Jätteen energiakäyttöhanke
ympäristövaikutusten arviointiselostus
Westenergy Oy Ab
SISÄLTÖ
1. JOHDANTO 3
2. HANKKEEN TAUSTA JA TAVOITTEET 4
2.1 Hankkeesta vastaava 4
2.1.1 Yhteisyrityksen osapuolet 4
2.1.2 Mahdollisesti mukaan tulevat yhtiöt 5
2.1.3 Hankkeen muut osapuolet 5
2.2 Aiemmat selvitysvaiheet 5
2.3 Hankkeen tavoitteet 5
2.4 Lainsäädännön vaatimukset 5
2.5 Liittyminen muihin hankkeisiin ja suunnitelmiin 6 2.6 Hankkeen suunnittelutilanne ja toteutusaikataulu 6
3. HANKKEEN KUVAUS 7
3.1 Arvioidut vaihtoehdot 7
3.2 Hankkeen sijoittuminen 7
3.3 Voimalaitoksen tekniset tiedot 8 3.4 Hyödynnettävä jäte ja jätevarasto 8
3.5 Polttotekniikan kuvaus 9
3.6 Savukaasujen puhdistus 10
3.7 Kaukolämmön ja sähkön tuotanto 10 3.8 Muodostuvat jätteet ja niiden käsittely 10
3.8.1 Tuhkien ominaisuudet 10
3.8.2 Tuhkien loppusijoitus 12
3.9 Vesien keräily ja käsittely pohjatuhkien varastoinnissa 13
3.10 Polttoaineet ja kemikaalit 13
3.11 Toiminnot laitostontin ulkopuolella 13 4. YMPÄRISTÖVAIKUTUSTEN ARVIOINTIMENETTELY, TIEDOTTAMINEN JA OSALLISTUMINEN 14 4.1 Arviointiohjelman nähtävilläolo 14 4.2 Arviointiohjelmasta saadut lausunnot ja mielipiteet 15 4.3 Yhteysviranomaisen lausunnon huomioiminen
ympäristövaikutusten arvioinnissa 15 4.4 Suunnittelu- ja sidosryhmätyöskentely 15
4.5 Tiedotus ja yleisötilaisuudet 16
5. YMPÄRISTÖVAIKUTUSTEN ARVIOINNIN RAJAUS JA ARVIOINTIMENETELMÄT 17
5.1 Arviointitehtävä 17
5.2 Vaikutusalueen rajaus 17
5.3 Arviointimenetelmät ja aineisto 17
5.3.1 Käytettävissä oleva aineisto 17
5.3.2 Päästöt ilmaan ja niiden vaikutukset 18 5.3.3 Dioksiinit, furaanit ja raskasmetallit 19 5.3.4 Melu 19
5.3.5 Vaikutukset liikennemääriin ja liikenneturvallisuuteen 19 5.3.6 Vaikutukset pinta- ja pohjavesiin 20
5.3.7 Luontovaikutukset 20
5.3.9 Vaikutukset virkistyskäyttöön 20
5.3.10 Vaikutukset maa- ja kallioperään 20
5.3.11 Vaikutukset ihmisten terveyteen, elinoloihin ja viihtyvyyteen 20 5.3.12 Vaikutukset luonnonvarojen hyödyntämiseen 21
5.3.13 Vaikutukset jätehuoltoon 21
5.3.14 Riskit ja häiriötilanteet 21
5.3.15 Haitallisten vaikutusten lieventäminen 21
5.3.16 Vaihtoehtojen vertailu 21
6. YMPÄRISTÖN NYKYTILA JA ARVIOIDUT
YMPÄRISTÖVAIKUTUKSET 22 6.1 Ilmanlaatu ja leviämismallilaskelmat 22
6.1.1 Ilmanlaadun nykytila 22
6.1.2 Leviämismallilaskelmien tulokset ja niiden arviointi 22 6.2 Dioksiinit, furaanit ja raskasmetallit 30
6.2.1 Vaikutukset Pilvilampeen 33
6.3 Melu 36
6.3.1 Melun ohjearvot sisällä ja ulkona 36
6.3.2 Melu nykytilassa 36
6.3.3 Melu rakentamisvaiheessa 36
6.3.4 Melu polttolaitoksen toiminnan aikana ja sen vaikutukset 36
6.4 Liikenne 39
6.4.1 Liikenteen nykytilanne 39
6.4.2 Hankkeen vaikutus liikenteeseen ja vaihtoehtojen vertailu 39 6.5 Kaavoitustilanne ja maankäyttö 40
6.5.1 Maankäyttö 40
6.5.2 Kaavoitustilanne 40
6.5.3 Suojelualueet ja –kohteet maankäyttösuunnitelmissa 41
6.5.4 Vaikutukset kaavoitukseen 41
6.6 Maa- ja kallioperä 41
6.6.1 Nykytila 41
6.6.2 Vaikutukset maa- ja kallioperään 41
6.7 Pinta- ja pohjavedet 42
6.7.1 Kuormitus ja pintavesien nykytila 42
6.7.2 Vaikutukset pintaveteen 44
6.7.3 Pohjavedet 44
6.7.4 Vaikutukset pohjaveteen 44
6.8 Kasvillisuus ja eläimistö 45
6.8.1 Kasvillisuus 45
6.8.2 Eläimistö 46
6.8.3 Vaikutukset kasvillisuuteen ja eläimistöön sekä vaihtoehtojen
vertailu 46
6.9 Suojeltavat ja muut erityiset luontokohteet 48
6.7.1 Natura 2000-alueet 48
6.7.2 Lintuvesiensuojeluohjelma-alueet 48
6.9.1 Vaikutukset suojelualueisiin 48
6.9.2 Vaikutukset luontodirektiivin ja lintudirektiivin lajeihin 48
6.9.3 Vaikutukset uhanalaisiin lajeihin 48
6.9.4 Vaihtoehtojen vertailu 48
6.10 Virkistyskäyttö 49
6.11 Maisema 50
6.11.1 Nykytila 50
7.4.2008
Jätteen energiakäyttöhanke
ympäristövaikutusten arviointiselostus
6.12 Muinaisjäännökset ja kulttuuriperintö 51
6.13 Sosiaaliset vaikutukset 51
6.13.1 Esittelytilaisuudet ja kyselylomakkeet 51 6.13.3 Sosiaalisten vaikutusten arvioinnin luotettavuus 52
6.14 Elinkeinoelämä ja työllisyys 53
6.14.1 Nykytilanne 53
6.14.2 Vaikutukset elinkeinoelämään ja työllisyyteen 53 6.15 Vaikutukset ihmisten terveyteen 53
6.16 Luonnonvarojen hyödyntäminen 53
6.16.1 Vaikutukset luonnonvarojen hyödyntämiseen 53
6.17 Jätehuolto 53
6.17.1 Nykytilanne 53
6.17.2 Vaikutukset jätehuoltoon 54
6.18 Ympäristöriskit ja häiriötilanteet 54 6.19 Yhteisvaikutukset ja vaihtoehtojen vertailu 55
6.19.1 Melun yhteisvaikutukset 55
6.19.2 Liikenteen yhteisvaikutukset 55
6.19.3 Yhteisvaikutukset pintavesiin 55
6.19.4 Yhteisvaikutukset pohjavesiin 55
6.19.5 Vaihtoehtojen vertailu 56
7. HAITALLISTEN VAIKUTUSTEN VÄHENTÄMISKEINOT 58 7.1 Rakentamisen ja sijoittumisen aikaiset vaikutukset 58 7.2 Laitokselle tuotavan jätteen käsittely 58
7.3 Savukaasujen päästöt 58
7.4 Jäte- ja jäähdytysvesien vaikutukset 58
7.5 Melu- ja hajuvaikutukset 58
7.6 Kemikaalien kuljetus, käyttö ja varastointi 58
7.7 Liikenteen vaikutukset 58
8. EPÄVARMUUSTEKIJÄT ARVIOINNISSA 59 9. HANKKEEN SUHDE YMPÄRISTÖNSUOJELUA KOSKEVIIN SÄÄDÖKSIIN, SUUNNITELMIIN JA OHJELMIIN 60
9.2 Alueellinen jätesuunnitelma 60
9.3 Jätehuoltoa koskevat vaatimukset 60
9.4 Suojeluohjelmat 60
9.5.1 Arinapolttotekniikan edut ja haitat muihin polttotekniikoihin
verrattuna 61
10. HANKKEEN TOTEUTTAMISKELPOISUUS 62 10.1 Hankkeen toteuttamiskelpoisuuden arviointi 62 10.2 Tekninen toteuttamiskelpoisuus 62 10.3 Yhteiskunnallinen toteuttamiskelpoisuus 62 10.4 Ympäristöllinen toteuttamiskelpoisuus 62 10.5 Sosiaalinen toteuttamiskelpoisuus 62 10.6 Yhteenveto hankkeen toteuttamiskelpoisuudesta 62 11. EHDOTUS SEURANTAOHJELMAKSI 63
11.1 Seurannan periaatteet 63
11.2 Jätepolttoaineiden laatu 63
11.3 Savukaasupäästöjen tarkkailu 63
11.4 Tuhkien laatu 63
11.5 Pinta- ja pohjavedet 63
11.6 Raportointi 63
12. HANKKEEN EDELLYTTÄMÄT SUUNNITELMAT, LUVAT JA
PÄÄTÖKSET 64
12.1 Kaavojen muuttamisen ja laatimisen tarve 64
12.2 Rakennuslupa 64
12.3 Ympäristölupa 64
12.4 Kemikaalilain mukainen ilmoitus tai lupa 64
12.5 Muut luvat ja selvitykset 64
13. OHJAUSRYHMÄ JA PROJEKTIRYHMÄ 65
14. LÄHTEITÄ 66
YHTEYSTIEDOT 67
Liite 1 Yhteysviranomaisen lausunto arviointiohjelmasta
1. JOHDANTO
Pohjanmaalla suunnitellaan kunnallisten jätehuoltoyhtiöiden yhteistä jätteen energiahyödyntämistä. Hanketta varten on perustettu yhteisyritys, Westenergy Oy Ab. Yhteisyrityksessä ovat osakkaina Ab Stormossen Oy, Lakeuden Etappi Oy, Vestia Oy, Botniarosk Ab ja Millespakka Oy. Hankkeeseen osallistuu myös paikallisen kaukolämpöverkon omistaja Vaasan Sähkö Oy. Myöhemmin hankkeeseen mahdollisesti mukaan tulevia yhtiöitä ovat muun muassa Ab Ekorosk Oy ja Sammakkokangas Oy.
Yhdyskuntajätteiden hyödyntäminen energiana on ollut Suomessa toistaiseksi vähäistä. Valtakunnallisessa jätehuol- tosuunnitelmassa vuoteen 2005 oli asetettu tavoitteeksi jät- teen hyödyntämisasteen nostaminen 70 prosenttiin vuoteen 2005 mennessä. Hyödyntämistavoitteesta jäätiin kauas.
