OIKEUSOPAS Muistisairaan ihmisen ja hänen omaisensa
JULKAISIJA MUISTILIITTO RY
Taitto: Mainostoimisto Maustamo Paino: Punamusta
SISÄLLYSLUETTELO
I IHMISOIKEUDET ... 4
1. Muistisairaan ihmisen itsemääräämisoikeus... 4
2. Muistisairaan ihmisen suojaaminen 5 II POTILAAN OIKEUDET ... 6
1. Oikeus hyvään hoitoon ja kohteluun . 6 2. Hoitotakuu ... 6
3. Oikeus saada riittävästi tietoa ymmärrettävällä tavalla... 6
4. Vajaakykyisen potilaan asema ... 7
5. Hoitotahto ... 7
III SOSIAALITURVAN TUKIMUODOT .... 9
1. Keskeinen lainsäädäntö ... 9
2. Palvelutarpeen selvittäminen ... 10
3. Oikeus saada neuvontaa ... 11
4. Sosiaalietuuden ja -palvelun hakeminen ja sitä koskeva päätös ... 11
5. Palvelu- ja tukimuodot ... 12
5.1 Asiakasmaksun määräytyminen ... 12
5.2 Asunnon muutostyöt ja korjausavustus ... 12
5.3 Auton pysäköintilupa ja vapautus ajoneuvoverosta ... 13
5.4 Eläkkeensaajan asumistuki .... 13
5.5 Eläkettä saavan hoitotuki ... 14
5.6 Henkilökohtainen apu ... 15
5.7 Kotipalvelut ja kotisairaanhoito ... 16
5.8 Kuljetuspalvelu ... 17
5.9 Kuntoutus ... 19
5.10 Lääkekorvaukset ... 20
5.11 Matkakorvaukset ... 22
5.12 Omaishoidon tuki ... 22
5.13 Palvelusetelijärjestelmä ... 23
5.14 Sairaanhoitokulujen korvaaminen ... 23
5.15 Terveydenhuollon maksukatto 24 5.16 Toimeentulotuki ... 24
5.17 Verotus ... 24
IV OIKEUSTURVATIET ... 26
1. Keskustelu henkilökunnan kanssa . 26 2. Yhteydenotto potilas- tai sosiaaliasiamieheen ... 26
3. Muistutus ... 26
4. Kantelu ... 27
5. Muutoksenhaku etuutta koskevaan päätökseen ... 27
6. Potilasvahinkoilmoitus ... 28
OIKEUSOPAS Muistisairaan ihmisen ja hänen omaisensa
3
J
okaisella on oikeus ihmisarvoa kunnioittavaan ja elämänlaa- tua ylläpitävään terveyden- ja sairaanhoitoon sekä siihen liitty- vään kohteluun. Tämä sama oikeus koskee myös muistisairaita ihmisiä.Muistisairaat eivät itse välttämät- tä kykene puolustamaan oikeuksiaan eivätkä heidän omaisensa aina jaksa niitä vaatia.
Tämän oppaan tarkoitukse- na on antaa perustietoa muistisai- raan keskeisimmistä oikeuksista ja sosiaaliturvan tukimuodoista sekä ohjata tarkemman lisätiedon äärelle.
V TULEVAISUUTEEN
VARAUTUMINEN ... 29
1. Oikeustoimikelpoisuus ... 29
2. Valtakirjavaltuutus ... 29
3. Edunvalvontavaltuus ... 30
4. Testamentti ... 31
5. Ajo-oikeus ... 32
VI EDUNVALVONTA ... 33
1. Edunvalvojan määräämisen edellytykset ... 33
2. Edunvalvojan toimivalta ... 33
3. Toimintakelpoisuuden rajoittaminen ... 33
4. Edunvalvojan tarpeellisuus ... 33
5. Edunvalvonnan hakeminen tai sen tarpeesta ilmoittaminen ... 34
6. Edunvalvojan henkilö ... 34
HYVÄ TIETÄÄ ... 36
Kirjallisuutta ... 36
Tärkeitä numeroita ... 37
Kelan palvelunumerot ... 37
Tärkeitä internetsivuja ... 37
SOSIAALITURVAN TUKIMUODOT 2014 ..39 TOIMITTAJA
Virvatuli Ryynänen, asiantuntija, Muistiliitto ry
KIRJOITTAJAT
Anna Mäki-Petäjä-Leinonen, perheoikeuden dosentti, tutkija, Helsingin Yliopisto
Henna Nikumaa, projektijohtaja, Suomen muistiasiantuntijat ry
4
I IHMISOIKEUDET
Ihmis- ja perusoikeudet ovat erityisen tär- keitä ja perustavanlaatuisia oikeuksia. Ne kuuluvat kaikille, myös muistisairaille ih- misille. Monissa ihmisoikeussopimuksis- sa ja perustuslaissa kielletään syrjintä henkilön terveydentilan, iän, vammaisuu- den tai muun henkilöön liittyvän syyn perusteella.
Muistisairaiden ihmisten läheisten sekä heitä kohtaavien ammattilaisten toi- votaan kunnioittavan muistisairaiden ih- misten erityisiä oikeuksia.
MUISTISAIRAAN IHMISEN OIKEUDET
Jokaisella muistisairaalla ihmisellä on oikeus:
• diagnoosiin sekä tietoon sairaudestaan ja sen oireista
• saada asianmukaista lääkehoitoa sairauteensa
• tulla kohdelluksi aikuisena ihmi- senä sekä tulla kuulluksi niin, et- tä hänen tunteitaan ja mielipidet- tään arvostetaan
• olla sellaisten ihmisten seurassa, jotka tuntevat hänen elämänhis- toriansa sekä kulttuuriset ja hen- gelliset tarpeensa ja toiveensa
• kokea olevansa merkityksellinen osa yhteisöään ja yhteiskuntaa
• elää turvallisessa ympäristössä merkityksellistä arkea
• ulkoilla säännöllisesti
• olla ilman rauhoittavaa ja anti- psykoottista lääkitystä aina kun mahdollista
• hyvältä tuntuvaan kosketukseen ja läheisyyteen, kuten halauksiin, hellyyteen ja kädestä pitämiseen
• olla oman elämänsä asiantuntija ja halutessaan ajaa muistisairai- den ihmisten etuja
• osallistua aktiivisena toimijana niin lähipiirissään kuin maailman- laajuisestikin – vaikka internetin välityksellä
• kohtaamiseen ja hoitoon, joka perustuu empatiaan ja muisti- sairauksien ymmärrykseen
Vapaasti Muistiliiton kääntämänä: The Best FriendsTM Dementia Bill of Rights (Bell & Troxel 2013 / Health Professionals Press, Inc.)
1. MUISTISAIRAAN IHMISEN ITSEMÄÄRÄÄMISOIKEUS
Muistisairaus ei automaattisesti poista it- semääräämisoikeutta; myös muistisairas ihminen voi kyetä pätevällä tavalla teke- mään itseään tai omaisuuttaan koskevia päätöksiä. Niin kauan kuin hän kykenee itse päättämään omista asioistaan, hä- nen tekemälleen ratkaisulle on annetta- va etusija laillisen edustajan tai muun lä- heisen mielipiteen asemesta. Tämä pätee aina sairauden alkuvaiheessa ja joissakin tilanteissa sen edettyä jo pidemmällekin.
Muistisairaan ihmisen muistin ja muun toimintakyvyn heikentyminen joh- taa kuitenkin väistämättä jossain vai- heessa tilanteeseen, jossa hän ei enää kykene itsenäisesti tekemään päätöksiä asioistaan. Näissäkin tilanteissa hänen
5
itsemääräämisoikeuttaan tulee kunnioit- taa, jos hän on päätöksentekokykyisenä ilmaissut tahtonsa (joko suullisesti tai kir- jallisesti) kysymyksessä olevasta asiasta.
Muistisairaan ihmisen oikeusturvan kannalta onkin tärkeää, että sairaus ha- vaitaan mahdollisimman varhaisessa vai- heessa. Varhainen diagnoosi antaa sai- rastuneelle mahdollisuuden vaikuttaa omaa elämäänsä koskeviin ratkaisui- hin. Hän voi halutessaan järjestellä asi- oitaan sairauden etenemistä ja sen ai- heuttamaa toimintakyvyn heikentymistä silmälläpitäen: tehdä hoitotahdon, edun- valvontavaltuutuksen tai hakea itselleen edunvalvojaa.
2. MUISTISAIRAAN IHMISEN SUOJAAMINEN
Muistisairaan ihmisen suojaamisella tar- koitetaan jokaisen muistisairaan oikeutta saada suojaa paitsi ulkopuolisten taholta tulevia, myös hänen itsensä aiheuttamia oikeudenloukkauksia vastaan. Itsensä ai- heuttama oikeudenloukkaus voi tapah- tua esimerkiksi tilanteessa, jossa muis- tisairas ihminen luopuu omaisuudestaan, esimerkiksi myy asuntonsa alihintaan ymmärtämättä toimenpiteen seurausta.
Päätöksen tekijän, joka voi olla esimerkik- si tuomioistuin, viranomainen tai edun- valvoja, on toisin sanoen pyrittävä turvaa- maan se, ettei henkilö kärsi tekemänsä oikeustoimen tai muun määräämistoimen vuoksi oikeudenmenetyksiä, kuten kär- si asunnon myymisen vuoksi taloudellis- ta menetystä. Tämän lisäksi on pyrittävä turvaamaan muistisairaan ihmisen fyysi-
nen koskemattomuus ja suojaamaan hän- tä siihen liittyviltä oikeudenloukkauksilta.
Muistisairasta ihmistä suojataan esi- merkiksi tilanteessa, jossa hänelle mää- rätään edunvalvoja tai kun hänen teke- mänsä oikeustoimi, kuten edellä mainittu asunnosta luopuminen, julistetaan tuo- mioistuimen päätöksellä pätemättömäk- si. Lisätietoa edunvalvonnasta löytyy lu- vusta V.
Muistisairasta suojataan myös tilan- teessa, jossa hänen henkilökohtaista va- pauttaan joudutaan rajoittamaan esimer- kiksi turvallisuuteen vedoten sitomalla hänet tuoliin kiinni tai nostamalla sängyn laidat ylös niin, ettei hän pääse siitä pois- tumaan niin halutessaan. Muistisairaan vapauden rajoittamisen tulee olla kuiten- kin aina viimesijainen vaihtoehto, vaik- ka toimenpiteen tarkoitus on suojata muistisairasta.
Tämän oppaan painoon mennessä on vireillä lakihanke potilaan ja asiakkaan it- semääräämisoikeuden vahvistamisesta ja rajoitustoimista (ns. itsemääräämisoi- keuslaki). Lain tavoitteena on edistää it- semääräämisoikeutta sekä ennaltaeh- käistä ja vähentää rajoitustoimenpiteiden käyttöä sosiaali- ja terveydenhuollossa.
