiton sekä yksittäisten ITE-aktiivien työn tulosta. Näiden ensimmäisten vuosikirjojen tekemises- tä ovat vastanneet MSL ja Kansantaiteenkeskus. Toiminta Kansantaiteen keskukselta Kaustiselta siirtyi Kokkolaan Maakuntamuseon alaisuuteen vuoden 2009 alusta, jol- loin ITE –museo sai vakinaisen fyysisen tilan9.
Valitsin tähän tutkielmaan aineistoksi ITE-taiteen vuosikirjat, koska niiden toimitta- misessa ovat olleet mukana keskeisimmät ITE-taiteen parissa työtä tekevät toimijat ja ne edustavat ensimmäistä organisoidusti tuotettua tietoa aiheesta. Rajausta alku- pään vuosikirjoihin perusteli se, että etenkin ensimmäiset kaksi vuosikirjaa ITE rajoilla (2002) ja ITE käsillä (2003) olivat eräänlaista rajankäyntiä ITE-taiteen kohdalla. Niissä
9 http://www.msl.fi/index.php?pid=3&cid=8
tehtiin keskustelun avauksia luoden erilaisia näkökulmia siihen, mitä ITE-taide on ja niiden kautta haettiin tavallaan myös rajoja ilmiölle. Ne myös edustavat varhaisinta tuotantoa aineistossa, joten niiden kautta on loogisinta alkaa nimetä etsittävää hiljais- ta signaalia, koska ne kertovat siitä alkuajasta kun varsinainen työ ITE-taiteen parissa on alkanut.
Vuosikirjoissa esitellään mitä kunkin vuoden aikana on ITE –taiteen saralla tapahtunut.
Vuosikirjojen funktiota kuvataan vuoden 2003 kirjan esipuheessa seuraavasti: ”pyrim- me esittelemään visuaalisen kansantaiteen ilmiöitä, tekijöitä, teoksia ja tulkintoja, niin monelta kannalta kuin kansien väliin sopii. ITE ei näissä talkoissa täsmenny vaan rön- syilee niin, että lopulta kaikki itse tehdyn elämän aidot ilmaisut toteutuvat sen piirissä.
” (Knuuttila, 2003, 6). Vuosikirjojen tarkoituksena on siis enemmänkin dokumentoida aiheen koko kirjoa, kuin käydä täsmällistä aihetta määrittelevää taidekeskustelua. Tä- män katselmuksen kautta kuitenkin saadaan esimerkkejä näkökulmista ITE-taiteeseen ja siitä millaisia aiheita sen parissa toimivat henkilöt nostavat itse esille.
Koska nämä ensimmäiset vuosikirjat ovat ajalta ennen fyysisen ITE –taiteen museon perustamista, ne kuvastavat sitä alkavaa kehitystä, mitä tapahtui ennen museon toi- minnan vakiinnuttamista. Jo Kaustisella ensimmäisessä nykykansantaiteen katselmuk- sessa vuonna 2000 tuotiin esille ajatus alan museon perustamisesta. Nähtiin myös tarve perustaa digitaalinen arkisto, kehittää pysyviä näyttelyitä sekä aloittaa vuosikir- jojen julkaiseminen. Näiden toimien kautta ITE-taiteen parissa tehdyssä työssä on jo heti alussa nähtävissä Haverin mainitsema pyrkimys soveltaa virallisen taidemaailman käytäntöjä ITE-taiteen kanssa toimimiseen (Haveri, 28).
Vuosikirjoissa on siis nähtävissä kielenkäytöllä luotujen merkitysten ja kirjoihin vali- tun sisällön kautta sitä kehitystä, mikä on ollut ITE-taiteen esille tuomista sen alkutai- paleella. Huomionarvoista on se, että aineistossa vasta vakiinnutetaan niitä termejä, joita ITE-taiteen parissa käytetään. Termejä ja asiasanastoa vakiinnuttamalla tehdään kielellisesti aiheen määrittelyä, esimerkiksi puhutaanko taiteilijasta vai tekijästä, tai ilmiöstä vai taidesuunnasta. Haveri (Haveri 2010) jatkaa omassa väitöskirjassaan tätä kehitystä.
