Väitöksenalkajaisesitelmä Åbo akademissa 4. huhtikuuta 2003
»Nomen est omen», »Kärt barn har många namn», »Vara karl för sitt namn», »Ett gott namn är mer värt än stora rikedomar»,
»Nimellään köyhä koreilee», »Hyvä nimi, hyvät unet». Nimi on ollut monella tavalla keskeinen yksilölle jo pitkään, mitä yllä mainituissa sananparsissa on painotettu.
Nimen vaikutus ja soveltuvuus nimenkan- tajalle ovat edelleen tärkeitä kriteerejä ni- menannossa: se, että on nimensä veroinen, kunnioittaa sitä parhaalla mahdollisella ta- valla ja osoittautuu nimensä arvoiseksi ovat asioita, jotka yleensä assosioidaan nimeen.
Kuten roomalainen sananparsi vihjailee, nimeä on aina pidetty enteenä, joka tavalla tai toisella vaikuttaa nimenkantajaan: nimi voi ilmaista toivottuja luonteenpiirteitä, herättää sopivia assosiaatioita ja vaikuttaa yleiseen käsitykseen nimenkantajasta. Nimi voi myös heijastaa kuuluvuutta ja syntype- rää, ja koska se voi periytyä, se sitoo mei- dät myös sosiaaliseen ja kulttuuriseen taus-
YVONNE BERTILLS
taan. Nimemme kertovat, keitä olemme, ja ne seuraavat meitä myös koko elämämme ajan. Nimi ei ole vaihdettavissa, harvoista sosiaalisista tai luonnollisista tapauksista huolimatta. Emme myöskään voi menettää nimeämme.
Olemassaolomme yhtenä edellytyksenä on, että tiedämme niiden ihmisten, paikko- jen, rakennusten ja esineiden nimet, jotka ympäröivät meitä päivittäin, ja etenkin että tunnemme ja omistamme oman nimemme.
Jos tunnemme ihmisten, paikkojen ja esi- neiden nimet, tiedämme myös enemmän heistä ja niistä, kulttuurisesta kuuluvuudes- ta ja alkuperästä, ehkä myös käyttäytymi- sestä ja luonteenpiirteistä. Se, että voimme sanoa »Tiedän, mikä hänen nimensä on» tai
»Tiedän, kuka tuo on», merkitsee paljon meidän olemassaolossamme. Ilman nimiä olisi vaikea lähestyä muita ihmisiä, puhu- tella heitä ja keskustella heidän kanssaan.
Päivittäisessä elämässämme nimet ja ni- menkäyttö ovat keskeisiä välineitä oman it- semme identifioimisessa, toisten identifioi- misessa, meitä ympäröivän maailman hah- mottamisessa ja ymmärtämisessä.
Kaunokirjallisuus ja
henkilönnimet
Meillä on suuri tarve nimetä olioita ja asioita ympäristöstämme. Lapsuudesta asti nimenannolla on suuri rooli: henkilöiden lisäksi myös esimerkiksi lelut ja lemmikki- eläimet saavat nimiä.
Kaunokirjallisuudessa nimielementtiin ja nimenantoon liittyviä edellä mainittuja tehtäviä voi havaita, mutta nimien variaa- tio on paljon suurempi ja dynaamisempi.
