304
journal.fi/aikuiskasvatus
Pääkirjoitus
Paineet kypsyttävät huippusuorittajan
J
ULKISUUDESSA ON VIIME AIKOINA puhuttanut erityisesti nuorten lukiolaisten ja yliopisto-opiskeli- joiden jaksaminen tulevaisuutta koskevien valintojen ja vaatimusten ristipaineissa. Löytyykö oma paikka opintojen jälkeen työelämästä, onko se mieluinen ja mitä se vaatii? Nuoret aikuiset siirtyvät koulutuksesta työelämään vain huomatakseen, että heiltä odotetaan sielläkin yhä uusia näyttöjä ja jatkuvaa uuden opettelua.Opiskelijoille ja työssäkäyville aikuisille paineita kasaa ajassamme vallitseva uusliberalistinen huippu- suorittamisen eetos. Yhteiskunnassamme arvostetaan kilpailua ja menestystä. Sekä työssä että vapaalla ihan- noidaan ulkoisista rajoitteista vapaata toimijaa, joka tavoittelee omia unelmiaan ja pyrkii jatkuvasti kehittä- mään itseään ja parantamaan suoritustaan. Aikuiskou- lutus ja työssä oppiminen palvelevat itsensä muokkaa- misen hyveitä.
HUIPPUSUORITTAMISEN IDEAALI houkuttelee, tar- joaahan se mahdollisuuksia vaikuttaa omaan tulevai- suuteen ja saavuttaa arvostettuja päämääriä. Se pu- huttelee yksilöitä kompetentteina toimijoina, joissa uinuu toteutumatonta lupausta ja potentiaalia. Mitä korkeammalle koulutus- ja urapolulla kiipeää, sitä vahvemmin huippusuorittamisen diskurssi kietoutuu omaan tekemiseen ja toimintaan. Läpäisevänä ohje- nuorana on ”enemmän, paremmin ja nopeammin”.
Samalla kun suorituspaineet kasvavat, myös epä- varmuus, levottomuus, stressi ja ahdistuneisuus lisään- tyvät. Aiemmat kokemukset koulutus- ja urapolulla ja vertailu muihin samanikäisiin tai samassa uravaiheessa oleviin voivat vahvistaa epäilyjä omasta kyvykkyydes- tä. Paineita kasvattaa entisestään tietoisuus siitä, että epäonnistumisella ja huippujen ulkopuolelle jäämi- sellä, voi olla konkreettisia seurauksia elintasoon, elä- mäntapaan ja elämässä pärjäämiseen.
Selitystä ja ratkaisua ahdistaviin tilanteisiin työpai- kalla ja uralla haetaan omista toimintatavoista, omi- naisuuksista ja mielentilasta; ongelmia ei tunnisteta rakenteista tai sosiaalisista käytännöistä johtuviksi, kuten brittiläinen sosiologian professori ja feministi- tutkija Rosalind Gill kollegoineen on todennut (esim.
Gill & Orgad 2018). Suorituskeskeisessä kulttuurissa on tärkeintä säilyttää myönteinen asenne ja kääntää ongelmat henkilökohtaisiksi kehittymishaasteiksi.
Olemme yhdessä dosentti Päivi Siivosen ja yliopis- tonlehtori Maija Korhosen kanssa tarkastelleet kriitti- sesti työelämässä menestymistä ja uupumista norma- lisoivia ja haastavia tulkintoja. On ollut kiinnostava havaita, kuinka huippusuorittamisen ideaaliin kuuluu myös huolehtia menestyksekkäästi omasta terveydes- tä ja hyvinvoinnista. Suoritusta tulee venyttää jaksami- sen rajoille asti, mutta samalla ennaltaehkäistä totaalis- ta loppuun palamista. Uudenlaisena ”kansalaistaitona”
305
TIEDEARTIKKELIT
journal.fi/aikuiskasvatus AIKUISKASVATUS 4/2021
Kovat tavoitteet ja arvioinnin kohteena oleminen ruokkivat riittämättömyyttä, mihin pyritään
vastaamaan yhä paremmilla suorituksilla.
