AALTO-YLIOPISTO
Taiteiden ja suunnittelun korkeakoulu Arkkitehtuurin koulutusohjelma
Töölön kirjaston peruskorjauksen arviointi kansainvälisten 1900-luvun arkkitehtuurin restaurointi- ja
suojeluperiaatteiden pohjalta
Aalto-yliopisto, PL 11000, 00076 AALTO www.aalto.fi Tekniikan kandidaatin opinnäytteentiivistelmä
Tekijä Venla Varkila
Työn nimi Töölön kirjaston peruskorjauksen arviointi kansainvälisten 1900-luvun arkkitehtuurin restaurointi- ja suojeluperiaatteiden pohjalta
Laitos Arkkitehtuurin laitos Koulutusohjelma Arkkitehtuuri Vastuuopettaja Anne Tervo Ohjaaja Özlem Özer-Kemppainen
Vuosi 2021 Sivumäärä 46 Kieli suomi
Tiivistelmä
1900-luvun rakennuskanta on useissa maissa yhä heikosti suojeltua ja alttiina peruuttamattomille muutoksille. Modernin arkkitehtuurin restaurointiin ja suojeluun liittyy lisäksi monia teknisiä ja periaatteellisia erityispiirteitä. Siksi kansainvälinen rakennusperintöjärjestö ICOMOS laati vuonna 2011 niin kutsutun Madridin asiakirjan, jonka periaatteiden on tarkoitus edistää 1900-luvun raken- nusperinnön suojelua ja kohteiden ominaisarvot huomioivaa restaurointia.
Suomen rakennuskannasta yli 90 prosenttia on rakennettu vuoden 1940 jälkeen, joten erityisesti 1900-luvun loppupuolen arkkitehtuurin korjaaminen on kansantaloudellisestikin merkittävä kysy- mys. Tässä tutkielmassa esimerkkinä 1900-luvun loppupuolen restaurointikohteesta toimii arkki- tehti Aarne Ervin suunnittelema, vuonna 1970 valmistunut Töölön kirjasto Helsingissä. Töölön kir- jaston peruskorjaus valmistui vuonna 2016. Tämän tutkielman tavoitteena on selvittää, missä mää- rin Madridin asiakirjassa esitetyt periaatteet ovat toteutuneet peruskorjauksen suunnitteluproses- sissa ja -ratkaisuissa. Samalla arvioidaan, miten 2000-luvun kirjastotilan toiminnot ja esteettö- myysvaatimukset on sovitettu yhteen rakennuksen suojeltavien arvojen kanssa.
Tutkielma on toteutettu kirjallisuustutkielmana ja kuva-aineiston analyysina. Kirjallisuuden avulla selvitetään 1900-luvun arkkitehtuurin restauroinnin historiaa ja keskeisiä käsitteitä sekä Madridin asiakirjan restaurointi- ja suojeluperiaatteet. Peruskorjauksen vaikutuksia arvioidaan määrittelemällä ensin rakennuksen tärkeät säilytettävät arvot ja tutkimalla sitten peruskorjaus- suunnitelmien, kirjallisten lähteiden ja valokuvien avulla Madridin asiakirjan periaatteiden toteu- tumista.
Tutkielmassa tehdyn vertailun perusteella Töölön kirjaston peruskorjauksen suunnitteluprosessi ja -ratkaisut on pääosin toteutettu Töölön kirjaston päätilojen ja julkisivun arvokkaita piirteitä kun- nioittaen, Madridin asiakirjan periaatteiden mukaisesti. Analyysi kuitenkin osoitti myös, että toi- minnallisista syistä alkuperäiset kirjahyllyt oli poistettu ja kantavia rakenteita muutettu. Nämä rat- kaisut heikensivät kohteen autenttisuutta ja olivat osin ristiriidassa kohteelle asetettujen suojeluta- voitteiden kanssa. Tulevan suojelun ja hienovaraisen korjaamisen edistämiseksi Töölön kirjaston suunniteltu suojelupäätös olisikin tärkeää saada voimaan asemakaavassa.
Avainsanat arkkitehtuuri, rakennusperintö, restaurointi, modernismi, Aarne Ervi
Sisällys
Johdanto . . . 2
1 1900-luvun rakennusperinnön restaurointi . . . 4
1.1 Korjausrakentamisen ja arvottamisen käsitteistä . . . 4
1.2 1900-luvun rakennusperinnön restauroinnin tausta . . . 6
1.3 Madridin asiakirja 2011 . . . 7
1.4 Käytännön työ ja tutkimus Suomessa . . . 10
2 Töölön kirjasto . . . .12
2.1 Arkkitehtuuri ja muutoshistoria . . . 12
2.2 Kulttuurinen merkitys, autenttisuus ja eheys . . . 19
2.3 Muutostarpeet vuonna 2009 . . . 22
3 Peruskorjauksen arviointi . . . .24
3.1 Peruskorjauksen tausta ja tavoitteet . . . 24
3.2 Sisätilojen suunnitteluratkaisut . . . 26
3.3 Kalusteet . . . 30
3.4 Julkisivu ja piha-alue . . . 34
3.5. Talotekniikka ja energiatalous . . . 36
4 Johtopäätökset . . . 38
Lähteet . . . .41
Johdanto
1990-luvulta alkaen rakennusperintöjärjestöt ovat kiinnittäneet yhä enemmän huomiota 1900-luvun arkkitehtuurin restaurointiin ja suojeluun. 1900-luvun rakennuskanta on kuitenkin yhä heikommin suojeltua kuin aiempien vuosisatojen rakennukset ja siksi uhattuna peruuttamattomille muutoksille, jotka eivät kunnioita kohteiden kulttuurista merkitystä ja ominaisia arvoja. Näistä lähtökohdista
rakennusperinnön asiantuntijajärjestö ICOMOS1 laati 1900-luvun rakennuskannan suojelun ja restauroinnin ohjeeksi niin kutsutun Madridin asiakirjan vuonna 2011.
ICOMOSin mukaan on tärkeää määritellä rakennuksen ominainen kulttuurinen merkitys ja tehdä muutoksia mahdollisimman paljon alkuperäistä säilyttäen, erityi- sesti huomioiden 1900-luvun rakennusten tekniset ominaispiirteet (ICOMOS, 2011).
2000-luvulla yhä useammat Suomen 1960- ja 70-lukujen merkittävät rakennuk- set vaativat kunnostusta niin talotekniikan kuin pintojen ja rakenteiden osalta.
Samalla rakennuksiin saattaa kohdistua toiminnallisia muutospaineita. Merkittäviä 2000-luvulla valmistuneita peruskorjauksia 1960- ja 70-lukujen rakennuksissa ovat muun muassa Teknillisen korkeakoulun kirjasto (Nissi, 2017), Helsingin yliopis- ton Porthania-rakennus (Nurmela & Remes, 2006) sekä Töölön kirjasto (Jetsonen, 2017). Useita hankkeita on myös käynnissä tai suunnitteilla. Tässä tutkielmassa tarkastelen Töölön kirjaston peruskorjausta esimerkkinä suomalaisesta 1900-luvun loppupuolen restaurointikohteesta käyttäen analyysin välineenä Madridin asiakir- jassa esitettyjä 1900-luvun rakennuskannan restaurointiperiaatteita.
Töölön kirjaston peruskorjauksen kautta voidaan käsitellä paitsi modernin rakennuskannan restaurointiin liittyviä teknisiä ja periaatteellisia kysymyksiä, myös 2000-luvun kirjastotilan vaatimusten sovittamista rakennuksen ominaisarvo- jen suojelemiseen. Vuonna 1970 valmistunut, Aarne Ervin suunnittelema kirjasto kuuluu aikakautensa merkittävien julkisten rakennusten joukkoon ja on Ervin suurista suunnittelutöistä viimeinen (Lahti, 2010, s. 156). 2000-luvulla todettiin rakennuksen talotekniikan, sisätilojen, julkisivun ja piha-alueen tarvitsevan merkit- täviä korjaustoimenpiteitä. Myös kirjaston toiminnallisuudessa havaittiin puutteita varsinkin toimintojen sujuvuudessa ja esteettömyydessä. (HKR-Rakennuttaja, 2014). Rakennushistoriaselvityksen ja rakennusosien inventoinnin laati arkkiteh- titoimisto Arkkitehdit Mustonen Oy vuonna 2009. Sama toimisto vastasi vuosina 2009–2016 kirjaston peruskorjauksen suunnittelusta. (Arkkitehdit Mustonen Oy, 2016.)
1 ICOMOS on lyhenne sanoista International Council of Monuments and Sites (ICOMOS, 2011, s. 2).
Suomessa modernin rakennusperinnön restauroinnin tutkimus on keskittynyt pitkälti 1900-luvun alkupuoleen esimerkiksi Alvar Aallon suunnittelutöiden kautta.
Tutkimusta 1900-luvun jälkipuolen kohteista ja niihin liittyvistä erityiskysymyk- sistä on kuitenkin vähemmän. Lisää tutkimusta juuri 1900-luvun loppupuolen rakennuksista kuitenkin tarvitaan, sillä yli 90 prosenttia Suomen rakennuskannasta on rakennettu vuoden 1940 jälkeen (Ahonen ym., 2012, s. 39).
Tämän tutkielman tavoitteena on selvittää, missä määrin Töölön kirjastossa vuonna 2016 valmistuneessa peruskorjauksessa tehdyt muutokset noudattavat Madridin asiakirjan ohjeistuksia 1900-luvun rakennusperinnön restauroinnista ja suojelusta.
Tarkastelen myös 2010-luvun kirjastotilan vaatimusten sovittamista rakennuksen suojeluarvoihin. Eri-ikäiset ja erilaisilla rakennustekniikoilla toteutetut rakennuk- set vaativat usein yksilöllisiä korjaustoimia, jotka pohjautuvat kunkin kohteen ominaisten arvojen vaalimiseen. Yksittäisen restaurointikohteen esimerkki voi kuitenkin auttaa käsittelemään ja arvottamaan 1960- ja 70-lukujen rakennuskannan korjaamiseen liittyviä haasteita ja suunnitteluratkaisuja. Tutkielma on kirjallisuus- tutkimus, jossa käytän analyysin välineinä myös rakennuspiirustuksia ja valokuvia kohteesta sekä paikalla havainnointia.
Tutkimuskysymykset:
1. Noudattaako Töölön kirjaston vuonna 2016 valmistunut peruskorjaus Madridin asiakirjassa esitettyjä 1900-luvun rakennusperinnön restaurointiin ja suojeluun liittyviä periaatteita?
2. Miten kirjaston toiminnalliset ja rakennusmääräyksiin liittyvät muutostarpeet on sovitettu yhteen rakennuksen tärkeiden suojeltavien arvojen kanssa Töölön kirjaston peruskorjauksessa?