Yhtäläisyyksistä huolimatta kaunokirjalli- suudessa esiintyvien nimien ja eritoten fan- tasiahenkilöiden nimien kriteerit eroavat suuresti sekä muodon (rakenteen), sisällön että tehtävien kannalta yleisisistä henkilön- nimikriteereistä. Kuitenkin kaunokirjalli- suudessa esiintyvä nimi on yhtä tärkeä iden- tifikaatioetiketti kuin tavallinen henkilön- nimi, mutta yksilöimisen ja identifioimisen lisäksi kirjalliset nimet ylläpitävät monia muita ominaisuuksia siksi, että ne esiinty- vät kirjallisessa kontekstissa ja viittaavat fiktiiviseen hahmoon, joka on statukseltaan ja luonnoltaan erilainen kuin realistinen henkilö. Kirjallinen nimi on siitä huolimatta yhtä tärkeä osa kirjallista hahmoa kuin kon- ventionaalinen nimi on osa yksilön identi- teettiä. Tekstuaalisina elementteinä nimien muotoa, sisältöä ja tehtäviä kirjallisuudes- sa värittävät paitsi nimenkantajan sosiaali- nen status ja luonto myös aina jossakin määrin kontekstin kirjalliset aspektit. Kir- jallinen nimi yhdistää monta tasoa sekä tekstissä että tekstin ulkopuolella: kirjalli- set ulottuvuudet ja nimenkantaja mutta myös lukija ja kirjailija ovat vaikuttavia te- kijöitä kirjallisuudessa esiintyvien nimien tulkinnassa ja vastaavasti ymmärtämisessä.
Fiktiivisen — tai kirjallisen — hahmon nimi auttaa lukijaa orientoitumaan ja tutus- tumaan tarinaan, fiktiiviseen maailmaan ja sen kirjalliseen hahmoon.
Nimissä on myös merkkejä kirjan kan- sien ulkopuolella olevasta kulttuurista ja kielestä; nimenvalinnassa ja nimen muo- dostamisessa on kirjailijan kielellisen ja
kulttuurisen tiedon ja kokemuksen merkke- jä. Jokaisessa kirjallisessa kontekstissa on oma nimisysteemi, joka tavalla tai toisella juontuu kirjailijan omasta sosiaalisesta, kulttuurisesta ja kielellisestä taustasta, mutta myös kirjailijan kielellisestä kekse- liäisyydestä. Kirjallisissa yhteyksissä ni- men kirjalliset aspektit, nimen suunnitellut tehtävät sekä se, kenelle teksti on suunnat- tu, muodostavat keskeisiä kriteerejä nimien valinnassa ja niiden muodostamisessa. Tä- män ansiosta kirjalliset nimet ja nimenkäyt- tö kirjallisuudessa ovat dynaaminen ja mo- nipuolinen mutta myös vaikea tutkimus- alue.
Yllä mainittujen erikoispiirteiden pe- rusteella kirjallisuudessa esiintyvät nimet vaativat erilaisen metodologisen lähesty- mistavan ja analyysitavan kuin esimerkik- si paikannimet ja tavalliset henkilönnimet:
kirjallisten nimien tulkinta kielellisestä näkökulmasta voi olla hedelmällistä mutta tuskin tyhjentävää. Ei sovi unohtaa kirjalli- sen kontekstin poeettisia tehtäviä ja ono- mastisia erikoispiirteitä, jotka lisäävät tär- keitä ominaisuuksia kirjallisiin nimiin.
Vaikka kaunokirjallisuudessa esiintyvät ni- met ovatkin osittain kontekstin alaisia, ylei- sesti nimeen ja nimenkäyttöön liittyvät kri- teerit eivät poistu.
Väitöskirjassani olen lähemmin tutkinut lastenkirjallisuudessa esiintyvien fantasia- hahmojen nimien ominaispiirteitä ja kritee- rejä kolmessa eri kontekstissa: Tove Jans- sonin Muumi-kirjoissa, Mauri Kunnaksen Koiramäki-kirjoissa ja A. A. Milnen Winnie the Pooh -kirjoissa. Tutkimukseni tarkoi- tuksena on eri kieleen ja kulttuuriin kuulu- vien tekstien kannalta selvittää nimeämisen kielellisiä ja kulttuurisia tekijöitä ja pohtia mahdollisia eroja ja yhtäläisyyksiä eri kon- teksteissa. Mitkä ovat nimien valinnan tai nimien muodostamisen kriteerit; mihin ni- men valinta tai nimen muodostaminen pe- rustuu? Onko yhteys nimikriteerien ja ni-
menkantajan luonteenpiirteissä, ja jos on, minkälainen se on? Miten kirjallinen kon- teksti vaikuttaa nimielementtiin sisältyvien osien merkityksiin ja muotoihin? Mikä on kirjallisuudessa esiintyvän nimen, nimeä- misen tai nimen muodostamisen yhteys yleisesti ottaen propreihin, ennen kaikkea henkilönnimiin; osoittavatko kirjalliset ni- met kuuluvuutta henkilönnimiin tai muihin propreihin ja miten? Nämä ovat muutamia niistä kysymyksistä, jotka ovat ohjanneet tutkimustani.
