2019
Anne Lätti
AIKUISOPISKELIJA ITSENSÄ
JOHTAJANA
Liiketoiminnan kehittämisen koulutusohjelma 2019 | 55 sivua
Anne Lätti
AIKUISOPISKELIJA ITSENSÄ JOHTAJANA
Maailmasta on tullut epävakaa, monimutkainen ja nopeasti muuttuva paikka. Koulutuskentällä ja työelämässä tärkeäksi taidoksi on noussut kyky johtaa itseään. Ihmisiltä edellytetään tulevaisuudessa oman kilpailukykynsä kehittämistä, kykyä joustaa ja reagoida muutoksiin nopeasti. Tarvitaan siis tehokkaampia keinoja, joilla hallita tätä muutosta. Asioita pitää alkaa lähestyä kokonaisuuksina.
Tässä opinnäytetyössä ammattikorkeakoulussa ylempää tutkintoa suorittavan aikuisopiskelijan todellisuutta lähestytään integraalisen ajattelun teorian eli kokonaisuuksien näkemisen taidon kautta. Käytössä on integraaliseen ajatteluun kuuluvat neljä näkökulmaa eli aikuisopiskelijan henkinen, fyysinen, kulttuurinen ja sosiaalinen hyvinvointi. Näitä näkökulmia kartoitettiin käyttäen teemahaastatteluja, joiden avulla haluttiin selvittää aikuisopiskelijan elämäntilanne, keinot itsensä johtamiseen ja se, antaako ammattikorkeakouluopiskelu tulevaisuuden työelämässä vaadittuja taitoja.
Ammattikorkeakouluissa ylempi tutkinto suoritetaan pääsääntöisesti työn ohessa. Usein aikuisopiskelijat elävät niin sanottuja ruuhkavuosia. Elämä saattaa olla kiireistä ja haastavaa, jonka johdosta monet etsivät työkaluja ja menetelmiä saada elämä haastavassa vaiheessa järjestykseen ja omaan hallintaansa. Hallinnan tunteen saavuttaminen lisää kokonaisvaltaista hyvinvointia elämän eri osa-alueilla.
Tutkimuksessa kävi ilmi, että suurimpia haasteita aikuisopiskelijalle aiheuttavat ajan puute ja työn, perheen sekä opiskelun yhteensovittaminen. Positiivisia keinoja, jotka vaikuttivat itsensä hallinnan tunteeseen ja sitä kautta edes auttoivat itsensä johtamisen taitoa, olivat opiskeluun käytetyn ajan tarkka harkinta eli aikatauluttaminen, läheisten tuki, riittävä ja laadukas uni, rentouttavat harrastukset sekä työpaikan ja oppilaitoksen aikuisopiskelijalle antama tuki.
Tutkimuksessa kävi ilmi myös se, että ammattikorkeakouluopiskelu kartuttaa melko hyvin aikuisopiskelijan tulevaisuuden työelämässä tarvitsemia taitoja.
ASIASANAT:
Aikuisopiskelijat, aikuisopiskelu, itsensä johtaminen, integraalinen teoria, hyvinvointi, elämänhallinta
Master of Business Adminstration 2019 | 55 pages
Anne Lätti
ADULT STUDENT AND SELF LEADERSHIP
The world has become an unstable, complex and rapidly changing place. The ability to manage oneself, has become an important skill in the field of education and in working life. In the future, people will be required to develop their own competitiveness, their ability to comply and react quickly to change. Therefore, more effective means are needed to manage this change. Things need to start approaching as a wholeness.
In this thesis, the reality of an adult student completing a higher degree at the University of Applied Sciences is approached through the theory of integral thinking, ie the ability to see the whole.
There are four aspects of Integral theory: mental, physical, cultural and social well-being of the adult student. These perspectives were surveyed using thematic interviews to find out the life situation of the adult student, the means of self-management, and whether the polytechnic studies provide the skills required for future working life.
At University of applied sciences, a higher degree is generally completed alongside work. Often, adult learners live in so-called congestion years. Life can be busy and challenging, which is why many seek tools and methods to get life in order and control in a challenging phase. Achieving a sense of control will increase holistic well-being in different areas of life.
The study revealed, that the biggest challenges for the adult student, are the lack of time and the reconciliation of work, family and studying. Positive ways that influenced the feeling of self-control and thus even helped self-management skills, were the careful consideration of the time spent on studying, ie scheduling, the support of loved ones, sufficient and high quality sleep, relaxing hobbies, and support for the workplace and college student. The study also showed that the University of Applied Sciences is providing the quite good skills, which the adult student need in working life in the future.
KEYWORDS:
Adult student, Adult education, Self-leadership, Integral theory, Well-being, Life management
1 JOHDANTO 6
1.1 Työn taustaa 6
1.2 Työ tavoitteet ja tutkimusmenetelmät 7
2 INTEGRAALINEN AJATTELU JA NELJÄ NÄKÖKULMAA 9
2.1 Integraalinen ajattelu 9
2.2 Näkökulmat ja kehityskerrokset 11
2.3 Kehityslinjat 13
2.4 Tietoisuuden tilat ja typologiat 13
2.5 Tietoisuuden neljä näkökulmaa 15
3 AIKUISOPISKELIJAN ITSENSÄ JOHTAMINEN 17
3.2 Itsensä johtaminen 18
3.2.1 Itsetuntemus 20
3.2.2 Tietoisuustaidot 21
3.3 Henkinen hyvinvointi ja mieli 22
3.3.1 Rationaalinen mieli 22
3.3.2 Tunteet 23
3.3.3 Arvot 25
3.4 Fyysinen hyvinvointi 26
3.4.1 Liikunta 27
3.4.2 Lepo 28
3.4.3 Ravinto 29
3.5 Kulttuurinen hyvinvointi 30
3.6 Sosiaalinen hyvinvointi 32
4 TULOKSET 34
4.1 Tutkimuksen toteutus 34
4.2 Aikuisopiskelija ja henkinen näkökulma 36
4.3 Aikuisopiskelija ja fyysinen näkökulma 38
4.4 Aikuisopiskelija ja kulttuurinen näkökulma 39
4.5 Aikuisopiskelija ja sosiaalinen näkökulma 41
5 POHDINTAA 44
5.3 Aikuisopiskelijan kykyjä tulevaisuuden työelämässä 50
LÄHTEET 53
1 JOHDANTO
1.1 Työn taustaa
Niin koulutuksen kentällä kuin työelämässäkin ollaan paraikaa läpikäymässä murrosta, jossa teolliseen ajatteluun perustuvien opiskelutyylien ja työelämän tapojen katsotaan tulleen tiensä päähän. Vanhojen ja nykypäivänä käyttökelvottomien menetelmien tilalle on tullut kyky johtaa itseään, jonka avulla ihminen pääsee käsiksi omaan luovuutensa ja innovaatio-osaamiseensa. Ihmiseltä edellytetään tulevaisuudessa oman kilpailukykynsä kehittämiseen entistä suurempaa kykyä joustaa, reagoida muutoksiin nopeasti ja oppia.
Organisaation johdolta tämä kehitys puolestaan edellyttää kokonaisvaltaista ajattelua, joka tarkoittaa kykyä tunnistaa se, mikä on kaikista keskeisintä ihmisten johtamisessa ja motivoinnissa. Ihmiset saattavat menettää heikon johtamistaidon vuoksi hyvinvoinnin tunteensa ja mielenkiintonsa työhön. Nykypäivän työelämässä vallitsevat ristiriitaiset vaatimukset. Toisaalta pitäisi olla huippuasiantuntija jollakin tarkkarajaisella alueella ja toisaalta työelämässä vaaditaan yhä laajempien kokonaisuuksien hallintaa ja moniosaa- mista. On siis selvää, että ihmisen taito kyetä johtaa itseään ja kehittää osaamistaan, on tulevaisuuden työelämässä keskeinen taito. (Jakonen & Kamppinen 2017, 10 - 11.) Moniulotteisempi ajattelu on alkanut kuitenkin vähitellen nousta esiin yhteiskunnas- samme teollisen ajattelutavan jälkeen. Maailmankaikkeutta on alettu taas pitämään mo- nimutkaisena järjestelmänä, jonka eri puolet ovat tiiviissä vuorovaikutuksessa keske- nään. Tälle tavalle hahmottaa todellisuus on olemassa erilaisia nimityksiä: holistinen, systeeminen ja integraalinen ajattelu. Jokainen niistä tarkoittaa akateemisesti katsottuna eri asiaa. Yhteistä näille erilaisille nimityksille on pyrkimys todellisuuden laaja-alaiseen, kokonaisvaltaiseen ymmärtämiseen. Kokonaisuuksien näkemisen taidon avulla halu- taan nähdä asioiden oleellinen ydin ja selkeyttää monimutkaista maailmaamme. Tässä opinnäytetyössä ammattikorkeakoulussa ylempää tutkintoa suorittavan aikuisopiskelijan todellisuutta lähestytään ja analysoidaan integraalisen ajattelun teorian kautta. (Jakonen
& Kamppinen 2017, 16 - 17.)
1.2 Työ tavoitteet ja tutkimusmenetelmät
Ammattikorkeakouluissa ylempi tutkinto suoritetaan pääosin työn ohessa. Usein aikuis- opiskelijat ovat elämässään sellaisessa vaiheessa, johon sisältyy paljon muutakin kuin työ ja opiskelu. Monilla on perhe ja lapsia, rakennetaan taloja, mennään naimisiin, har- rastetaan ja erotaan. Saatetaan itsensä ja omien lapsiensa lisäksi huolehtia ikääntyvistä vanhemmistakin. Elämä voi olla haastavaa ja monet etsivätkin työkaluja ja menetelmiä saada elämä haastavassa vaiheessa järjestykseen ja omaan hallintaan. Hallinnan tun- teen saavuttaminen lisää kokonaisvaltaista hyvinvointia elämän eri alueilla. (Jakonen &
Kamppinen 2017, 14.)
Työn tavoitteena on siis tutkia ylempää ammattikorkeakoulututkintoa suorittavan aikuis- opiskelijan tilannetta neljästä eri näkökulmasta, jotta saataisiin kokonaisvaltainen käsitys siitä, millaista on olla aikuisopiskelija ammattikorkeakoulussa 2010-luvun loppupuolen Suomessa. Työn tutkimuskysymykset ovat seuraavat:
• Millaisena aikuisopiskelija kokee elämäntilanteensa?
• Millaisilla keinoilla aikuisopiskelija voi johtaa itseään onnistumaan opiskelussaan sekä hallitsemaan samalla muut elämänsä osa-alueet?
Myös se, miten aikuisopiskelija kykenee vastaamaan tulevaisuuden työelämän vaati- muksiin koulutuksessa saatujen tiedon ja osaamisen avulla, on kolmas asia, joka on työssä tutkimuksen kohteena.
Tutkimuksen teoreettisena viitekehyksenä on integraalinen ajattelun teoria eli mitä hyö- tyä integraalisesta ajattelusta olisi aikuisopiskelijan itseohjautuvuuden kehittämiseen ja teorian mukaiset neljä näkökulmaa aikuisopiskelijan todellisuuteen;
• Minä, tunteet, emootiot, henkinen näkökulma/ Miten voit henkisesti?
