257
Onko kirjan aikakausi ohi?
Mikko Lehtonen (2001).Post scriptum. Vastapaino.
Kaikenkarvaisten uusmediail- miöiden vallatessa 2000-luku- laisten tajuntaa on virinnyt pel- koja perinteisen kirjan ja jopa lukutaidon katoamisesta. Kirjan kuolemaa on povattu sitä hana- kammin mitä pidemmälle digi- aikaan on siirrytty. Mutta miten sitten selittyy se, että esimerkik- si Harry Potter -kirjoja – niitä aivan perinteisiä käsinkosketel- tavia, ei sähköisiä – myydään miljoonia kappaleita? Tai ryöp- sähtävät kirjavillitykset Da Vin- ci -koodin tapaan?
Laaja-alainen kirjallisuustie- teilijä ja mediakulttuurin profes- sori Mikko Lehtonen tarttuu Post Scriptum -kirjassaan pin- nalla olevaan huolenaiheeseen.
Kirjan synkähkö, hautakiviin- kin assosioituva kansi sekä jäl- kikirjoitukseksi suomentuva nimi johtavat harhaan. Lehto- nen tekee kaikkea muuta kuin vuodattaa kyyneliä Kirjan kuo- linhetkien lähestyessä. Hän to- distelee suorastaan raivokkaas- ti tilastojen ja tutkimusten ryy- dittämänä niin kirjan, lukemi- sen kuin painetun sanankin erin- omaista vointia. Post scriptum kysyykin: miksi kirjan kuole- maa pelätään? Onko kirja arvo sinänsä?
Medioiden symbioosi Kirjallisuustieteilijä ei selvästi- kään halua näyttäytyä pölyise- nä bibliofiilinä, joka kirjapino- jensa lomasta vastustaa kaikkea digitaalista. Post scriptumissa tarkastellaan kirjaa ja kirjallis- ta kulttuuria osana historiallis-
ta kehitystä, jossa muutos kuu- luu asiaan. Kirjallinen kulttuu- ri ja lukutaito on ollut kulttuu- rissamme korkealle arvostettua.
Lehtonen kyseenalaistaa itses- tään selvänä pidetyn sädekehän:
kirja on lopulta vain väline, tie- don säilytysesine.
Vaikka Post scriptum onkin kirja kirjasta, se toimii myös joh- datuksena nykyisen mediakult- tuurin piirteisiin. Myöhäismo- dernissa kulttuurissa kirjan ku- ninkuusasema on kadonnut ja siitä on tullut vain yksi säie medioiden symbioottisessa massassa.
Käsitteet intermediaalisuus, multimodaalisuus ja medioitu- minen toistuvat Lehtosen argu- menteissa. Termit liittyvät me- dian keskeisyyteen ja rajatto- muuteen: maailma koetaan yhä enemmän median kautta, ja me- dia on kokonaisuus, jossa eri mediamuodot elävät kytköksis- sä toisiinsa.
Kaupalliset arvot jyräävät kulttuuriset Lehtonen tyrmää väitteet kirjan kuolemasta, mutta myöntää kir- jallisen kulttuurin olevan voi- makkaasti muutoksessa. Lisäk- si tekstin edetessä käy ilmi, et- tei kaikki ole kuitenkaan niin hyvin kirjamaailmassa. Amerik- kalaisen tulosvastuuajattelun levitessä kustannusalalle kau- palliset tavoitteet jyräävät yhä useammin kulttuuriset arvot al- leen. Kirjakauppojen ja kirjas- tojen valikoimat supistuvat sa- malla, kun muutamat hittikirjat saavat ennennäkemättömiä me- nestyksiä – kuten edellä maini-
tut Harry Potter ja Da Vinci - koodi.
Digiajan haasteet
Lehtosen tekstistä kuultaa hu- manistin perisynti: halu selittää ja hamuta aiheesta kaikki mah- dollinen. Paljon tietoa, nume- roita ja tilastoja sisältävä kirja pyrkii uskottavuuteen kaikilla aloilla, mutta punainen lanka olisi voinut säilyä paremmin rajatummassa lähestymistavas- sa.
Toisaalta juuri moninäkö- kulmaisuus saattaa olla kirjan etu. Lehtonen kirjoittaa sekä vanhanaikaisen lukutoukan että uuden teknologian tuntijan nä- kökulmasta. Samassa asemassa ovat äidinkielen opettajat, kir- jallisen kulttuurin asiantuntijat, joiden vastuulle on nyt tullut myös mediakasvatus. Heille kir- ja tarjoaakin varmasti erin- omaista pohdiskelumateriaalia.
Mikä sitten on kirjan osa moninaistuvassa, kuvallistu- vassa mediakulttuurissa? Lehto- sen mukaan kirjat ajatusten le- vittäjinä ja kantajina ovat ”huo- lellisemmin ja perinpohjaisem- min argumentoituja” kuin mo- net muut mediamuodot. Lisäksi tutkija esittää mielenkiintoisen ajatuksen fiktiosta. Mielikuvi- tuksen ja fiktion avulla voidaan hänen mielestään vähentää ris- tiriitoja esimerkiksi monikult- tuurisessa ympäristössä. Tässä tehtävässä kirjoilla on edelleen tärkeä osansa.
VERA SAARIVUORI 2/2006u KIRJA-ARVIOITAuAIKUISKASVATUSu
