Aisti ja tunne -koulutukset: aistimateriaalin hyödyntäminen lasten tunnetaitojen tukemisessa

AISTI JA TUNNE -KOULUTUKSET

Aistimateriaalin hyödyntäminen lasten tunnetaitojen tukemisessa

TEKIJÄT Hälinen Teija Leksis Sanna Oittinen Henna

OPINNÄYTETYÖ - AMMATTIKORKEAKOULUTUTKINTO

SOSIAALI-, TERVEYS- JA LIIKUNTA-ALA

Tiivistelmä Koulutusala

Sosiaali-, terveys- ja liikunta-ala Tutkinto-ohjelma

Sosionomin tutkinto-ohjelma Työn tekijät

Hälinen Teija, Leksis Sanna ja Oittinen Henna Työn nimi

Aisti ja tunne. Aistimateriaalin hyödyntäminen lasten tunnetaitojen tukemisessa

Päiväys 15.11.2021 Sivumäärä/Liitteet 45/5

Toimeksiantaja/Yhteistyökumppani Perheentalo-yhteistyö Iisalmi Tiivistelmä

Opinnäytetyö oli toiminnallinen kehittämistyö, jonka taustateoriana oli aistien ja tunteiden välinen yhteys eli se, kuinka aisteja stimuloimalla voidaan vaikuttaa tunteiden hallintaan. Ihmisellä on monia aisteja, joita tar- vitaan arkipäiväisissä tilanteissa. Jo varhaislapsuudesta alkaen lapsi tarvitsee monipuolisesti aisteja stimu- loivia ärsykkeitä, jotta aistijärjestelmä kehittyisi. Tunteet, jotka ovat mielen kokemusta kehon sisäisestä tun- teesta, vaikuttavat kokonaisvaltaisesti ihmisen hyvinvointiin.

Kehittämistyön tarkoitus oli antaa ohjausta aistivälineiden hyödyntämisestä huoltajille ja sosiaali- ja terveys- alan ammattilaisille, jotka työskentelevät lapsien ja perheiden parissa. Kehittämistyön tavoitteena oli tarjota tietoa siitä, kuinka lasten hyvinvointia ja tunnetaitojen kehitystä voidaan tukea aistiharjoitteiden avulla.

Huoltajille suunnatulla koulutuksella tarjottiin tukea vanhemmuuteen ja ammattilaisten koulutus antoi työvä- lineitä lasten aisti- ja tunnetaitojen vahvistamiseen.

Kehittämistyön toimeksiantajana oli Perhekeskus Onni ja Ilona Iisalmesta. Kehittämistyönä toteutettiin kaksi koulutusta ja kirjallinen tietopaketti. Koulutuksissa käsiteltiin teorioita, jotka ilmentävät aistien ja tunteiden välistä yhteyttä sekä niiden merkitystä lasten hyvinvoinnille. Koulutuksissa hyödynnettiin Perhekeskus Onni ja Ilonassa käytössä olevaa Ihana aistisalkku -materiaalia, jonka sisältämillä aistivälineillä havainnollistettiin, kuinka huoltajat ja ammattilaiset voivat tukea lasten hyvinvointia.

Kehittämistyö eteni lineaarisen mallin vaiheiden mukaan. Koulutuksia arvioitiin osallistujille lähetetyn Webro- pol-kyselyn tuloksien ja toimeksiantajalta saadun palautteen pohjalta. Koulutuksia pidettiin melko hyödylli- sinä ja osallistujat kokivat saaneensa tukea ja tietoa aistivälineistä sekä niiden hyödyntämisestä. Jatkokoulu- tusta toivottiin käytännönharjoitteista ja siitä, kuinka ammattilaiset voivat tukea lasten aisti- ja tunnetaitoja.

Jatkossa toimeksiantaja vastaa aistivälineiden käytön vakiinnuttamisesta osaksi Perhekeskus Onni ja Ilonan toimintaa ja järjestää tarvittaessa lisää koulutusta.

Avainsanat

Aistit, aistihäiriöt, tunteet, tunnetaidot, Perhekeskus Onni ja Ilona

Abstract Field of Study

Social Services, Health and Sports Degree Programme

Degree Programme in Social Services Authors

Hälinen Teija, Leksis Sanna and Oittinen Henna Title of Thesis

Sense and emotion. Presentation of using sense-stimulating material in supporting emotional skills of chil- dren

Date 15.11.2021 Pages/Appendices 45/5

Client Organisation /Partners

Familyhouse Partnership collaboration/ Family center Onni and Ilona Abstract

The Thesis was a practice-based Thesis, which was based on the connection between senses and emotions and how to have an effect on emotions by stimulating senses. People have many senses, which are needed in everyday life. Since early childhood a child needs stimulation for senses, so that the system for senses can develop. Emotions, which are mind’s experiences of body’s inner feeling, effect human’s well-being.

The purpose of the Thesis was to give guidance, to professionals and parents, in using tools for stimulating senses. The aim of the Thesis was to give information and practices for parents and professionals, so that they can support children practising their emotional skills by using sense practises. For parents there was provided peer support and for professionals information on how to strengthen the senses and emotional skills.

The mandator for the Thesis was Family center Onni and Ilona in Iisalmi. The practise-based Thesis includes two presentations and a theory-based work. In these presentations there were presented theories of the connection between senses and emotions and their meaning for children’s well-being. In presentations there was used a material called Ihana aistisalkku, which was from Family center Onni and Ilona and which in- cludes several tools for stimulating senses. With these tools it was clarified, how parents and professionals can support children’s well-being.

The practise-based Thesis proceeded by linear model. Presentations were evaluated based on the re- sponses of Webropol enquiry, and the feedback given by the mandator. Presentations were found useful, and the participants felt that they got information and support for using these tools and how to use them in their work with children. Continuing presentations for sense practises was hoped and, how the professionals can support children’s skills in emotions and senses. In the future the mandator is responsible for using these tools for stimulating senses and establishing them in Family center Onni and Ilona. The mandator can also arrange more presentations of senses and emotions.

Keywords

Senses, sensory processing disorders, emotions, emotional skills, Family center Onni and Ilona

SISÄLTÖ

1 JOHDANTO ... 5

2 TOIMEKSIANTAJAN JA IHANA AISTISALKKU -MATERIAALIN ESITTELY... 6

3 KAUKO- JA LÄHIAISTIT ... 9

3.1 Sensorinen integraatio ja sensorisen integraation häiriö ... 10

3.2 Aistien merkitys lapsen kehitykselle ja oppimiselle ... 12

4 TUNTEET JA TUNNETAIDOT ... 13

4.1 Tunnetaitojen merkitys lapsen hyvinvoinnille ... 14

4.2 Tunnetaitojen kehittyminen ... 15

4.3 Tunneälyn merkitys tunteiden hallinnassa ... 16

5 AISTIEN YHTEYS TUNTEISIIN JA AISTIHARJOITTEIDEN MERKITYS TUNTEIDEN HALLINTAAN ... 19

5.1 Huoltajien rooli lapsen aisti- ja tunnetaitojen kehittymisessä ... 20

5.2 Ammattilaisten rooli lapsen aisti- ja tunnetaitojen kehittymisessä ... 22

6 KEHITTÄMISTYÖN TARKOITUS JA TAVOITE ... 24

7 KEHITTÄMISTYÖNÄ AISTI JA TUNNE -KOULUTUKSET ... 25

7.1 Tavoitteiden määrittely ... 25

7.2 Koulutusten suunnittelu ... 27

7.3 Koulutusten toteutus ... 32

7.4 Arviointi... 33

8 POHDINTA ... 37

8.1 Kehittämistyön prosessin ja tuotoksen arviointi ... 37

8.2 Eettisyys ja luotettavuus ... 39

8.3 Ammatillinen kasvu ... 40

8.4 Hyödyllisyys ja kehittämisideat ... 41

LÄHTEET ... 43

LIITE 1: VANHEMPIEN KOULUTUKSEN MAINOS ... 46

LIITE 2: AMMATTILAISTEN KOULUTUKSEN MAINOS ... 47

LIITE 3: AISTI JA TUNNE -KOULUTUSMATERIAALI ... 48

LIITE 4: AMMATTILAISTEN KOULUTUKSEN LISÄMATERIAALI ... 57

LIITE 5: KOULUTUKSEN WEBROPOL-PALAUTEKYSELY ... 58

1 JOHDANTO

Tunnetaidot, tunneäly, sosiaaliset taidot, vuorovaikutus ja sosioemotionaalinen tuki ovat käsitteitä, joita esiintyy tällä hetkellä tiheään sosiaali- ja kasvatusalaan liittyvässä keskustelussa. Tunnetaidot ja vuorovaikutustaidot ovat asioita, jotka vaikuttavat kokonaisvaltaisesti lasten ja perheiden hyvinvoin- tiin (Sinkkonen 2001; Köngäs 2019). Valtakunnallisesti sekä alueellisesti eri toimijat kuten varhais- kasvatus, erilaiset hankkeet ja kolmannen sektorin toiminta ovat tärkeässä roolissa, kun tuetaan perheitä heidän kasvatustehtävässään. (LAPE-hanke 2018.) Lasten hyvinvoinnin tukemiseksi on saa- tavilla myös erilaisia tunnetaitomateriaaleja ja tunnetaitovalmennuskoulutuksia niin huoltajille kuin ammattikasvattajille (Pöyhönen & Livingstone, 2019; Neuvokas perhe, 2020; Saarinen 2020;). Lapsi- perheiden kokonaisvaltainen tukeminen on ajankohtainen aihe yhteiskunnallisesti, mutta tulevina sosionomeina ja varhaiskasvatuksen opettajina ajankohtainen myös oman asiantuntijuuden ja am- matti-identiteetin kehittymisen näkökulmasta.

Opinnäytetyön teoriaosuudessa käsitellään aistien, tunteiden ja tunnetaitojen merkitystä sekä tutki- taan kirjallisuudesta aistien ja tunteiden välistä yhteyttä lapsen hyvinvoinnin tukemiseksi. Aistihar- joitteiden avulla lapsi voi tilanteen mukaan rauhoittaa itseään tai kohdistaa keskittymistään tiettyyn asiaan kerrallaan (Sainio, Pajulahti & Sajaniemi, 2020, 60–62). Aistiharjoitteiden avulla voidaan myös tukea muun muassa vuorovaikutussuhteiden kehittymistä, tunnesäätelyn kehittymistä sekä lapsen yksilöllistä reagointia aistiärsykkeisiin (Ayres, 2015; Kranowitz 2015). Kehittämistyön tuot- teena syntyi kaksi koulutusta, joista toinen koulutus suunnataan huoltajille ja toinen sosiaali- ja ter- veysalan ammattilaisille.

Opinnäytetyö on kehittämistyö, jonka toimeksiantajana on Perhekeskus Onni ja Ilona Iisalmessa. Se on yksi Perheentalo -yhteistyön toimintamuodoista ja sen toiminta on monipuolista lapsiperheille suunnattua toimintaa. Perheentalo -yhteistyö on tehnyt Savon vammaisasuntosäätiön kanssa yhteis- työssä Lastu-hankkeen aikana Ihana aistisalkku –materiaalin. Ihana aistisalkku on kirjallinen materi- aali, jossa esitellään erilaisia aistivälineitä. Nämä aistivälineet löytyvät Perhekeskus Onni ja Ilonasta.

