PIENI-HANGASNEVAN,
VUOHTOSUON JA KIIKKUNEVAN (Siikalatva, Kärsämäki ja Pyhäntä) TURVETUOTANTO-
ALUEEN YMPÄRISTÖ- VAIKUTUSTEN
ARVIOINTIOHJELMA
2.1 Hankkeesta vastaava Vapo Oy...2
2.2 Hankkeen tarkoitus...2
2.3 Hankkeen suunnittelutilanne ja aikataulu ...3
3. Hankkeen kuvaus...4
3.1 Hankkeen sijainti ja yleiskuvaus...4
3.2 Hankkeen liittyminen muihin hankkeisiin ...5
4. Arvioitavat vaihtoehdot ...7
4.1 Vaihtoehdot ...7
4.2 0-vaihtoehto...7
4.3 Vaihtoehdot 1-3...7
4.3.1 Tuotantoalueen elinkaari vaiheittain ...7
4.3.2 Tuotanto ...8
4.3.3 Vesien suojelu... 10
4.3.4 Liikenne... 11
4.3.5 Toiminnassa käytettävät aineet ja syntyvät jätteet ... 12
4.3.6 Jälkikäyttö ... 13
5. Ympäristön tila... 14
5.1 Olemassa olevat tiedot ja selvitykset ... 14
5.2 Yhdyskuntarakenne, maankäyttö ja kaavoitus ... 14
5.3 Luonnonympäristö ja suojelualueet... 15
5.4 Vesistöt ja veden laatu ... 17
5.5 Hydrologia ... 20
5.6 Pohjavedet ... 20
5.7 Kalasto ... 20
5.8 Virkistyskäyttö... 21
5.8.1 Virkistysalueet, metsästys ja muu luonnonvarojen käyttö... 21
5.8.2 Kalastus... 21
6. Ympäristövaikutukset ja niiden arviointi... 23
6.1 Arvioitavat ympäristövaikutukset ... 23
6.2 Vaikutusalue... 23
6.3 Vaikutukset ihmisten terveyteen, elinoloihin ja viihtyvyyteen ... 24
6.3.1 Terveys ja elinolot ... 24
6.3.2 Melu... 25
6.3.3 Pöly ... 26
6.4 Ilmastovaikutukset... 27
6.5 Vaikutukset vesistöön... 28
6.6 Vaikutukset pohjaveteen ja hydrologisiin oloihin ... 29
6.7 Vaikutukset kalastoon ja kalastukseen ... 29
6.8 Vaikutukset luontoon ja luonnon monimuotoisuuteen... 30
6.9 Vaikutukset yhdyskuntarakenteeseen, maisemaan ja kaavoitukseen ... 30
6.10 Liikenne... 31
6.11 Vaikutukset virkistyskäyttöön ja luonnonvarojen hyödyntämiseen ... 31
6.12 Vaikutukset talouteen ja elinkeinoihin... 31
6.13 Onnettomuudet ... 32
6.14 Epävarmuudet ja oletukset ... 32
6.15 Haitallisten vaikutusten vähentäminen ... 32
6.16 Vaihtoehtojen vertailu... 32
7. Hankkeen edellyttämät suunnitelmat ja luvat ... 33
7.1 Ympäristövaikutusten arviointi... 33
7.2 Kaavoitus ja valtakunnallinen maankäytön tavoitteet ... 33
7.3 Rakennuslupa... 33
7.4 Ympäristölupa... 33
8. Arviointimenettely ja osallistuminen ... 34
9. Aikataulu ... 35
10. Kirjallisuus ... 36
Vapo Oy
Paikalliset polttoaineet/ Resurssit PL 22
40101 Jyväskylä puh. 020 790 4000
Yhteyshenkilö Lauri Ijäs
puh. 020 790 5828 lauri.ijas(a)vapo.fi Yhteysviranomainen
Pohjois-Pohjanmaan ympäristökeskus Veteraanikatu 1, Oulu
Postiosoite: PL 124 90101 Oulu puh. 020 490 111
Yhteyshenkilö Jari Määttä puh. 040 504 6687 jari.maatta(a)ymparisto.fi
YVA-konsultti
Jyväskylän yliopisto
Ympäristöntutkimuskeskus PL 35
40014 Jyväskylän yliopisto
Yhteyshenkilö Hannu Salo
puh. (014) 260 3833 hannu.a.j.salo(at)jyu.fi www-sivu: www.ambiotica.fi
PIENI-HANGASNEVAN,VUOHTOSUON JA KIIKKUNEVAN(Siikalatva, Kärsä- mäki ja Pyhäntä) TURVETUOTANTOALUEEN YMPÄRISTÖVAIKUTUSTEN
ARVIOINTIOHJELMA
Turpeella on tärkeä rooli Suomen energiahuollossa. Turve on kotimainen, paikallinen polttoaine, jolla on ympäristövaikutuksia ja sosiaalis-taloudellisia vaikutuksia niin paikalliseen kuin suoma- laiseen yhteiskuntaan. Turve lisää Suomen energiaomavaraisuutta.
Hankkeesta vastaava ja hankkeen tarkoitus
Hankkeesta vastaava Vapo Oy on Itämeren alueen johtava paikallisten ja uusiutuvien polttoainei- den, biosähkön ja -lämmön sekä ympäristöliiketoimintaratkaisujen toimittaja
Hankkeen tarkoituksena on energiaturpeen tuotanto teollisuuden ja yhdyskuntien käyttöön.
Hankealue tuottaa energiaturvetta Haapaveden ja Oulun voimalaitokselle sekä ympäristöturvetta hankealueen lähiympäristöön kuivikkeeksi, kompostointiin, lietteiden imeytykseen sekä maanpa- rannukseen.
Hankealueen sijainti
Hankealue sijaitsee pääosin Siikalatvan (entisen Piippolan kunnan alue) kunnassa. Osia hanke- alueista ulottuu myös Pyhännän ja Kärsämäen puolelle. Hankealue sijaitsee valtatie 28:n (Kajaa- ni-Kokkola) molemmin puolin. Hankealueen länsipuolella on Saviselän kylä.
Arvioitavat vaihtoehdot
Ympäristövaikutusten arvioinnissa tarkastellaan seuraavia vaihtoehtoa:
o Hanketta ei toteuteta (0-vaihtoehto)
o Hanke toteutetaan koko tuotantokelpoisella alueella, vesienkäsittelymenetelmänä su- lanmaanaikainen pintavalutus (vaihtoehto 1)
o Hanke toteutetaan koko tuotantokelpoisella alueella, vesienkäsittelymenetelmänä ympä- rivuotinen pintavalutus (vaihtoehto 2)
o Hanke toteutetaan koko tuotantokelpoisella alueella, vesienkäsittelymenetelmänä su- lanmaanaikainen kemikalointi (vaihtoehto 3)
Hankkeen kuvaus
Hankkeen toteutumatta jättäminen
Vaihtoehto 0 tarkoittaa sitä, että turvetuotantoa ei aloiteta hankealueella lainkaan. Tämä merkit- see, että alueen nykytila säilyisi lähes ennallaan. Vaihtoehto on kuitenkin tärkeä, koska se toimii perustana arvioitaessa hankkeeseen liittyviä taloudellisia ja sosiaalisia vaikutuksia sekä muita vaikutuksia.
Hankkeen toteuttaminen
Hankealue muodostuu kolmesta erillisestä lohkosta, joiden yhteispinta-ala on 432 ha. Kunnos- tusvaiheen kesto on 2-5 vuotta, jona aikana rakennetaan vesiensuojelurakenteet ja tiestö, suo kuivatetaan ja alue kunnostetaan tuotantoa varten.
Luontoon ja ihmisiin kohdistuvat vaikutukset alkavat kunnostusvaiheessa. Ne rajautuvat pääasi- assa hankealueeseen ja sen välittömään ympäristöön
Tuotantovaihe alkaa sen jälkeen kun alueen kunnostus turpeen tuotantoon on valmistunut. Tuo- tantoaika on noin 35 vuotta päättyen noin vuonna 2045. Tuotantoalueen osa-alueet saattavat siirtyä jälkihoidon kautta jälkikäyttöön eri vaiheissa.
Vesiensuojelu
Kuivatusvedet johdetaan tuotantoalueilta Vuohtojärven kautta Vuohtokanavaan ja Vuohtojokeen, josta ne laskevat edelleen Kärsämäenjokeen ja Pyhäjokeen.
Vaihtoehto 1:ssä perusvesienkäsittelyyn kuuluvat sarkaojiin rakennettavat lietetaskut, sarkaojien päisteputkipidättimet sekä laskeutusaltaat. Vaihtoehdossa 1 kuntoonpanotöiden alkuavaiheessa rakennetaan mitoitusohjeiden mukainen pintavalutuskenttä jokaiselle suolle. Vaihtoehdossa 1 pintavalutus on käytössä sulanmaan aikana.
Vaihtoehto 2:ssa vesienkäsittely hoidetaan kuten vaihtoehdossa 1, mutta pintavalutus on käytös- sä ympärivuotisesti.
Vaihtoehdossa 3 kuivatus- ja valumavesien käsittely hoidetaan roudattomana kautena kemialli- sesti. Kuivatusvesien esiselkeytys ennen kemikalointia tapahtuu sarkaojien lietetaskujen, päiste- putkipidättimien sekä laskeutusaltaan avulla.
Kemiallisessa käsittelyssä tuotantoalueelta tulevaan veteen lisätään saostuskemikaalia. Saostus- reaktion seurauksena valtaosa kiintoaineksesta sekä liukoisista humusyhdisteistä saostuvat ja laskeutuvat selkeytysaltaan pohjalle. Liete tyhjennetään määräajoin altaan pohjalta viereiseen lietealtaaseen. Puhdistunut vesi johdetaan laskuojaan ja Vuohtojokeen.
Alueen nykytila Kaavoitus
Hankealue kuuluu Pohjois-Pohjanmaan maakuntaan. Voimassa olevassa maakuntakaavassa Vuohtosuo on merkitty vanhaksi turvetuotantoalueeksi. Muille hankealueille ei ole merkitty eri- tyistä maankäyttötarkoitusta. Saviselän kylältä Piippolaan kulkeva tie on maakuntakaavassa merkitty kulttuurihistoriallisesti tai maisemallisesti merkittäväksi tieksi tai reitiksi.
Luonto
Hankealueet ovat Pientä Hangasnevaa lukuun ottamatta ojitettuja ja metsäisiä. Pienen Hangas- nevan keskiosat ovat ojittamattomia.
