Kuva 4-9. Maiseman ja kulttuuriympäristön valtakunnalliset ja maakunnalliset arvokoh- teet hankealueen ympäristössä (Maanmittauslaitos 2013, Museovirasto 2013, Kainuun liit- to 2013, Suomen ympäristökeskus 2013). Valtakunnallisesti merkittävinä osoitetut koh- teet on nimetty kartalla. Hankealueen sijainti on osoitettu mustalla.
4.3 Kasvillisuus, eläimistö ja luontoarvoiltaan merkittävät kohteet Kasvillisuus ja kääväkkäät
4.3.1
Hankealueella on tehty luontoselvityksiä kesällä 2012 (Helo 2012) ja voimajohtojen reittivaihtoehdoilla kesällä 2013. Seuraavassa on kuvattu hankealueen sekä voimajohto- reittien luonnon nykytilaa edellä mainittujen selvitysten sekä muun käytettävissä olevan tiedon perusteella. Kuvaus luontoselvitysten toteuttamistavasta on esitetty kappaleessa 5.11.
4.3.1.1 Hankealueen kasvillisuus ja kääväkkäät
Hankealue sijaitsee Lumivaaran ylängöllä ja sen korkein kohta yltää noin 383 metrin korkeuteen. Alue kuuluu Kainuun eliömaakuntaan ja on aivan pohjoisboreaalisen ja keskiboreaalisen kasvillisuusvyöhykkeen rajalla. Sääolosuhteiltaan kylmänä ylänkönä ja kasvilajistonsa sekä biotooppiensa perusteella se kuuluu pohjoisboreaaliseen kasvilli- suusvyöhykkeeseen. (Helo 2012)
Alueen metsät ovat pääosin kuusivaltaisia, nuorehkoja tai varttuneita havumetsiä. Talvi- sin alueen Suomen oloissakin poikkeuksellisen paksu lumipeite aiheuttaa runsaasti lu- mivahinkoja puustolle. Suurin osa vaaraselänteen metsistä on 60–70-vuotiasta, viime sotien jälkeen hakkuilla uudistettua talousmetsää. Hakkuuaukkoja, taimikoita ja nuoria talousmetsiä on eniten hankealueen eteläosassa, mutta laajasti myös Lumivaaran poh- joisrinteellä ja paikoittain muuallakin. Vanhimmilla avohakkuualueilla maapohjaa on syväaurattu, uudemmilla pintaa on muokattu laikuttamalla. (Helo 2012)
Hankealueella on niukasti soita ja niistäkin lähes kaikki on ojitettu. Avosuot ovat pie- nehköjä ja pääosin vähäravinteisia. Ainoa melko kookas avosuo on hankealueen koillis- osassa sijaitseva vähäravinteinen Määtänkuljunsuo, joka on reunoiltaan ojitettu. Toinen melko avoin suo on Lakisuo, joka myös on ojitettu. (Helo 2012)
Hankealueella vuonna 2012 tehdyssä kasvillisuuskartoituksessa löydettiin luontodirek- tiivi- ja uhanalaislajistoa tai selvitystyön kannalta muuten huomionarvoista putkilokas- vilajistoa seuraavasti (Helo 2012) (Kuva 4-10):
− Riidenlieko (Lycopodium annonitum), joka kuuluu luontodirektiivin V- liitteeseen, on hyvin yleinen koko hankealueella
− Katinlieko (Lycopodium clavatum), joka myös kuuluu luontodirektiivin V- liitteeseen, on hankealueella melko harvinainen, mutta sitä kasvoi mm. met- sätien pientareella Lumivaaran pohjoisrinteellä lähellä Vaaranrinnanpuroa
− Vaarantunutta purolaaksosammalta (Plagiothecium platyphyllum) tavattiin Vaa- ranrinnan puron varrella
− Vaarantunutta hoikkarölliä (Agrostis clavata) tavattiin hankealueen pohjoisosas- sa Vaaranrinnanpuron alueella neljällä kasvupaikalla
− Vaarantunutta suopunakämmekkää (Dactylorhiza incarnata ssp. incarnata) oli hankealueen lounaisosan Rinnesuolla
− Silmälläpidettäviä kalkkimaariankämmekkää (Dactylorhiza fuchsii) sekä hen- tosaraa (Carex disperma) oli Jänispurolla hankealueen luoteisosassa
− Hentosaraa tavattiin myös hankealueen keskiosassa.
− Hankealueen luoteisosassa Jänispuron lähialueella oli silmälläpidettävää jäkkiä (Nardus stricta)
− Hankealueella tavattiin myös silmälläpidettävää ahokissankäpälää (Antennaria dioica), mutta kasvupaikat eivät sijainneet suunniteltujen voimaloiden rakennus- paikoilla.
Näistä uhanalaisista ja silmälläpidettävistä lajeista ei purolaakasammalta ja kissankäpä- lää lukuun ottamatta ole hankealueelta tiedossa aikaisempia havaintoja. Edellä esitetty- jen uhanalaisten lajien lisäksi hankealueella esiintyy luontoselvitysten mukaan useita Kainuussa harvinaisia tai vähälukuisia putkilokasveja ja runsasta ravinteisuutta vaativia suosammalia. Muilta osin hankealueen kasvisto on tyypillistä ja yleistä kainuulaista la- jistoa, joka ei vaadi erityistä huomioon ottamista hankkeen suunnittelussa. (Helo 2012) Lumivaaran hankealueella kasvistollisesti arvokkaita alueita ovat (Helo 2012):
− vaaran pohjoisrinteen Jänispurojen lehtokorpialue
− vaaran pohjoisrinteen Vaaranrinnanpuro ja sen länsi- ja itäpuolella olevat lehtokorvet
− vaaran etelärinteen laaja, hyvin luonnontilaisena kokonaisuutena säilynyt avoin rin- nesuo Rinnesuo.
Kuva 4-10. Lumivaaran hankealueella luontoselvityksessä vuonna 2012 havaitut uhan- alaiset ja silmälläpidettävät kasvit sekä liito-oravahavainnot. (Helo 2012)
Kääväkkäät
Lumivaaran hankealueella syksyllä 2012 toteutetussa selvityksessä havaittiin 64 kääpä- lajia ja kaksi silmälläpidettävää orvakkalajia. Selvityksessä havaittiin yksi uhanalainen
laji, limiludekääpä (Skeletocutis borealis), joka on hankealueella yleinen. Lisäksi ha- vaittiin kuusi silmälläpidettävää lajia. Erityisesti suojeltavan ja silmälläpidettäväksi luo- kitellun mesipillikäävän esiintymä löytyi Rinnesuon länsipuolelta. Limiludekääpä oli ainoa alueella havaittu uhanalainen vaarantuneeksi luokiteltu laji. Sen esiintymiä löydet- tiin kaikkiaan 19. Sille sopivaa biotooppia sekä ohutta pihlajaa on hankealueella run- saasti. Yhtään vaarantuneeksi luokiteltua kuusella esiintyvää kääväkäslajia ei havaittu.
Aluetta ei todettu erityisen merkittäväksi uhanalaisten kääväkkäiden suojelun kannalta.
(Helo 2012)
4.3.1.2 Voimajohtoreittien kasvillisuus
Voimajohtoreittien kasvillisuutta on kartoitettu maastoselvityksillä kesällä 2013. Kuva- us selvitysten toteuttamistavasta on esitetty kappaleessa 5.11.8.
Lumivaaran tuulivoimahankkeeseen suunniteltu uusi voimajohtolinja (voimajohdon reittivaihtoehto VE2 ja reittivaihtoehdon VE1 alkuosa) kulkee tuulipuistoalueelta itään olemassa olevalle voimajohtolinjalle. Linjan alkupäässä Määtänkuljunsuon itäpuolisen rinteen laella on varttunutta kuusikkoa. Ylärinteellä on laaja hakkuuaukea ja alarinteellä nuorta kuusi-/mäntymetsää. Suunnitellun linjan itäpäässä on ojitettua metsää ja suota.
Seitenoikean voimalaitokselle johtava voimajohtolinja kulkee alavalla maalla Lumivaa- ran ja Karpinvaaran itäpuolella. Voimajohtolinjan alue (reittivaihtoehto VE1) on soinen ja suot on pääosin ojitettu. Soita on voimajohtoreitin pohjoispäässä ravinteisemmalla Mikinsuon ja Matinsuon alueella raivattu pelloiksi ja niityiksi, jotka ovat viljelykäytön loputtua soistumassa uudelleen. Mikinsuon pohjoispuolella on ojitettuja lettorämeitä.
Mikinsuo on keskiosistaan luonnontilaisen kaltainen avoin neva. Karpinvaaran itärin- teellä on rinnesoita, jotka on alaosastaan voimajohtolinjan alueella ojitettu.
Metsät ovat talouskäytössä eikä alueella ole luonnontilaisia metsiä. Tyypiltään metsät ovat pääasiassa sekapuustoisia tuoreita kankaita. Linjan kaakkoispäässä Seitenjärven ja Emäjoen länsipuolella on harjualue, jossa metsä on kuivahkoa mäntykangasta ja harjun päällä kuivaa ja karukkokangasta. Kasvillisuus voimajohdon reittivaihtoehtojen alueella on tavanomaista metsien ja soiden lajistoa. Voimajohtoreiteillä ei havaittu kesällä 2013 toteutetuissa selvityksissä uhanalaista, silmälläpidettävää tai muuten huomionarvoista lajistoa.
Linnusto 4.3.2
Hankealueella kartoitettiin pesimä- ja muuttolinnuston nykytilaa vuonna 2012. Lisäksi tarkasteltiin hankealueen ympäristön linnustollisesti arvokkaita alueita. (Helo 2012) Linnustoselvitysten toteuttamismenetelmät on kuvattu tarkemmin luvuissa 5.11.3.
Pesimälinnusto
Hankealueella tavattiin pesimälinnustoselvityksissä kesällä 2012 kaikkiaan 53 lintulajia, joista 42 tulkittiin alueella pesiviksi. Reviirejä havaittiin yhteensä 926 ja keskimääräi- nen lintutiheys alueella oli 190 paria/km2, mikä on korkea hankealueen kaltaiselle vaa- ra-alueelle. (Helo 2012)
Hankealueella havaittiin pesivän kolme vaarantuneeksi luokiteltua lajia; keltavästäräkki, sinipyrstö ja pohjansirkku. Lisäksi alueella havaittiin pesivän viisi silmälläpidettävää la-
jia; riekko, teeri, metso, sirittäjä ja kuukkeli. Lintudirektiivin liitteen I lajeja havaittiin seitsemän. (Helo 2012)
Tavatuista lintulajeista merkittävin on sinipyrstö, jolle sopivia vanhoja kuusimetsiä si- jaitsee hankealueella. Lumivaaralla vuonna 2012, ja muualla Kainuun vaarajakson alu- eella viimevuosina, todetut parimäärät ja pesimätiheydet ovat suurimpia Venäjän ulko- puolisessa Euroopassa koskaan todettuja. Tämä kertoo lajin kannan voimakkaasta kas- vusta sen levinneisyyden länsiosassa sekä vaarajakson kuusikoiden suuresta merkityk- sestä sinipyrstölle. (Helo 2012)
Pohjansirkulle ja keltavästäräkille sopivaa elinympäristöä on hankealueella erittäin vä- hän. Hankealueella ei tavattu kesän 2012 aikana yhtään paikkalintupöllön pesää tai pe- sintäpaikkaa, eikä alueella tapahtunut yhtään päiväpetolinnun onnistunutta pesintää.
