Kotitaide A 04/1905

5UOttEN TEOLLI^UUSLLHDEH

KOTITAIDE

Huonesisustusta ja taideteolli- suutta varten

0 0 8 IV v u o s i k e r t a 0 0 0 IY 00 Elol<uu 00 1 9 0 5

Lukuisain tunnettujen ark- kitehtien ja taiteilijain toi- m i t t a m a 00 03 00 00 00 00 00

V a s t a a v a toimittaja

Vilho Penttilä.

T o i m i t u s p a i k k a : Vladimirinkatu 9. * Auki 10—2. * Puhelin 644.* P o s t i o s o i t e : Suo- men Teollisuuslehden Kotitaide. * T i l a u s h i n t a 6 m a r k k a a . * Ilmestyy 8 numeroa vuodessa vähintäin 20 kuvaliitteen seuraamana. •$• Joulunumero on muita laajempi. O (3 O

S I S Ä L L Y S : l ( K I R J O I T U K S I A ) : MITENKÄ HUONEKALUJA VALMISTETAAN (TYÖNTÖLAA- TIKKO). °§o KOTOISIA HOPÖATÖITÄ. c®° TAIDETEOLLISUUDEN TIE JA PÄÄMÄÄRÄ (JATKOA). ° § ° NEUVO- JA UUTISOSASTO. °®o (KUVITUS): u KUVAA HUONEKALUJEN VALMISTAMISESTA. °S5o 2

o®o HOPEAPOKAALIA. o®o KIRJAKAAPPI. ogö

KUVALIITTEILLÄ VIII—X ON KUVIA TAIDETEOLLISUUSKOULUN NÄYTTELYSTÄ ATENEUMISSA KE- o®o VÄ>

Tu r u n Kaakeli*

Tehdas

myy halvimmalla a i v a n u u s m a l l i s i a kotimaisten arkkitehtien piirustusten unikaan valmistettuja uu- nia sekä saleja että ruoka- saleja ja jokapäiväishuo- oo neita varten. o o

N ä y t t e l y v a r a s t o H e l s i n g i s s ä , Iso Roobertinkatu 25.

G. W. Sohlberg

=== H e l s i n k i = M e t s ä s t ä j ä n k a t u 4 = Valmistaa kaikkia peltisepän ammattiin kuulu- via rakennustarpeita, nimittäin v e s i k a t t o j a mus- tasta ja galvanoidusta pellistä, l a s k u t o r v i a , koneella tehtyjä p o l v i a , v a a s i a , k o l o s s e j a , v i i - r i ä sekä muita sinkkikoristeita. I l m a l ä p p i ä (venttiiliä) eri kokoa ja mallia. K y l p y a m m e i t a ja v e d e n l ä m m i t y s u u n i a . — Kirkkoihin k a m i i - n o i t a ja u k k o s e n j o h t e i t a .

= K a i k k i m i t ä h u o k e a m p i i n h i n t o i h i n . = = Kustauiiiis-arvioita jn hintaluetteloja lähetetään pyynnöstä.

ftelsingin Öusi ^s ^ l Ä * ^{i a} * ^{k 0}

m , «f* 1 1 Tapetteja - Reunuksi t P a p G T T l t e n d a S ^>* - Rullakartiinej

* * noleumia tunnetusti

HELSINGIN PUUSEPPÄTEHDAS

Omistaja \V. Salven Unionink. 32.

Tapetteja - Reunuksia - Frii- a - - Li- halpoi- hin hintoihin.

Erityisliike uutuuksia varten.

Näytteitä ilmaiseksi.

L a s t e n k o t o k . 5 OSAKEYHTIÖ

flxcl fiolmström

P u h e l i m e t 1267 — 2 9 2 4

(Dyy huokeimmalla:

fiöyrybiiliä « Pajabiiliä« Ualmkoksia •

- Helsingissä -

<rru 7 7 | | i l f f P»P«n- i ^a Piirushis- SLV* W M H I . farpdöen kauppa .

. Relsingis$ä . Pohjois-Csplanaaiinkahi 43 .

Kaikenlaatuisia i:ma Piiruslustarpeita

; = - fialvimpiin hintoihin. =

Sähköosoite:

Pu useppä

\,i Puhelin 13 55

Valmistaa

Huonekaluja, Konttorin-, Kirkkojen-, Puotien- y.m.

sisustuksia.

Ikkunoita, Ovia, Parkettilattioita *ekä kaikkia puu- ja nikkari- alalle kuuluvia töitä.

Usko Ryslröm, Pelrelius, Penttilä

l i e l s i n g i s s ä

Läntinen Rantakatu 12 . . Celefooni 2011

Arkkitehtuuri- —

ja käytännöllinen

Rakennustoimisto

1 INSINÖÖRITOIMISTO H E L S I N G I S S Ä

OMIST. L. KROHN & B. ROSENIUS

UNIONINKATU »8 . SÄHKÖOSOTE: INSINÖÖRITOIMISTO . TELEFOONI 4378

KONEITA PUUHIOMOJA, SAHALAITOKSIA, SÄHKÖLAITOKSIA Y. M. VARTEN . TURBIINEJA, HÖYRYKONEITA, TERÄSKAA- PELEITA & KÖYSIÄ, VITJOJA, OIKEITA METTLACHIN LAT-

TIALAATTOJA Y. M. . KLOORIKALKKIA = = = = =

I

Pi ei tiili J E s Ipsakeyhiiö W¥-^ f^m & ja^^^,

Helsingissä * hietalahdenrannan ja tpuoFanpunojankadun kulmauksessa. * f uhclin 48.

f erhoilu & Rorisielyöpajaf.

Huonekalunäyttely Nuoranpunojankadun N:rossa 1 & 2.

II K OTITAIDE IV

MITENKÄ HUONEKALUJA VALMISTETAAN.

II.

Huonekalujen osia.

Työntölaatikko.

Työntölaatikot ovat enemmän tai vähemmän tilavia säilytyspaikkoja, jotka voidaan työntää osaksi tai ko- konaan suljettuihin huonekalu-osiin, ne jakautuvat niin muotoonsa kuin rakenteeseensa ja tehtäväänsä nähden useampaan lajiin. Ne voivat olla ja- lukseen tai pöytälautaan kiinnitetyt, olla osana kaapeissa, »piirongeissa»

kirstuissa j . n. e., niin että ne ovat kokonansa tai vain viideltä laikkapa

vain yhdeltä sivulta umpinaiset. Kaikilta sivuil- taan suljettuun laatikkoon päästään tavallisesti oven tai luukun (»klahvin») kautta. Viideltä sivultaan ympäröidystä laatikosta näkyy vain etukappaleen ulkopuoli. Levyssä, (pöytälaudassa) riippuva laatikko on peitossa vain yhdeltä sivulta, levy muodostaa samalla sen kannen.

