HAUTAMUISTOMERKKI
ELÄMÄN JA KUOLEMAN TULKITSIJANA
Heikki Häiväojan, Kain Tapperin ja Matti Peltokankaan tekemät hautamuistomerkit 1952–2002
BRITA NICKELS
HAUTAMUISTOMERKKI
ELÄMÄN JA KUOLEMAN TULKITSIJANA
Heikki Häiväojan, Kain Tapperin ja Matti Peltokankaan tekemät hautamuistomerkit 1952–2002
BRITA NICKELS
Väitöskirja esitetään
Helsingin yliopiston teologisen tiedekunnan suostumuksella julkisesti tarkastettavaksi
yliopiston päärakennuksen auditoriossa XII perjantaina 27. lokakuuta 2006 kello 12
HELSINKI 2006
Kiitos
Kiitän tutkimustyöni ohjaajaa professori Markku Heikkilää sekä esilukijoita professori Pauli Annalaa, professori Heikki Kotilaa ja teol. tri Arto Kuorikoskea asiallisesta ja kannustavasta tuesta työn eri vaiheissa.
Kiitän myös Suomen Kulttuurirahaston Uudenmaan rahastoa, joka on tukenut tutkimustyötäni taloudellisesti.
Brita Nickels
ISBN 952-92-1008-6 (nid.) ISBN 952-10-3407-6 (PDF) Yliopistopaino
Helsinki 2006 Kannen kuvat
Ylhäällä vasemmalla Häiväojan hautaveistos, Jämsä
Ylhäällä oikealla Tapperin hautaveistos Surumarssi, Saarijärvi Alhaalla Peltokankaan hautareliefi , Hauho
TIIVISTELMÄ
HAUTAMUISTOMERKKI ELÄMÄN JA KUOLEMAN TULKITSIJANA Heikki Häiväojan, Kain Tapperin ja Matti Peltokankaan tekemät hautamuistomerkit 1952–2002 Väitöskirja: Brita Nickels
Tutkimuksen lähtökohtana on Philippe Ariès’n ja Erwin Panofskyn näkemys länsimaisen hautataiteen tilasta. Tutkijat puhuvat 1900-luvusta hautataiteen rappiokautena, jonka syynä he pitävät kuoleman torjumista, kuoleman muut- tumista ihmisen yksityisasiaksi sekä kuoleman irrottamista uskonnosta. – Tässä tutkimuksessa lähestyn Ariès’n ja Panofskyn näkemystä länsimaisesta hautatai- teesta suomalaisesta hautataiteesta käsin. Tutkimuksen kohteena ovat kolmen kuvanveistäjän Heikki Häiväojan, Kain Tapperin ja Matti Peltokankaan suun- nittelemat hautamuistomerkit vuosilta 1952–2002.
Tutkimustuloksia
Kuvanveistäjien tekemissä hautamuistomerkeissä kristillisten ajatusten rinnalle nousee erilaisia maailmankatsomuksellisia näkemyksiä, mikä merkitsee uutta vaihetta hautataiteen traditiossa. – Kristillisiksi luonnehdittuihin hautamuisto- merkkeihin sisältyy ajatus kuolemanjälkeisestä elämästä. Muistomerkeissä elä- män suunta on prospektiivinen, tuonpuoleiseen viittaava. Kuolema merkitsee rajaa, jonka taakse ei voi nähdä. Raja on kuitenkin avoin tai ristin merkitsemä.
Tälle avoimella rajalla kuolema on kärsimyksen poissaoloa, kirkkautta ja uutta yhteyttä. – Erilaisia maailmankatsomuksellisia näkemyksiä sisältävissä muisto- merkeissä kuolemanjälkeinen elämä on mahdollisuus, jota ei ole suljettu pois.
Muistomerkit tulkitsevat elämää retrospektiivisesti, elämä on arvokas muisto, joka herättää surua ja kaipausta. Useissa muistomerkeissä on metafyysisiä ja mys- tisiä piirteitä. – Demokratisoitumiskehityksestä huolimatta sosiaalisten luokkien järjestys ja arvostus näkyvät muutamien hautamuistomerkkien kohdalla. Vanha järjestys toteutuu myös sotamonumenteissa, jotka kertovat vainajien yhteisestä kohtalosta. Erilaiset hautasijat eivät kuitenkaan merkitse yhteiskunnallista eriar- voisuutta, vaan ovat osoitus elämän monimuotoisuudesta.
Kuvanveistäjien hautamuistomerkeissä modernin hautataiteen viitteelliset ilmaisukeinot syventävät kuolema-aiheen käsittelyä ja tuovat esille kuoleman mysteerin. Hautamuistomerkit ovat osa suomalaista ja kirkollista nykytaidetta ja hautataiteen ja nykytaiteen välillä on vuorovaikutus. Nykytaiteen tutkimus saa lisäulottuvuuden, jos kuvanveistäjien hautamuistomerkit tuodaan osaksi sen kenttää.
Kuvanveistäjien hautamuistomerkit ovat vaihtoehto nimettömälle, anonyy- mille hautaamiselle. Hautamuistomerkki on elämän päättymisen merkki, joka antaa kuolemalle merkityksen ja julkisuuden sekä luo yhteyden yhteiskunnan menneisyyteen. Hautamuistomerkit ovat osa länsimaisen hautataiteen muistin ketjua, joka ulottuu antiikkiin ja muinaiseen Egyptiin asti. Muistomerkeissä ei ole rappion merkkejä, vaan hautataiteen traditio jatkuu niissä elämän ja kuo- leman merkityksen etsimisenä ja kuoleman aavistelevana tulkintana. Tällaisina kuvanveistäjien tekemät hautamuistomerkit ovat osa suomalaista kuolemakes- kustelua.
ABSTRACT
GRAVE SCULPTURE AS INTERPRETER OF LIFE AND DEATH Grave sculptures done by Heikki Häiväoja, Kain Tapper and Matti Peltokangas 1952–2002 Dissertation of Brita Nickels
The thoughts of Philippe Ariès and Erwin Panofsky on western funeral art con- stitute the starting point of this study. These scholars speak about the 20th cen- tury as a period of decline regarding western funeral art. The reason for this situ- ation lies, according to them, in the fact that death has been rejected and become a private affair in modern society. Especially Panofsky sees an important reason for the decay of funeral art also in the separation of death from religion. In this study, I approach the view of Ariès and Panofsky from the angle of Finnish fu- neral art. The subject of the study is grave sculptures of three Finnish sculptors:
Heikki Häiväoja, Kain Tapper and Matti Peltokangas, from 1952 to 2002. (The analysis of the grave sculptures has been performed with the Iconology of Er- win Panofsky. The analysis has been deepened by the ideas of a graveyard as a semiotic text according to Werner Enninger and Christa Schwens. In order to confi rm their argumentation, they analyse the graveyard text with the model of communicative functions of Roman Jakobson and verify that the graveyard is a cultural text according to Juri Lotman.)
Results of the study
In the grave sculptures of the sculptors, different worldviews appear alongside Christian thoughts indicating a new stage in the tradition of funeral art. In the grave sculptures characterised as Christian, the view of life after death is includ- ed. In these memorials the direction of life is prospective, pointing to the life beyond. Death is a border, beyond which one is unable to see. Nevertheless the border is open or marked by the cross. On this open border, death is absence of pain, glory and new unity. In memorials with different worldviews, the life beyond is a possibility which is not excluded. Memorials interpret life retrospec- tively; life is a precious memory which wakens grief and longing. Many memori- als have metaphysical and mystic features. In spite of democratization the order and valuation of social classes appear in some memorials. The old order also materializes in the war memorials, relating the same destiny of the deceased.
Different burial places, nevertheless, do not indicate social inequality but are rather signs of diversity.
The sculptors’ abstract means of modern funeral art deepen the handling of the subject matter of death and reveal the mystery of it. Grave sculptures are a part of Finnish and sacral modern art, and there is an interaction between funeral art and modern art. Modern art acquires a new dimension, when grave sculptures become a part of its fi eld.
Grave sculptures offer an alternative to anonymous burying. The memorial is a sign of the end of life; it gives death signifi cance and publicity and creates a relation to the past of the society. In this way, grave sculptures are a part of the chain of memory of the western funeral art, which extends throughout Antiquity until ancient Egypt. (In this study I have spoken of funeral art as a chain of memory using the thoughts of Danièle Hervieu-Léger.) There are no signs of decay in the grave sculptures, on the contrary the tradition of funeral art continues in them as a search for the meaning of life and death and as an in- tuitive interpretation of death. As such, grave sculptures are part of the Finnish discussion of death.
