CONSPIRACY A
RAVENS V A A T T U R I N T Y Ö N Ä V A L M I S T E T T U M I E S T E N Z E R O W A S T E - M A L L I S T O OF
Lahden Ammattikorkeakoulu
Muotoilu- ja taideinstituutti
Muotoilun koulutusohjelma
Muotoilija (AMK)
Pablo Alejandro Maas
A Conspiracy of Ravens
Muoti- ja vaatetustuunnittelu
Opinnäytetyö
98 Sivua
Syksy 2016
TIIVISTELMÄ ABSTRACT AVAINSANAT KEYWORDS
MIESTEN PUKU
VASTUULLINEN VAATESUUNNITTELU ZERO WASTE -KAAVOITUS
VAATTURITEKNIIKAT
Opinnäytetyöni A Conspiracy ofRavens on vaatturintyönä valmis- tettu miesten zero waste -mallisto.
Työssäni analysoin länsimaisessa kulttuurissa käsitteeksi vakiintu- nutta miesten pukua. Määrittelin sille ominaisimmat visuaaliset ja rakenteelliset piirteet. Käsittelen puvun valmistuksen nykyisiä toi- mintamalleja ja arvioin niitä vas- tuullisesta näkökulmasta.
Esittelen työkaluna käyttämäni zero waste -kaavoituksen. Poh- din jätteettömän suunnittelun ide- ologiaa ja sen tavoitteita. Työlläni kyseenalaistan sekä vaattureiden perinteisen tavan käyttää materi- aalia että zero waste -suunnittelun tavoitteen luoda jotain ennakoima- tonta.
Kaavoitusprosessin lopputulok- sena syntyi perinteiseltä näyttävä miesten zero waste -puku. Mallis- tollani haluan osoittaa kunnioitus- ta perinteiselle puvulle ja sen val- mistustavoille luomalla siitä oman vastuullisen tulkintani.
Opinnäytetyö on toteutettu yhteis- työssä suomalaisen pukuyrityksen Turon kanssa sekä saanut Suo- men Kulttuurirahastolta apurahan.
Materiaalisponsoreina toimivat Turo, Nurmi ja Europort Ltd.
MEN’S SUIT
SUSTAINABLE FASHION DESIGN ZERO WASTE PATTERN MAKING BESPOKE TECHNIQUES
My thesis A Conspiracy of Ravens is a men’s sartorial zero waste col- lection.
In my research, I analyse the term
‘men’s suit’ from the Western point of view and define its most typical visual and structural characteris- tics. In the research I also examine and evaluate the suits’ various ma- nufacturing processes especially from the perspective of sustainabi- lity.
I introduce the zero waste design method and use it as a tool to crea- te a sustainable menswear collec- tion. Along this process, I address the ideology and motives of desig- ning with the aim of eliminating cut- ting waste.
My work questions both the use of material in traditional tailoring as well as the need to create some- thing unexpected with the zero was- te method. The result, a three-piece traditional-looking men’s zero was- te suit, is a sustainably created tri- bute to traditional tailoring.
The thesis collection is made in collaboration with the Finnish men- swear company Turo. The thesis received a grant from the Finnish Cultural Foundation and its mate- rials were partly sponsored by Turo, Nurmi and Europort Ltd.
1
JOHDANTO
2
TUTKIMUS &
TAUSTOITUS
9 PUKU MIEHEN TEKEE
15 VAAN ONKO SE VASTUULLINEN?
17 VASTUULLISUUDEN STRATEGIAT 19 EPÄVARMAN JÄTTEEN VAHVUUS
23 INSPIRAATIO: KAARNEEN MUSTA SALAISUUS TIIVISTELMÄ / AVAINSANAT
>>> SISÄLLYLUETTELO 1 JOHDANTO
2 AIHE / TUTKIMUSKYSYMYKSET 4 YHTEISTYÖKUMPPANIT / KÄSITTEET
3
PROSESSI
4
MALLISTO
27 MIKÄ TEKEE PUVUSTA ”OIKEAN” PUVUN?
33 KAULUKSEN KAAVOITUS JA SEN RAKENNE 37 ISTUTETTU HIHA JA SEN VALMISTUSPROSESSI 39 ZERO WASTEN USKOTTAVUUS
45 HAJOTA JA HALLITSE -
KOLMIOSAISEN PUVUN KAAVA
61 YKSI KAIKKIEN JA KAIKKI YHDEN PUOLESTA - PRINTIT
67 EI OLE PUKUA KUOSIIN (VAIN) KATSOMINEN - SISÄTYÖT
69 KEISARIN UUDET PUVUT - LOPPUPÄÄTELMÄT
73 MALLISTORUNKO / MALLISTO 75 VALMIS PUKU / MATERIAALIT
77 A CONSPIRACY OF RAVENS EDITORIAL 87 LÄHTEET / KUVALÄHTEET
89 KIITOKSET
1 JOHDANTO
1
Opinnäytetyö A Conspiracy of Ra- vens on vaatturintyönä valmistettu miesten zero waste -mallisto. Työ- ni keskittyy miesten pukuun, joka on länsimaisessa kulttuurissa va- kiintunut käsitteeksi. Määrittelen puvulle sen ominaisimmat visuaa- liset ja rakenteelliset piirteet, joihin perustan mallistoni suunnittelun lähtökohdan. Lisäksi käsittelen puvun valmistuksen nykyisiä toi- mintamalleja, ja tarkastelen niitä erityisesti vastuullisuuden näkö- kulmasta. Perinteinen miesten pukumaailma suhtautuu nykyisis- tä vaateteollisuuden tuotannon haasteista huolimatta vielä varsin varautuneesti aiheeseen.
Työssäni esittelen zero was- te -suunnittelun, joka perustuu kaavoitukseen ja tavoitteeseen eliminoida leikkuujätteen synty vaatteen suunnittelussa ja val- mistuksessa. Prosessin edetessä pohdin kokeellisen suunnittelun ideologiaa ja motiiveja analysoi- malla esimerkkinä toista hyvin eri- laisista lähtökohdista toteutettua miesten zero waste -pukua. Mal- liston muotokieltä ohjaa vahvasti tavoittelemani kohderyhmä mutta myös minua älykkäällä ja visuaa- lisesti moninaisella olemuksellaan inspiroinut korppi (Corvus corax).
Mallistollani kyseenalaistan sekä vaattureiden perinteisen tavan käyttää materiaalia että zero was- te -suunnittelun tavoitteen luoda
jotain ennakoimatonta ja yllätyk- sellistä. Oma pyrkimykseni on to- teuttaa vastuullinen miesten puku- mallisto käyttämällä zero wastea tavoitteeni saavuttamiseen, eikä luoda zero waste -mallisto, joka pohjautuu luovaan tulkintaan räätälöidystä miesten puvusta.
Kriittisestä lähestymisestä huoli- matta kunnioitan molempia alan osa-alueita suuresti. Huolimatta aiheiden erilaisesta suhtautumi- sesta vaatteeseen kumpaakin lä- hestymistapaa yhdistää korkea arvostus materiaalia kohtaan.
Kaavoitusprosessini lopputulok- sena syntyi perinteiseltä näyttävä miesten kolmiosainen zero waste -puku. Tätä yhtä pukua varioin eri- koistekniikoilla toteutetuilla perin- teisillä puvun kuoseilla, jotta voisin lähestyä puvun monipuolisuutta alalle ominaisella nyanssien muut- tamisella. Pieteetillä toteutetulla vastuullisella miesten mallistollani osoitan kunnioitusta perinteiselle puvulle ja sen tekijöille.
Opinnäytetyö on toteutettu yhteis- työssä suomalaisen pukuyrityksen Turon kanssa sekä saanut Suo- men Kulttuurirahastolta apurahan.
Materiaalisponsoreina toimivat Turo, Nurmi ja Europort Ltd.
JOHDANTO
1
CONSPIRACY A RAVENS OF
TEORIA KÄYTÄNTÖ
MIESTEN PUKU VASTUULLISUUS x
MIESTEN PUKU ZERO WASTE x
MUSTA VÄRI KORPPI (CORVUS
CORAX)
MINIMALISMI PRAGMATISMI VASTUULLISUUS
INSPIRAATIO ITSEISARVOT
I
MILLAISET OMINAISUUDET
MÄÄRITTELEVÄT MIESTEN PUVUN?
II
MILLAINEN ON MIESTEN ZERO WASTE -PUKU?
TUTKIMUSKYSYMYKSET
AIHE
EUROPORT LTD.
