w
R a a k u u t t a ja a l k o k o l i a
Kirj. Väinö Voionmaa.
Toinen painos.
~lvTykyiselle aikakaudelle meidän maassamme näyttää r a a k u u s - tulleen aivan erikoiseksi luonteenpiir
teeksi. Tuskin tulee enään käsiimme sellaista sanoma
lehden numeroa, jossa ei kerrottaisi jostakin murhasta tai muusta petomaisesta raakuudesta. Suomen kansa ei ole tullut tunnetuksi viime aikoina ainoastaan mainiona urhelukansana, vaan myöskin kammottavana murhaajakansanä, jonka keskuudessa vuosittain teh
dään murhia suhteellisesti enemmän kuin missään muussa sivistyneen maailman kansassa. Pahoinpitelyt, tappelut ja kaikenlaiset väkivaltaisuudet alkavat olla pysyviä ohjelmanumeroita iltamissa ja juhlissa ympäri maata. K oko kansamme jokapäiväisessä elämässäkin ilmenee nykyään huolestuttavaa tapain ja mielen raa
kuutta.
Tähän surettavaan ja hävettävään tilaan on epäile
mättä monia syviä syitä. Niitä on sekä yleisiä, kaikille nykykansoille yhteisiä, että Suomelle erikoisia. E letty kauhea sotakausi on jättänyt jälkeensä kaikkialla maail
massa ihmiselämää ja ihmishenkeä halveksivia, väki
valtaisuuksia, fascismia, diktatuuria suosivia katsanto
ja menettelytapoja. Sota-ajat aina, ja niin ne ovat tehneet nytkin, jättävät jälkeensä irstaita ja hurjia tapoja. Meidän maamme ei ole ainoa maa, joka potee näitä sodan jälkitauteja.
/
2
Kotimaisiin raakuuden alkulähteisiin taas voisimme lukea kansamme keskuudessa vielä niin yleisen aineelli
sen kurjuuden, pintapuolisen sivistyksen ja vaikean Kullervön-luonteen sekä maamme viimeaikaiset omitui
set kohtalon vaiheet ja erikoisolot: kansalaissodan jälki
selvittelyineen, vankilain ylenmääräisen käyttämisen poliittisissakin tarkoituksissa, yli maan laillisessa tai laittomassa muodossa levinneen murha-aseiden pitämi
sen, joka niin helposti houkuttelee aseiden kevytmieli
seen käyttämiseen.
Mutta yksi yleisen raakuuden kaikkien yleisimpiä ja . vaikuttavim pia syitä on kieltämättä peljättävän ylei
seksi tullut a l k o h o l i n n a u t t i m i n e n . Tunnet
tuahan on, ja tilastokin sen todistaa, että murhat, pahoinpitelyt ja muut väkivaltaissuudet tavattom an suureksi osaksi tapahtuvat alkoholin ärsyttämässä mielentilassa, aiheutuen joko juovuspäissä olosta tai ryypiskellessä syntyneestä riidasta. Alkoholi näyttää kansan nykyisissä sielullisissa oloissa olevan erityisen vaarallinen aine; sen vaarallisuutta ei myöskään vähennä nautitun pirtun tavaton väkevyys.
Kaikkein huolestuttavinta tässä on se, ettei kan
samme nykyinen alkoholikiihko näytä vähenemisen merkkejä, vaan riehuu y h ä h i l l i t t ö m ä m m i n . Jokainen voi kaduilla, kujilla, kokouspaikoissa jopa kodeissakin havaita yhä ilkeämpää juopottelua. Sitä esiintyy kaikissa kansanluokissa. Naisten, nuorison jopa kansakoululastenkin keskuudessa tekee alkoholi paraikaa turmiota, jota osittain varmaankaan ei kos
kaan voida korjata. Kieltolakirikoksista syytettyjen ja juopumuksesta pidätettyjen luku nousee nousemis-
taan ja salakuljettajilta takavarikoidun alkoholin yh
teismäärä on kasvanut hämmästyttävästi; tosinhan näiden lukujen kasvaminen riippuu myöskin järjestys- vallan ja tullimiesten toiminnan tarmokkaammaksi tulemisesta, mutta samalla ne todistavat, että paha on suuressa vallassa. Pirtun suursalakulj ett ajat ja pää- trokarit hyvin järjestetyn keinottelun, helposti houku- teltavain apurien sekä motorien ja autojen avulla levittävät alkoholia kaikkialle saastuttaen sillä syrjäi- simmät saloseudutkin. Yhä julkeammiksi ja häikäile- mättömämmiksi käyvät nuo kansan m yrkyttäjät — onhan jo ruvettu paljastamaan pirtuliikkeen järjestämiä kosto- ja terrorimurhiakin.
