359
AIKUISKASVATUS 4/2004 KIRJA-ARVIOITA
Anna Halmeen teos on tutkimus Lahden kansanopistosta suo- malaisen kansalaisyhteiskun- nan rakentajana vuosina 1893–
1939.
Vuosi kansanopistossa on merkinnyt ja merkitsee edelleen- kin suurelle joukolle suomalai- sia suuntaviittaa tielle, joka on johtanut vaikuttajiksi eri elä- mänaloilla ja vastuunkantajiksi yhteiskuntaelämässä. Monille se on merkinnyt myös ponnah- duslautaa akateemisiin opintoi- hin. Kansanopistosta on pon- nistettu jopa tieteen korkeimmil- le portaille saakka.
Kansanopistojen merkitys suomalaisen kansalaisyhteis- kunnan rakentumisessa on ol- lut keskeinen. Itse asiassa on- kin yllättävää, ettei opistoja ja niiden merkitystä ole juurikaan tutkittu. Ja tästäkin syystä Anna Halmeen lisensiaatintyö ja siitä muokattu Kansanvalis- tusseuran julkaisema teos Eteen eestä ihanteen on merk- kitapaus Suomen kulttuurihis- torian tutkimuksessa.
Tutkimus keskittyy vuonna
KANSANOPISTO KANSALAISYHTEISKUNNAN RAKENTAJANA
ANNA HALME (2003). Eteen eestä ihanteen. Kansanopisto- elämää Lahdessa 1893–1939.
Kansanvalistusseura.
1893 perustetun Lahden kan- sanopiston toimintaan vuoteen 1939 saakka. Teos koskee näin ns. vanhan kansanopiston ai- kaa, jolloin toiminnan ideologi- assa oli keskeistä agrarismi ja yleisemminkin maaseutuun liit- tyneet ihanteet. Kansanopiston sivistystyö ja asema sodanjäl- keisessä yhteiskunnassa on ol- lut erilainen, ja sen tutkiminen vaatisi oman kysymyksenaset- telunsa. Aikarajaus on näin hy- vin perusteltu.
Halme on opiskellut itse Lah- den kansanopistossa 1990-lu- vun alussa, ja se antaa teoksel- le oman sävynsä. Tutkija on kokenut omakohtaisesti ja si- säistänyt kansanopisto-opiske- lun idean ja merkityksen. Se on yksi tekijä, joka antaa teokselle vakuuttavuutta ja syvyyttä.
Halme ei ole pelkästään tutki- muskohteensa ulkopuolinen tarkkailija.
Tutkimustyön juuret ovat Lahden kansanopiston 100- vuotisnäyttelyn ideoimisessa 1990-luvun alussa. Siitä kiinnos- tus vuosien 1893-1939 opistot- yöhön on edennyt kulttuurihis- torian pro gradu -tutkimuksen kautta lisensaatin työksi Turun yliopistossa. Halme jatkaa tut- kimustyötään tavoitteena kult-
tuurihistorian väitöskirja Suo- men kansanopistoista kansa- laisyhteiskunnan rakentajina.
”Eteen eestä ihanteen” –teos antaa perusteet odottaa merkit- tävää väitöskirjaa.
FENNOMAANIT JA KANSAKUNTA
Ensimmäisessä pääluvussa Hal- me sitoo kansanopistojen syn- tyhistorian osaksi fennomaani- en suurta projektia eli kansa- kunnan rakentamista. Tutkijan näkökulmasta suomalainen kan- sanopisto on ”aate-, talous- ja kulttuurihistoriallinen luomus”, kuten Halme osuvasti otsikoi.
Kansakunnan rakentajat J. V.
Snellmanista alkaen lähtivät sii- tä, että, että laajojen kansanker- rosten sivistystason nostami- nen luo perustan kansakunnan taloudellisen ja yhteiskunnalli- sen voiman vahvistumiselle.
Halme on tiivistänyt fennomaa- ninen kansansivistysidean mie- lenkiintoisesti: ”Sivistystyön tarkoituksena oli ajan vaatimus- ten tajuamisen edistäminen yh- teiskunnan kaikilla toimialoilla, perheessä, ammatissa, kunnas- sa ja kansakunnassa.” Se on kansansivistystyön kattava määritelmä. Siihen sisältyy edis- tyksellisyys ja käsitys yhteis-
360
AIKUISKASVATUS 4/2004 KIRJA-ARVIOITA kunnan jatkuvasta muutokses-
ta. Myös tämän päivän kansan- opisto saattaisi löytää siitä läh- tökohtia sivistystehtäväänsä.
Kaiken kaikkiaan Halme käy laajasti läpi kansansivistystyö- tä koskevaa viime vuosisadan alun aatteellista keskustelua.
Hän esittelee ja referoi ehkä lii- kaakin, mitä kukin on asiasta sanonut ja kirjoittanut. Sama koskee kansanopiston sivistys- työn muotoja ja tavoitteita koko teoksen osalta. Lukija kaipaa hiukan enemmän analyysia ja yhteenvetoa.
