72 TIETEESSÄ TAPAHTUU 3 2020 TIETEEN KOHTAAMISIA
TIETEEN KOHTAAMISIA
UUSIA TAPOJA YLITTÄÄ RAJOJA TIETEESSÄ
Koronavirus on tämän kevään aikana vaikuttanut moniin konferensseihin: pitkään odotettuja ja har- taasti valmisteltuja tapahtumia on peruttu tai siir- retty tulevaisuuteen. Videokonferenssit ovat vii- meistään nyt tulleet tutuksi ja kynnys käyttää niihin tarvittavia laitteita ja ohjelmistoja on ma- daltunut. Samalla moni meistä kaipaa inhimillisiä kohtaamisia ja ajatusten vaihtoa, joita tiedekonfe- renssit tarjoavat paitsi konferenssiohjelman aika- na myös kahvitauoilla tai myöhäisillan istujaisilla.
Matkustamista pidetäänkin välttämättömänä glo- baalissa tiedemaailmassa ja konferenssit edustavat tämän liikkuvan maailman eräänlaisia solmukoh- tia, joissa tutkijat ja ajatukset kohtaavat yli rajojen.
Nyt kun globaali pandemia tekee näkyväk- si maailman monikerroksisen eriarvoisuuden, on sopiva hetki pysähtyä pohtimaan, kuinka hyvin kansainväliset konferenssit ovat lunastaneet lu- pauksensa tieteen kohtaamisista. Mahdollisuudet rajojen ylittämiseen ja tiedon hankkimiseen ja ja- kamiseen eivät ole yhtäläiset. Konferenssit sekä uusivat että tuottavat tiedon tekemisen ja tutki- musarkkitehtuurien hierarkioita. Erityisesti suuret kansainväliset tapahtumat heijastavat ja kasvatta- vat epätasa-arvoa akateemisten keskusten ja reu- na-alueiden välillä osana globaalia tietotaloutta.
Epätasaisessa tietotaloudessa toisen ja kolman- nen maailman infrastruktuureilla on vähemmän resursseja ja tutkijoilla on rajoitettu pääsy tieteel- lisiin foorumeihin taloudellisen ja episteemisen eriarvoisuuden vuoksi. Näiden lisäksi tutkijat to- dennäköisesti kohtaavat tiukkoja viisumivaati- muksia. Taloudellisen ja episteemisen epätasa-ar- von sekä geo- ja turvallisuuspolitiikan yhdistelmä johtaa siihen, että eurooppalaisiin ja pohjoisame- rikkalaisiin konferenssikohteisiin matkustavat tut- kijat edustavat hyvin rahoitettuja, pääosin länsi- maisia yliopistoja jättäen taakseen muut tutkijat ja heidän tieteelliset kontribuutionsa. Pohjoisella
pallonpuoliskolla sijaitsevien tutkijoiden ja insti- tuutioiden vaikutusvalta kansainvälisissä tiedejär- jestöissä, konferensseissa tai lehdissä pysyy horju- mattomana.
Huoli kansainvälisten tapahtumien eriarvois- tavasta luonteesta ja ympäristöjäljestä on tut- kimusprojektissamme johtanut ideaan hybridi- konferenssin järjestämisestä. Siinä on huomioitu ekologisuus, inhimillisen kohtaamisen tärkeys ja tieteen tekemisen globaali, mutta poissulkeva luonne. Konferenssi on tarkoitus toteuttaa yhtäai- kaisesti viidellä paikkakunnalla ja ainakin kolmella mantereella niin, että osallistujat pystyvät matkus- tamaan niihin ekologisesti ja edullisesti. Tapahtu- malle luodaan yhteinen digitaalinen alusta yhdis- tämään paikalliset konferenssit toisiinsa. Jaettu alusta mahdollistaa konferenssiaineistojen tal- lentamisen ja jakamisen sekä niihin perehtymisen ajan kanssa. Osallistujat siis tapaavat kasvokkain ja etänä keskustellen paikallisesti ja yli rajojen.
Tunnistimme heti alussa eri maiden ja yliopis- tojen epätasa-arvoiset tietotekniset valmiudet, joten olimme varautuneet tukemaan konferens- sipaikkojen teknisiä ratkaisuja. Tieteellisen maa- ilman epätasaiset resurssit on otettu huomioon myös järjestelmässä, joka jakaa pieniä matka-apu- rahoja tulijoiden ekologiseen matkustamiseen ja ylipäätään heidän pääsyynsä kansainväliseen ta- pahtumaan.
Toivon, että koronakriisin aiheuttaman eris- tyksen päätyttyä kansainvälinen tiedemaailma ei palaa ennalleen, vaan tutkijat, yliopistot ja rahoit- tajat luovat uusia tapoja oikeudenmukaisiin ja ym- päristöä kunnioittaviin tieteen kohtaamisiin pai- kallisesti ja kansainvälisesti.
NELLI PIATTOEVA
Kirjoittaja toimii apulaisprofessorina Tampereen yliopiston Kas- vatustieteiden ja kulttuurin tiedekunnassa. Lisätietoja projektis- ta osoitteessa www.coldwarchildhoods.org.