(Helo 2012)
Selvitysalueella on useita teeren soidinpaikkoja. Suurin niistä, 30–40 kukon soidin, on alueen etelärajan hakkuuaukoilla. Määtänkuljunsuolla, Vaaranrinnanpuron alueen hak- kuuaukolla ja hankealueen länsipuolella olevalla Lakisuolla on 15–20 kukon soitimia.
Hakkuuaukkojen soidinpaikat eivät ole metsittymisen vuoksi pysyviä. Metsittyminen uhkaa myös ojitettua Lakisuota. Hankealueella riekkokanta on kainuulaisittain poikke- uksellisen vahva, mutta lajilla ei ole pitkällä aikavälillä pysyviä pesimäpaikkoja, joita olisi tarve suojella. (Helo 2012)
Muuttolinnusto
Kevätmuuton tarkkailussa hankealueella havaittiin yli 8 000 lintua ja syysmuuton tark- kailussa 2 000, joista muuttavia oli noin 1 200. Suurikokoisia lintuja havaittiin kevään aikana 569, joista alueen läpi kulki 335. Selviä kapeita muuttolinjoja ei ollut havaitta- vissa. Lumivaaran alueen kevätmuuton pääsääntöinen muuttolinja kulki vaaran lakialu- een kaakkoispuolelta koilliseen ja pohjoiskoilliseen. Kevätmuuton aikana Lumivaaran hankealueen seurantapisteeltä nähty muutto kiersi suurelta osin vaaran metsäisen laki- alueen. Alueen kaakkois- ja lounaispuoleisilla vaara-alueilla oli ilmeisesti samankaltai- nen vaikutus lintumuuttoon. Kevätmuuton aikana Lumivaaralle ohjautuu muuttoa lä- heisten vaarojen vaikutuksesta ja linnut ylittävät hankealueen pääosin alueen eteläosas- sa. Tarkkailussa havaittiin varpuslintuja, petolintuja sekä pieniä määriä hanhia, joutse- nia, kurkia ja kahlaajia. (Helo 2012)
Hankealueen ulkopuolinen havaittu muutto kulki pääosin hankealueen lounaisosassa si- jainneen havaintopisteen itäpuolelta, mutta myös etelässä liikkui lintuja, jotka eivät tul- leet alueelle. (Helo 2012)
Syksyllä muutto ohjautuu pääasiassa hankealueen ohi. Syysmuuton osalta tarkkailussa havaittiin pieniä määriä petolintuja ja varpuslintuja liikkuvan hankealueen eteläosan lä- pi. Syksyn havaintopisteeltä, joka sijaitsi hankealueen eteläosassa, näkyvyys hankealu- een ulkopuolelle oli huono, joten mahdollisia alueen itä- ja länsipuolisia muuttoreittejä ei pystytty todentamaan. Hyrynsalmella toteutettujen muiden lintujen syysmuuton tark- kailujen perusteella (muun muassa Iso Tuomivaaralla) oli syksyn aikana nähtävissä, että linnut eivät pääsääntöisesti lähde ylittämään metsäistä vaaran lakialuetta, vaan kiertävät sen rinteitä ja rinteillä olevia hakkuuaukkojen alareunoja pitkin. Selviä kapeita muutto- linjoja ei ollut havaittavissa. Alueen syksyinen merkitys lintujen muutolle oli erittäin pieni. Ainoastaan maakotkia havaittiin enemmän kuin keskimääräisestä satunnaisesta havainnointipisteestä. (Helo 2012)
Hyrynsalmen alueella vaarajakson merkityksestä lintujen muutolle on hyvin vähän ai- kaisempia tietoja. Yksittäishavaintojen perusteella tiedetään, että petolinnut hyödyntävät ainakin ajoittain vaaran rinteiden nosteita. Vielä selvemmin on ollut havaittavissa, että hanhet ja joutsenet pyrkivät väistämään jyrkkämuotoisten ympäristöään korkeampien vaarojen huiput. Lumivaaran ympäristössä ei ole suurien lintujen merkittäviä muutonai- kaisia ruokailu- ja levähdysalueita. Alueen itäpuolella, noin kymmenen kilometrin pääs- sä, kulkee Emäjoki. Sekä hanhet että joutsenet seuraavat sitä syksyllä ja keväällä. (Helo 2012)
Voimajohtoreittien linnusto
Voimajohtoreittien pesimälinnustoa kartoitettiin kesällä 2013 linjalaskennoin kaikkiaan 12 päivän aikana. Kartoituksissa keskityttiin lajien lisäksi linnuston kannalta tärkeiden luonnontilaisten biotooppien kartoittamiseen.
Uuden voimajohdon (voimajohdon reittivaihtoehdon VE1 alkuosa ja vaihtoehto VE2) alueella havaittiin kaikkiaan yhdeksän lintulajia. Suojelullisesti merkittävimpiä havain- toja olivat sinipyrstö (uusimman uhanalaisuusluokittelun mukaan vaarantunut eli VU) ja teeri (EU:n lintudirektiivin liitteen I ja Suomen erityisvastuulaji). Sinipyrstöreviiri sijait- see Määtänkuljun lounaisrinteessä aivan Määtänkuljunsuon eteläreunalla vanhassa kuu- sikossa. Luonnontieteellisen keskusmuseon rengastustoimistolta saatujen tietojen mu- kaan voimajohdon reittivaihtoehtojen alueella ei sijaitse petolintujen pesiä (Honkala 2013).
Olemassa olevan voimajohdon levennysalueella (vaihtoehdon VE1 loppuosa) havaittiin kaikkiaan seitsemän pesivää lintulajia. Suojelullisesti arvokkaimmat lajit olivat si- nisuohaukka (uusimman uhanalaisuusluokittelun mukaan vaarantunut eli VU) ja poh- jansirkku (uusimman uhanalaisuusluokittelun mukaan vaarantunut eli VU). Si- nisuohaukka (varoitteleva pari) ja pohjansirkkupoikue havaittiin Rytisuon kaakkoiskul- mauksessa.
Muu eläimistö 4.3.3
Liito-orava
Liito-oravalle potentiaalisia elinalueita kartoitettiin ilmakuvatarkasteluin sekä hankealu- eella vuonna 2012 ja voimajohdon reittivaihtoehtojen alueella vuonna 2013 toteutettu- jen maastotarkastusten avulla. Esiintymisalueensa länsireunalla Suomessa elävä liito- orava kuuluu EU:n luontodirektiivin liitteen IV (a) eläinlajeihin, joiden luonnossa ha- vaittavien lisääntymis- ja levähdyspaikkojen heikentäminen on luonnonsuojelulain 49§:n mukaan kielletty. Liito-orava on maassamme rauhoitettu luonnonsuojelulain no- jalla ja luokiteltu uhanalaisuusarvioinnissa (Rassi ym. 2010) vaarantuneeksi (VU).
Selvityksissä havaittiin yksi liito-oravan elinpiiri, joka sijaitsee hankealueen pohjoisra- jalla (Kuva 4-10). Havaittu liito-oravan elinpiiri ei sijaitse voimalapaikkojen välittömäs- sä läheisyydessä. Elinpiirin oletetaan jatkuvan hankealuetta ympäröivälle vanhan met- sän alueelle. Hankealueella todettiin sijaitsevan myös muita lajille sopivia elinympäris- töjä, mutta niiltä ei vuoden 2012 selvityksissä havaittu merkkejä liito-oravista. Muualla hankealueella liito-oravan esiintyminen on varsin epätodennäköistä. (Helo 2012)
Voimajohdon reittivaihtoehtojen alueelta ei tehty havaintoja liito-oravasta eikä reittien alueella ole liito-oravalle sopivia elinympäristöjä.
Ympäristöhallinnon rekisteritiedoissa (Hertta-tietokanta, Ympäristöhallinto 2013) ei ole aiempia merkintöjä liito-oravasta hankealueella.
Lepakko
Lepakoiden esiintymistä Lumivaaran hankealueella selvitettiin kesällä 2012 suunniteltu- jen voimaloiden sijaintipaikkojen ympäristössä (Helo 2012). Suomessa tavattavat lepa- kot kuuluvat luontodirektiivin liitteen IV (a) lajeihin, joiden lisääntymis- ja levähdys- paikkojen hävittäminen ja heikentäminen on kielletty luonnonsuojelulain 49 §:n 1 mo- mentissa. Suomi on ratifioinut vuonna 1999 EUROBATS-sopimuksen, jonka mukaan esimerkiksi lepakoiden tärkeät ruokailualueet tulisi ottaa huomioon maankäytön suun- nittelussa.
Kainuun alueelta on hyvin vähän lepakkotietoutta. Lepakoiden esiintymisestä hankealu- eella ei ole aikaisempaa tietoa. Kainuun sijainti pohjoisessa sisämaassa vähentää lepak- kohavaintojen todennäköisyyttä ja rajaa löydettävissä olevaa lajistoa nykytiedon mu- kaan merkittävästi. Todennäköisimmät Kainuun alueella esiintyvät lajit ovat pohjanle- pakko, vesisiippa, viiksisiippa ja isoviiksisiippa. Pohjanlepakosta tehdään vuosittain runsaasti havaintoja eri puolilla Kainuuta, mutta muista lajeista on vain yksittäisiä ha- vaintoja. Lajeista suurin törmäysriski on pohjanlepakolla. Se ei karta avoimia alueita ja saalistaa selvästi muita mainittuja lajeja korkeammalla, pääsääntöisesti kuitenkin selväs- ti voimaloiden lapakorkeuden alapuolella. (Helo 2012)
Hankealueella todennäköisimmin tavattavan lajin, pohjanlepakon, potentiaalisimmat saalistusbiotoopit, kuten tielinjat ja soiden sekä hakkuuaukkojen reunat, tutkittiin detek- torilla vuonna 2012. Alueella ei kartoituksissa havaittu yhtään lepakkoa. Selvitysten pe- rusteella alueella ei ole merkitystä lepakoiden kannalta. Hankealueella ei ole merkittäviä lepakoiden lisääntymis- ja levähdysalueiksi kelpaavia kohteita, mutta alueella sijaitsee yksittäisiä kolopuita. Muualla hankealueella lepakon esiintyminen on varsin epätoden- näköistä. (Helo 2012)
Muut nisäkkäät
Muiden nisäkkäiden esiintymistä seurattiin hankealueen luontoselvitystöiden yhteydessä kesällä 2012 sekä lisäksi alueen nisäkäslajistoa tutkittiin kirjallisuuden pohjalta (Helo 2012).
