Prosessi- ja materiaalitekniikan osasto Puunjalostustekniikan laitos
Ensio Ruotsalainen: ASIAKASSAHAN KANNATTAVUUDEN HALLINTAJÄRJESTELMÄ
Diplomityö, joka on jätetty opinnäytteenä tarkastettavaksi diplomi-insinöörin tutkintoa varten Espoossa 18.9.1995.
Työn valvoja: Professori Tero Paajanen Työn ohjaaja: Fil.kand. Kari Paavonen
Tekijä, työn nimi
Ensio Ruotsalainen
Asiakassahan kannattavuuden hallintajärjestelmä
Päivämäärä: 18.9.1995 Sivumäärä: 90 S.
Osasto, laitos, professuuri
Prosessi- ja materiaalitekniikan osasto Puunjalostustekniikan laitos
Puu-28 Puutekniikka
Työn valvoja Työn ohjaaja
Professori Tero Paajanen Fil.kand. Kari Paavonen
Diplomityö sisältää asiakassahan kannattavuuden hallintajärjestelmän sahateknisen kuvauksen. Työ pohjautuu toiminto- ja prosessipohjaisen kustannuslaskennan peri
aatteisiin sovellettuna sahateollisuuteen.
Järjestelmä on ajateltu rakennettavaksi Kymmene Oy:n Heinolan sahalle. Sen soveltamisessa on pitäydytty sinne sopiviin ratkaisuihin. Teknisesti Heinolan saha eroaa sahateollisuuden valtavirrasta muun muassa tukkilajittelun puuttumisen ja sahan muuttuva-asetteisuuden suhteen. Työssä luodaan perusta järjestelmälle, jonka avulla sahan hyvinkin erilaisten tuotteiden kustannuksia ja siten kannattavuutta
voidaan yhteismitallistaa. Näin niitä voitaisiin hallita erityisesti tuotteiden hintojen asetannan näkökulmasta.
Työssä selvitetään sahan eri toimintojen kustannuksia ja mistä tekijästä ne kulloinkin riippuvat. Näin saadut toimintokohtaiset kustannukset kohdistetaan edelleen
tuotteille, tuoteryhmille, asiakkaille ja sahausasetteille. Samalla kohdistetaan annettuina suureina käytetyt myyntituotot asianomaisille kohteille. Näiden pohjalta muodostettu malli on kannattavuuden seurantajärjestelmän perusta. Hinnoittelun käyttämistä kannattavuuden parantamiseen tarkastellaan pelkästään mainiten teoreettiset hinnoittelumallit.
Luotavaa järjestelmää voidaan hyödyntää kannattavuuden eri tasojen määrityksissä.
Esimerkkejä käyttökohteista ovat tuote-, asiakas-, ja lajitelmakohtaisten kannattavuuksien määrittäminen, investointien suunnittelu, ostaa vai myydä -päätökset, tuotevalikoiman, asiakaskunnan ja toimintojen kehittäminen sekä asiakaskohtaisesti määriteltyjen ja vakiotuotteiden tuoton vertailu. Työtä soveltaen olisi mahdollista luoda konsernitason tukinohjaus- ja sahateollisuuden tason
markkinoinnin ohjausjärjestelmä.
Järjestelmän alustavat tulokset ovat jossain määrin yllättäviäkin. Esimerkiksi hirren valmistaminen Heinolan sahalla näyttää olevan kannattavampaa kuin perinteisellä sahalaitoksella. Selitys tähän järjestelmän pohjalta on, että hirsi käyttää vähän muuta kuin pääsahan kapasiteettia. Heinolan sahalla sahattavat vaikeammat tuotteet,
esimerkiksi tangot kuluttavat kapasiteettia juuri päin vastoin. Näin yhtäaikaa sahattuna nämä tuotteet tasoittavat kuormitusta.
THE MASTER'S THESIS
Author and name of the thesis:
Ensio Ruotsalainen
A Profitability Management System of the Customer Oriented Sawmill
Date: 18.9.1995 Numberof pages: 90 p.
Faculty, Department, Professorship:
Faculty of Process Technology and Material Science Department of Forest Products
Laboratory of Wood Technology
Supervisor: Instructor:
Professor Tero Paajanen M.Sc. Kari Paavonen
The profitability management system created in this master thesis is a solution for timber industry. It is based on the activity costing as well as process costing. The work is based on the needs of Fleinola sawmill owned by the Kymmene
Corporation. There is the basis of the system in the work that can count the costs of the products of the sawmill and through that knowledge control the profitability of the products specifically for setting the prices.
There are defined the costs of the different activities of the sawmill. The cost drivers of the activities are as well searched. Through that knowledge the different products, product groups, customers and logs assign their share of the costs of the activities. In the very same manner the correct objects collect their share of the revenue of the products. This is the groundwork for the profitability management system. The improving the profitability through pricing is mentioned in the context of the theoretical models of the setting prices.
The managing of the different levels of the profitability is the main use of the system. For example the system suits for the defining of the profitability of a product, a customer or a selection. Other possible uses for the system are the planning an investment, the produce or buy - decisions, the developing the product selection, the improving the activities and especially the comparing between the standard and the special products as well as the profitability analysis of the product sets with different sizes. Based on the use of the work it is possible to create the corporate level log flow optimising system and the marketing management system of the timber industry division.
The results by using the system are somewhat surprising in the certain cases. For example producing in Heinola sawmill a one exlog is more profitable than
producing the similar one exlog in the traditional sawmill. That is because there is the bottle neck in the main saw in the tradiotional sawline. Every machine are working in a more balanced way in Heinola with many different products sawed in the same time.
1. ESIPUHE ...5
2. HEINOLAN SAHAN ESITTELY JA TOIMINTA-AJATUS ... 8
2.1. Asiakassahan toimintaperiaate ... 8
2.2. Heinolan saha ... 8
2.3. Sahan kriittiset menestystekijät ... 9
2.4. Sahausprosessi ... 9
2.5. Kustannuslaskennan nykyperiaatteet ... 18
3. TYÖN TAVOITE JA RAJAUS ...20
3.1. Työn tavoitteet ... 20
3.2. Työn rajaukset ... 20
4. KANNATTAVUUDEN HALLINNAN TARVE...22
4.1. Lähtökohta ... 22
4.2. Näkökulmia kannattavuuden hallinnan käyttömahdollisuuksiin ... 22
4.3. Asiakassahan kustannusten erityispiirteitä ... 23
4.4. Kannavuuden hallintamallin käytöstä ... 25
5. LASKENTAPERIAATTEEN ESITTELY ...27
5.1. Kannattavuuden määrittely ... 27
5.2. Hinnoittelu ... 27
5.2.1. Hinnoittelun vaihtoehdot... 27
5.2.2. Sahoille sopivat hinnoittelustrategiat ... 28
5.3. Kustannuslaskennan menetelmiä ... 29
5.3.1. Aiheuttamisperiaate ... 29
5.3.2. Toimintokohtaisten kustannusten määrittäminen ... 29
5.3.3. Teollisen yrityksen valmistus- ja huoltokustannukset ... 33
5.3.4. Toimintoperusteiset tuotekustannukset ... 34
5.3.5. Prosessipohjainen kustannuslaskenta ... 36
5.3.6. Kustannuslaskennan hyväksikäyttö ... 37
5.4. Täsmäytyksen teoreettista pohdiskelua ... 38
6. KANNATTAVUUDEN HALLINTAMALLI HEINOLAN .... 41
SAHALLE ... 6.1. Tavoite ... 41
6.2. Järjestelmän rakentamisesta ... 41
6.3. Käyttö ja käyttäjät ... 41
6.4. Järjestelmän kehittäminen ... 41
6.5. Kustannukset ja tuotot ... 42
6.5.3. Tuotekohtaisen kannattavuuden määritys ... 44
6.5.9. Tuoteryhmäkohtaisen kannattavuuden määritys ... 52
6.5.10. Asiakaskohtaisen kannattavuuden määritys ... 53
6.5.11. Asete- ja tukkikohtaisen kannattavuuden määritys ... 53
7. TIETOJEN HANKINTA, YLLÄPITO JA TÄSMÄYTYS ...55
7.1. Kustannusten selvittäminen käytännössä ... 55
7.1.1. Lähtötietojen päivitys ... 55
7.1.2. Muuttujat... 55
7.1.3. Tuotannontekijät ... 55
7.2. Toimintojen kustannukset ... 57
7.2.1. Toiminnon kustannusten kohdistus kohteille ... 57
7.2.7. Markkinointi ... 67
7.3. Tukitoiminnot ... 67
7.4. Raaka-aine ... 70
7.5. Järjestelmän täsmäytys ... 72
7.5.1. Tuotannontekijäkustannukset ja niiden jakaminen ... 72
7.5.2. Tuotteiden toiminnoille aiheuttama kuormitus ... 72
7.5.3. Eri tekijöiden tuotemäärät ja erityiskustannukset ... 73
8. ESIMERKKILASKELMIA, TULOSTEN SOVELTUVUUS ja .... 74
JATKOKÄYTTÖ ... 8.1. Esimerkkejä tuotteiden kannattavuuksista ... 74
8.1.1. Kaikille yhteiset parametrien arvot ... 74
8.1.2. Hirsi ... 75
