KONNUNSUON (Tohmajärvi) TURVETUOTANTO-
ALUEEN YMPÄRISTÖ- VAIKUTUSTEN
ARVIOINTIOHJELMA
Sisällysluettelo
1. Johdanto... 1
2. Hankkeen toteutus ja tavoitteet... 2
2.1 Hankkeesta vastaava Vapo Oy... 2
2.2. Hankkeen tarkoitus ... 2
2.3. Hankkeen suunnittelutilanne ja aikataulu ... 3
3. Hankkeen kuvaus... 4
3.1 Yleiskuvaus hankkeesta ... 4
3.2. Hankkeen liittyminen muihin hankkeisiin ... 5
3.3. Hankealueen sijainti... 6
4. Arvioitavat vaihtoehdot ... 8
4.1. Vaihtoehdot... 8
4.1. O-vaihtoehto... 8
4.2. Vaihtoehto 1. (Suunnitelman mukainen vaihtoehto)... 8
4.2.1. Tuotantoalueen elinkaari vaiheittain... 8
4.2.2. Tuotanto... 9
4.2.3. Vesien suojelu ... 13
4.3.4. Liikenne ... 14
4.3.5. Toiminnassa käytettävät aineet ja syntyvät jätteet ... 14
4.3.6. Jälkikäyttö ... 16
5. Ympäristön tila... 17
5.1. Olemassa olevat tiedot ja selvitykset... 17
5.2 Nykyinen maankäyttö ja kaavoitus ... 17
5.3. Luonnonympäristö ja suojelualueet ... 20
5.4. Vesistöt ja veden laatu... 23
5.5. Kalasto ... 26
5.6. Virkistyskäyttö ... 27
5.6.1. Kalastus ... 27
5.6.2. Metsästys ja muu luonnonvarojen käyttö ... 27
6. Ympäristövaikutukset ja niiden arviointi ... 28
6.1. Arvioitavat ympäristövaikutukset... 28
6.2. Vaikutusalue... 28
6.3. Vaikutukset ihmisten terveyteen, elinoloihin ja viihtyvyyteen ... 29
6.3.1. Terveys ja elinolot ... 29
6.3.2. Melu ... 31
6.4.3. Pöly ... 32
6.5. Vaikutukset vesistöön ... 33
6.6. Vaikutukset pohjaveteen ja hydrologisiin oloihin ... 34
6.7. Vaikutukset kalastoon ja kalastukseen ... 35
6.8. Vaikutukset luontoon ja luonnon monimuotoisuuteen ... 35
6.9. Vaikutukset yhdyskuntarakenteeseen, maisemaan ja kaavoitukseen... 36
6.10. Liikenne... 37
6.11. Vaikutukset virkistyskäyttöön ja luonnonvarojen hyödyntämiseen ... 37
6.12. Vaikutukset talouteen ja elinkeinoihin... 37
6.13. Onnettomuudet ... 38
6.14. Epävarmuudet ja oletukset ... 38
6.15. Haitallisten vaikutusten vähentäminen ... 38
6.16. Vaihtoehtojen vertailu ... 38
7. Hankkeen edellyttämät suunnitelmat ja luvat... 39
7.1. Ympäristövaikutusten arviointi ... 39
7.2. Kaavoitus ja valtakunnallinen maankäytön tavoitteet ... 39
Hankkeesta vastaava Vapo Oy
Paikalliset polttoaineet/ Resurssit PL 22
40101 Jyväskylä puh. 020 790 4000 Yhteyshenkilö Lauri Ijäs
Puh. 020 790 5828 lauri.ijas (at)vapo.fi
Yhteysviranomainen
Pohjois-Karjalan ympäristökeskus
Käyntiosoite: Torikatu 36 A, 4. krs. Joensuu Postiosoite: PL 69, 80101 Joensuu
www-sivu: www.ymparisto.fi/pka Yhteyshenkilö
Aarne Wahlgren puh. 040 741 9638
aarne.wahlgren(at)ymparisto.fi YVA-konsultti
Jyväskylän yliopisto
Ympäristöntutkimuskeskus PL 35
40014 Jyväskylän yliopisto Yhteyshenkilö
Hannu Salo
puh. (014) 260 3833 hannu.a.j.salo(at)jyu.fi www.sivu: www.ambiotica.fi
1. Johdanto
Turve on merkittävä pohjoisen pallonpuoliskon luonnonvara. Suomessa kolmannes maa-alasta on suota, joten Suomella on käytettävissään merkittävät turvevarat. Tur- peella on tärkeä rooli Suomen energiahuollossa. Turve on kotimainen, paikallinen polttoaine, jolla on ympäristövaikutuksia ja sosiaalis-taloudellisia vaikutuksia niin pai- kalliseen kuin suomalaiseen yhteiskuntaan. Turve lisää Suomen energiaomavarai- suutta.
Ympäristövaikutusten arviointia (YVA) koskevat säännökset, laki (468/94) ja asetus (792/94) ympäristövaikutusten arviointimenettelystä, tulivat voimaan vuonna 1994.
Vuonna 1999 lakiin ja asetukseen tehtiin merkittäviä muutoksia (267/99, 268/99).
YVA-menettelyn keskeisenä tavoitteena on ottaa huomioon ympäristöasiat hankkei- den suunnittelussa taloudellisten, teknisten ja sosiaalisten näkökohtien rinnalla sekä lisätä kansalaisten mahdollisuuksia osallistua ja vaikuttaa hankkeiden suunnitteluun.
YVA:n keskeisiä ominaisuuksia ovat vaihtoehdot, osallistuminen ja julkisuus. YVA- menettelyssä ei tehdä juridisesti sitovia päätöksiä.
Hankkeet, joihin YVA-menettelyä sovelletaan, on määritelty laissa ja sitä täydentäväs- sä asetuksessa. Niihin kuuluvat ne turvetuotantohankkeet, joita koskee asetuksen 6§
kohta 2 d): arviointimenettelyä sovelletaan pakollisena, kun turvetuotannon yhtenäi- seksi katsottava tuotantopinta-ala on yli 150 hehtaaria.
Koska Konnunsuon hankealueen käytettävissä oleva tuotantokelpoinen alue on yli 150 ha, hankkeessa on suoritettava ympäristövaikutusten arviointi. Arviointimenette- lyssä on tarkasteltava seuraavia ympäristövaikutuksia: vaikutukset ihmisten tervey- teen, elinoloihin ja viihtyvyyteen vaikutukset maaperään, vesiin, ilmaan, ilmastoon, kasvillisuuteen, eliöihin ja luonnon monimuotoisuuteen vaikutukset yhdyskuntaraken- teeseen, rakennuksiin, maisemaan, kaupunkikuvaan ja kulttuuriperintöön vaikutukset luonnonvarojen hyödyntämiseen vaikutukset edellä mainittujen tekijöiden keskinäisiin vuorovaikutussuhteisiin
2. Hankkeen toteutus ja tavoitteet
2.1 Hankkeesta vastaava Vapo Oy
Vapo on Itämeren alueen johtava paikallisten ja uusiutuvien polttoaineiden, biosähkön ja - lämmön sekä ympäristöliiketoimintaratkaisujen toimittaja. Vapo-konserni koostuu emoyh- tiö Vapo Oy:stä, johon kuuluu neljä liiketoiminta-aluetta: Paikalliset polttoaineet, Lämpö ja sähkö, Pelletti sekä Puutarha ja ympäristö.
Vapo Oy:n Paikalliset polttoaineet -liiketoiminta-alueen päätuotteet ovat voima- ja lämpö- laitosten biopolttoaineet. Ruotsissa paikallisia polttoaineita toimittaa Vapon omistama Neova AB. Virossa Vapo omistaa biopolttoaine- ja energiayhtiö AS Tootsi Turvaksen ja Latviassa turvetuotantoyhtiön AS Sedan.
Vuonna 2007 Vapo Paikalliset polttoaineen-liiketoiminta-alueen liikevaihto oli 226 miljoo- naa euroa. Biopolttoaineen toimitukset olivat yhteensä 27 TWh.
2.2. Hankkeen tarkoitus
Hankkeen tarkoituksena on energiaturpeen tuotanto teollisuuden ja yhdyskuntien käyttöön.
Energiaturve käytetään lähialueiden energiantuotantolaitosten polttoaineena. Hankealue tuottaa energiaturvetta Joensuun voimalaitokselle sekä ympäristöturvetta hankealueen lähiympäristöön kuivikkeeksi, kompostointiin, lietteiden imeytykseen sekä maanparannuk- seen.
Hankkeen tavoitteena on turvata energiaturpeen saanti ja näin varmistaa energian ja lämmön katkeamaton tuotanto. Vapo Oy on erikoistunut turvetuotantoon ja sen on kyettä- vä vastaamaan energialaitosten, asiakkaidensa, vaatimuksiin ja turpeen kysyntään. Yritys haluaa lisätä tuotantokapasiteettiaan, jotta se pystyisi turvaamaan turpeen saatavuuden tulevaisuudessa. Lisäksi uutta tuotantopinta-alaa tarvitaan korvaamaan tuotannosta pois- tuvia alueita. Yritys pystyy hyödyntämään pitkäaikaista kokemustaan ja osaamistaan täs- sä hankkeessa.
Turvetuotannon aloittamisella on Vapo Oy:n näkökulmasta monia etuja. Hankealueen lä- heisyydessä on muita turvetuotantoalueita, joten alueelta on saatavissa osaavaa henkilö- kuntaa ja yhteistyöyrityksiä.
2.3. Hankkeen suunnittelutilanne ja aikataulu
Hankkeen suunnittelu on meneillään, ja siinä otetaan huomioon ympäristövaikutusten ar- vioinnissa esille tulevat asiat. Turvetuotantoalueen suunnittelu etenee osittain samanai- kaisesti ympäristövaikutusten arvioinnin kanssa.
Turvetuotantoalueen ympäristövaikutusten arviointi valmistuu vuoden 2009 huhtikuun ai- kana, jonka jälkeen voidaan käynnistää ympäristölupahakemuksen valmistelu.
3. Hankkeen kuvaus
3.1 Yleiskuvaus hankkeesta
Konnunsuon hankealue sijaitsee Pohjois-Karjalassa, Tohmajärven kunnassa. Hankealu- een yhteispinta-ala on auma-alueineen 190 ha. Hankealueen länsiosa kuuluu Tohmajoen valuma-alueeseen, ja siinä Tohmajärveen laskevan Luosojoen valuma-alueeseen (2.014).
Hankealueen itäosa kuuluu Venäjän puolelle laskevan Jänisjoen valuma-alueeseen, tar- kemmin Suonpäänjoen alaosan valuma-alueeseen (1.051). (Kuva 1.)
Kuva 1. Konnunsuon sijainti.
