Sarja 3 19 1989
sastoLuonnonsuojehdain nojalla
rauhoitetut luonnonsuojelu
alueet ja luonnonmuistomerkit
LUONNONVARÄINHOITOTOIMISTON JULKAISUJA
1
LUONNONSUOJELULAIN NOJALLA RAUHOITETUT LUONNONSUOJELUALUEET JA
LUONNONMUISTOMERKIT
Oj’
MAA- JA METSÄTALOUSMINISTERtO HELSINKI 1978
Valtion painatuskeskus Pasilan VALTH1O
Helsinki 1989
3
ESIPUH.E
Valtion luonnonsuojelutoimiston (Metsäntutkimuslaitos) v. 1969 julkaisema luettelo luonnonsuojelualueieta ja luonnonmuistomerkeistä on vanhentunut. Kun luonnonsuojelu—
toimi on v. 1973 siirtynyt maa— ja metsätalousministeriöön, tämä maa— ja metsätalousministeriön julkaisu tulee siis korvaamaan aiemman. Luettelo sisältää 1.1.1978 mennessä annetut voimassaolevat luonnonsuojelulain mukaiset päätök set, luonnonpuistoja 15 kpl, kanaallispuistoja 9 kpl, muita luonnonsuojelualueita 370 kpl, luonnonmuistomerkkejä
1500 kpl.
Julkaisua on kehitetty edellisestä. Luetteloon sisältyy nyt yleinen osa, jossa annetaan tietoja luonnonsuojelualueista käsitteenä, niiden perustamisesta, tutkimuksesta ja hoidosta.
Myös eri luonnonsuojelualueiden kuvauksia on laajennettu.
Uusi kirjallisuusluettelo palvelee niitä, jotka haluavat perehtyä tarkemmin eri alueisiin tai suorittaa niillä tutki—
muksia. Tutkimusten pitkä luettelo osoittaa, että luonnon—
suojelualueita käytetään laajassa mitassa maamme luonnon tuntemuksen edistämiseen. Iuonnonvarainhoitotoimiston arkis ton ylläpitämiseksi pyydetään tutkijoita toimittamaan toi—
mistolle eripainokaet suojelukohteita koskevista tutkimuk sista ja kirjoituksista.
Lääneittäiseesä ja kunnittaisessa luettelossa kunkin kunnan osalta on ensin esitetty luonnonsuojelualueet, joita seuraa vat luonnomnuistomerkit. Laajahko hakemisto palvelee eri tyyppiaten suojelukohteiden etsinnässä.
Luettelon laadinnassa ovat toimittajien apuna olleet yli oppilaat Katri Laurila ja Ismo Karhu.
Helsingissä syyskuun 30 päivänä 1978 Toimittajat
Äntti Haapanen Pertti Rassi
1 127802227F
5
s iSÄYS
1. Luonnonsuojelualueen käsite
1 .1. Luonnonsuojelualueiden syntysanat Suomessa
1.2. Suojelualuejärjestelmä
1.3. Luonnonsuojelualueiden ja luonnonmuisto—
merkkien luonne
1.4. Luonnonsuojelualueelle ja luonnonmuistomer—
kille asetettavat vaatimukset
1.5. Luonnonsuojelukohteiden oikeudellinen asema 2. Rauhoitushakemus
2.1. Hakemuskaava 2.2. Erityissäännöksiä 2.3. Omistusoikeuden näyttö
2.3.1. Lainhuudatusasiakirjat 2.3.2. Tuomiokunnat
2.3.3. Puhevalta 2.5.4. Rasitteet 2.4. Tarvittavat kartat 3. Hoito ja tutkimus
3.1. Merkitseminen maastossa 3.2. Luonnonsuojelualueiden hoito 5.3. Luonnonsuojelualueiden tutkimus 4. Kansallis— ja luonnonpuistot
4.1. Kansallispuistot 4.2. Luonnonpuistot
5. Muut luonnonsuojelualueet ja luonnonmuistomer—
kit lääneittäin ja kunnittain 5.1. Uudenmaan lääni
5.2. Turun ja Porin lääni 5.3. Ahvenanmaan maakunta 5.4. Hämeen lääni
5.5. Kymen lääni 5.6. Mikkelin lääni
5.7. Pohjois—Karjalan lääni
5.8. Kuopion lääni 5.9. Keski-Suomen lääni 5.10. Vaasan lääni 5.11. Oulun lääni 5.12. Lapin lääni 6. Hakemisto
7. Luonnonsuojelualueita ja luonnonmuistomerkkejä koskeva kirjallisuus
7
1. LU0NN0NSU0JELUAIUEEN KÄSITE
1 .1. Luonnonsuojelualueiden syntysanat Suomessa
Tunnettu tutkimusmatkailija A.E. Nordenskiöld kirjoitti v. 1880 Pietari Brahen muistojulkaisussa mm: “Päivä päi vältä käy yhä ilmeisemmäksi se vaikutus, joka viime vuo sisadan suurilla keksinnöillä on ollut meitä ympäröivään luontoon. Maaseudun syrjäisimmäesäkin sopukassa risteilee ennen pitkää rautateitä ja sähkölennättimiä, salioja ja muita erilaisia tehtaita perustetaan salomaille. — — — järviä lasketaan, soita ja rämeitä kuivataan, metsää ha—
kataan, uusia metsämaita istutetaan ja entiseen tapaan hoidotta kasvanutta metsää ruvetaan kohta pitämään yhtä huonona metsätalouden merkkinä kuin luonnonniityt ovat luonnon niittyjenhoidon ja kaskenpoltto huonon maanvil jelyksen merkkejä. — — -
Jos nykyisin maksetaan miljoonia muinaisten mestareiden maalauksista tai marmoriveistoksista niin mitä ollaan—
kaan vuosisadan perästä halukkaat maksamaan isänmaan to dellisesta kuvasta, joka näyttää mimmoinen se oli mui—
noin kun peltomaa vielä oli vähäalainen, kun vielä oli olemassa viljelemättömiä rantoja ja metsiä, joihin kir ves ei ollut koskenut. Tämmöisiä tauluja on vielä useim missa osissa maata, mutta on ilmeistä, että ne päivä päivältä häviävät. — — — Jos näin tehdään, ei kulu mon takaan vuotta, ennenkuin nämä puistot ovat Euroopan kuu—
luisimmat ja jälkeläisemme tulevat kiitollisina muiste—
lemaan sitä päivää, jolloin puisto perustettiin.”
Nordenskiöldin kirjoitusta voidaan pitää lähtönä keskus telulle luonnonsuojelualueista Suomessa. Siinä luodut tavoitteet pätevät vielä tänäkin päivänä lähes 100 vuot—
ta kirjoituksen jälkeen. Viime vuosina luonnonsuojelu—
alueita onkin perustettu kaikkialla maailmassa.