YHTEISTYÖKUMPPANIT KÄSITTEET
Irtotakki
Itsenäisenä vaatekappaleena valmistettu miesten takki Lieve, mon. Liepeet
Takin kauluskäänne, reunaosa Mittapuku / Mittatilauspuku
(made-to-measure suit) - Asiakkaan mittojen mukaan tehtaalla valmistettu miesten puku Pieteetti
kunnioitus, arvonanto Räätälinpuku
(bespoke suit) - Alusta loppuun asiakkaalle tehdyn kaavan mukaan käsin valmistettu puku Valmispuku / Tankopuku
(ready-to-wear suit) - Standardoituun kokoon kokonaan tehtaalla valmistettu puku
2 TUTKIMUS &
TAUSTOITUS
9
PUKU MIEHEN TEKEE
Miehustakangas Osat Vuori Osat Tukikangas Osat Muut Osat Yhteensä
Takki 22 30 32 24 108
Etukappale 2 Etukappale 2 Runkoliina 2 Taskupussi miehusta 6
Sivupala 2 Sivupala 2 Rintaliina 2 Taskupussi vuori 4
Takakappale 2 Takakappale 2 Rintavanu 2 Olkavanu 2
Päällihiha 2 Päällihiha 2 Helmanauha 4 Kuulavanu 2
Aluhiha 2 Aluhiha 2 Hihansuutuki 6 Napit 10
Laitavaate 2 Kansitaskun vuori 2 Kuosintukinauha 2
Päällikaulus 1 Povitaskun lista 4 Etukantin tukinauha 4
Tikku 1 Povitaskun varjopala 2 Taskunkansi 2
Taskun kannet 2 Kynätaskun lista 2 Laitavaate 2
Taskunsuulistat 4 Kynätaskun varjopala 1 Kaulus 1
Rintataskun lista 1 Tupakkataskun lista 2 Tikku 1
Rintataskun varjopala 1 Tupakkataskun varjopala 1 Takahalkio 4 Helman ripustus 4
Hihan ripustus 2
Housut 28 10 10 9 57
Etukappale 2 Polvivuori 2 Litsi 2 Linninkinauha 2
Takakappale 2 Taskunsuulista 8 Vyötärökaitale 2 Rimmeli 2
Taskunsuulista 2 Vyötärökovike 2 Napit 5
Taskun varjolista 2 Taskunsuulistat 4
Takataskun alaosa 2 Takataskun yläosa 2
Nappikorvat 2
Kellotasku 2
Litsi 2
Vyölenkit 8
Vyötärökaitale 2
Liivi 14 6 4 7 31
Etukappale 2 Selkäkappale 2 Runkoliina 2 Napit 6
Niskapala 4 Etuvuori 2 Laitavaate 2 Solki 1
Taskunsuulista 4 Selkävuori 2
Taskun varjolista 2
Laitavaate 2
YHTEENSÄ 196
“ Puku on vaatekappaleiden sarja, joka on valmistettu samasta mate- riaalista ja suunniteltu pidettävän yhdessä, useimmiten muodostuen takista ja housuista [sekä liivistä]
tai takista ja hameesta.” (Oxford sanakirja, 2016. Käännös minun.) Miesten puku on nykymaailmassa instituutio ja objekti, jolla on hyvin vahvoja sosiaalisia mielikuvia. Pu- kuun yhdistetään muun muassa maskuliinisuus, valta tai anonyy- miys. Opinnäytetyössäni en kui- tenkaan keskity näihin ilmiöihin, vaan keskityn pukuun objektina, sen suunnitteluun, valmistukseen ja rakenteeseen. Tavoitteenani on luoda vastuullisesta puvusta ver- sio, joka haastaa klassisen esiku- vansa.
Räätälöinnin perinne alkoi 1300–
luvulla, kun Euroopassa tuli muo- diksi lisätä toppausta miesten takkien rinnan alueen aluskerrok- seen. Ajan mittaan tuenta laaje- ni hihoihin, olkapäihin ja vatsan alueelle. Silloinen muoti tavoit- teli ensisijaisesti kuitenkin varta- lon muotojen parantelua. Vasta 1800-luvulla huolellinen istuvuus muuttui ehdoksi hyvin räätälöidylle vaatteelle. Sisärakenteet säilyivät, mutta muodonannosta tuli hienos- tunutta. Tavoitteena oli vartalon imartelu sen linjojen vääristämisen sijaan. (Cabrera & Antoine 1983, 1.) Ihanteellinen puku on sellai- nen, mikä hienostuneesti piilottaa vartalon suurimmat viat ja koros-
taa sen parhaimpia puolia. Tämä syntyy kaikkien puvun elementtien ollessa tasapainossa keskenään.
Puvun elementit voidaan karkeasti jakaa viiteen erilaiseen ryhmään:
tasapaino, leikkaus, materiaa- li, tuenta ja yksityiskohdat. Puku onnistuu tavoitteessaan, kun se antaa käyttäjästään fyysisesti ta- sapainoisen ja ryhdikkään vaiku- telman, mukaillen hienostuneesti kantajansa anatomiaa.
“Puku on hämmästyttävä kol- miulotteisen muotoilun ja teknisen taidonnäytteen artikkeli.” (Mus- grave 2009, 8.) Perinteisessä kolmiosaisessa puvussa on lähes 200 erilaista kankaista osaa sekä siihen päälle lisätarvikkeet, mikä aiheuttaa haasteita puvun val- mistuksessa. Täydellisen puvun valmistukseen tarvittava taito vaa- tii vuosien kokemuksen sekä oi- keanlaiset työvälineet ja -koneet.
Vaatturit ovatkin harvoja ammat- tikuntia, jossa oppipoika–kisäl- li–mestari-käytäntöä sovelletaan yhä. Itselleni tuleekin haasteeksi valmistaa opinnäytetyöni kunni- oittaen perinteisiä räätälöinnin työtapoja, sillä kaksivuotinen vaat- turikoulutus keskittyy tarjoamaan perusvalmiudet miesten vaate- tukseen, ja opintojen jälkeen va- litsin vaatturitaitojen syventämi- sen sijaan suunnittelun. Minulla on kuitenkin tarvittava tietotaito puvun valmistamiseen. Cabrera toteaa teoksessa Classic Tailo-
ring Techniques for Men’s Wear: a Construction Guide (1983, 1), että mittatilausräätälöinnissä käytettä- vät valmistustekniikat ovat muut- tuneet hyvin vähän viimeisen kah- densadan vuoden aikana, ei siksi että tekniikat ja materiaalit eivät olisi kehittyneet, vaan koska käsin valmistamisen aikaavievät mutta tarkat työtavat tuottavat edelleen paremman laatuisen rungon ja muodon sekä yksityiskohdat ja kestävyyden. Teollisuudessa taas arvostetaan valmistustapoja, joilla on hyvä hinta–laatu-suhde, joten uusia tekniikoita omaksutaan no- peammin.
Miesten neljä yleisintä ryhtityyppiä. Taidokkaalla puvun valmistuksella käyttäjästä luodaan ryhdikäs ja tasapainoinen mielikuva.
2
11
Räätälinpuvun valmistaminen vaa- tii noin viisikymmentä työtuntia, ja sen toimitusaika on viikoista jopa kuukausiin. Vaikka nykypäivänä vaatteita on saatavilla ylitarjonnan vuoksi helposti ja vaivattomasti, mittatilauspukujen asiakkaat ovat poikkeuksellisesti valmiita odot- tamaan, eivätkä vaihda helposti hyväksi koettua räätäliään pitkäs- tä odotusajasta huolimatta. Kun täydellisesti istuvan puvun valmis- tukseen käytetään huomattavasti työtunteja, niin luonnollisesti sii- hen käytetään myös tarvittavaksi koettu määrä materiaaleja. Kes- kimääräisesti kolmiosaiseen pu- kuun menee koosta riippuen noin kolme ja puoli metriä kangasta.
Niin studioissa kuin teollisuudessa pyritään minimoimaan materiaa- lihävikki mahdollisimman tehok- kaasti, sillä kyseessä on kuitenkin hukkaan menevää arvokasta ma- teriaalia. Tavoitteeseen päästään leikkuusuunnitelmalla, jonka ra- kentamisen oppimiseen tarvitaan kokemusta ja kärsivällisyyttä, tai vaihtoehtoisesti teollisuudessa käytettävällä sähköisellä kaavan- asetteluohjelmalla.
Leikkuujätteen syntyminen on kui- tenkin väistämätöntä niin kauan, kun seurataan vartalon muotoja myötäileviä kaavoja sekä valmis- tuksessa vakiintuneita, hyväksi koettuja normeja, kuten langan- suuntaa. Oikea langansuunta es- tää kiertymistä ja nyppyyntymistä
eli ilmiötä, jossa tuotteen pintaan syntyy satunnaisia, siinä kiinni olevia, toisiinsa sotkeutuneiden kuitujen muodostamia nyppyjä.
Mikäli käytettävässä kankaassa on ruutu- tai raitakuosi, valmistus- materiaalin menekki on suurempi, sillä kaavat kohdistetaan kuvion mukaan. Taidokkaasti valmiste- tussa puvussa kuvio jatkuu yh- tenäisenä saumojen ja osien yli.
Tämä saattaa vaikuttaa pieneltä, vaivattomalta, ja ehkä jopa tur- halta koreilulta, mutta eron huo- maa helposti puvussa, jossa niin ei ole tehty. Vaatteen kuosin koh- distaminen vaatii paneutumista jo kaavan asettelussa ja leikkuussa, ja se paljastaa hallitseeko puvun valmistaja kokonaisuuden alusta lähtien.
Materiaalin käyttöön ja leikkuu- jätteen syntyyn vaikuttaa myös kankaan rakenne. Italialaisessa teoksessa Il Modellismo, the pat- tern making book (Burgo & Burgo 2013, s.352) selostetaan varsin yksityiskohtaisesti kankaan mitto- jen avulla, mitkä ovat laadukkaan lopputuloksen kannalta vakiintu- neita käsitteitä kankaan käytössä.
Aloittaen ulkoreunasta ensimmäi- senä kankaan reunassa on hul- pio, joka seuraa kankaan pituus- suunnassa kulkevia loimilankoja.
Hulpio on tiukkaan kudottu reu- na, joka sitoo kankaassa poikit- tain kulkevat kudelangat ja johon asetetaan myös kankaan pingotti-
met. Nämä venyttävät kankaan oikeaan mittaan ja jättävät hyvin usein hulpion reikäiseksi. Laa- dukkaissa pukuvilloissa on lähes poikkeuksetta hulpioon kudottu kankaan valmistajan tiedot sekä mahdollinen kankaan väriprofiili.
Hulpiota ei yleensä käytetä val- mistuksessa, sillä se on kireämpi tai löysempi kuin itse kangas ja toi- sinaan varsin epäsiistin näköinen.
Hulpion reuna vaikuttaa välillä myös muutaman sentin verran sen vieressä olevaan kankaaseen, sil- lä vaikka alue olisi muuten käyttö- kelpoista, se on joutunut pingotuk- sessa alttiiksi rasitukselle ja reagoi välillä arvaamattomasti esimerkik- si silityksessä. Siksi esimerkiksi pukuja valmistettaessa käytetään seuraavalla sivulla olevassa ku- vassa ilmaistua CLICHE’-aluetta, jossa kangas käyttäytyy luonnol- lisesti ja kaikista luotettavimmin.