3.2. Hankkeen liittyminen muihin hankkeisiin
Turvetuotannon kasvu riippuu Suomessa ja Euroopan unionissa tehtävistä energiantuo- tanto-ratkaisuista. Alueellisesti turvetuotannon kapasiteetin lisäämistarve liittyy energialai- tosten rakentamiseen ja uudistamiseen ja laitosten käyttämiin polttoaineisiin. Uutta tuotan- topinta-alaa tarvitaan myös korvaamaan tuotannosta poistuvaa pinta-alaa.
Hankkeella on yhtymäkohtia Euroopan unionin vesipuitedirektiivin (2000/60/Y) toimeen- panoon ja Vuoksen vesienhoitoalueen vesiensuojelusuunnitelmaan. Vesienhoidon tavoit- teena on, että vesien tilan heikentyminen estetään ja vuoteen 2015 mennessä saavute- taan vähintään hyvä tila.
Valtioneuvoston periaateohjelmassa vesiensuojelun suuntaviivat vuoteen 2015 mukaan turvetuotannon haittojen vähentämisessä keskeisiä menetelmiä ovat sijainninohjaus, va- luma-alueittain suunnittelu, parhaan käyttökelpoisen tekniikan käyttöönotto ja tuotannosta vapautuvien alueiden jälkikäytön suunnittelu.
Pohjois-Karjalan metsäkeskus on toteuttanut Tohmajärven valuma-alueelle kunnostus- suunnitteluhankkeen vuonna 2007. Pieni osa hankealueesta kuuluu Tohmajärveen laske- vaan vesistöalueeseen.
Hanke liittyy Pohjois-Karjalan bioenergiaohjelman 2015 toteuttamiseen (Pohjois-Karjalan maakuntaliitto 2007). Ohjelman tavoitteena, että Pohjois-Karjalassa tuotetaan energia- ja ympäristöturpeita sekä oman maakunnan kulutusta vastaavasti, että varastotilanteen niin salliessa myös naapurimaakuntien tarpeisiin. Vuosina 2005 – 2006 tuotantopinta-ala oli noin 1 760 ha ja tuotantomäärät 895–980 GWh/v energiaturvetta ja 58 000–84 000 m³/v ympäristöturvetta. Energiaturpeen vuotuinen käyttö Pohjois-Karjalassa oli vuonna 2003 noin 860 GWh.
Hankealueen kaakkoispuolella, 2,2 km:n etäisyydellä hankealueesta, sijaitsee Teerisuon turvetuotantoalue. Luoteispuolella 2,8 km:n etäisyydellä sijaitsee Valkeasuon turvetuotan- toalue.
3.3. Hankealueen sijainti
Konnunsuon hankealue sijaitsee Pohjois-Karjalassa, Tohmajärven kunnassa. Hankealue sijoittuu Joensuu-Lappeenranta-radalta Värtsilän suuntaan risteävän radan varteen, Mur- toin ja Perävaaran kylien välimaastoon (kuva 1). Hankealueelta on matkaa Tohmajärven keskustaan noin 5 km ja Venäjän rajalle noin 21 km.
Hankealue on 1980-luvulla turvetuotantoa varten sarkaojitettua suota, jota ei kuitenkaan ole otettu tuotantoon ojituksen jälkeen. Osa hankealueesta sijaitsee junaradan eteläpuo- lella.
Hankealue kuuluu Kiteen-Tohmajärven vesistöalueeseen. Hankealueen länsiosa kuuluu Tohmajoen valuma-alueeseen ja hankealueen itäosa kuuluu Venäjän puolelle laskevan Jänisjoen valuma-alueeseen, tarkemmin Suonpäänjoen alaosan valuma-alueeseen (1.051).
Alue kuuluu Kitee-Tohmajoen ja Jänisjoen kalastusalueisiin. Alueella on useita osakakas- kuntia (kuva 2).
Kuva 2. Osakaskunnat ja niiden sijainti. Hankealue on merkitty karttaa vihreällä ympyrällä.
Hankealueen alapuolisten vesialueiden osakaskunnat:
Osakaskunta Jouhkola Järvetaus Kemie Peljonniemi Saario
4. Arvioitavat vaihtoehdot
4.1. Vaihtoehdot
Ympäristövaikutusten arvioinnissa tarkastellaan seuraavia vaihtoehtoa:
• Hanketta ei toteuteta (0-vaihtoehto)
• Hanke toteutetaan koko tuotantokelpoisella alueella (vaihtoehto 1)
Koska turvetuotanto on sidottu tiettyyn tuotannolle sopivaan alueeseen, ei arvioinnissa voida tarkastella eri sijoituspaikkavaihtoehtoja. Vaihtoehdossa 1 kuivatusvesien käsitte- lyyn kuuluvat sarkaojien lietetaskut, sarkaojapidättimet ja laskeutusaltaat sekä pintavalu- tuskentät. Vedet johdetaan pintavalutuskentille pumppaamalla ympärivuotisesti. Vedet johdetaan pintavalutuskenttien kautta joko (1a) nykyistä reittiä pitkin luontaisen valuma- aluejaotuksen mukaisiin suuntiin tai (1b) vedet johdetaan nykyisiä reittejä pitkin jommalle- kummalle valuma-alueelle. rakentamisen
4.1. O-vaihtoehto
Vaihtoehto 0 tarkoittaa sitä, että turvetuotantoa ei aloiteta Konnunsuon hankealueella lainkaan. Tämä merkitsee, että alueen nykytila säilyisi lähes ennallaan. Vaihtoehto on kui- tenkin tärkeä, koska se toimii perustana arvioitaessa hankkeeseen liittyviä taloudellisia ja sosiaalisia vaikutuksia sekä muita vaikutuksia. Arvioinnissa tarkastellaan myös niitä haitto- ja ja hyötyjä, joita hankkeen toteutumatta jättäminen aiheuttaisi mm. työllisyyteen.
4.2. Vaihtoehto 1. (Suunnitelman mukainen vaihtoehto) 4.2.1. Tuotantoalueen elinkaari vaiheittain
Kunnostusvaiheen kesto on yleensä 2-5 vuotta, jona aikana rakennetaan vesiensuojelu- rakenteet ja tiestö, suo kuivatetaan ja alue kunnostetaan tuotantoa varten.
Luontoon ja ihmisiin kohdistuvat vaikutukset alkavat kunnostusvaiheessa. Ne rajautuvat pääasiassa hankealueeseen ja sen välittömään ympäristöön. Tuotantoalueen luonnontila muuttuu täysin ja osittain sen välittömässä läheisyydessä. Ihmisiin kohdistuvat vaikutuksia ovat esim. asenteiden muodostuminen ja työllisyys.
Tuotantovaihe alkaa sen jälkeen kun alueen kunnostus turpeen tuotantoon on valmistunut.
Tuotantoaika on 25–30 vuotta päättyen Konnunsuon hankealueella noin vuonna 2040.
Tuotantoalueen osa-alueet saattavat siirtyä jälkihoidon kautta jälkikäyttöön eri vaiheissa.
Tuotantovaiheessa vaikutukset hieman muuttuvat kunnostusaikaisesta, koska toimintaan tulee uusia vaikutuselementtejä (pöly, melu). Nekin ulottuvat pääasiassa tuotantoalueen läheisyyteen. Käytettävät vesiensuojelumenetelmät ja niiden tehokkuus vaikuttavat vesis- tövaikutuksiin ja vaikutusalueen laajuuteen.
Jälkihoitoon siirrytään sen jälkeen kun tuotanto alueella loppuu. Jälkihoidolla tarkoitetaan turpeen tuotannosta poisjääneen alueen siistimistä, rakenteiden poistamista, sekä mah- dollista ojitusta. Jälkihoitovaihe kestää yleensä lyhyen ajan. Jälkihoitovaiheessa sekä luontoon että ihmisiin kohdistuvat positiiviset ja negatiiviset vaikutukset osittain lakkaavat, osittain muuttuvat ja osittain säilyvät. Alueellisesti vaikutusalue supistuu tuotantovaiheesta.
Jälkihoitovaiheen jälkeen tuotantoalue siirtyy jälkikäyttöön. Jälkikäytöllä tarkoitetaan tuo- tannosta poistetun alueen uutta käyttömuotoa. Jälkikäytöstä päättää alueen omistaja.
4.2.2. Tuotanto
Vaihtoehdossa 1 hanke toteutetaan koko tuotantokelpoisella alueella. Konnunsuon han- kealue muodostuu kahdesta lohkosta, joiden tuotantoala on noin 180 hehtaaria.
Turvetuotannossa käytetään seuraavia tuotantomenetelmiä:
1) Jyrsinturpeen tuotanto hakumenetelmällä
Jyrsintä
Jyrsinnässä suon pinnasta irrotetaan noin 20 millimetrin kerros turvetta kuivatusta varten.
Tätä kerrosta kutsutaan jyrsökseksi. Pinta jyrsitään 6,5-9 metriä leveillä jyrsimillä. Turve- laadusta riippuen käytetään aktiivista pyörivillä terillä varustettua jyrsintä tai passiivisista viiltävillä veitsiterillä varustettua jyrsintä. Jyrsintävaiheessa turpeen kosteus on 70–80 pro- senttia, joka pyritään vähentämään noin 40 prosenttiin. Turpeen kuivatuksessa hyödynne- tään auringon energiaa, joten turve täytyy tuottaa kesäisin ja jyrsintä tehdä poutasäällä.
Keskimääräisenä kesänä on 40–50 vuorokautta, jolloin tuotanto on mahdollista.
Kääntäminen
Kuivatuksen edistämiseksi jyrsös käännetään 1-3 kertaa kuivumisen aikana kääntäjällä, jossa on muoviset lusikkalavat. Kääntäjän työleveys on 19 metriä. Kuivuminen kestää kaikkiaan noin kaksi vuorokautta. Tarvittavan ajan pituuteen vaikuttavat haihdunnan teki- jöinä lämpötila, ilman kosteus, tuuli ja turvelaatu.
Kuva 3. Konnunsuon alustava tuotantosuunnitelma ja hankealueen lähiympäristöä (ks.
liitteen 2 ja 3).
Yhdellä jyrsinnällä irrotettua turvemäärää sanotaan sadoksi. Keskimäärin tuotetaan 15–20 satoa tuotantokauden aikana toukokuun alusta elokuun loppuun.
Karheaminen
Kosteudeltaan sopivaksi kuivunut turve karhetaan traktorin työntämällä viivotinkarheejalla keskelle noin 20 metrin levyistä sarkaa. Muodostettava karhe on noin 40 cm korkea ja 80 cm leveä saran pituinen penkere.