Minna Haveri: Nykykansantaide
Minna Haverin väitöskirja Nykykansantaide (Haveri, 2010) on perustavan laatuinen tutkimus Suomalaisesta nykykansantaiteesta eli ITE-taiteesta. Tavoitteena tutkimuk- sessa on ollut ymmärtää ja tuottaa kokonaiskuvaa ITE-taiteesta. Haveri toteaa näke-
vänsä tutkimuksessaan ITE-taiteen ilmiönä ”joka muodostaa visuaalisen kulttuurimme kentälle kohtauspaikan, jossa yksilölliseen elämäntapaan sitoutuva taideilmaisu yh- distyy erilaisiin tekemisen traditioihin ja käytäntöihin.” (Haveri, 2010, 12). Haveri on käyttänyt tutkimuksessaan kenttähavainnointia, haastatteluja ja teosten tarkastelua.
Hän on tarkastellut aihetta neljässä kontekstissa, Visuaalisen kulttuurin käsitekenttä, Kansanomaisen taideilmaisun muoto, Tekijän arki sekä Taidemaailma. Kyseessä on en- simmäinen väitöskirjatasoinen tutkimus tästä aiheesta ja se asettaa perustuksia koko ilmiön tarkastelulle ja taidekeskustelulle aiheesta. Haveri itse luonnehtii tutkimusta yhdeksi puheenvuoroksi taidemaailman keskustelussa taiteen mahdollisuuksista osa- na tavallisten ihmisten elämää ja hyvinvointia (Haveri, 2010, 265).
Brändi aineisto, ITE-museon brändin ja palvelukonseptin kehittämishanke
Olen kerännyt tässä tutkielmassa käyttämäni brändi aineiston vuonna 2010 toteutta- mani ITE-museon brändin ja palvelukonseptin kehittäminen -hankkeen aikana, tämä projekti on näin ollen antanut myös näkökulmaa aineiston keräämiseen sekä tutkiel- man tekemiseen. Hankkeen aikana keräämäni ymmärrys ITE-taiteen brändistä on koottu 4D brändimallin muotoon.
ITE-museo (nykyisin käytetään myös nimitystä ITE-taiteen keskus) on ollut toiminnas- sa jo vuodesta 2001, mutta toiminta ja organisaatio olivat edelleen kehityksen alla vuonna 2010. Hankkeen aikana käytiin läpi millaisia palveluita museolla voisi tulevai- suudessa olla. ITE-museolle oltiin projektin aikana hakemassa erityismuseon statusta, joten kävin osin läpi myös millaisia palveluita toivottaisiin mahdollisen ITE-taiteen eri- tyismuseon tarjoavan. Keskeisiksi asioiksi tässä hankkeen aikana tekemässäni selvitys- työssä nostettiin hyvinvointipalveluiden mahdollisuudet, kuten taide studio toiminta, sekä virtuaalinen toiminta. Kyseessä oli esiselvityshanke, jossa kartoitettiin ITE-muse- on sen hetkistä brändiä sekä tunnettavuutta ja ideoitiin museolle uusia toimintamah- dollisuuksia.
Tämän hankkeen aikana pyrittiin kirjaamaan ylös ITE-museon brändin kehittämisen osana toiminnan keskeisiä arvoja, sekä määrittelemään ITE-museon roolia suhteessa ITE-taiteeseen ja toimintaympäristöön. ITE–museon kehittämistavoitteena oli ITE -tai- teen sisällöllisten ja toiminnallisten vahvuuksien varaan rakentuva radikaali, yhteis- kuntavastuullinen ja hyvinvointipalveluja tuottavaa museokonsepti. ITE-museon koko toiminta perustuu ITE -taiteen tarjoamaan substanssiin ja arvopohjaan. Hankkeen ai- kana keräämäni tieto ITE-museon ja ITE-taiteen brändistä on avattuna 4D brändimallin muodossa sekä määriteltyinä visiona, missiona ja arvoina.
Ennakoinnin aineisto, FAR-skenaario
ITE-museon brändin ja palvelukonseptin kehittämishankkeen aikana toteutin FAR-ske- naario työskentelyn yhteistyössä museon henkilökunnan kanssa. FAR-skenaario on muutamaa eri ennakoinnin menetelmää yhdistävä skenaariotyöskentely, käyttämäni menetelmät ovat listattuna menetelmien kuvauksessa FAR-skenaarion kohdalla. Tämä aineisto pitää siis sisällään nämä tuotetut tulokset (ks. Liite 1).