• Se, biologinen näkökulma/ Miten voit fyysisesti?
• Me, kulttuurinen näkökulma/ Millaisessa kulttuurisessa ympäristössä elät?
• Ne, sosiaalinen näkökulma/ Mitkä sosiaaliset tekijät vaikuttavat elämääsi?
Opinnäytetyössä käytetään kvalitatiivista tutkimusmenetelmää. Lähtökohtana ovat puo- listrukturoidut teemahaastattelut, joissa kysymysten muoto on kaikille sama. Haastatte- luun valitaan viisi haastateltavaa, jotka opiskelevat parhaillaan Turun ammattikorkeakou- lussa ylempää amk-tutkintoa. Haastateltavat ovat kaikki samassa asemassa eli tuntevat aikuisopiskelijan kohdalle ilmentyvät haasteet ja ongelmat. He ovat myös oman tilan- teensa asiantuntijoita ja näin ollen parhaita vastaamaan elämäänsä koskeviin kysymyk- siin. Näin ollen on luontevaa kysellä ihmiseltä suoraan häntä itseään koskevia asioita.
Haastateltavat esiintyvät tutkimuksessa nimettöminä. Haastattelut puretaan käyttäen te- maattista sisällönanalyysiä. (Hirsjärvi & Hurme 2004, 47 - 48.)
2 INTEGRAALINEN AJATTELU JA NELJÄ NÄKÖKULMAA
2.1 Integraalinen ajattelu
Maailma ei ole koskaan ollut niin monimutkainen, kuin se juuri nyt on. Kaikki muuttuu nopeasti ja toisinaan se voi olla ihmiselle jopa emotionaalisesti ylivoimainen. Maailmassa on suuria ongelmia, joihin yksilöllä ei ole ratkaisuja. Ympäristön pilaantuminen, ilmaston muutos, epäonnistuneet koulutusjärjestelmät, eksistentiaalinen vieraantuminen ja epä- vakaat rahoitusmarkkinat aiheuttavat globaalissa maailmassa päänvaivaa myös täällä Suomessa. Elämä on haasteellista ja elämän hallinta on aina vain vaikeampaa. Näiden suurien ongelmien lisäksi ihmisellä on lukematon määrä henkilökohtaisia ongelmia, joi- den kanssa hän saattaa olla hukassa. (Esbjörn-Hargens 2010, 33.)
Valtaosa aikuisista ihmisistä mieltää maailmaa tavalla, joka ei riitä ratkaisemaan moni- mutkaisen, epävakaan ja nopeasti muuttuvan nykytodellisuuden ongelmia. Mutta asiat ja ongelmat itsessään eivät ole varsinaisia ongelmia. Kyse on ajattelun tason ja ongel- mien laadun välisestä kuilusta. Ongelmia pyritään ratkaisemaan niiden tasoon nähden riittämättömillä työkaluilla. (Jakonen & Kamppinen 2017, 14.)
Se, mitä integraalisella ajattelulla tarkoitetaan, ei välttämättä ole aluksi helppoa ymmär- tää. Integraalinen ajattelu ja teoria sen takana, on ehkä helpoin ymmärtää käyttämällä systeemiajattelun teoriaa esimerkkinä. Systeemiajattelu tarkoittaa sellaista ajatteluta- paa, joka korostaa asioiden yhteyksiä ja mahdollistaa ihmisten näkevän suuremman ku- van. Tässä kokonaisvaltaisessa kuvassa ratkaisijat, ratkaisut, ongelmanratkaisumene- telmät ja ongelmankuvaukset kuvataan yhtenä kokonaisuutena. Asioita ei erotella toisis- taan, vaan ymmärretään, että kaikki liittyy kaikkeen, vaikkei sitä aina ensi näkemältä huomaa. (Sauser & Boardman 2013, 4.)
Systeeminen, näkökulmia yhdistävä integraalinen ajattelutapa, on ollut käytössä jo pit- kään monella eri alalla, vaikkakaan jostakin syystä integraalinen ajattelu on Suomessa edelleen vähemmän tunnettu teoria ja tapa ajatella. Teorian sovelluksia on kuitenkin käy- tetty maailmalla ainakin kehityspsykologiassa, tieteenfilosofiassa, uskontotieteessä, oi- keustieteessä, coachauksessa, psykiatriassa, yritysjohtamisessa, ekologiassa ja kasva-
sovellusaloillaan avannut enemmän todellisuutta ja auttanut saamaan laaja-alaisempaa tietoa ja vienyt näiden olemassaoloa ja informaatiota koskevien oivallusten tuloksia käy- täntöön inhimillistä toimintakykyä vapauttavalla tavalla. (Jakonen & Kamppinen 2017, 16 - 17.)
Systeemi on siis osien muodostama kokonaisuus ja niillä on useita tunnusomaisia piir- teitä. Kokonaisuuksia on monenlaisia, joista Jakonen & Kamppinen (2017, 25 - 27) an- tavat yhdestä oivan esimerkin. Heidän näkemyksensä mukaan suomalainen terveyskes- kus on kokonaisuus. Se koostuu monista osista, joita ovat muun muassa potilaat, hen- kilökunta ja rakennukset. Henkilökunnalla on toiminnallisia rooleja ja esimerkiksi terveys- keskuslääkäri ei olisi juuri terveyskeskuslääkäri, jos hän ei osallistuisi tähän kokonaisuu- teen. Kokonaisuuden sisällä on kuitenkin pienempiä kokonaisuuksia kuten esimerkiksi potilastoimisto siihen liittyvine oleellisine osineen. Kokonaisuus ei kuitenkaan ole riippu- vainen yhdestä tietystä osasta, sillä jos lääkäri päättää sanoutua irti ja hänen tilalleen palkataan uusi, pysyy terveyskeskus kokonaisuutena samana.
Systeemiajattelu on kuitenkin hyvin paljon laajempaa ja monisäikeisempää kuin edelli- sillä esimerkeillä on kuvattu, mutta perusajatus on edellä annettujen esimerkkien kaltai- nen. Ihminen itsessään on kokonaisuus, ihmiset muodostavat perheitä, perheet muo- dostavat sukuja ja suvut muodostavat kyliä. Ihminen voi kuulua osana moniin kokonai- suuksiin yhtä aikaa, hän voi olla perheenjäsen, työpaikan jäsen, harrastuspiirin jäsen, turkulainen, suomalainen ja niin edelleen. Yhdysvaltalainen filosofi-psykologi Ken Wilber on koonnut systeemiajattelun säikeitä kokonaisuudeksi, jota kutsutaan integraaliseksi teoriaksi. Teoria pyrkii parempaan todellisuuden ymmärtämiseen, mutta samalla pyrki- myksenä on ymmärtämisestä vastuussa olevan ihmisen tietoisuuden parempaan ym- märtämiseen, jota kutsutaan henkiseksi evoluutioksi. Tietoisuus on mukana kaikessa in- himillisessä niin yksilöiden, yhteiskuntien kuin kulttuurienkin kehityksessä. Ihmiset kat- sovat maailmaa ja sen todellisuutta oman mielensä ja sen sisältämien karttojen kautta.
(Kamppinen & Jakonen 2017, 36.)
Integraalisen ajattelun rantautuminen Suomeen on ollut melko hidasta, mutta tässä työssä yhtenä päälähteenä käyttämäni JP Jakosen teos Kokonaisuuden näkemisen taito – Johdatus integraaliseen ajatteluun, on lisännyt tietoisuutta aiheesta Suomessakin.
Kansainvälisesti integraalisen ajattelun puolestapuhujia ovat olleet Yhdysvaltain entinen presidentti Bill Clinton ja entinen varapresidentti Al Gore. Mielen ja ruumiin yhteyttä ko- rostavat tohtorit Jon Kabat-Zinn ja Deepak Chopra vannovat myös integraalisen mallin nimeen. (Halinen & Jakonen, 2011, 55.)
Integraalinen ajattelu ei ole pelkästään teoreettinen malli, jota voidaan tutkia osallistu- matta itse siihen. ”Integraalisen ymmärryksen taakka on kokonaisuuden näkemisen tus- kaa, joka velvoittaa ymmärtämään omaa itseä ja toista ihmistä hänen omista lähtökoh- distaan.” (Halinen & Jakonen 2011, 56).
Integraalisella mallilla voidaan siis kartoittaa ihmisen mielen arkkitehtuuri niin tarkasti, että toisen ymmärtämisestä tulee lähes pakollista. Ymmärretään, että toinen ihminen ei voisi toimia toisella tavalla, kuin toimii, sillä hänen mielensä arkkitehtuurinsa määrää sen, miten juuri hän toimii, ajattelee ja ymmärtää asioita. (Halinen & Jakonen, 2011, 56.) Integraalista ajattelutapaa kutsutaan AQAL-malliksi, joka on lyhenne sanoista All Quan- drants, All levels, All Lines, All States, All Types. Suomennettuna puhutaan viidestä kes- keisestä osatekijästä eli 1. näkökulmista, 2. kehitystasoista, 3. kehityslinjoista, 4. tietoi- suuden tiloista, ja 5. typologioista. (Esbjörn-Hargens 2010, 34 - 35.)
Seuraavassa käydään hieman tarkemmin läpi, mitä edelliset osa-alueet pitävät sisällään.
2.2 Näkökulmat ja kehityskerrokset
JP Jakonen ja Matti Kamppinen käyttävät kirjassaan oivaltavasti kerrostaloa integraali- sen ajattelun metaforana. Talon kerros muodostuu huoneista, joiden voidaan ajatella olevan ihmisen erilaisia näkökulmia. Ensin sitä viihtyy omassa tutussa huoneessaan, mutta sitten huomaakin oven, joka vie toiseen, aivan erilaiseen huoneeseen. Ihminen alkaa viettää aikaa myös siellä ja mahdollisesti löytää lisää huoneita ja remontoi ja si- sustaa omaa alkuperäistäkin huonettaan. Näitä huoneita tulee lisää, kun aloittaa opiske- lun ja työn tai, kun tutustuu muihin ihmisiin, joilla on aivan erinäköiset huoneet. (Jakonen
& Kamppinen 2017, 61.)
Näkökulmat voivat olla objektiivisia ja subjektiivisia. Eräät meistä etsivät merkityksiä, ih- misten välisiä yhteyksiä ja sisäistä maailmaa, toiset etsivät asioita, ulkoisia havaintoja ja asioiden välisiä yhteyksiä. Kolmannet puolestaan ovat visionäärejä ja vuorovaikuttajia ja neljännet toimijoita ja systeemikkoja. Jokainen on oikeassa, mutta jokaisen näkökulma asioihin on erilainen, eikä kukaan näe koko moniulotteista todellisuutta, sillä näköpiirissä on vain se oma katsantokanta. Näkökulmiin palataan tarkemmin tämän työn luvussa 2.5.
