TIETEESSÄ TAPAHTUU 5 2021 77
Rooman monet kerrostumat
Kirsi Vainio-Korhonen ja Mika- el Korhonen. Matka Roomaan.
Keskiajalta nykypäivään. Sigil- lum 2020.
Suomessa on ilmestynyt run- saasti kirjallisuutta suomalaisis- ta ja ulkomaisista Rooman-kävi- jöistä ja heidän vaikutelmistaan.
Aihe on kuitenkin loputon ja yhä uudet esitykset tervetulleita. Tu- run yliopiston Suomen histori- an professorin Kirsi Vainio-Kor- hosen ja filosofian tohtori Mikael Korhosen kirja perustuu heidän vaelteluihinsa Roomassa. Tekijät ovat kulkeneet tunnetun 1700-lu- vun suomalaisen Rooman-kävijän, G. M. Armfeltin jalanjäljissä tämän matkapäiväkirjan perusteella.
Armfelt puolestaan oli kuulunut Kustaa III:n seurueeseen. Myös toinen suomalaissyntyinen Kus- taan suosikki, C. F. Fredenheim tu- lee teoksessa esille. Teos ei pyri mitenkään olemaan kaikenkatta- va, vaan keskittyy eräisiin hyvin valittuihin kohteisiin.
Antiikin monumenttien ja re- nessanssiajan kirkkojen ohella kohdataan Pyhään Birgittaan, ku- ningatar Kristiinaan, Giuseppe Ga- ribaldiin ja suomalaiseen garibal- distiin Herman Liikaseen liittyviä muistomerkkejä. Välillä käydään Rooman protestanttisella hautaus- maalla, jossa lepää englantilaisten runoilijoiden ohella muutamia suo- malaisia. Esillä ovat myös fasis- min ajan muistot. Kun mukana on myös antiikin monumentteja, ku-
ten Forum Romanum, Colosseum ja Cestiuksen pyramidi, alaotsikko
”Keskiajalta nykypäivään” on ajal- lisesti turhan rajoittava.
Nykypäivän Roomasta ja sen monumenteista tehtyjä havaintoja täydentävät sitaatit ja referaatit ai- kaisemmista kuvauksista. Esimer- kiksi Finlands Allmänna Tidning uutisoi elokuussa 1823 Pyhän Paa- valin hautakirkon tulipalosta, joka syttyi korjaustöiden yhteydessä.
Kuten kirjassa todetaan, kuvaus on yllättävän samankaltainen kuin uutiset Pariisin Notre Damen tuli- palosta 2019.
Matka Roomaan ei esittele vain Roomaa ihailleita ulkomaisia vierailijoita vaan mukana on myös kriittisiä äänenpainoja. Pyhä Bir- gitta esimerkiksi joutui toteamaan, miten ”Roomassa kaikki on kau- pan”. Armfeltia kirkkojen loisto al- koi lopulta uuvuttaa. Colosseum teki kuitenkin häneen vaikutuk- sen, valitettavasti hän ei kuiten- kaan onnistunut näkemään sitä kuun valossa, kuten oli toivonut.
Juhani Aho puolestaan oli petty- nyt havaitessaan, miten Roomas- sa, ”kaiken vanhan pesäpaikassa”, vanha oli peittynyt uuden alle. Lu- terilaisena papin poikana Juhani Aho puhui Scala Santan yhteydes- sä ”koko maailman suurimmasta humbuugista”. Colosseum puoles- taan näyttäytyi Aholle suoras- taan groteskina rakennelmana: se oli kuin ”jättiläispääkallo onteloi- neen”, ”vanhan maailman valtiaan aivokoppa, josta sisältö on juossut kuiviin ja jonka silmän reiät tuijot- tavat loistottomina ja aatteettomi- na tyhjyyteen”. Voi vain kuvitella, mitä Aho olisi sanonut fasismin ai- kana rakennetusta Palazzo della Civiltà Italianasta, jota on kutsuttu
”neliskulmaiseksi Colosseumiksi”
ja jonka seinät ovat täynnä holvat- tuja aukkoja. Rakennuksesta on mukana näyttävä kuva. Arkkiteh- tien, Giovanni Guerrinin, Ernesto Lapadulan ja Mario Romanon, ni- met olisi ollut syytä mainita.
