YHTEISKUNTAPOLITIIKKA 86 (2021):4 479
Työn loppu?
Teknologia on syrjäyttänyt ih- mistyötä kaikkein yksinkertai- simmissa tehtävissä jo 1700-lu- vun puolivälistä lähtien. Ensim- mäisistä tekstiilien valmistus- ta nopeuttaneista laitteista ko- neet ja automaatio ovat kehit- tyneet huimaa vauhtia. Nyt ro- botit pystyvät tekemään entistä monimutkaisempia tehtäviä, ja tietokoneiden laskentatehot ovat suorastaan huimaavia. Työmark- kinoilla tämä on näkynyt keski- määräistä osaamista vaativien töiden määrän laskuna. On kui- tenkin syytä muistaa, että koneet eivät ole pelkästään korvanneet ihmisiä, vaan ne myös täydentä- vät meitä esimerkiksi voimaa tai äärimmäistä tarkkuutta vaativis- sa tehtävissä.
Teknologien työttömyys on ti- lanne, missä työntekijä omaa in- himillistä pääomaa, jolla ei ole mitään arvoa työmarkkinoilla.
Kukaan ei halua maksaa työn- tekijälle siitä, että hän käyttäisi osaamistaan. Teknologista työt- tömyyttä ilmenee silloin, kun työntekijöillä ei ole lainkaan markkinoilla hyödynnettävissä olevaa osaamista. Koneet osaavat yhä enemmän ja korvaavat ihmi- siä yhä useammassa tehtävässä.
Teknologisen työttömyyden kas- vun uhka on todellinen. Teknolo- gisesta työttömyydestä on puhut- tu jo 1930-luvulta lähtien. Käsit- teen otti ensimmäisenä käyttöön tunnettu brittiläinen taloustietei- lijä John Maynard Keynes. Kui- tenkin jo Karl Marx ennakoi li- sääntyvän koneiden käytön kas- vattavan työttömyyttä. Marxin mukaan työttömyys selittyy sil- lä, että kapitalistit pyrkivät mah-
HARRI MELIN
Daniel Susskind A World Without Work Allen Lane, 2020
dollisuuksiensa mukaan korvaa- maan vaihtelevaa pääomaa – eli ihmistyötä – kiinteällä pääomal- la – eli koneilla.
Autorin, Levyn ja Murnanen tunnetuksi tekemän ALM-hypo- teesin mukaan koneiden on helppo tehdä erilaisia rutiini- töitä ja voimaa vaativia tehtä- viä, mutta niiden on vaikeaa sel- viytyä ei-rutiininomaisista töis- tä. Koneille sorminäppäryys tai kävely ovat äärimmäisen vaikei- ta toimintoja. Automaation rin- nalla puhutaan paljon tekoälystä ja sen vaikutuksista töihin ja työ- markkinoihin. Tekoälyn käsitet- tä on käytetty ensimmäisen ker- ran jo 1950-luvulla, mutta tuol- loin siihen viitattiin pikemmin matemaattisena ja filosofisena il- miönä. Tietokoneiden laskenta- tehon lisääntyminen on tehnyt tekoälystä tärkeän osan esimer- kiksi valuuttakauppaa tai ava- ruustutkimusta.
Teknologian ohella työmark- kinoilla löytyy ainakin kaksi te- kijää, jotka lisäävät työttömyys- riskiä. Ensimmäinen on osaa- misten yhteensopimattomuus.
Työntekijän osaamiselle ei löydy kysyntää paikallisilta työmarkki- noilta. Työntekijän omaava kou- lutus ja työmarkkinoiden tarpeet eivät kohtaa toisiaan. Esimerkik- si Tampereen seudulla on huu- tava pula ohjelmoinnin ammat- tilaisista, mutta samaan aikaan yleissihteerikoulutuksen saan- neilla ei ole töitä tarjolla. Toi- nen on paikan yhteensopimatto- muus, eli työpaikat ja työnteki- jät ovat maantieteellisesti vääris- sä paikoissa. Alueellinen työvoi- man kysyntä on heikkoa. Myös-
kään ihmisten mahdollisuudet liikkua työpaikkojen perässä ei- vät jakaudu tasaisesti.
