Voiko ihminen kelvata
luonnolle?
Kari Lagerspetz Jared Diamond: Kolmas
simpanssi. Ihmiseläimen evoluutio ja tulevaisuus. Suomennos Kimmo Pietiläinen. Terra Cognita 2007.
On hienoa, että Jared Diamondin klassikkonakin pidetty teos Kol- mas simpanssi on vihdoin saatu myös suomeksi. Alkuteos ilmestyi jo vuonna 1992 ja perustuu osak- si tekijän aikaisemmin Yhdysvalto- jen johtavissa yleistajuisissa tiede- lehdissä julkaisemiin kirjoituksiin.
Esipuhe ja ensimmäinen lu- ku avaavat oven kirjaan mones- sakin mielessä. Jo niissä ihmisen ja simpanssin solutumien DNA:n 98,4 %:n samanlaisuus (tai 1,6 %:n erilaisuus) mainitaan ainakin kym- menen kertaa. Lajien väliset tär keät erot eivät siis ilmeisesti näykään geenien perustana olevan DNA:n rakenteen laadullisissa eroissa. Tä- mä (jo vuosina 1972–85 saatu ja vahvistettu tulos) on aikanaan yl- lättänyt monet muutkin kuin tä- män kirjan tekijän.
Monien biologiassa tärkeiden, kuten esimerkiksi eri lajien välis- ten erojen, on kauan ajateltu olevan suoria seuraamuksia geenien erois- ta. Eliölajien rajaaminen on yleen- sä selvempää kuin sukujen rajaa- minen. Jos solutumien DNA:n sa- manlaisuus otetaan ainoaksi suvun kriteeriksi, sekä luokittelijoiden et- tä luokiteltavien järki jää jäähylle.
Biologisessa systematiikassa on yleensä käytetty väljemmin mää- riteltyä suvun käsitettä, joka ottaa huomioon muutkin eliöiden väli- set erot.
Diamondin teoksen mukaan simpanssien ja ihmisen esivan- hemmat erkanivat toisistaan eri lajeiksi ehkä 7 (tai 6) miljoonaa vuotta sitten. Miljoona vuotta sit- ten eräät esi-ihmiset siirtyivät Afri- kasta Etelä-Aasiaan ja Eurooppaan.
Vasta noin 40 000 vuotta sitten oli jonkinlaisia nykyihmisiä, jotka al- koivat käyttää puhuttua kieltä.
Näistä aika-arvioista etenkin keskimmäinen on muuttunut. Ny- kyihmisen varhaiset vaellukset ja esimerkiksi myöhemmät mahdol- liset yhteydet Neanderthalin ihmi- siin ovat olleet jatkuvan tutkimuk- sen kohteena. Etenkin jäänteissä olevan DNA:n koostumusta on sel- vitetty aivan viime vuosinakin. Kir- jan tekstiä täydentävät kirjallisuus- luettelot ulottuvat vain vuoteen 1990, koska alkuperäisteos julkais- tiin Yhdysvalloissa vuonna 1992.
Paleontologien tekemistä löy- döistä huolimatta kaikki mitä näi- nä pitkinä aikoina tapahtui on ar- vailujen varassa. Tässä tarjoutuu monia mahdollisuuksia erilaisiin ajatuskokeisiin ja sellaiseen tieteis- fiktioon, jota tekijä kutsuu "paleo- runoudeksi".
Hyvä esimerkki siitä, miten vähän voimme saada tietoa jo-
pa omalle elämällemme tärkeiden biologisten ilmiöiden alkuperästä, on ihmisen piilo-ovulaatio. Nai- set eivät yleensä tiedä ovulaation ajankohtaa, eivätkä kiinnitä siihen muidenkaan huomiota, vaan ovat jatkuvasti seksuaalisesti aktiivisia, toisin kuin muiden lajien naaraat, joilla on ovulaatioon liittyvä sel- västi ilmenevä kiima-aikansa. Dia- mond esittelee kuusi eri tutkijoiden esittämää ihmisen piilo-ovulaation evolutiivista selitystä, mutta ei ole tyytyväinen niihin.
