Oli kerran... - Satukuvituksen visuaalisten ratkaisujen vaikutus sadun tunnelmaan.

Aalto-yliopisto, PL 11000, 00076 AALTO www.aalto.fi Taiteen kandidaatin opinnäytteen tiivistelmä

Tekijä Ossi Kannosto

Työn nimi Oli kerran... - Satukuvituksen visuaalisten ratkaisujen vaikutus sadun tunnelmaan.

Laitos Median laitos

Koulutusohjelma Visuaalisen viestinnän muotoilu

Vuosi 2021 Sivumäärä 68 Kieli Suomi

Tiivistelmä

Kandidaatin opinnäytetyössäni tutkin satukuvituksen visuaalisten ratkaisujen vaikutusta Luigi Capuanan Kauneuden lähde -sadun tunnelmaan. Työni koostuu taustatutkimuksesta ja produktiosta.

Tutkimuksessani hyödynnän satukirjoja, alan kirjallisuutta sekä aiheeseen viittaavaa tutkimusta.

Perehdyin tutkimuksessani kuvitukseen käsitteenä ja sen tehtäviin ja merkitykseen osana kirjallisuutta, jota se tukee. Tarkastelen myös kuvituksen ja tekstin välistä kerronnallista suhdetta, jonka jälkeen perehdyn kuvituksen tehtäviin yleisesti. Koostan asiantuntijoiden sanallistamista tehtävistä yhdeksän satukuvituksen ydintehtävää, joiden toimintaa havainnollistan satuanalyysien avulla.

Kokeellisella produktiollani tutkin visuaalisten ratkaisujen vaikutusta käytännössä. Tehtäväni on luoda kolme erilaista kuvitusta Kauneuden lähde -sadusta. Kuvituksia määrittivät tutkimuksessa koostamani ydintehtävät, sekä tyylivalintoja havainnollistavat referenssikuvat.

Käsittelen produktioni visuaalisina ratkaisuina rajatusti koostamiani ydintehtäviä, sivuten muita teknisiä valintoja, kuten värienkäyttöä, sommittelua, tyyliä ja kuvitettavien kohtausten valintaa. Seuraan myös työskentelyäni ja avaan tekemiäni valintoja. Lopuksi esittelen valmiit kuvitukseni taitettuina kokonaisuuksina tekstin kanssa.

Avainsanat graafinen suunnittelu, kuvitus, satukirja, tyyli, tulkinta, produktio.

Oli kerran...

Satukuvituksen visuaalisten ratkaisujen vaikutus sadun tunnelmaan

Ossi Kannosto

1 Johdanto

2 Taustatutkimus

2.1 Kuvan ja tekstin suhde 2.2 Satukuvituksen tehtävät 3. Produktio

3.1. Produktion lähtökohdat

3.1.1. La Fontana della belezza 3.1.2. Tavoitteet

3.1.3. Referenssit 3.2. Prosessi

3.2.1. Prinsessa ja lohikäärme 3.2.2. Rautainen jättiläinen 3.2.3. Avaruusleijona 3.3. Kolme kuvaa, kolme tarinaa

3.3.1. Kuninkaantytär ja lohikäärme 3.3.2. Syvyyksien peto

3.3.3. Avaruusprinsessa ja vihreä leijona 4. Yhteenveto

5. Lähteet

Sisällys

4

Kandidaatin opinnäytetyössäni tavoitteeni on tutkia satu-

kuvituksen visuaalisten ratkaisujen vaikutusta sadun tunnelmaan.

Aiheeseen minut johdatteli Isoisältäni Erkki Kannostolta saamani Luigi Capuanan (1839–1915) kirjoittama satukirja Céra una volta eli Oli kerran... (Capuana 1882). Teos on kokoelma satuja, joita Capuana kerran kirjoitti ja kertoi siskonsa tyttärien iloksi. Koska kirjailijan kuolemasta on jo yli sata vuotta teosta voidaan tekijän- oikeus-suojalain mukaan vapaasti muunnella ja saattaa yleisön saataville. Mahdollisuus teoksen uudelleen kuvittamisesta inspiroi minua suuresti. Onneksi sopiva tilaisuus tarjoutui opinnäyte- työssä.

Sadut ovat kiehtoneet minua aina lapsesta asti ja ne ovat olleet suuria vaikuttimia kuvituksissani. Suosikkikirjani lapsuudesta tähän päivään saakka on Björn Landströmin kokoama ja kuvit- tama teos Olipa kerran. (Landström 1974). Kirjan takakannessa Landströmin tyyliä luonnehditaan seuraavasti: “Landström on mieli- kuvituksen ja siveltimen taikuri, joka käden käänteessä loihtii esiin sadun maailman kaikille – ja kaikenikäisille – lukijoille”. Ihailen Landströmin tyyliä juuri tästä syystä. Kuvitukset sopivat kaikille ja ne onnistu- vat olemaan yhtä aikaa kauniita, mystisiä, ilahduttavia ja synkkiä aivan kuten tarinat, joita ne koristavat. Muita teoksia lukiessani olen huomannut kuvitustyylin vaikuttavan suuresti tekstin tulkit- semiseen ja tunnelmaan. Tästä herää kysymys: Miten satukuvitus- ten visuaaliset ratkaisut vaikuttavat sadun tunnelmaan?

Tässä opinnäytetyössä perehdyn kuvan ja tekstin väliseen suhtee- seen ja tutkin kokeellisessa produktiossani kuvitusten visuaalisten ratkaisujen vaikutusta Luigi Capuanan kirjoittaman sadun

Kauneuden lähde tunnelmaan. (Capuana 1882, 65–79).

Työni koostuu taustatutkimuksesta ja produktiosta.Tutkimuk- sessani hyödynnän satukirjoja, alan kirjallisuutta sekä aiheeseen viittaavaa tutkimusta. Hyödynnän tutkimuksessani myös aikai- sempaa kokemusta opinnäytetyön aiheen parissa. Olen ohjannut lasten roolipelikursseja joka kesä vuodesta 2012 lähtien. Kursseilla olen tehnyt havaintoja erilaisten kuvitusten vaikutuksista tarinoi- hin ja lasten kokemuksiin. Viittaan opinnäytetyössä myös koke- muksiini kuvittajana aikaisempien toimeksiantojen parissa.

Tutkimusosiossa taustoitan produktiota tarkastelemalla kuvan suunnitteluun vaikuttavia tekijöitä, jotka olen tutkimuksessa rajannut seuraavasti: Kuvituksen ydintehtävät sekä kuvan ja sanan suhde. Tutkimuksessa perehdyn kuvituksen tehtäviin ensin ylei- sesti ja sitten tarkemmin koostamieni satukuvituksien ydin- tehtävien näkökulmasta. Havainnollistan myös ydintehtävien roolia ja merkitystä satukirjoissa satuanalyysien avulla.

Produktiossani suunnittelen ja toteutan kolme erilaista kuvitusta Luigi Capuanan sadun Kauneuden lähde kohtaukseen (Capuana 1882, 74). Kuvitukset käsittelevät visuaalisten ratkaisujen vaiku- tusta tarinan tunnelmaan, keskinäisten eroavaisuuksien luoman kontrastin avulla. Visuaalisilla ratkaisuilla tarkoitetaan tässä yhteydessä kuvitustyylejä, satukuvituksen ydintehtäviä sekä tekni- siä valintoja, kuten välineitä, värejä ja sommittelua.

Produktio koostuu sadun lyhyestä esittelystä ja tekstin tutkimi sesta, produktion lähtökohtien ja tavoitteiden rajauksesta, varsi- naisesta kuvitusprosessista ja valmiiden töiden analyysistä.

Produktion aikana erittelen suunnittelun vaiheita ja esittelen sekä perustelen tekemiäni valintoja. Lopuksi arvioin työni onnistu- mista kokonaisuutena ja muodostan päätelmäni lopputuloksesta.

Pohdin myös produktion ja tutkimuksen tulevaisuutta jatkoa ajatellen.

1. Johdanto

5

Tässä luvussa kerron tutkimuksesta, jolla taustoitin opin- näytetyötäni sekä produktiossani tekemiäni valintoja.

Alaluvussa 2.1. Kuvan ja tekstin suhde aloitan

kertomalla kuvituksen tehtävistä satukirjoissa. Koostan yhdeksän suuntaa antavaa ydintehtävää produktioni tueksi. Tarkastelen myös kuvan ja tekstin välistä viestin- nällistä suhdetta. Lopuksi perehdyn koottuihin ydin- tehtäviin tarkemmin alaluvussa 2.2 Satukuvituksen

analyysien avulla.

2.1. Kuvan ja tekstin suhde

Alan Malen (2017, 10) sekä Greg Houstonin (2016, 1) mukaan kuvitus on aiheellisen visuaalisen viestin välittämistä laajalle yleisölle. Kuvituksen juuret ovat objektiivisessa tarpeessa ja pohjimmiltaan se on käytännöllistä. Kuvitus ei ole olemassa vain ollakseen, sen tarkoituksen määrittää joko kuvittaja itse tai hänen asiakkaansa. Kuvituksen merkittävin ero suhteessa kuvataiteeseen on tarpeen ja tehtävän korostettu merkitys sekä tulkinnanvaraisuuden vähäisyys. (Male 2017, 10; Houston 2016, 1.)

Vaikka kuvitus onkin pohjimmiltaan käytännöllistä visuaalista viestintää, sillä on monia muitakin tarkoituksia (Houston 2016, 29). Alan Male (2016,19) avaa kuvituksen vaikutusta yhteis- kunnallisesta näkökulmasta; kuvitus vaikuttaa tapaan, jolla meitä opetetaan ja jolla meihin pyritään vaikuttamaan. Kuvitus vaikuttaa kulutusvalintoihimme antamalla meille “mielipiteitä, kommentin, viihdettä ja tarinoita”. (Male 2017, 19.) Graafikoille suunnattu verkkosivusto Graafinen.com kertoo kuvituksesta yleisesti: “Kuvitus on tekstiä, sisältöä tai muuta kontekstia visu- aalisesti valaiseva, tukeva tai tulkitseva kuva” (Graafinen.com 2015). Zhihui Fang (1996, 140) puolestaan osoittaa satukuvituk- sen tehtäväksi “ilahduttaa, herättää huomiota, kertoa, opettaa ja kehittää arvostusta ja tietoisuutta lapsissa” (Fang 1996, 140).

Yleisesti ottaen kuvitus on valtavan moninainen ja laaja-alainen taiteen muoto, joka pitää sisällään lukuisia suuntauksia, joihin vaikuttavat ympäristöt ja asiayhteydet joissa ne esiintyvät (Male 2017, 10).

2. Taustatutkimus

6

Lastenkirjat ja satukirjat ovat tulleet tutuksi kaikille jo varhai- sessa iässä. Kuvakirjat ja satukirjat opettavat lukijoille mielipiteitä ja tietoa ja ne auttavat lukijoita kehittämään visuaalisia aistejaan ja hahmottamiskykyä. Satukuvituksen luovat mahdollisuudet ovat lähes rajattomat. Erityisesti fiktioon perustuvat satukirjat ovat vapaita todellisuuden rajoituksista, vapauttaen mielikuvituksen luomaan kuvia ja tunnelmia. (Male 2017, 10.)