Työntekijöiden näkökulmas- ta työelämässä huolta ei aiheu- ta ainoastaan työttömyyden uh- ka. On syytä muistaa, että pal- kat ovat kasvaneet viime vuosi- na varsin vähän. Monet työn- tekijät pelkäävätkin palkkojen suorastaan laskevan, kuten Yh- dysvalloissa on monilla aloilla jo tapahtunutkin. Työnorganisato- riset muutokset ja teknologian soveltaminen ovat muuttaneet monia töitä aikaisempaa tyl- semmäksi. Moni kokee olevan- sa työssä ainoastaan koneen jat- ke. Etenkin työväenluokkaisis- sa töissä koetaan perustelluskin työntekijän statuksen laskeneen.
Daniel Susskind ottaa tarkas- telunsa lähtökohdaksi edellä ku- vaamiani työelämän muutoksia.
Työntekijöiden asema on hänen mukaansa muuttunut haavoit- tuvammaksi, kun sitä verrataan työväenluokan asemaan vaikka- pa 50 vuotta sitten. Kansakun- tien varallisuus kasvaa, ja huoli- matta talouskasvun hidastumi- sesta, myös tuottavuus kasvaa.
Nykyisin koneet hoitavat jatku- vasti enemmän ja enemmän eri- laisia tehtäviä. Ne korvaavat ih- mistyötä koko ajan uusilla aloil- la. Samalla ne kuitenkin laa- jentavat toisten työntekijöiden työnkuvaa ja kasvattavat heidän tuottavuuttaan.
480 YHTEISKUNTAPOLITIIKKA 86 (2021):4
Tulevaisuudessa ihmistyön tarve sekä tuotannossa että pal- veluissa laskee. Muutos on hi- das ja vaiheittainen, mutta se on vääjäämätön. Palkkatyön vä- hentyminen on johtamassa sii- hen, että yhteiskunnalliset jaot kasvavat. Tämä merkitsee luo- kan, sukupuolen ja etnisyyden merkityksen kasvua. Yhdessä tällaisten kehityskulkujen kans- sa sosiaalinen ja taloudellinen eriarvoisuus on kääntynyt kas- vuun. Palkkojen osuus brutto- kansantuotteesta on pienenty- nyt pääoman osuuden kasvaes- sa. Tilastot osoittavat, että ai- na 1970-luvulle asti palkat kas- voivat eri maissa jokseenkin sa- maan tahtiin tuottavuuden kas- vun kanssa. Tämän jälkeen ti- lanne on muuttunut, ja palkat ovat jääneet selvästi jälkeen suh- teessa tuottavuuteen. Lisäksi va- rallisuus jakaantuu entistä epä- tasaisemmin. Kaikkein rikkaim- man prosentin osuus pääoman omistuksesta on kasvussa kaikis- sa OECD-maissa.
Susskindin mukaan inhimilli- sen pääoman, siis ihmistyön, ar- vo on laskussa. Perinteisesti kou- lutus on ollut sekä yksilöiden et- tä kansakuntien keino kasvat- taa inhimillistä pääomaa. Eten- kin 1900-luvulla talouskasvu pe- rustui vahvasti inhimillisen pää- oman kasvulle. Koulutuksen merkitys ei vähene tulevaisuu- dessakaan, mutta koulutus kai- paa uudelleen suuntaamista. Ih- misiä ei tule kouluttaa rutiini- osaamisiin. Työntekijöitä ei pidä kouluttaa kilpailemaan konei- den kanssa, sillä koneet yleensä voittavat tällaisen kisan. Osaa- misia tuleekin ajatella niin, että koneiden tehtävä on täydentää ihmisten osaamista esimerkik- si voimaa vaativissa töissä. Kou- lutusta tulee suunnata sellaisil- le aloille ja sellaisiin osaamisiin,
jotka edellyttävät sosiaalisuutta ja inhimillistä vuorovaikutusta.