Kuormaus
Karhe kuormataan viereisellä saralla kulkevaan turveperävaunuun jyrsinturpeen kuormaa- jalla, joka on traktorin vetämä hihnakuormain. Tämän keruun jälkeen sarka on valmis uu- delleen jyrsittäväksi uutta satoa varten. Käytettävien perävaunujen koot ovat 30–70 kuu- tiometriä.
Aumaus
Perävaunuilla turve kuljetetaan aumaan eli varastoon, joka sijaitsee autolla liikennöitävän tien varressa. Yhdessä aumassa voi olla jopa useita kymmeniä tuhansia kuutiometrejä turvetta ja aumoja on yhden tuotantoalueen yhteydessä useita. Aumaus voidaan tehdä ajamalla traktori-perävaunu -yhdistelmällä auman päälle tai toinen mahdollisuus on pur- kaa turve auman juurelle, josta se pusketaan ylös aumaan puskutraktorilla tai rinnekoneel- la. Kun auma on valmis, se peitetään yleensä muovilla hyvän laadun säilyttämiseksi.
2) Jyrsinturpeen tuotanto imuvaunumenetelmällä
Imuvaunumenetelmässä kaksi ensimmäistä vaihetta eli jyrsiminen ja kääntäminen tapah- tuvat samalla tavalla kuin hakumenetelmässä. Sen jälkeen turpeen kokoamiseen ja kuljet- tamiseen käytetään traktorin vetämää imukokoojavaunua.
Kokoaminen
Imukokoojavaunuja on eri malleja, mutta niiden toimintaperiaate on sama. Imukokooja- vaunu toimii kuten pölyimuri: puhaltimella tehdään alipaine 40 kuutiometrin kokoiseen säi- liöön, jonne turve imetään suuttimien ja imuputkien kautta.
Uusimmassa Vapon kehittämässä imuvaunussa puhaltimesta tuleva poistoilma puhdiste- taan, joten imuvaunut soveltuvat käytettäväksi sellaisissakin tuotantopaikoissa, joissa tur- vepölyä ei saa levitä vähäisiäkään määriä ympäristöön.
Aumaus
Imuvaunumenetelmässä turve siirretään aumaan samalla vaunulla keruun jälkeen. Trakto- ri-imuvaunu -yhdistelmä voidaan purkaa joko auman päällä tai vieressä samalla tavalla kuin hakumenetelmässä.
3) Tuotanto mekaanisella kokoojavaunumenetelmällä
Mekaanisessa kokoojavaunumenetelmässä kaksi ensimmäistä vaihetta eli jyrsiminen ja kääntäminen tapahtuvat samalla tavalla kuin hakumenetelmässä.
Karheaminen ja kokoaminen
Turpeen karheaminen tapahtuu joko hakumenetelmän tapaan etukäteen viivotinkarheejal- la tai kokoamisen yhteydessä keräily-yksikön keulassa olevalla kuusi metriä leveällä V- mallisella etukarheejalla, jonka avulla turve kootaan traktorin pyörien väliin. Etukarheejas- sa on joustava harjapohja samalla tavalla kuin viivotinkarheejassa, jotta turve saadaan kerättyä tuotantoalueen pinnasta tarkasti talteen. Karheelta turve kootaan mekaanisen kokoojavaunun säiliöön vaunun takaosassa olevalla kola-kuljettimella.
Aumaus
Aumaan turve siirretään samalla vaunulla. Turve voidaan purkaa joko auman päälle tai viereen kuten hakumenetelmässä.
4) Palaturpeen tuotanto
Nosto
Palaturve jyrsitään tuotantoalueen kentästä palannostokoneella 30–50 senttimetrin syvyy- deltä leikkuuterillä varustetulla nostokiekolla tai nostoruuvilla. Turpeen jyrsintäkosteus on yli 80 prosenttia. Samalla nostokone muokkaa massan ruuvimuokkaimella sekä puristaa ja muotoilee sen suuttimien kautta paloiksi kentälle kuivaamaan. Palat ovat halkaisijaltaan 40–70 millimetrin lieriöitä tai laineelle tuotettua nauhaa.
Kääntäminen
Paloja kuivatetaan 1-2 viikkoa, jona aikana niitä käännetään 1-2 kertaa kääntäjällä, jonka työleveys on 19 metriä. Tavoitteena on vähentää palojen kosteus noin 35 prosenttiin.
Karheaminen
Keruu tapahtuu samalla tavalla kuin hakumenetelmässä. Palat ajetaan karheelle traktorin työntämällä karheejalla, jonka pyörivien muovikiekkojen avulla seulotaan palaturpeen se- assa oleva hienoaines pois.
Kuormaus
Karheella olevat palat kuormataan hihnakuormaajalla traktorin vetämään perävaunuun.
Myös hihnakuormaajassa on seula.
Aumaus
Traktorin vetämällä perävaunulla palaturve kuljetetaan tienvarsiaumoihin. Aumaus teh- dään yleensä kaivukoneella.
4.2.3. Vesien suojelu
Vapo Oy:n turvetuotantoalueilla valumavesien peruskäsittely hoidetaan laskeutusaltaiden ja ojiin asennettavien pidättimien avulla. Perusvesienkäsittelyn lisänä käytetään tehostet- tuja vesienkäsittelymenetelmiä, joilla voidaan pidättää kiintoaineen lisäksi ravinteita ja liuenneita orgaanisia aineita. Tehostettuja vesienkäsittelymenetelmiä ovat mm. pintavalu- tus, kasvillisuuskentät, maaperäimeytys, virtaaman säätö, kemiallinen vesienpuhdistus ja salaojitukset. Vesienpuhdistusmenetelmä valitaan tapauskohtaisesti kunkin turvetuotanto- alueen olosuhteisiin sopivaksi. Valintaan vaikuttavat menetelmän tehokkuus, sen edellyt- tämät huolto- ja hoitotoimenpiteet, kustannustehokkuus sekä ympäristön tarjoamat mah- dollisuudet. Käytettävät puhdistusmenetelmät vahvistetaan lupapäätöksissä.
Suunnitellulle Konnunsuon turvetuotantoalueelle rakennetaan kuntoonpanotöiden alku- vaiheessa mitoitusohjeiden mukainen, toimiva pintavalutuskenttä (kentät) sekä tarpeelliset pintapuomilla varustetut laskeutusaltaat. Sarkaojiin rakennetaan lietetaskut ja sarkaojien päisteputket varustetaan päisteputkipidättimin (liite 1). Pintavalutus on käytössä ympäri- vuotisesti, joten kaikki tuotantoalueen vedet tullaan käsittelemään tehostetun vesiensuoje- lutason mukaisesti. Hakijan käsityksen mukaan vesienkäsittelyrakenteet ovat Konnunsuon laajennusalueella teknisesti ja taloudellisesti parhaiten soveltuvat ja täyttävät BAT- periaatteen vaatimukset.
Konnunsuon hankealueella puhdistetut kuivatusvedet voidaan johtaa laskuojalla alapuoli- seen vesistöön reittiä: nykyisiä reittejä pitkin valuma-aluejaotuksen mukaisesti tai vain toi- selle valuma-alueista.
4.3.4. Liikenne
Energiaturve toimitetaan asiakkaille pääasiassa lämmityskaudella (syyskuu-huhtikuu) keskitetysti yhdessä tai kahdessa jaksossa. Vuosittainen toimitus (95 000 m3) vastaa noin 709 rekan ajosuoritetta turvetuotantoalueelta käyttökohteisiin. Ympäristöturpeita toimite- taan ympäri vuoden tilausten mukaan.
Turvetuotantoalueelta tuleva liikenne kulkee Joensuuhun reittiä Murtointien ja tien numero 70 kautta valtatie 6:lle.
Tuotantotoiminnan aiheuttama työmaaliikenne keskittyy touko-syyskuun väliselle ajalle.
Työmaaliikenne on pääasiassa urakoitsijoiden ja heidän työntekijöidensä henkilöautolii- kennettä. Tuotantotoiminnassa käytettävät vetokoneet (traktorit) tuodaan työmaalle ke- väällä ja viedään syksyllä pois. Tuotantokoneet ovat työmaalla pääosin ympäri vuoden, joten niitä ei juurikaan kuljeteta lukuun ottamatta satunnaisia siirtoja. Kunnostus- ja ympä- ristönsuojelutoiminnassa käytettäviä koneita tuodaan työmaalle keskimäärin 2-3 kertaa tuotantokauden aikana. Suurin osa tästä liikenteestä kulkee samaa reittiä kuin turvetoimi- tukset.
4.3.5. Toiminnassa käytettävät aineet ja syntyvät jätteet
Toiminnassa käytettävät aineet
Tuotanto- ja kuntoonpanokoneiden vetokoneissa käytetään polttoaineena diesel- ja polt- toöljyä. Lisäksi koneissa tarvitaan erilaisia voitelu- ja hydrauliikkaöljyjä. Varsinaisissa tuo- tantokoneissa (ei vetokoneet) käytetään voitelu- ja hydrauliikkaöljyinä biohajoavia öljyjä.
Konnunsuon turvetuotantoalueen keskimääräisen vuosituotannon (95000 m3 turvet- ta/vuosi) tuottamiseen ja toimittamiseen kuluu polttoainetta noin 85 500 litraa /vuosi, voite- luöljyjä noin 570 litraa /vuosi ja muita voiteluaineita noin 125 kg /vuosi.
Polttoöljy varastoidaan irrallisissa ja siirrettävissä farmarisäiliöissä niille työmaan varikko- alueella osoitetussa paikassa, joka on rakenteeltaan sellainen että aineet eivät pääse le- viämään vesistöön tai pohjaveteen vahinkotapauksissa. Polttoainesäiliöiden sijainti esite- tään tuotanto- ja vesiensuojelusuunnitelmakartassa. Voiteluaineet varastoidaan tukikohta- alueella niille varatuissa paikoissa.
Kauppa- ja teollisuusministeriön päätöksen (1985/313) 34-35 § määräävät säiliöiden sijoit- telusta ja suojaamisesta. 35 §:n mukaan yli 15 m3:n suuruinen säiliön tai tuon määrän yh- teistilavuudeltaan ylittävät useammat yhteneväisen tai yhteneväiseksi katsottavan öljyva- rastokohteen muodostavat säiliöt on ympäröitävä sadevedenpoistolaitteilla varustetulla vallilla, jonka korkeus on vähintään 0,15 m. Tuotantoalueella varastoissa säilytettävän polttoaineen määrä on enintään 10 000 litraa. Määräykset eivät siten vaadi polttoöljysäili- öiden säilyttämistä suojakaukaloissa (vallitilassa).
Keväisin paloviranomaisen suorittaman palotarkastuksen yhteydessä tarkastetaan poltto- ainevarastojen kunto ja sijainti.