Hyrynsalmen kunta kuuluu kokonaisuudessaan poronhoitoalueeseen. Poronhoidon seu- rauksena suurpetojen määrä kunnan alueella ja sille sijoittuvalla Lumivaaran hankealu- eella on ollut alhainen. Aivan viime vuosina suurpetojen määrä alueella on jonkin ver- ran kasvanut, mutta vielä nykyäänkin petoja pyritään hävittämään alueelta metsästyk- seen oikeuttavien poikkeuslupien valtuuksin. (Helo 2012)
Luontodirektiivin liitteeseen IV kuuluvasta karhusta (Ursus arctos) ei alueelta löytynyt uusia merkkejä selvitystöiden aikana. Lumivaaran lakialueelta tavattiin kuitenkin kaksi karhun muutamia vuosia sitten hajottamaa muurahaispesää, joten ainakin ajoittain han- kealueella liikkuu karhuja. (Helo 2012)
Susi (Canis lupus) kuuluu luontodirektiivin IV lajeihin. Susien liikkuminen poronhoito- alueella on viime vuosina lisääntynyt poronhoitoalueen eteläpuolisen kannankasvun
myötä. Keväällä 2012 nähtiin Lumivaaran lakialueen tuntumassa lumella todennäköiset sudenjäljet. Muita merkkejä lajista ei alueella selvitysten aikana nähty. (Helo 2012) Ilves (Lynx lynx) kuuluu direktiivin liitteen IV lajeihin. Kainuun vaara-alueiden ilves- kanta on viime vuosina vahvistunut. Myös Hyrynsalmen vaaroilla on jonkin verran il- veksiä. Selvitystöiden yhteydessä ei Lumivaaran alueella kuitenkaan tavattu ilvestä eikä löydetty lajin olemassaolosta merkkejä. (Helo 2012)
Lumivaaran hankealueella ei ole järviä, lampia eikä jokia. Hankealueen purot ovat pie- nehköjä ja melko vähävetisiä, joten on epätodennäköistä, että puroilla olisi direktiivin liitteeseen IV kuuluvan saukon (Lutra lutra) pesimäpaikkoja. On kuitenkin mahdollista, että purot ainakin alaosiltaan kuuluvat saukkojen elinpiiriin. Selvitystöiden aikana sau- koista ei tavattu merkkejä. (Helo 2012)
Direktiivin liitteen II lajistoon kuuluva ahma (Gulo gulo) on Hyrynsalmella harvalukui- nen. Hankealueella ei selvitystöiden aikana tavattu merkkejä ahmasta. (Helo 2012) Direktiivin liitteen II lajistoon kuuluva näätä (Martes martes) ilmeisesti esiintyy hanke- alueen metsissä pysyvästi, vaikka siitä ei tehty selvitystöiden yhteydessä havaintoja.
(Helo 2012)
Muista nisäkkäistä hirviä (Alces alces) on Lumivaaran hankealueella ympäri vuoden.
Vaaran lakialue on hirvelle liian karu eikä kuusivaltaisena tarjoa etenkään talvella riittä- västi ravintoa. Kesän selvitystöissä hirvi nähtiin pari kertaa selvitysalueen eteläosan hakkuuaukolla. Muualla hankealueella on harvakseltaan hirvien vaurioittamia nuoria haapoja ja muuta puustoa. (Helo 2012)
Viitasammakko
Viitasammakon esiintymistä seurattiin hankealueen muiden selvitystöiden yhteydessä kesällä 2012 (Helo 2012). Viitasammakon kantojen oletetaan kärsivän maa- ja vesira- kentamisesta, ojituksista ja niitä seuraavasta elinalueiden kuivumisesta, elinympäristön happamoitumisesta ja kemikalisoitumisesta, ilmastonmuutoksesta ja UV-säteilyn lisään- tymisestä (Ympäristöministeriö 2010). Suomessa lajia ei ole luokiteltu uhanalaiseksi. Se kuuluu kuitenkin EU:n luontodirektiivin liitteen IV lajeihin, minkä vuoksi lajin esiinty- minen selvitettiin Lumivaaran hankealueella.
Hankealueelta ei löytynyt viitasammakkoa. Viitasammakkoselvityksen perusteella voi- daan todeta, että hankealueella ei ole pysyviä viitasammakon elinpiirejä. (Helo 2012)
Suojelualueet ja muut luontoarvoiltaan erityisen merkittävät kohteet 4.3.4
4.3.4.1 Suojelualueet
Hankealueen länsipuolella sijaitsee Natura 2000 -alue Säkkisenlatvansuo - Jännesuo - Lamminsuo ja Peuravaara. Yhteistä rajaa hankealueella sekä Natura-alueella on hieman yli kaksi kilometriä.
Muita alle 15 kilometrin etäisyydellä hankealueesta tai voimajohdon reittivaihtoehdoista sijaitsevia Natura 2000 -alueita ovat Raiskion Rutju (FI1200003) noin 3,5 kilometriä hankealueesta koilliseen, Paljakka ja Latvavaara (FI1200056) noin 5–13 kilometriä hankealueesta luoteeseen, Vorlokki (FI1200058) noin kuusi kilometriä hankealueesta pohjoiseen, Pölhövaara (FI1200057) noin yhdeksän kilometriä voimajohtoreitistä itään,
Pirunkirkon aarnialue (FI1200409) noin 13 kilometriä hankealueesta luoteeseen, Nää- täsuo (FI1200467) noin 13 kilometriä hankealueesta luoteeseen sekä Kitkansuo (FI1200053) noin 14 kilometriä voimajohtoreitistä (VE2) koilliseen. Kaikki edellä mai- nitut Natura 2000 -alueet ovat SCI alueita eli ne on suojeltu luontodirektiivin perusteella (Ympäristöhallinto 2013). Säkkisenlatvansuo – Jännesuo – Lamminsuo ja Peuravaara Natura-alue, jonka suojeluperusteisiin hankkeesta mahdollisesti arvioidaan kohdistuvan vaikutuksia, on kuvattu myöhemmin tässä luvussa.
Hankealueen ympärillä on sekä valtion että yksityisten mailla olevia luonnonsuojelualu- eita. Luonnonsuojelualueiden ja Natura-alueiden rajaukset ovat osin päällekkäisiä (kuva 4-11). Luonnonsuojelualueita valtion mailla ovat Säkkisenlatvansuo - Jännesuo - Lam- minsuo soidensuojelualueet sekä Paljakka ja Latvavaara luonnonpuistot. Lähimpien luonnonsuojeluohjelmiin kuuluvien alueiden rajaukset ovat pääosin päällekkäisiä Natu- ra 2000-alueiden kanssa. (Ympäristöhallinto 2013)
Hankealueen lähellä ei ole kansainvälisesti arvokkaita lintualueita (IBA). Lähin kansal- lisesti arvokas lintualue (FINIBA) on Säkkisenlatvasuo - Jännesuo - Lamminsuo, joka sijaitsee välittömästi hankealueen länsipuolella (kuva 4-11). Seuraavaksi lähimmät kan- sallisesti arvokkaat lintualueet lähimmillään 3,5 kilometrin päässä sijaitsevat Vorlokki, Raiskion Rutju, Paljakka ja Latvavaara, jotka kuuluvat Kainuun vaarajakson metsät FINIBA-alueeseen. Kainuun vaarajakson metsät -alueen kriteerilajeja ovat pohjantikka, sinipyrstö, pikkusieppo ja kuukkeli. (Birdlife 2013) Voimajohto kulkee lähimmillään 1,2 kilometrin etäisyydellä Säkkisenlatvasuo – Jännesuo - Lamminsuo FINIBA-alueesta ja etäisyys muihin FINIBA-alueisiin on yli 2,8 kilometriä.
Kuvassa 4-11 on esitetty hankealueen sijainti suhteessa lähimpiin luonnonsuojelu- ja Natura 2000-alueisiin.
Kuva 4-11. Hankealueen sijainti suhteessa lähimpiin luonnonsuojelu- ja Natura 2000 - alueisiin.
Seuraavassa on kuvattu hankealueen ja voimajohdon reittivaihtoehtojen läheisyydessä sijaitseva Natura-alue (Säkkisenlatvansuo - Jännesuo - Lamminsuo ja Peuravaara), jon- ka suojeluperusteisiin hankkeesta mahdollisesti arvioidaan kohdistuvan vaikutuksia.
Säkkisenlatvansuo - Jännesuo - Lamminsuo ja Peuravaara
Säkkisenlatvansuo - Jännesuo - Lamminsuo ja Peuravaara (FI1200055) Natura 2000- alue on suojeltu luontodirektiivin nojalla (SCI). Alue on kooltaan 687 hehtaaria. Säk- kisenlatvansuo, Jännesuo ja Lamminsuo kuuluvat soidensuojelualueeseen (Ympäristö- hallinto 2013). Peuravaaralla on ikikuusikkoa, joka kuuluu vanhojen metsien suojeluoh- jelmaan. Peuravaaran alueen suojelu on toteutettu luonnonsuojelulain nojalla. Alueella on reheviä lehtoja ja rinnesoita, joissa esiintyy uhanalaisia kasvilajeja. Vaaran laella puustomaisema on harvaa.
Peuravaara on merkittävä sinipyrstöjen esiintymisalue ja siellä on vahvat vanhan metsän lajien kannat (muun muassa palokärki, pikkusieppo, pohjantikka, idänuunilintu, peuka- loinen ja puukiipijä) (KLY, arkisto 2012).
Natura-alueen suojeluperusteina ovat seuraavat luontodirektiivin liitteen I luontotyypit (priorisoidut paksunnoksin):
− Humuspitoiset lammet ja järvet 0 %
− Vuorten alapuoliset tasankojoet, joissa on Ranunculion fluitantis ja Callitricho- Batrachium-kasvillisuutta 0 %
− Vaihettumissuot ja rantasuot 0 %
− Fennoskandian lähteet ja lähdesuot 1 %
− Letot 0 %
− Aapasuot 35 %
− Kasvipeitteiset silikaattikalliot 0 %
− Luonnontilaiset tai niiden kaltaiset kuusivaltaiset vanhat metsät 45 %
− Luonnontilaiset tai niiden kaltaiset mäntyvaltaiset vanhat metsät 12 %
− Luonnontilaiset tai niiden kaltaiset vanhat havupuusekametsät 2 %
− Luonnontilaiset tai niiden kaltaiset vanhat havu-lehtipuusekametsät 0 %
− Boreaaliset lehdot 5 %
− Fennoskandian metsäluhdat 0 %
− Mäntyvaltaiset puustoiset suot 0 %.
Natura-alueelta on lueteltu seuraavat lintudirektiivin liitteen I lintulajit:
− kapustarinta Pluvialis apricaria
− kurki Grus grus
− lapinpöllö Strix nebulosa
− laulujoutsen Cygnus cygnus
− liro Tringa glareola
− palokärki Dryocopus martius
− pikkusieppo Ficedula parva
− pohjantikka Picoides tridactylus
− suokukko Philomachus pugnax.
4.3.4.2 Arvokkaat luontokohteet
Hankealueella ei esiinny luonnonsuojelulain (luonnonsuojelulaki 1996/1096 § 29) mu- kaisia luontotyyppejä. Metsälain mukaisista erityisen tärkeistä elinympäristöistä (metsä- laki 1996/1093 § 10) alueella esiintyy pienvesien välittömiä lähiympäristöjä, puustoisia soita ja reheviä korpia sekä pienialaisia lehtoja. Vesilain mukaisista luontotyypeistä (ve- silaki 2011/587 2. luku § 11) alueilla esiintyy pieniä puroja ja lähteitä. Kuvassa 4-12 on esitetty vesi- ja/tai metsälakikohteita. (Helo 2012)
Kuva 4-12. Metsä- ja vesilain mukaiset kohteet ja niiden aluerajaukset. Lähteet on esitetty pistetietoina. (Helo 2012)
Erityisesti puronotkoissa ja niiden ympäristöissä esiintyy pienialaisia luonnontilaisen kaltaisia vanhoja tuoreita ja lehtomaisia kangasmetsiä. Tuoreet vanhat kuusivaltaiset kankaat on luokiteltu vaarantuneeksi (VU) luontotyypiksi pohjois-boreaalisen metsä- kasvillisuusvyöhykkeen alueella. Alueen kuusivaltaiset kankaat ovat puronotkojen ym- päristöjä lukuun ottamatta metsätalouskäytössä. Pohjois-Suomessa vaarantuneiksi luoki- telluista suotyypeistä alueella esiintyy pienialaisia lähdelehtokorpia, jotka kaikki tulkit- tiin selvitysten yhteydessä metsälakikohteiksi. (Helo 2012)
Lumivaaran etelärinteellä sijaitsee Keski-Kainuussa poikkeuksellisen edustava Rin- nesuo, jonka ylimmällä ja alimmalla osalla on korkeuseroa 30 metriä. Suo on hyvin muutoksilta säilynyt arvokas kokonaisuus. Rinnesuo on Lumivaaran pohjoisrinteen pu- rojen ja alueen lähteiden ohella selvitysalueen arvokkain luontokohde. Lumivaaran ete-
lärinteessä on kolme pienempää, alle hehtaarin laajuista nimetöntä rinnesuota. Kaikki neljä suota ovat metsälakikohteita ja niiden alueiden lähteet ja purot vesilakikohteita.