Kerrostalon kerroksia vastaavat ihmisen kehitystasot eli mitä korkeammalta katsoo, sen
Eri tutkijat ovat käsitelleet näitä ihmisen kehitykselle tyypillisiä kehitystasoja, joihin nämä tässä käsitellyt kehityskerrokset ovat, hieman eri tavalla. Integraalisen teorian kehitysta- soihin Ken Wilber on saanut vaikutteita yhdysvaltalaiselta psykologilta Clare W. Grave- silta. Hän kehitti elämäntyönään teorian ihmisen kehitystasoista, joita kutsutaan englan- nin kielisellä nimellä Spiral dynamics. Hän ryhtyi selvittämään, minkä vuoksi ihmisten motivaatiot ja erilaiset suhtautumistavat asioihin vaihtelivat niin suuresti. Tutkimustensa tuloksena hän kehitti kahdeksan tason Spiral Dynamics-teoriansa 1970-luvulla. Ihminen aloittaa ylöspäin kehittymisensä alimmalta tasolta, jossa selviytyminen on tärkeintä. Hä- nen kehittämäänsä ”spiraalia”, josta malli alla olevassa kuvassa (Graves 2019), voi ver- rata Abraham Maslow:n tarvehierarkiaan, jonka pohjana on ihmisten fyysiset tarpeet ja huipulla ihmisen itsensä toteuttamisen tarve. (Butters, 2015, 67 - 68.)
Kuva 1 Spiral Dynamics (Graves 2018.)
Kehitystasot tai toiselta nimeltään kehityskerrokset ovat inhimillisen toiminnan ja tulkin- nan olevan maailmankuvien, motivaatioiden ja moraalin perusta. Ne rajaavat ja rakenta- vat ihmisen omasta kerroksestaan näkyvää todellisuutta. Se, että ihmiset ovat eri kehi- tyskerroksilla aiheuttaa sen, että emme aina voi ymmärtää toisen ihmisen maailmanku- vaa. Ihmiselle ilmenevät kehitystasot myös hänen kasvaessaan lapsesta aikuiseksi. In- tegraalinen teoria sisällyttää edellisen kehitystason seuraavaan, mutta samalla ylittäen sen. Alempana oleva kehitystaso ei ole huonompi, samoin kuin lapsi ei ole nuorta ”alem- pana” hänelle ei vain ole kehittynyt tiettyjä ominaisuuksia ja kykyjä, joka vaativat kehitty- mistä ja kypsymistä. (Jakonen & Kamppinen 2017, 246.)
Integraalinen teoria käyttää sateenkaaren värejä edustamaan kutakin erillistä ihmisen kehitystasoa. (esim. punainen, keltainen, oranssi, vihreä, ruskea, turkoosi). Tämä värien spektri edustaa myös laajenevan identiteetin liikettä yleensä: "minusta" (egosentrinen)
"minun ryhmääni" (etnosentrinen) "minun maahani" (sosiokeskeinen) "kaikkiin meihin"
(maailmankeskeinen) "kaikkiin olentoihin" ”(planetaarinen) lopulta” kaikkeen todellisuu- teen ”(kosmos-keskeinen). (Esbjörn-Hargens 2010, 42.)
2.3 Kehityslinjat
Aikaisempaa kerrostalo-esimerkkiä edelleen käyttäen voidaan ajatella, että talossa on erilaisia rakenteita, joita kehityslinjat vastaavat. Talossa tarvitaan seinien ohella esimer- kiksi viemäriverkostoa, tukipuita ja lämmitysjärjestelmää. Nämä rakenteet varmistavat talon pystyssä pysymisen ja täysimittaisen asuttavuuden. Ne ovat niin talon kuin ihmi- senkin ollessa kyseessä erilaisia toisistaan erillisiä, mutta toisiinsa eri tavoilla yhteydessä olevia tapoja, jotka edistävät kokonaisuuden toimintaa. Ihmisen kehityslinjoja ovat esi- merkiksi kognitiivinen, henkinen, sosiaalinen ja emotionaalinen. Myös ihmisen moraali- käsitys kuuluu kehityslinjoihin. Kehityslinjat voivat olla kullakin ihmisellä hyvinkin erilai- sissa kehitysvaiheissa. Jollakin saattaa olla hyvin kehittynyt kognitiivinen kyky eli ihmi- nen voi olla hyvin älykäs, mutta jos samaisen ihmisen moraalinen ja sosiaalinen kyky on jäänyt alemmalle kehitystasolle, tuloksena saattaa olla muille ihmisille vähemmän miel- lyttävä henkilö. Kehityslinjojen voidaan myös ajatella olevan erilaisen älykkyyden muo- toja. (Jakonen & Kamppinen 2017, 66 - 68.)
Joten jos kehityskerrokset ovat ääriviivoja todellisuuden kartalla, niin voidaan runollisesti ilmaista kehityslinjojen edustavan niitä erilaisia polkuja, jotka kulkevat poikittain ihmisen potentiaalin ja sosiaalisen monimutkaisuuden valtavassa erämaassa. (Esbjörn-Hargens 2010, 44.)
2.4 Tietoisuuden tilat ja typologiat
Tietoisuuden tila vaihtelee ihmisellä päivän mittaan. Vireystaso vaihtelee koko hereillä olo ajan ja ulottuu nukahtamisen jälkeen unitilaan ja siitä unettomaan syvään uneen.
Mieli toimii parhaiten optimaalisen keskittymisen tilassa. (Halinen ja Jakonen 2011, 115.)
Optimaalisen keskittymisen tilassa ihminen keskittyy käsillä olevaan asiaan niin intensii- visesti, että ajantaju ja tietoisuus itsestä katoavat. Nämä poikkeukselliset hetket ovat sitä, mitä kutsutaan virtaukseksi eli flow:ksi. Flow metaforana on sellainen, jota monet ihmiset käyttävät kuvaamaan vaivattoman tunteensa toiminnastaan, jota he kokevat hetkinä, jotka erottuvat niinä oman elämän parhaimpina välähdyksinä. (Csikszentmihalyi 1997, 46.)
Flow on syväsukellus kokemukseen ja yleensä melko lyhytkestoinen. Tuottoisan keskit- tymisen jälkeen ihmisen mieli tarvitsee lepoa ja tämä keskittymisen ja levon välinen vaih- telu on mielen luonnollinen rytmi. Rennosti ottaminen kuulostaa tehokkuuteen tottuneelta ihmiseltä laiskottelulta, mutta juuri rentona mieli toimii parhaiten ja luovuus pääsee val- loilleen. Suomen kielen termi olotila kuvaa hyvin tietoisuuden tiloja. Tajunta ulottuu ko- konaisvaltaisesti kehon, mielen ja tunteiden yhtenäisalueelle. Tietoisuuden tilat ovat siis koko ihmisen kattavia olemisen kokemuksia, jotka ulottuvat flow-kokemuksista arkisiin ja tavanomaisiin tajunnan tiloihin. (Halinen & Jakonen 2011, 113 - 115.)
Typologiat eli persoonallisuustyypit selittävät perusluonteidemme erilaisuuden. Ky- seessä on siis ihmisen persoonallisuus. Persoonallisuuksien erilaisuutta voi selvittää monen erilaisen typologisen lähestymistavan avulla. Näitä lähestymistapoja ovat esimer- kiksi Enneagrammi ja MBTI (The Myers-Briggs Type Indicator), jota avataan seuraa- vassa tarkemmin. (Halinen & Jakonen 2011, 127.)
Myers-Briggs-testikaavakkeen on kehittänyt Isabel Myers äitinsä Kathryn Briggs:n kanssa 1950-luvulla. Testi perustuu Carl Jungin teoriaan toisistaan eroavista persoonal- lisuustyypeistä. Kysely oli suunniteltu tunnistamaan kuusitoista eri mallia perustuen sii- hen, miten eri henkilöiden toimintatavat ja asenteet poikkeavat toisistaan. Ihmiset ovat saaneen tietyt persoonallisuudenpiirteensä jo syntymästään, jotka vaikuttavat heidän koko elämänsä ajan siihen, miten he kommunikoivat, johtavat ja oppivat eri tavoilla. Se, että tuntee oman tyyppinsä auttaa omien vahvuuksien kehittämisessä ja oppii ymmärtä- mään omia heikkouksiaan. Myös se, että tajuaa toisen ihmisen persoonallisuuden ydin- kohdat, auttaa ymmärtämään toista paremmin. (Kersey 1998, 136 - 149 of 7037.) Testin kuusitoista tyyppiä syntyvät seuraavien neljän vastinparin yhdistelmistä.
• ekstrovertti - introvertti
• tosiasiallinen – intuitiivinen
• ajatteleva – tunteva
• järjestelmällinen – spontaani
Ekstrovertti – introvertti kertoo toimintaenergian lähteen eli sen mistä ihminen saa ener- giaa. Introvertti saa energiaa itsestään ja omasta sisäisestä maailmastaan. Ekstrovertti saa energiaa muista ihmisistä ja ulkopuolisesta maailmasta. Introvertti tarvitsee paljon aikaa yksinoloon ja ekstrovertti haluaa viettää aikaansa muiden kanssa. Tosiasiallinen – intuitiivinen kuvaa henkilön tyyliä kerätä tietoa ympäröivästä maailmasta. Tosiasiallinen kerää faktoja, korostaa käytännön toimia ja keskittyy yksityiskohtiin. Tosiasiallinen kerää tietoa aistiensa avulla ja keskittyy ajallisesti nykyhetkeen. Intuitiivinen taas toimii päin- vastaisessa järjestyksessä hahmottaen ensin kokonaisuuden ja pitää erilaisista teori- oista korostaen vision tärkeyttä. Intuitiivisen henkilön tiedonkeruuta kuvaavat sanat mah- dollisuudet, asiayhteydet, mielikuvitus ja tulevaisuus. Ajatteleva – tunteva vastinpari pe- rustuu tapaan tehdä päätöksiä painottuen joko tunteen tai järjen puolelle. Ajattelevan päätökset perustuvat loogisuuteen, puolueettomuuteen, kriittisyyteen ja faktoihin. Kaik- kein viimeiseksi ne perustuvat kenenkään mielipiteisiin. Tuntevalle tärkeää päätöksen- teossa on sellainen lopputulos, että se tyydyttää kaikkia osapuolia. Järjestelmällinen – spontaani vastinparissa järjestelmällinen persoonallisuus haluaa, että asiat ovat rat- kaistu ja tavarat järjestyksessä. Spontaani taas on joustavampi ja avoin muutoksille.
Liian tarkat suunnitelmat saattavat ahdistaa, mutta tällaiselle henkilölle saattaa kerään- tyä liian monia keskeneräisiä projekteja. (Salmimies 2008, 54 - 57.)
2.5 Tietoisuuden neljä näkökulmaa
Miten siis voimme käyttää näitä tietoisuuden eri näkökulmia siihen, että saamme jostain asiasta kokonaisvaltaisemman kuvan? Tämä on opinnäytetyön keskeinen ydinasia, sillä näiden näkökulmien avulla saamme kokonaisemman kuvan siitä, miten aikuisopiskelija kokee itsensä, tilanteensa ja sen, miten hän kykenee johtamaan itseään tehokkaammin.
