9 2 käyttöä odotuksenvastaisena saati erikoise- na, jos indoeurooppalaisten kielten vastaa- via ilmauksia käytettäisiin samalla tavoin?
Ei siinä kaikki: jos kielikuntien käytän- nöt olisivat päinvastaiset, siis jos indo- eurooppalaisissa kielissä käytettäisiin tällai- sissa yhteyksissä suomen suuntasijoja vas- taavia ilmauksia, uralilaisissa taas olosija- ilmauksia, silloin eivät semanttista motivaa-
tiota tarvitsisi eivätkä kansainvälisessä ling- vistiikassa laajaa huomiota osakseen saisi indoeurooppalaiset suuntailmaukset vaan uralilaisten kielten erikoisuuksiin kuuluvat odotuksenvastaiset olosijailmaukset.
JAAKKO ANHAVA Mannerheimintie 39 A 12 00250 Helsinki
aakko Anhava kommentoi artikkelissa- ni »Onko jäädä-verbin paikallissijamää- ritteen tulosijalla semanttista motivaatio- ta?» (Virittäjä 4/2005) esitettyjä, vanhem- masta fennistisestä kirjallisuudesta periyty- viä vertailuja indoeurooppalaisiin kieliin.
Anhava huomauttaa aiheellisesti, että indo- eurooppalaisten kielten ottaminen vertailun standardiksi, josta poikkeaminen katsottai- siin jo lähtökohtaisesti odotuksenvastaisek- si, olisi vailla perusteluja. Tällainen ajat- telutapa edustaisi niin sanottua eurosentri- syyttä, jonka ongelmallisuus on nykykieli- tieteessä yhä enemmän tiedostettu. Toinen asia on, jos vertailu indoeurooppalaisiin kieliin nähdään pelkäksi kontrastiivisen kielentutkimuksen hengessä tehdyksi kah- den erilaisen kielisysteemin välisen eron toteamiseksi.
Kirjoitukseni johdanto-osasta peräisin olevissa Anhavan lainaamissa kohdissa tarkoitukseni oli esitellä aiemman fennis- tisen tutkimuksen näkemyksiä tarkastelta- vasta ilmiöstä ottamatta niihin sen kum- mempaa kantaa. Tästä syystä olen käyttä- nyt muun muassa sellaisia ilmauksia kuin
»odotuksenvastaisina pidettyjen» (s. 508).
EUROSENTRISYYS JA SUOMEN MUUTOSSIJAT
Indoeurooppalaiskieliä standardina pitä- vään ajatteluun otan etäisyyttä sivulla 509, kun totean että »[paikallissijojen tällaisia käyttö-] tyyppejähän ei välttämättä yhdis- tä keskenään mikään muu kuin se, että ne tuntuvat eksoottisilta esimerkiksi indo- eurooppalaisten kielten systeemin näkö- kulmasta».
Kielitypologinen tutkimus voisi paljas- taa, kummanlainen systeemi on maailman kielissä tavanomaisempi. Tiedossani ei kuitenkaan ole tätä ilmiötä tarkastelevaa typologista tutkimusta. Toisaalta jo suomen systeemin sisäisestä näkökulmasta katsot- tuna mainitut muutossijojen käyttötyypit ovat selitystä kaipaava erikoistapaus, sillä ne poikkeavat paikallissijojen spatiaalisesta peruskäytöstä, jossa tulo- ja erosijalla il- maistaan juuri siirtymää. Ymmärtääkseni varhaisemmassakin fennistisessä kirjalli- suudessa asiaa on lähestytty paljolti tästä näkökulmasta. Indoeurooppalaiset kielet taas ovat tarjonneet ilmiölle hyvin tunnetun vertailukohdan.
TUOMAS HUUMO
Sähköposti: tuomas.huumo@utu.fi
J
Virittäjä 1/2006