44 //20212021
peräänkuulutetaan resilienssiä eli peräänantamatto- muutta, sitkeyttä ja kykyä toipua vastoinkäymisistä.
HUIPPUSUORITTAMISEN PAINEET ja tasapainot- telut ovat tuttuja tutkijallekin: Yliopistomaailmassa joutuu kohtaamaan kilpailua työpaikoista ja rahoi- tuksesta. Itseä vertaillaan toisiin tutkijoihin. Sekä omaa että tutkimusryhmän tuloksellisuutta mitataan toistuvasti muun muassa julkaisujen määrillä ja Jufo- luokituksilla. Kovat tavoitteet ja arvioinnin kohteena oleminen ovat omiaan ruokkimaan riittämättömyyt- tä, mihin puolestaan pyritään vastaamaan entistä pa- remmilla suorituksilla. Tutkija Mona Mannevuon (2019) sanoin yliopistojen huipukkuutta ihannoi- vassa työkulttuurissa piilee uupumisriski juuri siksi, että kaikki käyvät ylikierroksilla.
Kaikki eivät kuitenkaan tunnista opiskeluun, työ- hön ja tutkijuuteen kuuluvia paineita. Jotkut kenties ajattelevat, että ne eivät kosketa heitä. Etäisyyden ottamista suoritusihanteisiin edesauttaa kenties jo saavutettu menestys jollain elämänalueella, turvattu toimeentulo ja sosiaaliset tukiverkot, joihin voi va- rauksetta luottaa. Monet niistäkin, jotka eivät vallit- sevaa huippusuorittamisen ideaalia halua tai pysty täyttämään, haluaisivat kuitenkin tulla osallisiksi siitä hyvästä, jota nyt vain huipulla oleville, menestyjille jaetaan.
Se, miten erilaisista taustoista ja elämäntilanteista tulevat asemoituvat suhteessa kulttuurisiin ja sosiaa- lisiin normeihin, ei kuitenkaan ole vain itsestä kiinni.
On siis turha syyllistää yksilöä paineiden ottamisesta.
Kehotus laskea rimaa ja asettaa itselleen päämääriä vain suhteessa käytettävissä oleviin resursseihin ei se- kään kanna kovin pitkälle.
Sen sijaan olisi hyvä kysyä, millaiset rakenteelliset muutokset rakentavat systeemiä, joka ei palkitse liial- lisesta suorittamisesta ja itsensä venyttämisestä äärira- joille. Perustavaa muutosta tarvitaan sekä arvostuksis- samme että arvioinnin ja palkitsemisen käytännöissä.
Uusi ideaali voisi olla yhteiskunta, jossa omaa arvoaan ei tarvitsisi todistella jatkuvalla itsensä ylittämisellä.
Ulpukka Isopahkala-Bouret
Lisää aiheesta:
Gill, R. & Orgad, S.(2018). The Amazing Bounce- Backable Woman: Resilience and the Psychological Turn in Neoliberalism. Sociological Research Online, 23(2), 477–495.
Korhonen, M., Siivonen, P. & Isopahkala-Bouret, U. (arvioitavana). Sinnikkään työntekijän ihanne ja haavoittuvuus naisten asiantuntijatyössä. Teoksessa:
E. Laakkonen, T. Sotkasiira, M. Heikkilä & I. Lehto (toim.). Haavoilla. Käsite ja kokemus. Jyväskylän yliopisto: SoPhi.
Mannevuo, M. (2019): Kun työuupumus on normaali olotila – maaninen työkulttuuri kasvattaa tahattomasti työnarkomaaneja. Kolumni 8.4.2019. Yle. https://yle.fi/
uutiset/3-10678362