Vaikka alkoholin kokonaiskulutus Suomessa todennä
köisesti tällä hetkellä onkin melkoista pienempi kuin ennen sotaa, niinkuin on havaittavissa raittiisti eläväin piirien laajenemisesta ja taloudellisen tilan parantumi
sesta kansan työtätekevissä kerroksissa, on kuitenkin nykyajan alkoholismi Suomessa eräissä suhteissa p a h e m m a n l a a t u i s t a kuin ennen ja on se omiaan suurimmassa määrässä huolestuttamaan kaik
kien yhteiskunnallisesti ja inhimillisesti ajattelevain kansalaisten mieltä. Synkkä on todella se kuva, jonka alkoholi edistyneellä 20-vuosisadalla kieltolakimaassa Suomessa katseltavaksemme asettaa!
Mistä johtuu tämä alkoholin hornanhenkinen valta?
K i e l t o l a i s t a , huutavat kieltolain vastustajat ja alkoholin ystävät. Se on kieltolaki, joka muka on synnyttänyt salakuljetuksen, salakaupan, juoppouden, lainhalveksimisen, murhanhimon ja ylipäänsä kaiken
pahan mitä maan ja taivaan välillä on. Kieltolaki on sen vuoksi kiireesti kum ottava ja sen sijalle saatava joku muu, parempi järjestelmä, joka tekisi lopun kai
kista mainituista epäkohdista.
Niin huutavat kieltolain viholliset ja he ovat suuri- äänistä ja mahtipontista väkeä. Ja heidän mukanaan huutavat monet kunnon kansalaiset, jotka itse eivät ole alkoholin ystäviä vaan useinkin päinvastoin alkoho
lin vastustajia, mutta jotka asioita loppuun ajattele
m atta arvelevat epäjohdonmukaisesti, että alkoholi muka vähenisi, kun sen saantia helpotettaisiin, tai nahjusten rakastamista mukavuussyistä tahtovat saada aikaan rauhaa hinnalla millä hyvänsä, vaikka kansan onnen ja tulevaisuuden kustannuksellakin.
Minkälainen se joku muu järjestelmä olisi, joka pitäisi pantamaan kieltolain tilalle, siitä ei kukaan kieltolain vastustajista ole kyennyt pätevää suunnitelmaa esittä
mään. Mutta yhdestä seikasta he ovat periaatteelli
sesti selvillä ja yksimielisiä: v i i n a a pitää kansan saada, vaikkapa määrältä ja säännöstellyllä tavalla.
Kieltolain vastustajat viittaavat l ä n t i s e n n a a p u r i m a a m m e kehoittavaan esimerkkiin. Tosiasia kumminkin on, että vaikka Ruotsissa jokaisella hyvä- maineisella täysikasvaneella kansalaisella, miehellä ja naisella, on oikeus saada joka kuukausi valtiolta kotiin monet litrat väkijuomia ja juoda kapakoissa lisää niin paljon kuin pää ja kukkaro kestävät, juoppous ja alkoholin salakuljetus Ruotsissa kuitenkin kukoistavat niin, että niiden kanssa ollaan pääsemättömissä. Ei tarvitse olla profeetta ennustaakseen, että jos meidän kansamme, jolla ei ole sitä ulkonaista sivistystä mikä
sivistyskansana paljon vanhemmalla Ruotsin kansalla on, rupeisi ruotsalaista Brattin järjestelmää jäljittele
mään, siitä tulisi tuon huonon järjestelmän vielä huo
nompi irvikuva.