Kuvituksen lajityypit ovat “kertomuksellinen, toimituksellinen, mainos, muoti, tekninen, sarjakuva, graafinen ja konsepti- kuvitus” (Houston 2016, 20; Nikolaeva 2017). Satukuvitus ja lastenkirjakuvitus kuuluvat pääasiassa “Kertomuksellisen kuvittamisen” lajityyppiin. Kertomuksellinen kuvitus on yksin- kertaistettuna kuva, jolla on tarina kerrottavanaan. Kirjojen kannet tai lautapelien ja satukirjojen kuvitukset, jotka välittävät tietoa ja kertoavat tarinoita, kuuluvat tähän kategoriaan. (Lockwood 2014.) Lastenkirjakuvitus on tarkennetusti lapsille suunnattua kuvit- tamista, jonka tyyliä kohderyhmä määrittelee (Pavlova 2018).

Nikolaeva (2017) kuvailee lastenkirjoille ominaisia piirteitä seuraavasti, “naiivi, simppeli, lapsellinen, yksinkertaistettu, värikäs” (Nikolaeva 2017).

Syy sille, miksi mainitsen kertomuksellisen ja lastenkirja-

kuvituksen käsitteet erikseen on se, että haluan korostaa ajatustani siitä, etteivät satukirjat ole yksinomaan lapsille suunnattuja, yhtä- lailla niistä nauttivat aikuisetkin. Pavlova (2018) puoltaa ajatusta:

“Me aikuiset voimme myös nauttia kuvitustaiteesta, joka viittaa kauniisiin tarinoihin ja eläytyä maagiseen tunnelmaan, jota ne luovat”. (Pavlova 2018.)

Satukirjakuvitus kuuluu myös “toimituksellisen kuvittamisen”

nimikkeen piiriin. Toimituksellinen kuvittaminen on

konseptikeskeistä kuvitusta, joka esiintyy “tarinoiden, tekstin tai otsikon” kanssa lähes “symbioottisessa yhteydessä”.

Käytännössä toimituksellinen kuvitus kommentoi visuaalisesti tekstin sisältämää tietoa. Tyypillisiä toimituksellisen kuvittamisen teoksia ovat sanomalehdet ja aikakausilehdet. (Houston 2016, 20–22; Male 2017, 122.)

Mielestäni satukuvitus jakaa samoja piirteitä edellä mainitun lajityypin kanssa, koska satukuvitus esiintyy usein rinnakkain suhteessa tekstiin. Kuvan ja sanan yhteistyön takia kuvituksen ei tarvitse selittää tarinan sisältöä lukijalle, vaan sen tarkoitus on ennemmin tekstin visuaalinen tulkitseminen. Sama pätee satuku- vituksiin.

Kuvat yksinään eivät ole vastuussa mielekkään lukukokemuksen luomisesta. Koska satukirjat ovat viestinnällisen ilmaisun väli- neitä, jotka hyödyntävät kuvan ja tekstin välistä yhteistyötä, tulee minun produktioni kuvittajana luonnollisesti perehtyä kuvallisen ilmaisun lisäksi myös tekstin tapaan kertoa tarinaa. Kuvituksia suunnitellessaan kuvittajan tulee ottaa huomioon tekstin merkitys osana kuvien viestinnällistä tehokkuutta. Tekstillä on vähintään- kin yhtä suuri vaikutus kuvan tulkintaan, kuin kuvalla tekstin.

(Nodelman 1990, 150–155.)

Tarina, kuten teksti, on syy-seuraus suhteiden muodostama lineaarinen kokonaisuus, jolla on alku ja loppu ja sitä tulkitaan johdonmukaisesti pala kerrallaan. Kuvien viestimä informaatio puolestaan on laajaa, kokonaisvaltaista ja yhtäaikaista. Kaikki kuvassa näkyvät elementit liittyvät toisiinsa ja jokainen palanen on tärkeä kokonaisuuden ja tunnelman luomisessa. Ilman kuvia tarinan tulkinta on kuuntelijan iästä, skeemoista, ajattelutavasta sekä mielikuvituksesta ja visuaalisesta näkemyksestä kiinni. Kuvat voivat siis auttaa johdattelemaan lukijaa oikealle visuaaliselle polulle, jotta tarina ymmärrettäisiin tarkoituksenmukaisesti.

(Nodelman 1990, 150–155.)

7

Pelkillä kuvilla on kuitenkin vaikea osoittaa, mitkä kuvan osista ovat olennaisia tarinan kannalta ja mitkä eivät. Yksittäisillä kuvilla ei voida viestiä tarinallisia kokonaisuuksia, vaan ainoas- taan tilanteita, tunnelmia, hahmoja sekä asetelmia, ja muita visuaalisia elementtejä. Kun kuvaa tarkastellaan ilman tekstiä, elementit, jotka tarinan kannalta ovat pääasiassa viitteellisiä eivätkä tärkeitä tarinan itsensä kannalta, saavat tulkitsijan silmissä suuremman roolin. Kun teksti yhdistetään kuvien ohelle käy ilmi, ettei suurin osa elementeistä ole juonen kannalta mer- kittäviä. Teksti antaa kuvalle kontekstin ja tarkoituksen kerto- malla mihin kuvan osiin tulee kiinnittää huomiota. (Nodelman 1990, 150–155.)

Kuvitteellinen esimerkki voisi olla kuvitus, jossa joukko meriros- voja juhlii autiolla saarella. Kuvassa näkyy merirosvojen lisäksi lemmikkipapukaija, aarrearkku ja kauemmas ankkuroitu meri- rosvolaiva. Kuvitus kuvaa tilannetta, mutta ei sitä miksi meri- rosvot ovat saarella ja miksi he juhlivat. Kuvan esittämien elementtien ja niihin liittyvien mielikuvien kautta katsoja voisi päätellä rosvojen juhlivan ryöstösaalista ja sen hautaamista saarelle. Kun teksti liitetään kuvan yhteyteen, kuvasta paljastuu toinen näkökulma ja tarina. Todellisuudessa kyseessä on vaikkapa punahattuisen henkilön yllätyssyntymäpäivät merirosvoteema- puistossa. Kuva ja teksti voivat viestiä monella eri tavalla

suhteessa toisiinsa. Kuvan ja sanan erot mahdollistavat erilaisten erikoistuneiden suhteiden läsnäolon. Satukirjan määritteleekin usein sen tapa hyödyntää viestinnällistä suhdetta. Kuvan ja teks- tin välistä ristiriitaa hyödyntävät satukirjat saavuttavat niin- sanotun “Yhteyden korkeammalla tasolla”. Termi tarkoittaa tilan- netta, jossa kuvan ja tekstin eroavaisuudet ovat merkittävä osa tarinan vaikutusta, merkitystä ja nautinnollisuutta kokonai- suutena. (Nodelman 1990, 150–155.)

Oman kokemukseni mukaan tietokirjoissa kuvan ja sanan yhteys on pohjimmiltaan suoraviivainen siinä mielessä, että kuva tukee tekstin käsittelemää sisältöä, eikä muuta sitä. Joissa- kin tilanteissa kuva voi kertoa jopa irrallisen tarinan suhteessa tekstiin. Julisteissa tai kirjan kansikuvituksissa kuvan ja sanan vastakkainasettelu voi olla tehokeino halutun viestin välittämi- sessä. Viesti muodostuu ainoastaan silloin, kun kaksi irrallista elementtiä asetetaan vierekkäin tulkinnalliseen yhteyteen.

Kuvitteellisessa esimerkkijulisteessa voisi lukea “Tosi ystävä hädän hetkellä”, kun kuvassa esitetään hohtava suklaapatukka.

Kuvan ja sanan viestinnällisistä eroavaisuuksista huolimatta, kumpikaan ei todella ole olemassa ilman toista. Sanat luovat mielikuvia ja kuvat sanoja tai nimityksiä kuvissa esiintyville elementeille. Yhdessä toimiessaan kuva laajentaa sanojen merkitystä ja sanat antavat kuville merkityksen.

Seuraavassa kappaleessa esittelen kuvituksen asiantuntiojoiden sanallistamia kuvituksen tehtäviä ja koostan niistä yhdeksän valitsemaani satukuvituksen ydintehtävää.

Zhihui Fangin (1996, 130–136) mukaan satukuvituksen keskei- simmät tehtävät voidaan jaotella seitsemään seuraavaan nimik- keeseen: “tapahtumapaikan ja miljöön vakiinnuttaminen, tunnelman luonti, hahmojen määrittäminen ja kehittäminen, juonen laajentaminen, erilaisen näkökulman tarjoaminen, teks- tuaalisen johdonmukaisuuden edistäminen ja tekstin sisällön vahvistaminen” (Fang 1996, 130–136). Colorado State University puolestaan luettelee graafisen suunnittelun kentälle ominaisia kuvittamisen tehtäviä: “Tarinan pelkistäminen, avainkohtien korostaminen, tiedon visualisointi, datan referointi, datan yksin- kertaistaminen, tekstin pilkkominen, ymmärrettävyyden tehos- taminen, visuaalisen miellyttävyyden lisääminen” (Zimmerman, Thayer 1994–2012). Graafisella suunnittelulla tarkoitan asia- yhteydessä satukuvitusta ytimekkäämpää visuaalista viestintää,

8 8

jonka tarkoitus on viestiä sanoma mutkattomasti ja selkeästi (Houston 2016, 30). Tähän kuvituksen kategoriaan tyypillisesti sisältyvät esimerkiksi logot, informaatiografiikka ja visuaaliset ilmeet. Graafinen.com käsittelee kuvitusta graafisen suunnittelun ja taiteen välisenä yhteistyönä: “Kuvitus tiivistää, elävöittää, koris- taa, havainnollistaa, syventää ja selkeyttää” (Graafinen.com 2015).

Ajattelutapa on sopiva, koska kuvituksella on vahvoja yhtäläisyyksiä molempien käsitteiden kanssa. Taide on kuvittamisen tavoin vies- tintää. Molemmat koostuvat samoista visuaalisista elementeistä, joiden perimmäinen rooli on tarinan kertominen, mutta “toinen on ripustettu gallerian seinälle ja toinen printattu lehden kansikuvaksi”.

(Houston 2016, 33–40.)

Koostin asiantuntijoiden nimeämistä kuvituksen tehtävistä seuraavat yhdeksän produktiolleni sopivaa ja sen lähtökohtia kuvastavaa ydintehtävää:

1) tapahtumapaikan ja miljöön vakiinnuttaminen 2) hahmojen määrittäminen ja kehittäminen 3) juonen laajentaminen ja kehittäminen 4) erilaisen näkökulman tarjoaminen

5) tekstin johdonmukaisuuden edistäminen 6) tekstin sisällön vahvistaminen

7) ymmärrettävyyden tehostaminen 8) visuaalisen miellyttävyyden lisääminen 9) tunnelman luonti

Kuva 1. Prosessi luonnos (2021).