Yhdyskuntajätteestä hyödynnettiin vuonna 2004 noin 38 pro- senttia, ja energiana hyödyntämisen osuus jäi kahdeksaan prosenttiin.
Jätteiden hyödyntämisasteen nostaminen asettaa vaatimuk- sia myös jätteiden energiakäytölle. Valtakunnallisen jätesuun- nitelman vuoteen 2016 taustaraportissa esitetään, että vuonna 2016 energiana hyödynnettäisiin yhteensä noin 30 prosenttia syntyvästä yhdyskuntajätteestä. Hyödyntämisasteen nosta- minen edellyttää tehokkaita toimia, jossa jätteiden tuottajien tarpeita varten kehitetään keräily- ja kuljetus- sekä käsittelyjär- jestelmät, jotka mahdollistavat yhä tehokkaamman kierrätyk- sen ja muun hyödyntämisen mukaan lukien energiahyödyntä- misen valtakunnallisten tavoitteiden mukaisesti. Myös ympä- ristöministeri Kimmo Tiilikaisen helmikuussa 2008 esittämien lausuntojen mukaan Suomeen voisi mahtua viidestä kymme- neen jätteenpolttolaitosta: Näin saadaan hyödynnettyä sitä polttokelpoista jätettä, jolle ei parempaa hyödyntämismuotoa ole olemassa.
Hankkeella voidaankin turvata siihen osallistuvien jätehuolto- yhtiöiden alueella jätteiden hyötykäytön edistymisen jätehuol- lolle asetettujen vaatimusten mukaisesti. Jätteen energiahyö- tykäytössä hyödynnetäänkin sellaista jätettä, joka muutoin ohjautuisi alueellisten jätehuoltoyhtiöiden loppusijoitusalueil- le. Näin myös loppusijoitusalueiden tarve ja niiden kuormitus pienenee.
Paitsi että jätehuollon energiahyötykäyttö edistyy, niin hanke monipuolistaa Vaasan Sähkön kaukolämmön ja sähkön tuo- tantokapasiteettia. Jätteenpoltolla tuotetulla kaukolämmöllä voidaan korvata merkittävä osa Vaasan kaukolämmön tuotan- nossa käytetystä öljystä ja osa kivihiilen käytöstä.
Suunnitelmien mukaan jätehuoltoyhtiöiden yhteisomista- ma polttolaitos sijoitetaan Ab Stormossen Oy:n alueelle Mustasaaren kuntaan. Mustasaaressa sijaitsee Stormossenin jätekeskusalue, jonka olemassa oleva infrastruktuuri soveltuu hyvin myös polttolaitoksen tarpeita palvelemaan. Polttolaitos on alustavasti mitoitettu 120 000 – 150 000 jätetonnille vuo- dessa. Polttolaitos myy energiaa Vaasan Sähkö Oy:lle, joka käyttää sitä sähkön ja kaukolämmön tuotantoon.
Hankkeen ympäristövaikutukset arvioidaan ympäristövaiku- tusten arviointimenettelystä (YVA) annetun lain ja –asetuksen mukaisessa laajuudessa, koska hanke luetaan YVA-asetuksen 6 §:n hankeluettelon kohtaan: ”11) jätehuolto ... b) muiden jät- teiden kuin ongelmajätteiden polttolaitokset [..], joiden mitoi- tus on enemmän kuin 100 tonnia jätettä vuorokaudessa”.
Tämä ympäristövaikutusten arviointiselostus on YVA-lain ja –asetuksen mukainen asiakirja, johon on koottu tiedot hank- keen ympäristövaikutuksista, arvioinnin toteutuksesta sekä arviointimenettelyn järjestämisestä. Arviointi tehtiin YVA- asetuksen mukaisen suunnitelman, ympäristövaikutusten ar- viointiohjelman ja siitä annettujen lausuntojen, mielipiteiden sekä yhteysviranomaisen niiden perusteella antaman lausun- non mukaisesti.
Ympäristövaikutusten arvioinnin tavoitteena on tuoda tietoa hankkeen ympäristövaikutuksista suunnitteluun ja päätök- sentekoon. Arvioinnin tarkoituksena on myös lisätä kan- salaisten tiedonsaantia ja osallistumismahdollisuuksia.
Ympäristövaikutusten arviointiselostus ja yhteysviranomaisen siitä antama lausunto liitetään hankkeen edellyttämiin lupaha- kemuksiin.
Ympäristövaikutusten arvioinnin yhteysviranomaisena täs- sä hankkeessa toimi Länsi-Suomen ympäristökeskus.
Ympäristövaikutusten arvioinnin teki hankkeesta vastaavan Westenergy Oy Ab:n toimeksiannosta Ramboll Finland Oy.
YVA-konsulttina toimineesta Ramboll Finland Oy:stä ympä- ristövaikutusten arviointityöhön ovat osallistuneet FT dos.
Joonas Hokkanen, johtava asiantuntija FK Ari Hanski, suun- nittelupäällikkö ins. Ari Rinkinen, FM kemisti Hanna Hookana, tutkimusins. Janne Ristolainen, FM biologi Kaisa Torri sekä tekniset avustajat Kirsi Hakala ja Kirsti Kuusela. Ilmapäästöjen leviämismallilaskelmat on tehty Ilmatieteen laitoksella, jossa mallintamisesta vastasivat Murat Buyukay, Sari Lappi ja Harri Pietarila.
Kuva 2.1 Polttolaitoksen toiminta-alueella sijaitsevat kunnat.
2. HANKKEEN TAUSTA JA TAVOITTEET
2.1 Hankkeesta vastaava
Hankkeesta vastaava on alueellisten jäteyhtiöiden yhteisyritys Westenergy Oy Ab. Yhteisyritys on rekisteröity kaupparekis- teriin 1.1.2008 ja sen Y-tunnus on 2165379-9.
Yhteisyrityksessä ovat tällä hetkellä mukana Ab Stormossen Oy, Vestia Oy, Lakeuden Etappi Oy, Oy Botniarosk Ab ja Millespakka Oy. Yrityksen osakaspohja laajenee mahdol- lisesti tulevaisuudessa. Muita hankkeeseen mahdollisesti myöhemmin mukaan tulevia yhtiöitä ovat, Ab Ekorosk Oy ja Sammakkokangas Oy. Yhteisyrityksen toiminta-alueella sijait- sevat kunnat on esitetty kuvassa 2.1.
2.1.1 Yhteisyrityksen osapuolet Ab Stormossen Oy
Ab Stormossen Oy on seitsemän kunnan omistama jätehuol- toyhtiö, jonka omistama jätekeskus sijaitsee Koivulahdessa, Mustasaaren kunnassa. Yhtiön toiminta-alueella asuu noin 100 000 ihmistä ja sen liikevaihto vuonna 2006 oli lähes 8 miljoonaa euroa.
Stormossen Oy kuuluu johtaviin jätteen hyötykäyttäjiin.
Stormossenilla on Koivulahdessa toimiva jätekeskus, jos- sa hyödynnetään jätteitä sekä materiaalina että energiana.
Vuonna 2006 yhteensä 75 % yhdyskuntajätteestä hyödyn- nettiin; kierrättämällä tai materiaalina hyödynnettiin 50 % ja energiana 25 %. Koivulahdessa toimiviin laitoksiin kuuluu MBT-laitos (mekaanis-biologinen käsittelylaitos), joka tuot- taa biokaasua ja humusmultaa keittiöjätteen biologisesti hajoavasta osasta. Laitoksessa mekaanisesti erotel- tu polttokelpoinen jäte toimitetaan tällä hetkellä Ewapower Oy Ab:lle pelletöitäväksi. Pelletit
toimitetaan edelleen sellaiselle voimalaitokselle, jolla on lupa polttaa jätteitä. Lisäksi Koivulahdessa käsitellään pilaantunei- ta maita. Koivulahden uusi kaatopaikka on otettu käyttöön vuonna 2004, samana vuonna suljettiin alueen vanha kaato- paikka.
Vestia Oy
Vestia Oy on kuntien omistama alueellinen jätehuoltoyhtiö, joka ennen vuotta 2007 toimi nimellä Jokilaaksojen Jäte Oy. Yhtiön omistaa 20 kuntaa Siika-, Pyhä-, Kala- ja Lestinjokilaaksoista.
Vestia Oy:n toimialueella asuu noin 100 000 asukasta. Yhtiön liikevaihto vuonna 2006 oli 4,75 miljoonaa euroa. Yhtiöllä on jätekeskus Ylivieskassa.
Lakeuden Etappi Oy
Lakeuden Etappi Oy on Etelä-Pohjanmaalla toimiva jätehuol- toyhtiö, jonka omistavat sen perustaneet 13 kuntaa. Yhtiön toimialueella on noin 135 000 asukasta. Yhtiön liikevaihto vuonna 2006 oli noin 10 miljoonaa euroa. Lakeuden Etapilla on jäteasemat jokaisessa toimialueen kunnassa, ja lisäksi yh- tiöllä on kaatopaikka ja biokaasulaitos jätehuoltokeskuksessa Ilmajoella.
Oy Botniarosk Ab
Oy Botniarosk Ab on kahdeksan kunnan vuonna 1996 perus- tama jätehuoltoyhtiö jonka toiminta-alueella asuu noin 48 000 ihmistä. Botniaroskilla on jätekeskus Teuvalla. Yhtiön liikevaih- to vuonna 2006 oli 2,4 miljoonaa euroa.
Millespakka Oy
Millespakka Oy on kymmenen kunnan omistama yritys, joka on perustettu vuonna 1996. Yhtiön toiminta-alueella asuu noin 31 000 henkilöä ja yhtiön liikevaihto vuonna 2006 oli noin mil- joona euroa.
2.1.2 Mahdollisesti mukaan tulevat yhtiöt Sammakkokangas Oy
Sammakkokangas on kahdeksan kunnan omistama alueelli- nen jätehuoltoyhtiö. Yhtiö on perustettu vuonna 2003. Yhtiön toimialueella asuu noin 34 000 asukasta ja yrityksen liikevaihto vuonna 2005 oli noin 1,7 miljoonaa euroa.
Ab Ekorosk Oy
Ab Ekorosk Oy on perustettu vuonna 1990. Yhtiöllä on 14 omistajakuntaa, joiden alueella asukkaita on yhteensä noin 112 000. Yhtiön liikevaihto vuonna 2006 oli 7,8 miljoonaa eu- roa. Storkohmoon sijoittuvan uuden jätteen loppusijoituspai- kan on tarkoitus valmistua kesään 2008 mennessä.
2.1.3 Hankkeen muut osapuolet Vaasan Sähkö Oy
Alueellisten jäteyhtiöiden lisäksi hankkeeseen osallistuu Vaasan Sähkö Oy. Edellä esitelty yhteisyritys on alueellisten jätehuoltoyhtiöiden yhteisomistuksessa, ja Vaasan Sähkö Oy investoi osaltaan polttolaitoksen energialaitteistoon.
