TAITE
Miten elää oikein
Kaavan vai hetken mukaan?
2010
Ajan taitteessa
Oman ajan ilmiöitä on yllättävän hankala ni- metä. Edellisiltä vuosikymmeniltä sen sijaan löytyy nopeasti mainitsemisen arvoisia ilmi- öitä ja muutoksia.
1980-luvulla muodissa olivat Rayban-au- rinkolasit, college-paidat ja reikäiset farkut.
Salihousuja ja takatukkaa pidettiin tyylikkäi- nä. Mikroaaltouuni muutti elämää keittiössä ja VHS-nauhuri olohuoneessa.
1990-luvulla Neuvostoliitto hajosi, lama tuli ja Suomi liittyi EU:hun. Estonia upposi, ja prinsessa Diana kuoli. Tietokoneet, internetin käyttö sekä flanel- lipaidat yleistyivät. Kännykät sujahtivat suomalaisten tas- kuun ja valokuvaus siirtyi digiaikaan.
2000-luvulla tuli euro, kaksi lentokonetta törmäsi World Trade Centeriin ja Yhdysvallat aloitti Afganistanin sodan. Lintuinfluenssa kauhistutti maailmal- la, Suomessa Big Brotherin palju kokosi kansan kerman televisioon. Barack Obama nousi Yhdysvaltojen ensimmäiseksi mustaksi presidentiksi ja naisten jalkoihin ilmestyivät legginsit.
Kun ryhdyin miettimään, mikä on ajankohtaista tälle ajalle, mielessäni pyö- rivät vain viime aikojen uutiset presidentin valtaoikeuksien kutistamisesta sekä edelleen epävarmasta taloudellisesta tilanteesta. Kaipasin arkisempia, ih- misläheisempiä ilmiöitä.
Kaverini kertoi, että nuorempien keskuudessa vampyyrit ovat kuumaa ka- maa. Villityksestä kertovat Twilight-kirjojen ja -elokuvien huima suosio sekä vampyyriaiheiset televisiosarjat, kuten Vampire Diaries ja True Blood.
Maailmanlaajuisesti ihmisiä puhuttaa satoja tuhansia uhreja vaatinut Haitin maanjäristys. Viihdemaailman julkutkin ovat onnistuneet valjastamaan mil- joonansa ja turhamaisuutensa hyvän asian eteen. Haitin hyväksi järjestetään erilaisia tapahtumia ja Hollywoodin silmäätekevien keskuudessa vaikuttaa olevan jopa kilpailua, kuka auttaa eniten ja samalla kiillottaa omaa imagoaan parhaiten.
Yksi ajallemme tyypillisistä piirteistä on retroilu, eli vanhaan turvautumi- nen. Päätin itsekin kokeilla sitä ja soitin mummolleni.
Mummo ilahtui.
Nuoriso kulkee liian vähissä vaatteissa talvella, mutta sitä se on tehnyt kuu- lemma aina. Sen sijaan mummoa huolestutti se, että yhä useammassa ilmoi- tuksessa, mainoksessa ja jopa käsityölehdessä kehotetaan hakemaan lisätietoja netistä. ”Miksei asiaa voi sanoa heti, tai ilmoittaa radiossa tai televisiossa? Sitä tuntee olevansa ulkopuolinen, kun ei ole nettiä.”
Maatalousyrittäjille ajankohtaista on veroilmoituksen teko, mutta se toistuu joka kevät. Työttömien kasvava joukko hakee raivoisasti töitä ja kouluttautuu uusille aloille. Jo kymmenen vuotta eläköityneiden suurten ikäluokkien vaiku- tus ei vieläkään näy työmarkkinoilla. Samaan aikaan yhteiskunta etsii keinoja, kuinka pidentää työtä tekevien, lähellä eläkeikää olevien ihmisten työuria.
Talousahdingosta huolimatta kiire leimaa tätä(kin) aikaa. Hengenvetotau- koja on yhä harvemmassa. Vapaa-ajan hallintaan tarvitaan jopa ammattiapua.
Levähdystaukoa ei tule edes illalla tai viikonloppuna, koska alati auki olevat kaupat houkuttelevat silloin ostoksille.
Mutta mitä muuta tämä aika pitää sisällään? Vastauksien perässä ei tarvitse rynnätä Wikipediaan, vaan sivujen kääntäminen riittää. Mummoa vielä laina- takseni: ”Kannattaa mennä se päivä kerrallaan, koska ei kukaan mene kahta päivää kerralla.”
P.S. Meilläpäin mummoa kutsutaan oikeasti tummuksi.
Sami Rahkonen
Pääkirjoitus
Yksi ajallemme tyypillisistä piirteistä on
retroilu, eli vanhaan turvautuminen.
”
Sisällys
Vintage on CHIC!
Kuin pieni pala Pariisia...
Menneessäeläjät
Miten menneisyyteen voi jumahtaa?...
Oppia kaikki ikä
Nykyään on kehity�ävä jatkuvas� ...
Äidistä tulee maisteri
Kun lapsi syntyy ennen gradua...
Ennen puoli valtakuntaa
Keitä ovat nykyajan sankarit?...
Vallan virtuaalista
Nör�t verkkovelhojen orjina...
Hetken arvo
Katse pois tulevasta...
Pois Pelistä
Vapaudu suori�amisen kahleista...
6 10 14 16 21 24 28 32
Ajassa
Pääkirjoitus...
Toimitus...
Päivi�elyt...
Kolumnit
Mitä sitä pitäisi?...
Ei mitään häpyä...
Mielessä
2 4 5 20 35
6
Ju�uryhmä Sami Rahkonen Katriina Yypänaho Riikka Luukkonen Pipsa Olli
Ope�ajat Tapani Huovila
Marja-Ter�u Pulliainen Päivi Kantonen
Kuvavastaava Samuli Sivonen Ulkoasuryhmä Annamari Kuvaja Piia Ma�kainen
Toimitus
Katriina Yypänaho
Piia Matikainen
Pipsa Olli Riikka Luukkonen
Sami Rahkonen
Samuli Sivonen
Annamari Kuvaja
Paino
Kopijyvä Oy, Jyväskylä Kustannus
Jyväskylän yliopisto, vies�ntä�eteiden laitos Kansien kuvat
Samuli Sivonen
Päivittelyt
Muistatko, kun ala-asteella kerrattiin planeettoja muistellen Mikki Hiiren herttaista koirahahmoa? Entä mistä mehiläisten joukkokato johtui? Toimitus
listasi asioita, joiden suhteen jokaisen olisi syytä päivittää tietonsa.
Piu pau pelistä pois
Taivaallisia naapureitamme on jäljellä enää kahdeksan. Syynä on se, e�ä vuonna 2006 määritel�in ”kääpiöplanee�ojen” luokka. Siihen kuuluvat aiemmin aitona planee�ana pide�y Pluto, asteroidina pide�y Ceres ja vuonna 2003 löyde�y Eris. Eris-kappaleen ominaisuuksien määri�ämi- nen vuonna 2005 joh� planee�ojen luoki�elun muu�amiseen.
Crack!
Vuonna 2007 hallitustenvälinen ilmastonmuutospa- neeli IPCC väi�, e�ä ihmisen toiminta on ”hyvin to- dennäköinen” syy maapallon lämpenemiseen. Vaikka asia on kiistelty, kaikki ovat yksimielisiä siitä, e�ä maail- man jää�köt sulavat pois. Esimerkiksi maailman suurin jäälohkare, Ward-Hun�n jäähylly, alkoi halkeilla vuon- na 2000, ja vain kaksi vuo�a myöhemmin se halkesi kah�a. Nykyään se jakautuu yhä pienempiin osiin.
Parvet pienenevät
Kun mehiläiset kuolevat, on ihmisel- lä neljä vuo�a aikaa, sanoi Albert Ein- stein aikoinaan.
Vuonna 2007 Pohjois-Amerikassa ja Eu- roopassa tuhoutui satoja tuhansia hunajame-
hiläisyhdyskun�a. Syyksi epäil�in kaikkea kuivuudesta kännykkä- mastoihin. Vuonna 2008 löyde�in todennäköinen syyllinen: IAP- virus (Israeli Acute Paralysis). Tutkijat yri�ävät kuumeises� ter- vehdy�ää hyönteiset, jotka ovat niin tärkeitä Maan ekosystee- meille.
Kartoitusta
Vuonna 2003 Jugoslavian lii�oval�osta tuli Serbian ja Montenegron val�olii�o ja Jugoslavia katosi Euroopan kartalta. Kolme vuo�a myöhemmin Montenegro ju- listautui itsenäiseksi ja Kosovo seurasi perässä helmi- kuussa 2008.
Kuka pelkää Pekkaa?
Enää ei syödä Neekerinsuukkoja, ei juosta pakoon mustaa miestä ei- kä pelata Mustaa Pekkaa. Demo- kraattisessa yhteiskunnassa mus- sutetaan suklaasuukkoja, leikitään leijonamiestä ja lätkitään pelkkää Pekkaa.
Pipsa Olli
”Tällainen pelkkä toistensa bylsiminen
ja ryyppääminen on jotenkin ihan
järjetöntä.”
-Marco Bjurström
”Joka elää nykyhetkessä, elää
ikuisesti.”
-Wittgenstein
”Sävytän hiukseni kerran kahdessa kuukaudessa. Maailma
muuttuu ja minä sen mukana.”
-Matti Nykänen
Särmikäs, mutta hyvin kaunis. Kodinoloinen, mutta ei kuitenkaan kotikutoinen. Klassinen, mutta helposti lähestyttävä. Kuin pieni pala Pariisia löytyy keskeltä Tampereen keskustaa.
H C C I
V i n t a g e o n !
RIIKKA LUUKKONEN
Teksti & kuvat
C
-kasetilta kuulu- vaa Edith Piafi n herkkää laulua tahdittaa ajan tuoma rätinä.Ovi käy tiuhaan.
Enimmäkseen naisia, nuoria ja keski-ikäisiä. Vanhempiakin rouvia on joukossa.
Miehiä on vähemmän, mut- ta sehän on ihan ymmärrettä- vää. Ne, jotka uskaltautuvat si- sälle asti, istuutuvat mielellään oven vieressä olevalle mustal- le sohvalle ja antavat naisväen hoitaa asiansa. Jotkut ovat ot- taneet neuvosta vaarin ja ovat hakemassa kukkakimppua tai toivottua lahjaa vaimolle tai tyt- töystävälle.