SISÄLLYSLUETTELO
1. JOHDANTO ... 1
1.1. Tutkimuksen tausta ... 1
1.1.1. Länsimainen hautataide – Philippe Ariès ja Erwin Panofsky .. 1
1.1.2. Suomalaisten kuvanveistäjien tekemät hautamuistomerkit ja suomalainen hautausmaakulttuuri ... 10
1.1.3. Suomalainen kuolemakeskustelu ... 21
1.2. Tutkimustehtävä ... 30
1.3. Tutkimusmenetelmät ... 34
1.3.1. Tietojen keruu ja hautamuistomerkkien luettelointi ... 34
1.3.2. Hautamuistomerkkien luokittelu ... 36
1.3.3. Hautamuistomerkkien analysointi ... 38
2. HEIKKI HÄIVÄOJAN TEKEMÄT HAUTAMUISTOMERKIT ... 51
2.1. Heikki Häiväoja ja hautamuistomerkit ... 51
2.2. Heikki Häiväojan hautaristit ... 54
2.2.1. Hautaristi Herttua (Ilmajoki) 1991 ... 55
2.3. Heikki Häiväojan hautaveistokset ... 60
2.3.1. Hautaveistos Häiväoja (Jämsä) 1966/1999 ... 62
2.3.2. Hautaveistos Lavonen (Porvoo) 1989 ... 67
2.3.3. Hautaveistos Kaskipuro (Vantaa) 2000 ... 71
2.4. Heikki Häiväojan hautamonumentit ... 77
2.4.1. Hautamonumentti Fagerholm (Helsinki) 1986 ... 78
2.5. Heikki Häiväojan sotamonumentit ... 84
2.5.1. Sotamonumentti Kaatunut raja-aita (Kesälahti) 1964 ... 86
2.5.2. Sotamonumentti Kärsimyksen seppele (Tšerepovets) 1992 93
3. KAIN TAPPERIN TEKEMÄT HAUTAMUISTOMERKIT ... 101
3.1. Kain Tapper ja hautamuistomerkit ... 101
3.2. Kain Tapperin hautaveistokset ... 103
3.2.1. Hautaveistos Juuranto (Helsinki) 1961 ... 104
3.2.2. Hautaveistos Gullichsen (Noormarkku) 1977 ... 109
3.2.3. Hautaveistos Kirpilä (Helsinki) 1970-luvun loppu ... 113
3.2.4. Hautaveistos Tapper (Saarijärvi) 1986 (1962) ... 118
3.2.5. Hautaveistos Ahtola (Hämeenlinna) 2001 ... 124
3.3. Kain Tapperin hautareliefi t ... 129
3.3.1. Hautareliefi Ojastenmäki ja Demidoff (Helsinki) 1960-luvun alku ... 130
3.4. Kain Tapperin hautaristit ... 135
3.4.1. Hautaristi Tapper (Äänekoski) 1979 ... 136
4. MATTI PELTOKANKAAN TEKEMÄT HAUTAMUISTOMERKIT .... 141
4.1. Matti Peltokangas ja hautamuistomerkit ... 141
4.2. Matti Peltokankaan hautareliefi t ... 143
4.2.1. Hautareliefi Peltokangas (Hauho) 1986 ... 144
4.3. Matti Peltokankaan hautaveistokset ... 148
4.3.1. Hautaveistos Aro (Hyvinkää) 1987 ... 149
4.3.2. Hautaveistos Rinta (Laihia) 1988 (1984) ... 153
4.3.3. Hautaveistos Wichmann (Helsinki) 1993 ... 158
4.3.4. Hautaveistos Mikkonen (Kerava) 1994 ... 163
4.3.5. Hautaveistos Niemi (Helsinki) 1998 ... 168
4.3.6. Hautaveistos Poropudas (Hämeenlinna) 2001 ... 172
5. KUVANVEISTÄJIEN TEKEMÄT HAUTAMUISTOMERKIT HAUTATAITEEN TRADITIOSSA ... 177
5.1. Hautataiteen elinvoima, jatkuvuus ja uudistuminen ... 177
5.1.1. Hautamuistomerkkilajit ... 177
5.1.2. Tekstiaiheet ... 179
5.1.3. Kuva-aiheet ... 180
5.1.4. Ilmaisu- ja toteutustavat ... 182
5.1.5. Hautausmaakonteksti ... 184
5.1.6. Maailmankatsomukselliset ajatukset ... 186
5.1.7. Elämä ja kuolema kuvanveistäjien tekemissä hautamuisto- merkeissä ... 189
6. LYHENTEET ... 193
7. LÄHTEET JA KIRJALLISUUS ... 195
7.1. Painamattomat lähteet ... 195
7.2. Painetut lähteet ... 200
7.3. Kirjallisuus ... 201
8. LIITTEET ... 222
8.1. Kuvanveistäjien hautamuistomerkkien luettelo ... 222
8.1.1. Heikki Häiväojan 39 hautamuistomerkkiä 1952–2002 ... 222
8.1.2. Heikki Häiväojan 12 sotamonumenttia 1964–2002 ... 227
8.1.3. Kain Tapperin 12 hautamuistomerkkiä 1961–2002 ... 229
8.1.4. Matti Peltokankaan 16 hautamuistomerkkiä 1981–2002 .... 231
8.2. Kuvanveistäjien hautamuistomerkkien luokittelu ... 233
8.2.1. Heikki Häiväojan hautamuistomerkkien luokittelu ... 233
8.2.2. Kain Tapperin hautamuistomerkkien luokittelu ... 234
8.2.3. Matti Peltokankaan hautamuistomerkkien luokittelu ... 234
8.3. Kuvaliitteet I–XXI kunkinkin hautamuistomerkin kohdalla 8.4. Taulukko kuvanveistäjien hautamuistomerkkien funktioista ... 235
8.5. Taulukko kuvanveistäjien hautamuistomerkeistä kaaviossa jälki- maailman konstruktioista ... 236
1. JOHDANTO
1.1. Tutkimuksen tausta
1.1.1. Länsimainen hautataide – Philippe Ariès ja Erwin Panofsky Länsimainen hautataide on melko hyvin tunnettu ja siitä löytyy runsaasti tutki- muksia.1 Nämä tutkimukset käsittelevät joko tiettyjä aikakausia ja alueita, kuten esimerkiksi antiikin Kreikkaa ja Roomaa, tai ne keskittyvät eri hautataiteen la- jeihin, kuten Egyptin muumioihin tai antiikin sarkofageihin.2 Eräät tutkimuk- set hahmottelevat myös kokonaiskuvaa länsimaisesta hautataiteesta ja pyrkivät lisäksi hautamuistomerkkien sisällöllisen sanoman ymmärtämiseen. Näistä ovat merkittäviä historioitsija Philippe Ariès’n (1914–1984) ja taidehistorioitsija Er- win Panofskyn (1892–1968) teokset, jotka valottavat länsimaisen hautataiteen
1 Termeihin ’hautamuistomerkkitaide’ tai ’hautataide’ voidaan sisällyttää sekä kansanomaiset, teollisesti tuotetut että taiteilijoiden, lähinnä kuvanveistäjien ja arkkitehtien, suunnittelemat hau- tamuistomerkit. Termejä voidaan käyttää myös suppeasti tarkoittamaan vain taiteilijoiden ja ark- kitehtien suunnittelemia hautamuistomerkkejä.
Tässätutkimuksessa käytän termejä ’hautamuistomerkkitaide’ tai ’hautataide’ laajassa merki- tyksessä. Hautataiteen osa-alueista puhuessani pyrin nimeämään asian sanomalla esimerkiksi
”kuvanveistäjien tekemät hautamuistomerkit”.
2 Mainitsen muutamia teoksia esimerkkeinä laajasta tutkimuskentästä. Esimerkit olen valin- nut tämän tutkimuksen teemoja silmällä pitäen.
• Donna C. Kurtz ja John Boardman kertovat kirjassa Thanatos. Tod und Jenseits bei den Griechen (1985) antiikin Kreikan kuolemankulttuurista. Hautamuistomerkkejä teos käsittelee sekä At- tikassa että koko Välimeren seudun kreikkalaisessa maailmassa arkaaiselta ajalta hellenistiselle ajalle asti. Kurtz & Boardman 1985, 103–110, 142–164, 194–198, 261–303.
• Ernst Pfuhl ja Hans Möbius ovat julkaisseet monipuolisen teksti-, kommentaari- ja kuvateok- senDie Ostgriechischen Grabreliefs I–II(1977, 1979), jossa hautareliefi t on jaettu mm. aiheen mukaan ryhmiin, kuten esim. seisova mies, istuva nainen, taisteleva soturi, elinkeinoelämä, ateria jne.
• J. M. C. Toynbee luo kirjassa Death and Burial in the Roman World (1971, paperback 1996) katsaukset etruskien ja roomalaisten hautataiteeseen. Toynbee 1996, 18–32, 245–281.
• Renate Germer kertoo kirjassa Das Geheimnis der Mumien. Ewiges Leben am Nil (1997) mm.
arkun kehityksestä muumion muotoiseksi sekä muumiomuotokuvista roomalaisen Egyptin erikoisuutena. Germer 1997, 40, 80–84.
• Friedrich Wilhelm Deichmann ja Theodor Klauser johdattavat kirjassa Frühchristliche Sar- kophage in Bild und Wort (1966) varhaiskristillisen sarkofagitaiteen ymmärtämiseen. Deich- mann & Klauser 1966, 5–22.
• Ulrich Volpin teos Tod und Ritual in den christlichen Gemeinden der Antike (2002) sisältää laajan kuolemaan ja hautaamiseen johdattavan bibliografi an. Volp 2002, 277–309. Volp itse puhuu hautamuistomerkeistä vähän, vaikka haudalla käynnit ja ateriointi haudalla olivat an- tiikin aikana tärkeä osa sururituaalia ja vainajan muistelemista. Esim. Volp 2002, 214–234.
historiaa muinaisesta Egyptistä uudelle ajalle asti.3 Ariès julkaisi vuonna 1977 kuoleman historiaa käsittelevän teoksen L’homme devant la mort. Vuonna 1983 ilmestyi Ariès’n kuvateos Images de l’homme devant la mort, joka on hänen his- toriateoksensa kuvitusta ja samalla laaja länsimaisen hautataiteen historian esi- tys.4 Panofskyn tutkimukset hautataiteen vaiheista muinaisesta Egyptistä alkaen meidän päiviimme asti on julkaistu teoksessa Tomb Sculpture. Four Lectures on Its Changing Aspects from Ancient Egypt to Bernini (1964).5
Ariès’n kuvaus länsimaisesta hautataiteesta päättyy 1900-luvun alkuun, Pa- nofsky mainitsee teoksessaan viimeisinä Antonio Canovan (1757–1822) ja To- bias Sergelin (1740–1814) hautaveistokset.6 Norbert Fischerin teos Geschichte des Todes in der Neuzeit (2001) täydentää 1800- ja 1900-luvun osalta Ariès’n ja Panofskyn luonnehtimaa länsimaisen hautataiteen historiaa. Fischerin kirjassa on myös luku 1900-luvun sotilashautausmaista.7 Risto Marjomaa kirjoittaa otsi- kolla ”Kuolema taistelukentällä” (2000) taisteluissa kaatuneiden sotilaiden hau- taamisesta antiikin ajoista 1900-luvun lopulle asti.8 Fischer ja Marjomaa selos- tavat hautausmaiden ja hautamuistomerkkien kehitystä ilman, että he Ariès’n ja Panofskyn tavoin ottavat voimakkaasti kantaa hautataiteen tasoon. Carla Gott- lieb kirjoittaa artikkelissa ”Modern Art and Death” (1959) kuoleman symbolien historiasta kuvataiteessa ja symbolien luonteessa tapahtuneesta muutoksesta.9 Gottliebin artikkelin avulla hautataidetta on mahdollista tarkastella laajemmasta länsimaisen kuvataiteen näkökulmasta.10
3 Kokonaiskuvaa länsimaisesta ja etenkin saksalaisesta hautauskulttuurista luo myös Kasselissa si- jaitseva Zentralinstitut für Sepulkralkultur. Instituutin toiminnan perustana ovat hautauskulttuu- rin museo Museum für Sepulkralkultur, erilaiset julkaisut sekä näyttelytoiminta. Instituutissa on myös aloitettu suuren hakusanateoksen toimittaminen hautausmaakulttuurista. Reiner Sörriesin toimittaman teoksen Grosses Lexikon der Bestattungs- und Friedhofskultur kaksi ensimmäistä osaa ovat ilmestyneet vuosina 2002 ja 2005. http://www.sepulkralmuseum.de/.