Ensimmäisessä luvussa käyn läpi restauroinnin peruskäsitteitä, 1900-luvun
arkkitehtuurin restauroinnin taustaa sekä ICOMOSin määrittelemiä restaurointioh- jeita Madridin asiakirjaan pohjautuen. Tämän jälkeen käsittelen Suomessa aiheesta tehtyä aiempaa tutkimusta. Toisessa luvussa esittelen Töölön kirjaston aiempaa rakennushistoriaa ja selostan ennen peruskorjausta havaitut muutostarpeet. Määrit- telen myös rakennuksen kulttuurisen merkityksen ja tärkeimmät säilytettävät arvot ennen peruskorjausta. Kolmannessa luvussa keskityn arvioimaan Töölön kirjaston peruskorjauksessa tehtyjä muutoksia ICOMOSin Madridin asiakirjaan kirjattujen
1 1900-luvun rakennusperinnön restaurointi
Tässä luvussa esittelen lähdekirjallisuuden pohjalta rakennusperinnön arvottami- sen ja korjausrakentamisen peruskäsitteitä sekä 1900-luvun arkkitehtuurin restau- rointiin liittyviä erityiskysymyksiä, jotka ovat oleellisia tutkimusaiheen kannalta.
Pohjustan sen jälkeen Madridin asiakirjan syntyhistorian ja asiakirjan periaatteet, joihin luvun 3 peruskorjauksen analyysi perustuu. Luvun lopuksi käyn läpi myös Suomen 1900-luvun rakennuskannan restauroinnin tilannetta kirjallisuuden kautta.
1.1 Korjausrakentamisen ja arvottamisen käsitteistä
Rakennusperinnön restaurointiin liittyy monia käsitteitä, joiden merkitys on tärkeää selventää, jotta aihetta voidaan käsitellä täsmällisesti. Tässä alaluvussa selitän ensin tutkimusaiheen kannalta olennaiset korjausrakentamisen käsitteet ja sen jälkeen rakennusperinnön merkityksen arviointiin liittyvät käsitteet.
Korjausrakentaminen on yläkäsite, jolla tarkoitetaan laajasti rakennuksen tai rakennusosien kunnon ylläpitoa ja parantamista. Korjausrakentamisen käsite sisältää muun muassa peruskorjauksen, perusparantamisen ja restauroinnin sekä rakennuksen käyttötarkoituksen muuttamisen. Peruskorjauksella tarkoitetaan laajaa rakennuksen kuntoa ylläpitävää korjausrakentamista, kun taas perusparantamisen tavoite on merkittävästi parantaa rakennuksen laatutasoa. (Ympäristöministeriö, 2015.)
Ympäristöministeriön (2015) mukaan restaurointi on korjausrakentamista, jonka tavoitteena on säilyttää kohteen historialliset ja arkkitehtoniset arvot käyttäen yleensä konservoivia eli suojelevia menetelmiä (Ympäristöministeriö, 2015).
Rakennusperintöjärjestö ICOMOSin Madridin asiakirjassa esittämän määritelmän mukaan restauroinnilla tarkoitetaan ”kaikkia niitä prosesseja, joiden tavoitteena on kohteen säilyttäminen” (ICOMOS, 2011, s. 9). Näin ollen laajaa peruskorjausta voidaan kutsua restauroinniksi, mikäli prosessissa pyritään säilyttämään rakennuk- seen liittyvät tärkeät arvot ja hyödyntämään mahdollisimman paljon konservoivia menetelmiä.
Arkkitehti-lehden projektiesittelyissä käsitteitä restaurointi ja peruskorjaus käytetään usein rinnakkain, kun kyseessä on arkkitehtonisesti merkittävä ja mahdollisesti suojeltu kohde (esim. Jetsonen, 2017; Böök, 2014). Sama muotoilu esiintyy Arkkitehdit Mustonen Oy:n (2016) julkaisemassa projektiraportissa, jonka mukaan Töölön kirjaston korjaushanke on ”peruskorjaus ja restauroin- ti”. Hankesuunnitelmassa (HKR-Rakennuttaja, 2014) projekti on virallisesti
”perusparannus”. Tässä tutkielmassa käytän Töölön kirjaston korjauksesta selkeyden vuoksi projektiraportin mukaista käsitettä peruskorjaus.
Käytännön korjausrakentamisen käsitteiden ohella on määriteltävä kolme rakennus- perintöön liittyvää käsitettä: kulttuurinen merkitys, autenttisuus ja eheys. Näitä käsitteitä käytetään muun muassa Unescon maailmanperintökohteiden arvioinnissa (Unesco, 2019, s. 26–29), ja niillä on keskeinen merkitys myös Madridin asiakir- jan 1900-luvun arkkitehtuurin suojelua ja restaurointia koskevissa periaatteissa (ICOMOS, 2011).
ICOMOSin (2011) määritelmän mukaan kohteen kulttuurinen merkitys tarkoittaa niitä aineellisia ja aineettomia arvoja, jotka sisältyvät muun muassa rakennuk- sen käyttöön, historiallisiin dokumentteihin, materiaaleihin, paikkaan liitettyihin merkityksiin ja maisemaan. Nämä arvot voivat olla historiallisia, esteettisiä, sosiaa- lisia, henkisiä tai tieteellisiä. Kohteen tai sen osien kulttuurinen merkitys voi olla erilainen eri ihmisille tai ihmisryhmille. (ICOMOS, 2011, s. 8.)
Dushkinan (2010) mukaan akateeminen rakennusperinnön restaurointityö perustuu pitkälti kohteiden autenttisuuden arviointiin (Dushkina, 2010, s. 38–39). Autent- tisuudella (engl. authenticity) tarkoitetaan kohteen alkuperäisyyttä, joka sisältää kaikki väärentämättömät muutosvaiheet. Autenttisuus siis ilmaisee kohteen ajallista syvyyttä. (Kairamo, 2006, s. 10.) Autenttisuuden kannalta olennaisia ovat ne
ominaisuudet, jotka parhaiten ilmaisevat kohteen kulttuurista merkitystä ja tärkeitä arvoja. Kohteen autenttisuuden asteen määrittely perustuu kohteesta saatavaan tietoon suhteessa näihin tärkeisiin ominaisuuksiin. (ICOMOS, 2011, s. 8.) Autenttisuuteen läheisesti liittyvä integriteetti eli eheys (engl. integrity) kuvaa kohteen koskemattomuutta ja kokonaisuuden koheesiota (Unesco, 2019, s. 27).
Kohteen eheyden arvioinnissa huomioidaan erityisesti kohteen kulttuurisen merkityksen kannalta olennaiset osatekijät, prosessit ja ominaispiirteet. Lisäksi arvioidaan, missä määrin kohde on kärsinyt laiminlyönnin tai virheellisten toimen- piteiden tuomista negatiivisista vaikutuksista. (ICOMOS, 2011, s. 8.)
Kulttuurinen merkitys, autenttisuus ja eheys ovat peruskäsitteitä, joihin Unescon maailmanperintökohteiden arviointi perustuu (Unesco, 2019, s. 26–29). Esimer- kiksi Paimion parantolaa on esitetty maailmanperintökohteeksi, mutta sitä ei ole hyväksytty kohdelistalle. Tärkeä syy tähän on, että potilassiiven ulkoterassien
Autenttisuus, eheys ja kulttuurinen merkitys muodostavat käsitteellisen pohjan ICOMOSin Madridin asiakirjassa esitetyille 1900-luvun rakennusperinnön restau- roinnin ja suojelun periaatteille (ICOMOS, 2011). Luvussa 2 arvioin Töölön kirjaston kulttuurista merkitystä ja säilytettäviä arvoja. Lopuksi luvussa 3 pohdin Madridin asiakirjan avulla, millä tavoin kirjaston vuonna 2016 valmistunut peruskorjaus on vaikuttanut kohteen autenttisuuteen ja eheyteen.
1.2 1900-luvun rakennusperinnön restauroinnin tausta
1900-luvun rakennusten korjaus ja suojelu on yksi monimutkaisimmista ja ristiriitaisimmista kysymyksistä rakennussuojelun ja restauroinnin kentällä.
Tämän seurauksena 1900-luvun rakennuskanta on huonosti edustettuna esimer- kiksi Unescon maailmanperintökohteiden listalla. (Dushkina, 2010, s. 35–37.) 1900-luvun arkkitehtuurin restaurointiin liittyy useita periaatteellisia ja teknisiä haasteita, jotka tekevät korjaamisesta erilaista verrattuna vanhemman rakennuskan- nan restaurointiin. Periaatteellisia ongelmia voi aiheuttaa modernismin aatteellinen tausta. 1900-luvun alkuvuosikymmeninä kehittynyt ja myöhempäänkin arkkiteh- tuuriin oleellisesti vaikuttanut modernistinen liike vastusti käsitystä perinnöstä.
Tämä herättää kysymyksen, voidaanko modernia arkkitehtuuria käsitellä rakennus- perintönä samalla tavalla kuin aiempien vuosisatojen rakennuksia. (Dushkina, 2010, s. 42–43.)
Toisaalta 1900-luvun arkkitehtuurin innovatiivinen rakennustekniikka ja -materiaa- lit voivat aiheuttaa teknisiä haasteita restauroinnissa, sillä modernien tekniikoiden käyttäytymistä on vaikea ennustaa. Erityisesti kokeellisten, lähtökohtaisesti aikaa kestämättömien rakennustekniikoiden ja materiaalien restaurointi on vaativaa.
(Dushkina, 2010, s. 42.) Lisäksi modernin arkkitehtuurin restauroinnissa voi tulla vastaan houkutus rekonstruoida eli jälleenrakentaa rakennuksen kadonneita osia, koska alkuperäiset suunnitelmat ovat kattavia ja yleensä helposti saatavilla (Kairamo, 2010, s. 95–96). Kansainvälisessä restaurointiajattelussa rekonstruktiota kuitenkin kehotetaan välttämään (ICOMOS, 2011, s. 7).
1990-luvulta alkaen modernin arkkitehtuurin suojeluun on kiinnitetty yhä enemmän huomiota. Vuonna 1989 perustettu kansainvälinen modernin rakennusperinnön asiantuntijajärjestö Docomomo2 on edistänyt modernin arkkitehtuurin suojelua ja dokumentointia muun muassa neuvomalla ICOMOSia 1900-luvun rakennusperin- töön liittyvissä kysymyksissä (Kairamo, 2006, s. 39). Järjestön paikalliset osastot, kuten Docomomo Suomi Finland, edistävät modernin arkkitehtuurin tunnettuutta
2 Docomomo on lyhenne sanoista International Committee for Documentation and Conservation of Buildings, Sites and Neighborhoods of the Modern Movement (Makkonen, 2017, s. 5).
ylläpitämällä kohdeluetteloa merkittävistä 1900-luvun arkkitehtuurikohteista.
(Makkonen, 2017, s. 5.)