8.1.3. Kahtena kappaleena sahattu sydäntavara ... 76
8.1.4. Neljänä kappaleena sahattu ... 77
8.1.5. Sydänvapaa tanko ... 78
8.1.6. Keskihalkaistu tanko ... 79
8.1.7. Sivulauta ... 80
8.1.8. Pintalauta ... 81
8.2. Tulosten tarkastelu ... 82
8.3. Työn rajausten aiheuttamat rajoitukset... 83
8.3.1. Markkinoinnille riittävä tarkkuustaso ... 83
8.3.2. Tietojärjestelmämääritysten poisrajaus ... 83
8.3.3. Kustannukset vain käyttökatetasolla ... 83
8.3.4. Hintojen määräytymiseen ei puututa... 84
8.4. Kehittämisehdotukset ja suositukset ... 84
8.5. Suositukset... 85
8.5.1. Sahateollisuuden strategiat... 85
8.5.2. Sahan toiminnan järjestäminen ... 86
9. YHTEENVETO ...87
10. LÄHDELUETTELO ... 89
DIPLOMITYÖN SYMBOLIT JA PERUSKÄSITTEITÄ SYMBOLIT
Muuttuja Selitys Dimensio
Akust(Tuote) Alihankinnan kustannus tuote-erää kohti mk/tuote-erä
b Kappaleen leveys m
^rsko Sahausrako m
d. Kappaleiden välinen etäisyys pääsahalla m
Hp Sahan häiriöprosentti %
H Tuotteen hinta mk/m3
h Kappaleen paksuus m
Hh Hakkeen hinta mk/m3
Kann Kappalekohtainen kannattavuus mk/kpl
Kann, Tuoteryhmä kohtainen kannattavuus mk/m3
Kann,^, Asiakaskohtainen kannattavuus mk/m3
Kannlukk, Tukkikohtainen kannattavuus mk/tukki
Kkart Tukin keskikartiokkuus m/m
KkmKu Kuivaamokohtainen kuivauskuormien määrä kuormaa
Kkpl Tuotekohtainen kuivauskuorman kappalemäärä kpl/kuorma
Kkust*,, Kuivaamokohtainen aikakustannus per toimintatunti mk/h
Kplm3 Aihikon särmältä tuleva kappalemäärä Kpl/h
Kplm4 Ahlströmin särmältä tuleva kappalemäärä kpl/h
Kplm2 Jakosahan kiertoon menevä kappalemäärä per toimintatunti kpl/h Kplm, Jakosahalta poistuva kappalemäärä per toimintatunti kpl/h Kuljkplm(Asiakas) Asiakaskohtainen kuljetuskuorman kappalemäärä kpl/kuorma Kuljkust(Asiakas) Asiakaskohtainen kuljetuskustannus kuormaa kohti mk/kuorma
Kust^ Sahatavarakappalekohtainen kokonaiskustannus mk/kpl
Kustt.„t„ Asiakaskohtainen kustannus mk/asiakas
I Kappaleiden pituus (keskiarvo) m
Lähkust Lähetyskustannus per toimintatunti, kustannuspaikalta mk/h Lajkust Lajittelun kustannus tehollista toimintatuntia kohti mk/h
Lh Lämmön hinta mk/GJ
Lk Tuotekohtainen lähtökosteus (olosuhteet) 100%"vesi-kg/puu-kg
Lmäärä Käytössäolevien lokeroiden määrä kpl
u Tukin pituus m
Minhl_ Tukin minimilatvahalkaisija ко. sydäntavaralle m
Mkplm Markkinoinnin asiakaseräkohtainen kappalemäärä kpl/asiakas Mkust(Asiakas) Markkinoinnin asiakaskohtainen kustannus mk/asiakas
O Laadun osuus ко. tuotteen laatujakaumasta -
OI Kuivaamokohtainen ominaislämmönkulutus GJ/1000 vesi-kg
Ph Purun hinta mk/m3
Pkpl Tuotekohtainen kappalemäärä per paketti kpl/pkt
Pktm Pakettimäärä per toimintatunti pkt/h
Pt Puun kuivatiheys, vakio, arvo=0,430 1000 kg/m3
r2 Leikkaus(Exlog)kohtainen kerroin, joka määrittää
paksuussuuntaisten sahausrakojen jaon eri kappaleiden kesken aiheuttamisperiaatteen mukaan, ks. taulukko 6.3
R, Leikkaus(Exlog)kohtainen kerroin, joka määrittää leveyssuuntaisten sahausrakojen jaon eri kappaleiden kesken aiheuttamisperiaatteen mukaan, ks. taulukko 6.3
^latv» Sydäntavaralle tarvittavan tukin latvahalkaisija m
rtyvi Sydäntavaralle tarvittavan tukin tyvlhalkalslja m
S kpl Exlogkohtalnen sydäntavarakappalemäärä tukkia kohti kpl/tukki-kpl Skust,., Sahan toimintojen kustannukset per toimintatunti, yhteensä
kustannuspaikan mukainen määrä
mk/h
Sm lp Sahatavarakuutioita työpäivässä, keskimäärin m3/työpäivä
Asiakaskohtainen sahatavaramäärä (tietyllä ajanjaksolla) m3/asiakas
Un Tuotekohtainen kertymäaika h/täysi lokero
Th Tukin hinta mk/m3
Tilkusi Tilavuuskustannus mk/m3
Tk Tuotekohtainen tavoitekosteus 100%‘vesi-kg/puu-kg
Tkplm Alihankinnan tuote-erän kappalemäärä kpl/tuote-erä
Tkust Tukkipihan kustannus per toimintapäivä (kustannuspalkka+tukkikuormaaja)
mk/h
Tlv Tukkiluokkaväli (latvaläpimittojen mukaan) m
ТТкк. Kuivaamokohtalnen täyttö- ja tyhjennyskustannus mk
«K„ Tuotekohtainen kuivausaika (läpimenoaika) h
Tukin ja pelkän läpimenoaika pääsahalla s/tukki-kpl
V„ Pääsahan perusnopeus m/s
VP Pelkän sahausnopeus pääsahalla m/s
V, Tukin sahausnopeus pääsahalla m/s
Va Sahauksen varmuusväli m
Tuotekohtainen lajittelunopeus kpl/min
v«* Sydäntavarakappale- ja leikkauskohtainen tukin tilavuus, laskenta kaavalla 6.21.
m3
PERUSKÄSITTEITÄ
Asete; tarkoittaa kullekin tukin latvaläpimittaluokalle ja tukkilaadulle määriteltyä sahausmallia. Siinä määritellään ainakin sydäntavaran leikkausmalli ja dimensiot, muilla kuin Heinolan sahalla myös sivu- ja pintalaudan dimensiotkin.
Asiakas; sahan asiakas on sahatavaraa eteenpäin jalostava sahatavaran ostaja, joka ei siis myy ainakaan kaikkia ostamiaan kappaleita sellaisenaan eteenpäin.
Asiakastuote; tarkoittaa asiakaskohtaiseen ominaisuuksiltaan räätälöityä tuotetta.
Ominaisuuksia voivat olla esimerkiksi dimensio, pituus, kosteus, kosteusjakauma, sahaustarkkuus, pintojen laatu, toimitusaika, lupausten pitävyys ja palvelu.
Täsmälleen samanlaista tuotetta käyttäviä asiakkaita ei ole eikä periaatteessa kyseistä tuotetta voi muualta ostaa, tosin eräät muut sahat kykenisivät ehkä sitä tuottamaan.
Erikoistuote; tarkoittaa tuotetta, joka ei ole asiakas- eikä vakiotuote. Tuote poikkeaa siis ominaisuuksiltaan pohjoismaisen sahatavaran lajitteluohjeista, mutta sitä käyttävät useat asiakkaat ja usein sitä voi ostaa useilta sahoilta, päinvastoin kuin
asiakastuotetta.
Exlog; tarkoittaa sahatavaran leikkausmallia, siis sitä mistä kohtaa ja miten tietty sahatavara tukista halkaistaan. Heinolan sahan leikkausmallit ovat hirsi (exlog 1), kahden kappaleen sahaus (exlog 2), neljän kappaleen sahaus (exlog 4),
keskihalkaistu (exlog 6), sydänvapaa (exlog 7), sivulauta (exlog 9/sl) ja plntalauta (exlog 9/pl).
Jakeluketju; tarkoittaa sahatavaran toimittamisesta sahalta asiakkaalle vastaavaa organisaatio. Sahatavarakaupassa jakeluketjut ovat perinteisesti pitkiä ja hyvin itsenäisiä suhteessa sahaan.
Kustannusten aiheuttaja; tekijä, joka aiheuttaa kustannuksia tai vaikuttaa niihin.
Kustannusten aiheuttajia analysoitaessa saadaan selville kustannusten syyt.
Positiivinen kustannusten aiheuttaja johtaa tuottavuuden kasvuun: valmistukseen tai tukitoimintoihin, jotka tuottavat voittoa. Negatiivinen kustannusten aiheuttaja aiheuttaa tarpeetonta työtä ja tuottavuuden alenemista.
Muuttuja; tarkoittaa kannattavuuden hallintajärjestelmässä tuotteen kannattavuuden kannalta merkitsevää ominaisuutta. Työssä muuttujiksi määritellään kappaleen pituus, leveys ja kuivausaste sekä markkinoinnin ja jakelun osalta asiakas.
Osasto; tarkoittaa tässä sahan tuotannon päällikkötason alaisuudessa olevia osia, markkinointia ja taloushallintoa, yhteensä viisi osastoa.
Panos; ne fyysiset dokumentit, jotka panevat toiminnon liikkeelle tai josta saadaan informaatiota. Panokset samoin kuin tuotokset kuvataan fyysisinä yksikköinä, kuten toimitteina. Panokset tulevat joko yrityksen sisä- tai ulkopuolelta.
Parametri; tarkoittaa järjestelmään tallennettuja tietyin ajanjaksoin tarkistettavia lähtötietoja.
Prosessi; toiminnon suoritustavan kuvaus. Se kuvaa kaikki ne systemaattiset tehtävät ja toimenpiteet, joilla panos muutetaan tuotokseksi.
Tapahtuma; toiminnon ulkopuolisen toiminnan seuraus tai tulos. Se laukaisee toiminnon. Tapahtumien kaksi perustyyppiä ovat: aikaan sidottu tapahtuma ja ulkoinen tapahtuma. Aikaan sidottu tapahtuma sattuu säännönmukaisesti. Ulkoinen tapahtuma sattuu toiminnon ulkopuolella.
Toimenpide; pienin tehtävään kuuluvaa osakokonaisuutta.
Toiminnon kustannusten käyttäytymismalli; kuvaa toimintojen resurssien vaihtelua toimintojen tapahtumatiheyden muutosten funktiona.
kustannusten hallintamenetelmän perustaksi, koska niiden tarkkuustaso soveltuu parhaiten nykyisille laskentamenetelmille.
Toiminto; tarkoittaa kustannusten hallintamenetelmän perustaa. Toiminto kuvaa, miten yritys käyttää aikansa ja resurssinsa saavuttaakseen yritystoiminnan tavoitteet.