Luonnonsuojelualueiden perustarkoitus on säilyttää uhan—
alaiset kasvi— ja eläinlajit ja niiden muodostamat e1i5—
yhdyskunnat sekä geologiset muodostumat. Alueita voidaan käyttää tutkimus— ja opetustarkoituksiin sekä eräissä tapauksissa retkeilyalueina. Suojelualueilla on monasti tärkeä maisemallinen merkitys (esitn. harjusuojelualue).
Erilaisia tarkoituksia varten perustetaan jäljempänä esitettyjä erityyppisiä suojelualueita.
1.2. Suojelualuejärjestelmä
Voimassa olevan luonnonsuojelulain (71/23) mukaan voi daan valtiolle kuuluva alue sen luonnon säilyttämiseksi koskemattomana erottaa yleiseksi suojelualueeksi. Luon—
nonkauniin tai muuten luontonsa puolesta huomattavan paikan säilyttämiseksi vastaisuutta varten sellaise naan taikka jonkin eläin— tai kasvilajin raulioittami—
seksi voidaan myös muodostaa erityinen suojelualue.
Käsite “yleinen suojelualue” tarkoittaa totaalista, kaikki luonnonpiirteet ja ainekset sisältävää suojelua.
Erityisessä suojelualueessa suojelu voidaan myös ra joittaa vain tiettyihin luonnonpiirteisiin tai ainek—
sun. Erityisissä perustamislaeissa (83/38, 634/56, 432/64 ja 204/71) yleiselle suojelualueelle on annettu rinnakkaisnimitys luonnonpuisto ja erityiselle suojelu—
alueelle nimitys kansallispuisto.
Luonnonpuistot ovat tutkimukseen varattuja alueita, jotka säilytetään mahdollisimman luonnontilaisina.
Yleisön liikkumista luonnonpuistoissa on rajoitettu siten, että kulku sallitaan niissä esim, vain talvella tai merkittyjä polkuja pitkin tai vain erityisellä lu valla.
Kansallispuistot ovat luonnoltaan sellaisenaan tai ko konaan luonnontilassa säilytettäviä alueita, mutta ne on tarkoitettu yleisiksi luonnon nähtävyyksiksi, jois sa yleisöllä on vapaa kulkuoikeus. Tulentekoa ja ma—
aarrne arhaiiri tutkittu luonnonsuojelualue on Tammisaaressa sijaitseva Tv rm;rnen e] «tiebee’i aseman alue Se kuu1.u rruutoirkan kst3;ma1den arvokkaimolin kohteisiin (rauli. n:o 356).Xuvassa on alueen ulointa osaa.
Posa yksity!smaicen arvokkairnaista luonnonsuo-ielualueista sijaitsee saa ristossa. aajin nistL on Iustasaaren Va1assaaten alue (rauli. n:o 59).
Iuvan kyn on saarten riajakasta Ierenkurkun ulapalle.
joittumista voidaan rajoittaa tai ohjata tiettyihin paikkoihin.
Muut luonnonsuojelulakiin perustuvat suo] elualueet ovat joko asetuksella perustettuja valtion maiden alueita (esim. Laajoen suiston, Langinkosken ja Viikin erityi set suojelualueet) tai lääninhallituksen päätöksellä perustettuja yksityismaiden luonnonsuojelualueita. Vii—
memainittujen alueiden suojelun tarkoitus ja rauhoituk—
sen muoto saattavat olla varsin vaihtelevia: ne voivat olla luonnon— tai kansallispuistoihin verrattavia aluei ta tai niissä rauhoitus koskee vain tiettyjä luonnon elementtejä kuten kasvillisuutta, kasvila]eja, linnus—
toa tai muuta eläimistöä. Lääninhallituksen päätöksessä on tarkoin määrättävä, missä suhteessa alue on oleva rauhoitettu.
Lääninhallituksen päätöksellä voidaan luonnonsuojelu—
lain nojalla rauhoittaa myös luonnonmuistomerkkejä, joita ovat yksittäiset huomattavat puut, siirtolohka—
reet ja muut luonnonnuodostumat, joiden säilyttämisellä on merkitystä tieteen, erikoisuutensa tai maisemallis—
ten syiden kannalta.
Metsästyslain nojalla lääninhallitus voi saaristossa perustaa yksityismaalle maanomistajan hakemuksesta riistalinnuston suojelualueen, jolla rauhoitus rajoit taa pesimäaikaista liikkumista.
Metsähallitus on omalla päätöksellään muodostanut aarni—
alueita, luonnonhoitometsiä ja ojitukselta rauhoitet—
tuja soita. Aarnialueet ovat koskematonta luontoa edus tavia, luonnon— ja kansallispuistoihin rinnastettavia alueita, jotka edustavat alkuperäistä metsä— ja suoluon—
toa. Luonnonhoitometsät ovat sosiaalisesti, maisemalli sesti ja usein biologisesti merkittäviä alueita. Niihin voi sisältyä aarnialueen kaltaisia osia, puistometsän—
hoidon periaatteiden mukaisesti hoidettuja osia ja myös
17
o cuo
0 (0(00
0 t’-’ 0(0(0
CM —
(0 0‘.0
1—
0CM
0
‘.00
‘0
0 10
4::; CM
(0 ‘.0
40 (0
(0 CM 0 ‘4.(0 (0.- .
. (0
Lt4 (0 LfS L(’.
CM (0 ‘.0 (0CM0’.0(0
(0 (0 0 CM — (0 (0 4’- (0 4’- 4’- CM (0 ‘0 CM (0 CM 0CCM ‘.C (0 ‘CC- CM CMO CM (0 o ajo ‘0 ‘0(0 (0 ‘0 (0 ‘.4’ — 44’ (0 40 (0 CM (0 - 1-- 0 (0 14’ (0
(0 4’- ‘0 ‘0 — — (0 CM ‘0 • 0 (0 ‘0
—,-‘- CM..CM CMCM.CM
(0 ‘.4’ 00
4’- CC ‘0 0 CM CM ‘CC ‘0 - 14’ (0 0 (0 ‘0 (0 ‘.0 0 (0 CM
• —— CM, CM CM. CM
Q ‘.0 ‘.0 0 (0 ‘0 (0 — ‘.0 0 (0 (0 ‘.0 (0 ‘.0 4’
•4’;.•’0,-aj0 0(0(0040
‘0 44’ ‘0 (0 CC CM CM 44’ CM CM 44’ 0 ‘0 CM 4’- ‘4- (0 ‘- CM CM (0 ‘0 CM CM (0 (0 (0 (0
— — - (0(0
- (0
(0 44’ (0
‘.0 ‘0(000
‘0 (0 — (0 (0 (0 CM 0) •
CM
.
4-’ CC
(0 4.) .0
4— CC
(0 0
- ‘0
. CC
— 0
. ‘0
.- CC
0 r—1
(0 4’ 4’.
‘0 4))
E4‘0
1
, 00)0.
