kirja-arviot 238
Y
hteinentiedonmuodostus ja
erilaisen tiedon
kunnioittaminen
sosiaalitYön
käYtäntötutkimuksen
keskiössä
Kati Närhi: YTT, professori, Jyväsky- län yliopisto
Ilse Julkunen & Synnöve Karvinen- Niinikoski (toim.) Special issues:
Practice research: Nordic Social Work Research 4(1), 2014. Francis & Taylor Online, 1-133.
Nordic Social Work Research lehden käytännön tutkimuksen teemanumero on kiinnostava ja perusteellinen katsaus sosiaalityön käytäntötutkimukseen, sen perusteisiin sekä empiirisiin tutkimuk- siin, joissa pohditaan ja paikannetaan käytäntötutkimuksen lähtökohtia, ke- hitystä ja uusia käytäntöjä.
Teemanumero koostuu lehden vie- railevien toimittajien Ilse Julkusen ja Synnöve Karvinen-Niinikosken joh- dannosta sekä kahdeksasta artikkelista.
Lisäksi lehden alkupuolella esitellään Helsingissä vuonna 2012 pidetyn kan- sainvälisen sosiaalityön käytäntötutki- muksen konferenssin pohjalta laadittu julkilausuma sosiaalityön käytäntötut- kimuksen perusperiaatteista.
Käytäntötutkimuksen tarve perustuu teemanumeron toimittajien mukaan siihen, että sosiaalityötä, monimutkaise- na ja nopeasti muuttuvana käytäntönä, pystytään ymmärtämään, tutkimaan ja kehittämään paremmin, kun mukaan
otetaan erilaisia käytännön toimijoita sekä laajennetaan perinteistä ymmär- rystä tiedosta. Teemanumeron artikke- leissa raportoidaankin tutkimuksista, joissa näkökulmina ovat palvelun käyt- täjän, käytännön työntekijän, päättäjän ja opiskelijan rooli tiedon tuottajana ja kumppanina käytäntötutkimuksessa.
Käytäntötutkimus perustuu ajatukseen, jonka mukaan erilaiset ajatteluamme ja toimintaamme arjessa suuntaavat käy- tännöt muuttavat samalla myös koko yhteiskuntaa. Sosiaalitieteissä puhutaan jopa käytäntökäänteestä (practice turn), jossa käytännöt nähdään sosiaalisen toiminnan analyysin yksikköinä. Myös sosiaalityössä kiinnostus käytäntöjen tutkimiseen on kasvanut. Käytäntötut- kimus pohjaa siis ymmärrystään tiedon muutosta koskevaan keskusteluun. Uusi tieto tuotetaan tai tulisi tuottaa yhä enenevässä määrin erilaiseen tietoon ajattelunsa perustavien toimijoiden vä- lisissä dialogeissa. Näin tutkimus voisi olla nykyistä relevantimpaa ja parem- min hyödynnettävämpää akateemisen yhteisön lisäksi käytännön työnteki- jöille, palvelun käyttäjille ja poliittisille päätöksentekijöille. Myös tutkimuksen aiheet perustuisivat tällöin käytäntöjen tarpeisiin ja näkökulmiin.
Anne Moe, Inger Marii Tronvoll ja Kirsti Gjeitnes tutkivat artikkelissaan käytännön työntekijöiden, palvelun käyttäjien sekä tutkijoiden välistä tut- kimusprosessiin liittyvää kumppa- nuutta. Tutkimuksen mukaan muiden toimijoiden tiedon kunnioittaminen ja tunnistaminen sekä oman position reflektiivinen pohdinta auttavat tutki- musprosessin eri vaiheissa muodosta- maan kokonaisvaltaista tutkimustietoa
kirja-arviot 239
sekä ylittämään eri toimijoiden erilai- set odotukset, intressit ja potentiaaliset valta-asetelmat.
