233
3/2007 u AIKUISKASVATUS u NÄKÖKULMIA KIRJALLISUUTEEN u
Jussi Onnismaa (2007). Ohjaus- ja neuvontatyö. Aikaa, huomiota ja kunnioitusta. Gaudeamus. 207 sivua.
Tämä kirja perehdyttää lukijan ohjauksen lähtökohtiin ja tuo uusia näkökulmia myös kokeneil- le ohjaajille. Kirja esittelee viime vuosien keskustelua ohjaustyön muuttumisesta ja sen mahdolli- suuksista. Onnismaa tarkastelee myös kriittisesti tämän ajan ilmiöitä ohjauksen ja neuvonnan näkökulmasta. Työelämän enna- koimattomuus, jatkuva muutos ja kiire ovat johtaneet uusiin ohjauksen ja neuvonnan lähes- tymistapoihin. Kirja keskittyy eri- tyisesti työelämän ohjaukseen ja kutsuu eri tahoja yhteiseen vuo- ropuheluun.
Kirja on rakenteeltaan tiivis ja tarjoaa mielenkiintoista luetta- vaa. Lähdeviitteistö on runsas ja monipuolinen. Ohjaukseen ja neuvontaan liittyvät käsitteet on määritelty selkeästi. Käsitteestä ohjattava tulee tosin mieleen nä- kemys passiivisesta toimenpitei- den kohteena olevasta ihmises- tä. Hyvä, että Onnismaa määrittelee asiakkaana olevan ohjattavan aktiiviseksi toimijak- si ja oman elämänsä asiantunti- jaksi. Aiheisiin liittyvät teoriat ja historialliset katsaukset ovat sujuvasti luettavassa muodossa muun tekstin joukossa.
Ammatillisen keskustelun
muotona ohjaus on määritelty kirjassa laaja-alaiseksi elämän- suunnittelun menetelmäksi, jota voidaan soveltaa monissa eri ammateissa. Ohjauksen tavoit- teena on auttaa ohjattavaa elä- mään aiempaa tasapainoisemmin ympäristönsä kanssa sekä käyttämään omia mahdollisuuk- siaan tavoitteellisesti hyväk- seen. Ohjaus on usein yhteistyö- tä, elämänsuunnittelun riskiky- symysten ja eettisten kysymys- ten yhteistä tarkastelua, arvioin- tia sekä merkitysten etsintää.
Kirjassa käydään huolella läpi, miten ja missä ohjataan ja neuvotaan, millaisin taidoin sitä tehdään sekä millaisia tavoittei- ta oppilaitokset ovat opinto- ohjaukselle asettaneet. Aluksi keskitytään erityisesti ohjaajan ja ohjattavan väliseen vuorovai- kutukseen, käytettäviin työväli- neisiin sekä ohjattavalle annettavaan ajan, huomion ja kunnioituksen antamiseen.
Lyhyen historiallisen katsa- uksen valossa tarkastellaan alus- sa ohjaustyön kehittymistä puh- taasta uraohjauksesta yleiseksi elämänsuunnittelun menetel- mäksi.
Tiedottamisessa asiakas etsii puuttuvaa tietoa, jolloin hän on
tiedon vastaanottaja ja työnte- kijä on tiedon antaja. Neuvon- nassa asiakas odottaa saavansa ongelmaan neuvoja asiantunti- jalta. Ohjauksessa ohjattava osallistuu aktiivisesti esittämien- sä ongelmien ratkaisemiseen.
Ohjauskeskustelussa pyritään vahvistamaan ohjattavan toimin- takykyä ja vähentämään valmiiden ratkaisumallien tarjoa- mista. Asiakaslähtöisessä suun- tauksessa ohjaaja pyrkii tulemaan toimeen mahdollisim- man vähin perustiedoin, koska tärkein tieto on ohjattavalla itsel- lään.
Viesti ajasta, huomiosta ja kunnioituksesta
Nykypäivän korostuneesti kiirei- sissä organisaatioissa ei valitet- tavasti tueta pitkäjänteistä ohja- ustyötä. Riittämättömyyden tun- ne voi vaivata sekä ohjaajaa että ohjattavia. Siksi tämän kirjan viesti ajan, huomion ja kunnioi- tuksen korostamisesta on ensi- arvoisen tärkeä.
Ohjauksella voidaan parhaim- millaan tukea aikuista ristiriitai- sissa tilanteissa. Sillä voidaan paikata työelämän murroskohdis- sa syntynyttä arvokkuusvajetta sekä riittämättömyyden tunnetta.
Toisessa luvussa keskitytään
Asiantunteva ja eettinen teos
ohjauksesta ja neuvonnasta
234
ohjattavan kielenkäytöön, kuin- ka ohjattava puhuu, millaista todellisuutta ja millaisia kerto- muksia hän tulkinnoillaan tuot- taa ja mahdollistaa. Ohjauksen kieli on muuttunut. Onnismaa toteaa aiheellisesti narratiivisten ja voimavarakeskeisten menetel- mien riskeistä. Ohjaaja saattaa tyrkyttää liian innokkaasti uusia näkökulmia. Tällöin niiden uskottavuus vähenee ja ohjaajan hyvää tarkoittava toiminta voi pyyhkiä ohjattavan historiaa ja kokemuksia pois.
