Nurmijärven kunnan rakennuskaavoituksessa käytettävät merkinnät ja määräykset

KÄYTETTÄVÄT MERKINNÄT JA MÄÄRÄYKSET

Teknillisen korkeakoulun rakennus- ja maanmittaustekniikan osaston maanmit­

taustekniikan laitoksella tehty diplomityö.

Espoo, elokuu 1991 tekniikan ylioppilas

Sari Laukkanen

Valvoja: apul.prof. Kari I. Keväinen Ohjaaja: kaavoitusjoht. Paavo Häkkinen

Tekijä ja työn nimi: Sari Laukkanen

Nurmijärven kunnan rakennuskaavoituksessa käytettävät mer­

kinnät ja määräykset

Päivämäärä: 1.8.1991 Sivumäärä: 112

Osasto: Rakennus- ja maanmittaustekniikan osasto, Syventymiskohde: Maa-20.

maanmittaustekniikan laitos Kaupungin kiinteistötekniikka

Työn valvoja: Apulaisprofessori Kari I. Leväinen Työn ohjaaja: Kaavoitusjohtaja Paavo Häkkinen

Työ on tehty Nurmijärven kunnan rakennuskaavoituksessa käytettävien merkintöjen ja määräysten selkeyttämiseksi ja yhdenmukaistamiseksi.

Lisäksi työssä on tutkittu kaavamääräysten noudattamista kunnan ra­

kennuskaava-alueilla. Ensisijaisena ongelmana on käsitelty teollisuus­

alueiden kaavan mukaisen käyttötarkoituksen muuttumista.

Nurmijärven kunnassa ei ole käytössä systemaattista kaavameridntäjär- jestelmää eikä käytettäviä merkintöjä ole rekisteröity. Kaavamerkintö­

jen ja -määräysten tulkinta on siten aina suoritettava kaavakartan seli­

tysosasta.

Työssä on päädytty ehdottamaan indeksijärjestelmän käyttöönottoa merkintöjen ja määräysten systematisoimiseksi. Järjestelmän mukaan jokainen kaavamerkintä varustetaan indeksillä, joka kaikissa kunnan

asema- tai rakennuskaavoissa viittaa samaan kaavamääräykseen. Eh­

dotuksen mukaan kaikki tiettyyn merkintään liittyvät määräykset esite­

tään indeksillä varustetun merkinnän yhteydessä kaavakartan seli­

tysosassa. Indeksimerkinnöistä tulee perustaa tietorekisteri, josta tiet­

tyyn merkintään liittyvät kaavamääräykset löytyvät nopeasti indeksin perusteella indeksimeririnnän yhteydestä.

Rakennuskaavan teollisuusalueilla on poikettu kaavan mukaisesta käyt­

tötarkoituksesta. Käytössä olevat määräykset ovat vanhentuneita, sillä ne eivät salli teollisuustoiminnan yhteyteen muuta toimintaa. Työssä on annettu esimerkkejä määräyksistä, jotka sallivat liiketoiminnan harjoit­

tamisen teollisuusalueilla.

Työssä on tullut esille, ettei teollisuusalueilla noudateta maisemointi- määräyksiä riittävän hyvin, minkä seurauksena alueiden yleiskuva on epäsiisti. Kaavamääräyksistä on poikettu myös loma-asuntoalueilla, joille on muodostunut pysyvää asutusta, mikä ei ole kaavan m

Nurmij arven kunnassa on tarkoitus siirtyä vähitellen rakennuskaavoituksesta asemakaavoitukseen. Kunnan kaa­

voitusosastolla pidettiin tarpeellisena rakennuskaavoi­

tuksessa käytettävien merkintöjen ja määräysten tutki­

mista ennen asemakaavoitukseen siirtymistä. Kunnassa haluttiin selvittää, minkä tasoisia rakennuskaavoituk­

sessa käytettävät merkinnät ja määräykset ovat eli so­

pivatko ne käyttöön tulevaisuudessakin, kuinka niitä noudatetaan ja miten merkinnät määräyksineen saadaan systematisoiduksi. Tutkimustyö päätettiin teettää dip­

lomityönä.

Työn valvojana on toiminut apul.prof. Kari I. Leväinen.

Työn on ohjannut Nurmijärven kunnan kaavoitusjohtaja Paavo Häkkinen.

Kiitän Paavo Häkkistä siitä, että olen saanut tehdä diplomityöni Nurmijärven kunnan kaavoitusosastolla mie­

lenkiintoisesta aiheesta sekä työhöni liittyvistä oh­

jeista ja neuvoista, joita olen häneltä saanut. Kaavoi­

tusosaston työntekijöitä kiitän saamastani avusta työni yhteydessä sekä ystävällisestä suhtautumisesta työhöni.

Kiitän myös kaikkia työtäni varten haastattelemiani henkilöitä.

Nurmijärvi, elokuu 1991

Sari Laukkanen

1 JOHDANTO ... 1

1.1 Työn tausta ja tavoitteet...1

1.2 Tutkimusmenetelmä ja lähtöaineisto ... 2

2 KAAVAJÄRJESTELMÄN PERUSTEET ... 3

2.1 Kaavamuodot ... 3

2.2 Eri kaavamuotojen kaavamääräyksistä ... 6

2.3 Rakennuskaava ... 3 * * * *

2.3.1 Muoto ja sisältö...9

2.3.2 Rakennuskaavassa osoitettavien alueiden käyttötarkoitukset ... 11

2.3.3 Laatimisperusteet ... 13

2.3.4 Rakennuskaavamääräyksiin liittyviä oikeusvaikutuksia ... 14

3 NURMIJÄRVEN KUNNAN RAKENNUSKAAVOITUKSEN NYKYTILA JA ONGELMAT... 16

3.1 Kaavoittaminen Nurmijärvellä ... 18

3.1.1 Kaavoitustoimen kehittäminen ... 18

3.1.2 Kaavoitustilanne ... I9 3.2 Nurmijärvellä voimassa olevissa rakennuskaa­ voissa käytettävät määräykset ja merkinnät ... 20

3.2.1 Erilaiset kaavamääräykset ja -merkinnät sekä niiden esittämistapa kaavassa ... 20

3.2.2 Aluevarausmerkinnät ja niihin liittyvät määräykset...22

3.3 Nurmijärven rakennusjärjestys ... 24

3.4 Määräysten ja merkintöjen noudattaminen rakennuskaava-alueilla ... 26

3.4.1 Teollisuusalueet ... 27

3.4.2 Asuntoalueet... 35

3.4.3 Loma-asuntoalueet ... 37

3.4.4 Poikkeuslupakäsittelyt ... 39

3.5 Rakennusten suunnittelijoiden mielipiteitä kaavamääräyksistä ... 43

3.6 Rakennuskaavoituksessa käytettävien määräysten ja merkintöjen yhteydessä esiintyvät ongelmat ... 45

4 YMPÄRISTÖMINISTERIÖN OHJEET KAAVAMÄÄRÄYKSISTÄ JA -MERKINNÖISTÄ SEKÄ KÄYTÄNTÖ KUNNISSA ... 47

4.1 Ympäristöministeriön kaavamääräykset ja -merkinnät . 47 4.1.1 Aluevarausmerkinnät ... 47

4.1.2 Aluevarausmerkintöjä tarkentavat määräykset . 51 Vertailukunnissa käytettävät kaavamääräykset ja -merkinnät...52

4.2.1 Kerava...52

4.2.2 Tuusula...54

4.2.3 Hyvinkää... 55

4.2.4 Vantaa...57

4.2.5 Yhteenveto vertailukunnissa käytettävistä kaavamääräyksistä ja -merkinnöistä ... 59 4.2

5.1 Vaihtoehdot Nurmijarvelle sopivista kaava-

merkintäjärjestelmistä ...62

5.2 Ehdotus käyttöön otettavasta merkintäjärjestelmästä 65 5.2.1 Indeksijärjestelmän käyttöönotto ... 65

5.2.2 Kaavamerkintöjen koodaus indeksijär­ jestelmää varten...66

5.3 Kaavamääräysten noudattamiseen 1'iittyvien ongelmien ratkaiseminen ... 71

6 YHTEENVETO...75

LÄHDELUETTELO ... 78

LIITTEET... 82

1 Nurmijärven kunnanvaltuuston päättämät vapaakunnan poikkeamisoikeuslain nojalla delegoitavat tehtävät . . 82 2 Nurmijärven kunnan kaavoitustilanne 1.1.1991 ... 83

3 Nurmijärvellä voimassa olevien rakennuskaavojen kaava­ merkinnät ja niihin liittyvät määräykset ... 84 4 Esimerkki Hyvinkään kaavatietorekisterin tonttitu-

losteesta...Ю9 5 Vertailukunnissa (Hyvinkää, Kerava, Tuusula, Vantaa)

käytettävät teollisuusalueiden kaavamerkinnät, jotka sallivat liiketoiminnan ... Ш

1 JOHDANTO

1.1 Työn tausta ja tavoitteet

Työ on tehty Nurmijärven kunnan rakennuskaavoituksessa käytettävien merkintöjen ja määräysten selkeyttämiseksi ja yhdenmukaistamiseksi. Lisäksi työssä on tutkittu ra­

kennuskaavamääräysten noudattamista kunnassa.

Nurmijärven kunnassa ei ole ollut käytössä selkeää, yh­

denmukaista kaavamerkintäj ärj estelmää eikä käytettäviä merkintöjä ja määräyksiä ole rekisteröity. Merkintöjen tulkintaa vaikeuttaa esimerkiksi se, että samaan mer­

kintään liittyy eri kaavoissa erilaisia määräyksiä.

Kunnassa pidetäänkin ongelmana sitä, että tietyn alueen kaavamerkintöjä ja -määräyksiä tarvittaessa ne on aina etsittävä ko. alueen kaavakartan selitysosasta.

Kaavamääräysten noudattamisen osalta seuraavat ongelmat olivat tiedossa jo ennen työn aloittamista: teollisuus­

alueilla on tapahtunut poikkeamisia kaavan mukaisesta käyttötarkoituksesta ja loma-asuntoalueille on muodos­

tunut kaavassa kiellettyä ympärivuotista asutusta.

Työn tavoitteena on ollut kehittää kunnassa käytettä­

väksi sopiva selkeä kaavamerkintäj ärjestelmä sekä rat­

kaista kaavamääräysten noudattamiseen liittyvät ongel­

mat. Ensisijaisena kaavamääräysten noudattamiseen liit­

tyvänä ongelmana on käsitelty teollisuusalueilla tapah­

tuvaa kaavan mukaisen käyttötarkoituksen muuttumista ajan kuluessa.

