66
KIRJA-ARVIOT
66
Mitä on oikeudenmukaisuus?
-teos tarkastelee modernia oikeu- denmukaisuuskeskustelua ja sen yhteiskuntafilosofisia perusteita.
Teoksen näkökulma on puo- lueettomassa oikeudenmukai- suudessa, ja keskustelua käydään haittojen ja etujen yhteiskunnal- lisesta jakamisesta. Lähtökohta- na on yhteiskuntafilosofi John Rawlsin 1970-luvulla esittämä
Mitä, miten ja kenelle - yhteiskunnallisen jakamisen ikuinen ongelmallisuus.
Kaisa Herne: Mitä on oikeudenmukaisuus? 2012.
Helsinki: Gaudeamus. 258 s.
ISBN 978-952-495-248-4. ISBN 978-951-768-416-3
oikeudenmukaisuusteoria ja hä- nen teoriansa myöhempien ke- hittäjien tai seuraajien ajattelun avaaminen.
Kaikki kirjan ajattelijat edus- tavat angloamerikkalaiseen pe- rinteeseen nojaavaa analyyttista yhteiskuntafilosofia, joiden teo- riat ovat liberalistisia teorioita.
Rawls on teoksen lähtökohtana, koska modernissa oikeudenmu-
kaisuuskeskustelussa on välttä- mätöntä ymmärtää hänen mer- kityksensään erilaisten oikeuden- mukaisuusnäkemysten taustalla.
Teoksen yksi anti on siinä, että tarkasteluun otetaan Rawlsin seuraajien vaihtoehtoiset näke- mykset ja kritiikki, jotka ovat ol- leet suomalaisessa keskustelussa niukasti esillä.
67 AIKUISKASVATUS 1’2015
67 NÄKÖKULMAT AIKANSA
KUVAAJINA
Oikeudenmukaisuus on norma- tiivinen käsite: se ottaa kantaa siihen, miten asioiden pitäisi olla.
Puolueettoman oikeudenmu- kaisuuden teoriat sisältävät siten kannanottoja arvoista, eli mitä oikeudenmukaisuudella tavoi- tellaan ja normeista, eli millaisin periaattein oikeudenmukaisuutta tavoitellaan.
Teos tarjoa yhteiskuntafilo- sofisia vastauksia asettamaansa kysymykseen tarkastellen oikeu- denmukaisuuskysymyksiä viides- tä näkökulmasta: hyvinvoinnin, reiluuden, resurssien, toiminta- kykyjen jaon ja yhteisen edun.
Kunkin lähtökohdan keskeiset näkökulmat ja kritiikki avataan lukijalle hyvin. Filosofisen ot- teen luonteesta johtuen esitellyt näkökulmat tulevat käsitellyiksi perusteellisesti, mutta jäävät yh- teiskunta- ja käyttäytymistietei- den näkökulmasta hivenen kon- tekstittomiksi. Lukija tarkastelee teorioita vääjäämättä myös histo- riallis-yhteiskuntatieteellisistä ja tieteenfilosofisista näkökulmista, koska teoriat edustavat aikaansa muun muassa käsityksissään tie- dosta, vallasta ja toimijuudesta.
Hyvinvointia oikeudenmu- kaisuuden päämääränä tarkas- televista teleologisista teorioista lähdetään liikkeelle utilitaris- mista, joka toimii kriittisenä läh- tökohtana Rawlsille ja muille tarkastelluille sopimusteoreet- tisille näkökulmalle. Utilitarisi- missa hyvinvointi rinnastetaan hyötyyn, ja tavoitteena on mak- simoida todennäköinen, keski-
määräinen tai kokonaishyöty.
Utilitarismin ongelmat liittyvät hyödyn määrittelyyn ja arvioin- titapoihin, joihin liittyy helposti yksilöiden oikeuksien loukkauk- sia ja hyvinvoinnin epätasaisen jaon hyväksyminen.
