J A L M A R I H A H L
T U L E V A
K U S T A N N U S O S A K E Y H T I O
O T A V A
T U L E V A K U N I N K A A M M E P R I N S S I F R I E D R I C H K A R L
T U L E V A K U N I N K A A M M E
T U L E V A
K U N I N K A A M M E
K I R J O I T T A N U T
J A L M A R I H A H L
H E L S I N G I S S A
K U S T A N N U S O S A K E Y H T I O O T A V A
H E L S I N K I
L I L I U S & H E R T Z B E R G O S A K E Y H T l O 1918.
lama on untaw — tama runoilijan surumielinen JL^ajatus, jolle han on rakentanut meille tunnetun ylevan naytelmansa, on usein johtunut mieleeni, muis- tellessani synnyinmaan viime vuosien outoja vaiheita.
Olemmehan olleet kuin kiedotut pitkan yttn synnytta- maan unennak56n, josta vastikaan olemme havahtuneet.
T a m a uni ei ole ollut vapauttava ja virkistava lepotila.
Se on ollut ahdistava painajainen, jota emme ole paasseet pakenemaan, jalkamme kun ovat olleet kahleh- ditut.
K e n sellaisesta unesta heraa paivanpaisteisena huomen- hetkena, han hieroo silmiaan viela voimatta uskoa, etta on vapautunut kuluneen y 5 n kauhuista, ja etta auringon hyvaatekeva hohde hanta lammittaa. Vasta hetken k u - luttua han sen uskoo ja alkaa siita iloita.
Suomella on nyt sellainen kirkas heraamishetki.
Haihtunut painajainen oli vieraan vallan armoton, or- juuttava kahle, joka viimein on katkennut. U n e n haikea
7
lopputuska, joka sai meidat kavahtamaan hereille, oli verinen veljestaistelu.
N y t seisomme uuden ajan kynnyksella, vapaa S u o m i haaraoittaa edessamme, ja me odotamme vapautemme ylinta valvojaa ja ohjaajaa — odotamme kuningastamme.
T u l e v a kuninkaamme on jo tiedossa. Yksi Saksan etevimmista ruhtinaista, Hessenin prinssi F r i e d r i c h K a r l , on ilmoittanut suostuvansa vastaanottamaan S u o - men kuningaskruunun.
E l a m a suuren kulttuurimaan kehittyneissa oloissa, joka miehuuden taysissa voimissa olevalle, riippumatto- malle ruhtinaalle tarjoaa mita avarimman toiminta-alan ja johon lapsuuden ajoilta asti liittyy niin paljon kallista ja rakasta, ei ole voinut estaa hanta kaikesta tasta l u o p u - masta, taysin antautuakseen uuteen, perin vaikeaan, vaikka samalla suureen tehtavaan: vieraan kansan onnea perusta- maan ja valvomaan.
S e on kaunista, ja se luo odotukseemme ihailun ja kiitollisuuden lampimat tunteet.
E i siis kumma, etta hartain mielin olemme vastaan- ottaneet viesteja tulevasta kuninkaasta, jo ennenkuin han astuu maihin rannoillemme, mieskohtaisesti tutustuttaak- seen kansamme persoonallisuuteensa.
Historia tarjoaa meille tietoja hanen suvustaan, ha- nen kanssaan kosketuksiin paasseet henkil5t ovat todis- taneet hanesta saamiaan vaikutelmia, ja moni piirre on jo siirtynyt hanen aikalaistensa tietoisuuteen.
Hessenin ruhtinaat ovat kantaisansa, G i s i l b e r t i n , avion kautta Kaarle S u u r e n sukua, tuon sankarikunin-
8
kaan ja kulttuurinedistajan, jonka valtava hallitsijaper- soonallisuus vuosisatoja eli kansan mielikuvituksessa seka runoteoksissa. Gisilbert meni v. 8 4 6 naimisiin
Kaarle S u u r e n pojanpojan, Lotharin tyttaren kanssa.
S u v u n myOhemmista esi-isista on tunnetuin ja k u u - luisin F i l i p J a l o m i e l i n e n ( 1 5 0 4 - 1 5 6 7 ) , Hessenin maakreivi. Luonteenomaista hanelle oli teraksinen aja- t u s k y v y n ja toiminnan tarmo, lammin harrastus uskon- puhdistukseen, jota han voimakkaasti tuki, ja hedelmal- linen tyd kulttuurin hyvaksi. Vuonna 1527 han pe- rusti ensimaisen evankelisen yliopiston M a r b u r g i i n .