Dushkinan (2010) mukaan modernin rakennuskannan suojelu on monien maiden laissa yhä heikkoa, yleinen mielipide on kielteinen ja kohteiden arvon tunnistami- sessa voi olla metodologisia ongelmia. Nämä haasteet voivat koskea myös maita, joissa on kehittyneet rakennusperinnön suojelukäytännöt ja -lait. (Dushkina, 2010, s. 42–43.) Myös ICOMOS (2011, s. 2) toteaa Madridin asiakirjassa, että ylläpidon ja arvostuksen puutteen takia monet 1900-luvun merkittävätkin kohteet ovat uhattuna, joten niiden säilyttämiseen on kiinnitettävä erityistä huomiota. Seuraa- vaksi käsittelen Madridin asiakirjan synnyn ja periaatteiden pääpiirteet.
1.3 Madridin asiakirja 2011
Edellisessä alaluvussa esitettyihin 1900-luvun rakennusperintöä koskeviin haastei- siin ja restaurointiperiaatteiden täsmentämisen tarpeeseen otti kantaa asiakirja 1900-luvun rakennusperinnön suojelun periaatteita, joka tunnetaan Madridin asiakirjana (engl. Madrid Document). Asiakirja koostettiin ICOMOSin Madridissa vuonna 2011 järjestämän rakennusperintöalan kansainvälisen konferenssin pohjalta.
Vuonna 2011 julkaistussa Madridin asiakirjassa annetaan ohjeita ja suosituksia 1900-luvun rakennusperinnön suojelusta ja restauroinnista. Alun perin englanniksi, ranskaksi ja espanjaksi julkaistu asiakirja on käännetty useille muillekin kielille, kuten suomeksi. (ICOMOS, 2011, s. 1–2.)
Madridin asiakirja perustuu aiempiin kulttuuriperintöä koskeviin julistuksiin, joista merkittävin on Venetsian julistus vuodelta 1964 (ICOMOS, 2011, s. 2). Venetsian julistus on vaikuttanut kansainväliseen restaurointiajatteluun laajasti ja muodostaa periaatteellisen pohjan ICOMOSin toiminnalle (Jokilehto, 1999, s. 288). Julistus kehitettiin edistämään ennen 1900-lukua valmistuneen rakennuskannan suojelua (Kairamo, 2010, s. 95), eikä siksi välttämättä vastaa kaikkiin 1900-luvun rakennus- perintöä koskeviin haasteisiin. Silti useat Venetsian julistuksessa esitetyt ajatukset esiintyvät myös Madridin asiakirjassa. Periaatteet muun muassa mahdollisimman vähäisistä muutostoimista ja rekonstruoinnin välttämisestä mainitaan Madridin asiakirjassa (ICOMOS, 2011, s. 7).
tai yksittäistapauksiin, minkä vuoksi on tärkeää pohtia parhaita ratkaisuja kunkin kohteen ominaispiirteiden pohjalta. Kohteen yksilöllisten arvokkaiden ominaisuuk- sien ehdoilla toimimista korostetaankin Madridin asiakirjassa (ICOMOS, 2011).
Asiakirjalla voidaan kuitenkin nähdä olevan yleistä arvostusta ja merkitystä, sillä se on tarkoitettu kaikille rakennusperinnön kanssa työskenteleville (ICOMOS, 2011, s. 2) ja asiakirjan laatinut ICOMOS toimii asiantuntijana Unescolle eli Yhdistynei- den kansakuntien kasvatus-, tiede- ja kulttuurijärjestölle (Unesco, 2019, s. 8).
Alkuperäinen Madridin asiakirja käsittelee yksinomaan rakennusperintöä
(ICOMOS, 2011, s. 1). Vuonna 2017 asiakirjaa täydennettiin koskemaan laajemmin muutakin kulttuuriperintöä, ja ICOMOS julkaisi niin kutsutun Madridin-New Delhin asiakirjan (ICOMOS, 2017, s. 2). Koska tämä tutkielma keskittyy rakennus- perintöön, käytän analyysin välineenä alkuperäistä Madridin asiakirjaa. Seuraavak- si käyn läpi Madridin asiakirjassa esitetyt periaatteet 1900-luvun rakennusperinnön suojelusta alkuperäisessä järjestyksessä referoiden lyhyesti kunkin artiklan tutkiel- man kannalta tärkeimmät osuudet.
1900-luvun rakennusperinnön suojelun ja restauroinnin periaatteet Madridin asiakirjan mukaan (ICOMOS, 2011, s. 2–8)
1. ”Tunnista ja määritä kulttuurinen merkitys.” Kulttuurinen merkitys on määritel- tävä yleisesti hyväksyttyjen kriteerien tai vertailuperusteiden pohjalta. Merkityksen arvioinnissa on huomioitava sisätilat, kiinteä sisustus, kalustus ja taideteokset sekä kohteen suhde ympäristöönsä ja maisemaan. 1900-luvun rakennusperintöä tulee inventoida järjestelmällisesti hyödyntäen poikkitieteellistä tutkimusta ja analyysiä.
Kohteen kulttuurisen merkityksen arvioinnissa tulee käyttää vertailevaa analyysiä vastaavasta kohteesta.
2. ”Käytä asianmukaisia suojelukeinoja.” Kohteen suojelussa on ymmärrettävä ja ilmaistava kulttuurinen merkitys, jotta kohteen eheys ja autenttisuus voidaan säilyttää. Restauroinnista, suojelusta ja rakennuksen jatkuvasta hoidosta on tehtävä tarkat toimintaperiaatteet ja -ohjeet. Hankkeen vastuulliset osapuolet tulee tunnistaa, ja hanke on myös dokumentoitava kattavasti.
3. ”Tutki 1900-luvun rakennusperinnön teknisiä ratkaisuja.” 1900-luvun rakennuk- sille ominaisten materiaalien ja tekniikoiden korjausmenetelmiä tulee kehittää ja tutkia. Jos alkuperäisiä materiaaleja tai yksityiskohtia poistetaan, ne on inventoi- tava ja dokumentoitava. Materiaalien ja rakenteiden kunto tulee selvittää ennen toimenpiteisiin ryhtymistä. Rakennusmääräyksiä ja -normeja, kuten esteettömyys- ja paloturvallisuusvaatimuksia, voidaan tulkita joustavasti, mikäli kulttuurinen merkitys voidaan sillä tavoin säilyttää.
4. ”Tunnista ja hallitse muutospaineita.” Ihmisen toiminnan tai olosuhteiden aiheut- tamia muutoksia on tärkeää hallita, jotta kohteen kulttuurinen merkitys, autentti- suus ja eheys voidaan säilyttää.
5. ”Hallitse muutosta hienovaraisesti.” Kohteeseen tulee tehdä vain välttämättömät muutokset. Kohteen toiminnallisia tai rakenteellisia ominaisuuksia on mahdollis- ta parantaa hienovaraisin menetelmin, mutta kulttuurinen merkitys on tällöinkin säilytettävä. Korjaustoimenpiteiden vaikutukset tulee arvioida.
6. ”Varmista, että laajennukset ja muutostoimenpiteet kunnioittavat kohdetta.”
Laajennusten ja uudisosien suunnittelussa on huomioitava kohteen alkuperäiset värit, materiaalit, mittakaava, ominaisluonne, sommitelma, sijainti ja rakenneratkai- sut. Kohteen ympäristön analyysi ja huomioon ottaminen on oleellista.
7. ”Kunnioita kohteen autenttisuutta ja eheyttä.” Muutostoimenpiteiden tulee tukea kohteen kulttuurista merkitystä ja kunnioittaa ajallista kerrostuneisuutta ja patinaa.
Korjaustöitä tulee tehdä hienovaraisesti, mieluiten ilman rekonstruktiota.
8. ”Edistä ympäristön kestävää kehitystä.” Kohteen suojelussa ja korjaamisessa tulee huomioda kestävä kehitys esimerkiksi energiatehokkuuden ja kohteen tulevan kehityksen näkökulmista. Korjaus on tehtävä siten, että tulevien sukupolvien on mahdollista tehdä erilaisia ratkaisuja kohteen suojelussa.
9. ”Tee tunnetuksi ja tuo laajasti esiin 1900-luvun rakennusperintöä.”
1900-luvun rakennusperinnön kulttuurista merkitystä, tutkimusta ja suojelua tulee esitellä asiantuntijoille ja yleisölle. Suojeluperiaatteet tulee sisällyttää alan koulutusohjelmiin.
1.4 Käytännön työ ja tutkimus Suomessa
Suomen rakennuskannasta yli 90 % on rakennettu vuoden 1940 jälkeen (Ahonen ym., 2012, s. 39). 1900-luvun puolivälin jälkeen Suomi kaupungistui nopeasti ja valtio halusi edistää Suomen asemaa hyvinvointivaltiona, mikä johti mittavaan asuntotuotantoon ja julkiseen rakentamiseen. Tässä vaiheessa rakennettuja merkit- täviä julkisia rakennuksia ovat muun muassa Finlandia-talo, Helsingin kaupungin- teatteri ja Seinäjoen kaupunkikeskus, jotka rakennusperintöjärjestö Docomomon Suomen osasto on listannut merkittäviksi modernia arkkitehtuuria edustaviksi kohteiksi Suomessa. (Kummala & Malmberg, 2017, s. 159.) Museovirasto on määritellyt useita 1900-luvun jälkipuolen kohteita valtakunnallisesti merkittävik- si rakennetuiksi kulttuuriympäristöiksi (Makkonen, 2017, s. 7). Monet kohteet, kuten Alvar Aallon Finlandia-talo, on myös suojeltu asemakaavalla (Museovirasto, 2014). Kaikilla arvokkailla kohteilla suojelupäätöstä ei kuitenkaan ole. Esimerkiksi Töölön kirjasto ei toistaiseksi ole suojeltu, vaikka kohteen rakennushistoriallinen merkitys on tunnustettu (Böök, Mustonen & Nielsen, 2009, s. 38).
1900-luvun modernistista arkkitehtuuria pidetään Suomessa yleisesti korkeatasoi- sena. Toisaalta 1900-luvun rakennusten suuren määrän takia modernin arkkiteh- tuurin restauroinnin ja suojelun kehittäminen on myös kansantaloudellisista syistä tärkeää. (Kairamo, 2006, s. 38.) 1990-luvulla modernin arkkitehtuurin suojelu ja restaurointi tuli ajankohtaiseksi kysymykseksi useiden merkittävien suomalaisten modernististen kohteiden korjausten myötä. Näistä voidaan mainita esimerkiksi Lasipalatsin ja Helsingin kauppakorkeakoulun korjaushankkeet (Koponen, 2017;
Lasipalatsin korjauksesta Ilonen, 2004). Muista 1900-luvun alkupuolen kohteista erityisesti Alvar Aallon suunnittelemien rakennusten, kuten Viipurin kirjaston ja Paimion parantolan, merkitys ja restaurointityö ovat paljon esillä kirjallisuudessa (esim. Adlercreutz ym., 2015; Kairamo, 2010).
1900-luvun loppupuolen arkkitehtuurin restaurointia on kuitenkin tutkittu
selvästi vähemmän verrattuna 1900-luvun alkupuoleen. Tämä johtunee siitä, että 1950-luvun jälkeen valmistuneet rakennukset ovat tulleet korjausikään vasta 2000-luvun aikana. 1900-luvun jälkipuolen arkkitehtuurin suojelusta ja restau- roinnista on kuitenkin kirjoitettu 2000-luvulla useasti Arkkitehti-lehdessä (esim.