(Savas 2019). Toimeksiantaja toivoi aistivälineiden tulevan monipuolisempaan ja aktiivisempaan käyttöön Perhekeskus Onni ja Ilonan toiminnassa. Kehittämistyön aikana aistimateriaalin tueksi etsit- tiin teoriaa, kuinka erilaisia aistiharjoitteita tekemällä voidaan tukea tunnetaitojen kehittymistä.

Kehittämistyön tarkoitus on antaa ohjausta aistimateriaalin hyödyntämiseen järjestämällä kaksi kou- lutusta. Lisäksi tarkoituksena on antaa sekä huoltajille että ammattilaisille tietoa ja vinkkejä siitä, miten aistivälineiden ja -harjoitteiden avulla voidaan tukea lasten aisti- ja tunnetaitojen kehittymistä.

Koulutusten tavoitteena on tarjota osallistujille tietoa siitä, millainen merkitys aistiharjoitteilla on las- ten hyvinvoinnille sekä siitä, kuinka aisteja hyödyntämällä voidaan harjoitella tunnetaitoja. Lisäksi huoltajille suunnatun koulutuksen tavoitteena on vanhemmuuden tukeminen. Koulutusten aikana huoltajilla on mahdollisuus tavata muita huoltajia ja saada toisiltaan vertaistukea.

2 TOIMEKSIANTAJAN JA IHANA AISTISALKKU -MATERIAALIN ESITTELY

Kehittämistyön toimeksiantajana on Perhekeskus Onni ja Ilona Iisalmesta. Onni ja Ilona on avoin kohtaamispaikka, jota hallinnoi Mannerheimin Lastensuojeluliiton Iisalmen yhdistys ry. Perhekeskus Onni ja Ilona on Perheentalo -yhteistyön näkyvin toimintamuoto. Perheentalon tavoitteena on olla edistämässä yhteistyötahojen kanssa lapsiperheiden arjessa pärjäämistä ja tukemassa huoltajia hei- dän kasvatustehtävässään. Perheentalon toiminta on perhelähtöistä ja vahvasti vuorovaikutuksel- lista. Erilaiset vertaistukiryhmät ja kokemusten jakaminen näkyvät Perheentalon arkisessa toimin- nassa vahvasti. Kaikilla näillä tavoitteilla pyritään myös vahvistamaan lapsen sekä heidän vanhem- piensa tunnetaitojen kehitystä. (Perheentalo julkaisuaika tuntematon.)

Perheentalo -yhteistyö on käynnistynyt vuonna 2004 Iisalmessa ja sen toiminta-ajatus on toteuttaa varhaisen tuen kumppanuusmallia ammatillisesti johdetun vapaaehtoistyön muodossa. Perheentalon toiminta perustuu lapsiperheille annettavaan varhaiseen tukeen, perheiden hyvinvointiin ja osallisuu- den tukemiseen. Perheentalo on paikka, jossa voi kohdata muita perheitä, saada asiantuntevaa opastusta, tukea ja keskusteluapua myös moniammatillisesti. Toiminta tukee osaltaan kaupungin lapsiperheille suunnattuja lapsiperhepalveluita. Perheentalo Iisalmesta tarjoaa lapsiperheille avointa toimintaa, jolla tuetaan lapsia ja huoltajia heidän arjessaan. Paikka toimii matalan kynnyksen peri- aatteella ja on esteetön sekä saavutettavissa oleva, kaikkien perheiden kohtaamispaikka. (Perheen- talo julkaisuaika tuntematon.)

Kehittämistyössä hyödynnettiin Ihana aistisalkku -materiaalia. Ihana aistisalkku -materiaali on kehi- tetty yhteistyössä Savon vammaisasuntosäätiön (Savas) kanssa Lastu-projektin aikana 2016–2018.

Ihana aistisalkku on kirjallinen materiaali, jossa kerrotaan lyhyesti aisteista ja siitä, kuinka ne ovat läsnä vuorovaikutuksessa ja lapsen kehityksessä sekä aistileikkien merkityksestä. Lisäksi materiaa- lissa esitellään erilaisia aistivälineitä, joita löytyy Perhekeskus Onni ja Ilonasta. Materiaalin lopussa kerrotaan vielä lyhyesti musahetken rakentumisesta sekä hyödyistä ja annetaan ohjeet äänilottope- lin rakentamiseen. (Savas 2019, 3–6, 22–23.) Ihana aistisalkku -materiaalissa olevat aistivälineet on esitelty taulukossa 1.

Ihana aistisalkku -materiaali sisältää runsaasti erilaisia aistivälineitä (taulukko 1). Monet aistiväli- neistä auttavat keskittymään, rentotumaan ja rauhoittumaan, esimerkiksi painopeitto, painolisko ja tunnustelukäärme. Niitä voidaan hyödyntää muun muassa rentoutushetkissä ja leikeissä. Painotuot- teet auttavat myös kehon hahmotuksessa. Kehonhahmotuksessa ja rentoutuksessa voidaan käyttää myös nystyräpalloja, erilaisia teloja ja siveltimiä sekä päänhierontalaitetta. Lisäksi ne tuovat rentout- taessaan myös tuntoaistikokemuksen. Myös tanglen pyörittely käsissä auttaa lasta keskittymään.

Erityisesti aistihakuiset tai aistiyliherkät hyötyvät tanglen rauhoittavasta vaikutuksesta. Rentoutumi- sessa ja rauhoittumisessa voidaan käyttää myös erilaisia ääntä ja musiikkia tuottavia aistivälineitä, kuten unimusiikki- ja tähtivaloprojektoria, shanti- eli tuulikelloa ja isoa merirumpua. Tuulikelloa ja merirumpua voidaan käyttää myös soittimina säestämään laulua tai satua. (Savas 2019, 8–11, 20.) Ihana aistisalkku -materiaalissa on aistivälineitä (taulukko 1), joiden avulla voidaan stimuloida ja harjoittaa monipuolisesti eri aisteja. Multisensorinen geeli stimuloi yhtäaikaisesti kuulo-, tunto-, haju-

ja näköaistia antaen voimakkaan ja kokonaisvaltaisen aistimuksen. Tunnustelutyynypelissä käyte- tään ja harjoitetaan sekä tunto- että kuuloaistia, äänet-muistipelissä kuuloaistia, tuoksupurkkien avulla voidaan kehittää hajuaistia ja makaroni- ja tuntoaistilaatikot kehittävät tuntoaistia. Monipuo- listen aistiharjoitteiden lisäksi näiden avulla voidaan harjoittaa myös keskittymistä. (Savas 2019, 12–

15.)

Ihana aistisalkku -materiaali pitää sisällään aistivälineitä (taulukko 1), joilla voidaan tukea rauhoittu- mista ja harjoittaa aisteja sekä samalla myös kehittää monipuolisesti karkea- ja hienomotorisia tai- toja. Liikkumista ja motoriikkaa voidaan tukea aistilaatan, aistilevyjen, tasapainolaudan, motoriikka merkintäsarjan, rakennuspalikoiden ja leikkivarjon avulla. Niitä voidaan käyttää muun muassa temppu- ja tasapainoradan rakentamisessa. Myös ilmatäytteinen aktiivityyny soveltuu tasapainon harjoittamiseen. Lisäksi sitä voidaan käyttää ylivilkkaan lapsen istuinalustana. Hienomotorisia taitoja voidaan puolestaan tukea muovailuvahan avulla. Muovailuvahalla muovaillessaan lapsi keskittyy ja rauhoittuu. Lisäksi sitä voidaan käyttää negatiivisten tunteiden ja ajatusten purkamiseen. Rakennus- palikat ja Tangram geelimuodot kehittävät silmän ja käden yhteistyötä sekä sorminäppäryyttä. (Sa- vas 2019, 12–19.)

Seuraavassa taulukossa kuvataan kootusti Ihana aistisalkku -materiaalin sisältämät aistivälineet:

TAULUKKO 1. Kooste Ihana aistisalkku -materiaalista (Savas 2019).

Painopeitto Rauhoittaa, lievittää ahdistusta, helpottaa levottomuutta ja unensaantia. Akti- voi mielihyvähormoneiden tuotantoa ja auttaa kehon hahmottamisessa. Aut- taa saavuttamaan turvallisuuden tunnetta.

Manimo painolisko Auttaa rentoutumaan ja keskittymään.

Tunnustelukäärme Auttaa keskittymään ja rauhoittumaan.

Nystyräpallot Soveltuu kehonhahmotusharjoituksiin, hierontaan, sormiharjoitteluun ja pin- taverenkierron parantamiseen.

Päänhierontalaite Aktivoi päänalueen pintaverenkiertoa ja rentouttaa. Tuo tuntoaistikokemuk- sen.

Tangle Auttaa keskittymään, vähentää stressiä sekä harjoittaa käden lihaksia ja ke- hittää hienomotoriikkaa.

Unimusiikki- ja

tähtivaloprojektori Auttaa rauhoittumaan ja rentoutumaan.

Multisensorinen geeli Stimuloi kuulo-, tunto-, haju- ja näköaistia.

Tangram geelimuodot Harjoittaa silmän ja käden yhteistyötä sekä sorminäppäryyttä.

Aistilaatta Aktivoi lasta liikkumaan. Käytetään motoriikka- ja aistiharjoitteissa.

Luonnonmukainen

muovailuvaha Edistää keskittymistä. Kehittää hienomotorisia taitoja, luovuutta ja mielikuvi- tusta.

Tuoksupurkki Aktivoi hajuaistia. Kehittää kykyä erotella hajuja toisistaan ja paikallistaa ha- julähteitä.

Makaronilaatikko Kehittää tuntoaistia.

Tuntoaistilaatikko Kehittää tuntoaistia.

Tunnustelu-

tyynypeli Kehittää hahmottamista tunto- ja kuuloaistin avulla.

Äänet-muistipeli Harjoittaa keskittymistä, kuuntelua ja muistia sekä erottelemaan kuuloaistin avulla eri ääniä.

Aistilevyt Harjoittaa tuntoaistia ja motoriikkaa.

Ilmatäytteinen

aktiivityyny Istuinalustana stimuloi ja hieroo lihaksia. Lattialla käytettynä kehittää tasapai- noa ja lihaskoordinaatiota.

Tasapainolauta Vahvistaa motorisia taitoja, tasapainoa, lihaksia ja koordinaatiota.

Motoriikka merkintäsarja

Harjoittaa motoriikkaa.

Rakennuspalikat Kehittää motoriikkaa, koordinaatiota ja käsien lihaksia sekä silmän ja käden yhteistyötä.

Leikkivarjo Harjoittaa motorisia-, sosiaalisia- ja vuorovaikutustaitoja.

Shanti- eli tuulikello Auttaa rentoutumaan.

Iso merirumpu eli aaltorumpu

Auttaa rentoutumaan.

Sadeputki Voidaan katsella kuulien liikettä ja kuunnella solisevaa ääntä.