Kesä 2009
Virva Antilan ja Leena Olkko- lan kolmen vuoden unelma oli vihdoin käymässä toteen. Kauan haaveissa olleen liikehuoneiston sopimus oli vihdoin allekirjoitet- tu ja tulevan Vintage Gardenin remontti voitaisiin aloittaa.
Toisten toitottaessa taantu- masta ja maailman huonon ta- loustilanteen ollessa polttava puheenaihe jokaisen huulilla, pohtivat Antila ja Olkkola kuu- meisesti, miten halutunlainen shakkiruutulattia saataisiin to- teutettua.
”Istuimme ovelta tulevil- la kahdella portaalla sapluuna sylissä ja mietimme, miten ih- meessä saisimme tehtyä musta- valkoisen ruudutuksen. Vanha lattia on tosi epätasainen ja ruu- dutuksen saamisessa suoraan oli haastetta. Emme malttaneet antaa maalin kuivua ihan vaa- dittua aikaa, joten ruudutuk- seen on saattanut jäädä muuta- ma rantasandaalin kuva.”
Kompromissina lattia ja osa seinästä saivat Coco Chanelin innoittamana mustavalkoisen värityksen, mutta katto sai jää- dä alkuperäiseen asuunsa. Ava- jaisia vietettiin elokuussa.
Liikehuoneiston tapaan on koko Vintage Garden uuden ja vanhan kompromissi. Luokan- opettajaksi ja myöhemmin sisus- tussuunnittelijaksi valmistunut Leena vastaa vintage-vaatteista, -koruista ja -sisustustavaroista,
kun taas fl oristi-hortonomi Vir- va huolehtii kukkapuolesta.
Ei ole liioiteltua sanoa, että Vintage Gardenissa yhdistyvät Virvan ja Leenan intohimot. Ku- kat kun ovat kiehtoneet Virvaa jo yläasteajoista asti, ja Leena puolestaan on varastoinut kirp- putoreilta ja huutokaupoista te- kemiään löytöjä jo useamman vuoden ajan.
Puolen vuoden ikään ehti- neestä Vintage Gardenista on jo muodostunut jonkinlainen olohuone. Moni ihastelee en- sin huokaillen ikkunan takana ja uskaltautuu vasta tämän jäl- keen sisälle. Toiset ovat jo van- hoja tuttuja ja tietävät, mitä etsi- vät. Vaikka Vintage Gardenissa panostetaan asiakaspalveluun, itse asiakas-sanaa Virva ja Lee- na kuitenkin vierastavat.
”Nämä ovat ihmisiä, jotka ja- kavat meidän päivämme.”
Vuosikertaa
Sana vintage on lainassa englan- nin kielestä. Suomessa on vasta viime aikoina yleisesti havah- duttu, että on edes olemassa il- miö nimeltä vintage. Viineistä puhuttaessa sillä tarkoitetaan huippuvuosikertaa, joten vaat- teiden kohdalla sanan voi va- paasti suomentaa vuosikerta- vaatteena.
Vintage onkin muotia nimen- omaan menneiltä vuosikymme- niltä ja erityisesti sillä viitataan 1920–1960-lukujen vaatteisiin ja asusteisiin. Monille tuleekin sa- nan kuultuaan ensimmäisenä
mieleen ihanat 50-luvun leveä- helmaiset mekot tai 20-luvun helmi- ja hapsukoristeet.
Vintage, retro ja second hand sekoittuvat usein keskenään.
Vintage on hiukan hienompi nimitys se- cond hand -vaatteille.
Kirpputorilla myyty henkkamaukkavaate ei siis täytä vintagen vaatimuksia.
”Vintage ei ole mi- tä tahansa vanhaa tai käytettyä, vaan siinä on oltava jotain, mil- lä tavalla se edustaa omaa aikaansa tai jo- tain erilaista ja haus- kaa”, tiivistää Leena omaa käsitystään vin- tagen merkityksestä.
Yksi seinä on omistettu me- koille ja muille vaatteille. Vas- takkaisella puolella on Virvan valtakunta valkoisine liljoineen ja vaaleanpunaisine ruusuineen.
Kengät on aseteltu riviin ikku- nan alle. Helminauhat kurkis- televat piirongin laatikoista ja korvakorut on aseteltu usealle tarjottimelle tyylin ja värin mu- kaan.
Kaikkien näiden aarteiden löytäminen on vaatinut monen kirpputorikierroksen tekemistä ja useassa huutokaupassa istu- mista. Sitä, kuinka paljon aikaa tavaroiden löytämiseen on men- nyt, Leena ei halua laskea. Kyse kun on enemmän elämäntavasta kuin työstä.
Puhelin soi. ”Toimiiko se?”, kysyy Leena puhelimeen. Jos ei, niin ei se sitten käy, hän jatkaa.
Nämä ovat ennemminkin
ihmisiä, jotka jakavat meidän
päivämme.
”
Vintage Gardenin innoittajat:
Coco Chanel – tyylikkyys, ajattomuus, ranskalaisuus
Hercule Poirot – yliampuva charmikkuus, 1930-luvun Lontoo Miss Marple – herttaisuus, nokkeluus, Englannin maaseutu ja puutarhat
Peppi Pitkätossu – voimakkuus, tahto, vinksin vonksin ja heikun keikun
Billie Holiday – rohkeus, aistikkuus, vanha Amerikka Audrey Hepburn – klassisuus, hyväntahtoisuus
Jeeves and Wooster – huumori, tyylikäs ongelmanratkaisu Claude Monet & Giverry – värikkyys, upeus, runsas, Ranskan maaseutu, puutarhat ja puistot
Soittaja on Leenan äiti, joka on löytänyt hakusessa olleen van- han gramofonin. Eräs asiakas oli kertonut Leenalle, että hä- nellä on tallessa kasa vanhoja gramofonin neuloja. Seuraaval- la viikolla paketillinen neuloja oli tipahtanut Vintage Gardenin postiluukkuun. Valitettavas- ti neuloille ei vielä ole käyttöä, koska rikkinäinen gramofoni on tarpeeton.
Mikä tahansa vanha ei Vinta- ge Gardeniin kelpaa, vaan tava- rat ovat huolella valittuja. Lee- nalla onkin tarkat kriteerit, kun hän valitsee mukaan lähteviä aarteita kirpputoreilla ja huuto- kaupoissa.
”Tavaroiden pitää ehdotto- masti olla itseäni vanhempia.
Lisäksi vaatteen tai tavaran täy- tyy myös jollain tapaa pysäyttää kierrellessäni tuolla valtavan ta- varamäärän keskellä. Siinä pitää
olla jotain kiehtovaa, että se tän- ne pääsee.”
Suurin osa valtavasta vali- koimasta on kotimaan löytöjä, mutta joukosta löytyy myös ul- komaan tuliaisia. Koko valikoi- masta noin kymmenen prosent- tia on ulkomailta, mutta koruis- ta jo lähes puolet on muualta kuin Suomesta.
Pari kuukautta ennen joulua Leena tutustui nettihuutokaup- pojen maailmaan. Erään ame- rikkalaisen huutokaupan si- vuilta löytyi valtava määrä pu- kukoruja. Sormuksia, korvako- ruja, rintaneuloja ja käsikoruja.
Super-elegantteja, joukossa to- dellista Hollywood-glamouria.
”Tutustuin nettihuutokau- passa Diana-nimiseen naiseen, joka myi Gladys-tätinsä koru- ja. 90-vuotiaana poisnukkunut täti oli ehtinyt pitkän elämänsä aikana kerätä melkoisen koko-
Ehkä menneessä
ajassa on jotain turvallista,
kun tulevai- suudesta
ei tiedä.
”
elman, joka oli ilmeisesti yllätys myös Dianalle.”Amerikan paketteja onkin tul- lut tasaisin väliajoin, ja esimer- kiksi korvakoruista noin 200 pa- ria on Gladysin vanhoja.
Nostalgian kaipuuta
Jokainen meistä tietää sen tun- teen, kun näkee jonkin tutun asian tai esineen omasta lap- suudestaan tai nuoruudestaan.
Se on jonkinlainen kaiho, jonka nähty esine herättää.
Vanhojen laatuvaatteiden ja -tavaroiden suosio on kasvanut viime vuosina huimasti. Yhte- nä syynä suosioon Leena pitää juuri ihmisen kaipuuta mennee- seen.
”Meillä käy täällä läheises- tä dementiakodista vanhuksia vierailulla, ja huomaan muistoja
Vintagevinkit à la VG-Leena:
- Tuotteesta pitää tykätä – puhuteltava, tunnuttava omalta.
- Vaatteissa koko ei ole ongelma, vaan sitä voi muokata.
- Varmista, että materiaali on hyvälaatuinen. Hypistele ja venytä vaatetta, tarkista vetoketjut, saumat ja napit.
- Nuuhki vaatteita ja laukkuja. Haju kertoo miten tuotetta on säilytetty, ummehtunutta hajua ei aina saa pois.
Ota kaikki aistit käyttöön!
- Tarkista pesuohje, pese varovasti, tuuleta tai pakasta ostamasi aarteet, niin vältyt ei-toivotuilta kau- panpäällisiltä kuten vyöturkiskuoriaisilta.
- Nauti ja käytä arvostaen ekologisia ja esteettisiä aarteitasi.
Jalat tällä vuosituhannella.
”Koitetaan poimia sieltä menneestä niitä vanhoja, hyviä asioita.
Että on ollut vähemmän, mutta se on ollut hyvää. Tämän päivän ehdoilla mennään ja ihan tässä päivässä me eletään,” toteavat Virva Antila (vas.) ja Leena Olkkola.
luttajat ovat pääasiassa nuoria naisia, jotka eivät ole edes elä- neet kyseisenä aikakautena.
”Ehkä siinä on joku sellainen hohto menneestä ajasta. Jotain turvallista, kun tulevaisuudesta ei tiedä.”
Nostalgian kaipuu ei kuiten- kaan yksin riitä, vaan suosion takana on muutakin. Moni ar- vostaa vanhojen vaatteiden laa- tua ja yksilöllisyyttä.
Toisille käytettyjen vaattei- den ja tavaran käyttö on selvä kannanotto tällä hetkellä vallal- la olevaa kertakäyttökulutusta vastaan.
”On vaikea kuvitella, että niitä arkivaatteita, joita nyt kaupois- ta ostetaan, ihastellaan enää vii- denkymmenen vuoden päästä.