Jetsonen, 2017; Malmberg, 2011; Mukala, 2014) sekä useissa essee- ja luento- sarjajulkaisuissa (esim. Jetsonen, 2013; Lindh, 2011; Ilonen & Lukander, 2001).
Aiheen ajankohtaisuuden osoittaa lisäksi se, että 2010-luvulla on valmistunut useita rakennushistoriaselvityksiä, inventointeja sekä suuria korjaushankkeita 1900-luvun loppupuolen rakennuksista. Arkkitehti-lehdessä esiteltyjä korjauskohteita ovat muun muassa Alvar Aallon Teknillisen korkeakoulun kirjasto (Nissi, 2017) sekä
Aarne Ervin suunnittelemat Porthania (Nurmela & Remes, 2006) ja Töölön kirjasto (Jetsonen, 2017).
Uutta tutkimusta 1900-luvun jälkipuolen julkisten rakennusten restauroinnista edustaa Taneli Härmän diplomityö, jossa käsitellään 1965 valmistuneen, Aarne Ervin suunnitteleman Tapiolan uimahallin peruskorjausta. Tapiolan uimahal- lin vuoden 2005 peruskorjauksen jälkeen rakenteiden vauriot todettiin aiemmin tiedettyä laajemmiksi, minkä seurauksena rakennus suljettiin ja se joutui purku-uhan alle vuosien ajaksi. Lopulta vuonna 2020 Museovirasto, Espoon kaupunki ja ELY-keskus päättivät, että uimahalli säilytetään ja korjataan uudelleen laajoin toimenpitein. (Härmä, 2021, s. 23.) Tapiolan uimahallin kohtalo osoittaa, että 1900-luvun loppupuolen rakennusperinnön restauroinnista tarvitaan enemmän tietoa ja tutkimusta, jotta rakennusperinnön säilyminen ja korjausten laatu voidaan varmistaa.
2 Töölön kirjasto
Tässä luvussa käsittelen arkkitehti Aarne Ervin suunnitteleman Töölön kirjaston (1970) ominaispiirteitä ja vuotta 2009 edeltänyttä muutoshistoriaa. Määrittelen sitten rakennushistoriaselvityksen ja lähdekirjallisuuden avulla Töölön kirjaston kulttuurisen merkityksen ja arvot, jotka tulisi huomioida muutostöiden suunnit- telussa. Lopuksi käyn läpi 2000-luvulla rakennuksessa havaitut peruskorjausta edeltävät muutostarpeet.
2.1 Arkkitehtuuri ja muutoshistoria Kohteen perustiedot (Böök ym., 2009, s. 4–5)
arkkitehtisuunnittelu Arkkitehtuuritoimisto Aarne Ervi valmistumisvuosi 1970, musiikkiosasto 1971 sijainti Topeliuksenkatu 6, Helsinki suojelustatus ei suojeltu
Kuva 1. Etualalla Töölön kirjasto etelästä päin kuvattuna vuonna 1969. Kirjaston itäpuolella Topeliuksenka- tu, pohjoisessa Humalistonkatu ja eteläpuolella Topeliuksen puisto. Kuva: SKY-Foto Möller, 1969. Helsingin kaupunginmuseo (HKM).
Modernistista arkkitehtuuria edustava Töölön kirjasto on arkkitehti Aarne Ervin (1910–1977) viimeinen päätyö (Lahti, 2010, s. 156). Rakennuksen suunnittelu aloitettiin jo 1957, mutta projekti viivästyi paljon muun muassa tontin valinnan vaikeuksien, suunnitelmien vanhentumisen ja Ervin heikentyneen terveydentilan takia. Luonnospiirustuksia tehtiin useille eri tonteille, joista lopulta valittiin sijainti Topeliuksen puiston pohjoispäädyssä (kuva 1). Kirjaston oli alun perin tarkoitus olla osa suurempaa julkisten rakennusten kokonaisuutta, joka jäi lopulta toteutu- matta Töölön kirjastoa lukuun ottamatta. (Böök ym., 2009, s. 11–12.)
Tärkeitä arkkitehtonisia ominaisuuksia Töölön kirjastossa ovat muun muassa avautuminen lasiseinän kautta puistoon, ulkotilojen terassointi sekä suljetun ja vapaan tilan rytmitys kirjastotilassa (Lahti, 2010, s. 156). Rakennushistoriaselvityk- sessä tunnusomaisina elementteinä mainitaan myös alhaalta päin katsottuna silmän muotoinen pääportaikko sekä kattoikkunoiden ja suurten lasipintojen merkitys kirjastotilan valaistuksessa (Böök ym., 2009, s. 50).
Ennen vuonna 2009 alkanutta peruskorjaushanketta Töölön kirjastossa tehtiin merkittävimmät muutokset vuosina 1988–1990 ja vähäisempiä, pääosin kalustei- ta koskevia muutoksia tämän jälkeen useassa vaiheessa. Tärkeimmät muutokset koskivat pääasiassa ensimmäisen ja neljännen kerroksen toimintoja, kevyitä välisei- niä, sisätilan pintamateriaaleja sekä kiinteää kalustusta, vähäisemmät muutokset julkisivua ja terassia. (Böök ym., 2009, s. 39–40.) Jaan muutokset tässä alaluvussa julkisivun sekä sisätilan ja toimintojen muutoksiin. Käyn tärkeimmät muutokset läpi kunkin osuuden kohdalla erikseen.
Kadun puolella julkisivut ovat umpinaisia (kuva 2), etelässä puiston puolella julkisivu taas on lasinen ja avoin (kuva 3). Eteläjulkisivussa voidaan havaita kolme eriluonteista osaa: sisäänvedetty ja umpinainen pohjakerros, kaksi kerrosta korkea keskiosa lasiseinineen sekä umpinainen neljäs kerros. Pääjulkisivumateriaalit ovat valkoinen Arabian valmistama Halla-julkisivutiili, valkoiseksi maalattu alumii- niputkisäleikkö ja valkobetoninen laatta. Pääsisäänkäynnin seinissä on käytetty dolomiittilaattaa. Ennen vuotta 2009 julkisivua muutettiin melko vähän. Vuosina 1999–2000 terassien päällysteet ja eristeet sekä tasakaton bitumikerminen vesikate uusittiin kokonaan. Alkuperäiset sisätilaa auringonvalolta suojanneet keltaiset markiisit oli myös poistettu, mutta poiston ajankohdasta ei rakennushistoriaselvi- tyksen perusteella ole varmuutta. (Böök ym., 2009, s. 30–34.)
Kuva 3. Eteläjulkisivu 1970-luvulla. Kuva: Teuvo Kanerva, 1970-1979. MV.
Kuva 2. Pääsisäänkäynti 1970-luvulla. Sisennetyssä pohjakerrokses- sa on sisätilassa jatkuva dolomiittilaattapinta ja ylemmissä osissa Halla-julkisivutiiltä. Kuva: Teuvo Kanerva, 1970-1979. Museovirasto (MV).
Rakennuksen kantava runkorakenne sekä ala- ja yläpohjat ovat teräsbetonia.
Eteläpuolen päätiloissa rakenne on toteutettu pilarein ja muualla kantavin välisei- nin. Kevyet väliseinät ovat pääosin kevyttiilirakenteisia. (Böök ym., 2009, s.
28–29.) Rakennushistoriaselvityksen perusteella kantavissa rakenteissa ei ollut tapahtunut muutoksia rakentamisajankohdan jälkeen, mutta kevyitä väliseiniä oli muutettu toiminnallisista syistä (Böök ym., 2009, s. 39–40). Myös sisätilojen pintamateriaaleja muokattiin rakennuksen eri muutosvaiheissa ennen 2000-lukua.
Esimerkiksi toisen ja neljännen kerroksen alkuperäiset, ruskeat kokolattiamatot vaihdettiin kumi- ja vinyylilaattalattioihin. (Böök ym., 2009, s. 37.)
Toiminnot jakautuvat rakennuksessa viiteen kerrokseen. Yleisötilat sijaitse- vat pääosin eteläpuolella, suljetummat henkilökunnan tilat ja huoltotilat taas kadun puolella. (Böök ym., 2009, s. 35.) Pohjapiirroksesta (kuva 6) nähdään, että ensimmäisessä kerroksessa on sisääntulohalli, lehtienlukusali, lastenosasto, henkilökunnan tiloja ja käynti muihin kerroksiin kulkee kierreportaikon kautta.
Vuosina 1988–1990 ensimmäisen kerroksen lattiamateriaalit vaihdettiin, henkilö- kunnan tiloja laajennettiin ja sisääntulohallin WC-tilat poistettiin muokkaamalla väliseiniä. Vuonna 2006 alkuperäinen kaareva lainaustiski poistettiin (kuva 4; Böök ym., 2009, s. 39–40.)
Etelän puolella kaksi kerrosta korkeassa toisessa kerroksessa sijaitsee aikuisten lainausosasto ja opintolukusali sekä henkilökunnan tiloja (kuva 7). Kiinteä kalustus oli rakennushistoriaselvityksen teon aikaan säilynyt ennallaan. Toisen kerroksen parvi (kuva 8), johon viitataan rakennushistoriaselvityksessä kolmantena kerrok- sena, on osa aikuisten lainausosastoa. Vuonna 1990 toisessa kerroksessa sijainnut tupakointihuone yhdistettiin lainausosastoon ja muutettiin lehtienlukutilaksi.
Samalla kirjavarasto muutettiin ilmanvaihtokonehuoneeksi. (Böök ym., 2009, s.
39.)
Neljänteen kerrokseen sijoittuvat musiikkiosasto, näyttely- ja kokoustilat, kahvio sekä vahtimestarin asunto (kuva 9). Vuosina 1988–1990 kahvion ja kokoustilo- jen väliset paljeseinät poistettiin ja uusi väliseinä rakennettiin. Musiikkiosastolla kuuntelysyvennyksen muotoa muutettiin ja alkuperäiset kuuntelusohvat purettiin (kuva 5). 2000-luvulla tutkijanhuoneet yhdistettiin tietokoneluokaksi. (Böök ym., 2009, s. 40.) Kellarikerroksessa sijaitsee teknisiä tiloja ja lasten kerhohuone.
Kerhohuoneen pintamateriaalit ja kalusteet uusittiin useassa eri vaiheessa täysin, joten alkuperäisenä on säilynyt vain tilan muoto, kuten muutoskaaviosta (kuva 10) nähdään. (Böök ym., 2009, s. 47.)
Kuva 5. Neljännen kerroksen kuuntelusohvat. Kuva: Teuvo Kanerva, 1970-1979. Arkkitehtuurimuseo.
