Sofia Pollari
”ARMEIJA ILMAN PERINTEITÄ OLISI KUIN PUU ILMAN JUURIA”
Analyysi Kadettikunnan jäsenlehden diskurssien ja teemojen sukupuolittuneisuudesta
Johtamisen ja talouden tiedekunta Kandidaatintutkielma 1
TIIVISTELMÄ
Sofia Pollari: ”Armeija ilman perinteitä olisi kuin puu ilman juuria”: Analyysi Kadettikunnan jäsenlehden diskurssien ja teemojen sukupuolittuneisuudesta
Kandidaatintutkielma Tampereen yliopisto Valtio-oppi
Helmikuu 2021
Puolustusvoimat on sukupuolittunut ja miesenemmistöinen instituutio, jolla on kytköksiä koko yhteiskunnan sukupuolijärjestelmään. Sukupuolittuneisuus vaikuttaa sekä työnjakoon että siihen, kenellä katsotaan olevan oikeus osallistua turvallisuuspoliittiseen keskusteluun. Asevelvollisuusjärjestelmä nykymuotoisena ohjaa miesten ja naisten osallistumista puolustus- ja turvallisuusalan päätöksentekoon sukupuolen perusteella.
Tämä tutkielma keskittyy tarkastelemaan sukupuolen ilmenemistä ja keinoja Kadettikunta ry:n jäsenlehti Kylkiraudan näkökulmissa ja diskursseissa. Aineistona on vuoden 2019 ensimmäinen Kylkiraudan numero.
Kadettikunta on rekisteröity yhdistys, jonka yhtenä pyrkimyksenä on aktiivisesti ohjata maanpuolustuksel- liseen ajatteluun vaikuttavaa yleistä mielipidettä. Jäseneksi voidaan hyväksyä Suomen kansalaisena Suomes- sa upseerin tutkinnon jo suorittanut henkilö tai Suomen kansalaisena upseerin tutkintoa suorittava kadetti.
Kadettikuntaan kuuluu noin 85 prosenttia Suomen upseereista.
Tutkielman teoreettinen viitekehys nojautuu feministisiin teorioihin, sillä feministisiä teorioita voidaan hyödyntää kyseenalaistaessa naisia alistavia sukupuolten välisiä suhteita. Teoriaa käsittelevässä osuudessa määritellään feminismiä, esitellään Yvonne Hirdmanin sukupuolijärjestelmän periaatteita ja havainnoll- istetaan hierarkian käsitteen merkityksellisyyttä tutkielman aiheiden kannalta. Lisäksi teoriaa käsittelevässä osuudessa esitellään näkemyksiä maanpuolustuksen järjestämisestä tasa-arvokysymyksenä.
Kadettikunnan jäsenlehteä analysoidaan kokonaisuudessaan sisällönanalyyttisesti, minkä lisäksi kahta Kyl- kiraudassa julkaistua tekstiä analysoidaan diskurssianalyysin avulla. Kylkiraudan tekstien analysoinnin lisäksi myös kadettilupausta analysoidaan diskurssianalyysin avulla.
Sisällönanalyysin avulla Kylkiraudan tekstit on jaoteltu löyhästi viiteen keskeiseen teemaan, jotka ovat histo- ria, maanpuolustuksen kehityssuunnan määrittely, ulkopolitiikka, veljeyden merkityksen korostus sekä arvo- jen ja perinteiden tärkeys. Näitä teemoja vertaillaan maailmanpolitiikan valtavirtateorioista realismiin, ja analysoidaan feminististen teorioiden avulla. Diskurssianalyyttisissä osuuksissa tarkastellaan sitä, millaista sosiaalista järjestystä Kylkiraudan teksteissä ilmennetään ja luodaan.
Johtopäätöksissä pohditaan sitä, millaisia merkityksiä ja vaikutuksia Kylkiraudan teemojen ja diskurssien miessukupuolen ja maskuliinisuuden runsaalla korostamisella on naisten toimijuuteen. Kylkiraudan tek- steissä sotilaan normi ja ihanne pohjautuu miehuuteen, mikä heikentää naisten asemaa organisaatiossa. Kyl- kiraudan teemojen ja diskurssien sukupuolittuneisuutta tulkitaan tässä tutkielmassa naisten ulossulkemisen keinoksi.
Avainsanat: Kadettikunta, hierarkia, sukupuolijärjestelmä, miehuus, hegemoninen maskuliinisuus, tasa- arvo
Tämän julkaisun alkuperäisyys on tarkastettu Turnitin OriginalityCheck –ohjelmalla.
Sisällysluettelo
1 JOHDANTO ... 1
2 TEOREETTINEN VIITEKEHYS ... 3
2.1 Feminismi viitekehyksenä ... 3
2.2 Sukupuoliero ja erillään pitäminen ulossulkemisen keinona ja prosessina ... 3
2.3 Hierarkia ... 5
2.4 Maanpuolustus tasa-arvokysymyksenä ja sotilaan maskuliinisuuden ihanne ... 6
3 KESKEISIÄ KÄSITTEITÄ ... 6
3.1 Asevelvollisuusjärjestelmän luomisen historiasta ... 6
3.2 Institutionalisoidun ja legitiimin väkivallan yhteys maskuliinisuuteen ... 8
3.3 feminiinisyys ja pasifismi(myytti) ... 9
3.4 Asepalveluksen avautuminen naisille mahdolliseksi ja ryhmäkiinteyden haasteet ... 10
3.5 Puolustusvoimien henkilöstön sukupuolijakauma vuonna 2019 ... 10
3.6 Kadettikunta ja sen yhteiskunnallinen merkitys ... 11
4 TUTKIMUKSEN TOTEUTUS ... 12
4.1 Aineiston kuvailu ja valinta ... 12
4.2 Käytetyt menetelmät ... 13
4.3 Tutkimuksen toteutus ... 14
5 ANALYYSI ... 15
5.1 Kadettilupaus ... 15
5.2 Sisällönanalyysi Kylkiraudan vuoden 2019 ensimmäisen numeron teemoista ... 16
5.2.1 Historia Kylkiraudassa ... 16
5.2.2 Perinteet, arvot ja hegemoninen maskuliinisuus ... 17
5.2.3 Maailmanpolitiikan realistisen koulukunnan vivahteet Kylkiraudassa ... 18
5.2.4 Veljeys ja muu sukupuolta korostava kielenkäyttö ... 20
5.3 Diskurssianalyysi Jussi Niinistön kolumnista ... 21
5.4 Diskurssianalyysi kadettinaisten tasa-arvonäkemyksistä ... 23
6 JOHTOPÄÄTÖKSET ... 27
LÄHTEET ... 30 3
1 JOHDANTO
Puolustusvoimat on voimakkaasti sukupuolittunut, miesenemmistöinen instituutio, jonka sukupuolit- tuneisuuden perustana on miesten yleinen asevelvollisuus. Sukupuolittuneisuus ei koske vain työnjakoa sen suhteen, ketkä työskentelevät poliisivoimissa, rajavartiolaitoksella, tullissa, yksityisissä turval- lisuuspalveluyrityksissä ja puolustusvoimissa, vaan myös sitä, ketkä organisaatioita johtavat ja päät- tävät asioista. (Tallberg 2007, 28-29.) Vaikka maanpuolustus koskee perustuslain mukaan koko kansaa, rauhan aikana maanpuolustusvelvollisuus ilmenee miehiin sukupuolensa perusteella kohdistuvana asevelvollisuutena (Jokinen 2007, 127). Lisäksi armeijainstituution sukupuolistuneella ja sukupuolista- valla olemuksella on erityislaatuinen asema koko yhteiskunnan sukupuolijärjestelmässä (Otonkorpi- Lehtoranta 2017, 27-29). Puolustus- ja turvallisuusalojen sukupuolittuneisuus ei liity vain työpaik- kakulttuureihin ja ammatti-identtiteetteihin, vaan ulottuu kysymyksiin kansalaisuudesta, tasa-arvosta ja demokratiasta (Tallberg 2012, 231) ja sanelee, kenellä on oikeus osallistua turvallisuuspoliittiseen keskusteluun (Jukarainen & Terävä 2010, 13). Sukupuolittuneet armeijainstituutiot sekä hyödyntävät että säilyttävät käsityksiä, joiden mukaan miesten ja naisten on toimittava erilaisten roolien mukaisesti, ja että miehen oikeaksi ja sopivaksi katsottu paikka on naisen oikeaksi ja sopivaksi katsottua paikkaa korkeammassa asemassa. Maskuliinisuuden ja asepalveluksen välinen yhteys on vahva sellaisissakin yhteiskunnissa, joissa sukupuolten välistä tasa-arvoa arvostetaan. (Mathers 2019, 126).
Tässä tutkielmassa käsitellään sukupuolen ilmenemisen tapoja Kadettikunnan jäsenlehti Kylkiraudan teksteissä ja sitä, miten sukupuolesta ja sukupuolten välisestä tasa-arvosta kirjoitetaan. Aineistona on vuoden 2019 ensimmäinen Kylkiraudan numero.
Diskurssianalyysin avulla tarkastellaan kadettilupausta sekä kahta sellaista Kylkiraudan tekstiä, joissa sukupuolta tai tasa-arvoa käsitellään avoimesti omana aiheenaan. Sisällönalayyttisesti analysoidaan lehteä kokonaisuudessaan, jotta diskurssianalyyttisesti analysoitavat tekstit asettuisivat laajempaan kontekstiinsa. Lisäksi sisällönanalyysin avulla tarkastellaan Kylkiraudan tekstien suhdetta maailman-
politiikan valtavirtateorioihin. Tätä suhdetta arvioidaan feminististen näkökulmien avulla.
Sisällönanalyyttisessä osuudessa tarkastellaan myös sitä, miten teksteissä suhtaudutaan nykymuotoiseen asevelvollisuusjärjestelmään. Tässä kontekstissa pohditaan ihanteellisen sotilaan rep- resentaatioita Kylkiraudassa. Representaatiot eivät vain heijasta yhteiskunnallisia arvoja ja ymmär- ryksiä, vaan muodostavat ja kierrättävät niitä (Paasonen 2010, 41), minkä vuoksi Kylkiraudan ihanteel- lisen sotilaan representaatioiden tarkastelu on merkityksellistä.
Aluksi esitellään tutkielman teoreettista viitekehystä, joka pohjautuu feministisiin teorioihin sekä sukupuolesta että armeijaorganisaatiosta. Teoreettisen viitekehyksen kontekstissa käsitellään sukupuolijärjestelmän käsitettä, sukupuolen dikotomista jaottelua, hierarkiaa ja maanpuolustuksen jär- jestämisen keinoja tasa-arvokysymyksenä.
Teoreettisen viitekehyksen kuvailun jälkeen tarkastellaan tutkielman kannalta keskeisiä käsitteitä.