Utilitarismin jälkeen esitel- lään egalitarismin, prioritarismin ja suffisientarismin näkökulmia.
Egalitarismi tavoittelee hyvin- voinnin maksimoinnin sijaan erojen tasaamista. Esimerkiksi tuloeroihin ja verotukseen liitty- vässä keskustelussa käsitellään tyypillisesti tasa-arvon tavoittele- mista alaspäin tai ylöspäin tasaa- misena. Alaspäin tasaamisesta on kyse, kun pohditaan pääomatu- lojen verotuksen kiristämistä ja ylöspäin tasaamisesta, kun suun- nitellaan helpotuksia tai tulonsiir- toja alimpiin tuloluokkiin. Priori- tarismissa ihmisten hyvinvoinnin kasvattaminen on sitä tärkeäm- pää, mitä alhaisempi heidän hy- vinvointinsa on, mitä enemmän heitä on ja mitä enemmän hei- dän hyvinvointiaan voidaan kas- vattaa. Suffisientarismi näkyy esi- merkiksi keskustelussa minimitu- losta tai kansalaispalkasta, jolloin tavoitteena on taata kaikille tietty hyvinvoinnin perustaso.
OIKEUDENMUKAISUUDEN IHANNE
Oikeudenmukaisuus reiluutena tarkoittaa Rawlsilla tasaista tulon- jakoa, josta voidaan poiketa vain silloin, kun se hyödyttää kaikkein heikoimmassa asemassa olevia yhteiskunnan jäseniä. Rawls tar- kastelee, miten yhteiskunnan jär- jestämisestä voidaan sopia keske-
nään ristiriitaisiakin maailman- katsomuksia kunnioittaen.
Ihanteellisesti oikeuden- mukaisessa yhteiskunnassa pe- rusinstituutiot olisi järjestetty oikeudenmukaisesti. Rawlsin lähtökohdista löytyvät Kantin velvollisuusetiikka, ihminen pää- määränä sinänsä ja universalismi.
Huomio on ryhmien suhteelli- sessa köyhyydessä, ja kun tavoite on tasainen tulonjako, teoria vas- tustaa muun muassa suhteellis- ten tuloerojen kasvua.
Rawlsin teoriassa moraalises- ti mielivaltaisilla ominaisuuksil- la (ominaisuudet, joihin yksilöt eivät itse voi vaikuttaa) on kes- keinen rooli. Hänen mukaansa kenelläkään ei ole omasta an- siostaan tai syystään tiettyjä syn- nynnäisiä (biologisia, yhteiskun- nallisia tai sattumaan liittyviä) ominaisuuksia. Teorian mukaan yhteiskunnalla olisi oikeus käyt- tää parhaaksi katsomallaan ta- valla yksilöiden ominaisuuksien tuottama hyöty.
SATTUMA YHTEISKUNNAN TUEN OIKEUTUKSENA
Oikeudenmukaisuuden näke- minen sattumia ja vapaaehtoisia valintoja korostavana resurssien jakona perustuu sattuma-egali- taristiseen ajatteluun. Oikeuden- mukaisuuden kannalta oleellista on, perustuuko tietty lopputulos yksilön vapaaehtoiseen valintaan vai määräytyykö se sattuman ai- heuttamien olosuhteiden perus- teella.
Ainoastaan yksilöiden va- paista valinnoista johtuvat erot hyödykkeissä tai hyvinvoinnin
68
jakamisessa nähdään oikeuden- mukaisina. Yksilön on myös kannettava vastuu vapaaehtois- ten valintojen seurauksista, eikä yhteiskunta ole velvollinen ta- saamaan valinnoista johtuvaa epätasa-arvoisuutta.
Sen sijaan sattuman aiheut- tamaa huono-osaisuutta yhteis- kunnan on kompensoitava esi- merkiksi verotuksen, tulonsiirto- jen tai julkisten palvelujen avulla.