Kuva i .

Työntölaatikkoon kuuluu etukappalc (kuva i a.) takakappale (b), kaksi sivukappaletta (e) ja (b) sekä pohja (e). Toisinaan tulee lisäksi vielä osastoseinät (kuva 2) ja kansi (kuva 6). Sivu- kappaleet liitetään etukappaleeseen salasinkkauk- sella, takakappaleeseen yksinkertaisella sinkkauk- sella.

Toinen Uittamistapa on nuuttiin saumaus, (kuva 3), mitä kumminkin käytetään vain vähempi- arvosissa tehdasmaisesti suoritetuissa töissä.

Tällöin on etu- ja takakappaleessa nuutti, sivuilla pyrstö. Pohja on saumalla varustettu »faasattu».

nuuttaamalla kiinnitetty sivu- ja etukappaleihin

Kuva 2.

(kuvat 3 ja 4), takakappaleeseen taas ruuvaa- malla tai naulaamalla. Toisin liitettäessä varus- tetaan pohja otsalistoilla (kuva 1 g) ja sitten näiden avulla liimataan sivukappaleihin tai nii- den väliin (kuvat 1 ja 5). Jotta pohja voisi laajeta tai kutistua, liimataan se otsalistoihin kiinni vain aivan etuosastaan. Etukappaleen kanssa ovat pohja ja otsalistat taaskin nuuttaa- malla kiinnitetyt. Pohjan rakenne näin otsa- listoja käyttämällä antaa koko laatikolle suurem- man lujuuden ja varmemman liukumisen kuin ilman niitä, koska sivukap-

paleet pysyvättukevammasti pystyssä eivätkä niin hel- posti notkahdu ulos- tai si- sällepäin kuin muuten saat- taisi tapahtua. Jos tahdo- taan laatikon sisällyksiä eri- tyisesti tomuuntumiselta va- roa, varustetaan laatikko

kannella (kuva 6). Tämä on valmistettava ai- van kuivasta puusta ja varustettava otsalistoilla, mitkä liimataan koko pituudelta kanteen kiinni.

Kansi juoksee sivu- ja etukappaleissa olevassa nuutissa ja täytyy liikunnan voida helposti tapahtua; kansi on tarkkaan sovitettava sivujen väliin, jottei se loksahda loevsta pois. Etu- reunaan tehdään päällispintaan lovi tai ruuva- taan siihen kulmarauta (kuva, 6 b), mistä kautta

voidaan lykätä. Sangen mukava on kuvassa 7 esitetty vetolaatikko, niissä etukappalc on vain kapea, pohjaa jonkunverran ylemmä menevä lista. Tätä muotoa käytetään kaapeissa, kirjo- tuspöydissä j . n. e. ja suljetaan se ovilla tai luukuilla.

Kuva 3.

KOTITAIDE IV 25

Kuva 4.

Toinen laji laatikoita on se, niissä etukap- pale luukuttuu alas siten, että se muodostaa pohjalle jatkuvan pinnan (kuva 8, a ja b). Tätä muotoa käytetään varsinkin kirjotuspöydissä ja on erittäin mukava, kun kirjoituspöydän ääressä työskentelevä voi milloin tahansa työnsä kes- keyttää ja lukon taa pistää, tarvitsematta kir- joja, papereitaan j . m. s. ensin pois korjata tahi työhön uudelleen ryhtyessään niitä taas etsis-

kellä. Tämmöisen laati- kon kokoonpano on pää- asiassa aivan samanlainen kuin edellä esitettyjen, paitsi että pohjaan tulee myöskin etuosaan yhtä vahva lista kuin on luu- kuttuva etukappale. Tä- mä on sivuiltaan kiinni- tetty yksinkertaisella luukkuraudalla (kuva 8, a ja b).

Osastojakoa käytetään milloin muodon ja tarkotuksen mukaan erilaisia kappaleita järjes- tellään laatikkoon. Varsinkin käytetään jaotte- lua ompelupöytien laatikoissa. Jakoscinät ovat ohuita, ompelupöydässä kiillotettuja lautalevyjä.

Ne liitetään keskenänsä tavallisesti loviamalla, laa-

Kuva 5.

I tikon seinämiä vastaan jätetään ne ilman muuta, samaten myös- kin pohjaan (kuva 2).

Listat, joita pitkin laatikko kulkee ovat liukumislistoja (kuva 6, c), ne taas, jotka kulkua johta- vat, johtolistoja (kuva 6, d) ja ne, jotka estävät kieppumisen ovatkippilistoja(kuva6, e). Kaikki nämät listat ovat vaakasuorassa asen- nossa. Kaksi ensinmainittua ovat takaseinään ja poikkilistaan tapittamalla kiinnitetyt. Riippu-

vissa työntölaatikoissa ovat ne listat, joista laa- tikko riippuu samalla liukumis- ja johtolistoja (kuva 9, vas.) ja kuten kuva 9, oik. näyttää samalla myöskin kieppilista. Liukumis- ja johtolistat ovat valmistettavat kovasta puusta; myöskin on laatikon sivuille liukumispintaan liimattava jota- kin kovaa puuta (kuva 4, a) ellei se jo ole ko- vasta puusta valmistettu, jotta varsinkin suurien laatikoiden liian suuri, kuluminen estyisi. Jos hankaus on liian suuri kuluu puu sangen pian ja laatikot kulkevat silloin lonksahdellen. Tätä varten annetaan laatikkojen usein kulkea puisia sauvoja pitkin (kuva 10 vas.) tahi myöskin kis- koilla ja pyörillä (kuva 10 oik.) ja nämät val- mistetaan nykyään metallista.

Jotta laatikon sivut estyisivät hankautumasta poikkilistaan tehdään sivut 3—5 mm kapeam- miksi kuin etukappale ja liimataan liukumis- listoja yhtä paljon korkeammiksi (kuva 6, f).

Riippuvassa laatikossa listat, mistä laatikko riippuu, joko saumataan (kuva 9, a vas.) tahi nuutataan (kuva 9, a oik.) ja ruuvataan pöytälevyyn kiinni. Molemmissa tapauksissa on laatikon sivuihin liimattava tahi ruuvattava kiinni kovasta puusta tehty sauman tahi nuutin vah- vuinen lista, (kuva 9, b).

Ettei laatikko työntyisi liian syvälle asete- taan puskimet, nämät puskimet (pienet puuklos- sit) liimataan liukumislistoille (kuva 6, g) tahi poikkilistalle (kuva 6, h).

Kuva 6.