9 9

Tässä alaluvussa perehdyn koostamiini satukuvituksen tehtäviin tarkemmin. Havainnollistan tehtävien roolia ja merkitystä satukirjoissa satu -analyysien avulla, valittujen ydintehtävien näkökulmasta.

1) tapahtumapaikan ja miljöön vakiinnuttaminen 2) hahmojen määrittäminen ja kehittäminen

Tapahtumapaikalla ja miljööllä tarkoitetaan tässä yhteydessä tarinan sijain- tia ajassa ja paikassa, tunnelmaa, historiallista taustaa ja tarinaan liittyvää symboliikkaa. Hahmojen määrittämisellä puolestaan tarkoitetaan tarinan henkilöhahmojen kuvaamista ja esittelyä lukijalle. Hahmokeskeiset kuvitukset viestivät usein pukeutumisen lisäksi persoonaa ja tunnetiloja, joihin lukija voi samaistua. Satukirjat tukeutuvat usein lähes kokonaan kuvituksiin hahmojen ja miljöön kuvaamisessa. (Fang 1996, 132.) Syy tähän on se, etteivät sanat yksinkertaisesti kykene viestimään kuvailevaa informaatiota yhtä vaivattomasti kuin kuvat (Zimmerman, Thayer 1994–

2012). Samalla kuvitukset mahdollistavat tekstin tiivistämisen ja keskittymisen vain olennaisimpiin kirjallisen tarinankerronnan osiin, kuten dialogiin ja juonen kuljettamiseen. Tämä puolestaan antaa kuvituk- sille suuren vastuun tarinoiden näkökulman määrittämisessä. (Nodelman 1990, 158–159.)

Björn Landströmin (1917–2002) on kuvittanut venäläisen kansansadun Sammakkoprinsessa satukokoelmassaan Olipa kerran. Ensimmäisellä tarinan aukeamalla on sivun kokoinen kuvitus, joka kuvaa tarinan

päähenkilöä prinssi Ivania ampumassa jousellaan. Tekstisivun alareunassa oleva kuvateksti osoittaa kohtauksen, joka tarinasta on kuvitettu:

2.2. Satukuvituksen tehtävät

Kuva 2. Björn Landströmin kuvitusta kirjassa Olipa kerran, Sammakkoprinsessa (1974, 81).

10

“Mutta kun prinssi Ivan ampui nuolensa, se putosi kukkulan vierelle suohon”. Katkelma kertoo prinssi Ivanin teosta ja sen seurauksista, mutta ei siitä miltä tarinan päähenkilö näyttää tai miltä hänestä tuntuu. Päähenkilön kuvailu on ulkoistettu tekstistä kokonaan ja luovutettu Landströmin käsiin. (Landström 1974, 80–89.)

Kuvitus näyttää nuoren prinssi Ivanin seisomassa vehreän kukkulan laella. Kirjaimellinen jousella ampumisen esittäminen tekee selväksi, että hahmo on tekstissä mainittu prinssi. Toiseksi kuva havainnollistaa visuaalisten elementtien avulla, miltä prinssi ja jousella ampuminen näyttävät. Kolmanneksi kuva kertoo miltä juuri tämä kyseinen prinssi ja hänen ympäristönsä näyttävät.

Prinssin kultaisesta jalokivikypärästä, varustuksesta ja vaatteista käy ilmi hänen varakkuutensa, viitteellinen kansallisuus sekä ilmaston luonne. Neljäs viesti, jonka kuvitus ilmaisee on tulkit- tavissa kehonkielen ja piirteiden välityksellä. Kuvan perusteella katsoja voisi päätellä prinssin ryhdikkäästä asennosta hänen olevan nuori, terve ja ylpeä. Prinssillä on yllään huoleton hymy ja hänen silmänsä ovat rauhalliset. Prinssi on siis mahdollisesti itsevarma ja luottavainen siitä, että hänen teoillaan on toivotunlainen seuraus, tai sitten jousella ampuminen on vain prinssistä hauskaa.

Kuvitukset voivat kertoa tarinoiden hahmojen

persoonallisuudesta, luonteesta ja tunteista. Sillä edellytyksellä, että lukija osaa näihin yksityiskohtiin keskittyä. (Nodelman 1990, 158–59.)

Kuvituksella voidaan viestiä kahdenlaista tietoa paremmin kuin sanoilla. Minkälaista asiaa sanoilla tarkoitetaan ja mihin tietyn tyyppiseen asiaan tekstillä viitataan. Jos teksti esimerkiksi kertoisi prinssi Ivanin hatusta, teksti ei koskaan kykenisi kertomaan tarkalleen miltä prinssin hattu näyttää, ilman että teksti viittaisi johonkin yleisesti tunnettuun esineeseen, josta myös lukija olisi tietoinen. Kuvituskuva puolestaan osoittaa välittömästi ja tarkasti kaiken visuaalisen tiedon prinssistä. (Nodelman 1990, 157.)

Tarinan tekstissä ei milloinkaan viitata tarkasti siihen mihin aikaan, paikkaan tai kulttuuriin tarina itsessään sijoittuu.

Tiedämme, että tarina tapahtuu mahdollisesti Venäjällä, koska tarina on mainitusti venäläinen kansansatu ja henkilöhahmoille on annettu itäeurooppalaiset nimet. Jos teksti ei antaisi meille näitä hienovaraisia vinkkejä tai emme tuntisi vinkkeihin liittyviä taustoja, tarina voisi sijoittua kuvitelmissamme minne vain.

Tarina alkaa sanoin: “Tapahtuipa kerran eräässä valtakunnassa”.

Edellä mainittu aloitus on ainoa paikkaan viittaava ilmaisu tarinassa metsän, mökin, järven ja linnan lisäksi. Viitteet ovat niin ympäripyöreitä, että tarina voisi yhtä hyvin tapahtua kaukaisesa tulevaisuudessa, 2000- luvulla tai keskiajalla. Kokonaisuuden puolesta on kuitenkin hyvä, että teksti jättää kuvitukselle tilaa ilmaisuun. Landströmin kauniit kuvitukset asettavat tarinalle vihdoin paikan ja kontekstin. Kuva kertoo yhdellä kertaa tarinan sijoittuvan mahdollisesti keskiajan kylmän syksyiselle venäjälle ja että tarinan alkaessa on mahdollisesti aamupäivä.

11

3) juonen laajentaminen ja kehittäminen 4) erilaisen näkökulman tarjoaminen

“Juonen laajentaminen ja kehittäminen” tarkoittaa tilannetta, jossa kuvat kertovat tarinasta piirteitä, joita teksti ei mainitse.

Kuvitukset voivat tässä yhteydessä myös kehittää tarinan juonta ja ideaa pidemmälle. (Fang 1996, 133–134.) Esimerkkinä voisi olla tilanne, jossa teksti kuvailee lammessa kelluvien ankkojen määrää, mutta kuvitukset näyttäisivät ankat juhlimassa, tai pelaamassa uppopalloa.

Kuvitukset voivat kertoa myös erilaisen, ristiriitaisen tai jopa päinvastaisen tarinan suhteessa tekstiin. Erilaista näkökulmaa tarjoava kuvitus sisältää tarkoituksellisia elementtejä, jotka luovat täysin uudenlaisen tilanteen tekstin kertomasta tilanteesta. (Fang 1996, 134–135.) Kuvitteellinen esimerkki erilaisen näkökulman tarjoamisesta voisi olla satukirja, jonka tarina käsittelee uusperheen arkea, mutta kuvituksissa

perheenjäsenet on kuvattu ihmisten sijaan heidän luonteenpiir- teitään heijastelevien eläinhahmojen kautta.

Tatun ja Patun oudot kojeet (2005) on Aino Havukaisen ja Sami Toivosen kirjoittama ja kuvittama humoristinen lasten

kuvakirja. Kirja kertoo kahdesta Outolasta kotoisin

olevasta veljeksestä Tatusta ja Patusta, joilla on tapana tehdä asiat vähintäänkin omaperäisellä tavalla. Kirjassa veljekset kehittävät lukuisia outoja vempaimia eri “käytännön”

tarkoituksia varten. Kirjassa esiintyy esimerkiksi aamutoimiau- tomaatti, mörkökarkotin ja pipertäjä. (Aino Havukainen, Sami Toivonen 2005.)

Teksti kertoo Tatun ja Patun valmistaneen uudenlaisen version pyöräilykypärästä. Teksti kertoo myös, että kypärä muuttaa tapaa, jolla matka näyttäytyy pyöräilijälle, myös käsilihasten luvataan vahvistuvan. Tekstissä ei kuitenkaan kerrota, miten pyöräilykypärä eroaa tavallisesta kypärästä. Kuvitus paljastaa viimein, että veljesten kehittämä kypärä on kiinnitetty ylös- alaisin pyörän istuimen tilalle niin, että pyörää “poljetaan” käsin ja jalat heiluvat ilmassa. Maisema näyttäytyy nyt pyöräilijälle ylösalaisin ja käsilihakset voimistuvat, koska jalkojen sijaan pyörä liikkuu käsivoimalla polkimia veivaten. (Aino Havu- kainen, Sami Toivonen 2005, 6–7.)

Kuva 3. Aino Havukaisen ja Sami Toivosen kuvitusta kirjassa Tatun ja Patun Oudot kojeet ( 2005, 6).

12 12

Kuvitus laajentaa tekstin sisältöä ja juonta paljastamalla tarinalle olennaisia piirteitä tekstissä mainituista asioista. Ilman kuvia idea voisi välittyä yhä lukijalle, mutta tarinasta jäisi puolet kertomatta.

Kuvitukseen on myös ripoteltu pieniä yksityiskohtia, jotka kertovat irrallista tarinaa maailmasta, jossa Tatu ja Patu elävät. Pyöräilevien veljesten vierellä on pieni kaninkolo, josta pistää esiin televisioantenni ja

savupiip

Teksti ei mainitse yksityiskohtia ja on, kuin eläinten omituinen käytös olisi itsestäänselvää. Yksityiskohdat tuovat kuvaan entistäkin enem- män huumoria ja hauskuutusta ja samalla ne luovat uuden näkö- kulman, jonka kautta tarinaa tarkastellaan.

5) tekstin johdonmukaisuuden edistäminen

“Tekstin johdonmukaisuuden edistäminen”, tarkoittaa tarinan juonen kulun havainnollistamista ja johdattamista, visuaalisin viittein, lukijalle ymmärrettävällä tavalla. Kuvalla on kyky osallistua juonen kuljettamiseen havainnollistamalla tilaa, liikettä ja ajan kulua (Nodelman 1990, 155). Tyypillisiä keinoja, joilla kuva voi ohjata tarinan ja lukemisjärjestyksen kulkua ovat painotekniset ratkaisut kuten sivujen muoto, taitto, osallistavat yksityiskohdat kuten liik- kuvat osat sekä johdattavien visuaalisten viitteiden käyttö. (Fang 1996, 135–136.) Hyvä esimerkki tarinan kuljettamisesta kuvien avulla ovat sarjakuvat ja tekstittömät kuvakirjat.