Vintage-vaatteet ovat paitsi hy- vin tehtyjä myös yksilöllisiä, ja niiden avulla on myös helppo erottua massasta”, Leena huo- mauttaa.
Myös ekologisuus nostaa yhä vahvemmin päätään. Sana vi- lahtaakin Vintage Gardenin asiakkaiden puheissa naisten mukaan usein. Se on myös niin Virvan ja Leenan kuin Vintage Gardeninkin yksi tärkeimmistä arvoista.
Ekologisuus ei pelkästään näy liikkeen vintage-puolella, vaan
Virva kiinnittää siihen huomiota myös kukissa.
”Koetan käyt- tää esimerkik- si astioita, jotka ovat kierrätet- tyjä. Asetelmiin pyrin laitta- maan jotain kes- tävää kehitystä eli esimerkiksi viherkasvia, jo- ka sitten säilyy pidempään.”
Ekologisuut- ta ei kuitenkaan Vintage Garde- nissa tuputeta.
Ajatuksena on, että arvoja voi antaa kaupan- päällisinä näky-
mättömästi ostosten yhteydes- sä. ”Kyse on kuitenkin pehmeis- tä arvoista. Voi olla ostamatta yhtään mitään. Syyllistämättä ihmisiä voi vaivihkaa tarjota parempia tapoja kuluttamiseen.
Hyvinkin pienillä kauniilla, ja yksinkertaisilla asioilla voi tuo- da sisältöä elämään, ja sitä me nimenomaan haluamme tarjo- ta. Jakaa muille kauneutta, ja se jos mikä tuntuu mukavalta.”
herättävien esineiden merkityk- sen erityisesti silloin. Vanhuk- set, jotka eivät enää edes muis- ta omia sukulaisiaan, löytävät täältä jotakin tuttua ja pysty- vät sen avulla tarttumaan tähän hetkeen.”
Leena kuitenkin muistuttaa, että tämän päivän vintagen ku-
Hyvinkin pienillä ja yksinkertaisilla asioilla voi tuoda sisältöä elämään, ja sitä me nimen-
omaan haluamme tarjota. Jakaa muille kauneutta,
ja se jos mikä tuntuu mukavalta.
”
Miten kiinnostuit 70-luvusta? Hurahdus tapah- tui jo oikeastaan lapsena, kun etsin retrovaatteita nukeille kirpputoreilta. Äitini ei koskaan pukenut minua retroihin, vaan olen löytänyt oman tyylini teini-iän jälkeen. Tyylini taustalla on ideologia sii- tä, että vaatteet ovat kierrätettyjä.
Miten kuvailisit tyyliäsi? Se on värikäs. Käytän paljon mekkoja ja hameita, joten ehdottoman nai- sellinen. Nostalginen, sillä menneessä ajassa on jotain tavoittamatonta. Jokainen vaate on aarre, koska yleensä niitä on olemassa vain se yksi ja ai- noa kappale.
70-luvun kulmakivet? Ehdottomasti kukkaku- viot ja värit, kuten vihreän ja oranssin liitto. Pit- kät mekot, joita en itse valitettavasti voi käyttää, koska ne ovat minulle liian pitkiä. Leveälahkeiset housut, jotka eivät ole niin suosiossa. myös psyke- deeliset kuviot sekä tänäkin päivänä suositut rai- dat kuuluvat 70-lukuun.
Mistä hankit vaatteesi? Suurimman osan ostan liikkeestä. Olen kotoisin Kajaanista, ja siellä käy- dessäni tarkastan aina kirpputorit.
Mikä nykyhetkessä mättää? Nykyään vaatteet ovat myös huonompilaatuisia kuin ennen. Värien käyttö on myös hillitympää kuin esimerkiksi 70- luvulla. Tänä päivänä ei ole enää lastenvaatekult- tuuria, vaan lapset näyttävät aikuisilta.
Mistä saat vaikutteita tyyliisi? Selailen paljon vanhoja aikakauslehtiä ja saan sieltä vaikuttei- ta pukeutumiseeni. Vanhoissa lehdissä ihmiset näyttävät hyvin pukeutuneilta, kauniilta ja kodit siisteiltä.
Tyylini taustalla on ideologia siitä,
että vaatteet ovat kierrätettyjä.
”
Menneessäeläjät
Sananmukaisesti nostalgia tarkoittaa koti-ikävää, kotimaan kaipuuta. Usein se käytännössä kuitenkin merkitsee menneen aikakauden ikävöintiä. Mutta mikä saa ihmisen innostumaan ajoista,
joita hän ei ole ikinä kokenut? Neljä ihmistä kertoo, miksi asiat olivat ennen paremmin.
Laura Happo, 23.
Hauskoja pukineita hauskoille ihmiselle tarjoavan Forget-Me-Not –liikkeen myymälänhoitaja.
Teksti & kuvat RIIKKA LUUKKONEN ja SAMULI SIVONEN
Kaikki lähti liikkeelle 50-luvun musiikista. ”
Minna Rouhiainen, 35.
Rock’n’roll -äiti ja palveluneuvoja.
Miten kiinnostuit 50-luvusta? Kaikki lähti liikkeelle mu- siikista. Tutustuin teini-ikäisenä vanhempaan, pohjoissuo- malaiseen rokkarityttöön. Kirjeenvaihtomme kautta sain tietoa rokkikulttuurista ja jokainen kirje toi mukanaan c- kasetillisen verran hyvää musiikkia.
Mikä tekee juuri tuosta ajasta kiehtovan? 50-luku on hie- no kokonaisuus. Se on ajaton aika ja hyvin kaunis sellai- nen. Suuri merkitys on sillä, että se oli rock´n´rollin ja nuo- risoliikkeen syntymisen aikaa.
Miten fifties-innostus näkyy elämässäsi? Asun perheeni kanssa rintamamiestalossa, jonka remontoinnissa on vaa- littu alkuperäistä tunnelmaa. 1950-luvun huonekalut ovat intohimoni. Suurin osa huonekaluista on kulkeutunut luokseni ilmaiseksi ja jokaisessa kalusteessa on oma tari- nansa. Juuri nämä tarinat antavat kalusteille rahalla kor- vaamatonta lisäarvoa.
Pukeudutko arkenakin ajan hengen mukaisesti? Aiem- min pukeuduin kyllä farkkuihin, biker-bootseihin ja nah- katakkiin, talvisin myös leoparditurkkiin. Lapsien synty- misen myötä toppapuku on kuitenkin korvannut farkut.
Elän toivossa, että tyttäreni innostuu aikanaan rokki-kult- tuurista, jolloin hänellä on vaatteeni käytössään.
Onko 50-luvulla jotain tarjottavaa nykyajan musiikille?
Aikoinaan muusikoiden sydän oli kunnolla mukana mu- siikissa. Nykypäivänä kuulee aivan liian paljon ylituotet- tua, saman kaavan mukaan tehtyä musiikkia.
Mikä nykyhetkessä mättää? Nykyinen kulutushysteria ja omaan napaan tuijottaminen häiritsevät. Maailma on täynnä jättiliikkeitä, eivätkä naapurit tunne toisiaan. 1950- luvulla vallalla olivat säästäväisyyden ja yhteisöllisyyden arvot.
Tutta Kesti, 28.
Larppausta ja jousiammuntaa harrastava englannin ja histo- rian opettaja.
Olen jo lapsesta pitäen rakastanut
Robin Hoodin seikkailuja ja kuningas Arthurin
taruja.
”
Miten kiinnostuit keskiajasta? Innostus syntyi jo hyvin nuorena. Olen lapsesta pitäen rakastanut Robin Hoodin seikkailuja ja kuningas Arthurin taruja. Lapsuuden leikeis- säkin vanhempieni kylpytakki muuntui saman tien velhon tai noidan kaavuksi.
Mitkä ovat keskiajan kulmakivet? Ehdottomasti ainakin ajan tunnelma. Jo pelkkä sana keskiaika herättää ihmisis- sä voimakkaita mielikuvia kynttilänvalosta ja vanhoista linnoista. Myös keskiajan estetiikka, esimerkiksi ajan huo- nekaluissa ja vaatteissa, vetoaa minuun hyvin voimak- kaasti.
Miten mielikuvasi ajasta on muodostunut? Alun perin satujen, kirjojen ja elokuvien kautta. Kun kiinnostuin vaka- vammin historiasta ja otin asioista selvää, niin tajusin että tämä oli tietenkin aika romantisoitu ja satumainen kuva keskiajasta. Mutta se ei kuitenkaan romuttanut innostusta- ni. Eihän asioiden romantisoinnissa ole mitään väärää.
Näkyykö keskiaika arkipäivässäsi? Usein vaatteissani, koruissani ja kampauksissani näkyy ainakin jonkinlaisia keskiaikaisia vaikutteita. Samoin musiikkimaussani. Ja ovathan harrastuksenikin, kuten vaikka jousiammunta, larppaus ja ratsastus, aikakauden tyyliin sopivia.
Mikä nykyhetkessä mättää? Välillä tuntuu, että yhteisöl- lisyys on häviämässä täysin. Aikoinaan perhe, suku ja ys- tävät olivat aina lähellä. Myös saasteet ja teollistuminen harmittavat. Kaipaan puhdasta luontoa, joka aiemmin on ollut kaikkialla.
Mitä menneisyyteen liittyviä tulevaisuudensuunnitel- mia sinulla on? Ehdottomasti haluan vielä enemmän käy- dä matkailemassa alueille, joilla on vanhoja rakennuksia, linnoja ja esineitä. On mielestäni upea tunne kun vedät omaa kättäsi pitkin ikivanhan rakennuksen seinää ja ajat- telet, että joku on koskettanut samaa pintaa miltei tuhat vuotta sitten.
Mona Laitinen, 22.
Burlesque-tähti Olivia Rouge. Suunnittelee ja valmistaa 1920–1950-lukujen vaatteita Olivia Rouge -tuotemerkin alla.
En kaipaa sitä, että pitäisi kulkea
”massavaatteissa”.
”
Miten kiinnostuit burleskista? Ihailin Marilyn Mansonin ex-tyttöystävää Dita Von Teeseä, joka on aina näyttävän näköinen. Kiinnostuin hänen kauttaan burleskista, joka on mielestäni hieno taiteenlaji. Siinä saa olla oma itsensä, mi- kä on tärkeintä.
Miten kuvailisit tyyliäsi? Se on leikkisä, ennakkoluuloton ja värikäs. Käytän ainoastaan mekkoja ja hameita. Tyyli- ni ei ole koskaan ennen ollut näin naisellinen. Housuja en käytä, lukuun ottamatta legginsejä ja sukkahousuja. Mo- nan ja Olivia Rougen tyylit eivät oikeastaan eroa toisistaan.