Laissa tullaan säätämään myös sallituis- ta rajoitustoimenpiteistä sekä näiden toi- menpiteiden jälkiselvittelystä, kirjaami- sesta, tilastoinnista ja valvonnasta.
6
II POTILAAN OIKEUDET
Laissa potilaan asemasta ja oikeuksis- ta (potilaslaki) säädetään oikeudesta hy- vään hoitoon ja kohteluun sekä hoitoon ottamisesta ja siihen liittyvistä periaat- teista. Tässä luvussa potilaalla tarkoite- taan muistisairasta ihmistä.
1. OIKEUS HYVÄÄN HOITOON JA KOHTELUUN
Potilaalla on lain mukaan oikeus hyvään terveyden- ja sairaanhoitoon sekä sii- hen liittyvään kohteluun. Potilaan hoi- to on järjestettävä ja häntä on kohdel- tava siten, ettei hänen ihmisarvoaan, vakaumustaan tai yksityisyyttään louka- ta. Yksilölliset tarpeet, äidinkieli ja kult- tuuri on otettava huomioon kaikessa hoi- totoiminnassa. Jos potilasta ei voida ottaa heti hoitoon, häntä ja hänen läheisiään on neuvottava ja ohjattava asianmukaises- ti. Asianmukaiset tutkimukset on tehtä- vä riittävän varhaisessa vaiheessa hyvän hoidon toteuttamiseksi.
2. HOITOTAKUU
Terveydenhuoltolaissa säädetään hoito- takuusta eli siitä, missä ajassa potilaan on viimeistään päästävä kiireettömään hoitoon terveyskeskukseen ja sairaalaan.
Lain mukaan kunta vastaa perus- terveydenhuollosta ja sairaanhoitopii- rin kuntayhtymä erikoissairaanhoidosta.
Perusterveydenhuollossa kunnan on jär- jestettävä toimintansa siten, että potilas voi saada arkipäivisin virka-aikana välit- tömästi yhteyden terveyskeskukseen tai muuhun terveydenhuollon toimintayk-
sikköön. Terveydenhuollon ammattihen- kilön on tehtävä hoidon tarpeen arvioin- ti viimeistään kolmantena arkipäivänä siitä, kun potilas otti yhteyden terveys- keskukseen, jollei arviota ole voitu teh- dä ensimmäisen yhteydenoton aikana.
Lääketieteellisesti ja hammaslääketie- teellisesti tarpeelliseksi todettuun hoi- toon on päästävä kohtuullisessa ajassa, kuitenkin viimeistään kolmessa kuukau- dessa siitä, kun hoidon tarve on todettu.
Erikoissairaanhoidossa henkilön ot- taminen sairaalaan kiireetöntä sairaan- hoitoa varten edellyttää lääkärin tai ham- maslääkärin tutkimukseen perustuvaa lähetettä. Hoidon tarpeen arviointi on aloi- tettava kolmen viikon kuluessa siitä, kun lähete on saapunut kuntayhtymän sai- raalaan tai muuhun erikoissairaanhoitoa toteuttavaan toimintayksikköön. Hoidon tarpeen arvion perusteella tarpeelliseksi todettu hoito ja neuvonta on aloitettava kohtuullisessa ajassa, viimeistään kuu- dessa kuukaudessa siitä, kun hoidon tar- ve on arvioitu.
3. OIKEUS SAADA RIITTÄVÄSTI TIETOA YMMÄRRETTÄVÄLLÄ TAVALLA
Yksi potilaan tärkeimmistä oikeuksista on hänen itsemääräämisoikeutensa: po- tilaan suostumus on hoidon luvallisuu- den edellytys. Jotta potilas voisi käyttää itsemääräämisoikeuttaan, hänelle on an- nettava riittävästi tietoa hänen tervey- dentilastaan ja muista hoitoon liittyvis- tä seikoista sellaisella tavalla, että hän kykenee riittävästi ymmärtämään sen
7
sisällön ja merkityksen. Muistisairaan ihmisen kohdalla tämä tarkoittaa si- tä, että selvitys annetaan selkokielel- lä ja välttämällä tarpeettoman levotto- muuden ja kärsimyksen aiheuttamista.
4. VAJAAKYKYISEN POTILAAN ASEMA
Kun potilas ei enää kykene itse ilmaise- maan tahtoaan ja päättämään hoidos- taan, on ennen tärkeän hoitopäätöksen tekemistä kuultava hänen laillista edusta- jaansa, omaisia tai muita läheisiä potilaan tahdon selvittämiseksi. Muistisairaan lä- heisillä on parhaat edellytykset muodos- taa käsitys potilaan tahdosta. Myös lä- heisten suostumus hoitotoimenpiteeseen tulee kysyä. Suostumus on annettava ot- taen huomioon potilaan aiemmin ilmai- sema tahto. Jos potilaan tahdosta ei kui- tenkaan voi saada selvitystä, on häntä hoidettava tavalla, jota voidaan pitää hä- nen henkilökohtaisen etunsa mukaisena.
5. HOITOTAHTO
Hoitotahdossa henkilö ilmaisee tahtonsa sellaisen tilanteen varalta, jossa hän ei ole enää kykenevä hoitosuostumuksen anta- miseen vakavan sairauden, onnettomuu- den tai muun vastaavan syyn vuoksi. Jos potilas on vakaasti ja pätevästi tekemäs- sään hoitotahdossa kieltäytynyt tietyis- tä hoidoista, hänelle ei saa antaa sellais- ta hoitoa.
Pätevän hoitotahdon tekeminen edel- lyttää, että sen tekijä ymmärtää riittävällä tavalla hoitotahdon tekemisen merkityk-
sen ja sen sisällön. Tämän vuoksi hoito- tahto on hyvä tehdä ajoissa, mielellään mahdollisimman terveenä. Hoitotahdon voi kuitenkin tehdä myös muistisairauden varhaisessa vaiheessa, jos diagnoosi on tehty riittävän aikaisin. Tällä tavoin tur- vataan, että muistisairaan ihmisen tah- toa ja elämänarvoja kunnioitetaan hä- nen hoidossaan myös sairauden edettyä pidemmälle.
Muistiliitto on laatinut hoitotahtolo- makkeen, joka sisältää kaksi pääosio- ta: 1) sitovat tahdonilmaisut ja 2) hoitoa ja hoivaa koskevat toiveet. Sitovia tah- donilmaisuja koskeva osio on ns. perin- teinen hoitotahto-osio elämän loppuvai- heeseen liittyvistä päätöksistä. Siinä on myös mahdollisuus valtuuttaa joku lä- heisistä tekemään hoitoa koskevat rat- kaisut. Lomakkeen toisessa osiossa on mahdollista esittää hoitoa ja hoivaa kos- kevat toiveensa. Hoitotahtolomakkeen voi kukin täyttää niiltä osin kuin katsoo tarpeelliseksi.
Vakaasti ja pätevästi tehty hoitotahto, niin suullinen kuin kirjallinenkin, on sito- va. Jos hoitotahto ilmaistaan suullisesti, siitä tulee tehdä selkeä, potilaan itsen- sä varmentama merkintä potilasasiakir- joihin. Potilasasiakirjoihin voidaan myös liittää erillinen potilaan tahdon ilmaiseva asiakirja.
Hoitotahtolomakkeen täyttäneiden kannattaa samalla täyttää myös ns. hoito- tahtokortti (tai useampia). Hoitotahtokortti kertoo hoitotahdon olemassaolosta, mut- ta ei millään tavalla korvaa varsinais- ta hoitotahtoa. Hoitotahtokorttia kannat- taa säilyttää esimerkiksi lompakossa
8
Hoito- tahto Hoito-
takuu
Oikeus saada riittävästi tietoa ymmärrettävällä
tavalla
Vajaa- kykyisen potilaan asema Oikeus
hyvään hoitoon ja
kohteluun
OIKEUTENI
ja käsilaukussa. Näin hoitohenkilökun- ta saa tiedon hoitotahdon olemassaolos- ta niissäkin tilanteissa, joissa potilas ei kenties pysty itse asiaa ilmaisemaan.
Hoitotahtolomake on tulostettavissa os- oitteesta www.muistiliitto.fi, josta löy- tyymyös hoitotahtolomakkeen malli-
täyttö. Hoitotahtolomaketta voi tilata Muistiliitosta www.muistiliitto.fi ja hoitotahtokorttia voi tilata Exitus ry:tä www.exitus.fi. Suomen muistiasiantun- tijoiden elämänlaatutestamentti hoivaa koskevista toiveista löytyy osoitteesta www.muistiasiantuntijat.fi.
9
III SOSIAALITURVAN TUKIMUODOT
Muistisairaalla ihmisellä ja hänen per- heellään on mahdollisuus saada arjen tueksi useita erilaisia sosiaaliturvan tu- kimuotoja. Näitä tukimuotoja ovat erilai- set etuudet ja avustukset, sosiaali- ja ter- veydenhuollon palvelut sekä muut tuen muodot.
Suuri osa muistisairaille ihmisille ja heidän omaisilleen kuuluvista sosiaalitur- van tukimuodoista on määrärahasidon- naisia. Näitä palveluja ja tukitoimia kun- ta myöntää tarveharkinnan perusteella ja määrärahojensa puitteissa, joten niissä on kuntakohtaisia eroja.
1. KESKEINEN LAINSÄÄDÄNTÖ
Alla on esiteltynä lyhyesti muistisairaan ihmisen ja hänen omaisensa näkökul- masta keskeistä lainsäädäntöä, jota so- velletaan sosiaalihuollossa ja -palve- luissa. Muistisairaan ihmisen ja hänen omaisensa erilaisista sosiaaliturvan tu- kimuodoista säädetään lukuisissa eri la- eissa. Tämän oppaan sivulta 12 alkavien palvelu- ja tukimuotojen kohdalla näistä laiesta mainitaan keskeisimpiä.
Sosiaalihuoltolaki on kattava yleis- laki, jonka nojalla sosiaalihuoltoa toteu- tetaan. Sosiaalihuoltolaissa säädetään esimerkiksi kunnan yleisistä velvollisuuk- sista järjestää sosiaalipalveluja, myöntää toimeentulotukea ja sosiaaliavustuksia sekä järjestää ohjausta ja neuvontaa so- siaaliturvan etuuksista.
Sosiaalihuollon asiakkaan asemasta ja oikeuksista annetun lain (ns. asiakas- laki) tarkoituksena on edistää asiakas-
lähtöisyyttä ja asiakassuhteen luotta- muksellisuutta sekä asiakkaan oikeutta hyvään palveluun ja kohteluun sosiaali- huollossa. Terveydenhuollon puolella vas- taava laki on laki potilaan asemasta ja oi- keuksista (ns. potilaslaki).