Sattuma-egalitarismi ratkoo ky- symyksiä siitä mitä voidaan pitää yksilön vapaaehtoisina valintoi- na ja millaiset tarpeet oikeuttavat saamaan kompensaatiota: soke- alle opaskoira, kielivähemmis- töjen oikeudet saada palveluja omalla äidinkielellään, elintapa- sairauksien hoito ja niin edelleen.
GLOBAALIT OIKEUDENMUKAI- SUUSKYSYMYKSET
Toimintakykyjen oikeudenmu- kaisen jaon näkökulma nousee sosiaalisen oikeudenmukaisuu- den sopimusteoreettisen perin- teen rinnalle. Lähestymistapa jatkaa yksilön valinnan vapauk- sien kunnioittamista, ja filosofi- siksi taustavaikuttajiksi löytyvät muun muassa Adam Smith, Jere- my Bentham, Karl Marx ja John Stuart Mill.
Intialaissyntyisen hyvinvoin- titaloustieteen alalta Nobel-pal- kitun Amartya Senin mukaan oikeudenmukaisuustarkastelu- jen tulisi laajentua yksittäisen yhteiskunnan instituutioiden oikeudenmukaisen toiminnan ja sisäisten perushyödykkeiden jaon sopimusteoreettisesta tar- kastelusta globaalien todellisten
oikeudenmukaisuuskysymysten tarkasteluun.
Ideaalien sijaan tulisi tarkas- tella todellisuudessa vallitse- via epäoikeudenmukaisuuksia ja pyrkiä niiden poistamiseen muun muassa huomioimalla yk- silöiden ja ryhmien väliset erot kyvyssä muuntaa perushyödyk- keitä hyvän elämän edellytyksik- si. Martha Nussbaum on jatka- nut ja täydentänyt Sen ajattelua kirjoituksissaan.
Oikeudenmukaisuus yhtei- senä etuna johdattaa tarkaste- lemaan muun muassa kollek- tiivihyödykkeiden tuottamista.
Yhteisen hyvän tuottamiseen tarvitaan riittävä määrä yksilöitä ja näin ongelmana ovat esimer- kiksi vapaamatkustajat. Yhteisen edun tarkastelussa korostuvat enemmän haittojen kuin hyvin- voinnin merkitykset.
Lisäksi näkökulma siirtyy distributiivisesta proseduraali- seen: keskeistä on kysyä, minkä- lainen menettelytapa on perus- teltavissa, kun otetaan huomi- oon eri ryhmille tulevat haitat.
Voidaanko kansalaiset pakottaa hankkimaan kattava rokotesuoja tai minkälaisia vaihtoehtoja kil- pailukykykapitalismille voidaan luoda vaikka verotuksen keinoin?
POLIITTINEN AJATTELU
Yhteiskunnallisten instituutioiden, kuten terveydenhuollon, koulu- tuksen ja oikeuslaitoksen, toimin- nan oikeudenmukaisuus on jatku- van keskustelun kohteena.
Koska tavoitteista ja toteutta- misperiaatteista ei vallitse yksi- mielisyyttä, keskustelu suurista
yhteiskunnallisista kysymyksistä ajautuu nopeasti puoluepoliit- tiseksi väittelyksi, joka yksin- kertaistaa vääjäämättä keskus- telua. On muistettava, että sen enempää kuin erilaisista oikeu- denmukaisuusnäkemyksistä ei voida johtaa suoraan poliittista ajattelutapaa, asia ei toimi toisin- kaan päin.
Esimerkiksi libertarismia ei ole helppo sijoittaa poliittiselle kartalle. Konservatiivit suosivat suitsematonta talouspolitiik- kaa, mutta voivat toivoa säätelyä kulttuurikysymyksissä. Monilla hyvinvointivaltion kannattajilla on libertaristinen näkökulma vä- hemmistöjen oikeuksiin, sanan- vapauteen ja uskonnon asemaan kun taas suitsimatonta talouspo- litiikkaa vastustetaan.