Toiminnassa syntyvät jätteet
Konnunsuon tuotantoalueelle laaditaan jätehuoltosuunnitelma, josta ilmenevät työmaan yleistiedot, työmaalla säilytettävät polttoaineet, syntyvät jätteet ja niiden määrät sekä jät- teiden työmaalta toimitus ja hyötykäyttö. Suunnitelman liitteenä on kartta polttoainevaras- tojen sijainnista ja jätteiden keräyspisteistä.
Turvetuotannon yhteydessä syntyviä jätteitä ovat jäteöljyt, öljynsuodattimet, akut, työko- neiden korjauksen yhteydessä syntyvä romurauta, aumanpeittoon käytettävä muovi ja se- kalainen talousjäte. Syntyvistä jätemääristä pidetään seurantaa. Vuosittain syntyvien jät- teiden keskimääräiset määrät on esitetty taulukossa 1.
Taulukko 1. Konnunsuon turvetuotannossa vuosittain keskimäärin syntyvä jätemäärä
Jätelaji Määrä Toimituspaikka
Jäteöljy (l) 570 Jätealan yrittäjä
Kiinteä öljyinen jäte (kg) 95 Jätealan yrittäjä
Akut (kg) 30 Jätealan yrittäjä
Sekajäte (talousjäte m3) 3 Paikallinen jäteyrittäjä Aumamuovi (kg) 4800 Keräys, paalaus > varastointi
Romurauta (kg) 380 Romuraudan välittäjä
Jätteitä varten työmaalle rakennetaan jätekatos, johon on järjestetty asianmukaiset säiliöt kaikille jätteille. Aumojen peitteenä käytettävä muovi kerätään kasoihin ja varastoidaan
Työmaalla syntyvät kannot ja muu puutavara kerätään varastopaikoille, joissa ne murska- taan ja toimitetaan voimalaitoksille poltettavaksi.
4.3.6. Jälkikäyttö
Jälkikäyttömuoto on Vapo Oy:n omistamalla maalla ruokohelpin viljely tai metsänkasvatus.
Suopohjia voidaan myös myydä esimerkiksi viljelykäyttöön. Vuokra-alueella jälkikäytöstä päättää alueen omistaja. Vaihtoehtoja ovat mm. viljely ja metsätalous.
5. Ympäristön tila
5.1. Olemassa olevat tiedot ja selvitykset
Hankealueelta on olemassa tietoja. Hankealueen alapuoliselta vesialueelta on olemassa vedenlaatu- ja kuormitustietoja (mm. Heitto 2006, Muukkonen 2007 ja Hartikainen 2008) Lisäksi suunnitellun turvetuotantoalueen alapuolisilta vesialueilta on olemassa tietoja ka- lastosta (esim. Makkonen 2007).
Luettelo hankealueelta ja sen ympäristöstä tehdyistä selvitykset sekä muita hankkeen vai- kutusten arviointiin liittyviä julkaisuja on esitetty kappaleessa ”10. Kirjallisuus”
5.2 Nykyinen maankäyttö ja kaavoitus
Konnunsuon suunniteltu turvetuotantoalue kuuluu Pohjois-Karjalan maakuntaliiton aluee- seen. Pohjois-Karjalan maakuntakaava valmistui vuonna 2005. Valtioneuvosto vahvisti kaavan 20.12.2007. Maakuntahallitus päätti tammikuun 2006 lopulla käynnistää maakun- takaavan täydennyksen. Täydennys käsittää ne osa-alueet, joita ei ollut varsinaisessa maakuntakaavassa. Näitä ovat maa-ainesten otto- ja turvetuotantoalueet ja niihin liittyvät maakunnalliset suojelualueet sekä varuskuntien ja niiden ampuma-alueiden melualueet.
Lisäksi täydennyksessä voidaan huomioida muita maakunnallisia suojelualueita ja maa- kuntakaavan tarkistukseen liittyviä asioita. Maakuntakaavan täydennys tulee korvaamaan voimassa olevan seutukaavan ja hyväksytyn maakuntakaavan näiltä osin. Maakuntahalli- tus hyväksyi 17.12.2007 maakuntakaavan 2. vaiheen luonnoksen MRA 30 §:n mukaista valmisteluvaiheen kuulemista varten. Kaavaehdotus tulee nähtäville keväällä 2009.
Pohjois-Karjalan maakuntakaavaan täydennyksessä (2.vaihe) osoitetaan seudullisesti merkittävät tuotantoon soveltuvat turvetuotantoalueet ja kaikki jo tuotannossa olevat alu- eet. Turvetuotantoon osoittavista soista on karsittu kaikki suot, jotka kuuluvat suojeluoh- jelmiin tai ovat luonnonsuojelulain mukaisia kohteita. Myös suot, joilla on erityistä suojelua vaativien tai valtakunnallisesti uhanalaisten lajien esiintymispaikkoja on karsittu pois turve- tuotantoon soveltuvien soiden joukosta (Pohjois-Karjalan maakuntaliitto 2007).
Kuva 4. Ote maakuntakaavan (2.vaihe) karttaluonnoksesta. Hankealue sijaitsee kartan keskellä rautatien varressa. Tuotannossa olevat turvetuotantoalueet on merkitty karttaa EO/tu merkinnällä, turvetuotantoon soveltuvat alueet tu-1 ja turvetuotantoon mahdollisesti soveltuvat alueet tu-2 merkinnällä.
Voimassa olevassa seutukaavassa Konnunsuon on merkitty turvetuotantoalueeksi (ER 1).
Kaavamääräyksissä todetaan, että ER 1 –alueilla turpeen noston lakattua on alue saatet- tava maa- ja metsätaloudelliseen tuottokuntoon. Kaavaselostuksen mukaan suo olisi tullut ottaa käyttöön vuosina 1985 – 1995.
Alueella ei ole yleiskaavaa tai asemakaavaa.
Kuva 5. Ote Pohjois-Karjalan seutukaavakartasta. Hankealue on osa aluetta, joka on merkitty karttaan merkinnällä ER 1 16.17.
Valtakunnallisen maakäytön tavoitteissa todetaan, että maakuntakaavoituksessa on otet- tava huomioon turvetuotantoon soveltuvat suot ja sovitettava yhteen tuotantoja suojelu- tarpeet. Turpeenottoalueiksi varataan ensisijaisesti jo ojitettuja soita. Turpeenoton vaiku- tuksia on tarkasteltava valuma-alueittain ja otettava huomioon erityisesti suoluonnon mo- nimuotoisuuden säilyttämisen ja muiden ympäristönäkökohtien sekä taloudellisuuden asettamat vaatimukset.
5.3. Luonnonympäristö ja suojelualueet
Konnunsuon kuuluu Suomen soiden aluejaossa eksentristen ja Sphagnum fuscum keitai- den vyöhykkeeseen. Alue on kauttaaltaan ojitettua ja alueella tavatut suotyypit ovatkin ominaispiirteitänsä menettäneitä muuttumia tai jo pitkälle muuttuneita turvekankaita. Tur- vekankaat painottuvat Konnunsuon hankealueen eteläosiin ja itänurkkaan, kun taas poh- joisosan yhtenäistä ojitettua aluetta hallitsevat rahkaräme muuttumat. Alueella on tehty uudisojituksia ja harvennushakkuita.
Konnunsuolla tehtiin kesällä 2008 luontoselvitys (Lehkonen 2008). Selvityksessä alueelta ei tavattu uhanalaiseksi määriteltyjä suotyyppejä (ks. liite 1) Paikoin alueella on tehty uu- disojituksia ja harvennettu metsää. Selvitysalueella tavattu kasvi- ja sammallajisto on mel- ko tavanomaista suo- ja metsälajistoa eikä se sisällä merkittäviä lajeja tai lajistokeskitty- miä, mikä yhdessä suon ojitusten kanssa vähentää alueen luonnonsuojelullista arvoa.
Konnunsuon hankealueella ei tavattu Raunion ym. (2008) teoksessa esiteltyjä luonnonti- laisia tai luonnontilaisen kaltaisia uhanalaisia kasvillisuustyyppejä eikä uhanalaisia sam- mal- tai kasvilajeja.
Kuva 6. Ilmakuva Konnunsuosta ja ympäristöstä.
Kuva 7. Yleisnäkymä Konnunsuon hankealueelta kesällä 2008 (Emmi Lehkonen).
Konnunsuon hankealueen pesimälinnustoa selvitettiin kesällä 2008 maastokäynneillä, joi- den aikana alueen läpi kuljettiin kartoituslaskentamenetelmän (Koskimies & Väisänen 1988, Koskimies 1994) ohjeita soveltaen siten, ettei mikään alueen kohta jäänyt yli 100 metrin päähän laskijasta.
Konnunsuon linnustolaskennoissa havaittiin yhteensä 32 pesiväksi tulkittua lintulajia, jois- ta runsaslukuisimpina selvitysalueella esiintyivät pajulintu (Phylloscopus trochilus), metsä- kirvinen (Anthus trivialis), peippo (Fringilla coeleps), punarinta (Erithacus rubecula) sekä harmaasieppo (Muscicapa striata).
Pääosan Konnunsuon laajennusalueella pesivästä linnustosta muodostavat havu- ja etenkin sekametsille tavalliset lajit. Varsinaisen suolinnuston osuus on laajennusalueella sen sijaan huomattavasti metsälajeja pienempi, mikä kuvaa osaltaan suon yleisolemusta sekä monien suolajien elinympäristönään käyttämien avosuoalueiden pientä määrää sel- vitysalueella. Tuotantoalueeksi merkityllä vanhalla alueella suolajien osuus lintulajistosta oli selvästi suurempi, mikä selittyy avoimien alueiden suurempana määränä.
Kaikkiaan suolajeja pesii Konnunsuon koko hankealueella seitsemän: kapustarinta (Plu- vialis apricaria), pikkukuovi (Numenius phaeobus), isokuovi (Numenius arquata), taivaan- vuohi (Gallinago gallinago), valkoviklo (Tringa nebularia), niittykirvinen (Anthus pratensis) sekä keltavästäräkki (Motacilla flava).
Avomaille tyypillisistä pesimälajeista Konnunsuolla havaittiin myös pensastasku (Saxicola rubetra), jota tavataan pensoittuneiden hakkuuaukkojen, niittyjen ja peltoaukeiden reuno- jen ohella usein myös avosoiden harvapuisilla reunavyöhykkeillä. Metsäkanalinnuista tee- riä havaittiin varsin runsaasti erityisesti selvitysalueen pohjoisosissa ensimmäisellä kartoi- tuskerralla, jolloin lajin soidin oli vielä käynnissä. Em. lajien ohella muita Konnunsuon han- kealueella havaittuja harvalukuisia tai muuten huomionarvoisia lajeja ovat kalalokki (Larus canus), jota pesii suolla noin 10 paria sekä suon eteläpäässä huudellut kuhankeittäjä (Oriolus oriolus), joka tosin oli mitä ilmeisimmin muuttomatkalla oleva yksilö. Selvästi muuttava oli laskeutumispaikkaa hakenut noin sadan yksilön isosirriparvi (Calidris canu- tus), joka havaittiin ensimmäisellä kartoituskerralla.