Pienen Hangasnevan hankealue koostuu luonnontilaisesta neva-alueesta, jota ympäröivät ojituk- sen muuttamat rämeet ja turvekankaat. Pienen Hangasnevan keskiosat ovat mesotrofista, luhta- vaikutteista rimpinevaa. Pienen Hangasnevan hankealueella ei ole luonnonsuojelulain mukaisia luontotyyppejä, metsälakikohteita tai vesilain mukaisia vesiluonnon suojelutyyppejä, mutta han- kealueella esiintyy alueellisesti uhanalaista rimpivihvilää sekä Suomen kansainvälisiin vastuula- jeihin kuuluvaa vaaleasaraa.
Pienen Hangasnevan linnustolaskennoissa tavattiin yhteensä 19 lintulajia, joista runsaimpia hankealueella esiintyviä pesimälajeja olivat pajulintu, niittykirvinen ja keltavästäräkki. Varsinai- sia suolajeja alueella havaittiin 4 (liro, suopöllö, keltavästäräkki ja niittykirvinen). Kokonaisuu- dessaan alueen pesimälinnusto on varsin tavanomaista Keski- ja Pohjois-Pohjanmaan osin muut- tuneiden neva- ja rämesoiden lajistoa. Linnusto koostuu pääasiassa sekametsien yleislajeista.
Hankealueiden välittömässä läheisyydessä ei ole suojelu-, suojeluohjelma- tai Natura-alueita. Lä- hin Natura-alue, Lauttanevan Natura-alue, sijaitsee lähimmillään noin 1,8 km etäisyydellä hanke-
on Pellikaisennevan Natura-alue.
Pääosa hankealueesta kuuluu Pyhäjoen (54) vesistöalueeseen, ja pieni osa Hangasnevan itäosasta kuuluu Siikajoen (57) vesistöalueeseen. Hankealueilta vedet johdetaan pienen, soistuneen Vuoh- tojärven kautta Vuohtokanavaan ja siitä edelleen Vuohtojokeen. Vuohtojoesta vedet kulkevat Kärsämäenjokeen ja Pyhäjokeen.
Vuohtojoki saa alkunsa lähes kokonaan soistuneesta Vuohtojärvestä Saviselän kylän itäpuolella.
Vuohtojoen valuma-alue on pääosin ojitettua. Saviselän kylällä joen yläosalla on myös runsaasti maanviljelystä. Vuohtojokeen laskee turvetuotannon kuivatus- ja valumavesiä Porkannevalta, Luomanevalta, Lehtonevalta ja Pihlajanevalta. Vuohtojoen käyttökelpoisuusluokka on välttävä.
Vuohtojoen vesi on rauta- ja humuspitoista ja väriltään tummaa ja veden ravinnepitoisuus on korkea. Vuohtojoen yläosan happitilanne on ollut heikko, ja sähkönjohtavuus joessa on kohonnut erityisesti talvisaikaan. Vedenlaadussa on ollut melko suuria vaihteluita vuosien välillä, mikä on tyypillistä Vuohtojoen kaltaiselle vähävirtaamaiselle vesistölle. Selvää kehityssuuntaa Vuohtojoen vedenlaadussa ei kuitenkaan ole havaittavissa.
Kalatalous
Pyhäjoen vaelluskaloja ovat lohi, meritaimen ja vaellussiika sekä harjus. Pyhäjoen omat alkuperäi- set lohi- ja meritaimenkannat ovat tuhoutuneet. Vaellussiian oma luontainen kanta Pyhäjoessa on erittäin heikko. Lisäksi joen alaosalla tavataan nahkiaista, jonka kanta on elinvoimainen. Nah- kiaisia pyydetään jokisuulta vuosittain myyntiin ja kotitarpeiksi. Aikoinaan Pyhäjoki oli Suomen tuottoisimpia rapuvesiä, joskin rapukanta on sittemmin romahtanut.
Pyhäjoen pääuoman koskikalasto oli vuonna 2007 tehdyn sähkökoekalastuksen mukaan pääasi- assa särkeä, salakkaa, mutua, kivennuoliaista ja kivisimppua. Kärsämäenjoen koskikalasto on ol- lut pääasiassa särkeä, ahventa, salakkaa, kivennuoliaista ja kivisimppua. Näiden lisäksi saatiin satunnaisesti haukia, mateita ja mutuja. Särkitiheydet ovat olleet Kärsämäenjoella korkeita.
Ympäristövaikutusten arviointi
Ympäristövaikutusten arviointi tehdään ympäristövaikutusten arviointimenettelystä annetun lain ja asetuksen mukaisesti. Arvioinnissa kuvataan turvetuotantohankkeen aiheuttamat vaiku- tukset ja muutokset. Arvioitavia kohteita ovat mm.
o Vesi, maaperä, eläimistö, kasvillisuus ja luonnon monimuotoisuus o Ihmisen terveys, hyvinvointi, viihtyvyys ja elinolot
o Maisema, yhdyskuntarakenne ja kaavoitus o Luonnonvarojen käyttö
Arviointi perustuu useisiin eri menetelmiin ja tietolähteisiin. Niitä ovat:
o Hankesuunnitelmat
o Olemassa olevat tiedot ja julkaisut alueen nykytilasta ja nykyisten toimintojen vaikutuk- sista ympäristöön
o Arviointihankkeen aikana tehtävät selvitykset o Vaikutusarviot
o Kirjallisuustiedot vastaavista hankkeista ja niiden vaikutuksista o Tiedotustilaisuuksissa saatavat tiedot
o Lausunnoissa ja mielipiteissä saadut tiedot
Hankkeen suunnittelua tullaan tekemään arviointihankkeen aikana niin, että suunnitelmista saadaan arviointia varten tietoja. Arviointia varten tullaan tekemään uusia selvityksiä, joiden avulla voidaan hankkeen vaikutukset ympäristöön arvioida nykyistä paremmin. Arviointi tukee hankesuunnittelua ja tuottaa tietoa ympäristöhaittojen vähentämistä varten.
Arvioinnin kulku ja osallistuminen
Ympäristövaikutusten arviointimenettelyyn voivat osallistua kaikki kansalaiset, joiden etuihin tai oloihin arvioinnin kohteena oleva hanke saattaa vaikuttaa. Arvioinnin yhtenä keskeisimpänä ta- voitteena on kansalaisten vaikutusmahdollisuuksien lisääminen heidän ympäristöönsä vaikutta- vissa hankkeissa. Lainsäädännön mukaan kansalaiset voivat ottaa kantaa hankkeeseen, kun arvi- ointiohjelma ja arviointiselostus ovat julkisesti nähtävillä.
Tässä arviointihankkeessa kansalaisten ja eri intressiryhmien kuuleminen sisältää yleisötilaisuuk- sia, haastatteluita, kyselyjä ja hankkeesta tiedottamista.
Vapo Oy toimittaa arviointiohjelman yhteysviranomaiselle, joka asettaa ohjelman julkisesti näh- täville. Yhteysviranomaisena toimii Pohjois-Pohjanmaan ympäristökeskus. Arviointiohjelman ja siitä saatujen lausuntojen perusteella laaditaan arviointiselostus. Ympäristövaikutusten arviointi päättyy, kun yhteysviranomainen on antanut lausuntonsa arviointiselostuksesta.
Aikataulu
Arviointihanke on aloitettu vuoden 2009 maaliskuussa. Arviointiohjelma valmistuu yhteysviran- omaiselle toimitettavaksi syyskuussa 2009, jonka jälkeen yhteysviranomainen kuuluttaa ohjel- man ja antaa siitä lausunnon. Arviointi etenee vuoden 2009 aikana, ja arviointiselostus valmistuu vuoden 2010 alkupuolella.
1. Johdanto
Turve on merkittävä pohjoisen pallonpuoliskon luonnonvara. Suomessa kolmannes maa-alasta on suota, joten Suomella on käytettävissään merkittävät turvevarat. Tur- peella on tärkeä rooli Suomen energiahuollossa. Turve on kotimainen, paikallinen polttoaine, jolla on ympäristövaikutuksia ja sosiaalis-taloudellisia vaikutuksia niin paikalliseen kuin suomalaiseen yhteiskuntaan. Turve lisää Suomen energiaomavarai- suutta.
Ympäristövaikutusten arviointia (YVA) koskevat säännökset, laki (468/94) ja asetus (792/94) ympäristövaikutusten arviointimenettelystä, tulivat voimaan vuonna 1994.
Vuonna 1999 lakiin ja asetukseen tehtiin merkittäviä muutoksia (267/99, 268/99).
YVA-menettelyn keskeisenä tavoitteena on ottaa huomioon ympäristöasiat hankkei- den suunnittelussa taloudellisten, teknisten ja sosiaalisten näkökohtien rinnalla sekä lisätä kansalaisten mahdollisuuksia osallistua ja vaikuttaa hankkeiden suunnitteluun.
YVA:n keskeisiä ominaisuuksia ovat vaihtoehdot, osallistuminen ja julkisuus. YVA- menettelyssä ei tehdä juridisesti sitovia päätöksiä.
Hankkeet, joihin YVA-menettelyä sovelletaan, on määritelty laissa ja sitä täydentä- vässä asetuksessa. Niihin kuuluvat ne turvetuotantohankkeet, joita koskee asetuksen 6§ kohta 2 d): arviointimenettelyä sovelletaan pakollisena, kun turvetuotannon yh- tenäiseksi katsottava tuotantopinta-ala on yli 150 hehtaaria.
Koska Pieni-Hangasnevan, Vuohtosuon ja Kiikkunevan hankealueen käytettävissä oleva tuotantokelpoinen alue on yli 150 ha, hankkeessa on suoritettava ympäristö- vaikutusten arviointi. Arviointimenettelyssä on tarkasteltava seuraavia ympäristö- vaikutuksia: vaikutukset ihmisten terveyteen, elinoloihin ja viihtyvyyteen; vaikutuk- set maaperään, vesiin, ilmaan, ilmastoon, kasvillisuuteen, eliöihin ja luonnon moni- muotoisuuteen; vaikutukset yhdyskuntarakenteeseen, rakennuksiin, maisemaan, kaupunkikuvaan ja kulttuuriperintöön; vaikutukset luonnonvarojen hyödyntämiseen sekä vaikutukset edellä mainittujen tekijöiden keskinäisiin vuorovaikutussuhteisiin.
Hankkeesta vastaava on Vapo Oy, joka on Itämeren alueen johtava paikallisten ja uu- siutuvien polttoaineiden, biosähkön ja -lämmön sekä ympäristöliiketoimintaratkai- sujen toimittaja.