FAR –skenaariotyöskentelyä edelsi keskusteluja Kokkolassa K.H.Renlundin museolla työskentelevien ITE-museon työntekijöiden kanssa. Näiden keskustelujen pohjalta työskentelyn aikana täsmennettiin museolla ryhmätyönä myös ITE-museon visiota, missiota ja arvoja. FAR-skenaario työskentelyyn kuuluvaa tulevaisuustaulukkoa työs- tettiin ryhmätyönä K.H.Renlundin museon ja ITE-museon työntekijöille avoimessa työ- pajassa. Laadin museon henkilökunnan kanssa ryhmätyöskentelyssä käydyn keskuste- lun sekä ITE-museon ja K.H.Renlundin museon strategioiden perusteella myös Top Ten –listan ja PESTE-analyysin. Näiden pohjalta laadin lopulta nimettyjä tulevaisuuspolkuja ja skenaarion. Laadin skenaariotyöskentelyn ohessa sen tueksi myös megatrendiana- lyysia. FAR-skenaario työskentelyä ja sen tuloksia kuvaan tarkemmin liitteessä 1.
4. ITE-taiteen keskeiset teemat
4.1 Aineiston alustava teemoittelu
Ensimmäinen läpiluku
Ensimmäisen rikastamisen ja alustavan teemoittelun aineistona olivat ITE-taiteen vuosikirjat vuosilta 2002-2004. Rajasin ensin teemoiteltavaksi suppeamman otoksen aineistosta, koska se on helpompi hallita ensimmäisen rikastamisen ja teemoittelun kannalta. Jos tässä vaiheessa olisi jo käytetty myös Haverin väitöskirjaa (Haveri, 2010), olisi analysointi ollut varsin vaikeasti hallittavissa ja myös mahdollisesti Haverin näke- mysten ohjaamaa. Seuraavassa analysointivaiheessa otin mukaan myös Haverin väi- töskirjan teemojen tarkentamista varten.
Luin ensin aineistoa läpi useamman kerran ja tein ensimmäisen aineiston rikastamisen eli merkityksellistämisen. Tein tämän ensimmäisen karsinnan aineistoon lukemalla sitä läpi ja poimimalla sieltä sellaisia kohtia jotka olivat mielestäni merkityksellisiä tai kuvailevia tutkimusaiheen kannalta. ITE –taiteilijoiden haastatteluiden kohdalla kirja- sin ylös pelkkiä suoria sitaatteja heidän sanomisistaan, tällä tavoin heidän oma kielen- käyttönsä aiheeseen liittyen pääsi esille. Käytin apuna seuraavia alustavia kysymyksiä:
෮
෮ Kuka ja millä keinoin ITE-taidetta tuo esille?
෮
෮ Miksi ITE-taide kiinnostaa yleisöä?
෮
෮ Mikä ITE-taiteessa on keskeistä?
Kiinnostavien teemojen nimeäminen
Seuraavana aineistoanalyysin vaiheena oli rikastamani aineiston teemoittelu. Tee- moittelua varten luin uudelleen läpi jo keräämiäni sitaatteja aineistosta. Tällä lukuker- ralla pyrin löytämään sitaateista jotain jaottelevia tekijöitä, millä niitä voisi klusteroida eri teemoiksi. Yhdistelin samoja aihepiirejä sisältäviä sitaatteja ja lopulta muodostin alustavia teemoja, joita tässä kuvailen.
Teosten kuvaus
Tämä teema pitää sisällään kuvauksia siitä, miten teoksista puhutaan. Tässä käsitellään myös sitä, millaisina teokset nähdään ja mitä merkityksiä niille annetaan.
