Katsauksia
Niilo Valonen 1913-1983
Suomalais-ugrilaisen palvellu t professori Valonen kuoli 11.
kansatieteen ta ysin
Niilo Emil Tapio helmikuuta 1983.
Suomalainen kansatiede menetti jalleen yhden etevimpia ja arvostetuimpia tutki
joitaan. Niilo Valosen odottamaton pois
meno sai viela erityisen murheellisen savyn siita, etta hanen laheisensa, ystavansa ja tyi:itoverinsa olivat valmistautumassa al
kukevaan juhlaan, Valosen 70-vuotispai
vun.
Virittajan minulle uskoma tehtava on vaikea: luonnehtia opettajani, akateemi
sen 1sarn elamantyi:ita, monitoimisen, energisen ja vasymatti:iman miehen, jonka tutkijanominaisuuksiin kuului loppuun as
ti kiinnostuminen uusista asioista ja uusista ideoista seka kyky laajentaa tutkimuskent
taansa niin metodisesti kuin aihepiireil
taankin.
1960-luvun alussa kuuntelemani dosent
ti Tiilo Valosen suomen kielen opiskelijoil
le pita.ma kansatieteen peruskurssi avasi nakymat kansatieteeseen ja sen nakokul
miin tavalla, joka oli hanen persoonallises
ti omaksumansa ja luonteva. Maaseudun aineellinen ja sosiaalinen kulttuuri elin
keinotaustoineen; fyysinen ymparist6 ra
kennuksineen ja kyla yhteiso pihapiirista yksityisiin esineisiin, yhteiskunnasta yksi
tyisiin tapoihin tuotiin tarkasteltavaksi;
kaikki tama lujasti historiaan ankkuroitu
neena,•perinnemaantieteellinen naki:ikulma aina mukana, unohtamatta · kielentutki
muksen tarjoamia kiinnekohtia ilmioiden alkuperan ja ian selvittamisessa.
Niilo Valosen yliopistouran alkuvuodet sattuivat kuitenkin aikaan, jolloin kansa
tiede rikkoi perinnaisia rajojaan. Oli tultu tilanteeseen, jossa maaseudun menneen agraarikulttuurin tutkimus ei enaa riitta
nyt. Kansankulttuuri-kasitetta oli laajen
nettava sosiaaliryhma-kriteerista luopuen;
toisaalta ajallista perspektiivia oli lyhen
nettava ja hyvaksyttava kansatieteen tut
kimuskohteeksi mika hyvansa lahimennei
syyden - tai nykyhetken - ilmi6 tai ilmio
ryhma. Ta.man kehityskulun alkuvaiheet
ovat palautettavissa sveitsilaisen Richard Weissin nakemyksiin kansasta ja kansan- omaisesta. Niilo Valonen oli ensimmaisia, jotka tekivat Weissin nakemyksia tunne-
tuksi suomalaisille kansatieteilijoille. Han saattoi siita syysta kenties muita helpom- min tarkistaa kasityksiaan tutkimuskoh- teista ja metodeista. iinpa hanen ohjaa- minaan ilmestyi jo 1960-luvulla sellaisia opinnaytteita, joissa esim. kaytettiin kvan- titatiivisia menetelmia, otettiin tarkastelun kohteeksi 1900-luvun ilmioita, myos kau- punkien kansankulttuuri.
Vasymaton kiinnostus uusiin teoreetti- siin nakemyksiin ja niiden soveltamiseen suomalaisessa tutkimukse sa ei kuitenkaan vahentanyt hanen haluaan ja kykyaan tuottaa perinnaista historiallisesti orientoi- tuvaa kulttuurintutkimusta, jota han itse nimitti eurooppalaisen kansatieteen valta- virtaukseksi. Tama nakyy myos hanen tuotannossaan. Mittava rakennuskulttuu- rin, elinkeinojen tutkimuksen, kansanomai- sen tekniikan ja kansantaiteen alalla tehty t yo on tasta selvana osoi t uk ena.
iilo Valosen laajoja tutkimuksia sa- moin kuin suppeampiakin artikkeleja lu- kiessa saa vaikutelman huolellisesta aineis- tonkeraajasta, perusteellisesta ja seikkape- raisesta analysoijasta ja usein rohkeiden, mutta aina perusteltujen johtopaatosten tekijasta. Perinnearkistojen laajat tiedos- tot, murrearkistojen aarteisto ja lahialo- jenkin kirjallisuuden hallinta tekevat ha- nen tutkimuksistaan kenties joskus raskas- lukuisia mutta aina luotettavia. Taydesta syysta lienee T. I. ltkonen aikoinaan to- dennut arvostelussaan iilo Valosen vai- toskirjasta, joka kasitteli tuohipunonnai- sia: »- - alaa voidaankin pitaa taydelleen selvitettyna» (Virittaja 1953).