(Helo 2012)
Hankealueen lounaisosassa sijaitsevat nevat ovat maisemallisesti edustavia kokonai- suuksia. Näillä soilla on korkeuseroa suon ylä- ja alaosan välillä noin 10 metriä. Hanke- alueen kaakkoisosassa olevat suot ovat vähäravinteisia sararämeitä ja korpia ja pohjois- osassa lettorämeitä. (Helo 2012)
Pohjois-Suomen alueella uhanalaisiksi määritellyt luontotyypit alueella sijoittuvat pu- ronotkojen ympäristöön ja ne ovat suurelta osin alueen metsälakikohderajausten sisällä.
Edellä mainittujen luonnon monimuotoisuuden kannalta arvokkaiden luontotyyppien li- säksi hankealueella ei ole muita huomionarvoisia luontotyyppikohteita. (Helo 2012)
Voimajohdon reittivaihtoehtojen luontokohteet
Mikinsuo olemassa olevan voimajohtolinjan pohjoisosassa voimajohdon reittivaihtoeh- dossa VE1 on metsälain (10 §) mukainen erityisen tärkeä elinympäristö, vähäpuustoinen suo (Kuva 4-13). Olemassa olevalla voimajohtolinjalla ja suunnitellulla voimajohdon reittivaihtoehdolla VE2 ei ole muita erityisiä luontoarvojen kannalta merkittäviä kohtei- ta.
Kuva 4-13. Mikinsuon sijainti suhteessa hankealueeseen ja sähkönsiirtoreitteihin.
4.4 Maa- ja kallioperä sekä vesistöt
Kallioperä hankealueella on pääosin ortokvartsiittia (Geologian tutkimuskeskus 2013a).
Hankealueella tai sen välittömässä läheisyydessä ei sijaitse arvokkaita kallio- tai mo- reenialueita (Ympäristöhallinto 2013).
Hankealueen maapohja on pääosin kuivahkoa tai hikevää, vähä- tai melko vähäravin- teista moreenikangasta. Etupäässä moreeniaines on vähä- ja pienikivistä, minkä takia maanpinta on tasaista ja helppokulkuista. Paikoin moreenin kivet ovat kuitenkin suuria ja joissakin paikoin myös pinnassa. Viimeisten vuosien ja vuosikymmenten aikana uu- distettujen metsäalueiden maapohjaa on muokattu voimakkaasti. (Helo 2012)
Geologian tutkimuskeskuksen geokemiallisen ympäristövaikutuskartan mukaan hanke- alueella ja voimajohdon reittivaihtoehtojen alueilla moreeni voi sisältää tavanomaista enemmän nikkeliä. Arseenin pitoisuudet eivät ole tavanomaista suurempia. (Geologian tutkimuskeskus 2013b) Hankealueella tai sen lähiympäristössä ei sijaitse mustaliuske- alueita pohjavesialueilla. (Geologian tutkimuskeskus 2013b) Geologian tutkimuskes- kuksen sulfaattimaiden esiintymiskartan (Geologian tutkimuskeskus 2013c) perusteella hankealueella ei todennäköisesti esiinny sulfaattimaita. Sulfaattimaiden esiintyminen alueella voidaan tarvittaessa varmistaa alueen geoteknisten tutkimusten yhteydessä, te- kemällä maaperäkairauksia ja ottamalla alueelta maaperänäytteitä. Sulfaattimaat voivat syövyttää betoni- ja teräsrakenteita ja niiden geotekniset ominaisuudet ovat korkean lie- jupitoisuuden vuoksi huonot (Auri 2012).
Hankealueella tai voimajohdon alueella ei sijaitse pohjavesialueita (Ympäristöhallinto 2013).
Hankealueella ei sijaitse järviä tai lampia. Alueella on kaksi lähes luonnontilaisena säi- lynyttä puroa, Jänispuro ja Vaaranrinnanpuro. Hermikkipuron lähialueet ovat voimak- kaasti ojitetut. Rinnesuolta kaakkoon laskeva Sopasenpuro lähiympäristöineen on melko luonnontilainen. Lisäksi Rinnesuon lounaiskulmassa sijaitsee vanhan metsän korpi, jos- sa Rinnesuon vesiä laskee muutaman kymmenen metrin pituisessa, portaittain useita metrejä putoavassa pienessä purossa lounaaseen Lakisuolle. (Helo 2012)
Hankealueella paikannettiin luontoselvityksessä 35 lähdettä. Osa niistä on avovetisiä, osa lähes umpeen kasvaneita. Kuvassa 4-12 on esitetty vesilakikohteiksi määriteltyjä lähteitä. Luonnontilaiset lähteet, sekä niihin liittyvät purot ovat sekä vesilain että metsä- lain suojaamia. (Helo 2012)
4.5 Liikenne
Tuulipuiston pohjoispuolella kulkee Lietekyläntie noin neljän kilometrin etäisyydellä, kaakkoispuolella Vanhatie noin viiden kilometrin etäisyydellä sekä länsipuolella Peura- vaarantie noin neljän kilometrin etäisyydellä. Hankealueen itäpuolella noin 13 kilomet- rin etäisyydellä kulkee Heinola – Sodankylä -valtatie (Vt 5).
Hankealueesta noin kahdeksan kilometriä itään kulkee rautatie, jolla tavaraliikenteen määrä oli vuonna 2011 noin 242 000 tonnia. (Liikennevirasto 2013a)
Hankealueen lähiympäristössä sijaitsevat tiet ja niiden keskimääräiset liikennemäärät (ajoneuvoa vuorokaudessa) on esitetty kuvassa 4-14.
Kuva 4-14. Hankealueen ja voimajohdon reittivaihtoehtojen läheisyydessä sijaitsevat tiet ja niiden liikennemäärät (vuoden keskimääräinen ajoneuvoliikenne, ajoneuvoa vuorokaudessa) (Liikennevirasto 2013a). Hankealueen rajaus esitetty mustalla katko- viivalla, voimajohdon alustavat reittivaihtoehdot värikkäillä katkoviivoilla (VE 1 = sininen, VE 2 = punainen).
4.6 Ilmasto ja ilmanlaatu
Vallitseva tuulensuunta hankealueella on lounaasta. Tuulennopeudet hankealueella 100, 120 ja 140 metrin korkeuksilla ovat 7,0; 7,3 ja 7,6 m/s. (Suomen tuuliatlas 2011)
Ilmanlaatu Kainuussa on parantunut viimeisten vuosikymmenien aikana ilmaan johdet- tavien päästöjen vähennyttyä. Kainuussa ilmanlaatuun vaikuttavat paikallisten toimijoi- den lisäksi kaukokulkeutumana tulevat päästöt, jotka näkyvät kohonneina taustapitoi- suuksina. (Kainuun ympäristökeskus 2008) Hankealueen lähialueilla ei sijaitse toimin- nassa olevia ilmanlaadun mittausasemia. (Ilmatieteen laitos 2013)
4.7 Melu
Lumivaaran alueen nykyinen ympäristömelu koostuu pääsääntöisesti paikallisteiden (Vanhatie sekä muut pienemmät paikallistiet) päivä- ja yöaikaisesta tieliikennemelusta sekä päiväaikaan mahdollisesti esiintyvistä metsätyökoneiden äänistä. Tieliikenteen me- lutilanne tarkistettiin Tiehallinnon Pohjois-Pohjanmaan ja Kainuun liikennemääräkar- tasta 2012 (Liikennevirasto 2013), jonka avulla laskettiin pohjoismaisen tieliikenneme- lumallin mukainen tilanne. Mallin tulosten perusteella Lietekyläntien aiheuttama päivä- ajan tieliikennemelu 500 metrin etäisyydellä tiestä on noin 31 dB(A) ja yöaikana
< 20 dB(A). Vastaavasti Vanhatieltä vastaavat melutasot 500 metrin etäisyydellä ovat päiväaikaan noin 39 dB(A) ja yöaikaan noin 30 dB(A). Tieliikennemelun osalta voi-
daankin olettaa tieliikennemelun rajoittuvan vain teiden välittömään läheisyyteen. Han- kealueen läheisyydessä ei ole muuta merkittävää melua aiheuttavaa teollisuutta tai maa- nottotoimintaa.
5 YMPÄRISTÖVAIKUTUSTEN ARVIOINTI JA SIINÄ KÄYTETTÄVÄT MENETELMÄT
5.1 Yleistä
Tässä hankkeessa ympäristövaikutuksilla tarkoitetaan suunnitellun tuulipuiston ja sen sähkönsiirron aiheuttamia välittömiä ja välillisiä, tilapäisiä ja pysyviä vaikutuksia ympä- ristöön. Arvioinnissa tarkastellaan sekä rakentamisen että käytön aikaisia ja käytöstä poiston vaikutuksia. YVA-lain mukaan arvioinnissa tulee tarkastella muun muassa seu- raavia asiakokonaisuuksia eli vaikutusryhmiä.
− Vaikutukset yhdyskuntarakenteeseen, rakennuksiin, maisemaan, kaupunkiku- vaan ja kulttuuriperintöön, joita tässä hankkeessa ovat erityisesti vaikutukset asu- tukseen, maisemaan, muinaismuistoihin ja maankäyttöön.
− Vaikutukset maaperään, luonnonvarojen hyödyntämiseen, vesiin ja vesistöihin, ilmastoon ja ilmanlaatuun, kasvillisuuteen ja eliöihin, joita tässä hankkeessa ovat erityisesti vaikutukset linnustoon, rakennuspaikkojen luontoon sekä suojelukoh- teisiin.
− Vaikutukset ihmisten terveyteen, elinoloihin ja viihtyvyyteen, joita tässä hank- keessa ovat meluvaikutukset, varjon vilkkumisen vaikutukset sekä vaikutukset asumiseen ja virkistykseen.
− Edellä mainittujen asiakokonaisuuksien yhteisvaikutukset.
Ympäristövaikutuksia selvitettäessä painopiste asetetaan merkittäviksi arvioituihin ja koettuihin vaikutuksiin. Tuulivoimahankkeissa merkittäviksi tunnistettuja vaikutuksia ovat erityisesti melu- ja varjon vilkkumisvaikutukset, linnustovaikutukset sekä maise- mavaikutukset. Myös tuulivoimahankkeen positiivisia vaikutuksia arvioidaan. Tuuli- voimahankkeet vaikuttavat positiivisesti ilmanlaatuun ja ilmastoon, koska tuulisähkön tuotannolla vältetään muusta energiantuotannosta syntyviä päästöjä. Hankkeen toteut- tamisella on myös positiivisia työllisyys- ja aluetaloudellisia vaikutuksia. Yleisesti mer- kittäviksi tunnistettujen vaikutusten lisäksi arvioinnissa selvitetään tässä hankkeessa merkittäviksi koetut vaikutukset. Näitä pyritään tunnistamaan YVA-menettelyn aikana lausuntojen, muistutusten sekä sidosryhmätyöskentelyn kautta.
