Johdanto teemaan
Aino Kääriäinen: VTT, yliopistonlehtori, Sosiaalitieteiden laitos, Helsingin yliopisto Ilse Julkunen: VTT, Professor, praktikforskning i socialt arbete, socialvetenskapliga insti- tutionen, Helsingfors universitet
Elina Virokannas: VTT, yliopistonlehtori, Yhteiskuntatieteiden ja filosofian laitos, Jyväskylän yliopisto
aino.kaariainen@helsinki.fi, ilse.julkunen@helsinki.fi, elina.t.virokannas@jyu.fi
tiedonmuodoStuS, SoSiaalialankäytännötja heikkojenSignaalienkuuleminen
Tämä Januksen teemanumero käsittelee sosiaalialan käytäntöjen tutkimusta. Se sai kimmokkeen käynnissä olevasta ja edelleen keskeneräisestä sosiaali- ja terveyden- huollon uudistusprosessista, johon kohdistetaan suuria muutos- ja säästöpaineita niin rakenteen, järjestämisen kuin lainsäädännönkin tasolla. Palvelujärjestelmän tuloksellinen kehittäminen edellyttää tutkimusperustaista tiedontuotantoa, jossa sosiaalialan käytäntöjen tutkimuksella on merkittävä tehtävä.
Hyödyllisyys, kustannustehokkuus ja yhteiskunnallinen käyttökelpoisuus ovat tut- kimukselta vaadittavia kriteereitä enemmän kuin ehkä koskaan aiemmin. Tutki- muksen tulisi palvella samanaikaisesti sekä poliittista päätöksentekoa että käytän- töjen kehittämistyötä.
Tulevaisuuden palvelutarpeisiin varautumisessa niin sanottujen heikkojen signaa- lien kuulemista pidetään tärkeänä muutoksen suuntaajana. Eduskunnan tulevai- suusvaliokunta peräänkuuluttaa mietinnössään (1/2014) demokratian uudelleen ymmärtämistä siten, että kansalaisten tiedot ja taidot saadaan aiempaa paremmin esiin ja että niitä käytetään päätöksenteon tukena. Uusien, yllättävien ja ehkä risti- riitaisten näkökulmien huomaaminen ja hyödyntäminen vaatii erityistä herkkyyt- tä ja avoimuutta (ks. Coffman 1997). Tulevaisuusvaliokunnan mietinnön mukaan demokratian eri muotoja on voimistettava, osallisuutta tulisi monipuolistaa ja etsiä uusia välineitä demokratian vahvistamiseksi. Yhtenä keinona kansalaisvaikuttami- sen mahdollistamiselle esitetään päätöksenteon avaamista verkossa. Sähköisten jär- jestelmien käytössä on kuitenkin eriarvoistavia piirteitä, sillä verkossa vaikuttami-
nen vaatii sellaisia välineitä ja taitoja, joita kaikilla kansalaisilla ei ole. On löydettävä uudenlaisia toimintatapoja, joilla parannetaan kansalaisten mukanaoloa.
Sosiaalityön tutkimuksessa osallisuutta ja palveluiden käyttäjien mukaan ottamis- ta tiedontuotantoon on pidetty tärkeänä. Asiakasnäkökulmaa hyödyntäviä tutki- muksia on tehty jonkin verran jo useiden vuosikymmenten ajan. Demokraattisen tutkimustavan (Dewey 1999) soveltaminen ei ole kuitenkaan muodostunut vallit- sevaksi ja se on saattanut jäädä näennäiseksi tai vaillinaiseksi. Pelkästään asiakkaita kuulemalla ei saada kaikkia ongelmia ratkovaa tietoa. Asiakkailla on erilaisia näke- myksiä, keskenään ristiriitaisia toivomuksia ja omaa etua tavoittelevia pyrkimyksiä samoin kuin päättäjillä ja tutkijoillakin. Asiakkaita osallistavat tutkimukset voivat olla joko tarkoituksellisesti tai tahattomasti valikoivia.
