228
Sukupuolitettua aikuisoppimista
Joanna Ostrouch-Kaminska ja Cristina C. Vieira (toim.) (2015). Private World(s): Gender and Informal Learning of Adults. Sense Publishers, Rotterdam. 194 s. ISBN: 978-946-209-971-5
EUROPEAN SOCIETY FOR RESE
ARCH on the Education of Adults (ESREA) pyrkii sukupuolen ja ai- kuisoppimisen tutkimuksen ver- kostonsa tuoreen tuotoksen kautta herättelemään keskustelua suku- puolesta, informaalin oppimisen teorioista ja elinikäisestä oppimi-
sesta nonformaaleissa konteksteis- sa. Teos markkinoi myös huomioi- vansa miesnäkökulman.
Kolmentoista erillisen artikkelin 22 kirjoittajan joukosta löytyy uran- sa eri vaiheissa olevia itä-, keski- ja eteläeurooppalaisia tutkijoita jat- ko-opiskelijoista emeritaan saakka.
Euroviisutyyliin mukana on austra- lialaisvahvistus, mutta Pohjoismaat loistavat poissaolollaan.
AIKUISTEN OPPIMISEN YKSITYISYYS
Johdantoluvussa sukupuoli määrit- tyy sosiaaliseksi konstruktioksi, joka
AIKUISKASVATUS 3/2016
229
KIRJA-ARVIOT
riippuu ajasta, paikasta ja kulttuu- rista, ja jota perhe, koulutus, media sekä elämänkokemukset jatkuvasti muokkaavat. Sukupuolentutkimuk- sen merkitystä perustellaan sen tar- joamilla mahdollisuuksilla ”haastaa kriittisesti yksilönvapaudelle turmiollisia sukupuolisia stereotypioita”. Teorioista esille nostetaan erityisesti Schugu- renskyn ajatukset, joissa informaali oppiminen liitetään hiljaiseen tie- toon. Sitä tarkastellaan itseohjautu- vuuden, satunnaisuuden ja sosialisaa- tion tasoilla tarkoituksenmukaisuu- den ja oppimiskokemuksen aikaisen tietoisuuden näkökulmista. Aikuisille tärkeimmän oppimisen todetaan ta- pahtuvan arkielämän moninaisten hetkien keskellä, vaihtelevissa kon- teksteissa ja vuorovaikutustilanteissa.
Teos on ryhmitelty kolmen pää- teeman alle. Niistä ensimmäinen pohtii aikuisten informaalin oppi- misen sukupuoleen sidottuja epä- oikeudenmukaisuuksia yksityisillä elämänpiireillä (private spheres).
Pelkän ”naistutkimuksen” kaa- vasta sanoudutaan irti välittömäs- ti. Lukija kutsutaan pohtimaan 1990-luvun heteronormatiivisen hypermaskuliinisuusdiskurssin vai- kutuksia miesten opiskeluhaluk- kuuteen sodanjälkeisessä Serbiassa, miettimään tuloerojen vaikutuksia parisuhteissa sekä tutustumaan rin- tasyöpään sairastuneiden miesten kohtaamiin haasteisiin sairautensa tunnistamisessa ja hoidossa. Osion päättää artikkeli vanhojen maalais- naisten oppimisstrategioista.
Etenkin Astrid Seltrechtin ar- tikkeli rintasyöpään sairastuneista miehistä antaa ajateltavaa. Eettinen linja pitää eikä informanttien koke- muksista revitä lööppejä. Osiota ja
koko teosta kokoava aikuisten op- pimisen yksityisyyden teema alkaa hahmottua.
VÄHEMMISTÖT JA AKTIVISMI
Kirjan keskimmäinen osa paneutuu vähemmistöihin ja aktivismiin. Ar- tikkeli ranskalaisen Le Barbe -liik- keen feministinaisista pohtii kansa- laisaktivismia oppimisen muotona.
Sen vahvuutena on toisen kirjoitta- jan oma osallistujakokemus tutki- tussa liikkeessä. Mezirown teoria- pohjasta ammentaen feminististen järjestöjen toimintaperiaatteet rin- nastetaan transformatiivisen oppi- misen edellytyksiin. Tuloksia on jä- sennelty voimautumiskäsitteen ne- lijaottelun (Oxaal & Baden 1997) mukaisesti. Aineistossa korostuvat erityisesti sisäinen voima ja voima tehdä, kun vanhempien miesten sekä poliisien ylivaltaa tohditaan vastustaa yhdessä.
Letitia Trifanescun ajankohtai- nen artikkeli tarkastelee paperitto- mien naisten kertomuksia lähdös- tä, matkasta ja saapumisesta. Trifa- nesculle maasta- ja maahanmuutto ovat osa yksilön proaktiivista, trans- formatiivista ja sosiokulttuurista op- pimisprosessia, jossa jo lähtöpäätös on voimauttava teko. Naiset ovat tietoisesti paenneet entistä etsiäk- seen itselleen ja itsestään jotain uutta. Pakkoavioliiton tilalle löy- detty turvallisuus ja toimintavapaus mahdollistavat itsen uudelleenmää- rittelyä. Tutkijan korostamat eman- sipaation, itsenäisyyden ja itsensä toteuttamisen näkökulmat tuntuvat silti hieman päälle liimatuilta.