1.2 Tutkimusmenetelmä ja lähtöaineisto

Kunnassa käytettäviä rakennuskaavamerkintöjä ja -mää­

räyksiä on tutkittu kaava-asiakirjoista kaavakarttojen selitysosista. Voimassa olevien rakennuskaavojen mer­

kinnät määräyksineen on työn yhteydessä luetteloitu.

Haastattelujen avulla on saatu tietoa muissa kunnissa käytettävistä merkinnöistä ja määräyksistä. Työn yhtey­

dessä on haastateltu Hyvinkään, Keravan, Tuusulan ja Vantaan kaavoitusosastojen virkamiehiä sekä tutkittu ko. kunnissa käytettäviä merkintöjä ja määräyksiä. Ver­

tailemalla kuntien merkintäjärjestelmiä sekä tutkimalla ympäristöministeriön ohjeita kaavamääräyksistä ja -mer­

kinnöistä on tehty ehdotus Nurmijärvellä käytettäväksi sopivasta merkintäjärjestelmästä.

Esimerkkikaava-alueiden avulla on tutkittu kaavamää­

räysten noudattamista. Alueiden kaavamääräykset on sel­

vitetty kaava-asiakirjoista ja rakennuslupatiedot alku­

peräisistä rakennusluvista. Johtopäätökset kaavamää­

räysten noudattamisesta on tehty vertailemalla maastos­

sa alueille myönnettyjä rakennuslupia ja alueiden kaa­

vamääräyksiä rakentuneisiin alueisiin.

Haastattelemalla rakennusten suunnittelijoita on pyrit­

ty saamaan työssä esille erilaisia mielipiteitä kaava­

määräyksistä ja niiden noudattamiseen liittyvistä on­

gelmista. Lisäksi on tutkittu vuosien 1987 - 1990 poik­

keuslupakäsittelyjä sen selvittämiseksi, kuinka paljon kaavamääräysten noudattamisesta on haluttu poiketa.

Teollisuusalueen käyttötarkoitusten muuttumisesta on haastateltu Nurmijärven kunnan elinkeinoasiamiestä.

Vertailukuntien (Hyvinkää, Kerava, Tuusula ja Vantaa) kaavamerkintöjen ja -määräysten perusteella on annettu ehdotus Nurmijärven teollisuusalueilla käytettäviksi sopivista merkinnöistä ja määräyksistä.

2 KAAVAJÄRJESTELMÄN PERUSTEET

Alue on kaavoitettava tai sen käyttäminen on muutoin suunniteltava luonnonvarojen ja ympäristön kestävää ke­

hitystä tukevalla tavalla sen mukaan kuin rakennuslais­

sa säädetään /RakL 1.2 §/. Tarkempia säännöksiä raken­

tamisesta annetaan RakL 1.3 § : n mukaisesti myös asetuk­

sella ja paikallisella rakennusjärjestyksellä. Kaavoi­

tuksen päämääränä Hyvösen /1988, s. 524/ mukaan on ym­

päristöjen muodostaminen, rakentaminen ja maankäytön sääntely. Lisäksi kaavoituksella säännellään julkisen vallan ja yksityisten välisiä oikeussuhteita. Suppeassa merkityksessä kaavoituksella tarkoitetaan lakisääteistä maankäytön ja rakentamisen suunnittelua eri muodoissa,

asteissa ja vaiheissa.

2.1 Kaavamuodot

Rakennuslain järjestelmään kuuluu viisi eri kaavamuo­

toa; yleispiirteiset seutu- ja yleiskaavat sekä yksi­

tyiskohtaiset asema-, rakennus- ja rantakaavat, joita nimitetään myös detaljikaavoiksi. RakL 2 § :ssä sääde­

tään kaavamuotojen sisällöstä seuraavasti:

seutukaava sisältää yleispiirteisen suunnitel­

man alueen käyttämisestä kahdessa tai useam­

massa kunnassa

yleiskaava on kuntakohtainen yleispiirteinen kaava, joka sisältää pääpiirteet kunnan alueen käyttämisestä eri tarkoituksiin

asemakaava laaditaan kaupungin yksityiskoh­

taista järjestämistä ja rakentamista varten rakennuskaava on muiden kuntien detaljikaava

rantakaavassa annetaan yksityiskohtaiset mää­

räykset loma-asutuksen ja alueen muun käytön järjestämisestä ranta-alueella, jolla ei ole voimassa asema- tai rakennuskaavaa.

Kuusiniemen /1988, s. 13/ mukaan kaavahierarkian toteu­

tuminen on kaksisuuntaista; yleispiirteisempi, laajem­

man alueen kaava on ohjeena laadittaessa ja muutettaes­

sa yksityiskohtaisempaa kaavaa, toisaalta yleispiirtei­

sempi kaava väistyy, kun alueelle vahvistetaan yksi­

tyiskohtaisempi kaava. Oikeusvaikutukseltaan yleispiir­

teiset ja laaja-alueiset kaavat ovat heikompia kuin yk­

sityiskohtaiset kaavat. Kuvassa 1 on esitetty kaaviona maankäytön suunnittelujärjestelmä pääpiirteittäin.

;----1

I VALTAKUNNALLINEN I ALUEIDEN KÄYTÖN

I SUUNNITTELU

RANTA- I KAAVA I

RANTA­

KAAVA ASEMA­

KAAVA RAKEN- NUSK.

YKSITYISET MAANOMISTAJAT SEUTUKAAVALIITOT

YLEISKAAVA SEUTUKAAVA

KUNNAT

LÄÄNINHALLITUKSET

YMPÄRISTÖ­

MINISTERIÖ

Kuva 1. Maankäytön suunnittelujärjestelmä

Ympäristöministeriön kaavoitus- ja rakennusosasto kä­

sittelee YMA 8 §:n perusteella RakL:ssa säädettyyn kaa­

voitukseen liittyvää valtakunnallista alueiden käytön suunnittelua. Larman /1983, s. 28/ mukaan ko. suunnit­

teluun kuuluu mm. seutukaavoituksen toimittamista kos­

kevien määräysten antaminen ja selvitysten laatiminen esimerkiksi valtakunnallisten alueidenkäyttötavoittei- den välittämiseksi seutukaavaliitoille ja muille viran­

omaisille .

Seutukaava laaditaan vaiheittain kahden tai useamman kunnan alueelle seutukaavaliiton toimesta. Seutukaavan hyväksyy seutukaavaliiton liittovaltuusto ja vahvistaa ympäristöministeriö.

Yleiskaava, asemakaava ja rakennuskaava voidaan laatia joko koko kuntaan tai sen osaan. Kaavojen laatiminen on kunnan tehtävä. Kaavat hyväksyy kunnanvaltuusto. Asenta­

ja rakennuskaavojen hyväksymisestä on RakL 38 ja 97

§ :ssä säädetty, että valtuuston päätösvaltaa voidaan johtosäännössä siirtää kunnanhallitukselle niiden kaa­

vamuutosten osalta, joita ei ole pidettävä olennaisina.

2. ja 3. asteen yleiskaavat vahvistaa ympäristöministe­

riö, 1. asteen yleiskaavaa ei alisteta vahvistettavak­

si. Asemakaavan vahvistaa ympäristöministeriö tai lää­

ninhallitus. Rakennuskaava alistetaan lääninhallituksen vahvistettavaksi. Asema- ja rakennuskaavojen vahvista­

misesta on säädetty RakL 38a ja 97a § :ssä, ettei vä­

häistä kaavamuutosta koskevaa päätöstä alisteta vahvis­

tettavaksi. Kaavan hyväksymistä tai muuttamista koske­

vaa päätöstä ei myöskään alisteta vahvistettavaksi yleiskaava-alueella silloin, kun yleiskaavan vahvista­

mista koskevassa päätöksessä niin on määrätty.

Rantakaava laaditaan ranta-alueelle maanomistajan toi­

mesta. Rantakaavan hyväksyy kunnanvaltuusto ja vahvis­

taa lääninhallitus.

2.2 Eri kaavamuotojen kaavamääräyksistä

Kaavojen muoto on normaalisti kolmiosainen; aluevarauk­

set osoitetaan kaavakartassa ja täsmennetään kaavamää­

räyksissä sekä perustellaan selostuksessa.

Seutukaavamääräykset alueiden käyttämisestä voidaan RakL 18.2 § : n mukaan sisällyttää seutukaavakarttaan tai sen liitteeksi. Hyvönen /1988, s. 535/ toteaa, etteivät seutukaavamääräykset ole siten välttämättömiä, mutta ne täydentävät kartan osoittamaa ratkaisua. Alueen käyttö­

tarkoitus osoitetaan säännönmukaisesti kaavamerkinnöin.

Seutukaavamääräykset voidaan jakaa seuraaviin ryhmiin:

suunnittelumääräykset, jotka ohjaavat yksi­

tyiskohtaista kaavoitusta ja muuta maankäytön suunnittelua

maankäyttömääräykset, jotka ovat rakentamis­

määräyksiä tai suojelumääräyksiä ja ne voivat tehostaa tai lieventää maan käyttömuotoa

osoittavan kaavamerkinnän vaikutuksia

yleismääräykset, jotka koskevat koko aluetta ja maankäyttöluokkaa yhdenmukaisesti

erityismääräykset, jotka koskevat yksittäisiä kohteita ja alueita.

Toisinaan seutukaavamääräysten rinnalla on annettu erikseen ohjeellisia suosituksia. Seutukaava on kuiten­

kin kokonaisuudessaan luonteeltaan ohjeellinen, eikä laki anna aihetta sitovien määräysten ja ohjeellisten suositusten erotteluun. Seutukaavassa ei voida määrätä sitovasti yksityiskohtaisen kaavan sisällöstä eikä sii­

nä voida muuttaa lakia tai asetusta.

Seutukaavan tapaan alueen käyttötarkoitus osoitetaan yleiskaavassakin ensisijassa kaavamerkinnöillä kartal­

la, mutta yleiskaavamääräyksillä voidaan käyttötarkoi^

tusta tarkentaa /RakL 28.2 §/. Hyvösen /1988, s. 587/

mukaan yleiskaavamääräysten tehtävänä on yhdessä kartan ja sen merkintöjen kanssa osoittaa yleiskaavan periaat­

teet. Kaavamääräyksillä voidaan ohjata kerrosalan ja rakennusoikeuden jakaantumista eri käyttötarkoitusten kesken, rakennuslupaa, aluevarausten sisäisten virkis­

tysalueiden mitoitusta, palvelujen määrää ja sijoitus­

ta, maisemanhoitoa, ympäristönsuojelua ja liikennettä.