Kuten olen jo todennut, kirjallisuudes- sa esiintyvät nimet kuuluvat sekä tekstissä että tekstin ulkopuolella moniin eri tasoihin.
Tästä syystä poikkitieteellinen näkökulma, joka ottaa huomioon sekä kielelliset, ono- mastiset, kulttuuriset että kirjalliset aspek- tit, osoittautuu kaikista luonnollisimmaksi.
Analyysissäni nostan esille nimen sisältöön ja nimenosien merkityksiin liittyvät ominai- suudet, jotka ovat erityisen keskeisiä fan- tasiahahmojen nimissä; monta materiaalii- ni kuuluvaa nimeä leimaa semanttinen mo- nitulkintaisuus. Siksi olen valinnut lähesty- mistavaksi sekä onomastisen että semant- tisen näkökulman selvittääkseni, miten nämä vaikuttavat kirjallisten hahmojen ni- mien valintaan ja muodostamiseen. Kielel- liset ominaisuudet erottuvat selvästi mate- riaalissani esiintyvissä nimissä ja toimivat samalla olennaisina nimikriteereinä. Ne vaikuttavat myös nimien tulkintaan ja teh- täviin: nimen kielellinen muoto — tällä viittaan sekä muodon että sisällön aspektei- hin — kytkeytyy kielen kattavaan rooliin kirjallisessa kontekstissa, stilistisiin ja ni- meen liittyviin aspekteihin ja sen lisäksi tekstin ulkopuoliseen kielelliseen ja kult- tuuriseen taustaan. Nämä seikat saavat li- sämerkitystä lastenkirjallisuuden diskurs- sissa, koska aikuisten ja lasten kokemukset ja tiedot eroavat toisistaan kielellisesti ja kulttuurisesti.
Se, että lastenkirjallisuudessa aikuinen
on kirjoittanut lapselle, vaikuttaa nimikri- teereihin ja nimenkäyttöön huomattavasti.
Analysoimalla nimielementtien fonologisia ja rakenteellisia muotoja ja niiden semant- tisia piirteitä voi lähestyä myös lastenkirjal- lisuuden kahta tasoa, aikuisen ja lapsen ta- soa. Nimen muodolla aikuinen kirjailija voi houkutella lukijaa. Ketä lasta ei esimerkiksi kiehdo muuminimi Mårran, sen äänteelli- set ominaisuudet ja assosiaatiot, joita nimi- muoto herättää.
Yleisesti ottaen on luonnollista, että ai- kuisen kirjailijan kielelliset taidot tietyllä tavalla vaikuttavat nimen muodostamiseen ja nimenkäyttöön ja osallistuvat siten sii- hen, että teksti usein jossain määrin tai ta- sapuolisesti on suuntautunut myös aikuis- lukijalle. Materiaalilleni on ominaista, että se suuntautuu sekä aikuisille että lapsille, mikä on havaittavissa myös nimissä. Lasten- kirjallisuudessa esiintyvien nimien yhtenä ominaispiirteenä on kielen kanssa leikkimi- nen. Sitä voi pitää tuloksena siitä, että teksti osallistuu sekä aikuis- että lastenkirjallisuu- den diskurssiin. Keskeinen ominaisuus monelle materiaalissani esiintyvälle nimel- le on leikki muodon kanssa, esimerkiksi or- tografisen tai fonologisen muodon kanssa, riimi, sanaväännökset ja sisällöllinen leik- ki. Hyvänä esimerkkinä tästä on nimi M. Ö.