Koulutuksen sisältöjen ohel- la myös opetusmenetelmiä tulee uudistaa. Perinteisessä koulu- luokassa oppilaita opetetaan pe- riaatteella, jonka mukaan opet- tajalla on ehdoton tiedon aukto- riteetti ja samat oppisisällöt sopi- vat kaikille. Tulevaisuudessa tar- vitaan ennen kaikkea yksilöllis- tä oppimista ja osaamisen jatku- vaa päivittämistä, syventämistä ja laajentamista.
Politiikassa ja taloustieteissä kiistellään jatkuvasti siitä, mikä on yksilöiden ja yritysten rooli taloudessa ja kuinka paljon val- tion tulisi säännellä talouden toi- mintaa. Susskind toivoo valtion roolin kasvavan. Hänen mieles- tään nyt tarvitaan Isoa Valtio- ta (Big State). Valtion ei ole kui- tenkaan syytä osallistua aktiivi- sesti itse tuotantoon. Sen sijaan valtion vaikutusvaltaa jakopo- litiikassa on tarpeen lisätä. Val- tion tärkein tehtävä on verottaa ja uudelleen jakaa tuotettua va- rallisuutta. Susskindin mielestä valtion pitäisi verottaa nykyistä enemmän heitä, joilla on suuret tulot. Toiseksi valtion pitäisi ke- hittää menettelytavat, jotka var- mistavat, että myös pienituloiset ihmiset saavat riittävän osan luo- dusta varallisuudesta.
Palkansaajayhteiskunnassa oli perusteltua verottaa palkkatu- loja, koska palkansaajia oli pal- jon. Tilanteessa, jossa palkkatyö vähenee, on perusteltua verot- taa pääomaa. Teknologian kehi- tys on johtamassa peruuttamat- tomasti sellaiseen tilanteeseen, missä ihmistyön tarve vähentyy.
Tällöin verotus on kaikkein yk- sinkertaisin tapa hoitaa jako-on- gelmat, ja valtioiden tulee verot- taa niitä, jotka tienaavat kaik- kein eniten. Tämä koskee myös pääomatuloja. Pääomien vero-
tuksessa tulee varmistaa, että myös kansainväliset suuryrityk- set maksavat oman osansa.
Talouden monopolisoitumi- nen etenkin informaatiotek- nologiassa, tietotaloudessa ja sosiaa lisessa mediassa on kiista- ton ilmiö. Hakukoneyhtiö Goo- glella on käytännössä monopo- liasema maailmassa Kiinaa lu- kuun ottamatta. Sosiaalista me- diaa hallitsevat Facebook ja Ins- tagram. Applella ja Microsoftil- la on suuri markkinaosuus ohjel- mistoissa. Verkkokauppaa hallit- sevat Alibaba ja Amazon. Kaikki mainitut yhtiöt hyödyntävät il- maisena raaka-aineenaan asiak- kaiden ja käyttäjien tuottamaa dataa. Tällaisten suuryritysten kohdalla ei ole syytä olla huolis- saan vain niiden taloudellisesta vallasta. Huomiota pitäisi kiin- nittää myös niiden poliittiseen vallankäyttöön. Teknologianyri- tysten menettelyt ovat johtamas- sa siihen, että lähtökohtaisesti poliittiset ratkaisut ovat muut- tumassa näennäisesti teknisiksi kysymyksiksi. Ohjelmistosuun- nittelijat päättävät asioista, joilla on laajoja vaikutuksia ihmisten arkeen. Valtiota tarvitaan myös määrittämään lainsäädännön avulla ehtoja ja toimintarajoja.
Tarvitaan kansalaisuuden vah- vistamista kuluttajuuden sijaan.