Hulpion jämäkkyyttä osataan kui- tenkin myös hyödyntää esimerkik- si taskunsuun listoissa ja taskujen varjokaitaleissa, joita ei tarvitse purkaantumattoman reunan vuok- si sitten huolitella tai päätellä, tai kankaan valmistajan tietoja hyö- dynnetään hauskana, piiloon jää- vänä yksityiskohtana.
Ylimpänä: Taidokas yhden puvun leikkuusuunnitelma Yllä: Tietokoneella toteutettu leikkuusuunnitelma minimoi leikkuujätteen mahdollisimman tehokkaasti.
Alla: Kankaan alan eri nimityksiä
3
4
5
Puvuntakin kuosia kohdistaessa erilaisiin yksityiskohtiin pitää kiinnittää huomiota.
6 7
15
VAAN ONKO SE VASTUULLINEN?
Alison Gwilt kehuu teoksessa Sha- ping Sustainable Fashion: Chan- ging the Way We Make and Use Clothes (2011, 75) vaattureiden harjoittamaa räätälinpuvun tuo- te-palvelumallia esimerkilliseksi, kun käsitellään vastuullisen vaat- teen toimintamalleja. Asiakkaan henkilökohtaisilla mitoilla alusta lähtien valmistettu räätälinpuku onkin yksi hitaan muodin arvoste- tuimmista esikuvista.
Vaattureiden toimittama palvelu tarjoaa asiakkaalle vaatekerran, joka on yksilöllisesti käsityönä val- mistettu käyttäen korkeatasoista ammattitaitoa ja laadukkaita ma- teriaaleja. Tilauksesta valmistetun puvun malli syntyy vaatturin ja asi- akkaan välisestä vuorovaikutuk- sesta ensimmäisen tapaamisen aikana, kun asiakkaasta otetaan hänen yksilölliset mittansa. Asi- akas sitten valitsee kankaan ja ehdottaa esteettisiä yksityiskohtia ja ilmoittaa henkilökohtaiset tar- peensa. Takin työvaiheiden aika- na asiakas palaa vielä sovituksiin keskustellakseen ja arvioidak- seen takin istuvuuden ja muka- vuuden, esteettisen suunnittelun, sekä tarkastellakseen puvun so- pivuutta sen käyttötarkoitukseen.
Käsin ommeltujen rakenteiden työstötavat sekä tarkkaan valitut materiaalit varmistavat, että takki on kestävä samaan aikaan, kun saumavarojen ylimääräiset varat takaavat mahdollisuuden tulevia
muutoksia varten, mikäli asiak- kaan vartalo tai maku muuttuvat.
Näin asiakkaalle muodostuu hen- kilökohtainen suhde ja arvostus pukua kohtaan, mikä usein jää puuttumaan massatuotettujen vaatteiden hankinnassa. (Gwilt &
Rissanen 2011, 75.)
Tuotteen elämänkaarta voidaan pidentää käyttämällä tuote–palve- lu-mallin yhdistelmää, joka keskit- tyy molempiin osa-alueisiin pelkän vaatekerran sijaan. (Gwilt & Rissa- nen, 2011, 75.) Tuotetta voidaan täydentää korjaus-, muokkaus- tai muodistamisen palveluilla, tai tuot- taja voi tarjota palautusmahdolli- suuden, jolloin asiakas saa tuoda tuotteen takaisin lakattuaan käyt- tämästä sitä. Kun vaatteen han- kintaan lisätään erilaisia elinkaarta pidentäviä palveluja, liiketoimesta tulee kilpailukykyisempää verrat- tuna niihin, jotka eivät tarjoa sa- maa, ja asiakkaan valitessa tämän vaihtoehdon sillä myös tekstiilijä- tettä vähentävä vaikutus.
Räätälinpuku on siis eettinen aina- kin vaatteiden valmistuksen sekä tuotteen elinkaaren pidentämisen mahdollisuuksien osalta. Gwiltin esitys kuitenkin koskee vain rää- tälinpukua sekä osin mittapukua, mikä jättää pohtimaan millaisessa asemassa teollisesti valmistettu valmispuku on asian suhteen. Val- mispuku kuitenkin seuraa massa- tuotannon vaatteen vaiheita sekä
ennalta päätettyä mitoitusta ja harvemmin sisältää koon muut- tamista varten tarvittavia varoja.
Stantt-nimisen yrityksen tekemän vertailun ja päätelmän mukaan standardikoot istuvat hyvin ai- noastaan 15% miehistä. (Yang 2016.) Usein kuulee väitettävän, että puku on jo vastuullinen pitkän ikänsä puolensa, mutta sen mää- rittelee ainoastaan käyttötiheys.
Mikäli pukua käyttää päivittäin, on sen elinkaaren pituus lyhyempi.
Viime vuosikymmenellä herännyt ja voimistunut tietoisuus vaatteen vastuullisuudesta on kuitenkin ta- voittanut myös teollisen pukumaa- ilman. Vuonna 2012 vaateketju Marks & Spencer julkaisi, omien kunnianhimoisten sanojensa mu- kaan, maailman vastuullisimman puvun. Muutaman vuoden kehit- telyn vaatinut puku oli valmistettu erilaisista vastuullisista materi- aaleista unohtamatta panostusta korkeatasoiseen laatuun. Pukuun sovellettiin erilaisia vastuullisuu- den toteuttamistapoja. Miehus- takankaana käytettiin sertifioitua luomupuuvillaa, joka oli mahdollis- ta jäljittää aina tuotantotiloille asti.
Puvussa käytettiin myös kierrätet- tyä polyesteriä muun muassa vuo- ressa ja merkki- sekä pesulapuis- sa, ja uudelleen käyttöön otettua (reclaimed) kangasta sisätöissä.
Pukua valmistettiin 500 kappa- letta, ja ne myytiin heti loppuun.
(M&S Company Archive 2012.)
Menestyksestä huolimatta puku ei kuitenkaan tullut vakituiseksi osaksi Mark & Spencerin mallis- toa, mikä herättää kysymyksen oliko kyseessä halu tulla vastuulli- seksi tarjoajaksi, minkä strategian osana he ilmoittivat puvun olevan, vai yksinkertaisesti myyntikeino.
Yritysjätin toiminta kuitenkin osoit- taa, että erilaisilla tavoilla vastuul- lisuutta soveltavissa puvuissa on kaupallista potentiaalia miesten vaatemaailmassa niin kauan kuin laatu ja ulkonäkö eivät kärsi.
Marks & Spencerin julkaisema esite missä kerrotaan miksi heidän puku on niin hämmästyttävä.
8
17
VASTUULLISUUDEN STRATEGIAT
Opinnäytetyössäni haluan luo- da oman versioni vastuullisesta puvusta, jota kuitenkin määritte- levät realistiset mahdollisuudet.
Sen sijaan, että keskittyisin osoit- tamaan alan kipukohtia, haluan keskittyä mahdollisuuksiin viedä puvun suunnittelua ja valmistusta askeleen pidemmälle tai tietyllä tavalla uuteen mahdolliseen suun- taan. Vaateteollisuus perinteisesti tavoittelee riskien minimointia ja pelaa varman päälle seuraamalla ennakoituja sosiaalisia, esteetti- siä, tuotannollisia ja taloudellisia trendejä sekä normeja, jotta sen toiminta olisi taloudellisesti kan- nattavaa. Tämä johtaa muodissa ristiriitaan, jossa huolimatta loput- taman tarjonnan vaikutelmasta, suurin osa ihmisistä kokee haas- tavaksi löytää vaatteita, joita käyt- tää pitkällä aikavälillä. Tämä taas johtaa suuriin artikkeleiden tuo- tantovolyymeihin ja tekstiilijätteen syntyyn niin pre-consumer- kuin post-consumer-vaiheissa. (Gwilt
& Rissanen, 2011. 87) Omaa vi- siointiani ja konseptointiani helpot- taa, ettei minulla ole taloudellisia pakotteita onnistua, ja voin tutkia tuottavatko valitsemani työskente- lymetodit tavoittelemani lopputu- loksen.
”Tuottaakseen vastuullista suun- nittelua ensimmäisenä vaatesuun- nittelijoiden tulee ymmärtää vas- tuullisuuden eri strategiat, mitkä ne ovat ja miten ne voidaan su-
lauttaa muodin suunnitteluun ja tuotantoon.” (Gwilt & Rissanen, 2011, 69.) Gwilt toteaakin, että suunnittelijoilla on avainasema vastuullisuuden integroinnissa koko tuotteen elinkaareen, ideoin- nista aina tuotteen hävittämiseen asti. Ratkaisevana tekijänä on, että suunnittelija ymmärtää suun- nittelun tehtävänannon ulottuvan pidemmälle kuin vain tuotantokus- tannuksien minimointiin ja talou- dellisen hyödyn maksimoimiseen niin, että suunnitteluun sisällyte- tään ympäristöllisiä kuin yhteis- kunnallisia tarpeita. Todellinen haaste onkin ei vain suunnitella ja tuottaa vastuullisia tuotteita, vaan myös rohkaista asenteen muutok- sia yhteiskunnan sisällä. (Gwilt &
Rissanen, 2011, 72.)
Gwilt esittelee kaavion, jossa eri- laisia vastuullisuuden strategioita on linkitetty niihin suunnittelu- ja tuotantoprosesseihin, jotka ovat suunnittelijan vaikutusvallan piiris- sä. Kaavio perustuu haute coutu- ren toimintamalliin, joskin prosessi on lähes identtinen mittatilauspu- kujen maailmaan, ja monia esi- tetyistä vaihtoehdoista sovelle- taan jo alalla. Opinnäytetyössäni haluaisin soveltaa moniakin eri- laisista vastuullisuuden lähesty- mistavoista, mutta resurssien ja ajankäytön vuoksi osa jää selvästi vain esittelyn tai konseptin tasolle.
Vaatesuunnittelun koulutusohjel- ma ei myöskään anna edellytyk-
siä paneutua esimerkiksi uusien materiaalien kehittämiseen tai valmistamiseen. Vaatesuunnitte- lijana ensisijainen vastuuni onkin huolehtia, että vaate suunnitellaan ja valmistetaan mahdollisuuksien mukaan vastuullisesti, sekä va- listaa kuluttajaa aiheesta. Tässä työssä aionkin ensisijaisesti kes- kittyä leikkuujätteen minimointiin kokeellisen kaavoituksen avulla.