‘0 (0‘0
‘0(0
‘0 CM
:(0 0)
‘0 CC
r,4-)
(0 C0
(0 ‘0
(0 0 (0
(0 14
‘. a P,
‘0 1 (0 (0 4— (0 (0 ‘0 (0 ‘0 CM (0 4’- (0 -CC- 44’ ‘CC- (0 ‘.0 ‘- 0
(0 4’
(0 —4 CC 4’ 4— — 40 ‘0 04 — (0 ‘CC- (0 44’ 0) .— (0 - (0 (0 — CM
4-, CC - ‘.0 0 CM ‘.0 (0 (0 (0 CM (0 (0 4’- ‘.0 4-- ‘.0 0 — 4-- (0
(0 ,, -CC- ‘.0 — (0 CM CM CM -CC- - ‘.0 (0
4.-’ 0
E-4 4’ .- —
14) CC
4.4 0
41) 04’
(0(0
‘0 00-4 000CM0’CM0’0’0(0’(0(000CC0 4’-
P 0. ‘0 CM — CM (0 CM CM (0
‘0 CC.
‘0‘0 ‘0
‘0 0 0 00 0 0 ‘0(0
4)) ‘0
‘0 CC CC 4-- (0 (0 ‘CI- 0 0 CC
c ‘0 .0 (0 ‘.0 (0 ‘.4-
EI 4’ 4’- (0 (0 (0 (0
‘ 0.
. CC (00
P4 ‘0
‘0 CM
(0 ‘0
‘0 CC
04- 0 r-+ CMCM
4.-’ CC 4’.
tf) ‘0 -C(0
4—’
j4• 4-’ 00.-’0.- 0 0 04’-
Ii) 0
(0 4-’ CC ‘.0000(0(0 ‘0 (0 04’-
‘0 0) .0 (0 (0 ‘.0 0 ‘0 — 0 (0 (0
(4’ -4 4-- ‘.4-4 — .- CM .‘- ‘.0 CM
(0 — (0
0 “‘0
—: 0
4-)
00 ‘0
‘0 4’ 0. CM .0
-0
‘00
(0 4-4CC CC
14:: 0 CC 0) CC CC
4—’ 4’ ,-4 CC CC
-H CC CC CC CC
‘0 CC CC CC ‘0 CM0 0 0 ‘-‘CC
(0 4-’ 0 CC CC CC 44 4’’0 CC CC .00
‘0 4’ 40 4’ CC CC 0)400)’’ ‘-0 04’
(0 CC CC 44’ 40(00) 14 ‘0(00.0 .0 0.0
4-, ‘0 40-1 14-’ 4(0010 CC 01 14’ 0 0 1
4- (0 4’ CCC 140 14’0 0)0)41)0. (0 CC CC
(0 0) CC C’0 4’ CC 40(00)4 CC,4o-4 1 1 1
0 4- ‘0 Ci -.4 CC M CC (0 (1) CC 41) 0 0 ‘0 CC .0 -.4 4’ 0 ‘0 ‘0
(0 CC WCCCCC-H. 1 1 ‘0 I’-’’-,H CC.ICC C-r’0(0
.& (0 CC (‘,-44’-P 14)140)0)’ 01:40.0,0 CC 0140 CC’00’0(0
4’ (0 -.4 .0 0)0 CC 4’-,-1+’+’+’-P 00014-’ CC CC CC 00 CC
‘0 (0 44
4’ 0 .4
0 (0 ‘0
4.4 -0 (4’ (0. CM (0 4)0 ‘0(0(00.-CM 44’ 004’- 0)
‘0
‘.0‘0 CM (0
CM‘CC-
0
(0 (0
CM4’-
(0 (00)
-CC-‘0
‘4)
‘4-
‘.00) 0 0)‘0
(0CM CM
0 04-0
‘0
‘0
14)0•) (0
44)
‘.010 04
‘044) CM 0)
‘0 0(0 (0 (0(0
14’
:0)CC 0CC 4.’CC -Ci14-’
-4-’0) CC4’
‘0CC
‘04’
04 04’
CC 4-’CC --1CC
‘0‘0 CC14 --414
‘00
4-’CC 14CC
‘00 CCCC CC0 (0--4 ,00 CC0 CC -4-’4’
--4‘0
‘0CC .0CC 4-’04-’
,4.24-’00 0)01CC4-’
CCCC4’
‘00)4014
‘04’, CCCC 0) 0H‘0 0—4CCCC CC,40:0 0+’CC CC 00)CC 40,4-’
14 4’
.000) 0)4-’
‘—CC CC
‘0014
‘04’ .,-4 0,0) 00)40 4-’ -4-’ -4 :40
CC CC 4,4’ 4’’0
CC 14 CC-1 4’ CC-,-I CC 14 (0.CC .4 (00) 0+’CC
‘0+’:40 0:40(0
‘0 CC CC CC.+’ 0 0)0 CC 0) 0+’ CC 14) 0:40 .ICC CC CC 0
‘00 ‘0 CC 00 CC
‘0 CC CC’0 0100404’
•CM4-’ 4-’ --4 0 ‘0 ‘0 CCH’0 4’
CCC CC+’
04)2,0 0
o CC CC
00)404.) 04’ ‘04’
Z0)CC0)
(rauli. n:o 90) on monivuoiisen arvo kas alue, laakson pohja on lehtokor—
pea, joka on monien kasviharvinai—
suuksien kasvupaikka.
Kaavin serpentjinikalljot ovat monien kasviharvinaisuuksien kasvupaikkana.
Osa näistj on rauhoitettu fn:ot 1504 ja 1520).
r• harvoja rai eitettj kski .‘r:L. n:o OC). ua on uode1ta
enn. nkson p]Raniesil1an ntanhitH.
Koriiahden Vaarun’uorel1a on maarre kasvistoi1iE3eti arvokaimDia kail 0—
- neit tt ar.o irk t
auoitettu, r:o 95.
13
normaaliin metsätalouteen varattuja osia. Myös eräät muut keskusvirastot ja niihin verrattavat valtion kes—
kusliallinnon elimet ovat omilla päätöksillään rauhoit—
taneet luonnonmuodostumia ja —alueita (taulukko 1).
1 .3. Luonnonsuojelualueiden ja luonnonmuistomerkkien luonne
Suomen luonnonsuojelualueiden rungon muodostavat luon non— ja kansallispuistot. Niiden suunnittelussa on py ritty saamaan maan eri osien kasvillisuus— ja maisema—
tyypit sisällytetyiksi ko. puistoihin. Erityistä huo miota on kiinnitetty metsäkasvillisuuteen. Suunnitel maa tehtäessä 1940—1950—luvuilla soiden käyttö oli vie lä jokseenkin vähäistä. Tästä niiden uhanalaisuuden aliarvioimista seurasi niiden vähäinen edustavuus luon non— ja kansallispuistojen verkossa. Vesistöjä sisältyy puistoihin niin ikään niukasti. Taulukoissa 2 ja 3 on esitetty luonnon— ja kansallispuistojen maaluokat.