4 Näitä kahta teosta edelsi Ariès’n Johns Hopkins -yliopistossa vuonna 1973 pitämien luento- jen pohjalta laadittu julkaisu Western Attitudes toward Death: from the Middle Ages to the Present (1974, paperback 1994), jossa Ariès esittää tiivistetyssä muodossa perusajatuksensa länsimaisen ihmisen suhtautumisesta kuolemaan.
5 Tässä tutkimuksessa olen käyttänyt teoksen ranskankielistä käännöstä La sculpture funéraire. De l Égypte ancienne au Bernin (1995).
6 Ariés 1983, 247–271; Panofsky 1995, 112.
7 Fischer 2001, 69–82.
8 Risto Marjomaan kirjoitus on osa Jyrki Hakapään ja Risto Marjomaan kirjoittamaa lukua ”Kuo- lema” R. Marjomaan, J. Nurmiaisen & H. Weissin kirjassa Ilmestyskirjan ratsastajat. Sota, nälkä, taudit ja kuolema historiassa (2000), 305–366. Marjomaa 2000, 318–343.
9 Gottliebin artikkeli ”Modern Art and Death” on ilmestynyt Herman Feifelin toimittamassa teoksessaThe Meaning of Death (1959, paperback 1965), 157–188.
10Tässä luvussa luon katsauksen länsimaisen hautataiteen historiaan Ariès’n ja Panofskyn teosten pohjalta ja täydennän katsausta viittauksilla Fischerin, Marjomaan ja Gottliebin kir- joituksiin. Luvun lopussa vertailen lyhyesti Ariès’n ja Panofskyn näkemyksiä länsimaisesta hautataiteesta. Vertailussa käytän apuna Martin Warnken esipuhetta ”Avant-propos” em. Pa- nofskyn teoksessa. Warnke 1995, 5–7.
Ariès ja länsimainen hautataide
Ariès asettaa vastakkain nykyaikaisen ja traditionaalisen kuolemakäsityksen.
Länsimaisen ihmisen suhtautuminen kuolemaan on hänen mukaansa muuttu- nut radikaalisti uudella ajalla ja ennen kaikkea 1900-luvulla. Aikaisemmin kaik- kialla läsnä ollut ja kaikkien tuntema kuolema on tullut kasvottomaksi, muut- tunut häpeälliseksi ja kadonnut, minkä seurauksena nykyaikaisesta kuolemasta voi puhua enää vain ”kiellettynä kuolemana”.11 Tähän näkemykseen Ariès on päätynyt tutkiessaan länsimaisen ihmisen suhtautumista kuolemaan antiikin Roomasta alkaen meidän päiviimme asti. Kuoleman kohtaamisen tapoja Ariès on selvitellyt mm. kirjallisuuden ja kuvataiteiden avulla, mutta myös hautaus- maat ja hautamuistomerkit ovat hänen tutkimuksensa keskeistä aineistoa.12
Ariès toteaa, että antiikin Roomassa vainajien hautapaikat merkittiin muis- tomerkein ja piirtokirjoituksin. Hautateksteissä oli yleensä vainajan nimi, kuo- linaika ja ikä. Hautaepigrammit saattoivat lisäksi kertoa laajemmin vainajan kohtalosta. Hautamuistomerkeissä oli usein myös vainajan kuva. Vainaja voi- tiin kuvata omassa ammatissaan tai puolison kanssa perhepiirissä. Vielä ajanlas- kumme ensimmäisellä vuosisadalla muotokuvissa pyrittiin näköisyyteen ja hau- tateksteissä tunnistettavuuteen. Hautatekstien ja muotokuvien yhteinen tehtävä oli siten Ariès’n mukaan vainajan yksilöllinen identifi ointi ja muiston säilyttä- minen. Kristityt noudattivat hautamuistomerkeissään antiikin yleisiä tapoja.
Vaatimattomaankin kiveen tai laattaan merkittiin vainajan nimi ja kuolinaika, ei-kristilliset symbolit saivat kristittyjen haudoilla uutta sisältöä.13
400-luvulle tultaessa hautataiteessa oli tapahtunut suuri muutos. Hautateks- tit olivat muuttuneet harvinaisiksi tai kadonneet kokonaan ja muotokuvia hau- tamuistomerkeissä ei enää ollut. Ariès’n mukaan syynä muotokuvien katoami-
11 Ariès 1994, 85.
Jyrki Hakapää on arvioinut Ariès’ta kuoleman historian uranuurtajana artikkelissa ”Philippe Ariès ja kuolema”. Hakapää 2005, Tieteessä tapahtuu 3, 43–49. http://www.tieteessatapahtuu.fi /.
Volker Nölle on kirjoittanut Ariès’n ja muiden 1900-luvun tutkijoiden kuoleman torjumista kos- kevista teorioista tutkielmassa Vom Umgang mit Verstorbenen. Eine mikrososiologische Erklärung des Bestattungsverhaltens (2003).
Nölle toteaa, että Ariès pitää keskeisenä kuoleman torjumisen syynä ihmisen pyrkimystä suo- jautua olemassaoloa uhkaavaa villiä luontoa vastaan. Nölle puolestaan taipuu niiden tutkijoiden kannalle, jotka liittävät kuoleman torjumisen ihmisen rationaaliseen käyttäytymiseen. Nykyajan ihmisen käytöksessä tämä ilmenee esim. siten, että kuolemansairaat ja vainajat annetaan asian- tuntijoiden, kuten sairaalahenkilökunnan ja hautausurakoitsijoiden, hoitoon. Kuoleman kieltä- misestä tällaiset ratkaisut eivät Nöllen mukaan ole mikään suoranainen osoitus. Pikemminkin on syytä puhua kuoleman merkityksen vähenemisestä sekä julkisen ja yksityisen elämän eriytymisestä länsimaisessa yhteiskunnassa. Hautaamisen yhteydessä yksityisyyden painotus ilmenee mm. hil- jaisten hautajaisten järjestämisenä sekä anonyymin hautapaikan valintana. Nölle 2003, 6–7, 67, 78, 100–102. – Vrt. myös Ariès 1977, 36.
12 Tässä jaksossa keskityn Ariès’n tutkimuksista hänen kuvateokseensa Images de l’homme de- vant la mort (1983) ja kerron, miten hänen mukaansa muutokset suhtautumisessa kuolemaan näkyvät vuosisatojen kuluessa hautamuistomerkeissä ja hautausmailla.
13 Ariès 1983, 10, 37.
seen ei voinut olla taidon puute, sillä esimerkiksi sarkofagien koristelu osoitti edelleen suurta ammattitaitoa. Syynä kehitykseen hän sen sijaan pitää syvällistä mentaliteetin muutosta. Kristittyjen osalta tämä merkitsi, että tapa haudata vaina- jat kirkkoon tai sen läheisyyteen – usein lähelle pyhiä henkilöitä, ’ad sanctos’, – oli riittävä tae vainajaan kohdistuvasta huolenpidosta ylösnousemukseen asti. Omaa yksityistä muistomerkkiä ei sen vuoksi enää pidetty tarpeellisena. Tämä uusi anonymiteetin traditio säilyy Ariès’n mukaan länsimaissa sittemmin – lukuun ot- tamatta papiston ja ylimpien säätyjen hautoja – aina 1700-luvun lopulle asti.14
1100-luvulla papiston ja ylimystön hautamuistomerkeissä näkee jälleen teks- tejä ja hautakuvia, mikä Ariès’n mukaan on osoitus yksilöllisyyden merkityksen kasvusta keskiajan kynnyksellä. Hautatekstit ovat niukkoja ja kertovat usein vain vainajan nimen ja arvon. Hautakuva ei ole muotokuva, vaan jonkinlainen idea vainajan persoonallisuudesta. Näistä aineksista muotoutuivat keskiajalla hauta- muistomerkin kolme perusmallia: hautalaatta eli epitafi , sekä vainajaan viittaava makaava ja polvistunut, rukoileva ihmishahmo, ’le gisant’ ja ’le priant’. Epitafi t sijoitettiin yleensä haudan läheisyyteen kirkon seinälle. Ne olivat käytössä vuo- sisatojen ajan, kunnes kirkkoihin hautaaminen kiellettiin 1700- ja1800-luvun vaihteessa. Epitafi n sisältö vaihteli pelkästä vainajan nimestä runsaisiin elämä- kertatietoihin ja erilaisiin hurskaisiin kehotuksiin. Epitafi in saatettiin liittää myös hautakuva. Makaava ’le gisant’-hahmo kuvattiin yleensä käsivarret ristissä rinnalla tai kädet yhteen liitettyinä, polvistunut ’le priant’-hahmo kädet rukous- asennossa. Aluksi ei makaavia hahmoja hautamuistomerkeissä kuvattu elävinä eikä kuolleina, vaan he olivat autuaita, ’beati’. Vasta 1300-luvulta alkaen näi- hin hahmoihin tulee unen ja kuoleman piirteitä, jolloin pää kallistuu sivulle ja silmät sulkeutuvat. Äärimmillään ’le gisant’ oli lahoava ruumis, jota madot ja sammakot söivät. Ariès toteaa, että selitys makaabereille kuoleman kuville on yleensä haettu Euroopassa 1300-luvulla raivonneen ruton kokemuksista. Ariès’n omasta mielestä kuoleman kuvaukset, tunnetusta kuolemantanssiaiheesta al- kaen, selittyvät varhaisrenessanssin kiihkeästä elämänhalusta, jota katkera kuo- lema alituisesti uhkasi. Kuoleman merkitsemistä hautakuvista erkani 1400-lu- vulla itsenäinen kuolemaan viittaava olento, ’le transi’. Muumiona tai liharie- kaleiden peittämänä ruumiina olento esiintyi hautamuistomerkeissä sekä usein myös sairasvuodetta esittävissä kuvissa odottamassa sairaan kuolemaa.15
Renessanssin aikana 1400-luvulta alkaen alettiin ’le gisant’-hahmoja yleisesti kuvata hautamuistomerkeissä elävinä. Lepäävä naishahmo saattoi lukea rukous- kirjaa, mieshahmojen hautakuvissa kirjat viittasivat Ariès’n mukaan älylliseen aktiivisuuteen. Lepäävät hahmot kuvattiin myös nojamassa kyynärpäähän ku- ten vanhoissa etruskien hautaveistoksissa, mikä toi veistoksiin meditatiivista
14Ariès 1983, 37–42.