Monissa taloustieteen oppikir- joissa työ kuvataan elämän ikä- vänä velvollisuutena, josta työn- tekijä saa korvaukseksi palkan.
Teknologinen työttömyys ei uh- kaa vain ihmisten toimeentu- loa. Se vie myös työn mukanaan tuoman elämän mielekkyyden.
Uhattuna ei ole pelkästään ih- misten toimeentulo vaan koko elämän merkityksellisyys. Mo- nille työ tarjoaa mahdollisuu- den toteuttaa itseä, mielekästä tekemistä, mahdollisuuden op- pia uutta ja sosiaalisia suhteita.
YHTEISKUNTAPOLITIIKKA 86 (2021):4 481
Työllä osoitamme toisille, että elämme merkityksellistä elämää.
Entisaikojen rikkaat elivät joutilasta elämää. He tekivät sel- laisia asioita, joista he olivat kiin- nostuneita ja jotka tuottivat heil- le ajankulua ja mielihyvää. Ny- kyisin kannetaan huolta työttö- mistä ja siitä, että he mahdolli- sesti vieraantuvat työstä toime- liaisuudesta. Tekninen kehitys on johtamassa palkkatyön pysy- vään vähentymiseen. Jos emme enää tee yhtä paljon palkkatyötä kuin olemme aiemmin tehneet, niin mitä me sitten teemme?
Susskindin mielestä tarvi- taan uudenlainen suhde työhön.
”Työpolitiikan” sijaan tarvitaan
”vapaa-ajan politiikkaa”. Tämä tarkoittaa monen nyt keskei- sen yhteiskunnallisen instituu- tion uudelleenarviointia. Ensik- si tulee määrittää uudelleen ko- ko työn käsite. Työ on ihmisel- le luontainen olemisen muoto, mutta työtä on paljon muutakin
kuin palkkatyö. Tavoitteena tuli- si olla palkkatyön vähentäminen työaikaa lyhentämällä. Toiseksi koulutuksen tavoitteet ja sisällöt olisi rakennettava niin, että kou- lutus ei enää valmista nuoria pel- kästään palkkatyöhön. Osaamia on paljon muitakin kuin mitä palkkatyössä edellytetään.
Muutoksen keskeisenä toimi- jana Susskind näkee valtion. Val- tion tulee viime kädessä varmis- taa, että kaikille varmistetaan riittävä toimeentulo. Hänen rat- kaisuehdotuksenaan on ehdol- linen perustulo. Ehdollinen pe- rustulo tarkoittaa, että ihmiset jakaisivat aikansa kahtia: toi- mintoihin, joita he haluavat it- se tehdä, ja toimintoihin, joita yhteisö heiltä edellyttää. Tällai- sia toimintoja voivat olla esimer- kiksi opiskelu ja erilaiset hoiva- tehtävät. Valtion on muututtava.
Kun vapaa-ajan osuus ihmisten elämässä kasvaa, tulee sen näkyä valtion tehtävissä. Koska työllä
on paljon muitakin merkityksiä kuin ansainta, on tämän näyttä- vä myös valtiossa.
Susskindin kirja maailmasta, jossa palkkatyön määrä on ra- dikaalisti vähentynyt, on raikas jatke automaation ja teknologi- sen muutoksen yhteiskunnallisia vaikutuksia koskevalle keskuste- lulle. Susskind pitää meneillään olevaa muutosta vääjäämättö- mänä. Hän ei kuitenkaan piirrä mitään synkkää kuvaa työn lo- pusta ja työttömien kasvavista vara-armeijoista. Pikemminkin nyt ihmisillä olisi mahdollisuus vapautua palkkatyön pakoista ja tehdä aiempaa enemmän si- tä, mikä heitä itseään kiinnostaa.
Tämä edellyttää kuitenkin todel- la radikaalia poliittista muutos- ta. Susskindin ajatukset ovat hy- vin sympaattisia ja kannatettavia.
Tämä edellyttää kuitenkin koko- naan uudenlaista työtä koskevaa ajattelua.