26 KOTITAIDE IV

r

Laatikoissa, missä etukappale muodoste- taan kohokkeella (kuva 4 ja 4 b), ovat nämät puskimet tietysti tar- peettomia. Tätä etu- kappaleen kohotusta käytetään nykyään to-

tetusti; se peittää sa- malla johtopuun ja laa- tikon etukappaleen vä- lisen sauman, sekä muo- dostaa suojan tomun tunkeutumista vastaan.

Toisellainen kohoke muodostuu, jos poik- kilistaan tehdään sauma (kuva ir). Tämä ra- kenne estää samalla laatikon hankautumisen poikkilistan etusyrjää vastaan.

Laatikon etukappa- leeseen kiinnitetetään

käsiripoja, nuppeja, renkaita, joista laatikko voi- daan auki vetää. Upottamalla tahi päälleruu- vaamalla lukkoja etukappaleeseen, tehdään laa- tikot lukittaviksi. Niin yksinkertainen kuin

Kuva 7.

Kuva 8.

tällainen vetolaatikko onkin, niin vaikea on myöskin saada se moitteettomasti kulkemaan.

Syyttä ei sanota pieneksi mestarinäytteeksi työntölaatikkoa, varsinkin suurempaa, joka on niin laadittu, että sen voi, olkoonpa sitten pohja ylhäällä tahi alhaalla taikkapa etupuoli takapuo- lena, työntämällä vain yhdestä kolkasta saada helposti ja moitteettomasti sisälle menemään!

Epäkäytännöllistä ajantuhlausta sentään olisi, jos puuseppä meidän päivinämme aikaansa ku-

luttaisi moisen taitokappaleen aikaansaannissa.

Hänelle riittää yllin kyllin, kun laatikko suoraan kulkee. Tätä varten on välttämätöntä, että etu- kappale sovitetaan laatikkoon hiuksen tarkasti ja aivan tukevasti; takakappale tehdään mukaan aivan yhtä suureksi siten, että se pannaan etu- kappaleen päälle ja siitä mitataan. Sivukappa- leet ovat myöskin sovitettavat sangen tarkkaan liukumislistan ja kieppilistan väliin. Tämän jälkeen pannaan laatikko kokoon. Kun laa- tikko on kokoonliimattu ja liima myöskin kuivanut, ryhdytään sisäänsovitteluun. Jotta laatikko juoksisi määräysten mukaisesti, niin pidettäköön huoli sivukappaleita silitettäessä siitä, että laatikko takaosastaan tulee muutamia höylänvaroja suuremmaksi kuin etukappaleestaan, mutta ei suinkaan päinvastoin! Sellaisen laati- kon voi helposti kiinni työntää ja ulosvedettäissä se ei mene reunojensa yli. Johtolistat liimataan joko jo ennen laatikon sovitusta kulman avulla

KOTITAIDE IV

kiinni, tahi jälestäpäin tässä tapauksessa paine- taan ne siviikappaleita vastaa. Tämä tapa on mukavampi ja varmempi, mutta ei aina mah- dollinen.

(Jatk.)

a tf /£!<'

Kuva 9.

töitä, jotka ovat siitä merkillisiä, että ne ovat kotona valmistettuja eikä ulkoa tuotuja niinkuin

— surullista kyllä -— usein on laita kyseessä olevien kappalten.

Toinen näistä on Porin purjehdusseuran kier- tävä palkinto-kappale ja jo parin vuoden ajan ollut valmiina (kuva 1) ja toinen taas kuuluu Rauman purjehdusseuralle; naiset sen lahjoittivat klubille sen täyttäessä 25 vuotta (kuva 2). Mo- lemmat nämät upeat hopeapokaalit on valmis- tanut kultaseppä Isak Saha Porissa, joka näistä ynnä muista töistään on kautta maamme tunnettu ja paljon käytetty. Ja ettei hän suotta ole tä- hän hyvään huutoon päässyt, todistavat esittä- mämme kuvatkin, jotka itse puolestaan puhuvat enemmän kuin meidän monisanaiset selityk- semme,

J. K.

Kuva 10.

id

KOTOISIA HOPEA- TÖITÄ.

Esittämämme kuvat kahdesta pokaalista kuu- luvat kyllä purjehdusurheilu-lehtien palstoille, mutta kuuluvatpa ne »Kotitaiteenkin» piiriin, sillä ne ovat kauttaaltaan kotoista suomalaista työtä, kotona suunnitelluine muotoineen. Onpa toisessa sangen naturalistisesti esitetty mitenkä kotoisten vesiemme lumpeen lehdet kannattavat kotirantojemme näkinkenkää. Katsomme velvol- lisuutemme vaativan ilmituoda muittenkin kuin purjehtivien raumalaisten tai porilaisten näkyville

Kuva I I .

2 8

KOTITAIDKIV

Kuva 12. Rauman purjehdusseuran pokaali.

TAIDETEOLLISUUDEN

(Jatk. N Epäilemättä on nyt uuden ornamentin ja uusien muotojen kehittämisellä matkittujen his- toriallisten sijalle suuri työ suoritettu, työ jonka aikamme historia on kerran korkeaksi arvosteleva.

Uusi elämä pulpahti pian kukkaan vanhan tai- teen raunioista. Ja tällä oli yleensä uusi aika taideteollisuudelle tullut. Kaikki himoiten pyr- ki päästä muodostukseen, uusi heruva työsken- tely alkoi, taidemaalarit astuivat taideteollisuu- den joukkoihin, yleisö kiintyi taidetyöhön, tai- deteollisuus aikakausilehtiä ilmaantui kaikkialla.

Tuo ennen kuulumaton tapahtui: taideteollisuus sai kansan käsityksessä sijan tähän asti yksinään vallanneen taiteen, maalauksen rinnalla. Se astui tämän rinnalle melkein yhtä arvokkaana.

Säännöllisessä, vilkkaasti sykkäilevässä elä- mässä tapahtui taideteollisuuden sisäisessä kehi- tyksessä myöskin aavistamatta nopeita edistyksiä.

Kun vuosikymmeniä oli historiallisilla muodoilla ulkopuolisesti koristettu, kun uusiakin muotoja oli alussa vain pintapuolisesti kappaleiden pin- noille soviteltu, kasvoi nyt vakaumus, että tällä ornamenttikoristelulla ei kaikkien kappaleiden täydellisyys tule näkyviin, yhtä vähän kuin tai-

Kuva 1 3 . Porin purjehdusseuran pokaali.

TIE JA E A A A Ä Ä R A .