Ympäristövaikutusten merkittävyyttä arvioidaan vertaamalla ympäristön sietokykyä kunkin ympäristörasituksen suhteen. Ympäristön sietokyvyn arvioimisessa hyödynne- tään lainsäädäntöön perustuvia vaatimuksia, annettuja ohjearvoja, sekä saatavilla olevaa laajasti hyväksyttyä tutkimustietoa. Ympäristövaikutusten arvioinnin tulokset kootaan ympäristövaikutusten arviointiselostukseen.
Seuraavassa on esitelty tarkasteltavat ympäristövaikutukset ja arvioinnissa käytettävät menetelmät.
5.2 Tarkastelu- ja vaikutusalueiden rajaukset
Ympäristövaikutusten arvioinnissa tarkastellaan tuulipuiston toimintojen ja näistä joh- tuvien, hankealueen ulkopuolelle ulottuvien toimintojen ympäristövaikutuksia rakenta- misen, käytön ja käytöstä poiston aikana. Hankealueen ulkopuolelle ulottuvaa toimintaa ovat esimerkiksi voimajohtojen rakentaminen ja käyttö, sekä tuulipuiston rakentamisen aikainen ja huolto- ja kunnossapitotoimintaan liittyvä liikenne. Nollavaihtoehdon osalta arvioidaan siinä syntyvä ympäristökuormitus (päästöt) ja verrataan tätä kuormitusta hankevaihtoehtojen vastaavaan kuormitukseen.
Tarkastelualueella tarkoitetaan tässä kullekin vaikutustyypille määriteltyä aluetta, jolla kyseistä ympäristövaikutusta selvitetään ja arvioidaan. Tarkastelualueen laajuus riippuu tarkasteltavasta ympäristövaikutuksesta. Esimerkiksi melun vaikutuksia tarkastellaan noin 2–3 kilometrin etäisyydelle ja maisemavaikutuksia noin 35 kilometrin etäisyydelle tuulivoimaloiden sijoituspaikoista. Ympäristövaikutuksia tarkastellaan huomattavasti arvioitua vaikutusaluetta laajemmalla alueella. Tarkastelualue on pyritty määrittelemään niin suureksi, ettei merkityksellisiä ympäristövaikutuksia voida olettaa ilmenevän alu- een ulkopuolella. Jos arviointityön aikana kuitenkin käy ilmi, että jollakin ympäristö- vaikutuksella on ennalta arvioitua laajempi vaikutusalue, määritellään tarkastelu- ja vai- kutusalueiden laajuudet kyseisen vaikutuksen osalta uudestaan. Näin varsinainen vaiku- tusalueiden määrittely tehdään arviointityön tuloksena ympäristövaikutusten arvioin- tiselostuksessa. Ympäristövaikutuksille on alustavasti määritelty seuraavat vaikutusalu- eet.
Tuulipuiston välittömiä maankäyttövaikutuksia tarkastellaan varsinaisilla tuulivoima- loiden vaatimilla alueilla, sekä kolme kilometriä leveällä vyöhykkeellä niiden ympärillä.
Tarkasteluvyöhyke on rajattu niin laajaksi, että maankäyttöön suoranaisesti vaikuttavat fyysiset tekijät, kuten melu- ja varjostusvaikutukset jäävät varmasti aluerajauksen sisäl- le. Tällä etäisyydellä tarkastellaan tarkemmin myös voimaloiden maisemallisten vaiku- tusten merkitystä maankäyttöön. Maisemavaikutusten merkitystä maankäyttöön tarkas- tellaan yleispiirteisemmin koko maisemavaikutusten vaikutusalueelta. Sähkönsiirron osalta välittömien maankäyttövaikutusten tarkastelualue on 500 metriä leveä vyöhyke voimajohdon molemmin puolin. 500 metrin vyöhyke perustuu voimajohdon näkyvyy- teen lähialueella (Byman & Ruokonen Oy 2001).
Maisemavaikutuksia arvioidaan yleispiirteisellä tasolla noin 35 kilometrin etäisyydellä voimaloista. Tarkemmalla tasolla vaikutukset maisemaan ja kulttuuriympäristöön arvi- oidaan alustavan arvion mukaan noin 12–20 kilometrin etäisyydelle voimaloista.
Muinaismuistoihin kohdistuvia vaikutuksia tarkastellaan niillä alueilla, joiden maan- käyttö muuttuu hankkeeseen liittyvän rakentamisen seurauksena.
Liikennevaikutusten osalta tarkastellaan hankkeen rakentamisvaiheen kuljetuksissa ja mahdollisissa huoltotöissä käytettäviä reittejä. Tarkastelualueena ovat tuulipuistoalueel- le suuntautuvat tiet. Todennäköisiä kuljetusreittejä ovat valtatieltä 5 hankealueelle erka- nevat pienemmät tiet. Kuljetuksiin on mahdollista käyttää myös hankealueen pohjois-, itä- ja lounaispuolella sijaitsevia pienempiä teitä (Lietekyläntie, Vanhatie ja Peuravaa- rantie).
Meluvaikutuksia tarkastellaan siinä laajuudessa, kuin mitä mallinnukset osoittavat hankkeesta aiheutuvan vaikutuksia. Alustavasti meluvaikutusten tarkastelualueen arvi- oidaan ulottuvan noin 2–3 kilometrin etäisyydelle tuulivoimaloista. Pientaajuisen melun
vaikutuksia arvioidaan mallintamalla lähimmässä mahdollisesti häiriintyvässä kohtees- sa.
Varjon vilkkumisen vaikutusten tarkastelualue riippuu tuulivoimaloiden sijainnista suh- teessa asutukseen, teihin ja muihin mahdollisiin herkkiin kohteisiin. Vilkkumisen vaiku- tuksia tarkastellaan noin kolmen kilometrin säteellä tuulivoimaloista.
Ihmisten elinoloihin ja viihtyvyyteen kohdistuvia vaikutuksia arvioidaan sillä alueella, jolle hankkeen mahdolliset vaikutukset (muun muassa maisemavaikutukset, melu, vilk- kuminen) ulottuvat.
Vaikutukset kasvillisuuteen ja eläimistöön arvioidaan hankealueella ja voimajohdon reittivaihtoehtojen alueella. Muuttolinnuston osalta tarkastellaan hankealueen lisäksi sen läheisyydessä muuttavaa linnustoa. Vaikutuksia suojelualueisiin arvioidaan niihin suo- jelualueisiin, jotka sijaitsevat hankealueen ja voimajohdon reittivaihtoehtojen läheisyy- dessä, sekä joiden suojeluperusteisiin hankkeesta mahdollisesti arvioidaan kohdistuvan vaikutuksia.
Maa- ja kallioperään sekä pinta- ja pohjavesiin kohdistuvia vaikutuksia tarkastellaan rakennuspaikoilla, joille sijoittuu tuulivoimaloita tai muita rakenteita.
Kuvassa 5-1 on havainnollistettu tarkastelualueiden laajuutta.
Kuva 5-1. Havainnollistus tarkastelualueiden laajuudesta. Hankealueen rajaus esitetty mustalla katkoviivalla.
5.3 Hankkeessa tehtävät selvitykset
Tuulipuistoalueella on tehty jo vuonna 2012 seuraavat selvitykset. Näitä selvityksiä on kuvattu tarkemmin luvussa 5.11:
− luontotyyppiselvitys
− kasvistoselvitys
− kääväkässelvitys
− muuttolintuselvitys (kevät ja syksy)
− pesimälinnustoselvitys
− lintujen törmäysmallinnus
− liito-oravaselvitys
− lepakkoselvitys
− viitasammakkoselvitys
− selvitys muista nisäkkäistä.
Lisäksi voimajohdon reittivaihtoehdoille tehtiin kesällä 2013 voimajohtolinjan luon- toselvitys ja pesimälinnustoselvitys, joiden aikana kartoitettiin myös EU:n luontodirek- tiivin mukaan suojeltujen lajien esiintyminen sekä niille mahdollisesti soveltuvat elinympäristöt voimajohtoreiteillä (muun muassa liito-orava). Arviointityön tukena käy- tetään myös muun muassa ympäristöhallinnon tietokantoja.
Arviointityön osana tehdään myös seuraavat selvitykset tukemaan olemassa olevaa ai- neistoa. Näitä selvityksiä on kuvattu tarkemmin seuraavissa luvussa:
− varjostus- ja vilkkumismallinnus
− melumallinnus
− muinaisjäännösinventointi
− Natura-tarvearvioinnit
− maisemavaikutusten havainnollistaminen valokuvasovittein
− asukaskysely
− porotalousselvitys.
5.4 Vaikutukset yhdyskuntarakenteeseen, maankäyttöön ja elinkeinoihin
Selvitettäessä vaikutuksia yhdyskuntarakenteeseen ja maankäyttöön tutkitaan hankkeen suhdetta sekä nykyiseen että suunniteltuun tilanteeseen. Myös suhdetta valtakunnallisiin alueidenkäyttötavoitteisiin arvioidaan.
Tuulipuiston osalta välittömien maankäyttövaikutusten tarkastelualue on varsinaiset tuulivoimaloiden vaatimat alueet, sekä kolme kilometriä leveä vyöhyke niiden ympäril- lä. Etäisyys perustuu melu-, varjostus- ynnä muiden fyysisten tekijöiden vaikutusaluei- siin. Sähkönsiirron osalta välittömien maankäyttövaikutusten tarkastelualue on 500 met- riä leveä vyöhyke voimajohdon molemmin puolin. 500 metrin vyöhyke perustuu voima- johdon näkyvyyteen lähialueella (Byman & Ruokonen Oy 2001).
Arviointia varten on selvitetty hankealuetta ja sen lähiympäristöä koskevat tiedot nykyi- sestä maankäytöstä, sekä voimassa ja vireillä olevat kaavat. Tilannetta on kuvattu tämän arviointiohjelman luvussa 4.1.
Arvioitaessa vaikutuksia yhdyskuntarakenteeseen ja maankäyttöön tutkitaan hankkeen vaikutuksia eri aluetasoilla: onko hankkeen toteuttamisella vaikutuksia seudun aluera-
kenteeseen, alueen yhdyskuntarakenteeseen, hankealueen lähiympäristön maankäyttöön, elinkeinotoimintaan tai yksittäisiin kohteisiin välittömällä vaikutusalueella. Vastaavasti tutkitaan hankkeen suhde voimassa ja vireillä oleviin kaavoihin ja muihin suunnitelmiin tai tavoitteisiin.
Voimajohdon reittivaihtoehtojen vaikutuksia maankäyttöön ja elinkeinotoimintaan arvi- oidaan maankäytöllisen tarkastelun avulla. Voimajohdon osalta tarkastellaan muun mu- assa johtokäytävän raivauksesta ja pelloille ja laitumille rakennettavista voimajohtopyl- väistä asutukselle, poronhoidolle sekä maa- ja metsätaloudelle aiheutuvia vaikutuksia.
