Kunnostusalueen sijainti ja rajaus on esitetty liitteissä 1

•

•

Helsinki 18.2.2005

Annettu julkipanon jälkeen No YS 207

Dnro

UUS-2002-Y-35-121

ASIA Päätös ympäristönsuojelulain (86/2000) 35 §:n mukaisesta lupahake- muksesta, joka koskee pilaantuneen maaperän kunnostamista ja kaivettu- jen pilaantuneiden massojen hyötykäyttöä Helsingissä Arabianrannan pohjoisella osa-alueella. Päätös sisältää ympäristönsuojelulain 101 §:ssä tarkoitetun ratkaisun toiminnan aloittamisesta muutoksenhausta huoli- matta.

LUVAN HAKIJA

Helsingin kaupunki

Kiinteistövirasto, tonttiosasto PL 2200

00099 Helsingin kaupunki

TOIMINTA JA SEN SIJAINTI

Pilaantuneen maaperän kunnostaminen ja alueelta kaivettujen pilaantu- neiden maiden hyötykäyttö Helsingin Arabianrannan pohjoisella osa- alueella.

Toimialatunnus: 90032

Liike- ja yhteisötunnus: 0201256-6 Helsingin kaupunki

Arabianranta

korttelit 23124, 23125, 27674, 27671 ja osia Koskelan kylän (408) tilas- ta Rn:o 1 ja yleisistä alueista P100 ja L100.

Kunnostettavan alueen maanomistaja on Helsingin kaupunki.

LUVAN HAKEMISEN PERUSTE

Ympäristönsuojelulaki 78 §

Ympäristönsuojelulaki 28 § 2 momentti, kohta 4 Ympäristönsuojeluasetus 1 § 3 momentti

MAKSU 5 800 €

A13-121-AT20

LUPAVIRANOMAISEN TOIMIVALTA

Uudenmaan ympäristökeskus Ympäristönsuojelulaki 78 §

Ympäristönsuojeluasetus 6 § 1 momentti, kohta 12 d

ASIAN VIREILLE TULO

Arabianrannan pohjoisosan maaperän kunnostamista koskeva ympäristö- lupahakemus on tullut vireille 2.1.2002 Uudenmaan ympäristökeskuk- sessa. Uusi, 2.1.2002 toimitetun kunnostussuunnitelman korvaava kun- nostussuunnitelma ja ympäristölupahakemuslomake toimitettiin Uuden- maan ympäristökeskukselle 16.3.2004.

KUNNOSTETTAVA ALUE JA KAAVOITUSTILANNE

Kunnostettava alue sijaitsee Helsingissä Arabianrannan pohjoisosassa.

Kunnostusalueen sijainti ja rajaus on esitetty liitteissä 1. ja 2. Kunnos- tusalueen kokonaispinta-ala on noin 8,3 hehtaaria, josta ns. ranta-alueen osuus on noin 2,5 hehtaaria. Kunnostusalue rajoittuu etelässä Uuden- maan ympäristökeskuksen päätöksen No YS 608/5.6.2002 mukaisen kunnostusalueen ja sen laajennusosan (Uudenmaan ympäristökeskuksen kirje No YS 831/23.7.2004) pohjoisreunaan Birger Kaipiaisen kadun pohjoispuolella. Pohjoisessa kunnostusalue rajoittuu Verkatehtaan puis- toon, idässä osin luonnonsuojelualueeseen ja osin Vanhankaupunginlah- teen ja lännessä Arabianranta –katuun ja Hämeentiehen rajautuviin ra- kennuksiin.

Kunnostusalueen länsiosissa sijaitsee Kvaerner Masa-Yards Oy:n arkti- nen tutkimuskeskus. Tutkimuskeskuksen länsipuolella on parkkipaikka, joka kuuluu kunnostusalueeseen. Kunnostusalueen pohjoisosassa on kuplahalli ja poliisilaitoksen käytössä oleva rakennus. Kunnostusalueen eteläosassa on sijainnut Wärtsilä Oyj:n pilaantuneiden maiden välivaras- tointikenttä. Kenttä purettiin syksyllä 2004. Kunnostusalueen keskiosa ja eteläosa ovat rakentamatonta aluetta. Kunnostusalueen itäosassa, meren rannassa kulkee kevyen liikenteen väylä.

Alueella on voimassa ympäristöministeriön 28.1.1998 vahvistama ase- makaava. Kunnostusalueen länsiosa on kaavoitettu pääosin asuinkerros- talojen korttelialueeksi. Alueella on myös katu- ja parkkipaikka-alueita sekä julkisten lähipalvelurakennusten korttelialueeksi kaavoitettu tontti (YL). Kunnostusalueen itäosa on kaavassa merkitty puistoalueeksi.

YMPÄRISTÖ JA LÄHIMMÄT HÄIRIINTYVÄT KOHTEET

Kunnostusalueen pohjoispuolella on Verkatehtaanpuisto. Kunnostusalu- een pohjoisosa rajoittuu idässä kaavassa suojelluksi merkittyyn tervalep- päkorpeen. Kunnostusalueen eteläpuoleisella Kaj Franckin kadun alueel- la rakennetaan asuinkerrostaloja. Kunnostusalueen länsipuolella on liike- ja toimistorakennuksia sekä oppilaitostiloja. Lähimmät käytössä olevat

asuinrakennukset sijaitsevat Arabianrannan aloitusalueella noin 100 met- riä kunnostusalueen etelärajasta.

Kunnostusalueen eteläpuoleisella Kaj Frankin kadun ja Birger Kaipiai- sen kadun alueilla on kunnostettu pilaantunutta maaperää vuosina 2002 – 2004. Kunnostusta koskien on annettu Uudenmaan ympäristökeskuk- sen ympäristölupapäätös No YS 608/5.6.2002.

Kunnostusalueen eteläosa rajautuu lännessä Arabianranta –nimiseen katuun ja Muotoilijankatuun. Katualueiden maaperää on kunnostettu vuonna 2001. Kunnostusta koskien on annettu Uudenmaan ympäristö- keskuksen ympäristölupapäätös No YS 491/30.5.2001.

Wärtsilä Oyj:lle on myönnetty Uudenmaan ympäristökeskuksen ympä- ristölupapäätös No YS 538/7.7.2000, joka koskee Arabianranta –kadun ja Arabian tehtaiden välisen alueen pilaantuneen maaperän kunnostamis- ta. Lisäksi päätöksen mukaiseen kunnostusalueeseen kuuluu Muotoili- jankadun pohjoispuolella Hämeentien ja Arabianrannan pohjoisosan ympäristölupahakemuksen mukaisen kunnostusalueen välissä oleva tont- ti. Wärtsilä Oyj:n päätöksen mukaisia kunnostustöitä on tehty alueella vuodesta 2000 lähtien.

TUTKIMUS- JA SUUNNITELMA-ASIAKIRJAT

- Toimenpideraportti, Arabianranta, Kaatopaikkaselvitys ja pohjavesi- näytteenotto. Golder Associates Oy. 29.10.1998.

- Toimenpideraportti, Arabianranta, Helsinki, Vesinäytteet. Golder As- sociates Oy. 12.1.2001.

- Toimenpideraportti, Arabianranta, Helsinki, Kaatopaikka-alueen lisä- selvitys. Golder Associates Oy. 12.1.2001.

- Toimenpideraportti, Arabianranta, Helsinki, Maanäytteet. Golder As- sociates Oy. 12.1.2001.

- Helsingin kaupungin kaupunkisuunnitteluviraston kaavoitusosasto.

Arabianrannan pohjoiset alueet, Geotekninen tarkastelu optimaalisten korkeustasojen valintaa varten. 31.1.2001. Fundus Oy.

- Helsingin kaupunki, kiinteistövirasto/tonttiosasto. Arabianrannan poh- joiset alueet, Täytemaan laadun tarkentava selvitys. Fundus Oy.

11.9.2003.

- Pilaantuneen maaperä kunnostuksen yleissuunnitelma, versio A.1, Arabianrannan pohjoiset alueet, Helsinki. Golder Associates Oy.

9.2.2004

- Riskiarvio, versio A.1, Helsinki, Arabianranta, pohjoiset alueet. Golder Associates Oy. 9.2.2004.

- Työsuojelusuunnitelma, versio A.3, pilaantuneen maaperän kunnostus- työt, Helsinki, Arabianranta, pohjoiset alueet. Golder Associates Oy.

10.2.2004.

- Arabianranta, pohjoiset alueet, ympäristölupahakemuksen täydentämi- nen. Selvitys pilaantuneiden maiden hyötykäytöstä. Golder Associates Oy. 8.7.2004.

- Arabianrannan pohjoiset alueet, Mahdollisen kaatopaikka-alueen ym- päristötekniset tutkimukset. WSP Envinronmental Oy. 7.1.2005.

- Arabianrannan pohjoiset alueet, Ympäristölupahakemuksen täydentä- minen. WSP Environmental Oy. 7.1.2005.

ALUEEN MAAPERÄ- JA POHJAVESIOLOSUHTEET

Kunnostettava alue on vanhaa teollisuuden käytössä ollutta ranta-aluetta, jota on historiatietojen mukaan käytetty erilaisten maamassojen täyttö- alueena vuodesta 1900 vuoteen 1997 saakka. Täyttöä on tehty osittain mereen, jolloin rantaviiva on siirtynyt merelle päin. Ranta-alue on toi- minut pääasiassa kohteen takana sijaitsevien Arabian tehtaiden posliini- jätteiden ja mahdollisesti myös muiden keraamisessa teollisuudessa syn- tyneiden jätteiden loppusijoituspaikkana.

Alueella on keskimäärin 2 – 3 metrin paksuinen täyttömaakerros, jossa on sekaisin puhdasta täyttömaata ja posliinia ym. sekalaista täyttöä.

Täyttökerroksen alapuolella on savikerros, jonka paksuus vaihtelee 5 - 20 metrin välillä. Geoteknisesti alue on erittäin hankala johtuen al- haisesta stabiliteetista.

Savikerros erottaa alueen pohjavesikerrokset toisistaan. Saven alapuoli- nen pohjavesikerros on tiiviin noin 5 – 20 metrin paksuisen savikerrok- sen suojaama, joten alueen täyttömailla ei ole merkittävää vaikutusta sa- ven alapuoliseen pohjaveteen. Savikerroksen yläpuolella täyttömaaker- roksessa on orsivesikerros. Orsiveden pinta on noin 2 – 3 metriä nykyi- sen maanpinnan alapuolella. Orsiveden pinta on likimain merenpinnan tasossa lähellä savikerroksen pintaa samoin kuin savikerroksen alapuoli- sen pohjavesikerroksen painetaso. Ainakin ranta-alueilla orsiveden arvi- oidaan olevan yhteydessä meriveteen ja meriveden pinnan korkeuden vaikuttavan alueella orsiveden pinnan korkeuteen. Alue ei sijaitse luoki- tellulla pohjavesialueella.