Näiden neljän näkökulman analyysi on se, mitä haastatteluista pyritään saamaan esille.
Kuva 2 Neljä näkökulmaa (Wilber 2014.)
Yllä olevan kuvan (Wilber 2014) eri kulmat voidaan selittää suomeksi seuraavalla tavalla.
Ylävasen kulma tarkoittaa yksilön sisäistä maailmaa. Sitä kutsutaan Minä-alueeksi, jossa ihminen kokee subjektiivisesti asioita eli tunteita, ajatuksia ja mielen tiloja oman mielensä sisällä. Näihin asioihin ulkopuolinen pääsee käsiksi ainoastaan siten, että ihminen kuvai- lee toiselle, miten hän nämä asiat kokee. Niitä ei pystytä mittaamaan toisin kuin yläoike- assa kulmassa, jossa objektiivinen mittaaminen on mahdollista. Yläoikea on Se, fyysinen ja materiaalinen, joka kattaa myös yksilön aivot biologisessa mielessä. Alavasen on in- tersubjektiivinen Me, jossa on kulttuurinen merkitys yksilölle. Se kattaa kielen, kulttuuri- sen taustan sekä jaetut merkitykset ja arvot. Alaoikea on interobjektiivinen Ne, joka on meistä ulkopuolinen, sosiaalinen maailma, jonka osana ihminen toimii. Tähän lukeutuvat systeemit, teknologiat, yhteiskunta ja luonnollinen ympäristö. Tutkimusosuudessa tämä näkökulma kattaa aikuisopiskelijan työ- ja opiskeluympäristön. Yläkulmissa maailmaa tarkastellaan siis yksilön kautta, kun alakulmissa tarkastellaan maailmaa yhteisön kautta.
(Wilber 2014.)
3 AIKUISOPISKELIJAN ITSENSÄ JOHTAMINEN
Tässä luvussa tarkastellaan ensin ylemmän ammattikorkeakoulututkinnon opiskelua, it- seohjautuvuutta ja lopuksi integraalisen ajattelun näkökulmia aikuisopiskelijan arjessa.
3.1 Ylempi korkeakoulututkinto
Ylempi ammattikorkeakoulututkinto on toisen vaiheen korkeakoulututkinto, johon voi ha- keutua, kun on hankkinut vähintään kolme vuotta alan työkokemusta ammattikorkeakou- lututkinnon suoritettuaan. Ylempään ammattikorkeakoulututkintoon johtava koulutus kestää opintoina 1–2 vuotta ja sen laajuus on 60–90 opintopistettä. Alemman ja ylem- män ammattikorkeakoulun, samoin kuin yliopiston puolella suoritetut kandi ja maisteri- vaiheen opinnot, muodostavat yhteensä kolmensadan opintopisteen kokonaisuuden.
Ylempi ammattikorkeakoulututkinto on suunniteltu suoritettavaksi työn ohella moni- muoto-opintoina. (Opetushallitus 2018.)
Opiskelijat ovat siis yleensä jo valmiiksi työelämässä, joten eteenpäin kouluttautuminen ja työelämätaitojen kehittäminen ovat usein lähtöisin työpaikalla syntyneestä tarpeesta.
YAMK-tutkinto antaa yliopistossa suoritetun maisterin tutkinnon ohella kelpoisuuden ha- kea julkiselle sektorille sellaisiin tehtäviin ja virkoihin, joissa vaaditaan ylempi korkeakou- lututkinto. (Ojala 2017, 15 - 16.)
1.8.2005 voimaan tulleella lailla vakinaistettiin ammattikorkeakoulujen jatkotutkinnot ylemmiksi ammattikorkeakoulututkinnoiksi. YAMK-tutkinnoista on tehty runsaasti selvi- tyksiä ja niiden perusteella tutkinnot ovat vakiinnuttaneet asemansa suomalaisessa kor- keakoulujärjestelmässä. Ne ovat vastanneet niin opiskelijoiden kuin työelämänkin odo- tuksia. Selvityksissä myös ammattikorkeakoulujen kaksiportaista tutkintorakennetta on pidetty toimivana. (Ojala 2017, 36.)
Professori Markku Wilenius (2015) on koonnut Tulevaisuuskirjassaan viisi koulutukselle keskeistä teemaa, jotka kehittävät niitä taitoja, joista on hyötyä oppimisen tukemisessa läpi koko koulutusjärjestelmän perusopetuksesta aina korkea-asteelle saakka. Näitä seuraavaksi lueteltavia taitoja tarvitaan, jotta suomalaisista voidaan kouluttaa tulevaisuu- dessakin joustavia ja tehokkaita työntekijöitä, asiantuntijoita ja johtajia. Nämä ovat sa-
malla myös keskeisiä tulevaisuuden työelämässä tarvittavia taitoja sekä tämän työn kan- nalta huomioitavia, sillä työ käsittelee ylemmän ammattikorkeakoulututkinnon opiskeli- joita:
1. Tiedon analysointi ja organisointi eli kyky löytää, arvioida kriittisesti ja tunnistaa tiedon lähteitä ja näiden seurauksena löytyneen relevantin eli oleellisen tiedon sisäistäminen.
2. Oppimaan oppiminen eli siirrytään passiivisesta tosiasioiden yksilöllisestä kirjaami- sesta yhteisöllisten oppimisprosessien ymmärtämiseen.
3. Ratkaisukeskeinen orientaatio, joka tarkoittaa henkilön kykyä ratkoa esiin tulleita on- gelmia.
4. Luovuuden hyödyntäminen eli kyky tuottaa uusia näkökulmia kaikkeen ajatteluun ja tekemiseen.
5. Kulttuuriosaaminen, joka tarkoittaa kykyä pärjätä monikulttuurisessa maailmassa.
Nykyajan työelämässä on vaadittu yhä kehittyneempää työnjakoa. Tämä on aiheuttanut pohjan nykyiseen asiantuntijakulttuuriin, jossa koulutuksesta asti erikoistutaan tiettyyn osaamisalueeseen ja siihen lukeutuviin työtehtäviin. Vaikka edellisessä on hyviäkin puo- lia, voidaan silti pohtia, onko tämän kaltaisesta kehityksestä tulossa tulevaisuuden työ- elämässä rasite. Teknologioiden ja työelämän muiden rakenteiden monimutkaistuessa saatettaisiin tarvita myös toisen suuntaista kehitystä. Kehitys voisi suuntautua siihen, että ihmisille opetettaisiin kykyä ymmärtää eri ilmiöiden välisiä yhteyksiä ja he voisivat sen avulla hahmottaa maailmaa kokonaisvaltaisemmin. Tässä, toisin kuin asiantuntija- kulttuuriin pohjautuvassa tyylissä, vältettäisiin sellaisten informaatiokuplien syntyminen, josta ei nähdä ulos kuplan ulkopuoliseen maailmaan. (Wilenius 2015, 167 - 171.)
3.2 Itsensä johtaminen
Tapoja johtaa itseään on monenlaisia ja ne lähtevät liikenteeseen hieman eri lähtökoh- dista. Integraaliseen teoriaan kuuluu oma harjoitusohjelmansa, jota kutsutaan nimellä Integral Life Practice (ILP). Siinä itsensä johtamisen harjoitus jaetaan neljään eri olemus- puoleen, jotka ovat keho, tunteet, kognitio ja henkisyys. (Jakonen & Kamppinen 2017, 146.)
Integral Life Practice on harjoitusohjelma, joka yhdistää monia vuosisatojen kuluessa annettuja käytäntöjä esimerkiksi psykologian ja tietoisuuden tutkimuksen aloilta - käyt- täen kehystä, joka on optimoitu nykypäivän vaativaan elämään. Harjoitusohjelman ke- hittämistyötä on tehty yli kolmekymmentä vuotta. (Wilber, Patten, Leodard & Morelli 2012, 1.)
Harjoitusohjelman hyöty on siinä, että se antaa kehyksen, jota seuraamalla pysyy suun- nitelmassa. Harjoitusohjelman laatijat eli Ken Wilber kumppaneineen halusivat selvittää mitkä ovat vanhojen perinteiden tehokkaimmat ja olennaisimmat käytännöt. Mitä uusia käytäntöjä tieteen uusimmat löydöt tarjoavat? Miten löydetään mallit, jotka yhdistävät monipuolisimmat oivallukset ja menetelmät? Ja miten tätä tietämystä voidaan käyttää hyödyksi ihmisen kasvuun ja heräämiseen? Tuloksena oli siis idän ja lännen parhaim- pien henkisten menetelmien yhdistäminen toimivaksi ohjelmaksi, jota kuka tahansa voi harjoittaa, vaikka olisi kuinka kiireinen, sillä ohjelma on skaalautuva eli sitä voi harjoittaa tehokkaasti vain kymmenenkin minuuttia päivässä. Se keskittyy seuraaviin osa-alueisiin:
keho, mieli, henki ja varjo. (Wilber ym. 2012, 10 - 13.)
ILP antaa yksilöille mahdollisuuden tutkia ja kehittää systemaattisesti monenlaisia piir- teitään, kuten fyysistä kehoaan, emotionaalista älykkyyttään, kognitiivista tietoisuuttaan, ihmissuhteitaan ja hengellistä viisauttaan. Koska integraalinen teoria sisältää systemaat- tisesti enemmän todellisuutta ja yhdistää sen perusteellisemmin kuin mikään muu nykyi- nen arviointi- ja ratkaisurakentamisen lähestymistapa, sillä on potentiaalia onnistua pa- remmin käsittelemään monimutkaisia ongelmia. (Esbjörn-Hargens 2010. 34.)
Pentti Sydänmaanlakka tuo kirjassaan Älykäs itsensä johtaminen (2006) oman menetel- mänsä mukaiset viisi näkökulmaa itsensä johtamiseen, Nämä ovat keho ja fyysinen kunto, mieli ja psyykkinen kunto, tunteet ja sosiaalinen kunto, arvot ja henkinen kunto ja työ ja ammatillinen kunto. Näiden yläpuolella sijaitsee ihmisen tietoisuus.
Itsensä tunteminen ja oman tietoisuutensa ymmärtäminen ovat itsensä johtamisen kul- makiviä. Tämä kattaa niin omien heikkouksien kuin vahvuuksien tuntemisen. Siihen kuu- luu myös vanhoista haitallisista tavoista poisoppimista, omien sitkeässä olevien asentei- den ja uskomusten kyseenalaistamista sekä vastuun ottamista niin itsestään kuin muis- takin. (Salmimies 2008, 21.)