Muiden maakuntaopistojen tapaan Lahden kansanopiston perustamisen taustalla oli vah- va maakunnallinen kansalais- tahto. Opistojen perustaminen todistaa vakuuttavasti, että pienen suomenkielisen sivisty- neistön ja erityisesti ylioppilas- osakuntien pyrkimys suomalai- sen sivistyksen luomiseen kan- sakunnan perustaksi oli vii- meistään 1890-luvulla myös ta- lonpoikaisväestön valistuneim- man osan tavoite. Paljon työtä, vaivaa ja uhrauksia vaatineet opistohankkeet todistavat, että 1800-luvun lopulla ymmärrettiin, että henkinen sivistys on talo- udellisen kehityksen perusta.
RAITTIUS JA MAAHENKI Anne Halme uhraa teoksessaan runsaasti sivuja kansanopistoi- hin alusta lähtien kuuluneen raittiusihanteen ja -kasvatuksen erittelylle. Raittiusihanne oli osa kansansivistysprojektia ja sen kautta se liittyi kansakunnan rakentamiseen. Samalla se liittyi talonpoikaisihanteisiin. Suoma- lainen talonpoikien suuri enem- mistö oli viime vuosisadalla pienviljelijöitä. Pientila edellytti isännän ja emännän jokapäiväis- tä työpanosta. Siihen elämänta- paan alkoholi ei yksinkertaises-
ti sopinut. Näin raittiuskasvatus oli viime vuosisadan alkupuo- liskolla kansanopistoissa osa nuorison kasvattamista vas- tuuntuntoisiksi maanviljelijöik- si.
Halme analysoi seikkaperäi- sesti Lahden kansanopiston työn keskeisen sisällön eli ns.
maahengen juurruttamisen op- pilaisiin:
”Maahenkisyys on siis osa sille vihkiytyneen ihmisen per- soonaa. Se merkitsi myös siveel- listä elämäntapaa, sillä maahen- gen heräämisen myötä työnte- on merkitys ihmisen elämän si- sältönä kasvoi. Maasta elämi- nen oli jaloa, sillä sen antimien eteen piti tehdä uutterasti työ- tä. Maahenki rinnastui näin re- hellisyyteen, luotettavuuteen, työn kunnioittamiseen ja sisäi- seen ryhtiin”, Halme tiivistää.
KANSALAISYHTEISKUNTA OPISTON SISÄLLÄ
Lahden kansanopistossa näh- tiin yhteistoiminta maaseudun ja maatalouden kehityksen pe- rustana. Yhteistyö oli maahen- gen turvaaja. Halmeen tutki- muksen monella tavalla kiinnos- tava ja ehkä tärkein osa käsitte- lee kansanopistolaisten ohjaa- mista yhteistoimintaan ja yh- teiskunnallisiksi osallistujiksi.
Siihen kiteytyi opiston rooli kansalaisyhteiskunnan rakenta- jana.
Opiston pedagogiset meto- dit olivat hyvin mielenkiintoiset.
Opiston sisälle oli rakennettu melkoinen osa suomalaisen maaseudun kansalaisyhteis- kuntaa. Kansanopistossa toimi nk. Kirkkovaaran maatalous- seura, joka kasvatti miesväkeä toimimaan maataloudellisissa seuroissa ja osuuskunnissa.
Naiset oppivat yhdistys- ja yh-
teiskuntaelämää nais- ja martta- yhdistys Kipinässä. Sen malli- na oli paikalliset martta-yhdis- tykset. Myös raittiusseuratoi- mintaa perehdyttiin opiston si- sällä.
Halme on lisäksi tehnyt mie- lenkiintoisen havainnon siitä, että Lahden kansanopiston halusi nivoa itsensä kiinteäksi osaksi paikkakunnan yhdistys- toimintaa. Opiston tiloja tarjot- tiin erilaisten edistysseurojen yhdistysten kokous- ja juhla- paikaksi. Näin opiston oppilaat pääsivät näkemään läheltä mil- laista maaseudun yhteistoimin- ta sisällöltään oli.
Kokonaisuudessaan tutki- mus Lahden kansanopistosta avaa tärkeän näkökulman kan- sanopiston työhön ennen tois- ta maailmansotaa. Kansanopis- toväki pohtii nytkin opistojen tehtävää ja yksimielisiä ollaan kaiketi siitä, että jokaisen opis- ton on säilytettävä tavalla tai toisella yhteys historiaansa, toimintansa perusideaan. Opis- tojen muuttuvia tehtäviä pohti- vien kannattaa tutustua Eteen eestä ihanteen -teokseen.
UUSIA KIRJOJA
Ammattikorkeakouluetiikka.
Opetusministeriö 2004.
Pauli Juuti (toim. 2004) Suoma- lainen yritys – henkilöstön tärkein voimavara. Otava.
Pauli Juuti, Heikki Rannikko ja Ville Saarikoski (2004). Muu- tospuhe. Muutoksen reto- riikka johtamisen ja organi- saatioiden arjen näyttämöllä Aavaranta-sarja. Otava.
Leena Kurki (2004). Kasva va- paaksi. Matka jesuiittojen kasvatusajatteluun. Kirjapaja.
