Kirjallisuutta
Kohennusta virkakieleen
Ko1vusALo, EsKo - Huov1NEN-NYBERG, LusA Selkea virkakieli. Valtion koulutus- keskus, Helsinki 1980. 121 s.
Hyvin laaja kielenkayton alue on tata nykya hallinnon kieli. On arvioitu, etta vuosittain syntyy pelkastaan valtion viran- omaisten laatimia teksteja noin 40 hylly- kilometria. Kyseessa ovat saadokset, suun- nitelmat, sopimukset, lausunnot ynna muut asiakirjat, joiden luulisi kiinnosta- van useimpia suomalaisia, mutta valtaosa niista jaa lukijoitta. Niita ei lueta, koska niita ei ymmarreta. Ei ole myoskaan sanot- tua, etta kansalainen vaivatta tajuaisi, mita sanotaan tiedotteessa, jonka viran- omainen on toimittanut nimenomaan hanen luettavakseen. Virkakieli on vai- keaa. Asiaan on viime aikoina kiinnitetty huomiota monessa yhteydessa, virallisim- min askettain, kun vuonna 1979 asetettu virkakielikomitea jatti mietintonsa opetus- ministeriolle. Jo ennen komitean mietin- non julkistamista ilmestyi Valtion koulu- tuskeskuksen julkaisema Esko Koivusalon ja Liisa Huovinen-Nybergin teos »Selkea virkakieli», joka on tarkoitettu hallinnon kielenkayton oppaaksi.
Virkakielen vaikeaselkoisuuden tar- keimmat syyt ovat yleisesti tiedossa:
Tekstissa on paljon outoja sanoja, joista useat ovat lisaksi merkitykseltaan laaja- alaisia ja monitulkintaisia. Tasta syysta kielesta tulee abstraktia ja epahavainnol- lista. Virkkeet ronsyilevat pitkina ja moni- polvisina, ja niiden valinen sidoksisuus voi olla heikkoa. Opaskirja esittelee eri kieli- muodot ja asettaa virkakielen esikuvaksi hyvan yleiskielen, jonka sanat ovat kaikil- le tuttuja ja virkerakenteet suhteellisen y ksinkertaisia.
Erityisalan kieli vaatii erityisalan ter- mistoa. Hallintokielenkaan ei ole mahdol- lista kokonaan valttaa omia ammatti- termejaan. Sanastoa kasitellessaan »Selkea virkakieli» puuttuu siksi vain sellaisiin sanastoseikkoihin, jotka vaikuttavat teks- tin tasmallisyyteen. Niita ovat kielesta abstraktia tekeva substantiivivaltaisuus,
236
liian valjan kayton epamaaraistamat muotisanat ja merkityksettomalla lisak- keella muodostetut yhdyssanat (tupakointi- aktiviteetti pro tupakointi, rahoituspuoli pro rahoitus jne. ).
Runsaammin huomiota kiinnitetaan virkakielen raskasvirkkeisyyteen ja taman syihin. Kielenhuoltokirjallisuudessa on jo aiemmin osoitettu, ettei tekstin helppo- tai vaikealukuisuuteen yksioikoisesti vaikuta virkkeiden pituus vaan nimenomaan nii- den rakenne. Tahan keskittyy myos
»Selkea virkakieli». Se tarkastelee sana- jarjestysta, erityisesti substantiivien maa- ritteiden paikkaa, ja etupainoisen virkkeen vaikealukuisuutta. Oman jaksonsa ovat saaneet lauseenvastikkeet, pronominikysy- mykset ja vertailuongelmat.
Laajin kielen yksikko, jota kieliopeissa ja kielenhuolto-oppaissa on tarkasteltu, on yleensa virke. »Selkea virkakieli» laajentaa nakokulmaa ja lahtee liikkeelle tekstista, tekstin rakenneominaisuuksista ja siita, miten informaation virta kulkee tekstissa.
Tassa yhteydessa on sovellettu teksti- lingvistiikan kasitteistoa, kun selvitellaan esimerkiksi tekstin sidoksisuutta. Virka- kielesta raskaslukuisinta lienee oikeuden paatosten kieli, jossa lauseiden sisaan on kiilattu valilauseita ja lauseenvastikkeita ja virkkeet ovat monimutkaisesti jasentyvia alistusten verkkoja. Tallaisten mammutti- virkkeiden rakentamisen syyna on kasitys, etta lain vaatimaan ehdottomaan yksi- selitteisyyteen paastaan vain, jos ratkaisu ja kaikki sen perustelut ovat samassa virk-
keessa. Paatostyyli on levinnyt muuhunkin hallinnon kieleen. Esimerkiksi paatoksista tiedotettaessa ei lauseverkkoja pureta vaan tiedotus kirjoitetaan paatoksen tapaan.
Kirja osoittaa, etta useastakin virkkeesta koostuva teksti ymmarretaan kokonaisuu- tena, jos se on oikealla tavalla sidoksinen.
Mutkikkaiden rakenteiden suosimiseen ei ole siis perusteita edes lakitekstissa.
Useimpiin niista asioista, joita »Selkea virkakieli» kasittelee, on kielenhuolto- kirjallisuudessamme toki aiemminkin tar- tuttu. Teos ei pyrikaan kilpailemaan ole- massa olevien kielenhuollon kasikirjojen kanssa eika olemaan taydellinen oikea-
kielisyysopas. Kielenhuollon ja oikea
kielisyyden perusasiat on teoksessa pain
vastoin tietoisesti sivuutettu. Kielenkayton tekniikkaan tosin puututaan lyhyesti kasi
teltaessa numeroiden ja merkkien kayttoa ja rajakohtailmauksia. Teoksen liitteina ovat lisaksi valimerkkisaannot ja kieli
lautakunnan suositus ison ja pienen kirjai
men kaytosta julkishallinnon elinten ni
missa. Tekijoiden lahtokohtana on kuiten
kin tekstin ymmarrettavyys, ja kasittelyn paapaino on sellaisissa seikoissa, joilla on merkitysta luettavuudelle.
Kielenhuollon oppaan laatijan ongelma on aina se, miten hanen oma tekstinsa olisi lukijan mahdollisimman helppo ymmar
taa. Pulmana ovat kielioppitermit ja ling
vistiikan oppisanat, joita ilman kielesta on hankala kirjoittaa. Esko Koivusalo ja Liisa Huovinen-Nyberg ovat ratkaisseet prob
leeman liittamalla teokseensa hakemis
ton, jossa kielioppitermit selitetaan lyhyes
ti. Asioiden kasittely on pyritty saamaan havainnolliseksi kayttamalla runsaasti esi
merkkeja. Klassiseen tapaan on asetettu rinnan virhe-esimerkki ja sen korjaus
ehdotus.
Havainnollistamis- ja helpotuskeinoista huolimatta teos ei kuitenkaan ole mikaan lakipykalaa sorvaavan tai tiedotetta laati
van virkamiehen kasikirja, josta vilkaise
malla napparasti loytaisi avun mihin tahansa ilmaisupulmaan. Sellaiseksi sita ei ole suunniteltukaan. Opas on syntynyt aineksista, joita on kaytetty valtionhal
linnon ja oikeuslaitoksen eri yksikoissa pidetyilla kielenkayton kursseilla, ja vas
taisuudessakin se on tarkoitettu luentojen tukena kaytettavaksi. Kuten virkakieli
komiteakin on todennut, selkeaan virka
kieleen paastaan vain kielen jatkuvan huollon ja teksteja laativien viranomaisten koulutuksen avulla.
LAILA LEHIKOl:>IE.