Luonnon— ja kansallispuistojen pääosa on maan itä— ja pohjoisosissa (kuva 1
).
Sen’ sijaan luonnonsuojelulain nojalla raulioitetut muut luonnonsuojelualueet pääosinyksityismailla ovat maan eteläpuoliskossa (vrt, taulukko 1).
Taulukossa 4 on esitetty näiden lukumäärä, luonne ja koko. Yksityismailla olevien lionnonsuojelualueiden ko ko ylittää maan eteläpuoliskossa ?vien luonnon— ja kansallispuistojen määrän ja pinta—alan. Myös luonteel taan ne täydentävät luonnon— ja kansallispuistoverkkoa.
Kun luonnon— ja kansallispuistt ovat pääosin karuilla mailla, yksityismaiden luonnonsojelua1ueilla on huo mattava määrä lehtotyyppejä jarityisesti jalojen leh—
tipuiden suojelualueita. Kuitenkin kaikkein edustavim—
mat luonnonsuojelualueet ovat yksityismailla saaristoisa.
Kuva 1.
KANSALLISPUISTOT LUONNONPUISTOTJA
1976
D
kansallispuistoQ
luonnonpuistomets6hallituksen hallinnassa metsntutkimuslaitoksen hallinnassa pinta-alat nel itSkilometrein
METSÄKASVILLISUUSWÖNYKKEET:
1 Saaristo-Suomi 2 Etelä-Suomi 3 Pohjanmaa 4 Peräpohgola 5 Metsä-Lappi 6 Tunturi-Lappi
1
Pyhätunturi 30
Rokua 4.21
O
Pyh-HäkkiLinnansaari 8.01 Sinivuori
0.6 O
Vesi jako O1.2
Liesjärvi 11.5
Jussarb 0.4
Taulukko
2.
luonnon—
ja
kansallispuistojen maaluokat
jametsien
kasvupaikkojen
luonne
(Toivonen jaVuokko1972)
MAANKÄYTTÖLUOKAT METSÄT
MUUKAS— (ha) VIILISUUS
Kankaat1010 -10«1c6 maa1IW
100)
10.dclII4.a.,.4ALUEMetsäSuoMuuVesiYht.1+i.1.1
aIL1$14-’101er4,-1-P11.r4-P1014.-11c‘•4HHHts3IQ)GjQ)llH
1.Jussarö17—202360240017——————-20—2.Karkali91—441006—3273619——43.[.iesjäsi100407—147—46486-————4.
Vaskijiirvi
1475803t368042618385610———3—5.
Vesijako 8229—2113——54928————
6.Sjnjvuorj
61——64———
—64———
——.
7.Häädctkeidas 75485—-.-—56026626———5..;———8.
Linnansaari 756241214892288235—1401841908—-——129.
Petkeijirvi 29874—2346271225730————10.
Pyhä-Iliikki 4465351161000—542471442—————11.
Salarnanperä 405723—14012681751IlO228——————12.
Ulvinsalo
14961007—182516——172258106713.Rokua4027—1042137024814.
Paljakka
444216-—3663——42$15——-———ISa.
Runkaus:
Ahma.aapa 9353499—1084471—2183084156.
Runkaus:
Ilattuseikti 4241170-—31620——1462726——16.
Pisavaara 34021026545174990215239554$56416122—
545—
17.
Oulanka 76672331904001070(1109112!40252292120——8218.
Pyhätunttiri
183553370813080129890796146-—65652—19.Maltio106173431595-—1468036130042991366———3607450146—20.Sompio86235795237!—16790222256620021828——2005235120!—
21a.PalIastunturit 121385152348093221850—1496449140707111710348—216.
f)s,nastuntuiit 1160072009000350281503000----100016009000——22.
1.ennnenpoki 614477665037426393635533561055470—25121465037—23.Maila1400100141)01003000
•———
14001400—24.Kevo227254375720035031600-—225————225007200——
II,
Taulukko
3.
Luonnon—
ja
kansallispuistojen soidenluonne Toivosen
jaVuokon
mukaan.
Suotyypit: K8K=kangaskorvet.VK=korvet,myösmuu-KgRkangasrämeet.KR=korpieet.18 rain-ja
metsknrtekorver.
I.hKIehtokoivet.=isov.irpuiseträniret.Sit sararämect,
myöspal. KhKruoho-jahein2korsct,myös
tenulej)pä-
losararämect(PsR)jatu1,asviflarämeet(TR)RR korvet.SK=
arakorvet
fnevakorvet,NK).
rahkarämeet.
SN•saranevat,niyis
iuaadunra-
ja RiN=riilipinevat.LkN=lyhyrkortiset
(kalvakkanevat).
RNralikanevat. hinkuuluvatvarsinaisetletot(VI.), (R1L)jakoivulettokorss’t
(K0LK).
Lettor.iuieet luetturämeiliin. 1.Jussarö 2.Karkait 3.Liesjärv’ 4.Vaakijärvi 5.Vesijako 6.Sinivuori 7.Häädetkeidas 8.
Linnansaan
9.Petkeljärvi 10.Pyhä-Häkki 11.Salamanperä 12.Ulvinsalo 13.Rokua 14.Paijakka ISa.
Ahma.aapa
15b.
Hattuselkä
16.Pisavaara 17.Oulanka 18.
Pyhätunturi
19.Maitio 20.Sompio 21a.Pallastunturit 21b.