Toiminnot ovat prosesseja, jotka kuluttuvat merkittävästi resursseja tuottaakseen suoritteen. Toiminnon perustehtävä on muuttaa panokset (raaka-aineet, työvoima ja teknologia) tuotoksiksi (tuotteiksi). Toiminto on sitä, mitä yritys tekee saadakseen tietyn asian tehdyksi.
Toimite; toimintojen ja liiketapahtumien vastine. Toimite on fyysinen tai elektroninen dokumentti, joka liittyy tiedon siirtoon.
Tuotannontekijä; resurssi: esimerkiksi työvoimaa, teknologiaa, kuljettamista, tarvikkeita ja vastaavia, joita on hankittu toimintoa varten.
Tuote; (sahan tuote) tarkoittaa sahatavaran yhden tai useamman ominaisuuden (ks.
asiakastuote) mukaan määriteltyä joukkoa sahatavarakappaleita. Yleisesti lopputulos toiminnossa tapahtuneesta resurssien muunnoksesta. Se on mitä vastaanottaja saa tai toiminto tuottaa.
Työtehtävä; niiden suoritusten yhdistelmä, josta toiminto muodostuu. Siis tehtävä on toiminnon osa. Useat erilaiset organisaatiot voivat hoitaa samanlaisia toimintoja eri tavoin, toimintoon sisältyvä työ voi olla erilaista.
Vakiotuote; pohjoismaisten mänty-ja kuusisahatavaran lajitteluohjeiden mukainen sahatavara. /26/ Dimensiot ja pintojen laatu ohjeissa mainittu sekä kuivausaste aina vientikuiva. Vakiotuote myydään yleensä jakelukanavan seuraaville portaille
tietämättä lopullista asiakasta.
Valmistusprosessi; se mitä kuvataan tuotteeseen liittyvillä toiminnoilla, jotka sisältävät myös ne toiminnot, joissa ei fyysisesti kosketeta tuotteeseen.
Tuotantotoimintoja voidaan ajatella myös tuotantosuunnitelman toteuttamisena sopusoinnussa tuotantoaikataulun kanssa. Toiminnot käsittävät laajimmillaan sekä valmistusprosesseja (prosesseja, jotka muuttavat raaka-aineet lopputuotteeksi) että lukuisia valmistusprosesseja tukevia toimintoja.
Toiminnot, mieluummin kuin toimintokokonaisuudet tai työtehtävät valittiin
1. ESIPUHE
Sahatuotteiden valmistus oli koko 80-luvun kannattamatonta tai huonosti kannattavaa.
Tällöin erityisesti suurten kemiallisen metsäteollisuuden konsernien yhteydessä toimivien sahojen toiminta nähtiin usein osana yritysten puunhankintaa, jolloin niiden tehtävä oli hankkia tukkiosuudelle enemmän katetta kuin niistä olisi saatu myymällä
ne muille sahureille tai kuiduttamalla. Teorian mukaan näin kyettiin varmistamaan puun hankinta konsernien päätuotteille parantuneen puustamaksukyvyn ansiosta.
Perinteisesti sahojen laskenta on perustunut lähes yksinomaan katetuottoajatteluun.
Siihen perustuen sahauksesta ollaan pyritty muodostamaan prosessi, jossa erilaisia häiriötekijöitä on ollut mahdollisimman vähän. Eräänä tällaisena häiriötekijänä on nähty usein ns. erikoisdimensioiset ja -laatuiset tuotteet, joiden kannattavuutta ei ole käytössä olleella laskentamallilla kyetty seuraamaan, saati kalkyloimaan ennakkoon.
Edelleen eräkoot on yritetty maksimoida ja myydä ns. sahatuottoista laatua, johon on voitu "ihannetilanteessa" sisällyttää kaikki tietystä tukkiläpimitasta ja -luokasta
lankeava laatu ja annettu ostajan miettiä, mihin ostamansa tavaran käyttäisi.
Puhtaan katetuottoajattelun pohjalta hintojen alentuessa ja siten katteiden
romahtaessa on tartuttu kaikkiin mahdollisiin keinoihin, joilla kustannuksia on voitu lyhyellä aikavälillä vähentää. Monet näistä toimenpiteistä ovat johtaneet varsinkin toiminnan kehittämisestä tinkimiseen.
Tehtyjä päätöksiä ja pysyttäytymistä vanhassa on aina voitu perustella väittämällä, että kaikki uusi tulee kalliiksi. Kukaan ei vain tiedä, miten kalliiksi ja riittäisikö se lisähinta, jota asiakkaat voisivat olla valmiita ainakin joistakin uusista ideoista maksamaan.
Tätä hakien viime aikoina eräillä sahoilla, joita voidaan kutsua asiakassahoiksi, on pyritty tuottamaan perinteisten laatujen sijasta sellaisia tuotteita, joiden spesifikaatiot lähtevät vakiolaatujen sijaan kunkin asiakkaan tarpeista. Ongelmana tässä on ollut, että yksittäisen sahan täsmällisen tuotekustannuksen arviointiakin on pidetty tähän asti lähes mahdottomana, vaikka siitä on lähes kaikilla alalla toimivilla ollut oma
vakaa, yleensä ainakin kokemukseen pohjautuva käsityksensä. Kuitenkin siirryttäessä tuotteiden myynnistä niiden markkinointiin on kyettävä määrittämään kaikkien - myös aivan uudenlaisten - tuotteiden riittävän yksikäsitteinen kustannus, sillä muuten kannattavan kaupan määrittely ei ole mahdollista varsinkaan erikois- ja
asiakastuotteita tuottavalla sahalla.
Perinteisen mallin mukaan toimivilla sahoilla vuodesta toiseen samoina pysyvillä asetteilla kannattavuutta on voitu seurata pitkälti kokemukseen perustuen.
Asiakas- ja erikoistuotesahalla tämä ei enää ole mitenkään mahdollista jatkuvasti muuttuvista asetteista johtuen. Niille luotettava, reaaliaikainen kannattavuuden seurantajärjestelmä on välttämätön. Edelleen asiakaskunnan ominaisuuksiin ja
laatuun voidaan tarkemmalla kannattavuuden seurannalla kiinnittää entistä enemmän huomiota. Erityisesti uusien asiakkaiden hankinnan oikea painottaminen vaatii
perusteluikseen täsmällisempää tietoa tuotteen eri ominaisuuksien kustannuksista.
Tässä diplomityössä on luotu perusteita tämäntyyppiselle sahan kannattavuuden hallintajärjestelmälle. Työ on tehty Kymmene Oy:n sahateollisuuden erikoistuneimman yksikön, Heinolan Aihiotuote Oy:n Heinolan sahan lähtökohdista. Vaikka Heinolan sahan sahalinja ja sahaustapa poikkeavat ns. kiinteäasetteisista linjoista, työ tarjoaa kuitenkin aineksia minkä tahansa sahan kannattavuuden määrittämiselle. Työn tekeminen on lähtenyt liikkeelle ensisijaisesti markkinoinnin sekä sen jälkeen
tuotannon suunnittelun ja ohjauksen tarpeesta olla paremmin selvillä kunkin tuotteen kannattavuudesta.
Työn taustalla olevat ajatukset ja työssä käytetty menetelmä esitellään pitkälti James A. Brimsonin kirjoittamassa kirjassa "Activity Accounting - An Activity-Based Costing Approach", Robin Cooper'n ja Robert S. Kaplanin kirjassa "The Design of Cost Management Systems" sekä Raef A. Lawsonin artikkelissa "Beyond ABC:
Process-Based Costing" Cost Management-lehden Fall 1994 numerossa.
Diplomityön valmistumisesta lämpimän kiitoksen ansaitsee koko Heinolan Aihiotuote Oy:n henkilökunta, jonka halukkuus toiminnan kehittämiseen ja kehittämisen
edesauttamiseen on erinomainen. Työn muotoutumista on suuresti edesauttanut työn projektiryhmä, jonka puheenjohtajana toimi toimitusjohtaja Martti Iso-Kuusela,
varapuheenjohtajana Tuomo Visanko ja jäseninä controller Erkki Haapalainen,
tuotantopäällikkö Keijo Porkka, järjestelmäpäällikkö Kari Paavonen ja professori Tero Paajanen. Koko ryhmä osallistui työn tekemiseen aktiivisesti niin projektiryhmän kokouksissa kuin kahdenkeskisissä keskusteluissa ryhmän ulkopuolellakin. Kahden viimeksimainitun rooli työn ohjaajana ja valvojana on yhdessä Tuomo Visangon kanssa ollut aivan ratkaisevassa asemassa työn nopean, sujuvan ja olennaiseen keskittyvän tekemisen kannalta. Lisäksi ajatuksia, ideoita ja neuvoja työtä varten on
ollut käytettävissä professori Arto Usenlukselta sahauksen osalta ja toimitusjohtaja Matti Uimoselta kuivauksen osalta, joista heille kuuluu erityinen kiitos.
Heinolassa syyskuun 15., 1995
2. HEINOLAN SAHAN ESITTELY JA TOIMINTA-AJATUS 2.1. ASIAKASSAHAN TOIMINTAPERIAATE
Asi akassahan a tarkoitetaan kunkin asiakkaan tarpeisiin räätälöityjä tuotteita valmistavaa sahaa. Sarjatuotannon etujen jonkinasteiseksi hyödyntämiseksi tuotteiden perusominaisuuksien olisi oltava jotenkin yhteismitallisia, siis oltava tuotantoteknisesti valmistettavissa kustannustehokkaasti, keskinäistä synergiaa
hyödyntäen. Tämä edellyttää siis, että tuotteen asiakaskohtaisesti räätälöitävät
ominaisuudet ovat sahan sisällä selkeästi määriteltyjä. Tällaisia voivat olla esimerkiksi kuivausaste, dimensiot, pintojen laatu, leikkaustapa tai toimitusaikataulu.
