VESIJÄRVEN JA TAMMISTON AIKAISEN SUHTAUTUMISESTA PERUNAVIROOSEIHIN.
Veikko Brummer.
Hankkijan kasvinjalostuslaitos, Tammisto.
Saapunut 15. ]. 1949
Kaikkialla maassamme, varsinkin keski- ja pohjoisosissa yleisesti viljelty Vesi- järviperuna on vanha englantilainen jaloste Harbinger, joka tuli kauppaan jo v.
1894 (8). Hankkijan kasvinjalostuslaitoksen perunakokeissa Tammistossa lajike
on ollut 25 vuotta (vv. 1923—47); vasta äskettäin se jouduttiin hylkäämään virus- tautialttiutensa takia. Toinen hyvin pitkään kokeissa ollut lajike on Tammiston Aikainen, ainoa kotimainen perunajaloste. Se polveutuu risteytyksestä Up to date
x
Prof. Edler ja tuli kauppaan v. 1930 (9). Tammiston Aikainen, joka onollut vertailevissa perunakokeissa vuodesta 1927 lähtien, on osoittautunut varsin arvokkaaksi vertailulajikkeeksi monille kokeiltavina olleille varhaisiajikkeille lä- hinnä sen vuoksi, että se ainakin Tammiston kokeissa, missä virustaudit ovat
1930-luvulta lähtien esiintyneet sangen yleisinä (1), on osoittautunut harvinaisen kestäväksi näitä tauteja vastaan. Nimenomaan vertailu Vesijärven ja Tammiston Aikaisen kesken on tästä syystä muodostunut kiintoisaksi.
Ensimmäinen kenttäkirjamerkintä Vesijärven tautisuudesta on vuodelta 1926, jolloin kasvustossa oli havaittu jokunen virustautmen yksilö, arviolta n. 1 %.
Kesti kuitenkin useita vuosia, ennenkuin lajikkeen satoisuus alkoi virustautien takia jyrkästi laskea (taul. 1). Vuonna 1934 oli Vesijärvessä kenttäkirjamerkinnän mukaan jo paljon tautisia yksilöitä. Uutta, tervettä koesiementä hankittiin vasta v. 1938, jolloin Vesijärven suhteellinen satoluku (90) nousi vuosien 1927—33 tasolle laskeakseen kuitenkin jo heti seuraavana vuonna alemmaksi kuin koskaan aikai- semmin. Sadon alentumisen syynä oli viiruviroosi, jonka saastuttamia yksilöitä oli 89 %, kesällä 1939 suorittamien! havaintojen mukaan. Paitsi Vesijärveä, todet-
tiin mainittuna vuonna, jolloin kirjoittaja sai perunakokeet hoitoonsa, monet muutkin kokeissa olleista lajikkeista virustautien saastuttamiksi. Näitä tauteja ja eri perunalajikkeiden alttiutta ryhdyttiin nyt lähemmin tutkimaan. Vesijärvi ja Tammiston Aikainen joutuivat erikoisesti tutkimuskohteiksi sen vuoksi, että niiden suhtautuminen virustauteihin oli niin suuresti toisistaan poikkeava. Vali-
tettavasti sotavuodet häiritsivät tutkimusten suorittamista suunnitelmien mukai- sesti.
Taulukko 1. Vesijärven ja Tammiston Aikaisen satovertailu Tammistossa 1927—39.
Table 1. Comparison between Harbinger and Tammisto Early at Tammisto 1927—39 Tammiston Aikainen Vesijärvi Vesijärvi Suhdeluku
Vuosi t/ha t/ha erotus T:n Aik. t/ha = 100
The year Tammisto Early Harbinger Harbinger Rel. fig. T. Early
tonsjhar tons/har difference tonsfhar = ioo
1927 36.9 31.0 5,9 84
-28 32.3 29.2 3.1 90
-29 29.7 30.3 + 0.6 102
-30 26.5 24.3 2.2 92
-31 20.8 19.9 0.9 96
-32 15.0 15.5 + 0.5 103
-33 32.7 28.4 4.3 87
-34 34,3 23.2 —ll.l 68
-35 33.8 20.7 —13.1 61
-36 34.2 25.5 8.7 75
-37 25.6 17.9 7.7 70
-38 20.4 (18.3)1 ( 2.1) (90)
-39 31.1 13.4 —17.7 43
Katsaus sääoloihin.
Sääolot ovat tarkasteltavina olevien 22 vuoden kuluessa (1927 —48) vaihdel- leet melkoisesti. Taulukossa 2 on esitetty kasvukauden eri kuukausien lämpö- ja sademäärät poikkeamina normaalista. Paremman yleiskatsauksen saamiseksi peru- nan kasvulle ja virustautien leviämiselle tärkeimpien kesäkuukausien (VI —VIII) sääoloista, on näiltä kolmelta kuulta esitetty lämpötila- ja sadepoikkeamien sum- mat.