Ounastunturit
22.Lemmenjoki 23.Maila 24.Kevo
31 45 136 12— 19 —6 1784 4625 8109 4—138 4330 108
288 680 8125 51104 1381279 295
221 1020 1300
——3—— 51611399 1—7—— 177725168101 ——19——26 181715410418 38——7629850 —725295— ——25—25 33—251-—194 --283115— —35 405921723522 923289146 26—36804401 1741003289—392 —2075-- —
2000——
—15000----—————-- —225
—11550
—2995822 ——4538 —2——21 —693712 —127646 —105436 —25 —1092982125 37712—-— 128183— 272494 7l1846 —319-544 -———-—2704 332172--____________—-2400 —----—---7762--- 100---——- —3000
ALUE KorvetRämeetLetotjanevat
PUUTAKASVAVATSUOTAVO1MEI’SUOT
I
Muut-1 tumatiKgKVK
1
SKf
KRKgRj
IRIT+sIRRLetotRNLkN1
SN 33 2 62— 113 13— 178 284— 156—
206 43
41 961 —123 4———————
17
2 000 0
2 ‘0 04 0 04 04 4— 0
0
o ‘0 04 - 2 ‘0 0 - ‘0 2 4- 04
2 22 02040•00004 0
0 00 0 0 000000000
.3 04 04
0 00 0 “2000000 “2000 0
5 - 0
0 00 00000000
§
olo§
0
5 00 ‘2”2 2o o “2 °1”2 0 0
0 00 00000000’ 000 0 2
0 0 0 0”20 0 “202o 0 0
“2
0 00 000000000000
0 0 0 0
0 ‘0 . ‘00 .00
‘4 00 000000000000 0 0
0 0
20 2 “2”200 “2c”2o”2oo”2”20’• 0 040 —0 0 0“2 ‘00
‘0 0 4- — 04 — 04 ‘0
00
00 0000000 0000
2 04 0 — 0 4- 0 0
‘4 0 . . .0 Ol ‘0000 ‘0
0 0 0 t 0 • 0’ >0
0 00 000000000000 0 0 0 0
0 00 0 00 0440 04 04 22
0 ‘00 . ‘00 ‘00 0
0 04 4- 04 0 04 04 — 04
‘4 0- 0 4 5
0 0 0 “2 000000000 0 “2 +
, 0
— 4-0 04 04
O 0 00 Ofl —000000000- 0 e
0- 0
o 0
.4’ ‘0 000 0 . Xl
0 O 0
o o 0
0 00 00000000 000 0 6
0
“1 00000000 ooo 0 ‘0
000
2 2
3 > 00 0000 do 0 0000 0 +
0 2
‘0 04 00 N0%000000000 0
0 000 fl•134-0 04004 04 04 0
3 0 00“2 00000000 000 0 0
2 2 2
—04 0 t0 4-0004000004 0 0 ‘0‘0
drdrd°4od6°d° d .6 2
2 2 2® 24’ 2
2 2 2 34’ ‘4’2 2
4;
2 023 2
3 2.tZ2oZE32fl 22 3
Taulukossa 5 on esitetty 1.1.1978 mennessä rauhoitetut luonnonmuistomerkit.
1.4. luonnonsuojelualueelle ja luonnonmuistomerkille asetettavat vaatimukset
Luonnonsuojelulain mukaan voidaan luonnonkauniin tai muu ten luontonsa puolesta huomattavan paikan säilyttämiseksi vastaisuutta varten sellaisenaan taikka jonkin eläin— tai kasvilajin raulioittamiseksi muodostaa luonnonsuojelualue.
Alueella tulee lain mukaan olla huomionarvoinen yleinen merkitys; luonnonsuojelulakia ei siis voida käyttää vain yksityisten intressien hyväksi. Luonnonsuojelualueen täy tyy toisin sanoen olla tavalla tai toisella koko maan, maakunnan tai ainakin kyseisen seudun kannalta edustava:
luonnonkaunis tai luonnontieteellisesti mielenkiintoinen.
Historiallinen muisto tai sosiaaliset näkökohdat voivat lisätä alueen yleistä merkitystä.
Luonnonsuojelualueiden rauhoittaminen kohdistuu ensi si jassa alkuperäisen luonnon suojelemiseen. Mutta myös
ihmistoiminnan muovaama luonto, esim. niityt, lelitoniityt, hakamaat tai istutetut puistotkin voivat olla rauhoituk—
sen kohteina. Tärkeän, vaikka tähän asti käytännössä ja nykyisen lainsäädännön puitteissa vähälle huomiolle jää neen ryhmän muodostaisivat maisemansuojelualueet: edusta vat, perinteisen maaseudun kulttuurimaisemakokonaisuudet kaskiahoineen, metsälaitumineen, viljelyaukeineen, reuna—
metsineen ja vanhoine rakennuksineen.
Luonnonsuojelulailla rauhoitettaviksi alueiksi sopivat siten maisemallisesti edustavat ja erityisen luonnonkau—
niit paikat, kulttuurimaisemakokonaisuudet, vanhat komeat metsiköt, rehevät lehdot, suot, kalliot, kosket lähimpine ympäristöineen, lintuluodot ja —järvet, historialliset puistikot, linnavuoret, jne.
jivenonmaan lehtoniityt ovat luontom—
n arvokkaimpia erikoisuuksia. i?au—
hoituksen liskksi ne kaipaavat jatku—
vsa hoitoa. Kuvassa Jonialan Ytternis, rauh. n:o 70.
auhoitus esti jo monen kauniin har—
jurinteen turmeltumisen. Kuvan esitti—
nn Ielsinin Kallahden horjun kaltai—
set pikku harjanteetkin ansaitnerat
SUOjC1UII erityisesti asutukeokusten lieeiIli. uh. n;o 143.
Aulangon kuulu puistometsk on maan—
me tunnetuimpia iuonnonsuoj elualuei—
ts. Hmeen1innslaisten vrkistytv—
mislähteen se on korvaamaton, rauh. n:o 28.
r••j• •,
J! ,
fienialaisilla soillakin voi olla suuri luonionsuoj elullinen merkitys.
Erityisesti lettojen ja lPhdesoiden rauhoittamisella on kiire. Kuvassa ar. yksi niden arvokkai:mista .7oue—
ron Yrttikcrui?I. auh. n:D 707.
Luonnonmuistomerkki on kiinteä luonnonesine, joka edustaa koko maassa tai ainakin kyseisellä seudulla harvinaista lajia tai tyyppiä taikka on ikänsä, mittasuhteittensa, rakenteensa, kauneutensa, maisemallisen arvonsa takia säilyttämisen arvoinen. Koliteeseen liittyvät historial liset muistot voivat lisätä sen suojeluarvoa. Rauhoitet—
taviksi luonnonmUistomerkeiksi sopivat siten esim. luon—
nonvaraiset jalopuut, poikkeuksellisen isot, vanhat tai
O jollain tavoin erikoiset muut kotimaiset puut, puuryhmät tai —kujanteet, harvinaisten kasvien kasvustot, isot siir—
tolohkareet, hiidenkirnut, luolat, kalliotörmät ja muut geologiset muodostumat. Ennen rauhoituahakemuksen jättä mistä kannattaa harkita, onko luonnonmuiatomerkin rau—
hoittamisella yleistä merkitystä; erityisesti vähäisem—
pien ja syrjässä kulkuväyliltä tms, sijaitsevien luon—
nonesineiden kohdalla on syytä käyttää tiukkoja valinta—
perusteita.