Sosiaalihuollon asiakaslaissa sääde- tään mm. oikeudesta laadultaan hyvään sosiaalihuoltoon ja kohteluun, oikeudesta saada selvitys toimenpidevaihtoehdois- ta, asiakkaan itsemääräämisoikeudesta ja osallistumisesta sekä tietojen antami- sesta asiakkaalle ja hänen edustajalleen.
Laissa säädetään myös palvelu- ja hoi- tosuunnitelmasta. Sen mukaan sosiaali- huoltoa toteutettaessa on laadittava pal- velu-, hoito-, kuntoutus- tai muu vastaava suunnitelma, jollei kyseessä ole tilapäi- nen neuvonta ja ohjaus tai jollei suunni- telman laatiminen muutoin ole ilmeisen tarpeetonta. Neuvonnan saaminen sosi- aaliturvan tukimuodoista on ensisijaisen tärkeää asiakkaille.
Vuonna 2013 astui voimaan uusi laki ikääntyneen väestön toimintakyvyn tu- kemisesta ja iäkkäiden sosiaali- ja ter- veyspalveluista (ns. vanhuspalvelulaki).
Vanhuspalvelulain tavoitteena on varmis- taa, että iäkkäät ihmiset saavat yksilöllis- tä tarpeittensa mukaista hoitoa ja huo- lenpitoa yhdenvertaisesti koko maassa laadukkaiden sosiaali- ja terveyspalvelu- jen avulla. Lailla täsmennetään kunnan velvollisuuksia ja vahvistetaan iäkkäiden henkilöiden mahdollisuutta saada tarvit- semansa palvelut.
10
Vanhuspalvelulain toimeenpanoa tu- kee vuonna 2013 uudistunut laatusuosi- tus hyvän ikääntymisen turvaamiseksi ja palvelujen parantamiseksi. Suositus on tarkoitettu iäkkäiden palvelujen kehittä- misen ja arvioinnin tueksi kuntien päät- täjille. Laatusuosituksen kokonaistavoit- teena on turvata mahdollisimman terve ja toimintakykyinen ikääntyminen koko ikääntyneelle väestölle sekä laadukkaat ja vaikuttavat palvelut niitä tarvitseville iäkkäille henkilöille. Lisätietoja laatusuo- situksesta saa sosiaali- ja terveysministe- riön sivuilta www.stm.fi.
Vammaispalvelulain (laki vammai- suuden perusteella järjestettävistä pal- veluista ja tukitoimista) mukaan vammai- sella henkilöllä tarkoitetaan henkilöä, jolla vamman tai sairauden johdosta on pit- käaikaisesti erityisiä vaikeuksia suoriu- tua tavanomaisista elämän toiminnoista.
Vammaispalvelulakia ei ole perinteisesti sovellettu muistisairaiden ihmisten tuke- miseen ja palvelujen saatavuudessa voi ilmetä kuntakohtaisia eroja. Nämä seikat eivät vähennä muistisairaiden ihmisten yhdenvertaista oikeutta vammaispalve- luihin. Jos muistisairaan henkilön toimin- takyky on merkittävästi alentunut, hänet voidaan katsoa tietyissä tilanteissa oi- keutetuksi vammaispalvelulain mukaisiin tukimuotoihin, kuten oppaan kohtien 5.6 henkilökohtaiseen apuun ja kohdan 5.8 kuljetuspalveluun.
2. PALVELUTARPEEN SELVITTÄMINEN
Sosiaalihuoltolain mukaan sosiaalipalve- lujen tarvetta on kiireellisissä tapauksis- sa arvioitava viipymättä iästä riippumat- ta. Kiireettömissä tapauksissa kunnan on järjestettävä palvelutarpeen arviointi 75 vuotta täyttäneelle henkilölle viimeis- tään seitsemäntenä arkipäivänä siitä, kun henkilö tai hänen laillinen edusta- jansa, läheisensä tai viranomainen on ottanut yhteyttä sosiaalipalveluista vas- taavan kunnan viranomaiseen palvelu- jen saamiseksi. Sama koskee myös niitä henkilöitä, jotka iästä riippumatta saa- vat Kansaneläkelaitokselta eläkettä saa- van ylintä hoitotukea. Sosiaalitoimisto arvioi palvelutarvetta esimerkiksi koti- käynnillä tai varaamalla ajan asiakkaalle sosiaalitoimistoon.
Palveluntarve tulee selvittää koko- naisvaltaisesti ja yhdessä henkilön ja tarvittaessa hänen omaisensa tai hä- nelle määrätyn edunvalvojan kanssa.
Palvelutarpeen selvittämisen yhteydes- sä tulee myös arvioida toimintakykyä, eli selvittää, missä asioissa henkilö pär- jää itse ja missä tarvitsee apua ja tukea.
Arvioinnissa on otettava huomioon fyysi- nen, kognitiivinen (esim. muisti), psyykki- nen ja sosiaalinen toimintakyky sekä ym- päristöön liittyvät tekijät.
Palveluntarpeen selvittäminen on aloitettava viipymättä myös, jos palvelun- tarpeesta on tehty ilmoitus sosiaalihuol- losta vastaavalle viranomaiselle ja selvit- täminen on henkilön itsensä, omaisen tai edunvalvojan mielestä tarpeen.
11
3. OIKEUS SAADA NEUVONTAA
Sosiaali- ja terveydenhuollon ammatti- henkilöillä on lakisääteinen velvollisuus neuvoa asiakasta löytämään yksilöllisesti oikeat ja tarpeen mukaiset sosiaaliturvan tukimuodot, ohjata niiden hakemisessa sekä tukea oikeudellisen toimintakyvyn heikentymiseen varautumisessa ja neu- voa oikeudellisen ennakoinnin keinojen käytössä. Lue lisää tulevaisuuteen varau- tumisesta kohdasta 5.
Sosiaalihuollossa ammattihenkilös- tön on selvitettävä asiakkaalle hänen oi- keutensa ja velvollisuutensa sekä erilai- set vaihtoehdot samoin kuin muut seikat, joilla on merkitystä asian hoitamisessa.
Terveydenhuollossa ammattihenkilös- tön on annettava sairastuneelle selvitys hänen terveydentilastaan, hoidon mer- kityksestä, eri hoitovaihtoehdoista ja nii- den vaikutuksista sekä muista hoitoon liittyvistä seikoista, joilla on merkitystä.
Selvitykset on annettava siten, että niiden sisältö ja merkitys tulee ymmärretyksi.
Vanhuspalvelulain mukaan kuntien on tuettava ikääntyneen väestön arjes- sa selviytymistä. Kuntien on järjestet- tävä ikääntyneen väestön hyvinvointia, terveyttä ja toimintakykyä edistäviä neu- vontapalveluja, joiden tulee sisältää neu- vontaa myös sosiaaliturvan kysymyksis- sä. Muistisairaat ihmiset on mainittu lain perusteluissa erityisryhmänä, jolla on oi- keus neuvontapalveluihin.
Parhaimmillaan muistisairas ihmi- nen läheisineen saa neuvontaa nimetyl- tä vastuutyöntekijältä, esimerkiksi muis- tihoitajalta tai muistikoordinaattorilta.
Vastuutyöntekijä voi auttaa myös konk- reettisesti erilaisten lomakkeiden täyttä- misessä sekä seurata tukimuotojen hake- misen muutostarpeita. Ammattihenkilön
4. SOSIAALIETUUDEN JA -PALVELUN HAKEMINEN JA SITÄ KOSKEVA PÄÄTÖS
Sosiaalietuutta koskevasta hakemukses- ta tulee käydä selkeästi ilmi, mitä hae- taan ja miksi sekä hakijan yhteystiedot.
Hakemuksen voi jättää myös suullises- ti. Usein muistisairaan ihmisen etuutta koskevaan hakemukseen on syytä liittää lääkärinlausunto sekä muut mahdolliset asiantuntijalausunnot.
Viranomaisella on velvollisuus neu- voa sosiaalietuutta hakevaa henkilöä. Jos hakemus on puutteellinen, viranomaisen on kehotettava hakijaa täydentämään ha- kemusta ja ilmoitettava, miten sitä tulee täydentää. Lisäksi jos hakemus on jätetty väärään paikkaan, viranomaisen on sel- vitettävä oikea viranomainen ja siirrettä- vä hakemuksen käsittely tälle. Siirrosta on ilmoitettava asianosaiselle. Hakija voi käyttää palveluja haettaessa avusta- jaa, joka voi olla asiamies/lakimies, muu asiantuntija tai läheinen
Hakijalla on oikeus saada sosiaa- lista etuutta koskevaan hakemukseen- sa aina kirjallinen, perusteltu päätös.
Päätöksestä on käytävä ilmi, mihin ha- kija on oikeutettu tai velvoitettu. Lisäksi on kerrottava sovelletut lain kohdat ja päätöksen perustana olevat tosiseikat.
Päätöksen mukana on oltava myös muu- toksenhakuosoitus. Katso luvusta IV koh- ta ”muutoksenhaku etuutta koskevaan päätökseen”, sivu 27.
ei tarvitse kyetä vastamaan jokaiseen ky- symykseen, mutta hänen tulisi hallita pe- rusteet ja kyetä ohjaamaan asiakas tar- vittaessa eteenpäin.
12
5. PALVELU- JA TUKIMUODOT
Seuraavassa yleisimpiä muistisairaan ih- misen ja hänen omaisensa palvelu- ja tukimuotoja.
5.1 Asiakasmaksun määräytyminen Muistisairaan ihmisen joutuessa pit- käaikaiseen laitoshoitoon, esimerkik- si vanhainkotiin tai terveyskeskuksen vuodeosastolle, peritään hänen hoita- misestaan lain mukainen hoitomaksu.
Hoitomaksu määräytyy henkilön maksu- kyvyn mukaan ja se voi olla enintään 85 prosenttia hoidossa olevan nettotuloista.
Laitoshoidossa oleville maksettavat vam- maisetuudet (vammaistuki, eläkettä saa- van hoitotuki ja ruokavaliokorvaus) laske- taan mukaan nettotuloihin. Hoitomaksu voidaan määrätä enintään sen suuruisek- si, että hoitoa saavan henkilökohtaiseen käyttöön jää kuukausittain vähintään 105 euroa.
Jos pitkäaikaisessa laitoshoidossa oleva on välittömästi ennen laitoshoidon alkamista elänyt yhteistaloudessa avio- liitossa (tai avioliitonomaisissa olosuh- teissa) ja hänen kuukausitulonsa ovat suuremmat kuin puolison kuukausitulot, maksu määräytyy puolisoiden yhteen- laskettujen kuukausitulojen perusteel- la. Tällöin pitkäaikaisessa laitoshoidossa
olevalta perittävä maksu voi olla enintään 42,5 prosenttia edellä mainituin perus- tein yhteenlasketuista kuukausituloista.
