Tarpeeni määritellä oikeanlainen klassinen puku ja kyseenalaistaa sen valmistuksen perinne luomalla zero waste -versio herätti minussa kysymyksen, miksi en ollut koh-dannut zero waste -tekniikalla luo-tuja miesten pukuja aikaisemmin ollenkaan. Ymmärsin silloin, että vaikka olen aiheesta kiinnostunut ja seuraan päivittäin vastuullisen muodin kanavia, toimintaympäris-tössäni on huomio aiheeseen suh-teellisen pieni. Miesten rennompia asukokonaisuuksia on olemassa jo enemmän, mutta suurin pääpai-no zero wastesta on suunniteltu naisille.
Miesten ristiriitainen suhtautumi-nen vaatteisiin ja yhteisön kont-rolli miesten vapauteen ilmais-ta tyyliään ohjaa voimakkaasti markkinoilla olevaa tarjontaa.
Lukuisat suunnittelijat kuitenkin luovat jatkuvasti uusia tulkintoja, joita he yrittävät saada nostettua klassikkojen asemaan vanhojen vakiintuneiden vaatekappaleiden rinnalle. Itse lähdin tavoittelemaan klassisen puvun olemusta uudella tekniikalla. Koin, että oman zero waste -version tekeminen ilman tarkkaa, rajattua päämäärää, ja sen nimittäminen uudeksi tulevak-si klastulevak-sikoktulevak-si (tämän kuitenkaan oikeasti tapahtumatta), olisi ollut ihan liian helppoa.
Yllätyksekseni kuitenkin huomasin itsellänikin olevan hyvin
konserva-tiivinen ajattelumalli vaatteista, siis sama malli, jota syytän esteeksi miesten tyylin ilmaisun kehittymi-selle ja vapauttamikehittymi-selle. Harva tähänastinen zero waste -tulkinta nimittäin kohtasi mielikuvani ”oi-keasta miesten vaatteesta”, vaikka koin vaatesuunnittelijana olevani avoin uusille ilmiöille ja avaramie-linen normien kyseenalaistamista kohtaan. Ehkä se johtui omasta askeettisesta estetiikastani, mut-ta ymmärsin mut-tausmut-talla vaikutmut-tavan voimakkaasti yhteiskunnan sosi-aaliset normit ja ehdollistumiset.
Todistaakseni väitteeni, nostan esille YIELD – Making fashion wi-thout waste -näyttelyssä esitellyn Jennifer Whittyn tulkinnan mies-ten puvusta, jota en kokenut en-sin vakavasti otettaviksi miesten puvun versioksi huolimatta Whit-tyn uraauurtavasta työstä miesten zero waste -vaatetuksen parissa ja erittäin kiehtovasta, rohkeasta tulkinnasta.
Irlantilaisen suunnittelijan Jenni-fer Whittyn kolmiosainen miesten puku Freeflow (seuraava aukea-ma) koostuu takista, kääntöliivistä ja kietaisuhousuista. Puku on val-mistettu laadukkaasta Bower Roe-buck -kutomon tätä pukua varten kutomasta, Super 120 -villakan-kaasta. Suunnittelijan lähtökohta asukokonaisuuden suunnittelussa on sisällyttää ylimääräinen, yleen-sä leikkuujätteeksi päätyvä, mate-riaali vaatteen rakenteeseen
yllä-tyksellisinä suunnitteluratkaisuina.
Freeflow-nimi viittaa lähestymista-paan, jossa Whitty YIELDista teh-dyn julkaisun (2011, 60.) mukaan yhdisti puvun suunnittelu- ja val-mistusprosessissa länsimaisia ja itämaisia suunnitteluperiaatteita ja sisällytti työhönsä tarkoitukselli-sesti virheitä, järjestyksen ja epä-järjestyksen ristiriitoja, spontaani-suutta ja kontrollia.