Osallistuminen ja osallistumisprosessit eivät tapahdu itsestään ja ne ovat hauraita.
Niiden vahvistamiseksi tarvitaan monenlaisia menetelmiä sekä analyyttistä ja sys- temaattista työskentelyä. Tämä edellyttää neuvottelevaa otetta sekä saadun tiedon yhteistä – kaikkia osapuolia aktivoivaa – arviointia. (Uggerhøj 2014, 277–292.)
SoSiaalityönkäytäntötutkimuS
Sosiaalityön käytäntötutkimus on kuluneen 10 vuoden aikana hakenut muotoaan ja paikkaansa sosiaalityön tutkimuskentässä. Se ei ole selvärajainen tutkimusmeto- dologia, vaan sitä voi ennemminkin luonnehtia demokraattista dialogia (ks. Shot- ter & Gustavsen 1999) kannattavaksi ja edistämään pyrkiväksi tiedonmuodostuk- sen kulttuuriksi.Käytäntötutkimuksella on tietoinen käytäntösuhde ja kaikkien toimijoiden tietäjäsubjektin huomioiva tiedonmuodostamisen tapa.
Sosiaalityön tutkimuksen, opetuksen ja käytännön suhteesta on käyty keskustelua jo 1960-luvulta lähtien samanaikaisesti yliopistokoulutuksen kehittämisen kans- sa (ks. Rajavaara 2005). Vuonna 2005 julkaistiin teos Sosiaalityön käytäntötutkimus (Satka ym. 2005), joka paikansi silloisen ajankuvan, sosiaalityön käytäntöihin kiin- nittyvän tutkimuksen ja käsityksen tutkimustiedon merkityksestä käytäntöjen ke- hittämisessä. Teoksen kaikki artikkelit eivät syntyneet yhteistoiminnassa käytännön kanssa, vaan edustivat osittain edelleen perinteistä tutkimusta ja tiedonmuodostus- ta, jossa tutkija valitsee tutkimuskohteensa ja menetelmänsä itsenäisesti, suorittaa tutkimuksensa kammiossaan ja julkaisee tuloksensa suuren yleisön luettavaksi. Sii- nä nousi kuitenkin esiin ituja uudentyyppisestä tiedonmuodostuskulttuurista, jossa asiakkaat, ammattilaiset ja tutkijat työskentelevät yhdessä käytännöstä nousevien tutkimuskohteiden ympärillä.
Suomalaisen sosiaalityön käytäntötutkimuksen yhteydet kansainväliseen käytän- tötutkimukseen (practice research) ovat vahvat. Käytäntötutkimukselle on syntynyt aktiivinen kansainvälinen käytäntötutkimusyhteisö, joka on luonut ”kannanottoja”
(Salisbury statement 2008, Helsinki Forum Group 2014 ja New York statement
2015) lisätäkseen yhteistä keskustelua käytäntörelevantin tutkimuksen roolista ja merkityksestä. Ennen kaikkea kannanotot tekevät näkyväksi periaatteita, joita käy- täntötutkimuksen ajatellaan kannattelevan ja edustavan. Kannanottojen merkitys sosiaalityön käytäntötutkimukselle on kahtalainen: niiden yhteinen laatiminen tie- deyhteisössä vaatii tutkijoilta demokraattiseen dialogiin asettumista ja samalla ne tarjoavat käytäntötutkimuksesta kiinnostuneille mahdollisuuden seurata ja osallis- tua tutkimusalan kehitykseen.