2. Hankkeen toteutus ja tavoitteet
2.1 Hankkeesta vastaava Vapo Oy
Vapo on Itämeren alueen johtava paikallisten ja uusiutuvien polttoaineiden, biosäh- kön ja -lämmön sekä ympäristöliiketoimintaratkaisujen toimittaja. Vapo-konserni koostuu emoyhtiö Vapo Oy:stä, johon kuuluu neljä liiketoiminta-aluetta: Paikalliset polttoaineet, Lämpö ja sähkö, Pelletti sekä Puutarha ja ympäristö.
Vapo Oy:n Paikalliset polttoaineet -liiketoiminta-alueen päätuotteet ovat voima- ja lämpölaitosten biopolttoaineet. Ruotsissa paikallisia polttoaineita toimittaa Vapon omistama Neova AB. Virossa Vapo omistaa biopolttoaine- ja energiayhtiö AS Tootsi Turvaksen ja Latviassa turvetuotantoyhtiön AS Sedan.
Vuonna 2007 Vapo Paikalliset polttoaineen-liiketoiminta-alueen liikevaihto oli 226 miljoonaa euroa. Biopolttoaineen toimitukset olivat yhteensä 27 TWh.
2.2 Hankkeen tarkoitus
Hankkeen tarkoituksena on energiaturpeen tuotanto teollisuuden ja yhdyskuntien käyttöön. Energiaturve käytetään lähialueiden energiantuotantolaitosten polttoai- neena. Hankealue tuottaa energiaturvetta Haapaveden ja Oulun voimalaitokselle se- kä ympäristöturvetta hankealueen lähiympäristöön kuivikkeeksi, kompostointiin, lietteiden imeytykseen sekä maanparannukseen.
Hankkeen tavoitteena on turvata energiaturpeen saanti ja näin varmistaa energian ja lämmön katkeamaton tuotanto. Vapo Oy on erikoistunut turvetuotantoon ja sen on kyettävä vastaamaan energialaitosten, asiakkaidensa, vaatimuksiin ja turpeen kysyn- tään. Yritys haluaa lisätä tuotantokapasiteettiaan, jotta se pystyisi turvaamaan tur- peen saatavuuden tulevaisuudessa. Lisäksi uutta tuotantopinta-alaa tarvitaan kor- vaamaan tuotannosta poistuvia alueita. Yritys pystyy hyödyntämään pitkäaikaista kokemustaan ja osaamistaan tässä hankkeessa.
Turvetuotannon aloittamisella on Vapo Oy:n näkökulmasta monia etuja. Hankealu- een läheisyydessä on muita turvetuotantoalueita, joten alueelta on saatavissa osaavaa henkilökuntaa ja yhteistyöyrityksiä. Hankkeen ympäristökuormituksen ja – vaikutus- ten tarkkailu voidaan kytkeä olemassa oleviin ympäristötarkkailuihin.
Hankkeen suunnittelu on meneillään, ja siinä otetaan huomioon ympäristövaikutus- ten arvioinnissa esille tulevat asiat. Turvetuotantoalueen suunnittelu etenee osittain samanaikaisesti ympäristövaikutusten arvioinnin kanssa.
Turvetuotantoalueen ympäristövaikutusten arviointi valmistuu vuoden 2010 alku- puolella, jonka jälkeen voidaan käynnistää ympäristölupahakemuksen valmistelu.
3. Hankkeen kuvaus
3.1 Hankkeen sijainti ja yleiskuvaus
Hankealue sijaitsee pääosin Siikalatvan (entisen Piippolan kunnan alue) kunnassa.
Osia hankealueista ulottuu myös Pyhännän ja Kärsämäen puolelle. Hankealue muo- dostuu kolmesta erillisestä lohkosta, joiden yhteispinta-ala on 432 ha. Hankealue si- jaitsee valtatie 28:n (Kajaani-Kokkola) molemmin puolin. Hankealueen länsipuolella on Saviselän kylä. Iso Lamujärvi ja Vähä Lamujärvi sijaitsevat hankealueen itä- ja pohjoispuolilla noin 1,5 km hankealueen reunoista, mutta eivät kuulu samaan valu- ma-alueeseen hankealueen kanssa. Hankealueelta on matkaa Kärsämäen kylälle noin 16 km ja Pyhännän kylälle noin 12 km. Hankealueet sijaitsevat vedenjakajaseudulla.
Pääosa hankealueesta kuuluu Pyhäjoen (54) vesistöalueeseen, ja pieni osa Hangasne- van itäosasta kuuluu Siikajoen (57) vesistöalueeseen (kuvat 1 ja 2.)
Kuva 1. Pienen Hangasnevan, Vuohtosuon ja Kiikkunevan sijainti.
Kuva 2. Pienen Hangasnevan, Vuohtosuon ja Kiikkunevan tuotantoalueet. Pintavalutus- kentät on rajattu vihreällä.
Pääosan hankealueesta omistaa Vapo Oy. Vapo Oy:n omistuksessa on Pieni- Hangasnevasta 92 %, Vuohtosuosta 92 % ja Kiikkunevasta 65 %.
3.2 Hankkeen liittyminen muihin hankkeisiin
Turvetuotannon kasvu riippuu Suomessa ja Euroopan unionissa tehtävistä energian- tuotantoratkaisuista. Alueellisesti turvetuotannon kapasiteetin lisäämistarve liittyy energialaitosten rakentamiseen ja uudistamiseen ja laitosten käyttämiin polttoainei- siin. Uutta tuotantopinta-alaa tarvitaan myös korvaamaan tuotannosta poistuvaa pinta-alaa.
Hankkeella on yhtymäkohtia Euroopan unionin vesipuitedirektiivin (2000/60/Y) toimeenpanoon ja Oulujoen – Iijoen vesienhoitoalueen vesienhoitosuunnitelmaan.
Vesienhoidon tavoitteena on, että vesien tilan heikentyminen estetään ja vuoteen 2015 mennessä saavutetaan vähintään hyvä tila. Kaikissa pintavesimuodostumissa hyvää tilaa ei voida luonnonolosuhteiden vuoksi saavuttaa vuoteen 2015 mennessä.
Koska maatalouden kuormitus vähenee hitaasti, useissa vesimuodostumissa tilata- voitteiden onkin arvioitu toteutuvan vasta seuraavalla vesienhoitokaudella vuoteen 2021 mennessä tai poikkeustapauksissa vasta kolmannen vesienhoitokauden aikana vuoteen 2027 mennessä.
Valtioneuvoston periaateohjelmassa Vesiensuojelun suuntaviivat vuoteen 2015 (Ym- päristöministeriö 2007) turvetuotannon haittojen vähentämisessä keskeisiä mene- telmiä ovat sijainninohjaus, valuma-alueittainen suunnittelu, parhaan käyttökelpoi- sen tekniikan käyttöönotto ja tuotannosta vapautuvien alueiden jälkikäytön suunnit- telu.
Pohjois-Pohjanmaan maakuntasuunnitelmassa todetaan, että energiahuollossa maa- kunnan omavaraisuusasteen lisääminen edellyttää omien energialähteiden tehok- kaampaa hyödyntämistä. Turvevarojen, puuenergian ja tuulivoiman kehittämisellä voidaan maakunnan energiaomavaraisuutta parantaa ja tarjota työmahdollisuuksia koko maakunnassa (Pohjois-Pohjanmaan maakuntaliitto 2003). Turve nähdään Poh- jois-Pohjanmaan alueella merkittävänä luonnonvarana (Pohjois-Pohjanmaan liitto 2007).
Hankealueen lähellä sijaitsevat Onkinevan, Silonevan, Piipsannevan ja Pihlajanevan turvetuotantoalueet, ja hankealueen läheisyydessä on myös suunnitteluvaiheessa olevia turvetuotantohankkeita. Pyhäjoen vesistöalueella on useita eri yhtiöiden tur- vetuotantoalueita.
Hankealueen vesistöt ovat tulvaherkkiä alueita. Niillä on toteutettu useita tulvasuo- jelutoimia ja alueen jokivesiin on suunniteltu voimalaitoksia ja tekoaltaita (Oy Vesi- rakentajat 2008).
4. Arvioitavat vaihtoehdot
4.1 Vaihtoehdot
Ympäristövaikutusten arvioinnissa tarkastellaan seuraavia vaihtoehtoa:
o Hanketta ei toteuteta (0-vaihtoehto)
o Hanke toteutetaan koko tuotantokelpoisella alueella, vesienkäsittelymene- telmänä sulanmaanaikainen pintavalutus (vaihtoehto 1)
o Hanke toteutetaan koko tuotantokelpoisella alueella, vesienkäsittelymene- telmänä ympärivuotinen pintavalutus (vaihtoehto 2)
o Hanke toteutetaan koko tuotantokelpoisella alueella, vesienkäsittelymene- telmänä sulanmaanaikainen kemikalointi (vaihtoehto 3)
Koska turvetuotanto on sidottu tiettyyn tuotannolle sopivaan alueeseen, ei arvioin- nissa voida tarkastella eri sijoituspaikkavaihtoehtoja
Hankkeen toteuttamista vaihtoehtojen 1-3 mukaan tarkastellaan tässä luvussa sa- moissa kappaleissa, sillä eri toteutusvaihtoehtojen välittömät vaikutukset eroavat lähinnä vain vesistövaikutusten osalta. Eri vesienkäsittelyvaihtoehtojen vaikutusta kuivatusvesien laatuun tarkastellaan vesistövaikutusten yhteydessä. Myös eri vesien- käsittelyvaihtoehtojen vaikutusta muihin hankkeesta koituviin vaikutuksiin, esim.
vaikutuksiin kalastoon ja kalastukseen, tarkastellaan omissa yhteyksissään.
4.2 0-vaihtoehto
Vaihtoehto 0 tarkoittaa sitä, että turvetuotantoa ei aloiteta hankealueella lainkaan.
Tämä merkitsee, että alueen nykytila säilyisi lähes ennallaan. Vaihtoehto on kuiten- kin tärkeä, koska se toimii perustana arvioitaessa hankkeeseen liittyviä taloudellisia ja sosiaalisia vaikutuksia sekä muita vaikutuksia. Arvioinnissa tarkastellaan myös nii- tä haittoja ja hyötyjä, joita hankkeen toteutumatta jättäminen aiheuttaisi mm. työlli- syyteen.
4.3 Vaihtoehdot 1-3
4.3.1 Tuotantoalueen elinkaari vaiheittain
Kunnostusvaiheen kesto on yleensä 2-5 vuotta, jona aikana rakennetaan vesiensuoje- lurakenteet ja tiestö, suo kuivatetaan ja alue kunnostetaan tuotantoa varten.