15Ariès 1983, 42–64, 162–164.
tunnelmaa. Kirkkojen viimeisen tuomion kuvaukset 1400-luvulla pohjautuivat kasvavaan eskatologiseen mielenkiintoon. Hautamuistomerkeissä eskatologiset ajatukset ilmenivät suurina taivasnäkyjen kuvauksina. Näissä ’le gisant’ tavalli- sesti lepäsi sivuhenkilönä kuvan alaosassa, kun taas ’le priant’ oli polvistuneena taivaan ”esikartanoissa” odottamassa ylösnousemusta. ’Le priant’-hahmon rin- nalle ilmestyi taivaskuvissa myös uusi olento. Tämä sielua kuvaava olento sai vaihtelevasti lapsen, pienen enkelin ja ’le priant’-hahmon muodon. ’Le gisant’- ja ’le priant’-hahmon esittäminen samassa hautakuvassa keskiajan vuosisatoina viittaa Ariès’n mukaan dualistiseen ajatteluun, jolloin lepäävä hahmo ilmentää katoavaa ruumista ja rukoileva hahmo katoamatonta sielua. ’Le gisant’-hahmo saavutti ajan mittaan laajan suosion, minkä seurauksena sen valmistus kehittyi sarjamaiseksi tuotannoksi ja jatkui 1600-luvulle asti. Suosion syynä Ariès pitää hahmoon sisältyvää ajatusta vainajasta, joka leväten odottaa ylösnousemuksen hetkeä. Samaa odotusta ilmentävä ’le priant’ oli myös suosittu aihe ja sitä käy- tettiin hautamuistomerkeissä hautatekstin ja uskonnollisen kuva-aiheen rinnal- la. Vähitellen suurten uskonnollisten hautakuvien kadotessa ’le priant’-hahmo kasvoi hautaveistoksissa luonnollisen kokoiseksi ja suuremmaksikin. Se myös irrotettiin kirkon seinästä ja sijoitettiin vapaasti kirkkotilaan. ’Le priant’-hahmo säilyi hautamuistomerkkien päähahmona aina 1700-luvulle asti.16
Antiikista tunnettu pyrkimys näköisyyteen vainajan muotokuvissa palasi hautataiteeseen, kun yksilön merkitys 1400-luvulla kasvoi. Näköisyyttä tavoi- teltiin sekä ’le gisant’- että ’le priant’-hahmoihin. Taiteilija toteutti muotokuvan piirroksen tai kuolinnaamion mukaan, jonka hän oli tehnyt vainajasta. Tulokse- na oli taidokkaita muotokuvia, joissa kasvot ja kädet välittävät persoonallisuu- den olennaiset piirteet. Mitään makaabereja kuoleman sävyjä ei muotokuvissa ollut. Muotokuvien käyttö ohjasi Ariès’n mukaan hautataidetta 1500- ja 1600- luvulla kahteen eri suuntaan: yhtäältä yksityiseen ja intiimiin, toisaalta julkiseen ja voittoisaan. Kuuluisien henkilöiden julkisten monumenttien esikuvina Ariès pitää näköisyyttä tavoittelevia, pystyyn kohonneita ’le priant’-hahmoja.17
Barokin hautataiteessa 1500-luvulta alkaen luuranko korvasi keskiaikaisen ’le transi’-hahmon saaden ajan mittaan tavattoman suosion. Näyttää siltä, että vilk- kaasti elehtivä, joskus siivelliseksi kuvattu luuranko hoiti enkelien tehtävää saat- taa vainaja tuonpuoleiseen. Luurangon kuvauksen lähtökohdat olivat Ariès’n mukaan tieteen kehityksessä ja lisääntyneessä ihmisanatomian tuntemisessa, eivät uskonnollisissa spekulaatioissa. Barokin vanitasaiheissa suurisilmäinen ja irvistelevä luuranko soluttautui elämän keskelle. Sen sanoma oli tyly: kuolema on elämän salaisuus, mutta tähän salaisuuteen ei kätkeydy mitään, vaan se on olemattomuutta. Luurangon ohella barokin taiteeseen tuli uutena teemana rea- listinen ruumis. Kuollut kuvattiin niin, että ruumiin persoonalliset piirteet säi- lyivät. Realistinen ruumis kuolinvuoteella säilytti vainajan muiston, siinä ei ollut
16Ariès 1983, 64–84.
17Ariès 1983, 85–92.
mitään keskiaikaisen lahoavan ruumiin tai barokin luurangon imaginaarisia ja makaabereja piirteitä. Vainajaa kuolinvuoteella esittävien hautamuistomerkki- en joukkoon tulivat uutena ryhmänä kuollutta lasta esittävät hautaveistokset.
Barokin kuoleman kuvissa oli myös uutta kiihkoa, eroottisuutta ja väkivaltaa.
Hautakuvissa oli tunteellisuutta ja vainajaan kohdistuvia kiintymyksen osoituk- sia, mikä ennakoi romantiikan pyrkimyksiä säilyttää rakkauden tunne kuole- man rajan yli.18
Uusia hautausmaita alettiin 1800-luvulla perustaa kaupunkien ulkopuolelle, kun kirkkoihin hautaaminen hygieenisten syiden perusteella kiellettiin.19 Tässä yhteydessä heräsi laajoissa kansalaispiireissä toive omasta yksilöllisestä haudasta.
Näin syntyi Ariès’n mukaan Länsi-Euroopalle – Välimeren seutua lukuun otta- matta – ja Pohjois-Amerikalle tunnusomainen hautausmaatyyppi, jonka esiku- viksi muodostuivat Pariisin hautausmaat Père-Lachaise ja Montparnasse sekä Yhdysvalloissa Massachusettsin Mount Auburn -hautausmaa. Uusi hautausmaa oli kaupungin ulkopuolella kauniin maiseman ympäröimänä ja haudat olivat hajallaan vehreyden keskellä. Hautausmaa oli kuin puisto ja yleinen puutarha, joka kutsui kulkijoita puoleensa. Se oli lisäksi eräänlainen kuuluisuuksien mu- seo, ’Pantheon’, jossa kunnioitettiin kansakunnan edesmenneitä suurmiehiä.
Tämä kaikki ilmensi uutta käsitystä kuolemasta, joka oli vähemmän yhteydes- sä uskontoon ja enemmän yhteydessä julkiseen ja yksityiseen elämään.20 Tämä 1800-luvulla syntynyt hautausmaamalli on säilynyt meidän päiviimme asti, vaikka hautausmaiden puistomaisuus on vähentynyt, kun ne ovat täyttyneet hautamuistomerkeistä ja jääneet kasvavien kaupunkien sisälle.21
Vuosisatoja jatkunut yleinen anonyymi hautaaminen oli yleensä merkinnyt nimetöntä hautasijaa kirkossa tai kirkkomaalla, jossa vainajia haudattiin sekä joukko- että yksittäishautoihin. Eräillä kirkkomailla oli Ariès’n mukaan kuiten- kin säilynyt jo antiikissa käytössä ollut tapa merkitä yksittäishaudat muistomer- kein. Muistomerkit olivat joko hautaristejä tai makaavia ja pystykiviä, joiden esi- kuvia olivat kirkkojen vanhat hautalaatat. Nämä vanhat hautaristit ja -kivet sekä
18Ariès 1983, 118, 182–221.
Kristinuskon piirissä oli herännyt 1600-luvulla uusi kiintymyksen tunne kuolleisiin läheisiin tuon- puoleisessa. Taustalla olivat kysymykset siitä, mitä vainajalle tapahtuu ennen viimeistä tuomiota.
Tähän vaiheeseen sisältyivät ajatukset levosta, odotuksesta ja kiirastulesta. Katolisessa kristikun- nassa yhteys läheisiin koettiin messussa kuolleiden puolesta. Ariès 1983, 166–176.
19Uusi käytäntö merkitsi paluuta antiikin kreikkalais-roomalaiseen tapaan haudata vainajat kau- punkien ulkopuolelle esim. ulosmenoteiden varsille. Ariès 1983, 8–10.
20Haudoilla käynti kuului myös antiikin tapoihin. Hautauhrien avulla toivottiin, että välit vaina- jien kanssa pysyisivät hyvinä. Ariès 1983, 8.
21Ariès 1983, 243–245.