TEHDYT TUTKIMUKSET

Arabianrannan pohjoisosan maaperän, maaperän huokoskaasun ja orsi- veden haitta-ainepitoisuuksia on tutkittu useaan eri otteeseen 1990- ja 2000-luvuilla. Vuosina 2003 ja 2004 tutkimukset ovat keskittyneet eri- tyisesti alueella aikaisempien tutkimusten ja tietojen perusteella sijain- neeksi arvioidun yhdyskuntajätteen kaatopaikan olemassaolon selvittä- miseen.

Tutkimukset vuosina 1993 - 2003 Maaperänäytteet

Kunnostusalueen maaperästä on eri tutkimuksissa vuosina 1993 – 2003 otettu maaperänäytteitä yhteensä 472:sta tutkimuspisteestä. Näytteitä on otettu sekä kairaamalla että koekuopista. Näytteenotto on keskittynyt eri- tyisesti alueelle, jossa aikaisemmin oletettiin sijainneen yhdyskuntajät- teen kaatopaikan. Vuonna 2003 oletetun kaatopaikan alueelle tehtiin mm. 262 kairauspistettä isolla auger-kairalla täytön koostumuksen sel- vittämiseksi.

Alueelta otetuista maanäytteistä on tutkittu raskasmetallit metallista riip- puen 19 – 234 näytteestä, mineraaliöljyt HNU-kenttätestillä 45 näyttees- tä ja laboratoriossa gravimetrisesti, IR-menetelmällä tai kaasukromato- grafisesti 33 näytteestä, VOC-yhdisteet 16 näytteestä, PCB-yhdisteet 8 näytteestä, dioksiinit ja furaanit 4 näytteestä ja PAH-yhdisteet 13 näyt- teestä. Lisäksi 10 näytteestä on tutkittu haitta-aineiden esiintymistä GC/MS –screenauksella. Näytteet orgaanisten yhdisteiden analysointia varten valittiin aistihavaintojen ja kenttäanalyysien perusteella. Lisäksi valikoiduista maanäytteistä on määritetty mm. pH-arvo, vesipitoisuus ja rakeisuus.

Kolmesta alueelta otetusta maanäytteestä on tutkittu raskasmetallien liu- koisuutta liukoisuustestillä (CEN/TC 292 PrEN 12457-2) Pirkanmaan ympäristökeskuksen laboratoriossa. Testissä alle 4 mm:n raekokoon jau- hettua maanäytettä uutettiin veteen liuos/kiinteä –suhteessa 10 l/kg. Uut- to suoritettiin ravistelemalla näytettä 24 tunnin ajan pyörimisnopeudella 10 rpm. Ravistelun jälkeen liuos suodatettiin ja suodoksesta analysoitiin liuenneet komponentit ICP/MS-tekniikalla.

Huokoskaasunäytteet

Haihtuvien hiilivetyjen esiintymistä alueen maaperän huokoskaasussa on selvitetty etupäässä kentällä tehdyillä huokoskaasumittauksilla. Mittauk- sia on tehty näytepusseihin otetuista maanäytteistä ja kairausrei'istä sekä orsivesiputkista. Yhteensä alueelta on tehty 640 metaanimittausta, 370 PID-mittausta maanäytepussien ilmatilasta, 45 happimittausta sekä joitakin hiilidioksidimittauksia.

Orsivesinäytteet

Kunnostusalueelta on otettu vuosina 1998 – 2003 orsivesinäytteitä sekä maanäytteenoton yhteydessä koekuoppiin suotautuneesta vedestä (13 kpl) että alueella olleista orsivesiputkista (19 kpl). Vesinäytteitä on otettu yhteensä ainakin 48 kappaletta. Vesinäytteenottopisteiden sijainnit on esitetty liitteessä 3.

Vesinäytteistä on analysoitu raskasmetallien pitoisuuksia, mineraaliöljy- pitoisuus IR-menetelmällä tai kaasukromatografisesti 14 näytteestä, VOC-yhdisteet 17 näytteestä, PAH-yhdisteet 6 näytteestä ja PCB- yhdisteet 5 näytteestä. Lisäksi 5 näytteestä on tutkittu hiilivetyjen esiin- tymistä GC/MS-screenauksella. Osasta vesinäytteitä on lisäksi analysoi- tu mm. pH, sähkönjohtavuus, redox-potentiaali, alkaliteetti, veden ko- vuus ja anionien (esim. SO4-, Cl-, NO3-

) pitoisuuksia.

Tutkimukset vuonna 2004

Marraskuussa 2004 kunnostusalueella tehtiin lisätutkimuksia aikaisem- missa tutkimusraporteissa mainitun mahdollisen yhdyskuntajätteen kaa- topaikan löytämiseksi.

Maaperänäytteenotto ja analysointi

Alueelle kaivettiin kaivinkoneella yhdeksän koekuoppaa. Koekuoppien syvyys oli 3,0 – 4,6 metriä. Jokaisesta koekuopasta otettiin maanäytteet noin yhden metrin kokoomanäytteinä. Koekuopat sijoitettiin alueelle, jossa vuonna 1993 tehdyissä tutkimuksissa oli tutkimusraportin (Helsin- gin kaupungin kiinteistöviraston geotekninen osasto, Toukolanrannan alueen maaperän ja pohjaveden laatututkimus, 11.11.1993) mukaan to- dettu maaperässä "jätettä".

Raskasmetallipitoisuuksia analysoitiin XRF-kenttäanalysaattorilla 27 maaperänäytteestä ja laboratoriossa 3 näytteestä. Lisäksi tutkittiin haihtuvien hiilivetyjen esiintymistä PID-kenttämittarilla.

Orsivesinäytteenotto ja analysointi

Kunnostusalueelta otettiin vesinäytteitä kahdesta orsivesiputkesta (P102 ja P112). Vesinäytteistä analysoitiin laboratoriossa mineraaliöljyn, VOC-yhdisteiden, PAH-yhdisteiden, PCB-yhdisteiden, metallien ja sul- faatin pitoisuudet sekä pH. Metallit analysoitiin suodatetuista vesinäyt- teistä.

YMPÄRISTÖN PILAANTUNEISUUS Maaperän pilaantuneisuus

Maaperässä on todettu kohonneita raskasmetallien, lähinnä lyijyn ja sin- kin pitoisuuksia, sekä paikoin pieniä pitoisuuksia hiilivetyjä, dioksiineja ja PCB-yhdisteitä. Ranta-alueella ei kunnostussuunnitelman mukaan ole todettu merkittäviä haitta-ainepitoisuuksia lukuun ottamatta ranta-alueen keskivaiheilla todettuja kohonneita raskasmetallipitoisuuksia. Kunnos- tusalueen keskiosan 1960-, 70- ja 80-luvun täyttöalueet ovat selvästi pi- laantuneempia kuin alueen reunaosat ja pohjoisimmat alueet.

Raskasmetallit, vuoden 1993 – 2003 tutkimukset

Vuosina 1993 – 2003 tehtyjen raskasmetallianalyysien määrä sekä hait- ta-aineiden maksimi-, keskiarvo- ja mediaanipitoisuudet on esitetty alla olevassa taulukossa.

metalli näytemäärä maksimipitoi- suus mg/kg

keskiarvopitoi- suus mg/kg

mediaanipitoi- suus mg/kg

lyijy 234 60 000 1 000 70

sinkki 226 29 000 792 120

elohopea 140 2,6 0,1 0,1

arseeni 186 210 7,4 5,0

kadmium 203 8,6 0,6 0,3

koboltti 204 617 30 7,7

kromi 223 268 29 23

kupari 207 1 500 58 28

nikkeli 180 563 20 12

tina 19 3 213 353 2,9

vanadiini 183 200 26 21

Raskasmetallipitoisimmat alueet keskittyvät 1930-luvun jälkeen, lähinnä vuosina 1960 - 1975 täytetyille alueille. Raskasmetallien mediaanipitoi- suudet ovat lyijyä lukuun ottamatta Samase-ohjearvoja alhaisempia. Lyi- jyllä mediaanipitoisuus ylittää lievästi ohjearvon. Keskiarvopitoisuuksis- ta lyijyn, sinkin ja tinan pitoisuudet ylittivät Samase-raja-arvot ja kad- miumin pitoisuus Samase-ohjearvon. Ko. haitta-aineiden keskiarvopitoi- suuksia nostavat joissakin näytteissä todetut erittäin korkeat pitoisuudet.

Arabianrannan alueen maaperässä todetuista Samase-raja-arvot ylittävis- tä lyijy- ja sinkkipitoisuuksista yli 80 % on todettu yli yhden metrin sy- vyydeltä nykyisestä maanpinnasta. Pintamaasta syvyydeltä 0 – 1 metriä otetuista näytteistä tehdyistä laboratorioanalyyseissä kaikkien tutkittujen raskasmetallien mediaanipitoisuudet olivat alle Samase-ohjearvojen ja keskiarvopitoisuuksista vain lyijyn pitoisuus ylitti ohjearvon. Pintamaas- sa laboratoriossa mitattu maksimipitoisuus ylitti Samase-raja-arvot lyi- jyllä (max. 1 310 mg/kg), sinkillä (max. 950 mg/kg), arseenilla (max.

55 mg/kg), koboltilla (max. 247 mg/kg) ja kuparilla (max. 430 mg/kg).

Samase-raja-arvon ylittäviä pitoisuuksia todettiin laboratorioanalyyseis- sä lyijyllä viidessä ja sinkillä yhdessä pintamaanäytteessä.

Syvyydellä 1 – 3 metriä maanpinnasta todettiin laboratorioanalyyseissä yli 1 000 mg/kg olleita sinkki- tai lyijypitoisuuksia noin kolmessakym- menessä tutkimuspisteessä. Lukumäärässä on mukana myös sellaiset ko- koomanäytteet, joissa osa näytteestä on em. syvyydeltä, osa syvemmistä maakerroksista. Laboratoriotutkimuksissa todetut yli 1 000 mg/kg olleet sinkki- ja lyijypitoisuudet todettiin pääasiassa kunnostusalueen keski- osasta otetuissa näytteissä, etenkin tulevan Posliinipihan alueella ja Pos- liinipihan ja meren välisellä alueella sekä ranta-alueen ja korttelialueen rajalla Posliinpihan ja Muotoilijanpihan välisellä osuudella. Kenttämit- tauksissa yli 1 000 mg/kg olleita pitoisuuksia todettiin em. alueiden li- säksi kunnostusalueen keski- ja eteläosissa. Syvyydeltä 1 – 3 metriä ote- tuissa näytteissä korkein laboratoriossa todettu lyijypitoisuus oli 17 800 mg/kg ja sinkkipitoisuus 25 000 mg/kg.

