Väitöksenalkajaisesitelmä Helsingin yliopistossa
14. maaliskuuta 2003
Väitöskirjani keskeisenä tavoitteena on sel- vittää kristinuskon ja eurooppalaisen kult- tuurin vaikutusta Namibian suurimman väestöryhmän, ambojen, henkilönnimisys- teemiin. Tämä nimisysteemin murros käyn- nistyi vuonna 1870, jolloin ensimmäiset suomalaiset lähetystyöntekijät saapuivat Ambomaalle, nykyisen Namibian pohjois- osaan. Koska suomalaisten toiminta kattoi vähitellen koko amboheimojen asuin- alueen, heidän vaikutuksensa tähän proses- siin on ollut merkittävä. Myöhemmin am- bojen keskuudessa toimi myös saksalaisia lähetystyöntekijöitä, niin luterilaisia kuin katolilaisia, samoin kuin Englannin angli- kaanisen kirkon lähetystyöntekijöitä, jotka niin ikään toivat uusia vaikutteita perintei- seen ambokulttuuriin. Nykyään noin 80 prosenttia amboista on kristittyjä. Valtaosa heistä on Suomen Lähetysseuran työn tu- loksena syntyneen Namibian luterilaisen kirkon (The Evangelical Lutheran Church in Namibia, ELCIN) jäseniä.
Lähetystyön ohella toinen vaikuttava tekijä tässä nimisysteemin murroksessa oli kolonialismi. Vuonna 1884 Lounais-Afri- kasta (nykyisestä Namibiasta) tuli Saksan
Nimet yhdistävät suomalaisia ja
namibialaisia
MINNA SAARELMA-MAUNUMAA
siirtomaa. Aluksi saksalaiset eivät juuri ol- leet kiinnostuneita Ambomaasta, joka sijait- si heidän laajan siirtomaansa reuna-alueil- la. Tilanne muuttui kuitenkin nopeasti1900- luvun alun herero- ja namasotien jälkeen, jolloin saksalaiset menettivät valtaosan af- rikkalaisesta työvoimastaan. (Näissä sodis- sa sai surmansa 80 % hereroista ja 50 % namoista.) Tuhannet ambot lähtivät tuolloin töihin etelän maatiloille, kaivoksiin ja koti- talouksiin. Siirtotyöläisjärjestelmä toi eu- rooppalaisia vaikutteita Ambomaalle, ja ti- lanne jatkui Etelä-Afrikan hallinnon aikana, joka alkoi vuonna 1915 ja kesti aina vuo- teen 1990, jolloin Namibia itsenäistyi. Niin- pä ambojen henkilönnimistössä on myös maan saksalaisen, englantilaisen ja afri- kaansinkielisen väestön vaikutusta. Maan vuosikymmeniä kestänyt itsenäistymistais- telu heijastui myös monin tavoin ambojen nimenantoon.
Katsokaamme tätä nimistön kehitystä hieman tarkemmin, aina perinteisen ambo- kulttuurin ajoista lähtien.
AMBOJENPERINTEINENNIMISYSTEEMI
Henkilönnimillä oli merkittävä asema pe- rinteisessä ambokulttuurissa ja uskonnos- sa. Nimi ymmärrettiin olennaiseksi osaksi ihmistä ja hänen sieluaan. Koska ihmisen
ja hänen nimensä välinen suhde oli erotta- maton, henkilön varsinainen nimi oli oshi- dhila, tabu. Nimen tietämisen avulla uskot- tiin myös voitavan hallita ihmistä ja vaikut- taa hänen elämäänsä. Siksi henkilönnimet olivat tärkeässä asemassa ambojen erilaisis- sa rituaaleissa. Ambot uskoivat myös, että ihmisillä, joilla oli sama nimi, oli myös tie- tyssä mielessä sama persoonallisuus.