Pasi Pohjolan ja Satu Korhosen tutki- muksen lähtökohtana on tilanne, jossa moniammatillisen työn tarve sekä eri- laisen tiedon ja tietotekniikan hyväksi- käyttö käytännöissä on lisääntynyt. He raportoivat artikkelissaan Innokylään dokumentoidun 23 sosiaali- ja terve- ydenhuollon hankkeen tietotyön käy- täntöjä ja moniammatillista yhteistyötä.
Tulosten mukaan yli puolet tutkituista palvelukäytännöistä keskittyi kehittä- mään tiedon keräämisen malleja. Vain neljä käytäntöä pyrki kehittämään tie- don jakamista ja yhdessä luomista am- mattilaisten välillä. Lisäksi ainoastaan muutama hanke tarkasteli asiakkaan osallistuvan roolin kehittämistä. Kir- joittajien johtopäätös onkin se, että sosiaali- ja terveydenhuollon käytän- nöissä tiedon keräämisestä tulisi edetä tehokkaaseen tiedon yhteiskäyttöön ja sellaiseen moniammatillisen yhteistyön kehittämiseen, jossa palvelun käyttäjän tieto ja osallisuus asetetaan nykyistä pa- remmin toiminnan keskiöön.
Lars Uggerhøjn artikkeli jäsentää käy- täntötutkimuksen yhteistyöproses- sin neuvotteluna eri toimijoiden sekä tutkimuksen että käytännön välil- lä. Käytäntötutkimus nähdään tällöin käytännön ja tutkimuksen kohtaamis- paikkana, jossa sosiaalityön tutkimuk- sen tulee olla aidosti kiinnostunut siitä kontekstista missä ja miten sosiaalityötä tehdään. Vastaavasti sosiaalityön käytän- nön tulee ymmärtää tutkimuksen mer- kitys käytäntöjen kehittämisessä. Neu- vottelun kautta molemmat osapuolet löytävät uusia tapoja jäsentää todelli-
suutta ja luoda uudenlaisia yhteistyön muotoja. Uggerhøj paikantaa sosiaali- työn käytäntötutkimuksen (practice re- search) jatkumolle, joiden ulottuvuudet ovat ’Practice research on social work’
(tutkimus) ja ’Practitioner research’
(käytäntö). Käytäntötutkimuksen paik- ka tällä jatkumolla tulee määritellä joka kerta uudelleen yhteisissä neuvotteluis- sa.
Avril Bellinger, Danielle Bullen ja Deidre Ford tarkastelevat artikkelis- saan opiskelijoiden roolia käytäntö- tutkimuksen potentiaalina. Artikkeli perustuu yhden opiskelijan kokemuk- siin käytännön opetuksesta, jossa hän työskenteli kodittomien kanssa heidän tilanteensa parantamiseksi. Kirjoittajien johtopäätös on, että opiskelijat toimi- vat opiskeluvaiheessa ennakkoluulotto- mammin kuin jo käytännössä toimivat sosiaalityöntekijät. Tämän vuoksi opis- kelijoiden toimintastrategiat ovat usein toisenlaisia ratkaisuja luovia. Artikkeli haastaa sosiaalialan opettajia näkemään opiskelijoiden vahvuudet tutkimuksen tekijöinä uudella tavalla.
Martin Börjeson ja Kerstin Johansson etsivät artikkelissaan ruotsalaisen sosiaa- lityön tiedon tuotannon ja käytäntötut- kimuksen mallia. Kirjoittajien mukaan Ruotsissa useita vuosia kehitetyn hie- rarkkisen näyttöön perustuvan käytän- nön (EBP) mallin sijasta tulee nostaa keskiöön malli, jossa sosiaalityön käy- tännön toimijoiden rooli olisi entistä vahvempi. Mallin kehittämisen keskei- siksi haasteiksi todetaan tiedon luon- teen muutosten vaikutukset sosiaalisesti kestävän tiedon jäsentämisessä, pitkän ja lyhyen tähtäimen tietotuotannon ky-
kirja-arviot 240
symykset sekä empiiristen aineistojen hyödynnettävyyteen liittyvät dilemmat.