Kuinkas sitten kävikään (1952) on Tove Janssonin (1914–2001) kuvittama ja kirjoittama runollinen tarina Muumipeikon kotimatkasta ja seikkailuista, joita hän matkan aikana kokee. Kirjan sisältö koostuu aukeaman kuvituksista ja lyhyistä tekstilaatikoista. Tekstilaatikko kertoo kuvitetun kohtauksen sisällön: “Jo loppui musta metsä tuo, auringon valoon kukkain luo lepuuttamaan käy jalkojaan nyt Muumipeikko iloissaan. Vaan SILLOIN - mikäs nyppypää se tuolta

Kuva 4. Tove Janssonin kuvitusta kirjassa Suuri Muumikirja, Kuinkas sitten kävikään (1952, 5–6).

13 13

esiin pilkistää? Noin kuinka savupiippu on nyt Mamman kodin mahdoton? Ja Muumipeikko loikahtaa keskeltä kukkain, samoaa rinnettä ylös ihmeissään. Vaan kuinkas sitten kävikään?” (Jansson 1952, 5–6.)

Teksti alkaa päättämällä edellisen aukeaman sisältämän tarinan ja siirtyy nykyisen aukeaman tapahtumiin. Lopuksi teksti esittelee seuraavaan aukeamaan liittyvät odotukset, mutta sivun kääntyessä todellisuus onkin toisenlainen. Sama kerronnallinen rakenne toistuu koko kirjan loppuun asti.

Kuvitus heijastelee tekstiä toistaen samaa kerronnallista ideaa.

Aikamuodot, joita teksti aukeamillaan käsittelee ovat: mennyt, nykyinen ja tuleva. Samat elementit toistuvat myös kuvituksessa.

Alkuperäisessä teoksessa sivuja oli leikelty siten, että nykyiseltä aukeamalta näkee pilkahduksen mennyttä ja tulevaa aukeamaa. Tällä aukeamalla ensimmäisen sivun synkkä metsä, josta Muumipeikko kävelee pois valoa kohti on todellisuudessa ensimmäisen aukeaman kuvitusta. Puiden takaa kajastava aurinko ja Mymmelin nuttura ovat vuorostaan kolmannen aukeaman kuvastoa. Jokaisella aukeamalla lukijalle on näin selkeää, mistä tarina alkoi ja minne se kulkee. Sama tarinaa johdatteleva leikeltyjen sivujen tyyli on käytössä jokaisella aukeamalla, koko tarinan ajan.

Aukeamien välisten aukkojen lisäksi toinen tarinaa johdatteleva visuaalinen viite on hahmojen liikkuminen sivujen välillä.

Muumipeikko ja Mymmeli lyöttäytyvät yhteen ja kulkevat polkuja, kallioita ja imurin putkistoja pitkin aina vasemmalta oikealle, havainnollistaen tarinan etenemistä alusta loppua kohti, aukeamalta toiselle.

14 14

Avainkohtia tekstissä ovat siirtymäelementit. Luolan suut, metsän aukeamat, reijät, kolot ja reunat, joiden läpi tarinan sankarit kulkevat. Olennaisinta tarinan kannalta on huomioida missä Muumipeikko milloinkin on, mistä hän on tullut ja minne hän on menossa. Kaikki muu kuvituksellinen sisältö on koristavaa ja toissijaista tarinan kulun suhteen.

6) tekstin sisällön vahvistaminen 7) ymmärrettävyyden tehostaminen

Kuvituksen ilmeinen ja merkittävä tehtävä on tekstin viestimän tiedon tukeminen ja selkeyttäminen, havainnollistavien

visuaalisten esimerkkien avulla. Kuvituksella voidaan esimerkiksi tukea tarinaa näyttämällä, miltä tekstin mainitsemat asiat

näyttävät, tuntuvat tai miten ne toimivat käytännössä.

(Fang 1996, 136.)

Kuvat ovat visuaalinen tiedonvälityksen apuväline, jolla voidaan viestiä vaivattomasti ja välittömästi: “Tässä on banaani, tältä banaani näyttää”. Kuvilla voidaan viestiä helposti tietoa

kokemattomalle lukijalle, kuten pienelle lapselle, jota ei pelkillä sanoilla muuten voitaisi tavoittaa. Kuvat selventävät erityisesti tekstiä, joka on suunniteltu tarvitsemaan visuaalista selkeyt- tämistä. (Nodelman 1990,15.) Tällaisia teoksia ovat kuvitetut oppikirjat, kuvakirjat, sanakirjat ja ohjeluettelot. Kuvitus mielle- tään usein lastenkirjojen kontekstissa yksinomaan lasten opetus- välineeksi. Kuvat opettavat kuitenkin lapsia ja nuoria siinä missä aikuisiakin.

Informatiivinen kuvitus on tarpeellista erityisesti lukijoille, jotka ajattelevat pääsääntöisesti visuaalisesti tai tekstin ja kuvan yhdistelminä. Visuaalisen viestinnän lisääminen tehostaa ymmärrettävyyttä helpommin, kuin pelkän tekstin lukeminen.

Lisäksi kuvituksella voidaan nostaa tekstistä esille olennaisimpia kohtia, jotka lukija olisi muussa tapauksessa saattanut ohittaa tai

Kuva 5. Rien Poortvlietin kuvitusta kirjassa Tonttujen kutsu (1998, 8–9).

15

joiden tärkeydestä lukija ei voi olla varma. (Zimmerman, Thayer 1994–2012.) Tekstin ydinsanoma on helpommin ymmärrettävissä, kun sen kuvaamisessa käytetään visuaalisia apukeinoja

(Male 2017, 88).

Will Huygenin (1922–2009) ja Rien Poortvlietin (1932–1995) Tonttujen kutsu (1998) on matkapäiväkirja -tyylinen tarina kirjan tekijöiden eli tonttuasiantuntijoiden matkasta tonttujen luo. Tekijät kertovat kirjan alussa, että tontut ovat kutsuneet heidät luokseen, jotta he saisivat kirjoittamastaan aiheesta oikeaa tietoa tulevaa teosta varten. Siispä Will ja Rien matkaavat kodistaan Hollannista Saksan ja Ruotsin kautta Suomeen, Kemijärvelle, jossa heille paljastuu ihmeellinen tonttujen salattu maailma. Matkan aikana Will Huygen kertoo sattuneista tapahtumista ja asioista

yksityiskohtaisesti ja tarkasti. Kirja on päiväkirjan lisäksi ennen kaikkea tietokirja tonttujen elämästä ja tavoista. (Huygen 1998.) Kokonaisuudessaan Rien Poortvlietin upeat kuvitukset paljastavat kohtauksia tarinasta ja havainnollistavat tekstissä mainittuja hahmoja, maisemia sekä esineitä, asioita ja niiden toimintaa.

Hänen kuvituksensa tukevat tekstiä.

Aukeaman kuvitukset eivät esittele lukijalle mitään ylimääräistä tai uutta, mitä tekstissä ei mainita. Teksti kertoo käsiteltävästä

aiheesta jopa enemmän tietoa kuin kuvat. Kuvitukset ovat visuaalisia korostuksia tekstissä mainituille elementeille, jotta lukija pääsisi niiden avulla oikeaan tunnelmaan. Kuvitukset vahvistavat matkan ja lähdön ajatusta symbolisten visuaalisten viitteiden kuten junalipun, kartan ja aseman avulla. Lukija on mahdollisesti matkaillut itsekin. Valitut kuvitetut elementit palauttavat hänet omien matkakokemusten äärelle ja samaistuttavat hänet esitettyyn tilanteeseen. Kuvitettujen junalippujen pinnan voi miltei tuntea sormenpäissään. Tältä matkaan lähtö tuntuu, tällaista on seistä illalla juna-asemalla ennen lähtöä.

Kuva 6. Rien Poortvlietin kuvitusta kirjassa Tonttujen kutsu (1998, 8–9).

16

Aukeaman keskiössä karttaa kepillä osoittava tonttu on viite, joka kertoo tekstissä mainittujen tonttujen yhteydestä matkaan. Jos kuvaa tulkittaisiin ilman tekstiä kävisi tontun läsnäolosta ilmi, että tonttu on ollut matkan suunnittelemisessa mukana tavalla tai toisella. Koska tonttu sitten osoittaa karttaan punaisella tähdellä merkittyä matkan päämäärää voi tilanteesta päätellä, että tonttu on käskenyt tai ohjannut matkalaiset Rovaniemelle. Will ja Rien seisovat seuraavalla sivulla kahdestaan juna-asemalla ilman tonttua, joten tonttu ei itse ole lähtenyt matkalle. Kuva kertoo tehokkaasti saman tarinan tiivistettynä kuin tekstikin. Teksti antaa kuvalle kontekstin ja viitekehyksen. Kuvitus puolestaan tukee tekstiä korostavin visuaalisin viittein antaen tarinalle samalla oikeanlaisen tunnelman. Kuva tukee myös tekstin ymmär- rettävyyttä esittelemällä lähtöön liittyviä elementtejä.

8) visuaalisen miellyttävyyden lisääminen 9) tunnelman luonti

Kuvitukset luovat tehokkaasti tarinoiden tunnelmaa. Kuvituksen luonne ja lähtökohdat määrittyvät pitkälti taiteellisten ja kirjallisten tyylilajien taustoista sekä kirjan pituudesta, mutta kuvittaja voi päättää tahtooko hän noudattaa tyylilajiin liitettyjä odotuksia.

(Male 2017, 140.)

Alan Malen mukaan hyvän tarinallisen kuvituksen tulisi olla visuaalisesti miellyttävä ja viestiä samalla tunnelmaa ja draamaa, vaikka kohtaus olisikin dynaamisesti passiivinen. Kuvan ja tunnel- man rakentamisen parhaita työkaluja ovat: “sommittelu, tehokas ja tunteellinen värienkäyttö, sopiva vääristely, tilan tuntu ja valo”.

(Male 2017, 101,140.)

Visuaalisuuden lisääminen auttaa lukijoita näkemään tekstin ja tavanomaisten assosiaatioiden ulkopuolelle tarjoamalla

rikastuttavia näkökulmia ja viitteitä siitä, minkälaisia visuaalisia mahdollisuuksia sanojen taakse kätkeytyy. Esimerkkinä tilanne lasten roolipeli-kurssilla: Kymmenen vuoden ikäiset lapset käsittivät kertomani tarinan juuri sellaisena, kuin teksti sen heille saneli. Tarinan käyttämät adjektiivit olivat verrattain suppeita.

Kun näytin kurssilaisille kuvan maisemasta, he innostuivat ja ymmärsivät laajentaa käsitystään tarinasta ja kehittää tekstin antamia viitteitä mielessään. Kuvien visuaalisuus auttoi kurssilaisia saamaan pelikokemuksesta enemmän irti.

Björn Landström on kuvittanut Pieni merenneito -tarinan satukokoelmassaan Olipa kerran (1974). Pieni merenneito on tunnetun kirjailijan H.C. Andersenin (1805–1875) satu nuoresta merenneidosta, joka ihastuu merihätään joutuneeseen prinssiin.