Olen nähnyt puvun vain YIELDin julkaisusta, joten tulkitsen sen ra-kennetta pelkästään siinä olevien kuvien pohjalta. Kuvien perus-teella puku on siluetiltaan rento.
Puvuntakin kaulus on runsas ja laskeutuva eikä rakennu perin-teisistä osista. Puvun etupuoli on visuaalisesti rikas ja epäsymmet-rinen, ja puvuntakin alla oleva liivi näyttää muodostuvan yhteen om-melluista pienistä paloista, jotka on yhdistetty tai korostettu käsin tehdyillä ristipistoilla. Takin kä-dentiet on supistettu rypytyksillä, mikä tekee selästä aaltoilevan ja helmasta vinon. Kietaisuhousujen haara laskeutuu perinteisiä puvun housuja alemmas, ja oletan, että vyötärö sidotaan kiinni nauhalla, joka kuvissa asettuu etupuolelle.
Puvussa on paljon raakareunoja ja puvun eri osissa on hauskalla visuaalisella tavalla hyödynnetty hulpionauhoja.
Puku täyttää tietyltä osin miesten
puvun määritelmiä, mutta ei yllä
20
63 JENNIFER WHITTY
2010
FREEFLOW SUPER 120S WOOL SUITING JENNIFER WHITTY
2010
61 63
JENNIFER WHITTY 2010
FREEFLOW SUPER 120S WOOL SUITING JENNIFER WHITTY
2010
61
FREEFLOW SUPER 120S WOOL SUITING JENNIFER WHITTY
2010
61 63
JENNIFER WHITTY 2010
T T
INNER WAISTCOATFRONT & BACK
WAISTCOAT COLLAR PANEL JACKET COLLAR PANEL TROUSER INSERT TROUSERS PANEL TROUSERS WAISTBAND
TROUSERS PANEL
OUTER WAISTCOATFRONT & BACK
TROUSERS T
TROUSERS
CUFF EXTENSION CUFF EXTENSION
KIMONOINNER JACKET FRONT & BACK PANELS POCKET INNER JACKET FRONT & BACK PANELS
TROUSERS GUSSET PANEL TROUSERS INSERT TROUSERS INSERT
TROUSERS INSERT TROUSERS INSERT TROUSERS INSERT
TROUSERS INSERT WAISTCOAT INSERT WAISTCOAT INSERT
T TROUSERS GUSSET PANEL
TROUSERS WAISTCOAT
TTTROUSERS TROUSERS TROUSERS T T T
T T
T T T T
PATTERN JENNIFER WHITTY
2010
65
21
43
tätä opinnäytetyötä varten mää-rittelemieni ehtojen tasolle. Se on kuitenkin täysin ymmärrettävää töittemme erilaisten lähtökohtien ja tavoitteiden vuoksi. Työ on ihas-tuttava, mutta ymmärrän, miksi se on haastava hahmotettava esi-merkiksi tavalliselle kuluttajalle.
Sama ongelma vaivaa mielestäni monia muitakin zero waste -tek-niikalla valmistettuja töitä. Huo-mioni aiheesta keskittyy kuitenkin omaan kokemukseeni ja perintei-sen alan ihmisiin, jotka reagoivat varauksellisesti zero wasteen.
Mutta mikä siinä on niin haasta-vaa? Onko se se, että vaate ei vetoa visuaalisesti? Että proses-sin tarina näkyy liikaa vaatteen muodossa ja rakenteessa? Vai haastaako se kyseenalaistama-tonta käsitystämme siitä, mikä on vaate?
Zero wasten vaikeasti ymmärret-tävyyden pohdintaani liittyy myös kohtaamani miesten muodin alan edustajien välinpitämätön tai vä-heksyvä asenne. Aiheeseen suh-tautuminen vaihtelee laajasti. Osa näkee vastuullisuuden yhtenä hy-väksikäytettävänä ja ohimenevä-nä markkinoinnin trendiohimenevä-nä, jolloin se muuttuu helposti viherpesuksi, tai pitää sitä turhana vaatteen val-mistuksen monimutkaistamisena.