Åsa Rosengren, Ann-Marie Lindqvist ja Ilse Julkunen esittelevät artikkelissaan Raaseporissa toteutettua tapaustutki- musta, jossa haastateltiin kaupungin sosiaalitoimen eri sektoreiden johtajia erilaisista tiedontuotannon strategiois- ta. Kirjoittajat jäsentävät tiedontuotan- non käsitteellisen viitekehyksen avulla tuloksia, joiden mukaan monet erilai- set tiedonlähteet ja monipuolinen tieto yhdistettynä yhteiseen oppimisproses- siin ovat perusedellytyksiä tietoperus- taisten ja sensitiivisten käytäntöjen ke- hittämiselle.
Anne-Grete Jenssenin artikkeli analy- soi viisivuotisen käyttäjälähtöisen tut- kimushankkeen tuloksia, joiden tarkoi- tuksena oli tuottaa tietoa palveluiden käyttäjien osallistumisesta käytäntötut- kimukseen. Haasteet liittyvät erilaisiin tietokäsityksiin, toimijoiden tasa-arvoi- suuteen, eettisiin kysymyksiin sekä dia- login tärkeyteen koko tutkimusproses- sin aikana.
Teemanumero on kattava tietopaketti sosiaalityön käytäntötutkimuksen ny- kykeskusteluista. Se paikantaa mainiosti erilaisten toimijoiden näkökulmia liit- tyen tiedon tuottamiseen ja eri toimi- joiden rooleihin siinä.
Samalla kun sosiaalityön käytäntötut- kimus kutsuu pohtimaan tiedon luon- netta koskevien muutosten haasteita sosiaalityön tutkimukselle ja käytän- nöille, se myös samalla määrittää aktii- visen kansalaisen ideaalimallia, jossa eri toimijoiden nähdään aktiivisesti osal- listuvan yhteiseen tiedontuotantoon
sekä käytäntöjen ja palvelujen kehittä- miseen. Tämä on ilman muuta tärkeää esimerkiksi osallisuuden näkökulmasta.
Samalla on kuitenkin tarkasteltava kriit- tisesti käytäntötutkimukseen sisäänkir- joitettua aktiivista kansalaisuuskäsitettä ja sen monimutkaisia vaikutuksia paitsi sosiaalityön käytännöille myös erityi- sesti palvelun käyttäjille. Saako yhteis- kunnassamme enää lainkaan olla passii- vinen sivustaseuraaja? Tuleeko kaikkien osallistua yhteisten palvelujen kehittä- miseen ja tutkimiseen? Onko kansalai- sen negatiivinen ja passiivinen ääni yhtä hyväksyttyä kuin aktiivisen palvelun- käyttäjän näkemykset? Otetaanko ääni tai äänettömyys yhtä vakavasti? Mikä painoarvo kokemustiedolla on lopulta palvelujen kehittämisessä ja poliitti- sen päätöksenteon pohjana? Käytän- tötutkimuksen haasteena onkin jatkaa kriittistä tutkimusta niistä reunaehtois- ta, joissa toimijuutta ja kansalaisuutta tuotetaan ja rakennetaan. Kriittisen ja reflektiivisen kansalaisuuskäsityksen mahdollistaminen tarkoittaa tällöin sitä, että normia tietynlaiselle tavalle toimia käytäntötutkimuksen tiedontuotta- jana ja kumppanina ei tule etukäteen luoda. Kuten Helsingin vuoden 2012 käytäntötutkimuksen konferenssin jul- kilausumassa todetaan, sosiaalityön käy- täntötutkimuksessa tiedontuottajuus ja kumppanuus tulisi määritellä tapaus- kohtaisesti neuvotellen.