Eri rauhoitusmuotojen välisiä eroja on syytä selvittää hieman tarkemmin. Esimerkiksi pohjolan ukonhattu on rau—
hoitettu luonnonsuojelulain nojalla annetulla asetuksel—
la. Raulioittaminen kieltää ukonhatun keräämisen tai muun vahingoittamisen, mutta se ei luonnonsuojelulain mukaan estä kasvupaikan käyttämistä vaikkapa viljelys— tai ra—
kentamistarkoituksiin. Tästä syystä onkin usein tarkoi—
tukseninukaista rauhoittaa myös kasvin kasvupaikka. Esi merkiksi pienialainen ukonhattuesiintymä voidaan määrätä kaikelta vahingoittamiselta rauhoitetuksi luonnonmuisto—
merkiksi. Tällöin sen esiintymispaikka on otettava huo mioon kaikessa maankäytössäkin. luonnonnuistomerkin rau—
hoitus ei voi kuitenkaan ulottua esiintymän välitöntä lähiympäristöä kauemmaksi. Se ei esimerkiksi estä lähis—
tön maaperän kosteuseuhteiden tai puuston rakenteen muut tamista ukonhatulle epäedulliseksi. Tästä syystä olisi kin useimmiten parhain vaihtoehto pyrkiä muodostamaan esiintymispaikasta vaikkapa suppeakin luonnonsuojelualue, jolloin rauhoitus voitaisiin ulottaa kasvupaikan lähis—
töönkin ja laatia alueelle ko. kasvin vaatimukset huomioon—
ottavat rauhoitussäännökset. Samalla tavoin voidaan yrittää turvata harvinaisen eläimen esim. jonkin hyönteisen esiin—
tymän säilyminen.
21
1.5. Luonnonsuojelukohteiden oikeudellinen asema
Suojelualueen muodostaminen tai luonnonmuistomerkin rau—
hoittaminen saattaa merkitä maanomistajalle rajoitusta tilan käytössä. Maanomistajan on myös toistaiseksi itse kustannettava alueen ehkä tarpeellinen aitaaminen ja huo lehdittava siitä jatkuvasti, ellei asiaa ole lääninhalli tuksen päätöksessä edellytetty muulla tavoin järjestettä—
väksi. Toisaalta jonkin geologisesti mielenkuintoisen alu een kallio— ja maaperämuodostwnien säilyttäminen, suon tai pikkusaaren tai muun eristetyn alueen luonnon suoje—
leminen ei yleensä aiheuta kuluja. Huomattakoon myös, ettei esim. metsäalueen rauhoittamisen tarvitse mer kitä sen saattamista taloudellisesti tuottamattomaan ti—
laan. Se voidaan joko julistaa täysin koskemattomaksi tai muodostaa alue, jonka metsää hoidetaan tiettyjen luonnon—
suojelunäkökolitien mukaan esim. ns. puistometsänä. Mones sa tapauksessa pyritäänkin vain nykyisen maankäyttömuodon säilyttämiseen turvaamalla esim. jokin luonnonkaunis alue rakentamiselta tai muulta maisemaa pysyvästi muuttavalta toiminnalta.
Verotuksellisesti luonnonsuojelualueet ovat sikäli eri koisasemassa, että niistä suoritetaan veroa vain todelli sen tuoton mukaan. Jos alue on rauhoitettu kaikilta toi—
menpiteultä, siitä ei siis mene ollenkaan veroa.
Rikokset rauhoitusmääräyksiä vastaan ovat virallisen syytteen alaiset. Rauhoitetut alueet ja muistomerkit kuuluvat siis poliisiviranomaisten valvontaan. Rangais—
tukset esim. luvattomasta metsästyksestä suojelualueella ovat ankarammat kuin muutoin vastaavasta rikoksesta.
Rauhoituksen voi lääninhallitus maanomistajan hakemuli sesta, kuultuaan asiassa maa— ja metsätalousministeriö—
tä (valtion luonnonsuojelunvalvojaa), julistaa lakkaute—
tuksi, jos sen säilyttäminen muuttuneiden olojen vuoksi ei enää näytä toivottavalta taikka sen havaitaan elikäi—
sevän tai huomattavasti vaikeuttavan sellaista yritys tä, josta on melkoista yleistä hyötyä.
2. RATJHOITUSHAXEMUS
Haettaessa yksityisomistuksessa olevalle alueelle tai muodostumalle luonnonsuojelulain mukaista rauhoitusta voidaan käyttää maa— ja metsätalousministeriön (valtion luonnonsuojelunvalvojan) painamaa hakemuslomaketta. El lei lomakkeita ole käytettävissä, laaditaan lääninlialli—
tukselle osoitettava hakemus tavalliselle A4—arkille, jonka sisään tarvittavat liitteet voidaan sijoittaa.
2.1. Hakemuskaava
Hakemus voidaan kirjoittaa esim, seuraavaan muotoon:
Allekirjoittanut, joka omistaa ... kunnan ... kylässä nimisen tilan RN:o ... , pyytää, että mainitulla tilalla oleva, oheiseen karttaan merkitty
/
alue raulioitetaan luonnonsuoelualueena luonnonsuojelulain nojalla/
liian—nonmuodostuma julistetaan luonnansuojehulain nojalla rauhoitetuksi luonnonmuistomerkiksi.
Alueen luonne: lyhyt kuvaus alueesta pinta—alatietoineen, viittaus malidoliisiin asiantuntijalausuntoihin
/
luonnon—muistomerkistä mainitaan muodostuman laji, mittasuhteet ja ulkomuoto sekä muut tiedot koskien muodostuman nimeä paikkakunnalla, siihen liittyviä kansantarinoita, koh teen sijaintia kulkuväyliin nähden, merkitystä maisema—
kuvassa, ym.
Alueen raulioittamisen tarkoitus: lyhyt selostus siitä mihin rauhoituksella pyritään.
Rauhoitusmääräyskaava:
1. Alueella on kielletty
— maan käyttö viljelykseen (lukuunottamatta ..j;
— ojien kaivaminen, vesien perkaaminen ja patoaminen sekä kaikenlainen muu maa— ja kallioperän vahin—
goittaminen, muuttaminen ja sen ainesten ottami nen;
23
— metsänliakkuu (tämä kohta jää pois, jos kohta 2 tulee) sekä muu kasvien ja kasvinosien (marjoja ja sieniä lukuunottamatta) ottaminen ja vahin—
goittaminen;
— karjan laiduntaminen;
— metsästys ja kalastus sekä kaikenlainen eläinten häiritseminen ja pesien vahingoittaminen;
— rakennusten, laitteiden, teiden ja polkujen ra kentaminen;
— liikkuminen moottoriajoneuvoilla
/
liikkuminen välisenä aikana ilman ... lupaa/
maihinnousu välisenä aikana;— yksityinen lentoliikenne;
— tulenteko, telttailu ja muu leirielämä;
— roskaaminen;
— koirien kuljettaminen;
— aseiden kuljettaminen suojaamattomina;
— ulkoilmakokousten ja —juhlien pitäminen;
— suunnistus— ym. maastokilpailut ja harjoitukset;
— samoin kaikenlainen muu toiminta, joka saattaa muuttaa alueen maisemakuvaa tai vaikuttaa epäedul—
lisesti kasvillisuuden ja eläimistön säilymiseen;
2. Alueen metsää saadaan hoitaa ... näkökohtien mukai sesti . . .n antamien ohjeiden mukaan .. .n valvonnan alaisena;
3. Edellä olevien säännösten estämättä saadaan alueella
/
maanomistajalla on oikeus ...;4. Edellä olevista määräyksistä saadaan maa— ja metsä—
talousministeriön (valtion luonnonsuojelunvalvojan) hyväksymän suunnitelman mukaan poiketa sikäli kuin
se on luonnonsuojelualueen hoidon ja käytön kannalta perusteltua.