"Tämä arvoitus kuvaa laaja-alaista ongelmaa, joka liittyy kausaation löy- tämiseen evoluutiobiologiassa samoin kuin historiassa, psykologiassa ja mo- nilla muilla aloilla, joilla muuttujia ei voida käsitellä säädeltyjen kokeiden te- kemiseksi. Tällaiset kokeet olisivat va- kuuttavin tapa osoittaa syy tai toimin- to" (s. 90).
Diamondin mietteisiin voi lisä- tä, että tässä ei ehkä olekaan kysy- mys lisääntymisen maksimoinnis- ta, vaan ihmisen sukupuolten väli- sestä sosiaalistumisesta. Joidenkin nisäkäslajien koirailla ei ole kiima- aikaa, kuten ei miehelläkään, mut- ta eipä sitä ole naisellakaan.
Diamond kirjoittaa: "...tavat ei- vät olisi kestäneet nykyaikaan ellei olisi ollut joitakin ylläpitäviä tekijöi- tä. Tapojen ilmaantumisen aiheutta- neet tekijät eivät kuitenkaan välttä- mättä ole olleet samat kuin nykyään vaikuttavat" (s. 91). Ja myöhemmin:
"Kaikkia ihmisen toiminnan tavoit- teita ei voida palauttaa jälkeläisten tuottamiseen. – Tämä tavoitteiden valitsemisen mahdollisuus on eräs suurimpia poikkeamiamme muis- ta eläimistä" (s. 107).
Nämä ovat tärkeitä nykyisen biologian perusajatuksia. Niihin
64 t i e t e e s s ä ta pa h t u u 6 / 2 0 0 8
palataan kirjassa muuallakin, esi- merkiksi vanhenemisen ongel- man yhteydessä. Eliöyksilön van- heneminen on eri tapahtuma kuin vanhenemisilmiön kehitys eliöissä.
Niinpä niiden selityksetkin ovat eri asioita, vaikka ne kielenkäytössäm- me usein sekoittuvat. Lintutieteili- jä J.T. Bakerin vuonna 1938 ehdot- tama proksimaattisten, välittömi- en eli lähiselitysten ja ultimaattis- ten, evolutiivisten eli perimmäisten selitysten erottaminen selvittää tä- tä. Jonkin ilmiön selitys on eri asia kuin saman ilmiön synnyn selitys.
Evoluutiobiologiassa kelpoisuus määritellään jälkeläisten tuoton kautta. Mutta, kuten Diamond to- teaa, ainakin ihmisellä on paljon tietoista, tahdonalaista käyttäyty- mistä, jolla ei ole suoraa yhteyttä li- sääntymistuloksen parantamiseen.
Kirjan biologiaa käsittelevissä alkuosissa tuodaan siis esille perus- tat myös sen kulttuuria käsittelevil- le luvuille. Jo alkuteoksen ilmesty- misaikaan olisi voinut toivoa vielä selvempiä pidäkkeitä eri eläinlajeja rinnastaviin vertailuihin ja adapta- tionismiin eli eliöiden ominaisuuk- sien tulkitsemiseen sopeutumiksi.
Linnuthan ovat vain matelijoiden kautta etäistä sukua nisäkkäille ja ekologisestikin hyvin toisenlaisia.
Lisäksi monet meille näkyvät eliöi- den ominaisuudet voivat olla mui- den tärkeämpien ominaisuuksien sivuilmiöitä tai evoluutiossa mer- kityksettömiä.
"Jos eettinen koodimme erottaa täysin mielivaltaisesti ihmisen kaikista muis- ta lajeista, niin koodimme perustuu silkkaan itsekkyyteen eikä mikään korkeampi periaate ohjaa sitä" (s. 37).
Ihminen on kuitenkin yleensä otettava erikseen, niin kuin tässä- kin kirjassa tehdään. Itsekkyys on kai ihmisellä, kuten muillakin la-
jeilla, tärkeä säilymistä ylläpitävä periaate, mutta sitä korkeammis- takin periaatteista ihminen on yk- sin vastuussa.