Hautausmaiden yleistymisen taustalla 1800-luvulla Ariès näkee myös sosiologian isänä tunnetun Auguste Comten (1798–1857) ajatuksen, jonka mukaan yhteiskunta koostuu sekä sen elävistä että kuolleista jäsenistä. Kuolleiden muistomerkit ovat näkyvä merkki yhteiskunnan pysyvyydestä ja hautausmaat välttämätön osa kaupungin rakennetta. Hautausmaiden merkitys kansakunnan muistina korostuu ja patrioottisissa seremonioissa kuolleiden kultti saa näkyvän, kansakuntaa yh- distävän tehtävän. Ariès 1994, 73–75.
niiden yhdistelmät olivat malleina 1800-luvun hautausmaiden muistomerkeille, joihin siirtyivät myös vanhat symbolit kuten esimerkiksi elämän puu, Golgatan ristit tai ’uroboros’, omaa häntäänsä syövä käärme. Vertikaalisesta, suorakaiteen muotoisesta hautakivestä, ’headstone’, on sittemmin tullut englantilaisen hau- tamuistomerkkityylin tunnus.22
1800-luku synnytti myös hautaveistoksia, jotka pateettisuudessa ja mieliku- vituksellisuudessa ylittivät barokin luomukset. Taustalla olivat Ariès’n mukaan romantiikkaan viittaava surun liioittelu ja vainajan muistamisen kultti, joka il- meni tapana käydä säännöllisesti omaisten haudoilla. Käyttäytymistä ohjasivat ajatukset mahdollisuudesta olla yhteydessä tuonpuoleiseen siirtyneisiin lähei- siin.23 Veistosaiheiksi tulivat ensin kauniisti puetut lapset ja nuoret, sitten vähi- tellen kokonaiset perheet.24 Veistoksissa kuvattiin elävien ja kuolleiden jälleen- näkemistä, ketään ja mitään, koiraakaan, unohtamatta. Ariès nimittää toteutusta kertovaksi taiteeksi, ’art anecdotique’, jonka sisällön tulkitsemiseksi hänen mu- kaansa tarvittaisiin yksityiskohtaista tietoa perhehistoriasta. Kokonaisuudessaan Ariès näkee aikakauden hautataiteessa kaksi suurta valtavirtaa. Toinen on tyyni ja rauhallinen, kuin onnellisen perhejuhlan kuvaus, toinen riipaiseva, kuoleman hetken herättämien voimakkaiden tunnekuohujen esitys, kun rakkaasta ei halu- ta luopua ilman viimeistä syleilyä.25
22Ariès 1983, 222–237.
23Ariès’n mukaan elävien ja kuolleiden lähentyminen tapahtui osittain kristillisen kirkon ulko- puolella. Mielikuviin vainajasta tuonpuoleisessa liittyi käsitys fyysisestä olennosta, astraaliruu- miista, joka oli muuta kuin fi losofi en ja kristinuskon henki, ”l’âme”. Ariès 1983, 181.
24Italiassa lapsiaiheet esitettiin usein dramaattisesti. Veistokset kuvasivat lapsen odottavia ilmeitä ja liikkeitä, kun hän astui tuonpuoleiseen. Ranskassa lapsiaiheet kuvattiin pidättyväisemmin. Yh- dysvalloissa tyydyttiin usein symboliseen esittämiseen, kuten tyhjäksi jääneeseen kehtoon. Ariès 1983, 258.
25Ariès 1983, 247–271.
Fischer toteaa, että hautausmaat muuttuivat 1800-luvulla vähitellen alkuvuosikymmenten lai- minlyödyistä alueista hyvin hoidetuiksi luonnon puutarhoiksi. Hautausmaiden tunnusmerkiksi tuli pyrkimys sulattaa yhteen luonto ja kuolema. Tämän vuoksi ne on nähty kauhusta riisutun, sublimoidun kuoleman paikkoina. Hautamuistomerkit saivat näissä ympäristöissä keskeisen teh- tävän yhtäältä vainajan yhteiskunnallisen aseman ja toisaalta surevien läheisten kaipauksen ilmen- täjinä. Muistomerkeissä näkyivät romantiikan emotionaalisuus ja luontokaipuu sekä klassismin tyyli-ihanteet. Kuolema oli unta, josta kertoivat antiikin vertauskuvat, kuten sammunut soihtu, kuun sirppi tai kukka. Kuolema, ’Thanatos’, oli nuorukainen kädessään alas laskettu soihtu. Nuk- kuva hahmo hautamuistomerkissä kuvasi vainajan rauhallista siirtymistä tuonpuoleiseen. Surua ja voimakasta emotionaalisuutta ilmensivät itkevät ja surevat naishahmot. Nämä veistosfi guurit levisivät hautausmaille etenkin uuden monistustekniikan, galvanoplastisen toteutuksen, ansiosta.
Porvarilliset ihanteet alkoivat näkyä muistomerkeissä, kun niihin ikuistettiin vainajan muotoku- va ja elämäkerta ja kun ne vuosisadan loppua kohden muuttuivat kooltaan monumentaalisiksi.
Muistomerkkien toteutuksessa käytettiin monia taidehistorian kertaustyylejä, mikä teki tuloksesta sangen kirjavan. 1900-luvulle tultaessa asiallinen funktionalismi syrjäytti vähitellen hautamuisto- merkkien tyylillisen moninaisuuden. Yksittäisten hautamuistomerkkien sijaan alettiin suunnitella yhtenäisiä hautausmaa-alueita ja hautamuistomerkkivaihtoehtoja vähennettiin. Saksassa hauta- muistomerkkien mitat normitettiin ja yksilöllistä suunnittelua rajoitettiin. Vaatimaton pystykivi nostettiin hautamuistomerkin esikuvaksi. Suuntaa kehitykselle loivat myös ensimmäisen maail- mansodan jälkeen perustetut sotilashautausmaat. Fischer 2001, 34–36, 38–44.
1900-luvulle tultaessa joutuu kuvien intohimoinen tutkija Ariès’n mukaan ymmälle. Tämän vuosisadan hautamuistomerkit toistavat menneiden aikakau- sien virtauksia heikentyneinä ja banalisoituneina, mutta kuolema ei enää tuota uusia merkityksiä. Tämä neuvottomuus kuoleman symbolisessa esittämisessä välittää vaikutelman, että kuolema ei ole mitään. Seurauksena on, että tämä ”ei mitään” ei myöskään ole esitettävissä tai kuviteltavissa ”le rien ne se représen- te ni ne s’imagine”.26 Syynä tilanteeseen Ariès pitää tosiasiaa, että kuolema on karkotettu ihmisten yksityisyyteen ja sairaalan nimettömiin potilashuoneisiin.
Kuolema on siirretty piiloon julkisuudelta ja samalla kuvan ulottumattomiin.27
Panofsky ja hautataiteen suuret linjat
Panofskylle hautamuistomerkit ovat eri kulttuurien ja aikakausien synnyttämiä pysyviä, todistusvoimaisia symboleja, jotka sisältävät ihmisen tuntoja ja tul- kintoja kuoleman kohtaamisesta. Hautataiteen kautta hän näkee suuria linjoja aikakausien suhtautumisessa kuolemaan. Muinaisessa Egyptissä uskottiin, että vainajat jatkavat maanpäällisen elämän kaltaista olemassaoloa tuonpuoleisessa.
Tällaista käsitystä Panofsky kutsuu ”prospektiiviseksi”, tulevaisuuteen suuntau- tuvaksi näkemykseksi vainajan kohtalosta kuoleman jälkeen. Antiikin Kreikassa keskityttiin vainajan muiston vaalimiseen, koska kuolemaa pidettiin epävarma- na olotilana varjojen valtakunnassa. Tätä näkemystä Panofsky luonnehtii ”ret- rospektiiviseksi”, muistoihin ja vainajan menneeseen elämään suuntautuvaksi suhtautumiseksi kuolemaan. Nämä molemmat näkökulmat, ”retrospektiivinen”
Marjomaa toteaa, että jo kreikkalaiset ja roomalaiset pystyttivät taistelukentille muistomerkkejä kaatuneille sotilaille, mutta että tapa muuttui Euroopassa harvinaiseksi antiikin ajan päättyessä.
Käänne kaatuneiden hautaamisessa ja heidän kuolemansa muistamisessa tapahtui uudella ajalla 1700-luvulta alkaen. Ranskan vallankumoussotien seurauksena pystytettiin 1800-luvulla isän- maan ja aatteen puolesta kaatuneille sotilaille muistomerkkejä eri puolille Eurooppaa. Muisto- merkkeihin saatettiin merkitä kaikkien sotaretkellä kaatuneiden nimet ja näin nostettiin tavalliset rivisotilaat yksilöinä esiin ja huomion kohteiksi. Sotajoukkojen saamista muistomerkeistä ja kas- vaneesta arvostuksesta huolimatta jouduttiin kaatuneet sotilaat kuitenkin koko 1800-luvun ajan edelleen hautaamaan suuriin joukkohautoihin taistelukentille. Vasta parantuneet kulkuyhteydet toivat 1900-luvulla muutoksen vanhaan hautaamiskäytäntöön. Ensimmäisessä maailmansodassa (1914–1918) voitiin kaatuneet kuljettaa pois taistelukentiltä ja haudata erillisille sotilashautaus- maille. Sankarihautausmaiden sotilaallisen suorat hautarivit merkittiin valkoisilla risteillä. Ristit tulkittiin sankarikuoleman, uhrautumisen ja marttyyriuden merkeiksi. Ajatuksena oli, että yksilö uhrasi henkensä, jotta kansa, valtio tai aate voisivat elää. Marjomaa 2000, 323–327, 333–339.
26 Ariès’n mukaan kuvataiteen kentässä vain elokuva on pystynyt kuoleman käsittelyssä uuteen tulkintaan. Esimerkkeinä hän mainitsee kaksi elokuvaa. Ingmar Bergmanin elokuvassa ”Visk- ningar och rop” (”Kuiskauksia ja huutoja”) (1972) ohjaaja antaa palvelustytön lähestyä kuolevaa emäntäänsä hellyyden ja rakkauden syleilyn kautta. Claude Sautet’n elokuvassa ”Les Choses de la vie” (”Sellaista on elämä”) (1970) kuolevan tietoisuutta eivät täytä perhe ja Jumala, vaan tyhjyys.
Mutta tämä tyhjyys ei ole historioitsija Paul Robinsonin ja fi losofi Bernard Rousselin puhdas abst- raktio, vaan tähän tyhjyyteen kuuluvat aika ja tila. Ariès 1983, 118, 272–273.