Yleiskaavamääräykset palvelevat rakentamista ja maan­

käytön suunnittelua, ne voidaankin jakaa suunnittelu­

ja maankäyttömääräyksiin. Maankäyttömääräyksiä käyte­

tään vahvistettavissa yleiskaavoissa välittömästi ra­

kentamiseen kohdistuvien oikeusvaikutusten määrittele­

miseksi .

Asemakaavamääräykset täydentävät RakL 33 § : n mukaan kaavamerkintöjä ja niiden selityksiä sekä sisältyvät asemakaavaan sen osana. Asemakaavassa voidaan RakL 36.2

§ : n perusteella antaa sellaisia määräyksiä, joita kat­

sotaan tarvittavan asemakaava-aluetta rakennettaessa tai muutoin käytettäessä. RakA 33 § : n mukaan asemakaa­

vamääräysten on koskettava joko rakentamista tai muuta maankäyttöä. Rakennuskorttelien asemakaavamääräykset voivat koskea mm. rakennusalaa, kerrosten lukumäärää, julkisivuja, kattoja, istutuksia ja autopaikkoja. Ase­

makaavamääräykset on merkittävä RakA 37.3 § : n mukaises­

ti asemakaavakarttaan. Hyvönen /1988, s. 623/ toteaa, että asemakaavamääräysten on palveltava asemakaavalli­

sia tarkoitusperiä, määräys ei voi sitovasti puuttua yksityisoikeudellisiin oikeussuhteisiin. Määräyksissä ei ole syytä jäljentää voimassa olevia lakeja eikä ase­

tuksia. Määräyksiin ei ole myöskään syytä ottaa sellai­

sia asioita, joista määrätään rakennusjärjestyksessä, katupiirrustuksessa tai rakennusrasitteena.

Rakennuskaavamääräysten sisällöstä ovat soveltuvin osin voimassa asemakaavamääräyksiä koskevat säädökset. Koska tässä työssä käsitellään rakennuskaavamääräyksiä ja -merkintöjä, selostetaan rakennuskaavaan liittyviä asioita muita kaavoja tarkemmin kohdassa 2.3.

Rantakaava eroaa asema- ja rakennuskaavoista sisällöl­

tään yksinkertaisempana ja oikeusvaikutuksiltaan lie­

vempänä ja se on niihin nähden toissijainen. Rantakaa- vamääräyksiä voidaan antaa tarvittaessa RakL 123a.6 § : n mukaisesti kaava-alueen rakentamisesta ja muusta käyt­

tämisestä. Hyvösen /1988, s. 734/ mukaan määräykset koskevat yleensä rakennusoikeuden laatua ja määrää, ra­

kennusaloja, jätehuoltoa ja ympäristönsuojelua.

2.3 Rakennuskaava

Rakennuskaava on kunnallinen säännöstö, jonka ensisi­

jaisena tarkoituksena on määrätä yksityiskohtaisesti maalaiskuntaan kuuluvan alueen rakentamisesta ja muusta maankäytön järjestämisestä. Rakennuskaava on laadittava taaja-asutusta ja muuta sellaista aluetta varten, jonka rakentamisen ja muun maankäytön yksityiskohtainen jär­

jestäminen on tarpeellista, sitä mukaa kuin kehitys vaatii /RakL 2.3 ja 95.1 §/.

Kuusiniemen /1988, s. 7/ mukaan rakennuskaavan historia on melko lyhyt. Rakennussuunnitelma tunnettiin taajavä- kisissä yhdyskunnissa 1800-luvun lopun lainsäädännössä.

Taajaväkinen yhdyskunta oli eräissä asioissa "isäntä- kunnastaan" riippumaton; niitä ei varsinaisesti kaavoi­

tettu, mutta rakennussuunnitelman laatiminen ja kunnal­

listekniikan järjestely olivat mahdollisia.

Rakennussuunnitelma oli vuoden 1931 asemakaavalain mu­

kainen maalaiskunnan kaavamuoto. Maaseudun taajamien kaavoitusta ja rakentamista koskevat asiat hoidettiin tuolloin valtion toimesta lääninhallituksessa. Kunnat ja maanomistajat tekivät myös aloitteita ja laativat suunnitelmiaan. Rakennussuunnitelma keskittyi rakenta­

misen järjestämiseen.

Rakennuskaavan nimi omaksuttiin vuoden 1958 rakennus­

laissa. Säännösten sisältö perustui aluksi asemakaava- lain rakennussuunnitelmasta saatuihin kokemuksiin. Kaa­

van laatiminen ja vahvistaminen säilyivät lääninhalli­

tuksessa, mutta kunta ja maanomistajat suorittivat val­

tion ohella kustannuksia. Rakennuskaavan kunnallistek­

ninen toteuttaminen säädettiin kunnan asiaksi.

Hyvönen /1988, s.689/ toteaa, että rakennuskaavan laa­

timinen tuli kunnan tehtäväksi vuonna 1967 voimaan tul­

leen RakL:n muutoksen nojalla. Vasta tuolloin kunnalli­

nen kaavoitusmonopoli ulottui kaikkiin kuntiin.

2.3.1 Muoto ja sisältö

Hyvösen /1988, s. 691/ mukaan rakennuskaavan muoto ja sisältö perustuvat samantapaisiin säännöksiin kuin ase­

makaavankin. Vaatimusten voimakkuusaste asemakaavaan verrattuna on kuitenkin yleensä lievempi. Rakennuskaava on muodoltaan kolmiosainen; se käsittää kaavakartan se­

lityksineen, rakennuskaavamääräykset ja selostuksen.

Rakennuskaava-alue käsittää mahdollisuuksien mukaan suunnittelullisen kokonaisuuden. Kaava-alueen rajat se­

kä eri tarkoituksiin osoitettujen alueiden rajat merki­

tään RakA 114.2 §:n mukaisesti kaavakartalle. Rakennus­

kaava käsittää myös rakennuskorttelien numerot sekä tarvittaessa teiden ja yleisten alueiden nimet /RakA 114.3 §/.

Jos tarvitaan erityisiä ohjeita rakennuskaava-alueen käyttämisestä, on kaavaan otettava sitä koskevat mää­

räykset /RakL 96 §/. RakA 33 §:n mukaisesti kaavamää­

räyksiin voidaan ottaa tarpeelliset määräykset raken­

nuskortteleiden rakentamisesta ja käyttämisestä, esi­

merkiksi

rakennuskorttelin käytöstä asumista, teolli­

suutta, liike-elämän tarpeita tai muuta tar­

koitusta varten

rakennusrajoista, tontin rakennusalasta ja ra­

kennusten asemasta

rakentamistiheydestä sekä tontille rakennetta­

vien rakennusten ja huoneistojen enimmäismää­

rästä

kerrosten lukumäärästä ja rakennusten korkeu­

desta .

Kaavamääräykset on merkittävä RakA 115 § : n mukaan ra- kennuskaavakarttaan. Yksityiskohtaisten kaavamääräysten sijasta voidaan käyttää myös kaavaa täydentäviä raken­

tamistapaohjeita. Niillä on annettu toteutuksen yksi­

tyiskohdista joko suositusluontoisesti tai esim. kunnan myymien tonttien kauppakirjan liitteenä yksityiskohtai­

sia rakentamistapaa koskevia ohjeita.

Kaavaan kuuluva selostus sisältää RakA 115 § : n mukai­

sesti ehdotuksen perustelut ja tarpeen vaatiessa selvi­

tykset vedensaanti- ja viemäröimismahdollisuuksista se­

kä maaperän laadusta. Hyvönen /1988, s. 823/ toteaa, ettei selostukseen liity oikeusvaikutuksia, koska sitä ei vahvisteta.

Larma /1983, s. 326/ toteaa, ettei rakennuskaava saa sisältää lain, asetuksen tai muiden säädösten vastaisia määräyksiä. Oikeudelliset kaavanormit ja muut säädökset eivät kuitenkaan yksinään ratkaise kaavalle asetettavaa sisältöä. Niiden puitteissa kunnanvaltuusto ja vahvis- tusviranomaiset voivat olosuhteista riippuen käyttää maankäyttöpoliittista harkintavaltaa kaavasta päättäes­

sään. Tarkoituksenmukaisuusharkinnan on nojauduttava asiallisesti hyväksyttäviin, asiaankuuluviin ja tasa­

puolisiin perusteisiin. Harkintavallan ylittäminen te­

kee päätöksen lainvastaiseksi.

2.3.2 Rakennuskaavassa osoitettavien alueiden käyttötarkoituk­

set

RakL 96 §:ssä säädetään rakennuskaavassa osoitettavien alueiden käyttämisestä eri tarkoituksiin, kuten raken­

nusmaaksi, liikenneväyliksi ja muiksi yleisiksi alueik­

si. Lisäksi erityisestä syystä kaavassa voidaan osoit- taan maa- ja metsätaloutta varten tarvittavat maatalou­

salueet .

Larman /1983, s. 329 ja 331/ mukaan rakennusmaalla tar­

koitetaan rakennustoimintaa varten varattua aluetta, joka jaetaan rakennuskortteleihin. Sisäasiainministe­

riön antamassa päätöksessä asema- ja rakennuskaavamer- kinnöistä rakennusmaan eri käyttötarkoitukset on il­

maistu korttelialueina; asuinrakennusten korttelialue (tunnusmerkintä A), yleisten rakennusten korttelialue (Y), liike- ja toimistorakennusten korttelialue (K) ja teollisuus- ja varastorakennusten korttelialue (T). Nä­

mä ryhmät jakautuvat tarkempia käyttötarkoituksia il­

maiseviin korttelialueisiin.

Rakennuskaavassa olevaa rakennuskorttelia ei jaeta ase­

makaavan mukaan tontteihin vaan se muodostuu rakennus­

paikoista. Rakennuspaikan tarkkaa kokoa ja muotoa ei

ole määrätty, joten rakennuskaavassa voidaan merkitä ohjeellinen rakennuspaikan raja sekä määrätä rakennus­

paikan vähin pinta-ala ja rakennusalat.

Yleiseen liikenteeseen käytettävillä liikenneväylillä tarkoitetaan Larman /1983, s. 330/ mukaan Y1TL: n mukai­

sia yleisiä teitä (maanteitä ja paikallisteitä) ja ra­

kennuskaavateitä. Sisäasiainministeriön kaavoitusohjei­

den /SM 1980/ mukaan yleiset tiet voidaan osoittaa tien laadusta ja aluevarauksen käsittämästä alueesta riip­

puen kolmella eri merkinnällä : kauttakulku- ja sisään­

tulotieksi suoja- ja näkemäalueineen (LT), yleiseksi tieksi suoja- ja näkemäalueineen (LYS) tai yleiseksi tieksi vierialueineen (LYT). Rakennuskaavateitä ei osoiteta kaavassa liikennealueen merkinnällä vaan katu­

jen tapaan rajaviivoilla.