3.2.1 Itsetuntemus
Itsensä johtaminen on itseensä tutustumista. Se ei ole epätervettä itsekorostusta tai it- seensä keskittymistä. Itsensä johtamisen peruskysymyksiä ovat: Kuka minä oikeastaan olen? Minne olen menossa? Miten sinne pääsen vai onko päämäärää olemassakaan ja onko itse matka tärkeämpi? Itsensä johtamisen taidosta tulee koko ajan tärkeämpää muuttuvan ja monimutkaistuvan maailman johdosta. Ihmisen pitää kyetä muuttumaan ja sopeutumaan nopeasti. Hänen pitää olla luova, kyetä uudistumaan ja oppimaan uusia taitoja. Organisaatioissa yksilölle sälytetään enemmän vastuuta itsestään ja tekemisis- tään. Yksilön näkökulmasta itsensä johtamista ei tapahdu enää pelkästään työpaikoilla, vaan on siirrytty elämänhallinnasta kokonaisvaltaiseen itsensä johtamiseen. Itsensä joh- taminen tavoitteellisesti ei ole helppoa. Yleensä ihmisillä on tieto siitä, millä keinoilla it- seään olisi järkevää johtaa, mutta tämä tieto on vaikeaa saattaa käytäntöön. Itsensä joh- taminen kokonaisvaltaisesti vaatii kovaa tahtoa, suunnitelmallisuutta ja määrätietoi- suutta. (Sydänmaanlakka 2006, 15 - 17.)
Oman psyyken ymmärtäminen on itsetuntemuksen keskiössä, mutta on olemassa toi- nenkin suunta, josta aihetta voi lähestyä. Edellä mainittujen peruskysymysten, joita ih- minen voi itselleen esittää, lisäksi omaa elämänsä merkitystä voi syventää kysymällä itseltään myös seuraavan kaltaisia kysymyksiä; Onko minuutta ollut olemassa ennen kuin synnyin? Mitä itselleni tapahtuu kuoleman jälkeen? Mikä on elämäni tarkoitus? Mikä on suhteeni henkisyyteen? Tällaiset kysymykset eivät ole suoraa yhteydessä henkilön psyykkiseen tasoon, vaan näillä mennään kohti asiaa, jota kutsutaan henkiseksi itsetun- temukseksi. Henkisen itsetuntemuksen kautta tapahtuu henkistä kehitystä, jota ihminen tarvitsee kokonaisvaltaiseen itsetuntemukseen. (Dunderfelt 2006, 18 - 19.)
Itsetuntemuksen perustotuus on se, että koemme maailman oman itsemme kautta, sillä kaikki mitä aistimme ja käsitämme, tapahtuu oman minuutemme suodattimen läpi. (Dun- derfelt 2006, 21.) Juuri tätä asiaa käsiteltiin aiemmin tässä opinnäytetyössä integraalisen ajattelun yhteydessä. Integraalisessa ajattelussa pyritään huomioimaan mahdollisim- man monta muuttujaa itsetuntemuksen harjoittamisessa. (Jakonen & Kamppinen 2017, 17.)
3.2.2 Tietoisuustaidot
Itsetuntemuksen perusharjoituksiin kuuluu taito olla läsnä tässä ja nyt. Tämä tarkoittaa sitä, että osaa ja kykenee olla omassa itsessään siten, ettei koita muuttaa itseään miten- kään, ei edes ajatustensa osalta. Pyritään löytämään oman olemuksen rauhallinen piste, joka harjoittelun myötä laajenee suuremmaksi ja auttaa löytämään mielenrauhan kaaok- sen, ahdistuksen ja pelon keskellä. (Dunderfelt, 2006, 13 - 14.)
Itsensä johtamisen opettelun avainasemassa on siis tietoisuustaitojen hallinta. Tietoi- suustaidot eli mindfulness auttaa sen harjoittajaa keskittämään huomionsa nykyhetkeen.
Tietoinen läsnäolo on ollut alkujaan ikivanha buddhalainen harjoitus. Buddhalaisen pe- rinteen mukaan normaalin valvetietoisuutemme tila on hyvin rajoittava ja rajoittunut ja muistuttaa enemminkin unessa olevan tilaa. Meditaation sanotaan herättävän tästä unenkaltaisesta tilasta ja olemaan yhteydessä niin tiedostettuun kuin tiedostamattomaan tietoisuuteemme. Tietoisen läsnäolon harjoittaminen itsessään on hyvin yksinkertaista, mutta samalla äärimmäisen haastavaa. Tietoinen läsnäolo tarkoittaa sitä, että ihan kaik- kea havainnoidaan tietynlaisella tavalla eli tietoisesti, nykyhetkessä ja hyväksyen. Mitään ei arvostella. Hankala osa tässä on se, että kun pyrkii tekemään edellisiä asioita, ei ai- kaakaan, kun ajatukset vievät mennessään. Mutta sekään ei haittaa, sillä harjoitus täh- tää siihen, että kun huomaa eksyneensä ajatuksiinsa, niin palauttaa itsensä tietoisesti nykyhetkeen. (Kabat-Zinn 2011, 21 - 23.)
Tietoinen läsnäolo ei tarkoita pelkästään meditaatiota, mutta se on yksi sen harjoittami- sen muodoista. Meditaatio ei siis ole mitään mystistä, vaan sitä voi kuvata mielen tree- niksi. Samalla tavalla kuin kehosta pidetään huolta fyysisten harjoitusten kautta, mielen kestävyyttä ja joustavuutta voi harjoittaa meditaatiolla. (Sydänmaanlakka 2006, 19.) Jooga on yksi tietoisen läsnäolon harjoitusmenetelmistä ja sen tavoitteena on kehittää kokonaisvaltaista tietoisuuden laatua, sillä se sisältää ohjattua rentoutumista, asanoita eli fyysisiä harjoituksia, tietoisia hengitysharjoituksia ja meditaatioharjoituksia. Joogalla on monia positiivisia vaikutuksia ja se muun muassa auttaa rentoutumaan, opettaa oike- anlaista hengitystä, lisää kehon notkeutta, kohentaa kuntoa, parantaa keskittymiskykyä ja kehittää syvempää itsetuntemusta. (Sydänmaanlakka 2006, 50 - 51.)
3.3 Henkinen hyvinvointi ja mieli
Henkinen hyvinvointimme koostuu monesta eri osatekijästä. Kaiken kattona voidaan pi- tää mieltämme. Mieli eli psyyke on ihmisen sisäinen kokemus- ja elämysmaailma. Mieli koostuu ajatuksista, mielikuvista ja tunteista. Mielemme voidaan jakaa kolmeen osa-alu- eeseen. Osa-alueet ovat psyykkinen alue, joka kattaa rationaalisen mielen eli järjen, emotionaalinen alue, joka kattaa tunteet ja henkinen alue, joka kattaa arvot. Nämä ovat kaikille tuttuja käsitteitä, mutta niiden tarkempi tutkiminen kertoo selkeästi sen, miten paljon ne vaikuttavat yksilön henkiseen hyvinvointiin. (Sydänmaanlakka 2006, 131.)
3.3.1 Rationaalinen mieli
Rationaalisen mielemme eli järkemme avulla havaitsemme, muistamme, opimme ja ajat- telemme. Kognitiivinen psykologia on tutkinut näitä mielemme osa-alueita. Kognitiivinen psykologia alkoi levitä 1960-luvulla aiheuttaen vallankumouksen ihmistieteissä. Ihminen ei ollutkaan enää ainoastaan passiivinen vastaanottaja, vaan ymmärrettiin, että hän on opitun tiedon aktiivinen rakentaja. (Viljanen 2009, 297.)
Tärkeä osa rationaalisen mielemme toimintaa on ajattelu. Kuitenkin joskus voi käydä niin, että eksymme ajatteluun ja alamme pitää kaikkia ajatuksiamme totena. Ajattelu it- sessään on prosessi, jossa hyödynnetään mieleen jo valmiiksi varastoitunutta tietoa sekä ympäristöstämme aistien kautta välittyvää tietoa. Muisti on tässä prosessissa mu- kana monella tavalla. Muistin avulla tallennetaan asioita varastoon ja palautetaan tietoa varastosta käytettäväksi. Ajattelu ei ole aina tietoista, vaan se hyödyntää myös tiedosta- mattomia ja intuitiivisia prosesseja. Ajatteluun tarvitaan joustavuutta ja siinä on avuksi se, että ihmisellä on ymmärrys omasta ajattelutyylistään. Ihmisellä on havaittu olevan kymmeniä erilaisia ajattelun virheitä. Nämä aiheuttavat ahdistusta ja vaikeuttavat elä- määmme. Näitä ajattelun virheitä ovat muun muassa harha siitä, että asian saa jonkin- laiseen päätökseen, ihminen käyttää päätöksenteossaan vain lähintä ja helpoimmin saa- tavilla olevaa tietoa, liian kapean näkökulman käyttäminen sekä taipumus jättää päätök- senteossa sellainen aineisto huomioimatta, joka ei tue ihmisen omia uskomuksia. (Åh- man 2014, 193 - 197.)
Luova ja innovatiivinen ajattelukyky on tulevaisuuden tärkeimpien työelämätaitojen jou- kossa. Tällaisessa ajattelukyvyssä luovuuden perusta on taito kyseenalaistaa ja ihme- tellä totuttuja ajattelun tapoja. Luovuus ei kuitenkaan synny tyhjästä, vaan vaatii kovaa työtä. Luovalla ajattelijalla pitää olla myös riskinottokykyä ja taitoa hyväksyä epäonnistu- misen mahdollisuus. Luovan ajattelijan vahvuus on herkkyys, jota myös intuitioksi kutsu- taan. Intuitio tarkoittaa tietoisuuden laajentamista ja sen avulla saamme tietoa alitajun- nastamme, jossa tietoa on huomattavan paljon enemmän kuin tietoisessa tajunnas- samme. (Sydänmaanlakka 2006, 159 - 163.)
Oppiminen on yksi rationaalisen mielen peruskyvyistä. Myös oppimisen taitoa koroste- taan yhtenä tärkeimmistä työelämätaidoista tulevaisuudessa. Nopeasta kyvystä oppia on tullut työelämässä kilpailuvaltti ja oppimaan oppimisesta tärkeä menestystekijä. Op- piminen on prosessi, jossa uutta tietoa luodaan yhdistelemällä kokemuksia ja aikaisem- paa tietoa. Puhutaan tiedon rakentamisesta, jossa ihminen rakentaa sisäisiä malleja eli skeemoja ja muodostaa laajempia tiedollisia rakenteita sen informaation pohjalta, jonka on saanut uutena. (Sydänmaanlakka 2006, 153.)
Keskustelu oppimisesta on saanut uuden suunnan tekoälyn tiimoilta. Ihmisen nopea op- pimiskyky ei välttämättä olekaan tulevaisuudessa kilpailuvaltti, sillä esimerkiksi Max Teg- mark kirjoittaa teoksessaan Elämä 3.0 – Ihmisenä oleminen tekoälyn aikakaudella (2018, 95.) seuraavaa:
”Kuinka kauan kestää, että ennen kuin koneet suoriutuvat meitä paremmin kaikissa kog- nitiivisissa tehtävissä? Emme selvästikään tiedä, ja on suhtauduttava avoimesti siihen, että vastaus voi olla ei koskaan…perusviesti on kuitenkin, että on pohdittava mahdolli- suutta, että se tapahtuu, kenties jopa elinaikanamme.”