Alison Gwilt esittelee teoksessa Shaping sustainable fashion: changing the way we make and use clothes kuinka suunnittelija voi sisällyttää vastuullisuuden eri strategioita haute couturen suunnitteluprosessiin.
Malli on mielestäni suoraan rinnastettavissa vaattureiden tuote-palvelumalliin.
9
19
EPÄVARMAN JÄTTEEN VAHVUUS
Teoksessa Zero Waste Fashion Design (2015) Timo Rissanen ja Holly McQuillan käyvät läpi mil- laisia erilaisia leikkuujätteettömän vaatteen suunnittelun ja valmis- tuksen malleja on vaatteiden his- torian aikana ollut olemassa. Re- feroiden heidän ajatuksiaan zero waste ei ole uusi keksintö, vaan tekniikkaa on sovellettu jo monis- sa vanhoissa kulttuureissa lähin- nä käyttövaatteissa, joista osa on ajan mittaan muuttunut sittemmin kulttuureitaan edustaviksi vaate- kappaleiksi. Toogan, yukatan ja sarin kaltaisten jätettä tuottamat- tomien vaatteiden malleja on kui- tenkin sanelleet materiaalin läh- tökohdat, kuten kudotun kankaan leveys, sekä sinä aikana olemas- sa olleet tiedot vaatteen valmis- tustavoista. Teollisen vallankumo- uksen myötä siihen asti vallinnut arvostus kankaaseen ja vaattee- seen muuttuivat, kun kankaiden tuotantomahdollisuudet kehittyi- vät ja siten nopeutuivat. Tämä loi mahdollisuudet entistä suu- rempaan kankaiden ja vaatteiden tuotantoon, mihin vaateteollisuus reagoi muuttamalla vaatteiden es- tetiikkaa materiaalia huomattavas- ti enemmän kuluttavaan suuntaan.
”Zero waste -suunnittelu alkoi teh- dä paluuta 1900-luvun alkupuo- liskolla futuristi-aktivistin Ernesto Thayhtin toimesta, sekä 1950-lu- vulla sellaisten suunnittelijoiden kuin Claire McCardell ja Bernardo
Rudofsky myötä. Muita suunnitte- lijoita olivat sellaiset nykyaikaiset edelläkävijät kuin Zandra Rho- des 1970-luvulla ja Yeohlee Teng 1980-luvulla. Siitä lähtien yhä use- ammat suunnittelijat ovat alkaneet kokeilla zero waste -suunnittelua materiaalihukkaa eliminoidak- seen.” (Rissanen & McQuillan, 2011, 4. Käännös minun.)
Kiinnostukseni zero waste -suun- nittelua kohtaan heräsi tekstiilijät- teen tuottamien haasteiden tie- dostamisesta. Tekstiilijäte voidaan jakaa karkeasti kahteen katego- riaan: teollisuuden tuottamaan ja kuluttajien synnyttämään jättee- seen. Teollisuudessa tekstiilijätet- tä syntyy väistämättä aina kuidun tuotannosta vaatteen valmistuk- seen asti. Suurin osuus siitä tulee kuitenkin tekstiilin leikkuusta ja vaatteen valmistuksesta. Teolli- suuden vastuulla on myös hävit- tää myymättä jääneiden valmiiden tuotteiden ylijäämä, jonka tarkkoja määriä on vaikea selvittää, sillä laki ei vaadi ilmoittamaan lukuja. Ku- luttajien tuottama tekstiilijäte taas muodostuu käytetyistä vaatteista ja kodin tekstiileistä. Zero waste -suunnittelu keskittyy teollisuuden tuottaman tekstiilijätteen hävittä- miseen [leikkuu- ja valmistusvai- heesta]. (Rissanen & McQuillan, 2015, 1.) Tekstiilijätteen määrä on nykypäivänä iso ongelma jätteen käsittelyssä ja loppusijoituksessa, sillä se on hyvin moninaista johtu-
en eri kuiduista ja niiden erilaisista yhdistelmistä. Vuonna 2016 astui Suomessa voimaan jätelaki, jon- ka mukaan tekstiilijätettä ei saa enää toimittaa kaatopaikoille. Kun ongelma huomioidaan juridisella tasolla, siihen aletaan suhtautua vakavasti. Toiveikkaana haluaisin, että zero wasten kaltaiset, toistai- seksi kokeelliset lähestymistavat kiinnostavat myös teollisuutta, sillä leikkuujäte on rahallisesti arvokas- ta materiaalia.
Zero wasten suunnitteluproses- si perustuu leikkuusuunnitelman kaava-asetteluun, jossa rajoittee- na on ennalta määrätty kankaan alue, useimmiten kankaan leve- ys ja mahdollisesti myös pituus.
Yleisesti vakiintunut suunnittelu- prosessi, missä tarkkaa loppu- tulosta lähestytään luonnostelun avulla, on zero wastessa haasta- va. Kaavalla kokeilu ja suhteelli- sella pinta-alalla työskentely nimit- täin vaativat luovaa joustavuutta lopputuloksen suhteen sekä kol- miulotteista hahmotuskykyä. Pie- netkin muutokset vaikuttavat vä- littömästi tuotteen muotokieleen, sillä rajatulla alueella toimiminen suhteuttaa kaavat toisiinsa. Jo pel- kästään yhden linjan tai sauman siirto vaikuttaa suoraan ympärille asetettuihin osiin, kun käytettävis- sä oleva pinta-ala on vakio.
Kimonon perinteinen leikkuusuunnitelma, jossa hyödynnetään materiaalin koko ala.
Oikealla kimonon rakenne leikatuista paloista.
Holly McQuillanin tekemä moniosaisen miesten asukokonaisuuden zero waste -kaavat.
Vasemmalla: Hupparin ja t-paidan kaava, keskellä takin ja paidan kaava. Oikealla valmis lopputulos.
10
11
21
“Zero waste -suunnitteluprosessi alkaa siis antamalla epävarmuu- delle sijan suunnitteluprosessis- sa. Lähtökohta on arvostaa raa- ka-ainetta ja aktiivisesti tavoitella sattumaa tuotekehityksessä tai vaistonvaraista luomisprosessia suunnittelussa. Nämä vaihtoehdot perustuvat ensisijaisesti riskinot- toon käyttämällä mahdollisuuksia ja rajoitteita, joita ei tavallisesti so- velleta vaatesuunnitteluun. Tämä johtaa jonkin ainutlaatuisen ja eri- koisen luomiseen, missä vaatteen arvo on välittömässä suhteessa kontekstiinsa. Kiertämällä tavan- omaisia suunnitteluprosesseja ja ottamalla riskin, zero waste -teknii- kalla vaatteeseen tulee lisättyä jo- tain ainutlaatuista, mikä tavoittelee oikeutusta ja ajattomuutta siihen, miltä design voi [vaihtoehtoisesti]
myös näyttää ja tuntua.” (McQuil- lan. 7 Gwilt & Rissanen 2011, 93.) Samaistun McQuillanin näkemyk- siin zero waste -suunnittelusta.
Zero wastea kritisoidaan helposti omaperäisyyden puutteesta, sil- lä konsepti on ollut olemassa niin kauan kuin vaatteetkin, siitä että lopputulokset ovat epäkäytännölli- siä tai outoja, tai siitä että mukaan sovelletun, normaalisti ylijäävän, materiaalin voisi käyttää johonkin muuhun. Zero wasten arvo ei mie- lestäni perustu naiiviin ajatukseen poistaa tekstiilijäte maailmasta ko- keellisella kaavalla, vaan haluun löytää ja esitellä uusia lähesty-
mistapoja ja konsepteja vaattei- den valmistukseen ja olemassa oleviin vaatteiden käsitteisiin. Zero waste -kaavoitustekniikka on siis yksi muodin luomisen työväline, ja monilla muilla muodin luojilla on samanlainen motiivi ilman eettisiä kysymyksiäkin. Minun tarkoituk- seni on herättää pukuni käyttäjä tai kokija haastamaan olemassa olevaa oli hänen henkilökohtai- nen lähtötilanteensa vastuullisuu- teen millainen tahansa. Mielestä- ni miesten puvun suunnittelun ja valmistuksen vakiintuneita käsit- teitä on syytä ja suotavaa kyseen- alaistaa, luopumatta kuitenkaan käytännöllisestä ja hyvin kauniista lopputuloksesta.
Isona haasteena työssäni tulee olemaan rajallinen aika, sillä valit- semani aiheiden yhdistelmä, zero waste -suunnittelu ja miesten pu- vut, vaativat kumpikin jo paljon aikaa jo itsenään. Tarkoitukseni on luoda tehtävänannon mukaises- ti runsaasti erilaisia asukokonai- suuksia, mutta keskittyessäni en- siluokkaisen laadun tavoitteluun ja runsaasti soveltamista vaativaan lähestymistapaan, joudun toden- näköisesti yksinkertaistamaan lopputulosta odotetusta. Minua kiinnostaa tutkia puvun monipuoli- suutta yksinkertaisilla muutoksilla, ja uskon saavuttavani tavoitteeni varioimalla samaa kaavaa erilai- silla kuoseilla ja saavani aikaan tarpeeksi kiinnostavan kokonai-
suuden.
Zero wasten erilaisista metodeis- ta koen itselleni toimivammaksi niin kutsutun embedded jigsaw (yhdistetty palapeli) -mallin, jossa yhteen kaavakokonaisuuteen si- sällytetään kahden tai useamman vaatekappaleen kaavat. Lähesty- mistapa sallii tarkemman istuvuu- den tai ennaltamääriteltyjä vaat- teen muotoja tavoittaen kuitenkin samalla jätteettömyyden (McQuil- lan. Gwilt & Rissanen 2011, 93).