Luontoon ja ihmisiin kohdistuvat vaikutukset alkavat kunnostusvaiheessa. Ne rajau- tuvat pääasiassa hankealueeseen ja sen välittömään ympäristöön. Tuotantoalueen luonnontila muuttuu täysin ja osittain luonnontila muuttuu myös tuotantoalueen välittömässä läheisyydessä. Ihmisiin kohdistuvat vaikutuksia ovat esim. asenteiden muodostuminen ja työllisyys.
Tuotantovaihe alkaa sen jälkeen kun alueen kunnostus turpeen tuotantoon on val- mistunut. Tuotantoaika on noin 35 vuotta päättyen Vuohtosuon, Kiikkunevan ja Pie- nen Hangasnevan hankealueella noin vuonna 2045. Tuotantoalueen osa-alueet saat- tavat siirtyä jälkihoidon kautta jälkikäyttöön eri vaiheissa. Tuotantovaiheessa vaiku- tukset hieman muuttuvat kunnostusaikaisesta, koska toimintaan tulee uusia vaiku- tuselementtejä (pöly, melu). Nekin ulottuvat pääasiassa tuotantoalueen läheisyyteen.
Käytettävät vesiensuojelumenetelmät ja niiden tehokkuus vaikuttavat vesistövaiku- tuksiin ja vaikutusalueen laajuuteen.
Jälkihoitoon siirrytään sen jälkeen kun tuotanto alueella loppuu. Jälkihoidolla tar- koitetaan turpeen tuotannosta poisjääneen alueen siistimistä, rakenteiden poista- mista, sekä mahdollista ojitusta. Jälkihoitovaihe kestää yleensä lyhyen ajan. Jälkihoi- tovaiheessa sekä luontoon että ihmisiin kohdistuvat positiiviset ja negatiiviset vaiku- tukset osittain lakkaavat, osittain muuttuvat ja osittain säilyvät. Alueellisesti vaiku- tusalue supistuu tuotantovaiheesta.
Jälkihoitovaiheen jälkeen tuotantoalue siirtyy jälkikäyttöön. Jälkikäytöllä tarkoite- taan tuotannosta poistetun alueen uutta käyttömuotoa. Jälkikäytöstä päättää alueen omistaja.
4.3.2 Tuotanto
Tuotantovaihe alkaa sen jälkeen, kun alueen kunnostus turpeen tuotantoon on val- mistunut. Hankealueen vuotuisen tuotantomäärän arvioidaan olevan 207 000 m3. Polttoturpeen tuotantomenetelmänä käytetään mekaanista kokoojavaunumenetel- mää ja imuvaunua.
Turvetuotannossa käytetään seuraavia tuotantomenetelmiä
o Jyrsinturpeen tuotanto hakumenetelmällä o Jyrsinturpeen tuotanto imuvaunumenetelmällä o Tuotanto mekaanisella kokoojavaunumenetelmällä o Palaturpeen tuotanto
Turpeen tuottaminen edellä mainituilla menetelmillä on taloudellisesti kannattavaa, koska ne ovat tavanomaisia turpeen tuotantotekniikoita, joihin on olemassa koneet ja laitteet.
1) Jyrsinturpeen tuotanto hakumenetelmällä
Jyrsinnässä suon pinnasta irrotetaan noin 20 millimetrin kerros turvetta kuivatusta varten. Pinta jyrsitään jyrsimillä. Turvelaadusta riippuen käytetään aktiivista pyöri- villä terillä varustettua jyrsintä tai passiivisista viiltävillä veitsiterillä varustettua jyr- sintä. Jyrsintävaiheessa turpeen kosteus on 70–80 prosenttia, joka pyritään vähen- tämään noin 40 prosenttiin. Turpeen kuivatuksessa hyödynnetään auringon energiaa,
sänä on 40–50 vuorokautta, jolloin tuotanto on mahdollista.
Kuivatuksen edistämiseksi jyrsös käännetään 1-3 kertaa kuivumisen aikana kääntä- jällä. Yhdellä jyrsinnällä irrotettua turvemäärää sanotaan sadoksi. Keskimäärin tuote- taan 15–20 satoa tuotantokauden aikana toukokuun alusta elokuun loppuun.
Kosteudeltaan sopivaksi kuivunut turve karhetaan traktorin työntämällä viivotin- karheejalla keskelle noin 20 metrin levyistä sarkaa. Muodostettava karhe on noin 40 cm korkea ja 80 cm leveä saran pituinen penkere.
Karhe kuormataan viereisellä saralla kulkevaan turveperävaunuun jyrsinturpeen kuormaajalla, joka on traktorin vetämä hihnakuormain. Tämän keruun jälkeen sarka on valmis uudelleen jyrsittäväksi uutta satoa varten. Käytettävien perävaunujen koot ovat 30–70 kuutiometriä.
Perävaunuilla turve kuljetetaan aumaan eli varastoon, joka sijaitsee autolla liikennöi- tävän tien varressa. Yhdessä aumassa voi olla jopa useita kymmeniä tuhansia kuu- tiometrejä turvetta ja aumoja on yhden tuotantoalueen yhteydessä useita. Aumaus voidaan tehdä ajamalla traktori-perävaunu -yhdistelmällä auman päälle ja purkamalla turpeet sinne. Toinen mahdollisuus on purkaa turve auman juurelle, josta se puske- taan ylös aumaan puskutraktorilla tai rinnekoneella. Kun auma on valmis, se peite- tään yleensä muovilla hyvän laadun säilyttämiseksi.
2) Jyrsinturpeen tuotanto imuvaunumenetelmällä
Imuvaunumenetelmässä kaksi ensimmäistä vaihetta eli jyrsiminen ja kääntäminen tapahtuvat samalla tavalla kuin hakumenetelmässä. Sen jälkeen turpeen kokoami- seen ja kuljettamiseen käytetään traktorin vetämää imukokoojavaunua.
Imukokoojavaunuja on eri malleja, mutta niiden toimintaperiaate on sama. Imuko- koojavaunu toimii kuten pölyimuri: puhaltimella tehdään alipaine 40 kuutiometrin kokoiseen säiliöön, jonne turve imetään suuttimien ja imuputkien kautta.
Uusimmassa Vapon kehittämässä imuvaunussa puhaltimesta tuleva poistoilma puh- distetaan, joten imuvaunut soveltuvat käytettäväksi sellaisissakin tuotantopaikoissa, joissa turvepölyä ei saa levitä vähäisiäkään määriä ympäristöön.
Imuvaunumenetelmässä turve siirretään aumaan samalla vaunulla keruun jälkeen.
Traktori-imuvaunu -yhdistelmä voidaan purkaa joko auman päällä tai vieressä samal- la tavalla kuin hakumenetelmässä.
3) Tuotanto mekaanisella kokoojavaunumenetelmällä
Mekaanisessa kokoojavaunumenetelmässä kaksi ensimmäistä vaihetta eli jyrsiminen ja kääntäminen tapahtuvat samalla tavalla kuin hakumenetelmässä.
Turpeen karheaminen tapahtuu joko hakumenetelmän tapaan etukäteen viivotin- karheejalla tai kokoamisen yhteydessä keräily-yksikön keulassa etukarheejalla, jonka avulla turve kootaan traktorin pyörien väliin. Etukarheejassa on joustava harjapohja samalla tavalla kuin viivotinkarheejassa, jotta turve saadaan kerättyä tuotantoalueen pinnasta tarkasti talteen. Karheelta turve kootaan mekaanisen kokoojavaunun säili- öön vaunun takaosassa olevalla kola-kuljettimella.
Aumaan turve siirretään samalla vaunulla. Turve voidaan purkaa joko auman päälle tai viereen kuten hakumenetelmässä.
4) Palaturpeen tuotanto
Palaturve jyrsitään tuotantoalueen kentästä palannostokoneella 30-50 senttimetrin syvyydeltä leikkuuterillä varustetulla nostokiekolla tai nostoruuvilla. Turpeen jyrsin- täkosteus on yli 80 prosenttia. Samalla nostokone muokkaa massan ruuvimuok- kaimella sekä puristaa ja muotoilee sen suuttimien kautta paloiksi kentälle kuivaa- maan. Palat ovat halkaisijaltaan 40–70 millimetrin lieriöitä tai laineelle tuotettua nauhaa.
Paloja kuivatetaan 1-2 viikkoa, jona aikana niitä käännetään 1-2 kertaa kääntäjällä, jonka työleveys on 19 metriä. Tavoitteena on vähentää palojen kosteus noin 35 pro- senttiin.
Keruu tapahtuu samalla tavalla kuin hakumenetelmässä. Palat ajetaan karheelle trak- torin työntämällä karheejalla, jonka pyörivien muovikiekkojen avulla seulotaan pala- turpeen seassa oleva hienoaines pois.
Karheella olevat palat kuormataan hihnakuormaajalla traktorin vetämään perävau- nuun. Myös hihnakuormaajassa on seula.
Traktorin vetämällä perävaunulla palaturve kuljetetaan tienvarsiaumoihin. Aumaus tehdään yleensä kaivukoneella.
4.3.3 Vesien suojelu
Kuivatusvedet johdetaan tuotantoalueilta Vuohtojärven kautta Vuohtokanavaan ja Vuohtojokeen, josta ne laskevat edelleen Kärsämäenjokeen ja Pyhäjokeen. Vapo Oy:n turvetuotantoalueilla valumavesien peruskäsittely hoidetaan laskeutusaltaiden, liete- taskujen ja ojiin asennettavien pidättimien avulla. Perusvesienkäsittelyn lisänä käyte- tään tehostettuja vesienkäsittelymenetelmiä, joilla voidaan pidättää kiintoaineen li- säksi ravinteita ja liuenneita orgaanisia aineita. Tehostettuja vesienkäsittelymene- telmiä ovat mm. pintavalutus, kasvillisuuskentät, maaperäimeytys, virtaaman säätö, kemiallinen vesienpuhdistus ja salaojitukset. Vesienpuhdistusmenetelmä valitaan tapauskohtaisesti kunkin turvetuotantoalueen olosuhteisiin sopivaksi. Valintaan vai- kuttavat menetelmän tehokkuus, sen edellyttämät huolto- ja hoitotoimenpiteet, kus- tannustehokkuus sekä ympäristön tarjoamat mahdollisuudet. Käytettävät puhdis- tusmenetelmät vahvistetaan lupapäätöksissä.