3 KAUKO- JA LÄHIAISTIT

Aisteja tarvitaan, jotta pystyy toimimaan. Ihminen nauttii luonnostaan erilaisista aistimuksista ja sa- malla aistit ruokkivat aivoja. Jo pienet lapset hakeutuvat tilanteisiin, joissa voi saada eri aistien kautta koettuja aistimuksia. (Ayres 2015, 34.) Aistimuksiin reagoidaan yksilöllisesti (Tompuri 2016, 20). Kaikenlainen tekeminen tuottaa aistimuksia kuten liikkuminen, syöminen ja koskettaminen. Ais- teilla reagoidaan sekä kehon ulkopuolelta että sisäpuolelta tuleviin aistiärsykkeisiin. Ihmisillä on useita aisteja, jotka luokitellaan kauko- ja lähiaisteihin, lähiaisteja kutsutaan myös piiloaisteiksi. Kau- koaisteihin kuuluvat: kuulo-, näkö-, maku-, haju- ja tuntoaisti. Kaukoaistit reagoivat kehon ulkopuo- lisiin aistiärsykkeisiin. Ihminen tiedostaa kaukoaistit ja niitä voi jossain määrin hallita. Lähiaistit ovat välttämättömiä ja vastaavat kehon sisäisestä toiminnasta, eikä niitä pysty hallitsemaan. Lähiaisteihin kuuluvat vestibulaarinen aisti eli liike- ja tasapainoaisti, proprioseptiivinen aisti eli asentotunto ja tak- tiilinen aisti eli tuntoaisti. (Kranowitz 2015, 63–66.) Näiden lisäksi ihmisellä on viskelaarinen aisti, joka kertoo kehon sisäisistä tapahtumista. Viskelaarinen aistijärjestelmä on elintärkeä ja sen tuotta- mat aistiärsykkeet auttavat säätelemään autonomisen hermoston toimintoja. (Ayres 2015, 82.) Kaikkia aisteja tarvitaan, jotta voidaan ymmärtää aistien välittämää tietoa. Aistitiedon avulla her- mosto tuottaa reaktioita kehon ja mielen tarkoituksenmukaiseen toimintaan. Aistien avulla saadaan paljon tietoa kehosta sekä ympäristöstä. Näköaistin avulla tulee tietoiseksi ympäristöstä ja esineiden sijainnista. Myös kuuloaisti auttaa aistimaan ympärillä tapahtuvia asioita. On tärkeää, että kuuloaisti yhdistyy muuhun aistitietoon, koska se mahdollistaa ymmärryksen kuullusta. Makuaistin avulla voi tunnistaa maun, joka koskettaa suuta. Maku- ja hajuaistin avulla osataan myös välttää syötäväksi kelpaamattomia aineita ja pilalle menneitä ruokia. Lisäksi hajuaisti voi herättää sekä myönteisiä että kielteisiä tunteita, muistoja ja mielleyhtymiä. (Ayres 2015, 74–77.) Pienellä lapsella aistimukset ovat hyvin kokonaisvaltaisia ja tunneperäisiä. Vasta vuorovaikutuksessa aistien käyttäminen tarkentuu henkilökohtaiseksi ja lapsi aistii itse sekä vastaanottamalla että tuottamalla aistimuksia. (Papunet 2021.)

Taktiilinen aisti eli tuntoaisti on ihmisen suurin aistijärjestelmä ja sen vaikutukset näkyvät fyysisessä, psyykkisessä ja emotionaalisessa toiminnassa (Paterson 2007, 2). Tuntoaistimuksia saadaan koko ihon alueelta ihon koskettaessa jotakin. Tuntoastin avulla saadaan tietoa, jota tarvitaan muun mu- assa muiden aistien ja sosiaalisten taitojen kehittymisessä sekä koulunkäynnissä. Tuntoaistijärjes- telmä voidaan jakaa kahteen osa-alueeseen, jotka ovat suojaava/ puolustava järjestelmä ja erotte- leva järjestelmä. Suojaava/ puolustava järjestelmä toimii jo heti syntymästä lähtien, mutta kehityk- sen myötä tietoisuus aistijärjestelmän toiminnasta heikkenee ja ihminen oppii sietämään sellaisiakin tuntoaistimuksia, jotka ovat aiemmin ärsyttäneet. Suojaavan/ puolustavan järjestelmän heikenty- essä, erotteleva järjestelmä vahvistuu. Tämän avulla tunnistetaan kosketus, osataan kertoa missä ja millä voimakkuudella kosketus tuntuu sekä hahmotetaan esineitä. Kun lapsi kärsii tuntoaistin häiri- östä, hän ei halua koskea esineitä tai ihmisiä eikä halua, että häntä kosketaan. Lapsen on vaikea erottaa tuntoaistimuksia toisistaan, esimerkiksi onko kosketus ystävällinen vai hyökkäävä. Lisäksi hänellä voi olla vaikeuksia kuvailla esineiden fyysisiä ominaisuuksia. (Kranowitz 2015, 87–90.) Koska taktiilinen aisti eli tuntoaisti kehittyy lapsella ensimmäisenä, se on vahvin aisti ennen muiden aistien kehittymistä. Jo varhaisesta lapsuudesta lähtien lapsen on saatava riittävästi tuntoaistia, mutta myös

kaikkia muita aisteja stimuloivia ja niihin kohdistuvia aistiärsykkeitä. Ilman erilaisia ärsykkeitä aisti- järjestelmä ei kehity kunnolla. (Hickman Brynie 2009, 6; Ayres 2015, 73–78.)

Taktiilisen aistin lisäksi lähiaisteihin kuuluvat vestibulaarinen ja proprioseptiivinen aisti, joiden nor- maali toiminta luo perustan lapsen terveelle kehitykselle ja auttaa lasta kohdistamaan huomion ul- koiseen maailmaan (Kranowitz 2015, 66). Vestibulaarinen aistijärjestelmä alkaa kehittyä sikiöaikana.

Vestibulaarinen, eli liike- ja tasapainoaisti, kertoo asennon suhteessa painovoimaan. Se kertoo, liiku- taanko vai ei, sekä millä nopeudella ja mihin suuntaan. Proprioseptiivinen aistijärjestelmä viestii li- hasten ja nivelten liikkeistä ja sen avulla pystytään liikkumaan ilman erityistä ponnistelua. Mikäli pro- prioseptiivinen aistijärjestelmä ei toimi kunnolla, joudutaan turvautumaan enemmän näköaistiin. Täl- löin joudutaan katsomaan omaa kehoa, sen liikkeitä ja tekemistä. Lapsella tämä näkyy vaikeutena kaikessa tekemisessä, mikäli hän ei voi katsoa tekemistään koko ajan. Harvoin edes huomataan ves- tibulaarisen ja proprioseptiivisen aistijärjestelmän tuottamia aistiärsykkeitä, ellei niihin kiinnitä eri- tyistä huomiota. (Ayres 2015, 78–81.)

3.1 Sensorinen integraatio ja sensorisen integraation häiriö

Aivot säätelevät aistien välittämiä viestejä ja säätely tasapainottaa tulevia aistimuksia. Päivittäin saa- daan miljoonia aistimuksia. Osa niistä on hyödyllisiä, mutta suurin osa on epäolennaisia sen hetki- seen tilanteeseen, kun aivot vaimentavat näitä aistikokemuksia. Vaimentaminen auttaa siihen, ettei huomio kiinnity jokaiseen saatuun aistimukseen. (Kranowitz 2015, 67.)

Sensorinen integraatio, aistitiedon käsittely on neurologinen prosessi, joka jäsentää kehosta ja ympäristöstä keräämäämme tietoa selviyty- äksemme arkielämässä. Sensorinen integraatio tapahtuu keskusher- mostossa, joka koostuu neuroneista, selkäytimestä ja aivosta. Kes- kushermoston pääasiallinen tehtävä on aistitiedon yhdistäminen eli sensorinen integraatio. (Kranowitz 2015, 66.)

Aivojen tulee pystyä järjestelemään tietoa selkeästi, jotta ne voivat tuottaa tilanteeseen sopivia aja- tuksia, tunteita sekä hahmotustoimintoja. Sensorinen integraatio on prosessi, jonka aikana aivot ja keskushermosto käsittelevät erilaisia aistimuksia ja kokoavat ne yhteen. Se, että aivojen eri osien yhteistyö ja hermosto toimivat hyvin, näkyy käytännössä lapsilla toimintakyvyssä, käyttäytymisen hallinnassa ja kaikessa oppimisessa. (Ayres 2015, 60–62.)

Jos aivoissa ilmenee aistien käsittelyssä häiriöitä, voi puhua aistitiedon käsittelyn häiriöstä eli senso- risen integraation häiriöstä. Siitä käytetään myös lyhennettä SI-häiriö. Kun häiriötä ilmenee, aistien antamaa informaatiota on vaikea tulkita. Aistietoa voi olla haastavaa jäsentää toimiakseen kuten normaalissa tilanteessa toimitaan. SI-häiriöisen voi olla hankalaa oppia uusia asioita, jäsentää käyt- täytymistään ja uusiin asioihin reagoiminen voi olla vaikeaa. Yleisin oire on aistimuksiin, eli tunto-, liike-, asentotunto-, näkö-, ääni-, haju- ja maku -aisteihin, yliherkästi tai aliherkästi reagointi. Toi- sena oireena voi mainita toiminnan ja käyttäytymisen hallinnan ongelmat, jotka voivat ilmetä esi- merkiksi ylivilkkautena, matalana aktiivisuutena tai keskittymisvaikeutena. Myös erilaisia tunne-elä- män säätelyn vaikeuksia ilmenee aistiyliherkillä lapsilla. Oireet ovat jokaisella erilaisia ja yksilöllisiä.

Mutta kuten tutkimuksissa painotetaan, diagnosointi on tehtävä huolella, sillä kaikilla lapsilla esiintyy toisinaan ylivilkkautta tai käyttäytymisongelmia. Siltikään kaikilla lapsilla ei voida sanoa olevan SI- häiriötä, vaikka samankaltaisia vaikeuksia esiintyisi. (Ayres 2015, 29–35; Kranowitz 2015, 33–42.)

Aistiyliherkillä lapsilla erilaisten tunteiden huomioiminen ja tunnistaminen voi viedä enemmän aikaa ja erilaiset aistiärsykkeet voivat olla voimakkaita, samoin niiden aiheuttamat tunteet. On hyvä ope- tella tunnistamaan tilanteita, jotka voivat laukaista tunneryöpyn ja opetella lapsen kanssa erilaisia rauhoittumisen malleja, kuten sylihetkeä, silittämistä tai rauhallista keskustelua. Rauhoittumisen malli on aina hyvin yksilöllinen. Tärkeää on, että lapselle sanoitetaan tunnereaktioita, eikä syyllistetä häntä tunteiden ilmaisusta. Tunteita saa ja pitää ilmaista, mutta lapselle on annettava rajat ja kei- noja, joilla hän voi ilmaista tunteitaan turvallisesti. Lapsen omat voimavarat on otettava käyttöön ja on löydettävä yksilöllisiä ratkaisuja, joilla tukea lapsen aistien kehitystä ja samalla tunnetaitojen hal- lintaa. (Ayres 2015, 247—250; Kranowitz 2015, 237–242.)

Aistitiedon käsittelyn häiriöllä voi olla vaikutusta aistimusten tehottomaan vastaanottoon, neurologi- seen toimintahäiriöön ja/ tai puutteelliseen motoriseen, kielelliseen tai emotionaaliseen reaktioon.

Puhutaan yliherkkyydestä, aivojen ylikuormittumisesta. Silloin aivot ottavat vastaan liikaa aistitietoa, ja tulevan tiedon säätely on vaikeaa. Yliherkästi reagoivat pyrkivät välttämään aistiärsykkeitä, jotka nostavat heidän vireystilaansa. Aistimuksiin alireagoivien aivot eivät puolestaan vastaanota aistitie- toa riittävästi ja aistimuksia on vaikea säädellä. Aliherkästi reagoivat pyrkivät saamaan aistiärsyk- keitä säännöllisesti nostaakseen omaa vireystilaansa. (Kranowitz 2015, 77.)