Perinteisessä sahauksessa syntyy melko paljon ns. lankeavaa sahatavaraa, jota joudutaan usein myymään tuotantokustannuksia halvemmalla. Optimoimalla
raaka-ainetta eri sahatavaralaatujen ja osittain hakkeenkin välillä saavutetaan aivan uusia mahdollisuuksia. Lisäksi käytännössä tukki on aina monilaatuinen ja että tukin sisäinen laatu saadaan esille vasta aukisahausten jälkeen.
Asiakassahan perusajatuksena on siten hyödyntää asetteen säätöä, sahauksen myötä tarkentuvaa laatua ja näin minimoida epäkurantti lankeama. Tavallisessa sahauksessa tätä rajoittaa linjan kiinteäasetteisuus, laatutiedon puutteellisuus sekä kannattavien vaihtoehtojen puute. /1/
2.2. HEINOLAN SAHA
Asiakassahaperiaatteella toimivan Heinolan sahan menestys perustuu erilaisuuden hyödyntämiseen. Toiminta-ajatuksen lähtökohtana on, että markkinoilla on kysyntää erikoissahatavaralle (erikois- tai asiakastuote), siis muulle kuin perinteisen
kauppatavan mittojen ja laatujen mukaisille laaduille. Erikoissahatavaran potentiaalisille käyttäjille standardisahatavaran käytöstä seuraa lisätyötä ja -kustannuksia. Toisaalta useimmille sahoille erikoistavaran tuottaminen on mahdollista vain huomattavilla lisäkustannuksilla tai tuotantotehon menetyksillä.
Näin Heinolan sahan toiminta-ajatus on hankkia pysyvä kannattavuus vakiosahatavaran ulkopuolisilta markkinasegmenteiltä. Sahan strategiana toiminta-ajatuksen toteuttamisessa on tuottaa sahan ominaisuuksia tehokkaasti
hyödyntäviä asiakas- ja erikoistuotteita. Taktiikkana strategian toteuttamiseksi on
hankkia määrätietoisesti sahalle kannattavimpia asiakkaita valituilta markkinasegmenteiltä.
2.3. SAHAN KRIITTISET MENESTYSTEKIJÄT
Tällä hetkellä sahan keskeisin menestystekijä on kyky hyödyntää muuttuva-asetteista sahalinjaa. Tulevaisuudessa sahan kriittisiä menestystekijöitä voisivat olla kyky
tuottaa juuri asiakkaiden tarpeiden mukaisia tuotteita, markkinoinnin kyky löytää, luoda ja ylläpitää sahalle kannattavimmat asiakassuhteet sekä toiminnan ohjaus- ja seurantajärjestelmä, joka antaa riittävän luotettavaa ja yksikäsitteistä tietoa ainakin tuote-, tilaus-, asiakas-, asete- ja segmenttikohtaisesta kannattavuudesta.
Kokonaiskannattavuudella tarkoitetaan tarkasteltavan kohteen kannattavuutta suhteessa kokonaisuuden perusteella asetettuihin kannattavuustavoitteisiin.
2.4. SAHAUSPROSESSI
Heinolan sahan sahausprosessin periaatteena on tällä hetkellä mahdollisimman suuren saannon saavuttaminen sekä hakkeen ja purun määrien minimointi laatuvaatimukset huomioiden. Sahan muutosprosessissa vakiotuotesahasta asiakasahaksi eräs keskeisimpiä ajattelutavan muutoksia on siirtyminen määräsaannon tavoittelusta arvosaannon maksimointiin. Arvosaanto voidaan määrittää markkoina tukkikuutiolta joko liikevaihdon tai katemarkkojen avulla.
Heinolan sahan koko tuotantoprosessi on esitetty kuvassa 2.1.
' Tukin
vastaanotto / HEINOLAN SAHAN TUOTANNON
PROSESSIKAAVIO
Kuorinta
*
Pääsaha <
Vinovanne 1
Jakosaha
^F= □
Vinovanne 2 Ahlström w Aihiko
Z
särmä särmä
Esitasaus
ZZ£Z
Lautojen esitasaus
Lokerot
Rimoitus
kanava kanava kamari kanava (kamari kamari
6,7 4,5 1,2,3 1,2,3 Tekma) UTEC
Tasaamo <
ZU
Lähetys --- *™
Varastointi Ulkovarastointi
Kuljetus
ja Jakelu - = trukkisiirto
= mek. siirto
Kuva 2.1. Heinolan sahan tuotannon prosessikaavio ilman tukitoimintoja Saha /25/
Sahaamon tarkoitus on kuoria sahattavat tukit ja sahata niistä tuoteohjelman mukaisia tuotteita hyödyntäen tukin laadun, sekä tehdä sahatuista tuotteista joko rima- tai trukki paketteja. Sahausprosessin kulku on esitetty kuvassa 2.2.
Kuva 2.2. Sahausprosessin kulku
Pihtikuormaaja tuo kuorelliset tukit sahan syöttöpöydälle. Tästä tukit siirtyvät
tukkinosturin käyttäjän( 1, viittaa kuvan 2.2. numeroihin) ulottuville. Tukkinosturilla tukit käännetään annostelijalle latva eteenpäin ja annostellaan yksitellen sahan
kuljettimelle. Tässä vaiheessa poistetaan sahauskelvottomat tukit. Kuljettimella on metallinilmaisija, jonka avulla poistetaan metallia sisältävät tukit. Kuorinta tapahtuu
sahauksen tahdissa. Kuorimakone on sahaa syöttävän kuljettimen osana.
Kuorimakoneesta tukit tulevat sahaajalle(2), joka määrittelee tukin laadun.
Käytetyt laadut ovat 1 -4, jossa 1 on yleisilmeeltään oksaton
2 on " vähäoksainen 3 on " terveoksainen 4 kuuluvat kaikki loput
Sahaaja pyörittää tukin oikeaan sahausasentoon, josta se jatkaa mittauksen läpi pelkkahakkuriin ja kaksoisvannesahan kautta palautuskiramolle. Kiramo nostaa pelkän palautuskuljettimelle, josta se tulee takaisin sahurille.Sahaaja määrittelee pelkän laadun samoin kuin tukilla.
Pelkat siirtyvät syöttökuljettimelle, jossa ne keskitetään ja mitataan sahatun pinnan leveys. Mittauksen jälkeen kuljetin vie pelkän pelkkahakkurin läpi
kaksoisvannesahaan, jossa siitä sahataan parru ja kaksi sivulohkoa. Parru jatkaa matkaansa jakosahaajan(3) kautta jakosahalle.
Tukin ja pelkän ohjaus tapahtuu prosessitietokoneen avulla yksilöllisesti. Tukin ohjauksessa käytetään sataa(100) tietueriviä, jossa kussakin on seuraavat tiedot:
- tukin laatu - kartiokkuus - latvaläpimitta
- halutun pelkän nimellispaksuus - halutun pelkän märkäpaksuus - sivulohkojen paksuus
- pelkän osoite - sivulohkojen osoite - linjan perusnopeus
- käytettävä sahausnopeus
Pelkän ohjauksessa käytetään kahtasataa(200) tietueriviä, joissa on seuraavat syöttötiedot:
- pelkän laatu
- pelkän nimellispaksuus - pelkän märkäpaksuus - sahatun pinnan leveys
- parrun ex log
- parrun nimellisleveys - parrun märkäleveys - parrun alaraja pituus - parrun yläraja pituus - parrun lautajae paksuus - parrun ristijae paksuus - sivulohkojen paksuus - keskikappaleen osoite - sivulohkojen osoite - linjan perusnopeus
- käytettävä sahausnopeus
Parrun tullessa jakosahalle sille voi olla kolme erilaista ohjaustietoa.
1. 1 ex log, jolloin terä siirtyy sivuun ja parru jatkaa kokonaisena.
2. 2 ex log, jolloin parru sahautuu keskeltä kahtia.
3. 4 ex log, jolloin parru sahautuu ensin keskeltä kahtia ja palautuu sen jälkeen takaisin jakosahalle, jolloin voidaan määritellä onko jakautunut kappale laadullisesti sopiva haluttuun tuotteeseen. Tällöin jakosahaajalla on valittavissa kolme vaihtoehtoa:
♦ Kappale voidaan jakaa pystysuunnassa halutusta kohdasta; laulajako
♦ Kappale voidaan jakaa leveyssuunnassa halutusta kohdasta; ristijako
♦ Jos kappaleen laatu ei ole sopiva niin se voidaan palauttaa linjaan takaisin kokonaisena
Jakosahalta kappale jatkaa kulkuaan sydäntavaran esilajittelijalle(6), jossa se voidaan laaduttaa ja esitasata. Esilajittelussa kappale kulkee mittauksen kautta
dimensiolajittelijaan, jossa se putoaa omaan lokeroonsa. Lokeroita on kaikkiaan 50 kappaletta, joista eri laaduille nimettävissä 48. Käytettäviä määreitä ovat dimensio, laatu ja pituus. Lokerosta kappaleet pudotetaan kuljettimille, jotka vievät ne
kiramoiden kautta rimoituskoneelle. Rimoituskoneella rimoittaja(8) voi tehdä joko rima- tai trukkipaketteja.
Tukin ja pelkän sivulohkoille on kaksi käsittelytapaa riippuen siitä, minkä paksuisia ne ovat. Jos tukista tai pelkästä tulee vain yksi sivulauta puoleltaan ne haketetaan
pelkkahakkurilla oikean paksuisiksi ja ohjataan särmäyskurson kautta esilajitteluun.
Lautojen esilajittelu toimii samoin kuin sydäntavarallakin. Jos tukista tai pelkästä irrotetusta sivulohkosta tulee useampia lautoja niin ne ohjataan joko 1-laaduttajalle(4)
tai 2-laaduttajalle(5). 1-laadutuksessa sivulohkolle annetaan laatu 1-4, kuten tukille ja pelkällekin, jonka jälkeen se mitataan ja optimoidaan prosessitietokoneella annetun ohjeen mukaan. Tämän jälkeen kappale viedään vinoklyyville, jolla siitä irroitetaan sisin sivulauta. Tämän jälkeen lauta-aihio viedään särmäysautomaatille, joka särmää kappaleen annettujen ohjeiden mukaan. Särmästä lauta menee lautojen esilajitteluun.