Hankkeen maankäyttövaikutukset voivat olla joko välittömiä tai välillisiä. Hanke saattaa aiheuttaa ympäristössä sellaisia muutoksia, jotka vaikuttavat nykyiseen maankäyttöön tai muuttavat tulevan maankäytön suunnitteluun liittyviä lähtökohtia tai reunaehtoja.
Välillisiä vaikutuksia voi periaatteessa syntyä esimerkiksi ympäristön häiriötekijöiden muutoksista, melusta ja maisemavaikutuksista.
Arvioinnin tueksi varmistetaan arviointiselostusvaiheessa Hyrynsalmen kunnan ja tar- vittavilta osin myös lähikuntien kaavoitustoimen edustajilta, että tiedot ja tulkinnat ny- kyisestä maankäytöstä sekä kaavoitustilanteesta ovat oikeita. Arvioidut vaikutukset ku- vataan ja niiden kohdentumista havainnollistetaan karttaesitysten avulla. Mahdolliset maankäytön ristiriidat ja kaavojen muutostarpeet osoitetaan ja kuvataan.
Vaikutukset selvitetään asiantuntija-arviona, jonka tekee kokenut kaavoittaja.
Vaikutukset porotalouteen
Arviointiselostuksessa käydään läpi alueen poronhoidon nykytila sekä arvioidaan po- ronhoitoon, porojen tutkapantoihin, poronhoidossa käytettäviin rakenteisiin, porotok- kien ajossa käytettäviin helikopterilentoihin, kulttuuriin ja porojen kulkureitteihin koh- distuvia vaikutuksia. Vaikutuksia tarkastellaan paliskunnan koko alueella. Porotalouteen kohdistuvia vaikutuksia arvioidaan kartta-analyysien, tilastojen sekä asiantuntijahaastat- telujen (poroisäntä ja paliskunnan hallitus) avulla. Myös porojen paikannukseen käytet- tävää paikkatietoa pyritään hyödyntämään.
5.5 Vaikutukset maisemaan ja kulttuuriympäristöön
Hankkeen toteutuessa suoria maisemavaikutuksia aiheutuu tuulivoimalarakenteista, se- kä tuulivoimaloihin liittyvistä tie-, voimajohto- ja muista rakenteista.
Rakentamisvaiheessa ympäristöä muokataan hankealueella ja voimajohdon lähiympäris- tössä. Korkeat nosturit saattavat näkyä myös laajemmalle alueelle, mutta niiden vaiku- tus on tilapäinen. Rakentamisvaiheen päätyttyä tuulivoimalarakenteet tulevat näkymään laajalle alueelle suuren kokonsa ja sijaintinsa johdosta. Pimeään aikaan tuulivoimaloi- den lentoestevalot aiheuttavat visuaalisia vaikutuksia. Näkymiä kohti hankealuetta avautuu esimerkiksi ympäristön vaarojen rinteiltä käsin sekä avoimilta tai harvapuustoi- silta alueilta, kuten hankealuetta kohti suuntautuneilta ranta-, vesi-, tie-, kallio-, pelto-, niitty- ja suoalueilta. Näkymiä ympäristöstä kohti tuulivoimaloita katkaisevat maaston- muodot, kasvillisuus sekä rakennukset ja rakenteet.
Vaikutusten arviointi maiseman ja kulttuuriympäristön osalta perustuu olemassa oleviin selvityksiin, hankkeen alustavaan suunnitteluaineistoon, kartta- ja ilmakuvatarkastelui- hin, maastokäyntiin sekä YVA-prosessin yhteydessä laadittaviin havainnekuvamateriaa- leihin ja näkemäalueanalyysiin. Maisemavaikutukset kuvataan tekstein ja niitä havain-
nollistetaan tarkoituksenmukaisin kartoin ja havainne- ja periaatekuvin (esimerkiksi va- lokuvasovitteet). Vaikutusten arvioinnissa tutkitaan hankkeen suhdetta alueen maisema- kokonaisuuteen ja ympäristön erilaisiin miljöötyyppeihin sekä vaikutuksia näkymiin ympäröiviltä alueilta. Myös suhde ja vaikutukset arvokohteisiin selvitetään. Lisäksi ar- vioidaan lentoestevalaistuksen vaikutukset.
Työn yhteydessä laaditaan näkemäalueanalyysi, joka antaa yleiskuvan siitä, mille alueil- le ja sektoreille tuulivoimalat tulisivat näkymään. Paikkatietopohjainen näkemäalue- analyysi ottaa huomioon maastonmuodot ja kasvillisuuden käytössä olevan lähtöaineis- ton mahdollistamalla tarkkuudella.
Viime aikoina Suomessa toteutetuissa YVA-menettelyissä suuren kokoluokan tuulivoi- maloiden teoreettisena maksiminäkyvyysalueena on pidetty noin 35 kilometrin etäisyyt- tä voimaloista. Tässä hankkeessa maisemavaikutukset arvioidaan yleispiirteisellä tasolla vastaavan laajuiselta alueelta. Tarkemmalla tasolla vaikutukset maisemaan ja kulttuu- riympäristöön arvioidaan alustavan arvion mukaan noin 12–20 kilometrin etäisyydellä voimaloista. Vaikka voimalat voivat näkyä tätä kauemmaksikin, eivät visuaaliset vaiku- tukset todennäköisesti ole enää tätä etäämmällä maiseman arvojen tai erilaisten miljöö- tyyppien luonteen kannalta merkittäviä (Ympäristöministeriö 2006). Tarkemman tarkas- telun aluetta laajennetaan kuitenkin tarvittaessa, mikäli yleispiirteisessä arvioinnissa ha- vaitaan merkittäviä vaikutuksia etäämmällä sijaitseviin kohteisiin tai mikäli esimerkiksi yhteysviranomainen sitä edellyttää.
Arvioinnissa annetaan yleiskuva vaikutusten kohdentumisesta, luonteesta ja merkittä- vyydestä. Omia tulkintoja maiseman arvoista, kuten maiseman ”kauneudesta”, ei tehdä, jotta arviointi olisi mahdollisimman objektiivista. Itse tuulivoimaloiden aiheuttamien vaikutusten lisäksi arvioidaan myös sähkönsiirtoa varten tarvittavien uusien voimajohto- rakenteiden vaikutukset. Lisäksi kirjataan ylös mahdollisia haitallisten vaikutusten lie- ventämiskeinoja.
Maisema- ja kulttuuriympäristövaikutusten arvioinnista vastaa maisema-arkkitehti.
Vaikutukset muinaismuistoihin
Hankealueella ja voimajohdon reittivaihtoehtojen alueella suoritetaan YVA-menettelyn yhteydessä muinaisjäännösinventointi. Inventoinnin pääpaino on suunniteltujen tuuli- voimaloiden ja niiden vaatimien rakenteiden (tiet, voimajohdot) alueilla. Lisäksi tarkas- tellaan voimaloiden lähiympäristöjä sekä muinaisjäännöksille potentiaalisiksi arvioituja alueita. Vaikutusten arvioinnissa tutkitaan mahdollisten muinaisjäännöskohteiden suh- detta suunniteltuun rakentamiseen. Mahdolliset ristiriidat kirjataan YVA-selostukseen.
Mikäli hankealueelta löytyy muinaisjäännöskohteita, huomioidaan jatkosuunnittelussa, että kiinteät muinaisjäännökset on rauhoitettu suoraan muinaismuistolain (295/1963) nojalla.
5.6 Liikennevaikutukset
Tuulipuiston vaikutuksia liikenteeseen arvioidaan asiantuntija-arviona tarkastelemalla tuulipuiston rakentamisvaiheen kuljetuksissa ja toiminnan aikaisissa huoltotöissä käytet- täviä reittejä. Tarkastelussa huomioidaan myös voimajohdon rakentamiseen ja käyttöön liittyvä liikenne. Tarkastelualueena ovat hankealueelle ja voimajohdon reittivaihtoehto- jen alueille suuntautuvat tiet.
Liikenteen aiheuttamista vaikutuksista arvioidaan liikenteen päästöjä ilmaan, melua, lii- kennemäärien kasvua sekä liikenneturvallisuuteen liittyviä asioita. Liikenteen aiheutta- mia vaikutuksia arvioidaan perustuen liikennemäärien kasvuun. Nykyisiä liikennemää- riä verrataan tuleviin kuljetusmääriin hankealueen ja voimajohdon reittivaihtoehtojen lähiteillä. Arviointiselostuksessa kuvataan rakentamisen aikaiset kuljetusreitit, sekä kunnostettavat ja hankealueelle rakennettavat uudet tiet. Liikennöinti tuulipuistoon on suunniteltu tapahtuvan olemassa olevia maanteitä pitkin edelleen tuulipuistoalueelle johtaville yksityisteille.
Arvioinnissa kiinnitetään huomiota myös hankkeen rakentamisen ja toiminnan aikaiseen liikenneturvallisuuteen, muun muassa liikennemäärien kasvun ja tuulivoimaloiden la- voista irtoavan jään vaikutukset huomioimalla. Arvioinnissa huomioidaan Liikennevi- raston (2012) ohje tuulivoimalan rakentamisesta liikenneväylien läheisyyteen.
Liikennevaikutusten arvioinnin suorittaa ympäristövaikutusten arvioinnin asiantuntija.
5.7 Vaikutukset ilmastoon ja ilmanlaatuun
Tuulivoimalla tuotettu sähkö ei aiheuta kasvihuonekaasu- tai muita savukaasupäästöjä.
Hankkeella on positiivisia vaikutuksia ilmanlaatuun ja ilmastoon, koska tuulisähkön tuotannolla vältetään muusta energiantuotannosta syntyviä päästöjä. Vältettyjen kasvi- huonekaasu- ja muiden savukaasupäästöjen laskentatavat esitetään nollavaihtoehtoa koskevassa tarkastelussa luvussa 5.16.
Tuulivoimatuotannon teho vaihtelee tuulisuuden mukaan, mutta myös sähkön kulutus vaihtelee. Vaihtelevan kulutuksen kattamiseksi tarvitaan erityyppisiä sähköntuotanto- tekniikoita. Tuulivoimatuotannon tehon vaihtelun vuoksi tarvitaan säätövoimaa, jonka aiheuttamien päästöjen merkitys huomioidaan arvioinnissa. Tuulipuiston rakentamisen aikana vaikutuksia ilmanlaatuun aiheutuu lisääntyvästä liikenteestä hankealueelle ja sen läheisyyteen.
Arvioinnin suorittaa ilmastovaikutuksiin perehtynyt asiantuntija.
5.8 Meluvaikutukset
Tuulipuiston meluvaikutuksia arvioidaan YVA-selostusvaiheessa laskennallisin mene- telmin. Arvioinnissa hyödynnetään uutta kansallista ohjetta tuulipuistojen melun le- viämislaskentoihin (ympäristöministeriön hanke 2012–2013), jonka odotetaan valmis- tuvan syksyn 2013 aikana. Melun leviämislaskennat tehdään ISO9613 standardin mu- kaisesti CadnaA v.4.3 -ohjelmistolla (Datakustik GmbH) vakiomeluvyöhykkeiden mää- rittelemiseksi 3D-digitaalikarttaympäristöön (35–45 dB(A):n vyöhykkeet). Pientaajui- sen melun mallinnus tehdään erikseen yhteen lähimpään immissiopisteeseen ensin arvi- oimalla pientaajuisen melun osuus talon ulkopuolella ja sen jälkeen arvioimalla sen osuus rakennuksen sisäpuolella. Pientaajuisen melun laskennassa hyödynnetään uutta Tanskan kansallista ohjetta (The Danish Ministry of the Environment 2011 ja Pedersen, C. 2012) sekä uutta kansallista ohjetta. Mallinnettuja melun leviämisen laskentatuloksia vertaillaan alueen tieliikennemelun ja teollisuusmelun taustamelutilanteeseen sekä uu- siin tuulivoimarakentamisen suunnittelun ohjearvoihin. Lisäksi arvioidaan Suomen Tuu- liatlaksen (2013) tietojen perusteella hankealueen tuulen vuotuista jakaumaa sekä ja- kauman vaikutuksia melun leviämiseen ja melun altistusaikoihin eri suunnille tuulipuis- toa. Arvioinnissa tarkastellaan myös voimajohdon aiheuttamaa melua.