Muita yleisiä alueita ovat sisäasiainministeriön kaa­

voitusohjeiden /SM 1980/ mukaisesti virkistysalueet (V), puistot (VP), lähivirkistysalueet (VL), leikkiken­

tät (VK), urheilu- ja virkistyspalvelualueet (VU), ret­

keily- ja ulkoilualueet (VR) ja uimaranta-alueet (VV).

Yleisiä alueita ovat Larman /1983, s. 331/ mukaan pää­

asiallisesti muös erityisalueisiin (E) kuuluvat alueet, esimerkiksi hautausmaa (EH), ja suojelualueisiin (S) kuuluvat alueet, esimerkiksi luonnonsuojelualue (SL).

Myös telttailu- ja retkeilyalue (RT) voi olla yleinen alue.

Muita käyttötarkoituksia palvelevat mm. ryhmäpuutarha- ja palstaviljelyalueet (RP). Erityisenä syynä maa- ja metsätalousalueiden ottamiseen rakennuskaavaan voi olla

Larman /1983, s. 332/ mielestä esimerkiksi alueen si­

jainnista johtuva soveltumattomuus muihin tarkoituksiin tai sen erityinen soveltuvuus maatalouden harjoittami­

seen. Kuusiniemi /1988, s. 24/ on sitä mieltä, että ra­

kennuskaavassa voidaan asemakaavan tapaan osoittaa myös muita alueita, esimerkiksi vesialue, koska kaavamerkin­

täpäätösten mukaan asema- ja rakennuskaavoissa käyte­

tään samoja merkintöjä.

2.3.3 Laatimisperusteet

Rakennuskaava ón mahdollista laatia olosuhteiden mukaan yksinkertaiseksi tai yksityiskohtaisemmaksi asemakaavan tapaan /RakL 95.2 §/. Rakennuskaava on yleiseltä luon­

teeltaan tarkempi kuin yleiskaava, kaavamuotona se on­

kin lähempänä asemakaavaa.

Rakennuskaavaa laadittaessa on otettava huomioon seu- raavat RakL 95.2-3 §:ssä säädetyt asiat:

kaavan on täytettävä tyydyttävästi järjeste­

tylle rakennustoiminnalle kohtuuden mukaan asetettavat vaatimukset

kaavan on oltava niin yksinkertainen ja tar­

koituksenmukainen kuin olosuhteet sallivat kaava saadaan kuitenkin laatia yksityiskohtai­

semmaksi, asemakaavan tapaiseksi, jos talou­

delliset edellytykset tällaisen kaavan toteut­

tamiseen ovat olemassa ja sitä muutenkin on pidettävä tarkoituksenmukaisena

tarpeettomia kustannuksia on vältettävä ja riittävää huomiota kiinnitettävä voimassa ole­

viin omistussuhteisiin

rakennetun ympäristön tarkoituksenmukaista hy­

väksikäyttämistä on pyrittävä edistämään

rakennettuun ympäristöön sisältyviä perinne-, kauneus- ja muita arvoja ei saa hävittää.

Larma /1983, s. 326/ toteaa, että eräissä tapauksissa määräyksen ottaminen rakennuskaavaan edellyttää maano­

mistajan suostumusta, esimerkiksi osan rakennusmaasta määrääminen yleistä jalankulkua varten. Myös lain eri­

tyissäännöksissä saattaa olla oikeudellisia rajoituk­

sia, esimerkiksi otettaessa kaavaan RakL 135 §:n nojal­

la siinä tarkoitettuja erityisiä suojelumääräyksiä on edellytyksenä määräyksen tarpeellisuuden ohella, ettei se ole maanomistajalle kohtuuton.

2.3.4 Rakennuskaavamääräyksiin liittyviä oikeusvaikutuksia Rakentamis- ja toimenpiderajoitukset ovat Hyvösen

/1988, s.707/ mielestä sisällöltään samanlaisina johta­

via oikeusvaikutuksia. RakL 100.1 §:ssä säädetään ettei uudisrakennusta saa rakentaa vastoin rakennuskaavaa.

Rakentamisrajoitukseen liittyy mukaan olennaisesti myös rakennuskaavan yleinen noudattamisvelvollisuus; kaavaa on sellaisenaan noudatettava. Kaavassa ei siten voida muuttaa, selittää tai tulkita ylemmänasteisia säännök­

siä. Käyttötarkoituksen muuttaminen vastoin rakennus­

kaavaa ei ole yleensä mahdollista ilman poikkeuslupaa.

Toimenpiderajoitus merkitsee RakL 124a.1 §:n mukaan vastaavasti rakennuskaavan noudattamista muiden toimen­

piteiden kuin rakentamisen osalta.

Rakennuspaikka erotetaan rakennuskaava-alueella tilaksi RakL 102 § : n mukaisesti lohkomalla tai muulla vastaa­

valla maanmittaustoimituksella. Jos rakennuspaikkojen erottaminen itsenäisiksi tiloiksi tapahtuu rakennuskaa­

van vahvistamisen jälkeen, siinä on noudatettava raken­

nuskaavan määräyksiä rakennuspaikan koosta, muodosta ja sijainnista. KaavJL 17 §:n mukaan rakennuskaava-alueel­

la ei saa suorittaa maanmittaustoimitusta niin, että vaikeutetaan kaavan toteuttamista.

Yksityiselle maanomistajalle ei voida asettaa kohtuut­

tomia rajoituksia, jotka kaavalle asetettavia vaatimuk­

sia olennaisesti syrjäyttämättä voidaan välttää. Jollei kohtuuttomia rajoituksia kaavallisista syistä voida välttää eikä maanomistaja näin voi kaavasta johtuvan rajoituksen vuoksi käyttää maataan kohtuullista hyötyä tuottavalla tavalla, tulee RakL 110.1 §:n mukainen kun­

nan lunastusvelvollisuus rakennuskaavoituksessa käyt­

töön.

3 NURMIJÄRVEN KUNNAN RAKENNUSKAAVOITUKSEN NYKYTILA JA ONGELMAT Nurmijärven kunta sijaitsee keskisellä Uudellamaalla, etäisyydet päätaaj amiin Helsingistä ovat seuraavat:

Klaukkalaan 26 km, Kirkonkylään (hallintokeskus) 35 km ja Rajamäkeen 45 km. Kunnan sijainti näkyy kuvasta 2.

Kunnan kokonaispinta-ala vuoden 1990 alussa oli noin 36 700 hehtaaria ja asukkaita kunnassa oli lähes 27 000 /Nurmijärvi 1989, s. 4 ja 5/.

HYVINKÄÄ

Alamäki

JÄRVENPÄÄ Kirkoohyl

1 NURMIJÄRVI!

TUUSULA

KERAVA

VANTAA ESPOO

HELSINKI:

Kuva 2. Nurmijärven kunnan sijainti

Nurmijärvi kuuluu pääkaupunkiseudun kehyskuntiin. Väes­

tönkasvu on Nurmijärvellä ollut muiden kehyskuntien ta­

voin nopeaa; vuosittainen väestönkasvu oli vuosina 1985-1989 keskimäärin 2,6 % /Nurmijärvi 1989, s. 5/.

Väestömäärän nopeaan lisääntymiseen on suurelta osin vaikuttanut pääkaupunkiseudun läheisyys; pääkaupunki­

seudulla työskentelevät etsivät asuntoja ja asuinraken­

nustontteja ja teollisuus sijoituspaikkoja. Nopeimmin väestö onkin lisääntynyt kunnan eteläosassa sijaitse­

vassa Klaukkalan taajamassa; väkiluku on melkein kak­

sinkertaistunut kymmenessä vuodessa. Työpaikkaomavarai- suus on Nurmijärvellä ollut suhteellisen alhainen. Esi­

merkiksi vuonna 1987 työpaikkaomavaraisuus koko kunnas­

sa oli noin 65 %. Klaukkalassa työpaikkaomavaraisuus oli pienin, vain 29 % /Nurmijärvi 1988, s. 4/.

Nurmijärvi on yksi 56 vapaakunnasta, jotka osallistuvat vuoden 1989 alussa käynnistettyyn vapaakuntakokeiluun.

Kokeilu antaa vapaakuntakokeilua seuraavan työryhmän raportin /YM 1991a, s. 5/ mukaan mahdollisuudet hallin­

non uudelleen järjestelyihin, tuo kevennyksiä alistus- velvollisuuteen ja mahdollisuuden ratkaista aiemmin valtion viranomaisen toimivaltaan kuuluvia asioita kun­

nassa, kokeilla erilaisia kevennettyjä lupamenettelyjä sekä hakea valtioneuvostolta lisäoikeuksia. Nurmijär­

vellä vapaakunnan poikkeamisoikeuslain nojalla delegoi­

dut tehtävät on esitetty liitteessä 1. Esimerkiksi Uu­

denmaan lääninhallitukselta on siirretty päätösvalta RakL 5.2 ja 132.1 §:n mukaisissa poikkeusluvissa suun­

nittelutoimikunnalle ja kaavoituslautakunnalle ja kun­

nanhallitukselta on siirretty kaavoituslautakunnalle päätösvalta RakL 124a §:n tarkoittamissa toimenpidelu­

vissa.

3.1 Kaavoittaminen Nurmijärvellä 3.1.1 Kaavoitustoimen kehittäminen

Detaljikaavojen laadinta käynnistyi kaavoitusjohtaja Häkkisen /1987, s. 1/ mukaan 1950-luvun puolivälissä.

Kaavoja laadittiin lääninhallituksen kaavanlaatimispää- töksen perusteella. Ensimmäinen rakennuskaava vahvis­

tettiin Kirkonkylään vuonna 1957. 1960-luvulla vahvis­

tettiin Rajamäen, Röykän, Klaukkalan ja Herusten kaa­

vat. Kaavat laadittiin pääasiassa yksityisten omistuk­

sessa oleville alueille, koska kunnan toimesta ei maa­

politiikkaa oltu hoidettu. Vasta 1960-luvun puolivälin jälkeen kunta aloitti maanhankinnat, mutta silloinkin ostotoiminta oli vähäistä ja sattumanvaraista. Kaavoja laativat kunnan ulkopuolella toimivat konsultit; maan­

mittaushallituksen kaavoitusyksiköt ja arkkitehtitoi­

mistot .