Hankealueen läheisyydessä ei ole luonnonsuojelualueita. Hirvisuon suojelualue, joka kuu- luu soidensuojeluohjelmaan, sijaitsee noin neljän kilometrin päässä. Multasärkkä- Likolamminkangas kuuluu Natura 2000—ohjelmaan (kuva 8).
Kuva 9. Hankealuetta lähimmät suojelualueet.
5.4. Vesistöt ja veden laatu
Hankealue kuuluu Kiteen-Tohmajärven vesistöalueeseen. Hankealueen länsiosa kuuluu Tohmajoen valuma-alueeseen, ja siinä Tohmajärveen laskevan Luosojoen valuma- alueeseen (2.014). Luosojoen valuma-alueen pinta-ala on 89,4 km2. Kuivatusvedet kulke- vat Luosojokeen hankealueen länsipuolitse laskevaa Ruostepuroa pitkin. Luosojoki laskee Tohmajärven Väärälahteen. Hankealueen itäosa kuuluu Venäjän puolelle laskevan Jänis- joen valuma-alueeseen, tarkemmin Suonpäänjoen alaosan valuma-alueeseen (1.051).
Koko Suonpäänjoen valuma-alueen (01.05) pinta-ala on 118,9 km2 ja Suonpäänjoen ala- osan valuma-alueen pinta-ala on 52,8 km2. Itäosan kuivatusvedet johdetaan hankealueen itänurkan sivuitse kulkevaan Sompapuroon, joka laskee Suonpäänjokeen. Suonpäänjoki
Suonpäänjoen keskivirtaama on noin 0,81 m3/s. Suonpäänjoki on lievästi rehevä ja hu- muksen ruskeaksi värjäämää. Joen valuma-alueella sijaitsevan Valkeasuon turvetuotan- toalueen vesistötarkkailun mukaan Valkeasuon vaikutus vedenlaatuun näkyy joen ylä- osassa korkeina ammoniumtypen ja raudan pitoisuuksina (Heitto 2006).
Kuva 10. Hankealue ja vesistöalueet. Suunnitellut kuivatusvesien johtamisreitit on vahvistettu yhtenäisellä sinisellä viivalla, valuma-alueiden rajat vihreällä katkoviivalla.
Suonpäänjoen keskiosan vedenlaatutietoja (keskiarvo) vuosilta 2000 – 2007:
Kiintoaine, mg/l
Kokonaisfosfori µg/l
Kokonaistyppi µg/l
Ammonium typpi
µg/l
Rauta µg/l
Väriiluku mg Pt/l
13,3 18,5 1469,6 852,6 5276, 166,9
Suonpäänjoen fosforikuormituksesta maatalouden osuus on 43 %, metsätalouden 13 %, haja-asutuksen 15 % ja luonnonhuuhtouman ja laskeuman osuus on 27 %. Turvetuotan- non osuus fosforikuormituksesta on alle 1 % (Pohjois-Karjalan ympäristökeskus 2008).
Luosojoen keskivirtaama on 0,87 m3/s. Joen valuma-alueesta turvetuotantoaluetta on 5 prosenttia, peltoa 12 prosenttia ja metsätalousmaata 82 prosenttia. Valuma-alueesta kol- masosa on metsäojitettu. Saarekkeenpuronuoma on leveydeltään 1-1,5 metriä ja Luoso- joen 3-4 metriä. Puron pohja on hienojakoista hietaa tai hiekkaa. Saarekkeenpuroon yhtyy Valkeasuon itäpuolelta alkava Ruostepuro, jonka jälkeen joki jatkuu Luosojoki-nimisenä.
Luosojoen pohja on myös hiesua tai hiekkaa, jos muodostuu uomaan särkkiä.
Luosojoen uoma on paikoin erittäin eroosioherkkää ja maa-aineista on kulkeutunut Väärä- lahteen jo joen ollessa luonnontilainen. Perkaukset ovat lisänneet eroosiota, jolloin hiekan ja hiesun kulkeutuminen on ollut merkittävän suurta ja haitannut aiheuttamalla tulvia maanviljelystä. Perkauksilla on estetty joen täyttyminen kiintoaineella, mutta samalla no- peutettu sen kulkeutumista Väärälahteen. Tohmajärven vedenpinnan lasku, joista viimei- sin tehtiin vuosina 1959–1962, on todennäköisesti nopeuttanut joen virtausta ja näin edis- tänyt kiintoaineksen kulkeutumista Väärälahteen. Lisäksi metsäojitukset ja avohakkuut ovat aiheuttaneet maa-aineksen eroosiota ja lisänneet kiintoaineksen huuhtoutumista Samoin pelloilta on huuhtoutunut Luosojokea ja Väärälahtea liettävää maa-ainesta
Luosojoki laskee Tohmajärven Vääränlahteen, jonka vesi on 2000-luvulla otettujen näyt- teiden perusteella humuspitoista ja kohtalaisen ravinteikasta. Väärälahden veden koko- naisfosforipitoisuus on keskimäärin ollut noin 23 μg/l ja kokonaistyppipitoisuus 1156 µg/l.
Rehevyyttä kuvaava a-klorofyllipitoisuus klorofylliarvot ovat 2000-luvulla olleet 4,5–14 μg/l.
Tohmajärven keskisyvyys on 3 m ja syvin kohta 14 m. Järven pinta-ala on 1213 ha. Toh- majärvi laskee vetensä Tohmajokea pitkin Rämeenjärven ja Pälkjärven kautta Laatokkaan.
Tohmajärveen laskevat suuremmat uomat ovat Luosojoki järven luoteisosassa, Lahdenjo- ki pohjoisessa ja Perttisenjoki etelässä. Tohmajärven vesipintaa on laskettu useita kertoja yhteensä noin 3 metriä. Nykyisin järven vesipintaa säädellään säännöstelypadolla.
Tohmajärven Väärälahti on matala alue ja veden viipymä lahdella on lyhyt, mistä johtuen alueella ei tapahdu veden kerrostumista. Veden happipitoisuus pysyy lahdella melko hy-
Tohmajärven veden laatuun vaikuttavat hajakuormituksen ja turvetuotannon lisäksi jäte- vedenpuhdistamon jätevedet.
Tohmajärven vedenlaatutietoja (keskiarvo) vuosilta 2000 – 2007:
Klorofylli-a µg/l
Kokonaisfosfori µg/l
Kokonaistyppi
µg/l pH
11,0 18,6 666,8 6,8
5.5. Kalasto
Suonpäänjoen ja Luosojoen kalastoa on tutkittu sähkökalastuksen avulla vuosina 1998, 2001 ja 2004 (Hartikainen 2005). Tohmajärvessä on tehty kalastotutkimus vuonna 2007 (Makkonen ym. 2007).
Suonpäänjoesta on saatu melko vähän saalista tehdyissä sähkökalastuksissa. Samoin Luosojoen kalasto on koekalastuksen mukaan vähäinen. Vedenlaadun puolesta näissä joissa voi esiintyä mm. made, ahven, hauki tai särki, mikäli virtaus on näille lajeille riittävän hidasta.
Tohmajärven yleisin kalalaji on särki. Vuoden 2007 koekalastuksessa särjen osuus saa- liissa oli 47 %. Kuha oli toiseksi yleisin kalalaji massan perusteella. Kuhan osuus koko- naissaaliista oli 38 %. Ahven puolestaan sijoittuu lukumäärältään toiseksi yleisimmäksi kalalajiksi. Ahventen suuri lukumäärä ja alhainen kokonaismassa viittaavat ahvenen hi- daskasvuisuuteen. Huomattava osa koekalastuksessa saaduista ahvenista oli kevään 2007 poikasia. Lahnan osuus oli 3 % koekalastuksen saaliista sekä kappalemäärän että massan mukaan. Lahnat ovat pääasiassa hidaskasvuisia.
Tohmajärven koekalastuksessa 2007 saatujen kalojen prosenttiosuudet lajeittain (kpl- määrän mukaan).
Ahven 30 %
Lahna 3 %
Särki 49 % Kiiski 11 %
Kuha 7 %
Made 0 % Siika
0 %
Ahven Lahna Särki Kiiski Kuha Made Siika
Kuva 11. Tohmajärven kalayhteisön rakenne (Makkonen ym. 2007).
2
5.6. Virkistyskäyttö 5.6.1. Kalastus
Kiteen-Tohmajoen kalastusalueen käyttö- ja hoitosuunnitelmassa arvioidaan, että kalas- tusalueen vesisää kalastaa noin 3000 henkilöä vuosittain (Jaatinen 2005). Riista- ja kala- talouden tutkimuslaitoksen selvitysten mukaan kalastusalueen onginnan ja pilkinnän ai- heuttama kalastusrasitus oli vuonna 2005 noin 33 700 kalastuspäivää ja viehekalas- tuslain aiheuttama kalastusrasitus noin 14 000 kalastuspäivää (Toivonen 2006) . Ka- lastusalueen vesipinta-ala on noin 6 000 ha, josta Tohmajärven osuus on noin 20 %.
Tohmajärvi on merkittävä paikallinen pyyntivesi. Järvellä kalastetaan verkoilla ja muilla seisovilla pyydyksillä ja vapapyydyksillä. Verkkokalastuksen suosio on Tohmajärvellä li- sääntynyt kuhakannan voimistumisen seurauksena (Jaatinen 2005).
5.6.2. Metsästys ja muu luonnonvarojen käyttö
Konnunsuon sijaitsee maaseutumaisen asutuksen lähellä, mutta alueella ei todennäköi- sesti ole kovin suurta merkitystä metsästykselle. Alueen vierestä kulkee rautatie ja alue on
6. Ympäristövaikutukset ja niiden arviointi
6.1. Arvioitavat ympäristövaikutukset
Ympäristövaikutusten arviointi tehdään ympäristövaikutusten arviointimenettelystä anne- tun lain ja asetuksen mukaisesti. Arvioinnissa kuvataan turvetuotantohankkeen aiheutta- mat vaikutukset ja muutokset. Arvioitavia kohteita ovat mm.