Tämä tarkastelu jakautuu neljään alalukuun. Ensin kartoitetaan asevelvollisuusjärjestelmän luomisen historiaa suhteessa kansalaiskäsityksiin. Tämän jälkeen pohditaan maskuliinisuuden suhdetta armeijan institutionalisoituun ja legitiiminä pidettyyn väkivaltaan. Sitten käsitellään feminiinisyyden myyttistä suhdetta pasifismiin, minkä jälkeen käsitellään naisten vapaaehtoisen asepalveluksen käyttöönottoa yhdessä Puolustusvoimien henkilöstön sukupuolijakaumaa vuonna 2019. Viimeisenä pohditaan Ka- dettikunnan yhteiskunnallista merkitystä ja vaikutusvaltaa.
Teoreettisen viitekehyksen käsittelyn jälkeen kuvaillaan tutkimuksen toteutusta aloittaen aineiston ku- vailusta ja valintaperusteista. Sen jälkeen siirrytään analyysiosuuteen, minkä jälkeen edetään johtopäätöksiin.
2 TEOREETTINEN VIITEKEHYS
2.1 Feminismi viitekehyksenä
Feministisen kritiikin mukaan valtiot käyttävät poliittista, taloudellista ja sotilaallista valtaa, eikä naisil- la ole historiallisesti ollut pääsyä tähän vallankäyttöön (Kantola 2007, 37). Feminismillä voidaan viitata tavoitteeseen kyseenalaistaa ja muuttaa sukupuolten välisiä suhteita, jotka alistavat naisia suhteessa miehiin ja asettavat toiset naiset etuoikeutettuun asemaan suhteessa toisiin naisiin (Kantola & Valenius 2007, 21). Feministiset debatit ja teoretisoinnit 1980-luvun lopulta alkaen ovat osoittaneet, että miehis- tä ja naisista puhuminen yleisinä ja summaavina kategorioina on ongelmallista, sillä sukupuoli on kate- goria, joka risteää muiden sosiaaliseen identiteettiin liittyvien kategorioiden kanssa (Lazar 2005, 1).
Feministisellä kritiikillä pyritään purkamaan sukupuolittuneita dikotomioita, jotka ylläpitävät tiettyä sukupuolijärjestystä. Nämä sukupuolijärjestykset sitovat eri sukupuolet tiettyihin sukupuolirooleihin ja tekevät poikkeamista ongelmallisia. (Kantola & Valenius 2007.) Anders Ahlbäck kirjoittaa (2010, 131), ettei sukupuolten välinen työnjako suhteessa sotaan ja armeijaan määritä ainoastaan sitä, mitä kukin tekee, vaan myös sitä, mitä kukin on kulttuurisessa käsitysmaailmassa: esimerkiksi mies suojeli- jana, nainen hoivaajana ja äitinä.
2.2 Sukupuoliero ja erillään pitäminen ulossulkemisen keinona ja prosessina
Luokittelut auttavat ihmisiä hahmottamaan monimutkaista maailmaa. Erilaiset kahtiajaot ovat tyypillinen jaottelun tapa länsimaisessa ajattelussa (Lammi-Taskula & Salmi 2016, 165). Dikotomiat eivät kuitenkaan ole ongelmattomia, sillä ne yksinkertaistavat todellisuutta, peittävät monimutkaisia prosesseja ja jähmettävät epätasa-arvoisia prosesseja (Kantola & Valenius 2007, 33). Tyypillinen esi- merkki kahtiajaosta on sukupuolen hahmottaminen mies/nais-jaon avulla, vaikkeivat ihmisten geneetti- set ja fysiologiset ominaisuudet asetukaan kaksijakoiseen ryhmittelyyn. Mies- tai naisryhmään jaottelu ei tapahdu kuitenkaan vain kehojen fysiologisten ominaisuuksien perusteella, vaan myös henkisten ja psyykkisten ominaisuuksien mukaan. Tiettyjä ominaisuuksia pidetään maskuliinisina, toisia feminiinis- inä. Näitä maskuliinisuuden ja feminiinisyyden määritelmiä pidetään usein luonnollisina. (Lammi- Taskula & Salmi 2016, 165.)
Maskuliinisuuteen liitetään tyypillisesti rationaalisuus, suojelijan rooli, julkinen piiri, objektiivisuus ja järjestys. Feminiinisyyteen yhdistetään irrationaalisuus, riippuvaisuus, suojelun tarve, yksityisen piiri, subjektiivisuus ja anarkia. Feminiinisyys ja maskuliinisuus näyttäytyvät siis toistensa dikotomisina vastakkaisuuksina. Vastakkainasettelussa toinen määritellään ainoastaan tavoilla, joilla sen nähdään eroavan toisesta. (Kantola & Valenius 2010, 33.)
Patriarkaaliset diskurssit alistavat naisten lisäksi myös miehiä, tuottaen ihannemaskuliinisuutta peittäen miesten identiteettien moninaisuutta. Hegemonisella maskuliinisuudella tarkoitetaan tietyn miehisyy- den ideaalin ylivertaista asemaa kulttuurissa sekä tietyn miesluokan hallitsevaa asemaa
suhteessa miesten enemmistöön ja kaikkiin naisiin. Arto Jokisen (2000, 2017) määrittelyssä hegemon- iseen maskuliinisuuteen tiivistyy länsimaisen miesideaalin viisi odotusta, jotka ovat valta, voima, me- nestys, tunteiden hallinta ja heteroseksuaalisuus. Hooperin (2001) määritelmässä hegemonisen maskuliinisuuden neljä ideaalimuotoa ovat kansalainen-sotilas, rationaalinen porvari, juutalais- kristillinen patriarkaatti ja kunnianarvoisa aristokraatti. (Kantola & Valenius 2010, 19.)
Yvonne Hirdmanin sukupuolijärjestelmään kuuluu kaksi periaatetta, jotka ovat ero tai erillään pitäminen ja hierarkia. Erolla ja erillään pitämisellä tarkoitetaan sitä, että nainen ja naiseus on selvästi erotettavissa miehestä ja mieheydestä, esimerkiksi käytännöissä tai ajatuksellisissa rakenteissa. (Ranta- laiho 1994, 10-11.) Myös sukupuolten eroja korostavat representaatiot ja sukupuolten esitykset tukevat erillään pitämistä (Rossi 2017, 28). Tässä tutkielmassa eroja ja erillään pitämistä tarkastellaan sekä Kylkiraudan sukupuolittuneen diskurssin kautta että sen käytännön kautta, että asepalvelus on eroteltu naisten vapaaehtoiseen asepalvelukseen ja miesten varusmiespalvelukseen. Maailman hahmottaminen eroina ja erojen kautta tuottaa helposti hierarkioita (Rossi 2015, 84).
Hierarkkisuuden periaatteella Hirdman tarkoittaa sitä, että kaikissa tapauksissa mies tai mieheys on arvokkaampaa kuin nainen tai naiseus. Mies on abstraktin ihmisyyden perusmalli ja määrittelee nor- maalisuuden. Tähän normaalisuuteen nähden nainen ja naiseus on vajavuutta. (Rantalaiho 1994, 10- 11.) Hirdmanin hierakkisuuden periaatetta käsitellään tässä tutkielmassa niinikään Kylkiraudan diskurssien kautta tarkastelemalla Kylkiraudan diskurssin miesnormisuutta ja miehisyyttä upseerin ja sotilaan perusmallina ja normaaliutena, joka asettaa feminiinisyyden ja naiseuden toisarvoiseen ase- maan miehuuteen nähden.
2.3 Hierarkia
Hierarkia liittyy sukupuolijärjestelmän käsitteeseen, mutta sen lisäksi hierarkkisuutta voidaan tämän tutkielman puittessa tarkastella myös armeijainstituution rakenteena. Armeijaorganisaation hierark- kinen luonne tekee tasa-arvon tarkastelemisen armeijaorganisaatiossa monimutkaiseksi. Puolustusvoi- mien organisatorinen rakenne on selkeän segregoitunut, ja segregaatiota tapahtuu tavallisista organ- isaatioista poiketen kahdella eri tasolla. Työntekijän asemaan työyhteisössä vaikuttaa sekä se, onko hän nainen vai mies, että se, onko hän sotilas vai siviili. Siksi Puolustusvoimia tarkastellessa on analysoita- va sekä sukupuolta että asemaa, ja sitä, johtuuko epätasa-arvo sukupuolesta vai asemasta. (Talola &
Syrjä 2010, 47-48.)
Armeijaorganisaation rakenteiden ja sukupuolijärjestelmän lisäksi hierarkkisuus liittyy kansainvälisten suhteiden tutkimuksen teorioihin. Valtavirtateorioita määrittelee hierarkkinen jako arvokkaampana pidetyn (high politics) ja vähemmän tärkeänä pidetyn (low politics) välillä. Arvokkaana pidetään julkisen elämänpiirin alueita ja valtion ylätason toimintaa. Politiikan kannalta vähemmän tärkeiksi mielletään muun muassa seksuaalisuuteen, sukupuolitettuun väkivaltaan, ympäristöön, taloudelliseen ja sosiaaliseen epätasa-arvoon liittyvät kysymykset. (Kantola & Valenius 2010, 23.) Tämän tutkielman puitteissa maailmanpolitiikan teorioita ja siihen kohdistettua feminististä kritiikkiä tarvitaan Kylkirau- dan teemojen tarkasteluun.
Hierarkkisiin järjestelmiin liittyy myös hegemonisen maskuliinisuuden käsite. Hegemoninen maskuli- inisuus on keskeinen mies- ja maskuliinisuustutkimuksen käsite. Hegemonisen maskuliinisuuden käsit- teessä sana ’hegemonia’ viittaa Antonio Gramscin käsityksiin hallitsemisesta ja ylivallasta valtioiden välisissä suhteissa. Hegemonisella maskuliinisuudella viitataan tietyssä historiallisessa ajassa ja pai- kassa ilmenevään ja hallitsevassa asemassa olevaan kulttuurisesti idealisoituun maskuliinisuuteen ja siihen liittyviin arvoihin ja maailmankatsomukseen. Hegemoninen maskuliinisuus on säätelyjärjest- elmä, joka asettaa miehet hierarkkisesti keskinäiseen järjestykseen. Hegemoninen maskuliinisuus sisältää myös ideaalikuvan, joka ilmentää sitä. Carl Gustaf Emil Mannerheim on esimerkki suoma- laisesta hegemonisen maskliinisuuden symbolista. (Jokinen 2017, 130-133.) Sen lisäksi, että hegemon- inen maskuliinisuus asettaa miehet keskinäiseen arvojärjestykseen, hegemoniseen maskuliinisuuteen liitetyt ominaisuudet toimivat oikeutuksena sille, että joillain miehillä on valtaa naisiin nähden (Cohn 2019, 10).