Pieni merenneito tekee kaikkensa seuratakseen prinssiä ihmisten valtakuntaan, ja niinpä hän päätyy tekemään sopimuksen noidan kanssa. Noita valmistaa merenneidolle taikajuoman, jonka ansiosta neidon pyrstö muuttuu jaloiksi. Loitsulla on kuitenkin hintansa, sillä pieni merenneito menettää puhekykynsä ja jokainen askel maan päällä on kuin veitsenpisto jalkapohjassa.

(Andersen 1837.)

Landströmin satukokoelmassa on kuvitus pienestä merenneidosta sitomassa hiuksiaan polyyppien lomassa. Pieni merenneito on kohtauksessa juuri matkalla noidan luokse, jonka talo sijaitsee

“polyyppimetsän keskellä”. Teksti kuvailee polyyppejä seuraa- vasti: “niiden oksat olivat pitkiä limaisia käsivarsia, jotka päät- tyivät käärmemäisen notkeisiin sormiin, ja joka nivel näytti liikkuvan juuresta oksankärkiin asti. Ne tarttuivat kaikkeen mitä käsiinsä saivat eivätkä enää koskaan päästäneet sitä otteestaan”.

(Landström 1974, 67–69.)

17 17

Landström on kuvittanut kohtauksen harmonisilla kylmillä, syvillä ja tummilla vihreän ja hopeisen sinisen sävyillä. Värien yhtenäisyys tuo kuvaan miellyttävää pehmeyttä. Sävyjen kautta kohtauksen voisi ajatella sijoittuvan syvälle meren pohjan tuntumaan, jossa lämpötila on alhainen ja valon määrä vähäistä. Tilallisesti polyyppimetsä vaikuttaa ahtaalta ja painostavalta elementtien läheisen sommittelun takia. Polyyppien kokoa ja muotoa on vääristelty sopimaan tekstin

kuvaukseen ja tarinan tunnelmaan.

Kokonaisuudessaan kuvan tunnelmaa voisi luonnehtia yhtäaikaa painostavaksi, unimaiseksi ja aavemaiseksi.

Landström on suomalainen kuvittaja ja purjehduksen harrastaja. Pohjoismaisen

ympäristön vaikutus näkyy vahvasti kuvituksessa ja sen tunnelmassa. Merenpohja ja sen tumma uhkea väri on kuin suoraan kylmän järven pohjasta. Pienen merenneidon suomut ja pyrstö muistuttavat myös suuresti silakan piirteitä.

Samaistuttavuus ja tunnistettavuus ovat oman kokemukseni mukaan merkittävä tunnelman luomisen tekijä. Kun lukija

tunnistaa kuvissa tai tekstissä mainitun tilanteen tai tunnelman, hän kykenee heijastelemaan omista kokemuksistaan tunteita osaksi teoksen tarinaa.

Kuva 7. Björn Landströmin kuvitusta kirjassa Olipa kerran, Pieni merenneito (1974, 68–69).

18

3. Produktio

Tässä luvussa käyn läpi prosessia suunnittelusta toteutukseen asti. Ensimmäisessä alaluvussa 3.1 Produktion lähtökohdat, käyn läpi produktion tavoitteet ja lähtökohdat. Asetan myös itselleni alaluvussa 2.6 määrittelemäni raamit kuvitusten tyyleistä. Lisäksi kertaan pohjatekstin olennaisimmat piirteet ja kohdat joihin minun pitää kiinnittää erityisesti huomiota kuvien suunnittelussa. Esittelen myös parhaat luonnokseni kuvista. Alaluvussa 3.2 Työvaiheet, esittelen valmistuvien kuvitusten välivaiheita ja kerron produktion vaiheista perusteluin. Käsittelen jokaista kuvaa itsenäisenä kokonaisuutena omissa alaluvuissaan. Alaluvussa 3.3

ja arvioin töiden onnistumista asettamieni kriteerien kautta.

3.1. Produktion lähtökohdat

Tässä alaluvussa käyn läpi produktioni rakenteen, lähtökohdat ja sivuan produktissani vaikuttavia tekijöitä. Aloitan kertomalla lyhyen kuvauksen Luigi Capuanan Kauneuden lähde -sadun juonesta alaluvussa 3.1.1 La Fontana della belezza. Seuraavaksi esittelen valitun kohtauksen, jonka aion produktiossani kuvittaa.

Analysoin kohtauksen rakennetta ja tuon esille ajatuksiani visuaalisista ratkaisuista, joita teksti sallii. Alaluvussa 3.1.2 Tavoitteet, määritän produktioni lähtökohdat ja tavoitteet taustatutkimuksessa kokoamieni ydintehtävien avulla. Lopuksi alaluvussa 3.1.3 Referenssit esittelen kolme kuvaa, jotka toimivat suuntaa antavina vaikuttimina kuvitusteni tyyleille.

3.1.1. La Fontana della belezza

Luigi Capuanan (1839–1915) Kauneuden lähde (1882, 65–79) on osa Capuanan satukokoelmaa Oli kerran... Valitsin teoksesta kyseisen sadun kuvitettavakseni, koska se sisälsi kiinnostavia ja inspiroivia fantasiakirjallisuuden elementtejä; vaarojen luola, kauneuden lähde, lohikäärme, jättiläinen, leijona ja haasteita uhmaava hyväsydäminen prinsessa. Valitussa kohtauksessa toteutuu myös klassinen saduille ominainen toisto: kolme huonetta, kolme haastetta ja kolme ratkaisua. Luku kolme sopii temaattisesti hyvin produktiooni, kolmen kuvituksen vuoksi.

Lisäksi kohtaus ja teksti jättävät osaltaan paljon lukijan

mielikuvituksen varaan, joten kuvitusten visuaalisille ratkaisuille on paljon tilaa. Pidän siitä etteivät Capuanan sadut kaunistele tai peittele itseään. Kauneuden lähde on kaunis kertomus nuoren prinsessan henkisestä kasvusta ja haasteista, joita sinisilmäinen tyttö joutuu maailmassa kohtaamaan. Pyyteettömyys ja

hyväsydämisyys palkitaan, mutta kaikkiin ei voi luottaa.

Maailmassa on opittava pitämään pintansa, onnensa löytääkseen ja joskus sen eteen on uskaltauduttava vaarojen luolaan.

Kauneuden lähde kertoo hyväsydämisestä kuninkaan tyttärestä, joka syntyi niin rumana, että kuningasperhe joutui piilottelemaan tytärtään, eikä hän siten voinut nauttia osastaan hallitsijaperheen lapsena. Täytettyään kuusitoista prinsessa vaati saada astua ulos linnasta, koska hän uskoi löytävänsä sieltä onnensa. Matkoillaan prinsessa kohtaa kolme avuntarpeista matkalaista liskon, muorin ja vuohen, jotka palkitsevat hänet pyyteettömästä avusta

kolmella taikaesineellä: sipulilla, veitsellä ja kulkusella.

Kuninkaantytär kohtaa myös maalaisperheen, joka tarjoutuu majoittamaan tytön yöksi. Kuninkaantytär luottaa talon emäntään ja kertoo hänelle tarinansa. Emäntä juonittelee surmaavansa kuninkaantyttären ja palauttavansa hänen oman kauniin tyttärensä kuningasperheelle heidän haltijoiden

19

kaunistamana tyttärenään. Maalaisperhe lukitsee

kuninkaantyttären latoon toteuttaakseen suunnitelmansa.

Ladossa viruessaan kuninkaantytär selvittää taikaesineiden voiman ja onnistuu niitä käskemällä vapautumaan. Seuraavaksi kuninkaantytär päätyy kaupunkiin, jonka vaikeasti sairastunut prinssi tahtoo hänet palvelijakseen. Prinssi saa tahtonsa läpi ja niin kuninkaantytär jää kaupunkiin palvelijaksi. Kuninkaantytär onnistuu parantamaan prinssin taikaesineittensä avulla.

Parantumisen myötä prinssi kuitenkin unohti tahtoneensa kuninkaantyttären palvelijakseen ja käski lähettää tytön rumuutensa tähden tiehensä. Surullinen kuninkaantytär juoksi linnasta ja kohtasi jälleen muorin. Kuninkaantytär kertoi muorille mitä oli tapahtunut ja muori lupautui auttamaan

kuninkaantytärtä. Muori vei kuninkaantyttären luolan suulle ja kertoi hänelle, että luolan perällä on kauneuden lähde. Muori kertoi myös, että lähteelle päästäkseen kuninkaantyttären oli kuljettava kolmen huoneen halki. Ensimmäisessä huoneessa oli lohikäärme, toisessa jättiläinen ja kolmannessa leijona.

Muori kertoi kuninkaantyttärelle myös, että hän selviäisi pedoista taikaesineiden avulla. Kuninkaantytär menee luolaan ja antaa lohikäärmeelle sipulin, jättiläiselle hän näyttää veitsen lapaa ja leijonan ruoaksi hän kutsuu kulkusella lauman lampaita. Lopulta kuninkaantytär löytää kauneuden lähteen ja sukeltaa sen

syvyyksiin vaatteensa yllään tullen kauniiksi kuin aurinko.

Kuninkaantytär palaa kaupunkiin, jonka prinssin hän oli parantanut. Prinssi ihastui kaunistuneeseen kuninkaantyttäreen ja pyysi tätä puolisokseen. Kuninkaantytär kertoi suostuvansa jos prinssi kykenisi suorittamaan kuninkaantyttären kolme koetta.

Kuninkaantytär antoi prinssille aikaa kolme vuotta ja viimeisenä päivänä oli prinssi onnistunut suoriutumaan viimeisestäkin kokeesta. Kuninkaantytär pyytää prinssin isää lähettämään viestin omalle isälleen kuninkaalle, jotta hän hyväksyisi liiton. Viestintuoja tulee takaisin kertoen, että kuninkaan tytär (emännän kaunis tytär) oli hänen luonaan

linnassa. Niinpä prinssin Isä heitti kuninkaantyttären vankilaan epäillen häntä petoksesta. Kuninkaantytär helistää kulkusta vankilassa, kutsuen vuohen luokseen. Vuohi neuvoo kuninkaantyttärelle keinon, jolla hän kykenee muuttumaan hetkellisesti takaisin rumaksi, jotta hän voisi todistaa henkilöllisyytensä isälleen. Vuohi auttaa kuninkaantyttären pakoon ja niinpä hän palaa vanhempiensa luokse.

Kuninkaantytär todistaa olevansa vanhempiensa lapsi ja kuningas heittää maalaisperheen tyrmään petoksesta. Häät sovitaan ja niinpä kuninkaantytär ja prinssi elävät onnellisina elämänsä loppuun saakka. (Capuana 1882, 65–79.) Seuraavaksi esittelen ja analysoin Capuanan sadusta rajatun kohtauksen, jonka produktiossani kuvitan.

“Muutamin sanoin tyttö kertoi hänelle, mitä oli tapahtunut.

-Ole iloinen, tyttöseni! Minä autan sinua. Tule kanssani!

Ja hän johti hänet erään luolan suulle.