27Ariès 1983, 272–274.
ja ”prospektiivinen”, yhdistyivät Panofskyn mukaan antiikin Roomassa. Sen monissa hautamuistomerkeissä näkyvät yhtäältä vainajan elinaikana saavuttama arvonanto ja toisaalta hyveellisen elämän palkkana saatu lupaus onnellisuudesta tuonpuoleisessa.28
Kristillisistä hautamuistomerkeistä näkee Panofskyn mukaan keskiajalle asti, miten kuolemaa tulkittiin ikuisuudesta käsin. Vasta renessanssin hautataide keskittyy uudelleen antiikin tavoin vaalimaan vainajan postuumia kunniaa. Re- nessanssin hautataiteelle on tunnusomaista vainajan kuvaaminen elossa oleva- na, vainajan elämäkerran ylistys sekä hyveiden allegorinen esittäminen. Nämä piirteet näkyvät Panofskyn mukaan vaikuttavina Michelangelo Buonarrotin (1475–1564) hautaveistoksissa, joista hän mainitsee erityisesti paavi Julius II:
n (k. 1513) hautamonumentin Roomassa sekä Medicien hautakappelin (1526–
1534) Firenzessä. Molempien muistomerkkien toteutuksen taustalla on seku- laarisia, kristillisiä ja uusplatonisia ajatuksia.29 Hautataiteen rikkaat vuosisadat kulminoituvat – ja myös päättyvät – Panofskyn mukaan Gianlorenzo Berninin (1598–1680) suurisuuntaisiin barokkikompositioihin. Bernini tutkii hautaveis- toksissaan vastakohtia kuten empiiristä ja metafyysistä aikaa, nautintoa ja tus- kaa, elämää ja kuolemaa. Luurankohahmoinen Kuolema on hyveiden rinnalla Berninin teosten aiheita. Paavi Aleksanteri VII:n (k. 1667) hautamonumentissa Rooman Pietarinkirkossa Kuolema on esitetty Totuuden hyveen rinnalla mahti- na, joka ei vain osoita elämän päättymistä, vaan joka myös tuntee totuuden.30
Nykyaikaa Panofsky pitää hautataiteen alennuskautena, ja modernit hauta- muistomerkit jättävät hänet katsojana skeptiseksi. Eräs syy hautataiteen alennus- tilaan on Panofskyn mukaan demokratia, jonka henki vaatii yhdenmukaisuutta ja on suuria hautaveistoksia vastaan. Merkittäviä tekijöitä ovat myös kuoleman irrottaminen uskonnosta ja kuoleman muuttuminen yksityisasiaksi. Koska hau- tataide näin on menettänyt symbolisen tehtävänsä, on se Panofskyn mukaan väistämättä tuomittu rappioon.31
Ariès, Panofsky ja hautataiteen kritiikki
Warnke toteaa, että Ariès ja Panofsky kirjoittavat samansuuntaisesti kuolemasta ja 1900-luvun hautataiteesta. Ariès puhuu kuvataiteissa ilmenevästä neuvotto- muudesta kuoleman symbolisessa esittämisessä. Syynä tilanteeseen on kuoleman privatisoituminen. Panofskyn mukaan hautataiteen rappion syynä on kuoleman irrottaminen uskonnosta. Ariès’n tavoin myös Panofsky puhuu kuoleman muut- tumisesta yksityisasiaksi. Molempien tutkijoiden mukaan kuolema torjutaan nyky- ajan yhteiskunnassa niin, että se koetaan epätodelliseksi tapahtumaksi. Hautataide
28Panofsky 1995, 11–45.
29Panofsky 1995, 79–108.
30Panofsky 1995, 108–112.
31Panofsky 1995, 112.
ei ole pystynyt avaamaan tätä ”kielletyn kuoleman” ongelmaa. Warnke tulkitsee Ariès’n ja Panofskyn näkemystä sanomalla, että hautataiteen uudistuminen lähtee kuoleman kohtaamisesta. Kuoleman historia on kietoutunut hautataiteen symbo- lijärjestelmään. Uusi kuoleman historia syntyy, kun se riisuu yltään hautataiteen suojaavan vaipan ja haastaa hautataiteen taisteluun Kuoleman edessä myös hauta- taide uudistuu ja löytää jälleen oman tehtävänsä kuoleman tulkitsijana.32
1.1.2. Suomalaisten kuvanveistäjien tekemät hautamuistomerkit ja suomalainen hautausmaakulttuuri
Suomalaisesta hautataiteesta – toisin kuin länsimaisesta hautataiteesta – on kir- joitettu vähän. Suomalaisten kuvanveistäjien tekemiä hautamuistomerkkejä ei ole Suomessa tutkittu. Suomalaista hautausmaakulttuuria käsittelevä kirjalli- suus on ollut niukkaa. Kokonaisesitystä suomalaisesta hautausmaakulttuurista ei ole vielä laadittu.
Kuvanveistäjien tekemien hautamuistomerkkien historiaa
Suomen hautamuistomerkkitaiteen yhteys länsimaiseen hautataiteeseen käy ilmi Ilmari Virkkalan vuonna 1945 ilmestyneestä teoksesta Suomen hautausmaiden historia.33 Virkkala käsittelee teoksessa paitsi hautausmaahistoriaa myös mm.
suomalaisten hautamuistomerkkien kehitystä ja esittelee muistomerkkilajeja vaatimattomista puuristeistä hautamonumentteihin ja hautakiviin.34 Vuonna 2003 ilmestyi C. J. Gardbergin teos De dödas boningar. Lutherska begravningsplat- ser, kyrkogårdar och gravar i Finland.35Gardbergin kirjan eräänä pyrkimyksenä on
”levittää tietoa niistä suunnattoman tärkeistä kulttuurihistoriallisista arvoista,
32Warnke 1995, 6–7.
Gottlieb näkee kuvataiteessa kaksi tapaa kuvata kuolemaa: yhtäältä on mahdollista kuvata kuole- man ideaa, ikään kuin kuoleman käsitettä, toisaalta voidaan kuvata konkreettista kuolemisen ta- pahtumaa tai kuolevaa henkilöä. Traditionaalinen taide on antiikista lähtien kuvannut kuoleman ideaa erilaisin personifi kaatioin. Kuoleman henkilöhahmoja ovat olleet esim. kuoleman enkeli, ratsastaja hallavalla hevosella, unen veli, kuollut ruumis ja luuranko. Kuoleman ajatusta ja ideaa on aikojen kuluessa kuvattu myös esinesymbolein. Näitä ovat olleet esim. ylösalaisin käännetty soihtu, jousi ja nuoli, viikate, miekka, pääkallo ja tiimalasi. Taiteen kuolemasymboliikkaa ovat olleet myös salaman iskemät puut, rauniot, tuliset näkymät, kuolleet paikat, kuten Venetsia, sekä erilaiset hautausmaihin liittyvät aiheet, kuten arkut ja uurnat. – Tapoja viitata kuolemaan pelkäs- tään tyylin ja ilmaisun keinoin, ilman personifi kaatioita ja esinesymboleja, Gottlieb esittelee ku- vataiteen modernismissa. Modernismin tapoja viitata kuolemaan ovat esim. musta väri, kulmik- kaat viivat, terävät ja luita muistuttavat muodot. – Verratessaan traditionaalisen ja uuden taiteen kuolema-aiheita Gottlieb näkee uudessa taiteessa pyrkimyksen heikentää kuoleman merkitystä, mikä tehdään vähentämällä esim. kuolema-aiheen henkilökohtaisuutta, kuoleman lopullisuutta tai mystisyyttä. Gottlieb 1965, 159–167, 184.
33Virkkala 1945, 5, 90.
34Virkkala 1945, 78–85, 90–107.
35Gardberg 2003a. – Teos ilmestyi samana vuonna suomeksi nimellä Maan poveen. Suomen lute- rilaiset hautausmaat, kirkkomaat ja haudat. Gardberg 2003b.
joita vanhat kirkkotarhat ja hautausmaat pitävät sisällään”.36 Gardbergin kirja täydentää ja täsmentää Virkkalan historiateosta hautamuistomerkkien osalta keskiajalta 1800-luvun alkuun, jolloin kirkkoihin hautaaminen Suomessa lo- pullisesti kiellettiin keisari Aleksanteri I:n julistuksella 1822.37 Gardberg esitte- lee myös monipuolisesti 1800- ja 1900-luvun kirkkomaiden ja hautausmaiden muistomerkkejä.38
Ensimmäinen ulos sijoitetuista hautamonumenteista Suomessa oli sotamar- salkka Augustin Ehrensvärdin (k. 1772) hauta Suomenlinnassa vuodelta 1807.39 Tämän monumentin myötä alkoi Suomessa vähitellen hautakivien kotimai- nen valmistus ja ensimmäiset kiviveistämöt perustettiin Helsinkiin ja Turkuun 1800-luvun alkupuolella.40 Ehrensvärdin kivisarkofagin hakannut Nils Stenstam teki Suomessa 1800-luvun alussa muitakin vaativia kivitöitä sekä muutamia hautamuistomerkkejä, minkä perusteella häntä on kutsuttu suomalaisen kivi- työn isäksi.41 Myös eräitä muita 1800-luvun kivenhakkaajia tunnetaan ja heidän signeerattuja töitään on säilynyt hautausmailla eri puolilla Suomea.42 Uuden elementin Suomen hautausmaakulttuuriin toivat valurautaiset muistomerkit 1830-luvulta alkaen. Valurautaisten muistomerkkien massatuotanto saavutti huippunsa 1860-luvulla, jolloin kaikista uusista muistomerkeistä noin puolet oli valurautaa. Suomalaiset valimot ja konepajat valmistivat näitä todennäköisesti saksalaisten ja ruotsalaisten esikuvien mukaisia muistomerkkejä aina 1900-lu- vun alkuvuosikymmenille asti.43
Gardbergin mukaan tunnettujen kivenhakkaajien merkitys hautausmaakult- tuurille väheni 1900-luvun vaihteen tienoilla. Tämän jälkeen ajan etevimmät kuvanveistäjät aloittivat hautamuistomerkkien tekemisen ainakin Helsinkiin ja
36 Gardberg 2003b, 7–8.
37Virkkala 1945, 90–98; Gardberg 2003b, 10–62.
38Gardberg 2003b, 63–123.
39Muistomerkin suunnittelu aloitettiin vuonna 1782, muistomerkin luonnosteli kuningas Kustaa III, sen kivityöt teki ruotsalainen kivenhakkaaja Nils Stenstam ja veistososan muovaili ruotsalainen kuvanveistäjä Johan Tobias Sergel (1740–1814).Virkkala 1945, 97–98; Gardberg 2003b, 56–58.
40Virkkala 1945, 98.
Virkkala seuraa hautakivimallien kehitystä makaavasta kivestä puolipysty- ja pystykiviin ja toteaa, että pystykivikausi sijoittuu Suomen hautausmailla vuosien 1850–1910 välille. Virkkala pitää hau- takivimalleja pääasiassa ulkomaisena lainana ja kysyy katsauksen lopussa retorisen kysymyksen:
”Löydämmekö joskus oman tien?” Hän pohtii, ilmestyykö hautausmaillemme joskus kiveen to- teutettuna osa siitä, mikä oli omaa ja suomalaista puisissa ja takorautaisissa hautamerkeissämme.