Yliherkästi aistimuksiin reagoivat ihmiset huomaavat erityisen herkästi tietyt aistimukset. Yliherkkä reagointi vaikuttaa vireystilaan pitäen sen korkealla pitkin päivää. (Tompuri 2016, 20.) Yliherkästi reagoiva lapsi kokee aistimukset liian voimakkaina ja ylivirittyy niistä. Hän voi kiinnittää huomiota kaikkiin aistimuksiin eikä osaa vaimentaa epäolennaisia aistimuksia. Yliherkästi reagoivat lapset ovat usein puolustuskannalla ja voivat tulkita muun muassa kosketuksen väärin (ystävällisen kosketuksen lyöntinä). He voivat jopa vältellä kosketus- ja liikeaistimuksia tuottavia tilanteita, etteivät saisi lisää aistiärsykkeitä. Myös rutiinien muuttuminen, kovat äänet ja tilanteet, joissa on paljon ihmisiä, voivat olla heille haastavia. (Kranowitz 2015, 78–79.)

Yliherkän reagoinnin vastakohtana voidaan pitää aliherkkää eli heikkoa reagointia, vaikka joitain sa- manlaisia piirteitä voi löytyä molemmista. Aliherkästi reagoiva lapsi ei saa riittävästi aistitietoa, koska hänen aivonsa reagoivat aistimuksiin tavallista heikommin. Lapsi saattaa hakea aistiärsykkeitä itse esimerkiksi tunnustelemalla, koskettelemalla tai jopa osumalla toisiin ihmisiin tai esineisiin. Aistitietoa haetaan myös suun kautta, pureskelemalla esimerkiksi vaatteita tai leluja. Lapsi voi väsyä helposti eikä tee usein aloitteita, vaan on pikemminkin passiivinen. Reagoipa lapsi aistimuksiin yli- tai aliher- kästi, hänen voi olla vaikea ymmärtää elekieltä ja hän voi ymmärtää vihjeet väärin. On myös mah- dollista, että lapsi reagoi toisinaan aistiärsykkeisiin yliherkästi ja toisinaan aliherkästi. Hän saattaa hakea voimakkaita aistikokemuksia toisena päivänä, vaikka ei siedä niitä, ja vältellä niitä jonain toi- sena päivänä. Reagointiin voi vaikuttaa moni asia, esimerkiksi aika, paikka ja saatu ärsyke. (Krano- witz 2015, 79–80.)

3.2 Aistien merkitys lapsen kehitykselle ja oppimiselle

Alle kouluikäisen lapsen oppiminen on hyvin laaja-alaista ja keskittyy lapsen kehityksen varhaisiin oppimisen kokemuksiin. Oppimiseen tarvitaan kaikkia eri aisteja, niin motorisia kuin sensorisia ais- teja ja siksi sensomotoristen taitojen kehittyminen ja harjoittaminen ovat tärkeitä oppimisen kan- nalta. Kun perusasiat, kuten oman kehon hallinta ja erilaisten aistien tuomat ärsykkeet ovat selkeitä, lapsi voi alkaa oppimaan vaativampia asioita. (Ayres 2015, 84.)

Aistisäätelyn ongelmat voivat näkyä sekä tunne-elämän vaikeuksina että oppimisvaikeuksina. Oppi- misen häiriöt voivat ilmetä pienellä lapsella liikkumaan oppimisen hitautena tai vaikeutena. Nämä ongelmat liittyvät aivojen prosessoinnin ongelmiin. Kaikkia eri aisteja tarvitaan toimimaan yhdessä, jotta älyllisten ja sosiaalisten taitojen oppiminen on helpompaa. Jos sensorisen integraation kehityk- sessä on puutteita tai vaikeuksia, eli aivot aistivat ja tulkitsevat aistimuksia huonommin, on asioiden tekeminen ja oppiminen vaikeampaa ja hitaampaa. Oppimista voi vaikeuttaa se, ettei lapsi ymmärrä sanallisia tai sanattomia vihjeitä, tai hänen on vaikea tulkita niitä. On myös mahdollista, että lapsi osaa tulkita vihjeitä, mutta ei kykene muuttamaan omaa käyttäytymistään tarkoituksenmukaiseksi.

(Ayres 2015, 34–36; Kranowitz 2015, 34.)

Kehitys tapahtuu sosiaalisessa ja emotionaalisessa vuorovaikutuksessa muiden ihmisten kanssa. Il- man tätä vuorovaikutussuhdetta ei saa kokemuksia ja oppia tunne-elämästä sekä vuorovaikutustai- doista. (Keltikangas-Järvinen 1994, 121–126.) Sosioemotionaalisen kokonaisuuden muodostavat tunne- ja itsesäätelytaidot, sosiokognitiiviset taidot, sosiaaliset taidot, kiintymyssuhteet ja osallisuus sekä tavoitteet. Sosioemotionaaliset vaikeudet näkyvät sosiaalisessa toiminnassa muiden ihmisten kanssa esimerkiksi siten, että tunteita on vaikea ilmaista tai tunnistaa. (Pihlaja 2004, 214–219; Hin- tikka, 2018, 14–15.)

Lapsen ja huoltajan välinen kiintymyssuhde on tärkeä lapsen kehitykselle (Huttu & Heikkinen 2017, 91). Kiintymyssuhdetta käsitellessä puhutaan tavasta, jolla lapsi on kiinnittynyt toiseen ihmiseen.

Tutkimuksissa on saatu selville, että mikäli lapsen kiintymyssuhde on turvallinen, sillä on myönteisiä vaikutuksia lapsen myöhempään kehitykseen sosiaalisesti, kognitiivisesti ja emotionaalisesti. (Sink- konen 2001, 151–152; Moore 2021, 15.) Aisteista näköaistin kehittyminen on tärkeä vaihe tunne- elämää ajatellen. Myös musiikin kuuleminen vaikuttaa tunteisiin sekä kognitiiviseen kehitykseen.

Haju- ja makuaisti tuovat pienelle lapselle tuttuuden tunteita ja turvaa. (Huttu & Heikkinen 2017, 81–89.)

4 TUNTEET JA TUNNETAIDOT

Psykologian tohtori Marja Kokkonen avaa tunteiden laajaa merkitystä ja toteaa, että lajikehitykselli- sesti tunteiden tehtävä on merkityksellinen. Tunteet vaikuttavat ihmisen kaikkeen toimintaan, käyt- täytymiseen ja hyvinvointiin ja niiden avulla opitaan itsestä koko ajan uutta. (Kokkonen 2017, 11–

17.) Evoluution myötä muovautuneisiin yleismaailmallisiin perustunteisiin kuuluvat ilo / mielihyvän tunne, viha, suru, pelko, hämmästys ja inho (Nummenmaa 2010, 34–35). Tunteet kuuluvat ihmisen elämään jo heti ensiaskeleista lähtien. Tunteet eli emootiot sekä empatiakyky kehittyvät jatkuvasti lapsen kasvaessa. Varhaislapsuudessa tunteisiin reagoidaan itkulla ja muut tunteiden ilmaisumuodot ilmenevät vähitellen lapsen kehittyessä. Tunteiden oppimiseen tarvitaan vuorovaikutussuhdetta tois- ten ihmisten kanssa. Pienten lasten tunteet ovat hyvin konkreettisia ja vasta kouluiässä tunteiden tunnistaminen on laajempaa. (Opetushallitus 2021.) On hyvä muistaa, ettei oikeita ja vääriä tunteita ole olemassa, mutta jokaisen kokema henkilökohtainen tunne on kokijalleen aito ja oikea ja sinällään hyväksyttävä (Peltonen & Kullberg-Piilola 2000, 13).

Ihmisen aivoissa sijaitsevalla mantelitumakkeella on merkittävä rooli tunteiden ilmaisussa. Ellei man- telitumake toimi kunnolla, toisten ihmisten tunteita voi olla vaikea arvioida ja tällöin voidaan puhua jopa tunnesokeudesta. Mantelitumake on tunnemuistin varasto, josta kaikki tunteet ovat riippuvai- sia. (Goleman 1997, 33–34.) Mantelitumakkeeseen välittyy tietoa näkö- ja kuuloaistin kautta, vain yksittäisen hermosolun välittämänä. Jos aistien käytössä ilmenee vaikeuksia, mantelitumake saa vir- heellistä tietoa ja tämä voi vaikuttaa ihmisen toimintaan. On myös mahdollista, että mantelitumak- keen kautta saatu tieto on epätarkkaa ja se voi aiheuttaa virheitä käyttäytymiseen. Yleisimmät tun- nereaktiot, joita mantelitumake laukaisee ihmisessä, ovat epäkunnioitus, epäoikeudenmukainen koh- telu tai tunne siitä, ettei häntä kuunnella. On ymmärrettävää, että tällaiset tunnereaktiot aiheuttavat ristiriitoja ja jopa hankaluuksia ystävystyä tai toimia ryhmässä. (Goleman 2014, 27–28.)

Nummenmaa kuvaa teoksessaan Tunteiden psykologia tunnetapahtumaa siten, että siihen kuuluu tiedostamaton eli automaattinen tunnereaktio (muutoksia aivoissa ja kehossa, käyttäytymisessä ja tunneilmaisussa) sekä tietoinen tunnekokemus, jota arkisemmin sanotaan tunteeksi. Automaattiset tunnereaktiot ovat lajityypillisiä elimistön puolustusmekanismeja. Niiden tärkeimpiin tehtäviin kuuluu, että osataan reagoida ympärillä tapahtuviin asioihin ja uhan alla osataan puolustautua. Tunteet ovat hyvinvoinnin kannalta oleellinen ja välttämätön asia elämän eri tilanteissa selviämiseksi. Vaikka tun- nereaktiot ovat usein automaattisia, tunteita voidaan myös osittain hallita ja tunteista voidaan tulla tietoiseksi. Tiedostamaan voi oppia sen, miten keho ja aivot muuttuvat tunnereaktion aikana. Tunne on siis mielen kokemus kehon sisäiseen automaattiseen tunteeseen. (Nummenmaa 2010, 16–19.) Tunteiden lisäksi puhutaan mielialoista, jotka ovat pidempikestoisia. Mieliala näkyy tunteita selkeäm- min kokonaisvaltaisesti ihmisen olemuksessa ja toiminnassa, esimerkiksi puhesävyssä. Mielialoja voi- vat olla esimerkiksi huolestuneisuus ja tyytyväisyys. (Kokkonen 2017, 16–17.) Tunteita voidaan myös luokitella sosiaalisiksi. Niihin kuuluvat nolous, häpeän tunteet ja syyllisyys. Myös hoivaaminen, rakkaus ja velvollisuus luokitellaan sosiaalisiin tunteisiin. Tunteet ovat neurobiologiaa, koska aivoissa sijaitsevat hypotalamus, talamus, hippokampus ja amygladas säätelevät tunteiden esiintymistä. Tun- teet näkyvät myös elimistön toiminnan muutoksina, joten tunteilla ja aivokemialla on yhteys. Tun-

teet tuntuvat ihmisellä neljällä tasolla: fysiologisena, sosiaalisena ja ilmaisullisena tasona sekä sub- jektiivisena kokemuksena. Subjektiivisella kokemuksella tarkoitetaan tunteiden vertailua ja tunneko- kemuksien muistelua sekä tunteiden tyypillisyyden pohdintaa. (Opetushallitus 2021.)

