kirjallisuutta
tötaidot. Tutkimuksen tavoitteena on selvit- tää, millaisista funktionaalisista perusele- menteistä lasten keskustelu muodostuu.
Teoreettiseksi kehykseksi tutkija ilmoittaa erityisesti pragmatiikan ja psykolingvistii- kan. Metodisia vaikutteita hän on saanut eri tutkimussuunnista, eikä hän lue tutkimus- taan esimerkiksi keskustelunanalyysin tai diskurssianalyysin piiriin. Keskeisenä ta- voitteena on ollut yleiskuvan luominen las- ten keskustelutaidoista ja lasten kesken käytyjen keskustelujen erityispiirteistä.
Tarkastelussa käytetään kvalitatiivisen ana- lyysin tukena lisäksi osaan aineistoa koh- distuvaa kvantitatiivista analyysia, joka ai- neiston pienuuden vuoksi on lähinnä suun- taa antava.
Merja Karjalainen luo tutkimuksensa kokonaisesityksen kolmen perusnäkökul- man varaan. Johdattavan jakson jälkeen aineistoa tarkastellaan keskusteluaktin, puheenvuoron ja teeman tasolta. Lisäksi tar- kastellaan lasten keskustelun erityispiirtei- tä, erityisesti leikkiin liittyvää tyypillistä kielenkäyttöä kuten fantasiaa ja kielileikit- telyä. Lopuksi tarkastellaan tuloksia kokoa- vasti. Väitöskirja sisältää runsaasti mielen- kiintoista yksityiskohtaista tietoa lasten keskusteluista, mutta teoreettisia pohdintoja työssä on melko vähän. Tutkija näyttää laa- jasti tutustuneen lapsenkieltä ja keskuste- luntutkimusta käsittelevään kirjallisuuteen, mutta ei juurikaan problematisoi eri tutki- joiden näkemyksiä eikä pohdi näitä analyy-
M
erja Karjalaisen muutaman vuoden takaista väitöskirjaa voi yhä edelleen pitää merkittävänä aluevaltauksena suoma- laisessa lapsenkielen tutkimuksessa. Se ni- mittäin käsittelee lasten keskenään käymiä keskusteluja, kun taas suurin osa suomalais- lasten kieltä koskevasta tutkimuksesta on lähinnä yhden lapsen kielen seuruuta eri nä- kökulmista tai laajempiin lapsenkielen ai- neistoihin perustuvia erilaisia kielenpiirteitä koskevia tutkimuksia. Sikäli kuin vuorovai- kutus on mukana tarkastelussa, kyse on aikuisen ja lapsen välisestä vuorovaiku- tuksesta. (Uusimmasta lapsenkielen tutki- muksesta ks. esim. Karjalainen (toim.) 1998, Kauppinen 1998, Lieko 1998, Laalo 1998, Brunni 1998.)Merja Karjalainen käsittelee väitöskir- jatutkimuksessaan oululaisten päiväkotilas- ten keskusteluja aineistonaan yhdeksän tun- tia videonauhoitteita päiväkodin eri tilan- teista. Tutkittavana on yhdeksän lasta, joista muodostuu kaksi keskusteluryhmää. Lap- sia seurataan vapaassa keskustelutilantees- sa, ruokailussa sekä erilaisissa leikki- ja askartelutilanteissa; myös lukutuokiot ovat mukana tarkastelussa. Aineiston käsittelys- sä on otettu huomioon kielellisten viestien lisäksi myös ei-kielellisiä tekijöitä. Tosin nauhoitteiden heikohko tekninen laatu on asettanut omat rajoituksensa ei-kielellisten tekijöiden tarkastelulle. Tutkimus on perus- luonteeltaan empiirinen, ja kiinnostuksen kohteena ovat erityisesti lasten kielenkäyt-
LAPSET KESKUSTELEVAT
Merja Karjalainen »Täällä on hirviö, leikisti.» Kolmi- ja nelivuotiaiden päiväkotilasten keskus- telujen tarkastelua aktien, puheenvuorojen, teemojen ja erityispiirteiden kannalta. Acta Univer- sitatis Ouluensis Humaniora B 24. Oulun yliopisto, Oulu 1996. 236 s. ISBN 951-42-4463-X.
sinsa yhteydessä. Laaja taustatietämys antaa kuitenkin pohjaa empiiriselle analyysille.