Teemaa kuvaavia sitaatteja:
”Postilaatikko on usein taiteilijan reviirin uloin merkki” (Granö, 2002, 73)
”Sitä paitsi se on Alavuuden ensimmäinen leikkuupuimuri, siis museokapi- ne” (Pirtola, 2002a, 55)
”Kohtaamisissa ITE-taiteilijoiden kanssa olen kiinnittänyt huomiota siihen, etteivät he koskaan puhu vähättelevään sävyyn töistään tai häpeile näyttää niitä.” (Jalkanen, 2003, 39)
”Isomäki kuvaa kehitysvammaisten taidetta, joka on siis ohjattua ja itse taiteilijoille pitkäjänteisen työn tulos, klassiseen musiikkiin – pihataide on sitten jenkkaa.” (Carlson, 2003, 89)
”Näiden teosten ymmärtämiseksi on usein syytä tutustua taiteilijan koko tuotantoon.” (Elmore, 2003, 79)
Sitaatit ilmentävät sitä, että teokset nähdään tekijöidensä kokemuksia dokumentoi- vina luovina välineinä. Teoksia tehdään täydestä sydämestä ja ne ovat osa tekijänsä arkea ja elinympäristöä. Teoksissa on mukana vahva tarinallisuus sekä kontekstisidon- naisuus, teosten synty-ympäristö on osa niitä. Ne nähdään usein myös riemastuttavina ja vapaina monimuotoisina arkiluovuuden ilmentyminä. Teokset säilyttävät tekijänsä ikäluokan omaa kansanperinnettä ja ilmentävät lähikulttuuria verrattuna globalisoitu- miseen.
Taidesuunnan kehittäminen ja siihen vaikuttaminen
Tämän teeman alla käsitellään sitä, millä tavoin ITE-taiteeseen vaikutetaan ja miten määritellään asioita. Mitä voidaan päätellä siitä miten aiheesta puhutaan, millaisia il- maisuja ITE-taiteeseen liittyen käytetään. Tähän teemaan kuuluviksi luokittelin myös sen, mitä asioita oletetaan tai pidetään itsestään selvyyksinä aineistossa. Itsestäänsel- vyydet ja olettamukset kertovat siitä, millaisena tekstin kirjoittavat ilmiön jo näkevät.
Teemaa kuvaavia sitaatteja:
”tarjoavat lähiruokaa taiteennälkäisille” (Haveri, 2003, 16)
”ITE= ilman turhia ennakkoluuloja” (Pirtola, 2002b, 23)
”Tätä traditiota ei ole keksitty, vaan se on hoksattu.” (Knuutila, 2002a, 8)
”Monimutkaisessa maailmassa kaivataan muiden tekemiä luokitteluja.
Emme aina halua ite-vaivautua ajattelemaan.” (Sederholm, 2002, 34)
”ITE-taidetta tulisikin esittää enemmän ladoissa ja navetoissa museoiden li- säksi, koska näissä perinteellisissä maaseudun tiloissa on sama tuoksu kuin teoksissakin.” (Pirtola, 2004, 15)
”Kun tästä kirjoitamme ja puhumme, alamme markkinoida näkemista- paamme. Syntyy kilpailu määrittelyoikeudesta, ja jokainen sanansa sanova on siinä mukana saman tien.” (Sepänmaa, 2003, 15)
Nämä sitaatit ovat esimerkkejä aineistossa käytetyistä kielikuvista, jotka tuottavat mielikuvaa ITE-taiteesta. Käsiteltäville asioille luodaan mielleyhtymiä ja kontekstia kie- lellisten kuvien avulla. ITE-taide kuvataan maanläheisenä, rajoja rikkovana ja arkisena luovuutena jota on helppo lähestyä.
Koska ITE-taide on ollut tässä vaiheessa varsin uusi asia, on näillä ITE-taiteen vuosi- kirjoilla ja niiden antamilla kuvauksilla ITE-taiteesta ollut määrittelevä ja rajoja käyvä asema. ITE-taide ei kuitenkaan ole uusi asia, vaan sitä on ollut jo olemassa ja tämän aineistossa kuvatun työn kautta sitä on ainoastaan alettu dokumentoida ja tuoda ylei- sön tietoisuuteen. Heikko signaali on havaittu. Sitaateista ilmenee myös määrittelyn tarve ja samalla tiedostetaan sen haasteellisuutta. Tekstin kautta oletuksina tai itses- tään selvinä voidaan nähdä esimerkiksi se, että puhutaan ITE-taiteesta ja teoksista.
