Viron lauseoppia englanniksi
VAL TER T AULi Srandard Esronian grammar:
Parr II. Synrax. Acta Univer itatis Upsa- liensis. Studia Uralica et Altaica Upsa- liensia 14. Uppsala 1983. 359 s.
Tama kirja on vuonna 1980 viroksi ilmes- tyneen »Eesti grammatika» -teok en II osan kaannos. Alkutekstiin verrattuna siina on vahan muutoksia: suurin muutos koskee yhdeksatta, ns. roopvd/jendejd koskevaa lukua. jota on huomattavasti lyhennetty. Siten suuri osa siita. mita seu- raavassa sanon. patee myos alkuteokseen.
Taulin teos an aitsee tahanastisista laa- jimpana viron lauseopin kokonaiskasitte- lyna todella tunnustuksen, sitakin suu- remman, kun koko tyo on yhden miehen tekema. Kuten Tauli itse sanoo vironkie- lisen painoksen esipuheessa, muilta tutki- joilta han on ottanut enimmakseen vain kieliesimerkkeja. Kun nyt seuraavassa esi- tiin etupaassa kriittisia huomautuksia.
niin syyna ei ole e. ettei kirjassa olisi enemman kehuttavaa kuin moitittavaa.
vaan toivo, etta seuraava yhta laaja viron lauseopin kuvaus olisi vielakin parempi.
Kirja jakautuu kymmeneen lukuun: 1) Esipuhe (s. 19-26): 2) Predikaattiverbin muodot (s. 27-35): 3) Alistussyntagmat (s. 36-235): 4) Puutteelliset ja aukkoiset lauseet (s. 236-238): 5) Alisteiset lau- seyhtymat (s. 239-276); 6) Rinnastei- sen yhtymat (s. 277-305); 7) Kysymys- lauseet (s. 306-322): 8) Pronominit kor- vaajina (s. 323- 330): 9) Kontekstuaaliset variantit (s. 331-339): 10) Rektio (s.
340-348).
Taulin esitys on korosteisesti deskrip- tiivinen: valtaosa siita on sanayhtymien (syntagmien) mahdollisia tyyppeja esitta- vien kaavojen luetteloa. Jokaisen kaavan yhteydessa mainitaan joukko esimerkke- ja, ja lisina on huomautuksia yhtymien
muodosta ja merkityksesta. Tekija ei yrita normittaa mitaan. Mutta toisaalta han ei missaan yrita liioin analysoida eika selit- taa kuvaamiaan rakenteita eika yrita pe- rustella tai selittaa esitys- ja kasittelyta- paansa.
Kirjallisuutta
Tasta johtuukin kriittisten huomautus- teni ensimmainen linja. Kirjaa lukiessani virisi toistuvasti kysymys: mihin Taulin esitys sijoittuu viron lauseoppia koske- vassa kirjallisuudessa, enta mihin lause- opin yleisessa kasittelyssa? Ulkoisesti Tauli selvaan pyrkii »objektiiviseen»
strukturaaliin luokitteluun, jossa mahdol- lisimman johdonmukaisesti nojaudutaan ilmausten muotoon ja mahdollisimman vahan kaytetiiiin kriteereina niiden e- manttisia ja funktionaaleja piirteita. Mut- ta ilmausten luokittelu rakennekaavojen mukaisesti ei itsestaan viela takaa. etta kannanotot kielen syntaktisen kuvauksen kasit teellisissa ja periaatteellisissa kysy- myksissa kavisivat tarpeettomiksi. Jois- takin vaikeaymmarteisista syista Tauli valttelee sellaisten kysymysten eksplisiit- tia kasittelya: hanen kannanottonsa tay- tyy kaivaa esiin aineiston luokittelusta ja esittelysta. Mutta kerran esiin saatuina ne eivat osoittaudu laheskaan niin itsestaan selviksi ja kiistattomiksi. ettei olisi ollut syyta elittaa ja perustella niita. ennen kuin tekija on ruvennut rakentamaan nain laajaa klassifikaatiota.
Taulin kuvauksen perustana on sana- yhtyman kasite (vir. sonai.ihend, engl.
synragm). Sanayhtymassa sanat kuuluvat rakenteellisesti (srrucruralfy) yhteen. Tar- keimpia ovat alisteiset sanayhtymat (poim- i.ihendid. subordinaring synragms), joissa apujasen (/aiend. modifer) taydentaa paa- sanan merkitysta. Alisteisia sanayhtymia kasitellaan kirjan laajimmassa. 3. luvussa (s. 36-235).