Edellä esitetty kaava on eri mahdollisuuksia ajatellen tehty mahdollisimman täydelliseksi. Hakemusta laaditta—
essa tarpeettomat määräykset on jätettävä pois, samoin sellaiset, jotka vain erittäin harvoin saattaisivat tul la kysymykseen, koska lopussa on yleinen määräys: samoin kaikenlainen muu toiminta . ... Määräyksistä sulee siten käydä selville maanomistajaa tai muuta asianomistajaa koskevat rajoitukset, oikeudet ja tehtävät, yleisöä kos kevat määräykset sekä kohteen hoitoperiaatteet ja —tavat.
jaitsee Parikkalassa. Rau. n:o 566.
Ikkt ?uukujat ovat harvinaisia.
uuren maisemallisen merkityksensä vuoksi ne an2aitsisivat rauhoituksen.
yu-rassa tvnisaare1a;nen koivukua, ra&h. n:o 55o.
Suurien tammien tulisi ilman rau—
hoitusDäätöstkjn olla suojeltuja, niin arvokkaita ne ovat. Tämä “keski—
ikäinen” yksil5 kasvaa Laitilassa.
Rauh. n:o 524.
25
Mikäli kyseessä on pieni, alle 1 ha:n suuruinen alue, voivat rauhoitusmääräykset olla monessa tapauksessa hy vinkin yksinkertaiset, esim. seuraavaan tapaan:
“Alueella on kaikenlainen maaperän, kasvillisuuden ja eläimistön vahingoittaminen sekä rakentaminen ja muu luontoa ja maisemakuvaa muuttava toiminta kielletty.
Maa— ja metsätalousministeriön (valtion luonnonsuoje—
lunvalvojan) luvalla saadaan rauhoitusmääräyksistä poi keta, mikäli se on luonnonsuojelualueen hoidon kannalta perusteltua.”
Luonnonmuistomerkin osalta rauhoitusmääräyksiä koikeva kohta täytetään haluttaessa rauhoituksen jokin yle.nen tai maanomistajaa koskeva varaus, esim. oikeus kuollei den tai liikenteen tiellä olevien oksien poistamiseen rauhoitetusta puusta, pähkinöiden noukkimin pähkinä—
pensaasta, veden ottamiseen lähteestä, tms. Dxi muistet tava, että puu ja pensas haetaan rauhoitettavaksi koko naisuudessaan, juuristoineen.
Päiväyksen, maanomistajan nimen, ammatin, posticsoit—
teen ja allekirjoituksen lisäksi hakemukseen l;tetän mahdolliset asiantuntijalausuimot, va1okuva sekä omis—
tusoikeustodistukset ja kartat.
2.2. Erityismääräyksiä
Erityisesti on tähdennettävä, että liikkumista ja muuta jokamiehen oikeuteen kuuluvaa toimintaa on syytä rajoit taa vain silloin kun se on alueen suojelun kannalta välttämätöntä (esim. arat ja helposti kuluvat maastokoh—
dat ja kasviesiintymät, lintuluodot, jne.). Alue on täl löin merkittävä maastossa niin hyvin, ettei kukaan pääse suojelualueelle näkemättä rajoja ja rauhoitussäännöksiä.
Luonnonsuojelualuerikkomuksen rangaistusta määrättäessä on erityistä merkitystä sillä, voidaanko syytetyn harki ta ilman omaa syytään olleen tietämätön rauhoituksesta.
On myös pidettävä tarkoin silmällä sitä, ettei suojelu—
aluemääräyksiin oteta tarpeettomia kieltoja eikä yksin—
omaan maanomistajan asumis— ym. rauhaa palvelevia rajoi tuksia. Määräykset eivät myöskään saa olla keskenään ristiriitaiset: jos esim. marjojen ja sienien poimiminen on sallittu, ei yleisön liikkumista voida kieltää.
Linnuston takia suojeltaville saaristoalueille ovat va kiintuneet määräykset, joiden mukaan maihinnousu on kiel—
letty pesimäaikaan 1.4.— 15.7. (ruokki—, riskilä—, tiira— ja räyskäluodoilla — 31.7.). Tulenteko, roskaa—
minen, metsästys, rakentaminen ja kasvipeitteen vahin—
goittaminen on lisäksi kielletty. Poikkeuksina ovat am—
mattikalastajia ja merenkulkuviranomaisia koskevat mai—
nimiat.
On syytä korostaa, että luonnonsuojelulaki on iäkkyydes—
tään huolimatta varsin joustava rauhoitusmääräysten laa—
timisen kohdalla. Mikäli suojelu ei vaarannu, maanomis—
taja voi monessa tapauksessa pidättää itselleen useita taloudellisesti merkittäviä oikeuksia suojelualueella, esim. metsänkäytön, metsästyksen, erityisesti hirvenmet—
sästyksen, kalastuksen ym. Suojelun kannalta olennaisim—
pia tekijöitä ovat yleensä ojittamisen, kasvillisuuden vahingoittamisen, maa-aineksen oton, rakentamisen ja pesimäaikaisen häirinnän kieltäminen.
Erityisesti vanhempien suojelualueiden säännöksissä on useita puutteellisuuksia, jotka vaatisivat säännösten tarkistamista. Siten esim. lintusaarten pesimäaikaises—
ta maihinnousukiellosta ei ole kaikissa tapauksissa riittävän selviä määräyksiä. Onpa suojelualueita, joil la ei ole minkäänlaisia yleisön liikkumista koskevia säännöksiä, vaikka linnuston kannalta sellaiset olisi vat selvästi tarpeen.
Mikäli maanomistaja ei ole halukas pysyvästi rauhoittamaan esim. vesilinnustoltaan arvokasta saarta, voidaan käyttää lievempää ja väliaikaiseksi tarkoitettua metsästyslain 30 §:n mukaista suojelua.Sitä varten tarvitaan maanomis—
tajan liakemus (tai riistanhoitoyhdistyksen tms. liakemus ja maanomistajan suostumus) lääninhallitukselle. Hakemuli—
seen tulee liittää aluetta osoittava ympäristökartta,
27
johon suojelukohde znerkitään. Tällaiselle riistalinnus—
ton suojelualueelle voidaan saada vain pesimäaikainen (1.5.— 15.7.) maihinnousu— ja oleskelukielto.
Haluttaessa saada laajemmalle alueelle määräaikainen met—
sästyskielto tulee kääntyä paikallisen riistanhoitoyh—
distyksen puoleen. Riistanhoitoylidistyksen kokouksen pää töksellä voidaan yhdistyksen alueelle metsästyslain mu kaan määrätä vuodeksi kerrallaan osittainen tai täydelli nen metsästyskielto.