Selvityksessä arvioidaan melun vaikutuksia ihmisiin sekä melun luonnetta suhteessa vallitsevaan äänimaisemaan. Selvityksessä tuodaan esiin myös tuulipuistojen meluntor- juntamenetelmiä ja melun vaimennusmahdollisuuksia yksittäisten tuulivoimaloiden osalta.
Arvioinnin suorittaa meluvaikutuksiin ja -mallinnukseen perehtynyt kokenut asiantunti- ja.
5.9 Varjon vilkkumisen vaikutukset
Tuulivoimala voi aiheuttaa lähiympäristöönsä varjon vilkuntaa, kun auringon säteet osuvat voimalan lapoihin niiden pyöriessä. Vilkunnan kantama ja kesto riippuvat siitä, missä kulmassa auringon säteet osuvat lapoihin, lapojen pituudesta, tornin korkeudesta, maaston muodoista ja peitteisyydestä sekä sään kirkkaudesta. Tuulivoimalan aiheutta- malla valon ja varjon vilkkumisella voi voimaloiden läheisyydessä olla häiritsevä vaiku- tus.
Tuulipuiston aiheuttaman varjon vilkkumisen vaikutuksia arvioidaan mallintamalla.
Mallinnus tehdään käyttäen tähän tarkoitukseen kehitettyä WindPRO-ohjelmiston SHADOW-laskentamallia. Mallinnus ottaa huomioon kaikkien voimaloiden aiheutta- man vilkunnan yhteisvaikutuksen, voimaloiden sijainnit ja korkeudet sekä auringon aseman horisontissa eri kellon- ja vuodenaikoina. Mallinnuksen tuloksena saadaan root- torin lapojen aiheuttaman varjon vilkunnan kantama ja ajankohta minuutin tarkkuudella koko vuoden aikana. Arvioinnin suorittaa varjon vilkkumisen vaikutuksiin perehtynyt asiantuntija.
5.10 Vaikutukset ihmisten elinoloihin, viihtyvyyteen ja alueen virkistyskäyttöön
Sosiaalisten vaikutusten arviointi (SVA) on vuorovaikutteinen prosessi, jossa tunniste- taan ja ennakoidaan sellaisia yksilöön, yhteisöön tai yhteiskuntaan kohdistuvia vaiku- tuksia, jotka aiheuttavat muutoksia ihmisten elinoloissa, viihtyvyydessä, hyvinvoinnissa tai hyvinvoinnin jakautumisessa (Sosiaali- ja terveysministeriö 1999, Terveyden ja hy- vinvoinnin laitos 2013). Sosiaalisten vaikutusten arvioinnin yhtenä tavoitteena on vah- vistaa eri osapuolten välistä tiedonvaihtoa ja vuoropuhelua. Sosiaalisten vaikutusten ar- viointi tuottaa arvokasta tietoa eri sidosryhmien tarpeista arviointiprosessin aikana sekä hankkeen myöhemmissä vaiheissa, ja toimii tiedon jakamisen kanavana.
Osana hankkeen sosiaalisia vaikutuksia arvioidaan myös ihmisten terveyteen ja virkis- tyskäyttömahdollisuuksiin kohdistuvia vaikutuksia sekä hankkeen aluetaloudellisia vai- kutuksia. Näiden lisäksi arvioidaan koettuja vaikutuksia, eli miten paikalliset asukkaat ja muut alueen toimijat kokevat edellä mainitut vaikutukset.
Terveysvaikutuksia arvioidaan suorien terveysvaikutusten osalta asiantuntijatyönä. Ar- vioinnissa otetaan erityisesti huomioon tuulivoimaloiden aiheuttama ääni ja varjostus, sekä voimajohdon sähkö- ja magneettikentät.
Hankkeen aluetaloudellisten vaikutusten arvioinnin yhteydessä selvitetään alueen elin- keinorakenteen nykytila ja arvioidaan aluetalouteen kohdistuvia vaikutuksia. Alueta- louteen kohdistuvia vaikutuksia ovat esimerkiksi hankkeen välittömät ja välilliset työlli- syysvaikutukset, paikallisten palveluiden ostot, sekä Hyrynsalmen kunnan lisääntyvät kiinteistöverotulot. Arvioinnissa kuvataan hankkeen myötä alueella syntyviä työtehtä- viä.
Hankkeen sosiaalisia vaikutuksia arvioidaan hyödyntämällä muissa vaikutusarvioin- tiosioissa syntyviä laskennallisia ja laadullisia arvioita muun muassa maisema- ja melu- vaikutuksista, sekä varjon vilkkumisen ja maa-alueen käyttöön kohdistuvista vaikutuk- sista. Arvioinnissa tarkastellaan sekä hankkeen rakentamisen että toiminnan aikaisia vaikutuksia.
Sosiaalisten vaikutusten arvioinnissa selvitetään myös tuulivoimaloiden ja voimajohdon aiheuttamia vaikutuksia alueen virkistyskäyttöön, kuten metsästykseen, marjastukseen ja retkeilyyn.
Arvioinnin tueksi toteutetaan asukaskysely, joka lähetetään postitse lähivaikutusalueen vakinaisille talouksille ja vapaa-ajan asukkaille. Lähivaikutusalueeksi arvioidaan noin 5−10 kilometrin etäisyys lähimmistä voimaloista perustuen kokemuksiin aiemmista vas- taavista hankkeista ja arvioon, että hankkeen merkittävimmät vaikutukset kohdistuvan tälle alueelle. Lähialueen asukkailta saatua kokemusperäistä tietoa voidaan peilata muil- la menetelmillä mitattuihin tuloksiin. Asukkaille suunnattu lomakekysely kartoittaa eri asukasryhmien yleistä suhtautumista hankkeeseen sekä siihen mahdollisesti liitettäviä omakohtaisia huolenaiheita. Kyselyllä selvitetään alueen nykyistä käyttöä ja arvioita hankkeen mahdollisista vaikutuksista. Asukaskysely palvelee myös hankkeesta tiedot- tamista, sillä kyselyn ohessa asukkaille jaetaan tietoa hankkeesta muun muassa kartta- materiaalin muodossa.
Eri toimijoiden suhtautumista hankkeeseen selvitetään muun muassa hyödyntämällä YVA-ohjelmavaiheen yleisötilaisuudessa ja hankkeen seurantaryhmässä esitettyjä nä- kemyksiä. Lisäksi tutustutaan arviointiohjelmasta annettuihin mielipiteisiin, sekä medi- assa esiintyvään hankkeen kannalta relevanttiin tuulivoimaa koskevaan tietoon ja kes- kusteluun. YVA-selostuksessa käsitellään eri vaihtoehtojen yleinen hyväksyttävyys sekä osallisten hankkeeseen liittyviä pelkoja ja huolenaiheita.
Arvioinnin tausta-aineistona hyödynnetään hankealuetta kuvaavia tietoja, kuten esimer- kiksi asutuksen ja virkistysalueiden sijoittumista suhteessa voimaloihin ja voimajoh- toon. Arvioinnissa kartoitetaan mahdolliset lähialueen ns. herkät kohteet, jotka ovat muuta väestöä herkempiä mahdollisille haittavaikutuksille.
Sosiaalisten vaikutusten arvioinnissa yhdistyy kokemusperäisen, eli subjektiivisen tie- don analyysi sekä asiantuntija-arvio. Arvioinnissa hyödynnetään monipuolisesti yleises- ti käytössä olevia arviointimenetelmiä. Vaikutusten tunnistaminen ja analysointi toteute- taan aineistolähtöisesti. Kyselyaineiston analyysissä hyödynnetään keskeisiä tilastolli- sen aineiston analyysimenetelmiä (kuten ristiintaulukointi ja erilaiset korrelaatiot) ja tu- loksia täsmentäviä laadullisia analyysimenetelmiä.
Arvioinnin avulla etsitään myös keinoja mahdollisten haittavaikutusten ehkäisyyn tai lieventämiseen. Arvioinnin toteuttaa useita vastaavia selvityksiä laatinut asiantuntijatyö- ryhmä.
5.11 Vaikutukset kasvillisuuteen, eläimiin ja suojelukohteisiin
Hankealueen luontoarvojen nykytilaa selvitettiin kevään, kesän ja syksyn 2012 aikana tehdyillä inventoinneilla (Helo 2012). Alueella tehtiin luontotyyppi-, kasvisto-, käävä- käs-, muuttolintu-, pesimälinnusto-, liito-orava-, lepakko- ja viitasammakkoselvitykset.
Näiden selvityksen yhteydessä kartoitettiin myös muita luonnon kannalta merkittäviä arvoja sekä lajeja ja lajiryhmiä. Hankealueen selvitykset laati Luontokuva Pekka Helo
Ky ja niiden menetelmät on kuvattu tarkemmin seuraavissa luvuissa. Lisäksi voimajoh- don reittivaihtoehdoilla tehtiin kesällä 2013 luontoselvitys ja pesimälinnustoselvitys, joiden aikana kartoitettiin myös EU:n luontodirektiivin mukaan suojeltujen lajien esiin- tyminen sekä niille mahdollisesti soveltuvat elinympäristöt voimajohtoreiteillä (muun muassa liito-orava). Voimajohdon reittivaihtoehtojen selvitykset laati Pöyry Finland Oy ja niiden menetelmät on kuvattu tarkemmin kappaleessa 5.11.8.
Olemassa olevaa tietoa luonnonympäristön arvokohteista ja arvokkaiden lajien esiinty- misestä selvitetään lisäksi kirjallisuudesta ja valtakunnallisista havaintotietokannoista (Oiva-tietokanta, Suomen Lintuatlas, Hatikka-havaintotietokanta, EIONET-tietokanta) sekä UPM-Kymmene Oyj:n kuvio- ja luontokohdetiedoista.
Luontoselvitysten ja muiden saatavilla olevien tietojen perusteella arvioidaan asiantunti- ja-arviona tarkasteltavien vaihtoehtojen välittömät ja välilliset vaikutukset luonnon mo- nimuotoisuuteen, arvokkaisiin luontokohteisiin ja suojeltaviin eliölajeihin. Lisäksi arvi- oidaan hankkeen vaikutuksia alueen pirstoutumiseen sekä ekologisiin yhteyksiin. Vai- kutuksia arvioitaessa tarkastellaan arvokkaiden luontotyyppien ja kasvillisuusesiintymi- en sijoittumista suhteessa rakennettaviin tuulivoimaloihin, tiestöön ja kaapeleihin. Vai- kutusten arvioinnissa otetaan huomioon sekä rakentamisen aikaiset vaikutukset että py- syvät muutokset alueen luonnonympäristössä. Osana työtä annetaan suosituksia tuuli- voimaloiden, teiden ja kaapeleiden suositeltavasta sijoittelusta luontoarvojen kannalta, sekä suosituksia arvokkaisiin kohteisiin kohdistuvien mahdollisten haitallisten vaikutus- ten lieventämisestä. Arvioinnissa huomioidaan myös tuulivoimaloihin asennettavien lentoestevalojen vaikutukset linnustoon ja lepakoihin.