Naisten osuus on monin ta- voin pantu merkille. Erityisesti esil- lä on muutamia ulkomailta tullei- ta naisia, joiden muistomerkkejä
78 TIETEESSÄ TAPAHTUU 5 2021 KIRJALLISUUS
on Roomassa. Heitä ovat jo mai- nittujen ruotsalaisten Pyhän Birgi- tan ja kuningatar Kristiinan ohel- la Garibaldin brasilialaissyntyinen vaimo Anita (Ana Maria Riberio da Silva), jonka yhteydessä kerrotaan myös nuorena taistelussa kaatu- neesta umbrialaisen leipurin tyttä- restä Colomba Antoniettista. Teki- jät mainitsevat myös taidemaalari Alexander Lauréuksen elämänto- verin, tukholmalaisen kammante- kijän tyttären Margareta Thyne- liuksen.
Kirjan keskeistä antia ovat sen valokuvat. Forum Romanumista on näyttävä panoraamakuva, kuva Pietarinkirkon aukiosta tavoittaa hyvin sen vaikuttavuuden ja eräät kuvat osoittavat hyvin, miten Roo- man rakennuskannassa näkyy mo- nikerroksisuus. Kaupungin ei-kato- liselta hautausmaalta otetut kuvat kertovat, miten Rooma on ollut myös murheen kaupunki. Tunnet- tujen ulkomaalaisten ohella siel- lä ovat saaneet viimeisen leposi- jan myös taidemaalari Aleksander Lauréus, kuvanveistäjä Johannes Takanen ja hänen poikansa, sa- moin nuorena kuollut viipurilainen Victor Hoving, jonka hautamuisto- merkki on Walter Runebergin hie- noimpia töitä, sekä kuvanveistäjän kolme lasta.
Eräät valokuvat yhdistävät van- haa ja uutta, kuten Robert Mapp- lethorpen näyttelystä oleva kuva, jossa yhdysvaltalaista kehonra- kentajaa esittävä kuva on asetettu vanhan rintakuvan taakse. Italia- laisen fasismin ajan teoksia esit- tävien valokuvien kohdalla Mat- ka Roomaan -teoksen tekijät eivät ole esittäneet arvoarvostelmia, mutta ne johtavat kuitenkin ajat- telemaan esteettisiä kysymyk- siä. Niinpä Italo Grisellin valtava, roomalaistyylistä miestä esittävä
”Fasismin henki” -veistos, jossa antiikin vaikutus on selvä, on vai- kuttava sen epäilyttävästä ideo- logisesta taustasta huolimatta (nykyään sille onkin annettu hä- veliäämpi nimi ”Urheilun hen- ki”). Taideteoksena se on merkit- tävämpi kuin saksalaisen Arno Brekerin liioit televa veistos ”Die
Partei”, jonka on katsottu vastaa- vasti ilmentäneen natsismin hen- keä (veistos oli sijoitettu Hitlerin valtakunnankanslian edustalle).
Natsien estetiikka tuskin olisi su- vainnut myöskään edellä maini- tun Palazzo della Civiltà Italianan kaltaista futuristista rakennusta.
Oma vaikuttavuutensa on vuonna 1941 valmistuneella, Giovanni Ja- cobuccin suunnittelemalla Mau- soleo Ossario Garibaldinolla, joka on täynnä Roomaan liittyvää sym- boliikkaa. Sitä esittävän valokuvan kompositio on mielenkiintoinen:
muistomerkin edustalla nähdään kadunlakaisija.
Sopusoinnussa valokuvien kanssa ovat vanhat Roomaa esit- tävät ja muut maalaukset sekä veistokset. Villa Farnesinan kat- tomaalauksesta, joka esittää Cupidon ja Psychen häitä, on kuvatekstissä osoitettu yksityis- kohtana fallosta muistuttava kurk- kukasvi. Maalauksen runsaassa kukka- ja hedelmäornamentii- kassa voi toki nähdä muutakin seksuaa lisymboliikkaa.
Teoksen hyödyllisessä kirjaluet telossa olisi mielellään nähnyt myös esimerkiksi Paavo Castrénin ja Leena Pietilä-Castré- nin yksityiskohtaisen opaskirjan Rooma sekä vanhemmasta kir- jallisuudesta Torsten Steinbyn teoksen Romerska bilder (suom.
Rooman päiviä ja öitä), jossa on Henrik Tikkasen mainioita piirrok- sia, ja Emil Zilliacuksen esseeko- koelman Romerska vandringar.
H. K. RIIKONEN
Kirjoittaja on Helsingin yliopiston yleisen kirjallisuustieteen professori (emeritus).