Jäljelle jäävä pintalohko pudotetaan hakkurin kuljettimelle, jos siitä ei enää tule lautaa tai 2-arvosteluun, jossa se kulkee laadutuksen, mittauksen ja optimoinnin kautta vinoklyyviin, jossa siitä sahataan alin sivulauta. Tämä kierto jatkuu niin kauan kun sahauskelpoista puuta on jäljellä. Loppu putoaa hakkurin kuljettimelle ja lauta-aihiot ohjataan särmäysautomaatin kautta lautojen esilajitteluun lautatavaran
esilajittelijalle(7) ja siitä edelleen kuten muutkin tuotteet.
Vinoklyyviä ja särmäysautomaattia ohjataan seuraavilla tiedoilla:
- laatu
- nimellispaksuus - märkäpaksuus - nimellisleveys - märkäleveys - minimipituus - hintakerroin
- vajaasärmän syvyys - vajaasärmän leveys - vajaasärmän pituus
Kuori ja puuainesta olevat siivousjätteet ohjataan kasalle ja siitä edelleen polttoon.
Puru menee purusiiloon ja siitä levyteollisuuteen. Hake menee hakesiiloon ja siitä selluloosateollisuuteen.
Kuivaus /25/
Kuivaamokuormat tuodaan sahalta kuivaamolle trukeilla. Käytettyjen
kuivaamokuormien koko sahalla on: leveys 6,0 metriä, syvyys 1,5 metriä ja korkeus 1,2 metriä.
Kanavat 1-3 ovat Satekon valmistamia. Niissä kuivattava tavara kulkee vaunuilla pitkittäin ja ilma poikittain. Kussakin kanavassa on kaksi rataa, joihin kumpaankin sopii kahdeksan vaunua. Kanavat 1 ja 3 ovat lankkukanavia ja 2 on lautakanava. Kuhunkin näistä kanavista mahtuu siis 16 kuivauskuormaa.
Kanavat 4 ja 5 ovat Valmetin valmistamia, joissa lastit kulkevat rullaradalla poikittain alusrautojen päällä kaksi kuivauskuormaa päällekkäin. Kanavissa on rullaradalla varustettu etu- ja takapiha ja molempiin sopii 26 kuivauskuormaa. Kanava 4 on lautakanava ja 5 on lankkukanava.
Kanavat 6 ja 7 ovat Satekon valmistamia etu- ja takapihaltaan rullaradalla varustettuja kuivaamoja, joihin kumpaankin sopii 13 kuivaamokuormaa. Kanava 6 on
lautakuivaamo ja 7 on lankkukuivaamo.
Kamarit 1-5 ovat Utecin valmistamia trukkitäyttöisiä kamareita joihin kuhunkin sopii 10 kuivauskuormaa. Kamareita käytetään etupäässä kuivattaessa vientikuivaa
alhaisempiin kosteuksiin. Lisäksi sahalle valmistuu lokakuussa 1995 kaksi uutta Tekman läpiajettavaa kamaria, joihin kumpaankin mahtuu 16 kuivauskuormaa.
Siirto kuivaamosta lajitteluun tapahtuu trukilla. Kuormituserojen tasaamiseksi käytetään kuivavälivarastoa.
Lajittelu /25/
Trukin tuotua kuivaamokuorman tasaamon syöttökuljettimelle, kuorma siirtyy automaattisesti purkaushissiin.Purkaushissistä sahatavara purkautuu kerros kerrallaan hajoituskuljettimelle. Hajoituskuljettimelta tavara siirtyy annostimelle.
Rullaluiskalla tasausjärjestelmä vetää päittäiskuljettimella siirtymättä jääneet kappaleet tyvipään linjaan ja järjestelee tavaran "matoksi" ennen annostinta. Tyvitasaaja
suorittaa tyvipään tasauksen poistaen tyvi päissä olevat viat. Mittavastoilta tavara siirtyy kappaleenkääntölaitteelle, jolloin laatulajittelijat pystyvät arvostelemaan
kappaleen molemmat lappeet ja syrjät. Kappal ее n kääntöl aitt ее n jälkeen tavara siirtyy arvostelukuljettimelle, jonka alkupäässä tapahtuu lyhennys ja laatutiedon
ilmoittaminen tietokoneelle. Lajitteluun voidaan ottaa seitsemän laatua kerrallaan ja lisäksi hylkytavara. Latvatasauksessa voidaan sahatavara katkaista 30 cm:n välein.
Arvostelukuljettimen loppupäässä on valokennorivistö, joka mittaa kappaleen pituuden ja ilmoittaa sen tietokoneelle. Arvostelukuljettimelta tavara siirtyy estekolakuljettimelle.
Lyhennystiedon ja kappaleen mitatun pituuden perusteella nousee valmiin kappaleen pituutta vastaava estekola ylös ja kappale siirtyy estekolaa vasten. Kappaleiden pituudeksi tulee 1,8 - 6,0 metriä, 30 cm:n moduleina. Kiihdytyskuljetin siirtää
kappaleet lajittelukuljettimen kantokoukuille, joista ne putoaa tietokoneen kyseiselle laadulle varaamaan lokeroon. Kuhunkin lokeroon mahtuu puolet sahatavarapaketin kappaleista. Kun saman laatuista tavaraa on täyttynyt kaksi lokerollista, tyhjentää
lokeroston hoitaja ne peräkkäin loke rosto n alla olevalle kuljettimelle. Paketoija
muodostaa sitten kappaleista paketin paketointilaitteella. Paketti sidotaan ja merkitään pakettilapulla. Pituuslajittelu joudutaan sahalla suorittamaan ajamalla tavarat
uudestaan lajittelun läpi vähäisestä lokeromäärästä (15 puolen paketin lokeroa) johtuen.
Nykyisin lajittelun häiriöt kirjataan paketoinnin mukaan, erikseen tauot ja yli 30
minuutin häiriöt. Lajittelutietokoneella on myös valmiiksi rakennettu, mutta toistaiseksi käyttämätön ohjelma häiriöaikojen kirjaamiseen. Se mittaa häiriöajat
pudotuskoukkujen liikkumisesta.
Lähetys /25/
Vanteutuksesta valmistunut sahatavarapaketti siirtyy ketjukuljettimella varaston rullakuljettimelle. Tavaran laadusta riippuen paketti joko nostetaan siltanosturilla sahatavaravaraston varastopohjalle, kyseiselle laadulle ja koolle varattuun paikkaan, tai ajetaan rullakuljettimella ulos, josta se trukilla viedään sahatavarakatokseen tai ulkovarastopohjalle. Sahatavaravarasto on jaettu pituussuunnassa kahteen osaan joilla on oma siltanosturinsa. Kummankin nosturin hoitama alue jakautuu kahteen linjaan. Samaa kokoa ja kosteutta olevaa tavaraa varastoidaan vähintään kaksi pinoa rinnakkain. Pinojen korkeus on enintään seitsemän pakettia. Pinojen kaatumisen estämiseksi sidotaan ne toisiinsa välipuilla neljän ja kuuden paketin jälkeen.
Ulkovarastointiin viedään seksta(VI)-,VI/kl-, pl/vl- ja pl/kl- laadut. Sekstat suojataan muovihupuilla, pl/kl sahatavarakääreellä ja pl/vl suojataan ulkovarastopohjilla pressuilla. Lähetykseen varastosta, suoraan tasaamosta tai pituuspaketoinnista otettava tavara suojataan varastokuljettimella lastausohjeen mukaisesti joko
muovihupulla tai sahatavarakääreellä. Vientitoimitukset tapahtuvat joko auto-laiva tai Railship-toimituksina. Kotimaan kuljetukset hoidetaan pääasiassa autokuljetuksina.
Sahatavaranlähettäjä valmistelee lähetyksen. Hän antaa ohjeet varastomiehille lastaukseen nostettavista tavaroista, niiden suojauksesta ja laivausmerkinnöistä sekä trukille ohjeet mihin tavarat viedään. Sahatavaranlähettäjä kirjaa paketti numerot ylösottopaperille, siirtää pakettinumerot tietokoneella lastausohjeelle ja tulostaa rahtikirjan.
Kunnossapito /25/
Kunnossapito-osasto huolehtii kunnossapitotoimenpiteiden toteuttamisesta sahalla.
Sahan kunnossapito-osaston toiminta-alue alkaa puunvastaanotosta ja jatkuu läpi sahaus- ja käsittelyprosessin päättyen val m istavaravarasto i h i n. My ös alueella toimiva puulevytehdas kuuluu toiminta-alueeseen.
Alueellisesta kunnossapidosta huolehditaan yhden päivämiehen ja kahden vuoromiehen voimin. Tehtävät on jaettu siten, että päivämies huolehtii
puulevylevytehtaan, kuivaamon ja tasaamon kunnossapidosta. Aamuvuorossa oleva vuoromies huolehtii sahan kunnossapidosta ja iltavuorossa oleva vuoromies huolehtii koko toiminta-alueesta. Kaksi vuorosähkömiestä huolehtii alueellisestä
sähkökunnossapidosta.
Rakennuskorjaustyöt tehdään tarpeen mukaan ulkopuolisten urakoitsijoiden toimesta.
Sahan kunnossapidon toimintoihin kuuluvat:
- ennakkohuolto - häiriönselvitys - korjaustoiminnot - seisokkitoiminnot
- tukitoiminnot, varaosahuolto
Koneille ja laitteille on hankittu tuotannon jatkumisen kannalta tärkeimmät varaosat, jotka ovat varastoitu sahan varaosavarastoon.
Kunnossapidon kustannukset jaetaan kustannuspaikkojen avulla sahan, saharakennuksen, kuivaamon, kuivaamorakennuksen, lajittelun ja varaston, lajittelu-varastorakennuksen, toimistotilojen sekä kunnossapidon yhteisiin kustannuksiin.
Siirrot/25/
Sisäisissä siirroissa käytetään ulkopuolisen urakoitsijan pyöräkuormaajia sekä haarukkatrukkeja. Tukkien purku kuorma-autoista sekä sahan syöttö tehdään pyöräkuormaajalla. Haarukkatrukilla ajetaan rimakuormat varastoon, täytetään ja tyhjennetään kuivaamoradat ja kuivaamot,syötetään kuivat rimapaketit lajitteluun, lajittelun rimakuormista vapautuneet ja niputetut väli rimat viedään sahan rimoittamon kuljettimelle, lajittelun tasauspätkät kuljetetaan kippilaatikolla sahan tasotärylle, lastataan sahatavarapaketit kuljetusvälineisiin (junanvaunut, rekat).