:o II).

deteollisuutta voidaan katsoa tehtäväänsä ratkais- seena uusien koristemuotojen keksimisellä. Tul- tiin siitä selville, että vasituisen ajankysymyksen täytyi olla syvemmällä kuin uusien ornamenttien sovittamisessa tasopinnoille, mihin uuden taide- teollisuuden ensi kehitysjakso oli vienyt. IIuo- mattin että koristus, olkoonpa se uusi tai van- ha, kertova tai ei mitään puhuva, kasviaiheinen tai aivan aiheeton, ei voinut muodostaa asian ydintä, vaan että taidetyöllisessä muodostuksessa ei saanut erityistä huomiota panna pintaan, vaan itse kappaleeseen. Koristelun asemesta ruvettiin

Ja tämä merkitsi suunnatonta horisontin, näköpiirin laajentamista, taidetyön ohjelman ri- kastuttamista, mikä sille antoi täydellisesti uudet päämäärät. Taidetyön-tekijä oli muuttunut ko- ristetaiteilijasta muototaiteilijaksi. Koriste ei hä- nelle ollut enää päätarkotus, vaan hän piti sitä sopivana apukeinona, melkein niinkuin rykmen- tinpäällikkö pitää sotilassoittokuntaa. Hän oli omistanut asian ytimen: muodostettavan kappa- leen kokonaiskuvan.

Tämän yhteydessä sukeltausi esiin joukko 1111-

KOTITAUT: IV

29

sia tehtäviä. Kun kerran oli tultu kokonaiskuvan synnyttämiseen, ei mikään ollut sen luonnolli- sempaa kuin että ruvettiin ajattelemaan, miten tämä kokonaismuoto kiinteimmin soveltui siihen tarkotukseen, mihin se oli määrätty. Kysymyk- sen kappaleen muodostamisesta aineen luonteen mukaisesti — sillä kukin aina edellyttää toisia muotoja ja toista tekotapaa kuin toinen — täy- tyi myöskin syntyä. Tunnussanat: tarkotuksen-

ka nyt ilmaantuvat, kuvaavat tämän aikamme uuden harrastuksen. Samalla huomattakoon, että ne eivät oikeastaan mitään uutta vaatineet; mo- lemmat prinsiipit ovat ikivanhoja, mutta ne ovat aikain kuluessa aina silloin aivan uusina esite- tyt, kun muodollisuus on järjen ja luonnon pi- mittänyt. Ja asian tilan näin ollessa ilmaantui- vat ne taaskin.

Mutta aine ja tarkoitus-mukaisen kuvaamis- suunnan rinnalla kulki myöskin toinen, joka oi- keastaan näytti olevan vastakkainen tälle. Se oli tuo vanha fantastistaiteellinen suunta, joka oli aisasemmasta pintaa koristavasta taiteesta saa- nut syvälle menevät muotolakinsa ja jalostunut.

Kiemurasta, mikä koristetaiteessa usein oli stili- seeratun kasvin tilalle tullut, oli pian jouduttu viivan jumaloimiseen. Tästä jouduttiin muodos- tamaan viivaa ja kehää tahtoiseksi ja tietoiseksi ilmaisukeinoksi. Haettiin esim. koristeesta kuvaa- via muotoja vihastuneelle, kiiruhtavalle, levotto- malle, notkealle, päättävälle, raivoovalle. Ilmais- tiin muodon avulla törkeätä, nautinnollista, rikol- lista, johdettiin kehän avulla liikunta-suunta.Lii-

teknilliseen muovailuun ilmaantui, kun taas en- nen parhaassa tapauksessa vain rytmillinen lepo oli valmiina.

Ei silti etteikö jo aikasemmin muotoa olisi käytetty erityisenä ilmaisukeinona, mutta siihen ei pyritty sillä suuremmoisella itsetietoisuudella, eikä siinä määrässä kuin mikä nyt oli laita.

Joka tapauksessa on edessämme aivan uusi ala, minkä piiriin kuuluu yksi niitä mieltäkiinnittä- vimpiä tehtäviä, joita taiteella konsanaan on.

Jospa tämän alan keksiminen ja kehittämi- nen olikin muutamien nerojen etuoikeutena, niin olivat molemmat muut kohdat: tarkotuksen- ja ai- neenmukaisuus, yleistä käsitystä paljon lähem- pänä. Itse asiassa oli tässä koskettu periaattei- siin, jotka tarkoittivat enemmän taidetyön tar- kotuksien levittämiatä kuin kohottamista. Mutta nämät periaatteet eivät silti olleet vähemmin tär- keitä. Päinvastoin ne auttoivat tunnustuksen saa- misen hankkimisessa, jota tähänastiset taidetyöt eivät vielä olleet oikein saavuttaneet, mutta joka

Q

Jr

•

-

Kuva 14. Kirjekaappi. V. Penttilä.

(Kotkan suoni, yhteiskouluun).

oli taideteollisuuden kohtalolle elämän kysymys.

Se oli se tieto, että taideteollisuus ei saanut ra- joittua muutamien taiteesta innostuneitten työ- hön, vaan että sen oli vaikutettava laajemmalle kansantaloudellisella pohjalla. Selvästi oli tässä suhteessa tähänastinen taide-työskentely ilmassa leijaillut. Se synnytti kappaleita, jotka kätten valmistamina ja jonkun yksityisen johtamina il- mestyivät kauppaan taidetyön vaatimuksilla ja edellytyksillä ja sen takia saattoivat puoleensa kääntää vain pienemmän ihailijamäärän. Mutta jos taidetyön tuloksilta vaadittiin ensisijassa tar- kotuksenmukaisuutta sekä työhön ja valmistuk- seen nähden oikeata tekotapaa, niin ei valmis- tus nykyajan keinoilla s. t. s. konemaisesti ollut enää esteenä. Tämä johti taidetyön tekijän mie-

Merkillisesti ympäri kiertäen lähennyttiin uu- delleen sitä kohtaa, mistä viisikymmentä vuotta takaperin n. k. taideteollisuuden irtautuminen, er- kautuminen teollisesta päivittäisproduktsionista oli tapahtunut. Silloin intoiltiin käsityön alene- mista vastaan, mikä katsottiin etusijassa johtu- van koneiden epäterveellisestä vaikutuksesta.

Tänään palaa käsityöläinen koneisiin takaisin.

Aletaan huomata, että tuo paha ei ole itse ko- neissa, vaan niiden väärässä käyttämisessä, että on vain koneille annettava oikeita niiden työs- kentelytapaan soveltuvia muotoja valmistettvaksi, jotta niillä saataisiin moitteettomia työntuloksia.

Ja tämän uuden huomion mukaan on taide- työlle tullut uusi äärettömän laaja ja tärkeä ala.