• Vesi, maaperä, eläimistö, kasvillisuus ja luonnon monimuotoisuus
• Ihmisen terveys, hyvinvointi, viihtyvyys ja elinolot
• Maisema, yhdyskuntarakenne ja kaavoitus
• Luonnonvarojen käyttö
Arviointi perustuu useisiin eri menetelmiin ja tietolähteisiin. Niitä ovat:
• Hankesuunnitelmat
• Olemassa olevat tiedot ja julkaisut alueen nykytilasta ja nykyisten toimintojen vai- kutuksista ympäristöön
• Arviointihankkeen aikana tehtävät selvitykset
• Vaikutusarviot
• Kirjallisuustiedot vastaavista hankkeista ja niiden vaikutuksista
• Tiedotustilaisuuksissa saatavat tiedot
• Lausunnoissa ja mielipiteissä saadut tiedot
Hankkeen suunnittelua tullaan tekemään arviointihankkeen aikana niin, että suunnitelmis- ta saadaan arviointia varten tietoja. Arviointia varten tullaan tekemään uusia selvityksiä, joiden avulla voidaan hankkeen vaikutukset ympäristöön arvioida nykyistä paremmin. Ar- viointi tukee hankesuunnittelua ja tuottaa tietoa ympäristöhaittojen vähentämistä varten.
6.2. Vaikutusalue
Vaikutusarvio tehdään koskien turvetuotantoaluetta ja sen toimintoja sekä turvetuotannon vaikutuksia sen ympäristössä. Turvetuotanto-hankkeen vaikutukset ulottuvat lähiympäris- töään laajemmalle alueelle, koska se vaikuttaa energialaitoksen toimintaan. Tässä arvioin- tihankkeessa tarkastelu kuitenkin rajataan turvetuotantoalueeseen ja sen ympäristöön se- kä hankeen suoriin ja epäsuoriin vaikutuksiin näillä alueilla
Hankealuetta lähimpään vaikutusalueeseen kuuluvat itse hankealue ja sen lähiympäristö, missä nykyinen ympäristön tila muuttuu täysin tai osittain. Tähän alueeseen kuuluvat ojat, purot ja pienet joet, joihin turvetuotantoalueelta tulevat vedet valuvat. Tässä hankkeessa vaikutusalueeseen kuuluu Luosojoki ja Tohmajärvi sekä Suonpäänjoki. Eläimistöä koske- via vaikutuksia tarkastellaan hankealueella ja sen välittömässä läheisyydessä.
Kauempana hankealueesta on alueellisesti ja rakenteellisesti erilaisia tasoja ja vaikutuksia.
Tähän vaikutusalueeseen kuuluvat sosiaaliset ja taloudelliset vaikutukset. Sosiaaliset vai- kutukset arvioidaan niille ominaisten piirteiden perusteella, joiden vaikutusalue vaihtelee.
Yhden vaikutusalueen muodostaa melun vaikutusalue, joka tarkentuu arvioinnin yhtey- dessä. Sosiaalisten vaikutusten tarkastelualueeseen kuuluu myös alue, jolla voidaan osoittaa tapahtuvan merkittäviä vedenlaadun muutoksia. Sosiaalisten vaikutusten tarkas- telualue ei siis muodosta yhtenäistä, rajattavaa aluetta vaan vaikutuksia tarkastellaan nii- den ominaisuuksien perusteella.
6.3. Vaikutukset ihmisten terveyteen, elinoloihin ja viihtyvyy- teen
6.3.1. Terveys ja elinolot
Konnunsuon hankealueen välittömässä läheisyydessä ei ole asuinkiinteistöjä. Lähimmät asuinkiinteistöt sijaitsevat hankealueen eteläpuolella Perävaaran alueella 440 ja 470 m:n etäisyyksillä hankealueen reunasta. Kilometrin säteellä hankealueesta on 7 asuinkiinteis- töä. Murtoin kyläasutus sijaitsee hankealueen pohjoispuolella noin 1,5 km:n etäisyydellä, Jylmän kylä hankealueen luoteispuolella noin 2,5 km:n etäisyydellä, Perävaara hankealu- een eteläpuolella. Lähin suurehko kyläkeskus, Purtovaara, sijaitsee noin 3 km:n etäisyy- dellä hankealueesta.
Konnunsuon turvetuotantohankkeesta aiheutuu ulottuvuudeltaan sekä paikallisia että laa- jempia, alueellisia vaikutuksia. Näillä muutoksilla on joko välillisiä tai välittömiä vaikutuksia alueella asuvien ihmisten elinoloihin, viihtyvyyteen, hyvinvointiin ja terveyteen. Tällöin syn- tyy ihmisiin kohdistuvia sosiaalisia ja taloudellisia vaikutuksia, jotka tunnistetaan ja arvioi-
Hankkeen myötä syntyvien sosiaalisten ja taloudellisten vaikutusten tunnistamiseksi käy- tetään olemassa olevia tietolähteitä sekä hankitaan uutta tietoa etupäässä kyselyin ja haastatteluin. Kyselyt kohdistetaan hankealueen lähivaikutusalueella sijaitseville kiinteis- töille (kuva 10). Haastatteluin kuullaan mm. asukkaiden ja paikallisten yrittäjien edustajia, eri intressitahoja edustavien paikallisten järjestöjen ja yhdistysten edustajia sekä kunnan virkamiesten ja luottamusmiesten edustajia. Hankkeen arviointiohjelman tiedotustilaisuu- dessa mahdollisesti käytävä keskustelu ja siellä esitetyt mielipiteet sekä arviointiohjelmas- ta saatavat lausunnot ja mielipiteet otetaan huomioon hankkeen sosiaalisia ja taloudellisia vaikutuksia arvioitaessa. Olemassa olevaa sosioekonomista aineistoa hyödynnetään läh- tötilanteen kartoittamisessa sekä vaikutusten kohdentumisen arvioinnissa. Tällaista ai- neistoa ovat esim. väestötilastot ja maankäyttöön liittyvät tiedot (kaavoitus).
Vaikutusten merkittävyyden arvioinnissa keskeisellä sijalla on ihmisten oma arvio vaiku- tusten merkittävyydestä, erilaiset ohje- ja raja-arvot sekä asiantuntija-arviot. Ihmisten omat arviot vaikutusten merkittävyydestä käyvät ilmi kyselyiden ja haastattelujen kautta. Terve- ysvaikutuksia voidaan arvioida mallien perusteella sekä samankaltaisista toiminnoista ai- heutuvia haittoja vertailemalla.
Kuva 12. Sosiaalisten vaikutusten arvioinnin postitiedustelualue.
6.3.2. Melu
Turvetuotannossa melua aiheuttavat työkoneet, liikenne ja raskaat ajoneuvot. Melu on verrattavissa maatalouskoneista aiheutuvaan meluun. Melua aiheuttavaa toimintaa on keskimäärin 30 - 50 vuorokauden aikana touko – syyskuussa, usein myös yöaikaan. Tur- peen kuormauksesta ja kuljetuksesta loppukäyttöön aiheutuu melua myös loka- huhtikuussa keskimäärin 30–60 vuorokauden ajan, tällöin myös yöaikaan. Tällöin melu syntyy kuormauskoneista sekä raskaasta liikenteestä ollen pääasiassa liikennemelua.
Muina aikoina toiminnasta aiheutuu satunnaista liikenteen ja työkoneiden aiheuttamaa melua. Turvekentän kunnostustoimet (kunnostusjyrsintä ja kunnostusruuvi) ovat voimak- kainta melua aiheuttavia työvaiheita turvetuotannossa. Kunnostustoimet voidaan useimmi- ten ajoittaa päiväaikaan.
Melutasot ympäristössä vaihtelevat koneyhdistelmien ja melun paikallisten leviämisolo- suhteiden mukaan. Melun määrään voidaan vaikuttaa mm. koneiden valinnalla, töiden ajoituksella, turveaumojen ja teiden sijoituksella sekä riittävän leveillä ja tiheillä kasvilli- suusvyöhykkeillä.
Aikaisemmat mallitarkastelut sekä ympäristössä tehdyt kontrollimittaukset osoittavat, että turvetuotannon aiheuttama melu ei muodosta merkittävää ympäristöhaittaa. Useimpien työvaiheiden aikana ympäristömelulle annetut ohjearvot eivät ylity tuotantokentän ulko- puolella. Kaikkein meluisimpien työvaiheiden (kentän kunnostustoimet) aikana päiväajan 55 dB:n ohjearvo voi ylittyä 200 - 300 metrin etäisyydellä ja yöajan 50 dB:n ohjearvo noin 500 metrin etäisyydellä tuotantokentän reunasta. Loma-asutuksen päiväaikainen ohjear- vo on 45 dB ja yöaikainen 40 dB, jolloin nämä ohjearvot voivat ylittyä em. etäisyyksiä kau- empana. Ohjearvojen ylittyminen voidaan estää kehittämällä työkoneita vähemmän me- luaviksi sekä jaksottamalla töitä pidemmälle ajalle.
Konnunsuolla lähimmät kiinteistöt sijaitsevat noin puolen kilometrin etäisyydellä hankealu- eesta. Maasto ei muodosta kaikissa kohdissa selkeitä esteitä melun leviämiselle. Mahdol- lista meluhaittaa voidaan kokea myös lähialueella retkeiltäessä tai muussa virkistyskäy- tössä.
Laskentamallissa käytetään lähtötietoina tuotantomenetelmille ja –vaiheille aiempien mit- taustulosten pohjalta laskettuja äänitehotasoja oktaavikaistoittain. Tuotantokoneiden si- jainti mallinnetaan tuotantoalueelle siten, että äänilähteiden aiheuttaman melun ajallinen kesto vastaa tuotantovaiheiden todellista kestoa.
Maanpinta oletetaan akustisesti absorboivaksi ja vesistöjen pinnat ääntä heijastaviksi.
Laskennassa arvioidaan turvetuotannon aiheuttamat päivä- ja yöaikaiset keskiäänitasot (LAeq7-22 ja LAeq22-7). Laskentatulokset esitetään vyöhykkeinä karttapohjalla, joiden perusteella arvioidaan melutaso kiinteistöillä.
6.4.3. Pöly
Turvetuotannon pölyhaitat liittyvät pääasiassa energiakäyttöön tarkoitetun jyrsinturpeen tuotantoon. Pölyä vapautuu ilmaan työkoneista (jyrsin, käännin, karheeja, kuormaajat) ja niiden renkaiden nostamana. Lisäksi pölypäästöjä aiheutuu aumojen muokkauksesta sekä turpeen lastauksesta kuorma-autoihin. Toiminta-aikojen ulkopuolellakin voi tietyissä sää- olosuhteissa tuotantokentän pinnasta vapautua etenkin pienhiukkasia tuulen nostamana.
Myös työkoneiden pakokaasut sisältävät pienhiukkasia.