Ambojen perinteinen nimisysteemi pe- rustui afrikkalaisiin nimiin, jotka aina mer- kitsivät jotakin — eli ne olivat semanttisesti läpinäkyviä. Kun lapsi syntyi, hän sai en- sin väliaikaisen nimen, joka yleensä liittyi lapsen syntymähetkeen. Aamulla syntynyt poika saattoi saada nimekseen Angula ja tyttö Nangula ’aamu’. Yöllä syntynyt poi- ka saattoi saada nimen Uusiku ja tyttö Nuu- siku ’yö’. Nimiä annettiin myös syntymä- hetkeen liittyneiden tapahtumien mukaan, esimerkiksi Mvula ’sade’, Uukongo ’met- sästys’ tai Iita ’sota’. Nimet saattoivat myös kertoa, että synnytys oli ollut vaikea tai että kyseessä oli kaksosten syntymä ja niin edel- leen.
Muutaman viikon iässä lapsi sai varsi- naisen, pysyvän nimensä. Tämän nimen antoi isä. Nimenantoseremonia, eluko, oli tärkeimpiä ambokansan juhlia. Nämä var- sinaiset nimet muistuttivat pitkälti synty- män jälkeen annettuja väliaikaisia nimiä, joskin niitä annettiin osaksi toisin perustein.
Yleensä ambolapsi nimettiin jonkun isän ystävän tai sukulaisen mukaan. Kaimasuh- teeseen liittyi monenlaisia velvollisuuksia, kuten lahjojen antamista ja lapsesta huoleh- timista. Jos vanhemmat kuolivat, kaima vastasi usein lapsen kasvatuksesta. Kaimat myös samastettiin toisiinsa, mikä ilmeni heidän puhuttelussaan. Ambolapset esimer- kiksi puhuttelivat myös isänsä pieniä kai- moja kunnioittavasti ’minun isäni’. Varsi- naisen nimenantoseremonian lisäksi am- boilla oli myös erilaisia kaimasuhteeseen liittyviä rituaaleja.
Väitöskirjani pääotsikko »Edhina eko- gidho» on yleinen sanonta Ambomaalla, ja se viittaa ambojen kaimasysteemiin. Sana edhina merkitsee nimeä ja ekogidho yhdis- tämistä. Niinpä sanonta tarkoittaa, että ni- met yhdistävät ihmisiä; jos lapsi on nimetty toisen henkilön mukaan, on hyvin toden- näköistä, että tämän henkilön ominaisuudet periytyvät myös lapselle.Tämän uskomuk- sen vuoksi kaima valittiin aina erityisen huolellisesti.
Varsinaisen nimensä ohella ambot käyt- tivät patronyymiä, eli isän nimi liitettiin henkilön nimeen possessiivikonkordilla.
Jos isä oli esimerkiksi Amutenya ja hänen poikansa Nangolo, pojan koko nimi oli Nangombe yaAmutenya.
Myös erilaisia lempinimiä käytettiin paljon. Yleensä ne kuvailivat ihmistä, hä- nen luonnettaan tai fyysisiä ominaisuuk- siaan. Niin sanotut »ylistysnimet» (praise names) olivat niin ikään tyypillisiä ambo- jen nimistössä. »Ylistysnimi» on nimi, joka osoittaa ihailua ja kunnioitusta ja johon usein liittyy erityinen ylistysruno. Esimer- kiksi kuningas Kambonde kaNankwayalla, joka hallitsi Ondongaa 1800-luvun lopulla, oli lukuisia ylistysnimiä, jotka muun muas- sa ylistivät hänen kaunista vartaloaan ja juoksunopeuttaan.
KRISTINUSKONJAEUROOPPALAISEN KULTTUURINVAIKUTUSNIMENANTOON
Vuonna 1883 Ambomaalla toimitettiin en- simmäiset kristilliset kasteet, kun lähetys- saarnaaja Tobias Reijonen kastoi kuusi ambomiestä Omulongan lähetysasemalla.
Nämä ensimmäiset kastetut hylkäsivät kaikki vanhat ambonimensä ja ottivat uu- det raamatulliset nimet: Abraham, Elias, Jakob, Johannes, Moses ja Tobias — vii- meksi mainittu oli myös Tobias Reijosen kaima.
Ensimmäinen ambokuningas kastettiin
vuonna 1912, jolloin Ondongan kuningas Kambonde kaNgula otti vastaan kasteen kuolinvuoteellaan. Kuningas valitsi nimek- seen Eino Johannes, joka oli hänen kasta- jansa, lähetyssaarnaaja Juho Wehasen vas- tasyntyneen pojan nimi. Kambonden seu- raaja Nambala ya Kadhikwa kastettiin myöhemmin samana vuonna. Hän valitsi nimen Martin Elifas, joten hänestä tuli kas- tajansa Martti (Martin) Rautasen kaima.