Tämä sopii konseptiini erinomai- sesti, sillä miesten kolmi- tai kak- siosaisen puvun osat valmistetaan usein samasta kankaasta, ja voin rakentaa aina yhden zero waste -kaavan yhden pukukokonaisuu- den eri osien kaavoista. Esimer- kiksi bleiseri–liivi–housut- tai blei- seri–housut–housut-yhdistelminä.
Eric Musgrave esittelee teoksessa Sharp suits (2009, 41) yleisesti tiedostetun näkemyksen, jonka mukaan miehen on suositeltavaa hankkia kahdet samanlaiset hou- sut ostaessaan pukua, sillä niiden kulutus on nopeampaa kuin takin.
Näin bleiserin käyttöikää piden- netään ennakoivalla ajattelulla.
Tämä edustaa miesten muodin ja vaatteiden valmistuksen käytän- nöllistä, pitkäikäisyyden ja tehok- kuuden ajattelua, jota voi soveltaa vastuullisuuteen ja jonka kaltaisia toiminta-ajatuksia tulen hyödyntä- mään työssäni.
Tekstiilijäte numeroina:
Vaatteen leikkuusta ja valmistuksesta päätyy noin 15% materiaalia leikkuujätteeksi. Vaateteollisuutta varten tuottettiin vuonna 2015 arvioilta 400 miljardia neliömetriä kangasta. 15% 400 miljardista neliömetristä on 60 miljardia neliömetriä.
Alapuolella:
Embedded jigsaw eli yhdistetyn palapelin -kaavamalli, missä samaan kaavaan sovitetaan kahden tai useamman tuotteen kaavat. Holly McQuillanin miesten hupparin ja t-paidan kaavaluonnos vasemmalla ja valmis kaava oikealla.
12
13
INSPIRAATIO:
KAARNEEN MUSTA SALAISUUS
Mallistoni idea on olla hyvin pragmaattinen johtuen puvun tunnusomaisista askeettisista ominaisuuksista ja käyttäjän käy- tännönläheisistä vaatimuksista.
Malliston ainoa väri, musta, tukee molempia täydellisesti. Valinta- ni antaa myös mahdollisuuden keskittyä tarkastelemaan yksi- tyiskohtia helpommin rajaamalla visuaalisten ärsykkeiden määrää asukokonaisuuksissa. Giannino Malossi kirjoittaa teoksessa Ma- terial Man – Masculinity, Sexuali- ty, Style (1999, 44) psykologi J.C.
Flügelin käyttämästä miesten pukeutumisessa tapahtuneesta suunnanmuutoksesta nimeltä The Great Masculine Renunciation, jossa miehet luopuivat 1700-luvun lopulla aikaisemmin vallinneista sosiaalisista vaatimuksista olla kauniita. Tällöin miehisestä räätä- löinnistä tuli karuin ja askeettisin taiteen muoto, jonka tavoitteena oli tiukka käytännöllisyys, korrek- tius ja tehokkuus. Teoria perus- telee mielestäni miesten nykyistä haastavuutta käyttäjinä, sillä ko- keellisuus ja erikoisuus koetaan miesten vaatteissa usein liian huo- miota herättäväksi ja riskiksi nau- runalaisuuteen.
Mallistoni inspiraationa toimii va- rislintujen heimoon kuuluva kaar- ne eli korppi (Corvus corax), jon- ka historia linkittyy länsimaisessa kulttuurissa tiiviisti yhteen mus- tan värin kanssa. Malliston nimi
A Conspiracy of Ravens on eng- lanninkielinen nimitys korppien parvelle. Perinne kutsua eläinten muodostamaa joukkoa mielikuvi- tuksellisilla substantiiveilla juontaa brittiläisestä metsästysperintees- tä myöhäiseltä keskiajalta. (Wi- kipedia, 2016. Käännös minun.) Korppiin assosioidaan vahvasti kuolema ja väkivaltainen käyttäy- tyminen, mikä viittaa nimityksen mielikuvaan korppien muodosta- masta salaliitosta pahanteko mie- lessä.
“Antiikin aikana korppi oli mustin elävä olento, jonka pohjoisella pal- lonpuoliskolla asuvat ihmiset pys- tyivät kohtaamaan. Kuten musta väri, se tulkittiin sekä hyväksi että pahaksi. Germaanien keskuudes- sa se oli kokonaan positiivinen; lin- tu oli samanaikaisesti jumalallinen, sotaisa ja kaikkitietävä.” (Pastou- reau 2008, 36.) Vasta kristinus- kon myötä niin korppi kuin musta värikin saatettiin huonoon valoon.
Raamatussa korppi on ensim- mäinen nimeltään mainittu lintu, ja toisena mainittu eläin heti syn- tiin yllyttäneen käärmeen jälkeen.
Mooseksen kirjassa vedenpaisu- muksen jälkeen Nooa lähettää maata etsimään ensimmäisenä korpin, joka löytääkin sitä, mut- ta palaamisen sijaan viivyttelee syömällä raatoja. Turhautuneena korpin paluun odottamiseen Nooa kiroaa linnun ja lähettää seuraa- vana valkoisen kyyhkysen, joka
palaa takaisin oliivinoksa nokas- saan. Näin korpista tehtiin nega- tiivinen vertauskuva: raadonsyöjä ja Jumalan vihollinen. Molemmat linnut, niin korppi kuin kyyhkynen, kantavat Arkin kertomuksesta läh- tien värinsä symbolina teoistaan.
(Pastoureau 2008, 38.)
Mallistossani en aio käyttää korp- pia kirjaimellisena inspiraationa, vaan tarkoituksenani on omak- sua linnusta hienovaraisesti eri- laisia piirteitä ja ominaisuuksia.
Minua kiinnostaa pukuun liittyvä anonyymiys, eli mahdollisuus kät- keä oma persoona arkipuvuksi ja yleismaailmalliseksi univormuksi muuttuneen tumman puvun taak- se. Pukumiesten ryhmässä on samantyylistä anonyymiä henkeä kuin samankaltaisen lintujen, tai minkä tahansa olentojen, muodos- tamassa joukossa. Jokaisella on omat yksilölliset piirteensä, mutta ryhmässä toistuva samankaltai- suus muodostaa yhtenäisen koko- naisuuden.
Korpin fyysisistä piirteistä minua kiehtoo eniten linnun pikimusta, kiiltävä höyhenpeite, joka antaa erittäin kauniin, moninaisen ja, yk- sivärisyydestä huolimatta, hyvin monisävyisen visuaalisesti rikkaan vaikutelman. Tämä inspiroi minua yrittämään toistaa sama vaikutel- ma puvuissani valitsemalla esiku- vaansa jäljitteleviä erikoistekniikoi- ta. Sovellan näitä printtitekniikoita
perinteisiin puvun raita- ja ruutuku- oseihin, jotta kokonaisuus pysyisi kuitenkin alan toiminnalle uskolli- sena.
Ornitologi Hannu Jännes kirjoittaa teoksessa Suomen Luonto – Lin- nut kuinka korppi on hyvin älykäs.
”Tutkimuksissa korpin on havait- tu muuttavan käyttäytymistään joustavasti tilanteen mukaan. Sen käyttäytyminen näyttää perustu- van terveeseen järkeen ja har- kintaan kuin pelkkään vaistotoi- mintaan. Korppi on myös harvoja lintuja, jonka tiedetään leikkivän ilman selvää tarkoitusta omak- si huvikseen.” Lintu tunnetusti kiusoittelee ja tekee jopa kepposia kanssaeläjilleen, uhmaten ärsyt- tämisen mahdollisia seurauksia.
(1997, 141.) Haluan peilata eri- tyisesti linnun terävää ja leikkisää luonnetta sekä riskiäottavaan zero waste -luomisprosessiin että kan- tajan tietoiseen valintaan käyttää vastuullisia vaatteitani. Huvitan myös itseäni ajatusleikillä, että käytän mallistoni kantajia sanan- saattajina puvun perinteisyyden kapinalle ja vaatteen toteuttavissa olevalle vastuullisuudelle, samaan tapaan kuin korppia pidetään Ju- malan sanaa kyseenalaistavan, ilkikurisen paholaisen viestintuoja- na.
14
3 PROSESSI
27
MIKÄ TEKEE PUVUSTA
”OIKEAN” PUVUN?
Minua kiehtoo huomioni siitä, mi- ten puku jakaa miesten muoti- maailmaa hyvin vahvasti kahtia.
Osa suunnittelijoista ja merkeistä keskittyy luomaan uusia tulkintoja erilaisilla silueteilla ja materiaaliko- keiluilla, jolloin poistutaan nopeas- ti muodollisesta pukeutumisesta (formal wear) rennompaan suun- taan ja vapaampaan ilmaisuun.
Maailman pitäessä kuitenkin tiu- kasti kiinni puvun sosiaalisista normeista, osa alalla keskittyy yk- sinomaan ja ainoastaan valmista- maan laadukkaita pukumallistoja, jotka seuraavat kyllä aikaansa si- lueteissa ja tyyleissä, mutta eivät varioi päätuotteensa ulkomuotoa itsetarkoituksellisesti vaan tavoit- televat ensiluokkaista laatua ja täydellistä istuvuutta.
Näkökulmani on ehkä helppo tul- kita väitteenä, että uutta tavoitel- lessa ei ole mahdollista panostaa laatuun, mutta viittaan enemmän siihen, että mainitsemani fokus pukumallistoissa keskittyy varioi- maan materiaaleja, värejä ja kuo- seja hyvin hienovaraisesti ja her- killä nyansseilla.
Esimerkiksi yhtenä maailman parhaimpina pukuvalmistajina pi- detty napolilainen Kiton-merkki julkaisee mallistossaan nopeasti tarkasteltuna saman puvun mon- ta kertaa, vaikka kyseessä onkin monta samantyyppisen puvun erilaista variaatioita. Sitä ei kuiten-
kaan pidetä yhtään vähempiarvoi- sena kuin esimerkiksi Rick Owen- sin rohkeampia, rajoja rikkovia tulkintoja miesten muodista. Tällä ajatuksella haluan siis ilmaista kuinka uskon voimakkaasti laadun olevan yhtä tärkeä ja kilpailukykyi- nen suunnitteluaate kuin uusien rajojen etsiminen ja rikkominen, ja tällä perustelen haluni keskittyä mallistollani pieteetillä työskente- levään muodin alueeseen. Tätä ajatusta varjostaa kuitenkin pelko, että enemmistö malliston kokijois- ta odottaa mallistolle volyymiä ja suurempaa tuotettujen vaatekap- paleiden lukumäärää sen sijaan, että arvostaa näkemättä jäävää prosessia vaatekappaleen tai asu- kokonaisuuden takana.