Pölypäästöjen määrään vaikuttavat turpeen kosteus, maatuneisuus, hiukkaskoko, tuotan- tomenetelmä ja tuulen voimakkuus. Suurimmat pölypäästöt ajoittuvat turpeen keräys- ja aumausvaiheisiin, jolloin käsitellään kuivaa turvetta. Pölyämisen voimakkuus ja leviämi- nen määräytyvät sääolosuhteiden, turpeen laadun ja paikallisten leviämisolosuhteiden (puusto ja maastonmuodot) mukaan. Kaluston ja menetelmien kehittymisen myötä pöly- haitat ovat vähentyneet aikaisemmasta, mutta turvepölyä voi ajoittain levitä tuotantoalu- een läheisyyteen.
Turvepöly ei enää sanottavasti lisää laskeumaa yli 1000 metrin päässä tuotantoalueesta.
Tutkimusten mukaan (Vartiainen ym. 1998) uusilla menetelmillä suoritetun turpeen noston hiukkaspäästöillä ei ole oleellista terveysvaikutusta. Turvetuotannosta aiheutuvia las- keumia puolestaan on selvitetty Vapo Oy:n tuotantoalueiden ympäristössä vuosina 1988 - 1995. Näissä on todettu turvepölyn voivan yksinään aiheuttaa vanhan viihtyvyyshaittara- jan (10 g/m2/kk) ylittäviä laskeumia noin 100 metrin etäisyydelle tuotantoalueen reunasta.
Noin 300 metrin etäisyydelle asti turvepöly voi yksinään muodostaa yli puolet haittaa ai- heuttavasta pölymäärästä. Mikäli haitta-arvo ylittyy sitä kauempana, luonnollisen tausta- laskeuman vaikutus on hallitsevampi. Lisäksi tarkkailuissa on havaittu turvetuotannosta aiheutuvien laskeumien olevan 2 km etäisyydellä luonnollisen taustalaskeuman tasoa (1 g/m2/kk). Mallilaskelmilla turvepölyn leviämisen on yleensä osoitettu rajoittuvan 1 km etäi-
syydelle tuotantoalueen häiriintyvää kohdetta lähimmästä reunasta. Korkeimman turvetuo- tannon aiheuttaman lisäyksen ulkoilman taustapölypitoisuuteen (korkein vuorokausikes- kiarvo) on mallinnettu olevan n. 10 μg/m3 kahden kilometrin etäisyydellä.
Konnunsuon ympäristössä sijaitsee kaksi kiinteistöä alle 500 m päässä hankealueen reu- noilta. Pölyhaitan arviointi tehdään laskennallisesti arvioimalla ilman hiukkaspitoisuuksia Yhdysvaltain ympäristöviranomaisen hyväksymällä laskentamalleilla (ISCST/FDM). Las- kennan lähtötietoina käytetään vastaavien kohteiden tuloksia aiemmin tehdyistä mittauk- sista ja päästölähteet mallinnetaan piste- ja aluelähteinä. Sääaineistona käytetään tuotan- tokauden aikaisia tunnittaisia säähavaintoja soveltuvalta havaintoasemalta. Laskentatu- lokset esitetään ilmanlaadun ohjearvoihin verrannollisina tunti- ja vuorokausipitoisuuksina karttapohjalla.
6.5. Vaikutukset vesistöön
Turvetuotanto aiheuttaa vaikutuksia vesistössä. Vaikutukset johtuvat lähinnä turvetuotan- toalueen kuivatusvesien johtamisesta vesistöön ja mahdollisesti turvepölyn joutumista ve- sistöön. Turvetuotannon merkittävimmät vesistövaikutuksia aiheuttavat tekijät ovat kiinto- aines, humus, ravinteet ja rauta. Turvetuotannolle on ominaista valumavesien määrän vaihtelu ja sitä kautta kuormituksen vaihtelu.
Arvioinnissa selvitetään Konnunsuon hankealueen vesistökuormituksen merkitys veden- laatuun ja vesistön käyttöön ja tuotantoalueen aiheuttaman kuormituksen. Arvioinnissa tarkastellaan suon kuivatusaikaisia (käyttöönoton) ja turvetuotannon aikaisia vakuutuksia.
Arviointi perustuu:
• Olemassa oleviin tietoihin ojien, jokien ja Tohmajärven vedenlaadusta
• Kuormituksen suuruusarvioihin, jotka pohjautuvat luonnontilaisten ja metsäojitettu- jen soiden ominaiskuormitukseen sekä tuotannossa olevien turvetuotantoalueiden ominaiskuormituksiin erilaisilla vesiensuojelumenetelmillä
• Laskuvesistön sietokykyyn ottaa vastaan lisäkuormitusta
• Hankkeesta aiheutuvan kuormituksen vaikutukseen purkuvesistössä
Vesistökuormituksen arvioimista varten on olemassa runsaasti tietoja Suonpäänjoen ja Luosojoen valuma-alueilta. Alueelta on runsaasti velvoitetarkkailutietoja (mm. Heitto 2006) useiden vuosien ajalta ja alueella on tehty erillisiä selvityksiä (mm. Salo 2006, Metsäkes- kus 2007). Arviointi voidaan tehdä olemassa olevien tietojen perusteella.
Taulukko 2. Pohjois-Pohjanmaan alueen (PPO) kuntoonpanovaiheen ja tuotantovaiheen (ympärivuotinen pintavalutus, pvk) tarkkailusoiden keskimääräiset ominaiskuormitusluvut vuosina 2001-2007.
Brutto Netto
CODMn
Kiin- toaine g/ha d
Kok.P g/ha d
Kok.N
g/ha d g/ha/d
Kiin- toaine g/ha d
Kok.P g/ha d
Kok.N g/ha d PPO:n kuntoonpanovaiheen suot,
keskimäärin 79 0,91 27 323 62 0,70 23
PPO kuntoonpanovaiheen suot
Talvi 55 1,2 38 724
Kevät 169 1,9 40 1182
Kesä 79 0,68 10 429
Syksy 54 0,51 10 338
PPO tuotantovaiheen suot (pvk) 47 0,39 13 246 26 0,19 6,3
Kuivatusvesien lisäksi vesistökuormitusta aiheuttaa tuotannon aikainen pölyäminen. Sen vaikutus rajoittuu yleensä tuotantoalueiden läheisille vesialueille.
6.6. Vaikutukset pohjaveteen ja hydrologisiin oloihin
Konnunsuon hankealue on ojitettu, joten uudet ojitukset eivät aiheuta merkittäviä uusia vaikutuksia hankealueen alapuolisen alueen vesitalouteen. Arvioinnissa tarkastellaan hankkeen vaikutuksia alapuolisten jokien Luosojoen ja Suonpäänjokeen virtaamiin. Arvi- oinnin kohteena ovat vaikutukset keskivirtaamaan, ali- ja ylivirtaamaan. Arviointi perustuu tietoihin valuma-alueesta ja hankealueen osuuteen Luosojoen ja Suonpäänjoen valuma- alueesta.
Vaikutusten laajuuteen ja merkittävyyteen vaikuttavat nykyinen ojitustilanne, vesien vir- taussuunnat, turpeen ja kasvillisuuden laatu. Ojien kuivattava vaikutus on samankaltainen kuin metsäojitusten ja vaikutukset metsän kasvulle myönteiset. Hankealuetta ympäröivien soiden hydrologiset olot ovat metsäojitusten seurauksena muuttuneita laajalla alueella.
Siten turvetuotannon vaikutusten oletetaan jäävän vähäisiksi ja ne rajoittuvat alle 50 met- rin päähän turvetuotantoalueen reunasta.
Kaivot tai muut vedenottamot selvitetään noin 500 metrin säteellä hankealueesta. Kaivo- jen omistajille lähetetään kaivokysely.
6.7. Vaikutukset kalastoon ja kalastukseen
Turvetuotannon kalastovaikutukset voivat aiheutua joko suoraan veden laadun muutok- sesta tai välillisesti kuormituksen muutettua kalojen ravintovaroja. Lisäksi turvetuotannon kuormitus saattaa vaikuttaa kalojen lisääntymisolosuhteisin ja sitä kautta poikastuottoon.
Kalastusta vaikeuttavia tekijöitä ovat rehevöitymis- ja kiintoainetason nousu, mikä voi lisä- tä pyydysten limoittumista ja makuhaittoja.
Kalasto- ja kalastusvaikutusten merkittävyyttä arvioidaan kalastustiedustelun, vesistövai- kutusten ja kirjallisuustietoihin perusteella. Alueelta on olemassa kalastotietoja, jotene ril- listä kalastoselvitystä ei tarvitse tehdä. Hankkeen kalataloudellisten vaikutusten merkittä- vyyteen vaikuttavat kalalajisto, kalaston rakenne, vesistön herkkyys muutoksille ja kuormi- tuksen suuruus ja ajoittuminen.
Vesistöjen kalataloudellisen merkityksen selvittämiseksi Luosojoen, Suonpäänjoen ja Tohmajärven alueen osakaskunnille lähetetään kalastustiedustelu. Tiedustelulla selvite- tään kalastajien lukumäärä, pyydykset ja kala- sekä rapusaalis. Alueen kalastusoloja tie- dustellaan myös sosiaalisen vaikutusten arvioinnin yhteydessä tehtävissä tiedusteluissa ja haastatteluissa.
Hankealueen alapuolisilta vesialueilta on olemassa kalastotietoja. Tohmajärvessä on tehty verkkokoekalastuksia (Makkonen ym. 2007) ja Suonpäänjoessa sähkökoekalastuksia (Hartikainen 2005). Näitä tietoja voidaan hyödyntää arvioinnissa.
Kalataloudellisia vaikutuksia tarkastellaan samalta alueelta kuin vesistövaikutuksia.
6.8. Vaikutukset luontoon ja luonnon monimuotoisuuteen
Suoluonnon monimuotoisuutta luovat luonnontilaiset suoyhdistelmät, suotyypit ja soille ominaiset eläinlajien elinympäristöt. Turvetuotanto vaikuttaa luonnon monimuotoisuuteen lähinnä kahdella tavalla: se vähentää luonnontilaisia suoyhdistelmiä ja –tyyppejä sekä ka-
Konnunsuo ei ole luonnontilainen alue vaan alue on aikoinaan ojitettu turvetuotantoalu- eeksi. Tehtyjen ojitusten seurauksena kasvillisuus on muuttunut ja hankkeen seurauksena turvetuotantoalueella kasvillisuus muuttuu uudelleen lähes kokonaan. Hankkeen haitan merkittävyys määräytyy turvetuotantoalueella ja sen läheisyydessä esiintyvän lajiston ja luontotyyppien luonnonsuojelullisesta merkittävyydestä. Merkityksen arvioinnin keskeisiä tekijöitä ovat lajiston ja tyyppien monipuolisuus, edustavuus, luonnontilaisuus sekä uhan- alaisuus. Ojitusten aiheuttamista hydrologisista muutoksista johtuen kasvillisuuteen koh- distuvat vaikutukset ulottuvat hiukan tuotantoalueen ulkopuolelle.