Vaasan Sähkö -konserni on lämpö- ja sähköenergiaa asiak- kailleen toimittava energiayhtiö. Vaasan kaupunki omistaa 99,9 prosenttia yhtiön osakekannasta, yrityksen vuoden 2006 liikevaihto oli 91,9 miljoonaa euroa. Vaasan Sähkön tytäryhtiö Vaasan Sähköverkko Oy:n sähkönjakeluverkko kattaa Vaasan, Mustasaaren, Laihian, Vöyrin, Maalahden ja Korsnäsin alueet sekä pieniä alueita Närpiössä ja Jurvassa. Kaukolämpöä myy- dään pääasiassa Vaasan kaupungin alueelle.
Vaasan Sähkön kaukolämpöyksikkö toimittaa vuodessa noin 600 GWh kaukolämpöä asiakkailleen. Pääasiallisena polttoai- neena kaukolämpötuotannossa käytetään kivihiiltä, huippute- hot sekä kesäkauden kaukolämpö tuotetaan öljyllä.
2.2 Aiemmat selvitysvaiheet
Hankkeesta on laadittu taustaselvitys vuonna 2002 ja selvitys- tä on täydennetty vuonna 2007 (Förundersökning för avfall till fjärrvärme 2002 ja 2007). Selvityksissä on tarkasteltu kahta eri jätteenpolttomäärää. Tarkastelut on tehty 50 000 ja 120 000 jätetonnille vuodessa. Selvityksissä on tarkasteltu kolmea eri sijoituspaikkavaihtoehtoa, jotka olivat Stormossen, Vaskiluoto ja Pitkämäki.
Hankkeen toteuttamisesta on laadittu liiketoimintasuunnitel- ma. Jätehuoltoyhtiöiden yhteisyrityksen ohella hankkeeseen osallistuu paikallisen kaukolämpöverkon omistaja. Jäteyhtiöt sitoutuvat toimittamaan polttolaitoksella sen edellyttämän
yhteisyritys tarjoaa jätehuoltoyrityksille jätteen termistä käsitte- lypalvelua omakustannehintaan. Perustettava yhtiö myös vas- taa tuhkien toimittamisesta jatkokäsittelyyn.
Jätteen energiahyötykäyttöön tulee suunnittelualueelta 120 000 – 150 000 tonnia vuodessa polttoon soveltuvaa jätet- tä. Se jakautuu suunnittelualueella toimivien jätehuoltoyhtiöi- den kesken myöhemmin sovittavalla tavalla.
2.3 Hankkeen tavoitteet
Hankkeen tavoitteena on löytää sekä ympäristöpoliittisesti, tek- nisesti että taloudellisesti hyväksyttävä ratkaisu kaatopaikoille nykyisin sijoitettavien jätteiden sisältämän energian hyötykäy- tölle Pohjanmaan kolmen maakunnan, Pohjois-Pohjanmaan eteläisen osan alueella ja mahdollisesti muilla läheisillä alueilla valtakunnallisten jätehuollon tavoitteiden saavuttamiseksi.
Hankkeen tavoitteena on näin saada yhdyskuntajätteen ja muun jätteen energiasisältö hyötykäyttöön kaukolämpönä ja sähkönä ympäristöä mahdollisimman vähän rasittavalla tavalla.
Polttolaitoksessa hyödynnetään syntypaikkalajiteltua jätettä, jos- ta on poistettu suurin osa orgaanisesta jätteestä. Poltettavaksi päätyvä jäte on pääosin materiaalihyödynnettäväksi ja kierrätet- täväksi kelpaamatonta osaa yhdyskuntajätteestä.
Hyödyntämällä yhdyskunnissa syntyvää polttokelpoista jä- tettä energialähteenä voidaan vastaavasti vähentää kivihiilen ja öljyn käyttöä kaukolämmön tuottamisessa. Kaatopaikoille toimitettavan jätteen määrän vähenemisen myötä myös kaa- topaikoilla syntyvät kasvihuonekaasupäästöt vähenevät.
Hankkeen tarkoituksena on myös saada aikaan yhteistyötä energia- ja jätehuoltosektoreiden välille. Hankkeen teknis- taloudellisiin tavoitteisiin kuuluu kilpailukykyinen laitos, joka täyttää tällä hetkellä tiedossa olevat vaatimukset.
Polttolaitoksella tuotetaan höyryä, jonka Vaasan Sähkö käyt- tää sähkön ja kaukolämmön tuottamiseen. Uudella polttolai- toksella turvataan merkittävä osa Vaasan alueen nykyisestä kaukolämpötuotannosta ja vastataan kasvaneeseen kauko- lämmön kysyntään
2.4 Lainsäädännön vaatimukset
Jätelain (1072/1993) mukaan jäte on hyödynnettävä, jos se on teknisesti mahdollista ja jos siitä ei aiheudu kohtuuttomia lisä- kustannuksia verrattuna muulla tavoin järjestettyyn jätehuol- toon. Jätelain 3 luvun 6 §:ssä määrätään että ensisijaisesti on pyrittävä hyödyntämään jätteen sisältämä aine ja toissijaisesti sen sisältämä energia. Vielä nykyisin valtaosa kierrätykseen kelpaamattomasta mutta energiahyödyntämiseen soveltu- vasta jätteestä ohjautuu kaatopaikoille loppusijoitettavaksi.
Kierrätykseen kelpaamattomasta materiaalista valmistetulla polttoaineella voitaisiin näin paitsi korvata neitseellisiä poltto- aineita ja säästää luonnonvaroja myös vähentää merkittävästi loppusijoitettavaa jätemäärää sekä vähentää kaatopaikkojen kasvihuonevaikutusta lisäävien metaanipäästöjen määrää.
Jätteen energiasisällön hyödyntämistä säätelee tarkoin EU:n jätteenpolttodirektiivi, joka on sovitettu Suomen lainsää- däntöön valtioneuvoston asetuksella jätteen polttamisesta (362/2003). Jätteenpolttodirektiivi sisältää jätteenpolttoa kos- kevia velvoittavia vaatimuksia, joiden tavoitteena on ehkäistä jätteiden poltosta aiheutuvia ympäristöhaittoja. Direktiivi mm.
määrittelee jätteenpolttolaitoksille yksityiskohtaiset päästöra- ja-arvot, joita ei saa ylittää. Jätteenpolttoasetuksen määrittele- mät päästöraja-arvot on esitelty edempänä taulukossa 3.3.
Jätteenpolttoasetuksella ja samanaikaisesti annetulla ympä- ristönsuojeluasetuksen muutoksella säädettiin vaatimukset jätteenpoltolle. Vaatimukset perustuvat parhaaseen käytettä- vissä olevaan tekniikkaan (BAT, best available techniques) ja koskevat poltettavan jätteen laadun selvittämistä, poltto-olo- suhteita, päästöjä ilmaan ja veteen, päästöjen mittaamista, toimintaa häiriötilanteissa ja poltossa muodostuvan jätteen (tuhkan) käsittelemistä ja hyödyntämistä. Asetusten taustalla on EU:n jätteenpolttodirektiivin lisäksi IPPC-direktiivin (96/61/
EY) BAT/BREF vaatimukset. IPPC-direktiivi on annettu ympä- ristön pilaantumisen ehkäisemisen ja vähentämisen yhtenäis- tämiseksi. BREF:t ovat parhaan käytettävissä olevan tekniikan (BAT) vertailuasiakirjoja, joita käytetään apuna kun arvioidaan mikä on direktiivin määrittelemillä toimialoilla kulloisessakin ti- lanteessa ympäristön kannalta parasta käytettävissä olevaa tekniikkaa. BREF-asiakirjat eivät ole säädöksiä, vaan informa- tiivisia tausta-asiakirjoja. Vertailuasiakirjassa on kuvattu par- haat käyttökelpoiset polttotekniikat, ja arinapolttotekniikkaa on käsitelty yhtenä BAT:n mukaisista yhdyskuntajätteiden poltto- tekniikoista.
Jätteenpolttolaitos tukee Euroopan neuvoston direktiivin 1999/31/EY (ns. kaatopaikkadirektiivi) asettamia tavoittei- ta. Kaatopaikkadirektiivissä edellytetään muun muassa että vuonna 2016 biohajoavaa yhdyskuntajätettä sijoitetaan kaato- paikoille enintään 35 % vuonna 1994 syntyneestä biohajoavan yhdyskuntajätteen määrästä. Jätteiden kierrätyksen tehosta- misen ohella jätteiden hyödyntäminen energiantuotannossa jätteenpolttolaitoksissa on yksi keinoista toteuttaa direktiivin tavoitteita.
Jätteenpolttolaitos tukee jätelain asettamia yleisiä tavoitteita vähentämällä jätteiden läjittämistä kaatopaikoille ja lisäämällä niiden hyödyntämistä energiana. Lisäksi jätteenpoltolla vä- hennetään hiilidioksidipäästöjä. Arvioitava hanke suunnitel- laan jätteen energiakäyttöä koskevien säädösten mukaisesti ja se täyttää sekä tekniikaltaan että päästötasoiltaan näiden säädösten vaatimukset.
2.5 Liittyminen muihin hankkeisiin ja suunnitelmiin
Hankkeen keskeiset liittymät muihin hankkeisiin ovat Stormossenin alueen infrastruktuurin hyödyntäminen ja Vaasan Sähkön kaukolämmön ja sähköntuotanto. Vaasan Sähkön osalta hanke korvaa kaukolämmöntuotannossa öljyä ja kivihiiltä.
Polttolaitoksen sijoittuminen Stormossenin jätekeskusalueelle mahdollistaa jätekeskuksen olemassa olevan infrastruktuurin hyödyntämisen. Polttolaitos voi hyödyntää mm. jätekeskuksen vastaanottoa, kuormien punnitusasemaa, liikennöintialueita ja mahdollista välivarastointia. Myös alueen vartiointi voidaan laajentaa palvelemaan myös polttolaitoksen tarpeita.
Polttolaitos liittyy kiinteästi Stormossenin nykyiseen toimin- taan, sillä jätteenpoltto toimii vaihtoehtona jätteen loppusi- joittamiselle kaatopaikalle. Stormosseniin tuodaan vuosittain noin 130 000 tonnia jätettä. Uuden polttolaitoksen myötä
Stormossenin yhtiökumppaneilta tulisi polttolaitokseen yh- teensä noin 80 000 tonnia jätettä ja loput jäteraaka-aineesta tulisivat Stormossenin jätehuoltoyhtiön toiminta-alueelta.
Polttolaitoksen myötä Stormossenin alueelle toimitettavan jätteen määrä kasvaisi nykytilanteeseen verrattuna noin 80 000-100 000 t/a.