Hake, puru ja kuori kuormataan kuorma-autoihin pyöräkuormaajalla. Polttojäte puolestaan ajetaan Lahti Energian hakkuriin pyöräkuormaajalla.
Siirrot jaetaan kustannuspaikkojen avulla tukkikuormaajatöihin, sivutuotelastauksiin, piha-alueiden hoitoon ja haarukkatrukkityöhön.
Markkinointi /25/
Heinolan sahan markkinointi perustuu tukkisuman jakamiseen tuotannonsuunnittelun kautta vakio-, erikois- ja asiakastuotteiksi. Kaupanteko tapahtuu joko omien
myyntikonttoreiden, jakelijoiden tai agenttien välityksellä. Kauppa voidaan solmia joissakin tapauksissa suoraan ostajan kanssa. Kysellyssä tarjouksessa määritellään:
puulaji toimitusaika
laatu toimitusehto
paksuus/leveys maksuehto
määrä hinta
kosteus rahti
paketoi ntitapa muut erikoisohjeet
suojaustapa
Neuvottelun päättyessä kaupasta tehdään yhteenveto, jonka perusteella kauppa syötetään SMV-järjestelmään.
2.5. KUSTANNUSLASKENNAN NYKYPERIAATTEET
Kustannuksia seurataan järjestelmällisesti koko sahan tasolla. Tilinpäätöstä varten laadituista raporteista pyritään johtamaan yksittäisten toimenpiteiden kustannuksia.
Pohjana ovat lähinnä katetuottolaskennan periaatteet. Olennaista on vallitsevan ajattelutavan mukaan tarkastella resurssien kulutusta koko sahan tasolla ja yrittää arvioida tältä pohjalta, mistä muutokset resurssien kulutuksessa johtuvat. Tällöin toimitaan pitkälti kokemuksen varassa. Erikoistuotteiden aiheuttamia vaikutuksia seurataan tuotannossa suhteessa muihin tuotteisiin sinällään melko lailla
satunnaisesti, lisäksi tarkastellaan arvioiden onnistumista tasaamon laatujakaumaraporttien jakaumien avulla.
Tarkempaa laskentaa suoritetaan lähinnä investointien, alihankinnasta päättämisen ( ostetaanko/valmistetaanko ) ja jonkun verran uudentyyppisten erikois- ja
asiakastuotteiden yhteydessä. Tasaamo muodostaa tässä poikkeuksen. Siellä tuotekohtaista kapasiteetin kulutusta seurataan tuotannonohjaustarvetta varten.
Käytetty kustannuspaikkajako mahdollistaa sahan tarkankin osastokohtaisen kustannusten seurannan. Sitä ei kuitenkaan toistaiseksi hyödynnetä.
3. TYÖN TAVOITE JA RAJAUS 3.1. TYÖN TAVOITTEET
Tuotantokoneiston lisäksi asiakassaha tarvitsee ohjaus- ja seurantavälineistön operatiivisen toiminnan ohjaamiseksi. Olennainen osa tätä on luotettava ja
yksikäsitteinen tieto tuotekohtaisesta kannattavuudesta. Koska tällä hetkellä Heinolan sahalla ei ole tapaa hallita tuotekohtaista kannattavuutta, sellainen järjestelmä on sahalle luotava, jotta sahan kannattava toiminta ja toiminnan suuntaaminen tuotekohtaisen kannattavuuden mukaan todella mahdollistuisi.
Työn tavoitteena on luoda perusta järjestelmälle, jolla erityisesti erikois- ja
asiakastuotteiden kustannukset ja sitä kautta kannattavuus kyetään hallitsemaan hinnoittelun ja tuotannon kehittämisen näkökulmasta.
Työssä selvitetään sahan eri toimintojen kustannuksia ja mistä tekijästä ne kulloinkin riippuvat sekä kohdistetaan toimintokohtaiset kustannukset eri tuotteille, tuoteryhmille, asiakkaille ja asetteille. Samalla kohdistetaan syntyvät myyntituotot asianomaisille kohteille. Näiden pohjalta muodostettu malli on kannattavuuden seurantajärjestelmän perusta.
3.2. TYÖN RAJAUKSET
1. Työssä pyritään määrittämään ensisijaisesti tuotekohtaisia kustannuksia nimenomaan markkinoinnin kannalta riittävällä tarkkuudella. Tuotekohtaisten
kustannusten määrittäminen pohjautuu tuotannon kustannusten tuntemiseen asete
ta! tuotekohtaisesti. Työssä toiminnot määritetään suhteellisen karkealla tasolla, jotta järjestelmän monimutkaisuus ei haittaisi järjestelmän ymmärrettävyyttä ja selkeyttä.
2. Tulokset ovat yleistettävissä koskemaan kaikkia sahan tuotteita ja järjestelmän on oltava luotettava sekä asiakas-, erikois- että vakiotuotteille.
3. Työn tulos on kustannuslaskennalleen ja sahatekninen määritys
laskentajärjestelmälle. Se ei sisällä varsinaisia tietojärjestelmämäärityksiä.
4. Työssä tarkastellaan vain suoraan Heinolan sahan vaikutettavissa olevia kustannuksia suurin piirtein ns. käyttökatetasolla.
5. Työssä pohditaan koko kannattavuuden käsitettä, kuitenkin pääpaino on sahan sisäisten kustannusten analysoinnissa. Kannattavuuden toista komponenttia, hintaa, tarkastellaan lähinnä teoreettisesti erilaisten hinnoittelumallien näkökulmasta
suhteessa sahatavarakauppaan. Diplomityössä luodussa mallissa myyntihintoja käytetään annettuna suureena.
6. Työn suoritusosassa tarkastellaan Heinolan sahaa. Suositusosuudessa
järjestelmää voidaan tarkastella myös laajempia sovellutusmahdollisuuksia etsien.
7. Rajausten osalta pohditaan lopuksi mitä epätarkkuuksia tai rajoituksia käytetyt rajaukset aiheuttavat ja millä keinoin järjestelmää voitaisiin näiltä osin tarkentaa ja täsmentää. Lisäksi pohditaan järjestelmän luotettavuutta ja yksikäsitteisyyttä sekä luotettavuuden mittaamista.
4. KANNATTAVUUDEN HALLINNAN TARVE 4.1. LÄHTÖKOHTA
Menestyäkseen yrityksillä on oltava informaatiota niistä tekijöistä, joihin ne voivat vaikuttaa. Perinteinen kustannuslaskenta ei tuo esiin tuottavuuden
parantamismahdollisuuksia. Ratkaisevia päätöksiä tehdään rutiininomaisesti
perustamatta niitä välttämättä tosiasioihin. Menestyksellisten päätösten tekemiseen tarvitaan olennaista ja ajantasalla olevaa informaatiota.
Kannattavuuden hallintajärjestelmällä pitäisi löytää vastauksia James A. Brimsonin kirjassaan esittämiin kuuteen kysymykseen: "Yrityksillä on oltava mahdollisuus vastata täsmällisesti seuraaviin kysymyksiin:
1. Mitkä ovat kunkin tuotantolinjan ja asiakkaan osalta vaikutettavissa olevat (siis välittömästi kohdistettavat) kustannukset ja tuotot?
2. Mikä on kunkin toiminnon kustannusrakenne ottaen huomioon sen kapasiteetin ja miten paljon volyymi voi lisääntyä tai vähentyä kustannusten muuttumatta?
3. Mikä osa kustannuksista on tuottamatonta (tuotteen arvoa lisäämätöntä) ja mikä kunkin toiminnon paras toimintatapa?
4. Miten yleiskustannukset muuttuvat liiketoiminnan muuttuessa? Mitkä kustannukset jäävät pois, jos volyymi vähenee?
5. Millainen on nykyinen kustannusrakenteemme, kapasiteetin hyväksikäyttö ja organisaation toimintatapa kilpailijoihin verrattuna?
6. Miten uudet ja olemassaolevat tuotteet voidaan valmistaa nykyistä pienemmin kustannuksin?" /3 s. 19-20/
4.2. NÄKÖKULMIA KANNATTAVUUDEN HALLINNAN KÄYTTÖMAHDOLLISUUKSIIN Myyntitarjousten tekeminen
Diplomityön pohjalta muodostetun järjestelmän tärkein käyttömahdollisuus on toimia myynnin apuvälineenä erilaisten tuotteiden kannattavuuksien määrittämisessä. Siitä on saatava helposti ja nopeasti tieto, mitä tietyn tuotteen tekeminen maksaa ja
toisaalta siihen voi syöttää toteutuneen tai oletetun hinta-laatujakauman.
Järjestelmään syötettävät parametrit ovat siinä muodossa, että niitä on helppo verrata sahalla toteutuneisiin sahan seurantaraportin pohjalta. Tältä pohjalta voidaan sitten tulevaisuuden parametrejä täsmentää.
Tuotannon suunnittelu
Tuotannon muutosten vaikutukset järjestelmään voidaan ottaa huomioon parametrejä muuttamalla. Tukkisuma, asete-ja tukkikohtainen kannattavuus voidaan määrittää tuntemalla ko. asetteesta tai tukista tulevat tuotteet ja niiden jakaumat. Näiden määrittämiseen tarvittava apuväline on esimerkiksi sahaussimulaattori.
Strateginen johtaminen
Strategiselle johtamiselle järjestelmä tarjoaa aivan uuden apuvälineen. Esimerkiksi markkinoinnin segmentointiin, painopistesegmenttien valintaan, toiminnan
kehittämiseen ja suuntaamiseen ja investointeinneista päättämiseen järjestelmän avulla voidaan luoda hyödyllistä tietoa.