Teoksen helmeksi paljastuu Barry Goldingin ja Lucia Callaghe-
rin kirjoittama luku informaalis- ta oppimisesta ”miesten vajoissa”
(men’s sheds). Sujuva ja mielenkiin- toinen artikkeli vertailee ja analysoi etenkin vanhemmille miehille suun- nattua äijätoimintaa Australiassa ja Irlannissa sekä tarkastelee naisten roolia toiminnan kulisseissa. Artik- kelia voi suositella kaikille miesten aikuiskoulutukseen osallistumatto- muutta pohtiville.
INFORMAALI OPPIMINEN JA SUKUPUOLI
Kirjan kolmas osa esittelee infor- maalin oppimisen erilaisia (non) formaaleja konteksteja portugalilais- lähiöstä sosiaalityön oppitunneille ja miesvaltaisilta aloilta yksityisyri- tyksiin.
”Sukupolvienvälisiä ohjelmia”
tarkastelevassa artikkelissa ote ai- heesta lipsuu ja kielelliset puutteet vaikeuttavat annin ymmärtämistä.
Pääkirjoittajana toiminut jatko-opis- kelija olisi ansainnut lisä ohjausta.
Malgorzata Ciczkowska-Gied- ziunin pedagogisesti kiinnostava artikkeli sosiaalityöntekijäopiskeli- joiden informaalin oppimisen hyö- dyntämisestä osana yliopisto-opin- toja voi otsikoinnin takia livahtaa ohi alan kouluttajilta. Omien sukupuoli- suuteen liittyvien stereotypioiden ja henkilökohtaisten sukupuoliteori- oiden työstäminen osana opintoja vaikuttaa mielekkäältä, mutta voitai- siinko alkoholistin tai väkivaltaisen miehen vaimon auttamisen lisäksi pohtia myös ennakkokäsityksiä ra- vistelevampia vaihtoehtoja kuten al- koholistinaisen puolison auttamista?
Matemaattisluonnontieteellisen alan menestyjänaisten koulutus- ja
230
urapolkuja luotaava artikkeli vah- vistaa käsitystä vanhempien roolista jälkikasvun uravalinnoissa ja kiin- nostanee etenkin ohjausalan am- mattilaisia.
Informaalia oppimista työpaikal- la käsittelevä luku on pettymys. Mitä esimerkiksi tarkoitetaan ”tyypillisel- lä bulgarialaisella” tai ”ulkomaisel- la” johtamistyylillä ja miksi moinen erottelu oli edes tarpeen tehdä? Läh- teitä puuttuu ja kuvioita on liikaa. Ai- neiston analyysi jää määrien, keskiar- vojen ja keskijakaumien varaan. Kir- joittajat itsekin myöntävät analyysin heikkouden ja vihjaavat asian johtu- van työkalun puutteesta. Lukija tulee näin muistutetuksi siitä, että Euroo- passakin tutkijat työskentelevät yhä epätasa-arvoisissa olosuhteissa.
TILAA JATKOTUTKIMUKSELLE
Päätösluvussa toimittajat vetävät lankoja yhteen ja suuntaavat kat- setta tulevaan. Sukupuoli auttaa ja vaikeuttaa oman paikan löytämistä yhteiskunnassa, joten stereotyyp- pisten sukupuoliroolien rajoja ylit-
tävillä on enemmän kehittymis- mahdollisuuksia.
Aikuiskasvatustieteessä tulisi tarkastella sukupuolta naisten ja miesten elämänlaadun parantami- seksi kulttuurista, statuksesta, sek- suaalisesta suuntautumisesta tai us- konnosta riippumatta. Tutkimusta olisi tehtävä osallistujien kanssa, ei
”heistä”. Perinteisten positivististen lähestymistapojen ulkopuolelle jää monia naisten ja miesten kategorioi- ta, joten jatkotutkimukselle on tilaa.
Paikoitellen teos on todella an- toisaa luettavaa, ajoittain asiasta on vaikea saada kiinni häiriötekijöiden vuoksi. Sisällöllisesti teos tarjoaa oi- valtavia näkökulmia ja monipuolis- taa kuvaa sukupuolen tutkimuksen ulottuvuuksista aikuisoppijoiden maailmoissa. Sukupuolisuuden merkitystä havainnoidaan erityises- ti tilanteissa, joissa perinteiset suku- puolirajat ”yllättäen” ylittyvät sekä kulloisenkin kontekstin ”tavallisen”
tavallisuudessa.
Teos olisi kaivannut vahvem- paa editointia ja perusteellisem- paa loppusilmäystä. Markkinoitu
miesnäkökulmakin jää kolmen ar- tikkelin ja mieskirjoittajan panos- tuksella ohueksi.
Riviensä välissä teos on kuva tie- teellisen kirjoittamisen nykyarjesta, jossa kukin tekee osansa tahollaan eikä yhtenäistä kieliasua aina löydetä edes saman artikkelin sisällä. Äidin- kielenään englantia puhumattomilla ei välttämättä ole käytössään kielen- huoltopalveluja eikä toimittajien aika riitä lähdeluettelojen tarkastamiseen tai kuvioiden sävyerotteluista huo- lehtimiseen. Artikkeleja kirjoitetaan osa-aineistoilla tai tilastopohjalta, koska ajateltua empiriaa ei ehditty- kään tehdä.
Osittain ontuvasta toteutuksesta huolimatta asetettu päätavoite saa- vutetaan ja kuva sukupuolentutki- muksesta aikuisoppimisen kentillä avartuu. Samalla teos tarjoaa monen- laisia rajoja ylittäviä ja elämänmakui- sia kohtaamisia.
Katinka Käyhkö
KM, projektikoordinaattori Finnish University Partnership for International Development (UniPID) Jyväskylän yliopisto