Vaihtoehto 1
Perusvesienkäsittelyyn kuuluvat sarkaojiin rakennettavat lietetaskut, sarkaojien päisteputkipidättimet sekä laskeutusaltaat. Vaihtoehdossa 1 kuntoonpanotöiden al- kuavaiheessa rakennetaan mitoitusohjeiden mukainen pintavalutuskenttä jokaiselle suolle (liite 1). Kiikkunevan lohkon pintavalutuskentän pinta-ala on 5,4 ha (6,2 % tuotantoalueesta), Pieni Hangasnevan pintavalutuskentän pinta-ala on 6,1 ha (4,2 % tuotantoalueesta) ja Vuohtosuon pintavalutuskentän pinta-ala on 6,5 ha (3,9 % tuo- tantoalueesta). Vaihtoehdossa 1 pintavalutus on käytössä sulanmaan aikana.
Vaihtoehto 2
Vesienkäsittely hoidetaan kuten vaihtoehdossa 1, mutta pintavalutus on käytössä ympärivuotisesti.
Vaihtoehto 3
Vaihtoehdossa 3 kuivatus- ja valumavesien käsittely hoidetaan roudattomana kaute- na kemiallisesti. Kuivatusvesien esiselkeytys ennen kemikalointia tapahtuu sarkaoji- en lietetaskujen, päisteputkipidättimien sekä laskeutusaltaan avulla.
Kemiallisessa käsittelyssä tuotantoalueelta tulevat valumavedet pumpataan sekoi- tusojaan, jonka alkupäässä veteen lisätään saostuskemikaalia. Tarvittaessa saostuk- sen kannalta optimaalisen happamuuden saavuttamiseksi veteen lisätään kalkkia.
Saostusreaktion seurauksena valtaosa kiintoaineksesta sekä liukoisista humusyhdis- teistä saostuvat ja laskeutuvat selkeytysaltaan pohjalle. Samalla vesi kirkastuu. Liete tyhjennetään määräajoin altaan pohjalta viereiseen lietealtaaseen. Puhdistunut vesi johdetaan settipadon yli laskuojaan ja Vuohtojokeen. Pumppaamon toimintaa ja ke- mikaaliliuoksen syöttöä seurataan päivittäin ja ohjataan tietokoneella. Veden puhdis- tuminen varmistetaan määräajoin tapahtuvalla näytteenotolla.
Talviaikaan kemiallista puhdistusta ei voi käyttää veden ja kemikaalien jäätymisen vuoksi. Pumppaamoa käytetään silloin ilman kemikaalien syöttöä eli vesi pumpataan selkeytysaltaan kautta suoraan laskuvesistöön.
4.3.4 Liikenne
Energiaturve toimitetaan asiakkaille pääasiassa lämmityskaudella (syyskuu-huhtikuu) keskitetysti yhdessä tai kahdessa jaksossa. Vuosittainen toimitus (207 000 m3) vastaa noin 1600 rekan ajosuoritetta turvetuotantoalueelta käyttökohteisiin. Ympäristötur- peita toimitetaan ympäri vuoden tilausten mukaan.
Liikenne Vuohtosuon ja Kiikkunevan tuotantoalueille ja niiltä pois hoidetaan valtatie 28:lta suoraan rakennettavia työmaatieyhteyksiä pitkin. Pienen Vuohtosuon liikenne hoidetaan Huosiaiskankaantietä myöten. Valtatie 28:lta Haapavedelle turveajoneu- vot liikennöivät seututie 786:tta pitkin.
Tuotantotoiminnan aiheuttama työmaaliikenne keskittyy touko-syyskuun väliselle ajalle. Työmaaliikenne on pääasiassa urakoitsijoiden ja heidän työntekijöidensä hen- kilöautoliikennettä. Tuotantotoiminnassa käytettävät vetokoneet (traktorit) tuodaan työmaalle keväällä ja viedään syksyllä pois. Tuotantokoneet ovat työmaalla pääosin ympäri vuoden, joten niitä ei juurikaan kuljeteta lukuun ottamatta satunnaisia siirto- ja. Kunnostus- ja ympäristönsuojelutoiminnassa käytettäviä koneita tuodaan työ- maalle keskimäärin 2-3 kertaa tuotantokauden aikana. Suurin osa tästä liikenteestä kulkee samaa reittiä kuin turvetoimitukset.
4.3.5 Toiminnassa käytettävät aineet ja syntyvät jätteet
Tuotanto- ja kuntoonpanokoneiden vetokoneissa käytetään polttoaineena diesel- ja polttoöljyä. Lisäksi koneissa tarvitaan erilaisia voitelu- ja hydrauliikkaöljyjä. Varsinai- sissa tuotantokoneissa (ei vetokoneet) käytetään voitelu- ja hydrauliikkaöljyinä bio- hajoavia öljyjä.
Polttoöljy varastoidaan irrallisissa ja siirrettävissä farmarisäiliöissä niille työmaan varikkoalueella osoitetussa paikassa, joka on rakenteeltaan sellainen että aineet eivät pääse leviämään vesistöön tai pohjaveteen vahinkotapauksissa. Polttoainesäiliöiden sijainti esitetään tuotanto- ja vesiensuojelusuunnitelmakartassa. Voiteluaineet varas- toidaan tukikohta-alueella niille varatuissa paikoissa.
Kauppa- ja teollisuusministeriön päätöksen (1985/313) 34-35 § määräävät säiliöiden sijoittelusta ja suojaamisesta. 35 §:n mukaan yli 15 m3:n suuruinen säiliön tai tuon määrän yhteistilavuudeltaan ylittävät useammat yhteneväisen tai yhteneväiseksi kat- sottavan öljyvarastokohteen muodostavat säiliöt on ympäröitävä sadevedenpoisto- laitteilla varustetulla vallilla, jonka korkeus on vähintään 0,15 m. Tuotantoalueella varastoissa säilytettävän polttoaineen määrä on enintään 10 000 litraa. Määräykset eivät siten vaadi polttoöljysäiliöiden säilyttämistä suojakaukaloissa (vallitilassa).
Keväisin paloviranomaisen suorittaman palotarkastuksen yhteydessä tarkastetaan polttoainevarastojen kunto ja sijainti.
Pienen Hangasnevan, Vuohtosuon ja Kiikkunevan tuotantoalueelle laaditaan jäte- huoltosuunnitelma, josta ilmenevät työmaan yleistiedot, työmaalla säilytettävät polt- toaineet, syntyvät jätteet ja niiden määrät sekä jätteiden työmaalta toimitus ja hyö- tykäyttö. Suunnitelman liitteenä on kartta polttoainevarastojen sijainnista ja jättei- den keräyspisteistä.
Turvetuotannon yhteydessä syntyviä jätteitä ovat jäteöljyt, öljynsuodattimet, akut, työkoneiden korjauksen yhteydessä syntyvä romurauta, aumanpeittoon käytettävä muovi ja sekalainen talousjäte. Syntyvistä jätemääristä pidetään seurantaa.
Jätteitä varten työmaalle rakennetaan jätekatos, johon on järjestetty asianmukaiset säiliöt kaikille jätteille. Aumojen peitteenä käytettävä muovi kerätään kasoihin ja va-
käyttää myöhemmin energiantuotannon polttoaineena tai kierrätysmuovin raaka- aineena. Sekajäte noudetaan paikallisen jäteyrittäjän toimesta ja toimitetaan kaato- paikalle.
Työmaalla syntyvät kannot ja muu puutavara kerätään varastopaikoille, joissa ne murskataan ja toimitetaan voimalaitoksille poltettavaksi.
4.3.6 Jälkikäyttö
Pienen Hangasnevan, Vuohtosuon ja Kiikkunevan hankealueet siirtyvät jälkikäyttöön noin 35 vuoden kuluttua tuotannon aloittamisesta. Mahdollisia jälkikäyttömuotoja ovat energiakasvien peltoviljely, nurmikasvien viljely tai metsätalous. Jälkikäyttö- muodosta päättää alueen omistaja. Vapo Oy:n omistamilla alueilla todennäköisimmät jälkikäyttömuodot ovat energiakasvien viljely tai metsätalous.
5. Ympäristön tila
5.1 Olemassa olevat tiedot ja selvitykset
Hankealueilta ja sen vaikutusalueelta on olemassa tietoja. Ympäristöhallinnon Hert- ta-tietokannassa on Vuohtojoesta, Pyhäjoesta ja Kärsämäenjoesta runsaasti veden- laatutietoja ja jokien kuormitustietoja on velvoitetarkkailuraporteissa (mm. Heikki- nen & Hilli 2008, Heikkinen ym. 2008, Hilli & Taskila 2007). Pienellä Hangasnevalla on tehty kasvillisuusselvitys (Ylitulkkila 2007) ja linnustoselvitys (Parviainen 2007).
Luettelo hankealueelta ja sen ympäristöstä tehdyistä selvitykset sekä muita hankkeen vaikutusten arviointiin liittyviä julkaisuja on esitetty kappaleessa ”10. Kirjallisuus”
5.2 Yhdyskuntarakenne, maankäyttö ja kaavoitus
Saviselän kylälle on hankealueelta matkaa lyhyimmillään noin 1 km. Saviselän kylällä on noin 250 asukasta. Kylällä on oma noin 40 oppilaan alakoulu, kylämuseo, moni- toimitila, pururata sekä sivukirjasto.
Hankealue turvetuotantoalue kuuluu Pohjois-Pohjanmaan maakuntaan. Ympäristö- ministeriö on vahvistanut 17.2.2005 Pohjois-Pohjanmaan maakuntakaavan. Voimas- sa olevassa maakuntakaavassa Vuohtosuo on merkitty vanhaksi turvetuotantoalu- eeksi. Muille hankealueille ei ole merkitty erityistä maankäyttötarkoitusta. Saviselän kylältä Piippolaan kulkeva tie on maakuntakaavassa merkitty kulttuurihistoriallisesti tai maisemallisesti merkittäväksi tieksi tai reitiksi.
Turvetuotantoalueen perustaminen alueelle ei vaikeuta maakuntakaavan toteutta- mista. Alueella ei ole yleiskaavaa tai asemakaavaa.
Valtakunnallisissa alueidenkäyttötavoitteissa todetaan, että maakuntakaavoituksessa on otettava huomioon turvetuotantoon soveltuvat suot ja sovitettava yhteen tuotan- to- ja suojelutarpeet. Tuotantoon tulee varata ojitettuja tai muuten luonnontilaltaan merkittävästi muuttuneita soita tai suopeltoja. Turpeenoton vaikutuksia on tarkas- teltava valuma-alueittain ja otettava huomioon erityisesti suoluonnon monimuotoi- suuden säilyttämisen ja muiden ympäristönäkökohtien sekä taloudellisuuden aset- tamat vaatimukset. (Valtioneuvosto 2009.)
