APAJA Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitoksen asiakaslehti 1/2009
Kalatalouden keinot kohentaa Itämeren rannikkoalueiden tilaa Nahkiainen tuli taloon
Suurpetohavainnot siirtyvät
verkkoon
Kalatalouden keinoin Itämeren rannikkoalueiden tilaa kohentamaan 3
Rannikkovesien kalaresurssit selvitetään 5
Maa- ja metsätalousministeriö hankkeen takana 6
Roskakalasta resurssiksi 8
Nettokuormitusjärjestelmä vesiviljelyn jatkuvuuden tueksi 11
Suurpetohavainnot siirtyvät verkkoon 12
Turskalla tärkeä osa Itämeren ekosysteemissä 14
Molekyyligenetiikalla uutta tehoa kalanviljelyyn 15
Perämeren kalantutkimus ja vesiviljely yhteisiin tiloihin Keminmaahan 17
Nahkiaisen tie tutkimuslaitokseen 18
Rapukattila kiehuu 19
Kansainvälistä porontutkimusta Kaamasessa 21
Yhteistyöllä monipuolista porontutkimusta 23
Kalastus on tärkein harrastus kymmenilletuhansille suomalaisille 25
Kansainvälinen työryhmäkokous vapaa-ajankalastuksesta 27
Vapaa-ajankalastus kansainvälisillä vesillä 28
Ilvesten satelliittiseuranta tuo tarkkuutta kanta-arvioihin 29
Tornionjoen nousulohet lasketaan DIDSON-luotaimella 30
Gundersenin menetelmä 31
Tapahtumat 32
SISältö
S
ektoritutkimus on yhteiskuntapolitiik- kaa ja yhteiskunnallisia palveluja tuke- vaa tutkimusta. Suomessa suurin osa sektoritutkimuksesta tehdään lähes 20 sek- toritutkimuslaitoksessa, joista Riista- ja ka- latalouden tutkimuslaitoksemme on yksi. Yl- lä olevan määritelmän mukaista sektoritutki- musta tehdään jonkin verran myös korkea- kouluissa. Pääasiassa työnjako on selvä.Vaikka työnjako on toimiva sekä sekto- ritutkimuslaitosten kesken että korkeakoulu- jen kanssa, rajapinnoilla on toki yhteisiä mie- lenkiinnon kohteita. Rajapintoja on tutkimus- toimijoilla yhden tieteenalan sisällä, mutta ne voivat olla myös tieteenalojen välisiä. Esimer- kiksi biologia, yhteiskunta- ja taloustieteet ja tekniset tieteet voivat alamme sektori- tutkimuksessa synnyttää hedelmällisiä tutki- musyhdistelmiä. Ja mikäpä sen luontevampaa, ovathan yhteiskunnan polttavat kysymykset- kin monialaisia ja -tahoisia.
Yhteistyötä on RKTL:kin harjoittanut menestyksellisesti. Valtaosa tutkimustiedos- tamme, johon yhteiskuntaa palveleva asian- tuntemuksemme nojaa, on saavutettu yh- teistyössä muiden tutkimuslaitosten ja kor- keakoulututkijoiden kanssa. Työntekijöidem- me tieteellisissä artikkeleissa yli 60 prosen- tissa on mukana vähintään yksi yliopistotutki- ja. Esimerkiksi pieni mutta tehokas porontut- kimuksemme on kattavasti verkottunut koti- maassa ja kansainvälisesti ja sen avulla pysty- nyt hienoon suoritukseen sekä määrän, laa- dun että monipuolisuuden suhteen.
Tasavallan hallitus on paneutunut erityi- sellä tarmolla valtion sektoritutkimuksen uu- distamiseen. Se haluaa sektoritutkimuslaitos- ten vastaavan nykyistä paremmin useita hal-
Yhdessä saavutetaan uutta laadukkaasti ja tehokkaasti
linnonaloja koskeviin yhteiskuntamme poltta- viin kysymyksiin. On sanottu, että sektoritut- kimuslaitoskenttä on liian pirstaloitunut ja sii- loutunut hallinnonaloittain ja tutkimuslaitok- sittain ja että voimavarat eivät kohdistu oi- kein tulevaisuuden tarpeita ajatellen. Lisäksi valtiontalouden näkymien synnyttämä tuot- tavuusohjelma edellyttää kaiken tehokkaam- min, vähemmällä rahalla ja pienemmällä työn- tekijämäärällä.
Maa- ja metsätalousministeriön ja ym- päristöministeriön vastaus näihin haasteisiin on Ympäristö- ja luonnonvaratutkimuksen yhteenliittymä, jota koskevan yhteistyösopi- muksen ministeriöt solmivat viime lokakuus- sa. Yhteistyösopimuksen piiriin kuuluvat näi- den ministeriöiden alaiset tutkimuslaitokset:
Elintarviketurvallisuusvirasto Evira, Geodeet- tinen laitos, Maa- ja elintarviketalouden tutki- muskeskus MTT, Metsäntutkimuslaitos Metla, RKTL ja Suomen ympäristökeskus SYKE. Tut- kimuslaitokset säilyvät itsenäisinä, mutta en- tistä enemmän tehdään yhdessä. Nämä tut- kimuslaitokset ovat kiinteä ydin, mutta yh- teenliittymä on soveltuvilta osin avoin muil- lekin tahoille.
Ympäristö- ja luonnonvaratutkimuk- sen yhteenliittymän toimintaa suunnitellaan par’aikaa yksityiskohtaisesti. Yhteistyötä ra- kennetaan kattavasti seitsemällä aihealueel- la, jotka ovat tutkimusohjelmat, kansainvä- linen toiminta, ympäristö- ja luonnonvaratie- don hallinta ja tilastotuotanto, asiantuntija- palvelut ja seurannat, tutkimuksen tukipalve- lut, laboratoriopalvelut ja laitehankinnat sekä osaamisen hallinta. Jo nyt voidaan nähdä, että tämä sektoritutkimusmaailmassa – ja laajem- minkin valtionhallinnossa – uusi toimintatapa
tuo täydessä mitassaan monenlaisia hyötyjä.
Yhteenliittymä vahvistaa ympäristö- ja luonnonvara-alan tutkimuksen ja asiantun- tijuuden yhteiskunnallista vaikuttavuutta ja kansainvälistä kilpailukykyä, yhdistää osaa- mista monipuolisesti elinkeinojen kehittä- miseksi, edistää innovaatioiden kehittämis- tä etenkin sektoreiden rajapinnoilla, kehittää laadukkaita ja kustannustehokkaita tutkimus- ympäristöjä ja tukipalveluita sekä ottaa laajas- ti käyttöön parhaita käytäntöjä. Kaiken kaik- kiaan yhteenliittymä parantaa tuottavuutta.
RKTL on oppinut jo moniin ajatus- ja toi- mintatapoihin, jotka ovat avaintekijöitä tule- vassa ympäristö- ja luonnonvaratutkimuk- sen yhteenliittymässä. Me RKTL:ssä olem- mekin valmiita vastaamaan tähän tulevai- suuden haasteeseen, viime kädessä pystyäk- semme paremmin täyttämään asiakkaidem- me tarpeet!
Eero Helle
Teksti: Susanna Auvinen
R
ehevöityminen aiheuttaa pahan kierteen, kun kasvi- ja eläinplankto- nin määrän lisääntyessä yhä enem- män kuollutta orgaanista ainetta päätyy pohjalle aiheuttaen mm. kalojen kutu- ja poikasalueiden likaantumista ja happikatoa.Veden näkösyvyys on myös huomattavasti vähentynyt kaikilla Itämeren altaan vesialu- eilla viimeisen sadan vuoden aikana.
Uusi vesiensuojelun tavoiteohjelma tähtää siihen, että vuoteen 2015 men- nessä rannikkovesissä saavutetaan vähin- tään hyvä ekologinen ja kemiallinen ti- la. EU:n meristrategiassa pyritään samaan päämäärään myös ulappavesissä vuoteen 2021 mennessä. Näissä ohjelmissa esimer- kiksi maataloudelta odotetaan toimenpi- teitä ravinnekuormituksen vähentämi- seksi. Maatalouden osuus vesistöjä rehe- vöittävästä fosforikuormituksesta on uu- simman arvion mukaan yli kuusikymmen- tä prosenttia ja typpikuormituksen osalta yli puolet kaikista ihmistoiminnan aiheut- tamista ravinnepäästöistä. Tavoitteet ovat haastavia. Voiko kalataloussektori toimia omalta osaltaan Itämeren tilanteen pa- rantamiseksi?
Särkikalavaltaisuus
lisääntynyt rannikkovesissä
Ravinteisuuden lisääntyminen ja suolapi- toisuuden väheneminen yhdessä ilmas- ton lämpenemisen kanssa muuttaa merien ekosysteemejä, kalayhteisöjen rakennetta ja kokoa. Rannikon kalakantojen runsaus-
suhteiden muuttuessa kalaston biomas- sa kasvaa, mutta koostuu pääosin kalastu- selinkeinon kannalta vähäarvoisista lajeis- ta, kuten särkikaloista. Tilannetta pahen- taa isokokoisten petokalojen suhteelli- sen osuuden pieneneminen kalastossa. Pe- tokalat ovat arvokasta saalista ja siksi te- hokkaan kalastuksen kohteena. Särkika- loja nousee vedestä kuitenkin sivusaalii- na. Tilastoitu särkikalasaalis rannikon am- mattikalastuksessa oli vuonna 2007 noin 500 tonnia.
Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitos on osallistunut Itämeren rannikkovesis- sä tehtävään kalayhteisöjen koostumuk- sen seurantaan, jossa samanlaisin koeka- lastusmenetelmin on seurattu muutok- sia parin vuosikymmenen aikana rannikon eri osissa. Erikoistutkija Jari Raitaniemi RKTL:n Turun toimipaikasta vahvistaa, et- tä tutkimuksissa on havaittu särkikalojen osuuden lisääntyminen ja todettu särjen runsastumisen ja näkösyvyyden vähene- misen yhteys.
Myös ilmaston lämpeneminen ja mata- lien merenlahtien rehevöityminen ja ruo- vikoituminen suosivat särkikalojen lisään- tymistä. Särki, lahna ja pasuri ovat runsas- tuneet etelä- ja lounaisrannikon saaristos- sa. Samalla ne ovat myös levittäytyneet ai- kaisempaa ulommas. Nämä lajit muodos- tavat nykyisin todennäköisesti valtaosan kalastosta etenkin sisäsaaristossa, arvelee Raitaniemi. Joitakin pieniä paikallisia vaih- teluita lukuun ottamatta suuntaus on ol- lut nähtävissä jo pitkään.
