72 uNÄKÖKULMIA KIRJALLISUUTEEN u AIKUISKASVATUSu1/2007
Korkea-asteen koulutuksen in- tegroiminen selkeämmäksi ko- konaisuudeksi on ollut brittiläi- sessä keskustelussa esillä jo pit-
Onko elinikäinen oppiminen vain ammatillista?
Duke, Chris (ed. 2005). The Tertiary Moment. What road to in- clusive higher education? Leicester, UK, NIACE.
kään. Uusimpana innovaationa tällä saralla ovat HEFCE:n (Higher Education Funding Council) lanseeraamat ”elin-
ikäisen oppimisen verkostot”
(lifelong learning networks, LLNs), joilla tarkoitetaan yli- opistojen ja niiden lähialueilla sijaitsevien oppilaitosten luo- mia yhteistyöorganisaatioita.
Tavoitteena on luoda opiskeli-
73
1/2007 u AIKUISKASVATUS u NÄKÖKUKLMIA KIRJALLISUUTEEN u
jan kannalta mielekäs ympäris- tö, jossa olisi mahdollista jous- tavasti liikkua ja edetä eri opis- kelumuodosta, opetusohjelmas- ta ja oppilaitoksesta toiseen.
Vuonna 2004 NIACE (National Institute of Adult Continuing Education) järjesti seminaarin, jossa pohdittiin elinikäisen op- pimisen verkostoja aikuisten kannalta. Tämä artikkelikoko- elma on koottu tuon seminaa- rin annista.
Kuten Chris Duke avausar- tikkelissaan toteaa, aikuiset ei- vät suinkaan ole elinikäisen op- pimisen verkostojen julkilausu- tun tehtävän keskiössä. Näiden verkostojen tavoitteena on en- sisijaisesti lisätä nuorten hakeu- tumista korkeakoulutukseen myös ammatillista väylää pitkin eli toisin sanoen lisätä amma- tillisessa koulutuksessa olevien nuorten etenemistä korkeakou- lutukseen. Melko kapea tehtä- vä verkostoille, joiden nimessä sentään puhutaan elinikäisestä oppimisesta? Monen kirjaan kirjoittaneen huolenaiheena onkin juuri se, mikä elinikäisen oppimisen verkostojen tarkoi- tuksena oikeastaan on.
Duke toteaa, että ammatilli- suuden kautta verkostot kuiten- kin nousevat kiinnostaviksi myös aikuisten näkökulmasta.
Jos elinikäinen oppiminen voi- si tätä kautta paremmin toteu- tua työn ja opiskelun vuorotte- luna ja yhteen nivoutumisena, voisi myös aikuinen oppija tu- levaisuudessa olla ”normaali”
opiskelija. Samalla tutkintojen merkitys voisi muuttua, jos opiskelulla sinänsä, eikä aino- astaan suoritetuilla tutkinnoil- la, olisi arvoa. Opiskelun kes- keyttäminen näyttäytyisi eri valossa kuin nyt. Tasa-arvoisen elinikäisen oppimisen edelly- tyksiä pohtiessaan Duke näkee
tehtävän kuitenkin hankalaksi.
Hänen luettelemiaan esteitä ovat järjestelmän erilaistumi- nen, akateeminen kulttuurin konservatiivisuus, arviointi- kulttuurin mukanaan tuoma ly- hytnäköinen nopeiden inter- ventioiden politiikka sekä eri- arvoisuuden normalisoituminen osaksi yhteiskunnallista todel- lisuutta.
Kirja jakautuu kolmeen löy- hästi rakennettuun teemaan.
Ensimmäisen jakson artikkelit tarkastelevat elinikäisen oppi- misen verkostoja yleisemmältä tasolta, eritellen niiden tarkoi- tusta, tavoitteita ja kehyksiä.
Philip C. Candy nostaa tekstis- sään esiin voimia, joiden hän näkee auttavan elinikäisen op- pimisen toteutumista yhteis- kunnassa. Muutoksen nopeus, oppijoiden näkeminen oman tietonsa rakentajina ja uudet teknologiat ovat viisaasti käy- tettynä edistämässä tätä päämää- rää. Richard Taylor puolestaan on aikuisten asemasta korkea- koulutuksessa hyvin huolissaan ja tarkastelee Britanniassa har- joitettua korkeakoulupolitiik- kaa varsin kriittisesti. Hän pe- räänkuuluttaa todellista tasa-ar- voa ja moittii elinikäisen oppi- misen verkostojen tehtävänaset- telua.
Adrian Perry tarkastelee yli- opistojen yhteistyökumppanei- ta, opistoja ja ammatillisia op- pilaitoksia. Yhteistyössä yli- opistojen kanssa on paljon hy- vää, mutta uhkana on, että tä- män sektorin omat traditiot ja tehtävät unohtuvat. Kamppai- lussa eloonjäämisestä ja resurs- seista status- ja imagokysymyk- set eivät saisi nousta määrää- väksi tekijäksi. Geoff Taylor tarkastelee artikkelissaan hie- man samaa asiaa, mutta yliopis- tojen ja korkeakoulujen kannal-
ta. Aidosti kolmannen asteen koulutus tarkoittaisi yliopisto- jen kannalta radikaalia muutos- ta. Kyse ei olisi vain instituuti- oiden laajentamisesta ja kasvat- tamisesta, vaan kokonaisesta ajatustavan muutoksesta.