Kuntaan perustettiin ensimmäinen mittausteknikon virka vuonna 1966. Ensimmäiset kaavoittajan ja piirtäjän vi­

rat perustettiin vuonna 1970, minkä myötä tehostettiin vanhentuneiden kaavojen uudelleen kaavoitusta. Vuonna 1973 perustettiin kaavoitusjohtajan virka. Kunnan vi­

raston organisaatiota kehitettiin myös 1970-luvun lop­

pupuolella. Kaavoitustoimi kuului kaavoitusosastolle, jolle vähitellen saatiin perustetuksi lisää asiantunti- javirkoja.

Vuoden 1984 kunnanviraston johtosäännössä kaavoitustoi­

mi jaettiin kahdelle eri osastolle; suunnitteluosastol­

le yleiskaavoitus ja kaavoitus- ja mittausosastolle de­

taljikaavoitus. Tällä hetkellä detaljikaavojen laatimi­

seen osallistuu kaavoitusjohtajan alaisuudessa kaavoi­

tusarkkitehti, kaavoitusinsinööri, määräaikainen kaava- suunnittelija, suunnitteluavustaja sekä kartanpiirtäj ä.

3.1.2 Kaavoitustilanne

Liitteessä 2 on esitetty kunnan kaavoitustilanne

1.1.1991. Kunnassa ollaan aloittamassa asemakaavoitus­

ta; Kirkonkylään on jo vahvistettu yksi kortteliasema- kaava. Rakennuskaavoitettuja alueita, joille on tehty yhteensä yli 400 kaavamuutosta tai -laajennusta, oli vuoden alussa kuusi. Kunnan kokonaispinta-alasta oli rakennuskaavoitettu yli 9 %. Osayleiskaava-alueita kunnassa oli kuusi ja rantakaava-alueita yksi.

Rakennuskaavoituksesta ollaan siirtymässä asemakaavoi­

tukseen Kirkonkylän lisäksi myös muissa päätaajamissa, Klaukkalassa ja Rajamäellä. Asemakaavoitusta Nurmijär­

vellä Häkkinen /1990/ perustelee seuraavasti:

Nurmijärvellä nykyisin laadittavat rakennus­

kaavat ovat asemakaavan tapaisia

- taajamien keskusta-alueille laadittujen idea- suunnitelmien toteuttaminen detaljikaavoituk­

sen kautta on antanut aihetta harkita asema­

kaavojen laatimista

rakennuskaava ei useinkaan toteudu kaavoitta­

jan näkemyksen mukaisesti, koska kunnalla ei ole keinoja kaavan 100 %:ksi toteuttamiseksi.

Asemakaava-alueelle tehtävä tonttijako ja kun nan lunastusoikeudet varmistavat kaavan to­

teuttamisen kaavoittajan ja tonttijaon laati­

jan näkemyksen mukaan

asemakaava-alueella kunta saa yleisen tien alueen heti omistukseensa suoraan lain perus­

teella, minkä lisäksi kunta saa katualueisiin omistusoikeuden erotuttamalla ne ao. toimituk sessa ja tämä omistusoikeus säilyy vaikka kaa vaa muutettaisiinkin.

3.2 Nurmijärvellä voimassa olevissa rakennuskaavoissa käytettä­

vät määräykset ja merkinnät

Nurmijärven kunnan rakennuskaavoissa käytettäviä mää­

räyksiä ja merkintöjä on tutkittu luetteloimalla kaikki vuoden 1990 lopussa voimassa olleiden rakennuskaavojen merkinnät määräyksineen. Kunnassa ei ole pidetty rekis­

teriä käytettävistä määräyksistä ja merkinnöistä.

Sisäasiainministeriön antama päätös uusista asema- ja rakennuskaavamerkinnöistä tuli voimaan 1.6.1980 /SM 1980/. Nurmijärven vanhin voimassa oleva rakennuskaava on vahvistettu vuonna 1957. Tällä hetkellä voimassa olevissa rakennuskaavoissa esiintyy siten sekä sisäa­

siainministeriön vanhan että uuden päätöksen mukaisia kaavamerkintöjä. Lisäksi joitakin vanhan päätöksen mu­

kaisia merkintöjä on käytetty vielä vuoden 1980 jäl­

keen.

Liitteenä 3 on luettelo kaikista Nurmijärvellä voimassa olevien rakennuskaavojen merkinnöistä määräyksineen.

Luettelossa on eroteltu toisistaan ennen sisäasiainmi­

nisteriön vuonna 1980 antamaa päätöstä käytössä olleet kaavamerkinnät ja sen jälkeen käytetyt merkinnät.

3.2.1 Erilaiset kaavamääräykset ja -merkinnät sekä niiden esit tämistapa kaavassa

Kaavakartan merkkien selitysosa muodostuu aluevaraus- merkinnöistä, jotka osoittavat alueiden käyttötarkoi­

tukset, aluevarausmerkintöihin liittyvistä määräyksis­

tä, muista merkinnöistä sekä ns. yleisistä määräyksis­

tä.

Nurmijärvellä aluevarausmerkintöjä tarkentavista mää­

räyksistä esitetään yleensä kaavakartan selitysosassa merkintöjen yhteydessä käyttötarkoituksen jälkeen vain

oleellisimmat määräykset. Kaikki muut määräykset on esitetty yleisten määräysten yhteydessä kaavakartan se­

litysosan lopussa.

Kunnan rakennuskaava-alueilla käytettävät määräykset, lukuunottamatta teollisuusalueita, ovat sisällöltään asianmukaisia. Käytettäviä määräyksiä pyritään siten tässä työssä kehittämään ainoastaan teollisuusalueiden määräysten osalta siten, että ne palvelevat mahdolli­

simman tarkoituksenmukaisella tavalla työpaikka-aluei­

den rakentamista.

Sisäasiainministeriön vuonna 1980 antamassa päätöksessä suositellaan kuntakohtaisen indeksijärjestelmän käyttä­

mistä kaavamääräysten kohdistamiseksi tiettyyn aluee­

seen. Nurmijärvellä kaavamerkintöjä on varustettu in­

dekseillä vain seuraavien merkintöjen yhteydessä: AO eli erillispientalojen korttelialue (6 indeksiä), M eli maa- ja metsätalousalue (4 indeksiä), P eli puistoalue

(1 indeksi) ja KL eli liikerakennusten korttelialue (1 indeksi). Koska tarkentavia määräyksiä merkintöjen yh­

teydessä on käytetty Nurmijärvellä suhteellisen vähän, ei indeksejäkään ole tarvittu enempää. Tosin esimerkik­

si АО-merkinnän yhteydessä indeksejä olisi tarvittu enemmän, sillä АО-merkinnällä on kaavoissa vuoden 1980 jälkeen esiintynyt yksitoista toisistaan poikkeavaa käyttötarkoitusta määräyksineen.

Aluevarausmerkintöjen lisäksi kaavoissa käytetään muita merkintöjä, joilla osoitetaan esim. eri alueiden rajo­

ja, rakennusoikeuden määrää tai suurinta sallittua ker­

roslukua. Nurmijärvellä käytettävät muut merkinnät nou­

dattavat sisäasiainministeriön antamia ohjeita, eikä niiden tulkinnassa ole esiintynyt ongelmia. Muita mer­

kintöjä ei tässä yhteydessä niiden selkeyden takia kä- sitelläkään tarkemmin.

Yleisissä määräyksissä, jotka koskevat tiettyjä kortte­

leita tai koko kaava-aluetta, annetaan Nurmijärvellä määräyksiä mm.seuraavista asioista :

rakennusalan sijainti tontilla

ikkunoiden ja muiden aukkojen sijainti raken­

nuksessa

rakennuksen julkisivu ja kattomuoto istutukset

aitaus

leikkipaikat autopaikat.

Yleiset määräykset sijoitetaan kaavakartan selitysosas­

sa viimeiseksi.

3.2.2 Aluevarausmerkinnät ja niihin liittyvät määräykset

Erilaisia aluevarausmerkintöjä määräyksineen esiintyy Nurmijärvellä voimassa olevissa rakennuskaavoissa yh­

teensä 163 kappaletta. Kaavamerkintöjen tulkinnan yh­

teydessä saattaa esiintyä ongelmia vanhojen ja nykyis­

ten kaavamerkintöjen yhtäaikaisen esiintymisen tai käy­

tön seurauksena; sama merkintä osoittaa kahta eri käyt­

tötarkoitusta tai kaksi eri merkintää osoittaa samaa käyttötarkoitusta. Merkintöjen tulkintaa vaikeuttaa myös se, että samoilla merkinnöillä on eri kaavoissa erilaisia määräyksiä. Tutkittaessa merkintöihin liitty­

viä määräyksiä ne on siten aina etsittävä tutkittavalla alueella voimassa olevasta kaavasta.

Sisäasiainministeriön päätöksen /SM 1980/ mukaisia uu­

sia kaavamerkintöjä on otettu käyttöön 27 kappaletta.

Ko. merkintöjä ovat mm. julkisten lähipalvelurakennus- ten korttelialue YL, liikerakennusten korttelialue KL, varastorakennusten korttelialue TV, lähivirkistysalue VL ja autopaikkojen korttelialue LPA.

Nurmijärvellä on käytössä viisi sellaista kaavamerkin- tää, joiden tarkoitus on muuttunut sisäasiainministe­

riön antamassa päätöksessä vuonna 1980. Merkinnät ovat asuinrakennusten korttelialue A (osoitti aiemmin asun­

to- ja liikerakennusten korttelialuetta), asuin-, lii­

ke- ja toimistorakennusten korttelialue AL (liikeraken­

nusten korttelialue), maatilojen talouskeskusten kort­

telialue AM (moottoriajoneuvojen huoltoasemien kortte­

lialue), asuinpientalojen korttelialue AP (autopaikka- rakennusten ja autopaikkojen korttelialue), maa- ja metsätalousalue M (maatalousalue). Näiden merkintöjen käytön yhteydessä saattaa esiintyä sekaannuksia.

Sisäasiainministeriön vanhan päätöksen mukaisia vuoden 1980 päätöksestä poistettuja merkintöjä on ollut vuoden 1980 jälkeen käytössä 13 kappaletta. Esimerkiksi vanhaa AT-merkintää on edelleen käytetty uuden AM-merkinnän rinnalla osoittamaan maatilan talouskeskuksen kortte­

lialuetta. Puistoalueesta on käytetty merkintää P uuden VP-merkinnän rinnalla. Lisäksi indeksillä P:n yhteydes­

sä on osoitettu erilaisia puistoalueita, merkinnällä PL1 on ollut jopa kaksi eri merkitystä. Maatalous­

alueesta on käytetty uuden MT-merkinnän ohella vanhaa merkintää M, joka nykyisin tarkoittaa maa- ja metsäta­

lousaluetta. RH-merkintää on käytetty edelleen loma- asutusalueesta, vaikka nykyinen merkintä on RA. Merkin­

tää U on käytetty urheilualueista nykyisen urheilu- ja virkistysalueen merkinnän VU ohella. Teollisuusalueiden vanhoista merkinnöistä ovat käytössä olleet merkinnät pienteollisuusrakennusten korttelialue TP ja yhdistet­

tyjen teollisuus- ja varastorakennusten korttelialue TTV.