Näin turvataan kotiin jäävän puolison ta- loudellinen asema tilanteessa, jossa per- heen pääelättäjä joutuu pitkäaikaiseen laitoshoitoon.
Huom! Palveluasumisen ja tehoste- tun palveluasumisen maksut määräy- tyvät eri tavoin: ne koostuvat yleensä vuokrasta sekä erilaisten tukipalvelui- den maksuista. Palveluasumisen maksut ovat asukkaalle usein kalliimmat kuin pit- käaikaisen laitoshoidon maksut; esimer- kiksi lääkkeensä asukas joutuu maksa- maan itse. Lisätietoja asiakasmaksun määräytymisestä saa kunnan sosiaali- ja terveystoimesta.
5.2 Asunnon muutostyöt ja korjausavustus
Asunnon muutostöillä tarkoitetaan kor- jaus- ja rakennustöitä, jotka helpotta- vat päivittäistä selviytymistä. Asunnon muutostöitä voidaan suorittaa silloin, kun asunnon kunnostaminen ja varustaminen on välttämätöntä, jotta asukas selviytyisi kotona. Kysymykseen voivat tulla esimer- kiksi kylpyhuoneen muutostyöt ja sen va- rustaminen erilaisilla apuvälineillä, ovien leventäminen sekä teknisten apuvälinei- den ja turvalaitteiden, kuten erikoislieden asentaminen.
Asunnon muutostyöt korvataan kus- tannusarvion perusteella eikä muu- tostöihin sisälly omavastuuosuutta.
Myöntämiseen eivät vaikuta hakijan tulot tai varallisuus. Asunnon muutostyöt ovat vammaispalvelulain mukaisia ns. subjek- tiivisia oikeuksia eli palveluja, jotka kun- nan on järjestettävä. Lisätietoja asun- Päätös muiden kuin kiireellisten sosi-
aalipalvelujen myöntämisestä on tehtä- vä ilman aiheetonta viivytystä. Iäkkäällä henkilöllä on lain mukaan oikeus saada hänelle myönnetyt muut kuin kiireelliset sosiaalipalvelut ilman aiheetonta viivy- tystä ja viimeistään kolmen kuukauden kuluttua päätöksen teosta.
13
non muutostöistä saa sosiaalitoimistosta (vammaispalvelut).
Korjausavustusta voidaan myöntää asunnon kunnostamiseen silloin, kun ruo- kakunnassa on vähintään yksi vammai- nen tai yli 65-vuotias henkilö. Avustuksia on myönnetty esimerkiksi vanhojen asun- tojen kylpyhuone- ja keittiöremonttei- hin sekä omakotitalojen lämmitys- ja maalaustöihin. Avustuksen saamiseen vaikuttavat hakijan tulot ja varallisuus.
Erityisesti silloin, jos muistisairas ihmi- nen ei ole oikeutettu edellä mainitun kal- taisiin asunnon muutostöihin, kunnan asuntotoimistosta (isoimmissa kunnissa on korjausneuvoja) kannattaa tiedustel- la mahdollisuutta näihin valtion rahoitta- miin korjausavustuksiin. Korjausavustus on määrärahasidonnainen ja toissijainen tukisuhteessa vammaispalvelulain mu- kaisiin asunnon muutostöihin.
Vanhustyön keskusliitolla on 15 alu- eellista korjausneuvojaa, jotka avusta- vat sotainvalideja, veteraaneja ja muu- ta vanhusväestöä asunnossa tarvittavien muutostöiden toteuttamisessa. Neuvojat avustavat remonttitarpeiden kartoit- tamisessa, suunnittelussa, avustus- ten hakemisessa ja tarvittaessa myös muutostyöt suorittavan urakoitsijan et- simisessä. Korjausneuvonta on maksu- tonta, mutta remontin asiakas maksaa it- se. Mahdolliset avustukset kattavat osan kustannuksista.
Lisätietoja asuntojen korjauksiin liit- tyvistä avustusmuodoista voi tiedustella Vanhustyön keskusliiton korjausneuvon- nasta. Ks. www.vtkl.fi.
5.3 Auton pysäköintilupa ja vapautus ajoneuvoverosta
Poliisi voi myöntää vaikeasti vammaiselle henkilölle tai vaikeasti vammaisen henki- lön kuljettamista varten auton pysäköin- tiluvan. Lupa voidaan myöntää, jos kul- jetettavalla on säännöllinen tai usein toistuva kuljetustarve eikä hän selviy- dy kuljetuksen jälkeen ilman saattajaa.
Lupaa haettaessa on oltava mukana lää- kärintodistus sairauden laadusta ja vaike- usasteesta. Pysäköintilupa oikeuttaa va- pautukseen myös ajoneuvoverosta, jota haetaan takautuvasti pysäköintiluvan voi- maantulosta alkaen.
Pysäköintilupa ei ole ajoneuvokoh- tainen ja se myönnetään ensisijaises- ti vammaiselle (muistisairaalle ihmisel- le) itselleen, vaikka hän ei kuljettaisikaan ajoneuvoa. Muistisairasta ihmistä kulje- tettaessa tai hänen asioitaan hoidettaes- sa luvalla saa pysäköidä vammaisille au- toilijoille tarkoitetuille pysäköintipaikoille, maksulliselle pysäköintipaikalle maksua suorittamatta ja myös alueelle, jossa py- säköinti on muutoin kielletty.
Lisätietoja auton pysäköintiluvasta saa poliisilta www.poliisi.fi ja ajoneuvo- veron vapautuksesta Liikenteen turvalli- suusvirasto Trafista www.trafi.fi.
5.4 Eläkkeensaajan asumistuki
Eläkkeensaajien asumistukea voivat ha- kea Kelalta vakinaisesti Suomessa asuvat pienituloiset eläkkeensaajat ja 65 vuotta täyttäneet henkilöt. Eläkkeensaajan asu- mistukea ei voi saada, jos saa vain osa- työkyvyttömyyseläkettä, osa-aikaeläket- tä tai alle 65-vuotiaana työeläkelakien mukaista vanhuuseläkettä. Varhennettua vanhuuseläkettä saavalla on oikeus
14
asumistukeen vasta, kun hän täyttää 65 vuotta.
Tulojen ja asumiskustannusten lisäk- si tukeen vaikuttavat omaisuus ja per- hesuhteet. Asumiskustannuksina hy- väksytään kohtuulliset asumismenot.
Valtioneuvosto päättää vuosittain hoi- tomenoina hyväksyttävät keskimääräi- set kustannukset ja asumiskustannus- ten enimmäismäärät. Mikäli henkilö asuu vanhuksille tarkoitetussa vuokra- tai pal- velutalossa, asumistukeen oikeuttavat vuokra ja -vesimaksut, mutta eivät mak- sut, joilla katetaan palvelumaksukustan- nuksia. Jos henkilö asuu julkisin varoin kustannetussa laitoshoidossa, asumis- tukea on mahdollista saada enintään yh- deksän kuukauden ajan, jos hänellä on edelleen asumismenoja. Jos jatkuvaan laitoshoitoon joutunut on naimisissa ja hänen puolisonsakin saa asumistukea, Kela tarkistaa kotona asuvan puolison asumistuen sitä seuraavan kuukauden alusta, kun toinen puolisoista joutui lai- toshoitoon. Laitoksessa olevan puolison tuki lakkautetaan samasta ajankohdasta.
Mikäli molemmat puolisot ovat eläk- keellä tai 65 vuotta täyttäneitä, he hake- vat asumistuen yhteisesti kummallekin ja tuki maksetaan heille puoliksi. Asumistuki on verotonta tuloa. Asumistukea haet- taessa hakemukseen liitetään selvitys asumiskustannuksista (vuokrasopimus, vuokran tai vastikkeen maksukuitti), sel- vitys omista ja puolison tuloista ja omai- suudesta sekä selvitykset veloista ja vel- kojen koroista. Tukea voidaan maksaa takautuvasti enintään puolen vuoden ajal- ta ennen hakemista.
Lisätietoja eläkkeensaajien asumis- tuesta saa Kelan toimistoista tai interne- tistä www.kela.fi.
5.5 Eläkettä saavan hoitotuki
Toimintakyvyn alentuessa voi hakea Kelalta hoitotukea, jota voi saada takau- tuvasti kuusi kuukautta. Eläkettä saa- van hoitotuen avulla Kela tukee sairaan ja vammaisen eläkkeensaajan kotona asu- mista ja siellä tapahtuvaa hoitoa sekä korvaa sairaudesta tai vammaisuudesta aiheutuvia erityiskustannuksia.
Eläkettä saavan hoitotukeen on oi- keutettu 16 vuotta täyttänyt henkilö, joka saa
• työkyvyttömyyseläkettä, kuntou- tustukea tai yksilöllistä varhais- eläkettä kansaneläkkeenä tai työeläkkeenä
• vanhuuseläkettä tai varhennettua vanhuuseläkettä kansaneläkkee- nä tai työeläkkeenä
• täyteen työkyvyttömyyteen pe- rustuvaa lakisääteisen tapatur- mavakuutuksen, liikennevakuu- tuksen, sotilasvammalain tai sotilastapaturmalain mukaista jatkuvaa eläkettä tai korvausta
• maahanmuuttajan erityistukea tai
• ulkomailta vastaavia etuuksia.
Hoitotukea ei makseta hakijalle, joka saa pelkästään osatyökyvyttömyyseläkettä, osa-aikaeläkettä tai työttömyyseläket- tä. Hoitotuen myöntäminen edellyttää, että hakijan toimintakyky on heikenty- nyt ainakin vuoden ajaksi. Toimintakyvyn heikentyminen tarkoittaa, että hakijan kyky huolehtia itsestään ja toiminnois- taan on sairauden tai vamman vuoksi vaikeutunut.
15
Eläkettä saavan hoitotuki maksetaan erisuuruisena hakijan avuntarpeen, oh- jauksen ja valvonnan tarpeen sekä eri- tyiskustannusten määrän perusteella.
Hoitotuen suuruus tarkistetaan vuosittain kansaneläkeindeksillä. Etuus on kolmi- portainen. Hoitotukeen eivät vaikuta eläk- keensaajan ja hänen perheensä tulot eikä omaisuus. Hoitotuki on verotonta tuloa.
Katso oppaan viimeiseltä sivulta etuuden suuruus).
Hoitotukea haettaessa liitteeksi tarvi- taan mahdollisimman tuore lääkärinlau- sunto C tai B, jos siihen on merkitty riit- tävästi tietoja hoitotuen ratkaisemiseksi.
Tarvittaessa hakemukseen voidaan liittää asuinkunnan sosiaaliviranomaisen, koti- sairaanhoidon tai muun hakijaa tuntevan tahon selvitys avuntarpeesta ja palveluis- ta sekä erityiskustannuksista. Lisätietoja eläkettä saavan hoitotuesta saa Kelan toi- mistoista tai internetistä www.kela.fi.