Suomessa on tällä hetkellä kaksi toimivaa yhdyskuntajätteen polttolaitosta, jotka sijaitsevat Turussa ja Riihimäellä. Kotkan Energian jätteenpolttolaitos käynnistyy vuoden 2008 aikana.
Tämän lisäksi esikäsiteltyä jätettä poltetaan kymmenessä energialaitoksessa.
Näiden polttolaitosten lisäksi maassamme on suunnitteil- la viitisentoista laitosta (arinapoltto, leijupoltto ja kaasutus).
Näistä suunnitteilla olevista laitoksista vain osa toteutuu. Myös Pohjanmaan alueella on käyty keskustelua muista polttolai- toksista. Jätteenpolttolaitossuunnitelmia on ollut esillä mm.
Pietarsaaressa ja Seinäjoella.
Valtakunnallinen jätesuunnitelma
Ympäristöministeriö asetti vuonna 2005 ns. VALTSU-työryhmän ohjaamaan valtakunnallisen jätesuunnitelman laatimista ja jätelain uudistamisen selvittämistä. Työryhmä teki ehdotuk- sensa valtakunnalliseksi jätesuunnitelmaksi vuoteen 2016 (Ympäristöministeriö 2007).
Ehdotuksessa on esitetty tavoitteet ja ohjauskeinot mm. seu- raaville osa-alueille:
materiaalitehokkuus
•
kierrätys
•
vaarallisten aineiden hallinta
•
jätehuollon ilmastovaikutukset
•
jätteiden ympäristö- ja terveyshaitat
•
jäteosaaminen
•
Westenergyn polttolaitos tukee toiminnoillaan valtakunnallista jätesuunnitelmaa.
2.6 Hankkeen suunnittelutilanne ja toteutusaikataulu
Hankkeesta on laadittu liiketoimintasuunnitelma, joka val- mistui 15.8.2007. Hankkeen tarvitsemien rakennuslupien ja ympäristölupien hakeminen aloitetaan kun se suunnittelun, kaavoituksen ja ympäristövaikutusten arvioinnin suhteen on mahdollista.
Rakennustyöt on tarkoitus aloittaa sen jälkeen kun laitoksen rakentamiseen on saatu tarvittavat luvat. Laitoksen käyttöön- otto voi tapahtua sen jälkeen kun hankkeelle on myönnetty ympäristölupa. Hankkeen aikataulun keskeiset tekijät:
Laitoksen suunnittelu on aloitettu
•
Laitoksen YVA valmistuu keväällä 2008
•
Laitoksen ympäristölupahakemus jätetään lupaviranomai-
•
selle vuoden 2008 aikana
Rakentaminen alkaa vuoden 2009 aikana
•
Koekäyttö alkaa syksyllä 2012
•
Sähkön ja lämmön tuotanto alkaa 1.1.2013
•
3. HANKKEEN KUVAUS 3.1 Arvioidut vaihtoehdot
Polttolaitoksen rakentaminen, VE1 ja VE2
VE1 Polttolaitoksen rakentaminen ja käyttö, jätteenpoltto
•
120 000 tonnia vuodessa
VE2 Polttolaitoksen rakentaminen ja käyttö, jätteenpoltto
•
150 000 tonnia vuodessa
Hankkeen toteuttamatta jättäminen, VE0
VE0 Polttolaitoksen toteuttamatta jättäminen. Tässä vaih-
•
toehdossa poltettavat jätteet sijoitetaan alkuvaiheessa kaatopaikalle, mutta jonkin aikajänteen sisällä palava jae kuljetetaan jonkun muun toimijan energian tuotantolaitok- seen.
3.2 Hankkeen sijoittuminen
Laitos tulisi sijoittumaan Mustasaaren kuntaan Stormossenin jätehuoltokeskuksen alueelle. Alue sijaitsee Vaasan kaupungin rajan läheisyydessä valtatien 8 eteläpuolella. Suunnittelualueen omistaa jätehuoltoyhtiö ja ympäröivät alueet ovat yksityisessä omistuksessa.
Alue on kaavoitettu jätehuoltotoimintoja varten ja alueen infra- struktuuri punnitus- ja valvontajärjestelmineen soveltuu hyvin palvelemaan polttolaitosta. Alueen sijainti on esitetty kuvassa 3.1. Stormossenin alueella on kaksi vaihtoehtoista sijoitus- paikkaa laitokselle. Sijoituspaikkavaihtoehdot on esitetty ku- vassa 3.2.
Kuva 3.1 Hankkeen sijainti.
Suunnittelualue
1000m
SUUNNITTELUALUE
2 1
0
Kuva 3.2 Polttolaitoksen vaihtoehtoiset sijoituspaikat Stormossenin alueella. (Kuvat:sijoitusvaihtoehdot)
3.3 Voimalaitoksen tekniset tiedot
Laitos on perinteinen arinakattilalaitos, jossa polttolämpötila on yli 1000 °C. Jätteenpolttolaitoksen energiantuotannon ko- konaishyötysuhde on korkea, noin 87-92 %. Laitos tulee ym- pärivuotiseen, jatkuvaan käyttöön.
Taulukko 3.1 Hankkeen keskeiset tekniset tiedot.
Selite Yksikkö ja lukuarvo
Polttoaineteho 40 – 50 MW
Sähköteho 10 - 15 MW
Lämpöteho 30 - 35 MW
Kokonaishyötysuhde 87 – 92 %
Huipun käyttöaika keskimäärin 7 500 tuntia vuo- dessa
Vuosittainen käyttöaika keskimäärin 8 000 tuntia Vuotuinen sähköntuotanto keskimäärin 70 – 90 GWh Vuotuinen lämmöntuotanto keskimäärin 220 – 280 GWh
3.4 Hyödynnettävä jäte ja jätevarasto
Hankkeessa on tarkoitus hyödyntää energiana syntypaikka- lajiteltua kotitalouksien, yritysten ja teollisuuden jätettä ja ra- kennusjätettä yhteensä 120 000 – 150 000 tonnia vuodessa.
Energiakäyttöön tuleva jäte kootaan mukana olevien jätehuol- toyhtiöiden toiminta-alueelta.
Polttolaitokselle tuleva jäte on kotitalouksien, palvelujen ja teollisuuden jätteiden syntypaikkalajittelun jälkeen muuhun hyödyntämiseen kelpaamatonta materiaalia. Nämä ovat jää- neet jäljelle, kun jätteestä on eroteltu ongelmajätteet, materi- aalina hyödynnettävät jakeet sekä laitoskäsittelyyn päätyvät jätteet.
Jätteen laadun hallinta on polttolaitoksen päästöjen hallinnan kannalta keskeinen asia. Jätteen tuottajille annetaan lajittelua koskevat ohjeet ja kuormia valvotaan silmämääräisellä tarkas- telulla sekä pistokokein. Polttolaitokselle toimitettavan jätteen koostumukseen voidaan vaikuttaa ohjeistuksella ja erilaisten keräysvaihtoehtojen tarjoamisella.
Polttolaitokselle toimitettava jäte jakautuu suunnittelualueel- la toimivien jätehuoltoyhtiöiden kesken taulukon mukaisesti.
Mahdollisesti mukaan tulevat muut yhtiöt voivat vaikuttaa jäte- määrien jakautumiseen yhtiöiden kesken, mutta jätteen koko- naismäärä pysyy taulukossa esitetyissä rajoissa.
Taulukko 3.2 Arvioitu jätemäärä t/a polttoon yhtiöittäin.
Botniarosk 5000 - 10 000
Ekorosk 5000 - 15 000
Lakeuden Etappi 40 000 - 45 000
Millespakka 3000 - 5 000
Stormossen 35 000 - 40 000
Vestia 25 000 - 30 000
Sammakkokangas 5 000 – 10 000
Yhteensä 120 000 - n. 150 000
Jätepolttoaineen kuljetukseen käytettävät kuljetusvälineet ovat suljettuja kontteja. Jätteenpolttolaitoksella jäte puretaan suljetussa sisätilassa suoraan kuljetuskalustosta polttolaitok- sen bunkkeriin. Polttolaitokselle tulevat jätekuormat punnitaan ja jäte tarkastetaan silmämääräisesti vastaanottotilassa.
Jätteen vastaanottotila polttolaitoksella on mitoitettu siten, että laitokselle riittää polttoainetta noin viikon täyttä tuotantoa var- ten. Jätteen varastointi mahdollistaa jäte-erien sekoittamisen ja siten laadultaan tasaisemman jätteen syöttämisen polttoon.
Jätteen viipymä varastossa pidetään kuitenkin mahdollisim- man lyhyenä. Vastaanottotila turvaa laitoksen toiminnan pyhä- päivien tms. tuontikuljetuskatkosten aikana.
Vastaanottotila on alipaineistettu ja sen lattiatilat puhdistetaan säännöllisesti. Jätevaraston poistoilma johdetaan polttolaitok- sen palamisilmaksi. Tämä vähentää jätevarastosta ympäris- töön pääsevien haihtuvien aineiden määrää ja hajuhaittoja.
Jätemäärien mitoitus
Länsi-Suomessa polttokelpoista kierrätykseen kelpaamaton- ta yhdyskuntajätettä syntyy noin 200-400 kg asukasta kohti vuodessa. Kierrätykseen kelpaavaa yhdyskuntajätettä syntyy 100-300 kg asukasta kohti vuodessa. Teollisuudenalan jättei- tä muodostuu noin 850 000 tonnia vuodessa. Polttolaitoksen toiminta-alueella asuu yli 520 000 asukasta. Toiminta-alueella muodostuu riittävästi jätettä polttolaitoksen tarpeisiin, vaikka materiaalikierrätyksellä ja jätteen synnyn ehkäisyllä saataisiin asukasta kohti muodostuvia jätemääriä nykyistä pienemmiksi.
Parhaan käyttökelpoisen tekniikan (BAT) suositukset EU:n direktiivi 96/61/EC (Neuvoston direktiivi ympäristön pi- laantumisen ehkäisemisen ja vähentämisen yhtenäistämi- seksi) edellyttää, että määrättyjen teollisuudenalojen ympä- ristövaikutusten hallinnan on perustuttava parhaimpiin käy- tettävissä oleviin tekniikoihin (BAT-tekniikka, Best Available Technique). Tiettyä tekniikkaa ei edellytetä, vaan tavoitteena on eri tekniikoita tai niiden yhdistelmiä käyttäen saavutetta- vissa oleva paras ympäristönsuojelun taso. Useat eri tekijät vaikuttavat siihen, miten paras saavutettavissa oleva ympäris- tönsuojelun taso määritellään kullekin yksittäiselle laitokselle.
Paras käytettävissä oleva tekniikka määritellään EU:ssa eri te- ollisuudenaloille laadittavien nk. BAT-referenssidokumenttien avulla.