Kalastuksella fosforia poistamaan
Kalastus on tällä hetkellä käytännössä ai- noa keino aktiivisesti poistaa mereen jo joutuneita ylimääräisiä ravinteita. Etelä- ja lounaisrannikolla saaristoalueiden veden tilaan vaikuttavat merkittävästi kotimaiset ravinnepäästöt. Rajoittavana ravinteena on erityisesti fosfori. Yhden merestä poiste- tun särkikalatonnin mukana poistuu fosfo- ria 6–7 kg. Pitkän tähtäimen tavoite särki- kalojen ja samalla muiden vähemmän hyö- dynnettyjen lajien vuosittaiselle saalista- solle rannikon ammattikalastuksessa voi- si olla 10 000 tonnia, joka vastaisi noin 8 prosenttia merialueen ammattikalastuksen nykyisestä kokonaissaaliista. Mikäli tämä saalismäärä poistettaisiin vuosittain Suo- menlahden ja Saaristomeren rannikkove- sistä, poistuisi sinne kiertoon jäänyttä fos- foria 65 tonnia vuodessa. Se olisi noin 10 prosenttia alueen maatalouden vuotuises- ta fosforikuormituksesta (680 tonnia vuo- dessa, lähde: Suomen ympäristökeskus).
Särkikalojen ja muiden vähäarvoisten laji- en tehokas pyynti olisi siten rehevöitynei- den rannikkovesien tilan kannalta hyödyl- listä toimintaa ja tällä voisi perustella sitä, että toiminnalle ainakin alkuvaiheessa an- nettaisiin jossain muodossa valtion tukea.
Tavoitteena on ravinteiden poiston li- säksi parantaa kalastajien mahdollisuutta toimeentuloon sellaisinakin aikoina, kun kalastus muuten on vähäisempää ja sa- malla ehkä pystytään hiukan oikaisemaan rannikkoekosysteemin horjahtanutta ta- sapainoa.
Kalatalouden keinoin
Itämeren rannikkoalueiden tilaa kohentamaan
Meriveden laatu Itämeressä on viimeisten kahdenkymmenen vuoden aikana merkittä-
västi heikentynyt. Mereen päätyvän typen määrä on nelinkertaistunut ja fosforia pääsee
mereen kahdeksan kertaa enemmän kuin 1900-luvun alussa. Itämeri on muuttunut rehe-
vöityneeksi, leväkukintojen lähes joka kesä vaivaamaksi, Euroopan pahiten likaantuneeksi
merialueeksi. Voimakkaimmin rehevöityneitä osa-alueita Itämerellä ovat Suomenlahti ja
Saaristomeri
Kuva: Kuolimon nieriä, Jorma Piironen
Lauri Urho
Vaikka rannikon kalalajien runsaussuhteista on tutkit- tu pitkään, ei eri kalakan- tojen suuruutta tarkkaan tunneta. RKtl:ssä tehdään pitkäaikaisseurantaa talou- dellisesti arvokkaiden lajien kannoista, mutta yhä tär- keämmäksi on nousemassa myös tieto vähäarvoisten kalalajien kantojen tilasta ja merkityksestä kalayhtei- sössä. RKtl onkin käynnis- tämässä tutkimusta, jossa mm. uusinta kaikuluotaus- tekniikkaa käyttäen selvite- tään kalaresurssien suuruus rannikkovesissä. tarkempi tietämys kalayhteisöjen runsaudesta ja rakenteesta antaisivat vankan pohjan myös näiden lajien kalas- tuksen suunnitteluun.
T
utkija Antti lappalainen Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitoksen Helsingin toimipaikasta toteaa, et- tä aluksi on tärkeää selvittää perustiedot etelä- ja lounaisrannikon särkikalakanto- jen runsaudesta ja liikkeistä. Liikkeelle läh- detään pienimuotoisella pilottitutkimuk- sella, jossa kokeillaan ja kehitetään mata-Kalatalouden keinoin Itämeren rannikkoalueiden tilaa kohentamaan
lille saaristo- ja lahtialueille soveltuvia kai- kuluotausmenetelmiä, kuten vaakatasoon tapahtuvaa luotausta sekä aiemmin lähin- nä lohijoissa kokeiltua Didson-luotain- ta. Samalla vertaillaan alustavasti eri vuo- den- ja vuorokaudenaikojen soveltuvuut- ta matalien rannikkovesien kalabiomasso- jen kaikuluotauksiin. Pilottitutkimuksen
jälkeen on tarkoitus suunnitella laajempi tutkimushanke, jossa kaikuluotausten ja pienellä troolilla otettavien saalisnäyttei- den perusteella tehtäisiin ensimmäiset ar- viot rannikon särkikalojen todellisista bio- massoista, kantojen rakenteesta sekä sii- tä, paljonko särkikalaa rannikolla olisi ka- lastettavissa. Kalakantojen nykytilan tun-
teminen mahdollistaisi myös tehopyynnin vaikutusten luotettavan seurannan.
Vähäarvoisten kalojen pyynnissä tulee lähinnä kyseeseen pienimuotoinen troo- laus, nuottaus ja niiden välimuodot, sekä rysä- ja paunettipyynti. Elävänä pyytävä kalusto antaa mahdollisuuden saada ala- mittaiset arvokalat takaisin mereen kas-
vamaan. Suunnitteilla oleva kaikuluota- ustutkimus antaisi myös tietoa kalamää- rien ajallisesta ja paikallisesta vaihtelusta saaristo- ja lahtialueilla. Varsinainen pyyn- timenetelmien kehittäminen jäisi kuiten- kin pääosin ammattikalastajien tehtäväksi.
Vähäarvoisen kalan poisto rannik- kovesistä edellyttää kuitenkin, että kalal-
Kalatalouden keinoin Itämeren rannikkoalueiden tilaa kohentamaan
Rannikko- vesien
kalaresurssit selvitetään
le löydetään järkevää hyötykäyttöä ja et- tä kalastajat voisivat saada alkuvaihees- sa korvausta poistaessaan vedestä fosfo- ria ja typpeä vähäarvoisten saaliskalojen- sa mukana.
Jukka Nurminen/Abyss Art Oy
Leväkatkarapu saalistamassa yöllä hauran seassa Ramsössä
uri Urho
N
yt kehitteillä oleva järjestelmä parantaisi ammattikalastuksen rakennetta ja imagoa ja loisi alal- le uskoa tulevaisuuteen, hän sanoo.Ministeriössä on arvioitu, että to- teutuessaan vähäarvoisen kalan kalastus ja lisääntynyt käyttö sekä turvaisi nykyi- siä työpaikkoja ammattikalastuksessa, et- tä loisi uusia työmahdollisuuksia sekä itse kalastukseen, että välillisiä työpaikkoja ka- lanjalostusteollisuuteen.
Runsastuneet särkikalakannat muo- dostavat luonnonvaran, jonka hyödyntä- mistä on pohdittu etenkin sisävesillä jo pitkään, muistuttaa Halonen. Samaan ai- kaan ammattikalastuksen kannattavuus on heikentynyt monesta eri syystä. Uusi järjestelmä osaltaan kannustaisi kalasta- jia muuttamaan toimintatapojaan ja teke- mään investointeja. Perinteisestä hoitoka- lastuksesta poiketen merialueella tapahtu- van poistokalastuksen tavoitteena on ni- menomaan ravinteiden poisto vesistöistä ja saadun saaliin kaupallinen käyttö. Myös Timo Halonen haluaa painottaa sitä, että ratkaiseva edellytys särkikalojen hyödyn- tämisen tehostamiselle on se, että saaliil- le löydettäisiin järkevä hyötykäyttö ja että toiminta olisi ammattikalastajille taloudel- lisesti kannattavaa.
Timo Halosen mukaan järjestelmän käyttöönotto edellyttää käynnistystu- kea, jonka tarkoitus on kannustaa kalas- tajia siirtymään vajaasti hyödynnettävien kalavarantojen pyytämiseen. Kyseeseen voisi hänen mielestään tulla jonkinlainen palkkiojärjestely kompensoimaan kalas- tajalle siirtymävaiheessa aiheutuvia lisä- kustannuksia ja epävarmuuksia. Alkuvai- heen jälkeen uusien kalalajien hyödyntä- minen voisi perustua pääosin markkinaeh- toiseen toimintaan. Tällä hetkellä ministe- riössä selvitetään erilaisia vaihtoehtoja ja ratkaisumalleja käynnistysvaiheen toteut- tamiseksi.
Maa- ja metsätalousministeriö hankkeen takana
Kalatalouden keinoin Itämeren rannikkoalueiden tilaa kohentamaan
Pekka Salmi Pekka Salmi
Ylitarkastaja timo Halonen maa- ja metsätalousministeri- östä pitää ravinteiden poistoa kalastuksen avulla innovatii- visena ja ajankohtaisena asiana.
Uudet käyttömuodot ovat myös ministeriön agendalla
Särkikalojen dioksiinipitoisuuksista ei ole toistaiseksi tarkkaa tietoa, mutta jos mää- rät ovat vähäisiä tai pitoisuudet saadaan pois kalajauheen valmistusprosessissa, olisi koti- maisesta kalajauheesta valmistettu kalanre- hu sekä ekologisesti että taloudellisesti var- teenotettava vaihtoehto. Tällöin kotimainen kalankasvatus ei toisi ulkopuolisia ravintei- ta Itämereen, vaan ravinteita kierrätettäisiin Itämeren sisäisessä kierrossa, Halonen visioi.
Kalanjalostus- ja rehuteollisuus ovat myös kiinnostuneita vähäarvoisista kalala- jeista, mutta niiden kaupallinen hyödyntämi- nen edellyttää erityisesti logistiikan kehittä- mistä. Kaupallisesti hyödyntämättömät kalat ja kalanperkeet sopivat taas hyvin bioener- gian tuotantoon.
Halonen toteaa, että jo pilottivaihees- sa Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitoksel- la on hankkeessa keskeinen rooli, kun selvi- tetään kalavaroja ja niiden alueellista jakau- tumista sekä saaliiden hyödyntämistä ja ka- lavirtojen logistiikkaa.
Ministeriö on asettanut kalan jalostuk- sen ja kaupan, ammattikalastuksen ja vesivil- jelyn työryhmät, joissa on edustettuna elin- keinon harjoittajien ja hallinnon lisäksi myös muut keskeiset sidosryhmät. Lisäksi minis- teriössä toimii bioenergiatyöryhmä. Nämä työryhmät muodostavat erinomaiset fooru- mit muun muassa poistokalastusjärjestelmän ja nykyisin vajaasti hyödynnettyjen kalavaro- jen käytön kehittämiseen.