Pukeudun siis samalla tavalla töihin kuin vapaa-ajallakin.
Juhliin pukeudun yleensä 40-luvun tyyliin, kun taas arke- na käytän enemmän 50-luvun vaatteita.
Burleskin kulmakivet? Punainen huulipuna on ehdoton ykkönen. Myös pitkät ripset sekä kiharat hiukset ovat tär-
keä osa tyyliä. Burleski ylistää naisellisuutta. Tyyliin kuu- luvat vahvasti korkokengät, saumasukat sekä korsetit, jot- ka eivät ole yhtä pelottavia kuin ihmiset luulevat. Asustei- ta on yleensä paljon.
Mistä hankit vaatteesi? Pääasiassa hankin vaatteet kirp- putoreilta, ostan vain vähän kaupasta. Esiintymisvaatteet teen itse.
Mikä nykyhetkessä mättää? Olen pukeutunut tällä tavalla nyt viisi vuotta. En kaipaa sitä, että pitäisi kulkea ”massa- vaatteissa”. Mielestäni ei ole pakko olla tavis, jos ei halua.
En myöskään pidä tämän päivän kertakäyttökulttuurista.
Vaatteet ovat huonompilaatuisia kuin ennen.
Mistä saat vaikutteita tyyliisi? Seuraamalla blogeja sekä katsomalla 1920–1950-lukujen elokuvia. Otan vaikutteita pukeutumiseeni myös ystäviltäni.
OPPIA KAIKKI IKÄ
Kun peruskoulun päättävä nuori sytytti sikarin koulun portilla ja uhosi ”vittu, ei enää ikinä koulua”, hän ei tiennyt elinikäisen oppimisen ajatuksesta. Nykyään ihmisten odotetaan kehittävän itseään
jatkuvasti. Ideologialla on myös varjopuolensa.
K
ansalaisopisto,oppisopimus, näyttötutkinto, avoin yliopisto ja niin edelleen.
Opinnoista kiin- nostuneelle aikuiselle riittää yl- lin kyllin vaihtoehtoja ja lisää on tulossa. Oppiminen ei ole enää paikkaan sidottua, vaan opinnot kulkevat siellä missä ihminen.
Kouluttautua voi kotisohvalla tai kahvilassa kännykän kautta.
Karttakepin kanssa luennoiva opettaja ja luokkatilaan asettu- nut yleisö ovat historiaa.
Vaihtoehtojen ja tapojen li- sääntyessä elinikäisen oppimi- sen käsite on laajentunut. Se kat- taa nykyään myös työssä ja va- paa-ajalla, kuten harrastuksissa
ja perheen parissa tapahtuvan oppimisen. Avainasemassa on käsitys, että ihminen oppii ja ih- misen täytyy oppia koko ajan.
Uuden oppiminen on nyky- yhteiskunnassa välttämätöntä, jotta pysyy kehityksen matkas- sa. Jyväskylän yliopiston yli- opistotutkija Kaija Collin ver- taa tilannetta liikuntabuumiin, jossa vapaa-aika on onnistuttu tuotteistamaan.
Koulutus saattaa kohta kil- pailla esimerkiksi lukemattomi- en liikuntaharrastusten, kuten tanssikurssien ja kuntosalitree- nien kanssa kuluttajien vapaa- ajasta. Aikuisopiskelusta on tul- lut elämäntapa. Se on harrastus, kuten muukin itsensä kehittämi- nen. Elinikäisen oppimisen ide-
ologian taustalla ovat ajatukset yhteiskunnan kilpailukyvyn säi- lyttämisestä ja yksilön jatkuvas- ta itsensä kehittämisestä. Nämä hienot fraasit pitävät sisällään työnantajan ja ihmisen oman motivaation. Tällä hetkellä esi- merkiksi kasvatustieteet, kirjoit- taminen, draamakasvatus sekä johtamisen oppiaineet ovat suo- sittuja aikuiskoulutuksessa.
Aikuiskasvatusta tutkineet Ju- ha Suoranta ja Juha Kauppila vertaavat elinikäistä oppimista uskontoon. Elinikäinen oppija sovittaa yhteiskunnallisen vel- vollisuutensa ja saa lunastuksen sivistymisen kautta.
”Kirkkojen paikalle ovat tulleet oppilaitokset, joissa koulutus on antanut tarvittavat meriitit ja opit
Teksti
SAMI RAHKONEN
KuvaANNAMARI KUVAJA
LÄHTEET
Kaija Collin ja Susanna Paloniemi: Aikuiskasvatus tieteenä ja toimintakenttinä.
Juha Suoranta, Juha Kauppila ja Hilkka Rekola: Aikuiskasva- tuksen risteysasemalla – johdatus aikuiskasvatukseen.
Kaija Collinin luento Jyväskylän yliopistossa: Aikuiskasva- tustiedettä sosiologisesta näkökulmasta.
maallisen lunastuksen tavoitte- luun”, he kirjoittavat kirjassa Ai- kuiskasvatuksen risteysasemalla.
Kehity tai kuole
Elinikäisen oppimisen ideolo- giaa alati itseään kehittävästä onnellisesta ihmisestä varjostaa tehokkuuden ideologia, joka on luikerrellut osaksi jatkuvaa kou- luttautumista.
Jyväskylän yliopiston avoi- men yliopiston johtaja Satu He- lin kiteyttää ajatuksen: ”Ihmis- ten on säilytettävä kyky ja halu omaksua uutta ja olla luovia.”
Helinin mainitsemassa alttiu- dessa piilee kuitenkin vaara. En- nen pitkää ihminen tottuu, että koko ajan on pakko oppia uutta ja mukautua muuttuviin tilan- teisiin. Tämä lisää väistämättä työntekijöiden joustavuutta ja valmiutta hyväksyä muutoksia.
Kaija Collin kertoo, että po- sitiivisen, jatkuvaa oppimista ihannoivan ideologian taustalla leijuu myös uhkakuvia. Lisään- tyvän joustavuuden kautta työn- antaja voi päästä
pompottamaan työntekijöitä.
”Kaikki velvoi- tetaan jatkuvaan kehittymiseen, jolloin työnanta- ja voi helpommin käskyttää työnte- kijää. Kun koko ajan vallitsee jat- kuvan oppimisen
vaatimus, on huono ihminen, jos jää junasta. Silloin on vaara- na syrjäytyä. Ellei työn ohella ta- pahtuvaa koulutusta suunnitella huolella, se voi johtaa työuupu- mukseen ja työpaikkakiusaami- seen”, hän sanoo.
Kun jatkuvaa oppimista pide- tään yleisesti hyväksyttävänä, saatetaan paheksua niitä, jotka eivät tahdo kouluttautua elin- ikäänsä. Samalla unohdetaan se, että elinikäiseen oppimiseen las- ketaan myös muualla kuin kou- lussa tapahtuva oppiminen.
Edellinen lama osoitti, et- tä koulutuksen suosio kasvaa taantuman aikana. Niin on käy- nyt nytkin. Heikko taloudelli- nen tilanne ei kuitenkaan yksin riitä selittämään kouluttautumi- sen suosiota. Kaija Collin näkee
kouluttautumisen taustalla työ- markkinoiden paineen, mutta uskoo, että motivaatio kumpuaa ennen kaikkea ihmisten itsensä kehittämisen tarpeesta.
”Laman aikana kouluttautu- minen on kasvava trendi, kun ihmiset haluavat säilyttää työ- markkinakelpoisuutensa. Poh- jalla on kuitenkin tarve kohottaa itsetuntoa, solmia uusia sosiaa- lisia suhteita ja sen myötä lisätä hyvinvointia”, hän sanoo.
Satu Helin korostaa niin ikään aikuiskoulutuksen merkitystä ammattitaidon ylläpitämisessä, mutta myös välttämättömänä keinona ajan hermolla pysymi- sessä.
”Ihmisten odotetaan työsken- televän entistä pidempään, jol- loin jopa 40 vuotta vanhat tiedot eivät enää riitä. Yhteiskunnan muutokset ovat nopeita ja työelä- mä tarvitsee uutta osaamista.”
Koulutusta kysellään paitsi nykyään työnhaussa, myös jo- kapäiväisissä sosiaalisissa tilan- teissa. Kun tapaa uuden ihmisen tulee lähes aina kysyneeksi, mis-
sä tämä on töissä tai mitä hän opis- kelee.
Ihmisiä arvioi- daan ja arvote- taan koulutuk- sen ja ammatin perusteella. He- rääkin kysymys, syntyykö koulu- tustarve sitten- kään ihmisessä itsestä, jos tavoitteena on kelva- ta työnantajille ja muille, ja vasta sitä kautta tuntea olonsa itsevar- maksi.
Miehet murheena
Aikuiskoulutuskentän tulevat pelaajat löytyvät suurista ikä- luokista. ”Eläköityvissä on pal- jon niitä, jotka ovat jo tottuneet elinikäisen oppimisen tematiik- kaan, joten he luultavasti jatka- vat opiskelua, koska saavat nyt vapaasti päättää, mitä haluavat opiskella”, Collin uskoo.
”Monet ovat aikoinaan valin- neet uran perinteisesti siten, et- tä vanhempien ja suvun vaiku- tus on ollut vahvasti läsnä. Uusi mielenkiintoinen ala voi löytyä vielä eläkepäivillä”, hän jatkaa.
Myös Satu Helin näkee aikuis- koulutuksen ihmisen toisena mahdollisuutena. ”Avoin yli- opisto antaa mahdollisuuden siihen, ettei tarvitse kantaa koko elämäänsä sitä taakkaa, kun nuo- rena ei ymmärtänyt opiskella.”
Collin huomauttaa, että usko- muksista huolimatta oppiminen ei katso ikää: op-
pimiskyvyssä ei tule rajaa vastaan, mutta iän myötä oppimisen luon- ne ja laatu muut- tuvat.
L ä h i v u o s i e n haasteena aikuis- koulutuksessa on muun muassa miesten aktivoin- ti opintojen pariin.
”Miesten keskuudessa lähinnä nauretaan, kun ehdottaa hakeu- tumista uudelleen koulutuksen pariin. Miesten kulttuuriin pitäi- si jotenkin saada ajatus opiske- lusta hyvänä asiana”, Satu Helin sanoo.