Kaikki kolme valittua perusnäkökul- maa ovat keskustelukäyttäytymisen kannal- ta merkitseviä. Silti työssä on paljon meto- disia ongelmia. Analyysinsa perustana Kar- jalainen on käyttänyt puheaktiteoriaa John Doren kehittelemässä muodossa tavoittee- naan jäsentää aineistosta vuorovaikutuksel- lisesti merkitseviä toimintoja eli akteja.
Teorian ongelmana voidaan pitää sitä, että luokitus liikkuu liiaksi yksittäistapausten ta- solla. Aktien tunnistamisen perusteet eivät ole selvät, ja varsinainen kielellinen analyy- si jää kovin vähäiseksi. Aktikategorioita on paljon, ja eri luokitukset ja alaluokitukset eivät jäsenny kriteereiltään selviksi koko- naisuuksiksi. Teoreettisesti perustelematta jää esimerkiksi se, miten toimintapyynnöt eritellään käskyiksi, luvanpyynnöiksi ja ehdotuksiksi. Myös kysymyksen käyttä- minen funktionaalisena kategoriana on omiaan hämmentämään kokonaisuutta.
Niin ikään jää kysymään, miksi juuri vaa- timukset, pilat, kiusoittelut, protestit ja va- roitukset ovat »faktoja luovia» eli Karjalai- sen termein suorituksia. Vuorovaikutusta jäsentävien kielellisten merkkien paljasta- minen on kaiken kaikkiaan erittäin hanka- laa. Muodon, merkityksen ja funktion suh- teet jäävät analyysissa epämääräisiksi.
Tämä ei suinkaan ole vain Karjalaisen on- gelma vaan koskee laajemminkin tutkimus- ta, joka pyrkii yksityisten kielenpiirteiden sijasta saamaan otetta laajemmista kielen kokonaisuuksista ja samanaikaisesti seuraa- maan myös kielen dialogisuutta. Mielestä- ni lingvistiltä on kuitenkin lupa odottaa aina myös eksaktia kielen analyysia, olkoonkin, että on erittäin tärkeätä avata tarkastelua myös vuorovaikutuksen suuntaan. Kielen ymmärtäminen ensisijaisesti toiminnaksi ei mielestäni sulje pois tarvetta monitasoisen lingvistisen muodon etsintään, vaikka ka- tegorioita ei voidakaan ennalta määrittää.
Karjalainen ei mielestäni ole täysin onnis- tunut pyrkimyksissään paljastaa funktio- naalisia struktuureja. Tehtävä on kuitenkin kovin vaativa, varsinkin kun kyseessä on hyvin kontekstisidonnainen aineisto, jonka tulkinnassa ja analysoinnissa myös puheti- lanteella on suuri merkitys. Varsin yleisel- le tasolle jäävät esimerkiksi maininnat ei- kielellisistä piirteistä. Myös puheaktiteorian monesti mainittu heikkous, puhujakeskei- syys, tekee itse vuorovaikutuksen tarkaste- lun hankalaksi.
Puheenvuorojen käsittelyssä saadaan tietoa muun muassa siitä, millä tavoin lap- set hallitsevat keskustelukäyttäytymisen vuorotteluperiaatteen, sekä siitä, miten ak- tiivisia tai dominoivia he ovat puheenvuo- rojen ottamisessa. Tässä verbaalisen kentän hallintaa käsittelevässä jaksossa analysoi- daan puheenvuorojen päällekkäisyyttä sekä puheenvuoroissa esiintyviä korjauksia ja korjauksiin liittyvää toistoa. Myös eri las- ten puheenvuorojen käyttö, jota tutkija pi- tää tärkeänä keskusteluaktiivisuuden osoit- tajana, saa oman lukunsa tässä jaksossa.
Vaikka aineiston puheenvuorot ovat lyhyi- tä ja vaihtelu nopeaa, eri lasten välillä on selviä eroja puheenvuorojen frekvenssissä ja puheenvuoron pituudessa.
Pitempiä keskustelujaksoja Karjalainen käsittelee kolmannen perusnäkökulmansa kautta. Teemat eli keskustelun puheenaiheet käsitellään hyvin yleisellä sisällöllisellä tasolla. Lasten keskustelujen teemat vaih- televat alinomaa, mutta esimerkkejä on kuitenkin myös pitkäkestoisista yhteisesti kehitellyistä teemoista. Jos pääteema on kiinnostava, voivat kaikki ryhmän lapset osallistua sen kehittelemiseen. Luvussa antoisinta on havainnollinen kuva lasten assosiatiivisesta teemojen kehittelystä. Tut- kija lähestyy lasten keskustelujen tematiik- kaa välineellisen teeman ja keskustelutee- man sekä pääteeman ja alateeman käsittein.