Se, mitä käytäntötutkimus on ja miten sen tiedontuotanto eroaa muista sosiaali- tutkimuksen lähestymistavoista, ei ole yksiselitteistä tai ristiriidatonta. Tavoittee- na on rakentaa yhteyttä tutkimusmenetelmien, sopivien teorioiden ja sosiaalialan toimijoiden sekä sosiaalityön käytännön välillä. Tiedontuottamiseen pyritään yh- teistyössä siten, että kaikille toimijoille tarjotaan osallisuutta tutkimusongelmien ja -asetelmien muodostamiseen. Kun esimerkiksi palveluiden käyttäjille annetaan heidän omien elämäntilanteidensa ja tarpeidensa määrittelyvaltaa, muutoksen to- teutuminen käytännöissä mahdollistuu paremmin kuin pyrittäessä muutokseen yksipuolisesti ulkoapäin tuotetun tiedon ohjaamana (ks. Walls 2013).
Käytäntötutkimuksen kohteena on sosiaalityön käytäntöjen kriittinen tutkiminen, jossa pyritään asiakkaiden, ammattilaisten, tutkijoiden ja päättäjien yhteisölliseen tiedonmuodostukseen ja sitä tukeviin metodologioihin. Sosiaalityön käytäntötut- kimuksessa erilaiset tutkijapositiot ja osallisuuden ehtojen kriittinen tarkastelu on tärkeää. Käytäntötutkimus tähtää kansalaisten osallistumisen ja vaikuttamisen mah- dollisuuksien lisäämiseen sekä kehittämiseen, kokeiluun ja muutokseen aktivoimi- seen. Tässä prosessissa merkittävää on tulosten ja löytöjen levittäminen dialogisissa kohtaamisissa käytännön toimijoiden kanssa. (Helsinki Forum Group 2014, 9–10.) Käytäntötutkimuksen yhteydessä on alettu puhua robustista tutkimuksesta (robust research), jolla tarkoitetaan sosiaalityön kontekstin ymmärtämistä laaja-alaisena, erilaisista toimijoista ja vaikuttajista koostuvana sekä alati muuttuvana ja komp- leksisena (Nowotny 2003; Julkunen & Karvinen-Niinikoski 2014). Tavoitteena on relevantin tiedon tuottaminen kompleksisessa yhteiskunnassa. Tämä edellyttää neuvotteluja tutkimusprosessin aikana eri osapuolten välillä, tutkimuksesta tiedot- tamista ja tiedon levittämistä, arvoperustan ja erilaisten sitoumusten huomioimista, strategisten yhteistyökumppaneiden valitsemista sekä saadun tiedon validoimista mahdollisimman laajasti ulkopuolisissa verkostoissa. (Helsinki Forum Group 2014, 10–11.)
teemanumeronrakentuminen
Saimme tähän sosiaalialan käytäntöjen tutkimusta käsittelevään teemanumeroon 17 artikkeliehdotusta, joista valikoitui julkaistavaksi neljä artikkelia ja kaksi puheen- vuoroa. Valinta ei ollut helppo, sillä tavoittelimme mahdollisimman moniäänistä
kuvaa sosiaalialan käytäntöjen tutkimukseen – sellaista, joka avaisi sen historiaa, tieteenteoriaa, ammattilaisten ja asiakkaiden näkökulmia sekä innovatiivisuutta.
Käsikirjoitusvaiheessa artikkelien vertaisarviointi toi esiin, että kirjoittajien käsit- telemät aiheet kuten yhteisöllisyys, yhteistoiminnallisuus, dialoginen kohtaaminen ja tietokäytännöt ovat tärkeitä, mielenkiintoisia ja luovat sosiaalityöhön uudenlaisia näkökulmia. Erityisesti sosiaalityön käytäntötutkimuksen epistemologisten lähtö- kohtien ja sitoumusten selkeyttäminen toivotettiin tervetulleeksi. Käsikirjoitusten arviointiprosessissa näkyi sosiaalityön käytäntötutkimuksen tieteenteoreettinen si- toumus pragmatismiin (Saurama & Julkunen 2011), jossa teorioiden tehtävänä on auttaa paremmin tietämisessä – ei niinkään teorioiden kehittämisessä (Alhanen 2013; Dewey 1999). Uudenlaisia tutkimusasetelmia kohtaan ilmaistiin sekä kiin- nostusta että hämmästelyä. Lähes jokaisessa vertaisarviossa tuotiin esiin tutkimus- kysymysten asettelun selkeyttämisen ja rajaamisen tarve. Artikkelien kirjoittajat käyttivät esimerkiksi perinteistä terminologiaa, mutta uudella tavalla. Tästä seurasi hämmennystä, joka saattoi haitata koko käsikirjoituksen ymmärtämistä.