Selostuksessa Pohjois-Pohjanmaan maakuntakaavan kaavamerkinnöistä ja määräyk- sistä todetaan, että turvetuotantoon tulee ottaa ensisijaisesti vanhoihin turvetuotan- toalueisiin liittyviä soita, ojitettuja soita tai sellaisia ojittamattomia soita, joiden luonnon- tai kulttuuriarvot eivät ole seudullisesti merkittäviä. Maakuntakaavassa mainitaan edelleen, että tuotantoa tulee harjoittaa siten, että valuma-aluekohtainen vesistönkuormitus vähenee valtakunnallisen vesiensuojelun tavoiteohjelman mukai- sesti. Lisäksi mainitaan, että suopohjien jälkikäyttössä tulee huomioida alueelliset maankäyttötarpeet. (Pohjois-Pohjanmaan liitto 2006.)
Hankealueet ovat Pientä Hangasnevaa lukuun ottamatta ojitettuja ja metsäisiä. Pie- nen Hangasnevan keskiosat ovat ojittamattomia. Pienellä Hangasnevalla tehtiin luontoselvitys 14.8.2007 (Ylitulkkila 2007) ja linnustoselvitys 18.6.2007 (Parviainen 2007). Vuohtosuolla ja Kiikkunevalla ei ole tehty luontoselvityksiä. Ilmakuvatarkaste- lun perusteella alueiden suotyyppien voi olettaa koostuvan rämemuuttujista ja turve- kankaista (kuva 3).
Kuva 3. Ilmakuva alueesta. Kuva on väärävärikuva. Vihreällä rajatut alueet ovat suunni- teltuja pintavalutuskenttiä.
Pienen Hangasnevan hankealue koostuu luonnontilaisesta neva-alueesta, jota ympä- röivät ojituksen muuttamat rämeet ja turvekankaat. Pienen Hangasnevan keskiosat ovat mesotrofista, luhtavaikutteista rimpinevaa. Luhtaisuudesta kertovat seuraavat alueelta tavatut lajit: järvikorte, kurjenjalka, luhtakuusio ja haprarahkasammal. Neva- alueen reunamilla on mesotrofisen väli- ja rimpipinnan muodostamaa mosaiikkia ja sararämeitä, mesotrofista rimpinevarämettä ja rämekasvillisuutta. Pienen Hangasne- van hankealuetta ympäröivät suurelta osin ojitetut kosteikot ja talousmetsät.
Pienen Hangasnevan hankealueella ei ole luonnonsuojelulain mukaisia luontotyyppe- jä, metsälakikohteita tai vesilain mukaisia vesiluonnon suojelutyyppejä, mutta han- kealueella esiintyy alueellisesti uhanalaista rimpivihvilää sekä Suomen kansainväli- siin vastuulajeihin kuuluvaa vaaleasaraa.
Pienen Hangasnevan pesimälinnusto selvitettiin maalintujen pesimäkaudella 18.6.2007. Laskenta tehtiin linjalaskentana Koskimiehen ja Väisäsen (1988) sekä Turveteollisuusliiton (2002) linnustolaskennasta antamia ohjeita soveltaen. Lasken-
talinjat valittiin siten, että kaikkia maastossa esiintyviä biotooppeja sisältyi linjoille samassa suhteessa niiden esiintymisrunsauteen.
Pienen Hangasnevan linnustolaskennoissa tavattiin yhteensä 19 lintulajia, joista runsaimpia hankealueella esiintyviä pesimälajeja olivat pajulintu, niittykirvinen ja keltavästäräkki. Varsinaisia suolajeja alueella havaittiin 4 (liro, suopöllö, keltavästä- räkki ja niittykirvinen). Kokonaisuudessaan alueen pesimälinnusto on varsin tavan- omaista Keski- ja Pohjois-Pohjanmaan osin muuttuneiden neva- ja rämesoiden lajis- toa. Linnusto koostuu pääasiassa sekametsien yleislajeista. Suojelullisesti merkittä- vimpiä lajeja ovat EU:n lintudirektiivin liitteessä I mainitut teeri, liro, kapustarinta ja suopöllö. Liro kuuluu Suomen kansainvälisiin vastuulajeihin (EVA). Inventointialu- eella havaittiin 1 Suomen kansallisessa uhanalaisuusluokituksessa mainittu laji (tee- ri), joka kuuluu luokkaan silmälläpidettävät (NT).
Hankealueella ei tavattu luonnonsuojelulain (46 § ja 47 §) mukaisia uhanalaisia tai erityisesti suojeltavia lintulajeja. Pienen Hangasnevan ja sen lähialueen linnustollinen arvo kokonaisuudessaan on maakunnallisesti tavanomainen sekä lajistollisesti että parimääräisesti. Linnustollisesti arvokkainta aluetta ovat hankealueen luonnontilai- simmat ja märimmät avosuo-osat alueen keskiosassa, missä myös valtaosa suojelulli- sesti huomattavista lajihavainnoista tehtiin.
Hankealueiden välittömässä läheisyydessä ei ole suojelu-, suojeluohjelma- tai Natura- alueita. Lähin Natura-alue, Lauttanevan Natura-alue, sijaitsee lähimmillään noin 1,8 km etäisyydellä hankealueesta Vuohtosuon eteläpuolella. Kiikkunevan pohjoispuolel- la n. 4,6 km:n etäisyydellä siitä on Pellikaisennevan Natura-alue (kuva 4).
Kuva 4. Suojelualueet ja pohjavesialueet hankealueen ympäristössä.
hankealueen rajalta muinaisjäännöskohteeseen on n. 940 metriä.
Kuva 5. Hankealueen läheisyydessä olevat muinaisjäännökset.
5.4 Vesistöt ja veden laatu
Pääosa hankealueesta kuuluu Pyhäjoen (54) vesistöalueeseen, ja pieni osa Hangasne- van itäosasta kuuluu Siikajoen (57) vesistöalueeseen. Hankealueilta vedet johdetaan pienen, soistuneen Vuohtojärven kautta Vuohtokanavaan ja siitä edelleen Vuohtojo- keen. Vuohtojoesta vedet kulkevat Kärsämäenjokeen ja Pyhäjokeen. Vuohtojoen va- luma-alueen pinta-ala on 115,87 km2 ja järvisyys 0,02 % ja Kärsämäenjoen valuma- alueen pinta-ala on 424,16 km2 ja järvisyys 0,39 %. (Kuva 6.)
Vuohtojoki saa alkunsa lähes kokonaan soistuneesta Vuohtojärvestä Saviselän kylän itäpuolella. Vuohtojoen valuma-alue on pääosin ojitettua. Saviselän kylällä joen ylä- osalla on myös runsaasti maanviljelystä. Vuohtojokeen laskee turvetuotannon kuiva- tus- ja valumavesiä Porkannevalta, Luomanevalta, Lehtonevalta ja Pihlajanevalta.
Vuohtojoen käyttökelpoisuusluokka on välttävä.
Vuohtojoen vesi on rauta- ja humuspitoista ja väriltään tummaa. Vuohtojoen veden ravinnepitoisuus on korkea. Vuohtojoen yläosan happitilanne on ollut heikko, ja säh- könjohtavuus joessa kohonnut erityisesti talvisaikaan. Ravinteita joen alajuoksulla on ollut enemmän kuin yläjuoksulla. Vedenlaadussa on ollut melko suuria vaihteluita vuosien välillä, mikä on tyypillistä Vuohtojoen kaltaiselle vähävirtaamaiselle vesistöl- le. Selvää kehityssuuntaa Vuohtojoen vedenlaadussa ei kuitenkaan ole havaittavissa,
joskin 1990-luvun alkupuolella vedenlaatu oli Vuohtojoen yläosalla ajoittain varsin heikko. (Pohjois-Suomen ympäristölupavirasto 2007.) (Taulukko 1.)
Kuva 6. Hankealueen sijoittuminen vesistöalueille ja kuivatusvesien johtaminen.
Taulukko 1. Vuohtojen vedenlaatuhavaintoja vuosian 2001 – 2007.
Näytteenottopaikka Aika
CODMn
mg/l
Kiintoaine
mg/l Kok.P μg/l Kok.N μg/l
Väri mg Pt/l Vuohtojoen yläpää talvi 2001 30 5,2 98 1700 300
kesä 2001 42 12 130 1000 400
syyskesä 2001 32 42 120 1200 275
kevättalvi 2004 22 4,5 86 680 200
kesä 2004 33 9,8 96 760 250
syyskesä 2004 61 12 110 1000 450
kevättalvi 2007 21 4,9 88 1100 175
kesä 2007 44 17 97 900 400
syksy 2007 42 8,7 56 960 300
Vuohtojoen alapää talvi 2001 19 7,6 140 1600 250
kesä 2001 41 9,8 180 1300 350
syyskesä 2001 33 4,9 190 1000 325
kevättalvi 2004 17 8,6 190 940 200
kesä 2004 39 16 130 930 250
syyskesä 2004 63 19 130 1400 400
kevättalvi 2007 16 11 120 1400 150
kesä 2007 39 18 130 1100 350
syksy 2007 44 11 79 1100 300
osuus fosforin ainevirtaamasta oli 7 % ja typen ainevirtaamasta 12 %. Toiseksi mer- kittävin kuormittaja oli metsätalous (Heikkinen ym. 2008). Kärsämäenjoen vesi on tummaa ja ravinteikasta. Kiintoainepitoisuus ja veden väri osoittavat, että veden humuspitoisuus on suuri. Lisäksi veden rautapitoisuus on ollut ajoittain melko suuri.
(Taulukko 2.) Käyttökelpoisuudeltaan ja ekologiselta tilaltaan Kärsämäenjoki kuuluu luokkaan välttävä (Pohjois-Pohjanmaan ympäristökeskus 2008, Pohjois-Pohjanmaan ympäristökeskus 2009).
Taulukko 2. Kärsämäenjoen (Kärsämäki 4-tien silta) vedenlaatutietoja vuodelta 2006 (HERTTA-tietokanta).
Muuttuja Yks. Kevät Kesä
pH 6.8 7.1
Kok.P. μg/l 160 135
Kok.N μg/l 1500 805
Kiintoaine mg/l 9,5 7,1
Väri mg/l Pt 250 350
Pyhäjoen pituus Pyhäjärvestä Perämereen on 162 km ja korkeusero 140 m. Valuma- alueen suuruus jokisuulla on 3 712 km2 ja järvisyys 5,2 %. Pyhäjoen keski- ja yläosan vesistöjärjestelyt on toteutettu 1950-luvun lopussa ja 1960-luvun alussa, jolloin suo- ritettiin Pyhäjärven ja Haapajärven säännöstely sekä Kärsämäenjoen, Viirelänojan ja Piipsanojan perkaus. Pyhäjoen yläosaan on rakennettu kolme vesivoimalaitosta. Li- säksi Haapajärven alapuolella sijaitsee Haapakosken voimalaitos.