Todetaan, että ainoastaan vuodet 1928 ja 1929ovat kesäkuukausiltaan olleet poikkeuksellisen viileitä, 1931 ja 1942ovat olleet normaalisia ja muut kaikki nor-
maalia lämpimämpiä, erikoisesti 1930-luvun loppuvuodet (1936—39). Sadeoloissa on havaittavissa melko selvää jaksottaisuutta. Niinpä vuodet 1931—34 ja 1937—42 sekä 1946—47 ovat olleet kesäkuukausiltaan hyvin vähäsateisia. Runsassateisen jakson taas muodostavat vuodet 1943—45 sekä 1928—30. Lämpö- ja sadeoloilla
on selvästi havaittava vaikutus virustautien esiintymisrunsauteen, kuten myöhem- min tullaan näkemään.
Vertailtavana olevien perunalajikkeiden suhtautuminen virooseihin.
Vesijärviperunassa esiintynyt viroosi on tautikuvan perusteella luettu kuulu- vaksi viiruviroosiin, vaikka siinä ei lehtisuonissa ja lehdistössä esiinnykään tyy- pillisessä viiruviroosissa tavattavia mustanruskeita viiruja tai kuoliolaikkuja, ns.
Siemen uusittu Seed renei
nekrooseja. Viiruviroosin ai- heuttajana on Y-virus (Sola-
num virus 2), jonka tiedetään voivan aiheuttaa erilaisen tau- tikuvan eri lajikkeissa (2, 11).
Tautiset yksilöt voi helposti eroittaa jo kohta taimelle tu- lon jälkeen. Ne ovat terveitä matalakasvuisempia ja tule- vat loppukesällä tavallisesti rentovartisiksi. Lehdet ovat ryppyisiä ilman mitään selviä värilaikkuja eli klorooseja (kuva 1). Tämän tapaista virustautia on meillä aikai- semmin nimitetty ryppyvi- roosiksi (10). Keskikesällä
saattaa \esijäi\essä tavata edellä kuvatusta jossain määrin poikkeavaa viroosia (kuta 2). Yksilöissä, jotka alkukesästä ovat olleet täysin terveitä ja kasvultaan normaaleja, käyvät lehdet ryppyisiksi, niihin ilmestyy suuria kuoliolaikkuja ja
lehdet alkavat katkeilla tyvestä jääden kuihtuvina roikkumaan pitkin vartta, kuten useasti tyypillisessä viiruviroosissa. Seuraavana vuonna kehittyy tällaisten yksilöiden mukuloista virustautisia yksilöitä, jotkaovat samankaltaisia kuin alussa ku\atut. Ensimmäisen vuoden (tartuntakesän) tautikuva, ns. sekundäärinen viroosi
on siis \ähän toisenlainen kuin mukuloissa kulkeutuvan viruksen aiheuttama pri- määrinen viroosi.
\ iiruviroosin Vesijärviperunassa aiheuttamista satotappioista on Tammis-
tossa suoritettu yksilötutkimuksia, joista osa on jo aikaisemmin julkaistu (1).
täydennykseksi esitetään vielä tulokset vuodelta 1940, jolloin tutkittiin sekä pri- määrisen, että sekundäärisen viiruviroosin vaikutusta (taul. 3). Kolmena vuonna (1939, -40, -42) suoritettujen tutkimusten mukaan oli primäärisesti tautisten yksi- löiden sato keskim. vain n. 32 % terveiden yksilöidensadosta, vaihdellen eri vuosina
43 %• Sekundäärisen viiruviroosin aiheuttama sadon vähennys on jäänyt virherajojen sisälle, kuten taulukosta 3 käy selville.
\ iruksen levittäjinä kysymykseen tulevista hyönteisistä ei Tammistossa ole suoritettu yksityiskohtaisempia tutkimuksia. Voidaan kuitenkin mainita, että kesällä 1947 löysi maist. O. Heikinheimo peruna-aineistosta erästä kirvalajia Doralis rhamni Boyer de Fonse, jonka mm. Ruotsissa suoritetuissa kokeissa (7)
on todettu voivan levittää Y-virusta.
Määrättyinä kesinä, jolloin ilmeisesti sääolot ovat viruksia levittävien hyön- teisten esiintymiselle hyvin suotuisat, saattaa Vesijärviperunan kasvuaikana tapah-
tu\a saastuminen olla hyvin voimakasta. Niinpä kesällä 1947 kasvoi koekentällä
\esijärveä, josta edellisenä kesänä oli poistettu mahdollisimman tarkoin kaikki virustautiset yksilöt. Poistokertoja oli 3.(9/7,
19/7
ja 17/8) ja tautisina poistettiinKuva 1. Vasemmalla primääristä viiruviroosia Tammistossa jatkuvasti viljeltävänä olleessa Vesijärviperunassa. Oikealla
Karilasta saatua tervettä kantaa.
Fig. i. On the left primary streak in Harbinger potato after-
cultivated at Tammisto. On the right healthy Harbiger from
Karila.
AISEN SUHTAUTUMISESTA PERUNAVIROOSEIHIN 19
VESIJARVEN JA TAMMISTON AI
Taulukko 2. Kasvukauden sääolot Tammistossa 1927—48.