Maanpinnasta 3 – 5 metrin syvyydellä todettiin laboratorioanalyyseissä yli 1000 mg/kg olleita sinkki- tai lyijypitoisuuksia vajaassa kahdessa- kymmenessä tutkimuspisteessä. Lukumäärässä on mukana myös sellai- sia kokoomanäytteitä, joissa osa näytteestä on em. syvemmältä tai lä- hempää maanpintaa. Yli 1 000 mg/kg olleita lyijy tai sinkkipitoisuuksia todettiin pääasiassa samoilla alueilla kuin 1 – 3 metrin syvyydessä. La- boratoriotutkimuksissa yli 1 000 mg/kg olleita pitoisuuksia todettiin etenkin Posliinipihan ja meren välisellä alueella sekä Muotoilijanpihan kohdalla ranta-alueen ja korttelialueen rajalla. Syvyydeltä 3 – 5 metriä otetuissa näytteissä korkein laboratoriossa todettu lyijypitoisuus oli 60 000 mg/kg ja sinkkipitoisuus 8 290 mg/kg.

Yli viiden metrin syvyydeltä otetuissa maanäytteissä todettiin laborato- riossa yli 1 000 mg/kg olevia sinkki- tai lyijypitoisuuksia kahdessa tut- kimuspisteessä. Näiden lisäksi todettiin yli 1 000 mg/kg olevia pitoi- suuksia kenttämittarilla seitsemässä tutkimuspisteessä kunnostusalueen keskiosassa Muotoilijanpihan ja Posliinipihan välisellä alueella.

Kunnostussuunnitelman mukaan lyijyn pitoisuus kuvaa melko hyvin raskasmetallien esiintymistä alueen maaperässä. Lähes minkä tahansa muun raskasmetallin pitoisuuden ylittäessä raja-arvon, on samassa tut- kimuspisteessä myös lyijyn pitoisuus yli raja-arvon.

Kunnostusalueella arvioidaan olevan mahdollisesti pilaantuneita täyttö- massoja yhteensä noin 175 000 m³, joista lievästi pilaantuneita noin 90 000 m³ ja voimakkaasti pilaantuneita noin 85 000 m³.

Raskasmetallit, vuoden 2004 tutkimukset

Vuonna 2004 tehdyissä maaperätutkimuksissa todettiin kenttämittauk- sissa Samase-raja-arvon ylittäviä kuparin, nikkelin, lyijyn ja sinkin pitoi- suuksia. Posliinipihan eteläpuolelta koekuopasta KK605 syvyydeltä 1 - 2 metriä otetussa maanäytteessä todettiin laboratoriossa erittäin kor- kea kuparipitoisuus, 30 852 mg/kg.

Raskasmetallien liukoisuus

Liukoisuustestissä korkeimmat kuiva-ainetta kohti lasketut liukoisuudet todettiin sinkillä (0,3 mg/kg – 16 mg/kg), mangaanilla (0,06 mg/kg – 5,3 mg/kg), koboltilla (0,04 mg/kg – 3,5 mg/kg) ja nikkelillä (0,32 mg/kg – 0,44 mg/kg). Liukoisuustesteissä näytteiden pH-arvot oli- vat välillä 7,7 – 8,1. Tutkimusraportin mukaan näytteiden lievästi alkaa- linen luonne selittää alhaiset metallien liukoisuudet.

Orgaaniset haitta-aineet

Alueella tehdyissä maaperätutkimuksissa ei todettu Samase-raja-arvot ylittäviä orgaanisten haitta-aineiden pitoisuuksia. Samase-ohje- ja -raja- arvon välissä olevia mineraaliöljypitoisuuksia todettiin seitsemässä tut- kimuspisteessä. Korkein todettu öljypitoisuus oli 920 mg/kg. Kunnostus- suunnitelman mukaan öljyhiilivetyjen suurimmat ohjearvon ylitykset on analysoitu joko IR- tai gravimetrisella menetelmällä, joiden tulokset ovat yleisesti korkeampia kuin tarkemmalla GC-menetelmällä analysoidut pi- toisuudet. Viimeisimmissä öljymäärityksissä vuonna 2003 (10 kpl/GC- menetelmä) kaikki öljypitoisuudet olivat selvästi ohjearvoa alhaisempia.

Tutkituissa maanäytteissä helposti haihtuvien hiilivetyjen kokonaispitoi- suudet olivat pääsääntöisesti alhaisia. Fundus Oy:n vuonna 2003 teke- missä tutkimuksissa todettiin tutkimuspisteestä P7 (syv. 3 – 4 metriä) otetussa näytteessä Samase-ohjearvon ylittävä tolueenipitoisuus 2,4 mg/kg. Näytteessä todettiin lisäksi tervamainen haju ja terpeenejä, mm. alfa-pineeniä 128 mg/kg.

Kolmessa maanäytteessä (tutkimuspisteet 520 (syv. 0,4 – 2 m), 527 (syv.

0,5 – 1,5 m) ja 548 (syv. 2,5 – 6 m)) todettiin Samase-ohje- ja –raja- arvon välissä oleva PAH-yhdisteiden summapitoisuus (25 mg/kg – 40 mg/kg). Yksittäisistä PAH-yhdisteistä Samase-ohjearvon ylittivät fluoranteenin (5,4 mg/kg – 8,4 mg/kg), pyreenin (520 ja 527/6,2 mg/kg) kryseenin (520/2,8 mg/kg ja 527/3,7 mg/kg), bentso(a)antraseenin (520/3,2 mg/kg ja 527/2,8 mg/kg), fenantreenin (527/9,2 mg/kg ja 548/6,4 mg/kg) ja bentso(a)pyreenin (520/2,4 mg/kg) pitoisuudet. Yksit-

täisten PAH-yhdisteiden Samase-ohjearvopitoisuudet ylittyivät lisäksi tutkimuspisteestä 544 syvyydeltä 3 – 4 m otetussa näytteessä (fluoran- teeni 3,8 mg/kg) ja tutkimuspisteestä 512 syvyydeltä 0,5 – 1 metriä ote- tussa näytteessä (naftaleeni 4,2 mg/kg, fluoranteeni 1,1 mg/kg).

Tutkituissa maanäytteistä yhdessä PCB-yhdisteiden pitoisuudet alittivat Samase-ohjearvotason. Muissa näytteissä PCB-yhdisteiden pitoisuus oli joko Samase-ohje- ja -raja-arvon välissä tai ohjearvon tasolla. Korkein todettu PCB-pitoisuus oli 0,32 mg/kg. Pintamaassa PCB-pitoisuudet to- dettiin kuitenkin kunnostussuunnitelman mukaan alhaisiksi. Kunnostus- suunnitelman mukaan maaperässä ei todettu toksisuudeltaan haitallisim- pia PCB-yhdisteitä. Dioksiinipitoisuus (71 ng/kg – 201 ng/kg) ylitti kolmessa näytteessä Samase-ohjearvotason. Kunnostussuunnitelman mukaan terveysriskin kannalta haitallisemmaksi arvioitua dioksiiniyh- distettä (2,3,7,8-TCDD) ei tutkituissa näytteissä todettu.

Yhdyskuntajäte

Vuonna 2003 ja 2004 tehtiin lisätutkimuksia alueella, jolla aikaisempien tutkimusten perusteella arvioitiin olevan vanha yhdyskuntajätteen kaato- paikka. Vuoden 2003 tutkimuksista laaditun tutkimusraportin mukaan alueen pintamaa oli pääsääntöisesti humusta, jonka alapuolella oli seka- laista täytemaata. Täytemaa koostui lähinnä hiekasta, kivistä ja louheesta sisältäen posliinia, kaoliinia, värijauhetta, metallia, muovia, lasia, puuta, rakennusjätettä ja kumia. Täytemaakerroksen paksuus vaihteli noin kah- desta seitsemään metriin. Täytemaan alla oli silttiä ja savea, johon oli osittain sekoittunut täytemaata. Yhdyskuntajätteeksi luokiteltavaa mate- riaalia (kankaat, paperit, pakkaukset, ym. orgaaninen talousjäte) löytyi hyvin pieniä määriä satunnaisesti tutkimusalueelta. Täytemaassa ei ta- vattu yhtenäistä ns. yhdyskuntajätteeksi luokiteltavaa ainesta tai or- gaanista jätettä sisältävää kerrostumaa tai aluetta.

Alueella tehdyissä metaanitutkimuksissa on todettu kohonneita me- taanipitoisuuksia aikaisemmin arvioidun yhdyskuntajätetäytön alueella, mutta myös alueella, jossa saatujen tietojen mukaan täyttömateriaalina on käytetty ainoastaan puhtaita, orgaanista ainesta sisältämättömiä kit- kamaita. Vuoden 2003 tutkimusraportin mukaan yksi todennäköinen me- taania muodostava materiaali on hitaasti hajoava vanha merenpohjan lie- tekerros, joka sisältää orgaanista ainetta. Tutkimusraportin mukaan on mahdollista, että paikallisesti hyvin suppealla alueella on täytössä or- gaanista ainesta, joka muodostaa metaania. Laajasta yhdyskuntajäte- täytöstä ei kuitenkaan raportin mukaan voida tehtyjen tutkimusten perus- teella puhua. Vuonna 2003 tehdyissä tutkimuksissa todetut huokoskaa- sun metaanipitoisuudet olivat välillä 0,1 % - 5 % (tilavuusprosenttia).

Vuoden 2003 tutkimusraportin johtopäätöksissä todetaan, että alueella ei todettu yhdyskuntajätteen kaatopaikkaa ja että alueella ei katsota olevan kunnostustarvetta liittyen orgaanista materiaalia sisältävään yhdyskunta- jätteeseen.

Vuonna 2004 tehtyjen lisätutkimusten tutkimusraportissa todetaan, että tutkimuksissa ei todettu merkkejä yhdyskuntajätteen kaatopaikasta. Alu- een maaperän ja jätteen laatu ei havaittavasti eroa muusta Arabianrannan

pohjoisten alueiden maaperän ja jätteen laadusta. Maaperässä oli huo- mattavia määriä todennäköisesti Arabian tehtaiden jätettä (posliinia ja kaoliinia).

Orsiveden pilaantuneisuus

Tutkittujen hiilivety-yhdisteiden pitoisuudet todettiin vesinäytteissä pää- osin alhaisiksi. Korkeimmat todetut öljypitoisuudet ovat olleet tutkimus- pisteessä GA500 20 mg/l ja orsivesiputkessa GAP2 vuonna 1998 2,7 mg/l. Pohjavesiputkissa GAP1, GAP3, GAP4 ja GAP5 öljypitoisuus oli vuonna 1998 0,4 mg/l – 0,9 mg/l. Vuosina 2003 ja 2004 koekuoppiin asennetuista orsivesiputkista P102, P106 ja P112 otetuista vesinäytteistä öljypitoisuus oli alle analyysimenetelmän määritysrajan (0,1 mg/l tai 1 mg/l). Korkein alueelta otetuissa vesinäytteissä todettu VOC- yhdisteiden pitoisuus on ollut 0,3 mg/l.