Sekalaisen yhdyskuntajätteen osalta jätteenpolton parasta käyttökelpoista tekniikkaa on laatia laitoksen ominaisuuksi- en perusteella laatuvaatimukset vastaanotettaville jätteille ja suunnitella toimenpiteet joilla varmistetaan niiden noudatta- minen. Vastaanotettavan jätteen laatuvaatimuksissa määritel- lään vastaanotettavalle jätteelle mm. eri jätetyyppien määrät ja olomuodot, kosteuden ja lämpöarvojen vaihteluvälit.
Poltettavan jätteen osalta parasta käyttökelpoista käytäntöä on myös valvoa polttolaitokseen vastaanotettavan jätteen laatua visuaalisella tarkastuksella vastaanottohallissa, kuormien eril- lispurku ja läpikäynti pistokokein, jätteen punnitus ja radioak- tiivisen materiaalin tunnistus. Radioaktiivisen materiaalin tun- nistus ei kuitenkaan ole tarpeen, mikäli radioaktiivisen jätteen mukanaolon mahdollisuus jätteessä arvioidaan pieneksi.
Polttolaitoksella jäte on varastoitava bunkkereihin, joissa on tiiviit ja kestävät pohjarakenteet. Bunkkerissa on oltava vie- märijärjestelyt, joiden kautta varastoon kertyvä neste poistuu hallitusti. Bunkkerin koon on oltava tarkoituksenmukainen, sen on oltava palosuojattu ja sen poistoilma on käytettävä ensisi- jaisesti polttolaitoksen palamisilmana.
Suunniteltu polttolaitos täyttää parhaan käyttökelpoisen tek- niikan suositukset hyödynnettävän jätteen koostumuksen seurannan osalta. Laatuvaatimuksilla määritellään myös ne jätelaadut, joita laitoksella ei oteta vastaan. Myös jätteen va- rastointi ja bunkkerin poistoilman käyttö polttoprosessissa to- teuttavat parhaan käyttökelpoisen tekniikan suositukset.
3.5 Polttotekniikan kuvaus
Polttolaitos perustuu arinapolttotekniikkaan. Arinapoltto on pitkään käytössä ollut kiinteiden jätteiden polton perustek- niikka. Arinapoltossa polttoaine vastaanotetaan erilliseen polttolaitoksen polttoainevarastoon, vastaanottobunkkeriin.
Bunkkeriin vastaanotettu jäte murskataan tarvittaessa ennen syöttöä polttoon. Yleensä laitokselle saapuva syntypaikka- lajiteltu jäte on polttokelpoista sellaisenaan. Jäte nostetaan siltanosturilla syöttösuppilon kautta poltetavaksi kattilan me- kaaniselle arinalle.
Arinassa polttolämpötila on yli 850°C. Tulipesässä on kostean polttoaineen palamisen alueet eli kuivumis-, palamis-, pyro- lyysi- ja kaasuuntumisvyöhykeet. Lopuksi on hiiltojäännöksen palamisalue (loppuunpalamisarina). Arinan eri vyöhykkeillä muodostuvat kaasut palavat korkeassa lämpötilassa arinan yläpuolella. Karkea tuhka ja jätteen sisältämät palamattomat materiaalit poistuvat arinan alapäästä laitoksen pohjatuhkajär- jestelmään. Savukaasut johdetaan savukaasujen puhdistus- järjestelmään, jota on kuvattu kappaleessa 3.6.
Syntyvä höyry, noin 400 °C 40 Barin paineessa, syötetään turbiiniin. Höyry pyörittää höyryturbiinia ja samalla akselilla olevaa generaattoria, joka tuottaa sähköä. Turbiinin jälkeen on kaukolämmön lämmönvaihdin, joka siirtää lämmön kau- kolämpöverkkoon. Laitoksen tuottama lämpö hyödynne- tään täysimääräisesti Vaasan Sähkön kaukolämpöverkossa.
Arinapolton periaatekaavio on esitetty kuvassa 3.3.
Arinapoltosta on runsaasti käyttökokemuksia Euroopassa.
Esimerkiksi Ruotsissa lähes kaikki jätteenpolttolaitokset ovat arinakattilalaitoksia. Ruotsissa jätteen energiahyötykäyttö on huomattavasti yleisempää kuin Suomessa, Ruotsissa kotita- lousjätteistä poltetaan noin puolet (Avfall Sverige). Tanskassa jätteenpoltosta noin 85-90 % tapahtuu arinakattiloissa.
Saksa kuuluu Euroopan johtaviin jätteenpolttomaihin jätteen- polton korkean teknisen tason, laitosten lukumäärän ja kapasi- teetin perusteella. Yhdyskuntajätteestä poltetaan Saksassa yli 60% ja jätteenpolttolaitokset ovat tyypillisesti suuria arinapolt- tolaitoksia (Vesanto 2006).
Parhaan käyttökelpoisen tekniikan (BAT) suositus Parhaan käyttökelpoisen tekniikan näkökulmasta suomalai- nen jätteenpoltto voitaisiin jätteen synnyn ehkäisyn ja jättei- den materiaalihyötykäytön huomioon ottamisen jälkeen jakaa siten, että alempilaatuiset kierrätyspolttoaineet (kuten REF III ja RDF) voitaisiin polttaa tätä tarkoitusta varten suunnitelluissa leijukattiloissa, arinapolttolaitoksissa tai kaasuttaa puhdiste- tuksi polttoainekaasuksi.
Jätteenpolttoasetuksessa (VNa 362/2003) ja jätteenpolttodi- rektiivissä (2000/EC/76) on määritelty mm. jätteelle viipymä- ajat poltossa sekä polton lämpötilat. Yleisesti ottaen näiden asiakirjojen mukainen poltto on parasta käyttökelpoista tek- niikkaa. Jätteenpolttoasetus määrittelee mm. sen, että sa-
Kuva 3.3 Arinapolton periaatekaavio.(arinapoltto)
vukaasujen lämpötilan on oltava viimeisen ilmanlisäyksen jälkeen vähintään kahden sekunnin ajan yli 850 °C. Jätteen polttaminen direktiivissä määriteltyä alemmassa lämpötilassa ja lyhyemmällä viipymäajalla voi myös joissain tapauksissa olla parasta käyttökelpoista tekniikkaa, jos siten saavutetaan yhtä hyvä tai parempi palamistulos kuin direktiivin määrittele- missä olosuhteissa.
Suunnitellulla polttolaitoksella jätteenpoltto täyttää voimassa olevien jätteenpolttoasetuksen ja jätteenpolttodirektiivin mu- kaiset poltto-olosuhteet ja polton edellytykset. Laitos täyttää siten myös parhaan käyttökelpoisen tekniikan suositukset.
3.6 Savukaasujen puhdistus
Polttolaitoksella käytetään puolikuivaa tai ”puolimärkää” savu- kaasujen puhdistusprosessia, joka ei tuota lainkaan jätevesiä.
Teknisesti savukaasujen puhdistusprosessi voidaan toteuttaa useilla eri tavoilla. Puolikuivassa puhdistusprosessissa savu- kaasujen happamat yhdisteet ja rikkiyhdisteet sidotaan esi- merkiksi suihkupesurissa kalsiumhydroksidi-vesi-lietteeseen (ns. kalkkimaitoon). Liete kuivuu savukaasuvirrassa ja reaktio- tuotteet poistuvat prosessista savukaasuvirtaan sekoittunee- na pölynä. Pöly erotetaan pesurin jälkeen kangassuotimella, joka toimii prosessissa myös kemiallisesti aktiivisena puhdis- timena. Savukaasu kulkee suotimessa erottuvan vielä reagoi- matonta kalsiumhydroksidia sisältävän pölykerroksen läpi.
Haitallisten raskasmetallien ja orgaanisten yhdisteiden (mm.
dioksiiniyhdisteiden) sitomiseksi savukaasuvirtaan voidaan puhaltaa ennen suodinta esimerkiksi hienojakoista aktiivihiil- tä. Aktiivihiili voidaan sekoittaa myös pesuriin ruiskutettavaan kalkkimaitoon.
Parhaan käyttökelpoisen tekniikan (BAT) suositus Parhaan käytettävissä olevan tekniikan vertailuasiakirja ei mää- rittele tiettyä savukaasujen puhdistusmenetelmää, jota jätteen- polttolaitoksilla olisi käytettävä. Asiakirjassa kuitenkin luetellaan yksityiskohtia koskien puhdistuksen erityisasioita. Asiakirjassa on esitetty BAT-suosituksen mukaiset normaalin käytön aikai- set savukaasupäästöjen tasot. Jätteenpolttodirektiivin määrit- telemät päästörajat on esitetty taulukossa 3.3.
Taulukko 3.3 Jätteenpolttodirektiivin määrittelemät päästö-
rajat jätteenpolttolaitoksille (mg/m3).
Päästökomponentti Pitoisuus sa-
vukaasussa, mg/m3
Rikkidioksidi, SO2 50
Typenoksidit, NOx (NO2:na ilmoitettuna) 200 Hiukkaspäästöt 10
Kloorivety, HCl 10
Fluorivety, HF 1
Dioksiinit ja furaanit 0,1 × 10-6
Cd + Tl 0,05
Hg 0,05 Sb + As + Pb, +Cr + Co + Cu + Mn +Ni
+ V 0,5
Kaasumaiset ja höyrymäiset orgaaniset aineet orgaanisen hiilen kokonaismääränä, TOC 10
3.7 Kaukolämmön ja sähkön tuotanto
Polttolaitoksen sisäisen sähkönkulutuksen arvioidaan olevan noin 100 kWh poltettua jätetonnia kohti. Vaihtoehdossa 1 (120 000 tonnia jätettä) syntyy vuositasolla myytävää sähköä noin 71 000 MWh ja myytävää lämpöä noin 224 000 MWh.
Vaihtoehdossa 2 (150 000 tonnia jätettä) myytävää sähköä syntyy vuodessa noin 87 000 MWh ja lämpöä 280 000 MWh.
Kaukolämmön osuus polttolaitoksen tuottamasta energiasta tulisi olemaan noin 73 %. Laitos tulee toimimaan oleellisena osana Vaasan Sähkön kaukolämpötuotantoa.
Jätteenpolttolaitoksen ansioista nykyisin kesäaikaan käytössä oleva öljykattila poistuu käytöstä. Hiilellä tuotetusta kaukoläm- möstä noin kolmannes voidaan korvata jätteenpoltolla. Myös talven kaukolämmönkulutushuippujen aikaan käytössä oleva öljy voidaan korvata jätteenpoltolla. Vaasan Sähkön kauko- lämpöverkon kulutus vuositasolla ja jätepolttokattilan osuus kulutuksesta on esitetty kuvassa 3.4.
3.8 Muodostuvat jätteet ja niiden käsittely
Poltossa osa jätteiden sisältämistä haitallisista aineista ke- rääntyy tuhkiin. Tuhkien hyötykäytön ja sijoittamisen kannal- ta keskeistä on haitallisten aineiden pitoisuus ja liukoisuus.