2.4 Maanpuolustus tasa-arvokysymyksenä ja sotilaan maskuliinisuuden ihanne
Armeijainstituutio on valtiota lähellä oleva normatiivinen instituutio, jonka sukupuolistuneella ja sukupuolistavalla olemuksella on erityislaatuinen asema koko yhteiskunnan sukupuolijärjestelmässä (Otonkorpi-Lehtoranta 2017, 27-29). Vain miehiin kohdistuva asevelvollisuusjärjestelmä on ongelmallinen sukupuolten tasa-arvon kannalta. Nykymuotoinen asevelvollisuus sukupuolittaa ja ohjaa miehiä ja naisia osallistumaan puolustus- ja turvallisuusalan päätöksentekoon eri tavoin
sukupuolen perusteella. Tasa-arvoon liittyvän ongelmallisuuden lisäksi nykyinen asevelvollisuusjär- jestelmä aiheuttaa asevelvollisille erilaisia ongelmia: opintojen aloittaminen viivästyy, opinnoissa eten- eminen ja valmistuminen viivästyvät, työelämässä jo mukana oleville tulee palkaton katkos työelämään ja työvoimaosuus laskee, kun puolet ikäluokasta on poissa tuottavasta työstä. Lisäksi asevelvollisuuden yhteensovittaminen perhe-elämän kanssa on hankalaa niille varusmiehille, joilla on jo omia lapsia.
(Jokinen 2010, 127-128.) Toisaalta on esitetty, että asevelvollisuuden esittäminen ”miehiin kohdistu- vana syrjintänä” on harhaanjohtavaa, sillä asevelvollisuusjärjestelmä on miesten luoma järjestelmä, ja se on luotu aikana, jolloin naisten edustus päätöksenteossa on ollut hyvin vähäinen. Miesten esitetään usein joutuvan urakehityksessä asevelvollisuuden viemän ajan vuoksi naisia huonompaan asemaan, mutta siitä huolimatta naisten etumatka ei näy palkoissa eikä ylennyksissä. (Honkasalo 2012, 103-104.)
3 KESKEISIÄ KÄSITTEITÄ
3.1 Asevelvollisuusjärjestelmän luomisen historiasta
Nykymuotoinen yleinen asevelvollisuus on kehittynyt 1700-luvun ”demokraattisten vallankumousten”
myötävaikutuksesta. Yhdysvaltain 1770-luvun vallankumousretoriikassa mies esitetään jalona kansalaissotilaana, joka uhraa kaikkensa vapaaehtoisesti oman ja tasavaltansa vapauden tähden. Kun Ranskan vallankumous oli vaarantumassa 1790-luvulla, sen johtajat esittivät ajatuksen keskenään tasa-
arvoisten ja vapaiden miesten velvollisuudesta puolustaa uusia vapauksiaan ja oikeuksiaan. (Ahlbäck 2010, 132.)
Samaan aikakauteen ajoittuu länsimaisen nyky-ymmärryksen mukainen kansalaisuuskäsitys. Kun Ran- skan vallankumouksessa kumottiin kuninkaan ja alamaisten välinen hierarkia, tilalle julistettiin vapaus, veljeys ja tasa-arvo kansalaisten kesken. Feministinen kritiikki on pureutunut veljeyteen osoittaen, että kansalaisuuden rakentaminen veljeyden pohjalta todella tarkoitti naisten rajaamista kansalaisuuden ulkopuolelle. (Urponen 2017, 293.) Perinteisesti kansalaisuus onkin yhdistetty kykyyn ottaa osaa aseel- liseen taisteluun kansallisen puolustuksen nimissä. Siksi ruumis ja ruumiillisuus on ollut keskeinen osa- alue silloin, kun kansalaisuutta määritellään. Kansallisen puolustuksen kyky on liitetty miehisyyteen, kun naiseus on yhdistetty heikkouteen ja miehisen suojelun tarpeeseen. (Mäki 2007, 112-113.)
Yleisen asevelvollisuusjärjestelmän luominen Ranskan vallankumouksen aikaan ajoittuu lähes sama- naikaisesti polariteetti-ihanteen aikakaudelle. Polariteetti-ihanteella tarkoitetaan porvariston sukupuoli- ideologiaa, joka alkoi 1700-luvun lopulla. Polariteetti-ihanteessa naiset ja miehet esitetään toistensa vastakohtina ja ominaisuksiltaan toisiaan täydentävinä. Miehet esitetään polariteetti-ihanteessa järki- ja toimintaihmisinä, joille kuuluivat sodan, politiikan ja talouden piirit. Naiset esitetään passiivisina tunneihmisinä, joiden tehtäviin kuuluivat äitiys, hoivaaminen ja kodinhoito. (Ahlbäck 2010, 134.)
Suomessa sääty-yhteiskunnan aikana 1500-luvun alkupuolelta 1800-luvun loppupuolelle asti naisten elämää määrittelivät erityisesti se, mihin säätyyn hän oli syntynyt, ja se, millaiset hänen perhesuhteensa olivat. Kaikissa säädyissä nainen määrittyi kuitenkin miehen kautta: tyttärenä, vaimona tai leskenä.
Nainen kuului aina miehen määräysvallan alaisuuteen, joko isänsä tai aviomiehensä. Naimattomat naiset olivat koko ikänsä isänsä tai muun miessukulaisen holhouksen alaisuudessa, lukuunottamatta leskeksi jääneitä naisia. Vuonna 1864, vasta hieman ennen suomalaisen asevelvollisuusjärjestelmän perustamista naimattomat naiset saivat täysivaltaisuuden. Naimisissa olevat naiset saivat täysival- taisuuden vasta vuonna 1930, minkä seurauksena naisista ja miehistä tuli oikeudellisesti yhden- vertaisia. (Mustakallio 1988, 8-9, 75.)
Suomessa asevelvollisuus otettiin virallisesti käyttöön vuonna 1878, jolloin luotiin nykymuotoisen asevelvollisuusinstituution perusta (Laitinen 2005, 8). Naiset eivät siis olleet asevelvollisuusjärjest-
elmää luotaessa tasavertaisia kansalaisia miespuolisten kansalaisten kanssa. Uudenlainen asevelvol- lisuusjärjestelmä toimi tehokkaana kansakunnan puolustuksena sotien aikana, mutta myös kasvatti miesten ja naisten välisiä eroja 1800- ja 1900-luvulla. Asevelvollisuus sotilaallisti miehuuden ja asetti naisen toisen luokan kansalaisen asemaan myös Suomessa. (Ahlbäck 2010, 131.) Yksi asevelvol- lisuuden maskuliinisuuden selittävistä tekijöistä on se, että nuorten miesten ajatellaan sukupuolensa vuoksi soveltuvan organisoituun, systemaattiseen ja laajamittaiseen väkivaltaan sekä psyykkisiltä että fyysisiltä ominaisuuksiltaan (Jokinen 2017, 36-37).
Naisten kansalaisuuden erityispiirteitä käsittelevä tutkimus on osoittanut, että kansalaisten oikeudet ovat määrittyneet hyvinkin erilaisiksi sukupuolesta riippuen. Myös naisten ja miesten velvollisuudet ovat poikenneet toisistaan. (Urponen 2017, 293.) Armeijan suhde kansalaisuuteen ja kansalaiskäsityksi- in ei ole merkityksetön: kun puhutaan ”kansanarmeijasta” ja ”kansalaisvelvollisuudesta”, uusinnetaan käsityksiä miehistä ensisijaisina kansalaisina (Tallberg 2010, 29).
3.2 Institutionalisoidun ja legitiimin väkivallan yhteys maskuliinisuuteen
Maskuliinisuuksien ja feminiinisyyksien määrittely ei ole ongelmatonta eikä yksinkertaista. Yleensä länsimaisissa kulttuureissa maskuliinisina ominaisuuksina pidetään tunteiden kontrollia, toimin- nallisuutta, hallitsevuutta, suoriutumista, rationaalisuutta ja fyysistä voimaa. Miehen kategorian tuotta- vat ne ominaisuudet, jotka mielletään maskuliinisiksi. Mitä enemmän miehellä on maskuliinisiksi miel- lettyjä piirteitä, sitä suuremmalla todennäköisyydellä tämä on ”mies”. Yleensä kuitenkin maskuliinisia määreitä sovelletaan fyysis-anatomiseen ruumiseen, jolloin erotellaan erityisen maskuliiniset miehet vähemmän maskuliinisista miehistä. Maskuliinisuus on miehisten ominaisuuksien ideaali. Femini- inisyys ja maskuliinisuus eivät kuitenkaan ole luonnon lakeja, vaan ihmisten tuottamia merkitysra- kenteita sukupuolista, jotka ovat ideologisia ja muutettavissa. (Jokinen 2010, 129.)
Väkivalta liitetään useimmin poikiin, miehiin ja maskuliinisuuteen kuin tyttöihin, naisiin ja femini- inisyyteen, vaikkei väkivalta ole miesten biologinen, sosiaalinen tai kulttuurinen kohtalo. Vielä aikuis- tumattomien poikien harjoittama väkivalta nähdään sukupuolieron käsityksen vuoksi legitiiminä, sukupuolirooliin kuuluvana ja harmittomana toimintana. Poikien väkivalta näyttäytyy rationaalisena oman tahdon läpi saamisena ja oman aseman puolustamisena. Poikien väkivalta nähdään reiluna,
tehokkaana ja luonnollisena. Poikien väkivalta muodostaa normin ”oikeanlaisesta väkivallasta”. Kun pojat aikuistuvat, he liittyvät sukupuoleen perustuvan asevelvollisuuden vuoksi legitimoidun väkivallan instituution palvelukseen. Legitimoitua väkivaltaa ei pidetä niinkään väkivaltana, vaan oikeutettuna voimankäyttönä. Oikeutetun voimankäytön katsotaan kuuluvan poliisille ja puolustusvoimille, eli in- stituutioille, jotka ovat sukupuolistuneet maskuliinisiksi. (Jokinen 2017, 40-44.)
Feministisessä tutkimuksessa sotilaskoulutuksen nähdään olevan yksi keskeisistä miesvallan ja miesten väkivallan tuottajista ja oikeuttajista. Feministisessä tutkimuksessa armeijaa voidaan
tarkastella laitoksena, joka valmistaa ja kouluttaa avoimesti väkivaltaan yhteiskunnallisesti legitiiminä laitoksena. Armeijan voidaankin nähdä liittävän väkivaltakäyttäytyminen miehiin ja miehuuteen, kun sotilaskoulutuksella tuotetaan väkivallan ammattilaisia, jotka ovat edelleen suurimmaksi osaksi miehiä.
(Mäki 2007, 105.) Sotilaallinen väkivalta on kuitenkin hyvin kurinalaista ja kontrolloitua väkivaltaa (Ahlbäck 2010, 137).