Helin kannustaa myös suorit- tavissa töissä toimivia miehiä, kuten palo- ja rakennusmiehiä kouluttautumaan alansa hallin- nollisiin tehtäviin, kun ammatis- sa tulee fyysinen raja vastaan.
”Heillä olisi varmasti paljon annettavaa vielä fyysisen työ- uran jälkeen. Hiljainen tieto pitää saada säilymään työelämässä.”
Jyväskylän avoimen yliopiston noin 13 000 opiskelijasta noin 80 prosenttia on naisia. ”Tällä me- nolla naisten koulutustaso nou- see paljon miehiä nopeammin ja naiset ottavat miehiltä vallan pois”, Helin naurahtaa.
Yhteiskunnassa, jossa elin- ikäistä oppimista pidetään it- sestään selvyytenä ja hyveenä, huoli miesten kouluttautumi- sesta on aiheellinen.
Vai onko? Ehkä miehet eivät antaudu työnantajien pompo- teltavaksi yhtä helposti kuin naiset.
”
Ihmisten on säilytettävä kyky ja halu omaksua uutta
ja olla luovia.
Tällä menolla naisten koulutustaso nousee miehiä
nopeammin.
”
Vielä vuonna 1975 yli 24-vuotiaita lapsettomia rangaistiin suuremmalla veroprosentilla. Nyt tuon ikäiset
keskittyvät opiskeluun tai ovat päiviteltävän nuoria äitejä. Riikka Turunen on molempia. Biologisesti hän noudatti ihanteita, tilastollisesti oikaisi mutkat suoriksi.
Turunen haluaa kaiken, mutta ei kotiäitiyttä.
Äidistä tulee maisteri
PIIA MATIKAINEN
Y
mpäristöminis-teri ilmoitti alku- vuodesta valitse- vansa uran sijas- ta lapset. Onko kaikkien naisten tehtävä valinta työn ja perheen välillä?
Entä voiko opiskelun ja äitiy- den yhdistää? Voi, jos puoles- taan katsoo työministerimme uran alkutaivalta. Lukiolaise- na lisääntynyt Anni Sinnemä- ki on saanut monta sulkaa hat- tuun, vaikkei hänestä maisteria tullutkaan. Yhteiskuntapolitiik- kaa opiskelevasta Riikka Turu- sesta, 24, sen sijaan tulee, vaik- ka hän ei siihen vielä vuosi sit- ten itse uskonutkaan.
”Ennen lasta ajattelin, etten halua valmistua ikinä”, Turu- nen hymähtää puolivuotias Neela sylissään.
Nyt hän vääntää toisella kä-
dellä gradua ja pyörittää toisella lapsiperheen arkea. Meneillään on kuudes vuosi Jyväskylän yli- opistossa.
”Ja viimeinen”, hän painottaa ja kaivaa pöydän alta Neelalle legopalikan.
Vauva ilmoitti tulostaan rei- lu vuosi sitten Turusen olles- sa opiskelijavaihdossa Saksas- sa. Tieto äitiydestä ei sisältänyt draaman aineksia, mutta pa- kotti arvioimaan elämän uudel- leen. Opiskelumotivaatio kasvoi vatsan mukana, sillä uudenlai- nen vastuu ja näyttämisenhalu antoivat kimmokkeen suorittaa tutkinto loppuun.
Vaikka aikataulut menivät vauvan myötä uusiksi, äitiys yllätti Turusen positiivisesti.
Neuvola ja nettifoorumit olivat saaneet hänet odottamaan kel- lo kädessä synnytyksen jälkeis- tä masennusta. Kun mieliala ei Teksti & kuvat
KUMPI ENSIN: TUTKINTO VAI JÄLKIKASVU?
Tuoreimpien tilastotietojen mukaan vuonna 2008 valmistuneiden maistereiden keski-ikä oli Suomessa 27. Ensisynnyttäjillä puolestaan oli ikää keskimäärin 28,2 vuotta, ja luku on kivunnut jatkuvasti ylöspäin.
Käyristä voisi tehdä karkean päätelmän, että akateeminen koulutus on hankintalistalla
lapsia ennen. 24-vuotias Riikka Turunen on siis varsin nuori maisteriksi, joidenkin
mielestä myös äidiksi.
GRADU SYNTYY VAUVA KAINALOSSA.
Äiti ja tytär viettävät päivät kahdestaan isä-Glennin ollessa töissä. ”Olemme tunteneet Neelan kanssa nyt puoli vuotta, mutta emme ole pystyneet keskustelemaan lainkaan. Hän oksentaa, pissaa ja kakkaa päälleni, mutta on silti onnellisin asia, mitä kohdalleni on sattunut.”, kuvailee Riikka Turunen.
laskenut eikä vauva valvotta- nut, kyllästyi nuori äiti jo pa- rissa viikossa istumaan kotona.
Hän vaihtoi pyjaman päivä- vaatteisiin, pakkasi
2,5-viikkoisen tytön kantoliinaan ja lähti yliopistolle.
”Tahdon näyttää, että pystyn hoita- maan sekä lapsen että tutkinnon. Ei tämä ole elämän loppu.”
Ennen Turunen soitti viulua Jyväs- kylän yliopiston Sinfoniaorkesteris- sa, nyt vapaa-aikaa rytmittävät vauva-
uinti ja äitilapsijumppa. Omaa aikaa on vähän, mutta Turunen käyttää sen sitäkin tehokkaam- min. Kun Neela nukkuu, äiti kir- joittaa.
”Ja itse asiassa muulloinkin.
Noin neljäsosa gradutiedostos- ta on syntynyt yhdellä kädellä naputellen, vauva toisessa kai- nalossa.”
Itsekäs vai uhrautuja?
Turunen ei koe gradua ja vauvaa ylivoimaiseksi yhtälöksi, päin- vastoin.
”On ihan hyvä, että pääsen välillä ajattelemaan vähän haas- teellisempia juttuja kuin ’kato, kukka!’ -tason kieltä”, hän nau- rahtaa ja lisää kyllä tietävänsä, että Neela on poikkeuksellisen helppo vauva. Ei joka naperon kanssa tehtäisi gradutason tut- kimusta.
Jos neuvolan tädeiltä kysy- tään, gradua ei tehtäisi yhden- kään lapsen kanssa. Jo kaksi hoitajaa on muistuttanut Turus- ta siitä, että ensisijainen mielen- kiinto on kohdistettava vauvaan.
Kyllä Turunenkin sen tietää.
”Tottakai ideaalitilanne olisi se, että voisin keskittyä vain äi- tiyteen. Mutta lapsen takiahan minä nimenomaan tahdon val- mistua. Haluan, että Neela saa joskus oman huoneen.”
Onko uraa luova äiti itsekäs vai uhrautuja? Viime syksynä Jyväskylän yliopistossa äitiy- destä väitellyt kasvatustietei- den tohtori Eija Sevón ei lähtisi
tuomitsemaan opiskelun ja äi- tiyden yhdistämistä. Sen sijaan hän kaipaisi julkista keskuste- lua perheellisten opiskelijoiden
tilanteen kohenta- miseksi.
”Perusajatushan on, että opiskeli- jat ovat perheettö- miä. Suomessa ei ole edes mietitty, miten perheellis- ten opiskelua voi- taisiin helpottaa.
Pari-kolmekymp- pisille on asetet- tu hyvin ristiriitai- sia paineita: Pitäisi kouluttautua mah- dollisimman pian, valmistua nopealla aikataululla ja siirtyä suoraan työelämään, mutta myös lapset tulisi tehdä nuorena. Miten tämä kaikki tu- lisi sovittaa yhteen?”
Suorituskeskeisessä yhteis- kunnassa vallitsevat vielä varsin perinteiset ihanteet. Äidin odo- tetaan pyyteettömästi luopuvan omista tarpeistaan lapsen takia.
Vuosi sitten julkkiskotiäiti Ni- na Mikkonen syytti työssäkäy- viä äitejä välinpitämättömyy- destä, mutta Sevón muistuttaa, ettei kaikilla ole vaihtoehtoja.
”Kaikki työpaikat eivät ole urahakuisia, vaan suurin osa on vain paikkoja, joissa tienataan rahaa.”
Nuorena ehtinyt
Puolet Neelasta on saksalaista verta. Kesällä 2009 Turunen pa- lasi Suomeen mukanaan pyöris- tynyt vatsa ja 28-vuotias yhteis- kuntatieteiden maisteri, Glenn.
Koska Saksan tuliaiset paini- vat hieman eri sarjassa kuin pöt- kö bratwurstia, olivat reaktiot- kin sen mukaiset. Turunen alkaa kyllästyä toistuvasti läpikäytyyn keskusteluun, jossa ensin äimis- tellään hänen ikäänsä, sitten lap- sen kaksoiskansalaisuutta.
”Juuri viikko sitten vanhem- pieni tuttavat ihmettelivät, että
’Sinäpä oot nuorena ehtiny!’. En minä nyt omasta mielestäni niin nuori ole, että sitä pitäisi päivi- tellä.”
Mutta kuka on nuori äidiksi?
Turusen mielestä parikymppi-
ihannekuviosta Jos poikkeaa,
tarve perustella valintojaan
on suuri.
”
nen, tilastojen mukaan Turu- nen. Vaikka biologisesti paras sikiämisikä on 20–25, suoma- laisten ensisynnyttäjien keski- ikä hipoo jo kolmeakymmentä.
Tutkintojen venyminen ja niuk- ka työtarjonta eivät kannusta lapsentekoon, mutta Eija Sevó- nin mielestä kaikista eniten vit- kutteluun vaikuttaa parisuhde- tilanne. Hän listaa kaksi syytä ensisynnyttäjien keski-iän nou- suun: miehet ja vapaamielinen yhteiskunta.
”Usein nainen olisi jo valmis, mutta mies kaipaa vielä aikaa omille jutuilleen. Toinen mer- kittävä tekijä on se, ettei yhteis- kunta enää normita niin paljon perheen perustamista. Pyrki- myksenä on saada mahdolli- simman täydellinen kumppa- ni, ja kun ei ole enää sosiaalista pakkoa mennä naimisiin, pari- suhteet ovat muuttuneet hau- raammiksi. Eroaminen, kuten myös eri ehkäisymenetelmät ja abortit, ovat nykyään hyväksyt- täviä vaihtoehtoja.”