Pyhäjoen vesistöalueella oli vuonna 2007 22 turvetuotantosuota, joiden yhteenlas- kettu tuotantopinta-ala oli 3 202 ha. Tuotannosta poistuneita alueita ilmoitettiin olevan 306 ha ja kunnostusvaiheessa oli 140 ha. Pyhäjoen vesistöalueen suurin turve- tuotantosuo on Piipsanneva (1388 ha). Turvetuotannon osuus koko vesistöalueen pinta-alasta oli 1,0 %. Suurin osa soista oli Vapo Oy:n hallinnassa. Lisäksi alueella toimi kolme muuta tuottajaa.
Vuonna 2007 turvetuotantoalueiden aiheuttama nettokuormitus Pyhäjoen valuma- alueella oli 0,7 tonnia fosforia, 17 tonnia typpeä (kokonaistyppi) ja 117 tonnia kiin- toainetta. Samanaikaisesti peltoviljely kuormitti Pyhäjoen valuma-aluetta 23 tonnilla fosforia ja 475 tonnilla typpeä (Heikkinen ym. 2008).
Pyhäjoen suurin kuormittaja on maatalous (Heinimaa ym. 1998), vaikka sen pinta-ala on vain 12 % valuma-alueen kokonaispinta-alasta. Maatalous vastaa 71 % fosfori- kuormituksesta, 61 % typpikuormituksesta ja yli 80 % jokeen saapuvasta vuosittai- sesta kiintoainekuormituksesta. Turvetuotannon osuus fosforikuormasta on 1,6 % ja typpikuormasta 4,7 %.
Pyhäjoen alaosalla vesi on ravinteisuudeltaan varsin rehevää. Joen yläosalla vesi on lievästi rehevää. Pyhäjoen vesi on humuspitoista ja väriltään ruskeaa. Joen alaosalla vesi on lievästi hapanta. Tulvavirtaamien aikana happamuus lisääntyy. (Heikkinen ym. 2008). Vesistöjen käyttökelpoisuusluokituksen 2000–2003 mukaan Pyhäjoen pääuomassa vedenlaatu vaihtelee hyvästä tyydyttävään. Vesienhoitolain edellyttä- mässä luokittelussa Pyhäjoki on arvioitu ekologiselta tilaltaan tyydyttäväksi (Pohjois-
Pohjanmaan ympäristökeskus 2008), ja Pyhäjokeen on alustavassa selvityksessä arvi- oitu kohdistuvan huomattava ihmistoiminnan vaikutus (Aronsuu & Isid 2006).
Pyhäjoen kevättalvinen veden laatu on jonkin verran parantunut kymmenen viime vuoden aikana. 1980–1990 –lukujen vaihteessa veden väriluku oli yli 100 mg/l Pt ja joen alaosassa jopa 200 mg/ l Pt. Humuksen määrää kuvaava CODMn arvo on ollut koko joessa tasolla 10 mg/l. Vuodesta 1991 lähtien fosforipitoisuuksissa ei ole tapah- tunut suuria muutoksia ja pitoisuustaso on joen yläosalla ollut hieman alle 20 μg/l, keskiosalla hieman yli 20 μg/l ja alaosalla pääasiassa noin 40 μg/l. Pyhäjoen veden kesäaikaisessa laadussa ei ole havaittavissa selvää kehityssuuntaa veden laadussa vuodesta 1988 vuoteen 2007. Vuosittaiset vaihtelut veden laadussa erityisesti joen keski- ja alaosalla ovat olleet suuria (Heikkinen ym. 2008).
Pyhäjoella on tehty pohjaeläinselvityksiä liittyen alueen vesistötarkkailuihin (Heikki- nen ym. 2008). Pyhäjoen tarkkailussa mukana olevilla näytepaikoilla ei pohjaeläimis- tössä ole lajistonsa puolesta tapahtunut merkittäviä muutoksia, jotka viittaisivat esim. hajakuormituksen eläimistöä heikentävään vaikutukseen. Pohjaeläinlajisto on pysynyt lajistollisesti monipuolisena ja kaikkia keskeisiä koskien pohjaeläinryhmiä tavataan näytteissä. Runsainta eläimistö oli Haapakoskella ja Virtalankoskella.
5.5 Hydrologia
Pohjois-Pohjanmaan jokialueet ovat tulvaherkkää aluetta. Virtaaman ja vedenkor- keuden vaihtelut ovat suuria ja tulvat saattavat olla rajuja. Kevään sulamisvesistä ai- heutuu jonkin asteisia tulvia lähes joka vuosi.
Hankealueen alapuolista vesistä Vuohtojoen alaosa on tulvaherkkää aluetta. Suoja- vyöhyke on erittäin tarpeellinen suurimmalle osalle tämän alueen pelloista tulvien, uomaeroosion ja kaltevuuden vuoksi Härkäkosken ja Kärsämäenjoen väliltä. (Kukko- la 2002.)
5.6 Pohjavedet
Hankealueen välittömässä läheisyydessä ei ole pohjavesialueita. Lähin pohjavesialue (Marjaharjun pohjavesialue, 11603006) sijaitsee hankealueesta luoteeseen 4,2 km:n etäisyydellä hankealueen rajoista (ks. kuva 4, luku 5.3.).
5.7 Kalasto
Pyhäjoki on vuonna 1997 käynnistetyn Itämeren kalastuskomission valmisteleman Itämeren lohen laajan kotiuttamisohjelman (Salmon Action Plan) yksi kohdevesistö.
Ohjelman tarkoituksena on palauttaa lohikannat moniin entisiin lohijokiin siten, että vuoteen 2010 mennessä luonnonpoikastuotanto olisi puolet luonnontilaisesta. Haa- pakosken voimalaitoksen alapuolisia koskialueita on kunnostettu jo vuodesta 1990 lähtien.
omat alkuperäiset lohi- ja meritaimenkannat ovat tuhoutuneet. Vaellussiian oma luontainen kanta Pyhäjoessa on erittäin heikko. Lisäksi joen alaosalla tavataan nah- kiaista, jonka kanta on elinvoimainen. Nahkiaisia pyydetään jokisuulta vuosittain myyntiin ja kotitarpeiksi. Aikoinaan Pyhäjoki oli Suomen tuottoisimpia rapuvesiä, joskin rapukanta on sittemmin romahtanut. Pyhäjoki voisi mahdollisesti kuulua ar- vokkaimpiin vaelluskalajokiin Perämeren alueella. Arvokalojen nousu on mahdollista aina ensimmäiselle voimalaitokselle asti.
Pyhäjoen pääuoman koskikalasto oli vuonna 2007 tehdyn sähkökoekalastuksen mu- kaan pääasiassa särkeä, salakkaa, mutua, kivennuoliaista ja kivisimppua (Heikkinen ym. 2008). Istutettuja lohia esiintyi alimmalla Ruukinkoskella. Kesänvanhoja lohen luonnonpoikasia ei saatu. Harjusta saatiin vain joen alaosalta Hirsiperän kohteelta.
Sähkökoekalastusten mukaan Kärsämäenjoen koskikalasto on ollut pääasiassa särkeä, ahventa, salakkaa, kivennuoliaista ja kivisimppua. Näiden lisäksi saatiin satunnaisesti haukea, madetta ja mutua. Särkitiheydet ovat olleet Kärsämäenjoella korkeita. Har- juksia ei koekalastuksissa ole saatu saaliiksi (Heikkinen ym. 2008).
5.8 Virkistyskäyttö
5.8.1 Virkistysalueet, metsästys ja muu luonnonvarojen käyttö
Hankealueella voi olla virkistyskäyttömerkitystä paikallisten asukkaiden keskuudessa.
Suoalueilta saadaan mahdollisesti hillaa ja turvekankailta metsämarjoja. Pienen Han- gasnevan avosuoalueella kasvaa karpaloa. Alueella voi olla myös metsästyskäytössä paikallista merkitystä.
Vuohtojoen ja Kärsämäenjoen virkistyskäyttö on melko vähäistä. Vuohtojoen varres- sa on lähinnä peltoalueita, joiden reunoilla on asutusta. Loma- tai mökkiasutusta Vuohtojoen varrella ei ole. Kärsämäenjoen alaosalla on kymmenkunta taloa. Kärsä- mäenjoen vedenlaatua ei ole pidetty riittävän hyvänä edes uimiseen. Pyhäjokialueen luontopaikkaoppaan mukaan Pyhäjokivarren asukkaiden arvo- ja asenneselvityksessä merkittävimpänä käyttömuotona pidettiin kotitarve- ja virkistyskalastusta. Asumi- nen joen rannalla, luonnon- ja maisemansuojelu sekä uinti mainittiin muina tärkeinä käyttömuotoina. (Pohjois-Suomen ympäristölupavirasto 2007.)
5.8.2 Kalastus
Kärsämäen osakaskunnan arvion mukaan Vuohtojoella kalastaa kaikkiaan muutamia kymmeniä jokivarren talouksia pääasiassa keväisin ja kesäisin heittokalastusvälineillä ja katiskoilla. Saaliiksi Vuohtojoesta saadaan ahventa, haukea ja särkeä. 1990-luvun alussa Vuohtojoessa on esiintynyt myös madetta. Kaikkiaan kalastus on Vuohtojoella ilmeisesti melko vähäistä, ja sitä haittaa pyydysten limoittuminen ja roskaantuminen sekä kuivana aikana veden vähyys. Vuohtojoen alaosalle on istutettu vuosina 2000–
2005 10-50 kg kirjolohta vuodessa sekä vähän harjusta. Vuohtojoki on kaivettu rän- nimäiseksi, mikä on kalatalouden kehittämisen kannalta ongelma. Tätä ennen Vuoh-
tojoki oli hyvä rapujoki, ja yhäkin rapua tavataan joesta satunnaisesti, mutta koera- vustuksia joessa ei ole tehty. (Pohjois-Suomen ympäristölupavirasto 2007.)
Kärsämäen osakaskunnan alueella Pyhäjoella luvanvaraista kalastusta vuonna 2007 harjoitti 67 henkilöä. Kalastus keskittyi lähes täysin Kärsämäenjokisuun alapuoliselle alueelle. Alueelle istutetaan pyyntikokoista kirjolohta ja pyynti oli pääasiassa pieni- muotoista heittovapa- ja onkikalastusta. Näiden lisäksi oli käytössä muutama koukku ja pilkkionki (Heikkinen ym. 2008).