Table 2. Weather conditions at Tammisto during the growing seasons 1927—-48 Poikkeamat normaalista Deviations from normal
Lämpötila Temperature °C Sademäärä Rainfall mm
Vuosi Kuukausi - Month yj yni Kuukausi Month yj vni
The v VI VH VIII IX poikk. V VI VII VIII IX
1
poikk.yeay summa summa
Normaali Normal °C Sum of Normaali Normal mm Sum of
8.4 12.8 16.1 13.8 9.4 deviations 38 52 67 91 71 deviations 1927 —2.5 —0.6 +3.9 +3.2 +0.2 +6.5 +48.8 8.2 —15.5 —22.1 + 9.9 —45.8
-28 +0.3 —2.2 —6.9 —0.3 —0.5 —9.4 +50.7 +23.5 —14.0 + 7.1 + 5.4 +16.6 -29 +0.6 —0.6 —5.3 —0.2 +0.5 —6.1 + 4.9 + 2.6 + 6.3 + 0.5 +17.6 + 9.4
-30 +2.7 +1.5 +1.2 +1.6 —1.6 +4.3 +11.6 —22.6 +22.7 +30.0 —43.7 +30.1 -31 +2.3 —1.7 +0.5 +1.3 —2.6 +O.l + 8.4 + 4.0 —30.0 —39.1 —15.6 —65.1 -32 +1.4 —0.5 +3.0 +l.B +0.9 +4.3 +30.7 —16.5 —32.6 + 2.0 8.5 —47.1 -33 —0,7 +2.5 +l,O —0.4 +l.O +3.1 0.5 —45.3 1.1 —19.4 —41.9 —65.8 -34 +2.1 +1.5 +1.2 +1.7 +3.3 +4.4 1.8 —34.4 +24.3 —48.2 —19.2 —58.3 -35 —1.6 +2.0 —0.3 +0.3 +0.2 +2.0 —24.2 +lO.O + 2.6 +27.9 +39.5 +40.5 -36 +1.5 +4.8 +l.B +1.3 —0.5 +7.9 +69.5 + 5.6 + 4,6 —38.6 —16.2 —28.4 -37 +3.2 +3.3 +l.O +3.7 +2.0 +B.O 8.5 —25.8 —15.6 —59.5 +30.4 —100,9 -38 0.0 +O.l +2.3 +3.9 +3.1 +6.3 6.4 —10.2 —44.8 —53.8 —39.4 —lOB.B -39 +0.6 +2.0 +l.l +4.0 —1.2 +7.1 —13.5 —42.9 +28.3 —50.5 —35.6 —65.1 -40 +2.3 +2.0 +1.2 +0.3 —O.l +3.5 —12,4 7.6 —25.8 —38.4 +34.8 —71.8 -41 —1.6 0.0 +3.2 +1.3 —O.B +4.5 —25.4 —39.7 —52.5 + 6.6 —27.2 —85.6 -42 —0.5 +0.2 —l.l +l.l +0.5 +0.2 —19.0 —10,7 —11.2 —54.4 + 4.5 —76,3 -43 +0.9 +2.0 —0.3 +0.6 +1.2 +2.3 + 6.1 +27.5 +46.3 +42.2 5.0 +116.0
-44 —O.B —0,4 +1.2 +2.2 +l.O +3.0 +42.8 +57.6 +30.6 —34,4 +23.5 +53.8 -45 —0.6 +0.4 +2.4 +2.7 —l.O +5.5 5.2 + 7.6 +21.6 + 7.5 —45.1 +36.7 -46 +1.5 +1.5 +2.2 +1.2 +2.4 +4.9 ! +17,1 + 9.5 —41.8 —41.3 +55.3 —73.6 -47 +l.l +2.7 —0.7 +1.9 +2,2 +3.9 , 9.7 —21.2 +51.8 —74.3 —48.9 —43.7 -48 - 1.0 —1.9 —0.5 +0.3 - 1.4 +1.7 + 4.8 —12.3 3.8 4 1.1 4.3 7.4
63 % yksilöistä (52 % prim, -f- 11 % sekund, viiruviroosia). Kesällä 1947 oli
18/7
kasvustossa virustautisia yksilöitä 60 % ja
25/8
olivat kaikki yksilöt saastuneet.Samantapainen tulos saatiin kesällä 1940. Edellisenä kesänä oli kasvustosta, jossa oli 89 % virustautisia, valittu terveiltä näyttäviäyksilöitä. Näistä peräisin olevassa aineistossa oli
5/8
90 % virustautisia (84 % prim.+6
% sekund, viiruviroosia).Tautisten yksilöiden poistaminen, ns. negatiivinen valinta ei pahoin saastuneen Vesijärviperunan suhteen ole Tammiston olosuhteissa johtanut tyydyttävään tulok-
seen johtuen tämän lajikkeen virustautialttiudesta ja viruksien suotuisista leviä- misedellytyksistä. Negatiivisella valinnalla voidaan saavuttaa tyydyttäviäkin tuloksia (6), jos lähtöaineisto ei ole kovin tautista eikä virusten leviäminen ole eri- tyisen voimakasta.
Virustautien esiintymisestä Tammiston Aikaisessa voidaan monivuotisten havaintojen perusteella tehdä johtopäätös, että lajike ilmeisesti on suuressa mää- rin vastustuskykyinen niitä vastaan. Onko kysymyksessä luontainen kestävyys tai ns. toleranssi (vert. Köhler (5)), mikä on todennäköisempää, ei saastutusko-
VESIJÄRVEN JA TAMMISTON AIKAISEN SUHTAUTUMISESTA PERUNAVIROOSEIHIN 21
keiden puuttuessa ole ratkaistavissa. Virustau- tisten yksilöiden määrittäminen tässä lajikkeessa
on ollut hyvin vaikeaa, koska taudin oireet, mil- loin sellaisia on ollut havaittavissa, ovat yleensä olleet hyvin lieviä ja epämääräisiä.