Eräitä kaavamerkintöj ä on muutettu sisäasiainministe­

riön antaman päätöksen /SM 1980/ mukaisesti siten, et­

tei niiden merkitys ole muuttunut juuri lainkaan, nii­

den tarkoitus on vain ilmaistu eri tavalla. Tällainen merkintä on esimerkiksi erillispientalojen korttelialue

AO, jota aiemmin nimitettiin omakotirakennusten ja mui­

den enintään kahden perheen omakotirakennusten kortte­

lialueeksi. Vuoden 1980 jälkeenkin on Nurmijärvellä käytetty omakotirakennusten korttelialueen nimeä. So­

siaalitointa ja terveydenhuoltoa palvelevien rakennus­

ten korttelialueesta käytettiin aiemmin nimitystä sai­

raaloiden ja muiden sosiaalista toimintaa palvelevien rakennusten korttelialue. Teollisuusrakennusten kortte­

lialuetta TT nimitettiin teollisuusrakennusten ja -lai­

tosten korttelialueeksi ja loma- ja matkailualuetta R retkeily- ja loma-alueeksi.

3.3 Nurmijärven rakennusjärjestys

RakL 11 §:n mukaan kunnassa on oltava rakennusjärjes­

tys. Rakennusjärjestyksessä annetaan ne paikallisista oloista johtuvat, kuntaa tai sen osaa koskevat määräyk­

set, jotka sen lisäksi, mitä laissa tai asetuksessa on säädetty, katsotaan tarpeellisiksi sopivan ja hyödylli­

sen rakentamisen edistämiseksi sekä kaavoituksen to­

teuttamisen helpottamiseksi. RakL 12 § :ssä säädetään, että rakennusjärjestyksen hyväksyy kunnanvaltuusto, alistusvelvollisuutta ei ole.

Lakimies Karessuon /1989, s. 2/ mielestä rakennusjär­

jestyksen määräysten on liityttävä rakennuslainsäädän­

nön nojalla säädeltäviksi tarkoitettuihin asioihin.

Määräykset eivät saa olla ristiriidassa lain tai ase­

tuksen kanssa eikä niissä tule toistaa lain, asetuksen tai rakennusmääräysten tekstiä. Rakennusjärjestyksessä koskevia säännöksiä on RakA 17 §:n mukaisesti noudatet­

tava, jollei vahvistetussa yleiskaavassa tai detalji­

kaavoissa ole toisin määrätty.

Rakennusjärjestyksen määräykset voivat lain mukaan kos­

kea mm. rakennuspaikan suuruutta, rakennuksen kokoa ja sen sijoittumista, rakennuksen sopeutumista ympäris­

töön, rakentamistapaa, istutuksia, aitoja ja muita ra­

kennelmia sekä rakennetun ympäristön hoitoa. Rakennus­

järjestyksessä voidaan lisäksi määrätä RakA:ssa sään­

nellyn lupajärjestelmän helpotuksista asetuksessa tar­

kemmin säädetyllä tavalla.

Karessuo /1989, s. 1/ toteaa, että rakennusjärjestystä koskevia säännöksiä on muutettu vuoden 1990 alussa voi­

maan tulleella lailla. Muutostyön yhtenä tavoitteena oli kehittää rakennusjärjestystä entistä selvemmin pai­

kalliseksi rakentamisen ohjauskeinoksi.

Nurmijärven kunnanvaltuusto hyväksyi 27.6.1990 uuden rakennusjärjestyksen, jolla kumottiin Uudenmaan läänin­

hallituksen vuonna 1964 vahvistama rakennusjärjestys.

Vanha rakennusjärjestys oli Maalaiskuntien Liiton malli vuodelta 1962, joka sisälsi 94 pykälää.

Lainsäädännön muutokset ovat aiheuttaneet useiden ra­

kennusjärjestyksen määräysten korvautumisen valtakun­

nallisella lainsäädännöllä. Niinpä Nurmijärven nykyi­

sessä rakennusjärjestyksessä on enää 10 pykälää sekä vanhasta rakennusjärjestyksestä voimaan jääneet 10 py­

kälää rakennuskaava-alueen lisämääräyksistä /Nurmijärvi 1990, s. 1-5/. Viimeksi mainitut määräykset on otettu uuteen rakennusjärjestykseen, koska kunnassa on vielä voimassa rakennuskaavoja, joiden kaavamääräykset raken­

nusoikeuden osalta tukeutuvat vanhaan rakennusjärjes­

tykseen ja määräysten on siten pysyttävä ko. kaava- alueiden osalta voimassa. Nurmijärven rakennusjärjes­

tykseen sisältyvät Suomen Kunnallisliiton rakennusjär- jestysluonnoksen mukaisesti määräykset luvan- ja ilmoi- tuksenvaraisuudesta, rakennusten sijoittumisesta ja ym­

päristön huomioonottamisesta sekä rakennuskaava-aluei­

den ulkopuolella olevia osa-alueita koskevat määräyk­

set.

3.4 Määräysten ja merkintöjen noudattaminen rakennuskaava- alueilla

Kaavamääräysten ja merkintöjen noudattamisen selvittä miseksi on tutkittu seuraavia rakennuskaava-alueita :

teollisuusalueet : Karhunkorven ja Kuusimäen alueet Kirkonkylän läheisyydestä sekä Järvi- haan alue Klaukkalasta

- asuntoalueet : Airion alue Rajamäeltä ja Hultin alue Klaukkalasta

- loma-asuntoalueet : alue Röykästä Sääksjärven rannalta ja kaksi aluetta Klaukkalasta Valk- järven rannalta (kuva 3).

&SÄÄKSJÄRVI RÖYKKÄ \

« V Kb*

H Л.1 А^'Тй-

KUUSIMÄKI

VALKJÄRVI KLAUKKALA

Kuva 3. Tutkittujen rakennuskaava-alueiden sijainti

Tutkitut teollisuus- ja asuntoalueet on valittu päätaa jämistä tai niiden läheisyydestä. Loma-asuntoalueista on tutkittu ne, joille tiedettiin muodostuneen ympäri­

vuotista asutusta.

Kaava-asiakirjoista on selvitetty alueita koskevat mää räykset ja rakennusluvista rakennuslupatiedot ja mah­

dolliset poikkeamiset kaavamääräyksistä. Määräysten noudattamisen selvitystyö on tehty rakennuskaava- alueilla vertailemalla em. tietoja rakentuneisiin alueisiin. Teollisuusalueiden kaavan mukaisten käyttö­

tarkoitusten muuttumisesta on haastateltu kunnan elin­

keinoasiamies Holmaa. Lisäksi on tutkittu vuosien 1987 - 1990 poikkeuslupakäsittelyltä sen selvittämiseksi, kuinka paljon kaavamääräysten noudattamisesta on halut tu poiketa.

Rakennustarkastaja Ahon /1991/ mukaan kaavamääräyksiä pääasiallisesti noudatetaan. Suuremmilla rakentajilla tosin rakennusoikeuden ylityksiä tapahtuu. Yksityiset pientalorakentaj at eivät ylitä rakennusoikeutta, koska tonteilla rakennusoikeuden määrä on yleensä riittävä.

Muista määräyksistä pientalorakentaj at sitävastoin ha­

luavat poiketa, sillä ihmiset pyrkivät rakentamaan ta­

loistaan mieleisensä.

3.4.1 Teollisuusalueet

Nurmijärven rakennuskaavoituksen yksi ongelma on kaa­

vassa teollisuusalueeksi merkittyjen alueiden käyttö­

tarkoituksen muuttuminen ajan kuluessa. Insinööri Väli maan /1991/ mielestä teollisuusaluemerkintä on yhteis­

kunnan kehityksen myötä vanhentunut. Erilaisia toimin­

toja pitäisi saada mahdolliseksi teollisuusalueille, sillä tuotteiden valmistus ja myynti samassa paikassa on helppoa ja käytännöllistä.

Myös Keravalla ja Hyvinkäällä on havaittu sama ongelma.

Kaupunginarkkitehti Komokallion /1991/ mielestä käyttö­

tarkoituksen muuttumisen syynä on hitaasti tapahtunut elinkeinorakenteen muutos, teollisuustoiminnan ja liik- keenharjoittamisen välistä eroa on joissakin tapauksis­

sa vaikea huomata. Keravalla rakentamiseen selvästi kaupallista tarkoitusta varten teollisuusalueella vaa­

ditaan poikkeuslupa. Tietynlainen suppeahko liiketoi­

minta teollisuusalueilla kuitenkin sallitaan, esim. au­

ton renkaiden myyminen. Keskustan läheisillä teolli­

suusalueilla toiminta on muuttunut kaupalliseksi, mikä on osaltaan vaikuttanut keskusta-alueen hajoamiseen.

Hyvinkäällä käyttötarkoituksen muutoksiin suhtaudutaan toimistoinsinööri Lyhykäisen /1991/ mukaan hienovarai­

sesti. Kaavamerkinnät ja -määräykset korjataan kaavan­

mukaisiksi silloin, kun alue tulee muussa yhteydessä, lähinnä kaavamuutostilanteessa, käsiteltäväksi.

Nurmijärven teollisuusalueilla kaavassa olevia istutus- määräyksiä ei noudateta riittävän hyvin. Valimaan

/1991/ mielestä istutusalueet tulisikin sijoittaa kaa­

vassa rakennuspaikkojen ulkopuolelle ns. "istutusvyö- hykkeinä". Ahon /1991/ mukaan istutusmääräykset teolli­

suusalueilla ovat turhia, koska teollisuusyrittäjät ei­

vät osta pihaa puutarhaksi eivätkä siten ole kiinnostu­

neita sijoittamaan varoja tontin maisemointiin.