Poltossa muodostuviin tuhkiin vaikuttavat polttoaineen laatu ja puhtaus, polttotekniikka sekä tuhkan ja pölyn erotustekniikka.
Arinapoltossa syntyvät tuhkat jakaantuvat pohjatuhkaksi, len- totuhkaksi ja kaasunkäsittelyjätteeksi. Arinatuhkan ja lentotuh- kan lisäksi prosesseissa syntyviä jätteitä ovat kaikki ne jätteet, joita muodostuu lämmön talteenottosysteemissä tai sen jäl- keen. Näitä jätteitä ovat kalkkiylimäärä, kaasunpuhdistuksen reaktiotuotteet, pesuriliuosten käsittelylietteet ja kipsi.
Tuhkien ympäristövaikutukset liittyvät lähinnä niiden sisältämiin raskasmetalleihin, orgaanisiin aineisiin ja suoloihin sekä ennen kaikkea edellä mainittujen haitta-aineiden liukoisuuteen. Muita tuhkien käsittelyssä huomioon otettavia ympäristövaikutuksia ovat mm. pölyäminen ja vedyn muodostus tuhkien sisältämän alumiinin ja veden joutuessa kosketuksiin keskenään.
Tässä ympäristövaikutusten arvioinnissa lähtökohdaksi otet- tiin se, että poltossa muodostuvia arinatuhkia joudutaan väli- varastoimaan laitosalueella. Sen sijaan kaikki lentotuhka vie- dään tiiviissä, suljetuissa konteissa toisaalle hyötykäyttöön tai loppusijoitukseen.
3.8.1 Tuhkien ominaisuudet
Jätteen termisestä käsittelystä syntyvien tuhkien ja kuonien haitta-ainepitoisuuksista sekä liukoisuudesta on VTT:n julkai- semia tutkimustuloksia vuodelta 2007. Hankkeessa selvi- tettiin laaja-alaisesti, miten Suomen kannalta potentiaalisten yhdyskuntajätteiden termisen käsittelyn tuhkien kaatopaikka- sijoitus voidaan varmistaa ja miten sijoituspaikalla aiheutuvat päästöt voidaan minimoida sekä miten kuonien hyötykäyttöä maarakentamisessa voidaan tehostaa jatkokäsittelytekniikoita kehittämällä.
Seuraavassa tarkastellaan poltossa muodostuvien tuhkien ja muiden jätteiden suhteellisia määriä ja ominaisuuksia niiden ympäristövaarallisuuden kannalta.
Lentotuhka
Lentotuhka on savukaasuista suotimien avulla erotettavaa tuh- kaa. Tätä savukaasun puhdistusjätettä muodostuu noin 5 % vastaanotetun jätemäärän painosta. Muodostuvan lentotuhkan määrä toteutusvaihtoehdossa 1 (120 000 tonnia poltettavaa jä- tettä) on noin 6 000 tonnia vuodessa. Toteutusvaihtoehdossa 2 (150 000 tonnia poltettavaa jätettä) lentotuhkaa muodostuu noin 7500 tonnia vuodessa.
Koostumus
Tutkituissa lentotuhkanäytteiden (LT) ja lentotuhkien sekä savukaasujen puhdistusjätteiden (APC, air pollution control residue) seoksien koostumus oli keskimäärin seuraava (pitoi- suudet prosentteina):
Taulukko 3.4 Lentotuhkien ja savukaasujen puhdistusjättei-
den keskimääräinen koostumus.
Lyijyn ja sinkin osuudet olivat suurimmat lentotuhkassa, kun savukaasujen puhdistuksessa käytettiin ns. märkämenetel- mää. Tulosten perusteella arseenipitoisuus vaikutti olevan korkein purkupuuta polttavan laitoksen lentotuhkassa ja APC-jätteessä sekä saattoi olla peräisin puunsuoja-aineesta.
Antimonin ja sinkin pitoisuudet olivat korkeimmat puhtaasti yhdyskuntajätettä polttavien laitosten lentotuhkissa ja lento- tuhkan sekä APC-jätteen seoksessa. Myös klooripitoisuudet olivat selvästi korkeimmat enemmän yhdyskuntajätettä poltta- vien laitosten lentotuhkissa ja APC-jätteissä.
Kahden esimerkkituhkan polykloorattujen dibentsodioksii- nien (PCDD) ja-furaanien (PCDF) summapitoisuudet I-TEQ toksisuusekvivalentteina ilmoitettuna olivat: 0,69 μg/kg (LT) ja 2,4 μg/kg (LT + APC). Tuhkien dioksiini- ja furaanipitoisuudet olivat suhteellisen pieniä verrattuna Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksessa (805/2004/EY) esitettyyn raja-arvoon, 15 μg/kg I-TEQ.
Liukoisuus
Liukoisuustestin tulosten perusteella kloridin liukoisuus ylitti ongelmajätteen kaatopaikalle sijoitettavalle jätteelle annetun raja-arvon yli kolminkertaisesti viidessä näytteessä yhdek- sästä. Lisäksi kahdella näytteellä ylittyi tavanomaisen epäor- gaanisen jätteen kaatopaikalle sijoitettavan jätteen raja-arvo.
Pienimmät kloridin liukoisuudet havaittiin eniten puupohjaisia polttoaineita käyttävien laitosten lentotuhkissa. Lyijyn liukoi- suus oli huomattavan korkea monessa näytteessä. pH-olo- suhteet säätelevät lyijyn liukoisuutta huomattavasti. Lisäksi kromin liukoisuus ylitti kolmessa näytteessä tavanomaisen epäorgaanisen jätteen kaatopaikalle sijoitettavalle jätteelle annetun raja-arvon. Eri käsittelytekniikoiden avulla yhdisteiden liukoisuutta voidaan merkittävästi pienentää. Käsiteltyjen tuh- kien pitkäaikaiskestävyys haitta-aineiden liukoisuuden osalta
Vaasan Sähkön kaukolämpöverkko vuositasolla ja jätepolttokattilan osuus kulutuksesta
0,0 20,0 40,0 60,0 80,0 100,0 120,0 140,0 160,0 180,0
1 14 27 40 53 66 79 92 105 118 131 144 157 170 183 196 209 222 235 248 261 274 287 300 313 326 339 352 365
Kaukolämpökulutus [MW]
Keskikulutus
Peruskuorma 120 kt/a CHP Peruskuorma 150 kt/a CHP
Kuva 3.4 Vaasan Sähkön kaukolämpöverkon kulutus vuositasolla ja jätepolttokattilan osuus
kulutuksesta. (kuvat:kaukolämmöntuotanto)
LT(n=5) LT + APC
(n=1) APC-jäte
(n=3) arseeni <0,01…0,03 0,02 <0,01…0,08
kloridi 0,34…14 18 3,1…27
kromi 0,04…0,12 0,03 0,01…0,11
kupari 0,07…0,49 0,07 0,02…0,79
nikkeli <0,01…0,03 <0,01 <0,01…0,01
lyijy 0,03…0,27 0,33 0,05…0,55
antimoni <0,01…0,06 0,06 0,01…0,03
sinkki 0,22…1,5 1,7 0,22…1,2
Pohjatuhka
Arinatuhka kerätään polttoprosessin ensimmäisessä vai- heessa. Arinatuhkaa eli pohjatuhkaa arvioidaan muodos- tuvan 18 – 20 % vastaanotettavanjätemäärän painosta.
Toteutusvaihtoehdossa 1 (120 000 tonnia poltettavaa jätet- tä) arinatuhkaa muodostuu noin 24 000 tonnia vuodessa.
Toteutusvaihtoehdossa 2 (150 000 tonnia poltettavaa jätettä) arinatuhkaa muodostuu noin 30 000 tonnia vuodessa.
Arinakattiloiden pohjatuhkat ja -kuonat sisälsivät huomattavia pitoisuuksia mm. kromia, kuparia, lyijyä ja sinkkiä.
Taulukko 3.5 Pohjakuonan sisältämiä pitoisuuksia, osuudet
prosentteina.
Ravistelutesteissä pohjakuonanäytteistä liukeni lähinnä jonkin verran kuparia, molybdeenia, antimonia, kloridia ja orgaanis- ta hiiltä. Orgaanisen hiilen läsnäolo puolestaan lisää monien metallien liukoisuutta. Happamuudella on keskeinen vaikutus monien metallien liukoisuuteen. Kokeissa kuonafraktioiden omat pH-arvot olivat suhteellisen emäksisiä. Kuparin liukoi- suus kasvaa tyypillisesti voimakkaan emäksisissä olosuhteis- sa. Kun pH- alueella 8-10 kuparin liukoisuus on yleensä pie- nimmillään, antimonin liukoisuus puolestaan näyttäisi olevan suurimmillaan pH-arvon 8 läheisyydessä. Siten kuonan ikään- tyessä eri metallien liukoisuudessa on selviä eroja.
Yhteenveto
Yhteenvetona voidaan todeta, että keskeisiä jätteen poltosta muodostuvassa tuhkassa olevia haitta-aineita ja tuhkan omi- naisuuksia ovat:
Lentotuhkassa, joka erotetaan omana fraktionaan
arseeni, antimoni, lyijy, kupari, sinkki, kromi, tina ja metalli-
•
nen alumiini
Puolikuivassa ja kuivassa savukaasujen puhdistuksessa syn- tyvän lentotuhkan ja APC:n seoksessa
arseeni, antimoni, lyijy, kupari, sinkki, kromi, tina ja metalli-
•
nen alumiini
korkea lyijyn liukoisuus, jonkin verran myös kadmium ja
• seleeni APC-jäte
antimoni, lyijy ja sinkki
•
Pohjakuona (osuus prosentteina) (n=2)
arseeni <0,01
kromi 0,04
kupari 0,08…0,21
lyijy 0,21…0,23
antimoni <0,01…0,005
sinkki 0,16…0,29
Arinapolton pohjakuona
lyijy, sinkki, kromi, kupari ja antimoni
•
kuparin, antimonin, molybdeenin, fluoridin ja kloridin liu-
•
koisuus
tyypillistä heterogeenisuus
•
ympäristöominaisuuksiin vaikuttaa keskeisesti:
•
polttoaineen koostumus –
metalli sekä sähkö- ja elektroniikkaromun esiintyminen –
polttoaineessa
3.8.2 Tuhkien loppusijoitus
Poltossa syntyvät pohjatuhkat pyritään ensisijaisesti hyöty- käyttämään ja toissijaisesti sijoittamaan jätehuoltoyhtiöiden loppusijoitusalueille. Pohjatuhkista erotetaan ensin mag- neettisesti metallit jotka ohjataan hyötykäyttöön metalliteol- lisuudelle. Loppusijoitusalueilla pohjatuhkien hyötykäyttö on luvanvaraista toimintaa ja siitä päättää viime kädessä ympä- ristölupaviranomainen. Käyttökohteita läjitysalueilla voivat olla mm. tien pohjat, penkereet jne. Polton pohjatuhkia on hyödyn- netty myös esim. betoniteollisuudessa ja maarakennuksessa sekä puhtaimpia jakeita maanparannusaineena. Pitkän ajan tavoitteena onkin jalostaa pohjatuhka siten, että se voidaan hyödyntää esimerkiksi maanrakennuksessa. Tuhkan hyöty- käytössä voidaan hyödyntää kokemuksia erityisesti Saksasta, Alankomaista, Tanskasta ja Ruotsista. Muissa pohjoismais- sa ja Euroopassa arinatuhkat hyödynnetään suurimmaksi osaksi.