Jos taas ottaisimme esimerkin eteläisestä naapuri
maastamme V i r o s t a , niin on se esimerkki pelottava.
Viron kansa voi melkein uida laillisessa alkoholissa, mutta siitä huolimatta takavarikoidaan siellä sala
kuljetettua alkoholia suhteellisesti vielä pari kolme kertaa suuremmat määrät kuin Suomessa. Raittiusolot Virossa ovat kaikissa muissakin kohdin huonommat kuin meidän maassamme, minkä vuoksi Viron yhdisty
nyt työväenpuolue onkin nyt ottanut kieltolakipyrki- myksen ohjelmaansa. Olisimme huonoja sukuveljiä, ellemme tuntisi hengenheimolaisuutta virolaisten kanssa:
jos täällä laskettaisiin alkoholi vapaaksi, kävisi meille niinkuin virolaisille veljillemme on käynyt.
Jos taas tahtoisimme palata o m i i n entisiin oloi
himme, niin sopii muistaa, että alkoholin salakuljetus vaivasi Suomen valtiota kotitarpeen viinanpolton ai
kana ehkä vielä pahemmin kuin se nyt vaivaakaan ja että palaaminen entisiin oloihin muutenkin olisi sula mahdottomuus, niin huonot entiset olot olivat ja niin muuttuneet ovat nykyajan olot.
Kuinka päin asiaa katselemmekin, emme pääse siitä, että k i e l t o l a k i sittenkin on meidän olevissa oloissamme ainoa menettelytapa, mikä taistelussa alkoholivaltaa vastaan voi kysymykseen tulla.
Me voim m e ymmärtää sellaisia maita, jotka kuten Ruotsi, pyrkivät kansanraittiuteen alkoholiliikettä
supistamalla ja vakaumuksellista raittiutta levittä
mällä. Se on pitkä ja raskas tie, joka tuskin koskaan vie perille, sillä alkoholivalta, missä ikinä sille vaikutusalaa jätetään, sammuttaa varmasti sen minkä raittius sytyttää. Me Suomessa olemme valinneet toisen, jy r
kemmän ja repäisevämmän menettelyn, joka parem
min vastaa meidän kansamme luonnetta ja maamme karkeita oloja. Me olemme vetäneet selvät luokkarajat alkoholivallan ja alkoholittoman yhteiskunnan välille.
Kansamme järki ja om atunto ovat hyväksyneet tämän tien. Kansan valtavan enemmistön ääntä totellen on eduskunta säätänyt kieltolain. Me opetamme kouluissa ehdotonta raittiutta lapsillemme. Me emme voi alkoho
lin käyttäjäin ja lainrikkojain käskystä peräytyä tieltä, jota pidämme oikeana. Me emme tahdo, että meidän valtiomme, jossa meillä on äänioikeus, alentuisi palvelemaan alkoholiliikettä hankkimalla, myymällä ja kuljettamalla alkoholia nautintotarkoituksiin. Me tah
domme, että eduskunta ja hallitus, vaan eivät trokarit, määräävät tämän maan alkoholiasiat. Meihin eivät mahdu sellaiset opit, että ehdoton raittius ja kieltolaki edistäisivät laittomuutta, mutta alkoholiliike lailli
suutta, että raittiuden ja kieltolain harrastajat toimivat itsekkäistä syistä, mutta alkoholin ystävät epäitsek
käistä, että me raittiudenharrastajat pahennamme kanssaveljiämme raittiudella, mutta alkoholinharrasta- jat parantavat heitä viinalla . . .
Kieltolain varsinainen tarkoitus on poistaa alkoholin
käytön a l k u s y y t , tukkimalla itse a l k o h o l i -
7 l ä h t e e t ja kieltämällä alkoholinkäytön muihin paitsi tieteellisiin, lääkinnöllisiin ja teknillisiin tarkoi
tuksiin. Se on erinomaisen selvä, yksinkertainen ja ennen kaikkea se on siveellisesti oikeutettu järjestelmä.