3.3.2 Tunteet
Tunne on prosessi, jossa määritellään, onko jokin asia ihmiselle tärkeä vai ei. Tunne on muutos kokemuksessa, käyttäytymisessä ja fysiologisissa reaktioissa. Tunne on ajalli- sesti lyhytkestoisempi kuin mieliala. Helena Åhman (2014) määrittelee tunteet seuraa- valla tavalla; ”Tunteet ovat sekä itseen että vuorovaikutukseen vaikuttaviksi subjektiivi- siksi kokemuksiksi, kyvystä kokea. Nämä kokemukset näkyvät myös aktivoitumisena ai-
voissa, tuntemuksina kehossa ja sosiaalisessa käyttäytymisessämme. Tunteet suojele- vat meitä, muuttavat toimintavalmiuksiamme ja myös vaikuttavat havaitsemis- ja ajatte- lutoimintoihimme.” (Åhman, 2014, 230.)
Tunteet yleensä koetaan kehossa. Kävellessä tapaamaan rakastaan, kävely on kevyttä ja sydän hakkaa odotuksesta. Ennen tärkeää työhaastattelua jännitys tuntuu kiristävänä tunteena lihaksissa ja kädetkin saattavat hikoilla ja vapista. Lukuisissa tutkimuksissa on todettu, että emotionaaliset järjestelmät valmistavat meitä vastaamaan ympäristöön koh- distuviin haasteisiin sopeuttamalla elintoimintomme niihin. Tämä yhteys tunteiden ja ke- hon välillä ilmenee, kun kuvaamme erilaisia tunnetiloja fyysisillä ilmauksilla. Esimerkiksi jännitystä kuvaillaan siten, että tuntuu kuin olisi perhosia vastassa. (Nummenmaa ym.
2013, 646.)
Ilman tunteita ihmisen aloitteellisuus, luovuus mielikuvitus, päätöksentekokyky ja kiin- nostuneisuus asioihin vähenevät. Esimerkiksi syvästi masentuneilla tunne-elämä latistuu ja he menettävät kiinnostuksensa niin olemassa oleviin kuin uusinkin asioihin. Tunteet muokkaavat ihmisen syvimmät arvot, uskomukset ja ihmissuhteisen laadun. Samoin tun- teilla on suuri osuus siinä, millaisia valintoja yksilö elämässään tekee. Tällainen valinta on esimerkiksi se, millaisen koulutuksen ja ammatin itselleen hankkii. Mitä ikinä elämältä haluaakaan, löytyy näiden halujen takaa se, millaisia tunteita ihminen haluaa kokea. Ai- kuisopiskelija on omien halujensa perusteella valinnut koulutukseen hakeutumisen ja sen kautta hän odottaa kokevansa tietynlaisia tunteita. Tämän vuoksi tunteet ovat erittäin tärkeitä myös aikuisopiskelijan elämää ja opiskelua eri näkökulmien kautta tarkasteltuna.
(Rantanen 2011.)
Tulevaisuuden työelämän tärkeimpiä taitoja on tunneälykkyys. Työntekijän tavoitteena on sekä tunteiden kokeminen että niiden hallinta. On hyvä, että työpaikalla voi ja on suo- tavaa kokea tunteita, mutta yhtä tärkeää on omien tunteidensa hallinta. Voi käydä kovin raskaaksi, jos työntekijöillä on työpaikalla aina jokin draama menossa. (Sydänmaanlakka 2006, 175.)
Tunneäly tarkoittaa, että on tietoinen omista tunteistaan. Se tarkoittaa myös sitä, että osaa tunnistaa ja ottaa toisten ihmisten tunteet huomioon. Tämä auttaa tulemaan toi- meen sekä oman itsensä että toisten ihmisten kanssa. Tulkinnat heränneistä tunteista ovat ratkaisevia, sillä niiden seurauksena on reaktio siihen, miten tunteita herättänyt asia koetaan. (Salmimies 2008, 117 – 119.)
Miten tunteet sitten vaikuttavat esimerkiksi työpaikalla? Erilaisissa organisaatioissa on pohdittu tunteiden merkitystä jo pitkään. Organisaatioiden mukaan erityisesti tunteiden eri vaiheiden ja niiden ohjaamiseen kuvaaminen, tunnesiteiden muodostamisen ja pur- kamisen merkitys, tunteiden ohjelmointi ja sekä myönteisten että kielteisten tunteiden hyödyntäminen, ovat jääneet liian vähälle huomiolle eikä näiden asioiden parantamiseen ole löydetty toimivia keinoja. Tunteiden ohjaamisen taidon voi sanoa olevan samalla ti- lannetajua, joka taas on johtajan tärkeimpiä kykyjä. Hyvä johtaja osaa lukea alaistensa tunteita ja toimia tilanteissa niihin sopivilla tavoilla. Tunnesiteiden luominen toisten kanssa johtaa siihen, että näitä siteitä luoneet saavat työelämän hektisyydessä turvasa- tamia. Toisten kanssa tunnesiteitä luoneet työntekijät tuntevat myös vähemmän pelkoa ja stressiä. Tunteet ja varsinkin myönteiset tunteet vaikuttavat paljon ihmisten tekemi- seen ja tämän kautta vaikuttavat heidän työpanokseensa. Ilo edistää luovuutta, kiinnos- tus saa aikaan oppimishalua, inspiraatio edistää halua tehdä parhaansa, ylpeys auttaa visioimaan korkeita tavoitteita ja kunnioitus edistää halua olla osana jotain itseä suurem- paa. (Åhman 2014, 232 – 233.)
3.3.3 Arvot
Arvot kuuluvat osaksi ihmisen psykologisia ominaisuuksia. Toisin kuin persoonallisuu- den piirteet, jotka ovat biologispohjaisia, arvot ovat itse tietoisemmin valittuja ja ne voivat myös muuttua elämän varrella, sen mukaan millaisia elämänkokemuksia ihmisellä on ollut. Arvot peilaavat ihmisen toimintaa ohjaavia normeja eli ne selittävät, mitkä asiat ovat hänelle tavoittelemisen arvoisia ja miten hänen tulee toimia toisten kanssa. Kun ihmisen arvot kohtaavat sen ympäristön arvot, jossa hän elää, on se vahvin ihmisen hyvinvointia takaava tekijä. Ihmisellä ilmenee myös vähiten stressioireita silloin, kun hänen ja häntä ympäröivien ihmisten arvot ovat samankaltaiset. (Helkama 2015.)
Tutkijat ovat määritelleet yli 60 erilaista arvoa ja ne pohjautuvat sekä tunteisiin että jär- keen. Ne ohjaavat henkilön käyttäytymistä ja määräytyvät usein hänen tarpeidensa poh- jalta. Arvot voidaan jakaa pelkistetyllä tavalla neljään alueeseen, jotka ovat fyysiset arvot (materiaaliset), sosiaaliset arvot, psyykkiset (älylliset) arvot sekä henkiset arvot. Ne voi- daan jakaa käyttöarvoihin ja tavoitearvoihin. Esimerkiksi aikuisopiskelijalle voi oma perhe olla yksi hänen tärkeimmistä arvoistaan, mutta hän joutuu opiskelun takia laimin- lyömään perhettään. Siten perhe voi opiskeluajan olla aikuisopiskelijan tavoitearvo ja
saattaa näkyä monikulttuurisessa työ- ja opiskeluympäristössä. Näissä ympäristöissä on tärkeää ymmärtää, että ihmisten arvot voivat kulttuurisista syistä poiketa varsin paljon toisistaan. (Sydänmaanlakka 2006, 208 - 212.)
Suomalaiset kuuluvat kansana maailmanlaajuisesti kärkikuusikkoon maista, joissa on suurin itseilmaisuarvojen taso. Itseilmaisuarvoista katsottuna toista ääripäätä edustavat maat, joissa eloonjäämisarvot ovat ihmisten tärkeimpiä arvoja. Itseilmaisuarvoja voisi edustaa Ruotsin kansalainen, joka tietää asuvansa oikeusvaltiossa. Hän on hyvin ruo- kittu, luottaa muihin ihmisiin ja siihen, että oikeus tapahtuu. Eloonjäämisarvojen kannat- taja löytyy todennäköisesti köyhästä maasta, jossa korruptio on suurta. Hän saattaa pe- lätä luonnonmullistuksia ja viranomaisten mielivaltaa sekä luottaa uskontonsa perintei- siin sääntöihin. Itseilmaisuarvojen edustus on Suomen lisäksi korkeinta Ruotsissa, Tans- kassa, Hollannissa, Kanadassa ja Uudessa-Seelannissa. Eloonjäämisarvoja edustavia maita ovat esimerkiksi Venäjä, Bangladesh, Pakistan ja Zimbabwe. Itseilmaisuarvot ovat siis lisääntyneet jälkiteollisissa demokratioissa pikkuhiljaa ja kasvu on jatkunut tähän päi- vään. Hyvänä esimerkkinä tästä voidaan pitää sitä, miten eri maissa suhtaudutaan ho- mouteen. Toisissa maissa homoseksuaalit ovat samassa asemassa heterojen kanssa ja voivat esimerkiksi solmia avioliiton, kun taas toisissa maissa homoseksuaalisuus on lailla kielletty ja homoseksuaalit joutuvat kokemaan vainoja ja väkivaltaa. (Helkama 2015.) Omien arvojensa tiedostaminen ja niiden mukaan eläminen on elämän innostuksen ja motivaation lähde ja lisää merkittävällä tavalla itsetuntemusta ja samalla myös itsearvos- tusta. Arvojen taustalla vaikuttavat siis oman kulttuurin ja yhteisön arvostukset, kotikas- vatus, aikaisempi koulutus ja harrastukset. Aikuisopiskelijalla arvot ovat vaikuttaneet myös siihen, että hän on hakeutunut lisäkoulutukseen haluten sen kautta kehittää itse- ään. Arvot vaikuttavat myös siihen, millaisista näkökulmista ihminen maailmaa katselee ja ovat tätä kautta tärkeä osa kokonaisuuden näkemisen taitoa. (Salmimies 2008, 46 – 47.)
3.4 Fyysinen hyvinvointi
Fyysinen hyvinvointi on selvästi yhteydessä työssä jaksamiseen, hyvinvointiin, tehok- kuuteen ja luovuuteen. (Sydänmaanlakka 2006, 96). Ihminen tarvitsee energiaa toimiak- seen kunnolla. Hän kerää, varastoi ja jakaa energiaa. Energiatasoomme yleisesti vaikut- tavat mieli, ravinto, liikunta, uni ja lepo. Kehomme fyysinen terveys on pohjana ener- giamme kasvulle. Tämän energian hankkiminen tarkoittaa oikeiden valintojen tekemistä
edellä mainituissa asioissa ja oikeiden päätösten tekeminen edellyttää riittäviä energia- tasoja. Kyseessä on itseään ruokkiva kierre, joka positiivisena pitää ihmisen hyvässä kunnossa. (Gustafsberg 2014, 105 – 108.)