30

KOTITAIDE IV

N y t vielä tosin on kiisi sangen vähän halukas tähän r y h t y m ä ä n , mutta kehitys sitä vaatii. Tai- detyön-tekijän, j o k a on teknikoksi muuttunut, on keksittävä j a kehitettävä oikeita, konetyölle soveliaita muotoja. Sen kautta hän k o h o t t a a konetyön niin korkealle, että se taiteellisellekin silmälle tulee moitteettomaksi, vieläpä miellyttä- väksi j a hauskaksi, hän on j o h t a v a koko tehdas- maisen teollisuuden taiteenpiiriin.

Tässäkin muuten on k y s y m y s enemmän tai v ä h e m m ä n siitä, että kaikki se työ tapah- tuu enemmän tietoisesti, mikä koneinsinöörien johdolla j o on tiedottomasti t a p a h t u n u t . Polku- p y ö r ä , työkone, höyrylaivr ovat taiteellisessa suhteessa moitteettomia muodostuksia. Vain niissä konekokeissa, jolla on tarkotus imiteerata tähänastista käsityötä, peljättiin vaaran piilevän ajan työntaito-oloihin.

Miten suuresti, kaikesta fantastisuustaipu- muksesta huolimatta, käytännöllinen, asiallinen, järkiperäinen kumminkin vaikuttaa meidän ny- kyiseen ajatus- j a k ä s i t y s s u u n t a a m m e , sen osot- tavat m u u t a m a t t ä r k e ä t ilmiöt taideteollisuuden kehityksessä. Muuan tällainen on esim. kehi- tyksen kulussa t a p a h t u n u t koneiden kauneuden ja insinööritöiden ymmärtämisen oppiminen.

Voidaan kutakuinkin tarkkaan m ä ä r ä t ä aika, milloin Saksassa tuli yleiseksi koneiden kau- neuden t u n n u s t a m i n e n ; se t a p a h t u i v. 1902 Diisseldorfin näyttelyssä. Kaikki taidetta tajua- vat näyttelyssä kävijät palasivat sieltä vakuu- tettuina siitä, että konehalli oli sisässänsä suo- j a n n u t ei vain teknillisessä, vaan myöskin tai- teellisessa suhteessa ensi luokan töitä. Huo- mattiin äkkiä veivitangon matemaattisessa muo- dossa, s ä h k ö k o n e e n omituisessa rakenteessa kau- neus-muotoja, jommoisia t ä t ä ennen oli vain rakennustaiteellisissa töissä n ä h t y . Vain vähän pitempi askel tarvittiin, kun insinöörityöt yleensä voitiin taiteeksi laskea. Puhuttiin insinöörira- kennuksen estetiikasta j a nähtiin raudalla jän- nitetyssä rautatiehallissa rakennustaiteellisia kau- neuksia.

H u o m a t t a k o o n mitä t ä m ä merkitsee, sen jälkeen kun melkein vuosisadan oli se uskon-

k a p p a l e vallinnut, että insinöörien muodostelmat olivat luonnostaan hirveitä j a e t t ä vain sellai- nen rauta katsottiin »taiteellisesti käsitellyksi», niihin oli johonkin k o h t a a n akantuslehtiä kiinni naulattu. E i k ö tässä ole uuden ajan aamukoit- toa havaittavissa?

Toinenkin ilmiö huomattiin taideteollisessa kasvatuksessa. K u n t ä m ä aikasemmin oli pää- m ä ä r ä n ä ä n pitänyt tiedon j a k a m i s t a erillaisista vanhoista ornamenttityyleistä j a vielä uuden

kehityksensäkin ensivuosina pääasiassa samaa tarkoitti, niin pakoittivat äsken ilmenneet käsi- tykset tarkoituksenmukaisista muodoista j a ai- neenmukaisesta käsittelystä sen piankin omak- sumaan muutetun ohjelman. Päämääräksi tuli kasvatus työpajoissa, aikasemman piirustuslau- dan ääressä tapahtuneen kasvatuksen sijasta.

Täällä oli oppilaan itsensä opittava tunte- maan aineen asettamat muodosteluedellytykset sekä valmistettavalle aineelle omine käsineen a n t a m a a n sille tulevia muotoja. Kun aikasem- min taideteollisuuskoulujen t e h t ä v ä n ä oli ollut kasvattaa kaikki tyylit tunteva mallipiirtäjä, joka piirustuspöytänsä ääressä muodollisilla keinoilla, mitkä hän koulusta oli mukaansa saanut, ilman mitään esinettä »luonnosteli», s. o. piirteli orna- menttimuotoja t u n t e m a t t a edes pintapuolisesti sitä t a p a a millä ne voitiin valmistaa todellisuu- dessa, niin alkoivat koulut nyt kasvattaa uutta sukua, mikä ei enää työskennellyt pelkillä ulko- naisilla muodoilla. T ä m ä n kasvatuksen vaiku- tusta laajempaan teolliseen tuotteliaisuuteen ci voida vielä numerolla todistaa, kun uusi ohjel- m a , Englannissa kehitettynä ei ole vielä pääs- syt tarpeeksi laajaan k ä y t ä n t ö ö n . Mutta toi- vottavaa on, että työpaja-ajatuksessa todellakin on l ö y d e t t y terveellinen ratkaisu aikasemman pintapuolisen taideteollisuusopetuksen sijalle.

V a n h a »taideteollisuus» alkoi työtekniikan harjottamisesta irtautumalla; riennettiin piirus- t u s p ö y d ä n ääreen taidetta harjoittamaan j a työ- taitoa m u k a p a r a n t a m a a n . Meidän päiviemme taidetyöskentely palaa takaisin t e k o t a p a a opet- telemaan. Kehityksen kiertokulku sulkeutuu siis. Niinkutsuttu taideteollisuus, p a r e m m i n sa- n o a k s e m m e taideammatti, tekemällä tehty eri- koisala yleisestä a m m a t t i t y ö s t ä , k a d o t t a a täl- löin merkityksensä. S e toivo tulee mahdolli- seksi, että meillä uudelleen tulee olemaan ylei- nen a m m a t t i t y ö s k e n t e l y , joka on y h t ä vähän j a y h t ä paljon taiteellista, kuin sitä oli entisajan a m m a t t i t y ö . I.uonnoksentekijä j a sen valmistaja, taiteilija j a käsityöläinen sulautuvat t a a s yhdeksi j a samaksi henkilöksi: ammattitaidolle on takai- sin annettu kadoksissa ollut taide.

Niinkauvan kuin tämän tehtävän ratkai- suksi täytyi työskennellä, ilmaisi sana taideteol- lisuus sitä työtä, mikä suoritettiin, kylläkin sat- tuvasti. Mutta kun yllä esitetty ihannetila on saavutettu, niin ei ole enää mitään s y y t ä puhua taideteollisuudesta, taideammatista Meillä on silloin taaskin a m m a t t i t y ö , mihin yhtäluonnol- lisesti taiteellinen henki sisältyy, kuin ihmisruu- miiseen ihmis-sielu. »Taideteollisuus» muuttuu vain menneisyyteen kuuluvaksi asiaksi.