Mukautumisen vaade Onnismaan kriittinen näkemys elinikäiseen oppimiseen on ter- vetullutta. Elinikäisen oppimi- sen korostus vaatii jatkuvasti joustamaan sekä toistuvasti op- pimaan ja mukautumaan. Länsi- maisessa kulttuurissa aikuisuus oikeutetaan vain jatkuvaa uu- distumista ja nuorekkuutta ko- rostamalla. Onnismaa viittaa myös suomalaisen aikuiskoulu- tuksen epätasa-arvoisuuteen, joka korostaa oma-aloitteisuut- ta ja itseohjautuvuutta. Aktiivi- sen ohjaus- ja neuvontatyön avulla voisi koulutuksen ulko- puolella olevat saada osallistu- maan siihen nykyistä enemmän.
Työelämän ja yhteiskunnan muutokset lisäävät kuitenkin tarvetta urasuunnitteluun ja osaamisen kehittämiseen koko työuran ajan.
Kirjassa nostetaan mielen- kiintoisella tavalla esiin myös nykypäivän työelämän paras- dokseja. Näistä mainittakoon esimerkiksi työntekijöiden pa- rantunut terveydentila ja toisaal- ta heikentynyt työntekijöiden kokema työkyky. Työelämästä puuttuu nykyisin vastavuoroi- suuden periaate. Työntekijöiden keskinäinen luottamus ja lojaa-
lisuus työnantajaa kohtaan vä- henee, mikäli työelämän koke- musta väheksytään ja työnteki- jät kokevat olevansa vain ”ku- lutustavaraa”.
Ohjauksen etiikka
Työelämäohjaus sisältää nykyi- sin monenlaista toimintaa orga- nisaatiossa: työnohjausta, hen- kilöstökoulutusta ja -johtamista, työuraohjausta, kehittämistoi- mintaa, työterveystoimintaa sekä mentorointia ja kollegiaa- lista yhteistyötä. Ohjauksen voi- si nähdä ennalta määrättyjen ohjeiden sijasta resurssina ja työvälineenä ohjausprosessin kaikissa vaiheissa. Ohjausalan ammatillisten ohjeiden pohjalta ei välttämättä voida ammatti- maista toimintaa tarkastella. On- nismaan mainitsema toimintaky- kyetiikka tarjoaa aineksia kes- kusteluun ohjaustyön tarkoituk- sesta.
Ohjauksen ja neuvonnan vai- kuttavuuden arviointi nähdään yleisesti tarpeellisena huolimat- ta sen ongelmallisuudesta ja kiistanalaisista kysymyksistä.
Erityisen vähän on myös poh- dittu arvioinnin eettisiä kysy- myksiä.
Mahdollisuuksien taju Ohjauksen asiantuntijuus on muuttunut työurien ja elämän- kulun ennustamattomuuden myötä. Nykyään ohjaustyössä tarvitaan ennen kaikkea mahdol- lisuuksien tajua. Asiantuntijuu- dessa pyritään vuoropuheluun ja kuuntelemiseen sekä uusien näkökulmien löytämiseen. On pyrittävä lisäämään ihmisten omaa vastuuta elämästään. Sa- malla myös luomaan ja tukemaan ohjattavan sosiaalisia verkosto- ja. Valitettavasti uudet liikkeen-
johdolliseen suuntaan vievät ohjaustavat eivät aina tarjoa eet- tistä pohjaa ohjaukselle ja neu- vonnalle tai muulle ohjaustyöl- le.
Yleiseen suomalaiseen näke- mykseen viitaten Onnismaa to- teaa, että ohjaus- ja neuvonta- työ ei ole terapiaa. Kirjassa kä- sitellään kuitenkin monia ohja- uksen että terapian teemoja rin- nakkaisina ilmiöinä. Ohjaukses- sa pätee sama kuin terapiassa- kin: hyvässä suhteessa tera- peutti pystyy luomaan liittolai- suuden asiakasta auttavien voi- mien kanssa. Ohjauksessa ja eri- tyyppisissä psykoterapioissa painottuvat yhä enemmän asi- akkaan omat voimavarat ja nä- kökulman vaihdokset erilaisten vajavaisuusoletusten sijasta.
Ohjauksessa ja terapiassa on Onnismaan näkemyksen mu- kaan myös samoja piirteitä kuin kasvatuksessa.
Tämä teos valottaa vuositu- hannen vaihteen kansainvälis- tä ja kotimaista keskustelua oh- jaus- ja neuvontatyön mahdol- lisuuksista, muutoksista ja sen tarpeellisuudesta. Kirja kokonai- suudessaan on selkeä, kiinnos- tava ja ansiokas esitys ohjaus- ja neuvontatyön käytänteistä.
Moniammatillinen yhteistyö ja verkostuminen tuovat myös ammattietiikkaan uusia pulmia, jotka vaativat jatkuvaa eettisten kysymysten pohdintaa. Kirjaa voi suositella niin ohjaus- ja neuvontatyötä kuin myös tera- piatyötä tekeville.
Aini Jaari
uNÄKÖKULMIA KIRJALLISUUTEEN u AIKUISKASVATUSu3/2007