Joinakin
kui-vina kesinä on ollut aihetta epäillä, että ko.
lajikkeen kasvusto on kenties läpikotaisin virus- tautista, koska terveiden ja tautisiksi epäiltyjen yksilöiden välille on ollut vaikea vetää mitään
varmaa rajaa. Tautikuvan perusteella lienee Tam- miston Aikaisessa esiintyvää virustautia lähinnä pidettävä hyvin lievänä kurttuviroosina (1). Mi- tään Vesijärveen verrattavaa jyrkkää satoisuuden alentumista ei Tammiston Aikaisen kohdalla ole ollut havaittavissa. Myös muilla koepaikoilla teh- tyjen havaintojen mukaan (3) on Tammiston Aikainen todettu kestäväksi ja Vesijärvi araksi virustaudeille.
Tammiston Aikaisessa on kuitenkin aivan viime vuosina todettu eräs toinen varsistotauti, näivetystauti (Verticillium alboatrum Reinke 6- Berth). Tämänkään taudin määrittäminen ei kaikkina vuosina ole ollut mahdollista, joko siitä
syystä, ettei sitä ole esiintynyt, tai sitten on voimakas lehtiruttosaastunta, joskus myös aikaisen tuleentumisen aiheuttama varsiston kuihtuminen tehnyt sen totea- misen vaikeaksi. Taudin oireet näkyvät yleensä selvimpinä vasta elokuun puolella.
Näivetystautisen yksilön lehdet ovat vaalean vihreät tai kellertävät ja lehdykät ovat kääntyneet reunoiltaan ylöspäin. Koskettaessa ne tuntuvat veltoilta. Taudin loppuvaiheessa lehdet riippuvat kuivina pitkin vartta, joka myös usein kuivuu.
Lehtien käyristyminen alkaa ylälehdistä. Lievemmissä tapauksissa on vain osa
yksilön versoista sairaita, muiden näyttäessä täysin terveiltä. Varren tyven poikki- leikkauksessa ovat tautisten yksilöiden varsien johtojänteet ruskeahtavat. Näive- tystautisen yksilön mukuloissa, joskaan ei aina kaikissa, näkyy pitkittäisleikkauk-
sessa napapäästä lähtevä ja joskus silmupäähän asti ulottuva ruskea rengas vähän matkaa kuoren alapuolella.
Näivetystaudin aiheuttamista satotappioista on suoritettu yksilötutkimuksia kahtena vuonna (taul. 4). Tautisten yksilöiden sato on ollut n. 70 % terveiden sadosta. Mukulan keskipaino on tautisilla yksilöillä ollut pienempi kuin terveillä, samoin mukulan koko, kuten lajittelutulokset selvästi osoittavat.
Tutkimukset näivetystaudin esiintymisestä Tammiston peruna-aineistossa ovat vielä keskeneräiset. Selvittämistä kaipaa lähinnä, minkä vuoksi tautisten yksilöi- den määrä vaihtelee niin paljon ei ainoastaan eri viljelyksillä, vaan myös saman pellon eri osissa, vaikka on käytetty samaa siemenperunaa. Näivetystautisten yksilöiden määrä on talousviljelyksillä vaihdellut likimain 20—80 %, koekentällä
Kuva 2. Sekundääristä viiruviroosia Vesijärviperunassa.
Fig. 2. Secondary streak in Harbin-
ger potato.
Taulukko 3. Yksilötutkimuksia Vesijärviperunasta 1940 Table 3. Individual studies of Harbinger potato 1940.
Tutkittuja Mukulasato Mukulan Mukula- Verso-
. .. yksilöitä Tuber yield paino luku luku Korkeus
*ksll°
Number of Tuber Number Number Height
Plant
studied w si weight of of cm
plants ’ Rel.fig. g tubers sprouts
Terve Healthy x 20 867±3B 100 51 17.2 4.6 46
Prim, viiruviroosinen 1
„ . . ,
> 20 377±35 43 48 7.9 4.0 40
Prim, streak diseased )
Sekund. » I
,
> 20 827±62 95 48 17.3 4.0 46
Second. »
Satoero Erotuksen luotettavuus P
Difference P for difference
Terve prim, viiruviroosi 1
m. * • , t t 490±52 <l.OOl
Healthy prim, streak
Terve sekund, viiruviroosi I Healthy second, streak (
Sekund. prim, viiruviroosi 1
e ' .
■
. . } 450±7l 0.001Second. prim, streak
Taulukko 4. Yksilötutkimuksia Tammiston Aikaisesta 1946 ja 1948 Table 4. Individual studies of Tammisto Early potato 1946 and 1948.
Tutkittuja Mukulasato Mukulan Mukula- Lajittelu-0o
v 81....° yksilöitä Tuber yield paino luku Percentage of sorting
Number of Tuber Number
studied a si weight of < 4—5 % >
plants ® Rel.fig. g tubers 4cm cm 5% cm
Vuosi 1946 The year 1946
Terve Healthy 30 478±29 100 49 9.8 28.3±2.63 64.6±3.55 7.1 ±2.30
Näivetystautinen 1
..
....