Vähäarvoisen kalan poistopyynti kalan- kasvatusta tukevana ympäristötoimena saat- taisi alustavien laskelmien mukaan olla kan- nattavaa, mikä mahdollistaisi Saaristomerel- lä sekä kalankasvatuksen että kalastuksen li- säämisen. Toiminnan laajuutta tai sen kannat- tavuutta ilman taloudellista tukea ei ole vielä mahdollista täsmällisesti arvioida.
Kalastaja Esko Kaksonen nostaa verkoistaan siian ja ahvenen lisäksi ei toivottuna sivusaaliina särkikaloja.
Juha Mälkönen
Vähäarvoista kalaa poistetaan vesistöistä useimmiten kalaston- hoitotarkoituksessa tai vesistönkunnostustoimenpiteenä, ilman jatkokäsittelyvaihtoehtoja. Eri puolella Suomea on ollut käyn- nissä projekteja vajaakäyttöisten kalalajien pyynnin, jalostami- sen ja markkinoinnin edistämiseen. tukea on ohjattu myös suo- raan yrittäjille. Projektirahoitus voi olla toiminnan alkuunpanija, mutta pitkällä aikavälillä vähäarvoiselle kalalle on löydettävä jatkuvamman toiminnan takaavaa hyötykäyttöä.
V
ähäarvoisen kalan suosiota ravin- tona ja rehuna on kokeiltu, samoin hyödyntämistä kissojen ja koirien ruuaksi. Lemmikkieläinruokateollisuudes- sa kala voidaan jauhaa massaksi kokonaise- na ja käyttää myös sellaista kalaa, jolle ei ole markkinoita ihmisten elintarvikkeena. Pie- nelle sisävesi- ja merikalalle olisi käyttöä, jos sitä olisi riittävästi tarjolla ympäri vuoden.Ainoastaan muutamat turkistarhat ovat suostuneet käyttämään vähäarvoista kalaa.
Sen käyttämistä turkiseläinten rehuksi vai- keuttaa lajista riippuen mm. kalojen ruotoi- suus, suomujen suuri koko ja kovuus, ravin- toarvon alhaisuus ja aminohappokoostumus, sekä kalan saannin epävarmuus.
Särkikaloja myös ruokapöytään?
Tutkija Jari Setälän mukaan jatkojalostuk- sessa ihmisravinnoksi on ollut paljon käy- tännön ongelmia, koska saaliit ovat olleet vähäisiä, ja määrä sekä laatu vaihtelevat. Per- kauksessa ja massanteossa syntyy myös pal- jon hävikkiä ja käsiteltävät kalat ovat koko- luokaltaan erisuuruisia. Siksi kalanjalostuk- seen halukkaita yrityksiä on ollut vähän. Ke- räilyä ei ole pystytty järjestämään kannatta- vasti, koska kuljetusmatkat ovat pitkiä, saa- lismäärät vaihtelevat päivittäin huomatta- vasti ja kalan jäähdytysmahdollisuudet ovat puutteelliset.
Tutkimusten mukaan epävarma kalan- saalis ja kalan tasalaatuisuuden varmistami- nen saattavatkin muodostua vajaakäyttöi- sen kalan jalostuksen ongelmaksi. Kehittä- mistyön kohteita ovat olleet erityisesti näi- den lajien kalastukseen ja pienimuotoiseen kalanjalostukseen soveltuvien koneiden ke- hittäminen sekä erilaisten kalatuotteiden
kehittäminen ja koemarkkinointi suurkeit- tiöille. Vähäarvoisesta kalasta on tehty pie- nimuotoisesti kalamassaa, savutuotteita, ei- neksiä ja säilykkeitä. Suurin osa sivusaaliina pyydetyn kalan vastaanottajista saa pääasi- allisen toimeentulonsa muiden kalojen jat- kojalostamisesta. Kalanjalostusteollisuudel- la olisi kuitenkin periaatteessa kapasiteettia käsitellä isojakin määriä vajaahyödynnettyä kalaa, jos tuotanto saataisiin kannattavak- si, toteaa Setälä. Vientimarkkinoilla näyttäi- si olevan jonkin verran kysyntää erityisesti särjelle ja kuoreelle.
Uusia käyttömuotoja kehitteillä
Vähäarvoisia kaloja, kuten myös kalan per- kuu- ja fileointijäännöksiä voidaan käyttää myös biodieselin tai biokaasun valmistuk- seen. Kasvatetun kalan perkuujätteitä käy- tetään jo nykyisin biodieselin valmistukseen.
Bioenergian raaka-aineesta ei nyt makse- ta niin korkeaa hintaa, että se kattaisi vajaa- hyödynnetyn kalan pyyntikustannukset. Ka- laraaka-aine tulisi bioenergian tuotannon yhteydessä käyttää entistä monipuolisem- min ja tehokkaammin, jotta kalastus saatai- siin kannattavaksi. Teknologian kehittämi- sen lisäksi myös vajaahyödynnettyjen kalo- jen kalastusta voidaan nykyisestä tehostaa.
Jatkossa tulisi myös optimoida mahdollisten kalavirtojen logistiikkaa, jotta kala saadaan kustannustehokkaimmin hyödynnettyä.
Vähäarvoisen kalan kalastusta voidaan lisätä taloudellisen tuen avulla. Se ei kuiten- kaan yksin ole riittävä peruste kalastukselle.
Kalan yleistä arvostusta olisi nostettava si- ten, että kalastus tulisi luonnostaan houkut- televammaksi ja kalastajilla olisi motivaatio- ta kalastaa ympäri vuoden.
Roskakalasta resurssiksi
Saaliiden hyötykäyttö monipuolisemmaksi
Kalatalouden keinoin Itämeren rannikkoalueiden tilaa kohentamaan
Pekka Salmi
Jari TikkaHeikki AuvinenTaija PöntinenHeikki Auvinen ristomerellä haastatellusta 30 rannikkoka-
lastajasta 19 olisi kuitenkin kiinnostunut kalastamaan vähäarvoista kalaa, mikäli he saisivat saaliista tyydyttävän hinnan. Osal- le riittäisi pelkästään sivusaaliina saadun särkikalan myynti, osa voisi jopa kohden- taa pyyntiä vähäarvoisiin lajeihin. Kalasta- jien mielestä järkevintä on pyytää vähem- piarvoista saalista siellä, missä sitä on eni- ten saatavilla ja missä voi käyttää tehok- kaita pyydyksiä. Lähinnä silloin tulevat ky- seeseen kutulahdet keväällä. Kalaa saadaan pääosin heti jäidenlähdön jälkeen 1–2 kuu- kauden ajan huhti – toukokuussa. Toinen kalastuskausi olisi syksyllä syys-, loka-, marraskuussa ennen jäiden tuloa. Syksyl- lä saaliiksi tulee erityisesti särkeä ja lahnaa.
Kalankasvattamoiden lähellä pyyn- tiä voisi kuitenkin harjoittaa myös kesäl- lä, kun kalat oleskelevat syvemmissä vesis- sä. Pyynti kalankasvattamoiden lähellä ei kuitenkaan saanut niin suurta kannatusta, koska pitkien matkojen takia kuluisi tur- haan sekä aikaa, että polttoainetta. Monet epäilivät myös verkkopyyntiä tehottomak- si ja lisäksi hylkeet aiheuttavat suuria pyy- dysvahinkoja.
Pyynnistä kiinnostuneet kalastajat ar- vioivat voivansa pyytää vähäarvoista kalaa yhteensä noin 250 tonnia vuodessa. Kos- ka pyynti ei ole vuosiin kohdistunut vähä- arvoiseen kalaan, todellista saalista on vai- kea määrittää. Lisäksi uudet pyyntitavat ai- heuttavat kustannuksia. Toiminnan edelly- tyksiä parantaa vähäarvoisen kalan keräily- järjestelmän kehittäminen yhteistyössä ka- lan ostajien kanssa.
Jari Setälä haluaa painottaa, että pää- dyttiin mihin rahoitus tai jatkojalostusrat- kaisuihin tahansa, uudesta järjestelmästä ei saa tehdä kalastajan tai kalankasvattajan kannalta liian monimutkaista.
Teema-artikkelin on toimittanut Susanna Auvinen
S
uomen elinkeinokalastuksen toimin- taohjelman 2007–2013 yhteydes- sä on esitetty ajatus, että kirjolohen kasvattajat maksaisivat ammattikalastajil- le, jotta nämä pyytäisivät särkikaloja kas- vattamojen lähivesiltä. Tutkija Jari Setälä RKTL:n Turun yksiköstä kertoo, että täs- sä ns. nettokuormitusjärjestelmässä kalan- kasvattajat ostaisivat kalastuspalvelua, jol- la poistetaan ravinteita vesiviljelyn vaiku- tusalueella. Kalankasvattajat voisivat saada kuormitusoikeuksia vähempiarvoisten ka- lojen poistopyynnin avulla, ja myös Itäme- ren ravinteiden kierrätys kalarehussa on ehkä mahdollista. Ajatuksena on pyrkiä ti- lanteeseen, jossa sekä kalankasvatus, että ympäristö hyötyvät uudesta tavasta myön- tää kasvatuslupia. Tämä loisi uusia toimin- taedellytyksiä myös ammattikalastukselle.Lisäksi tuotantoa yritetään saada keskitet- tyä ja ohjattua pois herkimmin likaantuvil- ta vesialueilta ja parempien logistiikkayh- teyksien äärelle.
Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitok- sen tekemä selvitystyö rajattiin Saaristo- meren alueelle, missä kalankasvatusta- kin harjoitetaan eniten. Lähes puolet tääl- lä tuotetusta kalasta tulee pohjoiselta Saa- ristomereltä, missä sijaitsee myös vähäar- voisen kalan pyyntiin ja jatkojalostukseen tarvittavaa vastaanottokapasiteettia.
Kalanäytteistä tehtyjen analyysien pe- rusteella voidaan arvioida, että yhden kas- vatuskalatonnin tuottaman fosforimäärän poistamiseen täytyisi merestä ottaa 860 kiloa vähäarvoista kalaa ja vastaavasti typ- pikuormituksen kompensoimiseksi 1730 kiloa.