Virkkala 1945, 98–107.
41Gardberg 2003b, 58.
42Gardberg 2003b, 89–94.
43Gardberg 2003b, 94–111, 113.
Gardberg kertoo myös Oravaisten hautausmaan ainutlaatuisista taotuista hautaristeistä 1800-lu- vulta. Ristit on liitetty Kimon ruukin ruotsinmaalaisiin seppiin. Tapa takoa yksilöllinen muisto- merkki ruukin työntekijälle tai tämän perheenjäsenelle oli todennäköisesti peräisin Ruotsin rau- taruukeilta. Ohuiden ristien lisäaiheina saattoivat olla esim. vasara ja pihdit viittaamassa vainajan vasarasepän ammattiin. Naisten hautaristiin taottiin kukka, lapsen hautaristin tunnus oli kukan nuppu. Gardberg 2003b, 112–113.
Turkuun.44 Aluksi kuvanveistäjät tekivät hautakiviin kiinnitettäviä muotoku- va- ja muita reliefejä, joista ensimmäiset ovat 1860-luvulta. Korkokuvien suosio jatkui 1900-luvulle niin, että vielä 1930-luvulla noin puolet kuvanveistäjien hau- tamuistomerkeistä oli reliefejä, suurin osa muotokuvia. Ensimmäisiä tunnettu- ja kuvanveistäjiä, joiden tuotantoon kuului myös useita hautamuistomerkkejä, olivat Walter Runeberg (1838–1920), Robert Stigell (1852–1907) ja Ville Vall- gren (1855–1940). Runebergin pronssinen enkeliveistos Zacharias Topeliuksen (k. 1898) haudalla ja Vallgrenin kahta surevaa naishahmoa kuvaava marmori- veistos Aurora Karamzinin (k. 1902) haudalla kuuluvat edelleen maamme tun- netuimpiin hautaveistoksiin.45
Hautakiviteollisuuden koneellistuessa ja laajetessa kivenhakkaajien käsin hak- kaamien kivien osuus hautakivituotannosta pieneni. Teollisesti valmistetut muis- tomerkit syrjäyttivät vähitellen myös kansanomaiset puiset hautamerkit, joita 1900-luvun jälkipuoliskolla on tehty Suomen hautausmaille enää vähän.46 Poikke- uksena ovat ortodoksiset hautaristit, joita valmistetaan ja joita voi nähdä esimer- kiksi Valamon luostarin hautausmaalla. Kansanomaisten puisten, rautapeltisten, takorautaisten ja kivisten muistomerkkien katoamista hautausmailta on pidetty valitettavana ja suurena menetyksenä suomalaiselle hautausmaakulttuurille. Kivi- teollisuuden hautakiviä sen sijaan on arvosteltu yksitoikkoisuudesta ja samankal- taisuudesta sekä korkeatasoisen muotoilun ja suunnittelun puutteesta.47
Hautakiviteollisuuden rinnalla kuvanveistäjät Gardbergin mukaan jatkoivat 1900-luvulla hautamuistomerkkien suunnittelua ja valmistusta niin, että kirk- komaista ja hautausmaista on vähitellen tullut paikkoja, joissa voi seurata suo- malaista kuvanveistoa sen varhaisvaiheista meidän päiviimme asti. Gardberg lu- ettelee nimeltä useita tunnettuja kuvanveistäjiä Emil Wikströmistä (1864–1942) Wäinö Aaltoseen (1894–1966) sekä esittelee lyhyesti muutamia hautaveistok- sia, joukossa mm. Aaltosen suunnittelema marsalkka Carl Gustav Manner- heimin (k. 1951) ja Harry Kivijärven (s. 1931) suunnittelema presidentti Urho Kek- kosen (k. 1986) hautamonumentti. Gardberg toteaa myös, että toisen maailmansodan jälkeen 1940- ja 1950-luvulla kuvanveistäjiltä tilattiin erityisesti sankaripatsaita.48
44Gardberg 2003b, 94.
45Gardberg 2003b, 113–116.
Virkkala ei mainitse, toisin kuin Gardberg, nimeltä yhtään suomalaista kuvanveistäjää eikä esittele kuvanveistäjien tekemiä hautamuistomerkkejä. Virkkala 1945, 90.
46Virkkala kuvailee esimerkkeinä kansanomaisista puisista muistomerkeistä Koiviston kirkko- maan hautamerkkejä, joita hän oli piirtänyt keväällä 1938 ja joita hän suuresti ihaili. Monimuo- toisten hautamerkkien merkkikieleen sisältyy tietoja mm. vainajan iästä, sukupuolesta, siviilisää- dystä ja yhteiskunnallisesta asemasta sekä monia kristillisen uskon vertauskuvia. Virkkala 1945, 78–82.
47Arkkimandriitta Panteleimon on kirjoittanut ortodoksisista hautaristeistä luvussa ”Ortodok- siset hautausmaat” ja Heikki Häiväoja ja Brita Nickels ovat kirjoittaneet vanhoista ja uusista hautamuistomerkeistä luvussa ”Hautamuistomerkkien hankkiminen” Pentti Lempiäisen & Bri- ta Nickelsin toimittamassa kirjassa Viimeiset leposijamme. Hautausmaat ja hautamuistomerkit (1990). Arkkimandriitta Panteleimon 1990, 27–34; Häiväoja & Nickels 1990, 40–45.
48Gardberg 2003b, 116–118.
Hautausmaakulttuurin puolesta
Hautausmaita kohtaan tunnettu mielenkiinto on vaihdellut Suomessa eri vuosi- kymmenillä.49 Virkkala kuului mm. pastori Väinö Forsmanin ja kirjailija Mai- la Talvion kanssa 1920-luvulla alkaneeseen hautausmaiden asiaa ajaneeseen liikkeeseen, jonka tavoitteena oli hautausmaiden kehittäminen ja hoidon pa- rantaminen. Liikkeen saavutuksia olivat hautausmaiden suunnittelun ja hoi- don monipuolinen kohentuminen, mutta samalla valitettava hautausmaiden samankaltaistuminen. Yhtenä syynä tilanteeseen oli hautausmaaohjesääntöjen yhtenäistävä vaikutus. Ensimmäiset ohjeet sisältyvät piispainkokouksen mal- liohjesääntöön vuodelta 1929 ja tavoitteet kulminoituvat laajennetun piispain- kokouksen asettaman komitean laatimassa ohjekirjassa Jumalan puistot kauniik- si. Hautausmaiden opas (1955).50
Seuraavan kerran laajempi yleinen mielenkiinto hautausmaita kohtaan syntyi Suomessa 1980-luvulla. Eräänä keskustelun käynnistäjänä oli Helsingin Juhlaviikoilla vuonna 1981 järjestetty Viimeiset leposijamme -näyttely, jossa il- maistiin huoli hautamuistomerkkien hävittämisestä sekä hautausmaiden ilmeen köyhtymisestä.51 Virinneen keskustelun tuloksena ja piispainkokouksen vuon- na 1983 tekemän aloitteen pohjalta perustettiin Suomen evankelis-luterilaisen kirkon hiippakuntiin 1980-luvulla hautausmaakulttuuritoimikunnat. Toimi- kuntien tehtäväksi määriteltiin sekä vanhojen hautausmaiden kulttuuriarvojen varjeleminen että uusien hautausmaita ja niiden muistomerkkejä koskevien suunnitelmien tukeminen.52 Hautausmaakulttuuritoimikuntien tehtäväpiiriin on 1980-luvun lopulta alkaen kuulunut myös hautausmaiden muistomerkkien inventointi.53 Tarkoituksena on ollut dokumentoida hautausmaiden eri tavoin mielenkiintoiset muistomerkit, mikä auttaa muistomerkin hoidon ja säilyttämi- sen suunnittelua. Inventointiluetteloihin merkitään muistomerkkejä koskevat tiedot ja myös tekijöiden, kuten kuvanveistäjien nimet, mikäli ne ovat tiedos- sa.54 Yleistä mielenkiintoa hautausmaakysymyksiä kohtaan Pohjoismaissa on pyrkinyt herättämään ja ylläpitämään Pohjoismainen hautausmaa- ja krema- torioliitto. Sen järjestämä ensimmäinen Pohjoismainen hautausmaakulttuuri- kongressi pidettiin syyskuussa 1985 Helsingissä. Kongresseja on tämän jälkeen järjestetty joka neljäs vuosi vuorotellen eri Pohjoismaissa.55
49Pentti Lempiäinen on kirjoittanut hautausmaiden kehittämisestä luvussa ”Hautausmaaperin- teen rikkaus” kirjassa Viimeiset leposijamme. Hautausmaat ja hautamuistomerkit (1990). Lempiäi- nen 1990a, 7–20.
50Lempiäinen 1990a, 16-18.
51Viimeiset leposijamme -näyttely 21.8.–13.9.1981. (Näyttelyesite). Tekijän hallussa. – Näyttelyn järjestivät Heikki Häiväoja ja Brita Nickels.
52Lempiäinen 1990a, 20.
53KH:n täysistunnon ptk 30.3.1989, 56 §. KHKeA.
54Olli Lampinen antaa tietoja ja ohjeita inventoinnin suorittamisesta kirjoituksessa ”Hautaus- maakulttuurin inventointi Lapuan hiippakunnassa” Lapin maakuntamuseon julkaisussa Pohjoista hautausmaakulttuuria (1991). Lampinen 1991, 18–21.
55Pohjoismainen hautausmaakulttuurikongressi 4.–6.9.1985. Helsinki. Kongressijulkaisu (1986).
Hiippakuntien hautausmaakulttuuritoimikuntien ohella voidaan 1980-lu- vun hautausmaakeskustelun tuloksena pitää hautamuistomerkkikilpailua, jonka vuonna 1989 järjestivät Helsingin seurakuntayhtymä, Kirkkohallitus, Suomen Kirkon Seurakuntatoiminnan Keskusliitto ja Taideteollisuuden Keskusliitto Or- namo. Kilpailuun toivottiin osanottajia eri kuvataiteen aloilta, kuten artesaane- ja, muotoilijoita, arkkitehtejä ja kuvanveistäjiä.56 Kymmenen vuotta myöhem- min vuonna 1999 Kiviteollisuusliitto järjesti hautamuistomerkkikilpailun, joka oli kohdennettu kuvataidealojen oppilaitosten opiskelijoille.57 Molemmissa kilpailuissa etsittiin uusia hautamuistomerkkimalleja lähinnä kiviteollisuuden käyttöön. Molemmissa kilpailuissa menestyivät soveltavan taiteen edustajat.