~ ,
> 30 335±21 71 38 8.7 45.7±3.85 51.7±3.93 2.6±1.M
Verticilhum diseased J
Erotus Difference 143±36 —17.4±4.66 12.9±5.30 4.5±2.93
Erotuksen luotettavuus P 1
„ , > 0.001 0.001 0.02 0.2
P for difference
Vuosi 1948 The year 194 S
Terve— Healthy 30 965±33 100 65 14.9 16.1±1.52 46.2 ±3,34 37.7-3.41 Näivetystautinen
I 7 , > 30 656±36 68 44 15.1 37.9±0.97 52.3±0.92 9.8±2.42
Verticilhum diseased I
Erotus Difference 309±49 21,8± 1.80 —6.1±3.47 27.9±4.18
Erotuksen luotettavuus P 1
_ ,
> 0.001 0.001 0.1 0.001
P for difference
1 Terveet yksilöt ovat peräisin keväällä 1940 Etelä-Savon koeasemalta saadusta Vesijärvestä tautiset sen sijaan Tammistossa kasvaneesta kannasta.
The healthy plants are originate in Harbinger getfrom Etelä-Savo Experiment Station in the spring
1940, the diseased plants instead are originate in Tammisto cultivated Harbinger.
VESIJÄRVEN JA TAMMISTON AIKAISEN SUHTAUTUMISESTA PERUNAVIROOSEIHIN se on ollut huomattavasti alhaisempi (0.4—17 %). Vesijärviperunassa ei näivetys- tautia ole havaittu.
Alkuperä- ja jalkovitjelyskokeet.
Vuodesta 1940 lähtien on Vesijärven ja Tammiston Aikaisen vertailussa ollut mukana eri Vesijärvi-kantoja ja vuodesta 1943 lähtien myös Tammiston Aikaisen eri kantoja. Tutkimuskohteena on ollut paitsi alkuperän, myösTammistossa tapah- tuneen jatkoviljelyn vaikutus ko. lajikkeen ja kannan satoisuuteen ja terveyteen.
Vertailulajikkeena on koko ajan ollut jatkuvasti vuodesta toiseen kokeissa kasva-
Taulukko 5. Vesijärven ja Tammiston Aikaisen alkuperäkoe 1941.
Table 5. Trial with Harbinger and TammistoEarly of differentorigins 1941.
Mukulasato Istutusmukulan Virustautisia Siemenperunan alkuperä* Tuber yield
_
keskipaino yksilöitä %
Origin of seed potatoes +(V erotus , Mean weight of Percentage of t/ha Differ s see(* iu^eys virus disea-
tons/har Rel.fig. g sed plants
Vesijärvi Harbinger
Tammisto (Karila -38) 12.9 100 59 97
» (Karila -40) 14.7 +l.B 114 55 50
Leteensuo 20.3 +7.4 157 87 32
Tohmajärvi 19.6 +6.7 152 66 21
Pälkäne 16.9 +4.0 131 66 45
Karila 19.6 +6.7 152 73 37
Maaninka 19.1 +6.2 148 57 31
Ruukki 20,6 +7.7 160 68 29
Apukka 13.4 +0.5 104 65 33
Tammiston Aikainen Tammisto Early
Tammisto 19.5 100 55 5
Piikkiö 23.6 +4.1 121 68 5
Leteensuo 23.6 +4.1 121 55 1
Tohmajärvi 25.7 +6.2 132 67 7
Karila 25.5 +6.0 131 70 5
Maaninka 25.0 +5.5 128 63 9
Apukka 24.5 +5.0 126 63 5
Erotuksen luotettavuus P P for difference 0.001
Pienin luotettava (P 0.05) satoero Significance IP 0.05) 2.89 t/ha
1 Leteensuo = Suoviljelysyhdistyksen Leteensuon koeasema Finnish Bog Cultivation Society’s experiment Station atLeteensuo-, Tohmajärvi =Suovilj. yhd. Tohmajärven koeasema FBCS’s Expe- riment Station at Tohmajärvi-, Pälkäne = Pohjois-Hämeen kasvinviljelyskoeasema Pohjois-Häme Exp. StationatPälkäne-, Karila = Etelä-Savon k.k. - Etelä-Savo Exp. Station atKarila; Maaninka = Pohjois-Savon k.k. Pohjois-Savo Exp. Station at Maaninka', Ruukki = Pohjois-Pohjanmaan k.k,
- Pohjois-Pohjanmaa Exp. Station at Ruukki; Apukka = Perä-Pohjolan k.k. - Perä-Pohjola Exp.
Station at Apukka; Piikkiö = Maatalouskoelaitos, puutarhaosasto Agricultural Research Institute, Depart, of Horticulture at Piikkiö.
Taulukko 6. Tuloksia Vesijärven jatkoviljelyskokeista 1938—46 Table 6. Results with ajtercultivated Harbinger 1938—46.
Tammiston Aikaisen (mittari) mukulasatot/ha sekä Vesijärven mukulasatojen poil La ike a alku erä keamat mittarista. Suluissa () virüstautiste'n yksilöiden %-määrät kasvustossa
aji.e Ja a UP Tuber yield of Tammisto Early (standard) and deviationsofHarbinger from standat
Variety and origin 7« tonsjhar. In brackets () percentage of virus diseased plants
1938 1939 1940 1941 1942 1943 1944 1945 194«
Tammiston Aikainen 1
Tammisto Early
f
20 4 811 42 8 »»■» «■» 28 8 27 2 22.2 23 1Vesijärvi, Karila orig.