Orsivesiputkissa GAP4 ja GAP3 sekä kunnostusalueen vieressä suojelu- alueella olevassa orsivesiputkessa GAP5 on todettu korkeita sinkkipitoi- suuksia (max. 96 mg/l). Kunnostussuunnitelman mukaan ko. putkissa todetut korkeat sinkkipitoisuudet johtuivat sinkkisistä pohjavesiputken suojaputkista. Putkissa GAP4 ja GAP5 suojaputki ulottuu orsivedenpin- nan alapuolelle. Putkessa GAP3 todettiin korkea sinkkipitoisuus yhdessä näytteenotossa, muissa näytteenotoissa sinkkipitoisuus on ollut alhai- sempi (0,18 mg/l – 0,24 mg/l). Putkessa GAP3 sinkkinen suojaputki ei ulotu orsiveden pinnan tasoon.

Vuonna 2003 tehdyissä tutkimuksissa todettiin korkeita lyijy- ja/tai sink- kipitoisuuksia koekuopasta otetussa vesinäytteessä P101 (Pb 1,5 mg/l, Zn 3,7 mg/l) sekä koekuoppiin asennetuista orsivesiputkista P102 (Pb 7 mg/l, Zn 27 mg/l), P103 (Pb 2,2 mg/l, Zn 3,4 mg/l), P106 (Pb 2,4 mg/l, Zn 6,5 mg/l), P107 (Zn 3,6 mg/l) ja P112 (Zn 3,6 mg/l) otetuissa vesinäytteissä. Kunnostussuunnitelman mukaan vesinäytteitä ei suodatettu ennen analysointia, minkä vuoksi näytteissä on todennäköi- sesti ollut mukana lyijyä myös maapartikkeleihin sitoutuneena. Vuonna 2004 otettiin putkista P102 ja P112 uusintanäytteet, jotka suodatettiin metallianalyysejä varten. Putkesta P102 otetussa vesinäytteessä pitoi- suudet olivat aikaisempaan näytteenottoon verrattuna alhaisia, Pb 3 µg/l ja Zn 250µg/l. Putkesta P112 otetussa näytteessä lyijypitoisuus oli al- hainen, kuten aikaisemmassakin näytteenotossa, mutta sinkkipitoisuus, 6,7 mg/l, oli korkeampi kuin aikaisemmin.

Muista raskasmetalleista vuonna 2003 otetuissa suodattamattomissa ve- sinäytteissä todettiin talousvesinormit ylittäviä pitoisuuksia arseenia, kadmiumia ja nikkeliä. Lisäksi suodattamattomissa näytteissä todettiin vanadiinipitoisuus 1 mg/l ja kobolttipitoisuus 0,2 mg/l. Aikaisemmin otetuissa vesinäytteissä raskasmetallien pitoisuudet ovat sinkkiä lukuun ottamatta olleet alhaisia, näytteissä on todettu vain joitakin yksittäisiä ar- seenin ja nikkelin talousvesinormit ylittäviä pitoisuuksia.

Vesinäytteiden pH on ollut pääosin välillä 6,2 – 7,8. Vesinäytteissä on todettu paikoin korkeita sulfaattipitoisuuksia (1 300 mg/l – 1 500 mg/l) sekä kloridipitoisuuksia (max 1 100 mg/l). Lisäksi vesinäytteissä on mi-

tattu korkeita kokonaiskovuuden (1,98 mmol/l - 21,1 mmol/l) ja alkali- teetin (3,4 mmol/l – 15,8 mmol/l) arvoja.

GOLDER ASSOCIATES OY:N LAATIMA RISKIARVIO (9.2.2004)

Arabianrannan pohjoisten alueiden pilaantuneen maaperän aiheuttamia riskejä arvioitiin maaperän kunnostussuunnittelun pohjaksi. Riskiarvio toteutettiin kahdessa vaiheessa. Ensimmäisessä vaiheessa tehtiin alusta- va riskiarvio, jossa selvitettiin mahdolliset riskiä aiheuttavat aineet, altis- tumisreitit ja altistujat. Kohteen olosuhteiden ja haitta-aineiden ominai- suuksien sekä toteutettavien riskienhallintatoimenpiteiden perusteella ra- jattiin pois merkityksettömät altistumisreitit. Riskiarvion toisessa vai- heessa asetettiin haitta-aineille puhdistuksen tavoitetasot ja tarkasteltiin haitta-aineiden, lähinnä sinkin, suotautumista orsiveden mukana mereen.

Merkittävät haitta-aineet kohteessa

Riskinarviossa maaperätutkimustulosten perusteella merkittäviksi ras- kasmetalleiksi katsottiin lyijy ja sinkki. Orgaanisten haitta-aineiden pi- toisuudet maaperässä olivat alle Samase-raja-arvojen.

Kulkeutumis- ja altistumisreitit

Haihtuville hiilivedyille, öljyhiilivedyille, PCB-yhdisteille ja dioksiineil- le ei riskiarvion mukaan voitu osoittaa todetuissa pitoisuuksissa merkit- tävää kulkeutumisreittiä ja niiden aiheuttamaa altistumista ei sen vuoksi käsitelty tarkemmin.

Alueella on todettu paikoin lievästi ohjearvon ylittäviä yksittäisten PAH- yhdisteiden, pääasiassa fenantreenin, fluoranteenin ja pyreenin, pitoi- suuksia. Em. PAH-yhdisteiden suoran kontaktin aiheuttamaa terveysris- kiä arvioitiin tarkemmin.

Suora kontakti sinkki- tai lyijypitoiseen pintamaahan sekä sinkin ja lyi- jyn pölykulkeutuminen arvioitiin todennäköisiksi kulkeutumisreiteiksi vain ns. hot spot –alueilla, joilla on todettu korkeita pitoisuuksia pinta- maassa. Kunnostuksen aikainen suora partikkelikontakti ja kulkeutumi- nen pölyn mukana huomioidaan työsuojelusuunnitelmassa. Lisäksi sin- kin paikallinen kulkeutuminen orsivedessä arvioidaan todennäköiseksi ja kulkeutuminen orsiveden mukana mereen mahdolliseksi kulkeutumisrei- tiksi. Lyijyn kulkeutuminen orsiveden mukana mereen arvioidaan merki- tyksettömän vähäiseksi. Lyijyn kulkeutuminen paikallisesti orsivedessä on kuitenkin mahdollista.

Mahdollisiksi terveysriskiä aiheuttaviksi altistumisreiteiksi ja altistujiksi arvioitiin asukkaiden ja virkistyskäyttäjien suora kontakti (iho, ruoansu- latus) pilaantuneeseen maahan ja hengitysaltistus pintamaasta irtoaville maapartikkeleihin sitoutuneille haitta-aineille.

Mahdollisiksi ympäristöriskejä aiheuttaviksi altistumisreiteiksi ja altistu- jiksi arvioitiin maaeläinten ja kasvien altistuminen pilaantuneelle pinta-

maalle sekä vesieläinten altistuminen orsiveden mukana mereen kulkeu- tuville haitta-aineille, erityisesti sinkille.

Toksisuuden ja altistumisen arviointi

Riskinarvion mukaan Arabianrannan pilaantuneiden maiden ja veden terveys- ja ympäristöriskien hallinnassa noudatetaan seuraavia periaattei- ta: Riskiä aiheuttavia pitoisuuksia hiilivetyjä sisältävät massat poiste- taan; alueilla, joilla ei rakentamisen vuoksi kaiveta, tehdään puhdas pin- tamaakerros (0,5 m), rakennusten ja päällystettyjen alueiden alle riittää 0,3 metrin puhdas kerros; puutarhan perustaminen on kielletty, altistu- mista voidaan rajoittaa tarvittaessa kaivurajoituksin; ranta-alueen keski- vaiheille olevat pilaantuneet maat peitetään 0,3 metrin puhtaalla maaker- roksella.

Riskinarviossa todetaan, että edellä mainittuja periaatteita noudattaen alueen kunnostamisen jälkeen ainoat riskinarviossa tarkasteltavat merkit- tävät kulkeutumis- ja altistumisreitit ovat sinkin liukeneminen orsiveteen ja kulkeutuminen mereen sekä yksittäisten, ohjearvon ylittävinä pitoi- suuksina pintamaassa esiintyvien PAH-yhdisteiden suoran kontaktin kautta aiheuttama altistuminen.

Metallien suotautuminen mereen

Riskinarviossa on esitetty maaperän raskasmetallipitoisuudelle eri pH- arvoilla tavoitepitoisuudet, jotka perustuvat raskasmetallien kulkeutumi- seen kohdealueelta pohjaveden mukana mereen. Tavoitepitoisuuksien määrittämisessä on käytetty Kanadan brittiläisessä Columbiassa käytössä olevia vesieliöstön suojelemiseksi laadittuja tavoitepitoisuuksia ja las- kentamallia. Laskentamallissa käytetään yksinkertaistettuja kulkeutumis- ja jakautumismalleja sekä määritettyjä alueen ominaisuuksia. Arabian- rannan lähtötietojen erojen vaikutus Kanadalaisiin tavoitepitoisuuksiin on arvioitu tekemällä kohdekohtaisia kulkeutumislaskelmia.

pH:n arvo on ratkaiseva määritettäessä tavoitepitoisuutta sinkille, lyijyl- le, kadmiumille ja kuparille. Riskinarvion mukaan Arabianrannassa ai- noastaan sinkin pitoisuudet maaperässä ylittävät laskennalliset tavoitepi- toisuudet, kun pH-arvo on vähintään 6,5. Lyijyn pitoisuus ylittää tavoi- tepitoisuudet yhdessä tutkimuspisteessä ja kromin kolmessa pH-arvosta riippumatta. Kaikille alueella todetuille metalleille ei tavoitepitoisuuksia ole asetettu.

Sinkin kulkeutuminen ja vaikutukset vesieliöihin

Riskinarviossa on arvioitu Arabianrannan pohjoiselta alueelta mereen kulkeutuvan sinkin määrää nykyisessä ja rakentamisen jälkeisessä tilan- teessa. Riskinarviossa esitettyjen laskelmien mukaan suunnittelualueelta kulkeutuu orsiveden mukana mereen nykyisessä tilanteessa 30 kg sink- kiä vuodessa ja rakentamisen jälkeen noin 12 kg vuodessa. Laskelmat on tehty käyttäen orsiveden keskimääräistä sinkkipitoisuutta 0,8 mg/l. Täl- löin korkeimmat todetut sinkkipitoisuudet on jätetty huomioimatta, kos- ka niiden on arvioitu aiheutuneen sinkityistä suojaputkista.