3.3 Feminiinisyys ja pasifismi(myytti)
Maskuliinisuus ja feminiinisyys ymmärretään toistensa vastakohdiksi siten, ettei maskuliinisuuteen sekoitu mitään feminiinisyydestä (Jokinen 2010, 129). Niin kutsutuissa länsimaissa feminiinisyyteen katsotaan kuuluvan yhteisöllisyys, emotionaalisuus, empaattisuus (Jokinen 2010, 129), irrationaalisuus, subjektiivisuus, anarkia, riippuvuus, suojeltavuus ja yksityisyys (Kantola & Valenius 2007, 33).
Tyttöjen väkivalta ei näyttäydy samalla tavoin kuin poikien ”oikeanlainen” väkivalta. Poikien harjoit- tamasta väkivallasta poiketen tyttöjen väkivalta näyttäytyy naurettavana läpsimisenä, huutamisena, kynsimisenä ja hiuksista repimisenä. Väkivaltainen tyttö saatetaan leimata hulluksi, seksuaalisesti holtittomaksi ja huoraksi. (Jokinen 2017, 40-41.)
Miehiin ja maskuliinisuuteen assosioidaan tyypillisesti aggressiivisuus, väkivaltaisuus ja sotaisuus, kun naisiin yhdistetään rauhanomiausuus ja hoiva. Tällaiset käsitykset eivät ole ainoastaan uskomuksia sukupuolittuneesta sodan politiikasta ja naisten ja miesten luonnollisesta asemasta sodassa. Tällaiset käsitykset luovat sen diskursiivisen kontekstin, jossa naisten poliittinen toiminta tapahtuu. (Cohn &
Jacobson 2019, 104-105.) Rauhan liittäminen feminiinisyyteen vahvistaa sodan maskuliinisuutta (Ma- zurana 2019, 175).
3.4 Asepalveluksen avautuminen naisille mahdolliseksi ja ryhmäkiinteyden haasteet
Naiset ovat osallistuneet aseellisiin sotatoimiin Suomen historiassa sukupuoliin liitetyistä rooleista hu- olimatta. Sisällissodassa naiset muodostivat noin 3 prosenttia punakaartin kokonaisvahvuudesta.
Valkoisten puolella naiset osallistuivat sotaan muonituksessa, vaatehuollossa ja sairaanhoidossa, sillä ne tehtävät miellettiin sukupuolijärjestelmän mukaisesti naisille sopiviksi. Valkoisten naisten keskuudessa ilmeni halua osallistua aseelliseen toimintaan, mutta valkoisen armeijan komentaja Carl Gustav Mannerheim ilmoitti odottavansa naisilta apua tukitehtävien muodossa ja pitävänsä ”sotaista kamppailua” yksinomaan miesten oikeutena ja velvollisuutena. (Kouri 2018, 10.)
YK:n rauhanturvatehtävät avattiin naisille vuonna 1991, mutta naiset eivät kuitenkaan voineet osal- listua mihin tahansa tehtäviin puuttuvan sotilaskoulutuksen vuoksi. Huhtikuussa 1995 laki naisten vapaaehtoisesta asepalveluksesta astui voimaan. Ensimmäiset naiset aloittivat asepalveluksen saman vuoden lokakuussa. Naisten vapaaehtoista asepalvelusta koskevan lain mukaan kaikki Puolustusvoi- mien koulutus ja tehtävät avattiin sukupuolesta riippumatta niille, jotka täyttivät vaaditut edellytykset.
(Kouri 2018, 11.) Ensimmäinen nainen aloitti upseeriksi opiskelun vuonna 1996, ja valmistui vuonna 2000 (Ojala 2010, 181).
Naisten integroiminen armeijaan on nähty haasteena ryhmäkiinteydelle, sillä sen on oletettu armeijaor- ganisaatiossa perustuvan ryhmän jäsenten samankaltaisuuteen. Siksi miesten väliset siteet ja niiden säilyttäminen on nähty armeijaorganisaatiossa tärkeinä. Naiset ovatkin kohdanneet sotilasuralla eriar- voista kohtelua. Naiset ovat armeijaorganisaatiossa vähemmistönä, mihin liittyy sukupuolta usein kielteisesti korostava näkyvyys sekä eron liiottelu suhteessa enemmistöryhmään. (Leinonen, Otonkor- pi-Lehtoranta & Nikkanen 2017, 5-7.) Ryhmäkiinteyden haastamisen lisäksi naisten läsnäolo valtiol- lisissa armeijoissa haastaa perinteisiä sodan narratiiveja ja oletuksia naisten ja miesten yhteiskunnallis- esta roolista sekä maskuliinisuuksien ja feminiinisyyksien luonteesta (Mathers 2019).
3.5 Puolustusvoimien henkilöstön sukupuolijakauma vuonna 2019
Armeijaorganisaation miesnormisuus ilmenee diskurssin ja käytätöjen lisäksi henkilöstön sukupuoli- jakaumasta. Vuoden 2019 henkilöstötilinpäätöksestä selviää Puolustusvoimien henkilöstön sukupuoli- jakauma samalta vuodelta. Vuonna 2019 Puolustusvoimien palveluksessa olevasta henkilöstöstä 81 prosenttia oli miehiä ja 19 prosenttia naisia. Siviilitehtävissä naisten osuus oli 46 prosenttia. Ali- upseereista naisia oli 7,6 prosenttia.Vuonna 2019 opistoupseereina oli 10 naista, eli kaikista opis- toupseereista naisten osuus oli 0,7 prosenttia. Vuonna 2019 erikoisupseereista naisia oli 19, oli 2,5 prosenttia. Aliupseereista 201 oli naisia, eli 7,6 prosenttia. Kaikkiaan naisupseereita oli 80, eli 2,7 prosenttia. Sopimussotilaina naisia oli 39, eli 15,4 prosenttia. (Puolustusvoimat 2019, 9-10.)
Henkilöstötilinpäätöksestä on nähtävissä, miten merkittävissä määrin naiset ovat vähemmistönä suoma- laisessa upseeristossa. Henkilöstötilinpäätösraportissa selitetään naisten pieneksi jäävää lukumäärää sillä, että aliupseeriksi rekrytoitavalta edellytetään Suomen puolustusvoimissa tai Rajavartiolaitoksessa suoritettua varusmiespalvelusta aseellisessa palveluksessa tai naisten vapaaehtoista asepalvelusta.
Puolustusvoimat on organisaationa sukupuolirakenteeltaan ja työnjaoltaan vahvasti eriytynyt miesten tekemään sotilastyöhön ja naisten tekemään tukitoimintaan (Otonkorpi-Lehtoranta 2017, 27), minkä vuoden 2019 henkilöstötilinpäätös vahvistaa.
3.6 Kadettikunta ja sen yhteiskunnallinen merkitys
Kadettikunta on rekisteröity yhdistys, jonka jäseneksi voidaan hyväksyä hakemuksen jättänyt Suomen kansalaisena Suomessa upseerin tutkinnon suorittanut henkilö tai Suomen kansalaisena upseerin tutkintoa suorittava kadetti (Kadettikunta). Kadettikunta on määritellyt verkkosivuillaan toimintansa tarkoituksia. Kadettikunnan toiminnan tarkoituksena on: ”yhdistää jäsenensä voimakkaan isänmaan- rakkauden elähdyttämäksi ja kadettiperinteitä ylläpitämäksi veljespiiriksi; herättää ja kehittää maamme upseeriston keskuudessa yhteenkuuluvuutta, veljeyttä ja suomalaista upseerihenkeä; saattaa jäsenistö tuntemaan vastuunsa maanpuolustushengen kehittämisessä koko kansan keskuudessa sekä pyrkiä ak- tiivisesti ohjaamaan maanpuolustukselliseen ajatteluun vaikuttavaa yleistä mielipidettä; toimia jä- senistön kehityksen ja yhteiskunnallisen aseman edistämiseksi sekä jäseniensä ja heidän omaistensa tukemiseksi". (Kadettikunta)
Kadettikunnan verkkosivuilla esitetään arvio Kadettikuntaan kuuluvien kadettiupseerien määrästä. Ka-
dettikuntaan kuuluu noin 5300 jäsentä, mikä tarkoittaa noin 85 prosentin osuutta kadettiupseereista.
Näistä jäsenistä aktiivipalveluksessa arvioidaan olevan noin 2600 henkilöä. Kadettikuntaan kuuluvien upseerien osuus upseeristosta on suuri, ja yhdistyksen pyrkimyksenä on ohjata maanpuolustukseen liit- tyvää yleistä mielipidettä sekä edistää yhteiskunnallista asemaansa. Kylkiraudassa (2019, 60) ka- dettiupseeristolla todetaan olevan kansainvälisesti vaikutusta Lähi-idän operaatioissa, sovintoneuvotte- luissa esimerkiksi Indonesiassa ja Sri Lankassa, Euroopan Unionin sotilaskomiteassa ja -esikunnassa, Natossa, FRONTEXin, Afganistanin EU-poliisin johdossa sekä siviilikriisinhallintakeskuksen toimin- nassa. Lisäksi kadettiupseeriston todetaan vaikuttavan teollisuuden, liike-elämän sekä monien muiden alojen hallintoelimissä sekä eri alojen konsultteina. Evp-upseeristoa mainitaan olevan huomattavissa määrin johtajina pankeissa ja vakuutuslaitoksissa,
turvallisuusjohtajina vartiointiliikkeissä, tiedonvälitysyhtiöissä sekä muussa elinkeinoelämässä.
Kuntien luottamustehtävissä todetaan olevan suuri joukko upseereja, niin lautakunnissa, valtuustoissa ja hallituksissa kuin kaupunginhallituksen puheenjohtajanakin. (emt.)
Tämän tiedon valossa Kadettikunnan yhteiskunnallista vaikutusta asenteiden ja kehityssuunnan määrit- telijänä ja ohjaajana näyttäytyy merkittävänä, minkä vuoksi jäsenlehdessään esiteltyjä asenteita ja aatteita on syytä tarkastella.
4 TUTKIMUKSEN TOTEUTUS
4.1 Aineiston kuvailu ja valinta
Tämän tutkielman aineisto koostuu yhdestä Kadettikunnan jäsenlehti Kylkiraudan numerosta. Kyl- kirauta on Kadettikunta ry:n neljästi vuodessa julkaistava Kadettikunnan jäsenlehti. Lehteä luonnehdi- taan maanpuolustusaatteelliseksi järjestölehdeksi, joka tukee maanpuolustusta, johtamista sekä upseerin arvoja, moraalia ja etiikkaa. Lehteä jaetaan jäsenistölle, suurimmille kirjastoille, kaikille kansanedusta- jille ja valtionhallinnon ylimmille päättäjille sekä kaikille sotaopetuslaitoksille ja sotilaskodeille. (Ka- dettikunta,)
Käsittelyyn valittu Kylkirauta on vuoden 2019 ensimmäinen numero. Valinta kohdistui juuri tähän nu- meroon, sillä numerossa käsitellään sukupuolten välistä tasa-arvoa upseeristossa omana aihepiirinään.