-Kuule nyt: Tuolla sisällä on kauneuden lähde. Se, joka voi kastaa siinä itsensä yhdellä kertaa, tulee yhtä kauniiksi kuin aurinko. Ja nyt, pane mieleesi: Tässä luolassa on neljä kamaria. Ensimmäisessä niistä asuu lohikäärme: heitä hänen kitaansa tämä sipuli ja hän antaa sinun mennä

rauhassa. Toisessa kamarissa on iso teräkseen puettu jättiläinen, joka heiluttaa kädessään isoa rautakurikkaa: näytä hänelle tämän veitsen lapaa ja hän antaa sinun kulkea edelleen.

Kolmannessa kamarissa on nälkäinen leijona: kun hän tulee sinua kohti , niin ravista kulkusta: eikä hänkään kajoa sinuun.

Mutta ei pidä pelätä mitään, muutoin sinä olet mennyttä kalua.

Neljännessä kamarissa on lähde. Kun olet tullut sen reunalle niin, empimättä hetkeäkään, sukella veteen vaatteet päälläsi.

Kuninkaantytär meni luolaan. Ja kas, siellä näki hän suurkitaisen lohikäärmeen, joka kurotti kaulaansa hänet nielläkseen. Hän heittää sipulin sen kitaan ja eläin vetäytyy pois, kääriytyy hiljaa kokoon ja paneutuu nukkumaan.

20

Hän menee toiseen kamariin. Ja kas, siellä iso, teräkseen puettu jättiläinen ryntää häntä vastaan heiluttaen rautakurikkaa ja ulvoen ja huutaen hirvittävästi. Hän näyttää sille veitsen lapaa ja jättiläinen menee pois ja piiloutuu erääseen nurkkaan.

Kuninkaantytär menee kolmanteen kamariin. Ja kas, leijona, kita ammollaan, heilauttaen häntäänsä niin, että ilma vapisi. Hän ravistaa kulkusta ja loihtii esille ison lauman vuohia. Leijona karkaa näiden kimppuun, repii ne kappaleiksi ja nielee suuhunsa.

Mutta tyttö menee eteenpäin, ja näkee lähteen, ja heittäytyy siihen vaatteet yllään. Hän tunsi tulevansa toiseksi, niin ettei hän

itsekään tunnistanut itseään. Ja todellakin, maailman alusta alkain ei oltu nähty hänen veroistaan kaunotarta.”

(Capuana 1882, 74.)

Valitsemani kohtaus on rakenteeltaan miltei itsenäinen tarina, jossa draaman kaari toteutuu. Kohtauksessa on siis alku, keskikohta ja loppu. Alussa muori luo tarinalle jännitteen kertomalla kuninkaantyttärelle luolasta, sen vaaroista ja perällä odottavasta palkinnosta. Kohtauksen keskellä jännitys tiivistyy, kun kuninkaantytär kohtaa luolan pedot. Lopussa jännite hälvenee ja kuninkaantytär saa palkintonsa tullen “kauniiksi kuin aurinko”.

Tarinan kertoja on niinsanottu kaikkitietävä kertoja, joka kuvailee tarinaa sen ulkopuolisena seuraajana. Kertoja kertoo tarinaa kuvailemalla tapahtumia suurpiirteisesti ja usein dialogien kautta. Hahmoja kertoja kuvailee vähäisesti tai ei ollenkaan.

Tarinan päähenkilöä luonnehditaan sen aikana kolmella adjektiivilla “ruma” ja “raihnainen” sekä kaunistuessaan “ihana”

Ympäristöön viitataan tekstissä lähinnä substanttiivein kuten:

“metsä, vankila, merenranta, luola, kamari, palatsi, keto.

Kohtauspaikka siis ilmoitetaan, mutta sen tunnelmaa ei pyritä erikseen rakentamaan. Kokonaisuudessaan sadun tekstistä on karsittu pois kaikki tarinan juonen kannalta epäolennainen.

(Capuana 1882, 65–79.)

Sadun suoraviivainen ja pelkistetty rakenne antavat produktioni kuvituksille paljon vapauksia visuaalisen tulkinnan, kuvailun, näkökulman ja miljöön suhteen. Huomioitavia yksityiskohtia ja viitteellisiä elementtejä on vähän ja ne antavat piirroksilleni ennemmin suuntaa kuin rajoittavat niitä. Tekstin tyyli ei myöskään sido satua ikäryhmien tottumuksiin. Koska kohtauksiin ei liity paljoakaan kuvailua pahimmatkin tilanteet ovat sopivia

nuorillekin lukijoille. Kuvittajana minulla onkin suuri vastuu siitä mihin yksityiskohtiin tarinassa tartun ja mitä elementtejä päätän siinä visuaalisesti korostaa. Seuraavassa alaluvussa 3.1.2.

Tavoitteet Rajaan kohtauksesta tarkemmin kuvitettavat kohtaukset ja asetan produktiolleni lähtökohdat kuvitus kohtaisesti.

3.1.2. Tavoitteet

Tässä alaluvussa rajaan tarkemmin produktiossani kuvitettavat kohtaukset ja määritän niiden lähtökohdat. Tuon tutkimuksessani kokoamani satukuvituksen ydintehtävät ja jaan ne suuntaa antaviksi tavoitteiksi kuvituksilleni. Lisäksi pohdin visuaalisia ratkaisuja kuvituksissa ja niiden vaikutusta sadun tunnelmaan.

Koostan myös kohtauksista kaikki tekstin sisäiset viitteet jotka ovat olennaisia kuvitusten suunnittelussa.

Ensimmäinen produktioni kuvitus on työnimikkeeltään Prinsessa ja lohikäärme. Kuvituksen aihe on rajatusti kohtaus, jossa

kuninkaantytär uskaltautuu luolan ensimmäiseen kamariin ja kohtaa lohikäärmeen: “Kuninkaantytär meni luolaan. Ja kas, siellä näki hän suurkitaisen lohikäärmeen, joka kurotti kaulaansa hänet nielläkseen. Hän heittää sipulin sen kitaan ja eläin vetäytyy pois, kääriytyy hiljaa kokoon ja paneutuu nukkumaan.” Tavoitteeni on kuvittaa kohtaus seuraavien ydintehtävien mukaisesti: hahmojen määrittäminen ja kehittäminen, tekstin johdonmukaisuuden edistäminen ja tunnelman luonti.

21

Kohtauksessa esiintyvät hahmot ovat tarinan päähenkilö kuninkaantytär ja ensimmäisen kamarin peto lohikäärme. Yksi kuvituksen lähtökohdista ja kriteereistä on hahmojen

määrittäminen ja kehittäminen, joten molempien hahmojen on näyttävä kuvituksessa havainnollistettuina, selkeinä ja

kokonaisina, jotta lukija saa heistä mahdollisimman hyvän käsityksen. Etsin tekstistä viittauksia kohtauksen hahmojen ulkonäköön ja luonteeseen. Luonteeltaan kuusitoistavuotias kuninkaantytär on hyväsydäminen, sinisilmäinen, neuvokas ja tarinan loppua kohden määrätietoinen. Luolan kohtaus sijoittuu tarinassa eräänlaiseksi käännekohdaksi kuninkaantyttären polulla, joten kuvituksessa hänessä voisi esiintyä puolia, jotka viittaavat hänessä menneeseen ja tulevaan. Yllään

kuninkaantyttärellä on todennäköisesti prinssin palveluksessaan pitämät vaatteet. Palvelijan vaatteissa on koristeellisia piirteitä, mutta pääasiassa ne ovat vaatimattomat. Vaatimattomat vaatteet kuvaavat osaltaan kuninkaantyttären luonnetta ja asemaa kohtauksen hetkellä. Mukanaan hänellä on sipuli, veitsi ja kulkunen. Lohikäärmettä kuvaillaan kohtauksessa vain

suurikitaiseksi. Lohikäärme ei kaulaa kurottaessaankaan vaikuta kovin agressiiviselta, koska tekstissä ei mainita miten eläin lähestyy prinsessaa. Sensijaan lohikäärmeestä muotoutuu rauhallinen vaikutelma, etenkin kääriytyessään kokoon unten maille.

Luola on tapahtumapaikkana lineaarinen ja se tukee hyvin tarinan johdonmukaisuuden edistämistä, koska sekä luolalla, että tarinalla on alku ja loppu. Tapahtumapaikan lineaarisella

rakenteella ja sen kuvaamisella voidaan helposti havainnollistaa aikaa ja tilaa, jossa kohtaus tapahtuu. Selkeä tapa tarinan visuaali- seen kuljettamiseen on näyttää kuvassa selvästi, mistä

kuninkaantytär on tulossa, missä hän on nyt ja minne hän on menossa. Tarinaa luetaan vasemmalta oikealle, joten myös kuninkaantyttären tulee noudattaa samaa sääntöä, kun liikutaan alusta kohti loppua.

Tunnelman luonti on kuvituksen kolmas määrittävä tekijä.

Tutkimuksessani selvitin parhaiksi tunnelman luomisen välineiksi sommittelun, tehokkaan ja tunteellisen värienkäytön, sopivan vääristelyn sekä tilan, että valon tunnun. (Male 2017, 101,140.) Lohikäärme on kohtauksessa vahvasti tunnelmaa määrittävä tekijä, joten se myös hallitsee koollaan kuvituksen tilaa. Luolassa väriä määrittävät luolan seinämät, lohikäärmeen suomut, valo ja varjo sekä kuninkaantyttären asu. Tekstissä ei mainita elementtien värityksestä, mutta tässä kuvituksessa päätin määrittää värit lämmön sekä valon ja varjon mukaan.

Lohikäärme ja kuninkaantytär ovat sävyiltään erottuvan ämminsävyisiä samoin valokohdat. Luola ja tausta taas ovat sävyltään kylmempiä, jotta kuvaan syntyy erottuvaa kontrastia.

Hahmojen ja luolan vääristely viittaa siihen kuinka realistinen kuvan jälki on ja se määrittyy pitkälti kuvitustyylin mukaan.

Ilman auringonvaloa luolassa on hyvin pimeää. Mahdollisia valonlähteitä voisi olla luolan suulta kajastava valo, lohikäärmeen liekit tai soihtu. Valo on tunnelman kannalta merkittävimpiä tekijöitä, joten sen kuvaamiseen on kiinnitettävä erityisesti huomiota. Kun kuvassa käytetään valoa ja varjoa visuaalisena tehokeinona, se on mielestäni kuvattava mahdollisimman todenmukaisesti, perustellun tyylitellysti tai ei ollenkaan.

Todenmukaisuutta tavoitellessa pienimmätkin virheet erottuvat kuvasta heti. Valon käyttäytyminen pinnoilla ja niiden luomat varjot ovat siis tärkeitä kuvata oikein.

Ensimmäisen kuvituksen tavoite on kuljettaa tarinaa, luoda tilanteeseen sopivaa tunnelmaa ja esitellä kohtauksessa toimivat hahmot. Suunnittelin piirtäväni kuvan, jossa kuninkaantytär on jo selviytynyt kohtaamisestaan lohikäärmeen kanssa, jotta voisin havainnollistaa tarinan kulkua paremmin. Kuninkaantytär järjestää aikaa edustaen nykyhetkeä kuvituksessa, kaikki kuninkaantyttären selän takana oleva vastaa mennyttä ja kaikki hänen edessään viittaa tulevaisuuteen.