Harbinger, . origin«;
f
--‘H ~ —8 7<7) +0,1(37)+7.4(13) -5.5(4) - - -5.3(26» 1. jatkoviljelys
xst after-cultivation ] ~ - -4.8(50) _ +3.7(4) -4.3(-)
’> 2. 2nd» » , —22.5(88) —10.2(77) —0.7(—)—0.9(14)
» 3. 3rd » » _ _ _ —6.6(97) —2.0(60) +0.7(19)—4.9(40
i) 4.4th » » —4.4(—) —7.7(64
)> 5. sth i) » _ _ _ - —3.9(50)
» 6. 6th » i> _ —8.8(67
Erotuksen luotettavuus P 1
P for difference ( 005 0 001 °-05 0001 0 001 0 001 001 0 001 0.001
Pienin luot. satoero t/ha 1
Significance tons,har
f
3.817.36 4 2.893.87 2.632.13 1.712.71nut Tammiston Aikainen, josta ei koko koeaikana ole poistettu tautisia yksilöitä, kuten ei muistakaan Tammiston Aikaisen kasvustoista. Toista alkuperää oleva koesiemen on saatu etupäässä Etelä-Savon kasvinviljelyskoeasemalta Karilasta.
Siemenperuna on saapunut Tammistoon tavallisesti keväällä ja on idätetty saman-
aikaisesti muun koesiemenen kanssa. Istutusmukuloiden painoa ei kaikkina vuo-
sina ole määritetty. Tammiston ja Karilan siemenen koossa ei ole ollut mitään huomattavia eroja, paitsi v. 1941.
Jotta
virustautien vaikutus tulisi selvempänä esille, ei myöskään Vesijärvestä ole poistettu tautisia yksilöitä. Suoritetuista lajit- telukokeista (1, p. 179) on käynyt selville, ettei lajittelulla voida poistaa kuin osavirustautisista yksilöistä peräisin olevaa perunaa siemenperunalajitteena käytetyn perunan (4—5
y 2
cm) joukosta.Kesällä 1941 oli järjestetty laajempi alkuperäkoe, jossa verrattiin useilta eri kasvinviljelyskoeasemilta saatua Tammiston Aikaista ja Vesijärveä vastaaviin Tammistossa kasvaneisiin lajikkeihin. Tulokset on esitetty taulukossa 5. Kokeen
arvoa vähentää jossain määrin siemenperunoidenerilainenkoko. Ilmeistä kuitenkin on,että nimenomaan myös siemenperunan alkuperällä ja kasvuston terveyden tilalla
on ollut osuutensa satoeroihin. Tammistossa kasvaneen perunan sato on kumman- kin lajikkeen kohdalta ollut kaikkein pienin. Merkillisen poikkeuksen tästä tekee
vain pohjoisimman koeaseman Vesijärvi. Virustautihavainnot ovat tottumattoman henkilön tekemiä. Vesijärven osalta niitä voitanee kuitenkin pitää melko luotet- tavina, koska tautisten yksilöiden määrittely on tässä lajikkeessaverraten helppoa.
1 Vain 2 kertausruutua Only two replication
VESIJÄRVEN JATAMMISTON AIKAISEN SUHTAUTUMISESTA PERUNAVIROOSEIHIN 25 Taulukko 7. Yhdistelmä edellisestä taulukosta.
Table 7. Summary of foregoing table.
Mukulasato
Lajike ja alkuperä Koevuodet Tuber yield
Variety and origin Trial years tjha. si "
tonsjhar Rel.fig.
T:n Aikainen Tammisto Early 1938—41 28.5 100
Vesijärvi — Harbinger, Karila 1938 » —12.2±4.74 57 0.1
T:n Aikainen— Tammisto Early 1940—46 26.8 100
Vesijärvi Harbinger, Karila 1940 » 5.8±1.09 78 0.01
T:n Aikainen Tammisto Early 1942—46 25.0 100
Vesijärvi Harbinger, Karila 1942 » ± 0.7±7.95 103 0.5
T:n Aikainen Tammisto Early 1943—46 24.5 100
Vesijärvi Harbinger, Karila 1943 » 3.9±1.03 84 0.05
Vesijärvi Harbinger, Karila 1942 1942—46 25.7 100
i) » 1940 » ~ 6.5±2.87 75 0.1
Vesijärvi Harbinger, Karila 1942 1943—46 23.5 100
» » 1943 » 2.9±2.49 88 0.4
Vesijärvi Harbinger, Karila 1943 1943—46 20.6 100
» » 1940 » 0.9 ±1.67 96 0.7
Taulukko 8. Tuloksia Tammiston Aikaisen jatkoviljelyskökeista 1941, 1943—48.
Table 8. Results with after-cultivated Tammisto Early 1941, 1943—48.