Turvetuotannon vaikutus linnustoon on lajikohtainen. Suoympäristön muuttumisen vaiku- tukset rajoittunevat useimpien lintulajien kohdalla muutamasta kymmenestä metristä muu- tamaan sataan metriin.
Konnunsuolla kesällä 2008 tehtyjen kasvillisuus- ja linnustoselvitysten tietoja hyödynne- tään arvioinnissa. Koska alue on ojitettu eikä alueelta ole löydetty luonnontilaisia tai luon- nontilaisen kaltaisia uhanalaisia kasvillisuustyyppejä eikä uhanalaisia sammal- tai kasvila- jeja, voidaan ympäristövaikutusten arviointi tehdä nykyisten tietojen perusteella. Linnus- toselvityksen mukaan alueen ei pesi harvinaisia lintulajeja. Alue ei muodosta merkittävää lintujen kevät- tai syysmuuttoaluetta. Olemassa olevat tiedot riittävät linnustovaikutusten arviointiin. Luontoon kohdistuva arviointi voidaan toteuttaa olemassa olevien tietojen pe- rusteella.
6.9. Vaikutukset yhdyskuntarakenteeseen, maisemaan ja kaa- voitukseen
Lähimmät kiinteistöt Konnunsuon ympäristössä sijaitsevat noin puolen kilometrin päässä hankealueen reunasta. Hankealueen ympäristössä on harvaa kyläasutusta noin 1,5 km:n etäisyydellä hankealueesta. Arvioinnissa selvitetään, mitä vaikutuksia turvetuotannolla on lähimpiin kyliin. Selvitys on osa sosiaalisten vaikutusten selvitystä ja se tehdään haastat- telujen ja tiedustelujen avulla.
Maisemallisia vaikutuksia aiheuttavat suoympäristön muuttaminen turvetuotantoalueeksi ja hankealueelle rakennettava tiestö. Hankkeen vaikutuksen merkittävyyttä arvioidaan hankealueen maisemallisen merkityksen ja seudun vastaavien suomaisemien esiintymi- sen perusteella. Maiseman muutoksen merkitystä selvitetään myös lähiseudun asukkaille tehtävässä kyselyssä tai haastattelussa.
Turvetuotantoalueen suunnitelmia verrataan olemassa olevaan maankäyttöön ja maan- käytön suunnitelmiin.
6.10. Liikenne
Liikenteen vaikutukset arvioidaan nykyisten liikennemäärien ja niiden muutosten perus- teella. Arvioinnissa tarkastellaan kuljetusreittien onnettomuusalttiita kohtia hankealueen läheisyydessä. Lisäksi tarkastellaan hankealueen lähellä olevien teiden kuntoa ja sitä, tar- vitseeko hankkeen seurauksena teitä parantaa.
6.11. Vaikutukset virkistyskäyttöön ja luonnonvarojen hyödyn- tämiseen
Konnunsuon hankealueen virkistyskäyttöön vaikuttavat alueen luonnon vetovoimaisuus ja saavutettavuus sekä lähialueen väestön määrä. Hankealueen virkistysarvoa selvitetään sosiaalisten vaikutusten arvioinnin yhteydessä tehtävällä kyselyllä ja haastattelemalla pai- kallisia metsästäjiä. Alapuolisten vesistöjen (Luosojoki, suonpäänjoki ja Tohmajärvi) arvoa kalastusvetenä selvitetään alueen osakaskunnille tehtävän kyselyn perusteella.
6.12. Vaikutukset talouteen ja elinkeinoihin
Hankkeen myönteiset taloudelliset vaikutukset syntyvät turvetuotannosta ja turpeen kulje- tuksesta. Hankkeen paikallistaloudellinen vaikutus riippuu siitä, kuinka paljon työvoimasta ja palveluista pystytään ostamaan lähialueelta. Taloudellisia vaikutuksia arvioidaan han- kesuunnitelman ja kirjallisuustietojen perusteella.
Hankealueen merkitystä matkailukohteena arvioidaan suon vetovoimatekijöiden, luonnon- kauneuden ja seudun matkailuyrittäjien määrän perusteella.
6.13. Onnettomuudet
Turvetuotanto, jossa töitä tehdään kesäkautena, aiheuttavat ympäristölle paloturvallisuus- riskin. Muita onnettomuustilanteita saattavat olla patojen murtumiset poikkeuksellisten rankkasateiden seurauksena sekä työkoneiden polttoaineiden varastoinnissa ja kuljetuk- sissa tapahtuvat onnettomuudet ja vuodot. Arvioinnissa tarkastellaan mahdollisten onnet- tomuuksien aiheuttamia riskejä vesistöille, maaperälle sekä muulle ympäristölle. Onnet- tomuudet saattavat aiheuttaa haittoja myös läheiselle asutukselle. Lisäksi arvioinnissa pohditaan onnettomuuksien torjuntaan liittyviä toimenpiteitä.
6.14. Epävarmuudet ja oletukset
Arviointiselostuksessa esitetään arviointiin liittyvät epävarmuustekijät. Ne liittyvät arvioin- nissa käytettyyn tietoon ja menetelmiin sekä tutkimustulosten tulkintaan.
6.15. Haitallisten vaikutusten vähentäminen
Hankkeen haitalliset vaikutukset pyritään tunnistamaan jo hankkeen arviointi- ja suunnitte- luvaiheessa, jolloin voidaan etsiä keinoja niiden vähentämiseksi tai poistamiseksi. Näitä keinoja esitellään arviointiselostuksessa.
6.16. Vaihtoehtojen vertailu
Arvioinnissa vertaillaan ympäristövaikutusten arviointimenettelystä annetun lain mukaises- ti kahta vaihtoehtoa ja niiden vaikutuksia ihmisiin, yhdyskuntarakenteeseen ja luontoon sekä luonnonvarojen hyödyntämiseen. Arvio tehdään olemassa olevien tietojen ja arvioin- tihankkeen aikana tehtävien lisäselvitysten avulla. Vertailussa kuvataan eri vaihtoehtoja ja niiden eroja.
7. Hankkeen edellyttämät suunnitelmat ja luvat
7.1. Ympäristövaikutusten arviointi
Turvetuotanto, kun yhtenäiseksi katsottava tuotantopinta-ala on yli 150 hehtaaria, vaatii ympäristövaikutusten arvioinnin. Haisurämeen turvetuotantohankkeeseen sovelletaan ar- viointimenettelyä ympäristövaikutusten arviointimenettelystä annetun lain nojalla.
7.2. Kaavoitus ja valtakunnallinen maankäytön tavoitteet
Voimassa olevassa seutukaavassa Konnunsuo on merkitty turvetuotantoalueeksi. Maa- kuntakaavan luonnoksessa alue on varattu turvetuotannolle. Turvetuotanto ei ole ristirii- dassa seutu- tai maakuntakaavan toteutuksen kanssa.
Hanke ei ole ristiriidassa valtakunnallisten maankäytön tavoitteiden kanssa.
7.3. Rakennuslupa
Turvetuotantoalueelle mahdollisesti rakennettavat rakennukset tarvitsevat rakennusluvan.
Rakennusluvan tarve ratkeaa suunnitelmien valmistuttua.
7.4. Ympäristölupa
Turvetuotanto ja siihen liittyvä ojitus, jos tuotantoalue on yli 10 hehtaaria, tarvitsee ympä- ristöluvan. Konnunsuon turvetuotantoalue tarvitsee ympäristönsuojelulain 28 §:n mukai- sen ympäristöluvan.
8. Arviointimenettely ja osallistuminen
Ympäristövaikutusten arviointimenettelyyn voivat osallistua kaikki kansalaiset, joiden etui- hin tai oloihin arvioinnin kohteena oleva hanke saattaa vaikuttaa. Arvioinnin yhtenä kes- keisimpänä tavoitteena on kansalaisten vaikutusmahdollisuuksien lisääminen heidän ym- päristöönsä vaikuttavissa hankkeissa. Lainsäädännön mukaan kansalaiset voivat ottaa kantaa hankkeeseen, kun arviointiohjelma ja arviointiselostus ovat julkisesti nähtävillä.
Koska ihmisillä on erilaisia näkemyksiä hankkeesta ja tavoitteita omassa toiminnassaan, erilaisten mielipiteiden huomioon ottaminen on tärkeää. Tässä arviointihankkeessa kansa- laisten ja eri intressiryhmien kuuleminen sisältää seuraavat toimet:
• Yleisötilaisuudet
• Kyselyt
• Haastattelut
• Tiedottaminen
Yleisötilaisuuksien avulla voidaan kuulla kaikkia hankkeesta kiinnostuneita kansalaisia.
Yleisötilaisuuksissa esitellään hanketta ja sen ympäristövaikutusten arviointia. Tilaisuudet järjestetään arviointiohjelman ja –selostuksen kuulutusten aikana. Tilaisuudet pyritään jär- jestämään siten, että niihin tulisi mahdollisimman paljon hankkeesta kiinnostuneita ihmisiä.
Tilaisuuksista ilmoitetaan paikallisessa lehdessä.
Kyselyiden ja avainhenkilöiden haastatteluiden avulla saadaan tietoja eri intressiryhmien mielipiteistä, mutta samalla voidaan kertoa eri henkilöille hankkeesta ja sen etenemisestä.
Kyselyt kohdistetaan hankealueen ympäristön asukkaille ja haastattelujen kohteena ovat avainhenkilöt, joita ovat mm. kunnan viranomaiset ja osakaskuntien edustajat.
Tiedottamisella varmistetaan, että kaikki turvetuotantohankkeesta kiinnostuneet tietävät hankkeen aloittamisesta. Tiedottamiseen käytetään lainsäädännön vaatimien kuulemisten ja yleisötilaisuuksien lisäksi tiedotuskanavina lehdistötiedotteita ja internetsivuja.
Vapo Oy toimittaa ympäristövaikutusten arviointiohjelman yhteysviranomaiselle, joka aset- taa ohjelman julkisesti nähtäville. Tämän jälkeen kansalaisilla on mahdollisuus ottaa kan- taa ohjelman sisältöön. Arviointiohjelma ja -selostus, joka laaditaan arviointiohjelman ja siitä saatujen lausuntojen perusteella, tulevat nähtäville mm. Tohmajärven kunnan virasto- talolle ja Pohjois-Karjalan ympäristökeskuksen toimipisteeseen.
Ympäristövaikutusten arviointi päättyy, kun yhteysviranomainen on antanut lausuntonsa arviointiselostuksesta. Lausunto ja arviointiselostus liitetään osaksi turvetuotantoalueen ympäristölupahakemusta.