Orsiveden mukana kulkeutuvasta sinkistä mereen aiheutuvaksi keski- määräiseksi sinkkipitoisuudeksi on arvioitu nykytilanteessa 0,008 mg/l - 0,08 mg/l ja rakentamisen jälkeisessä tilanteessa 0,0003 mg/l - 0,03 mg/l. Pitoisuuksia on verrattu EU-direktiivissä (78/659/ETY) makean veden laadusta kalojen elämän turvaamiseksi ase- tettuihin sinkin raja-arvoihin (lohivesi 0,03 mg/l – 0,5 mg/l, särkivesi 0,3 mg/l – 2 mg/l) ja Kanadan brittiläisessä Columbiassa merieliöstön suojelemiseksi käytettävään arvoon 0,3 mg/l. Orsiveden suotautuminen mereen ei laskelmien mukaan aiheuta nykytilanteessakaan sellaisia sink- kipitoisuuksia, joista olisi haittaa tai riskiä meren eliöstölle. Kunnostuk- sen jälkeisessä tilanteessa sinkin pitoisuus meressä tulee olemaan nykyti- lannetta alhaisempi.

Arabianrannan pohjoisen alueen edustalta otetuissa merivesinäytteissä sinkin maksimipitoisuus on ollut 0,013 mg/l. Riskinarvion mukaan tämä vastaa em. laskelmien perusteella arvioitua maaperän sinkistä merive- teen aiheutuvaa pitoisuutta.

Suora kontakti PAH-pitoiseen maahan

Suunnittelualueella on todettu paikoin Samase-ohjearvon lievästi ylittä- viä PAH-yhdisteiden pitoisuuksia. Yksittäisistä PAH-yhdisteistä ohjear- von ylityksiä on todettu lähinnä fluoranteenin, fenantreenin ja pyreenin osalta. Kyseisiä PAH-yhdisteitä ei ole luokiteltu syöpää aiheuttaviksi.

Riskinarviossa laskettiin RISC WB 4.0 laskentaohjelmalla terveysperus- teiset pintamaan haitattomat tavoitepitoisuudet fluoranteenille ja py- reenille käyttäen lapsi ja asuinalue –oletusarvoja. Altistusreiteistä las- kennassa huomioitiin maan syönti, ihokontakti pilaantuneeseen maahan sekä juuresten ja salaattikasvien syönti. Lisäksi oletettiin, ettei muita PAH-yhdisteitä ole läsnä.

Laskennallisiksi pintamaan tavoitepitoisuuksiksi saatiin fluoranteenille 1 700 mg/kg ja pyreenille 1 200 mg/kg. Kohteessa todetut ohjearvon yli- tykset näillä yhdisteillä ovat olleet lieviä (noin 3 mg/kg – 8 mg/kg). Ris- kinarviossa todetaan, ettei pintamaassa todettujen yksittäisten, ei- karsinogeenisten PAH-yhdisteiden arvioida aiheuttavan terveyshaittaa, mikäli kokonais-PAH-pitoisuus on alle Samase-ohjearvon.

Riskipohjaiset kunnostustavoitteet

Riskinarviossa määritettiin haitta-ainekohtaiset kunnostuksen tavoitepi- toisuudet, jotka on esitetty lupapäätöksen kohdassa "Pilaantuneen maa- perän kunnostussuunnitelma" taulukossa 1. Tavoitearvoja määritettäessä oli lähtökohtana, että pintamaalle (0 – 0,5 m) tai helposti haihtuville hii- livedyille käytetään tavoitearvoina Samase-ohjearvoja, paitsi PAH- yhdisteille, joilla sallitaan yksittäisten ei-karsinogeenisten aineiden oh- jearvon ylitykset. Syvemmissä maakerroksissa (yli 0,5 m) tai helposti haihtuville hiilivedyille käytetään Samase-raja-arvoja tai riskipohjaista tavoitepitoisuutta.

Riskinarvion mukaan pintamaan alapuolisissa rakentamattomissa maa- kerroksissa ei ole tarpeen asettaa metalleille puhdistuksen tavoitepitoi-

suuksia suoran kontaktin aiheuttaman altistuksen tai mereen suotautumi- sen johdosta. Myöskään rakennusten alla ei ole tarpeen rajoittaa raskas- metallipitoisuuksia. Suoran altistumisen estämiseksi rakennusten alaiset raskasmetalleilla pilaantuneet maat peitetään 0,3 m paksulla puhtaalla maakerroksella.

Pintamaan alapuolisissa rakentamattomissa maakerroksissa öljyhiilivety- jen (> C11) osalta tavoitepitoisuus on asetettu kirjallisuudessa esitettyjen vapaan öljyfaasin muodostumisen mahdollistavien pitoisuustasojen pe- rusteella. Vapaan öljyfaasin muodostumisen mahdollistava pitoisuus (C_residual) riippuu hiilivetytyypistä ja maaperän ominaisuuksista. Arabian- rannan alueelle ei ole arvioitu tarkkaa Cresidual –pitoisuutta, mutta ris- kinarviossa öljyhiilivetyjen tavoitepitoisuudeksi esitetään kirjallisuudes- sa keskiraskaille hiilivetyjakeille (C₁₁ – C₂₀) sorassa ja karkeassa hiekas- sa esitettyä Cresidual –pitoisuutta 3 500 mg/kg.

PCB- ja dioksiini-yhdisteille on esitetty pintamaan osalta sovellettavaksi Samase-ohjearvoja ja syvempien maakerrosten osalta Kanadalaisia ris- kipohjaisia tavoitepitoisuuksia, jotka ovat Samase-raja-arvoja korkeam- pia.

Riskinarvion epävarmuustekijät

Riskinarvioon liittyvinä epävarmuustekijöinä on mainittu haihtuvien hii- livetyjen oletettua ja tutkittua laajempi esiintyminen ja orsiveden pH- arvojen lasku. Kohteen maaperässä ei ole todettu merkittäviä pitoisuuk- sia haihtuvia hiilivetyjä. Näytepisteverkko on kuitenkin hiilivetyjen osal- ta harva ja sitä esitetään täydennettäväksi. Lisäksi esitetään, että kunnos- tustyön aikana ja rakentamisen jälkeen mitataan maaperän huokoskaasun hiilivetypitoisuuksia ja tarvittaessa rakennusten alapuolinen tila ali- paineistetaan.

Orsiveden pH:n merkittävä laskeminen voi aiheuttaa raskasmetallien liukoisuuden kasvua. Orsiveden pH:n alkaliteetti viittaa kuitenkin suh- teellisen korkeaan puskurikapasiteettiin eli pH-arvo ei laske kovin hel- posti. Kun orsiveden muodostuminen vähenee rakentamisen jälkeen, ei ole odotettavissa merkittävää pH:n laskua.

Yhteenveto

Haihtuvat yhdisteet eivät ole merkittävä ongelma tehtyjen tutkimusten perusteella. Mikäli haitallisia pitoisuuksia todetaan jatkotutkimuksissa, poistetaan massat tarvittaessa tarkennetun riskinarvion tulosten perus- teella.

Raskasmetallien ja haihtumattomien orgaanisten yhdisteiden merkittä- vimmät altistumisreitit ennen rakentamista ovat suora kontakti likaantu- neeseen maahan ja maan pölyäminen. Suora altistuminen raskasmetal- leille ja haihtumattomille orgaanisille yhdisteille estetään rajoittamalla haitta-aineiden pitoisuuksia pintamaassa ja pintamaan alapuolisissa ker- roksissa, joissa tapahtuu mahdollisia kaivutoimenpiteitä rakennustyön jälkeen.

Alueen pintamaassa paikoin esiintyvät ei-karsinogeeniset PAH-yhdisteet eivät aiheuta merkittävää terveysriskiä Samase-raja-arvon alittavina pi- toisuuksina edellyttäen, että PAH-yhdisteiden kokonaispitoisuudet ovat alle Samase-ohjearvojen.

Syvemmissä maakerroksissa sijaitsevat haihtumattomat haitta-aineet ei- vät aiheuta merkittävää suoraa altistumisriskiä. Tavoitepitoisuuksien asettaminen pintamaan alapuolisille metalleille ei ole tarpeen. Lievästi pilaantuneita raskasmetallimaita voidaan käyttää täyttöön, jos ne peite- tään vähintään 0,3 metrin kerroksella puhdasta maata.

Maaperässä todetut raskasmetallit eivät kulkeudu orsiveden mukana me- reen sellaisina pitoisuuksina, jotka aiheuttaisivat haittaa vesieliöstölle.

PILAANTUNEEN MAAPERÄN KUNNOSTUSSUUNNITELMA Kunnostuksen tavoitteet

Taulukossa 1. on esitetty riskinarvioon perustuvat maaperän puhdistuk- sen tavoitearvot metalleille ja hiilivety-yhdisteille. Riskiarviossa asetet- tiin erikseen tavoitepitoisuudet pintamaalle (0 – 0,5 metriä) ja syvemmil- le maakerroksille (yli 0,5 metriä). Riskinarviossa ei ole otettu huomioon rakennettavalle osalle aluetta perustettavaa betonilaattaa, jonka päälle rakennetaan 1,5 metrin paksuinen täyttökerros tavoitepitoisuudet alitta- vasta maasta. Laatan asennus ei aiheuta epävarmuutta riskinarvion tavoi- tepitoisuuksiin, vaan betonilaatta tulee toimimaan erittäin tehokkaana li- säeristeenä päällimmäisten täyttökerrosten ja syvempien, laatan alle jää- vien maiden välillä.

Taulukko 1. Raskasmetallien ja hiilivetyjen tavoitepitoisuudet (mg/kg).

Haitta-aine Pintamaa 0 –

0,5 m

syvemmät kerrok- set >0,5 m

Raskasmetallit <ohjearvo ei rajoituksia hiilivedyt >C₂₁ (voiteluöljy) 600

hiilivedyt C11 – C21 (diesel) 300 3 500 hiilivedyt <C₁₁ (bensiini) 100 100

TVOC 100 100

PCB:t 0,05 5

kokonais-PAH:t 20 20

-yksittäiset ei-karsinogeeniset PAH:t

<raja-arvo <raja-arvo - yksittäiset karsinogeeniset

PAH:t

<ohjearvo <ohjearvo

dioksiinit 0,00002 0,001

Rakennettavat alueet: Rakennusten kohdalle ei tule betonilaattaa. Ra- kennukset perustetaan paaluilla betonilaatan alapinnan tasoon. Raken- nuksissa on kantava lattia ja niiden alle tulee lisäksi tuuletettava tyhjä ti- la. Rakennusten alapohjat toimivat eristeenä lopullisessa tilanteessa. Ra- kennusten alla ei ole tarpeen rajoittaa raskasmetallipitoisuuksia. Haihtu-

vien hiilivety-yhdisteiden ja muiden orgaanisten haitta-aineiden tavoite- pitoisuuksina käytetään syvemmille maakerroksille asetettuja ohje- ja ra- ja-arvoja tai tavoitepitoisuuksia.