Musgraven sanoja soveltaen miesten puku on hämmästyttävä, ja varsin insinöörimäisesti kehi- tetty ja valmistettu, kolmiulottei- nen taidonnäyte. Puvun yleisesti vakiintunut muotokieli ja yksityis- kohdat perustuvat tarpeellisille, perustelluille toiminnoille tai niiden jäänteille puvun käyttötarkoitus on ajan saatossa muututtua. Jäl- kimmäisiä ovat esimerkiksi sellai- set yksityiskohdat kuten liepeestä löytyvä napinläpi, joka muistuttaa puvun takin alkuperästä osana sotilasunivormua, joka piti voida napittaa ylös asti. Myöhemmin na- pinläpeen kiinnitettiin hatusta tule- va nyöri, jotta arvokas päähine ei lentäisi tuulisella säällä vahingos-
sa ulottuvilta. Nykyään napinläpi on muuttunut käyttötarkoituksel- taan koristeellisemmaksi. Se on olemassa enää lähinnä kukkavie- heen tai pinssin kiinnitystä varten.
Puhun vakiintuneesta muotokie- lestä, sillä vaikka puku on osiensa summa, nykypäivänä on olemassa lukemattomia erilaisia variaatioita ja tulkintoja, jotka kaikki voidaan laskea enemmän tai vähemmän puvuiksi. On kuitenkin olemassa tietty yleisesti vakiintunut käsite ja mielikuva ominaisuuksista, jot- ka muodostavat yhdessä koko- naisuuden, minkä tunnistamme perinteiseksi miesten puvuksi.
Toteuttaakseni mahdollisimman klassisen puvun jouduin määrit- telemään ja arvottamaan, mitkä ominaisuudet tekevät puvusta ”oi- kean puvun”. Näin versioissani, joissa lähestymistapa on kokeelli- nen, kykenisin priorisoimaan mitä sisällyttää ja mitä poistaa, mikäli kaikki ominaisuudet eivät olisi to- teuttavissa. Koska työni keskittyy kaavoitukseen, avaan seuraavak- si lyhyesti ja varsin ytimekkäästi, miten kaavoitetaan tai valmiste- taan nämä tärkeimmiksi nostama- ni puvun määrittelevät elementit.
Määritellessäni puvuntakin omi- naisuuksia niin valmiissa tuot- teessa kuin myös valmistuksen näkökulmasta ensisijaisiksi nousi- vat kaksi: kaulus ja istutettu hiha.
Ilman toista puvun takki kantaa
vielä määritelmäänsä, mutta pois- taessa molemmat tulkinta muuttuu tunnusomaisesta puvun takista enemmän rennoksi takiksi tai jopa eräänlaiseksi versioksi pusakas- ta. Molemmat ominaisuudet ovat myös kaavoituksen ja valmistuk- sensa puolesta haastavia taidon- näytteitä ja eroavat toteutuksel- taan esimerkiksi naisten jakun vastaavista ominaisuuksista.
Muut ominaisuudet, kuten takin liepeet eli käänteet, rintatasku, kansitaskut ja taskulistat, napitus, hihan halkiot ja takahalkiot ovat jo puvuntakkien erilaisissa versi- oissa niin laajasti varioituja, että mielestäni tunnistettavuus ei kärsi, vaikka niitä ei olisi tuotteessa. Tär- keinä pidettävät tuenta ja sisätyöt ovat myöskin viimeisen parinkym- menen vuoden aikana kokeneet muutoksia kevyempään suuntaan, vaikka perinteisin ja tavanomaisin versio miehen takista on edelleen kokonaan tuettu ja täysin vuoritet- tu. Tulen siis käyttämään kaulusta ja istutettua hihaa kaavoituspro- sessini perustana ja ensisijaisina lähtökohtina, joista pitää kiinni.
Puvuntakin tärkeimmät määrittelemäni ominaisuudet: kaulus & istutettu hiha
Puvuntakin muut opinnäytetyön kannalta toissijaiset yksityiskohdat Kaulus
Kaulus
Istutettu hiha
Liepeet
Napitus Kansitaskut &
taskulistat Rintatasku
Istutettu hiha
Takahalkiot
Hihahalkiot
29
Miesten puvun housut eli suorat housut on yleensä valmistettu sa- masta kankaasta kuin puvun tak- ki. Jo 1910- ja 1920-luvuilla, kun irtotakkeja ei vielä valmistettu, oli tavanomaista pukeutua kahden puvun eri osiin vaihtoehtona yh- tenäiselle pukukokonaisuudelle.
Tunnusomaista miesten puvun- housuille kuitenkin on, että niiden ei ole tarkoitus herättää huomiota, vaan oikein valittu ja hyvin valmis- tettu asukokonaisuus ohjaa huo- mion kasvoihin.
Housujen tärkein ominaisuus lie- nee taskut, joissa mies kantaa tarvitsemiaan olennaisia tavaroita.
Hyvin valmistetussa housuissa on niin hyvä istuvuus ja riittävän suu- ret taskut, että tavaroita säilyttäes- sä mikään ei pullota häiritsevästi.
Etutaskut on vakiintuneesti valmis- tettu huomaamattomasti viistolla saumalla, tai ne on upotettu sivu- saumaan. Takataskut, jotka sijoit- tuvat käsien ulottuville pakaran sivuosaan sen korkeimman koh- dan sijaan, ovat perusohjeistuksen mukaan välttämättömyys ilman poikkeuksia. Vaikka tosiasia on, että takataskuissa tavaran säilyt- täminen on istuessa epämukavaa ja aiheuttaa epätasaisuutta istu- vuudessa, kokonaan takataskuton housu korostaa pakaran muotoja, mihin monella miehellä ei ole varaa tai halua. Välillä tyylitellään poista- malla toinen tasku, tai valmistetaan valetaskut, jotta pakaran visuaali-
nen korostus saadaan rikottua.
Puvun housuja määrittelee voi- makkaasti myös etu- ja takakap- paleen lahkeiden keskellä kulke- vat prässilinjat, joita ilman housut muistuttavat rentoja vapaa-ajan housuja tai puuvillaisia chinoja.
Prässilinjaa kutsutaan proktiksi.
Erityisesti vaatturimenetelmällä valmistetuissa housuissa on taka- saumassa vyötärön muuttamisen mahdollistavat varat, jotta housu olisi muokattavissa käyttäjän vyö- tärön mahdollisen muuttumisen mukaan. Miesten housujen vyötärö on usein myös valmistettu sisäpuo- lelta erillisestä vyötärönauhasta, jonka keskellä on kumimainen osa, joka estää puvun paidan nouse- mista. Perinteisesti kolmiosaisessa puvussa ei käytetä vyötä, sillä solki rikkoo puvun visuaalisen eheyden pilkistämällä liivin alta. Tällöin tar- koitus on käyttää olkaimia.
Miesten housuissa panostetaan erityisesti sisätöihin, koska puvun kaikista vaatekappaleista käyttäjä näkee eniten housujen sisäpuolel- le pukiessaan niitä päälle. Vaikka housujen ulkopuolella ei tapahdu mitään silmiinpistävää, käytännöl- lisyytensä vuoksi housun vyötärön aluetta on kehitetty monipuolises- ti. Esimerkiksi housun sepaluksen alue valmistetaan niin, että se istuu hyvin ja kiinnittyy tarpeeksi mones- ta kohtaa, jotta se ei saattaisi käyt- täjänsä epämukavaan tilanteeseen
vetoketjun jäädessä mahdollisesti auki. Vyötärölle voidaan taas lisä- tä erilaisia kiristysmahdollisuuksia, jolloin vyön käyttöä tarkoitukselli- sesti vältetään ja käyttäjä voi sää- tää housujen vyötärön itselleen mukavaksi.
Housun ulkomuotoon vaikuttama- ton mutta käytännöllisyyden kan- nalta erityisen tärkeä yksityiskohta on sisäpuolella oleva etukappalei- den mukainen polvivuori, joka on ominainen elementti puvunhousuil- le. Vyötäröstä polven alapuolelle ulottuvan vuorikankaisen kappa- leen tehtävä on estää polvipussien muodostuminen, mikäli kyseessä on tyköistuvampi malli. Tai, jos pu- vun kangas on paksua, karheaa villaa, se suojaa käyttäjän ihoa ku- tinalta ja raapimiselta sekä lisää käyttömukavuutta.
Toinen mielenkiintoinen ja puvun housuissa toisinaan esiintyvä huo- maamaton detalji on skarvi. Skarvi on housun takakappaleen haa- rassa oleva pieni kiila, joka kertoo takakoukun kaavasta irrotetusta palasta. 10-20 cm kokoisen kii- lan tehtävä on auttaa säästämään materiaalia, kun kavennettu ta- kakappale asettuu silloin leikkuu- suunnitelmassa kapeampaan ti- laan. Palalla on merkittävä tehtävä, vaikka se on lähes huomaamaton.
Nykyään vaatteen valmistuksesta vieraantuneet kuluttajat pitävät toi- sinaan tätä yksityiskohtaa yhtenä
Puvunhousujen tärkeimmät
ominaisuudet tämän opinnäytetyön kannalta:
Sivutaskut
Takasauma muutosvaroilla
Takataskut Prässilinjat
Oikealla: Housun kiinnityksen erilaisia yksityiskohtia.
Vasemmalla: Skarvi eli haarakiila irrotetaan takapalan koukusta, jotta kaava säästäisi materiaalia.