Merkittävimpänä yllätyksenä tuli saamani kommentti opinnäytetyö-ni aihevalinnasta, kun etsin
yhteis-työkumppaneita pukujen valmis-tukseen: ”En tiedä kaikkea nolla haaskaus-työskentelystä, mutta sen perusteella mitä asiasta tie-dän, se ei ole minusta kovinkaan mielenkiintoista. Pontson kaltaisis-sa vaatteiskaltaisis-sa ei synny leikkujätet-tä. Istuvan vaatteen kohdalla sitä syntyy jonkin verran, mutta minus-ta se ei ole mikään ongelma.”
Vaikka tiedän mielipiteen olevan vain yhden ihmisen henkilökoh-tainen näkemys, en voi olla liittä-mättä sitä yleiseen vallitsevaan ilmapiiriin, joka tuntuu vaivaavan vastuullisuutta miesten muodin puolella. Vaikka muutos on liik-keellä ja tietoisuus aiheesta kas-vaa jatkuvast, en halua uskoa, että vastahakoisuus perustuu esimer-kiksi zero wasten vaikeasti teolli-sesti toteuttaviin mahdollisuuksiin.
Vaateteollisuuden toimijoina alan haasteiden on oltava väistämät-tä tiedossa kaikilla. Olisi mielen-kiintoista pohtia syvällisemmin, putoaako zero wasten vakavasti otettavuus johtuen lopputulosten liian moninaisista tavoitteista ja liian rohkeista ja uusista näkemyk-sistä, mutta se ei ole työni pääpis-te.
Työni lopputulos tavoittelee en-sisijaisesti vakiintuneen vaateko-konaisuuden, puvun, käsitettä.
Toisin sanoen tavoittelen pukua, jonka muotokielessä näkyy mah-dollisimman vähän
tavanomaises-ta poikkeavia merkkejä sen suun-nittelu- ja valmistusprosessista.
Lopputulosten muotokielestä ei siis pitäisi pystyä näkemään, että ne on valmistettu zero wastena.
Jos onnistun todistamaan väit-teeni tyköistuvasta miesten zero waste puvusta, onnistunko osoit-tamaan tämänhetkisen käsityksen puvun valmistuksesta mahdolli-seksi muuttaa? Loppujen lopuksi en kyseenalaista miesten pukua tai sen varsinaista käsitettä vaan itse asiassa puvun perinteisen valmistustavan ja miten vaatturit kokevat oikean puvun. Samalla kyseenalaistan myös zero was-telle ominaisen tavoitteen luoda jotain visuaalisesti uutta ja odot-tamatonta. Millainen suhde työl-läni on zero wasteen, jos tavoit-teeni onnistuu ja näin luovun zero wastelle ominaisesta vaatteen luonteen kyseenalaistamisen pe-rusajatuksesta? Kuinka olennais-ta zero wastessa ylipäätään on kyseenalaistaa olemassa olevan vaatteen käsitettä? Ja kumpaan lopputulos vaikuttaa enemmän, perinteiseen, pieteetillä toimivaan miesten puvun valmistukseen vai arvaamattomuutta ja yllätyksel-lisyyttä edustavaan zero waste -suunnitteluun? On kutkuttavaa huomata, miten opinnäytetyöni aihevalinta ja tavoitteeni kyseen-alaistavat sekä zero wasten että perinteisen räätälöinnin ideologiat.
Mikäli tavoitteeni onnistuu,
pel-kään lopputuloksen menettävän teemojensa ristiriitojen vuoksi vi-suaalisen ilmaisuvoimansa, sillä lähestymistapojen vastakkaisuus on ymmärrettävissä vain silloin, kun se kerrotaan. Tätä huolta helpottaa malliston laajuus, jossa huomatessani prosessin täydelli-sen hallinnan olevan mahdollinen lähestymälläni tavalla voin sitten tarvittaessa joustaa toisissa asu-kokonaisuuksissa heittäytyväm-pään ilmaisumuotoon.