Tämä sukupuolen käsittely on keskeistä tutkielman tutkimuskysymykseen vastaamisen kannalta.
Tämän lisäksi analysoinnin kohteeksi valitussa Kylkiraudan numerossa teemana on 2020-luvulle si- irtyminen ja organisaation tulevaisuudennäkymät. Kylkirauta koostuu pääasiassa Puolustusvoimien hierarkkisessa järjestelmässä korkeassa asemassa olevien upseerien teksteistä.
4.2 Käytetyt menetelmät
Tässä tutkielmassa käytetyt menetelmät ovat luonteeltaan laadullisia. Sisällönanalyysi on tekstia- nalyysiä diskurssianalyysin tavoin. Sisällönanalyysin menetelmällä pyritään saamaan tutkittavasta ilmiöstä kuvaus tiiviissä ja yleisessä muodossa johtopäätösten tekoa varten. (Tuomi & Sarajärvi 2018, 117.) Tässä tutkielmassa sisällönanalyysiä käytetään Kylkiraudan vuoden 2019 ensimmäisen numeron tekstien teemojen luokitteluun. Näitä sisällönanalyysin avulla luokiteltuja teemoja analysoidaan erityis- esti feministisen maailmanpolitiikan teorian avulla. Lisäksi nämä luokittelut luovat pohjan diskurssi- naalyyttisesti käsiteltävien tekstien laajemman kontekstin hahmottamiselle.
Kieli näyttäytyy usein ongelmattomana todellisuuden heijastajana, jolloin asiat näyttävät itsestäänsel- viltä. Jälkimodernissa feministisessä tutkimuksessa suhtaudutaan vakavasti käsitykseen, jonka mukaan kieli ja alitajunta ovat suhteessa toisiinsa. Jälkimodernissa feministisessä tutkimuksessa oletetaan, ettei kieli yksinomaan representoi eli edusta todellisuutta, vaan kielellä myös luodaan todellisuutta.
(Väyrynen 2007, 139.)
Kriittisen diskurssianalyysin avulla pyritään ottamaan huomioon sosiaalisten käytäntöjen ja kielenkäyt- tötapojen yhteyttä syy- ja seuraussuhteisiin, joita ei normaalioloissa huomata. Kielenkäytön ja val- lankäytön välinen yhteys on useimmille epäselvä, vaikka kieli on vallankäytölle elintärkeää (Fairclough 2002, 75.) Feministisen kriittisen diskurssianalyysin tehtävänä on osoittaa kritiikkiä sellaisia diskursse- ja kohtaan, jotka ylläpitävät patriarkaalista sosiaalista järjestystä. Patriarkaalisella sosiaalisella jär- jestyksellä tarkoitetaan sitä, että valtasuhteet suosivat systemaattisesti miehiä sosiaalisena ryhmänä sulkien samalla naiset ulkopuolelle, asettamalla naiset heikompaan asemaan sekä vähentämällä naisilta valtaa. Yksi feministisen kriittisen diskurssianalyysin päämääristä on osoittaa, etteivät sosiaaliset käytännöt ole likimainkaan neutraaleja. (Lazar 2005, 5.)
Representaatioilla tarkoitetaan uudelleen esittämistä ja tapahtumaa, jossa kuviin, objekteihin tai ihmisi- in yhdistetään tietynlaisia merkityksiä ja samalla annetaan merkitystä ympäröivälle maailmalle ja sen sosiaalisille suhteille. Yleisen representaation määritelmän mukaan representaatio on yhtäaikaisesti esittävä, edustava ja tuottava. Tuottavuudella viitataan siihen, etteivät representaatiot ainoastaan hei- jasta yhteiskunnallisia ja ymmärryksiä, vaan ne myös osallistuvat niiden muotoutumiseen, ja rakentavat kehyksiä todellisuuden ymmärtämiselle. Representaatiot tuottavat, uusintavat ja markkinoivat ymmär- ryksiä sukupuolesta, ja niitä tuotettaessa nojataan erilaisiin normeihin ja esityskonventioihin. (Paasonen 2010, 40-41.) Representaatiot liittyvät valtasuhteisiin. Valtasuhteisiin liittyvä representaation politiikka on kamppailua siitä, mitä voidaan tehdä näkyväksi ja mistä voidaan puhua ja miten. Representaatiot ovat valtasuhteiden muotoilemia, eikä vallan ulkopuolisia esityksiä tai edustuksia olekaan. (Rossi 2015, 74.)
4.3 Tutkimuksen toteutus
Tutkimus on toteutettu tarkastelemalla vuoden 2019 ensimmäistä Kylkiraudan eli Kadettikunta ry:n jäsenlehden numeroa. Tarkastelun kohteeksi valikoitui juuri tämä Kylkiraudan numero sillä perusteella, että tässä suhteellisen tuoreessa numerossa käsitellään tutkimuskysymyksen kannalta merkityksellistä sukupuolinäkökulmaa ja tasa-arvoa omana erillisenä aiheenaan yhdessä artikkelissa. Lisäksi numerossa on julkaistu Jussi Niinistön kolumni, jossa silloinen puolustusministeri Niinistö kirjoittaa Suomen puolustuksen kehityksestä ja siihen liittyen asepalveluksen nykytilasta ja näkemyksestään asevelvol- lisuusjärjestelmän muutostarpeista, ja mainitsee tekstissään tasa-arvopyrkimysten toissijaisuuden, mi- hin tässä tutkielmassa pureudutaan diskurssianalyyttisin keinoin. Ennen kuin näitä kahta mainittua tekstiä tarkastellaan diskurssianalyyttisesti erityisesti feministisen kriittisen diskurssianalyysin avulla, on tarpeen esitellä tarkastelun kohteena olevaa Kylkiraudan numeroa kokonaisuutena esitellen arik- keleiden keskeisiä teemoja. Lehteä tarkastellaan siis sekä laajemmin sisällönanalyyttisin keinoin että tarkemmin diskurssianalyysin avulla.
Sukupuolen ja sotilaan representaatioita käsitellään tämän tutkielman sisällönanalyyttisessä osuudessa pääasiassa kahdella tavalla. Yhtäältä käsitellään maailmanpolitiikan feminististen teorioiden ohjaamana Kylkiraudan aihepiirien piiloista maskuliinisuutta, toisaalta käsitellään sukupuolittunutta kielenkäyttöä.
5 ANALYYSI
5.1 Kadettilupaus
Kun kadettikoulussa opiskelevat upseerit liittyvät virallisesti kadettikuntaan, he antavat kadetti- lupauksen. Kadettilupauksen jälkeen kadetti hyväksytään jäseneksi Kadettitoverikuntaan. Lupauksen merkityksenä on sitoutuminen upseerikunnan arvomaailmaan. (Kadettikunta)
”Kadettilipun, sotilaan korkeimpien hyveiden uskollisuuden ja miehuuden, kunnian ja toveruuden vertauskuvan edessä minä lupaan uhrata työni ja elämäni isänmaalle.” (Kadettikunta)
Kylkiraudan numerossa kirjoitetaan kadettilupauksen merkityksestä historian, nykyisyyden ja tule- vaisuuden yhteen punovana merkityksellistäjänä.
”Historiatietoisuuden hämärtymisellä ja arvoketjun katkeamisella olisi arvaamaton hinta. Kadettik- oulutuksen historian ahjossa on kristallisoitunut kadettilupauksen ydin: uskollisuus, miehuus, kunnia,
toveruus sekä Suomen vapaus ja kansan onni. Tie on viitoitettu näillä arvoilla Haapaniemestä tähän päivään.” (Kylkirauta 2019, 55.)
Tämän tekstin valossa kadettilupaus näyttäytyy keskeisenä perinteenä, jonka muuttamisella voisi olla arvaamattomia ja negatiivisia seurauksia. Historiallisissa perinteissä pitäytyminen ilmentää Ka- dettikunnan vahvaa muutosvastarintaa. On kiinnostavaa, että miehuus osoitetaan avoimesti sekä yhtenä upseerien tietä viitoittavana historiallisena arvona että yhtenä sotilaan korkeimmista hyveistä.
Tämä miehuuden arvostaminen osoittaa Hirdmanin sukupuolijärjestelmän hierarkian periaatteen olen- naisuuden. Kadettilupauksessa miehuus on avoimesti erotettu naiseudesta, mikä osoittaa erillään pitämisen periaatteen toteutuvan kadettilupauksessa sukupuolijärjestelmän mukaisesti. Myös sukupuolijärjestelmän toinen periaate, hierarkia, ilmenee kadettilupauksessa, kun miehuus on nostettu myös muihin ominaisuuksiin nähden hierarkian huipulle.
5.2 Sisällönanalyysi Kylkiraudan vuoden 2019 ensimmäisen numeron teemoista
Kussakin Kylkiraudan numerossa käsitellään jotakin tiettyä teemaa. Tarkasteluun valitussa Kylkirau- dan numerossa teemana on eteneminen kohti 2020-lukua. Teemat on luokiteltu jaottelemalla tekstien keskeiset aiheet viideksi löyhäksi kategoriaksi: historia, maanpuolustuksen kehityssuunta, ulkopolitiik- ka, veljeyden merkityksen korostus sekä arvot ja perinteet.
5.2.1 Historia Kylkiraudassa
Sarah Bentonin (1998, 28) mukaan kansalliset ikonografiat ja myyttiset synty- ja kehityskertomukset ovat sukupuolittuneita. Nämä sukupuolittuneet kehityskertomukset rakentuvat sankarillisista ja rohkeis- ta kansakunnan isistä ja pojista, jotka ovat puolustaneet, taistelleet ja kuolleet femiinin kansakunnan puolesta. (Marttila 2007, 76.) Kylkiraudan historiakatsaukset ovat Kadettikunnan kehityskertomuksia, itsenäistyneen Suomen rakentumisen historiaa, sekä sotahistoriaa. Sotahistoriallisissa katsauksissa keskitytään sotilasjohtajien toimintaan, strategiaan sekä joukko-osastojen tehtäviin ja liikehdintään.
Kylkiraudan historiakatsaukset rakentuvat samoin kuin Sarah Bentonin esittämät sukupuolittuneet kansalliset kehityskertomukset, kun Kadettikunnan ja kadettikoulutuksen synnyn historiaa käsitellään historiallisesti merkittävien miesten myyttisen sankarillisuuden kautta. Sotahistoriaa käsittelevissäkin osuuksissa kehityskertomuksissa korostuvat näkökulmat miesten sankarillisuudesta, uhrauksista ja kunniallisuudesta.