Samoihin aikoihin kastettiin myös useita muita kuninkaallisen suvun jäseniä.
Nämä varhaiset kasteet merkitsivät käännettä ambojen henkilönnimistön kehi- tyksessä. Uudet nimet, jotka olivat raama- tullisia ja eurooppalaisia — ja etenkin suo- malaisia — levisivät kasteiden mukana kaikkialle Ambomaalle.
Kokosin väitöskirjaani varten nimi- aineiston, jossa on mukana yli 10 000 am- bon kastenimet vuosilta 1913–1993. Suo- situimmat naistennimet tässä aineistossa ovat (tässä järjestyksessä) Selma, Maria, Martta, Hilma, Ester, Aina, Johanna, Loi- de, Helena, Anna, Josefina, Emilia, Hilja, Hileni (< Irene), Hertta, Paulina, Elisabet, Albertina ja Frida ja suosituimmat miesten- nimet Johannes, Petrus, Andreas, Paulus, David, Tomas, Mateus, Erastus, Simon, Filemon, Filippus, Josef, Sakaria, Martin, Samuel, Immanuel, Sakeus, Timoteus, Titus ja Gabriel. Usein vierasperäiset nimet ovat mukautuneet ambokielen äännesysteemiin, esimerkiksi raamatullisesta naisennimestä Ester on tullut Esitela ja eurooppalaisesta (suomalaisesta) miehennimestä Vilho Vili- ho. Kiinnostavaa on, että myös eurooppa- laisia sukunimiä on Ambomaalla omaksuttu kastenimiksi: Eriksson, Hynonen (Hynö- nen), Lehto, Rautanen ja Suikanen (Suikka- nen).
Miksi ambot eivät tyytyneet omakieli- siin nimiinsä, kun heistä tuli kristittyjä?
Syitä on monia. On huomautettu, että psy- kologisesti uusi »kristillinen» nimi symbo-
loi amboille uuden elämän alkamista kris- tittynä ja perinteisten uskomusten hylkää- mistä. Monille Afrikan kulttuureille on myös tyypillistä, että ihminen ottaa itselleen uuden nimen, kun elämässä tapahtuu jokin merkittävä käänne. On selvää, että Ambo- maalla lasten nimeäminen Raamatun hen- kilöiden ja lähetystyöntekijöiden mukaan liittyi myös perinteiseen kaima-ajatteluun, jonka mukaan kaiman hyvät ominaisuudet perityvät lapselle. Ambojen kaimasysteemi selittääkin monen eurooppalaisen nimen suosion Ambomaalla.
Vierasperäisiä nimiä omaksuttiin innok- kaasti myös siksi, että ne symboloivat muu- tosta »primitiivisestä» »moderniin» maail- maan. Ajateltiin, että afrikkalaiset nimet olivat vanhanaikaisia ja taantumuksellisia.
Jopa sellaiset ambot, joilla ei ollut aikomus- takaan kääntyä kristityiksi, omaksuivat eu- rooppalaisia ja raamatullisia nimiä. Monet ambot, joiden nimet olivat eurooppalaisil- le vaikeita lausua, saivat myös uudet eu- rooppalaiset nimet valkoisilta työnantajil- taan etelässä.
On selvää, että valtaosa suomalaisista lähetystyöntekijöistä kannatti eurooppalais- ten ja raamatullisten nimien käyttöä kaste- niminä, koska tämä oli myös muiden eu- rooppalaisten lähetysjärjestöjen yleinen käytäntö. Kantavana ajatuksena oli, että kristityllä tulee olla kristillinen nimi, ja eu- rooppalaiset ja raamatulliset nimet miellet- tiin sellaisiksi.
Vierasperäisten nimien suosio ei kuiten- kaan ilahduttanut kaikkia lähetystyönteki- jöitä. Jo 1900-luvun alussa muutamat suo- malaiset lähetystyöntekijät alkoivat suosi- tella amboille afrikkalaisia nimiä kaste- nimiksi. Innokkaimmat heistä, Emil Lilje- blad ja Heikki Saari, antoivat jopa omille lapsilleen afrikkalaisia nimiä osoittaakseen amboille, että myös heidän nimensä kelpaa- vat kristityille. Myös jotkut ambopapit, muiden muassa Pinehas Kambonde, suosit-
telivat tuolloin kastettaville afrikkalaisia nimiä.