Karhunkorpi 2-044

Karhunkorven teollisuusalueen ensimmäinen rakennuskaava vahvistettiin vuonna 1983. Alue sijaitsee Helsinki-Hä- meenlinna valtatien välittömässä läheisyydessä n. 4 km päässä Nurmijärven kirkonkylästä koilliseen. Kaavan tarkoituksena oli saattaa alueen silloinen teollisuus kaavoituksen piiriin ja osoittaa tarvittavat teollisuu­

den laajenemisalueet ottaen huomioon Hämeeniinna-Hel-

sinki moottoritien aluevaraus. /Nurmijärvi 1976/

Alueelle on vahvistettu vuosina 1985-1990 yhteensä kah­

deksan rakennuskaavan muutosta ja laajennusta, joiden tarkoituksena on pääasiassa ollut lisätä teollisuusra- kennuspaikkojen määrää. Alue on merkitty kaavassa teol­

lisuus- ja varastorakennusten, pienteollisuusrakennus­

ten sekä ympäristöhäiriöitä aiheuttamattomien teolli­

suusrakennusten korttelialueiksi. Kaavamääräykset ovat säilyneet muutosten yhteydessä lähes ennallaan. Uusim­

missa kaavamuutoksissa on kuitenkin annettu tarkempia määräyksiä ympäristökuvan parantamiseksi.

Karhunkorven alueella sijaitsee 25 toimivaa yritystä.

Tarkkojen istutusmääräysten lisäksi alueen kaavoissa on seuraava yleisempi määräys : rakentamattomat rakennus­

paikan osat, joita ei käytetä varastointiin, pysäköin­

tiin tai liikennealueeksi, on säilytettävä luonnonti­

lassa tai istutettava puilla. Ko. määräyksen noudatta­

minen on tulkinnanvaraista. Alueen yritysten on ollut helppo noudattaa määräystä jättämällä rakentamattomat alueet täysin hoitamatta, minkä seurauksena alueen yleiskuva ei ole siisti.

Kaavoissa on myös seuraava aitausta koskeva määräys : ulkovarastojen näkösuojaksi on rakennettava riittävän korkea aita tai riittävän korkealla umpiseinällä varus­

tettu katos. Määräyksen noudattamisesta on kaksi esi­

merkkiä kuvissa 4 ja 5. Kuvassa 4 aitausmääräystä on noudatettu ja aita peittää ulkovarastot. Kuvassa 5 ai­

tausmääräystä on yritetty noudattaa pystyttämällä piik­

kilanka-aita, joka ei peitä mitään. Määräyksen noudat­

tamisella ja noudattamatta jättämisellä on merkittävä vaikutus alueen maisemakuvaan.

Kuva 5. Esimerkki aitausmääräyksen noudattamatta jät­

tämisestä

Istutus- ja aitausmääräyksiä alueella on pyrkinyt nou­

dattamaan noin puolet yrityksistä. Täydellisesti mää­

räyksiä on noudattanut vain neljä yritystä. Pahiten alueen maisemallista yleiskuvaa pilaavat kolme kunnan vuokralle antamaa tonttia. Ko. tonteille ei ole raken­

nettu mitään, vuokraajat pitävät tontteja romuvarastoi- na, jotka muistuttavat kaatopaikkaa. Aitausmääräyksen noudattamisella tilanne korjaantuisi.

Karhunkorven teollisuusalueella on tapahtunut Holman /1991/ mukaan vain yksi varsinainen kaavan mukaisen käyttötarkoituksen muuttuminen; eräällä tontilla har­

joitetaan kaakeleiden vähittäis- ja tukkumyyntiä. Li­

säksi pienimuotoista alueella valmistettavien tuottei­

den myyntitoimintaa harjoittaa muutama yritys.

Kuusimäki 2-037

Kuusimäen rakennuskaava vahvistettiin Kirkonkylän ra­

kennuskaavan laajennuksena vuonna 1977. Alue sijaitsee Kirkonkylässä Helsinki-Hämeenlinna tien itäpuolella noin 1,5 km:n päässä Kirkonkylän keskustasta. Kaavan laajennuksen tarkoituksena oli saattaa kunnan omistuk­

sessa oleva teollisuustarkoituksiin soveltuva alue kaa­

voituksen piiriin. /Nurmijärvi 1975/

Alueelle on vahvistettu vuosina 1983-1990 yhteensä kuu­

si rakennuskaavan muutosta tai laajennusta, joiden tar­

koituksena on ollut rakennuspaikkojen saannin turvaami­

nen Kirkonkylässä sekä teollisuusyritysten toimintamah­

dollisuuksien parantaminen.

Kuusimäen teollisuusalueella sijaitsee 16 toimivaa yri­

tystä. Kaavassa alue on merkitty pääasiassa teollisuus- j a varastorakennusten korttelialueeksi. Alkuperäisessä kaavassa on ainoastaan istutuksista määrätty istutetta­

van rakennuspaikan osan merkinnällä, muita maisemointi-

määräyksiä ei ole. Vuonna 1990 vahvistetussa kaavamuu toksessa noin puolet alueesta on merkitty teollisuus-, varasto- ja toimistorakennusten korttelialueeksi. Muu­

tokseen on myös lisätty tarkat istutus- ja aitausmää- räykset.

Istutusmääräyksiä on noudatettu vain kahden yrityksen tonteilla, joille on istutettu nurmikkoa ja mäntyjä.

Muuten alueella ei ole suoritettu maisemointia lain­

kaan. Alueen maisemakuvaan vaikuttaa merkitsevästi maanalaisen varaston rakentaminen eräälle tontille.

Kaivauksen murske on kasattu tontin päälle sekä lähiym­

päristöön. Ko. tontti näkyy kuvassa 6.

Kuva 6. Kuusimäen teollisuusaluetta

Toinen esimerkki maisemoinnin laiminlyönnistä on esi­

tetty kuvassa 7. Kuva on Helsinki-Hämeenlinna tien liittymästä. Liittymän luiska on yläreunasta erittäin epäsiisti, koska liittymän yläpuolella sijaitsevalla tontilla on kasattu maata ja jätteitä kerroksittain luiskan jatkeeksi.

Kuva 7. Kuusimäen teollisuusalueen reuna

Kuusimäen teollisuusalueella on poikettu kaavan mukai­

sesta käyttötarkoituksesta. Kaavassa teollisuus- ja va­

rastorakennusten korttelialueeksi merkityillä tonteilla harjoitetaan autolavojen, pesulakoneiden sekä trakto­

reiden myyntiä.

Järvihaka 3-080

Järvihaan teollisuusalue sijaitsee noin 1 km pohjoiseen Klaukkalan keskustasta. Rakennuskaavaa alueella muutet­

tiin vuonna 1977 vahvistetulla kaavamuutoksella siten, että alueelle voitiin sijoittaa pienteollisuutta paran­

tamaan Klaukkalan työpaikkaomavaraisuutta. /Nurmijärvi 1977/

Järvihaan teollisuusalue on kaavassa merkitty pienteol­

lisuusrakennusten korttelialueeksi. Alueelle on

1980-luvulla tehty yhteensä seitsemän kaavamuutosta tai -laajennusta, joilla on lähinnä pyritty turvaamaan pie­

nehköjen teollisuusrakennuspaikkojen muodostaminen. Uu­

simmissa muutoksissa on mahdollistettu monipuolisten palvelutoimintojen sijoittaminen pienteollisuusraken- nuspaikalle. Yhdessä laajennuksessa on myös määrätty rakennusten julkisivujen materiaaleista ja väreistä.

Alueelle on kaavoissa määrätty tarkat istutusmääräykset ja joitakin aitausmääräyksiä. Alueella sijaitsee 39 yritystä, joista kolmasosa on noudattanut istutusmää­

räyksiä. Useilla tonteilla rakennustyöt ovat vielä kes­

ken, joten ko. tonttien maisemointia on mahdoton tut­

kia.

Järvihaassa, kuten muillakin teollisuusalueilla, on ta­

pahtunut joitakin poikkeamisia kaavanmukaisesta käyttö­

tarkoituksesta. Alueella sijaitsee esimerkiksi kaih- dinalan erikoisliike ja varastomyyntiliike. Holman /1991/ mukaan muutamat yritykset alueella, esimerkiksi puusepänliike ja autokorjaamo, harjoittavat kaavan mu­

kaisen toiminnan ohella pienimuotoista myyntitoimintaa.

3.4.2 Asuntoalueet

Nurmijärven asuntoalueilla kaavamääräyksiä on yleensä noudatettu. Rakennustarkastaja Ahon /1991/ mukaan istu­

tusmääräyksiä noudatetaan omakotitonteilla suhteellisen hyvin, sillä ihmiset pitävät tavallisesti huolta piho- jensa siisteydestä.

Airio 1-039

Rakennuskaavan muutos vahvistettiin Airion alueelle vuonnan 1986. Alue sijaitsee noin 1 km päässä Rajamäen keskustasta etelään Rajamäentien itäpuolella. Kaavamuu­

toksella pyrittiin turvaamaan pientalo- ja rivitalora- kennuspaikkojen saanti asunto-ohjelman mukaisesti. Kaa­

vamuutoksia alueelle ei ole tehty. /Nurmijärvi 1984/

Airion alue on kaavassa merkitty rivitalojen ja muiden kytkettyjen asuinrakennusten sekä erillispientalojen korttelialueiksi. Kaavamääräyksissä on määrätty puiden ja pensaiden istuttamisesta, kattotyypistä ja väristä sekä rakennusten julkisivujen väreistä. Kaikkia mää­

räyksiä on alueella noudatettu hyvin.

Huitti 3-115

Rakennuskaavan muutos alueelle vahvistettiin vuonna 1984. Muutosalue sijaitsee Lahnuksentien ja Kuonomäen- tien välisellä alueella noin 2 km Klaukkalan keskustas­

ta. Rakennuskaavan muutoksen tavoitteena oli lisätä pientalorakentamiseen osoitettujen rakennuspaikkojen tarjontaa Klaukkalassa. /Nurmijärvi 1983/

Huitin alue on kaavassa merkitty asuinkerros- ja rivi­

talojen, rivitalojen ja muiden kytkettyjen asuinraken­

nusten, erillispientalojen sekä asuin-, liike- ja toi­

mistorakennusten korttelialueiksi. Alueelle on tehty vuosina 1986-1988 kolme korttelikohtaista rakennuskaa­

van muutosta. Ko. muutoksia ei ole alistettu lääninhal­

lituksen vahvistettavaksi, koska ne ovat ns. ei-olen- naisia kaavamuutoksia; rakennuksen julkisivun värin muutos, rakennuksen kerrosluvun muutos ja rakennustyy­

pin muutos rivitalosta pienkerrostaloksi.

Hultin alueella on kaavamääräyksiä pääsääntöisesti nou­

datettu. Ainoastaan kahdella tontilla kaavamääräyksiä ei ole noudatettu katon ja julkisivun värisävyjen suh­

teen.