K O T I T A I D E IV 31

Samalla kun taideteollisuuden sisällys k e - hityskulussaan viimeisten k y m m e n e n vuoden ai- kana yhä e n e m m ä n jalostui, niin laajeni sen käytännöllinen p ä ä m ä ä r ä s. o. se ala, mille sen t y ö t ulottuvat, perinpohjaisesti. Alustansa al- kaen oli taideteollisuus ulottunut tuskin muihin kuin yksityiseen taidetyö-esineeseen, huoneka- luun, s e p ä n t y ö h ö n , kangasmaihin, ornamentti- täytteeseen. Uusi liike tarkoitti kiinteästi: huo- netta. On sangen hauska havaita, miten heti ajatuksiin tuli huoneen sovittelussa vaadittava kokonaisuuden p y r k i m y s j a miten se tuli tai- deteollisuuden p ä ä m ä ä r ä k s i . Tuolia semmose- naan ei nyt enää ollut olemassa, sillä se kuu- lui huoneen sisustukseen, koristetäyte ei ollut mikään itsestään, kattomaalauksena vain siinä määrin oikeutettu kuin minkä se oli osana jos- sakin sisustuksessa, mikä oli samaan yhtenäiseen henkeen suunniteltu.

T ä m ä askel tuli a r v a a m a t t o m a n tärkeäksi.

Niinkuin s u u r e m m a t tarkoitusperät s y n n y t t ä v ä t suurempia näkökohtia, niin samaten astui nyt k o k o taideteollisuus uudelle korkcusasteelle, jolta katsoen taidetöillisten yksityiskappaltcn merkitys alkoi hävitä. P ä ä m ä ä r ä »objet d'art» ( t a i d e - kappale) väistyi huonesommittelu-päämäärän tieltä. Jos taidetyöntekijässä oli tähän asti muutos t a p a h t u n u t koristetaiteilijalta teknikoksi, niin t a p a h t u i hänessä vieläkin m u u t o s : hän tuli sisustustaiteilijaksi.

Mutta kun huoneen muoto j a sisustus ovat toisiinsa kiinteästi yhdistetyt, niin sisustustaiteilija on myöskin arkkitehti. Ja jos hän on tätä, niin on saavutettu sen merkillisen kiertokulun lop- p u p ä ä , millä taideteollisuuden kehitys on kul- kenut. Taideteollisuus ei ole enää mikään ero- tettu teknillinen erikoisala \ a a n se on suuri tek- nillinen yleisala; s. o. rakennustaidetta, tuota pää -ja yleismuotoa kuvaavien taiteiden joukossa.

Ei ole enään t ä n ä p ä i v ä n ä k y s y m y s siitä voisiko j a uskaltaisiko taideteollisuus astua ra- kennustaiteen alalle, askel on j o otettu ryhdyt- täissä huoneiden sisustukseen, ja tarpeen on vain oppia tajumaan, että näin todellakin on t e h t y . Eikä vain sisä-arkkitehtuurin, vaan myöskin ulko- arkkitehtuurin alalle on j o astuttu. Kaikki taide- teollisuuden etunenässä kulkevat rakentavat taloja j a kaksi viimeistä näyttelyä Darmstatissa olivat talonäyttelyitä eikä tuolit, astiakaapit j a s o h v a t y y n y t näyttelyitä, — jommoisia aikai- s e m m a t näyttelyt pelkästään olivat. Tosin on tähän s a a k k a vain koskettu sellaiseen rakennus- taiteeseen, joka on ihmisten asumustarpeen yh- teydessä. J a tässäpä juuri lieneekin tärkein teh-

tävä, minkä ratkaisussa arkkitehtuurin alalle an- tautuva taideteollisuus voipi voimiansa koittaa.

Kun n ä m ä t ajatukset ovat omaksutut, niin ilmautuu kultaisia toiveita tulevaisuuteen nähden.

Uudistamistarve ei tällä hetkellä ole millään taiteen alalla niin p a k o t t a v a , kuin kotirakennus- taiteen alalla. T ä s s ä on mitä raskaimpia teh- täviä kasaantunut. Vuosikymmeniä, melkeinpä vuosisadan on kotiarkkitehtuuri kulkenut kaava- maisuuden kahleissa sellaisten rakennuskuvatus- ten pukimissa, joilla ei ole mitään yhteistä sen käsitteen kanssa, j o t a y m m ä r r e t ä ä n sanalla taide.

O l e m m e kotirakennustaiteessa tulleet täydellisen vararikon tilaan. Väärin y m m ä r r e t t y j ä muotoja vähäpätöisemmissäkin kohdissa, koreilua ulkoa päntätyillä tyylitiedoilla, taiteellisen luomiskyvyn täydellisesti puuttuessa, siinä sen luonteenpiirteet.

Mitä silloin auttaa, jos taidetyöntekijän apu kotoisen y m p ä r i s t ö m m e muodostamisessa ei sen pitemmälle ulotu, kuin pelkkään sellaisen raken- nuksen koristeluun, jonka vieras käsi on syn- n y t t ä n y t , joka käsi kuuluu vielä pilaantuneeseen, huonontuneeseen aikaan, jos t ä y t y y niissä huo- nelaitoksissa, j o t k a liikemies, arkkitehti on syn- n y t t ä n y t , surullisia kompromisseja tehdä, j o s ulkopuolella vallitsee alkaisin sivistysaste j a sisä- puolella taiteellinen laajuus?

Tosin ei yleisö vielä pitkään aikaan ole siihen kasvatettu, että se huomaisi nykypäiväisen talonrakentamisen k e h i t t y m ä t t ö m y y d e n . T ä s t ä on kaikki se, mitä rakennuksen rakentaja tarjoo, aivan oikeata, hyvää. Ne harvat rakennusten rakentajat, j o t k a tämän surkean tilan huomaavat, ovat neuvottomia, kun eivät tiedä kenen puoleen kääntyvät. H e haluavat taiteilijaa, mutta ke- nelläkään maalarilla j a kuvanveistäjällä ei ole niitä teknillisiä tietoja, joita rakennuksen raken- tamisessa tarvitaan. Jos tästä huolimatta ovat tämmöiseen ryhtyneet, niin syntyi usein epäluo- mus, mikä rakennuttajaa vielä enempi saattoi surettaa, kuin entisellä tavalla syntyneet raken- nukset. Oli onnistumatonta niin teknillisessä kuin käytännöllisessä suhteessa. N ä y t t ä ä var- masti siltä, e t t ä rakennuksen rakentamiseen ei kenenkään muun ole r y h d y t t ä v ä kuin teknilli- sellä pohjalla kasvatetun taiteilijan.