Skarvi
15
31
laadukkuuden standardina, vaikka kyse on puhtaasti vain eri kokojen tehokkaammasta soveltamisesta kaava-asetteluun.
Miesten puvun liivi on puvun osis- ta tarkimmin historiallisesti doku- mentoitu vaatekappale. Kuningas Kaarle II esitteli 7. lokakuuta 1666 Englannin restauraation aikana lii- vin sovinnaisena ja ”oikeana” osa- na miesten pukeutumista. Epäile- vien läsnäolijoiden ihmetykseksi liivi vakiinnutti ja vahvisti aseman- sa osana miesten pukua aina toi- seen maailmansotaan asti, jolloin materiaaleja säännösteltiin ja pu- vunliivejä ei saanut valmistaa. Dan Trepanierin Articles of Style -inter- netsivustolle (2015) kirjoittaman ar- tikkelin mukaan englanninkielinen sana ”waistcoat” juontaa juurensa ehkä liivin asettumisesta vyötärön tasolle, sillä sen käyttöönoton ai- kaan vaatturit valmistivat miesten muodollisen pukeutumisen tak- kien leikkaukset reilusti vyötärön alapuolelle. Vaihtoehtoinen teoria on, että materiaalia jäi kaksiosai- sesta puvusta sen verran, että valmistettiin ”waste-coat”, eli hiha- ton jätteestä valmistettu takki, jot- ta ylimääräinen materiaali ei olisi mennyt hukkaan.
Liivi, kolmiosaisen puvun “kol- mantena” kappaleena, on raken- teellisesti ja visuaalisesti kaikkien varioiduin vaatekappale. Jopa kon- servatiiveina tunnetut brittiläiset
ovat suorastaan revitelleet liivin kohdalla värikkäillä kankailla ja eri- laisilla kuoseilla, vaikka muu puku olisikin ollut visuaaliselta ilmaisul- taan maltillisempi.
Liivin etukappale valmistetaan usein samasta materiaalista kuin puvun takki. Liivin takakappale taas valmistetaan vuorisatiinista, sillä liian monen paksun villankan- kaan kerrostuminen aiheuttaa käyt- täjälleen helposti tukalan olon. Liivi tosiaan tuo lämpöä, mikä koettiin hyväksi aikana, jossa työpaikkojen sisätilojen lämmitys ei ollut paras mahdollinen.
Taskut ovat yhtä tärkeässä ase- massa, kuten takissa ja housuissa, olennaisten mukana kannettavien tavaroiden säilytyspaikkana. Pu- vuntakin ja -housujen kuitenkin tar- jotessa hyvin moninaisia säilytys- mahdollisuuksia, liivin taskut ovat vaihtoehtoisia. Mikäli liiviin tehdään taskut, vakiintunut tapa on valmis- taa ne aina pareittain. Tästä on ole- massa kaksi versiota: ainoastaan alataskut sisältävä malli tai sitten kaikki neljä taskua sisältävä versio.
Puvunliivistä on tosiaan lukuisia erilaisia tulkintoja, joten sen muita ominaisuuksia tarkemmin mää- rittelemättä nostan esiin etukap- paleesta kaulalta niskan puolelle jatkuvan osan. En ole lukuisista yri- tyksistä huolimatta onnistunut sel- vittämään, miksi vaatturit liittävät
niskapalan etukappaleeseen, irrot- taen sen muusta takakappaleesta ja siirtäen olkasaumat kaitaleen avulla yhdeksi keskitakasaumaksi niskan kohdalle. Muutos nimittäin aiheuttaa lisävaivaa valmistuksen suhteen. Yksityiskohta on kuitenkin visuaalisesti mielenkiintoinen, ja olen hyväksynyt se olevan laadun merkki sekä osoitus hyvästä vaat- turitaidosta.
Ehkä se on sovellettu tulkinta ja jäänne frakin liivistä, joka muodos- tuu vain kahdesta etukappaleesta, jotka yhdistyvät niskan kautta ja sivujen kohdalta kiinnitetyillä nau- hoilla tai kaitaleilla. Frakkiliivin pi- tuutta säädetään lyhentämällä tai pidentämällä niskan takana kul- kevaa nauhaa. Frakin liivin ympä- rysmittaa taas säädetään takanau- halla, joka yhdistää etukappaleet ulkoreunojen kautta. Frakin liivi on muotoilullaan itse asiassa hyvin käyttäjälähtöinen, ja takakappalee- tonta liiviä käyttävälle ei tule kuuma raskasta frakkia kantaessa. Liivin visuaalinen tarkoitus kuitenkin säi- lyy sen näkyessä edessä takin alta.
Liivin tärkeimmät ominaisuudet tämän opinnäytetyön kannalta:
Taskut
Etukappaleessa kiinni oleva niskapala
Vasemmalla: Selättömän frakkiliivin mainos. Huomaa säädettävyys ja kiinnitys.
Oikealla: perinteinen valkoinen frakkiliivi edestä.
16 17
33
KAULUKSEN KAAVOITUS JA RAKENNE
KESKIETU
ETUKÄDENTIE
KANSITASKU RINTATASKU
OLKASAUMA
1/2 ETUKAPPALEESTA
A B
C D E
TAKAKAPPALE
TAITE Kaulus on monivaiheinen ja erin-
omaista kolmiulotteista hahmotus- kykyä vaativa puvun osakokonai- suus. Haastavuutta kaulukseen tuo ihmisen anatomia: kaulan ja niskan kupera muoto, olkapäät sekä rintakehän ja selän kaari. Ai- kaisemman viittaukseni insinööri- mäiseen ajattelutapaan perustelee se, että kaulus kaavoitetaan millin tarkasti kaksiulotteisella tasolla määrätietoisesti laskelmoiden. Toi- nen vaihtoehto olisi muotoilla kau- lus kankaasta nuken päälle, mutta vaatturit eivät suosi yleensäkään muotoilun lähestymistapaa. Itsel- leni henkilökohtaisesti tämä on ol- lut yksi haastavimpia kohtia oppia hahmottamaan, kaavoittamaan ja valmistamaan.
Kuvassa A on saksalaisen Her- ren-Rundschau-miestenkaavaleh- den versio perusrungon puolik- kaasta etukappaleesta, johon on kuositeltu yksirivinen kahden na- pin kiinnitys, taskut ja sisäänotto.
Perusrunkoon voi lähtökohtaisesti kuositella minkä tahansa kaulus- mallin. Tähän esimerkkiin valitsin perinteisen herrainkauluksen, joka on yksi suosituimpia malleja.
Muiden yksityiskohtien ollessa valmiina aloitetaan kauluksen piirtäminen liepeen taiteviivasta.
Haluttu käänne piirretään ensin vasemmalle kuvastamaan tavoitel- tua lopputulosta, ja tämä peilataan varsinaiseksi kaavan lisäyksek-
si oikealle puolelle. Seuraavana kaavoitetaan kaulusosa käyttäen takakappaleen kaavaa apuna (kuvassa B oikealla yläkulmassa oleva punainen viiva esittää taka- kappaleen yläosaa). Esimerkis- tä näkee, miten kaulan ja niskan muoto pitää ottaa huomioon kaa- voittaessa. Valmiissa tuotteessa kauluksen alareuna (vihreä viiva) tulee seuraamaan niskan kaarta (punainen katkoviiva).
Kuvassa C näkyvät vielä lopulli- nen siniseksi väritetty etukappa- leen kaava ja punaiseksi väritetty alikaulus. Etukappaleen kaavas- ta otetaan vielä vaaleansiniseksi väritetty alavara, joka tulee esiin, kun liepeet taitetaan ulospäin. Ali- kauluksen kaavasta otetaan vielä vihreäksi väritetty päällikauluksen kaava, jonka rakenteen selitän tar- kemmin seuraavaksi.
Varsinainen kaulus muodostuu siis kolmesta osasta. Kauluksen näkyvää osaa hallitsee päällikau- lus ja niskan kohtaan asettuva tik- ku. Alikaulus taittuu kaksinkerroin ja jää nimensä mukaisesti päälli- kauluksen alle. Kuvissa 1–6 kerro- taan päällikauluksen ja tikun kaa- voituksen vaiheet. Ne kuositellaan alikauluksen kaavasta.
Tikku irrotetaan päällikaulukses- ta, ja sen tehtävä valmiissa tuot- teessa on pakottaa sauman avulla kaulus muotoutumaan paremmin
niskan malliseksi. Päällikaulus ja tikku valmistetaan usein samasta materiaalista kuin miehusta, el- lei haeta tehoste-efektiä. Alikau- lukseen taas käytetään alikau- lusverkaa eli ohutta villahuopaa, joka villan ominaisuuksien vuoksi silityksessä venyy ja supistuu oi- keissa kohdissa niin, että kaulus muotoutuu halutun näköiseksi.
Myös alikauluksessa käytetään toisinaan tyylikeinona tehostevä- riä, sillä se vilkkuu hillitysti päälli- kauluksen alta.
1/3 1/3
0,5cm
1,0-1,5cm korvataan
- 0,5cm mittaa
siirrä + 0,5
n.0,5cm n.0,5cm
0,5cm 0,5cm 0,5cm 0,5cm
1cm
1cm 1cm
1cm 3cm
päällikaulus
tikku
1.
2.
3.
4.
5.
6.
1/2 päällikauluksen ja 1/2 tikun kaavoitus alikauluksen kaavasta
PÄÄLLIKAULUS
ALIKAULUS TIKKU
TAITE TAITE
POISTETTU OSA
Valmiit päällikauluksen, tikun ja alikauluksen
(puolikkaat) kaavat.
Miesten takkien erilaisia kaulusmalleja.
19
18
37
ISTUTETTU HIHA
JA SEN VALMISTUSPROSESSI
0,7
ETUKAPPALE TAKAKAPPALE
SIVUPALA
0
1,3 1,0 0
ESIMERKKI SYÖTÖKSEN JAKAUTUMISESTA HIHAN
ISTUTUKSESSA
ETUKAPPALE
VASEN KÄDEN- TIE
OIKEAKÄTISEN KÄYTTÄMÄ HARSINSUUNTA
TAKAKAPPALE
SIVUPALA
ETUKAPPALE
OIKEA KÄDENTIE
TAKAKAPPALE
SIVUP ALA
Istutettu hiha on mielestäni kau- luksen ohella toinen puvuntakkia määrittävä ominaisuus. Se on myös yksi puvun haastavimmista ja työläimmistä yksityiskohdista.