Teemanumeron tekstit käsittelevät käytäntöjen tutkimusta moniulotteisesti, osa kriittisesti, osa jäsentäen ja osa käytäntötutkimuksellista otetta hyödyntäen. Ma- ria Tapola-Haapala lukee kriittisesti sosiaalityön käytäntötutkimuksesta kirjoitet- tuja tekstejä ja etsii käytäntötutkimuksen epistemologisia sitoumuksia. Artikkeli on tärkeä keskustelunavaus tutkimussuuntauksen tieteenfilosofisten sitoumusten perkaamiseksi. Pasi Pohjola, Niina Pitkänen ja Juha Koivisto kuvaavat sosiaalityön tietokäytäntöjä vaihtoalueina, joilla työntekijät ja asiakkaat vaihtavat tietämistään, kokemuksiaan ja osaamistaan. Mitä tasa-arvoisempi vaihtoalue on, sitä paremmin se palvelee toimijoita. Kati Palsanen ja Aino Kääriäinen kysyvät artikkelissaan, mitä yhteistoiminnallisesta työskentelystä asiakkaiden ja ammattilaisten kanssa seuraa.
Tutkimus paikantaa käytännöissä tehtävän yhteistyön merkityksiä prosessin pää- tyttyä, ja näin muistuttaa työskentelyn seurauksellisuudesta. Heidi Muurisen ja Iikka Lovion artikkeli kokeilemisesta sosiaalityön kehittämisessä ja tutkimuksen menetel- mänä edustaa käytäntötutkimuksen uusinta suuntaa. Pienet kokeilut voivat paljas- taa tehokkaasti puutteita palveluissa tai nostaa esiin kehittämisen kohteita.
Pirkko-Liisa Rauhalan puheenvuoro unohdetusta sosiaalityön ja käytäntöjen ke- hittäjästä Ilse Arlt’sta tuo esiin, kuinka inhimillisen hyvinvoinnin lisääminen on sivistysvaltioiden ikiaikainen tehtävä. Vaikka elinolosuhteemme muuttuvat, on tehtävämme aina huolehtia niistä, jotka eivät syystä tai toisesta pysty itsestään huo- lehtimaan. Anu Aution ja Päivi Nurmi-Koikkalaisen puheenvuoro kehitysvammais- ten oman tiedon ja tahdon huomioimisen merkityksestä ihmisoikeudellisena ky- symyksenä tuo Arltin edistyksellisen ideologian nykyaikaan.
Sosiaalialan käytäntöjen tutkimukselle avautuu mahdollisuus nousta tuottamaan kokeilujen ja ruohonjuuritason tiedon avulla sellaista ymmärrystä yhteiskunnas- ta, jota tarvitaan ja jota kaivataan päätöksenteon tueksi. Käytäntöihin vaikuttavan tiedon luominen edellyttää uudenlaista ymmärrystä siitä, millaisin tutkimusmene- telmin tietoa kootaan, miten käytännön eri tasojen toimijat sitoutetaan mukaan,
ja miten päästään yhteisöllisiin sekä transformatiivisiin tutkimusprosesseihin. So- siaalityön käytäntötutkimuksen pragmatistiset juuret tarjoavat kasvualustan, jossa demokraattinen tiedontuotanto luo uutta tietoa ympäröivästä yhteiskunnasta, ja samalla myös muuttaa toimintaan osallistuneita. Käytäntöjen tutkiminen on sekä tiedon tuottamista että muutostyötä, jota tehdään tiiviissä yhteydessä kansalaisyh- teiskuntaan. Sosiaalityön käytäntötutkimuksella on hyvät mahdollisuudet nostaa esiin jännitteitä eri toimijoiden välillä ja löytää niihin vaihtoehtoisia ratkaisuja.
kirjalliSuuS
Alhanen, Kai (2013) John Deweyn kokemusfilosofia. Helsinki. Gaudeamus.