Kuva 6. Muutoskaavio, ensimmäinen kerros. Rakennushistoriaselvityksessä Töölön kirjaston muutoshis- toriaa havainnollistetaan kaavioin, joissa alkuperäistä tilannetta verrataan peruskorjausta edeltävään tilanteeseen vuonna 2009. Väripinnat osoittavat säilyneisyyden asteen ja muutosten ajankohdan, pistevii- vat taas seinälinjojen ja kiinteän kalustuksen muutoksia (ks. selitteet). Vasemmalla lehtienlukusali (1) ja henkilökunnan tiloja (2). Oikealla pääsisäänkäynti ja sisääntulohalli (3) sekä lastenosasto (4). Kaikki muutoskaaviot s. 19-20: Netta Böök, Tapani Mustonen ja Maren Nielsen, 2009. Mittajanat, pohjoisnuolet ja tilojen numeroinnit kaikissa kaavioissa: Venla Varkila, 2021.
3 4 1
2
1
2 3
Kuva 9. Muutoskaavio, neljäs kerros. Vasemmalla vahtimestarin asunto (1) ja musiikkiosasto kuunte- lusyvennyksineen (2). Kuuntelusohvat on kuvan tilanteessa purettu. Oikealla kokoustila (3) ja kahvio (4). Pohjoisen puolella on työhuoneita ja aputiloja.
Ympyrät merkitsevät kattoikkunoita.
Kuva 10. Muutoskaavio, kellarikerros. Pääpor- taikon oikealla puolella lasten kerhohuone (1).
0 1 5 10 m
P
Kuva 8. Muutoskaavio, kolmas kerros eli toisen kerroksen parvi. Pääosa parvesta on aikuisten lainausosastoa (1). Oikealla taidehuone (2) ja tietoko- neluokka (3).
1 2 3
2
3
4
1 1
2.2 Kulttuurinen merkitys, autenttisuus ja eheys
Töölön kirjaston kulttuurista merkitystä voidaan tarkastella Madridin asiakirjassa esitettyjen jaottelujen kautta. Esitän, että kulttuurinen merkitys voidaan Töölön kirjastossa määritellä historiallisen arvon, rakennustaiteellisen arvon ja sosiaalisen arvon kautta. Rakennushistoriaselvityksessä keskitytään pääasiassa rakennustai- teellisen ja maisemallisen arvon määrittelyyn (Böök ym., 2009, s. 48–51). Näiden ominaisuuksien voidaan nähdä kuvastavan kohteen rakennushistoriallista ja -taiteellista arvoa. Käyn ensin läpi nämä arvot ja piirteet rakennushistoriaselvityk- sen perusteella. Pohdin myös Töölön kirjaston kirjastohistoriallisia ja sosiaalisia arvoja kulttuurisen merkityksen kannalta. Kuten Madridin asiakirjassa todetaan (ICOMOS, 2011), nämä kulttuurisen merkityksen kannalta olennaiset tekijät ovat oleellisia myös autenttisuuden ja eheyden kannalta.
Rakennushistoriaselvityksessä Töölön kirjaston arvokkaita piirteitä nähdään rakennuksen julkisivuissa, kokonaishahmossa, suhteessa maisemaan, tärkeissä tilasarjoissa sekä vähemmässä määrin ulkotiloissa ja sisustuksessa. Maisemallisesti kirjasto muodostaa päätepisteen Topeliuksen puistolle. Julkisivuista arvokkaim- miksi arvioidaan kaareva eteläinen julkisivu ja pääsisäänkäynnin julkisivu.
Kokonaisuudessaan julkisivu ja kokonaishahmo arvioidaan hyvin alkuperäisessä muodossaan säilyneeksi. Sisätiloissa erityisen arvokkaiksi tiloiksi määritellään kattoikkunan valaisema pääportaikko (kuva 11) sekä toisen kerroksen hyvin säilyneet opintolukusali (kuva 12) ja aikuisten lainausosasto (kuva 13). Myös lastenosasto arvioidaan varsin hyvin säilyneeksi. Ensimmäisen ja neljännen kerroksen sen sijaan todetaan muuttuneen paljon alkuperäisestä. (Böök ym., 2009, s. 48–51.)
Alkuperäisistä pintamateriaaleista tärkeiksi mainitaan sisääntulohallin dolomiitti- laattalattia sekä lastenosaston ja neljännen kerroksen kahviohuoneen Hovi-laattalat- tiat. Kalustuksen mainitaan ainoastaan olevan yhdistelmä alkuperäistä ja uudempia hankintoja ottamatta kantaa yksittäisten kalusteiden merkitykseen. Musiikkiosaston aiemmin poistetut sohvat tosin kehotetaan palauttamaan. (Böök ym., s. 48–51.) Töölön kirjastoa ei ole suojeltu asemakaavalla, mutta Helsingin kaupunginmu- seo on asettanut rakennukselle suojelutavoitteet vuonna 2000. Suojelutavoitteissa esitetään, että muutostoimet on suunniteltava säilyttäen niin julkisivut, rakennuksen hahmo, arkkitehtuuriltaan merkittävimmät sisätilat, pintamateriaalit kuin kiinteä sisustus. Rakennushistoriaselvityksestä poiketen suojelutavoitteissa mainitaan
Kuva 13. Aikuisten lainausosaston viuhkamaisesti asetellut kirjahyllyt eteläpuolelta nähtynä. Kuvassa on nähtävissä myös kokolattiamatto, joka myöhemmin poistettiin. Kuva: Teuvo Kanerva, 1970-1979. MV.
kuitenkin selkeästi, että kalusteista tulisi erityisesti huomioda alkuperäiset kirjahyl- lyt, valaisimet ja opintolukusalin työpöydät. (Böök ym., 2009, s. 38.)
Myös rakennushistoriallinen konteksti huomiodaan rakennushistoriaselvitykses- sä. Rakennuksen veistoksellisen kokonaishahmon sekä monien ominaispiirtei- den, kuten lasiseinien, terassien ja tasakaton arvioidaan ilmentävän 1960-lukua edeltävää modernismia. Töölön kirjastoa pidetäänkin tässä suhteessa omana aikanaan poikkeuksellisena julkisena rakennuksena, sillä 1960- ja 70-lukujen vaiheessa suomalaiset arkkitehdit suosivat järjestelmällisyyttä ja modulaarisuutta.
(Böök ym., 2009, s. 48.) Sisätilan arkkitehtuuri jatkaa sekin 1950-luvun kirjasto- jen perinnettä, jossa kirjastotila jaettiin usein parvilla ja syvennyksillä eri tasoihin (Aaltonen, 2009, s. 550; s. 565.) Näiden ominaisuuksien voidaan nähdä edustavan Töölön kirjaston historiallista arvoa erityisesti rakennus historian näkökulmasta.
Toisaalta Töölön kirjaston kulttuurista merkitystä voidaan tarkastella kirjastolai- toksen historian näkökulmasta. Saartin ja Tuomen (2016) mukaan 1970-luvulle tultaessa suomalaisen kirjaston tehtävän oli alkanut muuttua kokoelmien säilyttä- misestä kohti kulttuuripalveluiden ja harrastustilojen tarjoamista. Muutos liittyy kulttuuripolitiikan instituution vakiintumiseen ja Suomen kehittymiseen hyvinvoin- tiyhteiskunnaksi. (Saarti & Tuomi, 2016, s. 116.) Töölön kirjaston rakentamisen aikaan musiikki- ja lastenosastot sekä kahvio olivat kirjastoarkkitehtuurin näkökul- masta uutuuksia (Böök ym., 2009, s. 21), jotka mahdollisesti kertovat kirjaston uudesta tehtävästä palveluiden tarjoajana. Kohteella voidaan siis nähdä historiallis- ta arvoa yhteiskunnan ja Suomen kirjastolaitoksen muutosten heijastajana.
Historiallisen ja rakennustaiteellisen arvon lisäksi myös sosiaalista, käyttöön liittyvää arvoa voidaan käsitellä osana kulttuurista merkitystä. Töölön kirjaston alkuperäinen toiminnallinen idea oli olla kaupunkilaisten yhteinen ”olohuone”
(Böök ym., 2009, s. 36). Kirjasto myös tarjoaa yhteisölle monenlaisia palvelui- ta: aineiston lainaamisen lisäksi kirjastossa voi lukea lehtiä, opiskella, osallistua kursseille ja tilaisuuksiin sekä saada opastusta esimerkiksi tiedonhankintaan.
Vuonna 2010 toteutetussa kansallisessa kirjastojen asiakaskyselyssä 60 prosenttia vastaajista piti kirjastoa merkittävänä kulttuuriharrastusten kannalta, ja 40 prosent- tia koki kirjaston lisänneen heidän sosiaalisia kontaktejaan (Sosiaali- ja terveys- ministeriö, 2010, s. 18). Näiden seikkojen voidaan nähdä muodostavan Töölön kirjaston sosiaalisen arvon, jota tulee vaalia osana kohteen kulttuurista merkitystä.
kannalta peruskorjauksen taas tulisi säilyttää ja mahdollisesti parantaa kohteen käytännöllistä merkitystä ja toimivuutta niin kaupunkilaisten kuin työntekijöiden näkökulmasta. Nämä kaikki seikat vaikuttavat puolestaan kohteen eheyteen ja autenttisuuteen. Samalla peruskorjauksessa on ratkaistava tekniset ja toiminnalliset puutteet, joita käsittelen seuraavaksi.
2.3 Muutostarpeet vuonna 2009
Töölön kirjaston havaitut muutostarpeet esitetään peruskorjauksen vuonna 2010 valmistuneessa hankesuunnitelmassa, jota päivitettiin kustannusten osalta vuonna 2014. Tutkielmassa käytän päivitettyä versiota. Hankesuunnitelma sisältää
Arkkitehdit Mustonen Oy:n laatimat luonnospiirustukset ehdotetuista muutoksista.
Korjaus- ja muutostarpeita todettiin niin talotekniikassa, rakenteissa kuin pintojen kunnossa. Toisaalta esille nousevat tilojen toimimattomuus ja riittämättömyys.
(HKR-Rakennuttaja, 2014.) Rakennuksen muutostarpeita kartoitettiin rakennushis- toriaselvityksessä ja rakennusosainventoinnissa (Böök ym., 2009) sekä eri tahojen toteuttamissa kuntotutkimuksissa 2000-luvun aikana (HKR-Rakennuttaja, 2014, s.
15).
Koska kattavaa perusparannusta ei ennen vuotta 2009 ollut tehty lainkaan, Töölön kirjaston talotekniikka oli vanhentunutta. Merkittävinä puutteina mainitaan
pienten tilojen huono ilmanvaihto, huonokuntoinen vesi- ja viemärijärjestel- mä sekä sähköjärjestelmän riittämättömyys kirjaston 2000-luvun tietoteknisiin tarpeisiin nähden. Turvallisuuden kannalta ongelmallisena nähtiin puolestaan yleisen äänentoistojärjestelmän ja selkeiden opasteiden puuttuminen rakennukses- ta. Hankesuunnitelmassa esitetään näiden ongelmien ratkaisuksi ilmanvaihdon, sähköjärjestelmän ja vesi- ja viemärijärjestelmän uusimista. (HKR-Rakennuttaja, 2014, s. 4.)
