T I E T E E S S Ä TA PA H T U U 3 / 2 0 1 6 79
Vieraslajit elämän
kiertokulussa
Pauliina Raento Seppo Turunen: Valloittavat lajit. Tulokkaat ja vieraslajit tulimuurahaisista jättipalsamiin.Kuvitus Maia Raitanen. Into 2015.
Maailman parhaaksi arvioidussa luontovalokuvassa vuonna 2015 kettu on juuri tappanut naalin. Ka- nadalaisen Don Gutoskin kuvassa on julmaa estetiikkaa ja ympäris- tön muutokseen liittyvä sanoma.
Ilmaston lämmetessä ja ihmisen muokatessa pohjoisten alueiden luontoa kettu on levinnyt naalin hallitsemille maille ja ajanut sen ah- taalle. Monenlaisiin olosuhteisiin sopeutuva kettu on mukana maa- ilman sadan haitallisimman vie- raslajin listalla, josta vastaa Kan- sainvälisen luonnonsuojeluliiton IUCN:n vieraslajityöryhmä.
Ihminen edistää lajien leviä- mistä toiminnallaan monin tavoin.
Teiden raivaaminen syrjäisille ta- kamaille, metsien hakkaaminen, pellonraivaus ja kaupungistumi- nen luovat uusia mahdollisuuk- sia muuttamalla olosuhteita. Im- periumien laajeneminen 1800-lu- vulla ja uudenlainen globalisaatio 1900-luvulla kiihdyttivät kasvien, eläinten ja pöpöjen liikettä man- tereelta toiselle. Sotajoukot toivat taudinaiheuttajia ja kotieläimiä valtaamilleen maille, joissa tehtiin kasvien istutuskokeiluja taloudel- lisen voiton maksimoimiseksi ja kasvavan väestön ruokkimiseksi.
Uuteen puutarhaan sommiteltuina tutut koristekasvit lievittivät siir- tolaisten koti-ikävää. Eksoottiset hankinnat kaukomailta viestivät maailmankansalaisuudesta, vau-
raudesta ja muodikkuudesta. Suo- messa historiallinen geopoliittinen ja kaupallinen yhteys Venäjään nä- kyy yhä varuskuntakaupunkien, rautateiden risteysasemien, Suo- menlinnan sekä vanhojen karjapi- hojen ja myllyjen lajistossa.
Lähtö- ja tuloalueiden luonnon- tieteellinen samankaltaisuus vah- vistaa geo- ja kauppapolitiikan sekä muuttoliikkeen vaikutuksia. Leviä- misen reitit ja ajankohta kertovat oman tarinansa historiasta. Aiko- jen muutosta kuvaa se, että länsitu- lokkaiden määrä Suomessa on kas- vanut. Sen sijaan etelästä kulkeu- tuville trooppisille lajeille käy kyl- mässä ja pimeässä usein huonosti.
Vesien suolattomuus selittää, mik- si vain harvat laivojen painolastive- sissä seilanneet vieraat ovat juurtu- neet Suomen vesille. Joskus asettu- minen uuteen ympäristöön kat- keaa myöhemmin, vaikka alku on ollut lupaava. Jälkeläisten vastus- tuskyky voi jäädä heikoksi, koska perimä on yksipuolinen vain muu- tamasta tulokkaasta polveutuvassa populaatiossa. On mahdollista, et- tä sukusiitos olisi harventanut al- kujaan pohjoisamerikkalaisen pii- samin ennen hyvin yleistä kantaa Suomessa.
Joskus vieras saapuu paratiisiin.
Ihmisen harkitsemattomat toimet ovat johtaneet katastrofeihin erityi- sesti saarten ekosysteemeissä. Ha- vainnollinen esimerkki hävitykses- tä on kärppä, joka Euroopassa on yksi jyrsijäkantojen monista huo- maamattomista sääntelijöistä. Te- hokkaasti saalistava pienpeto vie- tiin 1880-luvulla Uuteen-Seelan- tiin torjumaan valtoimenaan li- sääntyviä kaniineja, jotka nekin olivat saapuneet Tyynenmeren pii- riin ihmisen matkassa. Suunnitel- mista poiketen tulokkaalle kelpasi-
vat myös saarten kotoperäiset lin- nut, jotka pesivät maassa ja koloissa ja jotka olivat täysin puolustusky- vyttömiä tappajan edessä. Maail- man haitallisimpien lajien listalla kärppä muistuttaa ihmisen oma- valtaisen, asiantuntijoiden neu- voista piittaamattoman toimin- nan arvaamattomista seurauksista luonnossa.