Kalastajat kiinnostuneita
Tällä hetkellä vähäarvoiset lajit ovat am- mattikalastajalle lisätyötä ja -kustannuksia aiheuttava ongelma. Setälän mukaan Saa-
Nettokuormitusjärjestelmä vesiviljelyn jatkuvuuden tueksi
Kalatalouden keinoin Itämeren rannikkoalueiden tilaa kohentamaan
Jari Setälä Timo Halonen Antti Lappalainen Jari Raitaniemi
Artikkelia varten on haastateltu erikoistutkija Jari Raitaniemeä, tutkija Antti Lappalaista, ylitar- kastaja Timo Halosta ja tutkija Jari Setälää
Riista- ja kalatalouden tut- kimuslaitos uudistaa suur- petohavaintojen kirjausta ja raportointia. Uusi sähköinen järjestelmä tassu saataneen käyttöön jo keväällä.
Samuli Heikkinen
S
uurpetojen kannanarvioinnin perus- tan muodostavat maastossa havain- toja tekevät suurpetoyhdyshenkilöt.Yhdyshenkilöiden motivaatio tehdä ja kir- jata havaintoja on vaihdellut vuosien saatos- sa. Yleensä havaintoja on kuitenkin tehty in- nokkaasti ja runsaasti, esimerkiksi vuon- na 2007 kirjattiin 24 795 suurpetohavain- toa. Samalla kun petokantojen kasvun myö- tä havaintotoiminta on edelleen jonkin ver- ran runsastunut, on myös arvostelu peto- kantojen hoidosta, kanta-arvioista ja -arvi- oinnista voimistunut.
Voimakkaasti keskustelua herättänyt asia on petoyhdysmiesten tunne siitä, että tehdyillä havainnoilla ei ole merkitystä mää- ritettäessä kannan kokoa. Lisäksi havainto- verkoston tuottama tieto on pahimmillaan useita kuukausia vanhaa ennen kuin se pää- see analysoitavaksi ja raportoidaan käytet- täväksi päätöksenteon tueksi. Kirjatuista ha- vainnoista ei myöskään ole saatu kunnollis- ta kattavaa raporttia. Muun muassa näihin haasteisiin pyrittiin vastaamaan, kun netti- pohjaisen seurantajärjestelmän Tassun suun- nittelua aloiteltiin.
tassun ominaisuuksia lisätään vaiheittain
Tassun suunnittelu aloitettiin vuonna 2006, jolloin riistantutkimuksessa pohdittiin käy- tössä olevien seurantajärjestelmien säh- köistämisestä ja järkiperäistämisestä. Silloi- set keskustelut eivät vielä johtaneet toi- mintaan, mutta idea jäi jalostumaan. Vuoden 2007 syksyllä tutkimuslaitos asetti suurpe- tojenseurantaprojektin (SUPE) suunnittele- maan ja toteuttamaan uudistamistyötä.
Vuoden 2008 alusta projektia vietiin suunnitellusti eteenpäin. Määrittelyvaihees- sa käytiin läpi esimerkiksi suurpetoseuran- nan tiedonkeruuprosessit ja siihen liittyvät analyysit. Samalla mietittiin jo valmiiksi ne toiminnallisuudet, joita uusi sovellus tulisi sisältämään. Toteutusvaiheessa järjestelmää
on edelleen kehitetty ja laajennettu vastaa- maan muuttuvia tarpeita.
Osa tärkeistä ominaisuuksista, kuten suurpetojen aiheuttamien vahinkojen il- moittaminen, toteutetaan Tassuun myö- hemmin. Järjestelmään on seuraavissa vai- heissa tarkoitus liittää myös näytekeräysre- kisteri ja kuvapankki. Vaiheistamisella on ha- luttu antaa riittävästi aikaa suunnitteluun ja toteutukseen, jotta järjestelmästä saadaan
tarkoituksenmukainen ja toiminnallisuudel- taan korkeatasoinen. Järjestelmän toteuttaa Dimenteq Oy.
Suurpetoyhdyshenkilöille koulutusta järjestelmän käytöstä
Ennen järjestelmän käyttöönottoa se testa- taan ja sen käyttökokemuksia kartoitetaan.
Suurpetohavainnot siirtyvät verkkoon
Kevään 2009 aikana valikoitu petoyhdys- henkilöjoukko aloittaa noin kuukauden mittaisen pilotti-vaiheen järjestelmän tes- taamiseksi. Toiminnalliset epäjohdonmu- kaisuudet ja selkeät virheet korjataan ja sovelluksen toivotaan olevan valmis käyt- töön toukokuun aikana.
Suurpetoyhdyshenkilöstön koulutus suunnitellaan aloitettavan heti sovelluksen valmistumisen jälkeen. Suomessa toimivan
petoyhdyshenkilöstön kouluttaminen on suuri urakka, ja sen arvellaan jatkuvan aina vuoden loppuun saakka.
Itse järjestelmä sisältää tällä hetkellä kaksi toiminnallista kokonaisuutta; tietojen syöttö ja tallennus sekä tietojen selaus ja ra- portointi. Tietojen syöttäminen sisältää paik- katiedon, ajan ja havainnon laadullisten te- kijöiden, kuten jäljen mittaustietojen tallen- tamisen järjestelmään. Osio on pyritty te-
kemään käyttäjälle mahdollisimman helppo- käyttöiseksi, ja samalla on varmistettu infor- maation syötön virheettömyys. Tietojen se- laaminen mahdollistaa tallennettujen tieto- jen katselemisen karttaikkunassa ja/tai lis- tattuna tietueena. Selaimeen on rakennet- tu kattava hakukone, johon voidaan määrit- tää hakukriteeriksi esimerkiksi riistanhoi- toyhdistys, kannanhoitoalue tai vaikkapa pi- hapiiri ja siten rajata selattavia kohteita ha- lutulla alueella.
Havainnoitsijat edelleen avainroolissa
Tassu-järjestelmä joutuu tulevina vuosina tulikokeeseen, jossa nähdään lunastaako se ne odotukset, joita tutkimuslaitos ja muu riistaväki ovat sille mielessään asettaneet.
Samalla on syytä muistaa kuitenkin se, ettei itse järjestelmä paranna muuta kuin tieto- jen siirtymisen nopeutta suurpetohavainto- järjestelmässä. Itse asia, eli suurpetohavain- not, unohtamatta niiden tekijöitä, ovat edel- leen tärkeimmässä osassa, käytettiinpä ha- vaintoja sitten kannan koon määrittämiseen tai eläimen levinneisyyden kartoittamiseen.
Tassun myötä on virinnyt uusia ajatuksia myös laajemmasta palvelusta. Kyseessä oli- si riista-alan kokonaisuus, johon kerättäisiin tietoa eri lähteistä yhdistäen ne ajan ja pai- kan suhteen karttakäyttöliittymän tukema- na. Kaikki käytettävissä oleva luotettava tie- to voitaisiin hyödyntää tilannearvioinnissa ja ennusteissa, mikäli tiedoista löytyy vain tar- vittavat elementit eli paikka, aika laji- ja laa- tutiedot. Vaikka palvelun suunnittelu on vas- ta ideointiasteella, sen tarvetta ei voitane kiistää. Jäämme siis odottelemaan.
Ilpo Kojola
Vesiviljely
Esa Lehtonen
Halli välipesässä
Mika Remes
Kuva on Suomen suurimman Ålands Fiskförädlingin laitokselta Ahvenanmaalta. Yritys tuottaa laitoksillaan Suomessa ja Ruotsissa yli puolet Suomen kirjolohituotannosta.
Tapio Kiuru
R
iista- ja kalatalouden tutkimuslai- tos on käynnistämässä uudentyyp- pisen DNA-sukupuuta hyödyntä- vän jalostusmenetelmän kehityshanketta.Hankkeessa arvioidaan siikakantojen väli- set geneettiset erot ja muuntelevuus, joilla on merkitystä kantojen jalostettavuuden kannalta. Hankkeessa luodaan myös pe- rusta yksilö- ja monimuotoisuustietojen hyödyntämiselle siian jalostuksessa. Tutki-
muslaitos on ottamassa samaa teknologiaa käyttöön myös luonnonkantojen säilytys- viljelyssä. Ensimmäisenä menetelmää so- velletaan Saimaan nieriän ja Inarin Siutta- joen taimenen emokalastoihin.
DNA-sukupuuta hyödyntävä jalostusmenetelmä
Perinteisessä, niin sanotussa massava- linnassa, populaation sukupuu ja yksilöi- den välinen sukulaisuuden aste eivät ole
tiedossa, vaan emot valitaan sukua jatka- maan pelkästään suorien mittaustieto- jen eli fenotyypin perusteella, ilman jalos- tusarvostelua. Menetelmä on kustannuk- siltaan edullisempi, mutta myös tehotto- mampi kuin jalostusarvosteluvalintaan pe- rustuva perhepohjainen valintaohjelma. Se on myös riskialttiimpi, sillä massavalinnas- sa ei voida täysin välttyä lähisukulaisten parituksilta.
Nyt käynnistyvässä hankkeessa ke- hitetään DNA-sukupuuta hyödyntävä Heikki Auvinen ja Jari Raitaniemi
I
tämeren turskakanta oli erittäin vah- va 1970-luvulla ja 1980-luvun alkuvuosi- na. Suolapulssien väheneminen ja samaan aikaan voimistunut kalastus vähensivät turs- kan lisääntymismahdollisuuksia, ja kannan koko romahti 1990-luvun alussa. Tästä seu- rasi suuria muutoksia Itämeren kalayhtei- söissä niin ulappavesissä kuin rannikollakin.Ulapalla kilohaili runsastui, kun turska ei pi- tänyt kantaa kurissa. Lisäksi ravinteikkaassa Itämeressä olosuhteet planktoninsyöjäkalo- jen runsastumiselle olivat erinomaiset.
Itämeren rannikkovesissä näytti tapahtu- van samanlaisia ilmiöitä, joita oli havaittu re- hevöityneissä järvissä: särkikalat runsastuivat, leväkukinnot kukoistivat ja vesi sameni.
turskan häviäminen keikautti Itämeren ekosysteemin
Nykyään monet ekologit ovatkin sitä miel- tä, että turskan häviäminen keikautti Itäme-
ren ns. top-down-tilasta bottom-up-tilaan.