(Jatk.)

32 K O T I T A I D E I V

NEUVO- JA UU- TISOSASTO.

G o b e l i i n i n s y n t y . Kes- kiajalla olivat alamaalaisct ehdot- tomasti ensi sijalla muiden kan- sojen rinnalla värjäri-ja värjäyk- sissä tarvittavien väriaineiden val- mistamistaiclossa. Tämän takia kvseltiinkin heitä kaikkialla Eu- ropassa värjäyslaitoksia kokoon- pannessa ja hoidettaessa.

Tulipa v. 1450 muuan tuol- lainen alankomaalainen värjäriki- sälli Pariisiin. Hän nimitti itse- ään Gobeliniksi, joka hänen koti- kielessään lienee kuulunut Go- beelen. Tämä Gobelin näkyi pariisilaisten mielestä olleen aika tollo. Hän asui perheensä kanssa erään pienen Seinen sivujoen Bievren varrella, syrjässä sijaitse- vassa talossa, ei seurustellut ke- nenkään kanssa ja harjoitti kai- kenlaisia salaperäisiä hommia. Pian ei taloa kutsuttu muuksi kuin »hul- luin huoneeksi», viittaamalla täten talon omistajan nimeen (Gobelin

= narri) ja oltiin täysin vakuu- tettuja siitä, että Gobelin oli lii- tossa pahojen henkien kanssa.

Tässä uskossa vielä vahvistut- tiin, kun Gobelinin värjäyslaitok- sesta tuli maailmaan kutomuksia, jotka ehdottomasti voittivat kaikki,

mitä tällä alalla oli aikaansaatu.

Tavara kävi hyvin kaupaksi ja teki niiden valmistajan nimen laajalti kuuluisaksi.

Vähitellen tultiinjsalaisuuden pe- rille. Gobelin oli niin. jo heti huo- mannut Bievren veden puna vär- jäykseen sangen sopivaksi ja, huoli- matta kaupunkilaisten hulluista pu- heista, poikinensa lakkaamatta pyr- kinyt saavuttamaan vielä kauniim- paa scharlataanikangasta, kuin mitä italialaiset tähän asti olivat ky- enneet aikaansaamaan. Yhä suu- remmaksi nousi nyt vieraan, ker- ran köyhän ja pilkatun värjäriki- sällin arvo ja rikkaus. Kaksi- kymmentäkuusi vuotta hän johti kukoistavaa liikettään, jota hänen v. 1476 tapahtuneen kuolemansa jälkeen hänen poikansa jatkoivat

tosi taiteelliseen henkeen.

Gobeliinit olivat kaksi vuosi- sataa Pariisin kuuluisimmat vär- järit: mutta heidän nimeensä tuli

myöhemmin yhdistymään kuului- sin, mitä värjäys ja kutominen taiteellisesti yhdistyneinä aikaan- saivat. Ranskan suuri valtiomies ja Ludviikki XIV:nnen ministeri

Colbert näet päätti muuttaa sil- loisen GobeIin'in värjäyslaitoksen suureksi valtion tehtaaksi, johtaak- seen Ranskan seinämaltokutomisen uusille urille. Italiassa ja Alan- K O T I T A I D E I V

£H:ki;

öUOMENVÄRIJA VERNI88ATEHTAAN OSAKEYHTIÖ HELSINKI g i P ^{M I} "

VIIPURI » r ^{A N} TURKU !&°Ä ^EEN

filfiaMls

KAIKKIA LAJIA '

PULLISIN OSTO = PAI KK A JÄLLEEN

MYYdlLLB

W I L H . A N D S T E N I N TEHDAS • • • OSAKEYHTIÖ

. P E R U S T E T T U 1 8 4 2. . Tehdas un yhä edel- leen jo ennestään- kin suuremmoiseen, erilaisia malleja ole- vien kakluuniensa näyttelyyn lisännyt joukon komeita ja . uusi-aikaisempia . malleja, jotka ovat valmistetut useiden maamme etevimpien taiteilijain ja ark- kitehtien piirustusten mukaan. Raken- tava yleisö älköön sentähden jättäkö käymättä näyltelyhuoneustoissamme tehtaalla. Raitiotievaunut seisahtuvat portille. Tilaukset suoritetaan heti.

Hinnat kohtuulliset. Kustannusarvi- oita pyydettäessä.

W i l h . A n d s t e n i n T e h d a s O s a k e y h t i ö .

Y L Ä A I U U H » ,

HELSINKI.

Myy s u m m i t t a i n ja vähittäin s u u r e s t a hyvin järjestetystä v a r a s t o s t a kaikkia r a u t a t a v a r a - a l a a n kuuluvia kappaleita, kuten

R a k e n n u s t a k o m u k s i a , valutavaroita, nauloja, kan- k i r a u t a a , terästä, rautalevyä kaikenlaatuista, sement- tiä, tulenkestäviä tiiliä, tulenk. savea, t a p p u r o i t a , tä- pettä, lastuvillaa, r a k e n n u s p a l k k e j a . Käytettyjä rata- kiskoja. M a a l a n v ä r e j ä , vernissoja ja öljyjä y. m.

tunnettuihin halpoihin hintoihin vuoden loppuun.

^ ^ = U u s i k e k s i n t ö — — —

j o k a voittaa k a i k k i edeltäjänsä on

V. W . H o l m b e r g i n p a t e n t i n s a a n u t

S a v u n imijä (Savuhattu),

se kun ei ainoastaan estit tuulen puhaltamasta savutorveen sisälle, vaan heikoinkin tuuli synnyt- tää siinä vetoa ylöspäin, vaikka tuuli tulisi miltä suunnalta tahansa, vaikkapa suoraan ylhäältä.

Tämä Savun-imijä vaikuttaa yhtä hyvin korkean seinän vieressä kuin avonaisellakin paikalla. Se on matala eikä rumenna. Siinä kun ei ole liik- tuvia osia niin se on kestävä. Se sopii sekä savu- itta ilmanvaihtotorviin. — Niitä valmistaa useam- paa suuruutta ja erilaisista levyistä

V. W. Holmberg, Helsinki, Ludvikink. 5. T. 21 21 ,v

f€+3C+G

JULIUS TALLBERG.