2.3. Omistusoikeuden näyttö
Luonnonsuojelulain mukaista rauhoitusta on pidettävä ao.
kiinteistölle perustettuna rasitteen tapaisena omistusoi—
keuden rajoituksena. Tästä syystä lääninhallitus oikeus—
varmuuteen pyrkivänä viranomaisena pitää tärkeänä, että hakijan omistusoikeus kyseiseen kiinteistöön on selvi tetty.
2. 3. 1. Lainhuudatusasiakirjat
Omistusoikeus voidaan osoittaa monin erilaisin asiakir—
join, joista varmin on ao. kihlakunnantuomarin (kaupun gissa kiinteistötuomarin) antama todistus siitä, kuka lainhuutorekisterin mukaan omistaa kiinteistön. Lyliennys—
ote lainhuudatusasiain pöytäkirjasta tai kiinnekirjan jäi—
jennös hyväksytään yleensä myös omistusoikeusasiakirjoik—
ei, joskin niiden antamisen jälkeen on voinut tapahtua omistusoikeuden siirtoja. Kunnanhallituksen puheenjohta jan, kunnanjolitajan, verojohtajan, nimismiehen tai hen—
kikirjoittajan antamia todistuksia ei voida pitää riit—
tävinä, koska mainitut viranomaiset eivät pidä kiinteis—
törekisteriä. Sen sijaan suojelukohteiden maanomistajia ensimmäisessä vaiheessa etsittäessä saadaan tiedot hei dän nimistään ja osoitteistaan kätevästi kunnan tai ve—
rovoimiston kiinteistöluetteloista, mutta itse raulioitus—
hakemukseen tämä ei riitä.
Rauhoitushakemuksen allekirjoittajina tulee esiintyä kaik ki lainhuutorekisteri— tai lainhuutopöytäkirjan otteessa omistajina olevat henkilöt. Mikäli joku lainhuudon saanut on kuollut, tarvitaan lisäksi perillisten osalta sukusel—
vitys (virkatodistus). Käytännön ohjeena on syytä vielä muistaa, että aviopuolisoiden mahdollisten keskinäisten sopimusten takia kannattaa rauhoitushakemukseen pyytää kummankin puolison nimet alle, vaikka lainhuutorekiste—
rin mukaan toinen yksinään omistaisi kuinteistön. Mikä li isännyyskysymyksissä ilmenee epäselvyyksiä, on var—
minta jo allekirjoitusvaiheessa pyytää hakemukseen myös muun kotiväen nimet muotoon: “Ylläolevaan yhtyvät alle—
kirjoittaneet
Mikäli kiinteistöä ei ole lainhuudatettu, käytetään omistusoikeusnäytössä saantoasiakirjaa (kauppa—, vaihto—, lahja—, perinnönjako—, testamentti—, ositus— tai pakko—
lunastusasiakirjaa), jota täydennetään luovuttajien lainhuudatusasiakirjalla tai maanjakoasiakirjalla. Esi merkkinä tällaisesta mainittakoon tapaus, jossa tila on halkomalla jaettu lainhuudon antamisen jälkeen. Tällöin riittää lainhuutoselvityksen lisäksi ilmoitus siitä, et tä hakijan osuus on erotettu erilliseksi, hakemuksen kohteena olevaksi tilaksi.
2.3.2. Tuomiokunnat
Lainhuutorekisterin otteen saa parhaiten tilaamalla sen ao. tuomiokunnan kansliasta. Tilatessa on mainittava kunnan, kylän ja tilan nimi, tilan rekisterinumero ja maanomistajan nimi. Seuraavassa luetellaan eri liovioi—
keuksien alaiset tuomiokunnat aakkosjärjestyksessä sekä toimipaikkakunta mikäli se ei ilmene tuomiokunnan nimes tä.
Helsingin hovioikeus: Espoon tuomiokunta, os. Helsinki 12;
Vantaan, os. Helsinki 51; Hyvinkään; litin, os. Kausala;
Lohjan; Orimattilan; Porvoon; Raaseporin, os. Tammisaari;
Tuusulan, os. Kerava.
29
Turun hovioikeus: Ahvenanmaan, 08. Maariazihamina; Euran, os. Rauma; Halikon, os. Salo; Hauhon, os. Hämeenlinna;
Hollolan, os. lahti; Ikaaliaten; Janakkalan, os. Riihimäki;
Jämsän; Kokemäen; Loimaan; Paraisten, 05. Turku 70;
Piikkian, os. Turku 11; Pirkkalan, os. Tampere 23;
Ruoveden, os. Tampere 20; Tammelan, 08. Forssa; Toija—
lan; Tyrvään, os. Vammala; Ulvilan, os. Pori; Vehmaan, os. Turku 10.
Itä—Suomen hovioikeus: Heinolan; Iisalmen; Ilomantsin, os. Joensuu 10; Imatran; Juvan; Kajaanin; Kerimäen, os.
Savonlinna 10; Kiteen, os. Joensuu 10; Kuopion; Kymin, os. Karhula; Lappeen, os. Lappeenranta; liperin, 05.
Joensuu 10; Mikkelin; Mäntyharjun, os. Mikkeli 10;
Nilsiän; Pieksämäen; Pielaveden, os. Kiuruvesi; Pielis—
järven, os. Nurmes; Rantasalmen, os. Savonlinna 10;
Suonenjoen; Valkealan, os. Kouvola; Varkauden; Viita—
saaren, os. Äänekoski.
Vaasan hovioikeus: Alavuden; Haapajärven; lin, os. Oulu 10; Ilmajoen, os. Seinäjoki 10; Jyväskylän; Kauhajoen;
Kauhavan; Kemijärven; Korsholman, os. Vaasa 12; Kuusa mon; Kyr5n, os. Vaasa 10; Lapin, os. Sodankylä; Lapuan;
Lolitajan, 08. Kokkola, Muhoksen; Närpiön, os. Vaasa 10;
Oulun; Pietarsaaren; Rovaniemen; Saarijärven; Ylivies—
kan; Tornion.
2.3.3. Puhevalta
Yleensä on helppo selvittää, kuka käyttää omistajan puhe—
valtaa kiinteästä omaisuudesta. Vaikeuksia aiheuttavat määrätyt erikoistapaukset, joita ovat nimenomaan erilai—
sesta yhteisomistuksesta aiheutuvat tilanteet.
Esimerkkinä usein toistuvasta vaikeudesta mainittakoon järvet, lammet, joet ja purot, joita useinkaan ei ole jaettu eri tilojen kesken. Jopa tilan maa—alueiden ympä—
röimä umpilampi saattaa olla jakamaton vesialue, joka kuuluu kylän tai kylien kiinteistönomistajille (jakokun—
nalle). Sama koskee jakamattomassa vesialueessa olevia luotoja ja saaria. Ellei jakamattomien vesialueiden ja