Sisätiloissa toiminnalliset ongelmat koskivat etenkin ensimmäisen kerroksen ahdasta aulatilaa sekä liian pieniä henkilökunnan työtiloja ensimmäisessä ja neljän- nessä kerroksessa (HKR-Rakennuttaja, 2014, s. 8). Myös sisätilojen esteettömyy- dessä havaittiin merkittäviä puutteita. Hissit olivat liian pieniä eivätkä ne vieneet ylimpään kerrokseen asti, mikä esti liikuntarajoitteisten käyttäjien pääsyn musiikki- osastolle. Lisäksi liikuntaesteisille tarkoitettuja WC-tiloja oli vain yksi ja WC-tilat todettiin kaikkiaan huonokuntoisiksi. (HKR-Rakennuttaja, 2014, s. 4.)
Toinen merkittävä toiminnallinen ongelma oli tilojen riittämättömyys ja muuntau- tumattomuus kirjastossa järjestettäviä kokouksia, näyttelyitä ja muita tilaisuuksia varten. Mahdollisuus tilojen parempaan muunneltavuuteen nähtiin kirjastoaineiston
aiempaa väljemmässä sijoittelussa, jonka kirjastoaineiston ennustettu vähenemi- nen voisi mahdollistaa (HKR-Rakennuttaja, 2014, s. 6). Aineiston väheneminen edelleen onkin todennäköistä, sillä kirjastojen aineiston hankinta on vähentynyt Suomen kirjastoissa 1990-luvulta lähtien. Samalla tietotekniikalla on yhä merkittä- vämpi rooli kirjastojen toiminnassa (Saarti & Tuomi, 2016, s. 116–117.)
Ulkotiloissa ja julkisivussa havaittiin merkittäviä ongelmia pintojen kunnossa ja esteettömyydessä. Ulkoportaat ja pihan laatoitus todettiin huonokuntoisiksi, mikä oli aiheuttanut useita loukkaantumisia. Piha-alueen esteettömät kulkuyhteydet olivat riittämättömät. Lisäksi määräysten mukaisen jätekatoksen ja polkupyörä- paikkojen todettiin tarvitsevan lisätilaa piha-alueella. (HKR-Rakennuttaja, 2014, s.
4.) Julkisivun osista eteläisten ikkunoiden, länsisivun tiilimuurauksen saumojen ja terassien pintojen todettiin olevan kiireellisen korjauksen tarpeessa (HKR-Raken- nuttaja, 2014, s. 15).
3 Peruskorjauksen arviointi
Tässä luvussa esittelen Töölön kirjaston vuonna 2016 valmistuneessa peruskor- jauksen olennaisimmat suunnitteluratkaisut ja arvioin niitä Madridin asiakirjassa esitettyjen periaatteiden pohjalta. Analysoin rakennuksessa tehtyjen suunnittelurat- kaisujen vaikutuksia luvussa 2 esittämiini kulttuurisen merkityksen osatekijöihin, autenttisuuteen ja eheyteen. Kiinnitän huomiota erityisesti ominaisarvojen säilyttä- misen ja toiminnallisuuden vaatimien muutosten väliseen suhteeseen.
3.1 Peruskorjauksen tausta ja tavoitteet
Peruskorjauksen taustaa ja tavoitteita voidaan arvioida Madridin asiakirjan artiklo- jen 1–3 avulla. Toisin sanoen ennen muutostoimenpiteitä tulisi määritellä kohteen kulttuurinen merkitys, käyttää asianmukaisia suojelukeinoja ja edistää 1900-luvun arkkitehtuurin teknistä tutkimusta (ICOMOS, 2011).
Peruskorjaushankkeen tilasi Helsingin kaupungin tilakeskus ja rakennuttajana toimi Helsingin kaupungin Rakennusviraston alainen HKR-Rakennuttaja. Pää-, arkkiteh- ti-, kaluste- ja opastesuunnittelusta vastasi Arkkitehdit Mustonen Oy. Hankkeen pääsuunnittelijana toimi arkkitehti Tapani Mustonen ja projektiarkkitehtina Maren Nielsen. Irtokalusteet suunniteltiin yhteistyössä Studio Olinin kanssa. (Arkkitehdit Mustonen Oy, 2016.)
Kuten luvussa 2 todettiin, Töölön kirjaston peruskorjaustarve perustui ennen kaikkea merkittävään rakennus- ja talotekniikan korjaustarpeeseen. Samalla keskeisenä tavoitteena oli palauttaa rakennuksen alkuperäisiä piirteitä ja parantaa toiminnallisuutta (Jetsonen, 2017). Keskeinen haaste on, kuinka 2000-luvun kirjastotilan vaatimukset sovitetaan vanhaan rakennukseen samalla säilyttäen rakennuksen ominaiset arvot. Toiminnallisia vaatimuksia ovat esteettömyys, tilojen muunneltavuus ja aineiston väheneminen kirjastossa. Tekniset vaatimukset liittyvät uuden talotekniikan tilantarpeisiin sekä rakenteiden ja talotekniikan kunnon
parantamiseen.
Peruskorjauksessa tehtyjen suunnitteluratkaisujen taustalla on vuoden 2009 rakennushistoriaselvitys ja rakennusosainventointi sekä lukuisat kuntotutkimukset (HKR-Rakennuttaja, 2014). Rakennushistoriaselvityksessä on kartoitettu säilytettä- viä arvoja ja teknisiä ominaisuuksia, kuntokartoituksissa taas tekniikan ja rakentei- den kuntoa. Näiden tutkimusten voidaan ymmärtää vastaavan Madridin asiakirjassa esitettyjä ohjeita, jotka liittyvät rakennuksen kulttuurisen merkityksen, eheyden ja autenttisuuden kannalta tärkeiden osien määrittämiseen ennen muutostoimenpiteitä.
Toisaalta inventointi ja kuntotutkimus voidaan liittää ohjeeseen 1900-luvun arkkitehtuurin tekniikan tutkimuksen edistämisestä ja poikkitieteellisyydestä. On kuitenkin huomioitava, että rakennushistoriaselvityksessä otetaan yksiselitteisesti kantaa ainoastaan rakennushistoriallisiin ja -taiteellisiin arvoihin, ei sosiaaliseen.
Sosiaalisen arvon tunnistamiseen voitaneen kuitenkin liittää hankesuunnitelmassa esitetyt kirjaston kävijämääriin, toimintoihin ja kirjaston palveluiden kohderyhmiin liittyvät arviot (HKR-Rakennuttaja, 2014).
Madridin asiakirjan artiklassa 2 ohjeistetaan asianmukaisten suojelukeinojen käyttöä. Vaikka virallinen suojelupäätös toistaiseksi puuttuu, Töölön kirjastolle on asetettu suojelutavoitteet (Böök ym., 2009). Peruskorjauksen suunnitteluun myös osallistui Helsingin kaupunginmuseon edustaja ja rakennusta kohdeltiin suojellun arvorakennuksen tavoin (Jetsonen, 2017), joskaan tätä lähtökohtaa ei tarkemmin kuvailla. Rakennus on kuitenkin tarkoitus suojella asemakaavassa seuraavan asemakaavan laatimisen yhteydessä (HKR-Rakennuttaja, 2014, s. 12). Yleisesti suojelulla pyritään hallitsemaan rakennuksen käyttötarkoituksen muutoksia, estämään purkamista sekä edistämään arvokkaiden piirteiden vaalimista korjaus- työssä (Museovirasto, 2021), joten tästä näkökulmasta rakennuksen käsittely suojeltuna kohteena vastaa Madridin asiakirjan ohjeita suojelusta ja muutoksen hallitsemisesta.
Peruskorjauksen lähtökohtien arvioinnissa on huomiotava Töölön kirjaston peruskorjauksen pääsuunnittelijan, arkkitehti Tapani Mustosen kokemus ja asiantuntemus korjaussuunnittelun alalla. Mustonen muun muassa toimi vuosina 1994–2013 Alvar Aallon suunnitteleman Viipurin kirjaston korjauksen pääsuun- nittelijana, ja hänelle on myönnetty asiantuntijatehtäviä esimerkiksi Docomomon ja Alvar Aalto -säätiön alaisuudessa (Adlercreutz ym., 2015). Pääsuunnittelijan kokemus yhdessä selvitysten, suojelutavoitteiden ja kaupunginmuseon edustajan asiantuntemuksen kanssa on todennäköisesti vaikuttanut positiivisesti kohteen kulttuurisen merkityksen vaalimiseen, mikä vastaa Madridin asiakirjan ohjeita ja tavoitteita.
3.2 Sisätilojen suunnitteluratkaisut
Töölön kirjaston peruskorjauksessa sisätilojen suunnitteluratkaisut voidaan liittää Madridin asiakirjan artikloihin 4–7. Näiden kohtien tavoitteiden mukaisesti sisäti- lojen korjauksessa olisi tärkeää hallita muutospaineita, toimia hienovaraisesti sekä kunnioittaa kohteen kulttuurista merkitystä, autenttisuutta ja eheyttä.
Rakenteellisia muutoksia on tehty eniten ensimmäisessä kerroksessa, jossa kantavia väliseiniä purettiin ja tilalle valettiin kantavia pilareita. Tällä muutoksella ratkais- tiin ahtaan sisääntulohallin ja henkilökunnan tilojen toiminnalliset ongelmat ja käytävämäisyys. (HKR-Rakennuttaja, 2014, s. 8.) Muutosten seurauksena useiden ensimmäisen kerroksen tilojen muoto on muuttunut ja asiointipiste on siirretty sisääntulohallista uuteen palautus- ja neuvontatilaan, kuten luonnospiirustuksesta nähdään (kuva 14). Kantavien seinien purkamista ei voida kutsua hienovaraiseksi toimenpiteeksi eikä muutos kunnioita kohteen autenttisuutta ja ajallisia kerros- tumia. Uudet pilarit (kuva 15) kuitenkin muistuttavat rakennuksessa jo olevia valkoisia betonipilareita, kuten aikuisten lainausosaston pilareita, joten ratkaisun voidaan nähdä kunnioittavan kohteen eheyttä Madridin asiakirjan ohjeiden mukaisesti.
Kuva 14. 1. kerroksen luonnospiirustus osoittaa kantavien ja kevyiden väliseinien mittavan uudelleenjär- jestelyn kirjaston länsiosassa. Purettavat seinät on merkitty pisteviivoilla. Kunkin kerroksen luonnosvai- heen pohjapiirrokset vastaavat päätilojen osalta lopullista tilannetta Arkkitehdit Mustonen Oy:n verkko- sivuilla julkaistujen pohjapiirrosten perusteella, mutta toissijaisissa tiloissa on joitain eroavaisuuksia (Arkkitehdit Mustonen Oy, 2017). Hankesuunnitelman luonnospiirustukset kuitenkin havainnollistavat muutoksia suhteessa alkutilanteeseen paremmin, mistä syystä niitä käytetään tässä tutkielmassa.
Piirustus: Arkkitehdit Mustonen Oy, 2014. Mittajana ja pohjoisnuoli: Venla Varkila.