Asia herätti kuitenkin voimakkaita risti- riitoja suomalaisten keskuudessa, ja siitä käytiin monia kiistoja. Vähitellen mielipiteet alkoivat muuttua, ja vuonna 1937 lähettien kokous päätti ryhtyä suosittelemaan ambo- kielisten kastenimien käyttöönottoa. Suo- men Lähetysseura julkaisi jo seuraavalle vuodelle nimipäiväkalenterin, joka sisälsi ehdotuksia ambokielisiksi kastenimiksi.
Monet kalenterin nimistä olivat perinteisiä ambonimiä, kuten Angula ’aamu’, Iita
’sota’, jne. Näiden ohella kalenterissa oli myös uusia, merkitykseltään kristillisiä am- bonimiä, kuten Nahenda ’armo’ tai Neku- lilo ’lunastus’. Tämä kalenteri, joka jäi Am- bomaan ainoaksi nimipäiväkalenteriksi, vaikutti jossakin määrin ambojen nimenan- toon, mutta vain hetkellisesti. Koska eu- rooppalaiset ja raamatulliset nimet miellet- tiin tuolloin yleisesti »kristillisiksi» nimiksi ja koska ne olivat myös muodikkaita, am- bokieliset kastenimet eivät innostaneet ih- misiä.
AFRIKKALAISETNIMET UUDELLEENSUOSITUIKSI
Vaikka eurooppalaiset ja raamatulliset ni- met olivat suosiossa, ambot eivät kuiten- kaan hylänneet kokonaan omia nimiään.
Tapa antaa lapselle väliaikainen ambonimi heti syntymän jälkeen säilyi myös kristit- tyjen keskuudessa, ja usein näitä nimiä käy- tettiin kotona lasten kutsumaniminä. Niin- pä amboilla oli yleensä omakieliset nimet, joita käytettiin kotona, ja eurooppalaiset tai raamatulliset nimet, joita käytettiin erilai- sissa virallisissa yhteyksissä, kuten koulus- sa, kirkossa, sairaaloissa ja virastoissa.
Vasta 1950- ja 1960-luvuilla afrikkalai- set nimet alkoivat tulla suosituiksi myös kasteniminä. Yleiseksi tavaksi tuli antaa lapselle kaksi tai kolme nimeä, joista ensim-
mäinen oli raamatullinen tai eurooppalai- nen ja jälkimmäiset ambonimiä.
Ambonimien suosion nousun taustalla oli afrikkalaisen kansallistunteen voimistu- minen ja itsenäistymistaistelun aloittami- nen, joka innosti ihmisiä kaikkialla Ambo- maalla. Vierasperäisiä nimiä alettiin välttää, koska ne liitettiin kolonialistiseen ajatte- luun. Oikeastaan ei ole hämmästyttävää, että lähetystyöntekijöiden yritykset suosi- tella ambonimiä kastettaville 1900-luvun alussa eivät tuottaneet tulosta. Aika ei yk- sinkertaisesti ollut vielä sille kypsä. Se mitä tarvittiin, oli afrikkalaisen kansallistunteen herääminen.
Kristityt ambot ovat usein antaneet lap- silleen afrikkalaisnimiä, jotka kertovat hei- dän uskostaan. Sellaiset nimet kuin Etuho- le ’Hän rakastaa meitä’, Hupitho ’pelastus’, Meitaalo ’uskossa’, Natangwe ’Hän olkoon ylistetty’ ja Peneyambeko ’on siunaus’ ovat tulleet suosituiksi. Nimet, jotka viittaavat syntymähetken aikaisiin tapahtumiin, ovat niin ikään yleisiä, samoin kuin myönteisiä tunteita heijastavat nimet, esimerkiksi Pan- duleni ’kiittäkää’ tai Ndinelago ’olen onnel- linen’. Yleensä ensimmäinen (eurooppalai- nen tai raamatullinen) nimi annetaan kaima- nimenä, kun taas jälkimmäiset (afrikkalai- set) nimet annetaan niiden merkityksen pe- rusteella. Nimenanto on nykyäänkin isän rooliin kuuluva asia, joskin poikkeuksiakin tästä on.