Investointien vaikutuksia voidaan laskea yksinkertaisesti muuttamalla parametrien arvoja arvioitavia laitteita vastaaviksi. Mikäli kysymys on aivan uudenlaisesta toimintatavasta jonkin toiminnon osalta, sille on muokattava omat
laskentaperusteensa ja järjestelmänsä. Tällainen voisi olla esimerkiksi siirtyminen alipainekuivaukseen tai sormijatkosten tekemiseen. Käyttöönotettaessa on tällöin huomioitava myös muutokset parametreihin, raportteihin ja raportointitapoihin.
4.3. ASIAKASSAHAN KUSTANNUSTEN ERITYISPIIRTEITÄ
Asi akassahan kustannukset verrattuna vakiotuotteita tuottavaan eroavat eniten sahan erikois- ja asiakastuotteiden kustannuksia laskettaessa. Tällaisia ovat paksujen
sivulohkojen sahaus vinovannesahalla, pienten erien kuivaus, asiakaslaatujen sahaus ja lajittelu sekä hyvin pienten ja suurten erien lähettäminen. Eräs tyypillinen
suuruusluokaltaan merkittävä kustannus on kuivaus, erityisesti mikä on erikoiskuivana, vientikuivana tai tuoreena myynnin kustannusero. Myös pituuspaketoinnin kustannus vähälokeroisella tasaamolla olisi tärkeää tietää
täsmällisemmin. Samoin varsinkin pienten investointien laskenta perustuu enemmän valistuneeseen arvaukseen kuin tietoihin todellisista kustannuksista. Edelleen
varastointia ja sen aiheuttamia suuria eräkokoja ei nähdä riittävästi kustannustekijänä vaan pikemminkin päinvastoin.
Tukkipiha Sahaus Kuivaus Lajittelu Lähetys Markkinointi Kunnossapito Siirrot Alihankinnat
Kuva 2.1. Eri osastojen osuus sahan kokonaiskustannuksista Sahan sisäisten kustannusten kannalta tärkeimmät toiminnot ovat:
1. Sahaus 2. Lajittelu 3. Kuivaus
Niinpä sahan toiminnan kehittämisessä näiden kustannustehokkuuteen on syytä uhrata kaikkein suurin panos.
Asiakassahan kannalta kriittisiä menestystekijöitä ovat kustannustietoisuudesta nouseva kustannustehokkuus erikois- ja asiakastuotteiden tuottamisessa, mahdollisimman pieni lankeavien laatujen osuus erikoisdimensioissa ja -kuivauksessa, lyhyet läpimenoajat, mahdollisuus toimittaa sahatavaraa juuri asiakkaan tarpeeseen sekä tarkat ja täsmälliset laatumääritteet.
Kustannustehokkuuden arvioimista auttaisi, jos saha tietäisi kunkin tukin, asetteen, tuotteen, tuoteryhmän ja asiakasryhmän suhteellisen kannattavuuden. Tähän tarjoavat välineitä osasto- ja toimintokohtaisen tuottavuuden ja toiminnan laadun mittarit. Analyysin pohjalta voidaan sitten tehdä johtopäätöksiä, mihin suuntaan sahaa kannattaa kehittää.
4.4. KANNAVUUDEN HALLINTAMALLIN KÄYTÖSTÄ
Tuloksia käytettäessä on keskeistä muistaa, minkä kannattavuutta missäkin päätöksentekotilanteessa käytetään. Tuotannon kannattavuuden tarkastelussa
keskeistä on, mikä on yksittäisen tukin tai tukkiluokan kannattavuus ja edelleen näistä muodostuva koko tukkisuman kannattavuus. Tukkikohtaisen kannattavuuden pohjalta voidaan sitten johtaa tuotekohtaisia kannattavuustavoitteita, jotka ovat olennaisen tärkeitä markkinoinnin tavoitteenasettelun kannalta. Itse kannattavuuden
määrittelyssä ja kehittämisessä keskeisellä sijalla on tuote ja tuotteistaminen. Tämä koskee niin tuotannon, markkinoinnin kuin asiakkaidenkin kannattavuuden
määrityksiä. Eri kannattavuuden määritystasot on selvitetty kuvassa 4.1.
Tuotevalikoiman kannattavuus /
Tukkisuman kannattavuus
KUSTANNUS Tuoteryhmän
kannattavuus
Tukkiluokan kannattavuus
HINTA Tuotteen kannattavuus
Tukin kannattavuus
Asiakkaan kannattavuus Asiakassegmentin
kannattavuus
Kuva 4.1.Sahan kannattavuuksia ja niiden yhteyksiä
Tukkisuman, asiakaskunnan ja tuotevalikoiman kannattavuus ovat rinnakkaisia käsitteitä, joilla voidaan mitata koko sahan kannattavuutta sekä toisaalta sahan tason tavoitteita. Tukkiluokan, asiakassegmentin tai asiakkaan sekä tuoteryhmän
kannattavuus ovat komponentteja, joista koko sahan kannattavuus muodostuu. Niiden avulla voidaan asettaa osatavoitteita, joiden toteutuessa koko sahan kannattavuus toteutuu. Niiden tasoa ja toteutumista sekä vaihtoehtoja pohtimalla on mahdollista löytää uusia ratkaisuja sahan kannattavuuden parantamiselle. Käytännön toiminnan ohjaamisen kannalta tärkeimmät käsitteet ovat tukkiluokan ja tukin, asiakkaan ja myyntierän sekä tuotteen kannattavuus. Vertaamalla koko sahan kannattavuutta kirjanpidon antamiin tietoihin voidaan jälkilaskennallisesti tarkkailla järjestelmän tarkkuutta.
5. LASKENTAPERIAATTEEN ESITTELY 5.1. KANNATTAVUUDEN MÄÄRITTELY
Kannattavuuden mittaaminen tapahtuu yleensä tuottojen ja kustannusten erotuksen avulla. Tällöin puhutaan absoluuttisen kannattavuuden mittaamisesta. Kannattavuutta voidaan mitata myös suhteellisen kannattavuuden avulla. Tällöin yrityksen
markkamääräistä tulosta ( eli tuottojen ja kustannusten erotusta ) verrataan johonkin toiseen yrityksen kannattavuutta kuvaavaan suureeseen.
Perinteinen kannattavuuslaskenta on perustunut katetuottolaskentaan. Siinä
kustannukset jaetaan kiinteisiin ja muuttuviin. Tuottojen ja muuttuvien kustannusten erotusta nimitetään katetuotoksi. Kun katetuotosta vähennetään kiinteät kustannukset saadaan selville tulos. Katetuotto ilmoitetaan yleensä joko markkamääräisenä tai kateprosenttina. Jos muuttuvat yksikkökustannukset samoin kuin yksikköhinnatkin pysyvät myynnin vaihteluista huolimatta vakioina, niin markkamääräinen katetuotto suurenee myynnin suuretessa.
Markkamääräinen katetuotto ilmoittaa, miten paljon tuotoista jää kiinteisiin kustannuksiin ja voittoon. /13, 14/
Tässä työssä kannattavuutta tarkastellaan toimintolaskennan teolliseen prosessiin ja erityisesti sahateollisuuteen sovellettujen periaatteiden mukaan. Toimintolaskennassa eri tuotannontekijöiden aiheuttamat kustannukset jaetaan yrityksen toiminnoille niiden todellisen käytön mukaan. Tuotot ovat tuotteista saatua hintaa. Näin tuotteet käyttävät eli kuluttavat toimintoja kerätäkseen lisäarvoa asiakkaalle, josta tämä on valmis
maksamaan tietyn hinnan. /3/
5.2. HINNOITTELU
5.2.1. HINNOITTELUN VAIHTOEHDOT
Hinnoittelu on yleensä ongelma, kun yritys asettaa hintaa ensimmäistä kertaa
esimerkiksi uudelle tuotteelle. Yritykset voivat käyttää kuutta eri perustaktiikkaa niiden hinnoittelussa:
1. Hengissä selviäminen; yrityksen tavoitteena on eri syistä kyetä selviytymään markkinatilanteessa. Hintojen tulee kattaa muuttuvat kustannukset ja ainakin osa kiinteistä kustannuksista, jotta yritys voi pysyä mukana toiminnassa.
2. Hetkellisen voiton maksimointi; yrityksen tavoitteena on maksimoida juuri hinnoitteluhetkellä saatavissa oleva voitto, kassavirta tai investoinnin tuotto ottaen huomioon tuotteen vaihtomahdollisuudet.
3. Hetkellisen liikevaihdon maksimointi; yrityksen tavoitteena on maksimoida saatavissa oleva liikevaihto juuri kyseisenä hetkenä. Tämä vaatii ainoastaan kysynnän ja hinnan riippuvuuden ennustamisen sekä hinnan optimikohdan valitsemista.
4. Myynnin kasvun maksimointi; yrityksen tavoitteena on tällöin maksimoida yksikkömyyntimäärää. Yrityksen asettavat alimman hinnan uskoen suuremman myyntivolyymin johtavan alhaisempiin kustannuksiin tai vähäisempään
kilpailuun tai kilpailunuhkaan.
5. Parhaan mahdollisen hinnan kerääminen; yrityksen tavoitteena on yleensä uudella tuotteella kerätä maksimaalinen tulo tietyiltä segmenteiltä, kysynnän hiipuessa laskea hintaa ja siirtyä uusille segmenteille ja niin edelleen.
6. Tuotteen laatujohtajuus; yrityksen tavoitteena on olla laadullisesti ylivoimainen markkinoilla. Tämä vaatii usein suurempaa panostusta tuotteen
kehittelykustannuksiin, mutta johtaa samalla yleensä myös korkeampiin katteisiin. /2/
5.2.2. SAHOILLE SOPIVAT HINNOITTELUSTRATEGIAT
Vakiotuotteiden osalta hinnoittelustrategiat ovat joko puhtaan hengissä selviytymisen tai hetkellisen voiton maksimoinnin strategia hetkellisestä markkinatilanteesta
riippuen. Selviytymisstrategia vallitsee lähes aina huonojen hintojen aikaan ja vastaavasti hetkellisen voiton maksimoinnin strategiaa käytetään taas kysynnän ollessa huipussaan. Siis hinta on lähes ainoa argumentti.
