674 GOFFMAN, ERWING 1967: Interaction ritual.
Anchor Books, Garden City, NY.
MAURANEN, ANNA 1993: Cultural differ- ences in academic discourse. – Liisa
Löfman ym. (toim.), The competent intercultural communicator s. 157–
174. AFinLAn vuosikirja 51. Tampe- re.
virittäjä 4/1999
ykyään Budapestin yliopistossa työs- kentelevä Márta Csepregi, jonka monet muistavat Helsingin yliopiston pit- käaikaisena, innostavana ja sydämellisenä unkarinlehtorina sekä oppikirjantekijänä, on suppeammissa piireissä tunnetulta puo- leltaan myös ansiokas ostjakologi. Tutkija- na, opettajana ja tutkimusmatkailijana hän tuntee suomalais-ugrilaisuuden monia puo- lia ja lienee siksikin ehdottomasti oikea henkilö toimittamaan ajantasaisen ja kan- santajuisen kokoomateoksen, jolla unkari- laisille maallikoille annetaan yleiskuva koko kielikunnastamme.
Tällaista teosta on keskieurooppalaisten kielisukulaistemme mailla kipeästi kaivat- tu. Olemassaolevat unkarinkieliset yleiskat- saukset suomalais-ugrilaisiin kieliin ovat nimittäin sekä maallikolle kovin tieteellisiä että kielisukulaistemme nykyolojen kannal- ta täysin vanhentuneita. Erityisen tarpeel- lista asiallinen tieto on Unkarissa, koska siellä nykyäänkin kansalliset intohimot näyttävät purkautuvan loistokkaiden kan- sallisten alkuperämytologioiden rakente- luun, vanhoista tutuista turkkilais- ja hun- nifantasioista unkari–sumeri-rinnastuksiin.
Mukaan saattaa liittyä myös perinteikäs salaliittoteoria: fennougristiikka on impe- rialistinen, itävaltalais-(neuvosto)venäläi- nen salajuoni, jonka päätarkoituksena on nujertaa unkarilaisten itsetunto tekemällä
heistä primitiivisten kotakansojen sukulai- sia. Postsosialistisessa arvosekaannuksessa tällaisen rajatiedon harrastajat — jotkut jopa jonkinlaisia kielen ammattilaisia, min- kä luulisi olevan vakava muistutus historial- lisen lingvistiikan tuntemuksen tärkeydes- tä! — pääsevät joskus julki vakavammilla- kin foorumeilla. Unkarilaiset fennougristit joutuvatkin näköjään muutaman vuosikym- menen välein julkisesti argumentoimaan suomalais-ugrilaisen kielisukulaisuuden puolesta; tuorein esimerkki tästä lienee Károly Rédein kirjanen Ostörténetünk kér-"
dései (’Esihistoriamme kysymyksiä’, 1998).
Finnugor kalauz (’Suomalais-ugrilai- nen opas’) koostuu yli kahdenkymmenen kirjoittajan artikkeleista. Kirjoittajat ovat unkarilaisia fennougristeja tai lähitieteiden harjoittajia, ilahduttavan suuri osa nuoreh- koa polvea. (Vain kaksi on Unkarissa asu- via ulkomaalaisia: saksalainen samojedolo- gi Florian Sobanski sekä marilainen Mar- garita Kuznetsova.) Csepregi itse on kirjoit- tanut pitkän johdannon, jossa hauskasti ja selkeästi kerrotaan fennougristiikan ja vä- hän (historiallisen) kielitieteenkin perus- teista. Muista yleisempiä näkökohtia esit- televistä artikkeleista haluaisin erikseen mainita Enik2o Szíjn opettavaisen katsauk- sen Venäjän ja Neuvostoliiton suomalais- ugrilaisten historiaan. Erityisen kiitoksen
UNKARILAINEN OPAS SUOMALAIS- UGRILAISUUTEEN
Márta Csepregi (toim.) Finnugor kalauz. Panoráma, Budapest 1998. 287 s. + 32 värikuva- sivua. ISBN 963-243-813-2.
N
675 ansaitsevat selkeät ja yhdenmukaiset kartat, joista näkyvät sekä kansojen asuinalueet yksityiskohtaisemmin että kunkin alueen sijainti pohjoisessa Euraasiassa.