*
Niilo Valonen oli syntynyt Urjalassa 12.
huhtikuuta 1913. Han tuli ylioppilaaksi Hameenlinnan lyseosta ja valmistui v.
1939 filosofian kandidaatiksi Helsingin yliopistosta. Tohtorin arvoa varten iilo Valonen vaitteli v. 1952.
Turun yliopiston suomalais-ugrilaisen
kansatieteen dosenttina iilo Valonen oli vuosina 1953- 55, Helsingin yliopistossa samassa toimessa 1955- 61. Helsingin yli- opiston suomalais-ugrilaisen kansatieteen professoriksi ha net nimitettiin v. 1961; tasta virasta han jai elakkeelle v. 1977.
M useolaitoksen piirissa iilo Valonen toimi pitkaan. Han oli Helsingin yliopis- ton maatalousmuseon hoitajana 1945- 52 ja Suomen museoliiton sihteerina 1949-
52. Turun kaupungin historiallisen museon johtajana han ehti tyoskennella vuoden paivat ennen siirtymistaan Helsin- ki in Kansallismuseon kansatieteellisen osaston intendentiksi v. 1953. Kansatie- teellisen osaston johtajana han oli vuodes- ta 1955 professoriksi nimittamiseensa asti.
Niilo Valosen kandidaatintutkinnon paaaineena oli suomen kieli. 1 ama kieli- opinnot antoivat kansatieteellisissa tutki- muksissa myohemminkin pohjaa Worter und Sachen -metodin kriittiselle ja hedel- malliselle kaytolle. Suomen kielen lisaksi Valosen aineyhdistelmaan kuului vuosien mittaan yha keskeisemmaksi tuleva kansa- tiede. Valosen elamantyota arvioitaessa myos opiskeluajan kesaisten kenttatoiden voi katsoa olleen nuorta tutkijaa ohjaavia:
1930-luvulla Satakunnan eri puolille suun- tautuneilla osakunnan kotiseuturetkilla Valosen erityisalana olivat jo vanhat ra- kennukset ja eraelinkeinot.
Juuri rakennustutkimuksen alalla iilo Valonen on saavuttanut uraauurtavimpia ja kestavimpia tutkimustuloksiaan. Var-
sinkin esihistorialliselta ajalta tunnettujen suomalaisten asuinrakennusten historiaa selviteltaessa kulttuurisanastontutkimus on ollut handle hyodyksi. Laajinja tunne- tuin esimerkki on v. 1963 ilmestynyt »Zur Geschichte der finnischen Wohnstuben», jossa paatuloksia on aiemmin selvittamat- tomien savupirtti- ja savutupa-kerrostu- mien eriyttaminen suomalaisten asumus- ten vaiheissa. Yleisesti on hyvaksytty Vala- sen nakemys, jonka mukaan rautakauden lopulla levisi idasta savupirtti-asuinhuone lammityslaitteena patsi ja myohemmin paadyttiin keskiaikaiseen savutupa-asun- toon, johon kuuluu muurattu savu-uuni.