Nämä historiakertomukset keskittyvät maskuliinisiin, ja siten arvokkaiksi miellettyihin aihepiireihin ja näkökulmiin. Kylkiraudassa kirjoitetussa sotahistoriassa ei puhuta feminiinisiksi mielletystä sota-ajan toiminnasta, kuten lääkinnästä, muonituksesta, varusteiden huollosta tai muusta armeijaorganisaation toimintakyvylle välttämättömästä siviilitason tukitoiminnasta. Historiakatsausten miesnormisuudesta kielii myös kaatuneiden, taistelleiden sekä palkittujen sotilaiden määrän ilmoittaminen ”miehinä” (esi- merkiksi: ”Talvi-, jatko- ja Lapin sodassa rajajoukoissa taisteli yhteensä 40 000 miestä”, [Kylkirauta 2019, 5]). Ottaen huomioon sotienaikaisen sukupuolijärjestelmän määrittelemät naisten ja miesten yhteiskunnalliset roolit on epäilemättä todenmukaista, että rintamalla taisteluihin osallistuneet olivat pääasiassa miehiä. Siitä huolimatta tämä sukupuolta korostava puhetapa ei ole neutraali keino ilmaista
sotilaiden lukumäärää, vaan se on sotilaan maskuliinisen ja miehisen representaation ilmentymä. Tällä representaatiolla pidetään yllä dikotomista sukupuolijaottelua miesten ja naisten yhteiskunnallisista tehtävistä sekä asepalveluksen miesnormisuutta.
Aineistossa vallitsee yksimielisyys asevelvollisuusjärjestelmän kehityssuunnasta ja mer- kityksellisyydestä. Yleistä asevelvollisuutta esitellään poikkeuksetta parhaana (ja ainoana) mahdollise- na tapana maanpuolustuksen järjestämiseksi. Toivottu kehitys kohdistuu nykymuotoiseen asevelvol- lisuusjärjestelmään, ja naisten vapaaehtoisen asepalveluksen kehittämiselle luodaan edellytyksiä.
Toisaalta todetaan, ettei sotilaallisesta näkökulmasta varusmiespalveluksen suorittavien määrää ole tarpeen lisätä. Naisten määrän ei nykyjärjestelmän puitteissa siis voi merkittävästi odottaa nousevan, jolloin armeijainstituutio säilynee miesvaltaisena. Teksteissä kehityspyrkimykset keskittyvät organ- isaatiomuutosten ja -uudistusten sijaan strategisiin hankintoihin.
5.2.2 Perinteet, arvot ja hegemoninen maskuliinisuus
”Kun mies astuu armeijaan ja tässä tapauksessa kadettikouluun, hänestä tulee osa perinteiden ketjua, johon kuuluminen on arvaamattoman henkisen voiman lähde.” (Kylkirauta 2019, 50)
Arvot ja perinteet nähdään useassa Kylkiraudan tekstissä keskeisenä suomalaisen kadettikoulutuksen osa-alueena. Teksteissä korostetaan perinteiden merkitystä, yhteisen arvopohjan tärkeyttä ka- dettiupseerien keskuudessa sekä muun yhtenäisyyden ja yhteishengen olennaisuutta.
Itsenäisen Suomen kadettikoulutuksen vaiheita käsittelevässä tekstissä korostetaan perinteiden jat- kumisen tärkeyttä. Perinteiden jatkumisen lisäksi tärkeiksi arvoiksi mainitaan fraasimaisesti ”koti, us- konto ja isänmaa", mikä ilmentää yhteisön arvomaailman konservatiivisuutta.
”Perinne sellaisenaan ei kanna mihinkään, elleivät sen perijät pyri olemaan perimänsä arvoisia.” (Kylkirauta 2019, 51)
Tällainen näkökulma perinteisiin luo todellisuutta, jonka mukaan perinteitä vastustavat eivät ole su- inkaan edistyksellisiä ja tärkeitä innovaattoreita, vaan päinvastoin vähemmän arvokkaita perinteitä edistäviin upseereihin nähden. Hierarkkisessa järjestelmässä korkeimmalle yltävät ne, jotka mukau-
tuvat perinteisiin ja ylläpitävät niitä. Perinteiden noudattaminen ja kunnioittaminen on arvokasta.
Viitteitä hegemonisesta maskuliinisuudesta ilmenee Kadettikunnan vuosipäivän juhlapuheessa, joka on julkaistu tekstimuotoisena Kylkiraudassa. Puheessa mainitaan 1990-luvulla järjestetty Kadettikoulun juhlatilaisuus, jossa silloinen komentaja kenraali Gustav Hägglund totesi puheenvuorossaan kuuli- joidensa kuuluvan valioiden valioon, eliitin eliittiin tai parhaimmistoon. Tässä valossa Kylkiraudan diskurssien toimijapositio näyttää nojaavan hegemoniseen maskuliinisuuteen, kun tiettyä maskuliinista ja miesnormista ryhmää pidetään avoimesti toisia arvokkaampana ja ”parhaimmistona”. Samassa tesk- tissä kuitenkin todetaan:
"Mutta tavallisia keskivertokansalaisiahan me silti vain olemme, ihmisparkoja puutteinemme.” (Kyl- kirauta 2019, 51)
Tavallisuuden korostamisesta huolimatta teksti päättyy seuraaviin sanoihin:
”Tehtävämme kuitenkin edellyttää, että Gustav Hägglundin sanojen mukaisesti olisimme créme de la créme. Tavoite on asetettava aina korkealle. Kuuluminen parhaimmistoon olkoon siis jokaisen ka-
dettiupseerin tavoite.” (Kylkirauta 2019, 51)
5.2.3 Maailmanpolitiikan realistisen koulukunnan vivahteet Kylkiraudassa
Maailmanpolitiikan teoriajoukossa realistisen koulukunnan vaikutusvallasta johtuen turvallisuus ymmärretään usein valtiollisena ja sotilaallisena turvallisuutena, jonka takaajana ovat vahvat ase- voimat. Turvallisuusuhaksi muodostuu valtion ulkopuolelta tuleva fyysinen väkivalta. (Valenius 2007, 147.)
Kylkiraudassa turvallisuusuhat muodostuvat maailmanpolitiikan valtavirtateorioita mukaillen valti- okeskeisistä näkökulmista käsin. Turvallisuusuhkina ei nähdä sosiaalista epätasa-arvoa, sukupuolit- tunutta väkivaltaa, eli aiheita, jotka solahtavat aihepiireinä maailmanpolitiikan hierarkiassa alatason politiikan piiriin. Sen sijaan mainittuja turvallisuusuhkia ovat laiton maahantulo, kohonnut terrorismin uhka, suuronnettomuus merellä ja sotilaallisen aktiivisuuden ja jännittyneisyyden lisääntyminen Su-
omen lähialueilla (Kylkirauta 2019, 6). Näihin uhkiin vastataan nykymuotoisen asevelvollisuusjärjest- elmän tuottamilla sodan ajan joukoilla sekä strategisten hankintojen tuottamalla turvalla.
”Mutta myös rauhan vuosina Puolustusvoimilla on keskeinen asema, kun maa pyritään pitämään mahdollisten sotien ulkopuolella. Näennäisarmeijalla se ei onnistu. Jos sota maailman kuohuessa ylipäätään pystytään välttämään, se voi tapahtua ainoastaan nojautuen joukkoon, joka tiedetään todelliseksi sotaväeksi.” (Kylkirauta 2019, 50.)
Näkökulma konfliktien välttämisen mahdottomuudesta on tyypillinen realistiselle koulukunnalle. Myös armeijan ylläpito konfliktien ja sotien välttämisen (ainoana mahdollisena) keinona on tunnusomaista realistiselle koulukunnalle. Kantola ja Valenius kirjoittavat (2007), ettei sukupuolen problematisoin- nille ole ollut realistisen koulukunnan tutkimuksissa tilaa. Sen sijaan miehinen toimijuus on ollut realis- tisessa koulukunnassa oletusarvo niin kansainvälisten suhteiden hoidossa
että sodasta ja rauhasta päätettäessä (emt.). Realismin lisäksi näkökulma sotaväen asemasta sodan välttämisen ainoana keinona on tunnistettavissa militaristisen ideologian ilmentymäksi. Kirsi Mäki kirjoittaa (2007, 107) Cynthia Enloen militarismin määritelmästä, jonka mukaan militarismi on ideolo- gia, jossa sotilaallisen voiman uskotaan pohjimmiltaan ratkaisevan konfliktit. Militarismi legitimoi maskuliinisten miesten asemaa suojelijoina, toimijoina ja rationaalisina strategeina (emt.).
Militarismi ilmenee asettamalla miehet peräänantamattomiksi suojelijoiksi: ”Joku niin sanottu ih- misoikeus saattaa olla hieno asia, mutta normaalista ihmisestä tulee milloinkaan [sic] peräänantamaton taistelija vasta silloin, kun hän tietää olevansa esimerkiksi kotinsa ja sen mukana perheensä viimeinen turva” (Kylkirauta 2019, 50). On mahdollista tietää, että tässä tekstissä peräänantamattomia taistelijoita ovat miehet, sillä saman tekstin alussa miehen todetaan tulevan osaksi perinteiden ketjua astuessaan armeijaan. Vaikuttaa siltä, että ”todellinen sotaväki” muodostuu miehistä, jotka astuvat armeijaan ja kunnioittavat ja ylläpitävät perinteitä ja uhraavat sankarillisesti henkensä sekä perheensä että yhteiskunnan eteen.
Kylkiraudan tekstit ovat siis realistisen maailmanpolitiikan teorian ja maskuliinisten miesten hegemon- ista asemaa korostavan militarismin myötä sukupuolittuneita ja miesnormisuutta korostavia.
5.2.4 Veljeys ja muu sukupuolta korostava kielenkäyttö
Tarkastelun kohteena olleessa Kylkiraudasn numerossa ilmenee varsin runsaasti veljeysdiskurssia ja miehuuteen liitettyä sotilaan representointia. Numerossa kirjoitetaan Maanpuolustuskorkeakoulun juhlasalirakennuksessa sijaitsevasta sankariaulasta, jossa sekä Kadettikoulu että koulusta valmistuneet kadettikurssit kunnioittavat kadettiveljien muistoa (Kylkirauta 2019, 28), kadettiveljien kanssa käydy- istä keskusteluista (emt., 37), kadettiveljeyden merkityksestä kadettiupseerien historiallisena arvona (emt., 40), ilmoitetaan veljespäivällisen ajankohdasta (emt., 40), sekä esitellään aseveljeyttä käsittele- vää kirjaa (emt., 67). Kadettikunnan vuosipäivän juhlapuhetta mukailevassa tekstissä kirjoitetaan perin- teiden voimaa antavana kunniatkoja edeltäjille, ja todetaan, että miehen astuessa kadettikouluun, hänestä tulee osa perinteiden ketjua (emt., 50). Kadettikoulutuksen historiaa käsittelevässä, toisessa juhlapuhetta mukailevassa tekstissä kirjoitetaan kadettilupauksen ytimestä, joka on: uskollisuus, miehuus, kunnia, toveruus sekä
Suomen vapaus ja kansan onni (emt., 55). Rajavartiolaitosta käsittelevässä tekstissä kirjoitetaan raja- mieshengen perinteestä. Tekstissä kerrotaan, kuinka hegemonisen maskuliinisuuden suomalainen sym- boli marsalkka Mannerheim (Jokinen 2017, 130-133) ”myönsi päiväkäskyssään rajamiehille kunni- animityksen rajajääkäri” (Kylkirauta 2019, 5).