Erikoistuotteissa hinnoittelustrategioiden pitäisi olla jalostuneempia. Tästä syystä on loogista asettaa hinta vakiotuotteen hinnasta käsin eli eräänlaisella parhaan
mahdollisen hinnan keräysajatuksella. Toinen potentiaalia omaava tapa on laskea kustannuksia lähtien liikkeelle maksimaalisen myynnin kasvun tieltä. Kolmas ja ilmeisesti sahatuotteillekin pidemmän päälle sopivin hinnoittelustrategia on rakentaa
ehdoton laatujohtajuus, joka sitten heijastuu kaikkeen toimintaan sekä saa
asiakkaatkin uskomaan yrityksen tuotteisiin ja sitä kautta maksamaan niistä parempaa hintaa. Tätä kautta tavoitellaan erityisasemaa asiakkaan silmissä.
5.3. KUSTANNUSLASKENNAN MENETELMIÄ
5.3.1. AIHEUTTAMISPERIAATE
Toiminnon kustannukset koostuvat kaikista kustannuksista, jotka aiheutuvat toiminnon tarvitsemista tuotannontekijöistä. Yrityksen sisäinen toiminto avustaa muiden
osastojen toimintoja. Se on toiminto, jota käytetään yhdessä ensisijaisten
tuotannontekijöiden kanssa. Edelleen tuotteille kohdistetaan kaikki niiden käyttämät osuudet kustakin toiminnosta. /3/
5.3.2. TOIMINTOKOHTAISTEN KUSTANNUSTEN MÄÄRITTÄMINEN
13/
Seuraavaksi tarkastellaan toimintokohtaisten kustannusten määrittämistä perustuen James A. Brimsonin ajatuksiin. Hänen mukaansa toimintokohtaisten kustannusten selvittäminen voidaan jakaa seitsemään toisiaan seuraavaan osaan. Nämä ovat:
1. Toimintoanalyysi 2. Elinkaaren määrittely
3. Toimintokohtaisten kustannusten määrittäminen
4. Suorituskyvyn mittayksiköiden määrittäminen 5. Toimintoryhmien kustannusten määrittäminen 6. Kustannusten kohdistaminen raportointikohteelle 7. Tuotekustannusten laskenta
Toimintoanalyysin suorittaminen
Toimintoanalyysin avulla tunnistetaan yrityksen tärkeät toiminnot (sekä tuotanto- että tukitoiminnot), jotta voidaan luoda perusta niiden kustannusten ja suorituskyvyn
riittävän tarkalle määrittämiselle. Toimintoanalyysissa jaotellaan laaja, monimutkainen organisaatio toiminnoiksi, joita on helpompi ymmärtää ja hallita. Toimintojen hallinta antaa yritykselle paremman kuvan siitä, miten se käyttää resurssejaan ja toimiiko jokainen toiminto yritystavoitteiden mukaisesti.
Elinkaaren analyysi
Elinkaaren analyysi luo puitteet tuotteen tai prosessin kustannusten ja suorituksen hallintaan koko elinkaaren ajalta. Elinkaari alkaa asiakastarpeen havaitsemisesta ja jatkuu suunnittelun, tutkimuksen, muotoilun, kehityksen, valmistuksen, käytön, tukitoimintojen, käytöstä poistamisen ja hävittämisen ajan. Eri toimintojen elinkaaren aikaisten riippuvuussuhteiden vuoksi elinkaaren analysointi on tärkeää kustannusten tarkkailemiseksi. Tässä työssä elinkaarianalyysiin ei kiinnitetä erityistä huomiota, vaikkakin luotavaa järjestelmää voi sinällään käyttää hyväksi myös sen tekemisessä.
Toiminnon kustannukset
Toimintokohtaiset kustannukset saadaan kohdistamalla toiminnolle kaikkien sen käyttämien tärkeiden tuotannontekijöiden eli resurssien kustannukset.
Tuotannontekijöitä voivat olla esimerkiksi ihmiset, koneet, kuljetukset, tarvikkeet, tietokonejärjestelmät ja muut kustannuslajeihin kuuluvat resurssit.
Toimintokohtaiset kustannukset ilmaistaan sellaisen toiminnon volyymia kuvaavan mittayksikön avulla, jonka mukaan toiminnon kustannukset välittömimmin vaihtelevat.
Toiminnon tehokkuutta mitattaessa pitää tietää tuotoksen määrä (toimintovolyymi) sekä toimintokustannus.
Toiminnon suorituskyvyn mittarit saadaan yrityksen taloutta ja toimintaa kuvaavista tilastoista.Toimintoihin perustuvassa suorituskyvyn mittauksessa jokainen toiminto analysoidaan, jotta voidaan määritellä, miten tehokkaasti toimitaan, kun mitataan laatua, kustannuksia ja käytettyä aikaa. Jokainen suorituskyvyn mittadimensio yksinkertaisesti kuvaa jotakin toiminnon ominaisuutta.
Suorituskyvyn mittayksiköt tarjoavat tärkeän näkökulman siihen, miten tehokkaasti toiminto auttaa saavuttamaan yrityksen kokonaistavoitteet. Suoritusmitat ovat toisistaan riippuvaisia. Esimerkiksi käytettävän ajan väheneminen vaikuttaa
kustannuksiin, laatuun ja joustavuuteen, koska se vaikuttaa toiminnon suorituksiin.
Tehokkaan kustannusten hallinnan avain on sellaisten muutosten aikaansaaminen, jotka samanaikaisesti parantavat useita suoritukseen vaikuttavia tekijöitä.
Teknologian (tehdaslaitos, koneisto ja informaatiojärjestelmät) kustannukset on tunnistettava, kuvattava ja kohdistettava tuotteisiin, jotka käyttävät kutakin
teknologiaa. Teknologialla tarkoitetaan muutakin kuin pelkkiä koneita. Se sisältää myös ne toimintatekniikat ja organisaatiot, jotka pitävät koneet käynnissä.
Tuotantoteknologiakustannuksia käsitellään välittöminä kustannuksina kuten välittömiä työvoima- ja materiaalikustannuksiakin.
Toimintokustannusten vaiheittaista määrittämistä voidaan kuvata myös kuten kuvassa 5.1.
ASKEL 1 : Valitse kustannusperusta
ASKEL 2: Kohdista tuotannontekijät
ASKEL 3: Määritä mitä toiminnan ominaisuutta mitataan
ASKEL 4: Valitse mittayksikkö
ASKEL 5: Kohdista toissijaiset toiminnot
ASKEL 6: Määritä toimintokohtaiset yksikkökustannukset
Kuva 5.1. Toimintokohtaisten kustannusten vaiheittainen määritys /3 s.175/
Toiminnon kustannukset ovat kaikkien tiettyyn toimintoon kohdistettavissa olevien tuotannontekijöiden kustannusten yhteissumma. Kustannusta pidetään
kohdistettavana, kun toiminnon tuotoksen voidaan osoittaa tulleen välittömästi
käytetyksi tai kulutetuksi toisessa toiminnossa tai lopullisen kustannusten aiheuttajan hyväksi. Kustannus jaetaan, kun se veloitetaan joltain toiselta toiminnolta jollain muulla kuin välittömän kohdistettavuuden perusteella.
Toiminnon kustannusten kohdistaminen
Toiminnon kustannukset ilmaistaan sellaisen toiminnon mitan avulla, joka parhaiten kuvaa toiminnon kustannusten vaihteluita. Esimerkkeinä toiminnon mitasta voidaan mainita konetunnit, tiettyjen toimenpiteiden lukumäärä ja henkilötyötunnit. Toiminto on homogeeninen kustannusten määrä, koska siinä resurssit on osoitettu tietyn
tuotoksen aikaansaamiseen. Homogeenisuus tarkoittaa, että toiminnan volyymin vaihtelua mitataan yhdellä mitalla.
Toiminnon kustannusten käyttäytymisen mallilla tarkoitetaan kustannusten
määräytymistä toiminnon volyymin funktiona. Sitä tarvitaan pyrittäessä ennakoimaan tarvittavien resurssien käyttöä (kustannuksia) tietyn volyymin aikaansaamiseksi.
Jos toiminnon kustannukset eivät ole välittömästi kohdistettavissa toiminnolle, ne jaetaan esimerkiksi ajankäytön, valmistusmäärien tai kokemuksen perusteella.
Jakamisen perustana olevien oletusten tulisi olla testattuja ja dokumentoituja asianmukaisuuden varmistamiseksi.
Toiminnon mittayksikkö ja sen tunnusmerkit
Toiminnon mittayksikkö kuvaa panosta, tuotosta tai jotakin toiminnon fyysistä tekijää.
Sen tunnusmerkit ovat:
1. Ihanteellinen toiminnon mittayksikkö on yksinkertainen ymmärtää, helppo mitata, helposti saatavissa ja välittömässä riippuvuussuhteessa toiminnon tuotannontekijöihin
2. Toiminnon mittayksikön volyymin ja tuotannontekijöiden välillä on oltava välitön riippuvuussuhde. Erottelulla kiinteisiin ja muuttuviin kustannuksiin on suuri vaikutus toiminnon mittayksiköihin. Muutokset resursseissa voivat tapahtua hyppäyksittäin tuotannontekijän lyhyen tai pitkän aikavälin vaikutettavuudesta ja sen kapasiteetista riippuen. Mikäli muutokset vaikuttavat olennaisesti siihen,
miten tehtävät hoidetaan, toiminnon mittayksikön tarkoituksenmukaisuus pitää arvioida uudelleen
3. Toimintomitta on kattavampi käsite kuin välitön tuotannon mitta. Työtuntien ja -kustannusten lisäksi on muitakin toimintomittoja.
4. Määrittelemällä toimintoja koskevan informaation sisältö ja informaation
käyttäjät voidaan arvioida, ovatko tietyt toiminnot käytössä pitkällä ja/tai lyhyellä aikajänteellä. Täsmällinen nykyisten toimintojen ja haluttujen tuotosten
määrittely on erittäin tärkeää näitä tuotoksia tavoiteltaessa.
5. Toimintokohtaisen kustannuksen tuntemisesta on apua suunnittelussa ja budjetoinnissa. Jokainen organisaatioyksikkö analysoidaan, jotta voidaan