Uusia tutkimustuloksia sisaltyy myos
myohempiin laajoihin artikkeleihin, jotka koskevat pronssikauden ja rautakauden asuntokulttuuriamme sekii pohjoisveniilai- sen talon syntykysymyksia (Zu den iiltesten Schichten der finnischen Hauskul- tur 1975; Pohjoisveniilaisen talon syntyky- symyksia 1977). Valonen kiisittelee esihis- toriallisen hallitalo-tyypin jaanteitii ja muistumia Suomen alueella ja kielellisen aineiston tuella yltiiii rohkeisiin piiiitel- miin: hallitalo on aikanaan ollut meillakin kiiytetty ja tunnettu maja-nimisenii. Myos historiallisen ajan rakennusten ongelmiin Valonen on usein paneutunut. Mainitta- koon artikkeli »Uber Wohnraum und lnneneinrichtung des finnischen Bauern- hauses im 16. und 17. Jahrhundert»
( 1966), jonka aiheena on rakennusten ja- sennyksen kehitys ja asuinhuoneiden ene- neminen ja monipuolistuminen uuden ajan alussa sekii tuoreimpana keskiaikaisen umpipihan varhinta historiaa hahmottele- va »Zur Datierung des westfinnischen Vierseithofes» ( 1980).
Vaitoskirjansa teemaksi Valonen oli alun alkaen suunnitellut eriielinkeinoja - toinen opiskeluaikaisten kenttiitoiden ai- hepiireistii - , mutta sen sijaan tuli vahi- tellen tuohipunonnaisten problematiikka.
Vaitoskirja »Geflechte und andere Arbeiten aus Birkenrindenstreifen» on esi- nehistoriallisen tutkimuksen oivallinen esimerkki. Aihe oli ekologiselta kannalta houkutteleva: vaikka koivuntuohta kiiytet- tiin kaikkialla puun kasvualueella Euroo- pan, Aasian ja Amerikan pohjoisosissa, tuohesta tehtyjen punonnaisten levikki ulottuu vain lta-Norjasta Kaman latva- seuduille. Tuohipunonnaisten kiiyttoalue onkin yhteydessii niinta ja niinipunoksia kiiyttiiviiiin alueeseen, joka tuohipunon- naisalueen eteliipuolella ulottuu ltiimerel- tii Uraliin. Paitsi Suomesta Valonen kerasi tietoja Ruotsista, orjasta ja euvostolii- ton pohjoisosista. Analyysi on Valosen tut- kijanlaadun mukainen: siihen kuuluu seikkaperainen tyypittely, levikkialueiden tarkka kartoitus, ikasuhteiden pohdinta ja kayttotarkoitusten selvitys.
Kansanomaisen tekniikan ja rakennus- tutkimuksen rinnalle nousivat Valosen
tuotannossa 1960-luvun alusta kansantai- teen kysymykset. Tekstiosa Istvan Raczin kuvateokseen »Suomen kansantaiteen aar- teita» (1963) on lyhyydestiiiin huolimatta asiapitoinen, siihenastiset tutkimustulokset tiivistiivii katsaus. Sen sailyminen eri yli- opistojen kansatieteen kurssivaatimuksissa on osoitus niikokulman keskeisyydestii ja tietojen kestiivyydestii. Keskiajan orna- mentiikkaa kasitteleviit artikkelit jatkavat U. T. Sireliuksen alkamaa ja T. I. Itkosen jatkamaa puun leikkauksen historian sel-
vittelyii - nyt vain dokumentoidummin asutus-, talous- ja taidehistoriaan kytket- tynii (Keskiajan taiteen perinteita 1967;
Die Widerspiegelung mittelalterlicher Kulturgebiete in der finnischen Volks- kunst 1965, 1968; N auhaornamentiikkaa eriinkavijan milj66ssii 1970; Etelii-Suomen kansanomaisen ornamentiikan alkuperais- kysymyksia 1961, Ostlapsk bandorna- mentik 1978).
Kansantaidetta kasittelevien artikkelien yhteydessii niikyy selviisti myos tutkimus- niikokulman muuttuminen. Viela »Suo- men kansantaiteen aarteita» -teoksen joh- dannossa on selvimpiinii aluehistoriallinen ote ja funktionaaliset yhteydet ovat ikaiinkuin historiaa selittamiissii. M yo- hemmin yhteisollinen ote syrjayttiia alueellisen niikokulman ja selkiytyy: tiimii niikyy sekii v. 1973 julkaistun »Nordisk folkkonst» -teoksen artikkelissa »Folk- konsten i Finland» ettii yhdessii Raczin kanssa tehdyn »Suomalais-ugrilaista kan- santaidetta» -teoksen ( 1977) tekstiosassa.