Heittovavoilla kalastettiin keskimäärin 25 kertaa kesän aikana. Kokonaissaalis oli 560 kg, josta kirjolohta oli 64 %, haukea 21 % ja ahventa 12 %. Näiden lisäksi saatiin hiukan lahnaa, särkeä ja harjusta. Kokonaissaaliista 97 % saatiin Kärsämäenjokisuun alapuoliselta alueelta. Alueella on koskia, joihin istutetaan kirjolohta. Kärsämäkijo- kisuun yläpuolinen jokiuoma on aikoinaan perattua ja pääosin rännimäistä uomaa, jossa ei ole koskialueita (Heikkinen ym. 2008).
Kalastusta eniten haittaavina tekijöinä Pyhäjoella Kärsämäen alueella pidettiin vesi- kasvien runsautta, säännöstelyä/veden korkeudenvaihtelua ja veden heikkoa laatua.
Muina merkittävinä haittoina mainittiin pusikkoiset rannat, jotka vaikeuttavat vapa- kalastusta, ja vesistön liettyminen (Heikkinen ym. 2008).
Kärsämäenjokeen on istutettu vuodesta 1998 lähtien pieniä määriä pyyntikokoista kirjolohta ja taimenta. Pyhäjokeen Kärsämäen kunnan alueella on istutettu viime vuosina pyyntikokoista kirjolohta ja taimenta sekä 1-vuotiaita lohenpoikasia.
Hankealueen vedet kuuluvat Kärsämäen osakaskuntaan.
6. Ympäristövaikutukset ja niiden arviointi
6.1 Arvioitavat ympäristövaikutukset
Ympäristövaikutusten arviointi tehdään ympäristövaikutusten arviointimenettelystä annetun lain ja asetuksen mukaisesti. Arvioinnissa kuvataan turvetuotantohankkeen aiheuttamat vaikutukset ja muutokset. Arvioitavia kohteita ovat mm.
o Vesi, maaperä, eläimistö, kasvillisuus ja luonnon monimuotoisuus o Ihmisen terveys, hyvinvointi, viihtyvyys ja elinolot
o Maisema, yhdyskuntarakenne ja kaavoitus o Luonnonvarojen käyttö
Arviointi perustuu useisiin eri menetelmiin ja tietolähteisiin. Niitä ovat:
o Hankesuunnitelmat
o Olemassa olevat tiedot ja julkaisut alueen nykytilasta ja nykyisten toimintojen vaikutuksista ympäristöön
o Arviointihankkeen aikana tehtävät selvitykset o Vaikutusarviot
o Kirjallisuustiedot vastaavista hankkeista ja niiden vaikutuksista o Tiedotustilaisuuksissa saatavat tiedot
o Lausunnoissa ja mielipiteissä saadut tiedot
Hankkeen suunnittelua tullaan tekemään arviointihankkeen aikana niin, että suun- nitelmista saadaan arviointia varten tietoja. Arviointia varten tullaan tekemään uusia selvityksiä, joiden avulla voidaan hankkeen vaikutukset ympäristöön arvioida nykyis- tä paremmin. Arviointi tukee hankesuunnittelua ja tuottaa tietoa ympäristöhaittojen vähentämistä varten.
6.2 Vaikutusalue
Vaikutusarvio tehdään koskien turvetuotantoaluetta ja sen toimintoja sekä turvetuo- tannon vaikutuksia sen ympäristössä. Turvetuotantohankkeen vaikutukset ulottuvat lähiympäristöään laajemmalle alueelle, koska se vaikuttaa energialaitoksen toimin- taan. Tässä arviointihankkeessa tarkastelu kuitenkin rajataan turvetuotantoaluee- seen ja sen ympäristöön sekä hankeen suoriin ja epäsuoriin vaikutuksiin näillä alueil- la.
Hankealueen lähivaikutusalueeseen kuuluvat itse hankealue ja sen lähiympäristö, missä nykyinen ympäristön tila muuttuu täysin tai osittain. Tähän alueeseen kuulu- vat ojat, purot ja pienet joet, joihin turvetuotantoalueelta tulevat vedet valuvat. Tässä hankkeessa tähän lähivaikutusalueeseen kuuluvat Vuohtojärvi ja Vuohtojoki. Luon- totyyppeihin ja eläimistöön kohdistuvia vaikutuksia tarkastellaan hankealueilla ja niiden välittömässä läheisyydessä.
Kauempana hankealueesta on alueellisesti ja rakenteellisesti erilaisia tasoja ja vaiku- tuksia. Tähän vaikutusalueeseen kuuluvat sosiaaliset ja taloudelliset vaikutukset. So- siaaliset vaikutukset arvioidaan niille ominaisten piirteiden perusteella, joiden vaiku- tusalue vaihtelee. Yhden vaikutusalueen muodostaa melun vaikutusalue, joka tarken- tuu arvioinnin yhteydessä. Sosiaalisten vaikutusten tarkastelualueeseen kuuluu myös alue, jolla voidaan osoittaa tapahtuvan merkittäviä vedenlaadun muutoksia. Sosiaa- listen vaikutusten tarkastelualue ei siis muodosta yhtenäistä, rajattavaa aluetta vaan vaikutuksia tarkastellaan niiden ominaisuuksien perusteella. Hankkeella on myös ympäristövaikutuksia lähivaikutusaluetta kauempana vesistö- ja ilmastovaikutusten osalta. Vesistövaikutukset ulottuvat Kärsämäenjokeen ja Pyhäjokeen. Ilmastovaiku- tuksia tarkastellaan yleisellä tasolla hankkeen ilmastovaikutusten merkityksellisyy- den kannalta.
6.3 Vaikutukset ihmisten terveyteen, elinoloihin ja viihtyvyyteen
6.3.1 Terveys ja elinolot
Hankealue koostuu kolmesta erillisestä lohkosta, jotka sijaitsevat valtatie 28:n mo- lemmin puolin. Lähimpänä asutusta sijaitsee Vuohtosuon lohko, joka sijaitsee Sa- visenkylän itäpuolella. Matkaa Vuohtosuon reunasta lähimpään asuinkiinteistöön on 330 metriä. Pohjoisinta lohkoa, Kiikkunevaa lähimpänä sijaitsee alueen pohjoispuo- lella Vähä Lamujärveen rajoittuva asutus, jolla on etäisyyttä hankealueen rajalle ly- himmillään 460 metriä. Pieni-Hangasneva on lohkoista syrjäisin. Sitä lähin asutus on Iso Lamujärven loma-asutusta, joka sijaitsee lähimmillään 1,2 km:n etäisyydellä han- kealueen reunasta.
Vuohtosuo-Kiikkuneva-Pieni Hangasnevan turvetuotantohankkeesta aiheutuu ulot- tuvuudeltaan sekä paikallisia että laajempia, alueellisia vaikutuksia. Näillä muutoksil- la on joko välillisiä tai välittömiä vaikutuksia alueella asuvien ihmisten elinoloihin, viihtyvyyteen, hyvinvointiin ja terveyteen. Tällöin syntyy ihmisiin kohdistuvia sosi- aalisia ja taloudellisia vaikutuksia, jotka tunnistetaan ja arvioidaan osana ympäristö- vaikutusten arviointia. Tapoja luokitella näitä vaikutuksia on useita, tässä yhteydessä on hyödynnetty Tähtisen ja Kauppisen (2003) käyttämää luokitusta, jossa on eritelty hankkeen vaikutukset väestöön, terveyteen, asumiseen ja liikkumiseen, talouteen ja palveluihin, yhteisöön ja alueeseen, asenteisiin ja ristiriitoihin sekä kansalaisten osal- lisuuteen.
Hankkeen myötä syntyvien sosiaalisten ja taloudellisten vaikutusten tunnistamiseksi käytetään olemassa olevia tietolähteitä sekä hankitaan uutta tietoa etupäässä kyse- lyin ja haastatteluin. Kyselyt kohdistetaan hankealueen lähivaikutusalueella sijaitse- ville kiinteistöille (kuva 7). Haastatteluin kuullaan mm. asukkaiden ja paikallisten yrittäjien edustajia, eri intressitahoja edustavien paikallisten järjestöjen ja yhdistys- ten edustajia sekä kunnan virkamiesten ja luottamusmiesten edustajia. Hankkeen arviointiohjelman tiedotustilaisuudessa mahdollisesti käytävä keskustelu ja siellä esi- tetyt mielipiteet sekä arviointiohjelmasta saatavat lausunnot ja mielipiteet otetaan huomioon hankkeen sosiaalisia ja taloudellisia vaikutuksia arvioitaessa. Olemassa olevaa sosioekonomista aineistoa hyödynnetään lähtötilanteen kartoittamisessa sekä
ja maankäyttöön liittyvät tiedot (kaavoitus).
Vaikutusten merkittävyyden arvioinnissa keskeisellä sijalla on ihmisten oma arvio vaikutusten merkittävyydestä, erilaiset ohje- ja raja-arvot sekä asiantuntija-arviot.
Ihmisten omat arviot vaikutusten merkittävyydestä käyvät ilmi kyselyiden ja haastat- telujen kautta. Terveysvaikutuksia voidaan arvioida mallien perusteella sekä saman- kaltaisista toiminnoista aiheutuvia haittoja vertailemalla.
Kuva 7. Sosiaalisten vaikutusten arvioinnin tiedustelualue.
6.3.2 Melu
Turvetuotannossa melua aiheuttavat työkoneet, liikenne ja raskaat ajoneuvot. Melu on verrattavissa maatalouskoneista aiheutuvaan meluun. Melua aiheuttavaa toimin- taa on keskimäärin 30 - 50 vuorokauden aikana touko – syyskuussa, usein myös yöai- kaan. Turpeen kuormauksesta ja kuljetuksesta loppukäyttöön aiheutuu melua myös loka-huhtikuussa keskimäärin 30–60 vuorokauden ajan, tällöin myös yöaikaan. Täl- löin melu syntyy kuormauskoneista sekä raskaasta liikenteestä ollen pääasiassa lii- kennemelua. Muina aikoina toiminnasta aiheutuu satunnaista liikenteen ja työko- neiden aiheuttamaa melua. Turvekentän kunnostustoimet (kunnostusjyrsintä ja kunnostusruuvi) ovat voimakkainta melua aiheuttavia työvaiheita turvetuotannossa.
Kunnostustoimet voidaan useimmiten ajoittaa päiväaikaan.