VARASTO UUDENAIKAISIA HUONEKALUHELOJA

KULLATTUA KUPARIA, MESSINKIÄ, NIKKELIÄ Y. M EEl MALLEJA PIIRUSTUSTEN MUKAAN TOIMITETAAN MITlFIKIMMIN

TEHTAALTA _

ERILAATUISIA HUONEKALULUKKOJA

ROKKALAN HYVÄKSI TUNNETTUA PEILILASIA MÄÄ- RÄTYISSÄ SUURUUKSISSA SUORAAN TEHTAALTA

>9 - " " * - * • * • w ^*~m.^&*.**-9

P u m p p u j a , h a n o j a y. m. v a r a s t o s s a . - Vesi-, lämpö- j a viemärijohtoja

Helsingissä ja maaseudulla toimittaa-

A. B. Vesijohtoliike 0. Y.

Vuorimiehenk.29

Helsinki.

III

<

©

J*J» H a a p a k o s K c o ^JM V a l i m o - ja k a s u u n i

- lähellä H a a p a k o s k e n a s e m a a - Alituinen varasto kaikenlaisia muhveilla eli lens- seillä varustettuja aina 20 atm. paineella koetettuja

- - - Valurautaputkja. - - -

Tilauksen mukaan valmistetaan k a i k k e a h y v ä n valimoteollisuuden a l a a n k u u l u v a a työtä hyvin kohtuullisilla hinnoilla. — Hintailraoituksia ja muita

tiedonantoja annetaan auliisti.

pp. O r a v i - H a a p a k o s k e n T e h d a s Osakeyhtiö Edvin Bergroth.

Helsinki . Etelä Makasiininkatu 4 . Telefooni 11 30

: )

„ , . KIINALAISTA TEETÄ , ,

H „,„.,,,,,,„„... „„..„„L/

' j». — Z raarkk.

Häkli Lallukka ja Kumpp.

Omistaja J u h o L a l l u k k a .

Tukkukauppa Wiipurissa

suosittaa muitten tavarainsa ohella

\Vs\ t o d e l l i s e s t i k y v ä ä

Teetä,

j o t a on s a a t a v a n a k a i k i s s a h y v i n v a r u s t e t u i s s a k a u p p a p u o d e i s s a . Jokainen käärye on varustettu vieressä olevalla leimalla ja tavaramerkillä sekä" sisältää tulkimuslooisrulisen...

fiuomaulamme, eitä meibän teekääryeemme oval täysipainoisia :- . .'.

H:gin Uusi Rautasänky-Tehdas

P o l s a & S j ö s t e d t

Myymälä: Aleksanterinkatu 50.

Puhelin 8680 V a l m i s t a a :

r a u t a s ä n k y j ä k a i k k i a e r i £ m a l l e j a , m y ö s k i n t i l a u k s e n m u k a a n . - - P a t j o j a y . m.

Aksel Alanderin

• Asianajotoimisto

Helsingissä • Mikonk. 7

Toimittaa kaikellaisia laki- asioita *•- välittää kiinteimis- töjen kauppoja T hankkii lainoja —— y. m ^ . - ^ ^ .

—- -~m- Telef. 18 72. •*- -•- **/W\/»»^/*-*/v-»/v->/*"^/*

j+elsingin Uusi fpapeffifefydas

- Omistaja \V. Salven - 1'nionink. 32.

Suurin valikoima koti- ja ulkomaa- laisia

Tapetteja - Reunuksia - Frii- sejä - Rullakartiineja - Lino- leumia tunnetusti halpoihin

hintoihin.

Erilyisliike uutuuksia varten. Näyt- teitä ilmaiseksi.

OOOOO

Cd c

§sen &tt>aRu utusw§ttÖ

§uomt

gkojho xooitto j a e t a a n v<x- fiuttfeintire . j u u r i n Ro=

f i m a i n m f?«mRtv>alum=

htsi?$fiö

^

^ . J »J

l |iindfoih'in forislc- ja f a i t a u s -

fakcittenichdas

Helsinki. . . . Tel. 2495.

Valmistaa takorautatarpeita, niinkuin k a t t o k o r i s t e i t a , porraskäytävä- ja veran- da-aitoja, porttia, paloti- kapuita sekä kaikkia I:sen luokan sepänliikkeeseen kuu- luvia töitä, esim. T a k o r a u - taisia hautaaitoja ja ristiä, puutarha-aitoja, kynttilä- kruunuja y. m.

komaissa oli jo vanhojen kanso- jen käyttämien taiteiden värillis- ten seinä- ja lattiamattojen val- mistamistaidon uudistamisessa paljon huomattavaa aikaansaatu.

Suurimmat maalarit, niiden jou- kossa Rafael, eivät halveksuneet tehdä luonnoksia mattojen teki- jöille. Ranskan oli Colbert'in suunnitelmien mukaan tässäkin taiteenhaarassa tuotettava jota- kin mallikelpoista.

Uusi tehdas entisessä Gobe- lin'in värjäystalossa alkoi toimin- tansa v. 1667. Ranskan etevin maalari Lebrun tilattiin laitoksen johtajaksi. Siinä valmistettiin ta- petteja, joiden kuva-aiheet olivat otetut muinaistarustosta, histori- asta j . n. e., ja niitä nimitettiin edelleen »gobeliineiksi». Tapetti- kutomon, varsinaisten gobeliinien valmistuslaitoksen rinnalla oli vielä mattotehdas, joka nyt yhdistettiin ensinmainitun kanssa. Todellisia taiteen ja kutomusten ihmetöitä lähti näistä työpajoista.

Mutta vasta silloin saadaan oikea käsitvs tämän työn suuruu- desta, kun ymmärretään rie vai- keudet, jotka gobeliineja valmis- tettaessa ovat voitettavat. Ne val- mistetaan kangaspuissa, jotka ei- vät paljon poikkea tavallisista.

Kireille loimille piirretään sen pienen kuva-kutomusosan ääri- rajat, jota kutoja juuri sillä het- kellä kutoo. Kutojan sivulla on kuva, mikä on kopioitava, hänen edessään kori täynnä satoja suk- kuloita, joihin on keritty kaiken- värisiä villalankoja. Työntekijän on nyt langoilla maalattava ja tähän tarvitaan kehittyneintä tai- teellista silmää, suurta levollisuutta ja suunnatonta kärsivällisyyttä.

Tottuneinkaan tekijä ei ennätä kutoa juuri enempää, kuin 34 neliösentimetriä päivässä. Suu- rempaa gobeliinia valmistaa yksi mies viisi, usein kymmenenkin vuotta. Eipä siis ihme, jos hinta yhdestä ainoasta sellaisesta taide- teoksesta nousee 20,000 gulde- niin ja ylikin. Gobeliinit tehdään värien kestävyyden takia koko- nansa villalangoilla; vain kukissa, hedelmissä ja metallikiillettä jäl- jennettäessä käytetään silkkiä vil-

laan sekotettuna.

Vastuunalainen toimittaja, arkkitehti VILHO PEYITIlX Toimituspaikka Vladimirinkatu !(. — Helsingissa, Osakeyhtiö Kauppakirjapaino, 1906.