5.6 Henkilökohtainen apu
Henkilökohtaisen avun tarkoituksena on auttaa vaikeavammaista henkilöä, ku- ten muistisairasta ihmistä, toteuttamaan omia valintojaan päivittäisissä toimis- sa, työssä ja opiskelussa, harrastuksis- sa, yhteiskunnallisessa osallistumisessa ja sosiaalisen vuorovaikutuksen ylläpitä- misessä. Kunnan tulee järjestää henki- lökohtaista apua sellaiselle vaikeavam- maiselle henkilölle, joka pitkäaikaisen tai etenevän vamman tai sairauden vuok- si tarvitsee toisen henkilön apua päivit- täisistä toiminnoista suoriutuakseen.
Avuntarpeen on oltava välttämätön ja toistuva. Avuntarve ei saa johtua pääasi- assa ikääntymiseen liittyvistä sairauksis-
ta ja toimintarajoitteista. Henkilöä ei kui- tenkaan voida rajata henkilökohtaisen avun ulkopuolelle yksinomaan jonkun vamman, sairauden, diagnoosin tai iän perusteella, joten myös muistisairaalla ihmisellä saattaa olla oikeus henkilökoh- taiseen apuun. Jos henkilön avun ja avus- tamisen tarve perustuu kuitenkin pääasi- assa hoitoon, hoivaan tai valvontaan, apu järjestetään pääosin muiden sosiaali- ja terveyspalvelujen kautta.
Henkilökohtaisen avun järjestäminen edellyttää, että sen saajalla on voimava- roja määritellä avun sisältö ja toteutusta- pa. Asiakkaalta ei kuitenkaan edellytetä täydellisiä kognitiivisia taitoja tai kommu- nikaatiokykyjä. Jos asiakas ei esimerkik- si etenevän muistisairauden vuoksi pys- ty itse ilmaisemaan mielipidettään, on se selvitettävä yhteistyössä hänen laillisen edustajansa tai muun läheisen kanssa.
Henkilökohtainen apu voidaan järjes- tää niin, että vaikeavammainen
• palkkaa itselleen henkilökohtai- sen avustajan tai
• ostaa avustajapalvelun kunnan antamalla palvelusetelillä tai
• saa avustajan kunnan järjestä- mänä tai ostamana palveluna.
Henkilökohtaisen avun järjestämistavas- sa on aina otettava huomioon yksilöllinen avun tarve ja elämäntilanne. Kaikilla ta- voilla järjestetty henkilökohtainen apu on saajalleen maksutonta. Henkilökohtaisen avustajan tulee olla pääsääntöisesti per- heen ulkopuolinen henkilö. Tällä sään- nöksellä on haettu rajaa omaishoidon ja henkilökohtaisen avun välille, mut- ta rajaus ei ole ehdoton. Perustelluissa
16
poikkeustapauksissa henkilökohtaisena avustajana voi toimia omainen.
Tärkeää on myös muistaa, että kun- nan on aloitettava vammaisen henkilön palvelutarpeen selvittäminen viimeis- tään seitsemäntenä arkipäivänä yhtey- denotosta. Palvelusuunnitelma on laadit- tava ilman viivytystä ja palveluja koskevat päätökset on tehtävä viimeistään kol- men kuukauden kuluttua hakemuksen jättämisestä.
Mikäli henkilökohtainen apu on muis- tisairaalle ihmiselle juuri hänen tilantees- saan tarkoituksenmukainen tukimuoto, kannattaa hänen rohkeasti vaatia yhden- vertaista oikeutta palveluun. Erityisesti monelle työikäiselle muistisairaalle hen- kilökohtainen apu voi olla oiva tukimuo- to auttamaan esimerkiksi harrastuk- siin osallistumisessa ja omannäköisen elämän jatkumisen mahdollistajana.
Vammaispalvelulakia ja henkilö- kohtaista apua koskevat päätökset voi- vat vaihdella tapaus- ja kuntakohtaises- ti. Nämä seikat eivät kuitenkaan vähennä muistisairaiden ihmisten yhdenvertais- ta oikeutta vammaispalveluihin – ku- ten henkilökohtaiseen apuun. Mikään diagnoosi ei ole sinänsä syy myöntää ei- kä hylätä hakemusta, vaan toimintaky- vyn ja yksilöllisen tilanteen tulee rat- kaista. Lisätietoa henkilökohtaisesta avustajasta saa kunnan sosiaalitoimis- tosta (vammaispalvelut).
5.7 Kotipalvelut ja kotisairaanhoito Kunnalliset kotipalvelut jakautuvat koti- palveluun ja kotisairaanhoitoon, jotka on monessa kunnassa yhdistetty kotihoidon yksiköiksi.
Kotipalveluilla tuetaan muistisairaan
ihmisen kotihoitoa ja kotona selviytymis- tä. Kotipalveluilla tarkoitetaan asumi- seen, henkilökohtaiseen hoivaan ja huo- lenpitoon sekä muuhun tavanomaiseen elämään kuuluvien tehtävien ja toiminto- jen suorittamista ja niissä avustamista.
Kotipalveluja annetaan mm. alentuneen toimintakyvyn, perhetilanteen, rasittu- neisuuden ja sairauden perustella apua tarvitseville. Ne kattavat asumiseen, henkilökohtaiseen hoivaan ja huolenpi- toon sekä muuhun tavanomaiseen elä- mään kuuluvien tehtävien suorittamisen tai niissä avustamisen. Kotipalvelun tu- kipalveluina voidaan järjestää esimerkik- si ateria, vaatehuolto-, kylvetys-, siivous-, kuljetus-, saattaja- sekä sosiaalista kans- sakäymistä edistäviä palveluja.
Kotisairaanhoito kuuluu terveyskes- kuksen järjestämiin palveluihin, joissa esimerkiksi terveydenhoitaja tai sairaan- hoitaja hoitaa asiakasta kotona hoitosuun- nitelman mukaisesti. Kotisairaanhoitoon kuuluu muun muassa neuvontaa sairaan- ja terveydenhoidollisissa asioissa, erilai- sia hoitotoimenpiteitä, lääkehoidon seu- rantaa ja näytteiden ja kokeiden ottoa.
Kotipalvelut ja kotisairaanhoito, ku- ten muutkaan sosiaali- ja terveydenhuol- topalvelut, eivät yleensä ole täysin mak- suttomia. Palveluista perittävä maksu saa olla enintään palvelun tuottamises- ta aiheutuvien kustannusten suuruinen.
Osassa kuntia on myös käytössä palve- lusetelijärjestelmä, joka koskee kaikkia sosiaali- ja terveyspalveluja lukuun otta- matta päivystyspalveluja ja tahdosta riip- pumattomia hoitoja (kts. tarkemmin 5.13.
Palvelusetelijärjestelmä, sivu 23).
Kotihoidon palveluja tarjoavat kun- nan/ kaupungin lisäksi myös monet yksi-
17
tyiset kotipalveluyritykset sekä yhdistyk- set ja säätiöt. Näistä palvelumuodoista on hyvä kysyä lähimmältä muistiyhdis- tykseltä. Muistiyhdistysten yhteystiedot löytyvät sivuilta www.muistiliitto.fi/fi/
alueellinen-toiminta. Kotipalveluista saa lisätietoa kunnan sosiaalitoimesta ja ko- tisairaanhoidosta esimerkiksi läheisestä terveyskeskuksesta.
5.8 Kuljetuspalvelu
Kuljetuspalvelut tarkoittavat mahdolli- suutta käyttää erityiskuljetusta, taksia tai invataksia, alennetulla hinnalla joka vas- taa julkisen liikenteen maksuja. Tuki on tarkoitettu henkilöille, jotka eivät voi käyt- tää julkisia joukkoliikennevälineitä.
Kunta voi myöntää kuljetuspalvelu- ja joko sosiaalihuolto- tai vammaispalve- lulain perusteella. Sosiaalihuoltolaissa ei ole määritelty kuljetuspalvelujen määrää tarkemmin. Vammaispalvelulaissa sää- detty kuljetuspalvelu on kunnan järjes- tämä tukimuoto vaikeavammaiselle, jolle selviytyminen erilaisista arjen toiminnois- ta tuottaa erityisiä vaikeuksia. Kunnalla on velvollisuus järjestää vaikeavammai- selle vähintään 18 yhdensuuntaista jo- kapäiväiseen elämään liittyvää matkaa kuukaudessa. Matkat on tarkoitettu asi- oimiseen ja virkistykseen eikä niitä voi käyttää matkustettaessa terveydenhuol- lon yksiköihin tai kuntoutukseen (kat- so kohta 5.11 Matkakorvaukset, sivu 22).
Kuljetustuen hakemista varten tarvitaan lääkärintodistus.
Mikäli henkilö ei saa tarpeisiinsa näh- den riittävästi kuljetuspalvelua sosiaali- huoltolain nojalla, hän voi hakea palvelua vammaispalvelulain nojalla.
Vaikka palvelun myöntämisessä on ilmennyt kuntakohtaisia eroja, myös muistisairaalla ihmisellä on yhdenver- tainen oikeus vammaispalvelulain mu- kaiseen kuljetuspalveluun. Mikään diag- noosi ei ole sinällänsä syy myöntää eikä hylätä hakemusta, vaan toimintakyvyn ja yksilöllisen tilanteen tulee ratkaista.
Kuljetuspalveluja voi tiedustella ja ha- kea oman kunnan sosiaalitoimistosta (vammaispalvelut).
5.9 Kuntoutus
Kuntoutus on kokonaisuus, joka syn- tyy useiden eri tahojen palveluis- ta ja etuuksista. Terveydenhuollon jär- jestämisvastuulla on lääkinnällinen kuntoutus. Sosiaalihuollon järjestämis- vastuulla on vammaisten kuntoutus, päihdekuntoutus ja sosiaalinen kuntou- tus. Kuntoutuspalvelut ovat pääsääntöi- sesti harkinnanvaraisia eli kunnan käy- tettävissä olevista resursseista riippuvia.
Muistiliitto on laatinut muistisairaan ih- misen kuntoutusmallin, joka korostaa muistisairaan oikeutta kuntoutussuunni- telmaan ja kuntoutukseen.
Muistisairaan ihmisen kuntoutuk- seen kuuluvat: neuvonta ja ohjaus, ensi- tieto, sopeutumisvalmennus, päiväkun- toutus, kuntoutus lyhytaikaishoidossa, kuntoutus pitkäaikaishoidossa sekä eri- laiset terapiat. Lisäksi kuntoutuksen kautta on mahdollisuus saada tueksi tek- nisiä ja muita apuvälineitä. Lain mukaan jokaiselle kuntoutujalle tulee laatia kun- toutussuunnitelma, jonka toteutumista tulee seurata ja arvioida määräajoin.