Aiemmin kookkaat petokalat, kuten turska, pystyivät saalistuksellaan pitämään kurissa ulapan eläinplanktoninsyöjät, kuten kilohai- lin ja silakan tai rannikkoalueilla planktonia ja pohjaeläimiä syövät särkikalat. Eläinplank- tonia syövien kalojen tiheys oli niin pieni, että eläinplankton pystyi pitämään kas- viplanktonin määrän kurissa. Kun petoka- lojen vaikutus hävisi, planktoninsyöjäkalo- jen tiheät kannat söivät eläinplanktonin vä- hiin ja jäljelle jäi pienikokoista eläinplankto- nia sekä runsaasti kasviplanktonia. Seurauk- set näkyvät mm. veden laadussa sekä sila- kan ja kilohailin hitaassa kasvussa. Osittain kasvun hidastumista voidaan selittää veden laatutekijöillä, mutta kalakantojen tiheyden vaikutus on tullut yhä ilmeisemmäksi.
turskalla sittenkin elinmahdollisuuksia?
Turskakantojen vahvistamiseksi on esi- merkiksi Tanskassa suunniteltu istutus-
turskalla tärkeä osa Itämeren ekosysteemissä
ten aloittamista. Suunnitteilla on istut- taa miljoonia kappaleita vastakuoriutu- neita turskan poikasia keväällä, jolloin poikasille sopivan eläinplanktonin mää- rä on suurimmillaan. Turskan kutuaika on jostain syystä siirtynyt niin, että suu- rin osa poikasista syntyy epäedullisem- paan aikaan kesän loppupuolella. Tans- kassa ensimmäiset istutukset tehtiin vii- me vuoden keväällä. Tuloksia ei ole vielä julkaistu. Suunnitteilla on myös kansain- välinen hanke, jossa kalanviljelyn keinoin pyritään auttamaan kalakantojen palau- tumista ja etenkin turskakannan vahvis- tamista. Myös RKTL on tässä mukana.
Aivan viime aikoina on mallinnusten perusteella saatu toivoa siitä, että vaikka Itämeren suolapitoisuus ei nousisikaan nykyisestä, runsas turskakanta olisi sit- tenkin mahdollista palauttaa Itämereen ilman istutuksia. Tämä tapahtuisi rajoit- tamalla voimakkaasti turskan kalastus- ta. Ruotsissa Fiskeriverket on aloittanut Big Fish Back -nimisen hankkeen, jos- sa selvitetään mahdollisuuksia palauttaa suurikokoisten petokalojen asema sekä rannikon että ulappavesien ekosystee- meissä. Myös meillä petokalojen roolin vahvistaminen yhdessä ravinnepäästöjen vähentämisen kanssa lienee lopulta se keino, jolla rannikkovesien kuntoa voi- daan parantaa.
Molekyyligenetiikalla uutta tehoa kalanviljelyyn
Sukulaisuuksien ja geneettisen monimuotoisuuden hallinta muodostavat perustan sekä va- lintajalostusohjelmille että luonnonkalakantojen säilytysviljelylle. Kansallisessa kirjolohen valintajalostusohjelmassa (JAlO) sukusiittoisuusaste pidetään alhaisena yksilömerkintään perustuvien sukupuiden avulla. luonnonkalakantojen viljelyssä geneettistä monimuotoi- suuden säilymistä on puolestaan seurattu DNA-tutkimusten avulla. Nyt näissä toimin- noissa käytettyjä menetelmiä ollaan yhdistämässä molempia käyttötarkoituksia yhä tar- kemmin ja varmemmin palvelevaksi kokonaisuudeksi. Kun DNA-polveutumismääritykset yhdistetään emokalojen yksilömerkintään, voidaan eri yksilöiden sukulaisuussuhteet var- mistaa niin jalostuksessa kuin luonnonkantojen viljelyssäkin.
Kalojen yksilömerkinnässä käy- tetään RFID-siruja. Kuvassa siru asetetaan nukutettuun kirjoloheen.
Itämeren viime vuosikymmenten suuret muutokset kalayh- teisöissä ja veden laadussa kiinnostavat entistä enemmän tut- kijoita. Aiemmin muutokset selitettiin pelkästään ravinteiden lisääntymisellä ja Itämereen tanskan salmista tulevan, suo- laisen valtameriveden määrän vähenemisellä. Viime aikoina on alettu pohtia laajemmin niitä muutoksia, jotka seurasivat turskakannan romahtamista 1980- ja 1990-lukujen vaihteessa.
Plugi Heikki Koskinen
Vesiviljely
Vesa Määttä Erkki Jokikokko
L
autiosaaren kalanviljelylaitoksen ja Perämeren kalantutkimusaseman yhdistymisen myötä syntyi Perä- meren kalantutkimus ja vesiviljely. Vakitui- sen henkilöstön määrä on neljä, joista kak- si työskentelee kalantutkimuksen ja kak- si kalanviljelyn tehtävissä. Yhteinen toimi- paikka tarjoaa merkittäviä synergiaetu- ja tarjoamalla mm. yhteisiä tukipalveluja ja mahdollistamalla paremmin tutkimuslai- toksen eri yksikköjen välisen yhteistyön.Asema hoitaa edelleenkin mm. Simojoen lohitutkimukset ja Perämeren alueen me- reisten emokalastojen mädinhankinnan.
Nahkiaisen viljely käynnistynyt
Keminmaan laitoksen uusi tärkeä tehtä- vä on Perhonjoen nahkiaisvelvoitteen hoi- to. Asiasta on tehty sopimus Länsi-Suo- men ympäristökeskuksen ja RKTL:n kes- ken. Keminmaassa on kehitetty nahkiai- sen viljelymenetelmiä ja viljelyosaamista jo useamman vuoden ajan ja tänä vuonna on tarkoitus tuottaa n. 15 miljoonaa nahkiai- sen toukkaa istutettavaksi Perhonjokeen.
tärkeä tehtävä uhanalaisten kalakantojen säilyttämisessä
RKTL:n vesiviljelyn tärkein tehtävä on ns. Walk Back-valintamenetelmää. Walk
Back-valinta on tehostettua massavalin- taa, joka käyttää valinnassa ja sukulaisuus- asteen hallinnassa hyväkseen molekyyli- merkeillä tehtävää polveutumismääritys- tä. Menetelmässä kasvatetaan ensin suu- ri kalaparvi, jossa on yksilöitä lukuisista eri perheistä. Kaloja ei kuitenkaan tarvit- se kasvattaa perheittäin eikä kaikkia kalo- ja myöskään tarvitse merkitä kuten per- hepohjaisissa valintaohjelmissa. Suures- ta kalaparvesta valitaan myöhemmin fe- notyyppisten mittaustietojen perusteel- la joukko parhaita kaloja jatkokäsittelyyn.
Vain näistä yksilöistä tehdään DNA-tutki- musten avulla polveutumismääritykset ja kalat yksilömerkitään mikrosiruilla myö- hempää tunnistusta varten. Kalojen suku- kypsyttyä parhaat yksilöt, jotka eivät kui- tenkaan ole liian läheisiä sukulaisia kes- kenään, valitaan tuottamaan seuraava su- kupolvi. Näin voidaan tehostaa valintaa ja samalla rajoittaa tehokkaasti sukulaisuus- asteen kasvua sekä sen mahdollisesti ai- heuttamia haittoja.
Ensimmäisenä menetelmää sovelletaan siian
valintajalostukseen
Sisaruusastemäärityksissä tullaan käyttä-
maamme uhanalaisten arvokalakantojen säilyttäminen muun muassa viljelyn kei- noin. Tätä varten ylläpidetään emokalas- toja, jotka on sijoitettu tutkimuslaitoksen sisämaassa sijaitseviin kalanviljelylaitoksiin.
Emokalastot tuottavat suurelta osin istukaspoikasten viljelyyn tarvittavan mä- din. Jotta voidaan välttää laitosviljelyn mah- dolliset vaikutukset kalakantojen geneet- tiseen perimään, emokalastot uusitaan luonnosta lypsämällä perustajayksilöiden mäti ja maiti luonnonkierron läpikäyneistä kaloista. Tässä tehtävässä Keminmaan lai- toksen rooli on keskeinen. Laitos hankkii vuosittain lohia, meritaimenia ja vaellussii- koja Oulu-, Ii-, Simo-, Kemi- ja Tornionjoki- mään mikrosateliittiDNA-analyysejä. Esi-
merkiksi siialle Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitos on jo aiemmin kartoitta- nut 15 muuntelevaa mikrosatelliittialu- etta, jotka ovat käyttökelpoisia geneet- tisissä analyyseissä. Määrä on sama, jota käytetään humaanipuolella isyys- ja muis- sa sukulaisuustesteissä. DNA-sukupuuta hyödyntävä jalostusmenetelmä sopii eri- tyisen hyvin lajeille, joille ei ole mahdol- lista rakentaa kallista perhealtaisiin ja yk- silömerkintään nojautuvaa valintaohjel- maa. Se soveltuu hyvin myös uusille la- jeille, jotka eivät olosuhdevaatimusten- sa puolesta sovellu pienissä perhealtaissa kasvatettaviksi. Walk Back-valintamene- telmässä sukusiittoisuuden hallinta mah- dollistaa jalostustavoitteissa etenemisen pitkälle tulevaisuuteen ja myös siirtymi- nen perhepohjaiseen menetelmään on tarvittaessa mahdollista. Menetelmä on siten erityisen käyttökelpoinen uusille la- jeille, joiden tuotannon kehittymistä voi olla vaikea ennustaa.
Polveutumismääritykset uudistavat myös
luonnonkalakantojen viljelyä
DNA-sukupuuperusteiset paritusmallit tulevat nostamaan uudelle tasolle myös
luonnonkalojen monimuotoisuuden yllä- pidon. Luonnonkantojen viljelyssä sukusii- tosta on tähän saakka vältetty suurien po- pulaatiokokojen, rinnakkaisten parvien ja vuosiluokkien sekä mahdollisimman mo- nia eri yhdistelmiä aikaansaavien hedel- möitysmallien avulla. Aiemmat sukusiit- toisuuden välttämismenetelmät ovat siten perustuneet lähisukulaisten paritusriskin minimointiin, vaikka itse paritukset ovat- kin sattumanvaraisia. Uudet molekyylige- neettiset menetelmät mahdollistavat pari- tusmallien optimoinnin todellisten suku- laisuussuhteiden perusteella. Teknologias- ta on hyötyä erityisesti uhanalaisimpien la- jien hoidossa.
DNA-sukupuuta hyödyntävä jalos- tusmenetelmän pilottihanke on EKTR-ra- hoitteinen ja kestoltaan kolme vuotta. Yh- teistyöhankkeessa ovat tutkimuslaitok- sen lisäksi mukana Maa- ja elintarviketa- louden tutkimuskeskus MTT, Helsingin yli- opisto sekä Suomen suurimpiin siian poi- kastuottajiin kuuluvat Savon Taimen Oy ja Terhontammi Oy. Erityisosaamista mitta- laite- ja datankeruujärjestelmien kehittä- miseen tuo Vatjus-Micro Oy ja ohjelmis- topuolta kehittää LogMasters Oy.