22

Lohikäärme uinuu ensimmäisellä sivulla luolan suuaukosta kajastavan päiväauringon paisteessa. Kuninkaantytär on jo siirtynyt ensimmäiseltä sivulta seuraavalle, aukeaman

keskitaitoksen kohdalla olevasta ovesta. Seuraavalla sivulla ei ole taustaa vaan valkoinen tila on varattu ainoastaan

kuninkaantyttären esittelylle. Kuvitetusta tilasta tyhjään siirtyminen kuvastaa myös helpotuksen tunnetta, kun

kuninkaantytär selviytyy lohikäärmeen kamarista seuraavaan.

Kuninkaantyttären edellä voisi olla suljettu ovi tai jokin muu viite, joka johdattelee tarinan kulkua seuraavaa kamaria kohti.

Molemmat kohtauksen hahmot ovat omilla sivuillaan, jotta niiden ulkomuodon määrittäminen onnistuisi selkeämmin. Lohikäärme on ulkomuodoltaan hirviömäinen ja unisen lempeä.

Kuninkaantyttären ulkomuodossa yhdistyy rumuus ja kauneus.

Tunnelman luonti keskittyy taustan jakamisen takia lähinnä ensimmäiselle sivulle lohikäärmeen luolaan. Tekstin

johdonmukaisuuden kehittäminen puolestaan on läsnä koko aukeamalla.

Produktioni toisen kuvituksen projektinimi on

Rautainen jättiläinen. Kuvitus pohjautuu aiheeltaan rajatusti seuraavaan sadun osaan: “Hän menee toiseen kamariin. Ja kas, siellä iso, teräkseen puettu jättiläinen ryntää häntä vastaan heiluttaen rautakurikkaa ja ulvoen ja huutaen hirvittävästi. Hän näyttää sille veitsen lapaa ja jättiläinen menee pois ja piiloutuu erääseen nurkkaan”. Kuvitusta määrittävät seuraavat ydintehtävät:

tapahtumapaikan ja miljöön vakiinnuttaminen, tekstin sisällön vahvistaminen ja juonen laajentaminen ja kehittäminen.

Jättiläisen tai luolan ulkomuotoa tai kokoa ei ole tekstissä erikseen määritetty. Molemmat voivat siis olla kooltaan kaksikertaa isompia kuin kuninkaantytär tai vaikka vuoren korkuisia. Tekstin tukemisen kannalta on merkittävintä kuvata jättiläinen sellaisena, kuin hänet tekstissä esitellään,

koska hän on ainoa elementti kohtauksessa, jota tarina kuvailee tarkemmin. Luola voi puolestaan näyttäytyä millaisena hyvänsä.

Tekstin tukemisen kannalta riittää, että kaikki mainitut elementit näkyvät kuvassa.

Tapahtumapaikan ja miljöön määrittäminen ovat täysin oman harkintakykyni ja luovuuteni varassa, koska tilaan viitataan teks- tissä ainoastaan sanalla “kamari”. Kamari tarkoittaa

lähtökohtaisesti makuuhuonetta tai pientä huonetta, mutta juonen laajentamisen ja kehittämisen nojalla uskon, että termi voi olla luolan viitekehyksessä laajemmin tulkittavissa. Toinen huomionarvoinen näkökulma on miettiä, mitä kamari

tarkoittaa jättiläisen mittasuhteisiin verrattuna. Kamarilla voidaan siis viitata tilaan jättiläisen kamarina, joka mahdollistaa tilan kuvaamisen hyvinkin laajana. Yhteenvetona kuvituksessa tuen tekstiä kuvaamalla jättiläisen mahdollisimman samassa linjassa tekstin kannalta. Tapahtumapaikan ja miljöön vakiinnuttaminen yhdistyy kuvituksessani juonen laajentamiseen ja kehittämiseen, koska miljöön kuvaamisessa on tarinan kannalta paljon

vapauksia. Juonen laajentaminen osallistuu myös miljöön kuvaamisen lisäksi esittämällä, miten jättiläinen ryntää tilassa ja miten jättiläisen läsnäolo vaikuttaa tilaan.

Tutkin jättiläisen ja kuninkaantyttären hahmon luonnetta ja esittelyä tekstissä, jotta pystyisin havainnollistamaan itselleni tapaa, jolla pedon voisi kuvata. Kuvitettava kohtaus sijoittuu ajallisesti hetkeen, jossa kuninkaantytär on astunut kamariin ja jättiläinen huomaa hänet syöksyen suinpäin prinsessan

kimppuun. Agressiivisuuden kuvaamisessa voisin käyttää hyväkseni jännittyneitä ääriasentoja ja jokseenkin kömpelöä kehonkieltä havainnollistaakseni pedon liikettä tilassa. Kuvassa hyvä tehokeino jännitteen luomiselle on verrata jättiläisen suurta kokoa suhteessa pikkuruiseen ja hentoon kuninkaantyttäreen.

Kuninkaantytär voisi vaikuttaa olevan suuressa vaarassa valtavan

23

hirviön edessä. Kuninkaantytär etenee kuitenkin tekstissä kamarien läpi nopeaan tahtiin, josta minulle välittyy määrä- tietoinen vaikutelma. Muorin neuvojen mukaan kuninkaantytär ei saisi pelätä ollenkaan vaarojen edessä, eikä pelkääkään, koska hän onnistuu saavuttamaan lopulta tavoitteensa. Kuvassa kuninkaantytär näyttäytyy rohkeana ja uhmakkaana hirviön kohdatessaan.

Pohtiessani luolan ulkomuotoa minua kiinnosti tietää, miten sen huoneisiin päätyneet pedot olivat saapuneet luolaan ja miksi?

Juonen kehittäminen on kokemukseni mukaan tärkeä osa kuvien suunnittelua ja prosessia, jotta kuvittaja osaa luoda kuvaan uskottavaa tunnelmaa ja draamaa. Luolan perälle kätketty kauneuden lähde ja sen kolme vartijaa vaikuttavat asetelmana tarkoituksenmukaisilta. Sadun kannalta on ilmiselvää, että kyseessä on varmaankin jonkinlaisen taikuuden tuotos. Mitä jos luola olisikin joskus ollut muinaisen kulttuurin asuinpaikka, jonka seinät on kaiverrettu täyteen käytäviä, pylväitä, ovia ja ikkunoita. Kauneuden lähde voisi olla tuon kadonneen kansan jälkeen jättämä reliikki. Lähdettä vartioivat hirviöt ovat siis joko tuon kadonneen kansan tekosia, tai sitten ne ovat päätyneet luo- laan sattuman seurauksesta ja jääneet

tahtomattaan sen vangiksi.

Ensimmäisen kuvituksen lohikäärme oli kasvanut luolan suojissa niin suureksi, ettei se enää mahtunut luolan ovesta ulos.

Jättiläinen puolestaan olisi voinut tipahtaa luolaan maankuoren murtuessa sen jalkojen alta. Luolan vankeuteen joutuminen selittää myös jättiläisen vihaa ja aggressiivisuutta. Ehkä peto olisi voinut luolassa ollessaan takoa sen lattiaan ja seiniin aukkoja.

Päätin kuvata kamarin suurena kiveen kaiverrettuna aukiona, jonka seinämille muinaisen kulttuurin asuinpaikat on kaiverrettu.

Jättiläisellä eikä kuninkaantyttärellä ole pääsyä noihin huoneisiin ja kerroksiin, mutta niiden esittäminen kuvassa

laajentaa lukijan käsitystä luolan historiasta ja kauneuden lähteen alkuperästä, vaikka näkökulma jääkin piirroksen tasolla

mystiseksi viitteeksi.

Tavoitteeni on siis kuvittaa kohtaus tarinan sisältöä tukien, esitellä tapahtumapaikka ja tila ajassa, jossa kohtaus tapahtuu sekä laajentaa tarinan juonta visuaalisesti. Suunnittelin kuvittavani kohtauksen, jossa pieni kuninkaantytär kohtaa syvyyksistä ryntäävän jättiläisen. Kuninkaantytär olisi kuvassa toissijainen suhteessa kuvan draamaa määrittävään jättiläiseen.

Toissijaisuudella tarkoitan sitä, että prinsessa on kuvassa niin pieni, että hänen hahmonsa yksityiskohtia ei pysty näkemään.

Jättiläinen ryntää kuvassa kuninkaantytärtä kohti miltei

hallitsemattomalla voimalla, joka näkyy pedon raajojen liikkeistä.

Tilassa kuninkaantytär seisoo kivisellä sillalla, joka johtaa

seinämään kaiverrettuun oviaukkoon. Pedon valtava nuija näyttää murskaavan prinsessan ja sillan, koska kohtaus tapahtuu vain hetkeä ennen kuin kuninkaantytär näyttää hirviölle veitsensä lapaa. Tavoitteenani on luoda dramaattinen, läheltäpiti tilanteen tunnelma kuvaan. Taitollisesti kuvitus on yhden sivun kokoinen.

Koska kuvitus on täysi-ikäiselle yleisölle suunnattu, se voi olla kaunistelemattoman hurja, sommittelullisesti kirjankansimainen ja vakavahenkinen.

Kolmannen satukuvitukseni nimi on Avaruusleijona. Kuvitus perustuu seuraavaan sadun kohtaukseen: “Kuninkaantytär menee kolmanteen kamariin. Ja kas, leijona, kita ammollaan, heilaut- taen häntäänsä niin, että ilma vapisi. Hän ravistaa kulkusta ja loihtii esille ison lauman vuohia. Leijona karkaa näiden kimp- puun, repii ne kappaleiksi ja nielee suuhunsa”. Kuvitusta mää- rittävät ydintehtävät ovat: erilaisen näkökulman tarjoaminen, ymmärrettävyyden tehostaminen ja visuaalisen miellyttävyyden lisääminen.

24

Kolmannen kuvituksen nimi viittaa visuaaliseen ratkaisuun, jonka suunnittelin tekeväni kuvituksen kohdalla. Erilaisen näkökulman tarjoaminen voisi tässä kuvituksessa tarkoittaa teeman

muuttamista satufantasiasta tieteiskirjallisuuteen eli scifiin. Tarinan elementit pysyvät osaltaan samoina, mutta viitekehys ja

elementtien ulkomuoto muuttuu scifi genrelle ominaiseksi. Genren vaihto sopii tarinaan hyvin, koska tarinassa ei koskaan mainita aikaa, johon se perustuu. Teksti ei myöskään esittele siinä esiintyvien elementtien laatua tai ulkonäköä. Kuninkaantytär voi siis hyvin olla avaruuspukuun sonnustautunut prinsessa ja kohtauksen leijona voi olla avaruusleijona, mitä termi kaukaisessa tulevaisuudessa sitten tarkoittaakin. Ymmärrettävyyden

tehostaminen voisi toimia kuvassa selkeyttäjänä. Viimeinen kuvitusta määrittävä asia on ”visuaalisen miellyttävyyden lisääminen”. Määritin työssäni visuaalisen miellyttävyyden tarkoittavan: väreistä syntyvää harmoniaa, silmää miellyttävää kuvituksen elementtien muotokieltä ja raikasta sommittelua.