Coffman, Bryan S. (1997) Weak Signal Research. Part 1, Introduction. http://www.mgtay- lor.com/mgtaylor/jotm/winter97/wsrintro.htm Luettu 29.4.2015.
Dewey, John (1999) [1929] Pyrkimys varmuuteen. Helsinki: Gaudeamus.
Helsinki Forum Group (2014) Helsinki statement on social work practice research. Nordic Social Work Research 4 (1), 7–13.
Julkunen, Ilse & Karvinen-Niinikoski Synnöve (2014) Socially Robust Knowledge Pro- cesses of Local and Global Interest in Social Work. Teoksessa Timo Harrikari, Pirkko- Liisa Rauhala & Elina Virokannas (toim.) Social Change and Social Work: The Chang- ing Societal Conditions of Social Work in Time and Place. Farnham: Ashgate, 101–120.
The New York Statement on the Evolving Definition of Practice Research Designed for Continuing Dialogue: A Bulletin From the 3rd International Conference on Practice Research (2015). Irwin Epstein, Mike Fisher, Ilse Julkunen, Lars Ugger- hoj, Michael J. Austin & Timothy Sim. Research on Social Work Practice, 1–4. DOI:
10.1177/1049731515582250
Nowotny, Helga (2003) “Democratising Expertise and Socially Robust Knowledge” Sci- ence and Public Policy 30 (3), 151–156.
Rajavaara, Marketta (2005) Tutkivasta sosiaalityöstä sosiaalialan osaamiskeskuskiin. Teokses- sa Mirja Satka, Synnöve Karvinen-Niinikoski, Marianne Nylund & Susanna Hoikkala (toim.) Sosiaalityön käytäntötutkimus. Helsinki: Palmenia, 47–72.
Salisbury Statement on Practice Research in Social Work (2011) Social Work and Society 9 (1), International online Journal, http://www.socwork.net/sws/article/view/2/12.
Luettu 29.4.2015.
Satka, Mirja & Karvinen-Niinikoski, Synnöve & Nylund, Marianne & Hoikkala, Susanna (toim.) (2005) Sosiaalityön käytäntötutkimus. Helsinki: Palmenia.
Saurama, Erja & Julkunen, Ilse (2011) Approaching Practice Research in Theory and Prac- tice. Social Work and Social Sciences Review 15(2), 57–75.
Shotter John & Gustavsen Bjørn (1999) The role of “dialogue conferences” in the devel- opment of “learning regions:” Doing “from within” our lives together what we cannot do apart. Publication of The Centre for Advanced Studies in Leadership. Stockholm:
Stockholm School of Economics.
Tulevaisuusvaliokunnan mietintö (1/2014) Mahdollistava valtio – kokeileva suomi.
Eduskunnan tulevaisuusvaliokunnan julkaisu 6/2014. www.eduskunta.fi/tuv Luettu 20.2.2015.
Uggerhøj, Lars (2014) Participation or marginalization: How different perspectives lead towards a democratic direction. Teoksessa Aila-Leena Matthies & Lars Uggerhøj (toim.) Participation, marginalization and welfare services. Concepts, Politics and practices across European countries. Farnham: Ashgate, 277–293.
Walls, Georg (2013) Sosiaalityön tiedonmuodostus. Kunskapsutveckling i social arbete.
Julkaisuja 2013:12. Helsingin yliopisto: Sosiaalitieteiden laitos.