Kadettien välisen veljeyden korostaminen Kylkiraudan diskurssissa vastaa Ranskan vallankumouksen yhteydessä ilmennyttä kansalaisuuden jakamista veljien kesken. Ranskan vallankumuouksen veljeyttä koskevaa feminististä kritiikkiä mukaillen myös Kylkiraudan veljeysdiskurssia voidaan tarkastella pyrkimyksenä sekä rajata naiset kadettikunnan ulkopuolelle että vähentää niiden naisten valtaa, jotka ovat miehuusvaatimuksista ja -ihanteista huolimatta hakeutuneet organisaatioon.
Kylkiraudan toimijapositio on lähes poikkeuksetta neutraalin sijaan maskuliininen ja miesnorminen.
Kylkiraudan veljeysdiskurssi ja kadettilupauksen ytimen miehuusmaininta luo sellaista patriarkaalista sosiaalista järjestystä, jossa miehiä suositaan sosiaalisena ryhmänä ja naiset muutetaan huomaamat- tomaksi tai piilotetaan. Kadettikunnalla on myös tiivis ja konkreettinen yhteytensä historiallisesti maskuliiniseen kansalaisuuteen, sillä jäseneksi pääseminen edellyttää suomalaisen upseerin tutkinnon suorittamista Suomen kansalaisena (Kadettikunta). Kylkiraudan sukupuolittuneessa kielenkäytössä kansallinen puolustus liitetään edelleen maskuliinisuuden lisäksi miehuuteen perinteistä kansal- aisuuskäsitystä mukaillen.
5.3 Diskurssianalyysi Jussi Niinistön kolumnista
Niinistön kolumnissa Tuotamme turvallisuuspolitiikkaa (Kylkirauta 2019, 39) käsitellään Suomen tur- vallisuuspolitiikkaa, sen kehityssuuntaa ja tulevaisuuden haasteita. Niinistön asema Suomen puolustusministerinä tekstinsä kirjoitushetkellä ilmentää merkittävää vaikutusvaltaa armeijainstituution kehityslinjoja ja normeja määriteltäessä. Niinistö aloittaa tekstinsä luettelemalla uudenlaisia uhkakuvia Suomen turvallisuusympäristössä:
”Venäjä uudistaa asevoimiaan määrätietoisesti, ja sen joukkojen määrä on kasvanut myös Suomen lähialueilla. Samanaikaisesti Nato on palannut perusasioiden pariin. Kollektiivisen puolustuksen te- hostaminen näkyy Suomen eteläpuolella. Kylmän sodan viileää henkäystä vahvistaa sapelinkalistelu keskimatkan ydinohjuksista ja yhä väkevämpi retoriikka. Liennytystä ei ole näköpiirissä.” (Kylkirauta
2019, 39)
Uhkakuvien siivittelemänä Niinistö määrittelee tekstissään toimet, joiden avulla Suomen on mahdollis- ta ylläpitää vahvaa puolustusta. Vahvan puolustuksen Niinistö näkee toimintaympäristön asettamana edellytyksenä, ja Suomen vahvan puolustuksen ylläpidon ja kehittämisen keinoiksi Niinistö näkee strategisten hankintojen edistämisen. Niinistö kirjoittaa Laivue 2020 -alushankinnoista Suomen puolustuksen kannalta elintärkeänä, sillä uusien alusten myötä laajan merialueen valvonta ja tulenkäyt- tö mahdollistuisi entistä kauemmas. Lisäksi Niinistö kokee Hornet-hävittäjien korvaamisen koko puolustusjärjestelmän elinkysymyksenä. Asevelvollisuutta Niinistö kuvailee ”puolustuksemme kivija- laksi”, ja toteaa yli 80 prosentin kannattavan nykyistä miesten asevelvollisuuteen perustuvaa järjest- elmää, jota naisten vapaaehtoinen asepalvelus täydentää.
Niinistön tekstissä esiin nousevat teemat mukailevat perinteisiä ja valtavirtaisia maailmanpolitiikan teorioita, joissa on vallalla hierarkkinen jako arvokkaamman (high politics) ja vähemmän tärkeänä pidetyn politiikan (low politics) välillä. Arvokkaana pidetään julkisen elämänpiirin aluetta ja valtion ylätason toimintaa, vähemmän tärkeiksi aihepiireiksi asetetaan seksuaalisuuteen, sukupuolitettuun väkivaltaan, ympäristöön ja sosiaaliseen epätasa-arvoon liittyvät kysymykset. (Kantola & Valenius 2007, 23.) Niinistö kirjoittaa turvallisuusuhista käsittäen niillä vain sotilaallista puolustusta vaativia
uhkia, eikä sisällytä esimerkiksi epätasa-arvon aiheuttamia ongelmia uhkalistaansa.
Kun Niinistö kuvailee nykyistä asevelvollisuusjärjestelmää toteamalla naisten vapaaehtoisen asepalve- luksen täydentävän sitä, hän ylläpitää armeijainstituution miesnormisuutta toiseuttamalla naisten palve- luksen ja asettamalla sen tasavertaisen arvonannon sijaan vain miesten asepalvelusta täydentäväksi.
Naisten osallistuminen asepalvelukseen ilmenee Niinistön tekstissä eräänlaisena taakkana, joka on siten esimerkki hierarkkisuudesta: naisten asepalvelus on vajavuutta, joka parhaimmillaankin vain täydentää asepalveluksen miehistä normia.
Eräänlaista legitimiteettiä muutosvastarinnalle Niinistön tekstissä saadaan aloittamalla teksti luet- telemalla sellaisia turvallisuusympäristön muutoksia, joiden vuoksi armeijainstituution uudistaminen- kin muuttuu uhkaavaksi. Niinistö kirjoittaa, ettei asevelvollisuutta tule liudentaa, vaan kehittää. Tällöin Niinistö poissulkee uudenlaisen järjestelmän mahdollisuuden osoittamalla, ettei
muutos kohti toisenlaista järjestelmää olisi kehitystä lainkaan. Niinistö kuvaileekin erästä uudistuss- kenaariota, jossa ”asevelvollisuus liudentuisi yleishyödyllisen — mutta kovin jäsentymättömän — kansalaispalveluksen suuntaan”, mikä olisi Niinistön mukaan kielteinen kehitysuunta. Tästä Niinistö jatkaa:
”Tasa-arvo on tärkeää, mutta asevelvollisuuden kehittämisessä on edettävä sotilaallinen suorituskyky edellä.” (Kylkirauta 2019, 39)
Tällä Niinistö tuo esiin asemansa ja näkökulmansa valtavirtaisen maailmanpolitiikan viitekehyksessä:
tasa-arvon kehittäminen ei näyttäydy yhtä tärkeänä kuin hierarkkisessa järjestyksessä korkeammalla oleva ”high politics” strategisine hankintoineen. Niinistön narratiivissa miesten asevelvollisuus on puolustuksen järjestämisen ihanteellinen muoto, ja muutos toisenlaiseen järjestelmään on sekä strate- gisesti että taloudellisesti riskialtista.
Niinistön näkemykset asepalveluksen kehityssuunnasta tukevat feministisiä käsityksiä patriarkaalisista sosiaalisista järjestyksistä, joissa valtasuhteet suosivat systemaattisesti miehiä sosiaalisena ryhmänä sulkien samalla naiset ulkopuolelle ja vähentäen naisilta valtaa (Lazar 2007, 5). Niinistö ylläpitää käsityksiä, joiden mukaan tasa-arvon kehittäminen on toisarvoista esimerkiksi Niinistön peräänkuulut-
tamiin strategisiin hankintoihin nähden. Naisten osallistuminen asepalvelukseen näyttäytyy Niinistön tekstissä eräänlaisena ylimääräisenä menoeränä, joka parhaimmillaankin vain tukee normaalina ja normina esitettyä miesten asepalvelusta.
5.4 Diskurssianalyysi kadettinaisten tasa-arvonäkemyksistä
Neljä kadettia kirjoittaa kokemuksistaan sukupuolten tasa-arvosta ja naisten kyvykkyydestä upseerina Pohjoismaiset naiskadetit koolla -otsikoidussa tekstissä. Teksti perustuu Ruotsin Halmstadissa vuoden 2018 loppupuolella järjestettyyn Pohjoismaiseen naiskadettien konferenssiin, siellä käytyihin keskuste- luihin sekä keskusteluista heränneisiin ajatuksiin. Tekstissä vertaillaan muiden Pohjoismaisten armei- jaorganisaatioiden käytäntöjä suomalaisiin käytäntöihin. Upseerinaisten teksti on käsittelyssä olevan Kylkiraudan numeron ainoa teksti, jossa tasa-arvoa ja naisen asemaa Puolustusvoimissa käsitellään omana aihepiirinään. Sukupuolten välisen tasa-arvon tilan ja toteutumisen arvoiminen on tässä numer- ossa annettu naisten arvioitavaksi, millä kenties pyritään saamaan legitimiteettiä tasa-arvon to- teutumisen arvioimisen todenperäisyydelle.
Tasa-arvon seminaariin osallistuneet suomalaiskadetit katsovat toteutuvan riittävästi, ja toteavat seuraavasti:
”Me suomalaiskadetit tulimme siihen johtopäätökseen, että Suomessa ollaan tarpeeksi tasa-arvoisia.”
(Kylkirauta 2019, 62)
Tasa-arvon toteutumisen mittarina kirjoittajat käyttävät tekstissä kuntotestejä: kun kaikilla on samat kuntotestit, tasa-arvo toteutuu. Ammattisotilaan kuntotasoa mitatessa kaikilla ei kuitenkaan ole samat vaatimukset, sillä sotilaan ikä vaikuttaa siihen, millaisella suorituksella saavuttaa hyväksytyn kuntokel- poisuuden (Jukarainen & Terävä 2010, 20).