Tammiston Aikaisen T:o (mittari) mukulasato t/ha sekä muiden
.. . Tammiston Aikaisten mukulasato]en poikkeamat mittarista
aj e ja a upera
Tuber yield of Tammisto Early Tammisto (standard) and devia-
\anety and ongin tions of other Tammisto Eearly from standardin tonsfhar
1941 1943 1944 1945 1946 1947 i948 T:n Aikainen— T. Early, Tammisto 19.525.3 27.222.2 23.132.5 43.4
» Karila, orig. + 6.0 + 3.1 1.4 5.9 4.9
» 1. jatkoviljelys 1
i> ist after-cultivation
f
'' 9-3» 2. 2nd o +3.5 1.4
i) 3. 3rd » + 0.5
i) 4. 4th » - + 1.5
i> 5. sth » 1.9
Erotuksen luotettavuus P 1
P for difference
f
0 001 0 001 001 0 001 0 001 0 001 005Pienin luot. satoero t/ha I
Significance tonsfhar
f
289 263 213 171 271 271 226Sotavuodet ehkäisivät kokeen jatkamisen suunnitellussa laajuudessa. Etelä- Savon koeasemalta, Karilasta hankittiin kuitenkin joskaan ei aivan säännölli- sesti siemenperunaa, joten voitiin suorittaa vertailuja sen ja Tammistossa jatko- viljellyn siemenen välillä. Vesijärven osalta on tulokset esitetty taulukoissa 6 ja 7.
Ryhtymättä yksityiskohtaisemmin niitä selostamaan kiinnitetään seuraavassa
huomiota vain muutamaan seikkaan. Verrattaessa toisiinsa vimstautisten yksi-
Taulukko 9. Yhdistelmä edellisestä taulukosta
Table 9. Summary of foregoing table
Mukulasato
Lajike ja alkuperä Koevuodet Tuber yield p
Variety and origin Trial years t/ha si
tonslhar Rel.fie.
T:n Aikainen T. Early, Tammisto 1943—48 29.0 100
» Karila 1943 » + 0.7±1.05 102 0.0
T:n Aikainen— T. Early, Tammisto 1946—48 33.0 100
» Karila 1946 » 0.5±0.93 98 0.7
T:n Aikainen— T. Early, Karila 1946 1946—48 ,32.5 100
» » 1943 » + 0.5±0.72 102 0.6
leiden %-lukuja (taul. 6) ja sääoloja valaisevaa taulukkoa (taul. 2), todetaan melko selvä vuorosuhde. Lämpiminä ja kuivina 1930-luvun loppuvuosina ja 1940-luvun alussa esiintyy runsaasti virustauteja ja jatkoviljellyn Vesijärven satoisuus alenee nopeasti. Vuodesta 1943 lähtien, jolloin alkoi vähän viileämpi ja hyvin runsas-
satoinen jakso, virustautien määrä vähenee huomattavasti, eikä taantuminen ole läheskään niin nopeaakuin aikaisempina vuosina, vieläpä satoisuus eräiden kanto- jen osalta mittarilajikkeeseen verrattuna paraneekin. Kun sademäärä v. 1940 jälleen laski huomattavasti alle normaalin, lisääntyivät virustaudit jälleen ja Vesi- järven satoisuus laskee jyrkästi. Luonnollisesti Vesijärven ja Tammiston Aikaisen mahdollinen erilainen suhtautuminen sääoloihin on myös voinut vaikuttaa sato- tuloksiin.
Toinen kiintoisa seikka on v. 1942 Karilasta saatu Vesijärvi-kanta, jonka satoisuus alentuu huomattavammin vasta neljäntenä jatkoviljelysvuotena(taul. 6).
Se on ainoa Vesijärvi-kanta, joka po. koeaikana pystyy kilpailemaan Tammiston Aikaisen kanssa (taul. 7). Se on muita Vesijärvikantoja satoisampi, vaikkakin keskim. erotus jää virherajojen sisälle, kun vuosi 1946 otetaan mukaan. Syytä tämän v. 1942 Karilasta saadun Vesijärven poikkeukselliseen satoisuuteen ei ole saatu selvitetyksi. Muut Vesijärvi-kannat ovat selvästi Tammiston Aikaista heikko- satoisempia. Karilasta v. 1938 saadun Vesijärven suhteen ei keskim. erotus tosin ole luotettava johtuen suurista vuosivaihteluista, mutta Tammiston Aikaisen ja mainitun kannan välinen vuotuinen erotus on kylläkin varma (taul. 6).
Tammiston Aikaisen jatkoviljelyskokeiden tulokset on esitetty taulukoissa 8 ja 9. Tuloksia ei ole yhtä pitkältä ajalta eikä aivan samoilta vuosilta kuin Vesi- järvestä, mutta niistä käy kuitenkin selville, ettei Tammiston Aikaisessa ole havait- tavissa mitään selvää taantumista.
Jo
yli pari vuosikymmentä Tammistossa kas-vaneen Tammiston Aikaisen jaKarilasta saatujen kantojen kesken ei satoisuudessa ole ollut mitään luotettavia eroja (taul. 9). Karilasta saatu siemen kuten esim.