Kunnallistekniset rakenteet: Kunnallistekniikka asennetaan laatan päälle puhtaaseen täyttömaakerrokseen siten, että putkia ym. rakenteita ympä- röi joka puolelta vähintään 0,3 metrin paksuinen puhtaan maan kerros.

Piha- ja katualueet: Pinnoittamattomilla piha-alueilla sovelletaan pinta- maalle asetettuja haitta-aineiden tavoitepitoisuuksia. Pinnoitetuilla piha- ja katualueilla metallien pitoisuuksia ei tarvitse rajoittaa ja orgaanisten haitta-aineiden osalta noudatetaan syvemmille maakerroksille asetettuja tavoitepitoisuuksia. Pääosa piha- ja katualueista sijoittuu alueelle raken- nettavan laatan alueelle. Kunnallistekniikka varten laatan päälle tulee li- säksi noin 1,5 metrin kerros puhdasta maata.

Ranta-alueet: Ranta-alueella maaperän haitta-ainepitoisuudet ovat pää- osin alle ohjearvojen. Alueen alhainen geotekninen stabiliteetti rajoittaa kaivu- tai täyttötoimenpiteitä. Alueella sovelletaan pintamaalle asetettuja ohjearvopitoisuuksia ja syvemmällä esitettyjä tavoitepitoisuuksia.

Suotautuminen mereen: Riskitarkastelun perusteella raskasmetalleille ei ole tarpeen asettaa puhdistustavoitteita mereen suotautumisen johdosta.

Pintamaakerroksen alapuolisissa kerroksissa keskiraskaille ja raskaille hiilivetyjakeille esitetään vapaan hiilivetyfaasin muodostumisen ehkäi- sevää tavoitepitoisuutta (3 500 mg/kg). Haihtuville hiilivedyille esitetään ohjearvojen mukaisia tavoitepitoisuuksia.

Pilaantuneen veden kunnostustarpeet: Alueen pohja- ja orsiveden todettu likaantuneisuus ei aiheuta puhdistustarvetta. Mikäli kaivutöiden yhtey- dessä todetaan käsittelyä edellyttävää orsivettä, toteutetaan tarvittaessa veden puhdistaminen haitta-aineen ja pitoisuuksien edellyttämällä taval- la.

Kunnostuksen toteutus

Alueen maaperä kunnostetaan poistamalla pilaantuneet maat rakennus- ja tasaustöiden sekä asetettujen tavoitepitoisuuksien edellyttämässä laa- juudessa ja eristämällä alueelle jäävät pilaantuneet maat puhtailla mailla.

Kaivettavia pilaantuneita maita arvioidaan olevan yhteensä noin 56 000 m³ktr (lievästi pilaantuneet noin 36 000 m³, voimakkaasti pilaan- tuneet noin 20 000 m³). Poistettavista pilaantuneista maista noin 44 000 m³ on rakennus- ja betonilaatan alueelta ja noin 11 000 m³ ra- kennettavan salpaseinämän alueelta. Arvioidut kaivualueet on esitetty liitteessä 4.

Ranta-alue

Ranta-alueella tehdään taulukossa 1. esitettyjen tavoitepitoisuuksien ylit- tyessä noin 0,3 metrin paksuinen eristekerros puhtaasta maasta.

Salpaseinä- ja muu rakentamaton alue

Salpaseinämän alueelle ja muille rakentamattomille alueille tehdään tau- lukossa 1. esitettyjen tavoitepitoisuuksien ylittyessä 0,5 metrin paksui- nen eristekerros puhtaasta maasta.

Rakennusten alapuoliset alueet

Taulukossa 1. syvemmille maakerroksille esitetyt tavoitearvot ylittävät maa-ainekset poistetaan. Rakennusten alle ei tehdä puhtaita peittoker- roksia. Rakennusten pohjarakenneratkaisu tarkentuu tapauskohtaisesti ennen rakentamista.

Betonilaatan alue (pihat ja kadut)

Taulukossa 1. syvemmille maakerroksille esitetyt tavoitepitoisuudet ylit- tävät maa-ainekset poistetaan. Alueelle tehdään betonilaatta. Rakennus- teknisistä syistä betonilaatan päälle tulee noin 1,5 metriä puhdasta maa- ta.

Massojen kaivu ja kuljetus

Pilaantuneita maita kaivetaan vain niillä osa-alueilla, joilla alueen raken- taminen sitä edellyttää. Kaivujärjestys suunnitellaan tarkemmin yksi- tyiskohtaisessa työohjelmassa. Kaivutyön yhteydessä erotellaan erilaa- tuiset kaivumassat. Kaivettuja massoja valutetaan tarvittaessa kaivualu- een välittömässä läheisyydessä siten, että ylimääräisen veden kuljetta- mista vältetään. Massat kuormataan ja siirretään välivarastoitaviksi tai loppusijoitettaviksi.

Mikäli massojen kuljetus tapahtuu yleisillä teillä, peitetään kuormat ja puhdistetaan autojen renkaat tarvittaessa. Mikäli maita välivarastoidaan Kyläsaaren pilaantuneiden maiden välivarastokentällä, on kyseessä työ- maan sisäinen liikenne, jolloin kuormia ei peitetä.

Seulonta ja välivarastointi

Kaivetut ja mahdollisesti välivarastoidut massat välpätään tai seulotaan tarvittaessa kaivualueen läheisyydessä siten, että karkea aines (materiaa- lista riippuen yli 20 – 100 mm:n rakeet) erotetaan maa-aineksesta, väli- varastoidaan ja sijoitetaan takaisin kaivantoon. Materiaalin laadusta riip- puen voidaan seulontaa jatkaa siten, että hienoaines, johon raskasmetallit pääosin ovat sitoutuneet, voidaan mahdollisimman hyvin erotella kar- kearakeisesta maasta.

Kaivettuja massoja voidaan seuloa ja tilapäisesti välivarastoida työmaa- alueella tai esimerkiksi Kyläsaaren välivarastointialueella. Välivarastoin- tialueille sijoitetaan välivarastoinnin lisäksi materiaalin seulonta, näyt- teenotto ja kenttälaboratorio. Välivarastoitavat massat sijoitetaan aumoi- hin niiden laadun ja pitoisuuksien mukaan. Aumoista pidetään kirjaa.

Likaantuneita massoja välivarastoidaan enintään kolme vuotta ennen lo- pullista käsittelyä ja loppusijoitusta. Välivarastoitaessa massoja alle kak- si kuukautta massat peitetään pölyämisen estämiseksi. Jos välivarastointi

kestää pidempään, rakennetaan massojen ympärille reunakorokkeet ja maat peitetään siten, ettei niihin pääse vettä.

Näytteenotto

Ennen alueen kunnostamista tarkennetaan tietoja alueen maaperän pi- laantuneisuudesta lisätutkimuksin. Lisätutkimusten näytepisteiden tiheys määritellään siten, että analysoitujen näytteiden pistetiheys rakennetta- villa alueilla on keskimäärin yksi näytepiste jokaista 100 – 400 m²:ä kohti. Näytteenotosta tehdään erillinen suunnitelma, kun ympäristölupa on saatu. Täydentävät tutkimukset tehdään ennen kunnostustöitä tai nii- den yhteydessä. Alueella sijaitsevien rakennusten tai rakenteiden kohdil- la tutkimukset toteutetaan purkutöiden jälkeen.

Kaivun aikana otetaan maaperänäytteitä kaivualueen laajuuden, kai- vusyvyyden ja maa-aineksen haitta-ainepitoisuuksien tarkastamiseksi.

Kaivettujen massojen raskasmetallipitoisuuksia mitataan Niton XRF- mittarilla tai vastaavalla ja kokonaishiilivetypitoisuuksia PetroFlag- kenttätestillä tai vastaavalla. Lisäksi haihtuvien orgaanisten aineiden suhteellista pitoisuutta voidaan tarvittaessa mitata Gastrac- kaasuanalysaattorilla. Kenttämittausten tuloksista noin 10 % varmiste- taan laboratorioanalyyseillä. Laboratorionäytteistä analysoidaan raskas- metallien, öljyhiilivetyjen sekä tarvittaessa helposti haihtuvien hiilivety- jen pitoisuudet. Tarvittaessa tehdään lisäanalyysejä (PAH, PCB, dioksii- nit).

Kaivetuista ja välivarastoiduista massoista otetaan edustavia kokooma- näytteitä, joista analysoidaan edellä mainituilla kenttätesteillä raskasme- tallit ja öljyhiilivetyjen pitoisuudet sekä tarvittaessa helposti haihtuvien hiilivetyjen, PAH-, PCB- ja dioksiiniyhdisteiden pitoisuudet. Kenttämit- taustuloksista noin 20 % varmennetaan laboratorioanalyysein. Näyt- teenotto toteutetaan siten, että eri käsittelypaikkoihin toimitettavien pi- laantuneiden maa-ainesten haitta-ainepitoisuudet on edustavasti selvitet- ty.

Kun haitta-aineilla pilaantunut maa-aines on poistettu edellä esitettyihin tavoitepitoisuuksiin, tarkistetaan maaperän haitta-aineiden jäännöspitoi- suudet pilaantuneiksi todetuilla alueilla ottamalla kaivantojen seinämistä ja pohjista edustavia kokoomanäytteitä. Kaivantojen seinämistä otetaan yksi kokoomanäyte jokaista kymmentä seinämämetriä kohti ja pohjista yksi kokoomanäyte jokaista 100 m²:ä kohti. Näytteistä analysoidaan kenttätesteillä raskasmetallien sekä helposti haihtuvien hiilivetyjen pitoi- suudet sekä kokonaishiilivetypitoisuus. Näytteistä noin 10 % varmenne- taan laboratorioanalyysein.

Pilaantuneiden maiden ja jätteiden käsittely

Seulonnalla eroteltu karkea aines sekä maa-aines, jonka haitta- ainepitoisuudet ovat asetettuja tavoitepitoisuuksia pienemmät, sekä mahdollinen posliinimurska voidaan sijoittaa takaisin kaivantoon mate- riaalin maanrakennusominaisuuksien sallimissa rajoissa. Materiaali levi- tetään ja tiivistetään siten, että kerroksen kokoonpuristumisesta ei aiheu- du merkittäviä painumia.

Täyttöihin kelpaamattomat massat, joiden haitta-ainepitoisuudet ovat al- le Samase-ohjearvojen, sijoitetaan maankaatopaikalle. Täyttöihin kel- paamattomat massat, joiden haitta-ainepitoisuudet ovat ohje- ja raja- arvojen välissä, toimitetaan kaatopaikalle tai muuhun luvalliseen sijoi- tuspaikkaan.

Massat, joiden haitta-ainepitoisuudet ovat yli raja-arvojen tai asetettujen tavoitepitoisuuksien, toimitetaan laitokseen tai sijoituspaikkaan, jonka ympäristöluvassa on hyväksytty kyseisen materiaalin käsittely.