Myös tässä jaksossa kiinnitetään huomiota
lasten keskusteluaktiivisuuteen. Lisäksi tee- moja käsitellään teeman kohteen läsnäolon ja poissaolon suhteen. Välineelliset teemat viittaavat läsnäoleviin entiteetteihin, kun taas keskusteluteemat liittyvät usein abst- rakteihin aiheisiin tai poissaoleviin reaali- siin tai fiktiivisiin entiteetteihin.
Melko laajan käsittelyn saavat tutki- muksessa lasten keskustelujen erityispiir- teet. Tutkija on kiinnittänyt huomiota muun muassa fantasiaan, kielileikittelyyn, väitte- lyyn, oman puheen toistamiseen, erilaisiin ääntelyihin ja äänen korottamiseen, toimin- nan selostamiseen, epäselvyyksien runsau- teen sekä liioitteluun ja rehentelyyn. Kos- ka aikuiskielen vertailuaineistoa ei ole, tä- mäkin jakso on ymmärrettävä lähinnä tie- tyn aineiston kuvaukseksi. Varauksin on siis suhtauduttava esimerkiksi siihen tutkijan väitteeseen, että erityisesti lapset haluavat keskustelussaan rehennellä tai jatkuvasti väitellä asioista tai että erilainen toisto on tyypillistä juuri lasten keskustelulle. Toi- saalta intuitiivisestikin voi yhtyä siihen käsitykseen, että jotkin piirteet lasten kes- kustelussa ovat selvästi kohosteisia. Luku lasten keskustelujen erityispiirteistä tuo joka tapauksessa täydentävän lisän analyy- siin, kun jaksossa käsitellään laajasti myös leikin kieltä ja kielileikittelyä. Fantasiaa las- ten keskustelujen aineksena käsitellään monesta näkökulmasta. Kiinnostavinta kes- kustelun näkökulmasta on fantasia-ainek- sen yhdessä kehittely. Laajahkon käsittelyn saa myös kielileikittely. Karjalaisen mu- kaan keskusteluissa voidaan erottaa seuraa- vat kielellä leikittelyn muodot: leikki sana- hahmon muuntelulla, leikki sanoilla, leik- ki tavusekvensseillä, leikki prosodiikalla, liioittelun leikkisä käyttö, leikki toistolla ja leikki fantasialla. Käsittely osoittaa, että myös kielileikit toimivat lasten keskustelu- yhteistyön varassa. Tämä jakso on osoituk- sena siitäkin, että lapset kykenevät kiinnit- tämään huomionsa myös kieleen, toisin sa-
noen heillä on myös metakielen valmiuksia.
Erityispiirteiden jaksossa käsitellään kokoavasti myös kielenulkoisten viestien merkitystä aineistossa. Tutkijan mukaan eleet ja liikkeet toimivat kielellisen aktin tapaan. Aineistoanalyysiin perustuvana ole- tuksena on, että eleillä ja liikkeillä on las- ten keskusteluissa jopa merkitsevämpi osa kuin aikuisten kielessä. Nämä kielenulkoi- set kommunikatiiviset aktit toimivat kes- kustelussa kieliainesta korvaavina, täyden- tävinä ja tukevina elementteinä. Aineistos- sa on runsaasti esimerkkejä lasten suurielei- syydestä. Esimerkiksi käsien eleillä on voi- makkaasti viestivä tehtävä, kun lapset ku- vaavat jonkin kohteen ominaisuuksia.
Karjalaisen tutkimus on käsittelytaval- taan pääosin kvalitatiivinen. Aineistosta erotettu pienaineisto (2 t 22 min) on käsi- telty myös kvantitatiivisesti eri yhteyksis- sä. Näin saadaan jonkin verran viitteitä las- ten yksilöllisistä eroista keskustelijoina, heidän tavastaan ilmaista itseään ja vaiku- tuksestaan toisiin keskustelijoihin ja keskus- telun kulkuun. Analyysit kertovat eri lasten tilannekohtaisista puhujan rooleista ja pysy- vämmistä puhujatyypeistä. Aineisto on ko- vin pieni, mutta ongelmanasettelu erittäin kiintoisa. Esimerkiksi aktianalyysissa luo- daan kuvaa lapsista informaation välittäji- nä, käsittelijöinä ja keskustelun organisoi- jina. Joku lapsista ottaa mielellään kantaa toisten tekemisiin ja väitteisiin, mistä ker- tovat runsaat samanmielisyyden tai erimie- lisyyden osoitukset. Toinen voi olla keskus- telun pilailija ja kiusoittelija. Yksi vetäytyy ja toinen dominoi. Lasten yksilölliset kes- kustelutaidot näkyvät myös siinä, miten he kykenevät ottamaan puheenvuoroja ja pitä- mään niitä yllä. Vuorovaikutustaitojen kan- nalta merkitsevä on paitsi oman tilan varaa- minen myös toisten huomioon ottaminen.