Tutkittujen alueiden perusteella voidaan todeta, että Nurmijärven asuntoalueilla kaavamääräyksiä noudatetaan hyvin. Yksittäisiä poikkeuksia on tosin olemassa. Ku­

vassa 8 on esimerkki rakentamisesta, jossa lähes kaikki kaavamääräykset on jätetty noudattamatta. Omakotitalo on rakennettu rivitalojen ja muiden kytkettyjen asuin­

rakennusten korttelialueelle. Lisäksi kaavassa määrä­

tään, että julkisivujen pääasiallisena materiaalina tu­

lee olla värisävyltään tumma tiili, johon voidaan yh­

distää ruskeita tai punaisia puuosia. Talon julkisivu­

materiaalina on punainen tiili, johon on yhdistetty valkoisia puuosia. Edelleen kaavassa määrätään, että katon tulee olla harjakatto ja väriltään musta. Talon katto on punainen. Talo ei sovellu määräysten laimin­

lyömisen takia alueen yleiskuvaan.

misestä : omakotitalo rivitaloalueella

Kunnan rakennusjärjestyksen 4 § :ssä määrätään, että uu­

disrakennuksen on sijoituksensa, kokonsa, muotonsa, ul­

koilla ter iaalinsa ja väriensä puolesta sopeuduttava nou­

datettuun rakennustapaan ja olevaan rakennuskantaan.

Rakennusvalvonnan ei tulisi sallia sellaista poikkea­

mista kaavamääräyksistä ja rakennusjärjestyksen 4 § :stä kuin kuvan 8 esittämän rakennuksen osalta on sallittu.

3.4.3 Loma-asuntoalueet

Sääksjärven ja Valkjärven läheisyydestä on tutkittu kolmea rakennuskaavassa RH-aluevarausmerkinnällä osoi­

tettua kaava-aluetta. Ko. alueilta on selvitetty, onko alueille muodostunut ympärivuotista asutusta, vai ovat­

ko alueet pysyneet kaavan mukaisesti loma-asutusaluei­

na. Selvitystyö on tehty tutkimalla kiinteistörekiste-

ristä, onko tonttien omistajien osoitteiksi merkitty loma-asunnon osoite. Lisäksi alueiden rakennuskanta on tutkittu maastossa. Kuvan 9 karttoihin on ne RH-aluei- den tontit tummennettu, joille on todettu muodostuneen pysyvää, ympärivuotista asutusta.

Sääksjärvi, Röykkä

Valkjärvi, Klaukkala

Kuva 9. Ympärivuotisen asutuksen muodostuminen RH- alueille

Sääksjärven rannalla Röykän RH-alueella pysyvää asutus­

ta on muodostunut vain kolmelle tontille. Klaukkalassa Valkjärven rannalla tilanne on huonompi; pysyvää asu­

tusta on muodostunut 11 tontille. Lisäksi kahdelle ton­

tille on myönnetty käyttötarkoituksen muutos pysyvän asutuksen muodostamiseksi ja yhdellä tontilla on ollut asuinrakennus jo ennen kaavan vahvistamista. Kuvassa 10 on esimerkki Valkjärven rannan "loma-asunnosta", jossa asutaan pysyvästi.

Kuva 10. "Loma-asunto" RH-alueella

3.4.4 Poikkeuslupakäsittelyt

Kaavoituslautakunta käsittelee RakL 132 § : n mukaiset poikkeusluvat, joissa halutaan poiketa vahvistetusta rakennuskaavasta. RakL 5 § : n mukaisilla poikkeusluvilla rakennetaan haja-asutusalueelle, jossa varsinaista ra-

kennuskaavaa ei ole. Ko poikkeusluvat käsitellään suun­

nitteluosastolla. Poikkeamiset rakennusoikeudesta kä­

sittelee kuitenkin lääninhallitus. Taulukossa 1 on esi­

tetty poikkeuslupakäsittelyjen jakautuminen RakL 5 § : n ja 132 § : n mukaisiin poikkeuksiin Nurmijärvellä, Uuden­

maan läänissä ja koko maassa vuonna 1990 /YM 1991/b/.

Taulukko 1. RakL 5 §:n ja 132 §:n mukaisten poikkeus­

lupien osuudet vuonna 1990

Nurmijärvi Uudenmaani. Koko maa

5 § 71 % 69 % 47 %

132 § 29 % 31 % 53 %

Nurmijärven vuoden 1990 poikkeuslupakäsittelyjen jakau­

tuminen RakL 5 § : n ja 132 §:n mukaisiin lupahakemuksiin ei juuri poikkea Uudenmaanläänin vastaavista osuuksis­

ta; poikkeuslupakäsittelyistä melkein kolmasosa on ol­

lut RakL 132 §:n mukaisia. Koko maan poikkeuslupakäsit­

telyistä yli puolet on ollut RakL 132 § : n mukaisia.

Taulukossa 2 on esitetty Nurmijärvellä haettujen poik­

keuslupien määrät koko kunnassa sekä rakennuskaava- alueilla vuosina 1987 - 1990. Luvat on jaoteltu läänin­

hallituksen ja kunnan päättämiin lupiin. Lisäksi taulu­

kossa on esitetty rakennuskaava-alueilla haettujen poikkeuslupien osuus rakennuskaava-alueiden rakennuslu­

vista .

Taulukko 2. Nurmijärven poikkeuslupakäsittelyt vuosina 1987-1990

Rakennuskaava -alueet <

LH Kunta Yht. LH Kunta Yht. Poikk.luvat

rak.luvista %

1990 99 61 160 12 34 46 21

1989 145 10 155 32 4 36 11

1988 96 - 96 34 - 34 12

1987 85 - 85 18 - 18 9

Kaavamääräykset eivät ole ehdottomia, poikkeusluvan pe­

rusteella määräyksistä voidaan poiketa. Taulukosta 2 havaitaan, että Nurmijärvellä kaikista vuoden 1990 ra­

kennuskaava-alueiden rakennuslupakäsittelyistä on 21 % ollut poikkeuslupakäsittelyjä. Koko maassa myönnettyjen poikkeuslupien osuus kaikista rakennusluvista on viime vuosina vaihdellut 13-14 % välillä /YM 1990, s.76/. Ra­

kennusoikeuden ylityshakemuksiin suhtaudutaan tavalli­

sesti Ahon /1991/ mukaan kielteisesti ja muista mää­

räyksistä joustetaan, jollei poikkeusluvan myöntämises­

tä aiheudu haittaa läheisille rakennuspaikoille.

Vapaakuntakokeilu mahdollistaa päättämisen poikkeuslu­

pa-asioista kunnassa lukuunottamatta rakennusoikeuden ylittämistä koskevia hakemuksia. Vapaakuntien poikkeus­

lupahakemuksista ratkaistiin vuonna 1990 keskimäärin 23

% kunnissa /YM 1991a, s. 30/. Nurmijärvellä ratkaistiin vuonna 1990 kunnassa 38 % (=61 kpl) kaikista poikkeus­

lupahakemuksista. Kaavoituslautakunta antoi päätöksen 30 rakennuskaava-alueen hakemuksesta ja suunnittelujoh­

taja 20 haja-asutusalueen hakemuksesta. Kuvassa 11 on

esitetty vuoden 1990 poikkeuslupia käsitelleet virano­

maiset . Suluissa oleva luku osoittaa kunkin viranomai­

sen tekemien päätösten osuuden kaikista päätöksistä.

Kuva 11. Vuoden 1990 poikkeuslupakäsittelyjen päätök- senantajat

Neljän viimeisen vuoden aikana rakennuskaava-alueilla poikkeuslupia on haettu selvästi eniten kaavassa määrä­

tyn kerrosluvun muuttamiseksi ja rakennuksen rakentami­

seksi osittain rakennusalan ulkopuolelle. Poikkeuslupia on haettu suhteellisen paljon myös kaavassa maatalousa­

lueeksi määrätylle alueelle rakentamiseksi, rakennusoi­

keuden ylittämiseksi, kaavassa määrätyn käyttötarkoi­

tuksen muuttamiseksi ja rakennettavien taloustilojen sijainnin muuttamiseksi.

Poikkeusluparakentaminen ei ole Häkkisen /1987/ mukaan liiallista ottaen huomioon sen rakentamiseen kohdistu­

van paineen, joka pääkaupunkiseudun läheisyydestä ai­

heutuu. Mikäli poikkeuslupakäsittelyjen määrää halutaan vähentää tulisi ennenkaikkea pyrkiä väljentämään ker-

roslukuun ja rakennusalaan liittyviä määräyksiä, joiden takia poikkeuslupia haetaan eniten.

3.5 Rakennusten suunnittelijoiden mielipiteitä kaavamääräyksis­

tä

Tämän työn yhteydessä on haastateltu rakennusten suun­

nittelijoita, jotta erilaiset mielipiteet kaavamääräyk­

sistä tulisivat esille. Haastateltavina ovat olleet in­

sinööri Markku Valimaa, rakennusmestari Timo Ruoho ja arkkitehti Leo Tenhunen, jotka kaikki ovat suunnitel­

leet rakennuksia Nurmijärvelle.

Suunnittelijat pitävät yleisesti kaavamääräyksiä tar­

peellisina. Valimaan /1991/ mukaan ohjaamattoman kaavan lopputulos ei välttämättä ole hyvä, koska eri suunnit­

telijoiden omat näkemykset korostuisivat ohjaamattomal­

la kaava-alueella liikaa. Määräykset luovat kaava- alueesta yhtenäisen kokonaisuuden. Tenhunen /1991/ on sitä mieltä, ettei suunnittelutyö saa kuitenkaan vähen­

tyä rakentamista ohjaavien määräysten paljouden takia.

Kaavoittajan ja suunnittelijan välillä tulisi vallita keskinäinen kunnioitus, jonka perusteella voitaisiin toteuttaa tietty suunnitteluväljyys.

Ruohon /1991/ mielestä Nurmijärvellä käytettävät mää­

räykset ovat liiankin väljiä, esim. ääneneristystä kos­

kevat määräykset puuttuvat kokonaan ja julkisivujen vä­

reistä tulisi määrätä tarkemmin kuin määrityksillä tum­

ma tai vaalea. Määräysten noudattamisessa tulisi Ruohon mukaan sallia suunnittelijoille tietyn asteinen vapaus.

Lisäksi kunnassa tulisi olla kaavamääräysten osalta yh­

tenäinen tulkinta rakennusvalvonnan ja kaavoitustoimen kesken.

Suunnitteluun vaikuttavista tekijöistä tärkeimpinä pi­

detään maisemallisia tekijöitä, kunnallistekniikan si-