Pilaantuneen maaperän merkitseminen

Kohteeseen jätettävä pilaantunut maa merkitään tarvittaessa merkkipin- nalla, jonka tarkoituksena on osoittaa kohteen rakentamisen jälkeen alu- een haltijoille ja ylläpitäjille pilaantuneen maaperän sijainti mahdollisten kaivutoimenpiteiden yhteydessä. Merkkipintana toimii osa-alueesta riip- puen värillinen huomioverkko tai vaihtoehtoisesti rakennuksen lattia tai betonilaatta. Merkkipinta asennetaan siten, ettei siinä esiinny 0,5 metriä suurempia rakoja.

Merkkipinnan päälle rakennetaan voimakkaasti pilaantuneilla rakenta- mattomilla alueilla vähintään 0,5 metrin paksuinen kerros puhtaista maista. Päällystetyillä piha- ja tiealueilla mahdollisen merkkipinnan päälle rakennetaan vähintään 0,3 metrin kerros puhtaasta maasta. Pää- osalle ranta-aluetta, missä haitta-ainepitoisuudet ovat alle ohjearvojen, ei havainnointikerrosta asenneta.

Havainnointikerroksen materiaalit ja sijainnit sekä ohjeet mahdollisia kaivuja varten esitetään loppuraportissa ja tieto niistä kirjataan alueen asiakirjoihin (esim. rakennusten huoltokirjoihin).

Vesien käsittely

Kunnostustoimenpiteet tehdään vedenalaisena työnä. Kunnostamisen ai- kana ei kaivantoihin kertynyttä vettä johdeta mereen eikä vettä pumpata pois kaivannosta. Tarvittaessa esitetään vesien käsittelysuunnitelma.

Työsuojelu

Työsuojelusuunnitelmassa on esitetty mm. alueella todettujen haitta- aineiden vaikutuksia, yleisiä työsuojelutoimenpiteitä, haitta-aineilta suo- jautumistoimenpiteitä, toimintaohjeita hätätilanteisiin sekä yleisiä työpe- riaatteita. Suunnitelman mukaan työntekijöiden käytettävissä pitää olla mm. oikean tyyppisellä suodattimella varustettu hengityssuojain, suoja- lasit, nitriilikumihansikkaat, työkäsineet ja suojahaalarit. Suojainten käy- töstä päättää tarvittaessa työsuojeluvastaava. Työmaalla ei saa syödä ei- kä juoda, työmaalle on järjestettävä sosiaalitilat, joissa erilliset pukeutu- mistilat puhtaita ja likaisia vaatteita varten sekä suihku ja peseytymisti- lat.

Keskimääräinen pölypitoisuus ilmassa ei saa ylittää 10 mg/m³ (8 tunnin http-arvo epäorgaaniselle pölylle). Mikäli pölypitoisuutta ei voida riittä- vällä tarkkuudella arvioida, työalueen pölypitoisuutta on mitattava tai

käytettävä suojaimia. Pölymittauksista päättää alueen työsuojeluvastaa- va.

Tiedotus

Pilaantuneen maaperän kunnostustyön aloittamisesta ilmoitetaan Uu- denmaan ja Helsingin ympäristökeskuksille ennen töiden aloittamista.

Maaperän kunnostustyö alkaa samanaikaisesti alueella aloitettavien pur- ku- ja kaivutöiden kanssa, eikä siitä tarvitse erikseen tiedottaa. Raken- tamisesta ilmoitetaan rakennusalueella olevilla kylteillä. Likaantuneiden maiden kaivualueet merkitään pilaantuneen maan kunnostustyöstä ker- tovin kyltein.

PILAANTUNEIDEN MAIDEN HYÖTYKÄYTTÖ ALUEELLA

Helsingin kaupungin kiinteistövirasto toimitti 20.7.2004 ympäristölupa- hakemuksen täydennykseksi Golder Associates Oy:n laatiman selvityk- sen pilaantuneiden maiden hyötykäytöstä alueella.

Selvityksen mukaan pilaantuneiden maiden hyötykäyttöä on suunniteltu vain kunnostuskohteen alueelta rakentamisen vuoksi kaivettaville, lie- västi raskasmetalleilla pilaantuneille maille. Hyötykäytettäviä metalli- maita on tarkoitus sijoittaa ainoastaan suunnitellun laatan alueelle ja vain laatan alapuolisiin maihin. Hyötykäytettäviä pilaantuneita maita ei sijoi- teta orsiveden tai merenpinnan tason alapuolisiin kerroksiin.

Hyötykäyttöalueet

Jos laatan alueella joudutaan poistamaan orgaanisilla yhdisteillä pilaan- tuneita maita, voidaan täyttömaina hyödyntää raskasmetallimaita. Lie- västi raskasmetalleilla pilaantuneita massoja voidaan lisäksi käyttää täyt- tömaina alueilla, joilla nykyistä maanpintaa joudutaan nostamaan tule- van laatan alapinnan tasoon. Tulevien rakennusten kohdalta kaivetut raskasmetallimaat voidaan myös hyödyntää laatan alueella tasaus- ja/tai täyttömaina.

Hyötykäytettäviä metallipitoisia maita on kuitenkin suunniteltu sijoitet- tavaksi vain alueille, missä maaperän metallipitoisuudet ovat korkeam- pia kuin sijoitettavien maiden pitoisuudet. Arvio osa-alueista, joilla ras- kasmetallipitoisia massoja voidaan hyödyntää täytöissä, on esitetty liit- teessä 5.

Hyödynnettävien pilaantuneiden massojen määrä ja laatu

Suunnitteluratkaisussa betonilaatan alapinnan taso tulee keskimäärin 0,5 metriä nykyisen maanpinnan alapuolelle. Rakennustöiden ja tasaus- ten vuoksi pilaantuneita maita kaivetaan yhteensä noin 56 000 m³, joista voimakkaasti pilaantuneiksi on arvioitu noin 20 000 m³. Pääosa hyödyn- nettävistä massoista on rakentamisen vuoksi kaivettuja pintamaita (0 - 0,5 metriä). Suurimpia (maksimipitoisuus yli Samase-raja-arvon) näissä massoissa todettuja yksittäisiä metallipitoisuuksia ovat olleet mm.

lyijy 1 310 mg/kg, sinkki 950 mg/kg, arseeni 55 mg/kg, koboltti 247 mg/kg ja kupari 430 mg/kg.

Laatan alapinnan ja nykyisen maanpinnan väliin arvioidaan tarvittavan täyttömaita noin 1 000 – 2 000 m³. Orgaanisilla haitta-aineilla pilaantu- neiden maiden poiston aiheuttamaksi täyttömaan tarpeeksi laatan alueel- la arvioidaan noin 2 000 – 3 000 m³. Rakentamisen johdosta kaivetuista, lievästi metalleilla pilaantuneista maista voidaan hyötykäyttää yhteensä jopa noin 5 000 m³ (16 % kaivetuista lievästi pilaantuneista maista).

Toteutuneet hyötykäyttöalueet tullaan merkitsemään alueen kunnostus- karttoihin ja ne raportoidaan kunnostuksen toimenpideraportissa. Metal- limaiden hyötykäyttö ei aiheuta terveys- tai ympäristöhaittaa kohteessa.

Kaivettujen, lievästi raskasmetalleilla pilaantuneiden massojen hyöty- käyttö kunnostusalueella säästää merkittävästi kunnostuskustannuksia ja edistää kestävän kehityksen mukaista kokonaisvaltaista ympäristönsuo- jelua.

BETONIMURSKEEN JA RENGASROUHEEN HYÖTYKÄYTTÖ

Uudenmaan ympäristökeskukselle 16.3.2004 toimitetussa kunnostus- suunnitelmassa esitettiin myös rengasrouheen ja betonimurskeen hyöty- käyttöä alueen täytöissä. Helsingin kaupungin kiinteistövirasto totesi 20.7.2004 Uudenmaan ympäristökeskukselle toimittamassaan lupaha- kemuksen täydennyksessä, ettei alueen suunnittelun tässä vaiheessa voi- da esittää tarkkoja tietoja käytettävän betonimurskeen ja rengasrouheen määristä ja sijoituspaikoista. Kiinteistövirasto tulee hakemaan erillisen ympäristöluvan kyseisten materiaalien hyötykäytölle, kun suunnitelmat ovat tarkentuneet.

YMPÄRISTÖKUORMITUS JA SEN RAJOITTAMINEN

Kunnostustyön aikaiset ympäristö- ja terveyshaitat ja niiden ehkäisy Aitaus ja merkitseminen

Ulkopuolisten pääsy kunnostustyömaalle estetään aitausten, puomien ja lippusiimojen avulla. Työmaa varustetaan kunnostustyöstä kertovilla kylteillä.

Pöly

Kaivun ja kuljetuksen aikana voi esiintyä pilaantuneiden maiden pölyä- mistä. Kohteen lähiympäristössä on asuinrakennuksia, joiden asukkaat voivat altistua pölylle. Massojen pölyämistä seurataan näköhavainnoin työn aikana ja tarvittaessa massoja kostutetaan pölyämisen ehkäisemi- seksi. Kuormat peitetään, mikäli pölyämisen estäminen sitä edellyttää.

Melu ja tärinä

Kunnostustyön aiheuttama melu ja tärinä vastaavat normaalin maanra- kennustyömaan aiheuttamaa melua ja tärinää. Niiden ehkäisemiseksi noudatetaan normaalin maarakennustyön yhteydessä tehtäviä toimenpi- teitä.

Liikenne

Kaivutöiden aikana raskas liikenne alueella ja alueelle johtavalla päätiel- lä lisääntyy. Pilaantuneen maaperän kunnostustyö saattaa lisätä massojen siirron tarvetta normaaliin rakennustyöhön verrattuna. Pilaantuneen maaperän puhdistusmenetelmässä on pyritty minimoimaan massojen kuljetus pois alueelta.

Pohjavesi

Alueen pohjavedellä ei ole tiedossa olevaa käyttöä. Rakennus- ja kun- nostustöiden ei arvioida aiheuttavan merkittävää haittaa alueen pohjave- delle.

Varautuminen odottamattomiin tilanteisiin

Mikäli lisätutkimusten tai kaivutyön aikana todetaan muita kuin tässä esitettyjä haitta-aineita, käsitellään ne hyväksyttävillä menetelmillä ja toimitetaan käsiteltäväksi laitoksille, joilla on kyseisten massojen käsit- telylupa.

Paras käyttökelpoinen tekniikka

Maaperän puhdistamiselle ei ole määritelty parasta käyttökelpoista tek- niikkaa. Suunnitellun toiminnan voidaan arvioida täyttävän tämäntyyp- pisen toiminnan normaalin tason, mikä voidaan käsittää parhaana käyt- tökelpoisena tekniikkana tässä kohteessa ja näissä olosuhteissa. Riskiar- viopohjaisen kunnostussuunnitelman tavoitteena on vain haittaa mahdol- lisesti aiheuttavien pilaantuneiden maiden kunnostus, jolloin pilaantu- neiden massojen kaivu, käsittely ja kuljetus sekä työnaikaiset pöly-, ym.

haittavaikutukset ovat mahdollisimman vähäisiä.