4.1 Tunnetaitojen merkitys lapsen hyvinvoinnille

Lapset kokevat paljon voimakkaita tunteita ja se on täysin normaalia ja kuuluu kehitykseen. Lapsi voi purkaa kiukuttelemalla esimerkiksi väsymystään tai stressiä päiväkotipäivän jälkeen. (Cacciatore

& Korteniemi-Poikela 2019, 27–29.) Tunnetaitojen hallintaan sisältyy omien tunteiden säätelyn opet- telua ja omaksumista. Näitä taitoja harjoitellaan niin kotona, kuin myös varhaiskasvatuksessa. (Kok- konen 2017, 31.)

Tunnetaidot kantavat pitkällä aikavälillä kauas. Kun lapsen hyvinvointia tuetaan jo varhaisesta lap- suudesta alkaen, voidaan olla ehkäisemässä syrjäytymistä, kiusaamista, erilaisia oppimisen vaikeuk- sia ja riskiä sairastua masennukseen. Näiden tukemiseksi tarvitaan varhaiskasvatukseen taitoja, väli- neitä ja resursseja. (Köngäs 2019, 185.) Tutkimusten mukaan ihmiset voivat paremmin saadessaan näyttää ja kokea erilaisia tunteita, niin iloja kuin suruja (Peltonen & Kullberg-Piilola 2000, 13). Erityi- sesti positiivisten tunnekokemusten vaikutus näkyy ihmisten hyvinvoinnissa vahvistaen ja lisäten voi- mavaroja. Kokkonen mainitsee useita kansainvälisiä tutkimuksia, joiden mukaan tunnetaitojen hal- linta ja sitä myöden tunteiden säätely auttaa vahvistamaan henkistä hyvinvointia ja saavuttamaan paremman tasapainon elämässä. (Kokkonen 2017, 12–21.) Henkilöiden, joiden tunteiden säätelyn taito on kehittynyt, on helpompi muodostaa hyviä vuoro-vaikutustilanteita. Onnistunut tunteiden säätely, mielellään jo ennakoiden, vaikuttaa keskustelutilanteissa kaikkien osapuolten tunteisiin ja sitä myöten yleiseen hyvinvointiin. (Nummenmaa 2010, 159–160.)

Tunnetaidoilla on tärkeä rooli lapsen sosioemotionaalisessa kehityksessä. Tunnetaidot ovat erilaisten asioiden kohtaamista ympäristössä ja myös itsessä. Tunnetaidot auttavat toimimaan eri tilanteissa niihin kuuluvalla tavalla. Sisäistetyt tunnetaidot ohjaavat ihmisiä valinnoissa ja siinä, kuinka asioihin reagoidaan ja miten ne arjessa kohdataan. Voi olla hyödyllistä pohtia, miten tunteita tunnistetaan, säädellään ja miten syntyneitä tunnemöykkyjä puretaan tai ilmaistaan. (Jääskinen & Pelliccioni 2017, 34–47.) Tunnetaitoja käytetään päivittäin joko vaistomaisesti tai tietoisesti esimerkiksi töissä, harras- tuksissa ja jopa ajatellessa. Tunnetaidot ovat myös osa ihmissuhdetaitoja ja niitä tarvitaan kohda- tessa toisia ihmisiä. Tunnetaitoihin kuuluu myös sen huomaaminen, onko toinen ihminen riidanhalui- nen vai kaipaako toinen lohdutusta. Tunnetaitoja on yleisellä tasolla vaikeaa määritellä, koska ne ovat osa persoonallisuutta ja jokainen oppii elämän aikana itselleen luontevan tavan käyttää tunne- taitojaan. (Peltonen & Kullberg-Piilola 2000, 13–17.)

Lapsi oppii ja harjoittelee tunnetaitoja koko ajan. Siksi aikuisen tuki ja rinnalla kulkeminen on tär- keää. Aikuisten toimiessa esikuvana lapselle, lasta voidaan ohjata ja auttaa tunnetaitojen oppimi- sessa. (Cacciatore & Korteniemi-Poikela 2019, 27.) Kun lapselle näytetään ja sanoitetaan tunteita, samalla opitaan tunnetaitoja ja tunteiden nimeämistä. On tärkeää oppia tunnistamaan, näyttämään ja kokemaan sekä hillitsemään omia tunteita. (Peltonen & Kullberg-Piilola 2000, 15–20.) Tunnetai- toja tulee harjoitella yhdessä lapsen kanssa. Ei voi odottaa, että lapsi osaisi jotain mitä hänen kans- saan ei ole yhdessä harjoiteltu. (Jääskinen & Pelliccioni 2017, 47.)

4.2 Tunnetaitojen kehittyminen

Lapsen kehityksessä tunnetaidot ovat tukemassa lasta itsetunnon kehittymisessä ja ihmissuhteiden rakentumisessa. Opittaessa tunnistamaan tunteita ja toimimaan niiden mukaisesti jo lapsena, osa- taan vähitellen ottaa toiset huomioon, muun muassa ryhmätilanteissa. (Jääskinen & Pelliccioni 2017, 34–35.) Kun lapsena opitaan tunnistamaan ja hyväksymään omia tunteita, opitaan hyväksymään myös muiden tunteet (Peltonen & Kullberg-Piilola 2000, 33). Ihminen kokee tunteet yksilöllisesti, toiset herkemmin ja helpommin kuin toiset (Opetushallitus 2021). Omista tunteista puhuminen voi olla vaikeaa, mutta se on tärkeää, jotta muut ihmiset ymmärtävät ja osaavat ottaa toisten tunteet huomioon. Tunnetaidot voidaan listata järjestykseen: tunteiden tunnistaminen, tunteen sietäminen, tunteen säätely, tunteen ilmaiseminen, tunteen purkaminen ja käsittely sekä voimaantuminen.

(Jääskinen & Pelliccioni 2017, 35.)

Tunnetaidot rakentuvat vaiheittain, edellisen opitun taidon päälle. Tunnetaitojen oppiminen on yh- teydessä lapsen kehitysvaiheisiin ja lapsi oppii tiettyjä asioita tietyssä vaiheessa. Lapsen tunnetaito- jen oppiminen alkaa siitä, että lapsi oppii havaitsemaan ja tunnistamaan tunteita. Tunnetaitojen opettelussa ensimmäinen askel on, että lapsi tunnistaa tunteen itsessään tai toisessa. Seuraavaksi tulee tunnistaa, mistä tunteesta on kyse ja antaa tunteelle nimi. Tunteen nimeäminen auttaa lasta ymmärtämään, miten tunne vaikuttaa hänen ajatuksiinsa ja kehoonsa. Jotta tunteita on mahdollista tunnistaa, täytyy olla tietoinen oman kehon tunneaistimuksista (tunne-kehoyhteys) ja ymmärtää tunnesanoja sekä osata yhdistää nämä kaksi asiaa. Jos tunnetta ei osaa nimetä, on kuitenkin tär- keää tunnistaa, miten se tuntuu kehossa. Tunnetta on hyvä tarkastella jonkin aikaa, koska voi olla, että tunnereaktion alla on jokin toinen tunne, jolta yritetään suojata itseä. Tunnetaitojen kehittyessä ja opittua tunnistamaan vallitseva tunne, on mahdollisuus oppia ennakoimaan tunteen vaikutus it- sessä. Vasta tunteen havaitsemisen ja tunnistamisen jälkeen tunnetta on mahdollista säädellä ja oh- jata. (Jääskinen & Pelliccioni 2017, 36–38, Cacciatore & Korteniemi-Poikela 2019, 66–68.)

Tunteen tunnistamisen jälkeen tulee tunteen sietämisen taito, mikä on vaikein tunnetaito. Tunteen sietämisellä tarkoitetaan sitä, ettei heti reagoi tunteiden herättämiin impulsseihin vaan rauhoittuu ja tarkkailee omaa tunnetta. Tunteen sietäminen antaa aikaa ajatella ja reagoida tilanteeseen tietoi- sesti. Tunteen sietämistä voidaan helpottaa esimerkiksi siten, että keskittyy hengittämään tai laske- maan sormia. Kun on oppinut tunnistamaan tunteen ja sietämään vallalla olevaa tunnetta, on sitä mahdollista alkaa säädellä. Tunnetta voidaan säätää joko suuremmalle tai pienemmälle. Usein tun- netta on tarve säädellä pienemmälle, jotta saavutetaan hyvä olo ja pystytään suuntaamaan ajatuk- set muuhun toimintaan vallitsevan tunteen sijasta. Tunteen säätelyn apuna voidaan hyödyntää tun- toaistia, hengitystä ja mielikuvitusta sekä vapautta ajatusten valintaan, jolloin nämä keinot voivat toimia joko mielialaa nostattavina tai laskevina. (Jääskinen & Pelliccioni 2017, 39–43.)

Tunnetta on helpompi ilmaista, kun tunnekuohu on mennyt ohi. Siksi tunteen tunnistaminen, sietä- minen ja sääteleminen, ennen tunteen ilmaisua, on tärkeää. Tunnekuohun laantumisen jälkeen tun- teiden ilmaiseminen rakentavammin on helpompaa. Tunteiden ja mielipiteiden ilmaiseminen raken- tavasti ja rakentava riitely tarkoittavat sitä, että kokemuksista puhutaan muita loukkaamatta. Tarkoi- tuksena ei ole kenenkään tuomitseminen vaan se, että löydetään yhteinen ratkaisu. (Jääskinen &

Pelliccioni 2017, 44–45, Cacciatore & Korteniemi-Poikela 2019, 68–69.) Tunteiden ilmaisussa voi- daan käyttää apuna luovia ja toiminnallisia menetelmiä, esimerkiksi musiikkia, laulamista, maalaa- mista ja piirtämistä, tanssia, juoksua tai jotain muuta liikunnallista menetelmää. Kehollisia keinoja tunteiden ilmaisuun ovat esimerkiksi itkeminen, hymyileminen, huutaminen, koskettaminen, jalkojen tömistely tai tyynyn paiskominen sohvaan. (Jääskinen & Pelliccioni 2017, 44.)

Tunteen purkaminen ja käsitteleminen on tärkeää, ettei tunne jää kuormittamaan liiaksi kehoa ja mieltä. Toisinaan voi olla, ettei tunteen purkamiselle ja käsittelylle ole tarvetta, koska aikaisemmat tunteen käsittelytavat ovat jo saaneet tunteen laantumaan. Tunteen purkaminen voi olla vaikeaa heti tunnekokemuksen jälkeen, koska se voi vaatia enemmän aikaa, rauhaa tai välineitä, joilla tunne pystytään purkamaan kehollisesti. Myös tunteesta puhuminen on tunteen purkamista, mutta se ei saisi jäädä ainoaksi tunteiden purkamisen keinoksi. Keho säilöö tunnekokemuksia mieltä syvem- mälle, joten tunnekokemusten purkamisessa kannattaa käyttää samoja luovia ja toiminnallisia me- netelmiä kuin tunteen ilmaisussa. Kokeilemalla jokainen löytää itselleen sopivimman tavan tunneko- kemusten käsittelyyn. (Jääskinen & Pelliccioni 2017, 45–46.) Pienten lasten voi olla helpompi purkaa tunteitaan fyysiseen tekemiseen (Cacciatore & Korteniemi-Poikela 2019, 21). Tunnetaitojen harjoit- teleminen voimaannuttaa, sen avulla koetaan onnistumisia ja tullaan tietoisemmaksi itsestä. Lisäksi ymmärretään paremmin omaa käytöstä ja saadaan varmuutta siihen, miten tunteita hallitaan eri ti- lanteissa. (Jääskinen & Pelliccioni 2017, 46.)