Omalta osaltaan kuvaa täydentää se, miten lapset tuovat keskusteluun uusia teemoja ja niitä kehittelevät.
set suhteet. Mitä laajemmista kielen yksi- köistä on kysymys, sitä vaikeampia ne ovat teoreettisesti hallittaviksi. Muodon, merki- tyksen ja funktioiden mutkikkaat suhteet ovat vaikeasti tavoitettavia. Niin ikään kaik- ki nonverbaalinen, mikä vuorovaikutukses- sa on mukana, vielä omalta osaltaan lisää pulmia. Merja Karjalainen ei ole väitöskir- jassaan välttänyt näitä ongelmia. Vaikka Karjalaisen tutkimusta ei voi pitää teoreet- tisesti kovin merkittävänä, sillä on silti pal- jon annettavaa lingvistiselle tutkimukselle.
Ensinnäkin se laajentaa suomalaisen lap- senkielen tutkimuksen alaa ja empiirisessä kuvauksessaan tuo uutta tietoa lasten kie- lenkäytöstä. Omalta osaltaan se asettaa kyseenalaiseksi piagetlaisen käsityksen lap- sen egosentrisyydestä ja tukee käsitystä sii- tä, että lapsella on jo ennen kouluikää pal- jon vuorovaikutustaitoja ja metalingvistisiä kykyjä. Mielestäni tutkimus on kiinnosta- va myös pragmatiikan ja keskusteluntutki- muksen sekä diskurssianalyysin kannalta.
Kun lasten keskustelut ovat rakenteeltaan huomattavasti aikuisten keskusteluja yksin- kertaisempia, ne tarjoavat mainioita vihjeitä monikerroksisempia aineistoja ajatellen.
Esimerkiksi erilaiset keskustelijatyypit ja monet vuorovaikutuksellisuutta kantavat kielen piirteet sekä merkitysten neuvottelu näkyvät lasten keskusteluissa kenties sel- vemmin kuin aikuisten aineistossa. Näin lasten keskusteluja voisi käyttää vaikkapa virikkeenä semantiikan ja pragmatiikan sekä vuorovaikutustutkimuksen teoreetti- seen kehittelyyn.
TERTTU ORPANA Tampereen yliopisto, Humanistinen tiedekunta, PL 607, 33101 Tampere Sähköposti: otteor@uta.fi Merja Karjalaisen tutkimus on laaja
empiirinen kuvaus lasten keskusteluista. Se on vaatinut tekijältään paljon työtä ja kär- sivällisyyttä, sillä aito keskustelumateriaa- li, varsinkin kun on kyse lasten kielestä, on työstettäväksi hyvin vaativa. Tutkimuksen tulokseksi voidaan kirjata, että kolmi- ja nelivuotiaat lapset kykenevät jo varsin tai- tavasti luomaan keskustelussa sosiaalisia suhteita, ovat yhteistyökykyisiä ja kykene- vät oman toiminnan kanssa samanaikaisesti huolehtimaan keskustelun etenemisestä ja sidosteisuudesta. He kykenevät seuraamaan keskustelua myös hyvin monitasoisesti, mistä osoituksena ovat muun muassa run- saat kielileikit.
Tutkijan tavoitteena on ollut kokonais- kuvan luominen lasten keskusteluista, ja tutkimuksen painopiste on keskustelun yleiskulun kuvauksessa. Valitessaan näin laaja-alaisen lähestymistavan hän on joutu- nut tinkimään asioiden teoreettisesta kehit- telystä ja problematisoinnista, jota koko- naiskuvan luominen toisaalta edellyttäisi.
Karjalainen myös korostaa työnsä induk- tiivisuutta ja empiiristä luonnetta. Empiiri- syydellä ei kuitenkaan voida puolustaa työn teoreettisia heikkouksia. Tasapainottelu yksityiskohtaisen empiirisen analyysin ja teoreettisen kehittelyn välillä lienee tuttua monellekin väitöskirjan tekijälle. Usein vaikea kysymys on, miten luoda perusteltu teoreettisesti kiinnostava kokonaisuus, joka kantaa yli yksityisen aineistoanalyysin.