Kirjan rakenne ei noudata kovin selvää kaavaa, mutta ilmeisesti on pyritty hankki- maan useimpia kielikuntamme haaroja koh- ti vähintään kaksi artikkelia, sekä tieteelli- semmin kutakin kieliryhmää esittelevä että konkreettisemmin, omakohtaisten matka- muistelusten kautta näiden kielisukulaisten nykypäivää valottava. Näiden tarkasteluta- pojen raja on tietenkin veteen piirretty vii- va. Finnugor kalauz tuntuu paikoitellen epäröivän kahden roolin välillä, ollako viih- dyttävä lukemisto vai tiivis tietoteos — vaikka parhaimmillaan se onnistuu ole- maan molempia. Kuten luonnollista on, laaja kirjoittajajoukko tuottaa kerrontatek- nisesti ja tyylillisesti hiukan hajanaista jäl- keä: toiset selostavat kuivan asiallisesti kohdemaan oloja suunnilleen terästeolli- suuden tuotantolukuja myöten, toiset anta- vat kynänsä lentää kuvaillessaan Viron ke- väisiä koivikkoja ja sinivuokkoja, taigan hantiperheen ansanasetuspuuhia tai ud- murttien uusvanhaa uhrijuhlaa tihkusatees- sa rämpivän ja metanolivotkan vaikutuksia pelkäävän muukalaisen näkökulmasta.
Varsin monien kielisukulaistemme ny- kypäivää kuvailevien artikkelien pohjavi- re on haikea. Neuvostoaikojen koettele- muksia, kieli- ja kansallisuuspolitiikan tem- poiluja sekä Neuvostoliiton hajoamisen nostattamaa hetkellistä innostusta on seu- rannut ankea arki, jossa pienimmillä vielä
elävistä sukukielistämme näyttää olevan mahdollisuuksia säilyä korkeintaan teko- hengitettynä eksotiikkana. Liivin kielen nykyisissä taitajissa lienee jo enemmän ul- kopuolisia harrastajia ja myöhäisherännei- tä juurienetsijöitä kuin liivin »normaalisti», lapsuutensa kotikielenä oppineita. Niin karun koskettavia kuin kuvaukset mum- moutuvan kielen ja kuolevan kulttuurin ympärillä leijuvasta hiljaisesta surumielestä ovatkin, juuri niiden kohdalla on myös ehkä eniten samojen yleisneuvostoliittolaisten historian ja arkielämän tosiasioiden toistoa, jonka lempeä karsiminen olisi ollut eduksi kirjan luettavuudelle. Finnugor kalauz on aika paksu kirja!
Suomalaiselle lukijalle kaikki Finnugor kalauzin hyvät puolet eivät välttämättä vä- lity. Näkökulma on luonnollisestikin um- piunkarilainen, kielen ja kulttuurin ilmiöi- tä havainnollistetaan unkarilaisiin vastinei- siin vertaamalla ja Pohjolan oloja katsellaan leimallisesti Keski-Euroopan näkökulmas- ta. Joissain paikoin suomalainen lukija toi- voisi myös ei-unkarilaista, etenkin suoma- laista tutkimusta otettavan enemmän huo- mioon. Unkarintaitoiselle suomalaisellekin kirjaa voi kuitenkin suositella sen kattavuu- den, ajantasaisuuden, eloisien matkakuva- usten, selkeiden karttojen ja mainion kuva- aineiston takia. Finnugor kalauz on asian- tuntevaa työtä, kulttuuriteko kielisukulai- siamme kohtaan.
JOHANNA LAAKSO
Sähköposti: johanna.laakso@helsinki.fi
Arvoisat Virittäjän kirjoittajat
Ohjeet kirjoittajille (takasivulla) ovat hieman muuttuneet. Toimitustyön hel- pottamiseksi pyydämme noudattamaan uusia ohjeita vuoden 2000 alusta lähtien. Muutos koskee lähinnä lähdeluettelon laadintaa. Lisäksi annetaan entistä tarkemmat ohjeet kirjoitusten enimmäispituudesta.
Virittäjän toimitus