N i i t a tekoja, jotka tuottivat hanelle lisanimensa, oli ha- nen WUrttembergin herttualle, U l r i c h i l l e , tarjoamansa apu, joka saattoi talle mahdolliseksi palata menettamaSnsa maahan. Filip oli persoonallisesti urhoollinen mies seka pystyva suurpolitiikkaan. M u t t a silti han ei lai- minlySnyt maan hallintoa. Lukuisat olivat hanen laati- mansa lait, ja maan tuloja han melkoisesti lisasi.
T u n t u u siita, kuin taman ruhtinaan suuret ominai- suudet lapi vuosisatojen, kautta monen sukupolven, o l i - sivat periytyneet sille ruhtinaalle, jonka suostumuk- sesta tulemaan kuninkaaksemme iloitsemme.
Hessenin prinssi F r i e d r i c h K a r l on s y n t y n y t toukokuun 1 paivana 1868. Ulkomuodoltaan han on jalo- piirteinen, solakka, kuninkaallinen ilmiO. N a i h i n u l k o - naisiin ominaisuuksiin liittyvSt arvoltaan viela suurem- mat sisaiset avut. Ottaessaan osaa Ltittichin valloitukseen osoitti prinssi erinomaista urhoollisuutta. V a k i r y n n a - kdssa kaupunkia vastaan oli eras lipunkantaja kuollut
I 1
sankarikuoleman. Prinssi tempasi silloin kateensa lipun ja huusi sotureilleen: »Lapsukaiset, seuratkaa minua!»
Ja han johti heidat voittoon, saaden haavan, joka o n - neksi taysin parani. M y O h e m m i n prinssi erosi sota-
palveluksesta.
Soturina oli prinssi ankaran velvollisuudentunnon ja jarjestyksen mies, vaatien etenkin itseltaan paljon, eksymatta sotureihin nahden turhaan tarkkuuteen. Kaksi tapausta kuvaa naita piirteita.
Kerran sotakuntoista ampumaharjoitusta toimeen- pantaessa satoi rankasti, ja savinen maa oli lapeensa lionnut. Huolimatta kurjasta saasta prinssi hoiti paalli- kOntehtaviaan, kahlaten, jopa kontatenkin syvalle upotta- vassa kosteassa savessa, valvoakseen, etta kaikki kavi, niinkuin kayman piti.
Toisen kerran oli prinssin komppania suorittanut neljankymmenen kilometrin pituisen vaivalloisen mars- sin. Siita huolimatta oli majuri komentanut nama sotu- rit harjoittelemaan kasarmin pihalle. Prinssi-eversti sattui kulkemaan siita ohi, kaski sotilaiden viipymatta lahtea kotia lepaamaan, huomauttaen, etta on vaarin rasittaa sotamiesta, kun han on vallan uuvuksissa.
Yhta inhimillinen, isallinen ja ystavallinen kuin prinssi oli sotilaille, han oli ylemmille ja alemmille upseereille- kin. Viela vuosien kuluttua han, harvinaisen hyvamuisti- nen kun on, tunsi heidat, muisti eri tilanteet, joissa oli heidat kohdannut, ja lausui kullekin herttaisen sanan.
Ajatuksissaan, teoissaan ja esiintymisessaan prinssi osoittaa levollisuutta, hanen huomautuksensa ja arvoste-
I 2
P R I N S S I W O L F G A N G
lunsa ovat sattuvat, ja koko hanen olemuksensa henkii tasapainoa, joka on osaksi synnynnainen avu, osaksi itse- hillinnan kaunis tulos.
Vakaumukseltaan on prinssi edistysmielinen, ja han on ilmoittanut tahtovansa hallita maatamme t a y s i n s u o m a l a i s e n a k u n i n k a a n a .
llahuttavaa, varsinkin suomalaisen henkisen edistyk- sen ystavalle, on prinssi Friedrich K a r l i n monipuolinen, lammin kulttuuriharrastus. H a n on itse aikamme kaik- kein hienoimmin sivistyneita ruhtinaita, omaten harvinai- sen laajan lukeneisuuden, ja avoimin katsein seuraten kaikkia uuden ajan ilmiSita.
Varsin miellyttava on prinssin rakkaus saveltaitee- seen. S i i n a side, joka on omansa pikemmin kuin mikaan m u u likentamaantulevaahallitsijaammekansaansa. S u r u n - voittoiset, sointuiset kansanlaulumme ovat hanelle tulkit- sevat pohjoismaisen luontomme viehkeytta ja sisallamme, usein j u r o n ja paksun ulkokuoren alia piilevaa, syvaa tunnetta. Toivottavasti on myOs suurten saveltajaimme taidemusiikki ilahuttava ruhtinaallista saveltaiteen tunti- jaa, han kun saattaa huomata, etta karusta maaperastamme, syrjaisten salojemme syvyydesta on voinut kajahtaa i l - moille kieli, jota jo suuressa maailmassa ymmarretaan ja tunnustetaan.