Teoreettinen ja metodinen pohdiskelu ei ole empiirisessäkään työssä mikään irrallinen koristus tai välttämätön paha, vaan sen avulla tutkija saa havaitsemansa ilmiöt nä- kyviksi, toisillekin ymmärrettäviksi. Mitä hallitummat metodiset ratkaisut, sitä sel- keämmät empiirisen analyysin tulokset.
Keskusteluntutkimuksen ja pragmatii- kan teoreettiset ongelmat johtuvat suurelta osin siitä, että tarkastelun kohteena ovat hyvin laajat kielen yksiköt ja näiden väli-
LÄHTEET
BRUNNI, SISKO 1998: Osaavatko poikamme sittenkin puhua? – Vesa Heikkinen, Harri Mantila & Markku Varis (toim.), Tuppisuinen mies. Kirjoitel- mia sukupuolesta, kielestä ja kulttuu- rista s. 57–71. Tietolipas 154. SKS, Helsinki.
HAKULINEN, AULI (toim.) 1996: Suomalaisen keskustelun keinoja II. Kieli 10. Hel- singin yliopiston suomen kielen lai- tos, Helsinki.
KARJALAINEN, MERJA (toim.) 1998: Kielen
ituja. Ajankohtaista lapsenkielen tut- kimuksesta. Suomen ja saamen kie- len ja logopedian laitoksen julkaisu- ja n:o 10. Oulun yliopisto, Oulu.
KAUPPINEN, ANNELI 1998: Puhekuviot, tilan- teen ja rakenteen liitto. Tutkimus kie- len omaksumisesta ja suomen kondi- tionaalista. SKST 713. SKS, Helsin- ki.
LAALO, KLAUS 1998: Välikatsaus lapsenkie- len varhaismorfologiaan. – Virittäjä 102 s. 361–385.
LIEKO, ANNELI 1998: Lapsen kielen uudis- sanat. – Virittäjä 102 s. 550–570.
yöhäiskantasuomen oletetun dentaa- lisen geminaatta-affrikaatan edus- tuksessa suomi poikkeaa jyrkästi muista itä- merensuomalaisista kielistä. Muissa kielis- sä affrikaatta on säilynyt tai edustuu ts- yhtymänä, mutta suomen murteissa vallit- see suuri kirjavuus. Affrikaatta on karjalais- piirteenä säilynyt joissakin Laatokan luo- teisrannan pitäjissä, suurimmassa osassa kaakkoismurteita on vallalla ts. Savolais- murteiden luonteenomainen edustustapa on ht, länsimurteiden tt. Eräillä alueilla sekä itä- että länsimurteiden puolella esiintyy ss, ja viimeksi Rauman seudulla on ollut käy- tössä ss. Kuvaa kirjavoittaa vielä se, että murteet ovat vaihtelevasti säilyttäneet af- frikaatan oletetun pituusvaihtelun. Laato- kan rannan affrikaatta on vaihtelussa, mut- ta kaakkoismurteiden ts on vaihteluton. Sa-
M
volainen ht on yleensä vaihtelussa (ht : t ~h), mutta varsinkin eräillä päämurteiden raja-alueilla vaihteluton. Lounaismurteissa vallitsee vaihtelu, hämäläis- ja pohjalais- murteissa vaihteluttomuus, ja ss:n alueissa on sekä vaihtelullisia että vaihteluttomia.
Kirjakielen kannaksi on vakiintunut vaih- teluton ts.
Tämä variaatio on ymmärrettävästi jo varhain kiinnittänyt kielen tarkkailijoiden huomiota. Juslenius on sanakirjansa esipu- heesta päätellen tuntenut ainakin kaksi edustustapaa. Porthanin muistiinpanoissa niitä esiintyy jo neljä, ja eräät Porthanin aikalaiset esittelevät tarkemminkin eri maa- kunnille luonteenomaisia edustustapoja.
1800-luvulta on Reinhold von Beckerin, Gustaf Renvallin ja Antero Vareliuksen jo varsin täsmälliset ja nykytietämystä vastaa-
SUOMEN TS — TEORIOIDEN KOETINKIVI
Ulla Palomäki Dentaalisen affrikaatan perilliset suomen murteissa. Kielikontakteihin perus- tuva selitysmalli. Turun yliopiston suomalaisen ja yleisen kielitieteen laitoksen julkaisuja 59. Turku 1998. 392 s. ISBN 951-29-1249-X.