Sanayhtyma, paasana ja apujasen ovat traditionaalista lauseopista tuttuja kasit- teita. ja sinansa niita vastaan ei voida sa- noa mitaan. Mutta Taulin kasityksessa myos lause osoittautuu samanlaiseksi sa- nojen yhdistelmaksi kuin muut sanayh- tymat. On merkittavaa, etta vironkielisen painoksen esipuheen ensimmainen lause, jossa yritetaan maaritella lauseen olemus- ta, on englanninkielisesta painoksesta poistettu. Teksti alkaa toteamuksella, etta lause voi koostua yhdesta tai useammasta sanasta: enempaa lauseesta sinansa ei pu- huta. Predikatiivisuutta ja siihen liittyvia
121
Kirjallisuutta
modaalisia ja kommunikatiivisia ilmioita ei kasitella. Subjekti osoittautuu vain yh- deksi verbin »objektin sijoissa» esiinty- vaksi apujaseneksi. kuten kay ilmi sivulla 36 esitetystajaottelusta. Mitaan yritysta ei ole tehty liioin predikaatin kasitteen sel- vittamiseksi.
Dependenssi k ieliopissa ja sijak ieliopis- sa on kylla tavallista. etta pintarakenteen subjektina olevan yksikon katsotaan lau- seen propositionaalisessa syvarakenteessa olevan predikaatin (mika ei ole sama kuin verbi) apujasen, argumentti. Mutta eihan se tarkoita sita (eika varmaan Taulikaan ajattele), ettei subjektin ja predikaatin suhteessa muuta mainitsemisen arvoista olisikaan. Painvastoin: juuri tuollainen eronteko kuvaustasojen valilla (proposi- tionaalinen tms. rakenneja pintarakenne) herattaa dependenssi- ja sijakieliopeissa kaikkein selvimmin kysymyksen subjek- tin valinnasta - »subjektivointisaannois- ta» - joissakin kielissa. Kuvitellaan e i- merkiksi. etta kirjan ei-virolainen lukija (jollaiselle kirja lahinna lienee tarkoitettu) yrittaa Taulin aineiston avulla saada sel- ville viron subjektin ja predikaatin mah- dollisia esiintymismuotoja. Ilmeisesti han ei saa siita mitaan adekvaattia eika selva- piirteista kuvaa. Subjektia kasitellaan vain yhtymissa verbi - nomini. Mutta mil- laisissa rakenteissa esiintyvat ei-nominaa- liset subjektit (kuten da-infinitiivi)? Mil- laisia ovat virossa obligatorisesti subjek- tittomat lauseet? Esiint, yko virossa
»muodollista» subjektia. kuten engl. ir tai suomen sirii (Hakulinen 1975)? Predikaa- tista Tauli puhuu vielakin vahemman - tama termi yleensa esiintyy vain ilmauk- sessa predikaaffiverbi. ja eksplisiitisti esi- tetaan vain verbin finiittimuodoissa esiin- tyvat predikaatit. Kysymykseen, ovatko virossa mahdollisia muunmuotoiset pre- dikaatit, ei saa suoraa vastausta. Ja kun ei viron subjektista eika predikaatista ker- ran muodostu kokonaiskuvaa. ei tieten- kaan synny selvaa kuvaa liioin viron lau- setyypeista. Epaselvaksi jaa, onko tekija tietoisesti luopunut taman kysymyksen kasittelysta - ja mitka mahtavat siina tapauksessa olla hanen perusteensa - vai
122
onko se hanen sanayhtymakeskeisen ka- sittelymuotonsa onneton seuraus.
Subjektin ja predikaatin rinnalla tar- kein lauserakenne-elementti on objekti.
Taman lauseenjasenen Tauli on maaritel- lyt perinnaiseen tapaan luettelemalla ob- jektin mahdolliset sijamuodot ja osoitta- malla sen funktion (»grammatical goal of verb». s. 45). Virossa on totaaliobjekti.
kun samanaikaisesti tayttyy kaksi ehtoa:
lause ilmaisee toiminnan tuloksellisuutta (resultatiivisuutta) ja objektin referentti ka itetaan kokonaisuutena. Muissa ta- pauksissa esiintyy partiaaliobjekti. Muita objektin muotoon vaikuttavia tekijoita Tauli ei kasittele. ja kuten voi paatella hanen kriittisesta kannanotostaan H. Ra- jandin ja H. Metslangin objektinkasitte- lyyn (Tauli 1982). han ei pida muiden te- kijoiden huomioonottoa tarpeellisena- kaan. Yhdyn tassa kuitenkin epailyyn.
jonka M. Erelt katsauksessaan (1982) on e ittanyt Taulin kannan suhteen. Jos vi- ron objektisaannot olisivat nain yksinker- taiset. tuskin tasta kysymyksesta olisi kiis- telty nain pitkaan.
Mutta objektin sisaltavien syntagmojen yhteydessa viriaa myos pari periaateky- symysta. jotka liittyvat kaytettyyn esitys- muo1oon.