Nimien afrikkalaistuminen ilmenee myös siinä, että yhä useammat ambolapset saavat kasteessa pelkästään afrikkalaisia nimiä. Itsenäistymisen jälkeen monet am- bot, jotka aiemmin tunnettiin heidän vieras- peräisillä nimillään, ovat alkaneet käyttää afrikkalaisia nimiään myös virallisissa yhteyksissä. Kaimasysteemin vuoksi monet eurooppalaiset ja raamatulliset nimet pysy- vät Ambomaalla kuitenkin suosittuina. Niin kauan kuin lapsia nimetään toisten ihmis- ten mukaan, samat nimet säilyvät yleisinä.
PATRONYYMEISTÄ PERIYTYVIINSUKUNIMIIN
Periytyvä sukunimi oli tuntematon ilmiö perinteisessä ambokulttuurissa. Kuten jo totesin, ambot käyttivät isän nimeä varsi- naisen nimen yhteydessä, esimerkiksi Nan- gombe yaAmutenya. Eurooppalaistyyppi- nen sukunimisysteemi alkoi kuitenkin syn- tyä Ambomaalla etenkin 1960-luvulta läh- tien. Tärkeimpiä syitä tähän olivat toisaal- ta siirtomaahallinnon dokumentoinnin tar- peet ja toisaalta nimivaraston supistuminen, mikä johtui tiettyjen vierasperäisten nimien yleisyydestä. Koska monet ihmiset kantoi- vat samoja suosittuja nimiä — sellaisia kuin Selma, Hilma, Mateus tai Petrus — ihmi- siä ei voitu erottaa toisistaan patronyymien- kään avulla. Esimerkiksi yhdistelmä Selma Mateus alkoi monissa seurakunnissa olla huomattavan yleinen.
Uusi sukunimisysteemi perustui isien ja isänpuoleisten esi-isien nimiin. Yleensä periytyväksi sukunimeksi valittiin isän tai isoisän ambonimi. Oikeastaan on kiintoi- saa, että eurooppalaistyyppisen sukunimi- systeemin omaksuminen on näin afrikka- laistanut ambojen henkilönnimistöä.
Ambot käyttävät yhä runsaasti erilaisia lempinimiä jokapäiväisessä elämässä — ai- van samoin kuin perinteisen nimikulttuurin aikana. Monet ihmiset myös tunnetaan pa- remmin heidän lempinimillään kuin viral- lisilla nimillään. Ambojen ylistysnimiperin- ne on sekin vielä voimissaan.
YHTEENVETO
Ambojen henkilönnimisysteemi on käynyt läpi merkittävän murroksen 1800-luvun lo- pun ja 1900-luvun aikana. Murroksen pää- tekijöinä ovat olleet eurooppalainen kult- tuurivaikutus ja kristinuskon omaksumi- nen. Tässä kehityksessä on nähtävissä mon- ta samanaikaista ja osittain vastakkaista suuntausta. Toisaalta nimisysteemi on eu- rooppalaistunut, toisaalta tätä eurooppalais- tumiskehitystä on voimakkaasti vastustet- tu. Osa perinteisen nimisysteemin piirteis- tä on kadonnut, toiset ovat säilyneet — to- sin yleensä muuntuneina — ja monia uusia elementtejä on omaksuttu. Tapahtuneen prosessin tuloksena on nimisysteemi, joka koostuu sekä afrikkalaisista että eurooppa- laisista elementeistä ja jossa näillä elemen- teillä on omat erityiset tehtävänsä.
MINNA SAARELMA-MAUNUMAA Edhina ekogidho — Names as links: The encounter between African and European anthroponymic systems among the Ambo people in Na- mibia. Elektroninen väitöskirja on luettavissa osoitteessa http://ethesis.helsinki.fi/. Väi- töskirja julkaistaan syksyllä 2003 myös kirjana Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran Studia Fennica -sarjassa.
Laurintie 102, 01400 Vantaa
Sähköposti: minna.saarelma@clinet.fi