Vaikka muutoksesta puhu- taan 1990-luvun ilmiönä, toi- meentuleva heteropari on edel- leen ihanteellisin lähtökohta perheelle. Yleisesti hyväksytty järjestys on, että ensin ammatti, sitten jälkikasvu. Takaraivoihin on myös iskostunut mielikuva siitä, kuka on sopiva äidiksi ja milloin. Parikymppisiä pide- tään liian nuorina, nelikymp- piset taas ovat auttamattomasti liian vanhoja.
”Jos ihannekuviosta poikke- aa, tarve perustella valintojaan on suuri. Se viestii siitä, etteivät valinnat ole yleisesti täysin hy- väksyttyjä. Taustalla kummitte- lee siis normisto, johon omaa äi- tiyttä peilataan”, Sevón toteaa.
Ei vihille, ei kotiäidiksi
Jos nyky-Suomessa päivitellään 24-vuotiasta nuoreksi äidiksi, saksalaisia hämmentävät sen lisäksi aviottomat lapset. Aate- maailma on kuin Suomessa vuo- sikymmeniä sitten.
”Saksassa nuoretkin utelevat, että milloin menemme naimi- siin. Oma äitini olisi varmaan pitänyt vitsinä, jos olisimme alkaneet suunnitella heti lapsen
myötä häitä”, Turunen sanoo.
Vuoteen 1975 asti Suomes- sa avioliittoon ja lisääntymään painosti valtio, sillä yli 24- vuotias neiti-ihminen maksoi enemmän veroja kuin naimi- siin päässyt ikäsisko. Vanhan- piian vero ei kuitenkaan ollut pelkkä naisten vaiva. Yhtälailla suomalaiset sinkkumiehet pu- littivat palkastaan vanhanpojan lisää – tuttavallisemmin muna- veroa – jos ei flaksi vaimomark- kinoilla käynyt ajoissa.
Eniten veroja maksoivat 24 vuotta täyttäneet naimattomat, toiseksi eniten saman rajapyy- kin ylittäneet lapsettomat avio- parit. Pienimmällä veroprosen- tilla muistettiin perheellisiä.
Ensisynnyttäjien keski-ikä lähti nousuun sitä mukaa, kun konservatiivinen asenne alkoi rakoilla.
”Vielä 1950-luvulla puhuttiin aviottomista lapsista, äpäristä tai lehtolapsista, mutta 90-lu- vulta lähtien on ollut normaalia tehdä lapset avoliittoon”, Sevón kertoo.
Vaikka äitiä pidetään edel- leen pääkasvattajana, isän rooli on alkanut korostua.
Suomalais-saksalaisessa per- heessä kasvatuskysymykset ovat erityisessä syynissä, sillä konservatiiviset saksalaiset ei- vät usko isältä löytyvän lain- kaan luontaista hoitotaitoa.
Glennin kotimaan kasvatuspe- rinne on osasyynä myös Turu- sen toiseen äärireaktioon: koti- äitiys ei ole missään vaiheessa ollut edes vaihtoehto. Häntä ei lämmitä ajatus päivistä, joita tahdittavat pelkästään pyykki- koneen hurina ja säännölliset ruoka-ajat.
”Saksassa äiti jää käytännössä kolmeksi vuodeksi kotiin. Minä haluan edetä urallani, ja laitam- me Neelan hoitoon, kun töitä löytyy, vaikka se varmasti vai- kealta tuntuukin.”
Suomi on Saksaa vapaamie- lisempi, mutta kotiäitibuumi nostaa täälläkin päätään. Sevó- nin mukaan pinnalla on jälleen trendi, jonka mukaan lapset tu- lisi hoitaa kotona 3-vuotiaiksi asti. Turunen ei kuitenkaan pi- dä valintaansa itsekkäänä.
”Ei se ole superäiti, joka luopuu kaikesta lapsen hyvinvoinnin
vuoksi, vaan se, joka huolehtii myös itsestään. Kun äiti voi hy- vin, se edesauttaa myös lapsen hyvinvointia. Ja minä voin hy- vin, kun saan pitää työt ja koti- työt erillään.”
Työelämän ’handicap’
Turunen ei koe lasta esteeksi, mutta epäilee äitiyden häirit- sevän naisihmisen työnsaantia.
Sevónin mielestä huoleen on aihetta, vaikkei kukaan sitä ää- neen sanokaan.
”Työelämässä vaaditaan tiet- tyä logiikkaa: Pitää osata yh- distää äitiys ja työ siten, ettei kumpikaan kärsi, varsinkaan työ. Tämä paine ei kohdistu isiin. EU-vaalien jälkeen Riik- ka Mantereen raskaus herätti julkista debattia, mutta miesten kohdalla ei tällaisesta puhuta.”
Tulisiko äidin sitten valehdel- la työhaastattelussa olevansa lapseton? Ainakaan työnantaja ei silloin ajattelisi naishakijalla olevan ’handicapia’, kuten Kes- kon varapääjohtaja Timo Kara- ke 1990-luvulla lipsautti.
”Jos nainen joutuu työhaas- tattelussa valehtelemaan per- hetilanteensa, se kertoo vain työnantajan vinksahtaneesta arvomaailmasta. Enemmän tu- lisikin pohtia sitä, miten työn ja vanhemmuuden yhdistäminen palvelisi sekä vanhempia, lapsia että työelämää. Jos nainen jät- täytyy työelämän ulkopuolelle kymmeneksi vuodeksi, millai- nen vaikutus sillä mahtaa olla myöhemmälle työnsaannille?”
Samaa on pohtinut Turunen.
Kun toiset osoittavat pahek- suntaa uran ja äitiyden välillä keplottelevia kohtaan, toinen ääripää tuomitsee lapsen ta- kia opiskelut hylänneet epäon- nistuneiksi luopioiksi. Turunen myöntää itsekin ajatelleensa jos- kus jälkimmäisen koulukunnan tapaan.
”Jos jättää opiskelun, niin katui- siko sitä sitten viidentoista vuo- den päästä, että olisi ehkä sitten- kin pitänyt hankkia ammatti?”
LÄHTEET Tilastokeskus
Naistentautien ja synnytysopin dosentti Niklas Simberg
Ei se superäiti, ole joka luopuu
kaikesta lapsen hyvinvoinnin
vuoksi, vaan se, joka
huolehtii myös itsestään.
”
Kolumni
Mitä sitä pitäisi?
Se talo, se ura ja ne
lapset.
Kello tikittää jo.
”
Piia Matikainen
H
ankkiessani tie-toa äitiyttä kä- sittelevään artik- keliin, olin viimeistä päivää 24-vuotias. Ke- lasin elämääni taaksepäin.
Mitä olin saanut aikaiseksi?
Lapsena kuvittelin, että tässä iässä olen omakotitalossa asuva perheenäiti, mahdollisesti ammattikampaaja tai las- ten parissa työskentelevä rouva. Eipä olisi voinut enem- pää metsään mennä.
Omakotitalo on lottovoiton päässä. Olen jo vuoden vei- kannut joka lauantai samat neljä riviä ja nykyään rastitan myös lisävoittoluokan. Vielä ei kuitenkaan ole tärpännyt, talon päälle siis henkselit.
Ylioppilaslakin lisäksi ei ole edes sitä kampaajan tut- kintoa. Lapsia en niin ikään hoida, en vieraita enkä omia.
Henkselit myös ammatin ja jälkikasvun päälle.
Mies on, mutta sekin eri kaupungissa.
Eli mitä jää?
Puolen vuoden välein vaihtunut osoite, kotikylän lisäksi neljä eri asuinkaupunkia ja puolikas ammattikorkeakou- lututkinto. Kahden vuokra-asunnon loukku: putkiremon- tin kourissa oleva keskustayksiö ja väliaikainen kimppa- kämppä, jossa minulle on tusina neliöitä, puolet sosiaali- tiloista sekä tiskivuoro. Valmiiksi pakattu reppu viikon- loppureissuja varten ja opintolaina.
Saavutusteni filminauhan rullatessa tajusin, etten ehti- si pistää geenejäni eteenpäin ajoissa. Päässäni pyöri vain, että huomenna hedelmällisyyteni lähtee laskuun kuin leh- mänhäntä.
Jos elettäisiin 1970-luvun alkupuoliskoa, olisin jo vuo- den maksanut vanhanpiian veroa, kuten muutkin epäon- nistujat. Aikuisten ystäväkirjassakin jäin miinuspisteille, koska en omista aaltomaljakkoa, jakkupukua enkä lauan- taisaunavuoroa.
Silti olen tyytyväinen elämääni.
Olemmeko me vastuuta pakoile- va pullamössösukupolvi? Mitä muu- ta opintojen venyminen on kuin taiki- nassa kahlaamista?
Mutta yhteiskunnan pullamössö on omas- ta tahdostaan huolimatta syntynyt valintojen maa- ilmaan. Meitä kannustetaan yksilöllisyyteen ja korkeaan koulutukseen. Samalla odotetaan, että lisääntyisimme ja eläisimme ilman valtion tukia. Pisteet sille, joka yhtälös- sä onnistuu.
25 ikävuoden täyttymistä odotellessani lohdutin itseä- ni puoliääneen: Ainakin minulla on unelmia. Opiskelen haluamaani alaa ja valmistun nähtävästi määräajassa*.
Myös näin kypsemmällä iällä opiskelumotivaatio on kor- keampi, mitä se olisi ollut heti lukion jälkeen.
Takaraivossani jäytää silti pitäisi -mantra: Se talo, se ura ja ne lapset. Kello tikittää jo.
Meitä edeltävät sukupolvet seurasivat normeja, joten iän asettamat vaatimukset eivät ole kovin syvällä histo- riassa. Vanhempamme kasvoivat työntekoon, ja heidän arvoasteikollaan lapset olivat paalupaikalla.
Täytyä-verbi on vaihtunut konditionaaliin, mutta kuka määrittelee, mitä pitäisi olla ja tehdä: poliitikot, jotka itse kuluttivat tutkintoihinsa toistakymmentä vuotta?
Mitä jos päättäjien toiveet toteutuisivat ja kaikki paah- taisivat suoraan lukiosta yliopistoon? Jos olisin jo teininä tiennyt, mitä haluan, olisinko nyt onnellinen ammatin- harjoittaja, 25-vuotias alanvaihtaja vai meditoisinko kau- kaisella autiosaarella etsien itseäni?
Ei tämä sukupolvi tule keräämään ansiomerkkejä työn- antajalta kiitoksena kymmenien vuosien yhteistyöstä, jo- ten parasta opiskella paljon ja kasvattaa ansioluetteloa.
Tehdään ne lapset sitten joskus.