Muistisairaan ihmisen kuntoutus täyttää suurelta osin terveydenhuolto-
18
laissa säädettyjen lääkinnällistä kun- toutusta koskevien kuntoutuspalvelujen kokonaisuuden.
Lääkinnällistä kuntoutusta järjestävät terveyskeskukset ja sairaalat. Osa muisti- sairaan ihmisen kuntoutuksesta järjestyy sosiaalihuollon palveluna. Kuntoutus voi tällöin toteutua esimerkiksi siten, että jo- kin sosiaalihuollon palvelu- ja tukitoime- na annettu palvelu, esimerkiksi kotona asuvan henkilökohtainen tukeminen, kat- sotaan kuntouttavaksi toimenpiteeksi.
Tämän lisäksi muistisairas voi olla oikeutettu vammaispalvelulain ja -ase- tuksen mukaisiin kuntoutuspalveluihin.
Ainakin työikäisillä muistisairailla tuli- si olla oikeus subjektiivisena oikeutena turvattuun vaikeavammaisten päivätoi- mintaan. Vammaispalvelulaki edellyttää päivätoiminnan järjestämistä sellaisel- le työkyvyttömälle henkilölle, jolla vam- man tai sairauden aiheuttaman erittäin vaikean toimintarajoitteen vuoksi ei ole
edellytyksiä osallistua sosiaalihuoltolais- sa tarkoitettuun työtoimintaan ja jonka toimeentulo perustuu pääosin sairauden tai työkyvyttömyyden perusteella myön- nettäviin etuuksiin.
Osa Muistiliiton jäsenyhdistyksistä järjestää kuntoutuksellisia elementtejä sisältäviä kursseja ja lomia sekä muuta uuteen elämäntilanteeseen sopeutumis- ta tukevaa toimintaa. Useimmissa muis- tiyhdistyksissä on myös vertaistoimin- taa sekä muistisairauteen sairastuneille että läheisille. Lähimmän yhdistyksen kuntouttaviin toimintoihin voit tutustua www.muistiliitto.fi/fi/alueellinen-toiminta.
Lisäksi Kela järjestää kuntoutusta omaishoitajille, jotka tarvitsevat kuntou- tusta omien sairauksiensa tai uupumi- sensa vuoksi. Kuntoutuksen palveluista voi saada lisätietoa esimerkiksi läheises- tä terveyskeskuksesta sekä kunnan koti- sairaanhoidosta ja sosiaalitoimesta.
19
KUNTOUTUSMALLI
KUNTOUTUSSUUNNITELMA
VERTAISTUKI
Oikeus hyvään elämään
© Muistiliitto 2014
yksilöllisen elämäntavan mukainen arki sosiaaliset suhteet
kulttuuri- ja liikuntaharrastukset muistisairauden lääkehoito muiden sairauksien ennaltaehkäisy ja hoito apuvälineet, teknologia ja muu ympäristön tuki
MUUT KUNTOUTUMISTA EDISTÄVÄT TEKIJÄT NEUVONTA & OHJAUS
Nimetty tukihenkilö
KUNTOUTUMISTA TUKEVA KOTIHOITO YKSILÖLLISET TERAPIAT & PSYKOLOGINEN TUKI
ENSITIETO MUISTI-
SAIRAUDEN DIAGNOOSI
SOPEUTUMIS- VALMENNUS
PÄIVÄ- KUNTOUTUS
YMPÄRI- VUOROKAUTINEN
KUNTOUTUS Lyhyt- tai pitkäaikainen
E N NAL TAE H K ÄI S Y
KUNTOUTUSMALLI
KUNTOUTUSSUUNNITELMA
VERTAISTUKI
Oikeus hyvään elämään
© Muistiliitto 2014
yksilöllisen elämäntavan mukainen arki sosiaaliset suhteet
kulttuuri- ja liikuntaharrastukset muistisairauden lääkehoito muiden sairauksien ennaltaehkäisy ja hoito apuvälineet, teknologia ja muu ympäristön tuki
MUUT KUNTOUTUMISTA EDISTÄVÄT TEKIJÄT NEUVONTA & OHJAUS
Nimetty tukihenkilö
KUNTOUTUMISTA TUKEVA KOTIHOITO YKSILÖLLISET TERAPIAT & PSYKOLOGINEN TUKI
ENSITIETO MUISTI-
SAIRAUDEN DIAGNOOSI
SOPEUTUMIS- VALMENNUS
PÄIVÄ- KUNTOUTUS
YMPÄRI- VUOROKAUTINEN
KUNTOUTUS Lyhyt- tai pitkäaikainen
E N NAL TAE H K ÄI S Y
Muistiliiton kuntoutusmalli
20
5.10 Lääkekorvaukset
Kelasta voi hakea korvausta lääkkeis- tä, perusvoiteista ja ravintovalmisteis- ta, jotka lääkäri on määrännyt sairau- den hoitoon. Korvauksen saa yleensä jo apteekissa esittämällä Kela-kortin.
Korvauksen saaminen edellyttää, että lääkkeelle, perusvoiteelle tai kliiniselle ra- vintovalmisteelle on hyväksytty korvat- tavuus. Apteekki tarkistaa asiakkaan oi- keuden korvaukseen jokaisen lääkeoston yhteydessä Kelasta. Palvelun kautta ap- teekki saa ajantasaiset tiedot asiakkaal- le myönnetyistä korvausoikeuksista se- kä vuotuisen omavastuun (lääkekaton) täyttymisestä.
Lääkeostoista maksetaan korvaus- ta kolmessa eri korvausryhmässä vuon- na 2014:
• peruskorvaus on 35 % lääkkeen hinnasta tai viitehinnasta
• alempi erityiskorvaus on 65 % lääkkeen hinnasta tai viitehinnasta
• ylempi erityiskorvaus on 100 %, mutta kustakin lääkkeestä peritään 3 euron omavastuu.
Lääkekorvauksen määrään vaikuttaa se, kuuluuko lääke ns. viitehintajärjes- telmään vai ei. Viitehintajärjestelmässä lääkevalmisteet luokitellaan viitehinta- ryhmiin, joille määritellään viitehinnat.
Viitehinta lasketaan ryhmän edullisim- man valmisteen myyntihinnasta. Kelan korvaus lasketaan viitehinnasta. Samaan viitehintaryhmään kuuluvissa lääkeval- misteissa on yhtä paljon samaa lääkeai- netta ja ne voidaan turvallisesti vaihtaa keskenään.
Lääkärin määräämä lääke voidaan ap- teekissa vaihtaa halvempaan vastaa- vaan valmisteeseen. Asiakas joutuu itse maksamaan viitehinnan ylittävän osuu- den, mikäli hän kieltäytyy lääkevaihdos- ta. Viitehintaa ei kuitenkaan sovelleta, jos lääkäri kieltää lääkevaihdon hoidollisin tai lääketieteellisin perustein.
Oikeutta alempaan ja ylempään eri- tyiskorvaukseen on haettava erikseen.
Lääkärinlausunto B tarvitaan hakemuk- sen liitteeksi. Tällä hetkellä Alzheimerin taudin lääkkeistä ei voi saada erityiskor- vausta. Sen sijaan peruskorvauksen saa- minen Alzheimer-lääkkeistä on mah- dollista. Joidenkin kalliiden lääkkeiden peruskorvattavuutta on kuitenkin rajoi- tettu. Näiden lääkkeiden korvausoikeut- ta on haettava erikseen Kelan toimistosta.
Näiden lääkkeiden korvausoikeus voi- daan myöntää merkittävää toiminnallista haittaa aiheuttavan muistisairauden hoi- toon. Lääkekorvaus annetaan vain, jos muistioireiden pääasiallinen aiheutta- ja on Alzheimerin tauti tai idiopaattinen Parkinsonin tauti. Merkittävä toiminnal- linen haitta tarkoittaa, että henkilöllä on merkittävää sosiaalisen toiminnan heik- kenemistä vähintään kolmen kuukauden ajan ja että tämän haitan voidaan arvioida olevan seurausta muistin ja vähintään yh- den muun älyllisen toiminnan osa-alueen häiriintymisestä.
Merkittävän toiminnallisen haitan määrittely käytännössä saattaa olla haas- tavaa, jolloin erityisesti varhaisen vaiheen sairaudessa korvausoikeuden saami- nen voi olla ongelmallista. Korvausoikeus voidaan myöntää ilman määräaikaa.
Merkintä sairaudesta ja korvausoikeuden voimassaolosta tehdään Kela-korttiin.
21
Vuotuisen omavastuurajan ylittävistä suurista lääkekuluista voi hakea lisäkorva- usta Kelan toimistosta. Omavastuuraja eli ns. lääkekatto muuttuu hieman joka vuo- si (tarkista oppaan viimeiseltä sivulta lää- kekaton suuruus). Lisäkorvaus on 100 % lääkekohtaisen 1,50 euron omavastuun ylittävältä osalta. Kela seuraa asiakkaan maksettavaksi jääviä lääkekustannuk-
sia ja lähettää hänelle ilmoituksen rajan ylittymisestä sekä ohjeet lisäkorvauksen hakemiseksi. Apteekin kuitit kannattaa säilyttää mahdollista lisäkorvausta var- ten. Lääkekorvausjärjestelmä uudistuu vuonna 2015. Lisätietoa lääkekorvauksis- ta saa Kelan toimistoista ja internetistä www.kela.fi.
22
5.11 Matkakorvaukset
Kela korvaa sairauden tutkimuksesta ja hoidosta tai Kelan kuntoutuksesta aiheu- tuneita matkakuluja. Matkat korvataan lähimpään hoitopaikkaan yleisten kulku- neuvojen kustannusten mukaisesti. Jos lääkäri kirjoittaa todistuksen erityiskul- kuneuvon käyttöön, huomioidaan matkat esimerkiksi taksikustannusten mukaan.
Matkakorvauksissa on omavastuu- osuus, joka lasketaan jokaiselta yhden suuntaiselta matkalta. Vuotuisen oma- vastuuosuuden eli ns. matkakaton suu- ruuden voi tarkistaa Kelan toimistosta.
Matkakaton täytyttyä matkat korvataan ilman omavastuuta saman kalenterivuo- den ajan (katso oppaan viimeiseltä sivul- ta matkojen omavastuusummat).
Kela on siirtynyt taksimatkojen suora- korvausmenettelyyn lähes koko maassa.
Kun tilaa taksimatkan suoraan oman sai- raanhoitopiirin keskitetystä tilausnume- rosta, joutuu taksissa maksamaan vain matkan omavastuuosuuden. Taksissa tu- lee esittää Kela-kortti. Matkaa varten saa- tu todistus tai muu selvitys oikeudesta taksin käyttöön tulee säilyttää, sillä Kela voi pyytää sitä myöhemmin. Kelan tavoi- te on, että vuoden 2014 aikana suorakor- vaus korvaa entisen valtakirjamenettelyn koko maassa. Lisätietoja matkakorvauk- sista saa Kelan toimistoista ja internetistä www.kela.fi.