S i v i s t y s - ja taideharrastuksissaan on prinssi F r i e d - rich Karlilla rinnallaan uskollinen ja innokas toveri, hanen korkea puolisonsa, Preussin prinsessa M a r g a r e t e , keisari W i l h e l m i n sisar (synt. 22 paivana huhtikuuta
1872). Hohenzollern-suvun laajat sivistysharrastukset
»5
ilmenevat huomattavina tSssS henkevassa prinsessassa, tulevassa kuningattaressamme. H a n e n erityisesti suosi- mansa taidelaji on maalaustaide, jota han itsekin viljelee.
Miellyttavina piirteina on meille lisaksi mainittu hanen oivan perheenemannan ominaisuutensa, hanen herttai- nen, sydamia voittava seurustelunsa ja hanen u u p u m a - ton tyOnsa hyvantekevaisyyden alalia.
Naiden korkeiden aviopuolisojen kuudesta pojasta ovat molemmat vanhimmat, prinssit F r i e d r i c h W i l - h e l m ja M a x i m i 1 i a n , sankareina uhrannnet nuoret elamansa isanmaalleen. Elossa ovat kahdet kaksoiset, prinssit W"ol f g a n g ja P h i l i p p (synt. 6 p:na marras- kuuta 1896) seka R i c h a r d ja C h r i s t o p h (synt. 14 p:na toukokuuta 1901). Hienosti valistuneet vanhem- mat ovat luonnollisesti huolehtineet heidan kaikinpuoli- sesta kehityksestaan, ja heidan mainitaan olevan reippaita,.
pulskia nuoria prinsseja.
T
allaisen ruhtinaan luo kohtalo on johdattanut as- keleemme.Tallainen ruhtinas on suostunut tulemaan k u n i n - kaaksemme.
Tallainen ruhtinas epailematta saapuu maahamme toteuttamaan »kuninkaanajatusta», jota voimme kuvitella nain kuuluvaksi: S u o m i on ollut sorrettu, rikkirevitty, heikko v a l t a k u n t a . Suomi on tuleva vapaaksi, y k s i - mieliseksi, voimakkaaksi k a n s a k s i .
M u t t a kuningastamme odottaessamme emme saa yksinomaan antautua iloitsemaan siita, mita han etevine hengen- ja luonnonlahjoineen, jalomielisine pyrintOi- neen on meidan onneksemme tekeva. M e i d a n on myOs vakaasti ja omantunnon mukaisesti ajateltava sita, mita hanella on oikeus vaatia meilta.
Jlman kansan altista ja eheaa antaunjista ja yhteis- vaikutusta ei kaikkein etevin ja jaloinkaan hallitsija voi tata kansaa kohottaa ja onnellistuttaa.
^ Arveluttavjn, tuhoisin paheemme on eripuraisuu- temme.
EivatkO kuluneet synkeat sortovuodet ole opetta- neet meita vihdoinkin veljina liittymaan toisiimme?
EivatkO veljesvihan iskemat, viela kipeasti kirvelevat haavat taysin ole paljastaneet, mika meissa on huonoa j a hylattavaa, niin etta siita vapautuisimme?
EmmekO viela ole kypsyneet maailman edessa k u - moamaan sita nOyryyttavaa vaitetta, etta rotumme ei kykene valtiota muodostamaan?
E m m e k d uuden ajan pyhaa huminaa kuunnelles- samme ole valmiit sen ylevalle alttarille laskemaan kau- niimman antimemme, voiton omasta itsestamme?
Vasta jos taman teemme, saatamme arvokkaana kan- sana kokoontua kuninkaamme ymparille, vasta silloin ansaitsemme onnen nauttia hanen isallista johtoaan ja rakkauttaan.
Vasta silloin, k u n olemme tuon voiton itsestamme saavuttaneet, on valintamme oleva rehellinen ja ehea, vasta silloin ansaitsemme saavuttamamme vilpittOman Juottamuksen, ja silloin on aanessamme oleva taysi ja puhdas kaiku, kun tulevana suurena hetkena riemuiten kohotamme raikuvan huudon: T e r v e tuloa Tuhanten jSrvien maahan, jalo Kuninkaamme!
20
P R I N S S I R I C H A R D
P R I N S S I C H R I S T O P H
P R I N S S I F R I E D R I C H K A R L I N L I N N A