Liihtokohtana on ekologinen tarkasteluta- pa; huomioon otetaan luonnonvarat ja elinkeinotausta sekii sosiaaliset tarpeet.
Vaikka Niilo Valosen voima onkin laa- joihin aineistoihin ja huolelliseen analyy- siin perustuvissa, historiallisiin piiiitelmiin pyrkivissii tutkimuksissa, ei teoreettisten kysymysten pohdiskelukaan ollut hiinelle vierasta. Alussa mainitsin jo eriiiin hiinen opettajanominaisuuksistaan: ennakkoluu- lottoman suhtautumisen uusiin niikokul-
.miin ja metodisiin alueenlaajennuksiin.
Han otti kantaa teoreettisiin kysymyksiin myos monissa kirjoituksissaan 1960-luvun alusta liihtien. Virkaanastujaisesitelma
»Kansatieteellisten ilmioiden ikaamisesta»
( 1963) oli ensimma1s1a, kannanotto
suomalais-ugrilaisen kansatieteen puolesta Virittajassa 1981 viimeisia. Pohdinnoi - saan han esittelee kokemuksiaan esim.
kvantitatiivisten menetelmien kaytosta kaupunkikansatieteellisissa tutkimuksissa, tiivistaa nakemyksiaan suomalaisen ruoka- taloustutkimuksen metodeista ja ongelmis- ta (Experiences of Obtainin·g and Using
· umerical Data in Ethnological Studie on Urban Areas 1974: ·· ber die Methoden und Probleme der finnischen Nahrung - for chung 1976).
Kaupunkikansatieteellinen tutkimus sai Valosesta 1960-luvun lopulta lahtien yhden innokkaimmista ajajistaan. Valo- nen pani alulle kadunvarsitutkimukset Helsingissa ja yhdisti ta man harrastuksen- sa siirtovaen tutkimukseenkin. Luovutetun Karjalan kaupunkiperinteen keruuta han hoiti johtamastaan »karjalaisen perinteen tyoryhmasta» kasin. Turun aikojen arkeo- logisiin kaivauksiin perustuvat, Turun keskiaikaa selvittavat tutkielmat ovat eraanlainen alkusoitto ta.lie toiminnalle (Turun kulttuurikerrokset, Turun viema- rikaivantoloydoista 1953; Turun keski- aikaiset kengat 1955).
Opiskeluaikojen harrastuksiin palautuu Niilo Valosen toiminta museolaitok essa.
Esineiden keruu Turun ja Satakunnan museoihin ja erityisesti Harjavallassa si- jaitsevan Emil Cedercreutzin Maahengen
temppelin esineiston luettelointi 1930-lu- vun lopulla seka 1940-luvulla loppuun saatettu Viikin maatalousmuseon esinei- den luettelointija naytteillepano tuottavat joukon eri esineiden levinneisyytta ja his-
toriaa pohtivia artikkeleita seka museo1- den esittelyja.
Entinen Turun historiallisen museon johtaja, Seurasaaren ulkomuseon inten- denttija Kansallismuseon kansatieteellisen osaston johtaja ei unohtanut museoalaa professorinakaan. Museoliiton keskushalli- tuksen puheenjohtajana (1960-70) ja ta- man jalkeen viela liiton kunniajasenena han vaikutti museolaitoksen kehitykseen.
Yliopistoaikana han nimenomaan julkaisi kantaa ottavat artikkelinsa »Museolaitok-
semme organisaatiosta» (1961), »Ober die Arbeit der volkskundlichen Abteilung des finnischen ationalmuseums» ( 1963) seka katsauksen »Sata vuotta museotyota»
(1964). Viela 1970-luvulla han palaa mu- seoiden toimintaa ja tehtavia pohdiskele- maan. V. 1972 ilmestyi artikkeli »Museoi- den tutkimustehtava ja museoiden tieteel- linen taso». Yhteistyo museovirastoksi muuttuneen Kansallismuseon kanssa Seu- rasaarisaation toiminnan valityksella jat- kui pitkaan 1970-luvun alkuun saakka, kauniina tuloksena kansatieteen toimiston keruuarkiston laajat vastausaineistot, jotka oli saatu Valosen laatimiin ja toimittamiin kyselyihin. Taman arkistoaineiston laatua ja lahdekritiikin tarpeellisuutta arkisto-
aineistoa kaytettaessa korosti »Ethnologia Fennicassa», iilo Valosen perustamassa ja toimittamas a julkaisu arjassa, ilmesty-
nyt kirjoitu »Da volkskundliche lnfor- mantennetz de Nationalmuseums und der Stiftung Seurasaari» (1975).