Räätälislangissa puhutaan perin- teisesti suijasta, jolla “tarkoitetaan tietyntyyppistä sujuvaa työsken- telyä, jonka ansiosta hiha ja koko vaate on mittasuhteiltaan onnis- tunut ja istuu moitteettomasti.”
(Nyström, 2012.) Henkilökohtai- sesti tunnen monia alan ammat- tilaisia, jotka arvottavat merkin tai tekijän taidot ja puvun laadukkuu- den juuri hihan kaavoituksen ja valmistuksen pohjalta.
Kuten kaikista vaatteen valmis- tuksen tekniikoista myös hihanis- tutuksesta on monia eri versioita.
Teollinen hihanistutus käyttää tar- koitukseen suunniteltuja erikois- koneita, joskaan lopputulos ei ole täydellinen johtuen tekotavan me- kaanisuudesta. Siksi esittelemäni kiinnitystapa keskittyy käyttämää- ni käsin tehtävään kiinnitykseen.
Sivunpääksi nimitetään kohtaa, jossa takin kylkikappaleen kärki ja takakappale yhdistyvät käden- tieksi (viivapiirroksessa sinisellä).
Teollisuuden on usein vaikea saa- da sivunpäästä istuva, kun taas räätälöidylle puvulle istuvuus on luonnollisesti ominaista, koska sii- hen käytetään aikaa ja vaivaa.
Naisten vaatteisiin erikoistuneet pukuompelijat käyttävät usein hi-
hoja kiinnittäessä rypytyslankoja, jolloin hihan pyöriön syötös käden- tielle on tasainen. Tämä tekniikka ei kuitenkaan sovellu vaatturin- työnä tehtävän takin hihanistutuk- seen. Puvuntakin hihaan lisätään syötöstä sen verran vähän, että se olisi vaikeaa tasoittaa rypytyslan- gan avulla. Rypytyslangan käyt- töä vaikeuttaa myös se, että istu- tetussa hihassa syötöstä lisätään hihan pyöriölle epätasaisesti, jotta sivunpää istuisi miehustaan kuin valettu.
Ennen lopullista ompelua hiha harsitaan miehustaan seuraa- vanlaisesti. Oikeakätinen aloittaa vasemmasta hihasta ja vasenkä- tinen oikeasta. Hihan etuosaan eli etukainaloon ei lisätä lainkaan syötöstä. Siitä ylöspäin etukap- paleen olalle lisätään syötöstä vähemmän kuin takaolalle. Olka- sauman kohdalla on parin sormen levyinen alue, jolle syötöstä ei li- sätä. Takaolalle laitetaan syötöstä hieman enemmän kuin etuolalle.
Tällöin takakainalo toimii mahdol- lisena syötöksen tasauspaikkana, jos syötöstä on paljon. Vaihtoeh- toisesti hyvin istuvassa ja käsivart- ta myötäilevässä hihassa se voi- daan jättää ilman syötöstä lähes kokonaan.
Hyvä syötöksen kokonaismäärä on noin 5-10% kädentien ympä- ryksestä. Materiaaleista ohut ja kova kangas hyväksyy vain vähän syötöstä, kun taas paksu ja peh- meä materiaali nauttii syötöksestä.
Takin kädentie ja hihan pyöriö kaavassa.
Hihan kaavat
Hihan kaavat
päällekkäin Valmis
hiha Hihan
kiinnitys
Sivunpäät merkitty takkiin punaisilla nuolilla.
39
ZERO WASTEN USKOTTAVUUS
Tarpeeni määritellä oikeanlainen klassinen puku ja kyseenalaistaa sen valmistuksen perinne luomalla zero waste -versio herätti minussa kysymyksen, miksi en ollut koh- dannut zero waste -tekniikalla luo- tuja miesten pukuja aikaisemmin ollenkaan. Ymmärsin silloin, että vaikka olen aiheesta kiinnostunut ja seuraan päivittäin vastuullisen muodin kanavia, toimintaympäris- tössäni on huomio aiheeseen suh- teellisen pieni. Miesten rennompia asukokonaisuuksia on olemassa jo enemmän, mutta suurin pääpai- no zero wastesta on suunniteltu naisille.
Miesten ristiriitainen suhtautumi- nen vaatteisiin ja yhteisön kont- rolli miesten vapauteen ilmais- ta tyyliään ohjaa voimakkaasti markkinoilla olevaa tarjontaa.
Lukuisat suunnittelijat kuitenkin luovat jatkuvasti uusia tulkintoja, joita he yrittävät saada nostettua klassikkojen asemaan vanhojen vakiintuneiden vaatekappaleiden rinnalle. Itse lähdin tavoittelemaan klassisen puvun olemusta uudella tekniikalla. Koin, että oman zero waste -version tekeminen ilman tarkkaa, rajattua päämäärää, ja sen nimittäminen uudeksi tulevak- si klassikoksi (tämän kuitenkaan oikeasti tapahtumatta), olisi ollut ihan liian helppoa.
Yllätyksekseni kuitenkin huomasin itsellänikin olevan hyvin konserva-
tiivinen ajattelumalli vaatteista, siis sama malli, jota syytän esteeksi miesten tyylin ilmaisun kehittymi- selle ja vapauttamiselle. Harva tähänastinen zero waste -tulkinta nimittäin kohtasi mielikuvani ”oi- keasta miesten vaatteesta”, vaikka koin vaatesuunnittelijana olevani avoin uusille ilmiöille ja avaramie- linen normien kyseenalaistamista kohtaan. Ehkä se johtui omasta askeettisesta estetiikastani, mut- ta ymmärsin taustalla vaikuttavan voimakkaasti yhteiskunnan sosi- aaliset normit ja ehdollistumiset.
Todistaakseni väitteeni, nostan esille YIELD – Making fashion wi- thout waste -näyttelyssä esitellyn Jennifer Whittyn tulkinnan mies- ten puvusta, jota en kokenut en- sin vakavasti otettaviksi miesten puvun versioksi huolimatta Whit- tyn uraauurtavasta työstä miesten zero waste -vaatetuksen parissa ja erittäin kiehtovasta, rohkeasta tulkinnasta.
Irlantilaisen suunnittelijan Jenni- fer Whittyn kolmiosainen miesten puku Freeflow (seuraava aukea- ma) koostuu takista, kääntöliivistä ja kietaisuhousuista. Puku on val- mistettu laadukkaasta Bower Roe- buck -kutomon tätä pukua varten kutomasta, Super 120 -villakan- kaasta. Suunnittelijan lähtökohta asukokonaisuuden suunnittelussa on sisällyttää ylimääräinen, yleen- sä leikkuujätteeksi päätyvä, mate- riaali vaatteen rakenteeseen yllä-
tyksellisinä suunnitteluratkaisuina.
Freeflow-nimi viittaa lähestymista- paan, jossa Whitty YIELDista teh- dyn julkaisun (2011, 60.) mukaan yhdisti puvun suunnittelu- ja val- mistusprosessissa länsimaisia ja itämaisia suunnitteluperiaatteita ja sisällytti työhönsä tarkoitukselli- sesti virheitä, järjestyksen ja epä- järjestyksen ristiriitoja, spontaani- suutta ja kontrollia.
Olen nähnyt puvun vain YIELDin julkaisusta, joten tulkitsen sen ra- kennetta pelkästään siinä olevien kuvien pohjalta. Kuvien perus- teella puku on siluetiltaan rento.
Puvuntakin kaulus on runsas ja laskeutuva eikä rakennu perin- teisistä osista. Puvun etupuoli on visuaalisesti rikas ja epäsymmet- rinen, ja puvuntakin alla oleva liivi näyttää muodostuvan yhteen om- melluista pienistä paloista, jotka on yhdistetty tai korostettu käsin tehdyillä ristipistoilla. Takin kä- dentiet on supistettu rypytyksillä, mikä tekee selästä aaltoilevan ja helmasta vinon. Kietaisuhousujen haara laskeutuu perinteisiä puvun housuja alemmas, ja oletan, että vyötärö sidotaan kiinni nauhalla, joka kuvissa asettuu etupuolelle.
Puvussa on paljon raakareunoja ja puvun eri osissa on hauskalla visuaalisella tavalla hyödynnetty hulpionauhoja.
Puku täyttää tietyltä osin miesten
puvun määritelmiä, mutta ei yllä
20
63 JENNIFER WHITTY
2010
FREEFLOW SUPER 120S WOOL SUITING JENNIFER WHITTY
2010
61 63
JENNIFER WHITTY 2010
FREEFLOW SUPER 120S WOOL SUITING JENNIFER WHITTY
2010
61
FREEFLOW SUPER 120S WOOL SUITING JENNIFER WHITTY
2010
61 63
JENNIFER WHITTY 2010
T T
INNER WAISTCOATFRONT & BACK
WAISTCOAT COLLAR PANEL JACKET COLLAR PANEL TROUSER INSERT TROUSERS PANEL TROUSERS WAISTBAND
TROUSERS PANEL
OUTER WAISTCOATFRONT & BACK
TROUSERS T
TROUSERS
CUFF EXTENSION CUFF EXTENSION
KIMONOINNER JACKET FRONT & BACK PANELS POCKET INNER JACKET FRONT & BACK PANELS
TROUSERS GUSSET PANEL TROUSERS INSERT TROUSERS INSERT
TROUSERS INSERT TROUSERS INSERT TROUSERS INSERT
TROUSERS INSERT WAISTCOAT INSERT WAISTCOAT INSERT
T TROUSERS GUSSET PANEL
TROUSERS WAISTCOAT
TTTROUSERS TROUSERS TROUSERS T T T
T T
T T T T
PATTERN JENNIFER WHITTY
2010
65