Rögöllius, jonka muoto ääntämyksessä ak- tualisoi suomen kielen sanan mörökölli.
Myös nimileikkiä esiintyy, jotta saataisiin aikaan äänteellisesti ja muodollisesti humo- ristisia ja assosiatiivisia vaikutelmia. Joskus muunnellaan tavallisia nimiä, esimerkiksi ylioppilas Z. Toopeli ja W. J. Selmann.
Verrattuna propreihin ja tavallisiin hen- kilönnimiin kirjallisuudessa esiintyvillä nimillä on yhtäläisyyksiä monen erisnimi- kategorian kanssa. Kuten henkilönnimet, myös kirjalliset nimet viittaavat yksilöihin, mutta samalla niillä on, kuten esimerkiksi joillakin paikannimillä, lempinimillä ja tie- tyillä eläinnimillä, konkreettinen ja moti-
voitu yhteys nimenkantajan luonteenpiirtei- siin. Niillä on monia yhtäläisyyksiä lempi- nimien kanssa, ne ovat esimerkiksi hyvin kontekstispesifisiä, ja niillä on motivoitu sisältö siten, että ne viittaavat johonkin spe- sifiseen tai merkittävään ominaisuuteen.
Kuten eläinnimitykset, myös fantasiahah- mon nimi ilmaisee tyyppiä ja lajikuuluvuut- ta, ja se sijoittuu täten erisnimien ja appel- latiivisten nimien välimaastoon. Usein nimi ilmaisee sekä yksilöä että luokkaa, esimer- kiksi muumikirjojen mumintroll, hemul ja mymla. Mauri Kunnaksen kuvakirjoissa monet nimet assosioituvat eri tavoilla sii- hen tosiasiaan, että hahmot ovat koiria, esi- merkiksi Musti-renki, Henry Houndog, suu- tarimestari Rakkinoff, ruotiukko Hiski Pis- kinen sekä leipurimestari Tassulainen.
Kunnaksen kuvakirjoissa nimenkäytön ety- mologinen ja historiallinen kehitys Suo- messa muodostaa hyvin keskeisen taustan kirjallisille nimille, ja siksi myös ammatin- nimityksillä ja titteleillä on tärkeä merkitys nimenannolle ja nimien tulkinnalle.
Tavallisten tehtävien lisäksi nimillä voi olla monia muita tehtäviä, jotka syntyvät kontekstista ja jotka ovat keskeisiä nimien tulkinnalle ja ymmärtämiselle. Kirjallisia nimiä ei voi pitää arbitraareina eikä yleis- pätevinä etiketteinä, ja siksi niitä ei voida tulkita ainoastaan viittaussuhteessaan. Sekä nimen muoto että nimen sisältö ovat useim- miten vahvasti motivoituja. Muodostamalla nimiä yleisen sanavaraston avulla semant- tiset ja äänteelliset aspektit saavat primaa- risia funktioita aivan eri tavalla kuin taval- lisissa nimissä. Kirjallisten hahmojen nimet toimivat kirjaimellisesti enteinä siksi, että ne ennustavat jotakin kantajastaan. Keksi- tyissä nimissä, joiden semanttinen aspekti on vahvasti esillä, sisällöllä on äänteellistä tärkeämpi funktio: nimenosien merkitykset kuvaavat usein nimenkantajan konkreetti- sia fyysisiä tai mentaalisia ominaisuuksia, luonteenpiirteitä tai tyypillistä käyttäyty-
mistä; nimen sisältö voi myös ilmaista so- siaalisia rooleja tai hahmojen välisiä suhtei- ta. Sellaisissa nimissä, joissa sisältö ei trans- parentisti juonnu yleisistä sanoista, kuten esimerkiksi muuminimessä filifjonkan, ään- teelliset tekijät nousevat etualalle. Myös realistisissa, tavallisissa nimissä nimen muoto voi olla ensisijaisen tärkeä: se voi viestittää sekä sosiaalista että kulttuurista kuuluvuutta.