”Tunne-kehoyhteyttä ja siten tunteen tunnistamista ensisijaisena tunnetaitona onkin vahvistettava toistuvasti kehollisten harjoitteiden ja arkitilanteiden kautta” (Jääskinen ja Pelliccioni 2017, 43).

Omaa tunnekehoyhteyttä vahvistamalla voidaan alkaa opetella tunteiden tunnistamista. Kehon avulla tunnetaan ja aistitaan. Tunnekehoyhteydellä tarkoitetaan yhteyttä kehon sisäisiin tuntemuk- siin ja kehossa tapahtuviin aistimuksiin. Tällainen voi olla esimerkiksi paineen tunne rinnassa. Synty- essään ihmisellä on vahva yhteys kehoon ja ymmärrys tunnekehosta lisääntyy kehon kokemusten ja tunteiden nimeämisen avulla. Tunnekehoyhteys voi jäädä vajaaksi, jos lapsen tunteita ei sanoiteta, hänen tunnekokemuksiaan vääristetään tai kielletään. Näin voi tapahtua joko sanallisesti tai sanatto- masti, jolloin aikuinen esimerkiksi jättää lapsen huomiotta, tai tempaisee kovakouraisesti syliin. Täl- löin lapsi on jäänyt tunnetasolla yksin ja kokee tulleensa hylätyksi, vaikka aikuinen onkin lähellä. Kui- tenkaan kukaan huoltaja ei voi olla lapsensa saatavilla koko ajan. Turvallisen kiintymyssuhteen luo- miseksi riittävä, lapsen tarpeisiin oikea-aikaisesti vastaaminen ja se, että huoltajat ovat pääsääntöi- sesti saatavilla ja lähellä, riittää. (Jääskinen & Pelliccioni 2017, 50–52.)

4.3 Tunneälyn merkitys tunteiden hallinnassa

Kokkonen (2017) avaa tunneälyn (emotional intelligence) käsitettä siten, että tunteiden säätely on yksi tunnetaidoista. Kokkosen selvityksen mukaan amerikkalaistutkijoiden (Salovey ja Mayer) mu- kaan keskeisimmistä tunnetaidoista voidaan käyttää käsitettä tunneäly. Tunneäly koostuu tutkijoiden mukaan neljästä erilaisesta taidosta. Tunnetaidot rakentuvat aiempien taitojen ja valmiuksien päälle.

Tunnetaitoja voidaan kuvata hierarkkisena kuviona (Kuvio 1). Kun tunteiden säätely onnistuu hyvin, henkilöllä on taitoa ja valmiuksia omien tunteidensa tunnistamiseen ja niiden ymmärtämiseen eli hänellä on tunneälyä. Perustaitona on, miten taitavasti henkilö osaa havaita ja tunnistaa erilaisia tunteita elinympäristössään. Toinen taito on, miten henkilö osaa käyttää tunteitaan ajattelun apuna

ja kolmas taito kuvaa, miten hyvin vaikeitakin tunteita ja niiden välisiä merkityksiä ymmärretään.

Neljäntenä ja tunneälyn haastavimpana taitona tutkijat pitävät tunteiden säätelyn taitoa. Se pitää sisällään sen, miten hyvin omia ja myös muiden ihmisten tunteita osataan säädellä. (Mayer & Salo- vey 1997, 11; Kokkonen 2017, 43–45.)

KUVIO 1. Tunnetaidot, joista tunneäly koostuu (Kokkonen 2017, 43–45).

Tunnesäätelyn keinot ovat yksilöllisiä – yksi urheilee, toinen kaipaa sosiaalista kanssakäymistä ja joku käyttää erilaisia päihdyttäviä aineita. Kaikissa menetelmissä tavoitteena on hyvinvoinnin ja mie- lihyvän lisääminen. Tunteiden säätelyn avulla voidaan vaikuttaa siihen, miten erilaisia tunteita ja ti- lanteita koetaan ja millä tavoin niitä ilmaistaan. Tutkija Nummenmaa myös kuvaa kirjassaan Tuntei- den psykologia (2010) James Grossin kehittämää mallia tunteiden säätelyn prosessista. Gross esit- tää, että tunteita voidaan säädellä joko ennakoitavasti eli jo ennen varsinaista tapahtumaa tai reak- tiosidonnaisesti eli tunnereaktion syntymisen jälkeen. Jos henkilö osaa säädellä tunteitaan mahdolli- simman varhaisessa vaiheessa, tunteiden säätely on tilanteessa helpompaa ja kokemus on vähem- män stressaava. (Nummenmaa 2010, 152–155.) Tunteiden säätelyä voidaan lisäksi tarkastella eri lähtökohdista: kuka on tunteiden kohde eli kohdistuuko tunteiden säätely itseen vai toiseen ihmi- seen; millaista on tunteiden voimakkuus, jolloin tunteita säädellään joko ali- tai ylireagoiden; mikä on tietoisuuden aste eli onko tunteiden säätely tiedostamatonta vai tiedostettua ja millaista on tun- teessa tapahtuva muutos, tarkoittaen sitä, halutaanko tunteita joko hillitä vai voimistaa. (Kokkonen 2017, 28–31.)

Lapsen tunneälyn kehittyminen jatkuu läpi koko kouluiän, mutta sitä voidaan alkaa kehittää jo pie- nen lapsen kanssa (Goleman 1997, 236). Tunneäly on synnynnäistä, mutta se kehittyy ihmisen kas- vaessa ja kehittyessä. Ihmisen aivoissa on alueita, jotka vastaavat tunteiden tuottamisesta. Tun- neäly on siis neurologista toimintaa, joka mahdollistaa ajattelutoimintoja tulokseen pääsemiseksi.

Tunneäly auttaa ihmistä ymmärtämään, miksi eri tilanteissa käyttäydytään eri tavoin ja miksi joihin- kin tilanteisiin vaaditaan tietynlaista käytöstä, sosiaalisia normeja. (Köngäs 2019, 36–37.) On hyvä

Tunteiden säätely

Tunneperäisen tiedon analysointi ja

ymmärrys

Ajattelun tukeminen tunteiden avulla

Tunteiden tunnistaminen, arviointi ja ilmaisu

muistaa, että kaikilla ihmisillä voi olla elämän aikana voimakkaitakin tunnekokemuksia, mutta ihmis- ten välillä voi olla suuria eroja siinä, kuinka tunteita osataan säädellä. Tunteiden säätelyä voidaan opetella joko itse tai siihen voidaan saada vaikeammissa tapauksissa kuntoutusta tai terapiaa. (Num- menmaa 2010, 160.)

Tunteiden ilmaisun taito on myös sosiaalista kyvykkyyttä ja tällöin ymmärretään, millaisten tunteiden näyttäminen missäkin tilanteessa on hyväksyttävää. Tästä käytetään myös nimitystä näyttösääntö.

Näyttösääntöjä ovat tunteen minimointi tai liioittelu. Minimoinnilla tarkoitetaan, että tunnereaktio yritetään piilottaa. Liioittelulla vastaavasti tarkoitetaan sellaista tilannetta, jolloin tunnekokemuksen voimakkuutta liioitellaan esimerkiksi eleillä. Tunteen korvaaminen tarkoittaa tunteen korvaamista toisella tunteella, jolloin esimerkiksi negatiivinen vastaus korvataan positiivisella. Näyttösääntöjen hallitseminen ja oikea-aikainen käyttö ovat tunneälyn kannalta merkittäviä. Lapset oppivat näyttö- sääntöjä sekä kasvattajien suorista ohjeista että mallioppimisen kautta. (Goleman 1997, 146–147.) Golemanin mukaan tunneäly on kooste ihmisen kyvyistä ja taidoista: itsehillintä, sisu, innostus ja taito motivoitua. Tällaisten taitojen opettaminen lapsille jo varhaisessa vaiheessa on merkityksellistä, koska lapsuus ja nuoruus ovat tärkeimpiä vaiheita elämässä näiden oppimiselle. Näin ihmiselle muo- dostuu tapoja hallita omaa tunne-elämäänsä jo varhaislapsuudesta alkaen. (Goleman 1997, 13–15.) Lasten kasvaessa tunneopit, joita he ovat omaksuneet, muuttuvat. Elämänasenteet, kuten esimer- kiksi itseluottamus, optimismi tai pessimismi, alkavat rakentua jo lapsen ensimmäisinä elinvuosina.

Tunneälyn osa-alueita, joilla on vaikutusta myös koulukypsyyteen, ovat itseluottamus, uteliaisuus, tarkoituksellisuus, itsehillintä, yhteenkuuluvuus, viestintä ja yhteistyöhalukkuus. Näiden taitojen puuttuminen tai puutteellisuus vaikuttavat lapsen kykyyn oppia ja kehittyä omana itsenään. Tämä taas voi aiheuttaa lapsella masentuneisuutta ja epäonnistumista sosiaalisissa suhteissa. Lapsen aivot kasvavat nopeimmin kolmen ja neljän ensimmäisen ikävuoden kuluessa, joten näiden taitojen oppi- minen on siksi tärkeää aikaisessa vaiheessa. Tuona aikana tärkeimpien asioiden oppiminen on hel- pompaa kuin vanhempana. (Goleman 1997, 235–239.)

5 AISTIEN YHTEYS TUNTEISIIN JA AISTIHARJOITTEIDEN MERKITYS TUNTEIDEN HALLINTAAN Huttu ja Heikkinen (2017) toteavat kirjassaan aistien olevan yhteydessä muun muassa tunne-elä- män kehitykseen. Aistien harjoittaminen erilaisin tavoin, esimerkiksi liikkumalla, kehittää aisteja.

(Huttu & Heikkinen 2017, 71–72). Ihminen tarvitsee päivittäin erilaisia aistikokemuksia. Aistikoke- mukset auttavat täyttämään ihmisen fyysiset sekä tunne-elämän tarpeet. Jos lapsi kärsii aistitiedon käsittelyn vaikeuksista, voi toimintaterapeutti laatia hänelle toimintaohjelman. Toimintaohjelma sisäl- tää sopivia aistikokemuksia, joiden tarkoitus on auttaa lasta toimimaan keskittyneemmin, tarkoituk- senmukaisemmin ja taitavammin. (Kranowitz 2015, 194–195.) Lapsen elämänlaatu niin kotona kuin koulussakin voi parantua, kun hänelle järjestetään sopivia aistikokemuksia ja hänen erityistarpei- siinsa kiinnitetään huomiota (Kranowitz 2015, 216).