Lähtökohtaisesti on siis jo kyseessä taide ja tekemisen tulokset on nähty teoksiksi, ITE-taide asetetaan siis osaksi taidemaailmaa ja sen käytäntöjä.
Nais- ja miesroolit
Tämä teema pitää sisällään ITE-taiteen näkökulmia miehen ja naisen rooleihin. Miten tässä yhteydessä nähdään nämä roolit, ovatko ne tässä asiayhteydessä yleisistä ste- reotypioista poikkeavia? Teeman alle kuuluu myös pohdinta siitä, näkyykö aineistossa kuvauksia sukupuolirooleista ja vaikuttavatko nämä roolit taiteilijana olemiseen tai tai- teilijaksi tulemiseen?
”Naisia on kansantaiteilijoiden joukossa jostain syystä vähemmän kuin mie- hiä, ja naiset ovat usein enemmänkin käsityöläisiä kuin taiteilijoita jotka luovat jotain ihan omaa.” (Salo, 2003, 97)
”onko naisten tekemä nykykansantaide sitä mitä naiset tekevät, sitä mitä naisten sallitaan tekevän vai sitä mitä naisia estetään tekemästä.” (Ihatsu, 2003, 44)
”Sukupolvikriitiikin valossa voidaan myös miettiä ITE-taiteen kentän konstru- oitumista. Jos ITE-taiteena esitellään enimmäkseen keski-ikäisten tai sitä vanhempien (pääosin miesten?) töitä, voi kyseessä olla taiteen määrittäjien ja taiteilijoiden jakama samankaltainen sukupolvikokemus.” (Vakimo, 2004, 60)
”naisten teokset on valjastettu sosiaalisen elämän palvelukseen, teosten toimiessa vaikkapa kodin sisustuksena, vaatteina tai lahjoina!” (Ihatsu, 2003, 41)
”Väitetään, että naiset käyttävät mahdollisen itsellisen yksinoloaikansa toi- mettomuuteen päinvastoin kuin miehet, joille oma tekeminen usein luo tilan olla itsekseen.” (Ihatsu, 2003, 43)
”Oman kulttuurimme nykykansantaiteen yllätysaineistoa saattaisivatkin olla ne miesten tekemät tekstiilit, jotka saataisiin esiin tuosta kulttuurimme tiukasti suljetusta kaapista.” (Ihatsu, 2003, 44)
Naisten ja miesten roolit nähdään näissä sitaateissa arjen käytäntöjen kautta. Aineis- tossa todetaan naisten määrä dokumentoiduissa ITE-taiteilijoissa vähäisemmäksi.
Tätä määrällistä eroa pohditaan sekä sukupuoliroolien kautta että teosten määrittelyn kautta. Onko siis kyseessä se, että naisten tekemät teokset jäävät rajausten ulkopuo- lelle, niitä ei tällaisessa yhteydessä ole tai niitä ei ole vielä löydetty? Kyseessä voi olla myös se, että miesten teokset ovat sellaisessa muodossa, että ne ovat helpommin löydettävissä, vai ovatko naisten tekemät tämän teosmäärittelyn ulkopuolelle jäävää`?
Sukupuolten erilaiset roolit arjessa ovat olennainen osa teeman alle lukeutuvaa kes- kustelua aineistossa.
ITE –taiteen määritteleminen
On itsestään selvää, että ITE-taiteen määrittely näkyy aineistossa, koska kyseessä on ITE-taiteen rajankäyntiä ensimmäisten ITE-taiteen parissa työskentelevän hankkeiden kattavien vuosijulkaisujen muodossa. Mikä on ITE-taidetta ja millaisia sen tekijät ovat?
Onko edes kyseessä taidesuunta vai jotain muuta?