*Oikeus opintotukeen loppuu kymmenen kuukauden kuluttua.
Tunnollinen tytär hoitaa päivätyönsä lisäksi dementoitunutta isäänsä.
Tunnettu yritysjohtaja pystyttää pururadalle kannustuskylttejä puolisonsa treeniä varten. Elämänsä työlle pyhittänyt kemisti keksii rokotteen hengenvaaralliseen tautiin. Rakastava aviomies vaihtaa vaimonsa autoon
talvirenkaat pyytämättä. Europarlamentaarikko ravistelee käsityksiä syövästä laittamalla tukkansa hattuhyllylle. He kaikki ovat tämän tarinan
päähenkilöitä.
Ennen puoli valtakuntaa, nyt pieni pala kuntaa
Teksti & kuvitus
PIPSA OLLI
H
aluamme pal- voa joitakin y h t e i s k u n - tamme jäse- niä sankarei- na, sillä se on tärkeä osa kansallisen identitee- tin rakentamista. Kunnioitam- me valtaa ja eliittiä edustavia ih- misiä sekä tähtiä, jotka syntyvät esimerkiksi urheilun kautta.Keke Rosbergia nuorempa- na ihaillut Turun yliopiston me- diatutkija Veijo Hietala luette- lee sankaruuden edellytyksiksi poikkeuksellisuuden, yllätyksel- lisyyden ja dramaattisuuden.
”Meidän kokemusmaailmam- me ei pidä omassa työssään pär- jääviä sankareina. Jos hengen- pelastaja pelastaa jäihin pudon- neen, hän ei saa sankaristatusta.
Mutta jos samoin toimii esimer- kiksi tilanteen huomaava pappi, on sankariaineet kasassa”, tiivis- tää Hietala intoa äänessään.
Tähdenlentosankarit
Miksi palvomme sankarei- na henkilöitä, jotka hyppäävät sukset jalassa pidemmälle kuin muut? Jännityksen vuoksi, sillä mäkihyppääjiä on riittävästi tar- jolla, ja aina joku hyppää muita paremmin.
Aikamme sankaruutta kuvaa hyvin myös se, että kiekkosan- kari saa uroteosta epärealistisel- ta tuntuvan korvauksen, vaikka itse suoritus on lähinnä absurdi.
Laukoa kuminen, musta laat- ta ruotsalaisen miehen vartioi- maan rautalankahäkkiin.
”Sankarikulttiin liittyy usein fanitus ja kollektiivisuus, eli ihaillaan sankaria porukassa ja samastutaan isompaan faniryh- mään”, selittää Jyväskylän yli- opiston viestintäpäällikkö ja me- diapsykologi Anu Mustonen.
Meidän kulttuurissamme ar- vostus pitää kuitenkin ansaita kunnioituksen muodossa. Lot- tovoittajaa ei lueta sankariksi, sillä hän on saanut voittonsa lii- an helposti ja osittain sattuman kautta. Suosiota ja julkisuutta, mutta ei ihailua, nauttiviin me- diajulkkiksiin uponneet uunipe- runaleimat voivat olla hyödyksi myös tavalliselle yleisölle. Jul- kisuuden henkilöiden rooli on
yhä enemmän näyttää, miten puhutaan tunteista ja ongelmis- ta, miten uskalletaan olla kipeitä ja raihnaisia. Esimerkiksi uupu- mus- ja väsymyskeskustelu on vähentänyt häpeää psyyken on- gelmien ympäriltä.
Vaikuttaa siltä, että karismaat- tinen sankari on monella elä- män alalla näkyvin ja vallitseva sankarityyppi. Hietalan mieles- tä ajalle on tyypillistä juuri visu- aalisuuden mahdollistama ruu- tukarisma.
”Jos Torinon olympialaisissa Suomen curling-joukkueen pe- li olisi tullut radioselostuksena, Markku Uusipaavalniemi tus- kin olisi saavuttanut samanlais- ta sankarin asemaa. Uusiksessa yhdistyivät karisma ja tavalli- nen perheen isä, johon oli help- po samastua.”
Yhtälöön tarvittiin vielä me- dian kiinnostuminen, joka mah- dollisti Uusipaavalniemen san- karuuden toteutumisen.
”Julkisuudella on iso rooli, et- tä saadaan sankarin toiminnas- ta tietoa reaaliajassa”, valaisee Mustonen.
Surullinen esimerkki lyhyt- kestoisesta sankaruudesta ko- ettiin tapaninpäivänä vuonna 2004, kun tsunami iskeytyi Khao Lakin rantaan. Nuorten sukelta- jamiesten ylläpitämät sukellus.fi -internetsivut tyydyttivät akuu- tin informaation tarpeen, jota kaipasivat läheisistään epätie- toiset omaiset. Tsunami-sivus- ton seitsenhenkinen taustaryh- mä palkittiin myöhemmin tie- donjulkistamispalkinnolla.
”Nykyiset sankaritarinat ovat aika lyhytikäisiä, koska uusia tähdenlentosankareita syntyy jatkuvalla syötöllä. Tämän päi- vän kiihkeä mediakulttuuri ei ole enää otollinen vanhan ajan kestäville sankarimyyteille”, vi- sioi Hietala.
Voiko sankaruus olla siis jopa katoava luonnonvara?
Uuno korjaa puutteet
Sankarihahmoihin samastutaan jo lapsuudesta alkaen esimer- kiksi satujen kautta. Erityisesti perinteiset prinssi- ja prinses- sasadut antavat malleja toivo- tuista käyttäytymistavoista, sil-
lä samastuessaan sankariin lapsi miettii mitä itse tekisi.
Jo kaksivuotias taapero ihas- tuu yhtä lailla fantasiahahmoi- hin kuin lähipiirin ihmisiin.
Vanhemmat ovat ensimmäisiä ja tärkeimpiä sankareitamme, joten heidän reaktioidensa kaut- ta lapset oppivat hahmottamaan maailmaa. Sankaruus voi kui- tenkin yllättäen pirstaloitua, jos esikuvat ovat eri mieltä asioista tai esimerkiksi riitelevät.
”Kun sukupuoli-identiteet- ti alkaa löytyä, silloin sanka- ruusasioihin tulee uudenlai- sia tunnelatauksia”, Mustonen huomauttaa.
Voimakas eläytyminen ym- päristönsä yläpuolelle kohoa- viin ihmisiin vahvistaa identi- teettiä. Mitä vahvempi tunne, sitä suurempi ja
tärkeämpi san- kari, linjaa me- diapsykologi.
”Sankariasi- at ovat todella enemmän tun- ne- kuin järki- asioita. Siksi ne ovat psykologi- sesti niin tärkei- tä.”Tarvitsemme esikuvia ennen kaikkea voi-
maantumisen (empowerment) takia, jolloin alamme itsekin us- komaan kykyihimme. David Beckhamin tai Teemu Selän- teen pelipaidan jäljitelmän si- sällä pienenkin pojan itsetunto vahvistuu.
Sankarihahmot toimivat tosi- elämän puutteiden korjaajina, sillä esimerkiksi Uuno Turha- puro osaltaan voimaannuttaa kolhittua suomalaismiestä.
Kansa palkitsee
Ahdinkoaikoina tarvitsemme pelastaja- ja selviytyjäsankarei- ta, sillä he ovat tärkeitä ihmisten jaksamiselle ja psykologiselle hyvinvoinnille. Sankarin tehtä- vä on vahvistaa ihmistä heikolla hetkellä, pönkittää identiteettiä ja antaa voimaa hänen ominai- suuksiinsa samastumalla.
Viime lamassa Nokian pon- nistus kumisaapastehtaasta
Meidän kokemus- maailmamme ei pidä omassa työssään pärjääviä
sankareina.
”
”
Isien, äitien ja mummojen sijasta yhä useampi nuori sanoo sankarikseen
’minä itse’.
”
LÄHTEET
Hietala, Veijo 2007. Media ja suuret tunteet. Johdatusta 2000-luvun uusro- mantiikkaan.
Mustonen, Anu 2001. Mediapsykolo- gia.
Paavola, Vesa 2001. Ryhtyisinkö san- kariksi?
maailmanlaajuisesti toimivaksi tietoliikennealan yhtiöksi nosti yrityksen silloisen johtajan, Jor- ma Ollilan, koko Suomen san- kariksi. Myös Martin Saarikan- gas, joka loi 1980-luvun lopulla Wärtsilä Meriteol-
lisuuden konkurs- sipesän raunioille uuden telakan, Ma- sa-Yardsin, sai lähes kansallissankarin maineen suomalai- sen telakkateollisuu- den pelastajana.
”Hän piti työnte- kijöidensä puolta, oli isähahmona la- man aikana, ja lo- pulta kansa palkitsi sankaruudesta ää-
nestämällä hänet eduskuntaan”, Hietala muistelee.
Mutta onko nykyisen taantu- man aikana noussut esille vas- taavia sankaritarinoita? Ehkä emme ole vielä tarpeeksi syväl- lä, sillä taloudellinen tilanne ei herätä ihmisissä taistelutahtoa.
Tämä kriisi on maailmanlaajui- nen, joten ongelmat heijastuvat ulkomailta. 1990-luvun alussa probleemat olivat ennen kaik- kea kotimaisia. Silloin olimme yksin valuuttamme kanssa, nyt meillä on vakaampi euro.
Kun mahdollisuudet työelä- mässä ovat pienemmät ja kun- nianhimo vähenee, keskitytään perheeseen ja sosiaalisiin suh- teisiin.
”Nuorisotutkimukset osoit- tavat, että perhearvot ovat nyt entistä tärkeämpiä. Toisaalta on sellaisia merkkejä, että isien, äitien ja mummojen sijasta yhä useampi nuori sanoo sankarik- seen minä itse”, muistuttaa Pep- pi Pitkätossun anarkiaa ihaileva Anu Mustonen.
Taustalla aina tarina
Mahdottomilta tuntuvat uroteot kuuluvat oleellisena osana san- karimyyttiin. Vai mitä sanotte ministeri Paavo Väyrysestä, joka luki Fjodor Dostojevskin tuotannon kolmessa päiväs- sä? Tosin sankaruuteen kuuluu myös vaatimattomuus, Väyry- nen puolestaan kertoi uroteos- taan itse. Sankareiden listaa on
läpi historian leimannut voima- kas testosteronin tuoksu. Pe- rinteen juuret löytyvät taruis- ta. Sankaruus liitetään vahvasti miehisyyteen, sillä meillä ei ole malleja naissankareista, patsais-
ta puhumattakaan.