Jätteenpolton lentotuhka ja APC-jätteet luokitellaan Euroopassa yleensä ongelmajätteeksi. Lentotuhka ja APC-jätteet tullaan sijoittamaan toiminta- alueen asianmukaiset luvat omaaville loppusijoitusalueille. Sijoitus voi tapahtua esimerkiksi alueella toimivien jätehuoltoyhtiöiden loppusijoitusalueille tai Ekokem Oy:n alueille.
Parhaan käyttökelpoisen tekniikan (BAT) suositus Yhdyskuntajätteen pohjatuhka sisältää yleensä aina metal- leja, vaikka syntypistelajittelu olisi kuinka tehokasta tahansa.
Parhaan käyttökelpoisen tekniikan mukaista on erottaa yhdys- kuntajätteen polton pohjatuhkasta metalleja hyötykäyttöön sil- loin kun se on taloudellisesti mielekästä.
Parhaan käytettävissä olevan tekniikan mukaista on käsitellä pohjatuhka niin, että se täyttää hyötykäytön tai kaatopaikkasi- joituksen vaatimukset. Näitä käsittelytapoja ovat mm. pohja- tuhkan vanhentaminen kostutettuna niin, että sen alkalisuus vähenee ja siinä oleva alumiini ehtii reagoida stabiilimpaan muotoon. Yksi mahdollinen käsittelytapa on myös pohjatuh- kan murskaus ja seulonta, jolla erotetaan pohjatuhkasta hyö- tykäyttöön sopiva osa.
Pohjatuhkan hyötykäyttömahdollisuuksia harkittaessa on kui- tenkin huomioitava, että jätteenpolton tuhkan käyttö maanra- kennusaineena edellyttää Suomessa käytön turvallisuuden ja haitattomuuden osoittamista sekä tapauskohtaista lupaa.
Savukaasun puhdistuksen sivutuotteiden käsittelynosalta pa- rasta käyttökelpoista tekniikkaa on käsitellä sivutuotteet siten, että ne täyttävät loppusijoitukselle tai hyötykäytölle asetetut vaatimukset. Parhaan käytettävissä olevan tekniikan vertailu- asiakirjassa esitetään harkittavaksi mm. seuraavia menetel- miä: stabilointi sementin avulla, sivutuotteiden sulattaminen kuonan tai lasin kaltaiseksi tiiviiksi massaksi, lentotuhkan pesu happamalla pesuliuoksella ja kuivan natriumkarbonaattime- netelmän lopputuotteen kierrätys.
Pohjatuhkien käsittely ja mahdollinen hyötykäyttö toteutetaan parhaan käyttökelpoisen tekniikan vaatimusten mukaisesti.
Myös savukaasujen puhdistuksen sivutuotteet käsitellään par- haan käyttökelpoisen tekniikan vaatimusten mukaisesti.
3.9 Vesien keräily ja käsittely pohjatuhkien varastoinnissa
Pohjatuhkien välivarastoinnissa perusperiaate on, että alueel- la muodostuvien suotovesien keräily, käsittely ja purku on hal- littua. Ulkopuolisten vesien pääsy alueelle estetään niskaojien avulla.
Pohjatuhka sijoitetaan vettä läpäisemättömälle asfalttipohjai- selle alueelle. Suotovedet kerätään kuivatuskerroksen ja sala- ojien avulla yhteen ja johdetaan viettoviemärein tasausaltaa- seen, joka myös on rakennettu vesitiiviistä asfaltista.
Ennen vesien johtamista maastoon suotovedet käsitellään jä- tekeskuksen omassa puhdistuslaitoksessa.
Arvioinnin lähtökohtana on, että 15 000 t arinakuonaa väliva- rastoidaan alueelle, jonka pinta-ala on noin 4 000 m2 (10 m korkea auma, luiskat 1:2). Täytön tilavuus on noin 18 900 m3. Edellä esitetyn perusteella suoto- ja pintavalumavesien yh- teismääräksi arvioidaan enintään 720 m3/a. Vuotuisena sade- määränä on käytetty 600 mm/a ja valumakertoimena 0,3.
Seuraavassa esitetään arvio tuhkasta välivarastoinnin aikana suotautuvista yhdisteistä ja niiden määristä (varastointiaika lähes vuosi). Suotovesien koostumuksen lähtötietoina on käy- tetty Turun jätteenpolttolaitoksella saatuja tuloksia.
Taulukko 3.6 Arvio pohjatuhkasta välivarastoinnin aikana
suotautuvista yhdisteistä ja niiden määristä.
Tulokset osoittavat, että metalleista suhteessa eniten tuhkasta vapautuu kuparia ja molybdeenia. Nämäkin määrät ovat vuo- sitasolla pieniä. Vesieliöstölle haitallisimpien raskasmetallien (kadmium, lyijy) vapautuminen arvioidaan erittäin vähäiseksi.
Lisäksi tuhkan suotovesissä vesienkäsittelyyn kulkeutuu tyy- pillisesti jonkin verran klorideja ja sulfaatteja.
3.10 Polttoaineet ja kemikaalit
Savukaasujen puhdistuksessa käytetään kalsiumhydroksidia (91 %, Ca(OH)2), natriumhydroksidia (27%, NaOH) sekä ak- tiivihiiltä.
Käytettävät kemikaalimäärät vuositasolla ovat suunnitteluvaih- toehdossa 1 kalsiumhydroksidi 920 tonnia, natriumhydroksidi 390 tonnia ja aktiivihiili 12 tonnia. Suunnitteluvaihtoehdossa 2 kalsiumhydroksidia kuluu 1150 tonnia, natriumhydroksidia noin 500 tonnia ja aktiivihiiltä 15 tonnia.
Laitoksen tarvitsemat kemikaalit säilytetään tarkoitukseen suunnitelluissa varastosäiliöissä tai myyntipakkauksissaan kemikaalivarastossa.
Laitoksen apu- ja tukipolttoaineena käytetään öljyä. Öljyllä polton lämpötila saadaan tarvittaessa nopeasti ja luotettavasti nostettua riittävän korkeaksi. Stormossenin laitosalueella syn- tyvä biokaasu (noin 3 MW) ei riitä ylläpitämään jätteenpolt- toasetuksessa vaadittuja lämpötiloja laitoksen käynnistys- ja alasajotilanteissa.
3.11 Toiminnot laitostontin ulkopuolella
Polttolaitos kytketään kaukolämpö- ja sähköverkkoon.
Kaukolämpölinjan liityntäyhteyden ja voimajohtoyhteyden ra- kentamisesta vastaa Vaasan Sähkö Oy.
Syntypaikalla lajiteltu jäte kuljetetaan laitokselle keräilystä ja kuljetuksesta vastaavan urakoitsijan toimesta tai erillisen siir- tokuormauksen kautta. Polttolaitoksen toimintaan liittyvää lii- kennettä on käsitelty kappaleessa 6.4.
Yhdiste kg/a
arseeni 0,001
barium 0,05
kadmium 0,0005
kromi 0,006
kupari 1,2
molybdeeni 0,3
nikkeli 0,01
lyijy 0,002
antimoni 0,03
sinkki 0,05
kloridi 936
sulfaatti 117
kemiallinen hapenkulutus 84
kokonaistyppi 7
4. YMPÄRISTÖVAIKUTUSTEN ARVIOINTIMENETTELY, TIEDOTTAMINEN JA OSALLISTUMINEN
Laki ympäristövaikutusten arviointimenettelystä (YVA) astui voimaan 1.9.1994. Lain tavoite on kaksijakoinen. Sen tavoit- teena on paitsi edistää ympäristövaikutusten arviointia ja ym- päristövaikutusten huomioon ottamista jo suunnitteluvaihees- sa, niin myös lisätä kansalaisten tiedonsaantia ja osallistu- mismahdollisuuksia hankkeen suunnitteluun. YVA-menettely itsessään ei ole lupahakemus, suunnitelma tai päätös jonkin hankeen toteuttamiseksi, vaan sen avulla tuotetaan tietoa päätöksentekoa varten.
YVA-lakia sovelletaan hankkeisiin, joista saattaa aiheutua mer- kittäviä haitallisia ympäristövaikutuksia. Tällaiset hankkeet on lueteltu YVA-asetuksessa. Yksittäistapauksissa voidaan myös muilta hankkeilta vaatia vastaavaa arviointimenettelyä, mikäli ympäristövaikutusten oletetaan olevan merkittäviä.
Ympäristövaikutusten arviointimenettelyn kulku ja sen aikatau- lu tässä hankkeessa on esitetty kuvassa 4.1. Arviointimenettely alkaa, kun hankkeesta vastaava toimittaa arviointiohjelman yhteysviranomaiselle. Yhteysviranomaisena toimii yleensä alueellinen ympäristökeskus. Arviointiohjelma on suunnitelma siitä, miten hankkeesta vastaava on aikonut toteuttaa varsinai- sen ympäristövaikutusten arvioinnin.
Kuva 4.1 Ympäristövaikutusten arviointimenettely.
Ohjelman saatuaan yhteysviranomainen ilmoittaa julkises- ti hankkeen vireillä olosta. Tällöin niillä, joihin hanke saattaa vaikuttaa, on mahdollisuus esittää mielipiteensä arviointioh- jelmassa esitetyistä asioista. Ihmisten tavoitteet ja mielipiteet ovat tärkeitä, ja arviointimenettelyssä tavoitteena on näiden mielipiteiden huomioonottaminen. Keskenään ristiriitaiset ta- voitteet voidaan siten suunnittelussa nostaa esille niin, että kaikki näkemykset voidaan päätöksenteossa ottaa huomioon.
Mielipiteet esitetään yhteysviranomaiselle, tässä hankkeessa Länsi-Suomen ympäristökeskukselle.
4.1 Arviointiohjelman nähtävilläolo
Hankkeen arviointiohjelma valmistui marraskuussa 2007.
Ohjelmasta kuulutettiin 19.11.–19.12.2007 välisenä aikana Mustasaaren kunnan ja Vaasan kaupungin ilmoitustauluilla.