0 1 5 10 m
P
On myös huomioitava, että ensimmäinen kerros oli luvun 2 perusteella muuttunut paljon jo aiemmin ja kerroksen tilojen toimivuudessa havaittiin puutteita. Tästä näkökulmasta ensimmäisen kerroksen muutokset eivät merkittävästi häiritse
kohteen kulttuurista merkitystä rakennustaiteellisen ja historiallisen arvon kannalta.
Sosiaalisten arvojen kannalta rakenteelliset muutokset ovat positiivisia. Muutos avarsi sisääntulohallia ja väljensi työntekijöiden tiloja, joten muutos on parantanut kohteen sosiaalista arvoa ja kunnioittanut kulttuurista merkitystä niin asiakkaiden kuin henkilökunnan kokemuksen näkökulmasta.
Arvokkaimmiksi määriteltyjen tilojen kohdalla muutoksia tehtiin pääosin hienova- raisesti. Pääportaikon ja opintolukusalin tilan muoto ja käyttötarkoitus on säilytetty ennallaan, mikä voidaan havaita hankesuunnitelman toisen kerroksen luonnos- piirustuksesta, joissa muutosmerkintöjä ei näiden tilojen kohdalla ole (kuva 17).
Useiden tärkeiden sisätilojen kannalta oleellinen muutos, jota hankesuunnitelmassa ei mainita, koskee päätilojen lattiapintoja. Toisen kerroksen päätiloissa ja neljän- nessä kerroksessa lattiamateriaaliksi on rekonstruoitu keltaisenruskea kokolat-
Kuva 15. Keskellä kuvattuna uusi pilari ensimmäisen kerroksen palautus- ja neuvon- tatilassa. Vastaavia pilareita on viisi kappaletta. Purettu kantava väliseinä kulki tämän pilarin vasemmalla ja oikealla puolella. Kuva: Venla Varkila, 2021.
Neljännessä kerroksessa merkittävimmät tilamuutokset koskevat uudistettuja näyttely- ja kokoustiloja, jotka hankesuunnitelman mukaan haluttiin monikäyttöi- semmiksi alkuperäisen idean mukaan (HKR-Rakennuttaja, 2014). Luonnospiirus- tuksen mukaan kahviotila on yhdistetty osaksi kokoustilaa purkamalla väliseinä ja kokoustila on nyt jaettavissa kolmeen osaan paljeseinillä, kuten alkuperäistilantees- sa 1970-luvulla (kuva 18). Samasta piirustuksesta käy ilmi vahtimestarin asunnon muutos henkilökunnan taukohuoneiksi, jotka tosin olivat ilmeisesti asiakkaiden käytössä soitto- ja ompeluhuoneina marraskuussa 2021. Paljeseinät mahdollista- vat tilojen monipuolisemman käytön, joten toiminnallisesta näkökulmasta niiden palauttaminen on perusteltua. Toisaalta rekonstruktio on ensimmäisen kerroksen rakenteellisiin muutoksiin verrattuna hienovarainen eikä haitanne kohteen eheyttä.
Neljännessä kerroksessa esteettömyyttä on parannettu rakentamalla liikuntaesteisil- le tarkoitettu WC ja uusi mitoitukseltaan parempi hissiyhteys (HKR-Rakennuttaja, 2014). Ilmeisesti mitat eivät kuitenkaan ole riittävät suurimpia pyörätuoleja varten (Kallio, 2016). Luonnospiirustusten perusteella hissien muutos ei ole vaikutta- nut päätilojen luonteeseen, sillä hissit ovat edelleen samassa linjassa alkuperäis- ten aputilojen kanssa (kuva 18). Toisin sanoen muutosten myötä tilat palvelevat kirjaston ja vierailijoiden tarpeita aiempaa paremmin, mikä edistää kohteen kulttuurista merkitystä sosiaalisen arvon kannalta. Ensimmäisen kerroksen tavoin neljättä kerrosta on muutettu paljon jo aiemmin (ks. luku 2). Tilanne on siis periaat- teellisesti sama kuin ensimmäisessä kerroksessa, joskin muutoksia on neljännessä kerroksessa vähemmän.
Kuva 16. Kokolattiamattoa toisen kerroksen lainausosastolla. Kuva: Venla Varkila, 2021.
Kuva 17. Toisen kerroksen luonnospiirustuksesta huomataan, että opintolukusalin ja pääportaikon muoto on säilynyt ennallaan. Lainausosastolla tilan luonnetta on muuttanut alkuperäisten korkeiden kirjahyllyjen poisto. Muut tilamuutokset koskevat pääasiassa pohjoisosan työhuoneiden kevyitä väliseiniä. Piirustus:
Arkkitehdit Mustonen Oy, 2014.
P
3.3 Kalusteet
Kirjaston kalusteisiin liittyvät suunnitteluratkaisut liittyvät muiden sisätilojen muutosten tavoin Madridin asiakirjan artikloihin 4–7. Käsittely painottuu päätilo- jen kiinteisiin kalusteisiin, joissa tehtiin merkittäviä muutostöitä peruskorjauksen yhteydessä. Kuten luvussa 2 todettiin, Helsingin kaupunginmuseon suojelutavoit- teiden mukaan tärkeimpiä säilytettäviä kalusteita Töölön kirjastossa ovat aikuisten lainausosaston kirjahyllyt, opintolukusalin työpöydät ja alkuperäiset valaisimet.
Aikuisten lainausosaston korkeat kirjahyllyt on poistettu ja tilalle on suunniteltu matalat, liikuteltavat hyllyt. Uusien hyllyjen malli perustuu neljännen kerroksen alkuperäisiin kirjahyllyihin, joissa on samanlainen tammiviilupinta (Jetsonen, 2017.) Uudet hyllyt ovat arviolta 150 senttimetriä korkeat, joten useimpien kävijöi- den on mahdollista nähdä Topeliuksen puiston maisema hyllyjen yli. Vertaamalla 1970-luvun tilannetta (kuva 19) peruskorjauksen jälkeiseen tilanteeseen (kuva 20), voidaan huomata, että matalammat hyllyt muuttavat tilan luonnetta olennaisesti.
Arkkitehti-lehdessä julkaistussa arviossa kerrotaan, että hyllyjen poisto perustuu tilaajan toiveeseen avarammista puistonäkymistä lainausosastolle (Jetsonen, 2017).
Hankesuunnitelmassa muutoksen syinä painottuvat kirjallisen aineiston merkityk- sen väheneminen, aineiston houkutteleva asettelu sekä tilan muunneltavuus eri tilaisuuksiin (HKR-Rakennuttaja, 2014). Kirjahyllyt siis poistettiin puhtaasti toiminnallisista syistä. Tästä näkökulmasta voidaan sanoa hyllyjen uusimisen kohentaneen Töölön kirjaston käytettävyyttä ja siten sosiaalista arvoa ja kulttuurista merkitystä. Uusien hyllyjen alkuperäiseen perustuva materiaalimaailma ja asettelu voidaan myös liittää eheyden kunnioittamisen tavoitteeseen.
Alkuperäisten, hyvin säilyneiden kirjahyllyjen poistaminen on kuitenkin selkeästi ristiriitainen verrattuna Helsingin kaupunginmuseon asettamiin suojelutavoitteisiin, joissa kirjahyllyjen säilyttämistä pidetään tärkeänä. Kirjahyllyt voidaan ymmärtää Madridin asiakirjassa mainituksi kiinteäksi sisustukseksi, jolla on merkitystä kulttuurisen merkityksen kannalta ja joka tulisi mahdollisuuksien mukaan säilyttää.
Toisin sanoen hyllyjen poistaminen on tältä osin ristiriidassa myös Madridin asiakirjan ohjeiden kanssa ja muutos häiritsee kohteen autenttisuutta ja eheyttä.
Kirjahyllyjen ohella merkittävä kiinteän kalusteen muutos on alkuperäisen kaltaisten kuuntelusohvien palauttaminen neljännen kerroksen musiikkiosas- ton syvennykseen. Kuvasta 21 nähdään, että kuuntelusyvennyksen muotoa ei kuitenkaan palautettu alkuperäiseksi vaan sohvat sovitettiin 1990-luvulta peräisin olevaan muotoon. Kyseessä on siis osittainen rekonstruktio, joka palautti tilan käyttötarkoituksen vastaamaan osin alkuperäistä ja toisaalta kunnioitti historiallista kerrostuneisuutta.
Kuva 19. Lainausosasto kuvattuna lännestä päin kohti opintolukusalia. Kuva: Kalevi Hujanen, 1970-1979. Keravan museo.
Toisenlainen suhtautumistapa kiinteän kalustuksen rekonstruktioon voidaan havaita ensimmäisen kerroksen sisääntulohallissa. Vuonna 2006 poistettua alkuperäistä, kaarevaa lainaustiskiä ei ole rekonstruoitu lainkaan, mikä nähdään ensimmäi- sen kerroksen luonnospiirustuksesta (kuva 14, ks. edellinen alaluku). Toisin kuin musiikkiosaston syvennysten tapauksessa, vanhasta lainaustiskistä ei ole jäljellä mitään, ja sisääntulohallin toiminnallisten muutosten myötä tiski olisi luultavasti ollut ainoastaan tiellä.
Toisen kerroksen opintolukusalin alkuperäiset pöydät kunnostettiin ja pöytiin lisättiin pistorasiat (Jetsonen, 2017). Uudistukset tehtiin hienovaraisesti ja kalustei- den alkuperäistä ilmettä kunnioittaen, mikä huomataan vertaamalla 1970-luvulla otettua kuvaa pöydistä (kuva 22) nykytilanteeseen (kuva 23). Arvokkaiden työpöy- tien säilyttäminen ja hienovarainen käsittely kunnioittaa Töölön kirjaston historial- lista ja rakennustaiteellista arvoa sekä autenttisuutta ja eheyttä. Toisaalta tekninen muutos parantaa opintolukusalin käytettävyyttä esimerkiksi opiskeluun tietokoneel- la, mikä huomioi kulttuurisen merkityksen sosiaalisen arvon kannalta.
Kuva 21. Musiikkiosaston kuuntelusyvennys vuonna 2021. Taka-alalla opaste osoittaa henkilökunnan taukohuoneiden palvelleen kuvaushetkellä soitto- ja ompeluhuoneina, joita asiakkaat voivat varata käyttöönsä. Kuva: Venla Varkila, 2021.
Kuva 22. Opintolukusali 1970-luvulla. Kuva: Teuvo Kanerva, 1970-1979. Museovirasto. Kuvaa rajattu.
3.4 Julkisivu ja piha-alue
Töölön kirjaston julkisivun ja piha-alueen muutoksia voidaan arvioida Madridin asiakirjan artiklojen 4–7 kautta. Ikkunoihin liittyviä muutoksia käsitellään seuraa- vassa alaluvussa energiatalouden yhteydessä. Julkisivun ja piha-alueen muutokset koskevat pintamateriaaleja ja rakenteita sekä piha-alueen esteettömyyttä ja muita toiminnallisia parannuksia.