Yliopiston opettajana iilo Valonen saattoi tehokkaasti kehitella ajatuksiaan erilaisissa seminaareissa; niiden nimissa nakyivat jo hanta askarruttaneet ongel- mat: »Uusimman ajan etnologinen tutki- mus taajamissa ja kylissa» (1974), »Kult- tuurityylien ja muotien kansanomaistumi- nen» (1975), »Puurakennukset, historia, tutkimus ja suojelu» (1976), »Talo ja per- he» ( 1979). Opintotoiden karsivallinen oh- jaus tuotti sekin kauniin tuloksen. Valosen
professoriaikana vaitteli tohtoriksi seitse- man kansatieteilijaa, joiden teemat vaihte- livat perinnaisesta historiallisesta esinetut- kimuksesta moderneja, kulttuuriantropo- logisia teorioita soveltaviin yhteisollisiin tutkimuksiin.
Osallistuminen monien seurojen ja yh- distysten toimintaan ei ollut iilo Valosel- le muodollisuus vaan haaste aktiivi een ja·
tulok elli een tyoskentelyyn. Suomen Mu- eoliiton kesku hallituksen puheenjohtaja- na han kehitti ja itsenaisti liittoa. Kan- sainvalisten yhteyksien luominen, uuden museolain valmistelu ja paikallismuseoi- den keskuskortistointityon aloitus nousivat Valosen aikana tarkealle sijalle. Kansal- lismuseon intendenttiaikana iilo Valo-
nen oli perustamassa Seurasaarisaatiota jonka tarkoituksena oli huolehtia Seura�
saaren ulkomuseon rakennusten hankin
nasta ja hoitamisesta seka saarella lupaa
vasti alkaneesta »elavoittamisesta». Saa
tion vahitellen monipuolistuvat tehtavat eriyttivat sen Kansallismuseosta. Erityi e ti mainittakoon laajan vastaajaverkon luominen, Helsingin yliopiston kan atie
teen laitoksen, Seurasaarisaation ja M useo
liiton yhteiset jatkokoulutusseminaarit, seminaarien pohjalta toimitetut julkaisut ja Ethnologia Fennican perustaminen;
ta.ma aikakausikirja teki suomalaista kan- atiedetta tunnetuksi rajojemme ulkopuo
lellakin. Myos Suomen Muinaismuistoyh
distyksen johtokunnan jasenena ( 1954- 77) iilo Valonen piti tarkeana suhteiden luomista yli rajojen: han hankki yhdistyk
selle ulkomaisia jasenia ja teki nain suoma
lai ta tutkimuksia tunnetuksi. Kalmen
»museoaineen», arkeologian, taidehisto
rian ja kansatieteen, yhteistyota han lujitti yhdistyksen piirissa. Yhdistyksen julkaisu
sarjan »Kansatieteellinen arki to» toimi
tuskuntaan han kuului vuodesta 1964.
Suomalais-ugrilaisen Seuran johtokuntaan han kuului vuodesta 1961. Ta.man seuran piirissa han huolehti varsinkin etasuku
kansojemme kulttuurin tutkimuksesta.
Niilo Valonen vaati itseltaan paljon, paljon myos alaisiltaan. Assistenttiaikani alusta muistan esimieheni tiukansitkean toteamuksen: tutkija ei salli itselleen lo
mia, ei edes vapaita pyhanseutuja. Tama oppilaille annettu esimerkki on velvoitta
va. iilo Valosen oma tieteellinen tyo jat
kui vireana elakepaivinakin; hanen ela
mansa sammui kesken uuden, mielta kieh
toneen esihistoriallisen ongelman selvitte
lyn. Tyonsa iilo Valonen joutui jatta
maan liian varhain.
LEE:'-IA SAMMALLAHTI
•
s s- s
s
s
N
s
s
I
"'
..
s
s
s
N
N
s s s
s