Vaatturit ovat puvun valmistuksen suhteen hyvin tehokkaita. Eikä suotta, sillä esimerkiksi arvostetun brittiläisen kangastuottajan Hol-land & Sherryn varta vasten pu-kuja varten valmistetut pukukan-kaat maksavat 600 euroa metriltä.
Materiaalin ollessa näin arvokasta sitä kannattaa ja pitää käyttää hy-vin harkinnanvaraisesti ja mahdol-lisimman säästeliäästi. Tämän ta-kia aikaisemmin mainitun taitavan ja vähiten materiaalihukkaa tuotta-van leikkuusuunnitelman asettelu on ensisijaisen tärkeää. Nimitän kuitenkin vaattureiden ryhmää te-hokkaaksi säästeliään sijaan, sillä tietyissä tapauksissa nopeus koe-taan eduksi aikaavievän materiaa-lin säästämisen suhteen.
Jouduin itsekin päättämään mi-hin keskittyä. Alkuperäinen tavoit-teeni oli alusta lähtien hävittää miehustamateriaalina käytetyn villakankaan leikkuujäte. Jouduin
kuitenkin joustamaan muiden tar-vittavien valmistusmateriaalien, kuten liimakankaan, tukimateri-aalien ja vuorikankaan, leikkuu-jätteen hävittämisessä. Edellä mainitut osat eivät seuraa samoja tarkkoja muotoja kuin miehustan palat vaan täydentävät ja tuke-vat niitä vaihtelevilla pinta-aloil-la. Päätökseni olla soveltamatta zero waste -tekniikkaa lisämateri-aaleihin antaa minulle enemmän mahdollisuuksia joustaa käytettä-vien kaavojen suhteen ja onnistua tavoitteessani. Esimerkiksi liivin etu- ja takakappaleet voidaan val-mistaa villakankaasta, tai mahdol-lisuuksien mukaan selkäkappale voidaan olla sisällyttämättä zero wasteen ja valmistaa villakankaan sijaan vuorikankaasta.
Tavoite valmistaa kaikkien mate-riaalien osalta räätälöity miesten zero waste -puku olisi mielestäni ollut liian suuri tähän opinnäyte-työhön. Suoraan sanoen en tie-dä miten muut suunnittelijat ovat päätyneet ratkaisemaan muiden materiaalien käytön ongelman.
Suunnittelevatko he asukokonai-suuksia ilman lisätarvikkeita, vai soveltavatko he ideologiaa koko asukokonaisuuteen tinkimättä arvoistaan? Kahden maailman vastakkaisuudesta johtuen minun mallistossani on tarpeeksi haas-tetta siinä, että pidän kiinni tietystä tarkasta mallista ja tavoittelen täy-dellistä jätteettömyyttä.
45
Opinnäytetyöni keskittyy kaavoit-tamiseen, jolloin malliston suunnit-telua ohjaavat luonnollisesti kaa-vat. Aloitin mallistoni suunnittelun esittämällä tavoittelemani lopputu-loksen perinteisellä menetelmällä valmistettujen tuotteiden avulla.
Yleisin tapa suunnittelussa lienee luonnostella ja sitä kautta tavoi-tella tuotteen muotokieltä. Yksi-tyiskohtainen luonnostelu asettaa kuitenkin zero wastessa liian tark-koja ehtoja, joita ei ehkä ole tällä kaavoitustekniikalla mahdollista tavoittaa. Tämän vuoksi käytän mallistorungossa perinteisellä ta-valla valmistettuja tuotteita, joihin oman mallistoni tuotteet perustu-vat. Olisi positiivinen yllätys, jos saavuttaisin täysin identtisen lop-putuloksen muuttamalla ainoas-taan kaava-asettelua, mutta se on mahdotonta vartaloa tarkasti seu-raavien kaavojen muotojen vuok-si.
Kirjallinen työni tulee keskittymään yhden puvun kaavan prosessiin.