Luontoselvitysten yhteydessä tunnistetut merkittävät luontoarvot kuvataan myös selkei- nä karttaesityksinä, joita voidaan hyödyntää hankkeen jatkosuunnittelussa. Osa kartta- liitteistä voi sisältää lajisuojelullisesti huomionarvoisia tietoja (esim. kanalintujen revii- ritiedot, petolintureviirit), jolloin tiedot ovat vain viranomaiskäytössä.
Vaikutusten arvioinnissa huomioidaan vaikutukset Natura-alueiden lisäksi hankkeen lä- hellä sijaitseviin luonnonsuojelualueisiin, luonnonsuojeluohjelmien kohteisiin ja arvok- kaisiin lintualueisiin (IBA- ja FINIBA-alueet). Arviointi tehdään olemassa olevan ai- neiston perusteella asiantuntija-arviona. Osana YVA-menettelyä toteutetaan Natura- arvioinnin tarvearviointi (luku 5.11.9).
Vaikutusten arvioinnista vastaa kokenut luontoasiantuntijoiden työryhmä.
Kasvillisuus- ja luontotyyppiselvitys 5.11.1
Hankealueen kasvillisuutta ja luontotyyppejä selvitettiin kesällä 2012. Kasvistoselvitys painotettiin voimalatornien ympärillä oleville hehtaarin selvitysruuduille. Kunkin suun- nitellun voimalatornin rakennuspaikan hehtaarin selvitysruudun kasvillisuus tutkittiin lajin tarkkuudella. Näiden hehtaariruutujen ulkopuolella selvitysalueelta etsittiin luonto- arvojen kannalta arvokkaat lajit ja niille sopivat kasvupaikat. Kullakin voimalatornin hehtaariruudulla käytiin selvitystyössä kahdesti. Ensimmäinen käynti tehtiin jaksolla 26–30.6.2012 ja toinen 2–3.8.2012. Kasvistoselvityksiin käytettiin yhteensä noin 60 maastotyötuntia. Luontotyyppiselvityksissä huomioitiin alueella olevat metsälain 10 §:n erityisen arvokkaat elinympäristöt, luonnonsuojelulain 29 §:n perusteella suojeltavat luontotyypit ja vesilain (2011/587 2. luku § 11) perusteella suojeltavat vesiluonnon koh- teet. Luontotyyppiselvityksiin käytettiin maastossa yhteensä 18 työtuntia. Kasvillisuutta
ja luontotyyppejä tarkkailtiin lisäksi hankkeen muiden maastotöiden yhteydessä noin kahdensadan työtunnin aikana. (Helo 2012)
Selvitystyötä varten tutkittiin alueen maastokartat, ilmakuvat ja UPM-Kymmene Oyj:n metsätaloudelliset kuviokartat sekä ympäristöhallinnon Hertta-tietokannan merkinnät alueelta. Niistä todetut selvitystöiden kannalta mielenkiintoiset kohteet tarkastettiin eril- lisillä maastokäynneillä. (Helo 2012)
Kääväkässelvitys 5.11.2
Hankealueella tehtiin kääpä- ja kääväkässelvitys, jonka tavoitteena oli löytää hankealu- eella olevat erityistä suojelua vaativat, uhanalaiset tai muusta syystä erityistä huomiota vaativat lajit sekä niiden erityistä huomiota vaativat kasvupaikat. Tavoitteen saavuttami- seksi jokaisessa voimalatornin hehtaariruudussa käytiin kahdesti. Ensimmäinen kartoi- tuskierros tehtiin 14.–17.8.2012 ja toinen 29.9.–6.10.2012. Lisäksi inventoitiin suunnit- telualueen ilmakuvatulkinnan ja kesän maastokäyntien perusteella uhanalaisille kääväk- käille potentiaalisia kohteita 13.8.2012, 11.9.2012 ja 16.9.2012. Tällaisia alueita olivat puronotkojen ympäristöt, lehtomaiset korvet ja runsaasti maapuuta sisältävät vanhan metsän kuviot. Lisäksi kääväkäslajistoa selvitettiin satunnaisesti muiden kartoitusten yhteydessä. Etsintä kohdennettiin erityisesti kääpälajistoon. Muissa kääväkkäissä keski- tyttiin lajistoon, joka on ulkonäön perusteella määritettävissä, tai joka on todennäköises- ti uhanalaista tai muuten merkittävää. (Helo 2012)
Maastossa varmasti tunnettavat lajit määritettiin löytöpaikalla. Muista merkittäväksi oletetuista tallennettiin näyte. Näytteet määritettiin mikroskooppisesti marraskuussa 2012. Työn aikana paikannettiin selvitysalueella olevat runsaasti lahopuuta sisältävät ja kääväkkäiden esiintymiselle muuten soveliaat alueet. Kaikkiaan voimalatornien hehtaa- riruutujen kääväkässelvityksiin käytettiin noin 30 maastotyötuntia. Ruutujen ulkopuolel- la työ keskitettiin kääville parhaisiin ympäristöihin. Niillä selvitystyötä tehtiin kaikkiaan noin 20 maastotyötuntia. Selvitystyön pohjaksi oli käytössä ympäristöhallinnon Hertta- tietokannan tiedot, metsätalouskuviokartat ja alueen ilmakuvat. (Helo 2012)
Linnustoselvitykset 5.11.3
Linnustoselvityksen tarkoituksena on selvittää hankkeen vaikutukset alueen pesimälin- nustoon sekä tunnistaa mahdolliset törmäysherkät lajit myös alueen kautta muuttavan linnuston osalta. Selvitys koostuu kahdesta erillisestä, mutta toisiaan tukevasta osasta:
lintujen kevät- ja syysmuuton selvityksestä sekä pesimälinnustoselvityksestä. Lisäksi laaditaan linnuston törmäysriskiselvitys. Näiden selvitysten perusteella hankkeen vaiku- tuksia muuttavaan lajistoon ja pesimälinnustoon arvioidaan asiantuntija-arviona, jonka laadinnasta vastaa kokenut linnustovaikutusten asiantuntija.
Lumivaaran hankealueella tehtiin pesimälinnusto-, kevätmuutto- ja syysmuuttoselvityk- set sekä törmäysriskiselvitys vuonna 2012 (Helo 2012). Lisäksi selvitettiin pesimälin- nustoa voimajohdon reittivaihtoehtojen varrella kesällä 2013.
Pesimälinnustoselvitys
Pesimälinnustoselvityksen tarkoitus on erityisesti uhanalaisten, silmälläpidettävien ja lintudirektiivin I-liitteen, sekä muiden huomionarvoisten lintulajien esiintymisen selvit- täminen hankealueella.
Alueen pesimälinnustoa selvitettiin kartoituslaskentaohjeistusta (Koskimies, P. 1994) soveltaen 25.5.–28.6.2012 välisenä aikana. Hankealueelle suunniteltujen voimaloiden ympärillä oli 64 hehtaarin (800 x 800 metriä, voimala ruudun keskellä) laajuinen linnus- ton selvitysruutu. Kukin ruuduista kartoitettiin linnuston osalta kolme kertaa. Ensim- mäinen laskentakierros tehtiin 25.5.–1.6.2012, toinen 4.6.–17.6.2012 ja viimeinen kier- ros 27.6.–28.6.2012. Voimalatornien 64 hehtaarin selvitysruudut peittivät lähes koko hankealueen. Vain sen luoteiskulmassa on noin 100 hehtaarin laajuinen alue, joka jäi selvitysruutujen ulkopuolelle. Sen linnustoa kartoitettiin käynneillä alueella ja muun selvitystyön yhteydessä (liito-oravaselvitys, kasvistoselvitys, lepakkoselvitys). Selvitys- ruuduilla käveltyjen kartoituslinjojen väli oli 100–150 metriä biotoopista riippuen. (He- lo 2012)
Pöllöjen esiintymistä selvitettiin Lumivaaran tuulivoiman hankealueella yhdellä kuunte- lukäynnillä huhtikuun 2012 alussa sekä pesimälinnustoselvitysten maastotöiden aikana touko-heinäkuussa 2012. Pöllöjä kuunneltiin kahden hengen ryhmänä. Selvitysalueen kanalintujen soidinpaikkoja kartoitettiin huhti-toukokuun aikana aamuisin kevätmuuton seurannan yhteydessä sekä hiihtämällä hankealueella 20.4.2012 aamulla.(Helo 2012)
Muuttolinnustoselvitys
Hankealueen muuttolinnustoa selvitetään kevät- ja syysmuuton tarkkailulla. Muutonseu- rannalla selvitetään alueen yli muuttavien lintujen määrää, muuttosuuntaa ja lentokor- keutta. Vaikutusten arvioinnissa kiinnitetään erityistä huomiota törmäysherkiksi tiedet- tyihin lajeihin, kuten kurkeen, joutseneen ja petolintuihin, sekä uhanalaisiin, harvalukui- siin ja erityisesti suojeltaviin lajeihin, lintudirektiivin liitteen I lajeihin, sekä tuulivoima- tuotannon suhteen erityisen herkkiin lajeihin.
Kevätmuuttoa tarkkailtiin Lumivaaran alueella 13.4.–27.5.2012. Havaintopäiviä oli 18, joiden aikana havaintotunteja kertyi 118. Syysmuuttoa tarkkailtiin Lumivaaralla 21.8.–
13.10.2012. Havaintopäiviä syysmuuton tarkkailussa oli 18, joiden aikana havaintotun- teja kertyi yhteensä 108. Kevät- ja syysmuuton seurannat toteutettiin pistelaskennasta annettuja valtakunnallisia laskentaohjeita soveltaen (Koskimies 1988). Havainnoinnissa apuna käytettiin sekä kiikareita että kaukoputkea. Lintujen lentokorkeuden arvioinnin yhteydessä huomioita kiinnitettiin myös uhanalaisten ja suurikokoisten lajien lento- ja muuttoreittien sijoittumiseen alueella. (Helo 2012)
Muuton merkittävyyttä ja mahdollisia muuttolinjoja arvioitaessa oli käytettävissä Kai- nuun Lintutieteellisen Yhdistys Ry:n arkiston Tiira-havaintotietokannan aineisto (KLY, arkisto 2012).
Törmäysriskiselvitys
Muuttavien ja paikallisten lintujen tuulivoimaloiden turbiinin lapoihin tapahtuvien tör- mäysten määrää arvioidaan ns. törmäysmallinnuksella (Band ym. 2007; Scottish Natural Heritage 2000; Eskelin ym. 2009; Junikka & Markkola 2011). Linnustoselvitysten tu- losten perusteella arvioitiin kunkin lajin alueen ilmatilassa viettämä aika, josta tör- mäysmallinnuksen avulla saadaan vuosittaiset törmäävien lintujen lukumääräarviot.
Työssä mallinnettiin vaikutusten kannalta keskeiset lajit. Törmäysriskiselvityksessä keskitytään erityisesti peto- ja kanalintuihin. Mallinnuksessa huomioitiin sekä voima- loiden lapojen koko ja tyyppi että lintujen ominaisuudet kuten pituus, siipien kärkiväli ja lentonopeus.