Perämeren kalantutkimus ja vesiviljely yhteisiin tiloihin Keminmaahan
Luonnosta pyydettyä emolohta viedään mittauksen ja näytteenoton jälkeen säilytysaltaaseen.
RKTL:n ja Vatjus-Micro Oy:n valintajalostuksen tarpeisiin kehittämä mittalaite-datanke- ruujärjestelmä.
Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitoksen uusin toimipaikka aloitti viime vuonna pohjoisen mahtivirran, Kemijoen, suussa. Uusi yksikkö sijoittui Kemijoki Oy:ltä vuokrattuun entiseen kalanviljelylaitokseen, joka vuokranantajan myötävaikutuksella saneerattiin RKtl:n tar- peisiin sopivaksi rakentamalla sinne uutta hautomo-, kalanviljely- ja toimistotilaa.
Heikki Koskinen
Vesiviljely
Vesa Määttä
Vesiviljely
Vesiviljely Vesiviljely
Nahkiaisen tie tutkimuslaitokseen
länsi-Suomen ympäristökeskus ja RKtl solmivat helmikuussa toimitussopimuksen, jonka mukaan tutkimuslaitos tuottaa ja toimittaa kuluvana vuonna lSU:lle Perhonjoen velvoitteisiin 15 miljoonaa nahkiaisen toukkaa ja ylisiirtää 12 500 emonahkiaista
Kaitforsin voimalaitoksen yläpuolelle mahdollisimman lähelle lisääntymiseen ja toukkatuotantoon soveltuvia alueita. tutkimuslaitoksessa on valmisteltu
nahkiaistuotantoa jo 2 vuotta ja vuodesta 2010 alkaen RKtl huolehtii koko Perhonjoen velvoitetuotannon toteutuksesta.
Alpo Huhmarniemi Vesa Määttä
Lypsyä odottelemassa
Nahkiaisen lypsyä
Ensikosketus nahkiaiseen
RKTL:n vesiviljelyn ensikosketus – konk- reettinen tapaaminen talvisäilytykses- sä olevien emonahkiaisten kanssa – ta- pahtui marraskuussa 2006 Korpelan ve- sivoimalaitoksen kellaritiloissa Lestijoella.
Nahkiaisvelvoitteeseen liittyvät asiat ete- nivät tästä nopeasti ja ensimmäiset 1 000 nahkiaista (50 kg emoja) tulivat RKTL:n Lautiosaaren kalanviljelylaitokselle huh- tikuussa 2007. Aiesopimuksen mukaises- ti aluksi testattiin pilottitason tuotan- toa ja tehtiin toukkien siirtoihin (istutuk- siin) liittyviä kuljetuskokeita. Emonahkiai- set lypsettiin toukokuun lopulla ja tou- kat kuoriutuivat kaksi viikkoa myöhem- min. Kuolleisuus oli vähäistä ja istutuksiin saatiin yli 5 miljoonaa toukkaa. Myös siir- tokokeet sujuivat pitkästä matkasta huo- limatta hyvin ja toukat saapuivat hyvä- kuntoisina perille Perhonjoelle. Ensikoke- mukset nahkiaisesta olivat siis varsin po- sitiivisia ja johtopäätöksenä oli jatkaa yh- teistyötä ja toukkatuotantoa Keminmaal- la. Vielä tarvittiin kuitenkin viljelyteknii- kan kehittämistä ja tuotanto-osaamisen siirtoa LSU:lta tutkimuslaitokselle.
Syksyllä 2007 valmistauduttiin vuoden 2008 istutuksiin. Silloin saapuivat seuraa- vat n. 3 000 kappaletta (147 kg) nahki- aisemoja Lautiosaareen. Sekä haudonta- että toukkavaihe eivät sujuneet aivan yh- tä hyvin kuin vuotta aiemmin. Kuolleisuus lypsystä istutuksiin kasvoi hieman. Kaikki- aan istutuksiin saatiin 6 miljoonaa touk- kaa, joten asetettuun 10 miljoonan tou- kan tavoitteeseen ei vielä päästy. Tuotan- to-osaamisen siirtoa jatkettiin ja uudelle Keminmaalla sijaitsevalle RKTL:n Peräme- ren laitokselle rakennettiin uusia tuotan- totiloja.
Nahkiastuotanto ja ylisiirrot täydessä tuotannossa
vuonna 2010
Tänä keväänä RKTL:n nahkiaistoukkien tuotantoprosessi on jo täydessä 15 mil- joonan toukan tuotantomittakaavassa.
Kulunut talvi ja alkukevät ovat sujuneet hyvin. Vain muutamia emoja on kuollut.
Ennen tulevaa kevättä tehdään Peräme- ren laitoksella vielä viimeisiä tuotantoon liittyviä valmisteluja.
Tänä vuonna RKTL tulee hoitamaan myös 12 500 emonahkiaisen ylisiirrot. Tä- hän liittyviä käytännön asioita käydään läpi ja niihin perehdytään LSU:n opastuk- sella tulevan kesän ja syksyn aikana. So- pimusten mukaisesti päämääränä on niin ylisiirtojen kuin toukkatuotannon siirty- minen kokonaan RKTL:n hoidettavaksi vuodesta 2010 lähtien.
On kulunut kaksi vuotta siitä, kun
nahkiaiset tulivat tutkimuslaitokseemme ja asettuivat asumaan Keminmaalle. Täl- läkin hetkellä emot odottelevat tapansa mukaisesti rauhallisina altaissa, Juhanin ja Esa-Pekan hyvässä hoidossa, kevään ete- nemistä ja lisääntymisaikaansa. Nahkiai- selle lisääntymisellä on kyllä hintansa – emojen elämä päättyy, jotta se voisi jat- kua seuraavana sukupolvena. Elämänkier- rolle emme mahda mitään, mutta nahkiai- nen näyttää tulleen jäädäkseen tutkimus- laitokseemme jo siellä asuvien lukuisten kalakantojen joukkoon.
Jarmo Makkonen
P
erhonjoen säännöstelyhankkeen myötä kalojen ja nahkiaisten nou- su padon yläpuolisille lisääntymis-alueille estyi ja osa lisääntymisalueista jäi suurelta osin lähes kuivilleen. Vuodes- ta 1981 lähtien luvan saaja on ollut vel- voitettu ylisiirtämään aikuisia nahkiaisia
säännöstelypadon yläpuolisille alueille. Lisäk- si velvoitteena on istuttaa 15 miljoonaa vas- takuoriutunutta nahkiaisentoukkaa toukka- tuotantoon soveltuville alueille.
suista. Emokalat säilytetään lypsyyn saakka Keminmaan laitoksen altaissa ja mäti lyp- setään syksyllä kalojen kutuaikana.
Hedelmöitetty mäti sijoitetaan laitok- sen karanteenihautomoon. Mädin siirtä- minen suoraan merialueelta sisämaahan ei eläintautisäännösten mukaan ole mah- dollista, vaan se joudutaan pitämään ka- ranteenissa rannikolla ennen siirtoa sisä- maahan. Karanteenin aikana lypsyyn käy- tetyt emokalat tutkitaan tarttuvien kala- tautien varalta ja vasta tautivapauden to-
teamisen jälkeen mäti voidaan siirtää muil- le laitoksille.
Uusiksi emokaloiksi kasvatettavan mädin lisäksi Keminmaan laitoksella tuo- tetaan laadukasta ja tautivapaata luonnon- mätiä yksityisten kalanviljelijöiden tarpei- siin. Tärkein yhteistyökumppani on Voima- lohi Oy, joka vastaa mm. Ii- ja Kemijoki- suulle tehtävistä voimalaitosyhtiöiden vel- voiteistutuksista.
Sijainti entisen suuren lohijoen suulla ja nykyisen velvoitehoitokeskittymän yti-
messä luo Perämeren toimipaikalle moni- puoliset toimintaedellytykset sekä viljelyn että tutkimuksen parissa. Kemijoen voima- laitoksiin rakennettavaksi suunnitellut ka- latiet ja erityisesti hankkeeseen liittyvä lo- hien ylisiirto jokisuusta Ounasjokeen tar- joaa toimipaikalle haasteita tulevina vuosi- na sekä lohien hankinnan, siirron että tut- kimuksen osalta. Samoin Simoon suunni- tellun ydinvoimalahankkeen toteutuessa Perämeren kalantutkimus ja vesiviljely si- jaitsee keskeisellä paikalla.
Suurin osa ravuista käytetään nykyisinkin rapukestien merkeissä. Yhä harvempi kulutta- ja tuo ravut kotiinsa elävinä ja keittää ne it- se. Kuluttajat, jotka haluavat rapunsa elävinä, ostavat ne isoissa kaupungeissa tukku- ja vä- hittäisliikkeistä sekä halleista, yleensä toimi- tusmyyntinä. Maaseudulla ravut ostetaan suo- raan ravustajilta tai rapujen välittäjiltä. Elävien rapujen menekki on niin pientä, että on har- vinaista nähdä vähittäisliikkeissä eläviä rapuja.
Vähittäismyynnissä tuoreina myytävät ravut ovatkin nykyään useimmiten keitettyjä.
Ravut keitetään ja maustetaan tukkuliikkeen keittotiloissa tai vähittäismyymälän omis- sa keittiöissä. Keitetyt ravut myydään yleen- sä kappalekaupalla omasta keitinliemestään myyntirasioihin pakattuina.
Helsingissä ja sen ympäristössä kulute- taan valtaosa vähittäiskaupan kautta myytä- vistä ravuista. Pohjois-Karjalan ja Kainuun seudut ovat alueita, joilta Uusimaa jokirapu- nsa suurelta osin saa, täpläravut tulevat lähi- maakunnista. Täplärapuja on alkanut jonkin verran liikkua etelästä myös pohjoisen kes- kuksiin. Sisämaassa puolestaan tuoreita rapu- ja ei vähittäiskaupoista juuri osteta, ne joko ravustetaan itse tai hankitaan tuttavilta. Oma lukunsa ovat ravintoloiden sekä matkailuyri- tysten ja raputilojen kautta tarjottavat ravut.