Alusta alkaen tavoitteeni oli tutkia, onko mahdollista saada aikaiseksi klassinen miesten puku zero waste -tekniikalla. Tässä työssä haluan keskittyä avaamaan prosessin ymmärrettävästi, sillä yhden kaa-van prosessissa on erittäin suuri informaatiomäärä, ja muut kaavat seuraavat prosessia samalla lailla.
Mallisto seuraa vahvasti klassista, vakiintunutta miesten pukeutumis-ta ja pohjautuu perinteisimpiin
pu-kumalleihin. Annan tavoittelemani kohderyhmän ohjata valintojani hyvin paljon, vaikka se voi muoto-kielen näkökulmasta olla ennalta arvattava ja jonkun mielestä ehkä jopa tylsä. Lopputulos kehittyy kui-tenkin vasta prosessin kautta, ja kuten aiemmin jo mainitsin, se voi olla myös yllättävä. Päätös on siis tietoinen ja kuten aiemmin kirjoitin, mikäli ensimmäisen puvun muo-tokieli on hallittavissa helpommin kuin mitä ennakoin, voin heittäytyä malliston muiden vaatekappalei-den suunnittelussa zero wastelle ominaisella tavalla.
Aloitin kaavoituksen piirtämällä vaattureiden käyttämän saksalai-sen Müller&Sohnin kaavoitusoh-jeen mukaan puvun perusrungon miesten sporttiselle C50-kool-le. Sporttinen malli on mitoiltaan hieman isompi kuin tavallinen C50-standardikoko. Tästä perus-rungosta kuosittelin kolme eri-laista puvuntakkia Müller&Sohnin Herren-Runschau-lehden ohjei-den mukaan. Housuista ja liivistä kuosittelin ainoastaan yhden ver-sion kumpaakin. Yksityiskohtia on mahdollista muuttaa tai vaihtaa kesken prosessin, joten tärkeintä oli pohjan toimivuus. Kaikista kuo-sitelluista malleista valmistin tarkat prototyypit voidakseni varmistua mallin kelpoisuudesta. Olisin saa-nut huomattavasti enemmän aikaa zero waste -kaavoitukselle, mikäli peruskaavat olisivat olleet jo
val-miina, kun aloitin opinnäytetyön.
En osannut ennakoida tätä, mut-ta prototyyppien kehitys- ja teko-vaiheessa hyödynsin tilaisuuden muistella ja harjoitella räätälöidyn puvun valmistusta, mitä en ollut tehnyt sitten valmistuttuani vaattu-rikoulusta 8 vuotta sitten. Valmistin kaikki kolme puvuntakkien proto-tyyppiä kerralla tässä vaiheessa, jotta en myöhemmin, aina yhden zero waste -kaavan viimeisteltyä-ni, joutuisi palaamaan takaisin tä-hän protovaiheeseen.
Vasta kun olin selvinnyt perus-tuotteiden kaavoista, pääsin kes-kittymään kunnolla ensimmäisen, kolmiosaisen miesten puvun, zero waste -kokonaisuuden kaavoituk-seen. Asetin itselleni myös tiettyjä lisätavoitteita kaavoitusprosessin suhteen, jotta pystyisin kontrolloi-maan haluamani lopputuloksen saavuttamista. Nämä oli kuitenkin priorisoitu niin että, mikäli ajautui-sin umpikujaan, voiajautui-sin joustaa nii-den suhteen tai jopa unohtaa ne kokonaan. Zero waste -kaavoitus voidaan perustaa tiettyyn ennal-ta määrättyyn alueeseen, joka on yleensä kankaan valmis leveys ja päätetty pituus. Osaamatta kui-tenkaan arvioida paljonko pituutta kaava tulisi vaatimaan, päätin työ-alani olevan pelkästään kankaan leveys ja sallia pituuden kasvaa niin pitkälle kuin työ vaatisi. Yh-teistyökumppanini Turon spon-soroimista villakankaista valitsin