Suuri osa e itetyista alisteisista yhtymis- ta ei koostu pelkastaan kahdesta elemen- tista - paasanasta ja apujasenesta - : sen sijaan ne ovat ns. kompleksisia syntagmo- ja (/iiruhend. complex srnragm). joissa jompikumpi jasenista - tai kumpikin - on itse syntagma. Sellainen on esimerkiksi yhtyma +(MA T 0). jossa on nomin1.
MA on ma-infinitiivi ja O on objekti (s.
55): esimerkiksi agar mii/esrussambaid pusrirama. Yhtyma MA + 0 on kokonai- suutena N-elementin apujasen (apujasen esitetaan aina oikealla puolella paasa- naa).
Ensiksi voidaan todeta, etta Tauli ottaa tassa selvasti kantaa lauseenjasennyksen lineaarisuuteen ja hierarkkisuuteen, joista on kiistelty viron lauseoppia koskevassa kirjallisuudessa (ks. Erelt 1979). Tauli on ilmeisesti lauseenjasennyksen hierarkki- sen jarjestyksen puolella.
Mutta toisaalta Taulin e itysjarjestelma synnyttaa myos ongelmia. silla se pakot- taa hanet nakemaan ja esittamaan hierar- kioita usein siellakin. missa niita todelli- suudessa ei ole tai ne oval niin epaselvia.
etta yhden tietyn hierarkian valitseminen vaikuttaa vahintaan mielivaltaiselta. Esi- merkiksi lausekkeen kujurles Kar!ar ranr- simas rakenne on esitetty kaavalla (V1 .,.
0 ) .... V,mas. J·ossa O tarkoittaa obJ.ek-
P - p
tia partitiivimuodossa. Toisin anoen: ku- ju1les Karla/ muodostaa yhden syntag- man. jota paajasenena taydentaa ran/Si- mas. Miksi juuri tallainen jasennys? Ku- ten sanottu. Tauli ei missaan perustele omia erittelyjaan. Useiden kaa\ ojen hie- rarkkinen rakenne on sen verran mutki- kas. etta sen voi _ mmartaa vain spekula- tiivisesti: sisalloltaan vastaava hierarkia on lahes merkitykseton. Tarkastellaan vaikkapa seuraavaa kaavaa: ([V, - V~i] - P nm ) .,. 0 . Siina V I on infinitiivi J·a P nm no- minatiivimuotoinen predikatiivi (s. 45):
esimerkiksi Koik sunni,akse olema rahuli- kud. Tassa muodostavat syntagman en- siksi sunni,akse - olema: taman syntag- man kokonaisuudesta riippuu rahu!ikud:
ja lopuksi komplek isyntagmaa sunnirak- se olema rahulikud - taas kuin tiettya kokonaiselementtia - taydentaa objekti koik. Millaisin kriteerein esimerkiksi pre- dikatiivi ja objekti on asetettu juuri tallai- seen hierarkiajarjestykseen? Ja yleensa voi
kysya. milla perusteilla saadaan komplek- sisyntagmat. joissa paajasen on itse syn- tagma ja siita riippuu jokin muu element- ti. ts. kaavatyypit (A - B) - C tai (A.,. B) + (C T D).
Ja lopuksi huomautettakoon. etta esite- tyt syntagmat eivat aina ole minimaalisia:
usein niita voisi hyvin jakaa pienemmiksi itsenaisiksi osiksi. Esimerkiksi op11 JO mainittu N - (MA - 0): olennaista on tas- sa ilmeisesti se. etta nominia taydentaa ma-infinitiivi MA. Mita merkitysta tassa yhteydessa on silla seikalla. etta ma-infini- tiivia vuorostaan taydentaa objekti?
Ali teisten sanayhtymien kasittelyn kiistattomina myonteisina puolina erityi- sesti vieraskielisten lukijoiden kannalta on mainittava kaksi seikkaa. Ensiksi: ob-
Kirjallisuutta
jektia kasiteltaessa on esitetty perusteelli- set luettelot viron partitiivisista ja irresul-
tatiivisista verbeista, joiden yhteydessa
kaytetaan vain partitiiviobjektia (s. 46- 49). Toiseksi on paikallissijoissa esiinty- vien apujasenten kasittelys a selitetty viron paikallissijojen yleisia merkityksia ja sisa- ja ulkopaikallissijojen kayttoa konkreetti- siin substantiiveihin asti (kuten meri.
rand. lanai': s. 93-102).
Muutama sana myos muista kirjan osista. eljas luku esittelee - kahdella ja puolella sivulla - puutteellisia ja ellipti- sia lauseita (vaeg-ja lunklaused: minor and el!ipric senrences). Puutteelliset lauseet ovat sellaisia. joista puuttuu predikaatti-
erbi: Appi! Eesr iira! Elliptinen lause on taas sellainen. josta puuttuu jonkin syn- tagman muutoin obligatorinen (apu)ja- sen. Lauseen taydellinen sisalto kay ilmi konteksti ta: »Died sa rahul?» - »Mine eriri.»