Kuvanveistäjien osallistuminen kilpailuihin vaikuttaa jääneen vähäiseksi, syitä poisjääntiin ei ole kartoitettu. Saattaa kuitenkin olla, että kuvanveistäjillä ei ole kiinnostusta eikä ehkä valmiuksiakaan liikkua soveltavan taiteen kentällä, jos- sa malleja haetaan esimerkiksi lyhyiden sarjojen valmistamiseen tai laajempaan teolliseen tuotantoon.58
Kirjallisuutta ja tutkimuksia hautausmaista ja hautamuistomerkeistä
Suomessa on julkaistu muutamia hautausmaita ja hautamuistomerkkejä käsit- televiä yleisteoksia.
Tällaisia ovat Maila Talvion Jumalan puistot. Leposijoja ja hautaus- maita (1927), Pentti Lempiäisen ja Brita Nickelsin toimittama kirja Viimeiset leposijamme. Hautausmaat ja hautamuistomerkit (1990) ja Bey Hengin Hautausmaat arkipäivän asioina (1994). Talvion esittelemien hautamuistomerkkien joukossa on kuvanveistäjien suunnittelemia merk- kihenkilöiden muistomerkkejä, mutta Talvio ei mainitse kuvanveistäjiä nimeltä.59 Lempiäisen ja Nickelsin kirjassa kirjoittavat Häiväoja ja Nickels erilaisista muistomerkkivaihtoehdoista ja myös veistoksen hankkimisesta haudalle.60 Heng toteaa kirjassaan, että taideteoksen tuominen haudalle tulisi aina olla sallittua.61
Turun arkkihiippakunnan 1989 vuosikirjan XXXVIII Elämän merkit (1988) sisältönä ovat hautausmaat ja hautausperinne. Vuosikirjan artik- kelissa ”Kalmisto – hautausmaa – kirkkotarha. Kulttuurihistoriaa Suo- men hautausmailla” Ilmar Talve kirjoittaa hautamuistomerkeistä ja nii-
56”Hautamuistomerkkien kilpa tuotti kirjavat tulokset.” HS 5.7. 1989.
57Irja Hyvärinen kirjoitti kilpailusta lehtiartikkelissa ”Hautapaaden voi rakentaa kiven palasista tai löytökivistä.” Hyvärinen 1999, HS 14.4.
58Keskustelu Häiväojan kanssa 20.5.2000.
59Esim. Zacharias Topeliuksen ja Aurora Karamzinin hautamuistomerkkien tekijöitä Walter Ru- nebergia ja Ville Vallgrenia ei mainita. Talvio 1927, 13, 35.
60Häiväoja & Nickels 1990, 44.
61 Heng 1994, 84.
den luokittelusta.62 Artikkelissa ”Ristintekijät” Aino-Maija Savela kertoo valurautaisista muistomerkeistä.63 Suomen Hautaustoimistojen Liiton 50-vuotisjuhlakirjassaHautauskulttuuri Suomessa (1992) Leena Aaltonen kirjoittaa hautamuistomerkeistä katsauksessa ”Hautauskulttuurin histo- ria Suomessa”. Kirjoitukseen liittyy kuvia käsityönopettaja Oma Martti Paavolaisen piirtäen tallentamista hautamuistomerkeistä Suomen hau- tausmailta.64 Reijo Pitkärannan toimittama teos Suomen kirkkojen latina – EFIL – Ecclesiarum Finlandiae Inscriptiones Latinae. Piirtokirjoitukset kirkoissa, kellotapuleissa ja hautausmailla (2004) sisältää latinankielisiä hautatekstejä noin 80 hautausmaalta.65 Tekstejä koskevat tiedot on esitet- ty monipuolisesti sisällöstä ulkoasuun asti, hautamuistomerkkien kuvaus rajoittuu koko- ja materiaalitietoihin.66
Suomessa on julkaistu teoksia yksittäisistä hautausmaista.
Näistä vanhimpia ovat E. Nervanderin Helsingin ja Turun hautausmaiden oppaatI de dödas stad. En vägledning för vandraren på Helsingfors lutherska begravningsplatser(1883) ja På Skansen. Till hågkomst af bortgångna och till vägledning bland deras grafvar på begrafningsplatserna i Åbo (1888). Ner- vanderin pyrkimyksenä näyttää olleen mainita ainakin kuvien yhteydessä muistomerkin tekijän nimi, mikäli se on ollut tiedossa.67 Uudempi oppaan muotoon laadittu kirja on Voitto Viron Vanha hautausmaa. Helsingin Hietaniemen hautausmaan opas (1977).68 Viro pahoittelee kirjan taiteilija- luettelon yhteydessä, että taiteilijoiden tekemistä muistomerkeistä puut- tuu usein signeeraus. Muistomerkkien tekijöiden selville saaminen muul- la tavoin on hänen mukaansa suuritöinen tehtävä, johon hänellä oppaan teon yhteydessä ei ollut mahdollisuutta.69
62Talve 1988, 63–71.
63Savela 1988, 95–101.
64Aaltonen 1992, 29–33.
65Kartoituksen aikana tutkijat kävivät noin 850 hautausmaalla. Pitkäranta 2004, IX.
Näkemykseni mukaan löydettyjen latinankielisten tekstien määrä vaikuttaa vähäiseltä ja saat- taa olla, että tekstejä on jäänyt huomaamatta. Esim. tämän tutkimuksen piirissä olevat kaksi latinankielistä hautatekstiä eivät sisälly EFIL:n aineistoon. LIITE 8.1. Kuvanveistäjien hauta- muistomerkkien luettelo, 8.1.1. Niemistö (H-31), 8.1.4. Mikkonen (P-8).
Myös Suomen Sukututkimusseura on julkaissut tietoja hautamuistomerkkien teksteistä. Eräänä syynä testien keräämiseen esitetään hautamuistomerkkien lyhytnäköistä hävittämistä. Tiedot hau- takirjoituksista ja valokuvat hautamuistomerkeistä on julkaistu osoitteessa http://www.genealo- gia.fi /haudat/.
Hautamuistomerkkien vertauskuvista on kirjoittanut Olli Seppälä kirjassa Surun ja toivon kuvat.
Hautamuistomerkkien sanoma (2005).
66Pitkäranta 2004, X.
67Nervander 1883, 90–92; Nervander 1888, 80, 88–89.
682. uudistettu p. 1993.
69Viro 1993, 246.
Helsingin Vanhasta hautausmaasta on myös kirjoittanut Marja Pehko- nen artikkelissa ”Epitafi um unohdetuille vainajille”, joka sisältyy Helsin- gin kaupunginmuseon vuosikirjaan Narinkka(1988). Artikkeli perustuu kaupunginmuseon laatimaan Vanhan hautausmaan hautojen perus- kartoitukseen, joka aloitettiin Helsingin seurakuntayhtymän ryhdyttyä selvittämään hautojen omistussuhteita jatko- ja uudelleenkäyttöä var- ten. Pehkonen kertoo, että Vanhan hautausmaan 200 haudasta, joiden hallintaoikeus oli päättynyt, kaupunginmuseo ehdotti suojeltavaksi 154 hautaa muistomerkkeineen.70 Juhani Seppovaaran kirja Elävä hiljaisuus Hietaniemen hautausmailla (2002) esittää kuvin ja sanoin kirjoittajan nä- kemyksiä ja kokemuksia hautausmaiden rikkaasta kulttuuriperinnöstä.
Kuvanveistäjien tekemistä hautamuistomerkeistä tekijä mainitsee vain jo edesmenneiden veistäjien töitä.71
Voitto Silfverhuthin kirja Kalevankangas. Elämän ja kuoleman kulttuuri Tampereen toisella hautausmaalla 1880–1990 (1993), Kirsi Schalin toi- mittama kirja Oulun hautausmaat (1996) sekä Riikka Kaistin ja Martti Puhakan kirja Unikankareen kummulta Skanssin malmille. Turun hauta- usmaan vaiheita (1999) ovat Suomen suurten kaupunkien Tampereen, Oulun ja Turun hautausmaiden yleisesityksiä, jotka kertovat hautaus- maiden historiasta, vainajista, siunauskappeleista, hautamuistomerkeis- tä sekä taideteoksista ja niiden tekijöistä. Kirjoista käy ilmi, että monet hautaveistokset ovat paikallisten veistäjien tekemiä. Näin esimerkiksi Evert Porila (1886–1941), Väinö Richard Rautalin (1891–1943) ja Unto Hietanen (s. 1928) ovat tehneet hautaveistoksia Tampereen Kalevan- kankaalle, Ensio Seppänen (s. 1924) Ouluun sekä Jussi Vikainen (1907–
1992) Turkuun. Myös Vikaisen poika taidegraafi kko Juhani Vikainen (s.
1936) on tehnyt paljon hautamuistomerkkejä Turun seudulle.72 Viimei- simpiä hautausmaista kertovia kirjoja ovat Benita Mattsson-Eklundin ja Sune Eklundin Alla tiders viloplatser – vandringar på åländska kyrkogår- dar(2003) sekä Tuula Hockmanin toimittama Levähdyspaikka. Vantaan seurakuntien hautausmaat keskiajalta nykypäivään (2004).
Hautausmaakirjallisuudessa vain muutama teos keskittyy kuvaamaan ja nimeä- mään kuvanveistäjien tekemiä hautamuistomerkkejä.
70Pehkonen 1988, 7–85.
71Seppovaara 2002, 5.
Hautausmaiden herättämistä ajatuksista ja tunnelmista kertoo myös Esa Keron & Juha Taskisen pieni kirja Hautausmaa(2001), jonka hautausmaakuvat ovat eri puolilta Suomea. Kirja ei sisällä faktatietoa hautausmaista tai muistomerkeistä.
72Silfverhuth 1993, 65–66, 140–143, 198–201; Schali 1996, 159–162; Kaisti & Puhakka 1999, 121–
184.