Arviointiohjelma oli arviointimenettelyn ajan yleisön nähtävillä Mustasaaren kunnan pääkirjastossa, Mustasaaren virastota- lolla, Vaasan kaupungin ympäristökeskuksessa, Vaasan kau- pungin pääkirjastossa, Stormossen Oy:n konttorilla ja interne- tissä osoitteessa www.stormossen.fi.
lokakuu
tammikuu 2008
kesäkuu maaliskuu
4.2 Arviointiohjelmasta saadut lausunnot ja mielipiteet
Lehdissä julkaistun ilmoituksen lisäksi yhteysviranomainen pyysi arviointiohjelmasta lausunnot vaikutusalueen kunnilta ja muilta keskeisiltä viranomaisilta. Lausuntonsa YVA-ohjelmasta yhteysviranomaiselle toimittivat seuraavat tahot:
Museovirasto
•
Suomen luonnonsuojeluliiton Pohjanmaan piiri ry
•
Vaasan kaupunki / Rakennus- ja ympäristölautakunta
•
Mustasaaren kunta / Rakennus- ja valvontalautakunta
•
Tiehallinto / Vaasan tiepiiri
•
Lisäksi hankkeesta on pyydetty kannanottoa Vaasan lento- asemalta lentokentän läheisyyden vuoksi.
Lisäksi 10 lähialueen asukasta jätti mielipiteensä YVA -ohjel- masta käyttäen tiedotustilaisuudessa jaettua lomaketta.
Länsi-Suomen ympäristökeskus antoi lausuntonsa hankkeen YVA-ohjelmasta 18.1.2008. Yhteysviranomaisen lausunto on esitetty liitteessä 1. Taulukossa 4.2 on esitetty keskeisiä asi- oita, joihin yhteysviranomainen on lausunnossa kehottanut kiinnittämään huomiota.
Yhteysviranomaisen lausunto lähetettiin tiedoksi lausunnon- antajille. Lisäksi lausunto oli nähtävillä Mustasaaren kunnan pääkirjastossa, Mustasaaren virastotalolla, Vaasan kaupungin ympäristökeskuksessa ja Vaasan kaupungin pääkirjastossa.
4.3 Yhteysviranomaisen lausunnon huomioiminen ympäristövaikutusten arvioinnissa
Lausuntojen ja muistutusten perusteella yhteysviranomainen antoi arviointiohjelmasta oman lausuntonsa. Lausunnossa kerrotaan mihin selvityksiin hankkeesta vastaavan on erityi- sesti keskityttävä ympäristövaikutusten arviota tehdessään ja miltä osin YVA-ohjelmassa esitettyä arviointisuunnitelmaa on täydennettävä. Yhteysviranomaisen lausunto on liitteenä 1.
Yhteysviranomaisena toimiva Länsi-Suomen ympäristökeskus on tarkistanut arviointiohjelman. Yhteysviranomainen esitti ar- viointiohjelmassa esitettyihin arvioitaviin ympäristövaikutuksiin taulukossa 4.1 näkyviä huomioita ja tarkennuksia.
Hankkeen ympäristövaikutukset arvioitiin ohjelmasta saadun yhteysviranomaisen lausunnon perusteella. Arvioinnin tulokset on koottu tähän ympäristövaikutusten arviointiselostukseen.
4.4 Suunnittelu- ja sidosryhmätyöskentely
Arviointityötä ohjaamaan perustettiin kaksi työryhmää.
Suunnitteluryhmä on hankkeesta vastaavan ja suunnittelijan muodostama työryhmä, joka on vastannut arvioinnin käytän- nön toteutuksesta.
Ohjausryhmä on keskeisistä intressitahoista koottu työryhmä, joka on ohjannut arviointimenettelyn kulkua sen kaikissa vai- heissa. Ryhmä on myös varmistanut, että keskeisiä intressita- hoja kuullaan ja että niiden käytössä oleva aineisto tulee huo- mioonotetuksi. Tässä arviointimenettelyssä ohjausryhmään kuuluivat edustajat seuraavilta tahoilta:
Taulukko 4.1. Yhteysviranomaisen lausunnossa esille nousseita keskeisiä huomioita ja tarkennuksia.
Yhteysviranomaisen lausunto arviointiohjelmasta Miten lausunto on otettu huomioon arviointityössä Selostuksessa tulee esittää perustelut arinapolttomene-
telmän valinnalle ja muiden polttotekniikoiden hylkää- miselle. Lisäksi on esitettävä ratkaisun suhde voimassa olevaan lainsäädäntöön.
Kappaleessa 9.5.1 on käsitelty arinapolttotekniikan etuja ja haittoja muihin polttotekniikoihin verrattuna. Samassa on esitetty ratkaisun suhde voimassa olevaan lainsää- däntöön.
Arviointiselostuksessa toiminnan eri osa-alueita on
selostettava seikkaperäisesti ja ymmärrettävästi Hankekuvauksen yhteydessä kappaleessa 3 on kuvattu toiminnan osa-alueita yleistajuisesti (mm. polttopro- sessi, savukaasujen puhdistus). Liikenne, melu ja ilma- päästöt on käsitelty omissa kappaleissaan hankkeen vaikutusten arvioinnin yhteydessä kappaleessa 6.
Selostuksessa tulee kuvata hankkeen liittyminen
Stormossenin alueen nykyiseen jätehuoltotoimintaan. Aihetta on kuvattu kappaleessa 2.5, liittyminen muihin hankkeisiin ja suunnitelmiin.
Teknisten ratkaisujen ja toimintamallien suhde parhaan käyttökelpoisen tekniikan (BAT) käyttämiseen tulee selvittää.
Voimalaitoksen hankekuvauksen yhteydessä (kappale 3) on käsitelty teknisten ratkaisujen ja käytäntöjen suhde parhaan käyttökelpoisen tekniikan (BAT) käyttämisen vaatimukseen.
Arvioinnissa tulee kiinnittää erityistä huomioita Vaasan kaupungin raakavesilähteenä toimivaan Pilvilampeen kohdistuviin vaikutuksiin.
Pilvilammen erityisluonne on huomioitu hankkeen ilma- ja vesipäästöjen vaikutustarkasteluissa (luku 6.7), diok- siinien ja furaanien kulkeutumisessa (luku 6.2.1) sekä ehdotuksessa seurantaohjelmaksi (luku 11).
Arvioinnissa tulee tarkastella kierrätyksen ja materiaa- lien talteenoton kohtaloa jätteenpolton yleistymisen rinnalla.
Jätteenpolton ja materiaalikierrätyksen suhdetta on tarkasteltu kappaleessa 9.3, jätehuoltoa koskevat vaa- timukset.
Häiriö- ja onnettomuustilanteisiin liittyviä riskejä ja nii-
den ennaltaehkäisyä tulee tarkastella huolellisesti. Häiriötilanteita ja niiden ennaltaehkäisyä on käsitelty kappaleessa 6.17
Palautteissa ja lausunnoissa esitettyihin huolenaiheisiin
on syytä paneutua huolellisesti. Taulukossa 6.8 on esitelty kyselyissä, esittelytilaisuuk- sissa ja palautteissa esille nousseita vaikutuksia sekä niiden huomioon ottaminen YVA:ssa.
Länsi-Suomen ympäristökeskus
•
Pohjanmaan liitto
•
Vaasan kaupunki
•
Mustasaaren kunta
•
Koivulahden jakokunta
•
Vaasan Sähkö Oy
•
Ab Stormossen Oy
•
Vestia Oy
•
Lakeuden Etappi Oy
•
Ohjausryhmätyöskentelyyn osallistui myös ympäristövaikutusten arvioinnin laadinnasta vastaava konsultti Ramboll Finland Oy.
Ohjausryhmä kokoontui YVA-menettelyn aikana 4 kertaa.
YVA-prosessia varten perustettiin seurantaryhmä, johon kut- suttiin kaikki lähivaikutusalueen kiinteistöjen omistajat/haltijat.
Seurantaryhmä käsitteli luonnosta arviointiohjelmaksi ja luon- nosta arviointiselostukseksi. Seurantaryhmän kokouksissa tutustuttiin hankkeeseen ja sen suunnitelmiin ja tehtiin mm.
ryhmätöitä, joilla tunnistettiin lähivaikutusalueen asukkaiden ja maanomistajille tärkeitä vaikutuksia ja niiden merkitystä.
Samalla etsittiin parasta tapaa toteuttaa hanke siten, että vai- kutukset lähialueelle jäisivät mahdollisimman pieniksi.
4.5 Tiedotus ja yleisötilaisuudet
Ympäristövaikutusten arvioinnin eri vaiheita esiteltiin myös kaikille avoimissa yleisötilaisuuksissa. Näitä järjestettiin arviointiohjelman ja –selostuksen valmistumisvaihees- sa. Arviointiohjelmaa esiteltiin 27.11.2007 Botniahallissa.
Esittelytilaisuudesta tiedotettiin kuulutuksessa. Myös leh- distölle pidettiin oma tiedotustilaisuus arviointiohjelmasta 27.11.2007.
YVA-selostuksesta järjestettiin vastaavat tilaisuudet lähialueen asukkaille ja maanomistajille, avoin yleisötilaisuus ja tiedotus- tilaisuus tiedotusvälineille.
Hankkeesta tiedotettiin YVA-menettelyn ajan hankkeesta vas- taavan ja yhteysviranomaisen internet-sivuilla. Asiakirjojen nähtävilläolopaikat on esitetty kappaleessa 4.1.
Arviointiohjelman ja -selostuksen vireilletulosta, nähtävillä- olosta, kommentointimahdollisuudesta ja yleisötilaisuuksista tiedotettiin kahdesssa alueen paikallislehdessä (Pohjalainen, Vasabladet).
YVA-menettelyn päättyminen
Yhteysviranomainen tiedottaa YVA-selostuksen valmistumi- sesta kuulutuksella noudattaen samaa periaatetta kuin YVA- ohjelmassa. Tämä arviointiselostus kuulutetaan ja asetetaan nähtäville maaliskuussa 2008.
Mielipiteen selostuksesta ja tehtyjen selvitysten riittävyydes- tä saavat antaa kaikki ne, joihin hanke saattaa vaikuttaa.
Lausunnot pyydetään kunnilta ja keskeisiltä viranomaistahoil- ta kuten ohjelmavaiheessa. Viranomainen kerää mielipiteet ja lausunnot yhteen, ja antaa niiden perusteella oman lausunton- sa selostuksesta ja sen riittävyydestä.
Kuva 4.2 Kuvia YVA-ohjelman esittelytilaisuuksista.
Arviointimenettely päättyy, kun yhteysviranomainen toimittaa arvioinnin lausunnon hankkeesta vastaavalle ja hanketta käsit- televille viranomaisille. Menettely on tarkoitus saattaa päätök- seen vuoden 2008 aikana. Arvioinnin tuloksia ovat arviointise- lostus ja yhteysviranomaisen antama lausunto. Nämä asiakir- jat liitetään mukaan hankkeen edellyttämiin lupahakemuksiin.
Arviointiselostukseen voi tutustua internetissä sivulla www.
stormossen.fi ja nähtävilläolopaikoissa niiden aukioloaikoina (kts. kohta 4.1).