Ihmisen on siis hyvä tietää mistä hän energiaa saa, missä tilanteissa sitä menetetään ja miten hän kykenee itse lisäämään omaa energiatasoaan. Voidaan puhua mielen Y-ris- teyksestä, joka ajatuksissa tarkoittaa seuraavaa ketjua: ajatus-valinta-päätös. Tunteiden puolella tietty tunne voi houkuttaa ja ohjata käyttäytymistämme, eli perustuuko jokin va- linta siihen, että se tehdään arvojen ja tavoitteiden mukaan vai annetaanko voimakkaan tunteen vaikuttaa päätökseen. Kun ihminen on harjaannuttanut mieltään tietoisen läsnä- olon avulla, havaitsee hän helpommin sen, kun tunne tulee mukaan vaikuttamaan pää- töksiin. Kun tunne huomataan, ei ihminen ole päätöksenteossa enää pelkästään tun- teidensa varassa. (Gustafsberg 2014, 105 – 106.)
Fyysinen hyvinvointi ei tarkoita pelkästään hyvää fyysistä kuntoa, vaikka se onkin tärkeä osa fyysistä hyvinvointia. Käsitykset siitä, mitä fyysisellä hyvinvoinnilla tarkoitetaan, vaih- televat. Jonkun mielestä arkiliikunta on riittävä määrä liikuntaa ja toisen mielestä mara- toneille valmentautuminen ja niiden juokseminen on riittävästi. Myös fyysisen hyvinvoin- nin kannalta on tärkeää, että itseään johtavan ihmisen tekemistä ohjaa päämäärätietoi- suus. Ihminen asettaa tavoitteet, ja ymmärtää tavoitteiden saavuttamiseen vaadittavat toimenpiteet, jotta päämäärä saavutetaan. (Salmimies 2008, 67.)
3.4.1 Liikunta
Suomessa on muodostunut ongelmaksi asti ihmisten liikkumattomuus. Liikunnan vähäi- syys aiheuttaa melkoisia haasteita yhteiskunnalle. Liikkumattomuuden seurauksena on kansansairauksia, ikääntymisestä aiheutuvia ongelmia, työelämässä tuottavuuden hei- kentymistä sekä kustannuksia kansantaloudelle. Yllättävää on se, että ihmiset harrasta- vat melko paljon liikuntaa vapaa-ajallaan, mutta työssä ja koulussa istutaan edelleen suurin osa ajasta. Jo 6-vuotiaat lapset istuvat 60 prosenttia ajastaan. Liikunnan lisäämi- sen tärkeys tiedostetaan ja tämä heijastuu konkreettisesti tulevaisuuden työelämäänkin.
(Sosiaali- ja terveysministeriö 2013, 4.)
Visiot liikunnallisista suomalaisista ovat seuraavat sosiaali- ja terveysministeriön Muu- tosta liikkeellä julkaisun mukaan: Liikunnan ja fyysisen aktiivisuuden merkitys ymmärre-
tään yksilön ja yhteiskunnan terveyden, hyvinvoinnin ja kilpailukyvyn perusedellytyk- senä. Eri hallinnonaloilla ja organisaatioissa luodaan mahdollisuudet fyysisesti aktiivi- seen elämään. Fyysisen aktiivisuuden edistäminen perustuu sidosryhmien välisiin kump- panuuksiin, toimiviin rakenteisiin ja hyvään johtamiseen. Sukupuolten tasa-arvon ja yh- denvertaisuuden tekijät tunnistetaan ja niihin vaikutetaan tehokkaasti. Yksilöt tarttuvat parantuneisiin mahdollisuuksiin lisätä jokapäiväistä liikettään. Suomi on entistä vah- vempi fyysisesti aktiivisen kulttuurin mallimaa Euroopassa. (Muutosta liikkeellä! 2013, 4.)
Liikunnan lisääminen vaikuttaa siis maan kansainväliseen kilpailukykyyn asti, joten mis- tään turhasta asiasta ei ole kyse. Yleisesti liikunta on terveysvaikutuksiltaan positiivista.
Liikunta aiheuttaa kehossa kemiallisia prosesseja. Näiden prosessien tuloksena aivojen välittäjäaineet endorfiinit ja dopamiini vapautuvat ja aiheuttavat mielihyvää. Dopamiini vaikuttaa myös siihen, että tiettyä toimintaa halutaan tehdä uudestaan eli se vahvistaa käyttäytymismallia. Kun ihmisen hormonijärjestelmä toimii hyvin ja edellisten välittäjäai- neiden vapautuminen on oikeanlaista, on keho mielen tärkein säätelyjärjestelmä. (Gus- tafsberg 2014, 114 - 115.)
Liikunnan harjoittamisessa on tärkeintä kuitenkin se, että se on vapaaehtoista ja että se tuottaa harjoittajalleen iloa. Suurimman tyydytyksen liikunnasta saa, kun siihen uppoutuu ja kokee edelläkin käsiteltyä flow:ta. Ihminen löytää itsestään uutta ja ylittää itsensä.
Hyödyllisintä liikunta on silloin, kun sitä harjoitetaan säännöllisesti monta kertaa viikossa.
Tallaisen liikunnan hyötyjä ovat stressinsieto- ja keskittymiskyvyn parantuminen, alaku- loisuuden ja masennuksen lieveneminen ja unen laadun paraneminen. (Salmimies 2008, 68 - 69.)
3.4.2 Lepo
Ihminen palautuu rasituksesta levossa ja unen aikana tapahtuu myös aivojen elpyminen.
Tämän vuoksi riittävä lepo kuuluu hyvinvoinnin perustekijöihin. Tämä kuitenkin unohde- taan helposti nykyajan kiireisessä elämässä. Oletetaan, että aina pitää olla tavoitetta- vissa ja tämä häiritsee levon aikaa. Riittävän pitkä ja laadukas uni on tärkeää myös op- pimisen kannalta, sillä sen aikana päivällä opitut asiat painuvat pitkäaikaiseen muistiin.
Uni edistää ihmisen hyvinvointia, terveyttä ja pitkää ikää. Sen sanotaan olevan myös luonnollinen lääke sekä psyykkisiin että fyysisiin rasituksiin sekä lisäävän vastustusky- kyä. (Sydänmaanlakka 2006, 116 – 117.)
Keskimäärin suomalainen nainen nukkuu 7 tuntia ja 24 minuuttia ja mies 7 tuntia 18 minuuttia yössä ja kolme neljästä koki saavaansa riittävästi unta yön aikana. Kuitenkin miehistä 16 prosenttia ja naisistakin 14 prosenttia nukkuu korkeintaan 6 tuntia yössä.
Suomalaisia vaivaa suuressa määrin myös unettomuus, sillä kyseessä olevaa kyselyä edeltävän kuukauden aikana joka toista miestä ja lähes kahta kolmesta naisesta oli vai- vannut unettomuus. Myös painajaiset häiritsevät unta ja kyselyyn osallistuneista joka toi- nen kertoikin nähneensä painajaisia viimeisen kuukauden sisällä. Suomalaisten unen määrä vaihtelee myös vuodenaikojen mukaan eli talvella nukutaan enemmän ja kesällä vähemmän. Vaihtelu on kuitenkin vähentynyt vuodesta 2011 vuoteen 2017. Suurin osa suomalaisista siis nukkuu hyvin, mutta erilaiset uniongelmat murentavat toimintakykyä heikentäen tällä tavoin hyvinvointia. Uniongelmien kanssa esiintyy usein myös erilaisia sairauksia, joten uniongelmilla on kansanterveydellisiäkin vaikutuksia. Näihin vaikutuk- siin pitää tulevaisuuden työelämänkin kannalta kiinnittää erityistä huomiota. (Koponen ym. 2018, 42 - 44.)
Unen- ja muun levon tarve vaihtelee eri ihmisillä. Tämän takia olisi hyvä selvittää oma unentarpeensa ja pyrkiä pitämään sen toteutumisesta tosissaan kiinni. Työelämä ei aina ota huomioon tätä ihmisen henkilökohtaista unirytmiä, vaikka se olisi ensiarvoisen tär- keää ihmisen suorituskyvylle. Ihmisillä on usein liian kiire oman unirytminsä ja unentar- peensa selvittämiseen, sillä nyky-yhteiskuntamme vaatii tehokkuutta ja tuottavuutta, jonka jalkoihin selvitystyö jää. (Gustafsberg 2014, 118 – 119.)
3.4.3 Ravinto
Oikea ruokavalio on ihmisen hyvinvoinnin perusta. Syömällä terveellisesti voi nuorentaa ja suojata aivojaan, suolistoaan ja sydäntään sekä vahvistaa luustoaan ja vastustusky- kyään. Terveellinen ruokavaliokin on kokonaisuus, eikä mikään yksittäinen ruoka-aine ole yksistään hyvästä tai pahasta. Ravitsemustutkijoiden mukaan syödään tasapainoi- sesti, jos hiilihydraattien osuus on 55 prosenttia, rasvan 30 prosenttia ja proteiinin 15 prosenttia päivän ruokavaliossa. Tämä on kuitenkin yksilöllistä ja kuten henkilökohtaisen unentarpeenkin kohdalla, niin ruokavalionkin voi koostaa yksilöllisesti juuri itselle sopi- vaksi. (Sydänmaanlakka 2006, 110.)
Suomalaisten ruokailutottumuksissa on kuitenkin runsaasti parantamisen varaa, sillä ai- kuisten ruokatottumukset ovat pääsääntöisesti huonontuneet vuodesta 2011 vuoteen
ja hedelmiä siten, kuin niitä suositellaan syötävän. Alle kolmannes aikuisista käyttää suo- siteltua levitettä leivällä, jodioitua suolaa käyttää kaksi kolmasosaa aikuisista ja puolet niistä työikäisistä, joilla on mahdollisuus lounastaa työpaikan tai oppilaitoksen ruoka- lassa tekee niin. Tutkimuksessa todettiin myös sellainen seikka, että korkeasti koulutet- tujen ruokailutottumukset olivat terveellisemmät verrattuna vähemmän koulutettuihin.
(Koponen ym. 2018, 33.)
Tulevaisuuden työelämänkin kannalta ihanteellisten terveyttä edistävien ruokatottumus- ten yleistyminen edellyttäisi kotien, koulujen, ruokapalveluiden, kuluttajaviestinnän, elin- tarvikealan toimijoiden, median sekä ravitsemus- ja elintarvikepolitiikan laajaa yhteis- työtä. (Koponen ym. 2018, 37.)
Edellinen on kuitenkin äärimmäisen haastava tavoite, sillä aina ruuasta puhuttaessa on yhtä monta asiantuntijaa kuin keskustelijaakin ja epätietoisuus siitä, mikä on asioiden oikea laita, aiheuttaa monesti hämmennystä. Paras keino jokaiselle on pyrkiä tässäkin asiassa kohtuullisuuteen. Jokapäiväiset valinnat ratkaisevat ja ruokailutottumuksiin on kiinnitettävä huomiota. Jos ruokavaliossa olisi hyvä tehdä terveellisiä muutoksia, pitää näille muutoksille varata riittävästi aikaa. Muutosprosessia pitää seurata ja toteuttaa ajal- lisesti riittävän kauan, yleensä 6-18 kuukautta, jotta muutokset siirtyvät tavoiksi, joita al- kaa noudattaa rutiininomaisesti. (Sydänmaanlakka 2006, 112 – 113.)