Riittäväksi kokemastaan tasa-arvosta huolimatta kadetit kirjoittavat asumisen olevan helpompaa silloin, kun huoneessa on vain naisia, sillä silloin ”tunnelma on rennompi puolin ja toisin”. Miksi tunnelma ei ole rento silloin, kun eri sukupuolten edustajat ovat keskenään, jos sukupuolten välinen tasa-arvo to- teutuu riittävästi? Tekstissä mainitaan ruotsalaisilla upseereilla olevan puhelinpalvelu, jonne kuka vain
seksuaalista häirintää tai syrjintää työssään tai palveluksessaan kokenut voi soittaa. Tätä palvelua kirjoittajat vertaavat suomalaiseen joukko-osastoiden kuraattoripalveluun, ja toteavat:
”Koemme, ettei vastaava järjestelmä ole kovinkaan tarpeellinen Suomessa, sillä joukko-osastoissa on käsittääksemme toimiva kuraattoripalvelu. Myös Suomen puolustusvoimien linja seksuaalisen häirinnän ja syrjinnän suhteen on erittäin tiukka, joten asia [sic] mielestämme hyvällä tolalla Suomes-
sa.” (Kylkirauta 2019, 62)
Sosiologi Orna Sasson-Levy on tutkinut sitä, miten Israelin armeijan sotilasnaiset muokkaavat sukupuoli-identiteettiään, jotta sopeutuisivat sotilasyhteisöön ja sopisivat paremmin sotilaan ideaaliin.
Tutkimuksessaan Sasson-Levy oli havainnut osittain sisäkkäisiä käytänteitä, joilla sukupuoli- identiteettiä muokataan. Naispuoliset sotilaat voivat imitoida miespuolisen sotilaan ruumiillisia ja diskursiivisia käytänteitä, erottautua traditionaalisesta feminiinisyydestä sekä trivialisoida seksuaalista häirintää. (Kouri 2018, 12.)
Upseerinaisten tekstissä vaikuttaa olevan vivahteita seksuaalisen häirinnän trivialisoimisesta, kun asian todetaan olevan Suomessa hyvällä tolalla. Tekstissä jää kuitenkin tyystin käsittelemättä sukupuolisen häirinnän ilmenemisen määrä Puolustusvoimissa, ja tilannetta arvioidaan ainoastaan seksuaalisen häirinnän ja syrjinnän linjan tiukkuuden arvioinnin perusteella. Leinosen, Otonkorpi-Lehtorannan ja Nikkasen vuoden 2017 raportista selviää, että varusnaisista 27 prosenttia ilmoitti kokeneensa jonkin- laista sukupuolista häirintää, joista yleisintä oli suullinen häirintä, kuten vartaloon tai seksuaalisuuteen kohdistuvat ikävät huomautukset, härskit jutut tai seksin ehdottaminen vastaajaa loukkaavalla tavalla.
Miehistä alle joka kymmenes ilmoitti kokeneensa sukupuolista häirintää. Häirintä oli kuitenkin vähentynyt vuodesta 2011, jolloin 35 prosenttia naisista ja 14 prosenttia miehistä ilmoitti kokeneensa häirintää. (Leinonen ym. 2017.)
Tekstissä arvioidaan tasa-arvon toteuttamisen keinoja toteamalla:
”Tasa-arvo alkaa siitä, että jokainen hyväksyy itsensä. Sen jälkeen voimme hyväksyä toisemme juuri sellaisina kuin olemme.” (Kylkirauta 2019, 62)
Tämänlainen arviointi tasa-arvon toteutumisesta siirtää vastuun organisaatiolta yksilötasolle.
Tasa-arvon siis katsotaan toteutuvan suomalaisessa armeijaorgainsaatiossa jo riittävästi, ja sen toteutu- minen perustuu itsensä hyväksymiseen.
Sotilaan ideaalin vaatimuksiin kuuluvat fyysinen vahvuus, henkinen kestävyys sekä se, että on valitta- matta (Kouri 2018, 12). Kenties muun tiedon valossa ristiriitaiselta vaikuttava ylitsevuotava
tyytyväisyys armeijaorganisaation vallitsevaan tasa-arvotilanteeseen onkin yksi pyrkimys saavuttaa mainittua sotilaan ideaalin kolmatta ulottuvuutta, kykyä olla valittamatta.
Teksti lopetetaan toteamukseen:
”Suomessa on hyvä olla upseeri, sillä täällä välitetään paljon vähemmän sukupuolesta. Sitä ei edes tarvitse korostaa.” (Kylkirauta 2019, 62)
Tekstissä mainittu sukupuolen korostamamisen tarpeettomuus on kuitenkin vahvasti ristiriidassa Kyl- kiraudan saman numeron muun materiaalin kanssa, sillä kuten jo mainittu, muissa teksteissä
miessukupuolta ja sukupuolisidoonaista kadettiveljeyttä korostetaan sotilaan ihannetta ja normia luoden varsin runsaasti. On myös mielenkiintoista, miten kadettikirjoittajat kokevat, ettei sukupuolta tarvitse korostaa, vaikka kadettilupauksessa miehuus on esitetty yhtenä sotilaan tärkeimmistä hyveistä. Kenties miessukupuolen ja maskuliinisuuden korostaminen on niin tiiviisti armeijaan liittyvä kyseenalaista- maton normi sekä käytännöissä että diskurssissa, että se muuttuu vaikeasti havaittavaksi?
Sukupuolen merkityksen kiistäminenkin on kamppailua sukupuolen merkityksellisyydestä sukupuoli- järjestelmän haastamisen lisäksi (Rossi 2015, 82). Militaristisessa ympäristössä naiset ovat toimijoina uhka merkitysjärjestelmän sisältämille mieheyden konstruktioille. Militaristisessa toimintaympäristössä naisten roolit näyttävät rajoittuvan pornografioituun halun kohteeseen tai naiseudesta riisuttuun aset- overiin. (Marttila 2007, 76.) Tässä kontekstissa vaikuttaakin siltä, että upseerinaisen on oltava korosta- matta naiseuttaan, sillä mies ja miehuus on armeijan ja upseeriuden kontekstin hierarkiassa korkealla oleva normi. Tällöin naisesta tulee ”naiseudesta riisuttu asetoveri”.
Sasson-Levyn esittelemät sotilasnaisten sukupuoli-identiteetin muokkauskäytänteet ilmentävät
eräänlaista ristiriitaa, sillä Sasson-Levyn mukaan käytänteet osoittavat sekä myöntymistä armeijan dikotomiseen sukupuolijärjestelmään että sen vastustamista. Naissotilaiden sukupuoli-identiteetin muokkauskäytänteet horjuttavat feminiinisyyden ja maskuliinisuuden hegemonisia normeja, mutta toisaalta vahvistavat armeijan androsentrisyyden normia. (Kouri 2018, 12.)
Kadetit kirjoittavat konferenssissa käydyistä ryhmäkeskusteluista, joissa ”pohdittiin naisten kyvykkyyt- tä upseerina ja toisaalta sitä, kuinka tulla kestävämmiksi ennakkoluuloja kohtaan ja voittaa muuri ni- iden ja oman kyvykkyyden välillä sekä kuinka ympäristö, organisaatio ja komentajat tai kollegat voi- sivat tukea naisupseereja”. Vaikka kadettien tekstissä on mainittu, ettei sukupuolta tarvitse korostaa, konferenssiin osallistuneet upseerit vaikuttavat kokevan suomalaisten kollegojensa korostavan nais- sukupuolta negatiivisella tavalla. Hirdmanin sukupuolijärjestelmän hierarkkisuuden periaatteen muk- aisesti mies tai mieheys näyttää olevan arvokkaampaa kuin naiseus. Naisupseeri joutuu sukupuolen aiheuttaman vajavuutensa vuoksi todistelemaan, että pystyy olemaan ”yhtä hyvä kuin mies”, upseerin perusmalli. Miesupseerien ei ole syytä muuttaa suhtautumistaan naisupseereita kohtaan, vaan naisten on tultava kestävämmiksi ennakkoluuloja kohtaan ja osoitettava ennakkoluulojen olevan väärässä.
6 JOHTOPÄÄTÖKSET
”Armeija ilman perinteitä olisi kuin puu ilman juuria.” (Kylkirauta 2019, 50)
Suomalaisen armeijainstituution perinteiden juuret juontavat ajalle, jolloin naiset eivät olleet täysival- taisia kansalaisia, mikä selittänee historiallisten perinteiden miesnormisuuden. Näen kyseenalaisena sen, voiko armeijaorganisaatio olla tasa-arvoinen, jos miehuus esitetään sotilaan keskeisenä arvona ja ihan- teena, ja samanaikaisesti todetaan ”perinteiden ketjun katkaisemisella” olevan arvaamattomat seuraukset. Peter Wallensteen kirjoittaakin (2019, 339) yleisestä huomiosta,: mitä vanhemmasta organ- isaatiosta on kyse, sitä hankalampaa esimerkiksi naisten tasavertainen sisällyttäminen organisaation toimintaan on. Yhtenä esimerkkinä tällaisesta hankalasti muutettavissa olevista organisaatioista Wallen- steen käyttää armeijaa.
Kylkiraudassa ei näytetä vihreää valoa sukupuolten välisen tasa-arvon edistämiselle esimerkiksi asevelvollisuusjärjestelmän muuttamisen kautta, vaan asevelvollisuusjärjestelmän säilyttäminen sel- laisenaan näyttäytyy keskeisenä arvona. Tutkimustietoon perustuvia kokemuksia epätasa-arvosta armei- jaorganisaatiossa ei Kylkiraudan sisällöissä nouse esiin. Pikemminkin tuodaan esiin tarvetta olla edistämättä tasa-arvoa, sillä tasa-arvo nähdään yhtäältä uhkana sotilaalliselle suorituskyvylle, toisaalta sitä katsotaan olevan jo riittävästi. Tätä muutosvastarintaa ilmentää myös lukuisat vetoomukset perin- teiden ja perinteisten arvojen ketjun katkeamattomuuteen.
Kun armeijan keskeisinä arvoina pidetään miehuutta ja perinteiden ketjun katkeamattomuutta, ja tärkeinä kehityskohteina strategisia hankintoja, ei tasa-arvopyrkimyksille jää tilaa. Nämä nykymuotoisen asevelvollisuusjärjestelmän säilyttämiseen pyrkivät kannanotot ovat yhteiskunnallisesti merkittäviä armeijaorganisaation kehittämisen suuntaviivojen muovaajia, sillä Kadettikunta jäsenineen on vaikutusvaltainen järjestö sekä armeijainstituutioon nähden että yhteiskunnallisesti tarkasteltuna.
Kantola ja Valenius kirjoittavat (2007, 37) naisten aseman suhteessa poliittiseen, taloudelliseen ja sotilaalliseen valtaan olevan tärkeä kysymys valtion kannalta, sillä nämä vallan lajit vaikuttavat moniin asioihin alkaen poliittisen kansalaisuuden määrittelystä ja käsityksiin hyvistä johtajista. Kylkiraudan teksteistä ilmenee naisten ja miesten aseman suhteessa sotilaalliseen valtaan olevan epäsymmetrinen