Rapujen vähittäismyyntihintaan vaikutta- vat rapulaji, myyntipaikkakunta ja se, kuinka monen välikäden kautta rapuja on kuljetet- tu. Noin puolet kuluttajista piti rapujen hin- ta-laatusuhdetta hyvänä. Kolmannes kuiten- kin koki korkeaksi erityisesti jokiravun hin- nan ja myös kotimaisten rapujen hinnan suh- teessa ulkomaisiin pakasterapuihin.
Korkea kotimaisuusaste näköpiirissä
Kaikki merkit viittaavat täplärapukantojen edelleen vahvistuvan ja istutusten ansios- ta uusia jokirapuvesiäkin tulee ravustuksen piiriin. Ruttopeikko vaanii, mutta lähivuosi- na taudin leviämistä ehkäistään uusin keinoin.
Rapukantojen hoitoa ohjataan niin, että Ete- lä-Suomessa on paljon täplärapuvesiä, mut- ta pohjoisempana huolehditaan jokirapukan- noista. Jokiravun korkea hinta ja arvostus se- kä täplärapua parempi sopeutuminen pien- vesiin on paras tae alkuperäisen rapulajim- me säilymiselle niin vesissä kuin herkkupöy- dissäkin.
Tulevaisuus on maamme raputalouden suhteen valoisa. Puhtaat vetemme tuottavat aitoa luomurapua pöytiimme, kunhan vain ra- vustajia riittää, kauppa toimii ja hintataso on sellainen, että rapukattilat täyttyvät kotimai- sista ravuista. Tätä nykyä syömme noin 10
miljoona on tuontitavaraa, mutta näyttää sil- tä, että omat vetemme tuottavat rapuja hy- vin pian riittävästi omaan kulutukseemme.
Ravustus on tullut myös merkittäväk- si työllistäjäksi. Ammattilaisten voimin ny-
70 000 henkilötyöpäivää, harrastajilta aikaa kuluu varmasti enemmän. Ainakin 250 ton- nia syöttisärkiä tulee saman tien vaihdetuk- si rapuherkkuihin – ei huono vaihtokauppa.
Ravut hankitaan yleisimmin vähittäiskaupasta, mutta mieli tekisi ravustaa juhla- aterian tarpeet itse.
Kotimaisia rapujamme hankitaan tasapuolisesti, mutta arvostuksessa jokiravun ase- ma on vahva.
Erkki Palomäki
Riitta Savolainen Markku Pursiainen Marko Särkinen
R
apuja syötiin Keski-Euroopassa eri- tyisesti paaston aikaan jo 1200-lu- vulla, mutta Pohjolassa näitä pohjan mönkijöitä pidettiin ihmisravinnoksi kelpaa- mattomina, suorastaan myrkyllisinä. Poh- joismaissa ravuilla alettiin herkutella vasta 1500-luvulla kuninkaallisissa hoveissa, mis- tä tapa siirtyi aatelistolle ja muille ylemmille yhteiskuntaluokille.Ravustus yleistyi Suomessa 1800-luvun lopulla, kun rapukannat muualla Euroopas- sa rapuruton vuoksi jo olivat romahtamas- sa. Vienti veti, kauppa kävi ja kansa ravusti, mutta söi rapuja vain harkiten ja päivänva- lossa. Maaseudun väelle ravut olivat tuottoi- saa kauppatavaraa, ja niitä pidettiin usein lii- an kalliina itse syötäviksi. Rapuruton tultua meillekin rapuja ei enää ollut niin vain saata- villakaan. Rapujen syönti säilyi pitkään pää-
läpitämänä rapujuhlaperinteenä.
Elo-syyskuun hämärtyvät illat ovat ra- pujuhlien aikaa. Keitetyt ja jäähdytetyt ra- vut syödään käsin rapuveistä apuna käyttä- en, usein paahtoleivän ja ”kyytipojan” ryydit- tämänä. Parhaimmillaan rapujuhla on tapah- tuma, jossa sekä nuoret että vanhat viihty- vät yhdessä.
Kuluttajat arvostavat kotimaisuutta
Rapututkijoiden kysyessä rapujen ostajien näkemyksiä kävi ilmi, että kotimaisuutta ar- vostetaan ja vain harvoille on samantekevää, mistä ravut ovat lähtöisin.
Kolmannes kuluttajista ilmoitti hank- kivansa jokirapuja ja kolmannes täplärapu- ja. Loput vastanneista kokivat, ettei heidän ostamallaan rapulajilla ole väliä. Vaikka täp- läravusta on tullut viime vuosina valtaosal- le kuluttajista jokiravun korvaava kotimai- nen herkku, elää vahva mielikuva jokiravun
Mutta täyttyykö se, ja onko täytteenä jokirapu, täplärapu vai kiinalainen pakasterapu?
Entä mitä asiakkaat toivovat? RKtl:n raputalousohjelma tutki asiaa.
mi, kun kysyttiin, mitä he ostaisivat, jos hin- ta olisi sopiva ja saatavuus helppoa. Jokirapu nyt vain on ”ehdottomasti paras” useimpien vastaajien mielestä. Suhtautuminen täplära- puun oli puolestaan viileän asiallinen, täplä- ravun hyvää makua ja suurempaa kokoa ar- vostetaan. Myös täpläravun hinta ja jokira- pua parempi saatavuus lähialueen tuotteena miellyttivät.
Mistä rapuja saa ja miten rapuherkut pöytiimme päätyvät
Yli puolet vastaajista hankki rapunsa kau- pasta, tavallisimmin kauppahallista, mistä ra- punsa osti noin kolmannes vastaajista. Noin viidennes osti ravut marketeista tai ruoka- kaupoista. Kuluttajat kuitenkin haluaisivat ny- kyistä enemmän joko ravustaa itse tai ostaa ravut suoraan ravustajilta tai välittäjältä. Val- taosa kulutukseen tulevista ravuista on luon- nosta pyydettyä saalista ja vain vähäinen osa
Rapukattila kiehuu
Erkki Palomäki
5 10 15 20 25
30 Mistä ravut yleensä hankitaan
Mistä ravut mieluiten hankittaisiin
itse ravustaen ravustajalta välittäjältä torilta/hallista marketista tmv. muu
%
jokirapu täplärapu lajilla ei väliä
mitä hankitaan mitä halutaan
% 10 20 30 40 50
Mistä ravut hankitaan / mistä ravut haluttaisiin hankkia.
Mitä rapuja hankitaan / mitä rapuja haluttaisiin hankkia.
i Jokikokko Kiima-aikana aikuiset hirvaat ovat hy-
vin aktiivisia, mutta käyttävät silti syömi- seen lähes puolet ajastaan. Nuoret hir- vaat käyttävät syömiseen jo 60 prosenttia ajastaan. Haaremissa, jossa ei ollut aikuisia hirvaita, nuoret hirvaat olivat hyvin aktiivi- sia. Kiima-aikana vanhat, yli 3-vuotiaat hir- vaat menettivät keskimäärin 20 kiloa pai- nostaan, nuoret 1,5-vuotiaat urakat 4 ki- loa. Nuorten hirvaiden ryhmissäkin vaa- dinten vasonta onnistui hyvin, mutta va- sonnan alku ja huippu olivat ratkaisevas- ti viikkoa myöhemmin kuin vanhojen hir- vaiden ryhmissä.
Vaadinten sarvien koolla oli vähän vai- kutusta niiden käyttäytymiseen ja lisään- tymiseen, jos kunto muuten oli hyvä. Ar- voasteikossa ylimpänä olevat vaatimet säi- lyttivät hyvin painonsa talvella. Ne vasoi- vat myös hyvin ja muita aikaisemmin, mut- ta arvoasteikolla ei ollut vaikutusta niiden vasojen syntymäpainoon. Vaadinten oma paino tipahti kiima-aikana yleensä vain ki-
lon, mutta ne menettivät enemmän pai- noa, jos hirvaita oli vähän. Eniten painot tippuivat kuitenkin haaremeissa, joissa oli sekä nuoria että vanhoja hirvaita. Hyvät porovaatimet elivät yleensä pitempään, ja niiden vasatuotto oli myös parempi, var- sinkin viimeisenä elinvuotenaan.
lisäruokinta parantaa vasatuottoa
Kantoaika porovaatimilla on ollut Kaama- sessa keskimäärin 221 vuorokautta (vaihte- lu 211–229 vrk). Kantoaika pitenee yleen- sä vaatimen iän kasvaessa. Lisäruokinta pa- ransi norjalaisen NINA:n tutkimusryhmän kanssa tehdyssä tutkimuksessa kevyitten vaadinten vasojen painoa ja vasatuottoa. Va- sattomien vaadinten kunto oli syksyllä pa- rempi, mutta tällä ei ollut vaikutusta niiden seuraavan kevään vasontaan.
Tutkimustemme mukaan vaatimella voi olla syksyn ja talven aikana jopa 7–8
uusintakiimaa. Vaatimet, jotka tiinehtyivät jo ensimmäisessä kiimassa, tuottivat suu- rella todennäköisyydellä (61 %) urosvasan.
Pari viikkoa myöhemmin toisessa kiimassa tiinehtyneet vaatimet synnyttivät enää 31 prosentin todennäköisyydellä urosvasan.
Myöhään tiinehtyneiden vaatimien kanto- aika oli 10 vuorokautta lyhyempi, ja vasat olivat syntyessä 0,6 kiloa ja syksyllä 7,4 ki- loa (15 %) muita kevyempiä.
Hirvastutkimuksen lisäksi Kaamases- sa on tutkittu kansainvälisessä yhteistyös- sä myös muun muassa vaadinten maidon- tuottoa, poronmaidon koostumusta ja porojen kuntoa, loisia sekä loistorjuntaa.
Parhaillaan käynnissä on radiolähetintut- kimus, jossa selvitetään porojen laidunten käyttöä.
Kansainvälien yhteistyö on tuottanut tulosta. Viime vuosina on syntynyt jo kol- misenkymmentä kansainvälistä tieteellistä porojulkaisua. Ulkomaisia väitöskirjojakin on tehty Kaamasessa kolme.
Mauri Nieminen
Mauri Nieminen
H
irvastutkimukset aloitettiin Kaamasen koetarhalla yhteis- työssä norjalaisten ja kana- dalaisten tutkijoiden kanssa jo syksyl- lä 1996. Kiima-aikana syksyllä on kiinni- tetty huomiota hirvaiden ikään, kuntoon, arvoasemaan ja määrään sekä haaremi-en kokoon, porojen käyttäytymiseen ja hirvaiden astumisiin maastossa. Kevääl- lä on seurattu vasontaa, vasonta-aikoja ja vasojen syntymäpainoja sekä selvitet- ty DNA-määrityksillä syntyneiden vaso- jen isähirvaat. Parhaimmillaan maastossa on ollut seuraamassa porojen seuruste- lua puolikymmentäkin ulkomaalaista tut- kijaa ja opiskelijaa.