3.5 Kulttuurinen hyvinvointi
Ihmiset ovat kehittyneet evoluution tuloksena altruistisiksi ja moraalisiksi olennoiksi. Ih- misen altruismi on kuitenkin nurkkakuntaista ja se sisällyttää vain ihmiset, jotka sillä het- kellä kuuluvat yksilön sisäryhmään. Sisäryhmän koostumus voi kuitenkin vaihdella. Tut- kimuksissa on todettu, että varsin sattumanvaraiset rajat voivat toimia sisä- ja ulkoryh- mien rajoina. Joskus siihen riittävät jopa eriväriset pelipaidat. Käytännössä ryhmien vä- linen raja kuitenkin piirtyy usein ihonväriin, kieleen ja kulttuuriin. Ihmiset pitävät saman- kaltaisuudesta, mutta yleinen koulutustason ja globaalin kulttuurin nousu ovat lisänneet ihmisen kykyä päästä eroon tästä nurkkakuntaisuudesta. (Gronow & Kaidesoja 2018, 12.)
Ympäröivä kulttuuri ja muut ihmiset vaikuttavat suuresti yksilön maailmankuvan muodos- tumiseen lapsuudessa. Tätä kuvaa päivitetään myöhemmässä elämässä, mutta myös
testataan aiemman pohjalta muodostuneita oletuksia ja odotuksia toimimalla sosiaali- sessa maailmassa. Ympäröivä kulttuuri ihmisineen vaikuttaa yksilöön, mutta samalla yk- silö vaikuttaa omalta osaltaan vastavuoroisesti ympäröivään kulttuuriin. (Gronow & Kai- desoja 2018, 17.)
Yleensä ihmiset tietävät, mitä tarkoitetaan, kun puhutaan kulttuurista, mutta sen selittä- minen on haasteellista. Usein kulttuuri käsitetään erilaisiksi taidemuodoiksi, mutta se on liian suppea näkemys kulttuurisesta näkökulmasta puhuttaessa. Yhteiskuntatieteissä kulttuuri käsitetään arkijärjeksi (engl. Common sense), joka tarkoittaa asioiden yleistä tajua. Tällä tarkoitetaan niitä itsestään selvinä pidettyjä tietoja ja taitoja, joita elämässä selviytymiseen tarvitaan. Näitä asioita ei varsinaisesti opeteta, vaan ne opitaan niin sa- nottuna sosiaalisena oppimisena, muilta saman lajin edustajilta opittuna tietona. Tämä tieto rakentuu vanhan, jo olemassa olevan tiedon päälle, jonka ansiosta jokaisen suku- polven ei tarvitse aloittaa oppimistaan tyhjästä. Kulttuuri on siis jotakin, joka välittyy ja leviää ihmiseltä toiselle samalla muuttuen ja muokkautuen. (Gronow & Kaidesoja 2018, 55 - 60.)
Perhe muodostaa ihmisen ensimmäisen kulttuurisen verkoston, jolta tätä arkijärkeä ale- taan oppia. Läheisimmät suhteet vaikuttavat muun muassa yksilön minuuden kehityk- seen ja hänen myöhempiin valintoihinsa elämässä. Suomessa tehdään vaikuttavaa per- hepolitiikkaa. Se leikkaa samalla kertaa läpi monia muita politiikan aloja, joista esimerk- keinä työ-, asunto-, koulutus- sekä tasa-arvopolitiikka. Perhepolitiikka määritellään kuu- luvan ensisijaisesti Sosiaali- ja terveysministeriön hallinnonalaan. Sosiaali- ja terveysmi- nisteriön julkaiseman määritelmän mukaan ”suomalaisen perhepolitiikan tavoitteena on luoda lapsille turvallinen kasvuympäristö ja turvata vanhemmille aineelliset ja henkiset mahdollisuudet perheen perustamiseen ja lasten kasvattamiseen.” Väestöliiton Väestön- tutkimuslaitoksella tehdään vuosittain Perhebarometri, joka tuottaa ajankohtaista, edus- tavaa tietoa niistä teemoista, jotka nykyajan perhe katsoo itselleen tärkeiksi. Barometrin mukaan työelämän ja perhe-elämän kohdatessa suomalaiset haluaisivat ennen kaikkea joustavaa työaikaa pienten lasten vanhemmille. Suomalaisilla on myös huoli köyhistä lapsiperheistä. Perhevapaat ja kotihoidon tuki ovat perheille tärkeitä, samoin kuin päivä- hoito ja varhaiskasvatus. (Kontula 2018, 7.)
Kulttuuri sen tavallisemmassa merkityksessä taiteen ja kulttuuriharrastusten yhteydessä puhuttaessa kiinnostaa suomalaisia ikään, asuinpaikkaan ja tulotasoon katsomatta.
Vuonna 2013 tehdyn laajan kyselytutkimuksen mukaan suomalaisten mielestä suosi-
tuimpia kulttuuriharrastuksia olivat elokuvat, museot ja teatteri. Taiteen tehtävistä tär- keimpänä pidettiin viihdytyksen ja lohdun tuomisen arkeen. Naiset käyttävät kulttuuripal- veluja miehiä ahkerammin, sillä miehet arvostavat muita harrastuksiaan kulttuuria enem- män. Suurin osa suomalaisista pitävät arvossa taiteilijoita, jotka kuuluvat niin sanottuun kansallisten klassikkojen ryhmään. Näitä taiteilijoita ovat muun muassa Jean Sibelius, Tove Jansson, Väinö Linna, Eino Leino, Mika Waltari, Albert Edelfelt, Helene Schjerf- beck, Oskar Merikanto – ja Juice Leskinen. Oman seudun taiteilijoilla on paikallisesti suurempi suosio. Tästä esimerkkeinä voidaan mainita Kalle Päätalo Pohjois-Suomessa ja Väinö Linna Pirkanmaalla. (Suomen kulttuurirahasto 2018.)
Vuonna 2018 tehtiin myös valtakunnallinen kirjastokysely, jolla kartoitettiin suomalaisten mielipiteitä yleisistä kirjastoista. Kyselyyn vastasi yli 28000 ihmistä ja kirjasto saivat hui- kean hyvät arvosanat kyselyssä kokonaiskeskiarvon noustessa 8,8/10. Päättäjätkin ovat vihdoin ymmärtäneet kirjastojen tärkeyden, eivätkä ole enää lakkauttamassa kirjastoja takavuosien malliin. Kirjaston vaikutuksesta ihmisten elämään kertoo se, että 43 pro- senttia vastanneista sanoi, että kirjasto nostaa elämänlaatua erittäin paljon ja 42 pro- senttia ilmaisi sen nostavan elämänlaatua melko paljon. Lukeminen ja kirjastot merkit- sevät suomalaisille siis paljon ja ovat tärkeä väylä myös muuhun kulttuuri-tarjontaan näyttelyiden ja muiden kirjastossa järjestettävien tapahtumien kautta. (Taloustutkimus 2019.)
3.6 Sosiaalinen hyvinvointi
Ihmisen hyvinvointiin vaikuttaa suuresti se, millaisessa yhteiskunnassa hän elää. Kestä- vän yhteiskunnan perustekijänä pidetään hyvinvoivaa, tervettä ja koulutettua väestöä.
Kestävän hyvinvoinnin jatkuvuuden turvaamiseksi on suunniteltava tulevaisuutta. Tule- vaisuutta silmällä pitäen on panostettava myös lapsiin ja nuoriin esimerkiksi laadukkaan varhaiskasvatuksen ja koulutuksen kautta. Tulevaisuuden työntekijöitä kasvatetaan par- haillaan ja hyvinvointipolitiikka ymmärretäänkin yhä enenevässä määrin investointina tu- levaisuuteen. Kaikkea ei siis voi mitata talouskasvun kautta. Suomessa niin kuin muual- lakin Länsi-Euroopassa väestön huoltosuhteen heikkeneminen aiheuttaa haasteita tule- vaisuudessa. Väestö ikääntyy ja syntyvyys laskee ja työikäisten vähentyessä heidän huoltotaakkansa kasvaa, joten tähänkin asiaan tulisi jatkossa kehittää toimivampia rat- kaisuja. Samoin maahanmuuttajien määrän kasvu on noussut viimeisen kymmenen vuo- den ajan. Niin ikääntyneiden kuin maahanmuuttajienkin kohdalla tarvitaan uudenlaisia
toimivampia ratkaisuja hyvinvointipolitiikan keinojen avulla. (Kestilä & Karvonen 2019, 9- 11.)
Työnteko on perinteisesti ollut suomalaiselle tärkeä osa elämää ja sitä kautta hyvinvoin- tia. Kuten jo aiemminkin tässä työssä on todettu, tulee suomalaistenkin työelämä ja työn- teko jatkavat muuttumistaan. Se, miten ihminen voi omaehtoisesti varautua tähän muu- tokseen, saattaa olla hankalaa. Pentti Sydänmaanlakka on käynyt kirjassaan Älykäs it- sensä johtaminen (2006) läpi erinomaisia seikkoja, jotka pätevät vielä näin 13 vuotta myöhemminkin. Työelämässä on jo hyväksytty se, että jatkuva muutos on totta ja että ei ole enää olemassa paljoakaan sellaisia työpaikkoja, joissa ihminen voi luoda uran eläk- keelle pääsyyn asti. Työntekijöiden on ollut pakko oppia sietämään epävarmuutta ja en- nen kaikkea heidän pitää kehittää omaa osaamistaan. Työntekijän pitää tietää yksityis- kohtaisesti, mitkä hänen työtehtävänsä ovat ja miten ne muuttuvat. Kontaktit ja verkostot luovat työntekijälle turvaverkon yllättävien käänteiden varalla. Omasta motivaatiostaan huolehtiminen ja työn imuun pääseminen auttaa jaksamisessa. Oikea asenne ja amma- tillinen älykkyys ovat työuran kannalta tärkeitä. Ammatillinen älykkyys tarkoittaa kykyä pärjätä ja edetä omalla työurallaan ja tasapainottaa se siten, että työ on oikeassa suh- teessa muiden elämän osa-alueiden kanssa. (Sydänmaanlakka 2006, 228 - 248.) Opiskelu sosiaalisen hyvinvointiin vaikuttavana tekijänä onkin keskeisessä osassa tässä opinnäytetyössä, sillä sen pääroolissa ovat aikuisopiskelijat ja heidän subjektiivinen nä- kemyksensä neljästä eri näkökulmasta. Tämän työn neljännessä kappaleessa käydään läpi aikuisopiskelijoiden haastatteluiden kautta esiin tulleita asioita ja joissa itse opiskelu on suuressa roolissa.