Teemaa kuvaavia sitaatteja:
”Raa-alla tarkoitetaan tässä tuoretta, kulttuurikattilassa keittämätöntä tai- detta.” (Pirtola, 2004, 15)
”Käsitykseni mukaan visuaalista nykykansantaidetta ei kannata lähestyä yrittämällä määritellä sitä muun taidemaailman kriteerien mukaan, vaik- ka assosiaatiot olisivat ilmeisiäkin, vaan kertomalla, kuvaamalla millaisina teoksina ja millaisissa ympäristöissä se ilmenee.” (Knuuttila, 2002b, 79)
”Toisaalta taiteilija itse vähän välittää kategorioista” (Knuutila, 2004, 74) Kansankulttuurissa mennyt on tulevan ravintoa, kansankulttuurissa jokai- nen sukupolvi luo uudelleen perimänsä.” (Saha, 2002, 59)
Merkityksellisiä eivät ole pelkästään teokset, vaan esille tuodaan tekijän koko elämä ja määrittely ITE –taiteeksi tai sen tekijäksi tulee myös tällä tavoin, eikä vain teosten kautta. Sitaateissa tulee myös ilmi vastakkainasettelu, jossa teosten tekijä ei itse väli- tä määritteistä, se on olennaisempaa yleisölle tai taidemaailmalle. Varsinaista suoraa määrittelyä ei ITE-taiteesta käydä, enemmänkin sen moninaisuuden kuvausta. ITE-tai- de nähdään kansankulttuurin välineenä ja dokumentoijana.
Taiteilijuus
Taiteilijuutta määritellään ja käsitellään aineistossa useasta eri näkökulmasta. Vas- takkainasetteluna voidaan nähdä esimerkiksi ITE-taiteen tekijöiden näkemys ja asian- tuntijoiden näkemys. Teeman alla pohditaan onko taiteilijuus tekijän oma valinta, vai määrittyykö henkilö taiteilijaksi muiden toimesta?
”kaikki vanhempani sanoivat, että älä tuommosia, että tee oikeita, vaikka maisemia. Ja minä koitin sitten maisemiakin tehä mutta en pystynyt. Nytkin kun tein tuon järven, niin siihen järven tilalle nousivat nämä olevaiset. Niin miten niitä tekkee sitten niitä maisemia, kun nämä on aina tiellä ja silimis- sä.” Kaarina Staudinger-Loppukaarre (Knuutila, 2004, 74)
”Rujo, karkea ja raskasmielinen muuttuu Petri Martikaisen prosessissa hal- lituksi ja hyvään valjastetuksi voimakkaaksi. Kipu kääntyy sisäiseksi rauhak- si.” (Saario, 2004a, 53)
”NK:n teokset ovatkin osoitus paitsi tekijöidensä taiteellisista kyvyistä ja kä- tevyydestä, myös taidosta elää hyvää elämää.” (Haveri, 2003, 29)
Taiteilijuudessa nähdään ristiriita oman sisäisen luontevan toiminnan ja ulkoisten vaa- timusten tai hyväksynnän välillä. Oman näkemyksen toteuttaminen nähdään hyvänä elämänä ja jopa eheyttävänä. Määritelmät koetaan jopa rajoittavina.
Taidekritiikin kehittäminen
Teeman alla pohdin millaisena nähdään taidekritiikin rooli ITE-taiteen yhteydessä. Mi- ten taidekritiikistä ja ITE-taiteesta puhutaan?
”Ei ole oikeudenmukaista tarkastella näitä itseoppineiden teoksia korkea- taiteelta lainatuissa kategorioissa, koska niiden esitys- ja ilmaisutapa eroaa totutusta.” (Haveri, 2003, 22)
”Jotkut nykykansantaiteilijat tekevät tahallaan häiritseviä teoksia, joiden kohdalla katsojan närkästys on ymmärrettävää ja jopa odotettu reaktio.”
(Haveri, 2003, 27)
”Taiteen tekemisen lähtökohdat kuten harrastamisen, ammattilaisuuden ja nykykansantaiteen, voi nähdä erilaisina ratkaisuina luovuuden ja taidon väliseen ristiriitaan. Eri taidemaailmoissa teoksille asetetaan erilaisia odo- tuksia. ” (Haveri, 2003, 35)
Taidekritiikki nähdään tarpeellisena, todetaan kuitenkin myös että kritiikki ei voi toi- mia samoilla ehdoilla kuin korkeataiteen parissa. Kritiikki etsii vielä muotoaan ja sitä millä tavalla arvioida ITE-taidetta.
Mitä sitaatteja jää yli?