Jääskinen ja Pelliccioni kirjoittavat teoksessaan Mitä sä rageet (2017) aistien hyödyntämisestä tun- teiden säätelyssä. Tunnetta on mahdollista alkaa säädellä sen jälkeen, kun on ensin tunnistanut tun- teen ja sietänyt sitä hetken aikaa. Tuntoaistia hyödyntämällä tunteita on mahdollista säädellä joko suuremmalle tai pienemmälle. Tunteen säätelyn apuna voidaan käyttää muun muassa hengitystä, kosketusta, kehon tuntoaisteihin keskittymistä ja toisten ihmisen läsnäoloa ja tukea. Kun keskitytään tunteen sijaan iholla tuntuvaan kosketukseen, esimerkiksi tuulenvire, vaatteiden kosketus iholla tai jalkojen kosketus maata vasten, voidaan säätää tunnekokemusta pienemmälle. Myös kosketus, joka tuottaa iholle kevyen paineen tunteen, ja itsensä silittäminen, auttavat säätelemään tunteita sekä rauhoittaa. (Jääskinen & Pelliccioni 2017, 42.)

Tunteiden ja itsesäätelyn taitoa voi harjoitella arkisissa tilanteissa käyttäen monipuolisia koko kehoa ja aivoja stimuloivia menetelmiä. Pientä lasta tulee ohjata huomaamaan tilanteet ja tarjota näitä esi- merkiksi varhaiskasvatuksessa. (Kangas, Lastikka & Karlsson 2021, 71.) Pienen lapsen mielenhallin- nan ja tunteiden säätelyn keinoja ovat rauhoittuminen ja keskittyminen. Lasta tulee ohjata ja opet- taa suuntaamaan tarkkaavaisuutta tiettyyn asiaan kerrallaan ja siten hän voi rauhoittaa itseään ja mieltään sekä vahvistaa itsesäätelyn taitoa. Yksinkertaiset aistimuksiin perustuvat harjoitukset tuke- vat tarkkaavaisuuden harjoittelua. Erilaiset hengitysharjoitukset, katseen tai kuuntelun keskittäminen tai jonkin maistelu voivat auttaa lasta rauhoittumaan. Tietoisen tarkkaavaisuuden harjoittaminen pitkällä aikavälillä auttaa lasta hallitsemaan ja säätelemään tunteita. (Sainio, Pajulahti & Sajaniemi 2020, 60–62.) Matilainen ja Puustinen (2021) toteavat, kuinka arkisilla harjoitteilla lasten tunnetaito- jen säätelyä voidaan tukea. Jokaiselle lapselle voidaan etsiä hänelle sopivia menetelmiä. Harjoitteet voivat olla tuntoaistiin pohjautuvia tunnustelutehtäviä tai ne voivat olla hajuaistiin perustuvia. Näkö- aistin avulla rauhoittumiseen voidaan käyttää esimerkiksi kirjoja tai rauhoittumispulloa ja kuuloaistia hyödyntävänä rauhoittumiskeinona voi olla rauhoittava ja rentouttava musiikki. Myös erilaiset fyysi- set harjoitukset ja leikit voivat olla tunteiden säätelyn keinoja. (Matilainen & Puustinen 2021, 147–

154.)

Vireystilasta voidaan käyttää myös nimitystä aktivaatiotaso tai toimintavalmius. Vireystila vaihtelee jokaisella päivän aikana. Vaihteluun vaikuttavat monet asiat, muun muassa motivaatio, tunteet sekä aistiärsykkeet. Sopiva vireystila auttaa tehtävien suorittamisessa, impulssien kontrolloimisessa ja tunnereaktioiden tasapainottamisessa. Liian voimakas vireystila saattaa aiheuttaa pelokkuutta ja hei- kentää tarkkaavuutta ja liian alhainen vireystila vaikuttaa käyttäytymiseen ja oppimiseen. Ihmiset

reagoivat aistiärsykkeisiin eri tavalla, puhutaan yksilöllisestä reagointikynnyksestä. Tähän vaikuttavat muun muassa saadun aistiärsykkeen uutuus, voimakkuus ja kesto, aikaisemmat aistiärsykkeet ja niistä palautuminen sekä aistiärsykettä edeltänyt vireystila. Kun ihminen saa sopivan määrän erilaisia aistikokemuksia, se vaikuttaa positiivisesti vireystilaan, tarkkaavuuteen sekä emotionaaliseen hyvin- vointiin. Vireystila vaikuttaa tunteisiin ja tunteet vaikuttavat vireystilaan. Liian alhainen sekä liian voimakas vireystila vaikeuttavat tunteiden säätelyä. Vireystilaa voidaan lisätä aistien ja liikkeen avulla. (Tompuri 2016, 23–25.)

5.1 Huoltajien rooli lapsen aisti- ja tunnetaitojen kehittymisessä

Huoltajat ovat niitä henkilöitä, jotka saavat nähdä ja kokea lapsen tunteet ja niihin liittyvät reaktiot päivittäin. Jotta lasten tunteiden hyväksyminen olisi helpompaa, huoltajien on tärkeää osata käsitellä omia tunteitaan. (Peltonen & Kullberg-Piilola 2000, 28.) On tärkeää, että huoltaja sietää itsessään herääviä tunteita lapsen ilmaistessa ja käsitellessä omia tunteitaan. Lisäksi huoltajan on hyvä muis- taa, ettei hän itse hätäänny tai suutu lapsen tunteesta. Lapsi purkaa usein pahaa mieltään huolta- jiinsa, koska kokee heidät turvallisiksi. (Cacciatore & Korteniemi-Poikela 2019, 19–27.) Elinikäiset tunnetavat muovautuvat jo lapsena ja niitä voi olla myöhemmin vaikea muuttaa. Lapset oppivat tun- netapoja ensi sijassa huoltajiltaan, joten lapsen ja huoltajien välinen suhde on merkityksellinen tun- netaitojen oppimisessa. (Goleman 1997, 272–274.) On tärkeää, että aikuinen näyttää itse koke- mansa tunteet. Lapsi aistii ja kokee toisen ihmisen tunteet herkästi. Jos lapsi aistii toistuvasti, että aikuisella on tunne, mutta hän ei ilmaise sitä mitenkään, alkaa vääristynyt tunnemalli siirtyä lapseen.

(Jääskinen & Pelliccioni 2017, 47.)

Lapsille on hyvä opettaa, että tunteita saa ja pitää olla, niitä saa ilmaista ja ne menevät aina lopulta ohi. Kun lapsi on tunteen vallassa, ei välttämättä kannata tehdä mitään vaan voi odottaa tunteen laantumista. Aikuinen voi auttaa lasta pysymällä hänen rinnallaan tai vastaavasti antaa lapsen rau- hoittua yksin, mikäli lapsi kokee pystyvänsä siihen. Hätääntynyttä lasta tulee auttaa aina. On tärkeää huolehtia siitä, ettei lapsi tunteen vallassa satuta itseään tai toisia tai riko mitään. Voimakkaan tun- teen vallassa pieni lapsi saattaa lyödä, mutta se ei tarkoita, että hän olisi väkivaltainen. Hänellä vain ei ole muita keinoja hallita tunnettaan. Tällöin lasta auttaa, kun aikuinen on jämäkkä ja määrätietoi- nen, kieltää, ottaa katse- tai kosketusyhteyden, estää lyönnin ja pysyy lapsen rinnalla. On kuitenkin hyvä muistaa, että silloin, kun lapsi on voimakkaan tunteen vallassa ei ole paras hetki kysellä, seli- tellä tai opettaa, koska tunteen vallassa oleva lapsi ei opi mitään. (Cacciatore & Korteniemi-Poikela 2019, 19–29.) Tunnetaitoja ei voi oppia vain lukemalla, vaan harjoittelemalla niitä arjen keskellä.

Aikuisen tuella lapsi oppii ymmärtämään tunteitaan ja aikuinen voi ohjata lasta eteenpäin, kun ar- jessa kohdattavia tunnetilanteita tulee eteen ja niitä käydään läpi yhdessä lapsen kanssa. Tärkeintä on, että lapsi saa tukea harjoitellessaan tunnetaitoja. (Jääskinen & Pelliccioni 2017, 170.)

Golemanin mukaan perhe ja huoltajat ovat lapsen ensimmäinen koulu tunteiden saralla. Huoltajat, jotka ovat itse taitavia tunnetaidoissa, voivat ohjata lastaan tunne-elämässä eteenpäin. Huoltajien pitää itse tuntea tunneäly käsitteenä ja osata erottaa tunteet toisistaan. Huoltajat voivat ohjata lap- siaan hallitsemaan tunteita, käsittelemään tunteita ja myös neuvoa lapsia siinä, millaisia tunnetaitoja tarvitaan ihmissuhteissa. Lapset oppivat itse käsittelemään tunteitaan paremmin, ovat vapautu-

neempia, osoittavat herkemmin hellyyttä ja ovat hyväntuulisia lapsia. Näiden asioiden lisäksi tun- neälykkäät lapset voivat olla myös biologisesti rentoutuneempia ja kokevat vähemmän stressiä. Tun- netaitojen oppiminen tuo lapsille myös sosiaalisia taitoja: he ovat yleensä suosittuja leikkikavereita, kasvattajat kokevat helpommaksi toimia heidän kanssaan ja heillä esiintyy muita vähemmän huonoa käytöstä tai aggressiivisuutta. Kun tunnetaitojen hallinta lapsella on hyvää, se voi näkyä myöhemmin niin keskittymiskyvyssä kuin koulumenestyksessäkin. Huoltajien tuella, tunnetaitojen opettamisessa lapselle, on suuri merkitys lapsen elämään kokonaisvaltaisesti. (Goleman 1997, 232–234.)

Jo vuosikymmeniä sitten Goleman on todennut, että monet huoltajat hyötyisivät siitä, että heitä kan- nustettaisiin jo lapsen varhaisina vuosina omien lastensa tunnetaitojen valmentajiksi. On todettu, että lasten oppimiskyky riippuu paljolti heidän tunnetaitojensa hallinnasta. Siksi olisikin tärkeää saada tunnetaitojen hallinta lapsille jo leikki-ikäisinä, eikä vasta kouluiässä. (Goleman 1997, 325.) Suomessa 2020-luvulla huoltajille on tarjolla erilaisia kirjallisia materiaaleja, joiden avulla voi harjoi- tella tunnetaitoja. Tarjolla on myös koulutuksia eri toimijoiden järjestämänä. (LAPE-hanke 2018;

Neuvokas perhe, 2020.)

Huoltajille on tarjolla myös leikkiin perustuvia harjoitteita, joita voi tehdä lasten kanssa kotona. Nii- den avulla voi harjoitella tunnetaitoja ja sosiaalista vuorovaikutusta lapsen emotionaalisen hyvinvoin- nin kannalta. Joan Moore kuvaa esimerkkeinä tällaisista harjoitteista kauppaleikin ja nukkeleikin.

Leikki on aina selkeä, aikuisen järjestämä ympäristö, jossa lapsi tuntee olonsa turvalliseksi. Lisäksi Moore kertoo maalaamisen ja tunnekarttojen käyttämisen merkityksestä lapsen kehitykselle ja hy- vinvoinnille. Maalaamisessa aikuinen antaa lapselle mahdollisuuden kertoa maalauksen kautta itse tarinaansa ja käyttää mielikuvitustaan. Tällä tavalla lapsi voi jakaa aikuiselle omia tunteitaan ja aja- tuksiaan. Moore kertoo myös mahdollisuuksista käyttää tunne/ilmekarttaa tukena lapsen tunteiden ilmaisuun sekä kuinka hengitysharjoitusten avulla voidaan harjoitella tilanteessa rauhoittumista.

(Moore 2021, 15–26.)