Vieraslajeista koituu vahinkoa myös ihmisille. Etelä-Amerikasta Alabamaan 1930-luvulla kulkeu- tunut tulimuurahainen aiheuttaa Yhdysvalloissa vuosittain miljar- diluokan kustannukset sähkön ja- kelulle ja maataloudelle. Suomes- sa kaspianpolyyppiyhdyskunnat häiritsevät veneilyä ja voimalai- tosten toimintaa. Mäntyankeroi- sen leviäminen täkäläisiin metsiin on uhka, jonka toteutuminen joh- taisi kalliiseen torjuntaoperaatioon ja tappioi hin puutavarakaupassa.
Puutarhurit vihaavat ”tappajaeta- naksi” nimettyä ahnasta espanjan- siruetanaa, joka parissakymme- nessä vuodessa on ehtinyt Oulun korkeudelle saakka. Puutarhoja ja tienvarsia koristamaan istutettujen jättiputkien ja lupiinien villiinty- misestä on seurannut kustannuksia ja työtä, kun kasvien haitat luonnon monimuotoisuudelle, virkistyskäy- tölle ja tonttien hinnoille on hah- motettu ja niitä on haluttu torjua.
Jotkut tulokkaista ovat terveysriski allergikoille. Esimerkiksi jättiput- kien kasvineste voi aiheuttaa iho- oireita ja hengenahdistusta.
Uudesta ympäristöstä itselleen tilan ottaneet lajit mielletään luon- non tasapainoa järkyttäviksi ym- päristön vihollisiksi, joita vastaan ihmisen on taisteltava. Mediaot- sikoissa ”sotaa” käydään taudin- aiheuttajien lisäksi varsinkin rot- taa vastaan. Osa vieraslajeista on
80 T I E T E E S S Ä TA PA H T U U 3 / 2 0 1 6
kuitenkin harmittomia ja monista vaikutuksista puuttuu tutkittu tie- to. Odottamattomista seurauksis- ta löytyy myös myönteisiä, luon- non monimuotoisuutta vahvista- via esimerkkejä. Lisäksi lajien le- viämisen ja keskinäisten suhteiden vaihtelun voi ajatella luonnolliseksi osaksi elämän kiertokulkua ja ym- päristön jatkuvaa muutosta, jossa ihminen on yksi monista toimijois- ta. Hyödyllisyys ja haitallisuus riip- puvat näkökulmasta sekä vaihtele- vat paikasta toiseen, mikä vaikeut- taa määritelmien ja luokitusten ra- janvetoa sekä politisoi niitä.
Suomessa maailman sadan hai- tallisimman vieraslajin merkitys on vähäinen, koska pohjoisen maan lajikirjo on vaatimaton verrattuna biodiversiteetin lämpimiin ydin- alueisiin. Jotkut maailmalla haital- lisista lajeista ovat täällä harmitto- mia tai tarpeellisia. Suomen alku- peräisluontona pidetään niitä laje- ja, jotka ovat päätyneet tänne ilman ihmisen apua, mutta leviämisen jäljittäminen voi olla hankalaa var- sinkin pieneliöstön kohdalla. Mo- net muinaistulokkaat – eli Suo- meen ennen 1600-lukua asettu- neet lajit – ovat kasvaneet pidetyk- si osaksi kulttuurimaisemaa, jonka katoamisesta tai muuttumisesta nyt huolehditaan. Rotan lisäksi muun muassa kaniini ja kissa on luoki- teltu haitallisiksi vieraslajeiksi Suo-
messa, mutta ihmiset suhtautuvat niihin ja niiden oikeuksiin tai hä- vittämiseen hyvin eri tavalla. Tun- teiden, henkilökohtaisten luonto- käsitysten ja ympäristösuhteiden, mittavien taloudellisten etujen ja monimutkaisten eettisten kysy- mysten sekoitus on omiaan aihe- uttamaan syviä ristiriitoja.
Kirja käsittelee tärkeää, ala- ti ajankohtaista ja yhteiskunnal- lisessa ristiriitaisuudessaan kiin- nostavaa aihetta. Sen parissa ris- teillään vieraslajien luetteloin- nista ja niiden asemaa koskevista kannanotoista kirjoittajan omien puutarhanhoidollisten ratkaisujen seikkaperäiseen selostamiseen se- kä akateemisten opinnäytteiden ideoin tiin. Epäselväksi jää, kenelle kirja on kirjoitettu. Avaukset etii- kasta ja median roolista lajistoa koskevien mielikuvien ja toimen- piteiden ohjaajana jäävät vaatimat- tomiksi, mutta onnistuvat muistut- tamaan laaja-alaisen tieteidenväli- sen vuoropuhelun tarpeellisuudes- ta. Selväksi tulee, että aihe on rikas, kokonaisuuden hallinta vaikeaa ja määritelmät kirjavia. Värikkään piirroskuvituksen käyttö kotimai- sessa tietokirjassa herättää myön- teistä huomiota.
Kirjoittaja on kulttuurimaantieteen professori Helsingin yliopistossa.