Myyttejä on tuettu pal- kitsemalla ansioitunei- ta äitejä, joten toimivan kohdun ansiosta mahdol- lisimman monta ihmistai- mea synnyttäneet ja vaa- tettaneet naiset ovat pal- kintopallilla.
Joillekin ihmisille ve- tovoimaisia ovat aina ol- leet tuhoavat antisankarit, joilta puuttuvat perintei- set sankarin ominaisuu- det kuten ylevyys, oikea- mielisyys ja valmius uhrautua hyvien asioiden puolesta.
Antisankareillekin on selvä psykologinen tilaus.
”Haluamme olla kosketuksissa pimeän puolemme kanssa. To- ki myytit muuttavat muotoaan.
Kouluammuskelijat ovat onnek- si paljon pienemmän ryhmän
ihailemia kuin monet muut an- tisosiaaliset mallit”, mediapsy- kologian asiantuntija kuvailee.
Saduissa sankaruus edellyt- tää kaupunkia kauhun vallas- sa pitävän lohikäärmeen sur- maamista ja prinsessan pelas- tamista. Korvaukseksi prinssi saa neidon ja puoli valtakuntaa.
Nykymaailmassa mitaleiden, maineen ja mammonan lisäksi olympiavoittajien bonuspalkin- noksi on normitettu pieni pala kuntaa, eli omakotitalotontti.
Mutta onko sankaruuden taus- talla lopulta kyse aina tarinasta, jonka joku – tarvittaessa vaikka sankari itse – kehittelee ja ker- too? Sillä vaikka sankari kuolee, tarinat elävät ikuisesti.
Top 3 Esikuvat
Anu Mustonen
1
Peppi Pitkätossu on ollut lapsesta asti suurin idolini anarkiansa, itsenäisyytensä ja voimakkuutensa takia.2
Karismaattista Jim Morrisonia ihailin teini-ikäisenä.Hänessä yhdistyi villi luovuus ja maskuliinisuus.
3
Omaishoitajia, vapaaehtoistyöntekijöitä ja muita altruistisia, hyviä ihmisiä arvostan, sillä he tekevät pyyteetöntä työtä.Veijo Hietala
1
Keke Rosberg todisti, että suomalainenkin voi pärjätä valioyksilöiden eliittilajissa.2
Björn Borg osoitti, että millä tahansa elämänalueella voi nousta huipulle, jos asialle omistautuu ympäri vuorokauden.3
Indiana Jones palautti kunniaan perinteisen seikkailuelokuvan, mutta ennen muuta paljasti yllättävän seikan: Myös tiede voi olla jännittävää ja tiedemies seksikäs seikkailija.VALLAN
VIRTUAALISTA
Verkkopelit tarjoavat mahdollisuuden irrottautua hetkeksi arjesta
mielikuvitusmaailmaan. Kun hetki venähtää vuosiksi, virtuaalitodellisuus alkaa tuntua todellisemmalta kuin ympäröivä elämä. Äärimmillään
virtuaalitodellisuus muuttuu niin konkreettiseksi, että pelissä saatavien etujen
eteen tarjotaan palveluksia todellisessa elämässä: viinaa, rahaa ja seksiä.
VALLAN
VIRTUAALISTA M
atrixk u v a s s a -elo- Neolle tar- jotaan va- lintaa kah- den todel- lisuuden välillä. Jos hän syö punaisen pillerin, hän näkee todellisen maailman. Sininen pilleri palauttaa hänet takaisin hohdokkaaseen virtuaalitodel- lisuuteen.Neo valitsi todellisuuden, vaikka todenmukainen maail- ma oli harmaa ja kurja.
Me sen sijaan etsimme alitui- sesti valkoista kania, joka joh- dattaa meidät Ihmemaahan — pois arjen kylmyydestä.
Kun tosielämässä väittelemme uskonnoista ja alkuräjähdysteo- riasta, pelimaailmassa vallitsee yksi varma totuus, mikä välillä unohtuu: Joku on luonut niiden virtuaaliympäristön. Ja tuo joku on vain ihminen. Ihminen, jolla on yleensä keskivertoa parempi
matematiikkapää ja paksulins- siset silmälasit. Pelimaailman vallanpitäjän kanssa kommu- nikoidakseen ei myöskään tar- vitse kerääntyä kirkkoon rukoi- lemaan.
Mikä sitten miellyttäisi to- simaailman vallankäyttäjää?
Luultavasti raha, maine ja sek- si, jos muistelemme esimerkik- si omaa ex-ulkoministeriämme Ilkka Kanervaa ja lukuisia lah- justapauksia. Ja jos huumori riit- tää miettimään Italian pääminis- teriä, ehkä listaan voidaan lisätä myös alaikäiset tytöt.
Samat kaupankäynnin väli- neet pätevät myös virtuaalimaa- ilmassa.
Virtuaalitodellisuuteen up- poutuneet henkilöt käyttävät hahmonsa kehittämiseen useita vuosia, jolloin kaikki ylimääräi- nen etu muihin pelaajiin nähden on tarpeen. Näitä etuja voivat myöntää vain virtuaalijumalat, pelien kehittäjät.
Teksti & kuvatANNAMARI KUVAJA
Ajoittain pelaajat ja pelien kehittäjät tapaavat todellisessa elämässä. Silloin pelaajat ehdottavat usein itse asioita, joita voisivat tehdä virtuaalipisteiden eteen.
”
Kun virtuaaliympäristö ei tarjoa enää hemaisevia kehitysmah- dollisuuksia hahmolle, pelaaja alkaa luoda sosiaalista suhdet- ta pelien vallanpitäjiin. Pelaaja kaivaa todellisessa elämässä ku- vettaan, pudottaa housut puoli- tankoon ja tekee erilaisia sirkus- temppuja miellyttääkseen val- lankäyttäjää. Virtuaalipisteiden ropinaa ei saa estää.
Ajoittain pelaajat ja pelien ke- hittäjät tapaavat todellisessa elä- mässä. Silloin pelaajat ehdotta- vat usein itse asioita, joita voi- sivat tehdä virtuaalipisteiden eteen. Myös vallankäyttäjä saat- taa yllyttää pelaajaa hullutuk- siin etuja vastaan.
On perjantai-ilta, kello on 20:03. Tietokoneen ruudulla seisoo teksti MUD:ista. MUD, Multi User Dungeon on verkko- peli, jossa ei käytetä grafiikkaa ollenkaan, vaan koko pelimaa-
ilma muodostuu kirjoitetusta tekstistä. Pelaaminen muistut- taa kirjan lukemista, jossa olet itse päähenkilö ja päätät tarinan etenemisestä.
On hyvin pimeää, mutta näet sil- ti eteesi.
Tämä laakso on triangelin muo- toinen. Korkea, nuolen muotoinen kallio rajoittaa laaksoa pohjoiseen.
Kallion maasto näyttää kiviseltä ja vaikealta ylittää. Nämä kalliot ovat kauniita näinä talven päivinä, kun luonto lepää rauhallisesti peittävän lumen alla.
Yläpuolella on kylmä ja kirkas yötaivas. Tuuli ulvoo ympärilläsi ja taivaalla riippuu kuunsirppi.
Suunnat joihin voit kulkea ovat etelä, pohjoinen, länsi ja itä.
Yhtäkkiä huomaat olevasi muualla. Hahmosi ei tottele si- nua vaan tekee asioita, vaikka et painaisi mitään näppäimistöstä.
Hahmosi huutaa jokaiselle pe-
laajalle:
”Kaipaan siveetöntä orjaa viikonlo- puksi”.
Kirjasi etenemiseen on vaikut- tanut joku muu. Et uskalla teh- dä pelissä mitään ja luimistelet tietokoneen ääressä häpeissäsi.
Muilla pelaajilla sen sijaan on erinomaisen hauskaa. Kuittai- luista huolimatta kaikki tietävät pelin kehittäjän olevan kaiken takana. Sinulla on nimittäin vir- tuaalimaailmassa maine, jonka mukaan orjien huuteleminen ei ole tapaistasi.
MUD:ssa tärkeimpiä pelin ke- hittäjiä kutsutaan arkkivelhoik- si. He ovat eräänlaisia jumalia, jotka tekevät, mitä haluavat.
Pelihahmon pakottaminen höl- möyksiin on arkkivelhojen tapa huvittaa muita pelaajia ja itse- ään. Useimmiten pelkästään it- seään.
Velhot voivat myös katsoa pe-
”Riippuu näkökulmasta mikä on väärin ja mikä ei.”
Juha, 32. Toiminut yli 10 vuotta arkkivelhona.
Asiat, joita ihmiset ovat
valmiita tekemään jonkun virtuaalisen edun saamiseksi, ovat
järkyttävän suuria.
”
”Pelaajat lähe�ävät välillä todellisessa elä- mässä viinapulloja pyytämä�ä. Muutoin en koe saaneeni asemassani koskaan taloudel- lista etua. Suurin etu on luultavas� �eto ja mielipidevaiku�aminen. Selvä etu on rajaton määrä �etoa yhteisön jäsenistä, jota voi sit- ten käy�ää monella tapaa — joko väärin tai si�en yhteisön kehi�ämiseen.Asiat, joita ihmiset ovat valmiita tekemään jonkun virtuaalisen edun saamiseksi, ovat jär- ky�ävän suuria. Ehdotuksia olen saanut lai- dasta laitaan: muun muassa rahaa, seksiä ja muuta omaisuu�a on tarjo�u.
Olen pyörinyt joskus vallan väärinkäytön ra- joilla. En koe, e�ä olisin yli�änyt koskaan sitä
rajaa, mu�a riippuu �etenkin näkökulmas- ta, mikä on väärin ja mikä ei.
Virtuaalisella vallanpitäjällä on absoluut-
�nen valta, ja se turru�aa. Virtuaaliyhtei- söilläkin on säännöt, joiden rikkomisesta rangaistaan. Arkkivelho on syy�äjä, lau- tamies ja tuomari. Esimerkiksi pelihah- mon tuhoaminen on rangaistuksena jos- kus kohtuuton, jos sitä ei aja�ele järjellä eikä selitä rangaistuksen syytä pelaajalle.
Virtuaalisen nimimerkin takana on kuiten- kin aina oikea ihminen, mu�a silloin tällöin sen unohtaa.
Vallankäy�äjät koostuvat harvemmin ihmi- sistä, joilla on valtaa myös tosielämässä.”