Yleisesti ottaen voimme sanoa, että kir- jallisten hahmojen nimet eroavat monella tavalla tavallisista nimistä: nimen valinnan ja nimen muodostamisen kriteerien lisäksi nimet eroavat muodon (rakenteen), sisällön ja tehtävien kannalta. Mielenkiintoinen as- pekti ja ero kirjallisten ja tavallisten nimien välillä on jo siinä, onko kirjallisilla hah- moilla varsinaista nimeä vai ei: nimettö- myys ja näkymättömyys, jotka ovat meille normaaleille ihmiselle miltei mahdotto- muuksia, ovat täysin mahdollisia kirjallisis- sa konteksteissa ja ylläpitävät usein muun muassa temaattisia aspekteja. Toisinaan sellaisia hahmoja on nimetty, joita ei ole olemassakaan tarinassa, ja toisinaan esiin- tyy nimettömiä hahmoja. Kaunokirjallisuu- dessa esiintyviä nimiä leimaa sekä muoto- jen että tehtävien kannalta moninaisuus, joka haastaa niiden ominaisuuksia niminä.
Näiden lisäksi nimi monimutkaistuu moni- naisesta ja monitulkintaisesta sisällöstä: ni- menosien kaksimerkityksisyys on silmiin- pistävä ominaisuus materiaalissani esiinty- vissä nimissä, mitä pidän suoranaisena tu- loksena siitä, että lastenkirjallisuus suuntau- tuu usein sekä aikuislukijaan että lapsiluki- jaan. Kirjallisten hahmojen nimet voi mää- ritellä sekä kielellisesti että kulttuurisesti monipuolisiksi kerronnallisiksi, stilistisik- si ja kirjallisiksi välineiksi.
Lastenkirjallisuudessa esiintyvien ni- mien tutkiminen herättää monta mielen- kiintoista kysymystä, jotka kytkeytyvät useisiin sosiaalisiin ja kulttuurisiin aihepii-
reihin: yleiseen nimenkäyttöön, kielen funktioihin, kirjallisten hahmojen kon- struointiin, aikuisen kirjailijan tai lukijan ja lapsilukijan suhteeseen tekstissä, reseptio- tutkimukseen ja kääntämiseen. Nämä ovat ne aihepiirit, jotka olen ottanut huomioon väitöskirjassani, mutta jotka voivat kaikki myös erikseen muodostaa omia laajoja tut- kimuksiaan.
Kirjalliset hahmot voivat toimia vahvoi- na identifikaatiokohteina lapsille ja nuoril- le, ja siksi on suuri vaikutus sillä, miten kir- jallisia hahmoja esitetään, kuvataan, miltä
YVONNE BERTILLS Beyond identification: Proper names in children’s literature. Åbo:
Åbo Akademi 2003.
Åbo Akademi, Finska språket med litteraturen, Fänriksgatan 3 A, 20500 Åbo Sähköposti: yvonne.bertills@abo.fi
ne näyttävät, miten ne toimivat ja minkälai- sia mielipiteitä ne ilmaisevat. Kaikista näis- tä seikoista saamme myös tietoa analysoi- malla hahmojen nimiä. Tekstuaalisten mik- roelementtien, kuten nimien, taakse voi pii- loutua kokonainen maailma täynnä tulkin- toja ja tehtäviä, jotka, kuten olen todennut väitöskirjassani, ovat keskeisiä tekstissä monella tasolla. Aikuisen kirjailijan, aikuis- lukijan ja lapsilukijan suhde lastenkirjalli- suudessa haastaa ja monimutkaistaa tekstin kielellisiä aspekteja, minkä nimien analyysi selvästi osoittaa.