Kirjan loppupuoli esittelee teki- jän käsityksiä inhimillisen kulttuu- rin ilmiöistä, mm. kielten kehityk- sen, taiteen ja maatalouden alkupe- rän sekä päihteiden käytön, sotien, kansanmurhien, väestöpolitiikan ja luonnonsuojelun kannalta.
Jared Diamond (s. 1937) on fy- siologi ja lintutieteilijä, mutta hän on perehtynyt monilla, alunperin lintuja koskevilla tutkimusmatkoil- laan Uuteen-Guineaan ja sen kan- soihin. Monipuolisena tietokirjaili- jana hän tuo uusia tietoja ja näkö- aloja kulttuurien vertailuun myös myöhemmissä kirjoissaan.
Tietojen lomassa on ripaus pa- leorunouttakin, mutta eettiset kan- nanotot ovat selkeitä. Vaikka ih- misten syntiluettelo on pitkä, Dia- mond ajattelee kuitenkin, että ih- miset voisivat oppia siitä jotain ja sen kautta välttyä itsetuholta luon- nossa. Älynsä avulla sopeutuneen lajin pitää käyttää sitä edelleenkin.
Tämän kirjan luvut haastavat vieläkin. Tämä on ehkä aikansa klassikon tosi tunnusmerkki.
Kirjoittaja on Turun yliopiston eläintie- teen emeritus-professori.
Säätä kaikille
Markku Poutanen Hannu Karttunen, Jarmo Koistinen, Elena Saltikoff ja Olli Manner: Ilmakehä, sää ja ilmasto.Ursa 2008.
On taas säitä pidellyt. Kun tutut tai tuntemattomat kohtaavat, mistä
muusta puhuttaisiin, jos ei säästä.
Sää, sääilmiöt ja ilmasto kiinnosta- vat, koskettaahan sää meitä jokais- ta. Ilmakehä, sää ja ilmasto on to- della tukeva paketti säästä ja sääil- miöistä. Kuten kirjoittajat toteavat, tämä kirja ei tee kenestäkään me- teorologia, mutta kirjan lukemisen jälkeen sekä ennusteista että omis- ta havainnoista voi saada irti paljon enemmän kuin aluksi arvaakaan. Ja onhan siinä paljon muutakin.
Kirjan ensimmäinen versio il- mestyi runsaat kymmenen vuot- ta sitten nimellä Ilmakehä ja sää.
Vaikka tekijät ovat pysyneet sa- moina, on kirja kokenut niin suu- ren muodonmuutoksen, että myös nimen muuttaminen on ollut pai- kallaan. Samalla paksuutta on tul- lut lisää yli sata sivua, nyt tämä lä- hes 500-sivuinen järkäle kattaa kai- ken mitä ilmastosta ja säästä tulee maallikolle mieleen kysyä ja vähän enemmänkin. Teos on laajin suo- meksi julkaistu sääkirja; taitaa olla vaikeaa löytää maailmaltakaan vas- taavaa teosta. Kirjoittajat ovat tun- teneet hyvin asiansa, lisäksi monet Ilmatieteen laitoksen tutkijat ovat osallistuneet eri lukujen laatimi- seen. Tekstit on saatu yhtenäistet- tyä niin hyvin, että eri kirjoittajien osuuksia ei erota. Hyvä asia sekin.
Ilmakehän rakenteen, fysiikan ja kemian kautta siirrytään ilmastoon ja ilmaston muutokseen. Ilmastol- la tarkoitetaan ainakin muutamien vuosikymmenten mittaisten ajan- jaksojen keskimääräisiä olosuh- teita, mutta kirjassa käydään läpi lyhyes ti maapallon ilmaston koko historia. Tässä edellisten lukujen perustiedot ovatkin tarpeen, mut- ta vaikeustaso ja asioiden käsittelyn laajuus on saatu pidettyä sopivana.
Ilmastoon vaikuttavia tekijöitä on monia, Auringon säteilyn määräs-
t i e t e e s s ä ta pa h t u u 6 / 2 0 0 8 65