Tähän kategoriaan kuuluvat sellaiset merkityksellisiltä vaikuttavat sitaatit jotka eivät luontevasti kuuluneet edellä listattuihin teemoihin. Näiden kautta on mietittävä seu- raavaa analyysivaihetta varten miksi ne jäivät yli, jäikö jokin vaikuttava teema nimeä- mättä?
”ITE-taiteilijoiden elämänkulun tarkastelu paljastaisikin kiinnostavia seikko- ja ja asettaisi ehkä myös kysymyksen luovuuden esiintulosta vasta ikäännyt- täessä toiseen valoon.” (Vakimo, 2004, 62)
”Visionäärisen taiteen tekijät, subjektit, mainitsevat usein jonkin hetken, joka on avannut kanavan toiseen todellisuuteen.” (Knuuttila, 2004, 75)
”Useimmilla meillä on selkeä käsitys siitä, että joko olemme tai emme ole musikaalisia tai hyviä piirtäjiä. On sääli, että vähäinen itseluottamus ja liika itsekritiikki voivat estää kokeilut taiteen parissa.” (Jalkanen, 2003, 32)
Tämä viimeinen ylijääneiden sitaattien kategoria sai pohtimaan, missä teemassa käsit- telen luovuutta? Jääkö se ulos näistä jo listatuista, vai tulisiko se jonkin alla käsiteltyä?
4.2 Keskeisimmät esille tulevat teemat
Luin aineistoa uudelleen edellisessä luvussa kuvaamieni alustavien teemojen pohjal- ta. Tarkastelin jääkö jotain keskeisiä aiheita näiden ulkopuolelle, tai voisiko useampaa alustavaa teemaa yhdistää jokin uusi teema? Uudelleen aineistoa lukien ja alustavia teemoja sekä sitaatteja tarkastellen keskeisimmiksi teemoiksi muodostuivat lopulta Taiteilijuus, Luovuus ja Hyvä elämä. Nämä keskeisimmät teemat eivät kata kaikkia
sitaatteja, joita aineistosta poimin, eivätkä näin ollen pidä sisällään kaikkia alustavia teemoja, mutta nämä ovat ne jotka katsoin lopulta keskeisimmiksi ja kattavimmiksi, tutkimuskysymykseen vastaamisen kannalta olennaisimmiksi. Näiden kolmen keskei- sen teeman nimeämisen jälkeen otin aineistoon mukaan kuvausten tarkentamiseksi myös Minna Haverin väitöskirjan (Haveri, 2010). Täsmensin teemoja avatessa myös niiden nimiä kuvaavammiksi.
4.2.1 Millaisena taiteilijuus nähdään ITE-taiteessa?
Tämän teeman alla pohdin millainen rooli taiteilijuudella on ITE-taiteessa ja millaise- na taiteilijuus nähdään? Näkevätkö ITE-taiteen tekijät itsensä taiteilijana vai määritel- läänkö tämä positio heille ulkopuolelta? Käsittelen tätä teemaa jäsentelemällä ensin aihetta useampaan alateemaan ja sitten tekemällä näistä yhteenvedon.
Vaikka en tässä tutkielmassa ensisijaisesti pohdi esimerkiksi taiteilijuuden eroja ITE-tai- teen ja korkeataiteen välillä, on paikallaan linjata edes yleisellä tasolla mitä taiteilijuu- della yleensä käsitetään. Perustan tässä yleisen tason näkemyksen Minna Haverinkin väitöskirjassaan (Haveri, 2010, 72-73) käyttämään lähteeseen, Kaija Rensujeffin (Ren- sujeff, 2003) Taiteen keskustoimikunnalle kirjoittamaan tutkimusraporttiin taiteilijan asemasta.
Taiteilijuuden määritteleminen on varsin haasteellista, eri aloilla siitä käytetään eri- laisia määritelmiä ja erilaisia näkökulmia. Tässä ei siis edes pyritä kaiken kattavaan määrittelyyn taiteilijuudesta, vaan ainoastaan antamaan pohja sen tarkastelemiseen tämän tarkastelemani tapauksen kohdalla.