Sota-ajan kokemus on osoittanut, että alkoholin kielto voidaan k ä y t ä n n ö s s ä k i n toteuttaa. K ielto
laki on siis mahdollinen toimeenpanna. Syynä siihen, ettei se ole toteuttanut kaikkea sitä mitä siltä on odo
tettu, on paitsi sitä, ettei suuria yhteiskunnallisia uudis
tuksia voida kädenkäänteessä suorittaa, se että kielto
lain t o i m e e n p a n o ja k a n n a t u s ovat olleet liian heikot.
Mutta kummallakin taholla voidaan saada p a r a n n u s aikaan. Kieltolain toimeenpanon tehostamista on ensi sijassa vaadittava niiltä, jotka kieltolain toimeen
panosta ovat ennen muita edesvastuussa: eduskun
nalta, hallitukselta, maaherroilta, keskushallituksilta, kaikilta viranomaisilta. Kokemus on osoittanut, että jo vähälläkin harrastuksella ja tarmolla voidaan saada aikaan ihmeitä. Yksi ainoa raitis, kieltolakimielinen nimismies ja poliisi on tässä toiminnassa suurenarvoinen tekijä.
Kieltolakia ja sen tarkoittamaa kansanraittiutta ei kuitenkaan saada aikaan paljailla lain julistuksilla ja virkamiestoimilla. Joku kieltolain vastustaja on ennustanut että kieltolaki on kerran kaatuva kansan v ä l i n p i t ä m ä t t ö m y y t e e n . Niin todella onkin käyvä, ellei kansa omista k i e l t o l a i n h e n k e ä , joka asettaa yhteiskunnan edun yläpuolelle yksilön etua ja vaatii kaikkia oikein ajattelevia kansalaisia omakohtaiseen aktiviseen taisteluun kieltolain puolesta,
joka taistelu on s i v i s t y k s e n taistelua r a a k u u t t a vastaan.
Kysym ys, kun a s i a n y t i m e e n mennään, on nyt siitä, ottaako Suomen järjestynyt työväestö osaa tähän taisteluun s i v i s t y k s e n puolella vai suvait- seeko se alkoholivallan ja sen luoman r a a k u u d e n edelleen rehoittavan ja kasvavan keskuudessaan ja paikkakunnallaan, omaksuuko työväki tälläkin alalla sen s o s i a l i s e n ja i n h i m i l l i s e n h e n g e n , joka sisältyy työväenliikkeeseen ja osuustoimintaan, vai jääkö se syrjään siinä suuressa kamppailussa, jota käydään raakuutta vastaan, pettävätkö sen tahto ja voimat tässä yhteiskunnan ja kansan puolesta käytä
vässä ensimmäisessä todella ratkaisevassa taistelussa.
Jos tämän oivallamme, älkäämme silloin vastustako kieltolakia ja puoltako ja suojelko sen rikkomista, vaan päinvastoin ryhtykäämme v a l t a v a a n l u o k k a t a i s t e l u u n k i e l t o l a i n j a k a n s a n r a i t- t i u d e n p u o l e s t a . Pitäkäämme k u n n i a n - a s i a n a hävittää kaikki juopottelu ja kieltolain rikkominen kaikesta julkisesta elämästä, maanteiltä ja kokouspaikoista, yhdistyksistä ja työväentaloista.
Katsokaamme k a n s a l a i s v e l v o l l i s u u d e k s e m m e saattaa armotta kaikki kieltolain rikkojat jär
jestysvallan käsiin. Pitäkäämme huoli siitä, että raittius- lautakunta asetetaan jokaiseen kuntaan ja että se myös saa apua ja arvovaltaa työväen puolelta.
Lujasti käykäämme yhteiskunnan puolesta alkoholi- valtaa vastaan. P o i s s a 1 a k u 1 j e 11 a j a i n, t r o k a r i e n ja m u r h a a j a i n a v u l l a h a n k i t t u a l k o h o l i !
H elsin ki 1926, T y ö v ä e n kirjap ain o