Kirjan toisessa jaksossa tuo- daan esiin spesifimpiä kysymyk- siä ja esitellään käytännön ko- kemuksia. Tässä jaksossa nou- see moneen otteeseen esiin ky- symys, ovatko elinikäisen op- pimisen verkostot taas yksi uusi rakennelma järjestelmässä, jos- sa samoja funktioita toteuttavat jo monet muutkin olemassa ole- vat yhteistyöorganisaatiot.
Neil Garrod kuvaa artikke- lissaan hiljattain toteutettua yli- opiston ja collegen yhdistämis- tä. Kuvatessaan spesifisti tiet- tyyn yksittäisen instituutioon liittynyttä prosessia hän samal- la kuvaa myös laajemmin kah- den eri sektorin suhdetta toi- siinsa. Kath Dentrich tarkaste- lee artikkelissaan access-kursse- ja, joista 1980-luvulla tuli ai- kuisten ns. kolmas reitti korkea- koulutukseen. Access-kurssit eroavat elinikäisen oppimisen verkostoista siinä, että ne on nimenomaisesti suunnattu ai- kuisille. Dentrich erittelee artik- kelissaan myös ammatillisuu- den merkitystä aikuisten kan- nalta ja korostaa monen muun kirjoittajan tavoin, että ihmisen ammatti, elämäntehtävä tai kut- sumus tulisi nähdä tässä kon- tekstissa hyvin laajasti.
Robert E. Burgess kertoo jo olemassa olevasta paikallisesta verkostosta. Artikkelin mielen- kiintoisin osio on sen alussa, jossa kirjoittaja pohtii elinikäi- sen oppimisen verkostojen pe- rimmäistä luonnetta ja niitä olettamuksia, joita niiden ta- voitteenasettelussa voidaan nähdä olevan taustalla. Myös
74 uNÄKÖKKULMIA KIRJALLISUUTEEN uAIKUISKASVATUSu1/2007
David Vincent erittelee elinikäi- sen oppimisen verkostojen ide- aa ja pohtii mm. käytettyä kiel- tä. Elinikäisen oppimisen ver- kostoihin keskeisesti liitetty etenemisen käsite kuuluu osak- si hierarkkista terminologiaa, jossa koulutusasteita laitetaan normatiivisesti arvojärjestyk- seen.
Kirjan viimeinen jakso maa- lailee erilaisia “mahdollisia tu- levaisuuksia”. Kevin Whitsto- nin kirjoitus on epäilemättä yli- optimistinen – niin kritiikittä hän listaa elinikäisen oppimi- sen verkostojen mukanaantuo- mia positiivisia asioita. Lauren- ce Howells hahmottelee artikke- lissaan Skotlannin koulutuksen tulevaisuudenkuvia. Myös hä- nen sävynsä on tulevaisuuden suhteen positiivinen. Gareth Parry puolestaan on kriittisem- pi. Brittiläisen järjestelmän eräänlaisena ominaislaatuna on
tendenssi hierarkkisuuteen ja arvojärjestyksiin. Niinpä hänen mukaansa nyt käynnissä olevi- en muutosten myötä raja-aidat ovat pikemminkin nousemassa kuin että tapahtuisi todellista integroitumista. Brittijärjestel- män samoihin ominaisuuksiin viittaa myös David Watson pää- tösartikkelissaan: “The big trap in the UK at the moment is the illusion that aiming higher and widening participation are the same thing” (s. 135).
Kirjoittajat edustavat erilai- sia näkökantoja ja pakottavat siten lukijankin pohtimaan asi- aa monelta eri kantilta. Ongel- mana on, että kirjan artikkelit ovat kovin lyhyitä ja tiiviitä.
Ajatuskulkujen esiin nostami- seen, kehittelyyn ja perusteluun olisi voinut mielihyvin käyttää enemmän tilaa. Samalla tekstit sisältävät kuitenkin paljon yk- sityiskohtia, jotka liittyvät spe-
sifisti brittiläiseen koulutuk- seen. Tämän järjestelmän seka- vuus ja monimutkaisuus teke- vät kirjastakin välillä vaikea- selkoisen.
Artikkelit voikin nähdä pu- heenvuoroina keskusteluun, jossa yhtäältä eritellään spesi- fisti brittiläisen järjestelmän piirteitä. Toisaalta artikkelit voidaan nähdä puheenvuoroina myös laajempaan ja yleisem- pään korkeakoulupoliittiseen keskusteluun, jossa otetaan kantaa yliopistojen tehtävään ja tarkoitukseen, aikuisten ase- maan korkeakoulutuksessa, yli- opistokoulutuksen ammatilli- suuteen, tasa-arvoon ja muihin teemoihin, jotka ovat osaltaan määrittämässä yliopiston ja kor- keakoulutuksen perimmäistä olemusta ja rajoja.