Taiteilijuudesta voidaan puhua sekä harrastelijatasolla, että ammattitasolla. Subjek- tiivisesti tarkasteltuna, jokainen joka kokee elämässään taiteen tekemisen tärkeäksi, voidaan katsoa taiteilijaksi. Perinteisesti kuitenkin objektiivisemmasta näkökulmasta katsotaan, että ammattitaiteilijaksi hyväksyminen ja sellaisena toimiminen vaatii tai- demaailman yleisten pelisääntöjen ja arvojen hallitsemisen sekä myös näiden edellyt- tämän kaltaista taitelijaidentiteetin luomista. Ammatillisesti pätevöidytään taiteilijaksi kun opitaan toimimaan taidemaailman edellyttämien sääntöjen mukaan sekä vakiin- nutetaan oma asema siellä. Taiteilija ei siis ole nimikkeenä luvanvarainen käyttää, vaan saavutettu ammatillinen uskottavuus oikeuttaa käyttämään sitä. Taiteellisen työsken- telyn tulosten laatu ja koulutuksen uskottavuus ovat olennaisia tekijöitä aseman saa- vuttamisessa taiteen kentällä. (Rensujeff, 2003, 12-13, 23).
Suhtautuminen omaan taiteen tekemiseen ja taiteilijuuteen
”Tähän mennessä ”tekemisen huvittavuus”, kuten hän sanoo, on synnyttä- nyt Alpon savannille reilut 60 teosta metalli-, muovi-, kumi- ja muista jät- teistä.” (Kautiainen, 2004, 80)
”Ei tää mittää tairet o, askatrellu vaa.” Jorma Pihl (Pirtola, 2004, 19)
Oma taiteilijuus nähdään varsin käytännöllisen lähestymistavan kautta. Omaa teke- mistä ei oteta turhan vakavasti, vaan tekemisen itselle tuoma ilo ja sisältö ovat usein motiivina tärkeämpiä kuin esimerkiksi muille esiteltävien teosten tuottaminen. Taitei- lijuus nähdään tekemisen tuomana sivutuotteena, ei asiana, jota itseisarvoisesti ra- kennettaisiin.
”Eikä minusta olis ollut koulunkävijäksikään, minä olin niin huonomuistinen.
Nälkä on neuvonna.” ”Kukka” - Martta Korhonen (Westersund, VK 2004, 65)
”Ennen sanottiin kylähulluiksi meitä, jotka teki jotain sellasta, mitä muut ei tehny. Nykyään on sitte tämä hieno nykykansantaiteilijan nimitys. Mun mie- lestä tää on sellasta luomua kun noilla viljelijöilläkin on. Että kaikki on saatu äidin maidossa, muuta ei oo ollu.” Matti Koivunen (Saario, VK 2004b, 70)
Ominaista on myös, että tekeminen on lähtenyt omasta kokemusmaailmasta, taidoista jota on ja jota itse kehitetään, läheltä löytyvät materiaalit ohjaavat myös tekemistä (Haveri, 2010, 262). Tekeminen koetaan siis omaksi itselle luontevaksi ilmaisuksi ja omista lähtökohdista kumpuavaksi, luomuksi kuten edellä olevassa sitaatissa sitä ku- vaillaan. Omaa kätevyyttä ja luovuuden tuloksia ei edes välttämättä nimetä taiteeksi, eikä itseään kuvata taiteilijaksi ennen kuin nimitys tulee ulkoapäin.
Ympäristön vaikutus taiteilijuuteen
”Ympäristön ymmärtämättömyys ja painostus johti siihen, että hän alkoi maalata salaa ja piilotella töitään. Välillä maalaamisessa oli pitkiä taukoja.”
(Knuuttila, 2004, 74)
”Useimmat kertovat ulkopuolisten antaman palautteen olevan heille merki- tyksetöntä, mutta ilmaisevat kuitenkin, että ympäristön hyväksyvä kiinnos- tus tukee ja rohkaisee, kun taas kielteinen kritiikki koetaan ymmärtämättö- myydeksi ja suvaitsemattomuudeksi.” (Haveri, 2003, 27)
”Vastustusta on tullu paljon ja on naurettu, ku tollasta teköö raavas mies!
Ainut joka kannusti oli mun mummo.” Eino Sillanpää (Granö, 2003, 31)
”Suomessa on pirun vaikeaa olla erilainen, vaikka täällä on aina saatu pa- halla sisulla ihmeitä aikaan.” Tapani Hietalahti (Pirtola, 2003b, 61)