SEURANTA JA RAPORTOINTI Kirjanpito

Pilaantuneen maaperän kunnostustyön aikana pidetään pöytäkirjaa, jo- hon kirjataan kaivetut massat, kenttätestien pitoisuudet, laboratorioana- lyysien tulokset, massojen sijoitus- ja käsittelypaikat ym. kunnostuksen dokumentoinnin kannalta oleelliset tiedot.

Loppuraportti

Kunnostustyöstä laaditaan loppuraportti, joka toimitetaan kolmen kuu- kauden kuluessa kunnostustyön valmistumisesta Uudenmaan ja Helsin-

gin ympäristökeskuksille. Raportissa esitetään em. kirjanpidon tietojen yhteenveto, josta käy ilmi mm. kaivettujen massojen ja haitta-aineiden määrät, pitoisuudet ja sijoituspaikat sekä maaperän haitta-aineiden jään- nöspitoisuudet ennakkokokeiden tai pohjanäytteiden tulosten perusteella.

Maaperän jäävien pilaantuneiden maiden sijainnit ja mitatut pitoisuudet esitetään kartalla loppuraportin yhteydessä.

Jälkiseuranta

Kohteen riskinarvion mukaan lopullisessa, rakentamisen jälkeisessä ti- lanteessa maaperään jätetty haitta-ainepitoinen maa-aines ei aiheuta alu- eella terveys- eikä ympäristöriskiä, joten jälkiseurantaa ei tarvita.

LUPAHAKEMUKSEN KÄSITTELY

Lupahakemuksen täydentäminen

Lupahakemusta täydennettiin 20.7.2004, 21.12.2004, 20.1.2005, 25.1.2005 ja 27.1.2005.

Lupahakemuksesta tiedottaminen

Uudenmaan ympäristökeskus on tiedottanut hakemuksesta kuuluttamalla Uudenmaan ympäristökeskuksen ja Helsingin kaupungin ilmoitus- tauluilla 29.7.2004 – 27.8.2004 sekä ilmoittamalla kuulutuksesta Helsin- gin Sanomat ja Hufvustadsbladet -nimisissä sanomalehdissä. Hakemuk- sesta on lisäksi annettu erikseen tieto tiedossa oleville asianosaisille.

Asiakirjat ovat olleet kuulutuksen ajan nähtävillä Helsingin kaupungin ympäristökeskuksessa ja Uudenmaan ympäristökeskuksessa.

Tarkastukset ja neuvottelut

Helsingin kaupungin kiinteistöviraston, Fundus Oy:n, Helsingin kau- pungin ympäristökeskuksen ja Uudenmaan ympäristökeskuksen edusta- jat tutustuivat kunnostettavaan kohteeseen 11.11.2004 ja neuvottelivat alueen kunnostamisesta. Tarkastuksesta on laadittu Uudenmaan ympä- ristökeskuksen muistio No YS 1465/3.12.2004.

Lausunnot

Lupahakemuksen johdosta on pyydetty lausunnot Helsingin kaupungin ympäristölautakunnalta, Helsingin kaupunginhallitukselta, ja Etelä- Suomen lääninhallitukselta.

Helsingin kaupungin ympäristölautakunta toteaa 7.9.2004 päivätyssä lausunnossaan puoltavansa kiinteistöviraston lupahakemuksen hyväk- symistä, jos asian käsittelyssä otetaan huomioon seuraavat seikat:

Alueen maaperästä tulisi poistaa voimakkaimmin pilaantuneet kohdat (ns. hot spot –alueet).

Tavoitepitoisuuksien asettamisessa käytetty pintamaan ja syvemmän maan raja tulisi olla yksi metri eikä 0,5 metriä.

Pintamaasta tulisi poistaa maa, jossa minkä tahansa PAH-yhdisteen pi- toisuus ylittää ohjearvon eikä vain raja-arvon.

Veden pilaantuneisuuden seuraamisesta ja pilaantuneen veden käsittelys- tä puhdistustyön aikana tulisi esittää suunnitelma.

Orsivesinäytteissä todettujen suurien sinkkipitoisuuksien aiheutuminen sinkityistä putkista tulisi osoittaa selvemmin, jos nämä pitoisuudet aio- taan jättää huomioitta. Myös kiintoaineksen vaikutus suodattamattoman orsivesinäytteen lyijypitoisuuteen tulisi osoittaa, jos lyijyanalyysin tulos aiotaan jättää huomioimatta.

Helsingin kaupunginhallitus toteaa 20.9.2004 päivätyssä lausunnossaan puoltavansa kiinteistöviraston lupahakemusta.

Etelä-Suomen lääninhallitus toteaa 29.9.2004 päivätyssä lausunnossaan, että pölyämistä on vältettävä koko kunnostusvaiheen ajan. Lisäksi pi- laantuneen maan kulkeutuminen työkoneiden renkaissa työmaa-alueen ulkopuolelle tulee estää. Lääninhallitus painottaa lisäksi, että kunnostus- työn aiheuttaman meluhaitta tulisi pitää mahdollisimman pienenä ja toi- minnassa tulee noudattaa valtioneuvoston päätöksessä 993/1992 annettu- ja melun ohjearvoja. Pelkän lippusiiman käyttöä aitana sivullisten pää- syn estämiseksi työmaa-alueelle tulee välttää.

Lääninhallitus korostaa, että pilaantuneen veden käsittelyyn ja veden laadun seurantaan tulee kiinnittää erityistä huomiota. Lisäksi maaperän voimakkaimmin pilaantuneiden kohtien poistamista tulee edelleen harki- ta. Asuinalueelle vedettävien vesijohtoputkien ympärillä tulee olla reilu suojavyöhyke puhdasta maata.

Muistutukset ja mielipiteet

Hakemuksen johdosta ei jätetty muistutuksia tai mielipiteitä.

Hakijan kuuleminen ja vastine

Luvan hakijalle on varattu tilaisuus tulla kuulluksi 30.9.2004 päivätyllä kirjeellä ja esittää vastineensa lupahakemuksesta annetuista lausunnoista ja muusta lupakäsittelyssä kertyneestä aineistosta.

Helsingin kaupungin kiinteistövirasto toteaa 1.11.2004 päivätyssä vas- tineessaan Helsingin kaupungin ympäristölautakunnan lausunnossa esi- tetyistä seikoista mm., että erittäin voimakkaasti pilaantuneita maita on alueella pääasiassa syvimmissä maakerroksissa. Maaperä geoteknisesti erittäin epästabiilia, minkä vuoksi näiden maiden kaivaminen on vaikeaa ja maksaa erittäin paljon. Geoteknisen asiantuntijan mukaan näiden mai- den kaivamisesta aiheutuvat kustannukset voivat olla jopa miljoonan eu- ron luokkaa. Riskinarvioinnin perusteella kyseisistä massoista ei kuiten- kaan aiheudu terveys- tai ympäristöhaittaa.

Peittokerroksien paksuuksista kiinteistövirasto toteaa, että laatan, katujen tai rakennusten rakennekerrokset ovat yli metrin paksuiset. Ainoastaan ranta-alueella käytetään peittokerroksen paksuutena 0,3 metriä, joka on siellä ehdoton maksimipeittokerros, koska muuten ranta ei kestä eli se vajoaa mereen. Peittoa voitaisiin lisätä esim. stabiloimalla tai maata en- sin poiskaivamalla, mutta molempien kustannusvaikutukset ovat hyötyi- hin nähden erittäin suuret ja kokonaisympäristövaikutukset negatiivi- semmat. Riskinarvioinnin mukaan 0,3 metrin peitto on riittävä.

Lisäksi kiinteistövirasto toteaa, että alueella pintamaassa todetut PAH- yhdisteet ovat ihmiselle melko haitattomia. Riskinarvioinnin mukaan esim. laskennallinen fluoranteenin terveysperusteinen tavoitepitoisuus pintamaassa on 1 700-kertainen verrattuna nykyiseen ohjearvoon. Ky- seisten ei syöpää aiheuttavien PAH-yhdisteiden ohjearvopitoisuuksia ol- laankin todennäköisesti nostamassa. Kyseisiä yksittäisiä PAH-yhdisteitä löytyy erittäin laajalti pintamaasta, koska niitä syntyy diesel- moottoreiden käymisessä.

Ympäristölautakunnan lausunnossa esitetyistä veden haitta- ainepitoisuuksiin ja seuraamiseen ja käsittelyyn liittyvistä seikoista kiin- teistövirasto toteaa, että sinkkiputkien aiheuttamasta orsiveden pilaan- tumisesta on useita esimerkkejä. Kunnostustyön aikana otetaan joka ta- pauksessa vesinäytteitä, joiden perusteella päätetään veden puhdistustar- ve. Kunnostuksen aikaiset suunnitelmat tehdään vasta siinä vaiheessa, kun ympäristölupa on saatu, jolloin on tarkempaa tietoa vaadittavista kaivutasoista, veden pumppaustarpeesta ym.

Etelä-Suomen lääninhallituksen lausunnossa esitetyistä seikoista kiin- teistövirasto toteaa, että kaikissa kunnostustöissä estetään maa-aineksen pölyäminen kastelulla jo työsuojeluhaittojen estämiseksi. Maa-aineksen leviäminen kunnostusalueen ulkopuolelle estetään tarvittaessa esim. au- tojen ajattamisella puhtaan sorakerroksen yli. Koska alueen koko on 8,3 hehtaaria ja aitaa tarvittaisiin yli yksi kilometri, on koko alueen ym- päröivän aidan rakentaminen erittäin kallista. Aitana käytetään kuitenkin pääasiassa muovikangasaitaa eikä lippusiimaa.

Melutason ohjearvoista kiinteistövirasto toteaa, että valtioneuvoston pää- tös 933/1992 on tarkoitettu sovellettavaksi jatkuvan melun arviointiin ja siinä esitettyjä ohjearvoja on tarkoitus käyttää alueiden kaavoittamiseen ja rakennuslupien antamiseen. Lisäksi niitä on tarkoituksenmukaista käyttää jatkuvatoimisten laitosten ympäristöluvista päätettäessä. Ohjear- voja ei ole tarkoitettu siis sovellettavaksi rakennusaikana. Kunnostukses- ta aiheutuva melu alittaa keskimelutasojen ohjearvot Arabianrannan lä- himmissä häiriintyvissä kohteissa. On kuitenkin huomattava, että Hel- singissä keskimääräinen melutaso on korkea, esim. Eiranrannan asuin- alueella 27.9.2004 tehdyssä melumittauksessa taustamelutaso ylitti 55 dB(A).