Visuaalinen miellyttävyys tuo mieleen lastenkirjoihin sopivat tyylitellyt, graafiset kuvitustyylit.

Kuvituksen kuvitteellinen kohderyhmä ovat lapset, joten kuvan hahmoissa voisi olla leikitteleviä ja humoristisen kevyitä piirteitä.

Kuninkaantytär on olemukseltaan lastenohjelmille ominainen tomera seikkailija, joka suoriutuu haasteista sujuvasti hymy huulillaan. Kuninkaantytär on tarinan kohtauksessa

kuusitoistavuotias, mutta visuaalisesti hänellä on korostetun lapsekkaita piirteitä, jotta kohderyhmä voisi samaistua sankariin.

Yllään prinsessalla on koristeltu avaruuspuku, joka sopii

seikkailulliseen tunnelmaan ja ympäristöön. Kuninkaantyttärellä on kädessään myös kulkunen, jota hän tarvitsee pedon

kohtaamiseen. Avaruusleijona on ulkonäöltään melko

tulkinnanvarainen. Vaikka kuvituksen ydintehtävä ei olekaan tukea tekstiä, haluan huomioida kuvituksessa tekstin mainitsemia piirteitä leijonasta ymmärrettävyyden tehostamisen takia.

Tekstissä leijonan suu on ammollaan ja hänen häntänsä saa ilman vapisemaan. Vuohet nähdessään leijona karkaa niiden kimppuun.

Leijona on avaruusolio, joten sen kuvaamisessa voi sallia vapauksia. Mukailen kuitenkin osittain oikean leijonan piirteitä, jotta hahmoilla olisi yhteys tarinaan ja nuori yleisö ymmärtäisi pedon tosiaankin olevan avaruusleijona. Väritykseltään peto voisi olla tyypillisen avaruusoliokuvaston lailla vihreä.

Ympäristö on kuvassa selkeän kaksiulotteinen ja väritykseltään hahmojen sävyjä korostava, jotta ne olisivat helpommin erotetta- vissa. Tapahtumapaikka on luolan kolmas kamari. Tapahtumapai- kassa voisin korostaa leijonan astumista polulta syrjään vuohien perään, esimerkiksi oviaukon tasolta alemmaksi. Tilassa voisi olla koristeellisen tyyliteltyjä kasveja tai kiviä. Huone on pelkistetty tapahtumien tausta, joka keskittyy hahmojen korostamiseen.

Kolmannen kuvituksen tavoitteena on kuvittaa kohtaus siten, että se tarjoaa tarinalle uudenlaisen näkökulman, joka ei välity pelkän tekstin avulla. Kuvan on oltava kokonaisuutena ymmärrettävä, selkeästi tulkittavissa ja sen täytyy olla visuaalisesti miellyttävä.

Kolmas kuvani on koko aukeaman kuvitus. Kuvassa seikkailuhenkeä uhkuva kuninkaantytär kohtaa hurjan avaruusleijonan. Kuvitus sijoittuu ajallisesti hetkeen, jossa kuninkaantytär on kutsunut vuohet avukseen kulkusta helistämällä. Koska kyseessä on scifi todellisuus, vuohet ovat kulkusen luomia hologrammiheijastuksia, jotka harhaannuttavat leijonan peräänsä. Avaruusleijona kurkottelee kuvassa ilmassa häilyviä vuohia kohti, päästäen tomeran prinsessan ohitseen.

Erilaisen näkökulman tarjoaminen toteutuu kuvassa teeman vaihtumisella satumaisesta fantasiasta scifi-

avaruusseikkailun tyylilajille ominaiseen maailmaan. Kuvitus havainnollistaa kulkusen helistämisen syy-seuraussuhdetta.

Ymmärrettävyyden tehostaminen näkyy kuvassa elementtien välisenä visuaalisena selkeytenä. Kuvan hahmot on helppo erottaa

25 25

toisistaan ja kaikki kuvan elementit erottuvat kuvasta värikontrastien, sommittelun ja kirkkaus asteiden avulla.

Kuvituksen visuaalinen miellyttävyys rakentuu hahmojen

sulavasta muotokielestä, tasapainoisesta sommittelusta, graafisesta kuvitustyylistä, kevytmielisistä hahmoista ja moninaisesta

värienkäytöstä.

3.1.3. Referenssit

Tässä alaluvussa esittelen kolme produktioni kuvituksiin vaikuttavaa referenssikuvaa, jotka havainnollistavat

kuvitusteni visuaalisia tavoitteita: tyyliä, väriä, luonnetta, tunnel- maa, kohderyhmiä ja keskinäisiä eroavaisuuksia.

Björn Landströmin peitevärein maalattu kuvitus edustaa referenssikuvista perinteisintä satukuvitustyyliä. Landströmin kuvituksessa minua kiehtovat sävyrikkaat värit ja intensiivinen tunnelma. Kuvassa on vahva kontrasti niin värien kuin hahmo- jenkin puolesta. Rauhallinen uninen prinsessa ja suuri koira, jolla on teekupin kokoiset silmät luovat kuvaan samalla seesteisen ja intensiivisen vaikutelman. Landströmin jälki ja taidokkaat yksi- tyiskohdat luovat kuvituksesta kauniin kokonaisuuden. Kuvitus tukee myös hahmojen esittelyä jättämällä siitä pois kaiken ylimääräisen. Landströmin kuvitukset ovat yhtä aikaa

painostavia ja kauniita eivätkä ne koskaan sisällä raakuutta tai pelottavia tilanteita, siksi ne sopivatkin kaikenikäisille lukijoille.

Landströmin kuvitukset ovatkin monella tapaa lasten ja aikuisten kirjallisuuden visuaalisten piirteiden välimuoto.

Kuva 8. Björn Landströmin kuvitusta kirjassa Olipa kerran satuun Tulukset. (1974, 24).

26 26

Ensimmäinen kuvitukseni Prinsessa ja lohikäärme seuraa Landströmin tyylitellyn realistista satukuvitusjälkeä. Haluaisin luoda ensimmäiseen kuvitukseeni samanlaista herkkyyttä ja viimeistellyn kaunista jälkeä kuin kuvassa 6. Siksi pyrinkin tekemään ensimmäisestä kuvituksestani mahdollisimman

tarkan ja viimeistellyn. Kuvan tarkoitus on kertoa katsojalle, miltä hahmot näyttävät, joten en halua jättää paljoa kuvassa

mielikuvituksen varaan. Noudatan myös Landströmin selkeää tapaa esitellä hahmot kuvituksessa. Hahmojen ulkomuodon idean välittämisessä staattinen asento toimii kokonaiskuvan

havainnollistamisessa tehokkaasti. Landströmin tapaan kuvitukseni tulee olemaan visuaalisesti sopiva kaikenikäisille lukijoille. Esitän kuvan hahmoissa sekä hurjia, että lempeitä piirteitä.

Bartlomiej Gawel on pelialalle erikoistunut konseptitaiteilija ja kuvittaja. Gawelin kuvituksessa tunnelma rakentuu pääosin valon ja varjon kautta. Pimeydessä vaaniva peto on kuvan keskiössä ja muut elementit tukevat sen esittämistä. Pidän siitä, että kuvassa valon paljastamat kohdat ovat yksityiskohtaisempia ja varjossa pinnat muuttuvat maalauksellisemmiksi. Kuvassa ei ole tarvinnut hillitä hahmon pelottavia piirteitä, koska se on suunnattu täysi-ikäiselle yleisölle. Kun tarkastelee kuvaa tuntematta peliä, jota varten se on kuvitettu, kuvan tarina jää mystisen hämärän varjoon. Vaikka kuvan toteutus onkin tarkka ja viimeistelty, sen tulkinta on katsojan mielikuvituksen varassa.

Kuka kuvan hahmo on, missä hän on ja miksi? Mystisyyden takia kuvitus herättelee mukavasti mielikuvitusta ja inspiraatiota keksiä kuvitukselle omia selityksiä.

Tavoittelen omassa kuvituksessani Rautainen jättiläinen,

samanlaista mystistä tunnelmaa, kuin Gawelin kuvituksessa. Pyrin luomaan kuvitukseeni vahvaa kontrastia valon ja varjon avulla.

Valossa näkyvät pinnat ovat yksityiskohtaisempia ja varjoihin jäävät pinnat maalauksellisempia.

Kuva 9. Bartłomiej Gawelin kansikuvitus kirjassa The Witcher steelbook (2015).

27 27

Kuvasta tulee mustavalkoinen, koska sen ei ole tarkoitus luoda tunnelmaa tai visuaalista miellyttävyyttä. Kuvassa huomio keskittyy siis tarkennettuihin ja valoisiin pintoihin. Haluan myös tehdä jättiläisestä uhkaavan ja hirviömäisen dramatiikan

tehostamiseksi. Pyrin myös tyylillisesti realistiseen jälkeen, koska kuvitus on tarkoitettu täysi-ikäisen yleisön nähtäväksi.

Stacey Thomasin kuvitukset ovat humoristisia ja ilahduttavan sympaattisia. Thomasin kuvituksissa värit ovat vahvassa asemassa visuaalisen miellyttävyyden luomisessa. Värit korostavat

merkittäviä yksityiskohtia kuvissa ja erottelevat elementit ja niiden osat toisistaan selkeästi. Kuvituksen värit toimivat myös hyvin yhdessä. Thomasin hahmot ovat yksinkertaisuudessaan ilahduttavia kauniita ja sympaattisia. Kuvan elementit ovat sulavalinjaisia ja tyylitellyn vääristeltyjä huumorin ja keveän tunnelman välittämiseksi. Thomasin kuvitusten taustat ovat yksinkertaisia ja niiden yksityiskohdat tukevat hahmoja ja tapahtumia viemättä niiltä tilaa tai huomiota. Thomasin kuvitukset ovat hyvä esimerkki lapsille kohdennetusta visuaalisesta tyylistä.

Vaikka kolmannen kuvitukseni teema onkin hyvin erilainen, haluaisin luoda siihen samanlaista kevytmielistä henkeä. Käytän työssäni myös lennokasta vivaa, notkeita muotoja ja

tapahtumarikasta sommittelua. Kuvituksen jälki on

yksinkertaista ja elävää. Kuvassani huomio keskittyy lähinnä hahmoihin ja niiden välisiin tapahtumiin. Pyrin tekemään ratkai- suillani kuvasta nuorelle kohderyhmälle sopivan.

Kuva 10. Stacey Thomasin Kuvitus albumissa Songs Across the Pond (2020).

28 28

3.2. Prosessi

Tässä alaluvussa tarkastelen produktioni kuvitusten tekoprosessia ja työvaiheita yksityiskohtaisesti. Aloitan jokaisen kuvituksen kohdalla esittelemällä luonnoksiani ja kertomalla suunnitteluvaiheista, jotka johtivat lopullisten ideoiden syntyyn. Seuraavaksi kerron kuvitusteni työvaiheista ja etenemisestä kuvitusten valmistumiseen asti.

Kuva 11. Prosessi luonnos (2021). Kuva 12. Prosessi luonnos (2021).

29 29