5.12 Omaishoidon tuki
Omaishoidon tuella tarkoitetaan koko- naisuutta, joka muodostuu hoidettavalle annettavista palveluista sekä omaishoi- tajalle myönnettävästä hoitopalkkios- ta, vapaasta ja omaishoitoa tukevista palveluista.
Omaishoidon tuen saaminen edellyt- tää, että kunta ja hoitaja tekevät hoidosta sopimuksen, johon liittyy hoito- ja palve- lusuunnitelma. Hoito- ja palvelusuunnitel- massa määritellään hoidettavalle annet- tavien palvelujen lisäksi myös hoitajalle suunnatut omaishoitoa tukevat palvelut.
Hoitajalle suunnattujen palvelujen mää- rä ja sisältö on merkittävä hoito- ja palve- lusuunnitelmaan tarvetta vastaavina. Jos palveluntarve arvioidaan hyvin vähäisek- si, tulee suunnitelmaan kirjata sen sosi- aalihuollon ammattihenkilön yhteystie- dot, johon omaishoitaja voi tarvittaessa olla yhteydessä.
Omaishoidon tuki on määräraha- sidonnaista palvelua, jonka myöntä- minen perustuu kunnan harkintaan.
Omaishoitajalle maksettavan hoitopalkki- on vähimmäismäärät on sidottu indeksiin.
Katso oppaan viimeiseltä sivulta omais- hoidon tuen vähimmäismäärät.
Hoitopalkkio on veronalaista tuloa.
Kunnan kanssa sopimuksen tehnyt hoi- taja saa työstään työeläketurvaa edel- lyttäen, ettei hän ole jo eläkkeellä. Kunta huolehtii myös omaishoitajan tapaturma- vakuutuksesta. Omaishoitosopimukset ovat voimassa toistaiseksi, ellei ole eri- tyisiä syitä määräaikaisen sopimuksen tekemiseen.
Omaishoidon tuen saajalla on lakisää- teinen oikeus saada vähintään kolme va- paapäivää sellaista kuukautta kohti, jon- ka aikana hoitotyö on luonteeltaan erittäin sitovaa. Kunta huolehtii hoidon järjestä- misestä vapaan ajaksi. Omaishoitajan va- paan aikana hoidettavalle annettavista palveluista peritään hoidettavan tuloista riippumaton vuorokausikohtainen mak- su, jonka suuruus tarkistetaan joka toi-
23
nen vuosi indeksikorotuksen mukaisesti.
Joissakin kunnissa on käytössä omaishoi- tajan vapaapäivien järjestämiseen ns.
palveluseteleitä, joiden avulla voidaan va- lita mieleinen tapa järjestää omaishoita- jan vapaapäivien aikainen hoito.
Omaishoidon tuesta voi tiedustel- la kunnan sosiaalivirastosta tai kotipal- veluohjaajilta. Oman kunnan palveluse- telikäytännöstä voi tiedustella kunnan sosiaalitoimesta.
5.13 Palvelusetelijärjestelmä
Palvelusetelillä voi hankkia kaikkia sel- laisia sosiaali- ja terveyspalveluja, jotka kunnan tai kuntayhtymän kuuluu järjes- tää asukkailleen. Palveluseteli ei kuiten- kaan sovellu käytettäväksi kiireellisessä hoidossa tai tahdosta riippumattomassa hoidossa. Palvelusetelillä hankittava pal- velu on vaihtoehto kunnan tai kuntayhty- män tuottamalle palvelulle.
Kunta tai kuntayhtymä päättää, ot- taako se palvelusetelin käyttöön ja mihin palveluihin se antaa setelin. Jos asiakas ei halua käyttää palveluseteliä, kunnan on ohjattava hänet muulla tavoin järjes- tettävien palvelujen piiriin. Setelin saa- minen edellyttää, että kunnallisen sosi- aali- ja terveydenhuollon edustaja arvioi henkilön palvelun tarpeen. Palvelusetelin saa asuinkunnan terveysasemalta, sosi- aalivirastosta ja muista kunnan palvelu- yksiköistä, jotka myös antavat lisätietoja palvelusetelistä.
Palveluseteli voi olla kaikille käyttä- jille samansuuruinen tai tulosidonnainen, jolloin sen arvo riippuu asiakkaan tuloista.
Jatkuvassa, säännöllisessä kotihoidossa käytetään tulosidonnaista palveluseteliä.
Setelin on katettava kustannukset koko-
naan palveluissa, jotka ovat asiakkaal- le maksuttomia. Palvelusetelin arvoa on korotettava, jos asiakkaan tai hänen per- heensä toimeentulo tai asiakkaan elatus- velvollisuus vaarantuu asiakkaan oma- vastuun vuoksi. Katso oppaan viimeiseltä sivulta tiedot palvelusetelin suuruudesta.
Kunta pitää luetteloa hyväksymis- tään palvelujen tuottajista. Tiedot tuot- tajista, palveluista ja niiden hinnoista tulee olla julkisesti saatavilla internetis- sä tai muulla soveltuvalla tavalla. Lisää tietoa palvelusetelistä: www.stm.fi.
5.14 Sairaanhoitokulujen korvaaminen Kela korvaa osan yksityisen sairaanhoi- don kustannuksista. Julkisen terveyden- huollon maksut eivät kuulu korvauksen piiriin. Kustannukset ovat korvattavia sil- loin, kun kysymyksessä on sairauden hoi- to. Edellytyksenä on, että hoito on sairau- den vuoksi tarpeellista.
Sairaanhoitokulujen korvauksia hae- taan Kelan toimistosta. Korvauksen pe- rusteena on korvaustaksa, joka kertoo, kuinka suuren osan peritystä palkkiosta Kela hyväksyy korvauksen perusteeksi.
Yksityislääkärin palkkiosta Kelan korvaus on vahvistetun korvaustaksan suuruinen.
Korvaustaksa on usein määrältään pie- nempi kuin yksityislääkärin perimä palk- kio. Jos palkkio on pienempi kuin taksa, korvausta maksetaan perityn palkkion verran. Tarkemmat korvaustaksat löytyvät Kelan sivuilta
www.kela.fi/sairaanhoito_laakarinpalkkiot.
Korvauksen saa usein suoraan lää- kärin vastaanotolla näyttämällä Kela- korttia. Suorakorvausta käytetään esimerkiksi lääkärin- ja hammaslääkä- rinpalkkioiden sekä tutkimuksen ja hoi-
24
don korvaamisessa. Tällöin perittävästä maksusta vähennetään suoraan korva- uksen määrä, ja maksettavaksi jää aino- astaan omavastuuosuus. Lääkekuluista ja matkakuluista Kela korvaa myös osan.
Katso kohta 5.10 Lääkekorvaukset, sivu 20 ja kohta 5.11 Matkakorvaukset, sivu 22.
Kelan asiointipalvelussa voi kat- soa, paljonko on saanut Kelasta kor- vauksia sairaanhoidosta, lääkkeistä ja matkoista. Asiointipalvelussa voi myös seurata lääke- ja matkakorvausten vuo- tuisen omavastuuosuuden täyttymistä.
Lisätietoja sairaanhoitokulujen kor- vaamisesta saa Kelan toimistoista ja internetistä www.kela.fi.
5.15 Terveydenhuollon maksukatto Julkisen sosiaali- ja terveydenhuollon palveluista perittäville potilas- ja asia- kasmaksuille on säädetty maksukatto.
Katso oppaan viimeiseltä sivulta mak- sukaton suuruus. Maksukattoon laske- taan mukaan terveyskeskuksen avosai- raanhoidon lääkäripalvelut, fysioterapia, sarjahoito, sairaalan poliklinikkamak- sut, päiväkirurgian maksut ja lyhytaikai- sen laitoshoidon maksut sekä terveyden- että sosiaalihuollon laitoksissa. Lisäksi maksukattoon lasketaan mukaan kun- toutushoidon maksut. Seurantajakso on kalenterivuosi. Karttumista seurataan pääasiassa itse terveyskeskuksesta saa- tavalla seurantakortilla. Alkuperäiset kui- tit on säilytettävä. Maksukaton täytyttyä asiakas saa terveydenhuollon avohoidon palvelut pääsääntöisesti maksutta ja ly- hytaikaisen laitoshoidon maksu alenee.
Terveydenhuollon maksukatosta saa lisätietoja kunnan terveyden-
huollosta ja potilastoimistosta.
5.16 Toimeentulotuki
Toimeentulotuki on viimesijainen toimeen- tuloturvan muoto, jota haetaan kunnan sosiaalitoimistosta. Toimeentulotukeen on oikeus henkilöllä, jonka omat ja per- heen tulot eivät riitä tarpeenmukaiseen toimeentuloon. Tuki on tarveharkintaista, ja sitä myönnetään yleensä kuukaudek- si kerrallaan. Toimeentulotukea hakevan on saatava tukea koskeva päätös seitse- män arkipäivän sisällä hakemuksen jät- tämisestä. Toimeentulotukea hakevan on myös päästävä henkilökohtaiseen kes- kusteluun kunnan sosiaalityöntekijän tai sosiaaliohjaajan kanssa viimeistään seit- semän arkipäivän kuluessa pyynnöstä.
Lisätietoja toimeentulotuesta saa kunnan sosiaalitoimesta.
5.17 Verotus
Invalidivähennystä haetaan pyytämällä lääkäriltä B-todistus, jossa todetaan py- syvä haitta-aste (vähintään 30 %). Sen voi saada takautuvasti viideltä vuodel- ta. Työkyvyttömyyseläkkeellä olevat saa- vat invalidivähennyksen automaattisesti.
Invalidivähennys tehdään pääsääntöises- ti ansiotuloista, mutta myös eläkkeensaa- jalla voi olla joissakin tapauksissa mah- dollisuus saada invalidivähennys.
Veronmaksukyvyn alentumisvähen- nys on ansiotuloista tehtävä vähennys.
Vähennys koskee henkilöitä, joilla on veronmaksukykyä alentava rasite, ku- ten muistisairaan ihmisen suuret saira- uskulut tai hoitavan omaisen kohtuut- toman korkeaksi nousevat matkakulut.
Vähennyksen saaminen edellyttää, että omaisella on elatusvelvoite hoidettavaan.
Verottaja harkitsee tapauskohtaisesti, myönnetäänkö vähennys. Myöntämiseen
25
vaikuttavat verovelvollisen ja hänen per- heensä tulot ja varallisuus.
Kotitalousvähennykseen oikeuttavat tavanomainen kotitalous- sekä hoiva- ja hoitotyö. Tavanomaista kotitaloustyötä on esimerkiksi siivous, ruuanlaitto, vaattei- den huolto ja pihan hoito. Tavanomainen hoiva- ja hoitotyö voi olla esimerkiksi muistisairaan ihmisen hoitamista hänen kotonaan. Myös verovelvollisen omas- sa käytössä olevan asunnon tai vapaa- ajan asunnon kunnossapito- ja perus- parannustyö oikeuttaa vähennykseen.