Mitä on oikeudenmukaisuus?
on antoisa yhteiskunta- ja käyt- täytymistieteilijöille useammal- lakin tavalla. Teos antaa ensin- näkin konkreettisia välineitä analysoida, mitä erilaiset oikeu- denmukaisuusteoriat tarkoittavat yhteiskunnallisia palveluja tuot- tavien instituutioiden toiminnan arvioinnin näkökulmasta.
Tyypillistä sosiaalisen oikeu- denmukaisuuden tarkastelussa on, että keskustelusta ja päätök- senteosta löytyy erilaisten yh- teiskuntapoliittisten näkökul- mien ja tasa-arvonäkemysten kerrostumia, jotka vaihtelevat ja kamppailevat tilasta. Esimerkik- si koulutuspolitiikassa historial- lisesti sinänsä selkeinä nähtävät siirtymät konservatiivisesta ta- sa-arvokäsityksestä liberaaliin ja radikaaliin tasa-arvokäsityk-
69 AIKUISKASVATUS 1’2015
seen toistuvat ja kamppailevat rinnalleen saamiensa yksilölli- siä mahdollisuuksia ja oikeuk- sia korostavien uusliberalistis- ten äänenpainojen kanssa. Teos antaa laajempia yhteiskuntafilo- sofisia perusteluita nähdä, ym- märtää ja tulkita näitä erilaisia äänenpainoja.
OIKEUDENMUKAISUUSKYSY- MYKSET AIKASIDONNAISIA
Teos auttaa myös analysoimaan, millaisia näkemyksiä oikeuden- mukaisuudesta erilaiset kannan- otot, suunnitelmat tai käytännöt indikoivat. Se auttaa paikanta- maan taustaoletuksia laajempaan yhteiskuntafilosofiseen konteks- tiin, jolloin yksittäisten kannan- ottojen tai käytäntöjen taustaole- tukset piirtyvät selvemmiksi.
Useinhan on kyse pirstale- maisista kokonaisuuksista. Esi- merkiksi terveydenhuollon yleis- tavoitteena on tarpeenmukainen palveluiden käyttö. Hoidon koh- dentumisen tulisi siis selittyä hoi- don tarpeella toissijaisten tekijöi- den sijaan (ikä, tulo- ja koulutus- taso, sosioekonominen asema).
Hoidon tarpeen yksilökohtainen arviointi perustuu terveysongel- man vakavuuden, käytettävissä olevien ratkaisutapojen tehok- kuuden ja potilaan saaman mah-
dollisen hyödyn muodostamaan kokonaisuuteen. Riippuen, siitä arvioidaanko palvelujen tasaista jakautumista, jakautumisen suh- detta sosioekonomisiin tekijöi- hin, palvelun käyttöä suhteessa sairastavuuteen riskiväestössä tai lähettävän tahon vaikutusta jonotusaikoihin, ohjaudutaan erilaisiin oikeudenmukaisuusnä- kökulmiin.
Sosiaalisen oikeudenmukai- suuden teorioiden tarkasteluun liittyy väistämättä historiallinen ja tieteenfilosofinen ulottuvuus.
Teos auttaa myös ymmärtä- mään, miten erilaiset sosiaalisen oikeudenmukaisuuden kysy- mykset ja lähestymistavat ovat aikaansa sidottuja, ovat muovau- tuneet ja muovautuvat dialogien seurauksena ja ovat lopulta aina historiansa tuotteita.
Oikeudenmukaisuusnäke- mysten tuntemisesta ei liene myöskään haittaa kun haluaa ym- märtää, minkälaisiin asioihin kan- nattaa vedota, jos haluaa osoittaa jonkin rakenteen tai käytännön epäoikeudenmukaisuuden.
Merja Ikonen-Varila dosentti, yliopistonlehtori Käyttäytymistieteiden laitos Helsingin yliopisto