Karila 1943, on joskus ollut Tammiston kantaa selvästi satoisampi (taul. 8), mutta
1.
jatkoviljelysvuotena jäänyt viimemainittua heikommaksi.Jonain
toisena vuonnaon suhde saattanut olla päinvastainen, kuten esim. Karila 1947;ssä, tai ei ole ollut mitään varmaa eroa, kuten esim. Karila 1946:ssa. Tällaiset vaihtelut aiheutunevat,
VESIJÄRVEN JATAMMISTON AIKAISEN SUHTAUTUMISESTA PERUNAVIROOSEIHIN 27
paitsi siemenperunan alkuperästä monine siihen vaikuttavine tekijöilleen, kuten mm. Klapp (4) tutkimuksillaan on osoittanut, joskus ehkä myös koevirheistä, tai vaihteluista siemenperunan laadussa, kuten v. 1945, jolloin Tammiston kanta oli säilynyt talvivarastossa huomattavasti heikommin kuin Karila 1943. Näi- vetystauti on saattanut myös aiheuttaa odottamattomia eroja. Niinpä v. 1946, jolloin tauti ensimmäisen kerran havaittiin, oli Tammiston omassa kannassa 5 % näivetystautisia yksilöitä ja muissa vain 1 %, kun sen sijaan v. 1948 näivetystau- tisia oli seuraavasti: Tammiston kanta 4 %, Karila 1948 0.4 %, Karila 1947 2 %, Karila 1946 8 % ja Karila 1943 17 %. Virustautihavainnoistaei ole esitetty lukuja, koska taudin määritys on ollut siksi epämääräistä, ettei mitään varmoja %-lukuja ole voitu laskea.
Edellä esitettyjen jatkoviljelyskokeiden tulokset olisivat erikoisesti Tammiston Aikaisen osalta kaivanneet täydennyksekseen muiltakin koepaikoilta kuin vain Etelä-Savon kasvinviljelyskoeasemalta Karilasta saatujen kantojen jatkoviljelyä Tammistossa. Kun kuitenkin otetaan huomioon, että alkuperäkokeessa (taul. 5) tältä koeasemalta peräisin olevat kannat sekä Vesijärvestä että Tammiston Aikai- sesta kuuluivat parhaimpien joukkoon ja että mainittu koeasema on erikoistunut perunan koesiemenen viljelyyn paikalliskokeita varten, ei kokeista saadut loppu- tulokset sittenkään liene vailla todistusvoimaa.
Tammistossa suoritettujen kokeiden perusteella voidaan päätellä, että Vesi- järven ja Tammiston Aikaisen erilainen suhtautuminen virustauteihin on syynä siihen, että Vesijärvi Tammiston olosuhteissa viljeltynä taantuu näiden tautien vuoksi, kun taasen Tammiston Aikaisen sato-ominaisuudet säilyvät kutakuinkin muuttumattomina.
KIRJALLISUUSLUETTELO.
(1) Brummer, Veikko 1946. Tutkimuksia tärkeimmistä Tammistossa esiintyneistä perunaviroo- seista. Hankkijan kasvinjalostuslaitos Tammisto, Siemenjulkaisu 1946, p. 176—185.
(2) Esbo, Harald 1945. En del vanliga potatissorters reaktion mot vissa vira. Kungl. Lantbruks- akad. Tidskr., 84, p. 299—313.
(3) Jamalainen, E. A. 1946. The Significance of Potato Virus Diseases in Finland. Maataloustiet.
Aikak., 18. p. 134—146.
(4) Klapp, E. 1936. Zusammenhänge von StandortseigenschaftenViruserkrankung und Nachbauer- trag der Kartoffel. Pflanzenbau, 12, p. 163—191.
(5) Köhler, E. 1937. Die Resistenzzüchtung gegen den Kartoffelabbau im Lichte der Virusforschung.
Der Züchter, 9, p. 13—15.
(6) Madsen, S, B. 1944. Om bekaempelse af Kartoflens Virussygdomme. Den Kgl. Veterinaer- og Landbohojskoles Afdeling for Landbrugets Plantedyrkning, 23, p. I—Bs.
(7) OssiannILSSON, Frej 1947. Överföringsförsök med potatisens Y-virus genom bladlöss. Växt- skyddsnotiser, N:r 5, p. 68—69.
(8) Salaman, Redcliffe N. 1926. Potato Varieties. Cambridge.
(9) Sauli, J. O. 1930. Selostus Tammiston uusimmista kauppaan lasketuista jalosteista. Hankkijan kasvinjalostuslaitos Tammisto, Siemenjulkaisu 1930, p. 180—183.
10) —l> 1943. Peruna. 2. painos. Helsinki.
11) Whitehead, T., Mclntosh, T. P. and Findlay, W. M. 1945. The Potato in Health and Disease.
Second Edition. Edinburgh.
SUMMARY.
ON SUSCEPTIBILITY TO THE VIRUS DISEASES OF HARBINGER AND TAMMISTO EARLT POTATOES.
Veikko Brummer
Tammisto, Plant Breeding Station of Hankkija
The potato virus diseases have since the 30th decade of the 20th century during warm and dry growing seasons been very common in potato experiments at the Plant Breeding Station Tam- misto. Especially the early varieties Harbinger, and Tammisto Early (a native improvement of a cross between Up to date and Prof. Edler) have been studied, because their susceptibility to the virus diseases was very different. Harbinger is susceptible to the streak,and therefore it willrather quickly degenerate at Tammisto. Tammisto Early again is obviouslyresistant, probably only tolerant to the virus diseases. The yielding capacity of the after-cultivated Tammisto Early remained nearly unchanged. This variety, however, seems to be susceptible to the Verticillinm-disca.se.