Huoltajille suunnattuja käytännönläheisiä erilaisia harjoitteita kuvataan monissa eri materiaaleissa.

Huoltajille suunnattu askeleittain etenevä Tunnetaitojen käsikirja auttaa huoltajia käsittelemään ja harjoittelemaan tunnetaitoja yhdessä lapsen kanssa. Kirjan harjoitteet etenevät tunnetaitojen perus- teista haastavampiin tunnetaitojen harjoituksiin. Kirjassa on huoltajille teoriatietoa tunnekasvatuk- sesta ja sekä tunnetuokioita yhdessä lapsen ja huoltajan tehtäväksi. Kirjan tarjoamien harjoitteiden avulla opetellaan tunnistamaan, ilmaisemaan ja säätelemään tunteita. (Pöyhönen & Livingston 2020, 5, 123.) Pöyhönen ja Livingston ovat kirjoittaneet myös Fanni-kirjasarjan. Kirjoissa on tarina lapsen kanssa yhdessä luettavaksi, tietoa tunnetaidoista aikuiselle ja lopussa lapsen kanssa tehtäviä harjoi- tuksia. Kirjoissa käydään läpi muun muassa tunteiden tunnistamista ja nimeämistä sekä tutustutaan ja opetellaan tunnesäätelyä. (Pöyhönen & Livingston 2019.)

5.2 Ammattilaisten rooli lapsen aisti- ja tunnetaitojen kehittymisessä

Suomi on allekirjoittanut yhdessä monien muiden maiden kanssa YK:n Lasten oikeuksien sopimuk- sen. Sopimus velvoittaa ottamaan lapsen edun huomioon kaikessa lapsia koskevassa toiminnassa.

Vanhemmilla tai laillisilla huoltajilla on ensisijainen vastuu lapsen kasvatuksesta ja kehityksestä, val- tion antaessa tarpeenmukaista apua lapsen kasvatukseen liittyen sekä mahdollistaen heidän työssä- käyntinsä. Lisäksi lapselle taataan oikeus palveluihin, joita hän saa käyttää kuntoutumiseen ja sai- raudesta paranemiseen. (Unicef julkaisuaika tuntematon.)

Lasten oikeuksien sopimuksen (Unicef julkaisuaika tuntematon) velvoittamana suomalaisen varhais- kasvatuslain (540/2018, §3) tavoite on turvata Suomessa lapsen kokonaisvaltainen kasvu ja kehitys eri ikäkausina ja jokaisen lapsen yksilölliset tarpeet huomioiden. Varhaiskasvatuslain määräysten perusteella tehty varhaiskasvatussuunnitelma antaa raamit toteutukselle niin valtakunnallisesti, pai- kallisesti kunnissa kuin tarkemmille lapsikohtaisille suunnitelmille. Suunnitelmassa avatut oppimisen osa-alueet näyttävät, että tunne- ja vuorovaikutustaitoihin sekä sosiaalisiin taitoihin liittyviä asioita painotetaan varhaiskasvatussuunnitelmassa laajasti. Erilaisten harjoitusten, leikkien ja liikunnan kautta harjoitellaan ja opitaan itsesäätelyä ja tunnetaitoja yhdessä ammattilaisten kanssa. (Opetus- hallitus 2018.) Varhaiskasvatuslain velvoittamien tahojen lisäksi myös monet kolmannen sektorin toimijat tarjoavat palveluita lapsiperheille keskittyen varhaiseen tukeen, perheiden hyvinvointiin ja osallisuuden tukemiseen (Perheentalo julkaisuaika tuntematon).

Tunnetaitojen käyttö ja tunteiden oikeanlainen hallinta, tunneäly, on haastavaa myös varhaiskasvat- tajille ja opettajille. Hekin kaipaavat neuvoja ja tukea näissä asioissa. Aikuisen tulee olla oppaana ja turvana kehittyvälle lapselle, mutta aina se ei ole helppoa. Opettajan ja kasvattajan työssä tarvitaan muun muassa henkilökohtaista tunneälyä, johon kuuluu emotionaalinen itsetietoisuus eli omien tun- teiden tiedostaminen. Myös omien tunteiden kontrolloiminen ja luotettavuus kuuluvat tunneälyyn.

Opettajien sosiaalisiin tunneälytaitoihin puolestaan kuuluvat vahvasti empaattisuus, hyvät yhteistyö- taidot ryhmien ja yksilöiden kanssa, ristiriitojen selvittelytaidot sekä toisten ihmisten kehittämisen kyky. Näistä asioista koostuvat opettajan tunneälytaidot, jolloin tunneälykäs opettaja osaa tunnistaa omia tunteitaan ja myös toisen tunnetiloja sekä toimia niiden mukaisesti erilaisissa sosiaalisissa tilan- teissa. (Virtanen 2015, 39–42.) Varhaiskasvatuksen arjessa opettajilla on hyvä mahdollisuus harjoi- tella lasten kanssa tunteiden säätelyä jokapäiväisissä oppimistilanteissa. Kun opettajat ovat tietoisia omista tunnetaidoistaan, he pystyvät mallintamaan omaa, hyväksi havaittua tunteiden säätelyä ja toimintaa lapsille. (Koivuniemi, Kinnunen, Mänty, Järvenoja & Näykki 2021, 3.) Kasvatustieteen toh- tori Eliisa Leskisenoja on tehnyt useita videoita Väestöliiton YouTube-kanavalle, joissa kerrotaan lap- sen kanssa toimimisesta, tunnetaidoista ja lapsen ja aikuisen välisestä vuorovaikutuksesta sekä pe- dagogisesta rakkaudesta (Väestöliitto 2020).

Köngäs (2019) kirjoittaa kirjassaan Tunneäly varhaiskasvatuksessa tunnetaitojen merkityksestä ja siitä, miten jo lasten varhaisessa kasvuvaiheessa tunneälyä voisi opettaa. Tunneälyn opettelussa auttaa, jos niin huoltajilla, kuin ammattilaisilla varhaiskasvatuksessa, on hyvät tunnevalmiudet ja tunneälykäs toiminta sisäänrakennettuna. Tunnetaitojen peruspohja luodaan lapsuudessa, mutta hyvin rakennettu perustus kantaa aikuisuuteen. Lapsista kehittyy aikuisia, jotka ovat tasapainoisem- pia, sosioemotionaalisesti taitavia ja joilla on hyvät vuorovaikutustaidot. Jo varhaisessa vaiheessa on

huomattu, että lapsen oppiminen on helpompaa ja hän voi keskittyä oppimiseen, kun hänellä on tai- toa ilmaista tunteitaan ja reagoida erilaisiin tunteisiin taitavasti. (Köngäs 2019, 180–182.) Tutkimuk- sissa on myös todettu, että hyvät empatiataidot ovat suuressa roolissa arjessa selviytymisen ja jak- samisen vuoksi. Omaamalla hyvän empatiakyvyn, on mahdollista käyttää parempia selviytymisstra- tegioita eri tilanteissa. (Sun, Vuillier, Hui & Kogan 2019.)

Varhaiskasvatuksen aikuinen on hyvin suurena roolimallina lapsille kaikessa, myös tunneälyn osalta.

Päivähoidossa lapset saavat mallia tunteiden hallintaan, heitä huomioidaan ja heille annetaan eväitä käsitellä tunteita. Tunteiden sanoittaminen onkin aikuisen tehtävä, jotta lapsi oppii tunnistamaan erilaisia tunteita. (Köngäs 2019, 56.) Tunneäly varhaiskasvatuksessa -kirjassa kerrotaan tunneälyn merkityksestä ja tärkeydestä sekä annetaan työkaluja ammattilaisille tunneälyn ja tunnetaitojen opetteluun ja ohjaamiseen (Köngäs 2019, 219). Ammattilaisen on tärkeä pitää mielessä, että lapset ovat voineet saada kotoa hyvin erilaiset taidot tunnekokemuksille ja niiden säätelylle. Lapsi, joka ei ole saanut kotoa myönteisiä tunteiden säätelykokemuksia, tarvitsee enemmän tukea ja myönteistä mallia. Niiden myötä lapsi oppii myös itse uusia taitoja. (Jääskinen & Pelliccioni 2017, 171.) Varhais- kasvatuksen ammattilaisten omalla hyvinvoinnilla ja omilla sosioemotionaalisilla taidoilla on merki- tystä lapsen hyvinvointiin. Arjessa eteen tulevissa haastavissakin tilanteissa lapset hyötyvät opetta- jan antamasta tunnesäätelyn tuesta. Niissä tilanteissa voidaan opetella sosioemotionaalisia taitoja.

(Martikainen & Oikarinen 2021, 6.)

Lasta on tärkeä havainnoida, jotta voidaan ymmärtää, mikä häntä kuormittaa. Kun opitaan ymmär- tämään mikä lasta kuormittaa, voidaan alkaa miettiä keinoja, joiden avulla tukea lasta voimaan pa- remmin. Tavoitteiden asettamisessa on tärkeää tuntea lapsi, jotta osataan arvioida, minkälainen ta- voitteen asettelu tukee hänen hyvinvointiaan; sopiiko hänen hyvinvointiaan ajatellen paremmin löy- sästi vai tarkasti määritelty ja mitattavissa oleva tavoite. Lapsen hyvinvoinnin kannalta on perustel- tua, että kaikki lapsen elämässä vaikuttavat aikuiset toimivat yhteistyössä tavoitteiden saavuttami- sen eteen. (Tompuri 2016, 36–44.) On tärkeää, että asiakkaan tilannetta tarkastellaan kokonaisuu- tena. Eri alojen asiantuntijat voivat muodostaa yhdessä moniammatillisen tiimin, jossa on mukana myös asiakas ja hänen perheensä. Tiimin tarkoitus on työskennellä yhteisen päämäärän, asiakkaan tavoitteiden toteutumisen, saavuttamiseksi. Jokainen asiantuntija tuo oman erityisosaamisensa muun tiimin käyttöön. (Isoherranen, Rekola & Nurminen 2008, 15–16.) Tiimi -nimitystä voidaan käyttää asiantuntijoista, joilla on yhteinen asiakas, jonka tavoitteiden toteutumisen eteen kaikki ta- hoillaan työskentelevät, vaikka eivät pitäisikään yhteistyöpalavereita (Isoherranen, Rekola & Nurmi- nen 2008, 131). Yksi toimija moniammatillisessa tiimissä voi olla esimerkiksi toimintaterapeutti, koska erilaisista aistitiedon käsittelyn häiriöistä kärsiville lapsille paras terapiamuoto on toimintatera- pia. Toimintaterapian avulla voidaan tukea lapsen motoriikan ja toiminnan ongelmia ja terapia suun- nitellaan vastaamaan lapsen tuen tarpeisiin. Lapsien kohdalla tämä tarkoittaa toimintaa leikin avulla, esimerkiksi hiekkakakkujen tekeminen, kiipeäminen ja piirtäminen. Lapsi on terapiassa aktiivinen toimija ja hän saa monenlaista liike- ja tuntoaistitietoa. Toimintaterapian lisäksi muita hyödyllisiä te- rapiamuotoja ovat puheterapia, fysioterapia ja psykoterapia. Terapeutti suunnittelee huoltajien kanssa toimintamuotoja kotiin sekä antaa vinkkejä opettajalle, jotka tukevat lasta hänen toiminnas- saan. (Kranowitz 2015, 186–191.)