Seuraava. 5. luku tarkastelee alisteisia
!au eyhtymia ( . 239-276). Yhta perus- teellisesti ei tata lausetyyppia ole kasitelty missaan aiemmassa viron lauseopissa. Si- vulauseiden perusluokittelu on esitetty paasanan sanaluokkien mukaisesti (ver- beja taydentavat sivulauseet. substantiive- ja taydentavat sivulau eet jne.). ei sivu- lauseiden funktioiden mukaisesti. kuten on ollut tapana viron lauseopeissa. Tal- lainenkin luokittelu on tarpeen. mutta lu- kija ei loyda Taulin kieliopista hake- maansa tietoa. jos han on kiinnostunut tietyn funktionaalin merkityksen (kuten jonkin toiminnan tarkoituksen, syyn. ta- van ym.) ilmaisemisen mahdollisuuksista yhdyslauseissa. Tamankin puolen poisjat- to on ilmeisesti o a Taulin pyrkimysta strukturaaliin, ei-funktionaaliin kasittely- tapaan.
Kuudennessa luvussa ovat mukana rinnasteiset yhtymat (rinduhendid. co-or- dinare synragms). Tauli kasittelee ns. kon- traktiolauseita (contracted sentences).
rinnasteisia lauseita seka rinnasteisia lau- seyhtymia (lauserind, compound sen- tence). Rinnasteiset lauseet erottaa kon- traktiolausei ta se. etta niiden jokaisesta komponentista loytyy predikaattiverbi ja
123
Kirjallisuutta
etta verbeilla ei ale yhteisia apujasenia.
Tama yksinkertainen ja sinansa luonnol
linen periaate johtaa joskus kuiten_kin varsin absurdeihin tuloksiin. Esimerk1ks1 la use Ki1jutan ja /oen on rinnasteinen yh
dyslause, mutta Ma ki1jutan ja loen on kontraktiolause, koska ma on kumman
kin predikaatin subjektina (ks. s. 299- 300). Rinnasteisella lauseyhtymalla (lauserind, compound senten�e) Tauli tarkoittaa lauseiden yhtymaa. J0ssa kon
junktio aloittaa uuden (itsenaisen) lau
seen. ts. jossa konjunktion edessa on piste (s. 300). Esim. Rddkida 1a ei tahtnud. kded Ja keha olid vdsinud. Aga uni ei tulnud.
7. luku kasittelee kysymyslauseita, 8.
Iuku taas koskettelee pronominien kuten enese ~ enda. mo/emad. kumbki kaytto
saantoja. Aiemmista viron kieliopeista �i vastaavia osia loydy. mutta niiden tarko1- tuksenmukaisuus on ilmeinen etenkin ei
virolaisten lukijoiden kannalta.
9. luku kasittelee muutamien roopvdl
jendien kayttoa. Esimerkiksi vertaillaan ns. lyhyen illatiivin kayttoa. paikallissijo
jen ja postpositioiden (esim. gen. T peal.
gen. - peale). samoin ki-liitteen ja myos ka ja isegi esiintymista. Tama luku on vi
ronkieli essa alkuteoksessa huomattavas
ti pitempi. Kaannoksesta on poistettu esim. et+ da-infinitiivin ja maks-muodon.
lauseenvastikkeiden ja vastaavien sivu
lauseiden vertailu. Valinnan syyta on vai
kea tietaa: sellaisten rinnakkaisilmausten kasittely tosin kuuluisi pikemminkin sti
listiikkaan kuin tavalliseen lauseoppiin.
umeroiduista viimeisessa. 10. luvussa esitetaan craiden verbien. adjektiivien ja substantiivien rektiot.
Kokoavasti korostan viela kerran. etta Taulin kirja on huomattava saavutus vi
ran lauseopin kasittelyssa. Se kattaa kaikki tarkeimmat lauseopin lohkot (ios jatetaan mu u tam at ta man arvostel un alussa esitetyt seikat huomiotta), ja siihen sisaltyy erittain runsaasti kieliaineistoa:
sen kaantaminen englanniksi on epaile
matta kannattanut.
124
LAHTEET
EREL T. M. 1979: Eesti lihtlause prob lee me.
Eesti Raamat, Tallinn.
1981: Valter Tauli, Eesti grammatika II: lauseopetus [arv.] - Keel ja Kir
jandus n:o 4 s. 217-218. . ..
HAKUI.INEN, Auu 1975: Suomen sua:
pragmatiikan heijastuma syntaksissa.
- Sananjalka 17 s. 25-41.
TAU Lt. V. 1981: Objektisaannon mutk1s
tamisesta. - Virittaja 85 s. 79-83.
\
H ALDUR