Valtahirvaalla jopa lähes 40 vasaa
Hirvaiden määrä tokissa on vaihdellut kiima- aikana 4:stä 28 prosenttiin. Määrällä ei ole havaittu olevan vaikutusta kevään vasonta- aikaan. Vasonnan huippu on ollut 22. touko- kuuta. Isyystutkimusten perusteella aktiivisin valtahirvas on ollut jopa 36 vasan isä.
Kansainvälistä porontutkimusta Kaamasessa
– tarkkaa tietoa porokannasta ja lisääntymisestä
Porokannan rakenne eli hirvaiden määrä ja ikä vaikuttavat porokarjan tuottoon. Aikainen va-
sonta varmistaa vaatimen tulevan lisääntymisen ja myös vasojen selviytymisen talvesta. Myös
vaatimen ikä ja kunto vaikuttavat vasatuottoon. Näitä ja monia muita porojen lisääntymiseen
ja vasatuottoon liittyviä kysymyksiä on tutkittu viime vuosina kansainvälisesti Kaamasen Po-
rontutkimusasemalla ja porokoetarhalla.
Mauri Nieminen
Y
liopistoyhteistyön tuloksena on syntynyt lukuisia opinnäytetöi- tä. Poroa ja porotaloutta käsitte- leviä väitöskirjoja on tehty yhteistyössä 14, ja uusia on tulossa. Vaikka väitöskirja- töissä on usein vankka perustutkimuksel- linen ote, on useilla tutkimustuloksilla ol- lut myös käytännön merkitystä. Poroelin- keinoa hyödyntävää tietoa on saatu muun muassa porolaitumia, porojen kuntoa, loi- sia ja sairauksia käsittelevistä väitöstutki- muksista.Eniten yhteistutkimusta on teh- ty Oulun ja Helsingin yliopistojen eri lai- tosten kanssa. Monipuolisen porontutki- muksen on mahdollistanut myös muiden yliopistojen kiinnostus poroon ja poron- hoitoon. Puolikesy poro – EU:ssa nykyään tarhattua riistaa – ei ole enää tutkimuk- sellisesti väliinputoaja, sillä siitä ovat olleet viime vuosina kiinnostuneita niin ”puh- taat” eläin- ja kasvitieteilijät kuin myös ko- tieläintieteilijät.Yhteistyö tiivistä myös tutkimuslaitosten kanssa
Yksi merkittävimmistä yhteistyökumppa- neista on Elintarviketurvallisuusviraston (Evira) Oulun yksikkö. Monissa porojen lois-, lääkintä- ja tautitutkimuksissa on ol- lut mukana myös Helsingin yliopiston tut- kijoita, eläinlääkäreitä. Monet porojen lää- kintäkokeilut ja -tutkimukset on pystytty tekemään Paliskuntain yhdistyksen Kaa- masen koetarhan poroilla. Poronhoitota- pojen muutokset sekä tarharuokinnan ja yleensä ruokinnan lisääntyminen ja leviä- minen myös poronhoitoalueen pohjois- osiin on lisännyt porojen lois- ja tauti- tutkimuksen tarvetta. Nykyään lähes kaik- ki talveksi elämään jätettävät porot lääki- tään Suomessa loisia vastaan. Poronliha on edelleen porotalouden tärkein tuote, ja
Päivi Eskelinen Anna-Liisa Toivonen Pekka Salmi
M
yös muissa Pohjoismaissa ka- lastaminen on suosittua. Meillä niinkuin muissakin Pohjoismais- sa kalastusmahdollisuuksia on runsaasti.Keski-Euroopassa vain noin viisi prosent- tia väestöstä kalastaa.Verkkokalastus, jota monessa maassa pidetään ammattilaisten kalastustapana, on Suomessa yleistä. Kol- mannes kaikista kalastuspäivistä kalastet- tiin verkoilla ja katiskoilla vuonna 2005.
Yleisimmin suomalaiset kalastavat ongel- la, heittovavalla ja pilkkiongella.
Kalastusharrastuksesta tiedetään paljon
Vapaa-ajankalastus on monipuolista toi-
mintaa luonnossa. Se on kävelylenkkei- lyn, kesämökkeilyn, veneilyn, hiihtämisen ja marjastuksen ohella luontoharrastus, joka yhdistää suomalaisia. Suomalaisen vapaa- ajankalastuksen ominaispiirteitä on tut- kittu eurooppalaisessa mittapuussa varsin paljon. Tutkimus- ja tilastotiedot kertovat missä ja kuinka paljon kalastetaan, millaisia saaliita on saatu ja millaisia ovat kalastuk- sen harrastajat. Myös vapaa-ajankalastuk- sen hallinnasta, kalastusmatkailusta ja har- rastuksen luonteesta on saatavilla tutkit- tua tietoa.
Harrastukset ovat tärkeitä elämänlaa- dun ja hyvinvoinnin edistäjiä. Kalastus on tärkein tai lähes tärkein harrastus mel- kein 80 000 henkilölle. Vapaa-ajankalasta- jajärjestöissä on jäseniä reilusti enemmän kuin useimmissa puolueissa. Suurimmal- le osalle kalastus on kuitenkin yksi ajan-
viettotapa muiden joukossa. Tärkeimpiä syitä lähteä kalastamaan ovat luonnonlä- heisyys, maisemien kauneus, rentoutumi- nen ja huolien unohtuminen. Kyllä saa- liskin motivoi. Vaikka vapaa-ajankalasta- jat esittelevätkin mielellään kuvia pyydys- tämistään komeista hauista, saaliin merki- tys on kuitenkin muuttunut. Toisin kuin ai- emmin kotitarvekalastuksessa, saaliilla on enää harvoin merkitystä ravinnonhankin- nan tai toimeentulon kannalta.
Pyydystä ja päästä -kalastus jakaa mielipiteitä
Kalassa käydään vaikka saalista ei saataisi- kaan: lähes joka kymmenes kalaan lähtenyt palasi tyhjin ämpärein reissultaan. Pyydys- tä ja päästä -kalastustavan harrastajat eivät halua ottaa saalistaan ruokapöytään. Tätä koko tuotantoketjun pitää olla kunnossa.
Evira:n poron terveydenhuoltoon liittyvät tutkimukset ovat tärkeä ja keskeinen osa tätä tuotantoketjua.
Yhteistyötä
laiduntutkimuksissa tulee lisätä
Porojen laitumet, ja ennen kaikkea talvilai- dunten määrä, kunto ja käyttö ovat olleet RKTL:n Porontutkimuksen ja Metsäntut- kimuslaitoksen (Metla) porotutkimusten keskeisiä tutkimuskohteita jo pitkään. Tut- kimuksilla on ollut suuri käytännön tarve ja merkitys
Eri tutkimustulosten mukaan porojen talvilaitumet ovat kuluneita koko poron- hoitoalueella. Hyviä talvilaitumia on vähän, ja lisäruokinnallakaan ei ole pystytty sääs- tämään jäkälälaitumia. Syynä on porojen li- säksi muu maankäyttö. Yhteistyötä poro- jen laiduntutkimuksissa Metlan kanssa ke- hitetään edelleen.
Metsähallituksen kanssa on tutkittu eri metsänkäsittelyiden vaikutuksia po- ronhoitoon sekä luonnonsuojelualueiden käyttöä ja merkitystä poronhoidolle. Il- mastonmuutos ja sen mahdolliset vaiku- tukset poroon ja poronhoitoon tarjoavat mielenkiintoisia haasteita yhteistyölle.
Yhteistyö Suomen ympäristökeskuk- sen (SYKE) kanssa on suunnitteilla. Po- rolaidunten tila ja kunto sekä monet ym- päristömuutokset ja rakentamishankkeet vaativat jatkossa lisääntyvää yhteistyötä.
Porojen lisäruokintaa tutkittu vielä vähä
Suomalainen poronhoito poikkeaa eniten muista Pohjoismaista siinä, että meillä po- rojen talvinen lisäruokinta on Pohjois-Sal- lan paliskuntaa lukuun ottamatta yleistä ja jokavuotista jo koko poronhoitoalueel-
la. Ruokintakokeita on tehty yhteistyös- sä Maa- ja elintarviketalouden tutkimus- keskuksen (MTT), yliopistojen ja eri kau- pallisten poronrehujen valmistajien kans- sa. Pohjoismaista Suomella onkin eniten tietoa porojen ruokinnasta ja sen ongel- mista. Laajaa yhteistyötä on vaikeuttanut ruokintatietojen saanti, elinkeinon muut- tunut suhtautuminen porojen lisäruokin- taan ja ruokintatutkimuksiin. Porojen hoi- tokuluista ruokintakulut ovat kuitenkin monissa paliskunnissa suurimmat. RKTL:n ja MTT:n yhteistyönä on viime vuosina tutkittu poronhoidon taloudellisia menes- tystekijöitä ja kannattavuutta sekä poro- tuotteiden markkinoita, jopa tulevaisuut- ta. Yhteistyötä tehdään myös selvitettäes- sä poron perinnöllisiä ominaisuuksia ja ja- lostusmahdollisuuksia muuttuvissa olois- sa. Poronhoidon muuttuessa kotieläintuo- tannon suuntaan, tarvitaan jatkossa entistä enemmän yhteistyötä eri tahojen kanssa.
Myös paikallisyhteistyö on monipuolista
Porontutkimusaseman välittömässä lähei- syydessä toimii laaja ja toiminnaltaan mo- nipuolinen Saamelaisalueen koulutuskeskus (SAKK) teurastamoineen. Paliskuntain yh- distyksen koetarhan, Pohjoismaiden aino- an, mahdollisuudet toimia ja palvella poro- talouden tutkimusta ovat viime vuosina pa- rantuneet tilojen osalta. Kun Inarissa sa- malla alueella toimivat porotalouden tut- kimus, neuvonta ja koulutus, pitäisi hyvällä yhteistyöllä tuotetun tutkimustiedon muut- tua helposti myös ”lihaksi” ja päätyä ainakin soveltuvien tulosten osalta nopeasti elin- keinon käyttöön. Viime vuosina runsaasti yhteistyötä on porontutkimuksessa, koulu- tuksessa ja poronhoitoon liittyvässä tutki- muksessa ollut myös Rovaniemen ammat- tikorkeakoulun (RAMK) kanssa.
Ari Saura