Vähennystä ei kuitenkaan saa, jos työ- tä varten on saatu omaishoidon tukea tai kunnan myöntämiä sosiaali- ja terveyden- huollon palveluseteleitä.
Kotitalousvähennys voidaan myöntää myös yksityisessä palvelutalossa teh- tyyn kotitaloustyöhön siltä osin, kun sii- hen oikeuttava työ tehdään henkilön yksi- tyisesti hallitsemissa tiloissa eli omassa huoneessa tai huoneistossa (esim. asuk-
kaan huoneiston siivous). Palvelutalolta kannattaa pyytää verotusta varten eri- telty lasku, josta käy selkeästi ilmi erilai- set palvelut. Vähennyksen voi saada ko- titaloustöiden lisäksi myös asunnon tai vapaa-ajan asunnon kunnossapito- ja perusparannustyöstä.
Vähennyksen soveltamisalaa on laa- jennettu myös kodin tieto- ja viestintä- tekniikkaan liittyvien laitteiden asen- nus-, kunnossapito- ja opastustyöhön.
Vähennettävien kustannusten omavas- tuu on 100 euroa (v. 2014). Vähennys on henkilökohtainen. Puolisoista vähennyk- sen voi saada kumpikin erikseen. Myös lapsi, joka korjauttaa omien tai puoli- sonsa vanhempien kotia tai ostaa omil- le tai puolisonsa vanhemmille kotitalous- palveluja, on oikeutettu vähennykseen.
Lisätietoja kotitalousvähennyksen mää- rästä ja vähennyksiin liittyvistä perus- teista sekä lomakkeita saa verotoimistos- ta sekä internetistä www.vero.fi.
26
IV OIKEUSTURVATIET
Muistisairas ihminen ja hänen omaisensa saattavat olla tyytymättömiä muistisai- raan oikeuksien toteutumiseen kuten lää- kärin tekemään taudinmääritykseen, teh- tyihin tutkimuksiin tai niiden tekemättä jättämiseen, henkilökunnan käyttäytymi- seen tai saatuihin sosiaaliturvaetuuksiin.
Silloin, kun sosiaali- ja terveydenhuolto ei vastaa muistisairaan ja hänen omaisensa odotuksia ja tarpeita, voidaan oikeuksia vaatia ainakin seuraavilla tavoilla:
1. KESKUSTELU
HENKILÖKUNNAN KANSSA
Suora keskustelu henkilökunnan kans- sa epäselvissä ja mieltä askarruttavis- sa asioissa auttaa monissa tapauksissa kehittämään hoitoa vastaamaan parem- min muistisairaan yksilöllisiä tarpeita.
Keskustellessa voidaan myös perustella asioita ja pyrkiä ratkaisuihin, jotka tyydyt- tävät hoitoa tarvitsevaa ihmistä ja autta- vat häntä ylläpitämään toimintakykyä ja hyvää oloa.
Jos tilanne on kuitenkin siinä määrin kärjistynyt, ettei yhteisymmärrystä saavu- teta keskustelemalla, voidaan turvautua seuraavassa esitettyihin menettelyihin.
2. YHTEYDENOTTO POTILAS- TAI SOSIAALIASIAMIEHEEN
Jokaisella terveydenhuollon toimintayk- siköllä on potilasasiamies, jonka tehtä- vänä on neuvoa ja avustaa, tiedottaa po- tilaan oikeuksista ja toimia muutoinkin potilaan oikeuksien edistämiseksi ja to- teuttamiseksi. Potilasasiamiehen puo-
leen voi kääntyä esimerkiksi tilanteessa, jossa henkilö on tyytymätön saamaan- sa hoitoon tai siihen liittyvään kohteluun.
Tärkeää potilasasiamiehen toiminnassa on toimia välittäjänä potilaan, omaisen ja hoitavan yksikön välillä ja saattaa eri mieltä olevat osapuolet keskustelemaan keskenään.
Jokaisella kunnalla on sosiaaliasia- mies, jonka tehtävänä on neuvoa asiak- kaita sosiaalipalvelujen käytössä, sosi- aalihuollon asiakaslain soveltamiseen liittyvissä asioissa, avustaa muistutuk- sen tekemisessä, tiedottaa asiakkaan oikeuksista ja toimia asiakkaan oikeuk- sien edistämiseksi sekä seurata asi- akkaiden oikeuksien ja aseman kehi- tystä kunnassa. Sosiaaliasiamiehen tehtävä on siis neuvoa-antava; asiamies ei tee päätöksiä eikä myönnä etuuksia.
3. MUISTUTUS
Potilaslain mukaisessa muistutuksessa haetaan korjausta terveydenhuollon pal- veluissa havaittuihin epäkohtiin tai puut- teisiin. Muistutuksella pyritään siihen, et- tä hoidossa ilmennyt epäkohta, vaikkapa asianmukaisten tutkimusten tekemättä jättäminen, korjataan. Muistutus tehdään suullisesti tai kirjallisesti sen yksikön vas- taavalle johtajalle, jossa henkilö on asi- oinut. Monet yksiköt vaativat kirjallisen muistutuksen. Potilasasiamies auttaa tarvittaessa muistutuksen laatimisessa.
Muistutus käsitellään yksikössä hankkimalla asiasta tietoa, jotta voidaan päätellä, onko potilasta tutkittu, hoidettu ja kohdeltu hyväksyttävän hoitokäytän-
27
nön edellyttämällä tavalla. Ratkaisussa, joka on aina tehtävä, otetaan kantaa sii- hen, millaisiin jatkotoimiin aiheellinen muistutus johtaa tai on johtanut.
Myös sosiaalihuollon palveluista voi tehdä muistutuksen. Tällöin muistutus on vapaamuotoinen keino reagoida so- siaalihuollon henkilöstön toimenpiteisiin eli esimerkiksi asiakkaan huonoon koh- teluun. Muistutus ei rajoita valitus- eikä kanteluoikeutta. Sosiaaliasiamies auttaa tarvittaessa muistutuksen laatimises- sa. Muistutus osoitetaan sosiaalihuollon toimintayksikön vastuuhenkilölle tai joh- tavalle viranhaltijalle ja muistutukseen on annettava kohtuullisessa ajassa vas- taus, josta ilmenee, mihin toimenpitei- siin muistutuksen johdosta on ryhdytty.
4. KANTELU
Kantelun tekemiselle ei ole säädetty määräaikaa eikä muotomääräyksiä. Se voidaan tehdä milloin tahansa ja vapaa- muotoisesti. Kantelun voi myös tehdä ku- ka tahansa eli muukin henkilö kuin asian- osainen. Kantelu johtaa tutkintaan, jossa kantelun kohteelta pyydetään kirjallinen selvitys. Lisäksi hankitaan tarvittavia asiantuntijalausuntoja. Viranomainen te- kee kanteluratkaisun, joka on hallinnol- lista ohjausta, huomautus tai vakava huo- mautus ja vakavimmissa tapauksissa kurinpitotoimi tai ammatinharjoitusoike- uden rajoittaminen. Kantelu voidaan teh- dä oman alueensa aluehallintovirastoon.
Muita kanteluviranomaisia ovat so- siaali- ja terveysministeriö, sosiaa- li- ja terveysalan lupa- ja valvontavi-
rasto, eduskunnan oikeusasiamies ja oikeuskansleri. Lisätietoja löytyy:
www.avi.fi, www.stm.fi, www.valvira.fi, www.oikeusasiamies.fi ja www.okv.fi/fi.
5. MUUTOKSENHAKU ETUUTTA KOSKEVAAN PÄÄTÖKSEEN
Jos sosiaalihuollon asiakas ei ole tyyty- väinen sosiaalietuutta koskevaan pää- tökseen, hän voi hakea siihen muutosta.
Sosiaalietuutta koskevan päätöksen mu- kana on oltava valitusosoitus eli tieto sii- tä, miten ja missä ajassa päätökseen voi hakea muutosta ja mihin valituskirjelmä lähetetään. Valitusaika alkaa kulua, kun valituskirjelmä on saatu tiedoksi. Yleisesti päätöksistä on valitettava 14 päivän kulu- essa päätöksen tiedoksisaannista. Jos päätöstä ei voida oikaista, on päätökses- tä tehtävä jatkovalitus 30 päivän kuluessa tiedoksisaannista.
Kelan päätöksiin voi hakea muutos- ta sosiaaliturvan muutoksenhakulauta- kunnalta. Lautakunnan päätöksestä voi valittaa vakuutusoikeuteen. Vammais- ja muihin sosiaalihuollon päätöksiin voi hakea muutosta kunnan sosiaali- tai pe- rusturvalautakunnalta jonka päätökses- tä voi valittaa edelleen hallinto-oikeuteen.
Hallinto- tai vakuutusoikeuden päätöksis- tä voi valittaa tietyin rajoituksin korkeim- paan hallinto-oikeuteen 30 päivän kulues- sa päätöksen tiedoksisaannista.
Terveydenhuollon hoitoratkaisuihin ei yleensä voi hakea muutosta valittamalla, vaan palveluihin tyytymätön voi valituk- sen sijaan tehdä muistutuksen tai kante- lun. Terveydenhuollossa potilasasiamie-
28
heltä saa neuvoja ja apua liittyen potilaan asemaan ja oikeuksiin. Viranomaisten on aina neuvottava ja ohjattava asiakasta valitus- ja muistutusasioissa. Hallintolaki sääntelee tarkemmin hallintoasioiden käsittelystä.
Tästä lisätietoa edellä luvusta III koh- dasta 4 (sivu11), ”sosiaalietuuden hake- minen ja sitä koskeva päätös”.
6. POTILASVAHINKOILMOITUS
Potilasvahinkolain tavoitteena on turva- ta potilaalle korvaus Suomessa anne- tun terveyden- ja sairaanhoidon yhtey- dessä aiheutuneesta henkilövahingosta.
Korvausta suoritetaan henkilövahingos- ta, joka on aiheutunut esimerkiksi tutki- muksesta, hoidosta tai sen laiminlyön- nistä, sairaanhoitolaitteen tai -välineen viasta, infektiosta, tapaturmasta, hoito- huoneiston tai -laitteiston palosta taik- ka lääkkeen toimittamisesta lakien tai määräysten vastaisesti. Korvausta on vaadittava pääsääntöisesti kolmen vuo- den kuluessa siitä, kun potilas sai tie- don vahingosta. Vaatimus tehdään Potilasvakuutuskeskukselle osoitetulla vapaamuotoisella vahinkoilmoituksella.
Potilasasiamies avustaa tarvittaessa po- tilasvahinkoilmoituksen täyttämisessä.