Eteläpuolen terassin ja eri kerroksissa sijaitsevien parvekkeiden pinnat on korjattu, minkä myötä parvekkeet voitiin palauttaa kaupunkilaisten käyttöön kesäkausiksi (Jetsonen, 2017). Alkuperäinen toiminnallinen ajatus olikin liittää kirjaston sisä- ja ulkotilat toisiinsa terassien kautta (Böök ym., 2009, s. 36). Kirjastonjohtaja Anne Ala-Honkolan mukaan kaupunkilaiset olivat toivoneet terassien palauttamista käyttöön peruskorjauksen yhteydessä (Kallio, 2016). Ratkaisu voidaankin tästä syystä ymmärtää positiivisena muutoksena kohteen sosiaalisen arvon kannalta.
Toisaalta se myös palauttaa alkuperäisen käyttötarkoituksen ja arkkitehtonisen idean, mikä kunnioittaa kohteen historiallista ja rakennustaiteellista arvoa sekä kohteen eheyttä.
Kuva 24. Eteläinen julkisivu marraskuussa 2021. Kuva: Venla Varkila, 2021.
Rakennusteknisistä syistä vesikatto jouduttiin uusimaan kokonaan ja räystäitä korotettiin (HKR-Rakennuttaja, 2014). Julkisivumateriaalien korjaukset ovat kuitenkin kaupunkikuvallisesti hienovaraisia: pääjulkisivut ja rakennuksen hahmo ovat ulkonäöltään muuttumattomat (kuva 24). Kokonaisvaltaisesta uusimises- ta huolimatta muutos siis tältä osin kunnioittaa eheyttä ja maisemallista arvoa.
Pääsisäänkäynnin dolomiittilaatoissa on myös havaittavissa patinaa, joten niitä on käsitelty hienovaraisesti (kuva 25). Sisäänkäyntijulkisivun ratkaisu kunnioittaa kohteen historiallista kerrostuneisuutta ja autenttisuutta sekä osoittaa Madridin asiakirjan tavoitteiden mukaista muutosten hallintaa.
Pihapiirroksesta nähdään, että uusi jätekatos sijoitettiin kirjaston luoteiskulmaan (kuva 26). Katos ei havaintoni mukaan näy lainkaan eteläpuolelta Topeliuksen puistosta eikä itäpuolella sijaitsevalle pääsisäänkäynnille. Uudet pyörätelineet sijoittuvat luontevasti pohjoissivulle ja Humalistonkadun ja Topeliuksenkadun risteyksen läheisyyteen pienen välimatkan päähän pääsisäänkäynnistä. Pihan toiminnot on ratkaistu toisin sanoen maisemallisen merkityksen kannalta hienova- raisesti, eivätkä ne vaikuta haitallisesti kirjaston kokonaishahmon tai julkisivun eheyteen.
Piha-alueella kulkureittejä muutettiin esteettömyyden parantamiseksi. Varsinkin kadunvarren piha-alueeseen reitteihin kajottiin joltain osin varsin paljon, mutta sille voidaan nähdä olleen perusteltu syy, sillä ympäristö oli esteellinen ja pahimmillaan vaarallinen (ks. luku 2). Kadun puoleista piha-aluetta ei ollut määritelty arvokkaak- si, joten sitä saatettiin muuttaa enemmän. Piha-alueen muutokset vaikuttivat kauttaaltaan positiivisesti kirjaston kulttuuriseen merkitykseen sosiaalisen arvon kannalta.
3.5. Talotekniikka ja energiatalous
Madridin asiakirjassa energiatalouden kysymykset liittyvät kestävään kehitykseen artiklan 8 yhteydessä. Töölön kirjastossa energiatehokkuuden tavoitteita voidaan käsitellä talotekniikan ja ikkunoiden muutosten kautta. Madridin asiakirjassa kestävä kehitys liitetään myös tulevien sukupolvien vaikutusmahdollisuuksiin muutosten jälkeen.
Peruskorjauksessa on kiinnitetty paljon huomiota energiatehokkuuden paranta- miseen. Eteläjulkisivun suuret ikkunat kunnostettiin ja ne varustettiin lämpöla- sipaketeilla lämmöneristyksen parantamiseksi (HKR-Rakennuttaja, 2014, s. 8).
Uudessa valaistusjärjestelmässä hyödynnettiin runsaan luonnonvalon lisäksi muun muassa läsnäolo-ohjausta ja säädettävää valaistusta energian säästämiseksi. Myös lämmitysjärjestelmän ja ilmanvaihdon ohjattavuutta ja automaatiota parannettiin kunkin tilan energiankäytön optimoimiseksi. (HKR-Rakennuttaja, 2014, s. 16.) Nämä muutokset yhtäältä vastaavat Madridin asiakirjan energiatehokkuusohjeisiin, toisaalta parantavat kirjaston käyttäjien kokemusta.
Eteläisen julkisivun ikkunoihin lisättiin keltaiset markiisit ehkäisemään sisätilojen lämpenemistä voimakkaan auringonpaisteen takia (kuva 28; HKR-Rakennutta- ja, 2014, s. 8). Ne vastaavat ulkonäöltään pitkälti alkuperäisiä markiiseja. Uudet markiisit kuitenkin kiinnittyvät seinäpintaan nivelrakenteella, kun taas alkuperäiset markiisit oli ripustettu julkisivun otsapalkista (kuva 27). Markiisit ovat käytössä todennäköisesti lähinnä kesäaikaan: esimerkiksi marraskuussa 2021 markiisit olivat ylhäällä. Rekonstruktio perustuu siis energiatalouden ja sitä kautta käyttökoke- muksen parantamiseen, joten sitä voidaan pitää perusteltuna kulttuurisen merkityk- sen kannalta. Markiisien palauttaminen on myös tuonut julkisivuun alkuperäistä värimaailmaa varsin pienellä muutostoimenpiteellä.
Madridin asiakirjan artiklassa 8 mainittu tulevien sukupolvien huomioiminen suunnittelussa voidaan ymmärtää ohjeeksi, joka koskee kokonaisvaltaisesti kaikkia muutoksia. Töölön kirjaston tapauksessa valtaosa muutoksista ei ole palautet- tavissa peruskorjausta edeltäneeseen tilaan ilman merkittäviä uusia muutostoi- menpiteitä. Suunnitteluratkaisujen tulevaa ajallista kestävyyttä on myös vaikea arvioida saatavilla olevan aineiston perusteella. Kestävän kehityksen näkökul- masta myönteiseksi asiaksi voidaan kuitenkin lukea peruskorjauksessa saavutettu muunneltavuus, joka laajentaa kirjaston tulevaisuuden käyttömahdollisuuksia.
Energiatehokkuuden parantaminen voi joissain tapauksissa vaarantaa kohteen ominaispiirteiden säilymisen. Tapani Mustosen mukaan vuonna 2013 voimaan astuneet korjausrakentamisen energiamääräykset voivat olla uhka arvokkaan rakennuksen ominaispiirteille, jos määräyksistä voidaan poiketa ainoastaan
suojelupäätöksen nojalla (Mustonen, 2013). Töölön kirjaston peruskorjauksen tapauksessa nämä määräykset eivät olleet vielä voimassa, mutta tulevaisuudessa kohteen ominaisarvot saattavat tästä näkökulmasta olla uhattuna, mikäli suojelu- päätöstä ei saada voimaan.
Kuva 27. Otsapalkista ripustetut alkuperäiset markiisit. Kuva: Nina Hackman, 1971.
HKM. Kuvaa rajattu.
4 Johtopäätökset
Tämän tutkielman tavoitteena oli selvittää, missä määrin Töölön kirjastossa vuonna 2016 valmistuneen peruskorjauksen suunnitteluratkaisut noudattavat Madridin asiakirjassa esitettyjä ohjeistuksia 1900-luvun rakennusperinnön restauroinnista ja suojelusta. Tarkastelin myös nykyaikaisen kirjastotilan vaatimusten sovittamis- ta Töölön kirjaston arvokkaisiin piirteisiin, joita tulisi peruskorjauksessa vaalia.
Analyysia edeltävässä teoreettisessa osuudessa kartoitin analyysin kannalta tärkeitä käsitteitä, ilmiön taustan ja Madridin asiakirjan pääpiirteet.
Tutkielman perusteella peruskorjauksen suunnitteluprosessi ja -ratkaisut on pääosin tehty Töölön kirjaston arvokkaita piirteitä vaalien ja Madridin asiakirjan periaat- teiden mukaisesti. Analyysin perusteella vaikuttaa kuitenkin siltä, että varsinkin sisätiloissa ratkaisuja tehtiin usein ennemmin toiminnallisuuden kuin säilyttä- vän korjaamisen ja autenttisuuden ehdoilla. Toisaalta tutkielmassa määriteltyjen kulttuurisen merkityksen osatekijöiden kannalta kirjaston käyttäjien kokemus on tärkeää huomioida.
Analyysin perusteella peruskorjauksen tausta ja tavoitteet kauttaaltaan edistivät kulttuurisen merkityksen vaalimista muutosten suunnittelussa erityisesti rakennus- historiallisen ja -taiteellisen arvon kannalta. Vaikka Töölön kirjastolla ei ole
suojelupäätöstä, rakennuksesta tehtiin kattava rakennushistoriaselvitys ja inventoin- ti, joissa arvokkaita piirteitä on pyritty tunnistamaan. Lisäksi ansioiksi on luettava Helsingin kaupunginmuseon osallistuminen suunnitteluprosessiin sekä pääsuunnit- telijan kokemus arvokkaiden 1900-luvun rakennusten restauroinnista.
Merkittävimmät sisätilojen rakenteelliset ja toiminnalliset muutokset koskivat alkuperäisiä kantavia rakenteita ja tilojen muotoa ensimmäisessä kerroksessa.
Nämä muutokset eivät kunnioittaneet autenttisuutta ja olivat siten Madridin asiakir- jan periaatteiden vastaisia, mutta ne olivat toiminnallisesta näkökulmasta perustel- tuja. Muutokset avarsivat tiloja ja paransivat käytettävyyttä niin kävijöille kuin henkilökunnalle. Lisäksi ensimmäinen ja neljäs kerros olivat muuttuneet paljon jo aiemmissa vaiheissa ja tärkeimmiksi arvioidut tilat säilyttivät ominaispiirteensä.
Analyysi kuitenkin osoitti myös, että tilaajan vaatimuksesta poistettiin alkuperäi- set kirjahyllyt, vaikka ne oli tunnistettu erityisen arvokkaaksi ja hyvin säilyneeksi osaksi kiinteää kalustusta. Kirjahyllyjen purkaminen muutti aikuisten lainausosas- ton tilallista luonnetta ja heikensi kohteen autenttisuutta. On kuitenkin mainittava, että uusien kirjahyllyjen suunnittelussa saatiin osittain säilytettyä tilan eheyttä kohteelle ominaisen hyllymallin ja materiaalivalintojen kautta. Muutokselle on myös esitetty selkeä toiminnallinen peruste kirjastoaineiston vähenemisen myötä.
