K a n s a n t a l o u d e l l i n e n a i k a k a u s k i r j a – 9 7 . v s k . – 1 / 2 0 0 1
129 KATSAUKSIA JA K E S K U S T E L U A
Julkisyhteisöjen tuotoksen määrittäminen: kommentti
Reino Hjerppe Ylijohtaja VATT
Matti Virén Professori Turun yliopisto
P
irkko Aulin-Ahmavaara ja Arto Kokkinen ovat esittäneet mielenkiintoisia kommentteja aikakauskirjan aiemmassa numerossa 3/2000 olleeseen kirjoitukseemme ”Tuottavuuden kas- vu julkisessa sektorissa: Unohdettu mutta sitä- kin tärkeämpi kiistakysymys”. Aulin-Ahmavaa- ra ja Kokkinen nostavat kirjoituksessa esiin nii- tä ongelmia, joita syntyy, jos ja kun julkisen sektorin palvelutuotannon tilastoinnissa ote- taan huomioon tuottavuuden kasvu.On syytä korostaa, että kirjoituksemme tar- koituksena ei ollut esittää mitään valmista for- maattia tilinpidon muuttamiseksi. Toisaalta esittämiemme esimerkkien tarkoitus oli vain demonstroida ongelmien suuruutta. Missään tapauksessa emme ajattele niin, että nykyinen tilinpito jotenkin korvattaisiin yksinkertaisilla indikaattoreilla, jotka eivät ota huomioon laa- dun muutoksia. Esimerkiksi yliopistomaail- masta tiedämme, että tällaiset yksinkertaiset (tuloksenohjauksessa käytetyt) mittarit ovat pi- kemminkin haitallisia kuin hyödyllisiä.
Mielestämme keskustelussa ei kuitenkaan heti alkuun pitäisi keskittyä erilaisten indikaat- toreiden virheellisyyksien ruotimiseen vaan oli-
si pohdittava enemmänkin sitä, miten nykyai- kaista tilastollis-ekonometrista kalustoa voitai- siin hyödyntää ongelman ratkaisussa. Olemme kohtuullisen optimistisia sen suhteen, että eri- laiset tuotannon tehokkuutta ja kysynnän mää- rää (esim. ”willingness to pay”) kuvaavat ana- lyysit voidaan mielekkäällä tavalla yhdistää ko- herentiksi laskentajärjestelmäksi. Sen ei välttä- mättä tarvitse edes olla virallinen osa tilinpitoa vaan ehkä vain sitä täydentävä tietojärjestelmä.
Emme malta olla palaamatta varsinaiseen teemaamme: tuottavuuskehityksen merkityk- sen alleviivaamiseen. Asiaa voinee havainnol- listaa yksinkertaisella esimerkillä. Oletetaan, että julkisen sektorin palvelutuotannon tuotta- vuus on kasvanut 2 % vuodessa (nollan sijaan).
Jos tämän muuntaa tuotannon volyymin kas- vuksi (olettaen, että kaikkien muiden volyymi- suureiden kehitys on ollut tilinpidon mukais- ta), merkitsee se pitkällä aikavälillä (vuosina 1860–1999) sitä, että BKT:n volyymi olisi noin 31 % suurempi kuin mitä se nyt on ilman mai- nittua tuottavuuden kasvua (ks. oheiset kuviot 1 ja 2; kuviossa 2 sarja 1 on logaritminen BKT:n volyymi-indeksi vuoden 1926 hinnoin
130
K A T S A U K S I A J A K E S K U S T E L U A KAK 1 / 2001
Kuvio 2. Laskelma julkisen sektorin tuottavuuden kasvun vaikutuksesta.
Kuvio 1. Julkisen sektorin tuotannon osuus.
131 R e i n o H j e r p p e j a M a t t i V i r é n
ja sarja 2 julkisen sektorin tuottavuuden kas- vuoletuksella korjattu esimerkkisarja). Jos ajat- telee esimerkiksi hyvinvoinnin kasvua koskevia arvioita, on näinkin suuri luku huomioarvoinen lisä analyyseihin. On tietenkin korostettava, että kysymys on nyt puhtaasta laskuesimerkistä eikä todellisesta tuottavuuden mittaamisesta.
Kokonaistuotannon volyymin kannalta jul- kisen sektorin palvelutuotannon tuottavuuden kasvulla ei ole sanottavaa merkitystä ennen toista maailmansotaa siitä yksinkertaisesta syys- tä, että julkisen sektorin osuus tuotannosta oli niin kovin pieni. Julkisen sektorin kasvun myö- tä ongelman merkitys on tietenkin kasvanut.
Selvää tietenkin on, että tuottavuuden kas- vu ei ole ollut vakio eikä sen ole tarvinnut olla
edes keskiarvomielessä kahta prosenttia. To- dennäköisesti kasvu on ollut hyvin pientä aina 1970-luvulle asti, mutta esimerkiksi tietoteknii- kan kehityksen myötä tilanne on muuttunut melkoisesti. Emme olisi yllättyneitä, vaikka ”oi- kein mitattu” tuottavuuden kasvu joillakin jul- kisen sektorin palvelutuotannon aloilla olisi ollut jopa kaksinkertainen mainittuun lukuun verrattuna. Joka tapauksessa asiaa on syytä sel- vittää ja jatkaa keskustelua. Tietääksemme jul- kisen palvelusektorin tuottavuuslaskelmien ke- hittäminen on myös vakavan pohdinnan koh- teena Eurostatin piirissä. Tätä työtä on mieles- tämme syytä kannattaa ja rohkaista. "
